Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Jos edellä on ollut hiukan pienempiä lainsäädännön tarkistuksia, toki tärkeitä, niin nyt tässä on kysymys aika isosta remontista merkittävän kansalaisryhmän osalta.

Yksityishenkilön velkajärjestelylaki on ollut keskeisin keino parantaa vakaviin velkaongelmiin joutuneiden ihmisten asemaa. Velkajärjestely on myönnetty noin 53 000 yksityishenkilölle. Suomessa tuomioistuimen vahvistamia velkajärjestelyjä on tehty asukaslukuun nähden moninkertainen määrä muihin Pohjoismaihin verrattuna. Taustalla on tietysti se, että meillä 90-luvun alun laman syvyys oli myös moninkertainen muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Hakemusten määrä on sittemmin vähentynyt niin, että viime vuosina hakemuksia on tehty noin 3 000 vuodessa. Uusissakin tapauksissa velkaongelmien syynä ovat usein lama-ajan velat. Sekä pankkien, perintäalan että ulosoton tiedostojen pohjalta voidaan arvioida, että meillä on kuitenkin vähintään toinen mokoma, ehkä 60 000—70 000 taloutta, jotka tosiasiallisesti ovat ylivelkaongelman kohteina, sen puristuksessa, ja tarvitaan uusia ratkaisuja.

Kaikille maksukyvyttömille yksityishenkilöille ei voida myöntää velkajärjestelyä. Käytännössä yleisimpänä esteenä nykylainsäädännön mukaan on se, että velallisen katsotaan velkaantuneen ilmeisen kevytmielisesti. Velkajärjestelyhakemuksista on hylätty 14 prosenttia, noin 9 400, ja osa velallisista ei ole esteperusteiden johdosta edes hakenut velkajärjestelyä. Mutta edelleen näiden ulkopuolella on kymmeniätuhansia, jotka jostakin syystä eivät ole näiden nykytoimien piiriin lähteneet.

Tässä esitetään nyt helpotettavaksi velkajärjestelyyn pääsyä. Lakiin otettaisiin aiempaa yksityiskohtaisemmat säännökset sellaisista syistä, joiden nojalla velkajärjestely voidaan myöntää, vaikka sille muutoin olisi velkaantumisen perusteista johtuva este. Erityisesti otettaisiin huomioon velkaantumisesta kulunut pitkä aika. Tämän vuoksi velkajärjestely tulisi kysymykseen varsinkin 90-luvun alun laman aikana ylivelkaantuneille. Myös pitkään jatkunut velkojen perintä ja velallisen omat toimet velkojensa maksamiseksi vaikuttaisivat asian harkinnassa. Samoin otettaisiin huomioon velallisen olosuhteet kauttaaltaan sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojan kannalta.

Tuomioistuin voi nykyisinkin myöntää velkajärjestelyn esteistä huolimatta, jos siihen on erityisiä vastasyitä, mutta näitä on tulkittu kohtalaisen tiukasti. Korkein oikeus on joidenkin päätösten kautta laventanut tulkintalinjaa. Tällä hetkellä jo suuri osa sellaisista velkajärjestelyistä, jotka hylättiin viisi vuotta sitten, nyt jo hyväksyttäisiinkin. Mutta lisätarkennusta tarvitaan, ja sitä tämä esitys tarkoittaa.

Samalla ehdotetaan lievennettäväksi lisäsuoritusvelvollisuutta maksuohjelman jälkeen tai sen aikana. Velkajärjestelyssä oleva on velvollinen maksamaan velkojaan lisää, jos hänen tulonsa kasvavat tai hän saa esimerkiksi perinnön. Nykyisin velallinen saa pitää lisääntyneet tulonsa, jos niiden määrä ei ylitä 610:tä euroa kalenterivuoden aikana. Määrä ehdotetaan korotettavaksi 800 euroon, siis vajaaseen 5 000 markkaan. Sen yli menevästä rahamäärästä velallisen olisi käytettävä kaksi kolmasosaa velkojien hyväksi. Kun maksuohjelmassa on ensin katsottu maksuvara ja sen jälkeen tulee lisätuloja tuo määrä, niin sen ylittävästä käteen tulevasta lisätulosta kaksi kolmasosaa menisi velkojen lyhentämiseen. Nykyisin velkojille on annettava kolme neljäsosaa tuon pienemmän rajan ylittävistä tuloista.

Kertaluontoiset suoritukset, kuten perinnöt, on nykyisin käytettävä kokonaan velkojen maksuun, jos tällaisten suoritusten yhteismäärä on yli 1 000 euroa velkajärjestelyn aikana. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi niin, että velkojen maksuun olisi käytettävä vasta 1 000 euron yli menevä osa perinnöstä tai vastaavasta kertasuorituksesta.

Lisäsuoritusvelvollisuutta koskevia uusia säännöksiä sovellettaisiin myös niin sanottuihin vanhoihin maksuohjelmiin, jotka on vahvistettu ennen ehdotettujen muutosten voimaantuloa. Tässä mielessä olisi tärkeätä, että tämä lakiesitys mahdollisimman pikaisesti saataisiin käsitellyksi eduskunnassa, jotta se toisi helpotusta näiden kohtuuttoman tiukalla olevien maksuohjelmassa ponnistelevien talouksien asemaan.

Velkajärjestelyssä vahvistettua maksuvelvollisuutta voitaisiin esityksen mukaan kohtuullistaa jonkin verran nykyistä useammin, siis kun maksuohjelman aikana tulee olosuhteisiin muutosta. Jos velallisen maksukyky on olennaisesti heikentynyt ja maksuohjelman täyttäminen vaatisi velalliselta pitkän ajan tai olisi muuten kohtuuttoman raskasta, näitä suoritusvelvollisuuksia voitaisiin keventää kesken ohjelmankin. Lisäksi lakiin otettaisiin säännökset velallisen oikeudesta lykätä lyhytaikaisesti maksujaan velkojille. Tämä vastaisi ulosotossa nyt olevia vapaakuukausia.

Jos velallisen omaisuutta myydään velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen, mahdollista luovutusvoittoveroa ei oteta velkajärjestelyssä huomioon, vaan velallinen joutuu maksamaan sen täysimääräisenä. Tätä on pidetty epäkohtana. Tällöin velallinen ei ehkä pysty noudattamaan hänelle määrättyä maksuohjelmaa, kun veron ulosotto iskee päälle. Nyt tämän ehdotuksen mukaan, jos velallisen maksukyky on heikko, vero voi jäädä maksamatta kokonaankin. Siitä voitaisiin nykyistä useammin myöntää vapautus osittain tai kokonaan velkajärjestelyn vuoksi.

Tämä esityshän on osa laajaa kokonaisuutta, jolla tämän hallituksen aikana on helpotettu ylivelkaisten asemaa. Teen nyt lyhyen katsauksen tähän kokonaisuuteen, elikkä velkajärjestelyn esteiden keventämisen ohella on tehty muun muassa seuraavaa:

Takaukset ovat olleet yksi merkittävä syy siihen, että laman seuraukset laajenivat niin suureksi yksityishenkilöiden ongelmaksi. Takauslainsäädäntö uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna 99, ja se on ollut jo kolme vuotta voimassa ja estämässä tulevia kohtuuttomia velkaongelmia lavenevien takausten vuoksi. Nykyään edellytetään, että luotonantajan on annettava yksityishenkilölle tietoja takauksen merkityksestä samoin kuin velallisen taloudellisesta asemasta niin, että tämä kykenee arvioimaan takaukseen liittyviä riskejä. Erityisellä sovittelusäännöksellä, jonka nojalla voidaan kohtuullistaa yksityistakaajan vastuuta, pyritään estämään takaajan maksukykyyn nähden liian suurten takaussitoumusten ottaminen ja myöskin pystytään estämään takauksen aikana noiden määrien kasvu, joka oli yleinen ongelma silloin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa. Takausten perusteella ei ole viime vuosina esiintynyt mittavia velkaongelmia.

Viivästyskorkoja koskevaa korkolakia muutettiin heinäkuun alusta lukien. Sen voimaantulosäännösten johdosta useimpien lama-ajan velallisten viivästyskoron taso on merkittävästi laskenut. Aikaisemmin syntynyttä viivästyskorkokertymää voidaan alentaa sovittelun kautta silloin, kun korkomäärä on kohtuuttoman suuri velallisen taloudelliseen asemaan nähden. Lama-ajan velkojen kokonaismäärästä tällä hetkellä perintäyhtiöiden ja pankkien saatavaluetteloissa yli puolet on viivästyskorkoa. Korkolain muutos vaikuttaa merkittävästi sellaisten velallisten asemaan, jotka kykenisivät maksamaan velan pääoman, jos korko alennetaan kohtuulliselle tasolle. Lisäksi korkolain muutoksella voidaan vastaisuudessa estää velkaongelmien kärjistymistä.

Eduskunnan käsiteltävänä olevassa ulosottolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan maksutuomion täytäntöönpanokelpoisuudelle määräaikaa, jotta velkojen rajoittamattomasta, elinikäisestä ulosottoperinnästä aiheutuvia vaaroja ja vakavia haittoja voitaisiin vähentää. Maksutuomio olisi yleensä täytäntöönpanokelpoinen viisitoista vuotta lopullisen tuomion antamisesta. Jos maksuvelvollisuus perustuu rikokseen tai jos velkojana on yksityishenkilö, määräaika olisi kaksikymmentä vuotta. Uudistus on esitetty tulemaan voimaan maaliskuussa 2003 samanaikaisesti ulosottojärjestelmän kokonaisuudistuksen kanssa.

Eduskunnassa on auki kysymys siitä, kuinka pitkältä ajalta ennen lakia kulunut aika otetaan huomioon eli milloin lama-ajan velkojen täytäntöönpano voisi aikaisintaan lakata. Siinä voimaantuloaikataulussa täytyy ottaa huomioon se, että velkajärjestelyn, tapahtui se velkasovintona tai tuomioistuimen määräämänä velkajärjestelynä, pitää olla etuoikeutettu näihin passiivisiin ulosoton päättymisen odottamisiin verrattuna.

Talous- ja velkaneuvonta on lakisääteistetty vuonna 2000, ja ylivelkaantuneiden ongelmat muodostavat edelleen pääasiallisen osuuden neuvojien työstä. Velkojen vapaaehtoisiin järjestelyihin on käytetty myös kokeiluasteella ollutta kunnan myöntämää sosiaalista luottoa, joskin sen käyttö on muun muassa luoton rahamäärän alhaisuuden vuoksi ollut suhteellisen rajoitettua. Sosiaali- ja terveysministeriössä on vireillä lainvalmistelu sosiaalisen luototuksen käynnistämiseksi koko maassa.

Myös Takuu-Säätiön toiminta on laajentunut ylivelkaantuneiden tilanteen saamiseksi hallintaan. Saneerauslainan turvin on voitu järjestellä vanhoja luottoja yhdeksi edullisemmaksi luotoksi, ja kuluneiden kuuden vuoden aikana säätiö on myöntänyt takauksia yhteensä noin 4 800 kappaletta.

Täydentävänä toimena näiden lainsäädäntöhankkeiden lisäksi ja kun tiedetään, että näitä ongelmallisia talouksia on kymmeniätuhansia, hallitus on sopinut laajasta velkasovinto-ohjelmasta. Suomen Pankkiyhdistys ja valtio sopivat 2. päivänä toukokuuta tänä vuonna laajasta toimenpidekokonaisuudesta, jonka tavoitteena on ratkaista pääosa vielä jäljellä olevista 90-luvun alun laman ylivelkaongelmista. Ohjelma-asiakirjan mukaan pankit pyrkivät kahden vuoden aikana sopimaan velallisten kanssa vapaaehtoisesta maksuohjelmasta ja se tapahtuisi velkajärjestelylain periaatteiden mukaisesti, eli nyt tässä laissa ehdotettavat muutokset tulisivat automaattisesti otettaviksi huomioon niissä velkasovinnoissa, jotka vapaaehtoista tietä syntyvät.

Pankit ovat sopineet yhteisestä toimintamallista, ja se käynnistetään syyskuun alusta, jolloin ensimmäiset yhteydenottokirjeet lähetetään velallisille. Neuvottelut käydään "pääpankin" kanssa, josta on suurin luotto, ja sovinnon tarkoituksena on kattaa kaikki eri pankeille olevat velat. Vapaaehtoiset maksuohjelmat tehdään enintään viiden vuoden pituisiksi ja muutoinkin samoin ehdoin kuin velkajärjestelyt muun muassa ottaen huomioon velallisen maksukyky. Muut velallisen velat otetaan laskennallisesti huomioon maksuohjelmaa laadittaessa, ja toivottavasti pankit myös käytännössä neuvottelisivat koko paketin myös muiden velkojien kanssa, mutta varmasti usein tarvitaan avuksi myös velkaneuvontaa ja Takuu-Säätiötä näissä tilanteissa.

Pääosa perintäalasta on liittynyt mukaan omilla sitoumuksillaan samoin periaattein, nyt viimeisenä Aktiv Hansa, joka teki sopimuksen alaltaan laajempana, niin että se koskee kaikkia velkaongelmaisia eikä rajoitu näihin lama-ajalta periytyviin, joihin taas pankkien kanssa tehty ohjelma ensisijaisesti kohdistuvat. Perintätoimistot ja Pankkiyhdistys käyvät neuvotteluja, että nämä sovintomallit olisivat mahdollisimman saman tyyppisiä ja että tuo kahden vuoden talkoo sujuisi mahdollisimman tehokkaasti. Siinä tarvitaan rutiininomaisia, tietynlaisia kaavaratkaisuja, joilla sitten nämä tuhannet tapaukset voitaisiin kohtuullisessa ajassa saada sovituiksi.

Talous- ja velkaneuvonnan resursseja on lisätty velkasuunnitteluohjelman toteuttamisen varmistamiseksi. Tämän ja ensi vuoden ajaksi velkaneuvojien määrää lisätään noin 30 henkilöllä, jolloin velkaneuvojia on koko maassa noin 130. Myös Takuu-Säätiö on lisännyt henkilöstöään neuvonnan antamista varten.

Oikeusministeriö on asettanut velkasovinto-ohjelman osapuolista koostuvan seurantaryhmän, joka seuraa velkasovinto-ohjelman toteuttamista ja voi antaa tarvittavia ohjeita ja tiedottaa velkatalkoiden etenemisestä. Tärkeätä on, että tässä on saatu selvä asennemuutos syntymään, että näillä päävelkojatahoilla tunnustetaan se, että on kaikkien osapuolten kanssa edullista päästä kohtuuajassa ratkaisuihin eikä odottaa, että kaikki yksittäistapaukset vietäisiin monimutkaisinta reittiä tuomioistuimissa velkajärjestelyinä käsiteltäviksi tai kaikkein huonoimmissa tapauksissa odotettaisiin vain passiivisesti, että nuo ulosoton enimmäiskestoajat lankeaisivat ja sitten jäisi kuitenkin piilevänä olemaan tuo saatava ja se sitten realisoituisi joissakin tilanteissa myöhemmin ja rasittaisi kuitenkin hengessä näitä velallisia.

Toivon, että tämä velkajärjestelylain muutos osana laajaa velkaongelmien ratkaisupakettia saa asiallisen, ripeän käsittelyn ja muutoinkin tämä ohjelma etenee sekä lainsäädännön että käytännön toimien puolella viivytyksettä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran voi oikeusministeriä onnitella siitä, että tällainen hallituksen esitys on saatu tänne taloon. Voi sanoa näin, että tätä lakiesitystä, hallituksen esitystä, on varmasti odotettu hyvinkin sankoin joukoin huolimatta siitä, että tämän vuoden aikana on keskusteltu varsin laajasti myös ministerin lopussa esiin ottamasta Perintätoimistoliiton ja Pankkiyhdistyksen välisistä neuvotteluista siitä suosituksesta, jolla näitä velkajärjestelyitä vapaaehtoisesti tehtäisiin. Tietysti täytyy toivoa, että ne onnistuvat, mutta itse suhtaudun hieman varauksellisesti, koska en tahdo uskoa, että perintätoimistot lähtevät kuitenkaan niin radikaalisti muuttamaan sitä kylmää käytäntöä, joka niillä tähän saakka on ollut. Mutta täytyy toivoa, että ministeri Koskinen on saanut muutosta siinä suhteessa myös perintätoimistojen osalta.

Arvoisa puhemies! En ole hallituksen esitystä niin yksityiskohtaisesti mennyt lävitse, mutta muutamia kohtia olen tästä kaivanut ja pohtinut niitä suhteessa niihin tapauksiin, joita minulle on tullut kirjeitse, ja joihinkin, joita olen yrittänyt hoitaa ja, sanottakoon suoraan, varsin huonolla menestyksellä. Tämä hallituksen esitys minun ymmärtääkseni antaa nyt mahdollisuuksia hyvin monelle sellaiselle kansalaiselle, joka on joutunut vaikeuksiin laman aikana ja, voi sanoa, monta kertaa jopa syyttä, jos halutaan käyttää sitä sanaa, että on syytön itse varsinaiseen velkatapahtumaan, jos on kirjoittanut nimensä väärään paperiin taikka ollut kanssatakaaja ja sen jälkeen kanssatakaajat ovat tehneet itsensä varattomiksi, jolloin tältä yhdeltä ikään kuin rehelliseltä, jolla on jonkin verran omaisuutta, kaikki on mennyt ja sitten hän vielä joutuu tavallaan vastaamaan, kun nämä muut ovat omilla epämääräisillä keinoillaan päässeet itse vapauttamaan itsensä niistä. Eli minun mielestäni on hyvä se, että tätä loivennetaan. Sehän on ollut tähänkin asti mahdollista, että tällaiset henkilöt pääsevät, mutta suurin velkoja on pystynyt sen käytännössä estämään.

Tiedän useampia sellaisia tapauksia, joissa henkilö on ihan rehellisesti ollut työssä ja suurin velka, joka ei nyt ole kovinkaan suuri, muutamia kymmeniätuhansia markkoja, mutta pienipalkkaiselle henkilölle sekin tuntuu, muodostuu siitä, että oli neljän muun kaverin kanssa takaamassa ja muut hävisivät teille tietymättömille. Tämä yksi, joka yrittää olla työssä, huolehtia velvollisuuksistaan, yritti päästä, mutta pankki, joka oli suurimpana velkojana, kieltäytyi. Siinä mentiin jopa hovioikeuteen saakka, mutta muutosta ei tullut. Minä pidin sitä päätöstä täysin kohtuuttomana sitä rehellistä ihmistä kohtaan, joka pyrki joka päivä olemaan työssä ja hoitamaan sitten asioitaan. Siinä hän joutui tietysti monessa tilanteessa luovimaan sitten sen mukaan, minkä voimassa oleva lainsäädäntö antaa myöden.

Toinen asia, joka on käytännössä tuottanut monelle velkajärjestelyssä mukana olleelle ongelmia, on se, että on rehellisesti tehnyt työtä, päässyt sen piiriin, ja sitten on yrittänyt tehdä niin kuin työnantaja on neuvonut taikka kehottanut suorastaan eli tehnyt joskus ylitöitä, että työnantaja pystyy hoitamaan velvoitteensa ulospäin, kun oli alihankintayrityksestä kyse. Tämä velkajärjestelyssä oleva henkilö tunnollisesti hoiti ne, ja tulikin pikkasen ylitöitä. Niistä tuli sitten ylityökorvauksia, eikä tämä henkilö itse ymmärtänyt välittömästi ilmoittaa niitä. Sen jälkeen, kun maksuohjelma päättyi, niin kas kummaa, hänen verotustietohistoriansa käytiin lävitse ja sieltä löydettiin neljän vuoden takaa tämän tyylinen lyhytaikainen ylitys: yhden vuoden aikana oli muutamassa tilissä aavistuksen verran ylitöitä, joista oli saatu korvausta. Niin rätkäistiin uudelleen kaikki maksuun. Siitä sitten valitettiin ja siihen saatiin määrätynlaista kohtuullisuutta, mutta mielestäni ei riittävästi.

Mielestäni tässä hallituksen esityksessä, mikäli olen ymmärtänyt oikein, tämän suuntaiset epäoikeudenmukaisuudet poistuvat ainakin kohtuudella.

Arvoisa puhemies! Toivon, että lakivaliokunnassa, jossa muutoinkin on aivan ilmeisimmin työkiireitä aivan riittävästi ja tänäänkin sinne menee asioita, suoritettaisiin kuitenkin jonkinlaista valintaa, koska en usko, että kaikkia sinne vietyjä hallituksen esityksiä pystytään ennen maalisvaaleja käymään läpi. Mutta mielestäni tämä esitys on sellainen, joka pitäisi viedä läpi, koska se koskettaa niin suurta joukkoa vaikeuksissa olevia ihmisiä ja nimenomaan sillä tavoin, että se myös hyödyttäisi suomalaista yhteiskuntaa, kun tämä laki saataisiin voimaan. On sellaisia ihmisiä, jotka nyt määrätyistä syistä eivät halua mennä töihin, koska siinä ei ole mitään järkeä, kun ei pääse minkäänlaiseen velkajärjestelyyn, mutta jos tämä auttaisi siinä, että nämäkin henkilöt, jotka haluaisivat mennä töihin, pääsevät tämän järjestelyn piiriin, silloin yhteiskunta saa myös veromarkkoja sen kautta.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Minunkin taholtani ministeri Johannes Koskiselle erittäin lämpimät kiitokset siitä, että tämä esitys on nyt täällä. Sen jälkeen, kun tämä hallituksen esitys julkistettiin ja oikeusministeriö lähetti siitä julkisuuteen oman tiedotteensa, on ollut aika mielenkiintoista seurata, mitä osioita kohtaan eräänlaista olisiko se nyt "epäluottamusta" tai jotakin sen laatuista on ollut.

Toinen koskee vanhoja maksuohjelmia: kuinka tämä, onko se nyt sitten automatiikka tai mikä se nyt on, oikein tulee toimimaan, kuinka he voivat todeta, että he pääsevät hyötymään tästä ja pääsevät saamaan hyödyn, kun nyt niitten kohdalla, jotka ovat olleet velkajärjestelyn ulkopuolella, kynnys mataloituu, jos olen oikein ymmärtänyt tämän esityksen.

Toinen arvelu koskettaa perintätoimistoja ja perintäyhteisöjä. Tälle skeptisyydelle tavallaan omassa mielessä on aivan selvää tukeakin siitä, kun muun muassa ed. Bremerin kanssa olemme olleet Arsenalin tarkastusvaliokunnassa ja seuranneet sitä, millä tavalla tämä perintäyhteisön ja Arsenalin välinen keppalointi asioissa on edennyt, kun mikään koskaan ei pidä vaan aina pitää sopimusta muklata ja antaa rahaa perintäyhteisölle ja antaa periksi ja antaa periksi valtion varoja.

Jos näihin kahteen asiaan nyt ministeri Johannes Koskiselta saisi selvyyden, niin olisi erinomaisen hyvä asia.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Maksuohjelman muutoksellahan saa isompia muutoksia jo olemassa oleviin velkajärjestelyihin, mutta sitten se, mitä puhuin rajoista, jonka yli menevät tulot otetaan huomioon, sehän tulee tavallaan automaattisesti voimaan, jos se tämän ehdotuksen mukaisesti ulotetaan koskemaan myös jo hyväksyttyjä velkajärjestelyjä ja niiden maksuohjelmia.

Sitten tämä toinen kysymys: Nyt myös tämän perintäyhtiön puolelta, jolle Arsenalin saatavia on siirtynyt, on todettu, että selvästikään Arsenal ei ole sopinut semmoisiakaan tilanteita, joissa velallinen on ollut aktiivinen ja olisi hakenut kohtuullista sovintoratkaisua. Ilmeisesti nyt siellä alkaa syntyä runsaammin näitä. Sen sijaan siitä, mitä perintäyhtiön ja Arsenalin välillä on sovittu, niistä ehdoista ja tulkintaerimielisyyksistä, taas vastaa valtiovarainministeriö, joten en valitettavasti voi niihin vastata.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä koko elämän kestävä velkavankeus ulosottotuomioiden luottohäiriöiden rekisteröinnistä aiheutuvien vaikeuksien ja mahdollisten rikosoikeudellisten tuomioiden lisäksi on ollut kohtuuton inhimillinen seuraamus. Hallituksen johdonmukaiset toimet tältä osin päästä velkajärjestelyjen kaltaisten menettelyjen kautta tilanteeseen, jossa ihmisten normaali elämä ja toisaalta verojen maksukin voi alkaa, on ollut todella tärkeätä. Itse asiassa yhteiskunnallinen ja poliittinen vastuu on erittäin suuri, kun ajatellaan tämän asian hoitamisvelvollisuutta, koska hyvin monet tuhannet ja heidän omaisensa syöksyivät tähän kurimukseen pitkälti silloisen hallituksen mahdottomana pitämän devalvaation toteutumisen myötä. Myöskään pankkikriisin yhteydessä ei huomioitu näiden asioiden näkökulmaa ja hoitamista.

Tältä osin ulosotto 2000 -toimikunnankin jo aikoinaan linjaama linja, että sovittelun kautta pitäisi suuria velkoja järjestellään velan syntyolosuhteisiin liittyvien syiden perusteella, on toki yksi, mutta erittäin tärkeää olisi myöskin muistaa, että nopein tapa ratkaista tämä asia olisi ollut ulosottoperusteen vanhentumisaika. Itse jo 99 tein lakialoitteen, että ulosottolain 3 luvun muuttamisella olisi pantu selkeästi 10 vuoden raja. Mikäli tässä ajassa ei ole saatu perityksi yli 80 prosenttia alkuperäisen saamisen korottomasta markkamäärästä, tällöin täytäntöönpanotoimenpiteitä ei voitaisi jatkaa.

Joka tapauksessa on tärkeätä, että tässä hankalassa asiassa on todella päästy näin positiivisesti eteenpäin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Koskiselle pitää antaa kiitokset tästä esityksestä. Hän toi nyt ennakkotiedoista poiketen kuitenkin hyvissä ajoin tänä vuonna tämän esityksen tänne eduskuntaan.

Tässähän on monta hyvää asiaa, jotka parantavat ylivelkaantuneiden asemaa ja tekevät juuri sen, jotta nyt periaatteessa elinikäinen velkavankeus on mahdollista purkaa, niin kuin ed. Rajamäki totesi, joka on ollut aika monen ongelma. Niin pitkään kuin itsekin täällä eduskunnassa olen ollut, niin olen yrittänyt pommittaa näitä juttuja, koska ne ihmiset ovat olleet pois suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin tekemisestä ja oman elämänsä rakentamisesta, koska ei ole kannattanut, niin kuin joku täällä totesi, mennä töihin ja jotkut eivät ole päässeet ollenkaan velkajärjestelyyn.

Näissä esteperusteissa on nyt sen tyyppinen ajattelu, että tässä voidaan käyttää huomattavasti enemmän harkintaa kuin aikaisemmin. Aikaisemmin on aika jyrkästi lueteltu ne, mitkä estävät pääsemisen. Nyt tässä on niinpäin, että periaatteessa kaikki pääsevät, jos katsotaan, miten pitkään on ollut velallisena, ja on haluja lähteä tämmöisiin järjestelyihin mukaan. Se on positiivinen asia, joka tässä on tullut esille.

Ministeri Koskinen totesikin tuossa, että tämä esitys koskee myös vanhoja maksuohjelmia sillä tavalla, että tulorajat, jotka ovat ennen olleet hyvin tiukat, tässä väljenevät. Kun ennen koko järjestelyn aikana voi hankkia vanhoja markkoja kuusi tonnia, niin tässä nyt menee lähelle viittä tonnia vuosittain tämä lisätienesti, jonka voi maksuohjelman päälle hankkia. Monessa tilanteessa, kun tiedetään kuitenkin, jotta nämä maksuohjelmat ovat aika pitkiä ja ihminen on jo kupattu kuiviin siinä aikaisemmassa tilanteessa, jos on pakkohuutokaupassa ollut tai muulla tavalla vedetty tiukoille, ja useimmat eivät vielä ole töissä, se elämä ei ole hyvin leveätä. Sen takia semmoisen kannustavuuselementin pitää näissä olla mukana. Tässä nyt näillä tulorajoilla jonkin verran tehdään sitä.

Se lisätienestin mahdollisuus tällä hetkellä sen yli 800 euron lisäksi vuodessa on se, jotta yksi kolmasosa jää itselle. Siinä olisi vielä toivomisen varaa sillä tavalla, niin kuin aikanaan esitin lakialoitteessa, jossa on yli sata nimeä nykyisestä eduskunnasta, jotta puolet olisi siinä jäänyt itselle, jolloin olisi puolitettu. Se olisi vielä kannustavampi ollut sillä tavalla. Velkoja olisi saanut puolet siitä ja velallinen puolet. Mutta tämäkin on sinällään hyvä, koska tässä nostettiin tulorajoja alapäässä kuitenkin kohtuullisen hyvin.

Hyvä asia, mikä tähän sisältyy, on se, jotta aikaisempi velkajärjestelylaki ja käytäntö oli sen oloinen, jotta se ei ottanut huomioon ihmisen muuttuneita elämäntilanteita. Suuremmat se otti kyllä. Siihen voi hakea muutosta käräjäoikeudesta sillä tavalla, jotta jos sattuu, jotta työkyky meni, voi saada muutoksen sillä perusteella, kun tietysti tulotkin pienenivät, kun joutui joko sairaspäivärahalle tai eläkkeelle. Mutta tässä on otettu huomioon se, jotta elämäntilanteet muuttuvat. Voi joutua päivähoitokustannuksia maksamaan. Tässä on nyt selkeästi mainittu kilometrikorvaukset, jotka aikaisemmin olivat hyvin mielivaltaisia sillä tavalla, jotta siellä ei välttämättä hyväksytty kilometrikorvauksia ollenkaan. Kun ihmiset pitkissä matkoissa menivät töihin, se teki kustannusta, mutta sitä ei huomioitu järjestelyssä.

Päivärahoista sinällään ei sanota, mutta sekin on ollut ongelma. Minusta se pitää valiokuntakäsittelyssä käydä läpi. Jos on verottomat päivärahat, jotka verohallitus sallii, niin nehän ovat tavallaan kustannusten korvausta. Sekin pitäisi ottaa huomioon sillä tavalla, jos voidaan osoittaa, jotta ne ovat oikeita tämmöisiä. Tietysti jossakin tilanteessa jotkut voivat päivärahoina maksaa itselleen palkkaa taikka firma voi maksaa. Se on taas toinen asia. Mutta jos se on kiistaton, se pitäisi ottaa huomioon, jotta se päiväraha on siihen elämiseen tarkoitettu sillä toisella paikkakunnalle.

Täällä mainitaan myös siitä, jotta myös, kun otetaan toiselta paikkakunnalta se työ, lisääntyneet asumiskulut otettaisiin huomioon. Tämä antaa huomattavasti joustavuutta siihen entiseen järjestelmään. Uskoisin, jotta tämä kannustaa nyt siihen työntekoon ja lähtemään pois siitä ahdingosta. Toivon mukaan tässä ei ole menty niin pitkälle, kun jotkut ovat ilmeisesti kyllä niin sanotusti syrjäytyneet, jotta osa voi olla, ettei se ole enää pelastettavissa. Mutta hyvin paljon on vielä ihmisiä, joilla kuitenkin toivo elää. Tänä päivänä viimeksi ovat tästä asiasta soitelleet ja kyselleet näitä yksityiskohtia. Hätäisesti näitä on ehtinyt lukea, mutta tarkkaan ei ole vielä ihan itsellekään hahmottunut, mitä kaikkea tämä vielä antaakaan.

Kaiken kaikkiaan minä olen hyvilläni tästä. Toivon, että valiokunta mahdollisimman pikaisesti tämän käsittelisi, tietysti asiallisesti, mutta pikaisesti, ja tämä saatettaisiin voimaan niin nopeasti kuin se on mahdollista, että ei enää vetkuteltaisi, koska tässä on jo aikaa tuhrattu hirveän monta vuotta hukkaan. Tätä olisi odottanut jo, että Lipposen ensimmäinen hallitus olisi voinut tämän antaa silloin ensimmäisenä vuotena, mutta onneksi nyt tämä edes annetaan Lipposen toisen hallituksen viimeisenä vuotena, että saataisiin tämä voimaan ennen eduskuntavaaleja.