Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Tieliikenteen turvallisuus — tai paremminkin tällä hetkellä voisi sanoa: tämänhetkinen turvattomuus — koskettaa koko kansaa. Yhteinen tavoitteemme tieliikennekuolemien vähentämisestä ei ole lähentynyt toivotulla tavalla, vaan kehitys on jämähtänyt paikalleen viimeisen parin vuoden aikana. Toimenpiteet tieliikenteen turvallisuuden parantamisesta on kirjattu 1,5 vuotta sitten annettuun valtioneuvoston periaatepäätökseen, ja täytyy sanoa, että jäljellä olevalle suunnitelmakaudelle meillä on paljon töitä ja periaatepäätöksen toteuttaminen on monen toimijan, ei vain ministeriön, vastuulla.

Tässä paketissa on myös joukko lainsäädäntöä edellyttäviä toimenpiteitä, ja niitä on tänään täällä käsittelyssä kaksi kappaletta. Valtioneuvoston periaatepäätöksiin sisältyvät nyt esillä olevassa hallituksen esityksessä olevat aiheet:

Ensiksi, tieliikennelakiin esitetään lisättäväksi säännös polkupyöräilijöiden kypärän käytöstä. Pyöräilykypärän käyttöönottosäännös olisi suositusluontoinen ja se koskisi kaikkia polkupyöräilijöitä ja polkupyörän matkustajia. Vastaavanlainen suositussäännös on jo tieliikennelaissa jalankulkijan heijastimen käytöstä. Onnettomuustutkimukset osoittavat, että vuosittain noin 20 pyöräilijää säästyisi kuolemalta käyttämällä kypärää.

Toiseksi, jalankulkijan heijastimen käyttösäännöstä esitetään laajennettavaksi niin, että se koskisi pimeällä liikkuvaa jalankulkijaa riippumatta tievalaistuksesta. Tutkimusten mukaan heijastimen käyttö voisi pelastaa kuolemalta kymmenkunta jalankulkijaa vuosittain.

Pyöräilykypärän käyttöä ja jalankulkijain heijastimen käyttöä ei esitetä pakolliseksi, vaan odotetaan lainsäännökseen pohjautuvan tiedotuksen ja valistuksen lisäävän kypärän ja heijastimen käyttöastetta. Suositusluontoisen heijastimen käyttösäännöksen soveltaminen ja tulkinta ei ole tuottanut ongelmia. Heijastimen käyttämättä jättämistä ei ole pidetty rangaistavana. Myöskään pyöräilijöiden kypärän käyttöä koskevan säännöksen noudattamatta jättämistä ei pidettäisi siis rangaistavana. Suositusluontoiset säännökset heijastimen ja pyöräilykypärän käytöstä eivät vaikuttaisi myöskään onnettomuuden osapuolten vahingonkorvausoikeudelliseen asemaan, mikä on mielestäni erittäin tärkeätä ja viime vaiheessa tarkistettiin.

Kolmanneksi tässä paketissa esitetään, että suojakypärän käyttövelvollisuus määrättäisiin koskemaan myös alle 15-vuotiaita matkustajia niissä moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa, joissa jo nykyisin kuljettajan ja 15 vuotta täyttäneen matkustajan on käytettävä kypärää. Esitys siis koskee lähinnä mopon, moottoripyörän ja moottorikelkan lapsimatkustajia. Vastuu alle 15-vuotiaan matkustajan suojakypärän käytöstä olisi säädettävä ajoneuvon kuljettajalle ja samaan tapaan kuin turvavyön käytöstä on nyt säädetty.

Arvoisa puhemies! Uskon, että näillä suositusluontoisilla säännöksillä on merkitystä siten, että ne lisäävät olennaisesti kypärän ja heijastimen käyttöä, ja uskon, että tällä tavalla voimme säästyä monelta tieliikennekuolemalta.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Meillä on tuolla liikennevaliokunnassa parasta aikaa käsittelyssä myöskin lakialoite, joka liittyy tähän heijastimen käyttöön. Sitä jo kävi ed. Komi täällä esittelemässä, kun se lakialoite kantaa hänen nimeään. Minä hartaasti toivon, että me pystymme käymään liikennevaliokunnassa oikein hyvä keskustelu siitä, mikä on suosituksen ja pakollisuuden välinen suhde tämän laatuisissa asioissa. Voisi kuvitella, että heijastimen hankkiminen ei ole kenellekään ylivoimainen tehtävä, ja niitä useimmat pankit ja muut yhteisöt jakavat aivan pilvin pimein satojatuhansia kappaleita vuosittain ilmaiseksi asiakkaille ja halukkaille ja niin pois päin.

Toisekseen tähän asiaan liittyen tämän päivän keskustelu on osoittanut, että nyt liikennevaliokunnan pitäisi löytää jostain resurssit, että me teemme eräänlaisen oman liikenneturvallisuuskatsauksemme, johonka projisoimme tämänkin esityksen, jonka nyt hallitus on meille antanut.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies, lyhyesti: Minkä takia olemme halunneet tehdä tämän esityksen niin, että se on suositusluontoinen? Yksinkertaisesti siitä syystä, että meillä on hyviä kokemuksia turvavyön käytöstä. Aikoinaan se säädettiin ensin suositusluontoisena ja sen jälkeen se tehtiin pakolliseksi. Mutta tänä päivänä, jos mennään heti pakolliseen käyttöön, niin yksinkertaisesti poliisilla ei ole mitään mahdollisuuksia eikä resursseja valvoa tuota käyttöä. Se, että meillä on pakollinen säännös, jonka valvontaa ei kyetä käytännössä toteuttamaan, helposti romuttaisi liikennemoraalia ja saattaisi johtaa juuri siihen, että liikennesäännöksistä välitetään entistä vähemmän, ja tätä me emme missään tapauksessa halua.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärränkin tämän lähinnä sillä tavalla, että kun se on nyt laissa tämä suositus, niin silloin se on poliisimiehellä välineenä kiinnittää asiaan huomiota ja viitata, että siinä on laissa olemassa tämän laatuinen säädös. Siinä katsannossa minä ymmärrän sen kerrankin, mitä ministeri Sasi yrittää sanoa.

Tapio  Karjalainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Liikenneturvallisuus on tavoite, jota pitää toteuttaa tarvittaessa pakoillakin, jos ne ovat tarkoituksenmukaisia ja jos ne ovat valvottavissa. Tämän lakiesityksen tavoite on hyvä ainakin siltä osin, että se lisää sekä heijastimen käyttäjien, siis pimeässä liikkuvien jalankulkijoiden, että polkupyöräilijöiden turvallisuutta.

Tästä pakko vai suositus -kysymyksestä: Minusta heijastimen käyttö voisi olla kyllä pakollistakin, muun muassa niillä perusteilla, mihin liikennevaliokunnan puheenjohtaja ed. Pulliainen viittasi. Toisaalta tulee mieleen, että nykyajan tekniikan suomin keinoin voitaisiin meillä käytettäviin tekstiileihin jo valmistusvaiheessa panna tällaiset heijastavat pinnat, kun me olemme yhtä mieltä siitä, että se, aivan niin kuin ministeri sanoi, lisää jalankulkijoiden turvallisuutta.

Sen sijaan siinä suhteessa olen tyytyväinen, että pyöräilykypärän käyttösäännös on tässä vaiheessa suositus. Ymmärrän kyllä, että kypärä lisää käytettäessä polkupyöräilijän turvallisuutta, mutta se lisää myös turvallisuuden tunnetta, ja se on oikeastaan väärä signaali vaiheessa, jolloin kevyen liikenteen väylille on tullut yhä nopeampia polkupyöriä. Ehkä siellä on myös samoja asennevammoja polkupyörien käytössä kuin tuli esille äskeisessä nopeusrajoituskeskustelussa.

Kypärän minusta olisi syytä olla pakollinen niille, jotka ovat polkupyörän kyydissä. He ovat turvattomampia, he eivät hallitse sitä kulkuneuvoa. Sen sijaan polkupyöräilijän kypäräpakko on ongelma siinä tilanteessa, jolloin kevyen liikenteen väylällä on muita, kypärättömiä liikkujia. Kaupunkien kevyen liikenteen väylät ovat tällä hetkellä vapaa areena, jossa on paitsi yhä nopeammilla pyörillä ja usein myös kaahariasenteella liikkuvia pyöräilijöitä myös rullaluistelijoita ja rullasuksilla liikkuvia, mutta sen lisäksi siellä on vanhuksia, sillä samalla, usein kapealla väylällä on lapsia, siellä liikutaan rullatuoleissa, siellä on monenlaista liikkujaa. Silloin kun yhden tällaisen liikkujaosapuolen turvallisuudentunnetta ja siis käytännössä myös vauhtia teoriassa ilman asennemuutosta lisätään, samalla lisätään kyllä näiden muiden liikkujien turvattomuutta.

Tässä tulee mieleen, että tietenkin sekin mahdollisuus saattaa jollakin siintää mielessä, että aina kun lähdetään ulos omasta asunnosta, pitää olla kypärä päässä. Se on kyllä kovin kolkko näköala. Sen sijaan pitäisi kyllä harkita, ovatko polkupyörät ja muut uudet liikennevälineet muuttaneet liikennekäytäntöä niin paljon, että liikenneinfrassa, niissä väylissä pitäisi jo ruveta suorittamaan uudelleenarviota ja rakentaa niitä eri tavalla, erottaa tämä nopeammaksi muuttunut polkupyöräliikenne esimerkiksi muusta kevyestä liikenteestä.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa käsiteltiin keväällä vuonna 97 tieliikennelain muutosta, jossa pyöräilijän asemaa heikennettiin autoon nähden. Siinä kavennettiin nimenomaan pyöräilijän oikeutta, kun hän tulee pyörätieltä maantielle tai kadulle, ja muutamin muin toimenpitein lähdettiin siitä, että kun tätä asemaa heikennetään autoon nähden, eduskunta katsoi ja hallituksen esityksessä katsottiin, että tällä lailla pyöräilijät tulevat entistä varovaisemmiksi. Minä käytin asiasta neljä puheenvuoroa, joissa esitin kritiikkiä tätä näkemystä vastaan. Silloin jo myöskin Liikenneliitto ja Suomen Pyöräilyunioni vastustivat tätä näkemystä, mutta tämä jyrättiin vahvemman voimin eli autoilijoiden voimin läpi. Silloin jo epäilin sitä, että jos laajennetaan heikomman osapuolen eli pyöräilijän väistämisvelvollisuutta, se heikentää entisestään pyöräilijän turvallisuutta. Näin on myös käynyt.

Nyt ollaan taas tavallaan tekemässä tällainen liike. Tämähän on suositusluontoinen, erittäin hyvä suositus sinänsä. En oikein tiedä, miksi se näin tehdään, onko tässä mieltä, että tämä suositus tehdään lakimuodossa, mutta kyllä pelkään, että tässä käy sillä lailla, että jos tässä lähdetään voimakkaisiin painostustoimenpiteisiin, ensinnäkin se vähentää pyöräilyn suosiota, mikä terveyden kannalta ja ekologisesti ottaen on huono asia. On tilastollisesti todettava, että kymmenen viime vuoden aikana pyöräilykypärän käyttö, niin kuin esityksessä todetaan, on lisääntynyt 6 prosentista 24 prosenttiin, eli se on selvästi lisääntynyt, vaikka nyt viime vuosina on ollut samalla tasolla. Tässäkin tietysti on se, että on varmasti harkittu sitä, missä tilanteessa kypärää käytetään ja missä ei. Itse kun käyn pyöräilylenkillä, mikä tapahtuu valitettavasti liian harvoin, käytän aina kypärää, mutta en koskaan käytä kypärää, kun menen niin sanotusti, ja sitä teen useammin, torille, kun asun keskusta-alueella, enkä tule myöskään jatkossa käyttämään, tulen sitten kävelemään tai käyttämään autoa, jos tämä pyöräilykypäräpakko tulee, koska pyöräilykypärä on sellaisessa tilanteessa aina tiellä.

On ihan selvää, mihin täällä viitataan myöskin, että kun eräissä maissa tämä pakko on toteutettu, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, käyttöpakon säätämisen jälkeen pyöräilijöiden päävammat ovat näissä maissa vähentyneet selvästi. Mutta tässä ei ole selvitetty sitä, onko pyörän käyttö vähentynyt samassa suhteessa, ja se on hyvinkin mahdollista. Missään niin sanotussa pyöräilymaassa, esimerkiksi eurooppalaisissa suurissa pyöräilymaissa, joita ovat nämä keskieurooppalaiset maat lähinnä — Suomikin kuuluu niihin, meillä on hyvin suurta pyörän käyttö — tällaiseen pakkoon ei ole menty. Tosiaan, toisaalta tässä on se erikoinen juttu, että tämä ei ole pakko vaan tämä on lainmukainen suositus.

Minusta pitäisi kuitenkin pyrkiä siihen, että pyöräilijöiden olosuhteita parannettaisiin. Kevyen liikenteen väyliä rakennetaan nykyään erittäin vähän, oikeastaan Tielaitos ei niitä rakenna paljon mitään enää. Kunnissakin on selvästi vähentynyt varsinkin kunnallisten väylien käyttö, eli pitäisi myöskin näihin olosuhteisiin puuttua ja myös lainsäädäntöön, ehkä myöskin vaatia autoilijoilta velvoitteita, jotka tietysti ovat vaikeita. Mutta kun viitisen vuotta sitten lähdettiin siitä, että annettiin pyöräilijöille väistämisvelvoitteita lisää, vähän pahaa pelkään, että ilmapiiri on sellainen, ettei tällaiseen lähdetä.

Niin kuin ed. Pulliainen liikennevaliokunnan puheenjohtajana totesi, siellä joudutaan hyvin laajasti miettimään varmaan näitä liikenneturvallisuuskysymyksiä ja tätä kokonaisuutta, mikä on järkevää. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pyöräilykypärää pitää suosia. Se ei suinkaan kuitenkaan ole välttämätön aina. Suositus tai pakko, mikä tästä nyt tulee, ei saa olla este pyöräilyn lisääntymiselle tai sen pitämiselle edes nykyisellä tasolla, koska se on ekologisesti ja terveydellisesti erittäin järkevä ja hyvä tapa liikkua. Siinä mielessä tietysti toivon valiokunnalta suurta viisautta sen käsitellessä tätä asiaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys on sinällään hyvä. Niin kuin ministeri Sasi totesi, tämä on vähän saman tyyppinen kuin turvavöiden käyttö, jossa lähdettiin siitä, että alussa on suositus ja sitten katsotaan vastaanottoa. Tämä antaa poliisille mahdollisuuden tietysti vähän huomauttaa, kehottaa, että hei, onko sinulla heijastinta tai onko kypärä nyt mukana. Kuitenkin tämä pohjimmiltaan siinä mielessä on ihmisten turvallisuutta lisäävä. Ymmärrän sen, että suomalaiset ovat aika kovakalloista porukkaa ja haluavat aina kokeilla vaikka tienpenkassa, miten kova se on. Mutta vuosittain pyöräilijöitä useampi sata vammautuu ja useampi kymmenen kuolee. Itsekin satun tietämään useamman henkilön, jotka ovat vammautuneita. Yksi Kiteen lääkäri muun muassa kuoli maantielle pyöräillessään, kun ajoi hatelon puolelle. Tällä hetkellä on sitten hautakivessä vain nimi enää.

Sen takia minä toivoisin, että kun kokemuksia saadaan ja jos tämä näyttää jollakin lailla purevan, tästä tehtäisiin myös pakollinen. Näkisin, jotta myös kypäräpakko Suomessa olisi lähinnä sillä tavalla ajatellen, mitä ed. Karjalainen totesi siitä, jotta liikenneinfraa kehitetään sillä tavalla, että kevyen liikenteen väylät on jaettu. Mutta ennen kaikkea maaseudulla maanteille ei koskaan tule kevyen liikenteen väyliä. Siellä on kaita suilake, missä pitää ihmisen taiteilla pyörällä, välillä hiekalla ja välillä asfaltilla. Siinä vaaratilanne on kaikkein suurin minusta, vaikka siinä ei muuta liikennettä sinällään tai vastaan tulevia olisikaan.

Yksi asia, joka liittyy turvallisuuteen, ihan lopuksi. Kysyn vaan, miksi rullalautailijat tai -luistelijat ja rullasuksilla liikkujat kulkevat samaa puolta eli vasenta puolta jalankulkijoiden kanssa. Minusta se on vähän niin kuin ajoneuvoon rinnastettava. Se pitäisi muuttaa niin, että kulku ja luistelu tapahtuisi oikealla puolella. Vauhdit ovat sen verran kovia kuitenkin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on kyllä on ihan hyvä, että polkupyöräilijän kypärän käyttö tulee suositusluontoisena aluksi. Sitten täytyy katsoa jatkoa.

Pyöräteitä kun rakennellaan ainakin kaupunkeihin ja moneen muuhunkin paikkaan, niiden mitoitus pitäisi ottaa ihan erikseen. Ed. Karjalainen toi esille, että rullaluistelijat tänä päivänä menevät nopeammin kuin pyöräilijät ja heille ei pyörillä pärjää ja vauhdit ovat kovat. Kun pyöräteillä ovat vanhukset, lapset, invalidit, koirat ja kissat, silloin ne pitäisi huomioida jopa niin, että ne erotetaan muista, kuntoliikkujista, sauvakävelijöistä ym. Mutta myöskään teillä ei ole monestikaan sellaisia kaistoja, joilla voisi pyöräilijä ja jalankulkija liikkua, esimerkiksi Nelostie Jyväskylän pohjoispuolella, parikymmentä kilometriä ei ole mitään pyörätietä, yksi Suomen vilkkaimpia teitä, 20 000 autoa vuorokaudessa kulkee parhaimmillaan. Täällä olisi hyvä ollut olla liikenneministerin kuulemassa, vastaako hän tällaisista teistä, kun niitä ei korjata.

Heijastimen käytön tulisi kyllä mielestäni olla pakollinen myös. Nämä keinot ovat niitä, joilla itse voi vaikuttaa omaan turvallisuuteen. Aikaisemmin keskusteltiin moottoriajoneuvojen kuljettajista, että he hurjastelevat ja lapsia, vanhuksia ja ihmisiä kuolee. Mutta tällä voi nyt itsekin vaikuttaa siihen, että tulee liikenteessä huomatuksi vähän aikaisemmin.

Hannu Aho /kesk:

Herra puhemies! Kyllä yleensä meille kaikille tällaiset pakot ovat hyvin hankalia toteuttaa ja niissä kokeillaan rajoja, mutta näkisin, että lähinnä heijastimen käytössä paljon saataisiin aikaan, jos esimerkiksi lähdettäisiin siitä, että lasten vaatteissa, ulkovaatteissa, olisi automaattisesti heijastimet. Sinne voisi jo taiteellisuuttakin laittaa mukaan, niin että se olisi erittäin nätti. Myöskin poliiseilla voisi olla kampanja, heille Liikenneturva antaisi heijastimia käyttöön, ja jos ei sitä ole, niin kun poliisi antaa sen käteen, se kummasti muistuu paremmin kuin jos isä ja äiti antaa sen lapsille, tai ehkä toisinkin päin, eli kyllä vapaaehtoisuuden kautta pitäisi mennä.

Mutta niinhän ed. Karjalainenkin totesi, että pyörät ovat käyneet niin hurjan nopeiksi, että kyllä siellä pitäisi rajoitus tulla, millä ajetaan. Kun oikein rajusti vauhtia otetaan, silloin pitäisi olla jo paremmin muun liikenteen seassa. Jos jalankulkijoita ja paljon muita on, siellä tulee kyllä ongelmia silloin vastaan.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kun kuunteli keskustelua, hyvin moneen mielipiteeseen voi yhtyä. Henkilökohtaisesti lähes ainoana liikuntalajinani harrastan pyöräilyä erittäin aktiivisesti, ja parhaimmillaan on minullakin ollut tällainen 24-vaihteinen kilpapyörämallinen, jollaiseen ed. Karjalainen minun mielestäni viittasi omassa puheenvuorossaan. Tällä hetkellä on Ruotsin armeijan Kronan, raskas yksivaihteinen, eli vauhti ei ole enää mitenkään kova. Kuitenkin voi sanoa, että kun satoja, jopa tuhansia kilometrejä vuoden mittaan pyöräilee, tulee katsottua pyöräily-ympäristöä ja sitä käytäntöä, mikä pyöräilyssä on. Siinä voi kyllä yhtyä pitkälle ed. Karjalaisen mielipiteeseen, että tämä sama hurmos, mikä on siirtynyt maanteillä autoihin, on myöskin tullut kevyen liikenteen väylille. Sinne ovat nyt uutena kulkuvälineenä tulleet rullaluistimet ja vielä lisäksi hiihtosauvat, ja vauhti on — itsekin olen niitä kokeillut — suurempi kuin tavallisella polkupyörällä. Ohitan kevyesti kyllä yksivaihteisen pyörän, kun on rullaluistimet ja sauvat.

Näin ollen, kun tarkastelee tätä liikenneministeriön lain muotoon tehtyä suositusta, jossa otetaan kaksi asiaa esille, heijastin pimeällä tiellä ja pyöräilykypäräsuositus pyöräillessä, jää miettineeksi, onkohan tässä nyt mietitty kaikki asiat loppuun. Löysin Liikennevakuutuskeskuksen tilaston. En löytänyt kyllä sitä, mitä etsin, mutta tämä on varmaan hyvin viitteellinen. Täällä tutkitaan muun muassa sitä, kuinka paljon on ollut jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden alkoholista aiheutuvia onnettomuuksia vuosina 1997—2001. Kun tätä suositusta nyt perustellaan turvallisuudella, niin kyllä tämän tilaston mukaankin kypäräpakko pitäisi ulottaa kaikkeen liikkumiseen.

Esimerkiksi vuonna 98 on 20 ihmistä loukkaantunut tai kuollut kävellessään alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta vain 13 henkilöä pyöräillessään. Vuonna 99 heitä on ollut 21 kävelijää ja vain 6 pyöräilijää. Eli kyllähän ihmiselle on huomattavasti vaarallisempi tapa liikkua kävellen näiden tilastojen mukaan. Jos liikenneministeriö olisi nyt johdonmukainen, se esittäisi myös kävelijöille ehdottomasti kypäräsuositusta. (Eduskunnasta: Kaikille kypärät!) — Kaikille kypärä päähän sen jälkeen. Tämä on ministeriön näkemys, kun lähtökohtana on turvallisuus. En nyt itse kyllä tule esittämään kaikille kypärää päähän.

Tämä esitys on minusta kyllä hyvin hatarasti tehty ja sillä mentaliteetilla, että nyt saadaan jälleen nimi lehteen ja liikenneturvallisuutta parannetaan huomattavasti. Meillähän käsiteltiin täällä viime vuonna turvallisuustyöryhmän esitys liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Siellähän oli monia erilaisia asioita, joista nyt handsfree-asia on jo käsitelty, mutta yksittäinen esitys kypäräsuosituksesta ja heijastimesta pimeällä tiellä on kovin vaatimaton suoritus liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Me olemme keskustelleet muun muassa lääkäreiden velvollisuudesta ilmoittaa poliisille niistä autoilijoista, jotka eivät enää kykene ajamaan, että heiltä otettaisiin ajokortti pois, mikä varmaan lisäisi turvallisuutta huomattavasti enemmän, mutta sellaista esitystä ei ole vielä näkynyt, vaikka keskustelua asiasta on kyllä käyty.

Jos sitten ajattelisi, miten parhaiten liikenneturvallisuutta parannettaisiin kaupungeissa, kyllä siinä ajatuksessa, että infraan panostettaisiin ja mietittäisiin muun muassa sitä, kuinka erotettaisiin jalankulkijat ja tosiaan vanhukset ja sitten toisaalta rullalautailijat ja pyöräilijät eri kaistoille, uskoakseni avain on. Sen takia jalankulkijoitten onnettomuustilasto on kaksinkertainen verrattuna näihin muihin. Mutta tämä vaatisi hieman rahaa. Onnettomuuksia jalankulkijoille sattui yhteensä 21 kappaletta vuonna 2001 ja niistä valtateillä tuli 11 eli puolet loukkaantui tai kuoli valtateillä. Mutta sen eteen ei tehdä yhtään mitään, todetaan vain, että suosittelemme, että panette kypärän päähän ja heijastimen heilumaan pimeällä tiellä. Varmaankin seuraava esitys on sitten, että kaikille suositeltaisiin kypärää päähän, niin olisi kaikista turvallisinta.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tieliikennelain muuttaminen pitää sisällään kaksi keskeistä asiaa eli heijastimen käytön ja suojakypärän käytön polkupyöräilijöillä ja siten, että ne nostetaan nyt lain tasolle suositukseksi. Tästähän on ollut hyvin monenlaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, ja sen hyvin ymmärtää, mutta jokainen varmaan meistä lainsäätäjistä on kyllä sitä mieltä, että on syytä näihin asioihin puuttua. Jokainen onnettomuus on liikaa. Niin kuin tilastoista tiedämme, kuolemaan johtavia onnettomuuksia tapahtuu. Tilastollisesti voidaan selkeästi myös osoittaa, että suojakypärän käyttö olisi mahdollisesti hengen pelastanut.

Lain perusteluissa tuodaan esille: "Pelkästään kypärän käyttönormin säätämisellä ja heijastinsäännöksen laajentamisella ei saavuteta pyöräilyn ja jalankulun turvallisuustavoitetta. Liikennesuunnittelussa tulee edelleen kehittää kevyen liikenteen asemaa esimerkiksi hyvillä väyläratkaisuilla sekä taajamien alhaisilla nopeusrajoituksilla. Myös liikennesääntöjen noudattamisen tehokkaalla valvonnalla parannetaan kevyen liikenteen turvallisuutta."

Tämä on varmasti hyvin tärkeä ja keskeinen asia. Haluan tässä tuoda esille sen, että kyllä tuolla laajalla maaseudulla, syrjäseudulla, myös pitäisi näitä kevyen liikenteen väyliä pystyä rakentamaan. Selvästi on havaittavissa, että siellä tiet ovat kapeita ja vielä huonokuntoisia. Vaikka tie on kapea, niin silti siinä pystytään käyttämään vain sitä keskiväylää. Jos on pimeätä, niin kyllä siellä jalankulkijat ja polkupyöräilijät ovat todellisessa vaarassa. Näitä kevyen liikenteen väyliä tulisi todella rakentaa huomattavasti enemmän kuin niitä nyt rakennetaan. Tulee huomioida se, että esimerkiksi rekkaliikenne on kasvanut kovasti. Rekat kylläkin EU-säädöksen myötä ovat muutaman sentin kaventuneet, mutta pituutta on tullut huomattavasti lisää, joka myös tuo oman turvallisuusriskinsä tuolla teillä.

Mutta tässä on nyt aivan oikein säädetty suosituksena, että yleensä tulee käyttää heijastinta ja suojakypärää. Tähän kyllä liittyy myös se, että kansalaiset eivät välttämättä näe tätä asiaa tällä tavalla. Jäi mieleen ed. Komin lakialoite heijastimen käyttöpakosta. Sen allekirjoitti yli sata edustajaa, mutta niin sanotussa käytäväkeskustelussa tuli myös esille — muistaakseni ed. Kalli toi esille — onko viisasta lain tasolla säätää tällaista käyttöpakkoa, koska tietynlaista yksilönvapautta tulee myös olla. Moni muukin edustaja ja ei yksistään edustajat vaan ihmiset maakunnissa ovat kokeneet näin, että ei kaikkea pidä lain tasolla lähteä säätämään ja pakottamaan, vaan yleistä suositusta pitäisi enempikin harrastaa, koska laki herkästi aina johtaa toiseen: taas toisessa asiassa pitää lain tasolla säätää, ja mennään yhä enemmän ja enemmän sellaiseen yhteiskuntaan, jossa ihmisille luodaan enemmän ja enemmän erilaisia säädöksiä ja ohjeita.

Itse olen kyllä kannattamassa tämän lakiesityksen läpiviemistä, ja kun tämä tulee liikennevaliokuntaan, siellä sitten vielä tarkemmin tätä asiaa pohditaan.

Tässä on minusta tärkeää se, millä tavalla tämä laki tavallaan lanseerataan kentälle, millä tavalla tätä suositusta lähdetään sitten, kun laki tulee voimaan, informoimaan ihmisille. Elikkä se ei ole mikään käyttöpakko, vaan todella tässä halutaan vakavasti kiinnittää huomiota siihen, että heijastinta tulisi käyttää tiellä liikkuessa ja pyöräillessä tulisi käyttää kypärää. Toivottavasti tämä johtaa siihen, että meillä sitten huomattavasti enemmän kuin nykyisin tultaisiin näitä turvavälineitä käyttämään.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä tieliikennelain muutoksessa on otettu esille kypärä- ja heijastinpakko. Minusta tämä on erinomainen esimerkki lainsäädäntöhankkeesta, jossa ollaan viemässä pohja aidolta kansalaisvastuulta.

Edellä ed. Lämsä pohti sitä, onko tarkoituksenmukaista, että kaikki asiat viedään lain tasolle. Olen erittäin pettynyt siihen, miten hallitus toimi nyt tämän liikenneturvallisuuden parantamiseksi tarkoitetun lakihankekokonaisuuden osalta. Kaikkein merkittävin asia elikkä alkoholipromilleraja jätettiin entiselle tasolle ja sitten tällaisilla näennäisillä lainuudistuksilla sivuutetaan tämä kokonaisuus. Ajattelen ihan perheenisänä kasvattajan velvollisuutta. Kyllä tämän tyyppisten asioiden, jotka liittyvät kypärän käyttöön ja heijastimen käyttöön, pitää siirtyä ihan luonnollisina osina kasvatusvastuuta vanhemmille ja aikuisille eikä niin, että tarvitaan tämän tyyppisissä kysymyksissä lainsäädäntöä.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulalle: Aivan luonnollisella tavalla ajetaan lapsien ja vähän varttuneempienkin ihmisten yli. Huopalahti on tapaus, joka on puhuttanut meitä viime päivät lähes tunneittain. Toisin sanoen, kun menee tuonne työhuoneeseensa, aukaisee e-mailin ja sattuu nyt olemaan liikennevaliokunnan vetäjä tässä eduskunnassa, niin jatkuvasti lukee juuri tuollaista tekstiä, jonka ed. Karjula pöytäkirjaan luki juuri äsken. Sillä perusteella ei tehdä yhtään mitään, ja sitten rokotusta tulee vaikka kuinka paljon, kun liikenneturvallisuuden hyväksi ei tehdä yhtään mitään.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin olennaista, ed. Pulliainen, nyt erottaa se, tyydytäänkö vain näennäisen tasoisiin ratkaisuihin vai pureudummeko me niihin todellisiin ongelmiin, jotka liittyvät nyt meillä liikennekäyttäytymiseen. Tässä mielessä, jos promilleraja-asia jätetään sivuun ja keskustellaan vain kypärä- ja heijastinpakosta, joka viedään lain tasolle, haluan kyseenalaistaa, onko tämä riittävästi.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt, ed. Karjula, muistakaapa se, että tammikuulta 2001 olevassa niin sanotussa kuripaketissa on noin viisikymmentä kohtaa, joista nyt ollaan vasta kolmatta toteuttamassa eduskunnassa. Ei ole kysymys vain tästä. Tämähän tuli nyt tällä kiireellä vain sen takia, että ministeri Sasia vähän rokotettiin julkisuudessa Hesarissa siitä, että hommat ovat jääneet vähän hoitamatta. Niin hän sitten kiikutti tämän tänne.