Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Hyväksyessään lakialoitteeni pohjalta kalastuslain muutoksen 8. marraskuuta 1996, siis lähes kuusi vuotta sitten, eduskunta loi maahan läänikohtaisen viehekorttijärjestelmän sekä vuosi- että viikkolupineen, saattoi onginnan ja pilkinnän jokamiehenoikeudeksi. Samallahan vapautettiin alle 18-vuotiaiden lisäksi 65 vuotta täyttäneet maksuista.

Läänikohtaisella viehekortilla ja jokamiehenoikeudella on ollut rajut vastustajansa vielä jälkeenkinpäin erityisesti rannikkoruotsalaisten lisäksi. Keskustan, kristillisdemokraattien ja kokoomuksen piirissä on ollut henkilöitä, jotka ovat kannattaneet, mutta on vahvasti ollut myös niitä, jotka ovat vastustaneet tätä uudistusta ja ovat olleet sitä mieltä, että kala ui edelleen omistajan merkki suomussaan.

Korkein hallinto-oikeus teki helmikuussa päätöksen niin sanottujen istuta ja ongi -kalastuskohteiden osalta siten, että se hankaloitti voimassa olevien erityiskalastuskohteiden toimintaa. Tämä esityshän perustuu nyt juuri tähän kysymykseen siltä osin, että viime talvena tehdyllä ratkaisulla purettiin kalatalousviranomaisten määräajaksi tekemä yleiskalastusoikeuksien rajoitus kaupallisessa tarkoituksessa ylläpidetyltä kalastuspaikalta. Sen kalakantaa hoidettiin kalastuskokoisia kaloja, kirjolohia ym., istuttamalla. Kohde sijaitsi aitauksella muusta vesistöstä erotetussa pienialaisessa lahdenpohjukassa kirkonkylän alueella. Rajoitus oli siihen saakka noudatetun oikeuskäytännön mukainen.

Muutostarpeiden tultua päätöksen jälkeen näiden pienialaisten kaupallisten kalastuskohteiden osalta tarpeelliseksi maa- ja metsätalousministeriö on nyt laatinut ja hallitus käsittelyymme lähettänyt kalastuslain 11 §:n muutosesityksen. Se kuitenkin pyrkii paljon laajempiin tavoitteisiin kansalaisten yleiskalastusoikeuksien rajoittamisessa kuin kaupallisten pienialaisten kalastuskohteiden rajoittamismahdollisuuksien varmistaminen edellyttäisi. Pykälän kieltoperusteiden luetteloa on laajennettu aikaisemmasta ja perusteluissa vieritetään näiden yleiskalastusoikeuksien mahdollisina haittavaikutuksina kalatalouden ohella jopa raputalouden vaarantuminen. Minusta tuntuu, että arvoisat hallituksen jäsenet eivät ole kiinnittäneet huomiota lakiesityksensä perusteluihin ja taustaan. Toivottavasti täällä eduskunnassa me sen teemme.

Kuusi vuotta sitten varsin monitahoisesti käsiteltiin lakialoitetta 4/1995, ja silloinhan hyvin voimakkaasti tuli esille, millaista harmia kansalaisille ja kalakannoille tämä uudistus aiheuttaisi. Tosin eräiden lehtien, kuten Hufvudstadsbladetin ja Västra Nylandin, sivuilla on erityisen runsaasti kirjoiteltu yleiskalastuksena harjoitetun vapaan viehekalastuksen aiheuttamista häiriöstä, mutta tämä kirjoittelu näytti jossain vaiheessa enemmän liittyvän erääseen puheenjohtajavaaliin kuin todellisuuteen kalavesillä. Nyt kuitenkin siitä on heijastuksia myös tässä hallituksen esityksessä. Näen niin, että ministeri Tammilehdon lyhyt pyrähdys maa- ja metsätalousministeriössä oli tässä onnetonta siinä mielessä, että keskeisesti ministeri Enestamin ja Rkp:n kautta lähdettiin vyöryttämään Troijan puuhevosen sisälle näitä maksullisen yleiskalastusoikeuden ja jokamiehenoikeuden murentamisyrityksiä tämän erittäin tärkeän maaseutu- ja matkailupoliittisen näkökulman varjolla.

Haluan selkeästi sanoa, että sosiaalidemokraatit pitävät tärkeinä selkeästi rajattavien esimerkiksi järvien ja järven lahtien ja selkeästi matkailuyrityksinä erottuvien pienten vesialueiden kytkemistä tosiaan tällaisiin kalastusmatkailuyritysten tarpeisiin, mutta Suomen vesistöissä lisääntymättömän niin sanotun pullalohen avulla ei tule mitätöidä syksyn 1996 saavutuksia viehekalastuksen yleisoikeudesta tai onginnan ja pilkinnän jokamiehenoikeudesta. Tältä osin läänikohtaista viehekorttia rajusti aikoinaan vastustaneiden ministereiden Enestamin ja Jari Koskisen lausunnot tuovat kyllä esille kaiut viehekortin kumpujen yöstä.

Yleiskalastusoikeuden kieltämiseen esitetään perusteeksi "liiallisen häirinnän estäminen" ja edelleen "muusta näihin verrattavasta erityisestä syystä". "Liiallisen häirinnän" arvioimisessa, mutta erityisesti "erityisessä syyssä" on sisällä pyrkimys jatkossa murentaa juuri maa- ja vesialueita omistamattomien kansalaisten mahdollisuuksia hyvin toimivaan virkistyskalastukseen.

On syytä todeta, että eduskunnan edellyttämällä tavalla maa- ja metsätalousministeriö raportoi vuosittain viehekorttijärjestelmän toimivuudesta ja vaikutuksesta petokalakantoihin eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle. Runsaan viehekalastuksen alueella, kuten esimerkiksi "Suomenlahden meritaimen-, kuha- ja haukikannoissa ei havaittu sellaisia muutoksia, joiden voitaisiin osoittaa johtuvan viehekalastuskäytännön uudistuksesta". Kaikki Suomen työvoima- ja elinkeinokeskukset ovat raportoineet, että joitakin yksittäisiä aluetason puutteita lukuunottamatta järjestelmä on toiminut hyvin.

Samoin on yleisesti vahvistunut käsitys siitä, että läänikohtainen viehekalastusmaksujärjestelmä on vakiinnuttanut asemansa. Viehekalastusmaksujen maksumenetelmissä ja järjestelmän tiedotuksessa on ollut koko ajan parantamisen varaa. Siitä huolimatta uusi yleiskalastusoikeuksiin perustuva järjestelmä on tullut tutuksi kalamiehille ja -naisille. Maksun hoitaminen on tullut mahdolliseksi nyt myös ministeriön Internet-sivuilla. Lisätietoja on kaivattu myös viehekieltoalueista, sillä kalamies ei ehdoin tahdoin halua eksyä kalastamaan näille alueille ilman asianmukaisia kalastuslupia. Tavoitteena on laittaa kaikkien te-keskusten kiellot myöskin Internetiin ja saada ne sieltä ulos karttapohjalla.

Mielenkiintoistahan tässä on se, että kalastuksenhoitovarojen pienentämisestä ääntä pitävät vaativat valtiolta hyvitystä. On kuitenkin muistettava, että onginnan ja pilkinnän tultua jokamiehenoikeudeksi olisi sen hyvittäminen sama kuin maanomistajalle maksettaisiin marjastuksesta ja sienestyksestä.

Viehekalastusmaksujen kertymän rooli on voimakkaasti tätä uudistusta jatkuvasti vastustavan Kalatalouden Keskusliiton, joka on siis puhtaasti vesialueiden omistajien ja ammattikalastajien taustajärjestö, taholta koko ajan unohdettu. Esimerkiksi viime vuonna vuosimaksuja maksettiin 67 695, viikkomaksuja 28 081, tuloja kertyi 1 707 882 euroja. Varat palautetaan vesialueen omistajille Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalastusrasitusselvitysten perusteella. Viehekalastusmaksukertymä, huonosta tiedottamisesta varmaan johtuen, nousi viime vuonna yli 10 prosenttia korkeammaksi kuin kolmena edellisenä vuonna.

Uutta selkeätä järjestelmää puntaroidessa on muistettava, että niiden määrä, jotka sitä käyttävät, on alle 18-vuotiaiden ja yli 65 vuotta täyttäneiden maksusta vapautumisen vuoksi huomattavasti suurempi kuin maksun maksaneiden joukko. Entistä enemmän tulee tietysti muistaa juuri nuorten kiinnostuksen lisääminen kalastusharrastukseen ja alle 18-vuotiaiden maksuttomuus, joka on omalta osaltaan laskemassa kynnystä astua hyvän harrastuksen pariin. Tältä osin, kun nyt tarkastelee mahdollisten rajoitusten määräämisperusteita, joita on laajennettu sanonnalla "muusta näihin verrattavasta erityisestä syystä", luodaan lisää edellytyksiä, jotka perusteluja soveltavasti tulkiten viittaavat haluun luoda mahdollisuuksia kieltoinnostuksen purkautumiseen todellisina rajoituksina.

Laajennetut mahdollisuudet näyttävät koituvan myös kalaveden omistajakunnan hallitseman kalastusaluejärjestelmän käyttöön. Se ilmenee lakiesityksestä. Kalastusalue voi vesialueen omistajan pyynnöstä tai omasta halustaan "kalaveden tuoton pienuuden vuoksi tai muusta pätevästä syystä - -". Tosi kattavasti sanottu, kun ajatellaan tarkoitusta määrätä kielto tai rajoitus kuuden kuukauden ajaksi. Toistuva kielto on vasta saatettava kalastusviranomaisen vahvistettavaksi, koko jääpeitteisen tai avovesikauden mittainen kieltomahdollisuus yleiskalastusoikeuksien osalta on liian pitkä tällä tasolla annettavaksi. Mielivaltaakin voi ilmetä, siihen viittaa muun muassa tuo jo aikaisemmin mainitsemani kevään ja kesän lehtikirjoittelu, kaksi ruotsinkielistä lehteä mainitsin. Eihän muitakaan jokamiehenoikeuksiamme voi rajoittaa noin vain omistajaporukan toimesta.

Tältä osin on myöskin syytä muistaa, että näillä rajoituksilla luodaan osittain vuosien 1995 ja 1996 kansanedustajien muistama ed. Rosendahlin rinnakkaislakialoitteen idea. Ed. Pulliainen varmasti muistaa tämän ed. Rosendahlin eli Rkp:n hätäaloitteen, jota yritettiin viime hetkellä hallituksen kautta tuoda. Sillä kalaveden omistajat velvoitettaisiin myymään viehekalastuslupia määräämillään ehdoilla. Kalatalousjohtajat lausunnossaan valiokunnalle totesivat, että tämähän tarkoittaisi käytännössä sitä, että kalastuslakia muutetaan siten, ettei muuteta mitään. Sehän ei olisi tarkoittanut siis mitään parannusta. Eräs asiantuntija kuvasi hauskasti, niin kuin nytkin tuntuu olevan asianlaita, vesien omistajien asenteen ja aseman ylikorostumisen: "Ilmeisesti tavoitteena olisi luoda sellainen viehelupa, joka oikeuttaisi kalastamaan leppäkertun värisellä vieheellä sinisissä saappaissa, korkeintaan 18 cm:n syvyydelle, kahlaten marraskuun 4. päivän illasta seuraavaan keskipäivään à 300 markkaa."

Joka tapauksessa tämä järjestelmä, joka on aikaiseksi saatu, ei ole synnyttänyt siis niitä kaikkia kauheuksia, mitä sen tässä talossa vuosina 1982 pilkkikeskustelun yhteydessä ja uudelleen 1995—1996 yleiskalastusoikeuksien laajentumisen yhteydessä ennustettiin aiheuttavan kalavesillä ja rannoillamme. Maa- ja metsätalousministeriön pyynnöstä tekemä seurantaraportti on nämä ennusteet todella, kuten viittasin, osoittanut täysin vääriksi. Nyt kuitenkin on samassa ministeriössä valmisteltu lakiesitys tyrmistyttävine perusteluineen. On kuin samat ennustajat olisivat nyt saaneet aikaiseksi tämän lakiesityksen hyväuskoisten tuella. Tätä on syytä hämmästellä.

Perustuslakivaliokunta käsitteli myöskin asiaa ja määritteli myöskin yhteiskuntajärjestelmän kannalta oikeat viehemäärät ym. ja valtiosäännön ja perustuslain mukaisuuden. Perustuslakivaliokunta totesi: "Viehekalastusoikeuden taustalla oleva virkistyskäyttötarve on valiokunnan mielestä harrastuksen levinneisyys huomioon ottaen sellainen tärkeä yhteiskunnallinen tarve, jota voidaan pitää perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävänä perusteena tarkoitetunlaiselle omaisuuden käyttörajoitukselle." Edelleen perustuslakivaliokunta hauskasti ja poliittisen realismin mukaisesti totesi: "- - vesialueen omistamisen kautta siihen syntyvä kalastusoikeus on sangen erikoislaatuinen omaisuudenlaji."

Kaiken kaikkiaan tässä asiassa olen hyvin surullinen siitä, että maa- ja vesialueita omistavien ja omistamattomien välinen ristiriita, joka näytti eduskunnan vuoden 96 lain myötä aika pitkälti häviävän, on nyt eräillä alueilla, erityisesti rannikkoalueilla tietysti Rkp:n erityisesti siihen edelleen energiaa puurtaessa muissakin kuin puheenjohtajavaalien yhteydessä, kärjistymässä. Tällä esityksellä kärjistetään sitä erittäin voimakkaasti.

Tässä on puhdas Troijan hevonen, on niin sanottu hyväksyttävä matkailuun liittyvä pyrkimys, jota mekin kannatamme. Sen varjolla pyritään romuttamaan toimivaa maksullisen yleiskalastusoikeuksien ja jokamiehen oikeuksien järjestelmää. Mutta onneksi jälleen uskon, että myös maattomien oikeuksien ja yleisen kalastuksen ja virkistyskalastuksen kehittämisen näkökulma tulee pyyhkäisemään tämän maan ja tämän talon yli. Uskon, että tässä asiassa eduskunta tulee, kuten 96, myös tekemään selkeitä johtopäätöksiä.

Ovathan valitettavasti etujen ristiriidat vielä sillä tavalla poliittisesti ongelmallisia, erityisesti nyt Rkp:hen liittyen, että ennen vuotta 96 ei olisi ollut Suomessa hallitusta, joka olisi voinut tätä lakia säätää, joka silloin 96 tehtiin, eikä sen jälkeen ole sellaista hallitusta tullut. Tämä esitys paljastaa se raadollisesti. Mutta toivon, että tältä osin puolustetaan saavutettua kalastusoikeusjärjestelmää, joka on saanut kansalaisten ja viranomaisten hyväksynnän.

Myöskin täytyy ihmetellä, onko meillä tässä tilanteessa niin maa- ja vesialueita omistavien kuin omistamattomien etujen mukaista synnyttää tällaista ristiriitakeskustelua tilanteessa, jossa meillä on myös maatalouden ja koko maan strategisten etujen varmistamiseen uhrattava ehkä enemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin Euroopan unionin laajentumiseenkin liittyen. Energia tähän kysymykseen tuntuu kyllä erikoiselta.

Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, tältä osin haluan ilmoittaa, että sosialidemokraatit ovat hyvin tyytyväisiä eduskunnan vuonna 96 aikaansaamaan järjestelmään. Olemme sitä mieltä, että meillä on varmaan kalastuksessa kehittämisen tarpeita. Ne saattavat liittyvä verkkokalastukseen ja kalakantojen säätelyyn siltä puolelta, mitä tämä laki ei käsittele. Erityisesti pidämme tärkeänä juuri maaseutumatkailuun liittyvän virkistyskalastuksen rajatulla alueella ja rajatulla tavalla toteuttamista. Mutta sosialidemokraattien maa- ja metsätalousvaliokuntaryhmä on tänään yksimielisesti päättänyt, että ryhmä tulee toimimaan hallituksen esityksen hylkäämiseksi, mikäli se tässä muodossa aiotaan viedä eteenpäin.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksessa häviölle jäänyt esitys olisi ollut parempi tämän maan vapakalastajille ja toivon, että se täällä eduskunnassa menee läpi sellaisenaan. Niin kuin ed. Rajamäki totesi, kun tätä perustellaan "muilla näihin verrattavilla erityisillä syillä", tässä on se heikko kohta. Väitetään, että kalastustavoissa olisi tapahtunut muutos. Eihän nytkään saa kuin yhdellä vieheellä kalastaa. Ei pidä sekoittaa moottoriuisteluun.

Samoin kielto häirinnän vuoksi. Tässä kielletään sähkömoottorilla kulkeva kalastusalus, mutta sitten ei kumminkaan kielletä moottoriveneellä ja vesiskootterilla ajelua samalla alueella. Tämä on kummallinen esitys. Nämäkin pitäisi sitten pistää lakiin, jos kala- ja sorsavesiä on, missä on lintuja. Ei tuommoinen sähköperämoottori aiheuta kaloille ongelmia.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rajamäen puheenvuoroon voisi todeta, että se oli sillä tavalla vähän mieto, kun ymmärrän, että hän häveliäisyyssyistä ei todennut vuoden 96 käsittelyä siinä mielessä, kun silloinhan pelättiin sitä, että se pikkuinen läpyskä, jota vedetään siiman päässä, aiheuttaa sosialismin kokonaan ja viedään hirveästi omaisuuksia ja oikeuksia vesialueen omistajilta.

Toinen uhkakuva, joka luotiin lähinnä Rkp:n taholta ja oikeiston puolelta, oli se, jotta tännehän ryntäävät kaikki Euroopan unionista ja venäläiset tulevat tänne heittämään niitä läpysköitä vesiin. Matkailumarkkinointi tekee hirveästi työtä sillä puolella, se uhkakuva olisi voinut kyllä toteutua, mutta valitettavasti näin ei tapahtunut.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki jo kuvasi sen historian, millä tämä läänikohtainen viehekalastusjärjestelmä Suomeen luotiin, varsin edistyksellisenä tekona koko kansaa ajatellen. Kun sitä keskustelua täällä eduskunnassa käytiin, silloinhan eräiltä tahoilta luotiin vallan voimakkaita uhkakuvia, että tässä käy todella kurjasti niin kaloille kuin ihmisille ja lähes kaikelle jnp. Tämä tietysti otettiin valiokunnassa ihan vakavasti. Sen takia luotiin seurantajärjestelmä, valiokunnan mietintö, jonka eduskunta sitten hyväksyi. Sen seurantajärjestelmän mukaisesti te-keskusten kalatalousyksiköt ovat vuosittain toimittaneet seurantaraportit maa- ja metsätalousvaliokuntaan ihan säännöllisesti. Yhtään ainoaa kertaa näissä raporteissa ei ole todettu, että olisi ollut erityistä tästä syystä johtuvaa haittaa kalastolle, ja muutoinkin todetaan, että niin sanotut häiriöt ja muut tekijät ovat olleet, jos niitä on ollut, hyvin yksittäisiä tapauksia ja vähäiset. Siis tämä uhkakuva ei toteutunut.

Niinpä eduskunnan piiristäkin ajateltiin, että lähdetäänpä mekin liikkeelle. Eduskunnassahan toimii semmoinen kuin kalakerho, joka sitä paitsi taitaa olla väkirikkain kerho koko eduskunnassa. Olemme käyneet merialueella Loviisasta Nauvoon kautta koko rannikon, menneet parhaina kalastusaikoina tietysti, kun ajateltiin, että saataisiin vähän kalaakin. Ensimmäisenä menimme juuri sen vedenomistajan alueelle, joka oli julkaissut Helsingin Sanomissa koko sivun vastailmoituksia tälle koko läänikohtaisen viehekalastuskortin hankkeelle. Menimme sinne juuri parhaaseen aikaan. (Ed. E. Lahtela: Tuliko kalaa?) — Saimme me kalaakin. — Meitä oli toistakymmentä venettä siellä. Me tapasimme yhden ainoan virvelöijän koko sillä alueella, ja me hajaannuimme sinne koko vesialueelle. Siis toisin sanoen tässäkin suhteessa se uhkakuva, joka luotiin, osoittautui harhaiseksi.

Nyt me olemme saaneet sitten tämän läänikohtaisen viehekorttijärjestelmän täydellisen tuhoamislakiesityksen tänne. Tämä asia on nyt tutkittu viime viikon aikana. Tämä on ehkä aukottomuudessaan parhaiten tehty tarkoitukseltaan peitetty esitys, mitä eduskuntaan on koskaan tullut, koska tässä on taitavasti erilaisia pelimerkkejä käyttäen tehty järjestelmä, jossa kaikki mahdolliset vedet voidaan rauhoittaa tältä läänikohtaiselta viehekorttisysteemiltä erikoisesti merialueilla. Tämä on tietysti sinänsä huippusuoritus, täytyy myöntää. Kun aina ajatellaan, että tuosta saa perustetta ja tuosta ja tuosta, niin sitten vielä sanotaan "ja muusta erityisestä painavasta syystä", tai mikä se nyt oli se muoto, ja siitä vielä sitten voidaan löytää se peruste. Sitten kuvataan vielä näitä ilmiöitä erittäin taitavasti. Kun koko lakiesityksen idea kai lähtee siitä pullalohi-KHO-päätöksestä, niin siinähän on kysymys pyyntikokoisesta kalasta. Tässä yhtäkkiä luiskahtaakin: ei olekaan pullalohesta kysymys eikä pyyntikokoisesta kalasta, vaan se muuttuukin kaloiksi ylipäätään, luonnonkaloiksi ylipäätään, ja se muuttuu myöskin sillä tavalla, että istutuksiksi ylipäätään, ja istutus voidaan tehdä tuommoisilla poikasilla. Eli kun heittää sangollisen tuon kokoisia poikasia veteen ja sanoo, että olen istuttanut siihen lahteen kaloja, sillä tavalla se peruste noin pikkuisen liioitellen muodostuu. Siis toisin sanoen äärimmäisen taitavasti tehty esitys kaiken kaikkiaankin.

Vielä kaiken huippu, todellinen virtuoosiesityshuipentuma, on se, että tässä on semmoinen illusorinen tulevaisuudenkuva, että keksitään joku aivan hillittömän hyvä kalastusmenetelmä. No, jos semmoisen joku keksii ja se on tehokas, niin sehän tarkoittaa, että se otetaan globaalisti käyttöön. Kaikkihan haluavat sellaisen ottaa käyttöön, mutta tässä tapauksessa sitä sovelletaankin paikallisesti. Siis yhtäkkiä tämmöinen globaalinen hieno oivallus muuttuukin paikallisesti sovellettavaksi asiaksi. Eihän tässä ole mitään logiikkaa eikä järkeä, ja tämä osoittaakin juuri sen, että millä tahansa perusteella, että jos vielä keksitään joku muu peruste, niin se vielä kelpaa perusteeksi, että näin tehdään.

Sitten, mitenkä tämä kielto toteutettaisiin? Tämäkin on taitava järjestelmä kerta kaikkiaan. Loistavaa! Kyllä ovat aivot olleet käytössä kerta kaikkiaan, vihoviimeinenkin nypyrä, mikä harmaassa kerroksessa liikkuu jonkun ihmisen päässä. Nimittäin sillä tavalla, että kalastusalue voi tehdä tällaisen kuuden kuukauden jaksoissa, ja se on sillä tavalla tehty, että tämän laintekstin mukaan pilkulleen seuraten se tarkoittaa, että näin voidaan 100 prosenttia pinta-alasta rauhoittaa, kun sen rinnalla on toinen järjestelmä, että te-keskus voi tehdä viisivuotiskausiksi 25 prosenttiin saakka vesialueista. Eli ei kerta kaikkiaan yhtään ainutta aaria jää sillä tavalla rauhoittamatta, kun näin halutaan. Onnittelen Rkp:tä. Kyllä olette loistavia tyyppejä, hyvin oppinutta väkeä ilmeisesti kaikesta päätellen.

Vielä todettakoon se, että kestävä kalatalous on tietysti ehdoton vaatimus, mutta sitä ei ole vaarannettu lainkaan, ei millään näytöllä. Se on hyvin tärkeä asia. Edelleen, niin sanottu catch and release -periaate on otettu hyvin asiallisesti käyttöön ja sillä tavalla pidetty huoli, että tätä uhkatilaa, että olisi vaarannettu kestävän kalatalouden periaatteet, ei ole toteutettu.

Minä toivon hartaasti, että tämä esitys saisi asiallisen kohtelun ja että joko sitä paljon muutetaan niin, että tämä pullalohitarve tyydyttyy, tai sitten se hylätään.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva lakiesitys mahdollistaa onkimis-, pilkkimis- ja viehekalastuskiellon, kun vesialueen omistaja tai muu kalastusoikeuden haltija käyttää aluetta kaupalliseen kalastukseen tai muutoin erityisiin kalastustarkoituksiin. Painotan tätä loppua. Muutamia asioita käyn jatkossa tarkemmin läpi, mutta tosiaan tämä lakiesitys antaa mahdollisuuden hyvin mielivaltaisesti rajoittaa yleiskalastusoikeuden nojalla harjoitettavaa kalastusta, niin kuin jo kahdessa puheenvuorossa on tullut esille.

11 §:n 1 momentissa luetellaan niitä perusteita, joilla te-keskus voi rajoittaa tai sitten kieltää niin onkimista, pilkkimistä kuin viehekalastusta, ja jo ykköskohdassa todetaan tämä kalakannan tavanomaista tehokkaamman hoidon tulosten turvaaminen. Tässäkin, niin kuin varmasti kaikki edustajat täällä salissa myös tietävät, erittäin tehokas keino on esimerkiksi pyydysten, verkkojen silmäkoko, siinä tehtävät rajoitukset tai sitten muun muassa koukkukalastuskielto jne.

Sitten kohdassa 4 puhutaan kala- ja rapuistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaamisesta, ja sen perusteluissa on hyvin mielenkiintoinen kohta. Lainaan sanatarkkaan: "Yleiskalastuskielto voi olla tarpeen myös silloin, kun kalastuskilpailuja ja muuta kalastusharrastusta edistävää toimintaa järjestetään pyyntikokoista kalaa istuttaen - -". Täällä todetaan, että tässä on kyse "kalastusharrastuksen elvyttämiseksi tehtävästä yleishyödyllisestä toiminnasta". Tunnetusti ihmisen mielikuvitushan on hyvin rikas, näitä keinoja on rajattomasti, ja itsellenikin mieleen tuli, että niin tärkeää kuin esimerkiksi nuorten kalastusharrastuksen herättäminen on, niin tässä muun muassa voi olla kyse hyvinkin yhdestä perheestä tai muutamasta taloudesta, joiden nuorille järjestetään kalastusta, ja tällä perusteella voidaan sitten rajata merkittävä osa tietystä alueesta. Ihan tuommoinen yksityiskohta, jolla tämän lain kannalta ei ole merkitystä: asianomaisen kohdan perusteluissa puhutaan vesistöön istutettavista pyyntikokoisista kaloista, myös kuhasta, mutta minä en ainakaan tiedä, että kuhia pyyntikokoisena sinne istutettaisiin.

Edelleen, kahdessa edellisessä puheenvuorossa on viitattu kohtiin 5 ja 6 eli tähän yleiseen häirintään. Myönnän ja totean, että se on ollut siellä edellisessäkin kalastuslaissa, mutta jokainen tiedämme, että yleensäkin ärsytyskynnys on hyvin erilainen eri ihmisillä. Viittaan esimerkiksi johonkin kerrostaloasumiseen. Siellä eri ihmiset erilaisen käyttäytymisen kokevat ärsytyksenä. Toisaalta mitä on sitten häirintä, mitä on liiallinen häirintä? Jos kalastuksessa käytetään moottoriajoneuvoa, niin kyllä se ääni varmasti useimmiten kuuluu, jos ei ole valtava myrsky.

Tämä ilmaus "muusta näihin verrattavista erityisistä syistä": ed. Pulliainen juuri näihin perusteluihin, näihin uusiin keksintöihin viittasi, joten en halua siitä tässä puhua sen enempää. Tällä kohdalla 6 kyllä sitten mahdollistetaan joka tapauksessa se, että voidaan mennä näihin rajoitustoimiin.

Sitten 11 §:n 2 ja 3 momentissa todetaan nämä syyt, joiden perusteella voi esittää te-keskukselle joko kalastuksen rajoittamista tai kalastuskieltoa. Nämä kalastusalueet ovat hyvin erilaisia. Itse tulen sellaiselta alueelta, jossa on iso vesi. Näitä osakaskuntia on melko paljon, ja kalastusalue on koko ajan — sen johtokunta, hallitus, en muista kumpi — toiminut hyvinkin johdonmukaisesti ja tasapuolisesti, eli ei ole edes esitetty sellaisia rajoituksia, joilla sitten tavallaan käytettäisiin mielivaltaa ja mentäisiin tahallisesti rajoittamaan jokamiehenoikeutta. Mutta toisenlaisiakin esimerkkejä on, niin kuin hyvin tiedämme, tässä valtakunnassa. Edelleen, tämän kuuden kuukauden rajoituksen toistaminenhan käytännössä sitten tavallaan tekee mahdottomaksi kalastuksen koko vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! Itse olen samaa mieltä kuin edustajat Rajamäki ja Pulliainen siitä, mitä tähän lakiesitykseen on tavallaan verhottu, ja epäilen myös, saako tästä korjaamalla sitten tyydyttävää lakia. Millään en voi yhtyä täällä perusteluissa olevaan mainintaan, että tällä ei ole vaikutusta yleiskalastusoikeuden nojalla harjoitettavaan onkimiseen, pilkkimiseen ja viehekalastukseen. Eli tässä kyllä aivan selvästi ollaan puuttumassa jokamiehenoikeuteen ja myös maksulliseen kalastusoikeuteen.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi haluaisin onnitella edustajia Rajamäki ja Pulliainen aivan virtuoosimaisista esityksistä eduskunnan puhujakorokkeelta. Harvoin näkee, että edustaja innostuu sillä tavalla. Rupesin jo pelkäämään, että Pulliaiselta nousee jalat ilmaan, ja siinä saattaa käydä huonosti, kun sieltä tippuu sitten jossain vaiheessa alas, mutta ihan hyvä esitys. Ed. Rajamäki sai vielä puheenvuoroon sisällytettyä niin maanitteluja kuin uhkailujakin eli kaikenlaisia mahdollisia konsteja, puhuttiin maatalouden tuista ja muista vastaavista, joilla ei tämän asian kanssa ei ole sinänsä mitään tekemistä, mutta tämä osoitti vaan sen, kuinka tunnepitoisella tasolla tässä liikutaan ja kuinka pitkälle ollaan valmiit menemään tämän asian tiimoilta.

Mutta ensiksi tähän varsinaiseen lakiesitykseen, ennen kuin puutun poliittisiin näkemyksiin, joita täällä on esitetty. Täytyy antaa tunnustus ministeri Tammilehdolle ja ministeri Koskiselle siitä, että näin nopealla tahdilla on pystytty puuttumaan hyvin rajuun korkeimman hallinto-oikeuden tulkintaan, jolla oltiin tuomassa maaseudulle todella isoja ongelmia.

Maaseudulla on kyliä, jotka elävät monessa tapauksessa hyvin erilaisilla konsteilla. Yksi konsti on istutuksiin perustuvien kalastusalueiden käyttö. Siellä on kyläkuntia, kyläseuroja, jotka todella saavat sieltä toimeentuloa, jolla koko kylä pystyy elämään. Nyt korkeimman hallinto-oikeuden uusi tulkinta oli johtamassa siihen, että nämä joutuisivat lopettamaan toimintansa ja tällaiset talkootöillä ja vapaaehtoistöillä pyöritetyt kyläyhdistykset joutuisivat todella isoihin vaikeuksiin, ja se saattaisi vaikuttaa ihmisen viihtymiseen ja pärjäämiseen siellä alueella.

Itselläni on hyvä esimerkki Pohjanmaalta. Sain kutsun Pelkkalan kyläseuran vieraaksi siinä vaiheessa, kun tämä tuli ilmi, että tällainen tulkinta on tulossa. Siellä on tällainen kuin Brännvattnet-järvi, jonka kyläseura vuokrasi Jepualta ja johon se on istuttanut kirjolohia. Tällä vapaaehtoistyöllä kyläseura on saanut varoja ja käyttänyt ne ensisijaisesti kylätalon korjaamiseen, lämmittämiseen ja jatkuvaan ylläpitoon. Tämä korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta vanhasta kalastuslaista uhkasi tässä tapauksessa tukahduttaa koko tämän kylän ja kymmenien vastaavien kyläyhdistysten toiminnan tällaisella maksullisella kalastuspaikalla. Kyläseuran perustajat korostivat, että esimerkiksi tällainen Brännvattnet on sellainen, että siellä ei edes luontainen kalakanta voi menestyä mataluuden tai muun syyn vuoksi ja sen elvyttämiseen ei ole mahdollisuuksia. He nimenomaan alleviivasivat sitä, että heidän kannaltaan on tärkeää säilyttää kylä elinvoimaisena ja aktiivisena ja ne kaikki mahdolliset pienetkin konstit, mitä on käytettävissä, pitää siellä käyttää.

Jos tämän lain tulkinta säilyisi korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnan mukaisena, tällaiset alueet joutuisivat lopettamaan toimintansa. Olisi todella suuri menetys, jos näin pääsisi käymään. Siinä mielessä täytyy antaa näille kahdelle ministerille, Tammilehdolle ja Jari Koskiselle, erittäin suuri arvo, että näin nopealla aikataululla on saatu esitys aikaiseksi, jolla tämä asia pystytään nähtävästi nyt sitten korjaamaan. Muutokset, jotka kalastuslakiin tässä tapauksessa on esitetty, ymmärtääkseni erinomaisen hyvällä tavalla varmentavat sen, että tällaiset työt voivat jatkua.

Kalastuslakiin vuonna 96 tehdyn muutoksen käsittelyssä en valitettavasti voinut ollut mukana, mutta kuitenkin olen todennut, että se oli monelta osalta varmaan onnistunut, mutta erittäin monelta osalta myöskin epäonnistunut uudistus, jonka siinä muodossa, kuin se tehtiin, ei välttämättä olisi tarvinnut tulla säädetyksi. Ehkä kaikista huolestuttavinta on se, että kalastuskorttivarat ovat romahtaneet dramaattisesti sen jälkeen, kun tämä uudistus aikaansaatiin. Se on suoraan vaikuttanut siihen toimintaan, miten kalavesien hoitoa voidaan tehdä, kun otetaan huomioon vielä, että eduskunta, nähtävästi myöskin edustajien Rajamäki ja Pulliainen myötävaikutuksella, on hyväksynyt ponnen, jossa todetaan: "Kalastuksenhoitomaksukertymän voidaan arvioida vähentyvän kaikkien onkijoiden, pilkkijöiden, 65 vuotta täyttäneiden kalastuksen harjoittajan vapautuessa kalastuksenhoitomaksun suorittamisesta. Tämän vuoksi eduskunta edellyttää, että kalastuslakia tarkistetaan siten, etteivät kalastuksenhoitomaksuista kalatalouden edistämiseen valtion talousarviossa osoitetut varat vähene." Tällaista pontta ovat varmasti edustajat Rajamäki ja Pulliainenkin olleet säätämässä.

Nyt on käynyt sillä tavalla, että jos katsotaan kalastusvaramomentin kehitystä viime vuosilta, niin vuonna 97 kertymä oli 7 270 000 euroa. Se on siitä tullut alaspäin niin, että vuoden 2002 talousarviossa on 4 848 000 euroa ja ensi vuoden talousarvioesityksessä 4 627 000 euroa. Eli kohta ollaan puolivälissä siitä. Haluaisin, että edustajat Rajamäki ja Pulliainen omalta osaltaan olisivat toteuttamassa ja vaatimassa, että heidän ilmaisemansa tahto toteutetaan eli huolehditaan siitä, että kalastuksenhoitomaksuvaroja on riittävästi käytettävissä, niin kuin eduskunta edellyttänyt on.

Tässä valtakunnassa yksityiset kalavesien omistajat ja kalastuskunnat tekevät erittäin hyvää työtä. Se työ koituu kaikkien kalastusta harjoittavien eduksi, niin kesämökkiläisten, matkailukalastajien, turistien kuin muidenkin eduksi. On täysin oikeutettua, että näille kalastuskunnille korvataan kalavesien yleiskalastusoikeuksien perusteella tapahtuvasta käytöstä aiheutuvat kustannukset.

Minä kysyn, että jos kalastuskunnat eivät tätä työtä tekisi, vaan se työ ed. Rajamäen toivomalla tavalla pantaisiin valtion virkamiesten hoidettavaksi eli hoitotyö, istutustyö, valistustyö ja muu, mitä tällä hetkellä tehdään kalastuskuntien toimesta, hoidettaisiin palkkatyönä, niin voin ennustaa, että kustannukset yhteiskunnalle olisivat täysin toista luokkaa kuin tänä päivänä. Eli kyllä meidän tehtävä olisi huolehtia siitä, että tälle vapaaehtoistyölle, jota talkoilla tehdään monessa tapauksessa, annetaan arvoa ja siitä jonkinlainen korvaus näistä varoista annetaan. On todella ollut surullista seurata tätä kehitystä, minkä tämä 96 tehty lakiuudistus aikaansai. Se tiedettiin, että näin tulee käymään, ja siitä varoitettiin, mutta siitä huolimatta sitä ei haluttu noteerata, ja nyt ollaan tässä tilanteessa.

Mitä sitten tulee näihin muutoksiin, joita on esitetty, ne ovat täysin perusteltuja. Minä en ymmärrä, kun edustaja Rajamäki puheenvuorossaan silloin eduskuntakäsittelyssä 95—96 totesi, että maailma romahtaa, ja peikkoja nähtiin joka paikassa. Jos minä kuuntelen ed. Rajamäen puheenvuoroja, minun mielestäni siinä maailma romahti ja peikkoja tuli joka puolelta vastaan. Nyt on käymässä täysin mahdottomaksi tämä tilanne kalastuksen osalta, jos tämä laki tulee voimaan. Täydellinen tuhoamislaki, määritteli jompikumpi näistä konkareista, jotka täällä puheenvuoron käyttivät, täydellinen tuhoamislaki. Eli kyllä minä sanon, että nyt kannattaisi katsoa peiliin ja katsoa, kuka pelottelee milläkin asialla.

Minä en voi todeta, että tämä millään tavalla olisi täydellinen tuhoamislaki. Lähtökohtana on se, että silloin, jos perustellusta syystä, täällä kuudessa eri kohdassa mainituista syistä, annetaan rajoituksia ja kieltoja, niin sen kiellon antaa työvoima- ja elinkeinokeskus. Kiellon antaa työvoima- ja elinkeinokeskus viideksi vuodeksi korkeintaan kerrallaan ja voi myöskin sen kumota, jos ei ole enää tarpeen sitä sellaisessa muodossa jatkaa. Eli työvoima- ja elinkeinokeskus antaa sen kiellon ja päätöksen.

Sitten täällä on puhuttu kuuden kuukauden määräajasta, joka voidaan kalastusalueelle määrätä. Siinäkin täytyy ottaa huomioon, että jos se jatkuu eli se toistuu, niin se on työvoima- ja elinkeinokeskuksen vahvistettava. Minun mielestäni tässä on erittäin hyvin turvattu se, ettei tässä mitään mielivaltaisuutta pääse tapahtumaan. Lisäksi todetaan, että rajoitus- ja kieltoalueet voivat olla yhteensä enintään 25 prosenttia asianomaisen kalastusalueen vesipinta-alasta.

Ne, jotka näkevät tämän tuhoamislakina ja yleiskalastusoikeuksien merkittävänä rajoittamisena, eivät luota meidän työvoima- ja elinkeinokeskusjärjestelmäämme. Minä en tiedä, minkälaiset työvoima- ja elinkeinokeskukset täällä epäilyksiä esittäneiden edustajien alueilla on, mutta minä luotan Etelä-Pohjanmaan elinkeinokeskukseen ja tiedän, että siellä hyvin harkiten varmasti päätökset tehdään, kun niitä tehdään. Tässä ei todellakaan ole kysymys mistään täysin vallattomasta käyttäytymisestä ja mielivaltaisesta käyttäytymisestä, vaan varmasti se perustuu todella harkintaan.

Nämä kuusi kohtaa, mitkä tähän on laitettu, ovat minun mielestäni täysin oikeita:

— Kalakannan tavanomaista tehokkaamman hoidon turvaaminen. Täysin hyväksyttävä ja perusteltu syy.

— Kalataloudellisen tutkimuksen suorittaminen. Varsinkin professori Pulliainen varmaankin hyväksyy, että tällä perusteella voidaan rajoituksia antaa, koska se vie koko alan kehitystä eteenpäin.

— Kala- tai rapukannan turvaaminen. Ed. Rajamäki vähätteli tai puhui jopa raputalouden vaarantumisesta. Nythän tosiasia kuitenkin on, että meillä monissa tapauksissa rapukannat ovat romahtaneet eri syistä, rutto siinä kaikista pahin syy. Eli täysin perusteltu syy.

— Kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kala- tai rapuistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaaminen. Taas otan esimerkiksi tuon kyläseuran tapauksen, jossa hyvin konkreettisella tavalla konkretisoituu tämä kohta.

— Liiallisen häiriön estäminen on jo nykyisessäkin kalastuslaissa olemassa ja on minun mielestäni täysin perusteltu syy. Valitettavasti me kaikki emme ole saman tyyppisiä kalastajia, jotka ottavat huomioon myöskin toiset ja ottavat huomioon, missä kuljetaan ja millä tavalla, vaan meitä löytyy tälläkin alalla vähän joka lähtöön. On hyvä, että tällainenkin kohta on siellä olemassa.

— Muu näihin verrattava erityinen syy tarkoittaa nimenomaan kohdissa 1—5 esitettyjä perusteluja eikä mitään muuta. Eli kyllä nyt minun mielestäni nähdään peikkoja siellä, missä niitä ei ole olemassakaan.

Lakiuudistus on erittäin perusteltu, ja se on hallituksen esitys. Jos siihen merkittäviä muutoksia aiotaan tehdä, niin varmaan silloin toteutuu normaali taksa, että jos ei muutoksista sovita, niin sitten mennään kirjan mukaan.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäki-Hakola nyt ymmärtää kalastuskorttivara-asian aivan väärällä tavalla. Siis ainoa järjestelmä, joka pakottaa yleisen kalastuksenhoitomaksun maksamaan, on läänikohtainen viehekortti. Se on varmentanut, että ainakin se porukka varmasti maksaa, koska ei ota riskiä. Se muu pettää täydellisesti sen takia, että valvontaa ei ole ja kulttuuria ei hoideta, kun ei ole haluttukaan hoitaa.

Sitten ponsi, johonka viittasitte, ed. Mäki-Hakola: Maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä on hoitaa ponsien toteuttaminen, vaan eipä ole hoitanut. Hemilän nimeä ette maininnut, mutta Tammilehdon mainitsitte. Tämän kaltaisten ministereitten tehtävänä on ollut hoitaa se, vaan eivätpä ole hoitaneet.

Sitten kieltoharkinta: Sehän tarkoittaa sitä, että kun perusteet ovat kattavat, niin kieltoharkinta toimii sen kattavan perusteiston mukaan ja aina kielletään.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäki-Hakola syytteli, että on tunnekuohuja tässä, mutta minusta tuntuu, että tästä tuli nyt aika hyvä keskustelu ja tunnekuohuja on näköjään sillä oikeallakin laidalla, mitä tuossa äsken oivalsin.

Kalastuskorttivaroista voisi sen verran todeta, jotta meillähän myös metsästyksen ja kalastuksen puolella on saman tyyppinen ongelma, elikkä sen lisäksi, mitä ed. Pulliainen totesi, nuorempi porukka vähän niin kuin juppiutuu ja ongelma on se, millä tavalla saada nuoret kiinnostumaan tämmöisistä hyvistä harrastuksista. Luulen, että osasyynsä on myös tällä.

Mutta läänikohtainen viehekortti: Uskon juuri sillä tavalla kuin ed. Pulliainen myös kuvasi, jotta ne ihmiset, jotka haluavat laajemmin liikkua, eivät halua riskeerata sillä, jotta jäävät kiinni siitä, vaan lunastavat sen kortin kyllä. Siinä ilmeisesti lienee semmoisesta yleisestä maksumoraalista ja lainkuuliaisuudesta kyse, jos se jätetään muualla lunastamatta, koska valvontaa ei ole, niin kuin aikaisemmin todettiin.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä maksujen ja kalastuksenhoitovarojen kertymän tarkastelussa unohdetaan Kalatalouden Keskusliiton lailla, niin kuin ed. Mäki-Hakola niitä kiertokirjeitä varmaan ulkoa opettelee, se että jokamiehenoikeuksiin tuli pilkintä. Marjastuksesta ja sienestyksestä ei myöskään tässä maassa makseta maa-alueen omistajalle korvauksia.

Toisaalta läänikohtaisen viehekortin tulot, 1,7 miljoonaa euroa, jaetaan vesialueen omistajille. Ne eivät näy myöskään tässä maksukertymätarkastelussa. Sen sijaan on ehkä ongelmia siinä, että yhtenäislupa-alueiden ulkopuolella olevat kalastuskortit eivät osallistu istutuksiin viehekorttirahoilla, vaikka nauttivat kyllä istutustoiminnan hedelmistä. Tässä on tietysti tällaista tulkintaa jossain määrin.

Sen sijaan verorahoilla tuemme erittäin voimakkaasti Kalatalouden Keskusliittoa, joka edustaa puhtaasti vesialueiden omistajia, MTK-taustainen järjestö, jopa 70-prosenttisesti eräinä vuosina eli annamme rahaa eduskunnan tahdon vastaiseen toimintaan muun muassa näissä lainsäädäntö- ja kalastuslupa-asioissa.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli pikkuisen outo vertaus marjastus ja sienestys nyt tässä tapauksessa. Siinä vaiheessa, kun ruvetaan pensasmustikkaa viljelemään, varmaan keskustellaan siitä, onko jokamiehenoikeus voimassa siellä pensasmustikan viljelyalueella.

Nyt on kysymys siitä, että kalastusalueita hoidetaan, niihin upotetaan rahaa, siinä tehdään hirvittävä määrä vapaaehtoista talkootyötä. On täysin kohtuullista, että siitä korvataan. Se työ koituu kaikkien meidän eduksi, mitä siellä tehdään. Meillä on tästä eduskunnan ponsi, enkä ymmärrä sitä, että täällä kansanedustajat jollakin tavalla vetäytyvät ministeriön selän taakse. Meillä on mahdollisuus korjata se, ed. Pulliainen. Me voimme tehdä siitä aloitteen, panna asiat järjestykseen ja hoitaa, niin kuin te olette täällä yhteisesti aikanaan sopineet ja ponnen väsänneet. Sehän on meidän käsissämme tämän asian kuntoon hoitaminen. Teidän on turha piiloutua tässä kenenkään muun selän taakse. Te olette molemmat olleet mukana tässä. Teillä on myöskin mahdollisuus henkilökohtaisesti korjata tämä tilanne, mikä tässä on päässyt syntymään erittäin surullisen kehityksen tuloksena. Tämä on se suurin varjopuoli, mitä tämän kalastuslain uudistuksen yhteydessä aikanaan aikaansaatiin, ja nyt (Puhemies koputtaa) edustajat eivät halua ottaa siitä vastuuta.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kalastuslain 11 §:n muutoksen osalta on meillä käsittelyssä hallituksen esitys. Puheenvuorollani, jonka nyt käytän, ei ole tarkoitus pyrkiä millään lailla rajoittamaan säädettyä onkimisen, pilkkimisen tai viehekalastuksen yleiskalastusoikeutta, vaan minun näkökulmani on aika pitkälle maaseudun pienimuotoisen kalastuselinkeinon, kalastusmatkailun ja maaseudun pienimuotoisen elinkeinon kehittämisen näkökulma.

Tunnen erittäin hyvin ne olosuhteet, joita korkeimman hallinto-oikeuden päätös helmikuulta 2002 koskee. Kalastusyhdistys oli vuokrannut osakaskunnalta taajaman kupeessa olevan selvästi rajatun, helposti suljettavan lahden, johon tämä yhdistys vuosittain istutti tuhansia kiloja järvitaimenta, kirjolohta, nieriää, saimaannieriää ja harjoitti siinä kalastusmatkailutoimintaa. Tämä tuki erittäin voimakkaasti asianomaisen kunnan muuta elinkeinotoimintaa: ravitsemusliikkeitä, majoitusliikkeitä, mökkivuokrausta jne., eli asialla oli merkittävää yleistä elinkeinopoliittista merkitystä.

Nyt korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen toiminta tyystin loppui. Osakaskunnan ja asianomaisen jäsenyhdistyksen välillä vuokrasopimus on edelleenkin voimassa. Tätä lakimuutosta, joka nyt on meillä käsittelyssä, on kipeästi odotettu. Sitä tarvitaan ei ainoastaan korkeimman hallinto-oikeuden tarkoittamassa tapauksessa, vaan kaikissa niissä 300 kohteessa, jotka tässä maassa ovat. Näistä 300:sta 40 on Etelä-Savon maakunnan järvialueella, josta tulen. Siinä mielessä tämä on hyvin läheisesti meitä koskettava kysymys.

Henkilökohtaisesti tämän lakiesityksen luettuani en nähnyt niitä vaaroja ja uhkia, joita nyt täällä arvoisat kollegat ovat maalailleet. Mutta mikäli niitä on, niin ne tietysti valiokunta asianomaisessa kuulemisessa selvittää, tarkastelee ja arvioi sitten, missä muodossa valiokunta mietintönsä laatii. Joka tapauksessa minä toivon, että tämä muutos, jolla varmistetaan ja mahdollistetaan kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kala- ja rapuistutusten taloudellinen hyödyntäminen ja sen turvaaminen, saatetaan kalastuslain 11 §:n muutoksella pikaisesti voimaan, koska se on hyvin tärkeä ennen kaikkea maaseutuelinkeinojen kannalta.

Siinä mielessä tämän kysymyksen ei minusta tarvitsi herättää vastakkainasettelua vesialueiden omistajien eikä tällaisten seurojen, yhdistysten eikä myöskään muun yleisen näkökulman kannalta. Tässä ei minusta aineksia sellaiseen ole. Minusta tämä on käsiteltävä maltillisesti ja huolellisesti. Suurin kysymys, jossa minusta on syntynyt ongelmia, on se, miten voidaan turvata niiden vesialueiden käyttäjien, jotka asuvat ja ovat lähellä näitä vuokrattuja alueita, oikeudet kalastukseen ja vesien hyväksikäyttöön. Enonkoskella tilanne on toki se, että niemen toisella puolella on tämä laaja vesialue, jossa voidaan yleistä kalastusoikeutta harjoittaa, joten siinäkin nämä rajoitukset, vahingot ja haitat ovat suhteellisen vähäisiä.

Kaiken kaikkiaankin minä toivon, että valiokunta todella paneutuu tähän kysymykseen ja tuo pikaisesti mietinnön tänne meille käsiteltäväksi. Toivon nyt tässä kiihkotonta ja asiallista käsittelyä, ilman että tulee ylisuuria reaktioita eikä mitään tarpeettomia tunteenpurkauksia.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Kun jokin aika sitten luin lehdestä tästä hallituksen lakiesityksestä, niin arvelin, että siinä lehtijutussa on jokin virhe, että tällaista lakiesitystä ei ole voitu tehdä, mutta kävihän se sitten toteen, että näin todella on tehty. Kyllähän tämä on melkoinen isku sille laille, joka vuonna 96 hyväksyttiin. En oikein ymmärrä, miten tähän on päädytty, että koukkupyynti voitaisiin nyt sitten kieltää. Kyllähän siinä täytyy oikein miettiä, kuinka on mahdollista, että asetetaan kyseenalaiseksi onkiminen. On se aika ainutlaatuista sentään. Kuinka voidaan tällainen oikeus asettaa kyseenalaiseksi? En epäile, että hallituksen kokouksessa nyt mitään ilokaasua on jaettu, mutta jotain ihmeellistä siellä on täytynyt olla, kun jotkut sosialidemokraatitkin ovat menneet tämän asian taakse.

Toivon nyt tosiaan, että sitten maa- ja metsätalousvaliokunnassa tämäkin asia hoidetaan kuntoon. Meille tulee näitä ihmeellisiä esityksiä silloin tällöin. Valiokunnissa sitten pannaan asiat järjestykseen, niin kuin tämäkin esitys varmasti sitten maa- ja metsätalousvaliokunnassa joko hylätään täysin tai korjataan aivan oleellisesti niin, että koukkukalastus säilyy jokamiehenoikeutena sillä lailla kuin säädettiin vuonna 96, että läänikohtaisella luvalla se on edelleen mahdollista hoitaa.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Det är en god regel att man inte skall låta sig provoceras av osakliga anfall. Sakligheter gagnas sällan av att man bemöter dem med osakligheter. Jag skall försöka hålla mig till sak. Men det kan inte hjälpas att man ibland och speciellt i kväll blir besviken på vad man tror om sina vänner.

Det här var inte ett anfall enbart mot svenska folkpartiet utan det var ett anfall mot kustbygderna och det var ett anfall också mot era egna partikamrater. Får jag bara som ett exempel säga att idag har jag varit med i en radiodebatt om det här ärendet, en debatt som också riksdagsledamot Rajamäki fick erbjudandet att delta i men han tackade nej. En av ledamot Rajamäkis och Hellbergs partikamrater, Ulf Lindström, som torde vara bekant för herrarna, deltog, och vi var rörande eniga om problematiken i frågan. Varför var vi eniga? Naturligtvis för att nämnda representant för socialdemokratiska partiet kommer från skärgården och vet vad livet i skärgården betyder. Så enkelt var det. Jag vill också påminna om att lagförslaget är ett enhälligt avgivet lagförslag och det här betyder samtidigt att ni ger era egna ministrar ett oerhört underbetyg.

Riksdagsledamot Rajamäkis sammanblandning av faktadiskussionen som har pågått i ett par svenskspråkiga tidningar och antydningar om att rapporteringen skulle ha något att göra med ett visst ordförandeval är ganska billigt. Tidningarnas uppgift är bland annat att rapportera om missförhållanden och fästa såväl allmänhetens som politikernas uppmärksamhet på saken. Det är solklart att det största trycket på fritidsfisket och fiskevattnen och missförhållandena förekommer längs Nylands och Åbolands kust. Därför är det naturligt att tidningarna inom de här områdena lyfter upp problemen där de finns.

Det finns orsak till översyn av lagen om fiske efter all den diskussion som har aktualiserats av vattenägarna på grund av tillämpningen av de nya friheterna. Man kan konstatera att alla inte har insett att friheterna måste följas av ansvar om fritidsfiskare och vattenägare skall kunna leva i fred med varandra. Tyvärr är det också i detta sammanhang så att en liten grupp oansvariga förstör bilden av en stor grupp som uppför sig korrekt. Det här vill jag understryka.

Jag är osäker på om de föreslagna ändringarna fyller de behov av ändringar som finns. Det kommer att bli lättare att freda vissa områden, däremot har naturskyddsaspekterna om fredning av rovfiskens lekplatser och fåglarnas häckningsplatser lyfts ut ur paragraferna till motiveringsdelen. Det måste ligga i allas intresse att reproduktionen garanteras om vi skall ha ett hållbart utnyttjande av våra naturresurser. Den här regeln tycker jag i alla fall att är väldigt viktig, att vi har ett kollektivt ansvar, att vi inte rovfiskar utan att det skall ske på ett hållbart sätt.

Hållbar utveckling inom fisket och hänsyn till lokabefolkningen måste vara vägledande också i riksdagsbehandlingen.

Arvoisa puhemies! Kaiken sen keskustelun jälkeen, jonka vedenomistajat ajankohtaistivat koskien kalastuslain uusien vapauksien sovelluksia, on syytä tarkistaa lakia. Voimme todeta, että kaikki eivät ole ymmärtäneet, että vapauksia seuraa vastuu, jos vedenomistajat ja vapaa-ajankalastajat haluavat elää sovussa. Valitettavasti tässäkin yhteydessä pieni ryhmä vastuuttomia pilaa kuvan suuresta ryhmästä, asiallisesti käyttäytyvistä kalastajista.

En ole varma siitä, että ehdotetut muutokset täyttävät vaatimukset. Joitakin alueita on helpompi rauhoittaa kuin ennen, mutta luonnonsuojeluaspektit, petokalojen ja kutupaikkojen ja lintujen pesimäpaikkojen rauhoittaminen on siirretty lakipykälästä perusteluosaan. Kaikkia tulee kiinnostaa lisääntymisen takaaminen, jotta voisimme hyödyntää luonnonvarojamme kestävältä pohjalta. Eduskuntakäsittelyssä tulee ottaa huomioon kalastustalouden kestävä kehitys sekä paikallisväestön ja saariston kulttuuriperintö.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, aivan lyhyesti: Minä olen hämmästynyt ed. Granvikin puheenvuoron johdosta siitä syystä, että eduskunta on pyytänyt ja saanut te-keskuksilta vuosittain raportit kautta koko Suomen ja mitään sellaista, mitä ed. Granvik nyt esittää, ei ole ministeriö eivätkä sen alaiset organisaatiot välittäneet meille, (Ed. Rajamäki: Ei edes Tammilehto!) — Ei edes Tammilehto, kun hänen kanssaan keskusteltiin siinä kuuluisassa ryhmässä, joka hetken aikaa tuossa kevättalvella istuskeli. — Kestävää kalataloutta ei ole vaarannettu minkään raportin mukaan. Se siitä.

Klaus  Hellberg  /sd(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Jag svarar riksdagsledamot Granvik att jag känner åtminstone lite till Borgå skärgård, eftersom jag bor där på sommaren. Jag känner många yrkesfiskare och har diskuterat mycket deras problem. En yrkesfiskare slutade i år och en annan sade att han kommer att sluta nästa år. Men det gäller inte den här fritidsfiskelagen, att den skulle vara orsaken. De har inte protesterat mot den utan de protesterar mot att där finns för många sälar. Sälarna äter upp laxen och det är deras problem.

Haluan todeta vain tässä, kun ed. Granvik toi esiin tämän, epäili ehkä, etten tunne oikein saaristoa, mutta kesäisin vietän aikaani Porvoon saaristossa Pellingissä, Pellingin saaristossa, joka on iso saaristo. Siellä on useita ammattikalastajia, ja tunnen monia heistä. Tänä vuonna yksi lopetti, ensi vuonna aikoo yksi lopettaa. He eivät ole koskaan, kun olen keskustellut heidän ongelmistaan, maininneet tätä viehelakia, että se olisi jonkinlainen ongelma. Ongelma on siellä, että sillä alueella on aivan liikaa hylkeitä. Hylkeet syövät lohet ja muitakin kaloja. Sillä alueella on iso, mielestäni aivan liian iso, hylkeidensuojelualue, mikä sitten vaikuttaa siihen, että kalastajat ovat sen takia vaikeuksissa. Vaikka lisättäisiin kymmenkertainen määrä vetelemään näitä vieheitä (Puhemies koputtaa) ja onkimaan, niin se ei aiheuta mitään ongelmia tälle ammattikalastukselle.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen minäkin monesti ihmetellyt, mistä syystä nämä raportit, mihin viitataan, ovat sellaisia kuin ovat. Minä kuitenkin väitän, ettei koko saaristoväestö valehtele, ja kun käy siellä paikan päällä ja kuuntelee, mitä sanovat, lukee, mitä kirjoittavat. Minä luotan ihmisiin.

Pekka Ravi /kok:

Herra puhemies! Tätä keskustelua kun on tässä hetken kuunnellut, niin välillä se oli niin kiihkeää, että jo kuulijaltakin vähän linssit kostuivat, mutta toivottavasti näistä muistiinpanoista kuitenkin saa selvän.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin kiittää ed. Nousiaista minusta hyvin asiallisesta ja rakentavasta puheenvuorosta ja toivon, että tämä minunkin katsantokantani lähtee samanlaisista lähtökohdista, koska itse olen innokas vapaa-ajankalastaja ja olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että tämä järjestelmä, johon täällä on moneen kertaan viitattu, on toiminut suhteellisen hyvin.

Täällä on aika hyvin selostettu sitä taustaa, miksi tämä esitys on annettu. Kyseessähän ovat todellakin korkeamman hallinto-oikeuden tulkinnat. Täällä on sitä toista valotettu varsin ansiokkaasti, mutta siitä toisesta lausumasta tai päätöksestä ei ole sanottu oikeastaan yhtään mitään. (Ed. Pulliaisen välihuuto) — Niin, mutta se toinen, jolla voi olla myöskin merkitystä tämän lakiesityksen sisältöön. Se jälkimmäinen ratkaisuhan puolestaan kielsi viehekalastuksen sen takia, että se aiheutti pihapiirissä liiallista häiriötä. Saattaa olla, että tällä päätöksellä on ollut merkitystä sille, mitä 11 §:n 1 momentin kohtiin on kirjoitettu. Ainakin se tuntuisi hyvin loogiselta, että niillä olisi jotakin yhteyttä.

Mitä tulee 11 §:n 1 momentin eri kohtiin, en ryhdy käymään niitä läpi. Varmaan on niin, että tämän valiokuntakäsittelyn aikana on hyvin tarkoin tutkittava, mitä ne pitävät sisällään ja mitä nämä sanonnat itse asiassa tarkoittavat. Siihen ed. Nousiainenkin jo viittasi. Mutta ihan omana ensimmäisenä kommenttinani haluan todeta sen, että 6 kohta on kyllä minunkin mielestäni ehdottomasti liian avoimesti kirjoitettu ja se kaipaa ainakin merkittävää täsmennystä, jos tuollaista kohtaa siellä ylipäätänsäkään tarvitaan.

Kun perusteluissa puhutaan myöskin vaikutuksista kansalaisten asemaan ja ed. Kähkönen taisi puheenvuorossaan viitata myöskin siihen, että on erittäin tärkeää, että taajamien lähikalastusalueet pystytään pitämään kunnossa ja sitä kautta muun muassa nuorisolle tarjoamaan helposti lähestyttäviä kalastusalueita ja myöskin ehkä saamaan kalastamisessa tärkeitä onnistumisen kokemuksia, niin se on minusta yksi tärkeä tavoite, joka joka tapauksessa lainsäädännöllä täytyy turvata.

Sitten oikeastaan edustajille Rajamäki ja Pulliainen kummallekin yksi kysymys ihan vilpittömässä mielessä. Ensimmäinen kysymys on ed. Rajamäelle. Kun hän siteerasi laajasti kalastusalueen tai vesialueen omistajan omasta aloitteesta tapahtuvaa kieltoa tai rajoitusoikeutta, niin minä en ymmärrä, missä tässä se pihvi on, kun säännös on täsmälleen samasanainen kuin voimassakin olevassa laissa. Ainut ero, mikä siinä on, minusta pikemminkin menee, sanotaanko, lievempään suuntaan, kun aikaisempi lakiteksti sanoi, että "milloin kielto tai rajoitus on tarpeen toistuvasti", ja nyt sanotaan, että "jos kielto tai rajoitus on tarpeen toistuvasti", se menee asianomaisen viranomaisen ratkaistavaksi, ja myös viranomaisen nimi on lakitekstissä saatettu ajan tasalle.

Sitten, ed. Pulliainen, kun te sanoitte ja kuvasitte, miten nerokkaasti tämä laki on rakennettu ja oli kaikki harmaat aivosolut ja viimeisetkin nystyrät otettu käyttöön, minä kysyn: Onko teidän tulkintanne nyt todellakin oikea, että kalastusalueen voisi sataprosenttisesti rauhoittaa, kun täällä mielestäni aivan selvästi todetaan, että enimmilläänkin kalastusalueen vesialueesta vain 25 prosenttia voisi olla kieltojen tai rajoitusten piirissä?

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nimenomaan tässä on rakennettu systeemi niin, että laajennetut mahdollisuudet näyttävät koituvan kalastusaluejärjestelmän käyttöön, siihen minä viittasin.

Kotirauhasta haluan sanoa, että se turvataan Suomen hallitusmuodossa ja myös kalastuksen aiheuttama liiallinen häirintä voi kohdistua siihen. Jos normaali virkistyskalastus voi häiritä, niin ainakin vesialueella, jolla nimenomaan kalastusmatkailijoiden määrä kasvaa rajusti, on häiriö varmasti aivan eri suuruusluokkaa. Tämäkin kannattaa muistaa.

Hyvin keskeistä on se, että meillä on jäänyt puhumatta tänä iltana, miten tässä järjestelmässä tavallinen mökkiläinen voi vaikuttaa virkistyskalastuskohteen tuloon omalle järvelleen. Vaikka omistettaisiin osuus yhteiseen alueeseen, yleensä isojen isäntien rinnalla pienet äänimäärät häviävät. Tässä on hyvin monia asioita, joita ei ole valotettu riittävästi.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kalastusalue tekee, otetaan nyt näin, kuuden kuukauden päätöksen, sitä ei tarvitse alistaa mihinkään, ei yhtään mihinkään. Kolme kuukautta, sellainen aika, jolloin ei kalasteta, siinä ei ole mitään kieltoa. Taas tekee kalastusalue kuuden kuukauden päätöksen, taas on kuukausi väliä, taas tekee uuden ja ketjuttaa tällä tavalla. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Sen jälkeen, jos sen joku asettaa kyseenalaiseksi, se on aivan turha asia, koska sitä ei tarvitse alistaa mihinkään. Jos joku vie tämän systeemin tuomioistuimeen taikka mihin tahansa, asia on sillä siisti. Tämä tulkinta ei ole suinkaan minun vaan kalatalousjohtajan, joka antoi minulle selvityksen siitä, millä tavalla tämä pitää lukea.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos opastuksesta, mutta vieläkään minulle ei selvinnyt se, päästäänkö tuolla järjestelmällä sataprosenttiseen kalastusalueen rauhoitukseen. Minusta ei päästä.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun kaikki kalastusalueet tekevät tämän näin, se onnistuu, ja tätä varten on Suomenlahdella olemassa jo neljän kunnan alueella valmis suunnitelma, miten tämä hoidetaan. Siellä on Tenala — onko se nyt oikea sana — näistä yksi esimerkki, jossa on tehty kaikki valmiiksi. Se on presiis, kaikki suunnitelmat ovat valmiina. Heti, kun tämä tulee voimaan, käynnistyy koko homma.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tällainen ketjuttaminen on mahdollista, se on ilman muuta yksi asia, joka valiokuntatyöskentelyssä täytyy huomioida. Olen aivan varma, että se ei ole ainakaan tämän lain tarkoitus. Mutta jos näin on, korjattakoon se.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Varmaankin valtaosa suomalaisista virkistyskalastajista, liki puolet suomalaisista, jotka luonnossa luontevasti kalassa silloin tällöin kulkevat ja mielellään ovat, on hyvin rauhallista ja luontoa rakastavaa porukkaa. Siinä mielessä on hyvin mielenkiintoista nyt kuulostella, minkälaisia tunteita tässä on esille saatavissa tai miten noita rivejä ja rivien välejä voidaan lukea.

Mielestäni virkistyskalastus kaiken kaikkiaan ja kalastus, kestävään kalatalouteen eteneminen päättäväisesti, on niin arvokas asia, että eduskunnan pitää tämä lakiehdotus hyvin huolella käydä läpi ja poistaa tässä olevia muutamia karikkoja. Siinä mielessä valiokunta on tietenkin paljon vartija niin lakipykälien osalta kuin myös perustelujen osalta.

On selkeää, että tämä asia on todella synnyttänyt paljon tunteita ja myös pelkoja. Kalastusta harjoitettaessa on tietenkin pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Näinhän jo kalastuslain 1 §:kin velvoittaa. Muutos kohdentuu nyt kalastuslain 11 §:ään, joka säätää erityistoimenpiteistä, joihin voidaan ryhtyä, jotta 1 § myös käytännössä toimisi ja toteutuisi erilaisissa esiin tulevissa tapauksissa.

Kalastus, ennen kaikkea virkistyskalastus, on todella, niin kuin totesin, sen verran arvokas asia, että on tutkittava, minkälaisiin ongelmiin tämä lakiehdotus mahdollisesti voi johtaa. Todellisia vastakkainasetteluja varmasti me emme kukaan tuonne kentälle, vesille ja maille, toivo. Siinä mielessä tämä lakiehdotus kiistatta eräiltä osilta on sellainen, että ongelmia voi syntyä.

Virkistyskalastus sen jälkeen, kun 96 laki täällä muokattiin, on todella toiminut viime vuodet hyvin. On vaarana, että tämän käytännön osana oleva hyvin toimivaksi muotoutunut ja mittasuhteiltaan vaatimattomaksi jäänyt kieltojärjestelmä, jonka puitteet siis ovat syntyneet niin kalastuslain kirjaimen kuin kalatalousviranomaisten ja oikeusjärjestelmän päätösten ja tulkintojen tuloksena, voi johtaa joiltain osiltaan myös kohtuuttomuuksiin. Hyvä toimivuus on, niin kuin täällä on ed. Pulliainen erityisesti todennut, selkeästi dokumentoitu te-keskusten vuosittaisiin raportteihin. Tässä mielessä ilman suurempia intohimoja tällainen huolellinen suurennuslasitarkastelu tässä asiassa on kyllä paikallaan. Yleiskalastusoikeuksina harjoitetut onkiminen, pilkkiminen ja viehekalastus eivät kalastusteholtaan ole sellaisia tekijöitä, jotka ensimmäisinä haittaisivat tutkimusta tai uhkaisivat kala- ja rapukantaa tai hoidon tulosten turvaamista, siis sellaisia tärkeitä linjauksia, jotka ovat tärkeitä hyvien kalastusmahdollisuuksien turvaamisen kannalta.

Nykyisten istuta ja pyydä -alueiden käytäntö ja sen luonteva, kaikille hyödyllinen kehittäminen koskee tietenkin vain pienimuotoisia ja suljettuja alueita. Haluan todeta, että myös ongelmia ja valitusten aiheita on syntynyt, kun 11 §:n mukaisia kieltoalueita on ulotettu koskemaan suuria vesialueita tai ääritapauksissa jopa järvireittejä, kuten tuossa aikanaan vahvastikin esillä olleessa niin sanotussa Suoma-kalastusmatkailuhankkeessa esille tuli. Näissä tapauksissa pyyntikokoisten istukkaiden määrä suhteessa kieltoalueen pinta-alaan on jäänyt pieneksi ja toiminnan taloudellisten tulosten turvaaminen on kohtuuttomasti rajoittanut yleiskalastusoikeuksien käyttöä.

Korostan, että on tärkeää, että tähän lakiin tämän ehdotuksen mukaisesti lisätään työvoima- ja elinkeinokeskuksille oikeus ja myös velvollisuus lakkauttaa 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu rajoitus tai kielto tai muuttaa sen ehtoja, jos syytä asetetun rajoituksen tai kiellon säilyttämiselle sellaisenaan ei enää ole. Mielestäni tämä periaate on syytä ulottaa myös siihen tilanteeseen, josta äsken ed. Pulliainen ja ed. Ravi keskustelua, debattia, kävivät. Ei ole mielestäni missään olosuhteissa mahdollista se, että kalastusalue omana toimenpiteenään voi kieltää kalastuksen tämän lain mukaisesti sataprosenttisesti koko laajalla alueella ja te-keskuksen päätöksellä vain enintään 25 prosenttia koko kalastusalueen vesipinta-alasta voitaisiin ottaa tämän kiellon piiriin. Näin ei todella varmaankaan voi olla. Tältä osilta tietenkin pelko tässä on, koska nämä ovat 11 §:n toisiinsa nähden tasa-arvoisia momentteja tässä. Jos tuo te-keskusten 25 prosentin asia olisi kaiken läpikäyvä, todennäköisesti silloin tämän pitäisi olla omana pykälänään tai selkeästi kalastusalueen valtaa pitäisi olla sille alistettu. Tältäkin osilta varmasti huolellinen tarkastelu on tarpeellinen.

Edelleen, keskustelussa tuli jo esille 6 kohta, joka tulkinnoiltaan tietenkin voi johtaa siihen, että melkein mikä perusteltu, vahva syy tahansa voisi johtaa todella kieltoon. Mielestäni, kun 11 §:n 1 momentin 6 kohdan perustelut lukee, siinähän todella puhutaan eräässä mielessä todella vahvasta vieheiden tuotekehityksestä. Kirjoitettakoon tämä momentti yksikäsitteisesti vaikkapa sitten muotoon "erityisen tehokkailla kalastusvälineillä tai -tavoilla tapahtuvan määrällisesti kohtuuttoman kalastuksen estämiseksi". Jos tätä peräänkuulutetaan, se pitää itse momentin asianomaisessa kohdassa selkeästi sanoa.

Arvoisa puhemies! Todella tämä on merkittävä, iso asia. Siinä mielessä on huolella syytä käydä tämä läpi. Nyt tarvitaan valiokunnalta taitoa muokata laki sellaiseksi, että eri puolilla olevat pelot siitä, mihin kohtuuttomuuksiin ehdotus pahimmillaan voi johtaa, poistetaan. Kohta, joka mielestäni tässä kyllä kannattaisi korjata, on kysymys kalastusalueelle myönnettävästä oikeudesta. Sekä voimassa olevassa laissa että lakiehdotuksessa on oikeus myöntää rajoitus tai kielto enintään kuudeksi kuukaudeksi. Se voisi kyllä olla kolme kuukautta, koska on aika selkeää, että kalastusalueiden omatoimisen yleiskalastusoikeuksien rajoittamiseen kohdistuvan kiellon tai rajoituksen määräajaksi riittäisi kolmekin kuukautta. Kiellon mahdollinen muuttamistarve, jatkamistarve ym. seikat ovat kyllä arvioitavissa suhteellisen pikaisesti, ja nykyiselle palvelevalle hallinnolle, siis te-keskuksille, on kolmessa kuukaudessa varsin selvästi riittävästi aikaa varmistaa tarpeellisen kiellon tai rajoituksen jatkoedellytykset. Tässä on todella paljon kohtia, jotka pitää huolellisesti käydä läpi.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Markkula ei kiinnittänyt lainkaan huomiota siihen, mitenkä tavallaan vallankumouksellinen säädösmuutos tämä odotettavissa oleva erittäin tehokas pyyntitapa on aikaisempaan kalastuslakikäytäntöön. Nimittäin nythän on sillä tavalla, joko kalastuslaissa tai -asetuksessa, että jos tulee jokin tämmöinen erikoistehokas taikka haitallinen pyyntitapa, esimerkiksi rokastus, se sellaisenaan välittömästi kielletään. Rokastuskin kiellettiin keskellä kesää. Kun se tuli ongelmaksi niin, että rupesi lohijoilla kaikki lohet olemaan revittyjä melkein, niin sekin kiellettiin keskellä kesää. Näin voidaan tehdä aina. Se on erittäin nopea toimenpide. Ei tarvita mitään tämmöistä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! (Melua) — Ukkonen jyrisee. — Ensinnäkin voisi todeta tehokkaista kalastusvälineistä: Ed. Pulliainen on onneksi pannut sen salaisen haukiuistimensa piiloon, sitä ei ole otettu käyttöön. (Ed. Pulliainen: Oletteko nähnyt koskaan?) — En ole nähnytkään. — On hyvä, että ette näytäkään, koska tulee sellainen kopiointi mieleen väkisin, ja se olisi varmasti semmoinen, että se käytäisiin heti kieltämään, ainakin lehtijutun perusteella. Kuulemma kaikki lähiseudun hauet tulevat ja iskevät kiinni siihen.

Tässähän tätä korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä on käytetty keppihevosena sillä tavalla, jotta sen ympärille on kääritty paketti, ja kyllä minä näen samalla tavalla kuin edustajat Rajamäki ja Pulliainen, jotta tässä on kyllä joillakin jäänyt hampaankoloon pahasti asioita ja nyt niitä kaivellaan tässä. Korkein hallinto-oikeus teki päätöksen jostain lammikosta, ja tätä käytetään nyt apuna, viedään nyt läpi semmoinen vähän niin kuin runtta, romutetaan se juttu.

Sen takia minusta, kun valiokunta käsittelee, jos ei nyt tämä suoraan mene roskakoriin — se olisi ihan toivottava juttu, koska nykyinenkin systeemi toimii — olisi käytävä läpi, onko tässä joku miedompi tapa ja miksi tämä nykyinen järjestelmä ei toimi ja tähän pääsee korkein hallinto-oikeus mukaan tekemään päätöksiä ja veivaamaan semmoista asiaa, vaikka sitten turvataan kuitenkin tässä tapauksessa mahdollisesti sielläkin normaalit kalastusoikeudet ihmisille.

Näitä lammikoitahan on nyt tehty aika paljon. Meidänkin seudulla on ainakin kaksi lammikkoa, ja olen ymmärtänyt, että siellä ei mitään riitaa ole koskaan ollutkaan. On todettu, että ne ovat ok, ja siellä on tämmöisiä lohia, joita voi käydä onkimassa kolmen—neljänkympin hintaan, onko se sitten tuntihinta tai kappalehinta; en ole käynyt koskaan.

Jos ajattelee ihan normaalielämää, vaikka Puruvettä, missä satun aika paljon itsekin liikkumaan, siellä on tällaiset lohiuistelukisat ja sinne kuulemma istutellaankin jotain lohiakin jossakin vaiheessa, ja muualla on saman tyyppisiä juttuja, niin tämän mukaanhan se Puruvesi kokonaan voitaisiin sitten panna pakettiin eli estää, että sinne voisi tulla sitten muut, koska se on tämmöisellä yleiskalastuskiellolla rajoitettu alue, kun sitä käytetään tämmöisessä, mikä tarkoitus sitten onkin: urheilukilpailun tai kalastuskilpailun, lohisoutukilpailun järjestämisessä.

Sitten kun mennään eteenpäin, toinen esimerkki tästä häirinnästä: Juuri luin, että Puruvedellä on tapahtunut yhdellä luodolla lokkien tuhoamista, ja se tapahtui tänä kesänä ja edellisenä kesänä. Epäiltiin, että joku mansikanviljelijä sitä on tehnyt, mutta se on vain epäily lehdessä, ja sillä perusteella, että on tapahtunut häirintää, sitten kiellettäisiin tämmöinen kalastus siltä alueelta, kun siellä on joku käynyt lokkeja tuhoamassa.

Tämä logiikka ei pidä paikkaansa siinä mielessä, mitä ed. Granvik totesi. Suuri osa on hyviä ihmisiä. He eivät häiritse ollenkaan, mutta jos yhden tai kahden takia tuomittaisiin koko järjestelmä, niin eihän siinä ole päätä eikä häntää. Siihen pitää sitten olla muut konstit: nimismies sitten ja poliisit ja muut paikalle katsomaan ja tutkinto päälle, kuka on tehnyt, ja syyllinen vastuuseen eikä niin, että puretaan joku hyvä kalastusjärjestelmä, kuten tämä viehekalastuslaki on ollut kokonaisuutena.

Minä ainakaan en ole kuullut tuolla Sisä-Suomessa päin yhtään valituksia. Silloin kun tätä ed. Rajamäen aloitetta aikoinaan käsiteltiin tästä nykyisestä viehekalastuslaista, muistan, jotta Sisä-Suomesta ei silloinkaan tullut edes valituksia. Ei nämä siellä olleet te-keskuksen edustajat tai asiantuntijat sillä tavalla kokeneet tätä peikkona. Se koko pelkohan tuli rannikoilta. Muistan hyvästi yhdenkin soiton, joka tuli jostakin tuolta mereltä, meren saaresta. Ulkosaaristosta oleva ihminen sanoi, että hänen täytyy kaivaa haulikko esiin, kun tämä laki tulee. En tiedä, onko hän kaivanut haulikkoa esiin. Kysyin, miksi aiot kaivaa: "Kaikki verkot revitään, heiltä kalastuselinkeino tuhotaan." Niin kuin on kuultu täällä, mitään sellaista ei ole tapahtunut. Ei ole verkkoja revitty sen ihmeemmin, jos ne on oikein merkattu. Tietysti voidaan ajaa vaikka moottoriveneellä poikki, mutta en usko, että vahinkoja hirveesti tulee.

Samassa yhteydessä puhuttiin, että siellä markkinoidaan lomamökkejä. Minä uskon, että tämä tuo enemmän päinvastoin ihmisiä, mahdollistaa sen. Mutta ei siinä mitään, niin kuin tuossa vastauspuheenvuorossa totesin, näitä olisi voinut tulla. Toivon mukaan se kauhukuva, mikä täällä luotiin silloin 96, olisi toteutunut, sillä tavalla toteutunut, että tänne olisi rynnännyt niitä ulkolaisia ihmisiä nyt virvelit käsissä. Ajatelkaa, miten helppoa olisi ollut myydä heille palveluita ja majoitustilaa, ja rahaa olisi tullut Suomeen. Mutta se ei vaan toteutunut. Toivon mukaan jotain keksittäisiin tässä. Pitäisi varmaan väljentää lupia jollakin tavalla, houkutella ihmisiä tänne, markkinoida oikein, miten hyvät kalastusmahdollisuudet. Mutta tämä laki vie tätä takaisinpäin. Tämä ottaa takapakkia tässä hommassa, jos näin romutetaan tämä hyvä ajattelu.

Sitten kysymys rahasta: Se on totta, että nämä kalastuskortti ja kaiken kaikkiaan kalastuksesta kertyneet varat ovat pienentyneet. Uskon sillä tavalla kyllä, jotta se johtuu siitä — vähän niin kuin aikaisemmin illalla liikenteestä puhuttiin — jotta meillä ei ole riittävästi valvontaa siinä. Ei ole pelkoa, että jää kiinni, koska yleinen lainkuuliaisuus jonkun mielipidekyselyn mukaankin on jotenkin väljentynyt. Euro on tietysti paras konsultti siinä, niin että tietää, että saisi kunnon sakon siitä, jos ei ole kalakorttia lunastettu tai viehekorttia lunastettu. Se olisi paras siinä hommassa. Tietysti kalastuskunnat, kalastusalueet, on siitä vastuussa omalla alueellaan, mutta tämä muu kalastuskorttivalvonta pitäisi kanssa saada paremmin hanskaan.

Koko tämä meidän järjestelmähän, ainakin tähän päivään mennessä, ei ole vielä ontunut. Jos ihminen lunastaa jonain vuonna tämmöisen läpyskän, jolla voi kalastella jossakin maakunnassa, niin minusta sille pitää uusi postittaa ilman muuta. Rekisterissä pitää olla sen ihmisen nimi, niin kuin se onkin siellä, mutta sille pitää postittaa seuraavana vuotena hyvissä ajoin joulukuussa läpyskä, että menes pankkiin maksamaan, tämmöinen mahdollisuus on. Aikaisemman käytännön mukaan se tehtiin sillä tavalla, että jollakin ihmeen satunnaisella otannalla lähetettiin kaikille yli 18-vuotiaille jonkin rekisterin perusteella tämmöiset ehdotukset, ja ne sai lunastaa, ja hyvin harvalle sattui tulemaan semmoinen.

Kun nykypäivänä pankkimaailma on muuttunut, numeron kaivaminen on aika tuskallista, sen tilin numeron, mille maksaa. Niitä papereita on jossakin pankkisalin lattialle joku heittänyt. Itselläkään ei sattunut tilinumeroa olemaan, mutta maksoin sitten automaatilla, kun huomasin, jotta maa- ja metsätalousministeriön kalakorttitilin numero sattui olemaan siinä läpyskässä.

Mutta näillä eväillä minä odotan, jotta valiokunta katsoisi onko tässä joku köykäisempi tapa hoitaa se ongelma, mikä niihin lammikoihin liittyy, ja muuten tämä heitetään roskikseen.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat! Viimeksi kun tätä asiaa käsiteltiin valtiopäivillä 95 ja 96, muistan varsin hyvin monet vaiheet valiokunnassa. Muistaakseni kolmeen otteeseen päätettiin siitä, käsitelläänkö tätä asiaa vai eikö käsitellä, ja ainakin allekirjoittaneelle se oli hyvä koulu ja opetus. Siitä ei muuten jäänyt mitään hampaankoloon.

Asia pitää sisällään luonnonvedet ja erityiseen käyttöön otetut vedet. Kun olen kuunnellut tätä keskustelua, olen ymmärtänyt, että kukaan ei ole esittänyt, että luonnonvesissä, joita valtaosaltaan ovat nämä vesialueet, pitäisi rajata jotenkin vieheen käyttöä. Eli oikeastaan tämän keskustelun kärki kohdistuu siihen, että on nämä erityisessä käytössä olevat vesialueet, jotka korkeintaan minun tulkintani mukaan voivat olla 25 prosenttia vesialueista — tämä valiokuntakäsittelyn aikana tarkentuu — ja tässä tapahtuu jotain rajauksia. Kun on esitetty puolelta ja toiselta, että tässä on nimenomaan maaseutupoliittisia näkemyksiä ja maaseudun elävöittämiseen ja maaseutumatkailuun ja maaseutuyrittämiseen liittyviä näkökohtia, niin nämä on syytä valiokunnassa nyt selvittää. Enemmälti tätä keskustelua on käyty hallituspuolueiden välisenä, ja ed. Pulliainen, joka edustaa oppositiota, aktiivisesti on tähän osallistunut.

Keskustan eduskuntaryhmästä ed. Nousiainen käytti puheenvuoron, johon oma ajatuksenikin varsin hyvin sopii, ja lupaan, että edustamani puolue osallistuu tähän käsittelyyn hyvin rakentavasti ja tunnustaa sen, että 95:stä ja 96:sta tähän päivään tullessa maailma on varsin paljon muuttunut ja monet epäilyt, joita silloin allekirjoittaneellakin oli, eivät ole toteutuneet. Mutta myös varmaa on, että monien muiden on syytä tunnustaa, että tämän muutoksen kourissa tätä lakia on oltava varaa myöskin muuttaa, jos siihen on paineita ja jos se jotenkin helpottaa maaseudun tulevaa elävöittämistä.

Varsin paljon täällä on luotu paineita maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyyn. Kyllä tämä paine edellyttää sitä, että jo ennen asiantuntijakuulemista kyseisen ministeriön esittelevien virkamiesten on syytä varsin tarkkaan lukea tämä keskustelu, mitä täällä on käyty, ja esittää sen kysymyksiin jo valmiita vastauksia, jotta välttämättä ei samaa keskustelua tarvitse enää valiokunnassa käydä. Toivon, että edustajat käsittelyn aikana suurena enemmistönä jaksavat sitten istua ja kuulla asiantuntijoita ja tehdä oikeita johtopäätöksiä ja saadaan aikaan sen kaltainen mietintö, joka sitten tyydyttää eduskunnan enemmistöä.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies, ihan lyhyesti: Itse en ollut valiokunnassa käsittelemässä asianomaista kalastuslain muutosta. Kun luin tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen, tietysti jäi monia ajatuksia, kun en muita perusteluja ole lukenut kuin ne, mitä tässä on. Siltä osin ymmärrän tietysti tämän muutosesityksen, mutta kun vertaa tähän vanhaan, niin ei tässä nyt niin hirveästi ole muutoksia.

Tämä intohimo, joka täällä on ollut, toisaalta on ymmärrettävää. Sen voin omalta puoleltani sanoa, että olin hyvin voimakkaasti kannattamassa niin sanottua viehekalastuslupaa ja olen yhä edelleenkin sen kannalla. Mutta toisaalta, kun kuuntelin ed. Nousiaisen puhetta, että jos on selvästi rajattu pieni alue, joku lahti tai muu vastaava, niin silloin voin ymmärtää sen rajoituksen, jos sinne todella laitetaan kaloja ja se ei sillä tavoin häiritse yleistä viehekalastusoikeutta ja onkimista jne.

Mutta tämä 6 kohta. Minusta tuntuu siltä, että tässä on nyt se sudenkuoppa kaivettu. Kun lukee perustelut, niin silloin minulle tulee sellainen käsitys, että tässä on se, josta haetaan nyt jotakin uutta. Uskallan väittää, arvoisa puhemies, kun on heitellyt vieheitä ja välillä on ollut enemmänkin siellä veneen perässä, että eivät kyllä ainakaan minun taidoillani ne kalat sieltä kovinkaan paljon vähene. Olen ollut myös ed. Pulliaisen kanssa samassa veneessä. En tiedä, oliko hänellä silloin se salattu vehje, mutta ei silloinkaan sieltä merenlahdesta oikein paljon tullut, ja samassa veneessä melkein kaksi vuorokautta on oltu kaksi eri kertaa.

Perustelujen osalta, jotka ovat sivulla 5 ja jotka kohdentuvat nimenomaan 11 §:n 1 momentin 6 kohtaan, minun mielestäni valiokunnan pitää kyllä hyvin tarkasti miettiä, millä tavoin tämä kohta kirjoitetaan vai otetaanko se kokonaan pois. Joka tapauksessa tällaisia perusteita minun mielestäni ei voida käyttää silloin, kun puhutaan onkimisesta, pilkkimisestä tai virvelin heitosta. Eihän, hyvät ystävät, meistä kukaan sellainen ole, että jollakin onkimisella tai virrelöimisellä tyhjätään Suomen vesistöjä tai järviä. Tämä on se käsittämättömin kohta tässä esityksessä.

Hannes  Manninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kalastus ja metsästys ovat asioita, joista saa hyvin helposti väittelyä ja etten sanoisi riitaakin tarvittaessa aikaan. Kun muutama kuukausi sitten Tornionjoen ja Muonionjoen kalastusalueen edustajien mukana vierailin ministeri Tammilehdon luona kalastusasioissa, hän totesi siinä yhteydessä, että hyvin lyhyen ministeriuransa aikana hän on oppinut sen, että kansalaisten mielestä kalastus- ja metsästysasiat ovat elintärkeitä. Metsäpolitiikka ja muut ovat siinä sivussa sitten myös mukana, vaikka kansantaloudellisesti tiedämme kuitenkin, että asia on juuri päinvastoin.

Silloin, kun viehekalastuksen vapautusta eduskunnassa käsiteltiin, en henkilökohtaisesti nähnyt kovin suuria pelkoja, joita monet kylläkin tässä salissa näkivät ja ilmeisesti aivan tosissaan. Mutta nyt korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnan jälkeen on nimenomaan ilmennyt, että muutoksia tähän lakiin tarvitaan. Ymmärrän hyvin, kun tiedän hyvin läheisiäkin ihmisiä, jotka harjoittavat kalankasvatusta ja muuta vastaavaa, että ei kukaan voi hyväksyä, jos omalle kalankasvatusaltaalle ulkopuoliset tulevat saalista pyytämään.

Toisaalta, kun on sanottu, että tarpeettomia pelkoja esiintyi silloin viehelain käsittelyn yhteydessä, ja kun kuuntelin työhuoneesta tätä keskustelua, kyllä minulle tuli mieleen, että eiköhän siinä tarpeettomia pelkoja myöskin toisten taholta tullut sen suhteen, että joka paikkaan näitä kieltoja oltaisiin sitten asettamassa. Kyllä minä ainakin uskon, että myöskin kalastusalueiden ihmiset ja kalavesien omistajat ovat järkeviä henkilöitä, jotka tulevat anomaan näitä kieltoja ainoastaan perustelluissa ja lain tarkoittamissa tapauksissa. Sikäli kuin oikein lakia tulkitsin, minä ainakin ymmärrän, että kalastusalueella on oikeus kuuden kuukauden rajoitukseen, mutta mikäli on kysymys toistuvasta eli uudistuvasta tarpeesta, niin silloin asia on alistettava asianomaiselle valtion viranomaiselle. Tässäkään suhteessa en usko, että tässä mitään väärinkäytöksiä syntyy.

Mitä tulee esimerkiksi ed. Vistbackan mainitsemaan 6 kohtaan tässä asiassa, on varmaan perusteltua, että valiokunnassa käydään perusteet tarkoin läpi. Perusteluissahan voidaan kirjata ja rajoittaa tiettyjä asioita, jos halua on, ja tällä tavalla turvata oikea tulkinta. Mutta toisaalta mielestäni sekin, että laissa on tämän tyyppinen peruste kuin tämä "muusta näihin verrattavasta erityisestä syystä", on yleensä aika hyvä sen takia, että inhimillisessä elämässä ei voi koskaan etukäteen tarkoin kirjoittaa jokaista asiaa lakiin. Sen vuoksi tällainen varapykälä, tai kohta tässä tapauksessa, varmasti on paikallaan, mutta sen käyttö voidaan rajata perusteluissa hyvin ahtaaksi niin, että sitä todella käytetään vain erityisessä poikkeustapauksessa.

Luulen, että myöskin maa- ja metsätalousvaliokunnan henkilöt pääsevät irti tuollaisista perimmäisistä intohimoista näissä kalastusasioissa ja voivat saada aikaan tästä ainakin kohtuullisen yksimielisen, jos ei nyt aivan yksimielistä, mietinnön, sillä tavalla, että kaikkien osapuolten intressit tulevat asianmukaisessa määrin tyydytettyä.

Sen lisäksi haluan tässä puheenvuorossani kiinnittää huomiota myöskin kalatalouden rahoitukseen, josta ainakin minun kuulemistani puheenvuoroista ensimmäisenä ed. Mäki-Hakola käytti hyvin perustellun ja asiallisen puheenvuoron. Todella, kun eduskunta hyväksyi hallituksen lakiesityksen n:o 68/1997 vp, eduskunta edellytti, että maa- ja metsätalousvaliokunnalle toimitetaan minun käsitykseni mukaan tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä selvitys siitä, miten kalastuksen valvonta on toteutunut ja mikä vaikutus näillä muutoksilla on maksukertymiin. Kuten olemme kuulleet täällä, kalastuskorttimomentilla oleva määräraha on pudonnut vuosina 1997—2002 saamieni tietojen mukaan 33 prosenttia. Tämä on vaikuttanut ja vaikuttaa hyvin merkittävällä tavalla istutuksiin ja kalanhoitoihin näillä kalastusalueilla. Jos tämä linja tulevaisuudessa jatkuu, voi olla, että ei niitä kieltoja tule senkään takia, että ei siellä kalavesiä enää hoideta kovinkaan tehokkaasti.

Edelleen myöskin kalastajat ja kalastusalueiden edustajat ovat olleet huolissaan siitä, että valtion budjetista poistettiin järjestömomentti, joka oli annettu erikseen kalatalousalan neuvontajärjestöjen tukemiseen. Minusta tämä momentti pitäisi palauttaa budjettiin ja kalatalousalan neuvontajärjestöille antaa niille kuuluva riittävä tuki, koska tällä alalla tarvitaan työtä, ja voi sanoa, että hyvin paljon valistustyötä kalastajien keskuudessa. Esimerkiksi Tornionjoen lohen osalta on hyvin paljon erimielisyyksiä eri alueiden ihmisten välillä ja varmaan pysyykin, mutta olen havainnut kuitenkin sen, että jos ja kun on sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat keskustella näistä asioista, lyömättä liian jyrkkiä kantoja lukkoon ja jotka jaksavat jauhaa näitä asioita, niin lähestytään toisten näkökantoja ja tällä tavalla päästään lähemmäksi yhteistä näkemystä.

Minä pidän sinänsä tätä lakiesitystä hyvänä ja tarpeellisena, mutta katson myöskin omalta osaltani, että siihen on syytä suhtautua kiihkottomasti ja rauhallisesti ja pyrkiä sillä tavalla tarkoin määrittelemään nämä muutokset, että uusia yllätyksiä ei tule, mutta että kaikkien osapuolten näkökannat otetaan asianmukaisesti huomioon.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ellei kysymys olisi kalastuksesta ja kalastuslain muutosesityksestä, voisi epäillä, että tässä käydyssä keskustelussa on merkkejä tulevista eduskuntavaaleista. Keskustelu on sen sävyistä, sen henkistä.

Tässä asiassa on oikeastaan sanottu jo melkein kaikki, mutta mielestäni jotain siitä varmasti on jäänyt vielä sanomattakin. Tässä haluaisin helposti jatkaa ed. Mannisen käyttämää puheenvuoroa siitä, että kalastuksenhoitomaksujen kertymä on pienentynyt ja pienempi kuin joskus ennen, ja myöskin verrata tässä asiassa aika pitkälti ed. Rajamäen ja ed. Pulliaisen oivallisiin näkemyksiin, missä kerrottiin myöskin se, että korttia ei tarvitse lunastaa alle 18-vuotiaan eikä yli 65-vuotiaan.

Nyt, herra puhemies, lähestyn semmoista asiaa, että tiedän, että lausumaani väärin käytetään ja väärin ymmärretään, mutta täytyy sanoa, että siinä erinomaisuudessaan, missä tämä laki on silloin valmisteltu ja tehty, ihmettelen kyllä vaan, minkä takia yli 65-vuotias, joka on aktiivisimmillaan kalastusiässä, on vapautettu tämän maksun suorittamisesta. Ymmärrän, että vanhat, köyhät ja puolirammat eläkeläiset vapautetaan. Se kuuluu tähän pelin henkeen, mutta ei niin, että se on yli 65:sta poikki ja sen jälkeen kaikki. Jos joku haluaa ymmärtää tämän puheenvuoroni taikka lausumani väärin, niin saa ymmärtääkin, mutta näin on käytännön tosi ja totuus olemassa. Ikärajan pitäisi olla 70 tai 75.

On hyvä nähdä, että ed. Pulliainen alan asiantuntijana saapuu saliin ja varmaan vastaa ajastaan tähän ajankohtaiseen aiheeseen ja kysymykseen, mutta näin näkisin, että tämä asia vastuunkannon kannalta olisi tärkeätä ratkaista niin, että se väki, joka on aktiivinen ja jolla on aktiivista aikaa harrastaa tätä asiaa ja myöskin varaa maksaa, osallistuu maksujen keräämiseen ja maksamiseen.

Mitä tulee hallituksen esitykseen kalastuslain 11 §:n muuttamisesta, niin vaikka täällä nyt on erityisiä mörköjä maalattu tähän asiaan, erityisiä mörköjä maalattu, ed. Rajamäen, ed. Pulliaisen ja muutamien muidenkin, joita salissa nyt enää tällä kertaa en näe, enempikin vasemmalta rintamalta tulevia näkemyksiä, tässä on ikään kuin nähty kysymyksenä Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan välinen sota, missä nähdään niin, että on tarkoitus ryöstää kalavedet, taikka sitten niin, että nähdään tämmöinen ryöstämisen uhka, mitä mielestäni ei ole olemassa missään muodossa.

Oli siinä mielessä myönteistä kuulla, että ed. Mäki-Hakola, joka mielestäni edustaa isänmaallisia arvoja tässä yhteiskunnassa ja tässä eduskunnassa, näki sellaisen näkemyksen tässä asiassa myöskin, että tällä esityksellä on hyvääkin tarkoittava pohja olemassa. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä, koska mielestäni te-keskukset näissä asioissa ovat liiankin kitsaita ja liian niukkamielisiä monissa käytännön asioissa niihin tarttuakseen.

Niin kuin ed. Manninen perusteli, myöskin tähän 11 §:n 6 kohdan jonkun muun syyn perusteella on syytä myöntää kielto taikka asettaa kielto. Mielestäni, ellei tämä eduskunta, istuva eduskunta, uskalla tätä asiaa tehdä, niin ei sitten kyllä uskalla monia muitakaan asioita päättää täältä näin. Siltä osin uskon, että näillä puheilla, mitä tässä on syntynyt ja tullut, näillä puheilla kyllä syntyy valiokunnassa sellainen mietintö, että se on varmasti kalojen sekä kalaveden omistajien kuten myöskin harrastajien edun mukaista.

Herra puhemies! Sen verran voisi sanoa omakohtaisena kokemuksena tähän asiaan: Itse olen onnistunut löytämään sellaisen lammen, umpilammen, mikä on maitteni sisäpuolella olemassa, mistä lähtee joskus vuolaan aikana vesi isompiin vesiin, jossa on yhteistä kalavesialuetta olemassa. Siinä mielessä tämä oli tarkoitus esittää, että kun joskus käy niin, että pystyn sen kalaveden hoitamaan, sinne voisi yhteistoimin ehkäkin kalaveden omistajan elikkä osakaskunnan kanssa taikka heidän suostumuksellaan jotakin kalaa istuttaa ja hoitaa ja kasvattaa siellä niin, että sinne kannattaisi tulla kalaan, kannattaisi tulla kalastamaan ja käymään. Olisi aika nolo juttu, jos kutsuisin sinne ed. Pulliaisen ja ed. Mannisen kalaan ja sitten joku rosvo olisi ne kalat vienyt taikka parhaillaan narraisi niitä sieltä pois. Näin ajatellen ymmärrän tätä maaseudun matkailullista merkitystä, missä itsellänikin tämän tarjouksen lisäksi, mikä on vilpitön, olisi myöskin joltakin yleisöltä tarkoitus ottaa rahakin pois.

Ymmärrän sen, että tarvitaan sellaisia rajoittamistoimenpiteitä, missä lainsäädäntöä väärin — en tarkoita, että väärin tulkitsemalla, mutta sanon, että väärin tulkitsemalla — tulkitaan niin, että kaikki se, mikä ei ole kiellettyä, on sallittua, ja se, mitä ei ole laissa säädetty ja sallittu yksityisen omistusoikeuden suojaan, olisi yleisen kalastuksen ja yleisen käytön periaatteen mukana olemassa. Tähän nähden toivon, että tähän asiaan suhtauduttaisiin sillä lailla neutraalisti, niin kuin itsekin tässä asiassa yritän katsoa ja nähdä.

Herra puhemies! Uskon, että näillä ajatuksilla, joita tässä tänään on esitetty, tämä saa valiokunnassa sellaisen mietinnön ja sellaisen taustan, että se myöskin tyydyttää koko istuvaa eduskuntaa.

Esa  Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela kyseli, miksi yli 65-vuotiaat on vapautettu. Minusta se on hyvin looginen ajatus, kun muistellaan niitä vuosia, kun on puhuttu eläkeläisten asioista, miten on eläkeläisiä kupattu ja kurjistettu. On pieni lohtu, että saa käydä kalassa ilman viehekorttia tai kalastusmaksua. Ed. Seppo Lahtela hyväksyy kai tämän perusteen, koska näin jollakin tavalla voidaan mahdollistaa, että tämmöinen pieni etuus on olemassa, ettei oteta sitäkään etuutta pois tässä.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten keskustelu on osoittanut, tätä lakiehdotusta tulee eräiltä osin korjata. Useissa puheenvuoroissa on myös pohdittu tämän lakimuutoksen todellisia vaikutuksia. Haluan todeta, että lakiesityksen perusteluissa on yksikäsitteisesti kohdassa "Vaikutukset kansalaisten asemaan" todettu, että "esityksellä ei ole vaikutusta yleiskalastusoikeuden nojalla harjoitettuun onkimiseen, pilkkimiseen ja viehekalastukseen", ja edelleen, että "kieltojen ja rajoitusten alaisena voisi lisäksi olla entiseen tapaan enimmilläänkin vain 25 prosenttia asianomaisen kalastusalueen vesialueesta. Käytännössä kiellot ovat koskeneet erittäin pientä osaa niistä alueista, joilla yleiskalastusoikeudet ovat lain mukaan olleet sallittuja", eli tosiaan tästä on pidettävä kiinni, että nämä perusteluihin nyt kirjatut yleisperiaatteet todella toteutuvat myös tuossa lopullisessa laissa.

Edelleen, täällä on joissain puheenvuoroissa väläytetty, että lakiehdotus mahdollisesti pitäisi kokonaankin hylätä. Näin en toivo todellakaan tapahtuvan, koska me olemme osoittaneet keskustelussa, että tässä on paljon hyviä kohtia. Kaksi tärkeää kohtaa ovat mielestäni ne, joissa te-keskuksille annetaan uusia oikeuksia ja myös velvoituksia, eli ne voivat sisällyttää rajoitus- ja kieltopäätökseen tarpeelliseksi katsomiaan ehtoja ja voivat myös rajoituksen tai kiellon perua tai muuttaa ehtoja, jos syytä alkuperäisessä muodossa ei enää ole. Nämä ovat erittäin tärkeitä periaatteita, jotka myös pitää saada todella käytäntöön.

Lisäksi on tärkeää, että nähdään selkeästi se, että nämä kieltoasiat koskevat vain selkeästi rajoitettua ja luonnonolosuhteiltaan suljettua tai pienialaista kohdetta. Tämän tyyppiset asiat tässä tulee käydä läpi, samoin kuin se, että tuo 1 momentin 6 kohta joko poistetaan kokonaan tai se muutetaan siten, kuin aikaisemmassa puheenvuorossani ehdotin.

Hannes  Manninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin vielä haluaisin todeta kalastuksen hoitoon olevista määrärahoista, jotka tulevat sieltä kalastuskorttivaroista ja viehekalastusrahoista, että muun muassa ministeri totesi, että ei ole ollut mahdollisuutta kehyksen puitteissa tätä asiaa hoitaa, mutta totesi myös, että tehän olette tämän ponnen hyväksyneet, ettekö te voisi tätä asiaa hoitaa. Toivoisinkin nyt, että meillä eduskunnassa sen verran on kalamiehiä, että me voisimme tämmöisen muutaman miljoonan määrärahan lisäyksen hoitaa vaikkapa aloitteen pohjalta, koska se on ollut tarkoitus hoitaa silloin, kun tätä kalastuslakia muutettiin.

Mitä tulee tähän eläkeläisten asemaan, minusta siinä vaiheessa, kun tätä säädettiin, oli aika tavalla luonnollista, että kun eläkkeet olivat pieniä ja eläkkeitä oli leikattu, niin varmasti tähän perustuen eduskunta lähti siitä, että eläkeläiset vapautetaan, mutta kun mennään ajassa eteenpäin tulevaisuudessa, jolloin meidän eläkejärjestelmämme astuvat kokonaisuudessaan voimaan, ehkä kymmenen vuoden kuluttua, silloin kun me olemme siirtymässä eläkkeelle, voitaisiin palata tähän asiaan niin, että nostettaisiin tuota ikärajaa ehkä sinne 75:een, jolloin tämä asia saataisiin kuntoon ja ne heikompaa eläkettä saavat eläkeläiset voisivat edelleen sitten ilmaiseksi kalastaa, mutta ne, joilla on riittävä eläke, voisivat maksaa sen viehekortin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Manninen on oikeassa tässä asiassa, että tämä kalastuskorttivarojen puute, mikä tavallaan siellä on aukkona on olemassa, pitää budjettiteitse hoitaa, ja siinä eduskunnalla on kyllä mahdollisuus olemassa. Kunhan ed. Manninen tekee aloitteen, uskon, että siihen löytyy kyllä pitkälti allekirjoittajia ja tämä asia menee eteenpäin.

Mitä tulee ed. Mannisen näkemykseen, että noin kymmenen vuoden kuluttua tämä kalastuksenhoitomaksun raja nousisi jonnekin 75:een taikka niin edelleen, minusta se on kyllä hyvä aika olemassa, ja silloin kun me ed. Mannisen kanssa olemme eläkkeellä, me olemme aktiivisesti arvostelemassa sitä eduskuntaa, joka sellaisen päätöksen tekee tai esittää.