2) Pääministerin ilmoitus vaikutusmahdollisuuksien
kehittämisestä parlamenttien ja kansalaisten välillä
Pääministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies, ärade talman! Kansalaisten osallistumisessa
ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä tapahtuvista muutoksista
tulee keskustella, ja muutoksiin pitää pystyä myös
reagoimaan. Ei kuitenkaan niin, että ohjataan ja rakennetaan
ylhäältä päin. Julkisen vallan
tehtävänä on luoda edellytyksiä kansanvallan
toteutumiselle.
Laskevat äänestysprosentit ja signaalit järjestötoiminnan
hiipumisesta samoin kuin tiedot luottamuksen rapautumisesta yhteiskunnassa
herättävät kysymyksiä demokratian
tulevaisuudesta. Edustuksellisen, osallistuvan demokratian tulevaisuuden
kannalta on keskeistä, kuinka uskottavana kansalaiset näkevät
demokraattisen järjestelmämme ja minkälaista
luottamusta instituutioihin ja eri toimijoihin kohdistuu.
Det sjunkande valdeltagandet och signalerna om att organisationsverksamheten
avtar, liksom också uppgifterna om att förtroendet
minskar i samhället överlag väcker frågor
om demokratins framtid. Det centrala med tanke på framtiden
för representativ, deltagande demokrati är hur
trovärdigt medborgarna anser vårt demokratiska system
vara och hurudant det förtroende som institutioner och
olika aktörer åtnjuer är.
Luottamus on monissa tutkimuksissa havaittu yhdeksi suomalaisen
demokratian tunnuspiirteeksi. Toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa,
tämä luottamus on Suomessa pysynyt vahvana. Vaalirahoituskeskustelu
on valitettavasti rapauttanut ainakin väliaikaisesti kansalaisten
luottamusta.
Demokratia on Suomessa monella mittarilla mitattuna vahva. Perusoikeusjärjestelmämme
takaa kansalaisille vahvat osallistumisoikeudet. Suomalainen demokratia
on edustuksellista ja osallistuvaa. Kansalaiset ottavat osaa poliittiseen
päätöksentekoon muutenkin kuin vaalien yhteydessä.
Suomalaiset toimivat ja vaikuttavat erilaisissa järjestöissä ja
ottavat kansainvälisestikin verrattuna erittäin
aktiivisesti suoraan yhteyttä virkamiehiin ja päätöksentekijöihin. Äänestysaktiivisuus
on meillä edelleen verrattain korkealla tasolla etenkin
eduskunta- ja presidentinvaaleissa.
Äänestysaktiivisuuden lasku on kuitenkin ollut
meillä jopa nopeampaa kuin Euroopassa yleisesti. Lasku
on jatkunut melko yhtäjaksoisesti jo useiden vuosikymmenien
ajan. Ja vaikka suo-malaiset ovat edelleen aktiivisia yhdistystoimijoita,
erityisesti monet yhteiskunnallisesti suuntautuneet järjestöt
ovat huolissaan tulevaisuudestaan. Perinteisten osallistumisen ja
vaikuttamisen muotojen rinnalle on toisaalta noussut uudentyyppistä,
epämuodollista ja verkostoituvaa kansalaistoimintaa. Vielä on
vaikea ennustaa, minkä sijan epämuodollinen kansalaistoiminta saa
suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa.
Suomalaisen demokratian kehitykselle on leimallista osallistumisen
ja yhteiskunnallisen kiinnostuksen vahva kahtiajakautuminen. Kansalaisista
osa toimii aktiivisesti yhteiskunnan eri osa-alueilla, mutta merkittävä osa
on syrjäytymässä kokonaan osallistuvasta
kansalaisuudesta. Kärjistäen voisi sanoa, että hyvin
koulutetut, hyvätuloiset ja varttuneemmat suomalaiset äänestävät
ja osallistuvat edelleen aktiivisesti, kun taas nuoret, vähemmän
koulutetut ja heikommassa asemassa olevat ovat jäämässä sivuun.
Haasteeksi nousee myös muualta Suomeen asettuneiden osallisuuden
vahvistaminen.
On hyvä tunnistaa, että eduskunnassa käsiteltävänä oleva
vaalilain uudistus tähtää osaltaan vaalijärjestelmää kohtaan
koetun luottamuksen ja äänestysaktiivisuuden vahvistamiseen.
Tutkimukset osoittavat selkeästi, että niissä vaalipiireissä,
joissa niin sanottu piilevä äänikynnys
on ollut korkein, äänestysaktiivisuus on ollut
matalin. Vaalien suhteellisuutta vahvistamalla voidaan varmistaa,
ettei äänestäjän tarvitse kokea äänensä menevän
hukkaan. Vaalikauden aikana on myös vahvistettu vaalirahoituksen
avoimuutta ja valvontaa.
On myös tärkeää huolehtia,
että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa ja kuntakoon
kasvaessa kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet turvataan.
Kuntalain uudistuksessa ensi hallituskaudella on yhdeksi keskeiseksi
näkökulmaksi syytä nostaa kansalaisten
osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien toteutuminen niin syrjäseuduilla
kuin suurissa kaupungeissakin. Lainsäädäntöhankkeiden
valmistelun osalta valtioneuvosto on antanut viime keväänä ohjeet
siitä, kuinka kansalaisia tulee kuulla.
Arvoisa puhemies! Kansalaisten osallistumisessa ja demokratiakehityksessä havaitut
muutossuunnat ovat aktivoineet demokratiapoliittista keskustelua
2000-luvulla. Vanhasen ykköshallitus reagoi havaittuun
muutokseen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmalla. Vuodesta
2007 yleisvastuu kansalaisvaikuttamisen edistämisestä on
ollut oikeusministeriöllä, johon on perustettu
uusi yksikkö koordinoimaan demokratiapolitiikan valmistelua
ja edistämään kansalaisten perusoikeuksien
toteutumista.
Vaalikauden aikana on valmisteltu ensimmäinen suomalainen
demokratiapoliittinen asiakirjakokonaisuus, jonka pohjalta valtioneuvosto
teki 4.2.2010 periaatepäätöksen demokratian
edistämisestä Suomessa. Periaatepäätöksen
näkökulmana on ennen kaikkea se, miten kansalaisten osallistumis-
ja vaikuttamismahdollisuuksia voidaan Suomessa julkisen vallan toimin
vahvistaa.
Demokratiapoliittista periaatepäätöstä valmisteltaessa
nähtiin tärkeäksi, että myös
eduskunnalla on mahdollisuus käydä keskustelua
suomalaisen demokratiapolitiikan suuntaviivoista. Osana valmisteluprosessia
järjestettiin seminaari yhdessä eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanssa.
Periaatepäätökseen sisältyy
linjaus, että eduskunnalle jatkossa annetaan noin kymmenen vuoden
välein demokratiaselonteko. Siinä arvioidaan suomalaisen
demokratian tilaa ja kehitystä sekä sitä,
minkälaisia toimenpiteitä demokratian vahvistaminen
jatkossa edellyttää. Ensimmäinen demokratiaselonteko
on tarkoitus valmistella ensi hallituskauden aikana.
Arvoisa puhemies! Tietoyhteiskunnassa kansalaisilla on entistä paremmat
mahdollisuudet informaation saamiseen ja välittämiseen.
Teknologian avulla valmistelua ja päätöksentekoa
on myös entistä helpompi avata kansalaisten osallistumiselle.
Hallitus on asettanut tavoitteeksi, että Suomi tämän
vuosikymmenen loppuun mennessä sijoittuu verkkodemokratian
kymmenen kärkimaan joukkoon maailmassa. Osana valtiovarainministeriön
asettamaa sähköinen asiointi ja demokratia -ohjelmaa
on juuri käynnistymässä hanke valtionhallinnon,
kuntien ja eduskunnan yhteisen verkko-osallistumisympäristön
rakentamiseksi. Hankkeen tavoitteena on tarjota uusia kanavia kansalaisten,
hallinnon ja päätöksentekijöiden
vuorovaikutukselle ja yhteiselle valmistelulle.
Uusia verkkoon ja verkon ulkopuolelle rakennettavia vaikutusmahdollisuuksia
kehitettäessä on huolehdittava, että kansalaisten
osallistuminen ja vaikuttaminen kytkeytyvät valmistelun
ja päätöksenteon prosesseihin niin, että osallistumisella
on myös todellista vaikuttavuutta. Tämä edellyttää koko
valmistelukulttuurin kehittämistä keskustelevaan
ja vuorovaikutteiseen suuntaan.
Vaikka valmistelun avoimuutta on varmasti aiheestakin Suomessa
kritisoitu, on avoimuus kuitenkin yksi suomalaisen hallintokulttuurin
perusperiaatteita. Sen sijaan keskustelukulttuurissamme on varmasti
parantamisen varaa. Periaatepäätökseen
demokratian edistämisestä sisältyykin
kirjaus muiden muassa hallituskausittain toteutettavasta kansalaisten
tulevaisuuskeskustelusta, jonka johtopäätöksille
myös jätettäisiin tilaa hallitusohjelmaan.
Keskustelukulttuurin vahvistaminen valmistelussa edellyttää,
että kansalaisilla on riittävästi tietoa
osallistumisensa tueksi. Demokratian edistämisen tulee
olla yhtenä tavoitteena myös viestintä-
ja tietoyhteiskuntapolitiikkaa kehitettäessä.
Arvoisa puhemies! Vahva kansalaisyhteiskunta on irrottamaton
osa suomalaista osallistuvaa demokratiaa. Kansalaisyhteiskunnan
ytimessä ovat järjestöt, joissa suomalaiset
ovat perinteisesti rakentaneet omaa ja yhteistä hyvinvointia
ja kehittäneet yhteiskuntaa. Vahvan kansalaisyhteiskunnan
ansiosta kansalaisten tarpeet ja näkemykset ovat välittyneet
hallinnon valmisteluun ja poliittiseen päätöksentekoon.
Se on puolestaan luonut edellytyksiä sille, että tehdyt
päätökset ovat oikeita ja kansalaisten
näkökulmasta hyväksyttäviä.
Järjestöjen kokemat toimintaympäristön
muutokset herättävät huolta suomalaisen
kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuudesta jatkossa. Julkinen valta
voi osaltaan vahvistaa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä kehittämällä sitä
koskevaa
säädöspohjaa, rahoitusmekanismeja sekä esimerkiksi
osallisuutta tukevaa kouluopetusta. Kansalaisyhteiskunnan muutoksen
myötä haasteeksi nousee, miten julkinen valta
tunnistaa uudet ja usein epämuodolliset kansalaisverkostot
valmistelussa ja päätöksenteossa. Parhaillaan
on käynnissä selvitystyö siitä,
miten esimerkiksi yhdistyslakia tulisi uudistaa tästä näkökulmasta.
Valtioneuvosto asetti lokakuussa 2007 kansalaisyhteiskuntapolitiikan
neuvottelukunta Kanen vahvistamaan julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan
vuorovaikutusta ja edistämään kansalaisyhteiskunnan
toimintaedellytyksiä. Kanen esitysten pohjalta hallitus
myös päätti iltakoulussaan 17. helmikuuta
2010 järjestöjen avustuksiin liittyvän
selvitystyön käynnistämisestä sekä järjestöjen
palvelutuotantoon ja verotukseen liittyvästä valmistelusta.
Lisäksi hallitus linjasi, että kaikessa järjestöjen
toimintaan kohdistuvassa kehittämistyössä keskeisenä tavoitteena
tulee olla järjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen
ja vahvistaminen. Järjestöihin vaikuttavassa valmistelutyössä on
myös huolehdittava, ettei toteutettavilla toimenpiteillä perusteettomasti
heikennetä niiden toimintaedellytyksiä.
Arvoisa puhemies! Nuorten osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien
vahvistuminen on yksi suomalaisen demokratiakehityksen keskeisistä haasteista.
Väestön ikääntyessä nuorten suhteellinen
osuus esimerkiksi äänioikeutetuista laskee, minkä lisäksi
nuorten alhainen äänestysaktiivisuus heikentää entisestään
nuorten äänen kuulumista vaaleissa.
En av de största utmaningarna när det gäller utvecklingen
av demokratin i Finland är att stärka de ungas
delaktighet och deras möjligheter att påverka.
När befolkningen åldras minskar de ungas relativa
andel till exempel av de röstberättigade och dessutom
försämrar det låga valdeltagandet bland
unga deras möjligheter att göra sin röst
hörd i val.
On myös havaittavissa, että nuorena omaksuttu äänestämättömyys
jää tavallisesti pysyväksi ratkaisuksi.
Näin yleinen äänestysaktiivisuus laskee
vääjäämättä edelleen,
mikäli nuoret eivät löydä äänestämistä osallistumisen
ja vaikuttamisen kanavakseen. On esitetty, että jopa puolelle aikuistuvista
nuorista ei rakennu osallistuvan kansalaisuuden identiteettiä.
Kansainvälisissä vertailuissa korostuvat toisaalta
suomalaisnuorten hyvä tiedolliset valmiudet mutta toisaalta
vähäinen poliittis-yhteiskunnallinen kiinnostus. Hyvä tietotaito
ei kanavoidu aktiiviseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen.
Perusopetuksen tuntijakoa ollaan uudistamassa parhaillaan, ja
tuntijakoa koskevassa työryhmäehdotuksessa osallistumisen
ja vaikuttamisen taidot on nostettu yhdeksi läpileikkaavaksi
teemaksi. On tärkeää, että myös
opetussuunnitelmia ensi vaalikaudella uudistettaessa arvioidaan, miten
kouluopetus voi nykyistä paremmin tarjota lapsille mahdollisuuden
oman kansalaisidentiteettinsä rakentamiseen ja poliittis-yhteiskunnallisen
ympäristön ymmärtämiseen.
Tämän vuoden aikana on myös laadittu
arvio siitä, minkälaisia myönteisiä ja
kielteisiä vaikutuksia äänioikeusikärajan
laskemisella 16 vuoteen kunnallisvaaleissa voisi olla. Ikärajan
laskua koskeva työryhmäraportti on parhaillaan
lausuntokierroksella. Raportti tuo esiin, että äänioikeusikärajan
lasku voisi osaltaan vahvistaa nuorten vaikuttamismahdollisuuksia.
Ikärajan alentamisen myötä kodilla ja
koululla olisi myös paremmat mahdollisuudet tukea nuorta äänestämään
ensimmäistä kertaa. Jos kuitenkin tämän tuen
antamisessa epäonnistutaan, äänioikeus-ikään
varttuu vain entistä nuorempia, jotka kasvavat pysyvästi äänestämättömyyteen.
Arvoisa puhemies! Äänestysaktiivisuuden kehittyminen
on tärkeä kysymys lähestyttäessä ensi kevään
eduskuntavaaleja. Äänestysaktiivisuuden vahvistamiseksi
on huolehdittava, että äänestyspaikkoja
on riittävästi ja äänestysmahdollisuudet
ovat riittävän monipuoliset. Äänestämisen
kynnystä voidaan osaltaan madaltaa tuomalla äänestyspaikat
sinne, missä kansalaiset muutenkin liikkuvat.
Myös äänestysaktiivisuuden vahvistamiseen liittyviä lähinnä viestinnällisiä toimenpiteitä
ollaan
jo miettimässä. Mutta ennen kaikkea kysymys on
siitä, millä tavoin yhteiskunnassa saataisiin
ensi keväänä aikaan laajapohjaista yhteistyötä,
jonkinlaiset yhteisvastuutalkoot, korkean äänestysaktiivisuuden
turvaamiseksi kaikissa väestöryhmissä.
Arvoisa puhemies! Pyydän, että puheeni ruotsinnos
liitetään pöytäkirjaan.
Pääministeri Kiviniemen ilmoitus on ruotsinkielisenä näin
kuuluva:
Förändringarna i medborgarnas deltagande och
engagemang i samhället bör diskuteras, och vi
måste reagera på förändringarna.
Dock inte så att allt styrs och byggs upp uppifrån.
Det allmännas uppgift är framför allt
att skapa förutsättningar för förverkligandet
av demokratin.
Det sjunkande valdeltagandet och signalerna om att organisationsverksamheten
avtar, liksom också uppgifterna om att förtroendet
minskar i samhället över lag väcker frågor
om demokratins framtid. Det centrala med tanke på framtiden
för en representativ, deltagande demokrati är hur
trovärdigt medborgarna anser vårt demokratiska
system vara och hurdant det förtroende som institutioner
och olika aktörer åtnjuter är.
Förtroende är enligt många undersökningar
ett framträdande drag i den finländska demokratin. Till
skillnad från många andra europeiska länder har
detta förtroende varit fortsatt starkt i Finland. Tyvärr
har debatten om valfinansieringen, åtminstone tillfälligt,
underminerat medborgarnas förtroende.
Demokratin i Finland är stark, oberoende av vilka
mätare som används. Vårt system med grundläggande
fri- och rättigheter garanterar medborgarna starka rättigheter
att påverka. Den finländska demokratin är
representativ och baserar sig på deltagande. Medborgarna
deltar i det politiska beslutsfattandet också annars än
vid val. Finländarna är med och påverkar
i olika slags organisationer och tar även internationellt
sett mycket aktivt direkt kontakt med tjänstemän
och beslutsfattare. Valdeltagandet är hos oss fortfarande
relativt högt, framför allt i riksdags- och presidentval.
Valdeltagandet har hos oss dock sjunkit t.o.m. snabbare än
i Europa över lag. Denna utveckling har pågått
relativt oavbrutet redan i flera årtionden. Och trots att
finländarna fortfarande är aktiva föreningsmänniskor
oroar sig framför allt många samhällsinriktade
organisationer för sin framtid. Vid sidan av de traditionella
formerna för deltagande och påverkan har vi fått
ett nytt slags informell samhällsaktivitet i nätverksform. Än är
det svårt att förutspå vilken ställning
den informella samhällsaktiviteten kommer att få i det
finländska civila samhället.
Typiskt för den finländska demokratins utveckling är
en stark tudelning när det gäller deltagande och
samhällsintresse. En del av medborgarna är aktiva
inom olika samhällsområden, men en betydande andel
håller på att bli helt utslagen från
ett aktivt medborgarskap. Tillspetsat kan man säga att
välutbildade och äldre personer och personer med
goda inkomster fortfarande röstar och deltar aktivt, medan
lågutbildade och yngre personer och personer i sämre
ställning håller på att marginaliseras.
En utmaning är också att stärka delaktigheten
hos personer med utländsk bakgrund som bosatt sig i Finland.
Den reform av vallagen som behandlas av riksdagen siktar som
vi vet också på att stärka förtroendet
för valsystemet och höja valdeltagandet. Undersökningar
visar tydligt att valdeltagandet är lägst i de
valkretsar där den så kallade dolda röstspärren är
högst. Genom att stärka vårt proportionella
valsystem kan vi säkerställa att väljarna
inte behöver uppleva att deras röst går förlorad.
Under valperioden har också insynen i och övervakningen
av valfinansieringen stärkts.
Det är också viktigt att se till att medborgarnas
möjligheter till deltagande och påverkan tryggas
under kommun- och servicestrukturreformen och i sammanslagna kommuner.
En viktig synpunkt i reformen av kommunallagen under nästa
regeringsperiod är tillgodoseendet av medborgarnas möjligheter
att delta och påverka, både på glesbygden
och i de stora städerna. När det gäller
beredningen av lagstiftningsprojekt utfärdade statsrådet
i våras anvisningar om hur medborgarna ska höras.
Förändringarna i medborgarnas deltagande och
i demokratiutvecklingen har väckt en demokratipolitisk
debatt under 2000-talet. Vanhanens första regering reagerade
på förändringen genom sitt politikprogram
för medborgarinflytande. Sedan 2007 har justitieministeriet
det övergripande ansvaret för främjandet
av medborgarinflytandet. En ny enhet har inrättats vid
justitieministeriet för att samordna beredningen av demokratipolitiken
och främja tillgodoseendet av medborgarnas grundläggande
fri- och rättigheter.
Under valperioden bereddes det första demokratipolitiska
samlingsdokumentet i Finland. Det låg till grund för
statsrådets principbeslut av den 4 februari 2010 om främjandet
av demokratin i Finland. Principbeslutet utgår framför
allt från hur det allmänna kan stärka
medborgarnas möjligheter att delta och påverka.
Vid beredningen av principbeslutet ansågs det viktigt
att också riksdagen har möjlighet att diskutera
riktlinjerna för den finländska demokratipolitiken.
Som en del av beredningsprocessen arrangerades ett seminarium tillsammans
med riksdagens grundlagsutskott. Enligt principbeslutet utarbetas
för riksdagen i fortsättningen en demokratipolitisk
redogörelse med ungefär tio års intervaller.
I redogörelsen utvärderas demokratins tillstånd
och utveckling i Finland samt vilka åtgärder som
behövs för att stärka demokratin i framtiden.
Avsikten är att den första demokratipolitiska
redogörelsen ska beredas under nästa regeringsperiod.
I informationssamhället har medborgarna bättre
möjligheter än tidigare att få och förmedla information.
Med hjälp av tekniken är det också lättare än
hittills att öppna beredningen och beslutsfattandet för
medborgarnas deltagande. Regeringen har satt som mål att
Finland före utgången av detta årtionde
ska vara bland de tio främsta länderna i världen
när det gäller nätdemokrati. Som en del
av finansministeriets program för att påskynda
elektronisk ärendehantering och demokrati inleds som bäst
ett projekt med målet att skapa en gemensam miljö för
deltagande på nätet för statsförvaltningen,
kommunerna och riksdagen. Syftet med projektet är att skapa
nya kanaler för gemensam beredning och växelverkan
mellan medborgare, förvaltning och beslutsfattare.
När nya påverkansmöjligheter skapas
på nätet och utanför nätet måste
man se till att medborgarnas deltagande och påverkan kopplas
till beredningen och beslutsfattandet på så sätt
att deltagandet också har faktisk betydelse. Detta kräver att
hela beredningskulturen utvecklas i en mer diskuterande och interaktiv
riktning.
Även om öppenheten i beredningen säkerligen
med fog har kritiserats i Finland, är öppenhet en
grundläggande princip i den finländska förvaltningskulturen.
Däremot kan vi säkert förbättra
vår samtalskultur. I principbeslutet om främjandet
av demokratin nämns bl.a. framtidsdiskussioner med medborgarna
som förs varje regeringsperiod. Slutsatserna av diskussionerna
ska beredas plats också i regeringsprogrammet. En starkare
samtalskultur i beredningen förutsätter att medborgarna
har tillräcklig information som stöd för
sitt deltagande. Främjandet av demokratin ska vara ett
mål också när kommunikations- och informationssamhällspolitiken
utvecklas.
Ett starkt civilsamhälle är en oskiljaktig
del av den finländska demokratin, som baserar sig på deltagande.
Det civila samhällets kärna består av organisationer
inom ramen för vilka finländare av tradition har
byggt upp sin egen och vår gemensamma välfärd
och utvecklat samhället. Tack vare ett starkt civilsamhälle
har medborgarnas behov och ståndpunkter förmedlats
till beredningen inom förvaltningen och det politiska beslutsfattandet.
Detta har i sin tur skapat förutsättningar för
att de beslut som fattas är riktiga och ur medborgarnas
synvinkel acceptabla.
De förändringar i samhället som
organisationerna upplever väcker oro för det finländska
civila samhällets livskraft i fortsättningen.
Det allmänna kan för sin del stärka verksamhetsbetingelserna
för det civila samhället genom att utveckla lagstiftningen,
finansieringsmekanismer och t.ex. sådan skolundervisning
som stöder delaktigheten. I och med att det civila samhället
förändras kommer det att vara en stor utmaning
för det allmänna att identifiera de nya och för
det mesta informella medborgarnätverken i beredningen och
beslutsfattandet. För närvarande pågår
en utredning om hur t.ex. föreningslagen bör förnyas
med tanke på detta.
Statsrådet tillsatte i oktober 2007 en delegation
för medborgarsamhällspolitik som har till uppgift
att stärka samarbetet mellan det allmänna och
civilsamhället och att främja det civila samhällets
verksamhetsbetingelser. Utifrån de förslag delegationen
lade fram beslutade regeringen i sin aftonskola den 17 februari
2010 att inleda en utredning om understöden till organisationer
och att bereda frågor som gäller organisationernas
serviceproduktion och beskattning. Regeringen enades också om
att det viktigaste målet med allt utvecklingsarbete när
det gäller organisationernas verksamhet ska vara att trygga
och stärka organisationernas verksamhetsbetingelser. I
fråga om det beredningsarbete som påverkar organisationerna
måste man också se till att de åtgärder
som genomförs inte ogrundat försämrar
deras verksamhetsbetingelser.
En av de största utmaningarna när det gäller utvecklingen
av demokratin i Finland är att stärka de ungas
delaktighet och deras möjligheter att påverka.
När befolkningen åldras minskar de ungas relativa
andel till exempel av de röstberättigade, och
dessutom försämrar det låga valdeltagandet
bland unga deras möjligheter att göra sin röst
hörd i val.
Det har också noterats att personer som inte röstar
som unga vanligen inte röstar som äldre heller.
Det allmänna valdeltagandet kommer således oundvikligen
att fortsätta sjunka, om unga inte upplever röstandet
som ett sätt att delta och påverka. Det har framförts
att närmare hälften av de unga vuxna inte upplever
sig vara deltagande medborgare. I internationella jämförelser
framhävs dels att finländska unga har goda kunskapsmässiga
färdigheter, dels att de har endast ett vagt intresse för
samhällspolitik. De goda kunskaperna omsätts således
inte i aktivt deltagande och aktiv påverkan.
För närvarande ses timfördelningen
inom den grundläggande utbildningen över. I ett
arbetsgruppsförslag om timfördelningen har färdigheter
i deltagande och påverkan lyfts fram som ett genomgående
tema. Det är viktigt att man också vid förnyandet
av läroplanerna nästa valperiod bedömer
hur skolundervisningen bättre än för närvarande
skulle kunna erbjuda barnen möjlighet att skapa en egen
medborgaridentitet och förstå den samhällspolitiska
omgivningen.
I år har man även gjort en bedömning
av hurdana positiva och negativa effekter en sänkning av
rösträttsåldern till 16 år i
kommunalval kan ha. En arbetsgruppsrapport om en sänkning
av åldersgränsen är för närvarande
ute på remiss. Enligt rapporten kan en sänkning
av rösträttsåldern medverka till att
stärka de ungas möjligheter att påverka.
En sänkning av åldersgränsen innebär
att hemmet och skolan också har bättre möjligheter
att uppmuntra den unga att rösta första gången.
Om man emellertid inte lyckas ge den unga detta stöd, kommer
allt yngre unga att uppnå rösträttsåldern
men ändå inte börja rösta.
Valdeltagandets utveckling är en viktig fråga inför
riksdagsvalet i vår. I syfte att öka valdeltagandet
måste man se till att det finns tillräckligt med
vallokaler och att möjligheterna att rösta är tillräckligt
mångsidiga. Tröskeln att gå och rösta kan
delvis sänkas genom att vallokalerna placeras på ställen
där medborgarna rör sig även i övrigt.
För att öka valdeltagandet överväger
man redan olika åtgärder som närmast
har med kommunikation att göra. Framför allt är
det ändå fråga om hur vi kan skapa ett
omfattande samarbete i samhället i vår, ett slags
talko för gemensamt ansvar, för att säkerställa
ett högt valdeltagande inom alla befolkningsgrupper.
Keskustelu pääministerin
ilmoituksen johdosta
Katri Komi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Viime keskiviikkona 15.9. vietettiin
maailmanlaajuisesti YK:n julistamaa kansainvälistä demokratiapäivää.
Parlamenttienvälinen liitto Ipu rohkaisee kaikkia parlamentteja
nostamaan päivän esille. Pääministerin
ilmoitus vaikutusmahdollisuuksien kehittämisestä parlamenttien
ja kansalaisten välillä on osoitus siitä,
että Kiviniemen hallitus pyrkii kehittämään demokraattista
kansalaisyhteiskuntaa.
Suomi on vakiintunut demokratia, jossa kansalais- ja ihmisoikeuksia
kunnioitetaan ja jossa ei tarvitse pelätä mielipiteensä ilmaisua.
Tästä huolimatta ihmiset tuntevat, ettei heitä kuunnella. Äänestysaktiivisuus
on huolestuttavan alhainen, puolueiden jäsenmäärät
ovat laskeneet, eikä poliitikkoihin, meihin, luoteta.
Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät,
kun uudistettu perustuslaki antaa mahdollisuuden kansalaisaloitteeseen.
Myös valtioneuvoston viime keväänä antamat
ohjeet lainsäädäntövalmistelusta
turvaavat sen, että kansalaisjärjestöjä kuullaan
valmistelun eri vaiheissa. Ministeriöiden nettisivuja on
kehitetty, jotta kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus kommentoida
lainsäädäntöhankkeita.
Erityisen alhainen äänestysaktiivisuus on
Euroopan unionin parlamenttivaaleissa. Euroopan unionin lainsäädännöllä on
merkittävä vaikutus Suomeen ja suomalaisten elämään.
Unionin lainsäädännön yksinkertaistamisen
sekä turhan sääntelyn ja byrokratian
karsimisen on jatkossakin oltava korkealla unionin asialistalla.
Etäiseksi koetun unionin on nykyistä paremmin
palveltava kansalaisiaan. EU:n on syytä keskittyä rajat
ylittäviin isoihin asioihin, kuten taloustilanteeseen, ilmasto-
ja ympäristöpolitiikkaan sekä rauhan
ja vakauden turvaamiseen.
Lissabonin sopimuksessa säädettiin eurooppalaisesta
kansalaisaloitteesta, joka mahdollistaa uuden keinon osallistua
ja vaikuttaa EU:n päätöksentekoon. Kansalaisaloitteen
kautta miljoona kansalaista yhdestä kolmasosasta jäsenvaltioita
voi suoraan pyytää Euroopan komissiota tekemään
lainsäädäntöaloitteen. Asian
on toki kuuluttava EU:n toimivallan piiriin.
Keskustan eduskuntaryhmä pitää kansalaisaloitteen
käyttöönottoa merkkinä unionin
vahvistuvasta tahdosta löytää uusia osallistuvan
demokratian muotoja. Suora demokratia täydentää edustuksellista
demokratiaa. Eurooppalaisenkin demokratian kehittämisessä aktiiviset
kansalaiset ovat avainroolissa — suomalaiset, jotka ovat yhteydessä edustajiinsa
eduskunnassa ja Euroopan parlamentissa ja jotka esittävät
uusia ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Demokratia elää ja
kehittyy vilkkaasta vuorovaikutuksesta äänestäjien
ja päättäjien välillä.
Tästä keskustan kuuluisa kenttä on oiva
esimerkki.
Arvoisa puhemies! Meidän on vakavasti mietittävä,
millä toimenpiteillä saavuttaisimme kansalaisten
luottamuksen omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja demokraattiseen
päätöksentekoon. Keskusta on omalta osaltaan
käynyt läpi kipeän mutta tervehdyttävän
prosessin, jonka seurauksena on vaalirahoituksen avoimuus ja puolueen
uudistunut poliittinen kulttuuri.
Demokratian perusperiaate on se, että kansan valitsemilla
edustajilla on todellista päätösvaltaa.
Eduskunnan täysistuntoja seuraamalla syntyy mielikuva,
jonka mukaan kansanedustajat toimivat rooliensa vankeina. Hallitusryhmien edustajat
kehuvat hallituksen esityksiä, ja oppositio puolestaan
ampuu alas kaiken, mitä hallitus esittää.
Pikkunäppärää sanailua esiintyy
huomattavasti enemmän kuin vakavaa ja älyllistä pohdintaa.
Eduskunnan roolia hallituksen toimien valvojana ja muutosagenttina
olisi hyvä pohtia. Demokraattisen parlamentin tulisi olla
edustava, läpinäkyvä, saavutettava, vastuullinen
ja tehokas. Kansainvälisyyteen liittyviin asioihin vaikuttamisessa
on jokaisella parlamentilla parantamisen varaa, niin myös
meillä. Valiokuntatyötä voitaisiin kehittää esimerkiksi
budjettikäytäntöjen osalta.
Arvoisa herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä ehdottaa,
että eduskunta tekisi itsearvioinnin, jolla selvitettäisiin
eduskuntatyön muutostarpeet. Itsearviointi tulisi käynnistää heti
ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen.
Käyttöön voitaisiin ottaa Parlamenttienvälisen
liiton Ipun tätä tarkoitusta varten kehittelemä työkalupakki. Ajankohta
olisi otollinen. Uudet edustajat toisivat tuoretta näkökulmaa,
ja senioriteettiasemasta nauttivat edustajat antaisivat käyttöömme
kokemuksen äänen. Toimintatapojen uudistaminen onnistuu
vain, jos kaikki kansanedustajat sitoutuvat tähän
työhön.
Arvoisa herra puhemies! Demokratia on puolustamisen ja kehittämisen
arvoinen asia.
Ilkka Viljanen /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kansanvallan tärkein periaate on
kansalaisten oikeus osallistua joko välittömästi
tai välillisesti itseään koskevaan päätöksentekoon.
Oikeusministeriön julkaisemassa periaatepäätöksessä demokratian
edistämisestä Suomessa on ansiokkaasti arvioitu
eri muutoksia, joilla voidaan parantaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia.
Tarkastelen edustajien ja kansalaisten vuorovaikutusta ja sen lähtökohtia: mitä me
kansanedustajat voimme tehdä, jotta kansalaisten näkemykset
otetaan poliittisessa päätöksenteossa
paremmin huomioon?
Kansalaiset osallistuvat politiikan sisältöön vaikuttamiseen
etenkin puolueiden kautta. Välillinen vaikuttaminen politiikan
sisältöön ja ehdokkaiden nimeäminen
puolueiden kautta sekä äänioikeuden käyttäminen
vaaleissa eivät kuitenkaan enää yksin
vastaa kansalaisten tarpeeseen vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.
Poliittinen järjestötoiminta kiinnostaa selvästi
vähemmän samalla, kun äänestysaktiivisuus
Suomessa on laskenut. Kansalaiset arvostavat kokemukseni perusteella
nykyään enemmän sitä, että heitä aidosti
kuunnellaan, kuin perinteisiä järjestötyön rituaaleja.
Kansalaisvaikuttamisen aktivointi on siis tärkeää.
Avoimessa kansalaisyhteiskunnassa ihmis- ja perusoikeudet takaavat
ilmaisunvapauden ja vaikuttamismahdollisuudet suoraan tai välillisesti,
ja niinpä kaikkien laillisten vaikutuskanavien käyttöä tulee
valtiovallan taholta edistää. Tässä yhteydessä erityisesti
tietoyhteiskunnan palvelut — siis uudet osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet
— ovat
avainasemassa. Tietoyhteiskunnan palveluiden osalta kehittämisen
varaa on edelleen paljon. Pidän tärkeänä,
että saamme pian käyttöön toimivan
ja luotettavan tavan äänestää myöskin
internetin välityksellä.
Hallituksen esittämä kansalaisaloitteen käyttöönotto
edustuksellisen demokratian apuna lisää vaikuttamismahdollisuuksia.
Aloitteen todellinen merkitys toki määräytyy
sen pohjalta, miten sitä käytetään.
Uskon edelleen, että laaja-alainen, eri näkökohdat
huomioon ottava kansalaisvaikuttaminen toteutuu päätöksenteossa
parhaiten edustuksellisen demokratian määräajoin pidettävissä vaaleissa
valittavien edustajien kautta.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa
korostaa etenkin selkeiden ja riittävän kunnianhimoisten
tavoitteiden sekä niiden perustelujen merkitystä kansalaisvaikuttamisen aktivoijana.
Politiikka ei saa olla pelkkää virkamiesmäistä hallinnointia.
Valmistelu toimii hallinnon lähtökohdista. Meillä poliitikoilla
taas on asioista päättäminen ihmisten
lähtökohdista. Poliittisen päätöksenteon
on nautittava kansalaisten luottamusta. Jotta kansalaisten mielipiteillä on
väliä, meidän pitää olla
valmistelun jälkeinen suodatin. Minimivaatimus on, että päätöksen
perustelut ja arvopohja ovat selkeästi kaikkien arvioitavana.
Arvoisa puhemies! Mahdollisuus äänestää ehdokasta
suoraan ilman jonkin tahon säätämää etusijajärjestystä on
mielestämme keskeinen kansalaisaktiivisuutta lisäävä elementti
ja selvästi parempi kuin esimerkiksi julkisuudessa ajoittain
esitetty, niin kutsuttu pitkien listojen vaalijärjestelmä.
Niin kutsutussa suljetussa listavaalissa listalta tulevat valituiksi
ne henkilöt, jotka puolue tai vaaliryhmittymä on
asettanut parhaimmille sijoille. On vaikea kuvitella, että listavaali
lisäisi tosiasiallisesti kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksia
ja kiinnostusta politiikkaan.
Arvoisa puhemies! Miten me edustajat konkreettisesti kykenemme
vastaamaan odotuksiin, jotka liittyvät sekä politiikan
sisältöön että poliittisen osallistumisen
toimintamuotoihin? Me uskomme, että tärkeimpiä ovat
poliitikkojen avoimuus ja johdonmukainen ihmisten kuuntelu ja toimiminen
jo asioiden valmisteluvaiheessa. Väitän, että se
lisää kansalaisten luottamusta poliittiseen päätöksentekoon
ja kannustaa suomalaisia osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Meidän edustajien on oltava kansalaisvaikuttamisen
ammattilaisia: lähtökohtaisesti nöyriä kuuntelemaan
ja avoimia uusille ideoille ja asioille. Kansalaiset haluavat myös,
että käyttäydymme vastuullisesti. Vaalirahoitukseen
liittyneet epäselvyydet ja sen liian vähäinen
avoimuus ovat heikentäneet kansalaisten luottamusta poliittiseen
päätöksentekoon. Siksi on välttämätöntä,
että panostamme tuon luottamusvajeen korjaamiseen.
Johannes Koskinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Todistimme juuri naapurimaamme Ruotsin vaaleissa
yli 80 prosentin äänestysaktiivisuutta. Meillä vastaavalle
tasolle päästiin eduskuntavaaleissa viimeksi vuonna 1983,
siis mies- tai naispolvi sitten. Vain presidentinvaaleissa pärjäämme
jotenkuten pohjoismaisissa äänestysaktiivisuusvertailuissa.
Suomalainen kansanvalta sekä kansalaisyhteiskunta sikisivät
samasta kansannoususta, syksyn 1905 suurlakosta. Sosialidemokraattien aloitteesta
ja painostuksesta Suomi siirtyi 103 vuotta sitten yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen.
Naiset saivat tunnetusti täydet valtiolliset oikeudet ensimmäisinä maailmassa.
Niistä ajoista Suomi on kehittynyt aktiiviseen kansalaisuuteen,
elinvoimaiseen kansalaisyhteiskuntaan ja laajaan osallistumiseen
perustuvana pohjoismaisena demokratiana.
Tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei Suomi enää ole
vahvan osallistumisen ja vaikuttamisen maa. Olemme monien mittareiden
mukaan pu-toamassa kohti eurooppalaisia keskiarvoja, ja niitä keskiarvoja
vielä pudottavat sitten nämä uudet demokratiat,
joissa ei vielä ihan läntisen Euroopan osallistumisaktiviteetteihin
ole päästy. On hyvä aika kysyä,
tyydymmekö me tähän vai haluammeko me
nytkin olla kehittyvän demokratian tiennäyttäjä,
kuten vuosisata sitten. Sosialidemokraattien näkemys on,
että monipuolinen kansalaisosallistuminen ja -vaikuttaminen
on ollut Suomen vahvuus. Tavoitteena tulee olla paikka Euroopan
parhaiden demokratioiden joukossa.
Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan tulee edistää yksilön
yhteiskunnallista osallistumista ja mahdollisuutta vaikuttaa omiin
asioihinsa. Tämän keinoja ovat muun muassa lainsäädäntö,
tutkimus, tiedontuotanto, koulutus, viestintä, kansalaisten
kuuleminen ja toimivat demokratian käytännöt.
Aivan liian moni kansalainen jättää vaikuttamatta
häntä itseään koskeviin asioihin.
Se ei koske pelkästään äänestämistä vaan
myös muita suoran vaikuttamisen keinoja. Valtuutetut, europarlamentaarikot
ja kansanedustajat saadaan aina valituiksi, vaikka äänestysaktiivisuus
jäisi kuinka alhaiseksi. Järjestelmän
oikeutuksen, legitimiteetin, kannalta äänestysaktiivisuus
on kuitenkin elintärkeä. Jos puolitoista miljoonaa äänestäjää — europarlamenttivaaleissa
vielä kaksin verroin enemmän, kaksi kolmesta äänestäjästä — jättää äänestämättä ja
kääntää selkänsä poliittiselle
järjestelmälle, hälytyskellojen on syytä soida
kuuluvasti. Kansalaisten passivoituminen vähentää poliittisen
päätöksenteon uskottavuutta sekä lisää poliittisen
ilmastomme ennustamattomuutta ja epävakautta.
Arvoisa puhemies! Vaalipassiivisuus on vienyt eniten vaikutusvaltaa
niiltä, joiden ääni juuri eniten kaipaisi
kansanvallassa vahvistusta. Äänestysaktiivisuus
nousee sitä mukaa, mitä korkeammin koulutetusta
henkilöstä on kysymys tai mitä enemmän
hän ansaitsee. Parhaiten palkattuun kymmenekseen kuuluvat äänestivät
30 prosenttiyksikköä köyhintä kymmenestä vilkkaammin.
Ylemmistä toimihenkilöistä äänioikeuttaan käyttää lähes
yhdeksän kymmenestä, työntekijäammateissa
vain vähän yli puolet. Tavallaan yhdellä ääntään
käyttävällä on kaksinkertainen äänivalta
näissä yhteiskunnan hyväosaisissa ryhmissä.
Aktiivisuutta ei voi ostaa, mutta sille luodaan edellytykset
panostamalla toimivaan kansanvaltaan niin valtakunnallisella kuin
paikallisellakin tasolla. Erityisesti on satsattava nyt nukkuviin ryhmiin:
pienituloisiin, vähemmän koulutettuihin, työttömiin,
nuoriin, hiljattain muuttaneisiin.
Yksi kasvatusajattelijoiden korostamista viisauksista on se,
että aktiiviseen kansalaisuuteen ja demokratiaan pitää oppia.
Ajatus siitä, että jokainen on tasa-arvoinen tai
että jokaisella on oikeus osallistua lakien säätämiseen,
ei valitettavasti ole synnynnäinen eikä itsestään
selvä. Tämä korostaa kansalaiskasvatuksen
merkitystä etenkin lapsena ja nuorena mutta periaatteessa koko
elämän ajan.
Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorten
politiikkatietämyksissä on isoja eroja riippuen
nuoren koulutuksesta. SDP on esittänyt demokratiakasvatusta
lisättäväksi jo peruskoulussa ja erityisesti
ammatillisessa koulutuksessa. Lisäksi sosialidemokraattien
mielestä puolueiden ja kansalaisjärjestöjen
tulisi tasapuolisesti saada kertoa kouluissa nykyistä enemmän
toiminnastaan ja edustamistaan mielipiteistä, sa-malla
kun oppilaat myöskin oppilaskuntatoiminnan ja vastaavan
kautta, itse osallistuvan havainnoimisen kautta, oppisivat demokratiaa.
Valtioneuvoston helmikuinen periaatepäätös demokratian
edistämisestä Suomessa on lähtökohdiltaan
hyvä. Mikäli periaatepäätöksessä listatut
toimet toteutuvat konkreettisella tasolla, on se suuri askel eteenpäin
demokratian edistämisen tiellä Suomessa.
Vanhasen ensimmäisen hallituksen kansalaisvaikuttamisen
politiikkaohjelma raivasi tietä kattavammalle kansanvallan
ja kansalaisten yhteistoiminnan vahvistamiselle. Jatkotyö on
valitettavasti jäänyt pirstaleiseksi. Esimerkiksi
minkäänlaisia budjettivaroja äänestysaktiivisuutta
tukevaan kampanjointiin ei tällä vaalikaudella
ole annettu. Äänestämisen helppouteen
ja turhan jäykkyyden purkamiseen on käytännön
järjestelyissä satsattava, ja siihen pääministerikin
viittasi, esimerkiksi siihen, että äänestyspaikat
pitäisi viedä ostoskeskuksiin ja kirjastoihin
mahdollisimman matalan kynnyksen taakse.
Poliittinen toiminta, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ansaitsee
kannustusta, ei halveksuntaa. Kymmenettuhannet suomalaiset tekevät
arvokasta järjestötyötä, hoitavat
luottamustehtäviä ja arkipäivän
yhteisöllisyyttä.
Kansalaisten kokema luottamusvaje on paikattava rehellisellä työllä,
paremmilla säännöksillä ja avoimella
vuorovaikutuksella. Parhaimmillaan esimerkiksi tämä vaalirahoitusjupakka johtaa
rahan vallan vähenemiseen vaaleissa, kunhan vielä SDP:n
ajamat kampanjakatot saadaan mukaan. Kansanvalta ei ole eliitin
vaan koko kansan asia.
Veijo Puhjo /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Herra puhemies! Nykyisen yhteiskunnan muutokset politiikassa,
tiedonvälityksessä ja kansalaisten elämässä ovat
kaikki isoja haasteita kansalaisten todellisten vaikutusmahdollisuuksien
lisäämiselle. Samalla, kun koulutus, tieto ja
tiedon saamisen nopeus yksittäisistä asioista
lisääntyy, yhteiskunta monimutkaistuu ja päätöksenteon
jäsentäminen isoihin ja pieniin asioihin, oikeisiin
ja vääriin tai hyviin ja huonoihin valintoihin
on entistä vaikeampaa.
Valtioneuvoston periaatepäätös demokratian edistämisestä Suomessa
sisältää 32 toimenpide-ehdotusta. Periaatepäätöksen
linjauksissa kosketellaan muun muassa edustuksellista demokratiaa
ja äänestämistä. Nähdäkseni
näistä tärkeimpiä ovat vaalialueuudistuksen
toteuttaminen, jolla pienten vaalipiirien äänestäjät
saatetaan yhtäläiseen asemaan isojen vaalipiirien äänestäjien
vaikutusmahdollisuuksiin nähden.
Äänestäjien vieraantuminen eduskuntavaaleissa
johtuu toki monista syistä, mutta se, että maassa
on pieniä vaalipiirejä, joissa pienillä ja keskisuurilla
puolueilla ei tosiasiassa ole mahdollisuutta oman kansanedustajan
läpimenoon, kohtelee kansalaisia todella eriarvoistavasti. Näissä vaalipiireissä vaaliuurnille
meneminen ei tunnu monistakaan ihmisistä enää niin
tärkeältä.
Periaatepäätöksessä halutaan
edistää myös kansalaisyhteiskunnan vahvistamista.
Näissä ehdotuksissa kiinnitän huomiota
ehdotukseen vahvistaa eri väestöryhmien yhdenvertaisia
osallistumismahdollisuuksia ja syrjäytymisvaarassa olevien
ihmisten osallisuutta. Vasemmistoliiton mielestä tämä on
tärkeä yksityiskohta periaatepäätöksessä,
mutta tässä muodossaan linjaus jää liian
yleiselle tasolle ja ennakoi sitä, että asia kuolee
hyvien toiveiden hautausmaalle.
Nuorten ja maahanmuuttajien äänestysaktiivisuuden
lisäämiseksi periaatepäätöksessä on
useita toimenpide-ehdotuksia. Mielestäni nuorten passiivisuuden
tärkein selittäjä on kotien ja koulujen
lähes täydellinen vaikeneminen poliittisesta päätöksenteosta
ja vaikuttamisesta. Peruskoulussa koulutuksen järjestäjät
saavat edelleen päättää, toimiiko
koulussa oppilaskunta. Koululaitoksessa on vaiettu 20 vuoden ajan
poliittisesta toiminnasta. Poliittisten puolueiden näkyminen
on suljettu koulujen ovien ulkopuolelle. Nuorten aikuisten äänestämättä jättäminen
on seurausta tästä koulutuspoliittisesta valinnasta. Vasemmistoliitto
vaatii kouluihin demokratiakasvatusta ja oppilaille omia kokemuksia
yhteisten asioiden hoitamisessa.
Herra puhemies! Median toiminta ja politiikan välittyminen äänestäjille
henkilökeskeisen, Idols-tyyppisen julkisuuden kautta sivuutetaan periaatepäätöksessä
lähes
täysin. Lisäksi valtalehdistön omistuksen
keskittyminen, poliittisten puolueiden lehtien kuolemat ja sittemmin
muidenkin lehtien tilaajakannan hupeneminen johtavat siihen, että sähköisen
ja verkkotiedonvälityksen mediat muodostavat suurelle osalle
kansalaisista ainoan kuvan politiikasta ja päätöksenteosta
yhteiskunnassa. Monipuolinen tiedonvälitys onkin demokratian
toiminnalle välttämätön ehto.
Mediamarkkinat eivät itsessään tuota
monipuolista tiedonvälitystä. Siksi tarvitaan
puoluelehdistön ja mahdollisesti muunkin printtimedian
julkista tukea.
Oleellinen kysymys on se, miten poliittinen kansalaisyhteiskunta
voidaan palauttaa yhteiskuntaan. Tässä esityksessä tähän
ongelmaan ei voi antaa kattavaa vastausta, mutta pystymme parempaan
demokratiaan, vaikka paluuta Svean käräjäkiville
ei olekaan.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! "Demokratia ei koskaan ole valmis." Näin
sanoi ranskalainen politiikan filosofi Jacques Rancière
teoksessaan Erimielisyys. Rancièren mukaan ymmärrämme
demokratian merkityksen parhaiten silloin, kun jokin odottamaton
muuttuu todeksi. Demokratia tapahtuu, kun aiemmin osaton, äänetön
ja kasvoton saakin äkkiä äänensä kuuluviin.
Demokratia on hetki, jossa osattomat vaativat osaansa julkisesta
tilasta.
Arvoisa puhemies! Suomalaisen demokratian historia on lyhyempi
kuin usein muistammekaan. Voimme ylpeinä todeta, että Suomi
oli Euroopan ensimmäinen maa, joka antoi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden
myös naisille. Silti vuonna 1907 äänioikeudettomien
lista oli edelleen pitkä. Äänioikeus
on vasta vähitellen laajentunut koskemaan myös
varattomia, holhouksen alaisia, mielisairaita ja kehitysvammaisia.
Viimeksi mainitut pääsivät Suomessa äänestämään ensi
kerran vasta vuonna 1972.
Suomalainen demokratia ei edelleenkään ole valmis.
Parhaillaan puhutaan demokratian kriisistä. Äänestysaktiivisuus
laskee, ja kansalaisten luottamus poliitikkoihin horjuu. Demokratia
ja politiikan tavat kaipaavat päivittämistä.
Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella on otettu
suuri askel poliittisen järjestelmän avoimuuden
ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi.
Vihreän oikeusministerin johdolla on toteutettu mittava
vaalirahoituslainsäädännön uudistus,
joka tuo poliitikkojen yhteiskunnalliset kytkökset vihdoinkin
päivänvaloon. Nyt tarvitaan toimia demokratian
muillakin osa-alueilla. Viime aikoina on keskusteltu väitteistä,
joiden mukaan tutkijoiden ja toimittajien sananvapauteen on poliittisin perustein
puututtu. Nämä syytteet tai epäilyt ovat hyvin
vakavia, ja ne pitää perin pohjin tutkia.
Valtion rahoittamien tutkimuslaitosten työsopimuksissa
ei saa olla sananvapautta rajoittavia lausekkeita. Myös
median oikeutta tarttua yhteiskunnallisesti merkittäviin
teemoihin pitää puolustaa, ja yritykset kaventaa
toimittajien lähdesuojaa pitää torjua.
Eduskunnan työn avoimuuden lisäämiseksi
vihreät ovat ehdottaneet, että valiokuntien kokouksia
voitaisiin nykyistä useammin avata yleisölle.
Julkisuus voisi lisätä paineita eri näkökohtien
parempaan huomioon ottamiseen ja esitysten muuttamiseen silloin,
kun kuulemiset siihen aihetta antavat. Esimerkiksi valiokuntakuulemiset
voisivat olla avoimia silloin, kun käsitellään
yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä asioita.
Valiokuntien saamien lausuntojen olisi syytä olla julkisia
heti eikä vasta asian käsittelyn päätyttyä.
Valiokunnat voisivat pitää julkisesti kirjaa tapaamistaan
tahoista. Tämän menettelytavan voisi myös
jokainen kansanedustaja ottaa itse käyttöön.
Euroopan unionissa on tällainen vapaaehtoinen lobbausrekisteri
jo käytössä.
Arvoisa puhemies! Aktiivinen kansalaisyhteiskunta on demokratian
perusta. Kansalaisvaikuttamisen tavat ovat viime aikoina monipuolistuneet.
Enää ei toimita vain muodollisissa yhdistyksissä ja
järjestöissä. Vaikuttaa voi esimerkiksi
kuluttajaverkostoissa ja sosiaalisessa mediassa. Äänestäminen
ei ole läheskään ainut merkittävä poliittinen
teko.
Arvoisa puhemies! Suoran demokratian käytäntöjä tarvitaan
täydentämään edustuksellista demokratiaa.
Tällä vaalikaudella on vihreän oikeusministerin
toimesta annettu esitys valtakunnallisen kansalaisaloitteen käyttöön
ottamisesta Suomessa. Jos vaalien jälkeinen eduskunta esityksen
hyväksyy, voi jatkossa 50 000 kansalaista saada
aloitteensa eduskunnan käsittelyyn. Myös Euroopan
unionissa ollaan ottamassa käyttöön kansalaisaloite.
Siinä miljoona unionin kansalaista voi jättää komissiolle
aloitteen lainsäädännön muuttamisesta.
Brasilialaisessa Porto Alegren kaupungissa taas sovelletaan osallistuvan
budjetoinnin menetelmää, jossa kansalaisista koostuvat
kaupunginosaneuvostot päättävät osasta
budjetin kohdentamista. Tästä voisi meilläkin
ottaa oppia. Suoraa demokratiaa voisi lisätä esimerkiksi
kaupunginosien tasolla, sillä kansalaiset itse tuntevat
parhaiten lähipalveluidensa ja arjen toimivuuden.
Arvoisa puhemies! Demokratian toteutuminen edellyttää,
että myös heikkojen ääni pääsee kuuluviin.
Ei ole helppoa saada suunvuoroa julkisessa tilassa, jos on todella
osaton, köyhä, syrjäytynyt, asunnoton
tai osaton siinä merkityksessä, ettei kykene puhumaan
vallanpitäjien kieltä. Tänä vuonna
vietetään EU:n syrjäytymisen ehkäisemisen
ja köyhyyden vähentämisen teemavuotta.
Juuri tänä vuonna on tehtävä päätöksiä, joiden
ansiosta yhä useampi osaton tulee näkyväksi
ja saa äänensä kuuluviin. Demokraattinen Eurooppa
ei käännä selkäänsä syrjityille
väestöryhmilleen vaan tekee kaikkensa, jotta Euroopan syrjittyjen
ja köyhien elinolot paranisivat. Toimiminen Euroopan unionissa
tarjoaa Suomellekin mahdollisuuden demokratian soihdun kantamiseen
myös valtiollisten rajojemme ulkopuolella.
Elisabeth Nauclér /r(ryhmäpuheenvuoro):
Ärade herr talman! I år är det tio år
sedan FN satte upp sina milleniemål och fem år
sedan världens ledare vid ett toppmöte enades
om att demokrati, utveckling och mänskliga rättigheter är
beroende av varandra. Alla länder har förbundit
sig att verka för att utveckla demokratin och att stärka
rättsstaten såväl som respekten för
de grundläggande rättigheterna, inklusive rätten
till utveckling. Utan demokrati inga mänskliga rättigheter
och utan mänskliga rättigheter ingen utveckling
osv.
När vi i år firar den tredje internationella
demokratidagen finns det skäl att understryka hur viktigt
det är att det som brukar kallas det internationella samfundet
tar sitt ansvar och föregår med gott exempel inom
detta område. Vad tänker den vanlige medborgaren
i Afghanistan på när någon säger
det "internationella samfundet"? Uppträder vi på ett
sådan sätt i länder där inte mänskliga
rättigheter respekteras, demokrati inte genomförts ännu
och där vi har till uppgift att medverka till att rättsstaten
utvecklas? Vi bär alla ett stort ansvar i vårt
internationella eller utrikespolitiska handlande.
Under senare år har vi inom utrikespolitiken hört
begreppet "dignified foreign policy". Begreppet är viktigt
och det är just på det sättet vi ska
uppträda när det gäller att komma ur
efterdyningarna av den ekonomiska recessionen. Tillväxten
har varit regionalt ojämn och återhämtningen
får inte ske utan att vi samtidigt beaktar klimatförändringen
och energi- och råvarufrågorna.
EU har ett väsentligt ansvar i en mer och mer multipolär
värld, men ett ökat ansvar har också Finland.
Det finns all orsak att fundera på hur hårt vi
driver kraven på att demokrati, medborgarinflytande och
andra mänskliga rättigheter beaktas i våra
bilaterala relationer. Är vi beredda att ställa
krav på att andra stater ska respektera mänskliga
rättigheter om det innebär risk för våra handelsavtal?
I en värld där vi förespråkar
en värdig utrikespolitik får inte begreppet "mänskliga rättigheter"
bara vara ett uttryck som vi bollar med utan uppföljning.
Det har blivit alltför vanligt att missbruka ordet mänskliga
rättigheter, vi måste kräva respekt och
uppfyllelsevilja av våra kontrahenter om vi ska kunna påverka
den globala utvecklingen.
Arvoisa puhemies! Läpinäkyvyys on kunniasana,
jonka tärkeyttä ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa
korostaa. Läpinäkyvyyden ja avoimuuden myötä ihmisissä syntyy
luottamus toimiamme kohtaan. He saavat tietää,
mitä asioita käsittelemme, ja tämä antaa
myös kansalaisille suuremman mahdollisuuden vaikuttaa politiikkaan.
Suora yhteys meihin poliitikkoihin on uusi ilmiö, joka
on voitu toteuttaa kaikkien sosiaalisten medioiden ansiosta. Kotisivut,
blogit ja Facebook ovat hyväksi. Lähestymme niitä,
joiden luottamuksen varassa olemme, mutta meillä on poliitikkoina
suuri vastuu välineen käyttämisestä.
Internet on rikkaus kansalaisvaikuttamiselle mutta myös
vaara mielipiteen muodostuksen vinoutuessa. Olemme myös
saaneet kokea vihahyökkäyksiä poliitikkoja
kohtaan verkossa, mikä ei ole hyväksyttävää eurooppalaiselle
demokratialle eikä maalle, jonka tulee olla esimerkkinä muille.
Under fjolårets EU-val hade svenska folkpartiet i
valsamarbete med Åland en kandidat vid namn Emina Arnautovic
som på valmötena förundrade sig över
att finländare inte glada i hågen och mangrant
går och röstar. Själv hade hon vuxit
upp i ett land där man inte fick rösta fritt,
utan bara för eller emot kommunistpartiets kandidater,
och egentligen inte fick rösta emot. Rösträtten är
en grundrättighet, men globalt sett ett privilegium som
inte är förunnat alla i världen. Det ska
vi hela tiden hålla i minnet.
Om vi ska ha folkomröstningar på lokal nivå, både
i kommuner och i byar och stadsdelar, både rådgivande
och bindande, det kan man ha olika åsikter om, men vi ska
slå vakt om det intresse för möjligheten
att påverka som vårt kommunala system lett till.
Små enheter ger en känsla av samhörighet
och ökar beredvilligheten för frivilligt arbete.
Utan att ge några generella pekpinnar kan det vara viktigt
att framhålla fördelen med små administrativa
enheter på bekostnaden av effektivitetssträvanden
som kan ha andra stora nackdelar såsom bristen på närdemokrati.
Herra puhemies! Demokratia määritellään yleensä enemmistön
diktatuuriksi, mutta se on riittämätön
määritelmä. Demokratiaan kuuluu myös
vähemmistöjen, niiden joukossa kielellisten vähemmistöjen,
huomioon ottaminen. Suomi on vähemmistöratkaisujen
edelläkävijämaa, jolla on kaksi kansallista
kieltä. Kotimaassa puhutun ymmärtäminen
on kansalaisoikeus. Tässä salissa on simultaanitulkkausvälineet.
Niitä on käytetty kaksi kertaa minun aikanani,
kun YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja EU-komissaari László Andor
olivat täällä puhumassa, mutta tavallisesti
tätä mahdollisuutta ei ole. Kosovossa on simultaanitulkkaus
serbiaksi heidän lähihistoriastaan huolimatta,
ja Etelä-Afrikan parlamentissa on simultaanitulkkaus 11
kielelle myös lehterillä. Maassamme ainoastaan
ruotsia osaavat, ja heihin kuuluu monia ahvenanmaalaisia, eivät pysty
ymmärtämään, mitä heidän
kotimaansa parlamentissa sanotaan. Tätä kutsutaan
demokratiavajeeksi.
Herr talman! Statsrådets principbeslut om främjandet
av demokratin i Finland har lett till en ökad debatt och
medvetandegjort de här frågorna. Kvar finns dock
mycket att göra och då särskilt vad gäller
kvinnornas rätt till medverkan i beslutsfattandet. Kvinnor
framställs ofta som offer, vilket de också är,
offer för våld i hemmet, offer för sexuella övergrepp
i krig och de har rätt till skydd, men vi får
ingen ändring på dessa områden innan
vi får kvinnor in i beslutsprocessen där vardagsfrågor
liksom krig och fred avgörs.
Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tehokkaampaa tapaa tuhota demokratia tuskin
löytyy kuin viedä äänestäjien luottamus
päättäjien valinnan rehellisyyteen ja päätöksenteon
riippumattomuuteen. Penseä ihan sama -asenne on
valtaamassa alaa. Se passivoi äänestäjät
ja johtaa käytännössä harvojen
aktiivisten vallanpitoon. Näin ei tulisi olla, vaan politiikalla
tulisi synnyttää arvoja, joilla luodaan yhteenkuuluvuutta
ja luottamusta demokratian toteutumiseen.
Alhainen äänestysaktiivisuus kertoo selvästi siitä,
että puolueet eivät tarjoa vaihtoehtoja. Arvot
ja ideologiat ovat saaneet väistyä, ja tavoitteena
on valta. Kuljetaan sammutetuin lyhdyin, himmeästi tuikutellen
siellä, mistä ääniä tuntuu olevan
saatavissa. Enää ei voi puhua edes sateenkaaresta.
On vain yhtä samaa värien kakofoniaa, ruskeaa,
joka ei houkuta äänestäjiä.
Jopa kolme miljoonaa suomalaista ei tiedä, ketä äänestäisi. Tämä on
mielestäni kansanvallan kannalta katastrofaalista. Linjattomuus
johtaa poliittisen keskustelun kuolemaan. Ruotsissa nähtiin,
että selvät äänestäjille
esitetyt vaihtoehdot nostivat äänestysprosenttia.
Miten demokratia näkyy eduskunnassa? Eduskunnalta on
viety valta siten, että hallituksen esityksiin vaikuttaminen
on käytännössä mahdotonta. Näyttää siltä,
että ryhmäkuri estää sen. Pitäisi olla
niin, että hallitus nauttii eduskunnan luottamusta eikä toisin
päin. Tilanne vie uskottavuuden kansan valitsemalta eduskunnalta.
Edustajat saattavat puhua toreilla, kylläkin varmasti täydestä sydämestä,
toisin kuin sitten äänestäessään ryhmäkurin
alla lopulta toimivat. Jokaisen äänen tulisi kuitenkin
painaa demokraattisilla vaaleilla valittua henkilöä päätöksenteossa
loppuun saakka.
Arvoisa puhemies! Demokratia on väline kansan hyvinvoinnin
saavuttamisessa, siinä, että yhdessä pystytään
pitämään huolta heikoimmista. Tavoitteena
tulee olla kaikkien hyvinvointi. Nyt suomalainen demokratia on johtamassa
yhä enemmän keskiarvohyvinvointiin, jossa ääripäät ovat
kaukana toisistaan. Osa voi aina vain paremmin toisten tilanteen
heikentyessä. Ihmiset voivat huonommin niissä yhteiskunnissa,
joissa on suuret tuloerot ja jyrkät luokkaerot, kuin niissä,
joissa ollaan mahdollisimman lähellä taloudellista
ja sosiaalista tasa-arvoa. Tuloerojen kasvusta seuraa sosiaalista
rauhattomuutta ja negatiivinen vaikutus yhteiskunnan ilmapiiriin.
Tunne yhteenkuuluvuudesta ja yhteisestä vastuusta heikkenevät.
Syrjäytyneen ääni ei silloin enää kuulu.
Kristillisdemokraatteina pidämme tärkeänä sosiaalisten
ja terveysongelmien ennaltaehkäisyä, varhaista
puuttumista sekä syrjäytymisvaarassa olevien tukemista.
Sosiaaliturvan tulee auttaa yksilöä ja yhteisöjä ihmisen
omanarvontuntoa kunnioittaen ja tukien eli kannustaen omatoimisuuteen
ja itsestään huolehtimiseen, mikäli mahdollista.
Syrjäytymisen ehkäiseminen on demokratian vahvistamista.
Jokaisella on oikeus osallistua omista asioistaan ja omasta
hyvinvoinnistaan päättämiseen joko suoraan
tai välillisesti. Demokratiaan on kasvatettava, ja osallistuminen
on tehtävä mahdolliseksi kaikille. Lapsille ja
nuorille on tarjottava mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa heidän
elämäänsä koskettaviin asioihin
koulussa ja harrastustoiminnassa esimerkiksi oppilaskuntatoiminnan
ja nuorisovaltuustojen kautta.
Päätöksentekoon osallistumisen tulee
olla esteetöntä. Se merkitsee esimerkiksi tietoa,
joka on saatavilla huolimatta henkilökohtaisista aistirajoitteista
tai kielitaidosta. Se merkitsee mahdollisuutta päästä kuuntelemaan
fyysisten esteiden rajoittamatta julkisia kokouksia. Tarvittaessa
on oltava mahdollisuus saada henkilökohtaista apua itsenäiseen
päätöksentekoon, jos vamma sen estää.
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit ha-luavat korostaa kolmannen
sektorin toimijoiden tärkeyttä demokratian osana.
Kansalaisjärjestöt ovat ruohonjuuritason päätöksentekijöitä,
käytännön toimijoita ja kanavia, joiden
kautta saadaan kokemustietoa. Kansalaisjärjestöjen
toiminnan tukeminen taloudellisesti ja lainsäädännöllisesti
on yhä tärkeämpää myös
kansallisen yhteyden tunteen luomiselle. Näiden järjestöjen kautta
voimme olla myös kansainvälisesti tukemassa demokratian
kehittymistä niissä maissa, joissa se vielä on
puutteellista.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kansainvälistä demokratiapäivää on
YK:n rohkaisemana vietetty viime viikolla Suomessakin. Päivällä halutaan juhlistaa
kansanvaltaa ja lisätä yleistä tietoisuutta
demokratiakysymyksistä. Parlamenttienvälinen liitto
Ipu valitsi tämän vuoden demokratiapäivän
teemaksi poliittisen vastuun ja yhteyksien lujittamisen parlamenttien
sekä kansalaisten välillä.
Teema on tärkeä, sillä politiikka
on ollut jo pitkään kriisissä niin Suomessa
kuin muuallakin. Suomen kansanvaltaisia päätöksentekorakenteita
on kavennettu ensin Euroopan unioniin liittymisen ja sen jälkeen
asteittain unionin laajentumiskehityksen seurauksena.
Euroopan unioni ei ole kansanvaltainen vaan byrokraattinen järjestelmä.
On kestämätön tilanne, että EU-lainsäädäntö ohittaa
kansallisen lainsäädännön.
Perussuomalaiset pitävät kiinni kansallisen suvereniteetin
murtumattomasta periaatteesta: Vain kansalla, joka muodostaa muista
kansoista erillisen kansakunnan, on oikeus vapaasti ja itsenäisesti
päättää kaikista omista asioistaan.
Aito demokratia on mielestämme mahdollista vain kansallisvaltioissa.
Edistämme demokratiaa kouriintuntuvimmin palauttamalla
Euroopan kansoilta Brysselin byrokraateille siirrettyä valtaa
takaisin kansallisvaltioille. Perussuomalaisten mielestä EU
toimisi parhaiten itsenäisten kansakuntien talous- ja vapaakauppaliittona.
Arvoisa puhemies! Demokratiassa vain annetut äänet
vaikuttavat. Jotta kansan ääni kuuluisi paremmin
parlamentin palkeille, on äänestysaktiivisuuden
vuosikymmeniä kestänyt hiipuva kehityssuunta saatava
kääntymään. Kunnallisvaaleissa
suunta oli oikea, ja toivon mukaan suuntaus vahvistuu tulevissa
eduskuntavaaleissa. Toivottavasti jatkuvasti julkisuudessa vellovat
vaalirahasotkut eivät kuitenkaan karkota äänestäjiä vaaliuurnilta.
On nähtävissä, että perussuomalaisten
historiallinen nousu nostattaa äänestysintoa ja
supistaa nukkuvien puoluetta. Osa lähtee äänestämään perussuomalaisia,
osa vastavoimaa perussuomalaisille. Se on hyvä. Demokratian
kannalta on tärkeintä, että yleensä äänestetään.
Jos et äänestä, sinua ei lasketa. Jokainen ääni
on yhtä arvokas.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät usko äänestysikärajan
laskemisen, äänestyskampanjoiden, sähköisen
saati verkkoäänestyksen kaltaisten konstien sinällään
innostavan nuoria äänestämään.
Niiden sijaan puolueiden pitää pystyä tarjoamaan
selkeitä, rehellisiä ja ymmärrettäviä poliittisia
vaihtoehtoja. Lisäksi nuorella pitää olla
kotoa, koulusta ja kansalaisyhteiskunnasta omaksuttu käsitys
siitä, että äänestämällä voi
vaikuttaa. Puhki kulunutta sanontaa lainaten: politiikka on yhteisten
asioiden hoitamista.
Lisäksi voidakseen vaikuttaa yhteiskuntamme asioihin
kansalaiset tarvitsevat tietoa siitä, miten asioita maassamme
tällä hetkellä hoidetaan. Vallanpidon
tulisi olla entistä läpinäkyvämpää.
Arvoisa puhemies! Suurista periaatteellisista, koko kansakuntaa
koskevista kysymyksistä pitää voida järjestää sitovia
kansanäänestyksiä. Sellainen olisi ehdottomasti
pitänyt järjestää, kun luovuttiin
omasta markasta ja kun Suomen eduskunta päätti
hyväksyä EU:n perustuslain, jota häveliäästi
myös Lissabonin sopimukseksi kutsutaan.
Perussuomalaiset seuraavat mielenkiinnolla oikeusministeriön
käynnistymässä olevan valtiollisen kansalaisaloitehankkeen
etenemistä. Tarvitsemme tulevaisuudessa suomalaisiin oloihin sopivan
yhdistelmän sekä edustuksellista että suoraa
demokratiaa.
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa puhemies! Oikeusministeriö nimittää aivan
lähipäivinä, kunhan saamme teiltä kaikilta
eduskuntaryhmiltä vielä nimet jäseniksi,
työryhmän, jonka on määrä valmistella
ehdotus laiksi kansalaisaloitteesta, joka nyt on jo tässä eduskunnassa
sisällä olevassa perustuslakiesityksessä.
Uuden perustuslain on määrä tulla voimaan
1.3.2012, ja tavoite on, että tämä kohta
nimitettävä työryhmä saisi esityksensä valmiiksi
sitä ennen, näillä näkymin helmi—maaliskuussa,
ja sen jälkeen olisivat valmiina uuden perustuslain myötä myös
tarkemmat säännöt siitä, miten
jatkossa 50 000 äänioikeutettua suomalaista
voi tehdä kansalaisaloitteen. Monissa ryhmäpuheenvuoroissa
esillä olleet paremmat suorat vaikutusmahdollisuudet tulevat
tältäkin osin nyt paremmiksi.
Aivan muutamaan hienoissa ryhmäpuheenvuoroissa olleeseen
havaintoon kommentteja:
Keskustan ryhmäpuheenvuorossa esitettiin eduskunnan
itsearviointiprosessia. Se kuulostaa kyllä ajatukselta,
joka on hyvin lähellä sitä, mitä hallitus
on esittänyt muun muassa hallituksen esityksessä lahjontarikosten
tiukentamisesta. Siellä perusteluissa hallitus esittää nöyrästi,
että eduskunta ottaisi harkittavakseen, että mietittäisiin
myös näitä eduskunnan erilaisia työskentelytapoja,
ohjeistuksia. Siinä yhteydessä voitaisiin myös
vihreiden ryhmäpuheenvuorossa olleet toiveet katsoa eduskunnassa.
Mutta nämä ovat juuri tyypillisiä asioita,
joissa oikea toimija olisi, niin kuin keskustan ryhmäpuheenvuorossakin esitettiin,
eduskunta itse.
Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa peräänkuulutettiin
Internet-äänestystä. Hallitus on iltakoulussa
linjannut, että seuraamme Norjan kohta tulevaa kokeilua
ja sen jälkeen katsomme, miten asia etenee.
SDP:n monipuolisessa puheessa puhuttiin, niin kuin monissa muissakin,
koulusta, ja lopetettakoon tämä kommentti siihen, että uudes-sa
esityksessä tuntijakolaiksi on suuntia siihen suuntaan,
mitä muun muassa SDP on esittänyt, merkittävästi
paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Läpäisyperiaatteella
sekä yhteiskunnallisten aiheiden painoarvoa kasvattaen
ja valinnaisuutta kasvattaen tähän suuntaan ollaan
menossa. Tältä osin olemme siis samalla asialla.
Tuomo Puumala /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kuultiin erinomaisen hyviä puheenvuoroja
koko keskustelun ajan, mistä kiitos kaikille puhujille.
Olisin pureutunut hieman tähän sisältöön lyhyessä puheenvuorossani
ja ennen kaikkea tähän eduskunnan budjettiprosessiin,
joka itse asiassa alkoi viime viikolla, kuten kaikki tiedämme.
Eduskunnan massiivinen budjettiprosessi, noin 3 kuukautta, hieman
ylikin, kestävä prosessi, pitää sisällään
lukuisia puhemaratoneja täällä eduskunnan
istuntosalissa ja massiivisen valiokuntakäsittelyn lukuisine
kuulemisineen. Kuitenkin sen tulokset ovat kohtuullisen vaatimattomia.
Tässä eduskunnan kaikista tärkeimmässä tehtävässä elikkä budjetin
tekemisessä me vuosittain muutamme noin 50 miljoonaa euroa
alkuperäisistä 50 miljardista eli nopeasti laskettuna noin
promillen. Itse tein tuosta aiheesta tutkimuksen gradun muodossa
ja syvennän sitä vielä tämän
syksyn aikana kirjaksi. Olen usein ajatellut, eikö meidän
vaikutusvaltamme voisi olla paljon suurempi ihan hallitus- ja oppositiorajat
ylittäen täällä eduskunnassa.
Ajan oloonhan meidän täytyy järjestelmiämme
kehittää.
Tässä suhteessa esitänkin kysymyksen
pääministeri Kiviniemelle, voitaisiinko tätä budjettiprosessia
kehittää yksittäisen kansanedustajan näkökulmasta
sillä tavalla, että nuo vaikutusmahdollisuudet
olisivat paljon parempia. Kansainvälisiä esimerkkejä löytyy
esimerkiksi Ranskasta, esimerkiksi Ruotsista, joissa valiokuntien roolia
on vahvistettu ja parannettu merkittävästi. Siellä hallituksen
täytyy itse asiassa jopa konsultoida asianomaisia valiokuntia
tehdessään merkittäviä muutoksia
budjettiin. Samoin ajattelen sitä, pitäisikö tuon
budjettiprosessin myös poliittisella puolella olla koko
vuoden mittainen, että se ei siis pelkästään
kohdistuisi aina vain tähän syksyyn vaan sitä valmistelua
tehtäisiin pitkästi ja yhdessä.
Nythän on niin, että eihän valta
aina ole edes hallituksellakaan, senhän me kaikki tunnistamme,
vaan asiantuntijavallan kasvamisen myötä esimerkiksi
valtiovarainministeriön virkamiehet ovat hyvin keskeisessä roolissa.
Kaipaan sitä, että politiikan rooli vahvistuu,
koska kansalainen (Puhemies: 2 minuutin puheenvuoro on päättynyt!)
valitsee nimenomaan edustajan itsellensä, ja sen takia
meidän poliitikkojen ... [Puhemies sulki puhujan
mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! On kuultu hienoja puheenvuoroja ja hyvää analyysiä demokratian
perusteista, mutta jos kansa olisi kuunnellut tätä,
niin olisiko se ymmärtänyt yhtään
mitään? Minä epäilen vähän,
että me emme osaa ottaa kansalaisia huomioon siinä mielessä,
että ei kansa nyt niin onnetonta ole, kuten me kuvittelemme.
Ei se sure sitä, jos he eivät käy äänestämässä,
eikä se sure sitä, jos mahdollisesti joku vero
nousee. Kansa suree sitä, jos sen omat asiat eivät
ole kunnossa. Sitä se suree, ja siihen se antaa palautetta,
hyvinkin voimakasta palautetta, ja niin pitääkin
antaa tälle porukalle.
Elikkä minä toivon, että tämä eduskunta
ja kansanedustajat eivät ihan omaehtoisesti halvenna itseään
elikkä ota surua asioista, joita ei kannata surra. Kansa
ei varmasti murehdi sitä, jos joku ei käy äänestämässä.
Jos joku käy äänestämässä,
niin käy äänestämässä,
ei siitä pitäisi niin hirviää meteliä pitää kuin
me täällä pidämme.
Minulle kalskahtivat korvaan ed. Johannes Koskisen sanat, että demokratia,
kansanvalta, ei ole eliitin vaan koko kansan asia. Minä en
myöskään ymmärrä sitä,
että meillä perustellaan presidentin valtaoikeuksia
presidentinvaalien suurella äänestysprosentilla,
eli että kun kansa äänestää niin
aktiivisesti presidentinvaaleissa, niin totta kai presidentillä täytyy
olla valtaa. Ja kun kansa äänestää eduskuntavaaleissa
niin huonosti, niin mitäs valtaa eduskunnalla sitten pitää olla,
ei mitään valtaa. (Ed. Rajamäki: Porvarihallituksellahan
se on!)
Toisin sanoen minä en pidä siitä,
että palataan vanhoihin aikoihin. Hyvä kuningas
liittoutui kansan kanssa eliittiä, aatelistoa ja papistoa
vastaan. Siitähän tässä keskustelussa
on ollut koko ajan kysymys. Minusta se on ihan väärä periaate tutkia
demokratiaa ja väärä periaate antaa demokratialle
olemus, että äänestysaktiivisuus ratkaisee,
onko demokratiaa vai ei.
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa puhemies! Kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksissa
on hyvin olennaista se, että on myös edellytykset.
Se tarkoittaa koulutus- ja opetuspuolella myöskin Suomen
poliittisen lähihistorian parempaa läpikäyntiä ja
sitten myöskin eduskunnankin toiminnasta, kansanvallasta,
enemmän tietoa siitä, mitä valintoja
ja arvoja tehdään. Tältä osin
me emme kyllä parlamentarismissa, hallituksen ja eduskunnan
toiminnassa, ole tätä tehtävää hyvin
täyttäneet. Ei tarvitse ajatella kuin sitä,
miten juhannuksen alla salaa runtattiin läpi 8 miljardin
euron takaussitoumuksia Suomen hallituksen taholta iltahämyssä täällä,
ettei lehdistö eikä julkisuus juuri huomaa.
Tai kun eilen käsiteltiin Kelan työnantajamaksun
poistoa, yli puolen miljardin laskua lapsiperheille ja eläkeläisille,
niin ei tuolla mediaparvella tungosta ollut eikä eduskunta
myöskään erityisesti näitten
eri poliittisten suuntien mielipiteitä tiedottanut. Meillä on
aikalailla Orwellin maailma, jossa valikoidaan se tieto. Politiikka
viihteellistyy ja pinnallistuu, ja tämä on minusta
erittäin vakava asia nimenomaan vaikuttamisen kannalta.
Sitten toinen vakava kysymys on tietysti harmaan talouden pureutuminen
hallinnon ja politiikan rakenteisiin, joka on pysäytettävä.
Eli edustuksellisen demokratian ja kansanvallan kannalta meillä on
todella tärkeä aika putsata avoimesti pöytä myös
tältä osin ja lähteä todella
myöskin politiikan teossa sillä tavalla liikkeelle,
että kansalaiset tietävät, miten päätökset
syntyvät, keitä istuu pöydissä,
joissa päätökset tehdään,
millä valtakirjalla Merisalon ensimmäisessä hallituksessa
esimerkiksi.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Täällä puhuttiin
siitä, että eduskunnan pitäisi suorittaa
itsearviointi työstään. Voimme jo nyt
arvioida sitä, että valiokuntatyöskentely
jää aivan liian vähälle eduskunnan
erilaisissa resurssihuomioissa. Myöskin sen avoimuuden,
läpinäkyvyyden, pitäisi mielestäni
olla selkeämpää, eli sen pitäisi
olla avointa huomattavasti enemmän kuin mitä se
on.
Samoin kysymys siitä, miten asioita hoidetaan tässä salissa.
Kävimme täällä aika laajan keskustelun
eilen muun muassa energiaverotuksesta. Asiaa ei ollut esittelemässä valtiovarainministeri,
ei myöskään ministeri Pekkarinen, joka nyt
on läsnä, ei ympäristöministeri.
Kysymyksessä oli siis ympäristöveroja
hyvin vahvasti käsitellyt keskustelu, joka kesti kauan,
mutta ministerit eivät olleet läsnä.
Myös, arvoisa puhemies, tämän valtakunnan äänestysaktiivisuudesta.
Jos presidentinvaalissa on selvästi suurempi äänestysaktiivisuus
kuin eduskuntavaaleissa, niin kyllä se kertoo ihmisten näkökulman
niin, että heidän uskonsa eduskunnan toimintaan
on heikko. Tämä eduskunta vaikuttaa välillä sellaiselta,
että sen pitää nauttia valtioneuvoston,
hallituksen luottamusta eikä päinvastoin, niin
kuin perustuslaki sanoo ja demokratia.
Ja kun apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske toteaa,
että Suomeen on luotu laiton rahoitusjärjestelmä ja
kun vieläkään vaalirahoituksen kaikkia erilaisia
osa-alueita ei ole avattu, niin kyllä siinä ihmisten
luottamuksen näkökulmasta on ongelmia.
Puhemies:
Nyt siirrymme debattipuheenvuoroihin, siis minuutin puheenvuoroihin.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Silloin, kun käytiin hallitusneuvotteluja,
käytiin suorastaan kiivas ottelu siitä, kuinka
monta niin sanottua politiikkaohjelmaa tulee hallituksen ohjelmaan,
ja niitä sitten joku puolenkymmentä tuli.
Arvoisa puhemies! Minä odotin, että näitä olisi
nyt esitelty valtioneuvoston taholta, niin että meillä olisi
jonkinlainen katsaus siihen, mikä merkitys näillä politiikkaohjelmilla
on ollut ja on oleva, kun me niistä niin kauheasti tappelimme. Meidänkin
ryhmässämme neuvottelijat saivat niin sanotusti
köniinsä, kun ei kaikkia niitä saatu sinne
mukaan, mitä olisi haluttu.
Sitten toisekseen, mikä on gradeeraus, arvoisa rouva
pääministeri? Jos meillä on äänestysprosentti
eduskuntavaaleissa 67 ja naapurissa on yli 80 reippaasti, niin te
käytätte ilmaisua, että meillä on
verrattain korkealla. Täytyy sanoa, että tämä on
hiukan kiusallista. Ja se on kiusallista myöskin siinä katsannossa,
että pitkät listat tuottavat yli 80 prosentin
tuloksia ja meidän henkilökeskeiset listamme (Puhemies:
Tulee puolitoista minuuttia täyteen!) — niin — jotakin
aivan muuta.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On itsestään selvää,
että demokratiassa päätösvallan
pitäisi olla kansan valitsemilla edustajilla. Monesti tilanne on
kuitenkin se, että vaaleilla valittujen kunnanvaltuutettujen
ja kansanedustajien todellista päätösvaltaa
käyttää heidän sijastaan pieni
eliitti. Tämän pienen eliitin jäsenet
ovat usein hyviä tuttuja keskenään. Olivatpa
he sitten puoluetovereita tai eivät, he sopivat keskenään
siitä, miten asiat päätetään,
jo ennen kuin esimerkiksi valtuuston esityslista on edes kirjoitettu.
Näin uusille näkemyksille ja vastakkaisille mielipiteille
ei käytännössä anneta jalansijaa.
Kysynkin, ovatko arvoisat ministerit ja pääministeri
tietoisia tästä suomalaisesta eliittivallasta
ja siihen liittyvistä ongelmista.
Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tuon Braxin kommentin johdosta vielä muutama
tarkentava kommentti tuosta eduskunnan itsearvioinnista, jota esitimme.
Tämän itsearvioinnin tarkoitus olisi tietenkin havaita
niitä hyviä asioita, mutta samalla niitä huonoja
asioita, meidän toiminnassamme olevia parannettavia kohteita,
joita kansainvälisiä kriteereitä vasten
olisi olemassa, jotta voitaisiin parantaa tätä meidän
parlamentaarista instituutiotamme täällä Suomessa.
Siihen prosessiin tarvittaisiin tietenkin kaikkein korkeimpien
elinten sitoutuminen, eduskuntaryhmien puheenjohtajiston, puhemiehistön, mielellään
myös esimerkiksi pääsihteerin sitoutuminen,
muuten on turha edes aloittaa tuota työtä. Ja
voi olla, että jossakin työkalupakin kohdassa
meillä on paljonkin kehitettävää,
jossakin toisessa saatamme olla ihan maailman huippua, sen näkee
sitten.
Tämä itsearviointi voitaisiin tehdä esimerkiksi
ad hoc -työryhmässä, jossa olisi
uusia ja vanhempia edustajia, naisia ja miehiä, kaikki
puolueet tietenkin mukana. Kesto voisi olla pari kuukautta, maksimissaan
kahdeksan istuntoa, ja koska nuo vaalit nyt ovat sen verran myöhään
keväällä, niin ehkä järkevin
ajankohta voisi olla ensi syksynä tai talven aikana vuoden
kuluttua.
Ilkka Viljanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Äänestysaktiivisuuden korottaminen
nousee aika ajoin esille, ja pitää suhtautua äärimmäisellä herkkyydellä kaikkeen
siihen keinovalikoimaan, mitä on mietitty.
Aika ajoin, niin kuin tänäänkin,
on noussut esille myös äänestysikärajan
laskeminen 16 vuoteen. Nythän seurakuntavaaleissa tällainen
kokeilu on tulossa. Kun tarjotaan valtaa, niin silloin pitää myöskin
käsi kädessä kulkea vastuun. Ja jos äänestysikärajaa
lasketaan 18:sta 16:een, onko ministeriössä mietitty
sitä, että sitä vastuuta, joka on 18-vuotiailla
ja siitä ylempänä monissa yhteiskunnallisissa
asioissa, sovellettaisiin myöskin sitten niihin, jotka
pääsevät äänestämään
16-vuotiaina?
Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kehaisin tuota demokratiaperiaatepäätöstä,
mutta siinä alkupäässä on näitä kyseenalaisempia
hankkeita. Ensinnäkin on tämä äärimmäisen
sekava vaalijärjestelmän uudistus, joka toivottavasti
täällä talossa oikenee, ja toiseksi on
tämä ed. Viljasen mainitsema nuorten äänioikeusiän
pudottaminen, joka on aika lailla, sanoisiko nyt, populistisista
syistä tai tiettyjä ryhmiä suosien otettu
tapetille. Siinä pitäisi ottaa yhteys tähän
täysi-ikäisyyteen kovasti vahvemmin esille kuin
mitä näissä alkuvalmisteluissa, mutta
sitähän selvitetään erillisenä hankkeena.
Mutta ed. Ukkolalle: Minä puhuin tästä kansan
ja eliitin vastakkaisuudesta juuri tässä maailman
ja Suomen tilanteessa. Ihmiset kokevat, että poliitikot
on se rälssi, joka pelaa omaa peliään, juuri
sen takia, että täällä sakissa
on ollut näitä väärinkäytöksen
tekijöitä vaalirahoituksen ympärillä jnp.
Tämmöisissä tilanteissa tarvitaan juuri
sitä luottamuksen rakentamista. Tämän
kaltaisia rälssiajatuksia tulee herkästi myös
kunnallistasolla, mistä ed. Ruohonen-Lerner puhui, että eriytetään
liikaa tämä yhteisten asioiden hoito sille pienelle
porukalle, todella aktiivien joukolle, ja siellä edelleen
keskittyen entistä harvemmalle luottamushenkilöiden
joukolle. Tämä on epäterve kehityspiirre
toimivassa kansanvallassa.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Poliittinen ja taloudellinen valta Suomessa
keskittyy ja on keskittynyt, ja se on tosiasia. Vuoden 2004 kuntavaaleissa
tehty tutkimus osoitti, että joissakin lähiöissä äänestysprosentti,
erityisesti miesten äänestysaktiivisuus, jäi
17 prosenttiin. Kuinka alas äänestysprosentti
oikeasti voi laskea, jotta tämän järjestelmän
legitimiteetti säilyy?
Minun mielestäni valtiovallan ja puolueiden, muun muassa,
on lujasti katsottava peiliin ja lähdettävä miettimään
vakavammin näitä vaikuttamismahdollisuuksia, kuunneltava
ja kuultava ihmisiä aidosti, otettava heidät mukaan.
Osallisuudelle ja sille, että haluaa myöhemmin
vaikuttaa, on rakennettava kyllä pohja jo ihan ala-asteella
ja kouluissa. Myös työpaikoilla on luotava menetelmiä,
joissa ihmiset saavat äänensä kuuluville. Tätä osallisuutta
ei voi ostaa metritavarana kaupasta, vaan kyllä se pohja
on luotava jo ihan varhain sille. Se on aivan selvää.
Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin
valiokuntatyön läpinäkyvyydestä,
ja olen iloinen, että siitä puhutaan täällä nyt
näin avoimesti, koska kun otin sitä itse esille
aikoinani tuolla jaostoissa, niin asia vietiin puhemiehelle, joka
silloin kaudella 1999—2003 kiivaasti kielsi valiokuntatyön avoimuuden
lisäämisen.
Nykyteknologia auttaa valiokuntatyön avoimuuden lisäämisessä,
jos vain poliittista tahtoa on, ja siihen on monia erilaisia vaihtoehtoja.
Uskon, että silloin voidaan myös kansalaisille
näyttää todeksi, mitä siellä valiokunnassa
aidosti tapahtuu. Eihän sieltä tarvitse koko kokousta
aina näyttää mutta esimerkiksi asiantuntijakuulemiset.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun puhumme demokratiasta ja kansalaiskasvatuksesta,
niin mielelläni tuon keskusteluun mukaan meidän
kirjastolaitoksemme, Yleisradiomme, ja täällä jo
viitattiin peruskouluun. Olen itse kantanut myöskin huolta
siitä, että esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa,
jos sitä verrataan esimerkiksi lukiokoulutukseen, aivan
liian vähän yhteiskunnallisia kysymyksiä pohditaan
ja tuodaan esille. Meillä ikään kuin
nuoret jaetaan kahteen kastiin. Minusta tässä pitäisi
ehdottomasti tehdä myöskin ammatillisen koulutuksen
sisältöjen kehittämisen suhteen enemmän.
Siellä on suunnilleen yksi viikko yhteiskuntaoppia, ja
se tulee yhdessä ikään kuin samaan syssyyn,
ja tavallaan semmoinen tietoisuus, henkinen kasvu, ei kehity.
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Osallistuvan ja osallistavan päätöksenteon
kompastuskivi on useimmiten se, että kansa nähdään
vaalikarjana ja kansa kokee itse olevansa vaalikarjaa. Niinpä esimerkiksi
periaatepäätöksen 32 kohdasta vain muutama
tulkitsee kansalaisuutta aktiivisena toimijana, enemmän
ne ovat ehkä toimenpiteitä, joilla pyritään
aktivoimaan, mutta ei niin, että se lähtökohta
olisi kansalaisten aktiivisuus.
Mielestäni on oireellista, että esimerkiksi perustuslakiuudistuskeskustelun
keskiössä on edustuksellisen vallan käyttäjien
ja edustuksellisen demokratian osallistujien rajariidoista enemmän
keskustelua kuin siitä, miten kansalaiset pääsevät
vaikuttamaan omiin asioihinsa. Miten perustuslakiuudistuksessa kirjattaisiin
vaikkapa tämä kansalaisaloite niin, että se
aidosti aiheuttaa toimenpiteitä myös meissä edustuksellisen demokratian
kohteissa?
On hienoa, että täällä on
tämä demokratiatutkimus näin vahvasti
otettu esille, mutta itse olen huolissani jo ensi vuonna, kun vaalien
jälkeiselle tutkimukselle ei ole osoitettu budjetissa senttiäkään
rahaa. Siihen ovat tähän asti yliopistot pystyneet
haalimaan rahat, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) mutta ensi vuonna
näin ei ole.
Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Itsekritiikki on hyvä laji, ja siksi
arvostan kovasti ed. Alanko-Kahiluodon analyysiä suomalaisen
demokratian kehityksestä ja muistutusta siitä,
että oikeastaan kattava demokratia on vasta 40-vuotias,
koska vasta 1970-luvulla vammaiset ja vajaakuntoiset saivat oikeu-den äänestää.
Itsekritiikki on paikallaan myös tässä salissa
ja tässä talossa. Siksi pidän ed. Komin
aloitetta tällaisesta itsetutkinnasta ja -tarkastelusta
erinomaisen hyvänä. Pelkästään
tänä syksynä käsittelemme 50
miljardin euron budjettia, josta eduskunnan päätösten
osuus on noin 50 miljoonaa. Sama tilanne on, jos ajatellaan talousarvioaloitteita:
esimerkiksi
viime vuonna niitä tehtiin 1 100, näistä 1 100:sta
hyväksyttiin 5. Eli on ihan aiheellista kysyä,
onko tämä todella demokratiasta se hinta, joka
kannattaa maksaa, vai voisiko järjestelmää jollakin
tavalla tehostaa ja muuttaa.
Pääministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty
erittäin hyviä puheenvuoroja, ja näitä yhdistää kaikkia
se, että meidän pitää pystyä parempaan
tämän äänestysaktiivisuuden
osalta, mutta siihen ei varmasti mitään yhtä yksittäistä keinoa
ole, niin kuin monissa puheenvuoroissa täällä on
tuotu esiin.
Keskustan ryhmäpuheenvuorossa oli erittäin hyvä idea
tästä eduskunnan tekemästä itsearvioinnista,
jolla selvitettäisiin eduskuntatyön muutostarpeet.
Kannustan tämän työn organisointiin ja
liikkeelle laittamiseen. Samassa yhteydessä voisi varmasti
myös pohtia ja viedä eteenpäin ed. Puumalan
ajatusta siitä, miten yksittäisen kansanedustajan
ja eduskunnan vaikutusmahdollisuuksia tässä budjettiprosessissa
voitaisiin vahvistaa.
Toisaalta on kyllä niin, että meillähän
näitä talousarvioasioita pohditaan paitsi budjettimenettelyn
yhteydessä myöskin kehysmenettelyssä,
ja samoin sitten lisäbudjetit tuovat sen ulottuvuuden pitkin
vuotta. Valtion talousarvio on eduskunnan käsissä ja
voi sanoa, että peukalon alla. Olen kyllä kokenut
voimakkaasti sekä ministerinä että nyt
pääministerinä, että kyllä hallitus
toimii nimenomaan eduskunnan luottamuksen varassa, ja se koskee
myös budjetin laatimista. Vuorovaikutuksen pitää eduskuntaryhmiin
olla kunnossa, mutta aina siinä varmasti on kehittämisen
varaa.
Täällä todellakin nousi esille myös
tämä äänestysaktiivisuus siitä näkökulmasta
ed. Pulliaisen puheenvuorossa, ettemme kovin hyviä ole
olleet. Voi sanoa näin, että tietenkin jos Ruotsiin verrataan,
kun Ruotsi on Euroopan paras oppilas, niin emme ole siihen päässeet.
Me olemme vielä verrattain hyvällä tasolla,
mutta merkit siitä, että voimme luisua huonompaan
tilanteeseen, ovat olemassa. Sen vuoksi tässä todellakin
tarvitaan kaikkia niitä tässäkin esille
tuomiani keinoja, joilla äänestysaktiivisuutta
pystytään parantamaan.
Politiikkaohjelmien osalta toteaisin sen, että jokainen
politiikkaohjelma tekee itsearviointia. Politiikkaohjelmista on
myös tilattu ulkopuolinen arviointi, jota itse asiassa
huomenna hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmässä käsitellään.
Näistä saadaan varmasti osviittaa siihen, miten
me olemme onnistuneet näillä politiikkaohjelmilla
viemään hallitusohjelmassakin mainittuja asioita
eteenpäin. Tämä on myös sellainen
itsearvioinnin paikka, jossa vahvasti pitää olla
liikkeellä.
Monissa puheenvuoroissa otettiin, arvoisa puhemies, esiin myös
se, että kouluissa nuorille pitäisi saada enemmän
demokratiaopetusta. Varmasti nyt kun tehdään tuntijakouudistustakin, niin
siinäkin yhteydessä on hyvä käydä tätä keskustelua,
miten me varmistamme sen, että ei ainoastaan äänestämisestä vaan
myös siitä osallistumisesta ja aktiivisesta keskustelusta,
kansalaisvaikuttamisesta, tulisi ihan sieltä koulunpenkiltä lähtien
olennainen osa suomalaisen nuoren ihmisen elämää,
ja jos ei siitä tule, niin sitten se on tietoinen valinta,
ettei kovin aktiivinen osallistuja halua olla, mutta todellakin
tuntijakouudistus osaltaan tarjoaa yhden mahdollisuuden näitä asioita
viedä eteenpäin.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
paljon puhuttu tästä äänestysaktiivisuudesta.
On ilmaistu huoli sen suhteen. Meillähän on maita,
kuten Australia, Belgia, muistaakseni myöskin Serbia, joissa
on äänestyspakko, jolla pyritään
lähes sataan prosenttiin. Se ei ole pohjoismainen käytäntö.
Sen sijaan, kun täällä on ehdotettu
sitä, että äänestysikää lähdettäisiin
pudottamaan, jotta äänestysaktiivisuutta lisättäisiin,
tämähän ei välttämättä johda
lainkaan sen lisääntymiseen, vaan päinvastoin
nuorethan äänestävät yllättävän
vähän. Puhuminen äänestysiän
laskemisesta minusta on virheellinen ajattelutapa. Jos pohditaan sitä,
miten nuorten tai lasten ääni kuuluisi paremmin,
on paljon parempi tapa pyrkiä huomioimaan lasten ääni
tämmöisessä todella demokraattisessa
yhteiskunnassa niin, että kaikilla olisi äänensä kuuluvilla
yhteiskunnassa. Minun ehdotukseni olisi hyvin selkeä, on
se äänestysikä mikä tahansa
vaikka 18:sta ylöspäin: lapsiperheille annettaisiin
lapsiluvun mukaan vanhemmille oikeus lisä-ääneen.
Jos on yksinhuoltaja, sillä on kaksi ääntä,
jos on yksi lapsi. Jos on pariton luku lapsia perheessä,
niin silloin jaettakoon vanhempien kesken se puoliksi, mutta joka tapauksessa
(Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) tämä vahvistaisi
lasten asemaa yhteiskunnassa. Lapsiperheiden ääni
kuuluisi äänestyksessä toisella tavalla.
Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vuoropuhelua kansalaisten ja poliitikkojen
välillä tarvitaan joka tasolla niin eduskunnasta
käsin kuin paikallisdemokratiastakin katsottuna. Etenkin
nuoret kansalaiset ovat tänä päivänä internetissä verkkokeskusteluissa,
Facebookissa jne., ja niin pitää myöskin
olla poliitikkojen ja politiikantekijöittenkin niillä areenoilla
keskustelemassa omilla henkilökohtaisilla nimillään
politiikasta, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.
Mutta enemmän kuin tästä olen huolissani
siitä, mitä tapahtuu tälle sähköiselle äänestämiselle,
verkkoäänestämiselle. Nyt sitä asiaa
on pyöritelty oikeastaan vuositolkulla, selvitelty, mietitty keinoja,
ja moni moni maa on Suomea tässä edellä,
ja niitä esimerkkejä on rutkasti. Pyörimmekö me
edelleenkin ehkä kymmenenkin vuoden päässä tässä samassa
tilanteessa, että selvitetään?
Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tärkeää on, että kansalaisten näkemykset
tulevat huomioiduiksi etenkin poliittisessa päätöksenteossa,
mutta demokratian olennaisia osia ovat oikeudenmukaisuus ja riippumaton
tuomioistuinlaitos. Demokraattiselle yhteiskunnalle on tunnusomaista
mahdollisuus valittaa itseään koskevista asioista.
Tämä oikeusvaltioperiaate takaa sen, että parlamentin
säätämien lakien noudattaminen on varmistettavissa.
Myös Suomessa kuulee ikävä kyllä usein
moitittavan tuomioistuinlaitosta.
Väistämätöntä on,
että jotkin oikeuslaitoksen päätöksistä koetaan
epäoikeudenmukaisiksi. Aina on häviäjiä ja
voittajia. Mutta silloin, kun yleinen oikeustaju reagoi voimakkaasti
johon-kin epäkohtaan, on siihen puututtava poliittisella tasolla.
Esimerkkinä voisi mainita raiskausri-koksista annetut tuomiot.
Kysyisinkin ministeri Braxilta: kuinka tähän kansalaisten
reagointiin on nyt varauduttu, ja missä vaiheessa olemme menossa?
Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kiljusen äskeinen ehdotus
taisi olla hieman keskeneräinen vielä, mutta siitä olen
samaa mieltä, että äänestysikärajan
laskeminen ei ole se oikea toimi, jolla saadaan kansalaisia äänestämään
enemmän. Uskon, että se, että me saamme
demokratiaan uskon palautettua, on huomattavasti tärkeämpää.
Ja näinhän se on, että demokratiaa ei voi
antaa merisalojen käsiin.
Mutta varsinainen kysymys. Pääministeri totesi
puheessaan, että kansalaisyhteiskunnan ytimessä ovat
järjestöt, joissa suomalaiset ovat perinteisesti
rakentaneet omaa ja yhteistä hyvinvointia. Siellä järjestökentässä kyllä järjestöt
kantavat
tällä hetkellä huolta toimintaedellytyksistään.
Pääministerin mielipidettä kuulisin tähän
mutta myöskin työ- ja elinkeinoministeri Pekkarisen.
Nimittäin teillähän on työ-
ja elinkeinoministeriössä ollut jo pitkään
hautautuneena tällainen sgei-luokitus sellaisille palveluille,
jotka ovat aivan erityisessä asemassa yhteiskunnan hyvinvoinnin
kannalta. (Puhemies: Ja minuutti täyttyy!) Voitaisiinko
katsoa, että tämä sgei-palveluluokitus
otettaisiin meillä Suomessa käyttöön?
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa puhemies! Täällä eivät ehkä kaikki
olleet paikalla, sähköisessä äänestämisessä seurataan
Norjan kokeilua, ja sen jälkeen vedetään
siitä johtopäätökset. Se on
hallituksen yksimielinen kanta.
16-vuotiaille ei ole esitettykään eikä pohdittukaan
mahdollisuutta äänestää muuten
kuin kunnallisvaaleissa. Ja siitä mietinnöstä,
joka löytyy oikeusministeriön sivuilta, löytyy
vastaus myös mitä erinäisimpiin vastuisiin
ja ikärajoihin, muun muassa siihen, että 15-vuotiaat
ovat jo rikosoikeudellisesti vastuunalaisia ja voivat osallistua täysillä valtuuksilla
ja vastuilla yhdistystoimintaan. Mutta siis minkään
muun vaalien kuin paikallisvaalien osalta ei ole edes pohdittu äänestysikärajan
alentamista. Jostain syystä tämän hankkeen
vastustajat koko ajan puhuvat, ehkä tahallaankin, yleisestä äänestysiän
laskemisesta. Se on aivan eri mittaluokan asia.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minä olen kyllä vähän pettynyt
tähän pääministerin ilmoitukseen,
kun minusta tässä on kyllä ansiokkaasti
nostettu esille niitä asioita, joihinka pitää puuttua
ja kiinnittää huomiota, mutta tästä puuttuvat
täysin ne keinot, joihinka hallitus sitoutuu, jotta nämä asiat edistyvät.
Joissakin kohdissa on mainittu työryhmiä, jatkotyötä,
mutta esimerkiksi tämä ydinkysymys, kansalaisten
luottamuksen aikaansaaminen päätöksentekijöitä kohtaan,
puuttuu. Te mainitsitte, että vaalirahoituskeskustelu on
romahduttanut tätä luottamusta, mutta ei kai se
keskustelu sinänsä luottamusta romahduta. Eikö silloin pidäkin
kiinnittää huomiota siihen, miksi vieläkin
keskustellaan edellisten vaalien rahoituksesta? Eikö pitäisi
nyt lopulta kaikki mahdollinen saada avatuksi, niin että ne
kysymykset tulevat vastatuiksi? Eduskunnan työtavat (Puhemies: Minuutti
on kulunut!) kyllä ovat yksi keino mutta eivät
tätä luottamusta välttämättä palauta.
Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustelu demokratiasta ja kansalaisvaikuttamisesta
on tärkeää, ja pidänkin sitä siinä mielessä tärkeänä,
että kun täällä on vaadittu
kouluihin lisää opetusta, niin se on varmaan ihan
paikallaan, mutta ainakaan itse 1970-luvun nuorena en kyllä mitään
teiniliittopolitiikkaa kouluun kaipaa, koska se ei välttämättä vienyt
kaikkia asioita ainakaan tasapuolisesti eteenpäin. Voisi
myös painottaa, että demokratiakasvatusta voisi
tehdä myös kotona. No, poliitikkojen on itse varmaan
arvostettava erityisesti omaa työtään,
mutta myös tämän talon ja puolueiden
pitää muistaa omat arvonsa ja uskaltaa ajaa niitä,
istutaan sitten hallituksessa tai oppositiossa.
Tuo ed. Puumalan kysymys budjettivallan
ja -prosessin kehittämisestä on erinomaisen hyvä. Esitänkin
pääministerille kysymyksen: voisimmeko luopua
kehysbudjetointiajatuksesta ja siirtää budjettivaltaa
enemmän valiokunnille?
Tuo ed. Rajamäen viittaus Merisalon ensimmäiseen
hallitukseen on minusta tyylitön eikä lisää missään
mielessä uskottavuutta ja politiikan tekoa.
Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nuorten äänestysaktiivisuuden
lisääminen on tärkeä seikka,
ja kun on kysytty nuorilta, mitä voitaisiin tehdä,
niin nuorten mukaan tarvittaisiin lisää nuoria
tai nuorten asioita ajavia ehdokkaita. Kaivataan myös politiikan
tekemistä yksinkertaisemmaksi ja kiinnostavammaksi sekä politiikan
ja arkielämän välisen yhteyden tekemistä näkyväksi.
Olisinkin kysynyt, mitä aktivointikeinoja on ajateltu nyt
tulevissa eduskuntavaaleissa nuorten aktivoimiseksi.
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri ilmoituksessaan
sanoo, että kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä selvitetään.
Meillä on lähestulkoon 3,5 vuotta ollut kansalaisyhteiskunnan
politiikkaohjelma ja kansalaisjärjestöjen neuvottelukunta.
Eikö nyt olisi ollut kohtuullista, että olisi
jo esittää jotakin myös tähän?
Kun kuuntelen viikoittain, missä kansalaisjärjestöjen
maailmassa eletään, niin siellä muun
muassa verotuskäytännöt ovat entistä epäselvemmät,
vaativat yhä enemmän byrokratiaa, rasittavat näin
sitä kansalaisjärjestötoimijaa, joka
siellä omalla vapaa-ajallaan tätä tekee.
Tähän 16 vuoden ikään. Ymmärtääkseni
nuoret eivät ole sitä kannattaneet. Nuoret eivät
itse halua vaan haluaisivat mieluummin toimia nuorisovaltuustojen,
lasten parlamenttien, oppilaskuntien, nuorisojärjestöjen
ja muiden kautta saadakseen oman äänensä kuuluville
eivätkä 16 vuoden äänestysiällä.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vain tosiasioihin perustuva politiikka
voi olla uskottavaa, ja väitän, että politiikka
potee tänä päivänä uskottavuusvajetta. Kansallisen
päätöksenteon ja erityisesti asioiden valmistelun
tulee olla rehellistä, avointa, ja niiden tulee tulla laajalta
pohjalta. Mutta on otettava huomioon valmistelussa olevat asiat,
myös asioiden substanssi. Meillä on paljon asioita,
jotka ovat myöskin taloudellisesti hyvin merkittäviä ja
joita vaan on voitava valmistella salassa, elikkä ei täydelliseen
avoimuuteen voida mennä. Kansanedustajan asemassa meidän
on ansaittava kansalaisten luottamus ja herätettävä laajalti kiinnostusta
yhteisiin asioihin. Sitä kautta me saamme myöskin
kasvatettua äänestysintoa ja nuorten kiinnostusta
politiikkaan. Vippaskonstit ikärajakikkailulla eivät
auta.
Pääministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston periaatepäätös demokratian
edistämisestä löytyy oikeusministeriön
nettisivuilta. Siellä on 32 konkreettista keinoa, en käy
nyt niitä läpi tässä kaikkia,
siellä voi tutustua. Myöskin tässä puheessani
käytiin niitä jonkin verran läpi.
Ja sitten, mitä tulee tähän järjestöjen
toimintaedellytysten parantamiseen, totesin myös tässä, kun
lukee tämän puheen tarkkaan, yksityiskohtaisesti
sen, mitä iltakoulussa on päätetty. Ja koko
tämä vaalikausi on tehty vahvaa työtä,
mutta myöskin näiden selvitysten myötä päästään sitten
yksi askel eteenpäin.
Puhemies:
Keskustelu on päättynyt.