Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Työttömyysturvalain uudistamista on vaadittu ainakin salin vasemmalla laidalla toistuvasti. Olemme vaatineet työttömyydenaikaisen perusturvan parantamista, mutta siihen ei ole ryhtynyt pääministeri Vanhasen kumpikaan hallitus eikä Sata-komitea. Näin työmarkkinoilla vaikeimmassa asemassa elävät eivät saa perusturvaansa sentinkään tasokorotusta yli 10 vuoteen, eivät siitäkään huolimatta, että työttömyys on suomalaisen köyhyyden suurin yksittäinen syy. Paras puoli tässä hallituksen esityksessä on se, että työssäoloehto yhdenmukaistetaan ja lasketaan kaikkien osalta 34 viikkoon. Vastaavasti lyhennetään myös yrittäjien työssäoloehtoa 6 kuukautta.

Vaikka siirtymiä palkkatyön ja yrittäjyyden ja työttömyyden välillä selkeytetään, ei esimerkiksi yrittäjien perheenjäsenen työttömyysturvaoikeutta ja oikeussuojaa paranneta millään lailla. Tästähän me olemme useamman kerran äänestäneet, mutta tämä Vanhasen porvarihallitus ei halua parantaa pienyrittäjien tilannetta edes sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole kyse suurista rahoista muille kuin sille, joka tämän työttömyysturvalain kuiluun tipahtaa.

Minulla on yksi hyvin läheinen esimerkki täältä Helsingistä, jonka otin hoitaakseni. Oli yrittäjän puoliso, joka oli erehtynyt puolisonsa yritykseen töihin. Siitä työsuhteesta kaikki velvoitteet oli maksettu, niin kuin kuului, työnantajan puolelta. Sitten tämä puolisotyöntekijä ilmoitti työhallinnolle kaikki työpätkät niin kuin kuului. Mistään huijauksesta ei ollut kummaltakaan puolen kyse. Tämä pätkätöissä ollut puoliso sitten ilmoitti myöhemmin työpätkänsä eräässä lapussa, josta sitten virkailija huomasi, että työnantajalla on sama sukunimi kuin tällä työntekijällä. Siitä käynnistyi prosessi, joka on mielenkiintoinen siltä osin, että työtön oli joka vaiheessa toiminut juuri niin kuin viranomaiset olivat neuvoneet, niiden ohjeitten mukaan ja luottaen, että viranomaisten ohje pitää paikkansa. No, kuinka ollakaan, käynnistyi 16 000 euron takaisinperintä, ja toinen puoli tässä oli sitten sen puolison ratkaisu, että hän lopetti sen oman yritystoimintansa.

Olen kyllä ihmetellyt sitä, miten tämän hallituksen aikana edes tällaisiin seikkoihin ei puututa, jotka ovat malliesimerkkejä valtavan huonosta byrokratiasta. Ei maksaisi kovin paljon korjata, päinvastoin, madaltaisi sitä kynnystä, että ihmiset uskaltaisivat alkaa yrittää. Toivon kyllä, että jatkossa näihin asioihin kiinnitettäisiin enemmän huomiota.

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä aktiivitoimien korotusosa 200 päivän ajalta samoin kuin muutosturvan keston jatkaminen 200 päivään on hyvä asia, samoin kuin tämä jo äsken edellisessä esityksessä keskusteltu koulutuksen mahdollistaminen työttömyysturvalla. On aivan oikein kannustaa hakeutumaan koulutukseen, jos siinä on puutteita, ja sillä tavalla lisätä ammatillisia valmiuksia. Mutta kysymys kuuluu, kykeneekö koulutustarjonta vastaamaan tarpeeseen. Suuremmilla paikkakunnilla on koulutusmahdollisuuksia, mutta niin on työttömiäkin. Pienemmillä paikkakunnilla koulutusmahdollisuuksia on vähän ja ne ovat usein pitkän matkan päässä, mutta vastaavasti suhteellinen työttömyys voi olla kaksinkertainen, jopa yli, koko maan tasoon nähden. Näin erityisesti Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa.

Työurien pidentämiseksi hallitus esittää lisäpäiväoikeuden nostamista vuodella. Se tuskin jatkaa työuria tai muuttaa tilannetta parempaan suuntaan työmarkkinoilla, mutta voi olla kohtalokas sille työttömälle, jonka kohdalle tämä heikennys osuu. Ja se osuu enemmin tai myöhemmin, vaikka nämä suojasäännöt lakiin on kirjoitettu. Monelle ikääntyneelle työttömälle paras vaihtoehto olisi kunniallinen saattohoito eläkkeelle, mutta nyt se monen kohdalla karkaa ulottumattomiin. Korostan, että paino on sanalla kunniallinen.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi huomio: Esityksessä kerrotaan, että uutena etuutena maksettaisiin 21 työttömyyspäivältä peruspäivärahan korotusosaa tai ansio-osaa niille, joilla 3 vuoden työssäoloehto täyttyy. Tätä perustellaan sillä, että se kannustaa nopeaan työllistymiseen. Juuriko se työllistäminen on tuosta kiinni? Olen aivan varma siitä, että jokainen, jolla työpaikka on noin vähän takana, alta kuukauden päässä, ottaa muutenkin sen työpaikan vastaan. Mutta tämä kohta minusta kuvaa lainvalmistelijoitten ihmiskäsitystä.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! En lähde toistamaan suotta samoja asioita ed. Mustajärven kanssa, mutta haluan korostaa samalla tavalla kuin edellisessäkin lakiesityksessä, että olisi vakavasti, nyt vihdoin vakavasti otettava huomioon se todellinen tilanne, mikä on tällä hetkellä työttömyyskassoissa päällänsä. Lakiesityksen lausunnoissa on todettu hyvin selväsanaisesti, että vaikka uudistukseen sisältyy ehdotuksia, jotka yksinkertaistavat lain toimeenpanoa, työttömyysetuuden erilaisten korotusosien katsotaan hankaloittavan työttömyysetuuksien maksatusta. Kansaneläkelaitos toteaa lausunnossaan, että korotusosien ja muutosturvan lisän suhde hämärtyy muutoksen myötä ja useilla eri perusteilla maksettavat korotusosat aiheuttavat hankaluuksia ja epäselvyyksiä toimeenpanossa. Myös Finanssivalvonta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota eri etuuksista työttömyyskassoille aiheutuvaan lisätyöhön.

Ja jos tämä ei herätä meitä tilanteessa, jolloin voi ihan suomeksi sanoa, että työttömyyskassat ovat syvällä nesteessä, niin milloin me sitten herätään siihen, että ihmiset odottavat kolme neljä kuukautta omia päivärahojaan jo tänä päivänä, ja vuoden alusta sinne ollaan lyömässä uutta lainsäädäntöä, joka entisestään vaikeuttaa ja hidastaa, kun päinvastoin työttömyyskassojen yhteisjärjestö on monta kertaa edellyttänyt eduskunnalta toimia, jotka selkeyttäisivät työttömyysturvalainsäädäntöä ja helpottaisivat käsittelyjonoja ja vähentäisivät sitä painetta, mikä siellä tällä hetkellä on.

No, en malta olla sitten lukematta teille ku-ningasotsikoita tästä lainsäädännöstä, ja toivon, että se saisi edustajakollegani miettimään, onko todellakin tarpeellista säätää näin monimutkais-ta ja ihmeellistä lainsäädäntöä. Meillä on 6 luvun 3 §:ssä seuraavat kohdat: "3 a. Korotusosan ja korotetun ansio-osan maksaminen pitkän työuran päätyttyä. 3 b. Korotusosan ja korotetun ansio-osan maksaminen työllistymistä edistävien palvelujen ajalta. 3 c. Muutosturvalisän ja muutosturvan ansio-osan maksamisen edellytykset." No, siitä sitten revit siellä työttömyyskassan virkailijana varmasti perperiä ja pelihousuja. Mutta ei siitä mitään.

Sain virikkeen tänä päivänä saamastani puhelinsoitosta, joka liittyy tähän ihanaiseen työssäoloehtoon. Nuorta miestä oli kannustettu työhön kertomalla, että hänen jouduttuaan työttömäksi, hänellä työssäoloehto ei valitettavasti täyttynyt, kun puuttui kuusi tuntia työssäoloaikaa. Ja voi että sitä riemun päivää, kun ilossa ripaskaa tanssien palaa kotiin peeaana ja nauttii jälleen kerran elämästään sitten ehkä sosiaaliturvan varassa tai sitten ei.

No, se sai virittämään itseni tunnelmaan, ja synnytin runon liittyen tähän lakiin: "Työssäoloehto vaiko tuonen kehto? Ja lisäpäiväoikeus, järjestelmän soikeus. Sovitellut päivät ja vähennetty etuus, vuorotteluvapaa, vakuutusmaksu. Ruokakaapissani enää Nappe-koiran naksut. Kassojen jono, määrä ja kesto, varmasti toteutuu rahantulon esto. Työllisyysohjelmalisä, tästä ei puutu enää kuin olemattoman lapsen lapsilisä, ja voi pyhä isä, kansasi kiittää."

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Nämä puheenvuorot näyttävät menevän niin literääleiksi, että jatkan siitä, mihin ed. Kyllönen lopetti.

"Tuonen lehto, öinen lehto, siell’ on hieno hietakehto, sinnepä, onnettomat, työvoimaetuuslainsäädännön saatan." Nimittäin jonnekin se pitäisi todella saattaa ja säätää tilalle sellainen selkeä, yksinkertainen ja yhtenäinen lainsäädäntö, joka ei aiheuttaisi tämän tyyppisissä suhdannetilanteissa kolmen tai viiden kuukauden odotuksia kassoissa. Nimittäin, kun työttömyyskassoja on nyt syyllistetty siitä, että kun siellä ei ole tarpeeksi työntekijöitä tai milloin mitäkin, hoitamassa näitä etuuksia, joitten saamatta jääminen aiheuttaa todella suuria ongelmia, niin syyhän ei ole niinkään siinä, että ihmisiä ei olisi palkattu, vaan ei yksinkertaisesti ilman pitkähköä koulutusta ole mahdollista löytää sinne ihmisiä, jotka selviäisivät tästä nykyisestä viidakosta, joka on tässä salissa säädetty. Tässä salissa se pitäisi korjatakin.

Muilta osin toistan tämän lainsäädännön yh-teydessä sen, mitä sanoin tuossa edellisessä kohdassa työvoimapalvelulain ongelmista, erityisesti tämän nyt käsittelyssä olevan etuuden osalta siltä osin kuin se vähentää näitä työttömyysetuuspäiviä. Se on ongelma, joka vie todennäköisesti merkittävän tehon tältä sinänsä monia hyviä asioita sisältävältä lainsäädännöltä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä hallituksen esityksessä on yksi hyvä kohta, jolle pitää nyt nostaa hattua, tämä sovitellun työttömyyspäivärahan 36 kuukauden enimmäisaika, joka kumotaan tässä, koska tämähän on ollut sellainen kuollut kirjain vuodesta 1994 asti. Sitä on siirretty ja lykätty aina eteenpäin ja sitähän ei ilmeisesti ole jouduttu käyttämään luultavasti missään kassassa, nyt viimeistä vuotta en tiedä, miten lie ollut, mutta siinä on ollut aika jäykkäniskaista porukkaa tuolla ministeriössä, jotta aina on isketty hanttiin sieltä ja sitten jotenkin tämä poliittinen taho on niin heiveröinen ja heikko, ettei ole voinut tämmöistä poistaa. Tämä on niin kuin tolkuton juttu. Tämä on hyvä asia tässä.

Mutta sitten en lähde käymään läpi näitä muita, koska ed. Mustajärvi kävi jokseenkin läpi nämä oleelliset kohdat tässä laissa. Mutta tämä aktivointikeskustelu, mikä käytiin, iso asia on myös tähän kokeiltu ympätä sisälle. Kysehän on siitä, jotta koulutukseen lähtemistä kannustetaan ja pyritään saamaan johonkin tämmöiseen toimenpiteeseen ja uutta ammattia tai entistä hankkia, mutta kun tällä hetkellä monet työttömät sanovat, että ei työvoimatoimisto osaa heille sanoa, mihin kannattaisi lähteä eikä oikeastaan missään osata sanoa, mitkä ovat ne ammatit, missä työtä saa, ainakaan Itä-Suomessa. Jos haluaa olla kotikonnuilla tai lähiseutuvillakin, niin mieluummin ne ihmiset hakisivat semmoisen ammatin, missä tulisi leipää ja töitä. Kyse on niin isosta murroksesta kaiken kaikkiaan suomalaisessa yhteiskunnassa, että me emme tiedä, mihin ne ihmiset kouluttautuisivat, koska tuotantoelämä siirtyy näköjään nytkin tuonne halpamaihin ja silloin käsillä tehtäviä juttuja ainakaan ei tiedetä, saako vierasta työtä. Yrittää, jos käy ja löytää hyvän jutun, niin okei, ja sieltä löytyisi niin kuin markkinapohjaa, mutta sekin on aika riskialtista puuhaa. Sen takia minä sanon näin, että kun lähdette koulutukseen, niin vakuutusyhtiölääkärin homma on kaikkein paras. Ei tarvitse kuin kirjoittaa, jotta ’terve’ ja epäselvä nimikirjoitus ja se on homma siinä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä tätä lakiesitystä voi pitää varsin hyvänä moneltakin osin. Ed. Lahtela mainitsi yhden hyvän puolen, ja onhan tässä selvä parannus muun muassa se, että työssäoloehto lyhenee ja muutosturva pitenee. Voi olla, kuten ed. Mustajärvi sanoi, että tämä ensimmäisen 20 päivän järjestelmä saattaa olla vähän kuolleena syntynyt kirjain, mutta sen sijaan pidän erittäin hyvänä tätä 200 päivältä maksettavaa korotusosaa ja korotettua ansio-osaa silloin, kun osallistuu itse aktiivitoimiin. Tämähän on osa sitä pakettia, jota äsken edellisessä lakiesityksessä käsiteltiin eli sen sijaan, että pyrittäisiin siihen ajatukseen, että koulutuksessa olemalla pidennetään työttömyyspäivien määrää, niin sen sijaan maksetaan siitä parempaa korvausta siltä ajalta, kun osallistuu koulutukseen. Eli tämän tyyppiseen aktivointiin uskon, ja että se tulee olemaan hyvinkin järkevää.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Tuohon, mihin ed. Satonen lopetti, kannattaa huomioida se, minkälainen tilanne on eri puolilla Suomea ja sitten, kun vertailee isoja kuntia, pienempiä kuntia, isoja työmarkkina-alueita, pienempiä työmarkkina-alueita, niin siellähän on mahdollista saada heti työttömyyden alkaessa koulutuskokonaisuus, päästä sinne tai sitten ainakin osakoulutuskokonaisuus. Sitten 500 päivän kulumisesta iso osa saattaa mennä siihen, että vaikka olisi kuinka opinhaluinen, niin ei kerta kaikkiaan avaudu niitä opiskelupaikkoja ja silloin ilman omaa syytä se 500 päivän aika kuluu.

Mutta tämä aktivointikeskustelu on mielenkiintoinen sillä lailla, että kun vertaa, miten työttömiä aktivoidaan työttömyyden alkupäässä, heitä aktivoidaan nyt pienillä porkkanoilla, mutta loppupäässä sillä, että heillä tukitaso laskee huomattavasti. Muuttuuko siinä ihminen perusluonteeltaan sitten, kun tämä vaihtuu näin radikaalisti, että tämä tukemisen tapa, porkkana kepiksi, niin minusta on aika villiä ajatella, että se samainen ihminen siinä vaiheessa muuttuu työhaluisesta työhaluttomaksi sitten, koska nämä toimenpiteet vaihtuvat ihan päinvastaisiksi.

Vastaavasti työnantajia kannustetaan vastikkeettomalla täysin tarveharkitsemattomalla matalapalkkatuella, jossa tuki tulee kuin manulle illallinen, kunhan tietyt ehdot täyttyvät. Ne ehdot ovat sopiva ikä ja se, että työnantaja maksaa työntekijöille riittävän pientä palkkaa. Minä ymmärtäisin sen, jos valtion tukea annettaisiin siitä, että pystyy maksamaan parempaa palkkaa, mutta tosissaan niin päin, että maksaa riittävän pientä palkkaa, niin tämä kannustinmekanismi on kyllä aika outo.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Puutun tässä lakiesitysnipussa vain kahteen asiaan. Niitä on täällä toki jo sivuttu, ja ne näyttävätkin olevan ihan oleellisia asioita myös muiden edustajien osalta.

Esityksen mukaan työvoimakoulutukseen osallistuvien koulutustukietuuspäivät lasketaan jatkossa työttömyyspäivärahan 500 päivän enimmäiskestoon. Hyvä on huomata, että hallituksen esityksessä, kun se arvioi vaikutuksia, todetaan, että uudistus vähentää työttömyysturvan koulutusetuusmenoja ja vähentää siksi, että 500 päivää saaneille maksetaan työmarkkinatuen tasoista etua. Säästö on 7,5 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksessäkin siis todetaan, että säästöä syntyy, kun ansiosidonnaiselta koulutustuelta tai työttömyyspäivärahalta pudotaan runsaan 22 euron työmarkkinatuelle.

Jatkossa vähänkin pidempään työvoimakoulutukseen osallistuva työtön toteaa koulutuksen päättyessä olevansa erittäin matalan perusturvan ja toimeentulotuen varassa. Siitäpä on sitten kaikkien näiden toimeentulovaikeuksien keskellä kannustavaa yrittää etsiä työtä. Tämä kannattaa muistaa. Kysymys on siis aina näissä heikennyksissä myös siitä, että ne kohdistuvat yhteen ja samaan ryhmään, siihen ryhmään, joka putoaa perusturvan varaan.

Sellainen on myös tämä toinen merkittävä heikennys, työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden ikärajan korottaminen vuodella. Lakiesityksen vaikutusarvion mukaan säästöä syntyy 17 miljoonaa euroa. Molemmat muutokset ajavat kymmeniätuhansia nyt ansioturvalla olevia työttömiä työmarkkinatuen varaan, enkä voi kyllä parhaalla tahdollakaan yhtyä SAK:n eläkkeelle siirtyneen puheenjohtajan Lauri Ihalaisen ylistyspuheeseen, jonka hän käytti tammikuisesta sosiaalituposta, jonka osasia molemmat heikennykset ovat. Sen jälkeen heikennykset on todella myönnetty, mutta edelleenkin hyväpalkkainen kolmikantaeliitti vakuuttaa, että lakimuutosten kanssa voidaan elää ja että ne muodostavat kokonaisuuden. Me tiedämme, kuka täällä elää paremmin, kuka huonommin. Ne kymmenettuhannet työttömät, jotka näiden lakimuutosten ja laman seurauksena putoavat työmarkkinatuelle, eivät todellakaan hakkaa käsiään tämän kokonaisuuden kunniaksi. Siksi tarvitaan kansanliikettä työttömien toimeentulon heikennysten torjumiseksi. Perusturvan tasoa on korotettava ja työttömyyskassojen toiminta saatava normaaliksi.

Tällä hetkellä työttömyyskassojen etuuksien maksatustilanne on täysin häpeällisellä tolalla. Jonot ovat edelleenkin kolme neljä kuukautta. Tutustuin viikonvaihteessa sangen perusteellisesti tähän jonotustilanteeseen. Metallityöväen työttömyyskassa käsitteli kesäkuun viimeisellä viikolla jätettyjä ensimmäisiä hakemuksia, ja pian ovat vuorossa varsinaiset ruuhkakuukaudet heinäkuu ja elokuu. Jonotusaika jatkuu, ja vielä sitten kaiken lisäksi syksyn lomautukset ja lisääntyvät irtisanomiset lisäävät työttömien hätää ja ahdinkoa. Tilanne on täysin laiton. Meillä on voimassa työttömyysturvalaki, joka takaa työttömille toimeentulon. Työttömät itse osallistuvat paitsi veronmaksajina myös työttömyyskassan jäseninä vakuutusmaksujen maksamiseen, mutta tästä huolimatta työtön joutuu odottamaan neljä kuukautta ilman rahaa, ilman että kukaan osallistuu niihin kuluihin, ottaa vastuuta siitä vahingosta, mikä aiheutuu, kun tämä työttömyysvakuutusjärjestelmä ei toimi.

Tähän todellakin pitäisi saada pikaisia muutoksia, ei kosmeettisia sellaisia, mitä täällä säädettiin viime kevätkaudella ja ennen kesätaukoa, vaan todellista työttömyysturvalain yksinkertaistamista ennen kaikkea tarvitaan. Nyt tällä esityksellä lisätään rönsyjä, erilaisia korotuksia, korotustasoja, erilaisia määräaikoja, erilaisia ikärajoja jne., ja koko ajan hidastuu työttömyyskassojen kyky toimia ja toteuttaa meidän lainsäädäntöämme, niin työttömyysturvalakia kuin myös työttömyyskassalakia.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä työttömyysturvalain uudistus pitää sisällään kiistatta hyviä asioita, ja osin ymmärrän tätä kritiikkiä, että tähän tulee myös semmoista monipolvisuutta, joka varmasti jossain määrin lisää tätä tulkintavaikeutta.

Mutta ihan kahteen asiaan kiinnitän erityistä huomiota. Minusta näihin aktiivitoimenpiteisiin osallistumisen kannustaminen sen 200 päivän aikana totta kai on kiistaton parannus ja hyvä asia, koska kyllähän meillä pitää olla tavoitteena se, että työttömyys ei ole mikään pysyvä olotila vaan mahdollisimman lyhyillä työttömyysjaksoilla kannustetaan ihmisiä siirtymään uusiin työpaikkoihin, ja tähän liittyy osittain myös tämän palkkatyön ja yrittäjyyden välinen siirtymä, sen selkeyttäminen ja helpottaminen.

Kun minä ajattelen tätä edessä olevaa taantumaa, niin minusta se voi olla parhaimmillaan juuri se testipaikka. Jos me onnistumme tämän asian hoitamaan hyvin, niin me merkittävällä tavalla voimme alentaa myös työttömyyden tasoa. Me voimme lisätä ihmisten valmiuksia nimenomaan sopeutua uusiin tilanteisiin, koska tätä vaatimustahan meidän pitää keskeisesti tukea.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen kannustavuusvaikutuksesta olen kyllä täysin eri mieltä. Muun muassa tämä koulutustukeen tehtävä heikennyshän suoranaisesti johtaa siihen, että työntekijä, joka menettää työnsä ja samalla työllistävän ammattinsa, joutuu uudelleen kouluttautumaan, ja vähän meillä on sellaisia kokonaan uuteen ammattiin johtavia koulutusohjelmia, jotka ovat lyhyempiä kuin kaksi vuotta. Käytännössä työtön, joka on jonkin aikaa työttömänä ja saa sitten työvoimakoulutuksen, putoaa perusturvan varaan ja on todella siinä noidankehässä silloin, kun ehkä koulutuksesta valmistuu.