Puhemies! Arvoisa rouva sosiaali- ja terveysministeri, tuleva ex! Haluan kunnioittaa päättyvää ministeriuraanne samalla kysymyksellä, jonka tein itse asiassa viime keväänä. Me olemme lähettäneet sairausvakuutuslain muutoksen sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, ja kysehän on niin sanotusta lääkekorvausuudistuksesta. Lain perusteluissa väitetään, että uudistus on potilaille kustannusneutraali. Niinhän se tietysti onkin, jos arvioidaan kaikkien potilaiden muodostamaa keskiarvoa, mutta lakiin perehtyessä toteaa, että se ei ole sitä kuitenkaan potilasryhmittäin. Eli paljon sairastavat, ne, joitten maksukatto ylittyy, joutuvat maksamaan enemmän kuin aiemmin ja satunnaisesti sairastavat hyötyvät.

Mihin perustuu tällainen poliittinen valinta?

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Aivan oikein, ed. Virtanen, potilaiden kustannus tässä ehdotuksessa laskee kaikkiaan 1,1 miljoonaa euroa ja yhteiskunnan kustannukset laskevat myöskin suhteessa selkeästi, ja viittaatte tähän, kun asiakkaan omavastuukatto tulee täyteen ja sitten maksetaan reseptistä ehdotuksen mukaan 3 euroa kolmen kuukauden reseptilääkkeestä. Siinä tulee myös toisin päin muutos. Kun tällä hetkellä on 5 euron omavastuu, se laskee 3 euroon silloin, kun omavastuukatto ei ole täynnä. Olen yleensä pitänyt sen periaatteen, että osallistun täällä lähetekeskusteluun, sen jälkeen asia on eduskunnan käsittelyssä. Eduskunta valiokunnassa kuuntelee asiantuntijoita ja keskustelee sitten vastuussa olevan ministerin kanssa, jos on tarvetta muutoksiin. Lain perusteluissa on selkeästi sanottu, miksi tällainen ehdotus tehtiin.

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Toki näin on. Valitettavasti valiokunnassa ministeriön edustajat eivät osanneet tai halunneet vastata tähän kysymykseen nimenomaan tältä osin, ja perusteluista se ei oikein käy ilmi. Lähes miljoonan ihmisen kustannukset nousevat. Te puhuitte kokonaiskustannuksista, joihin sisältyy tukkuhintojen alentaminen, mikä on sinänsä myönteistä, mutta itse lääkekorvausten osalta kuitenkin tilanne on se, että paljon sairastavien kustannukset nousevat. Siihen liittyy myöskin kysymys siitä, että kun tämä 5 euron katto poistuu, se on koskenut kaikkien lääkkeiden kertaostoa, ja nyt, kun esimerkiksi diabeetikot joutuvat ostamaan monia lääkkeitä yhtä aikaa, kun se tulee lääkekohtaiseksi, niin heidän kustannuksensa tulevat voimakkaasti nousemaan. Tämä on se asia, joka synnyttää kyllä ihmettelyä potilasjärjestöissä, potilaissa ja myöskin minussa. Kun vastausta ei ole oikein kuulunut virkamiesten taholta, niin ajattelin nyt kysyä sitten teiltä.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Eduskuntahan on juuri nyt vasta aloittanut tämän asian käsittelyn. Lähetekeskustelu oli viime viikolla. Valiokunta halusi jo keväällä ennen kesää kuitenkin keskustella noista periaatteista. Silloin olin toista tuntia valiokunnan kuultavana. Perustelin myös tämän asian. Siellä oli selkeästi sanottu, että on esiintynyt tarvetta estää turhien lääkkeiden hankkimista, joita miljoonia lääkepakkauksia vuodessa hankitaan ja joita sitten palautetaan käyttämättöminä apteekkeihin. Myös toiseen suuntaan vaikuttavia kustannuksia alentavia esityksiä tuohon ehdotukseen sisältyy. Ihan varmasti valiokunta saa kuulla perusteluja varmaan myös virkamiehiltä ja uudelta ministeriltäkin sitten.

Herra puhemies! Sairaus aiheuttaa köyhyyttä ja köyhyys sairautta. Lähetekeskustelussa tästä lääkekorvauksesta esitin epäilyni siitä, että paljon sairastavien, vakavasti sairastavien, jotka joutuvat käyttämään kalliita lääkkeitä ja useita lääkkeitä, esimerkiksi diabetesta sairastavat, kustannukset nousevat kiistattomasti.

Onko oikein, että pitkäaikaissairaat, jotka joutuvat ostamaan kalliita lääkkeitä, joutuvat maksamaan niitten, jotka pääsevät vähän vähemmällä, jotka ovat vähän onnekkaampia, kulut? Siis tässähän siirretään vakavasti sairailta, pitkäaikaissairailta, rahaa vähän parempiosaisille ihmisille. Onko tämä, ministeri Mönkäre, sosiaalisesti oikein?

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tein todella kovasti töitä kaksi vuotta valmistellessani tuota esitystä, jotta siitä olisi tullut oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Ainoa asia, mihin täällä eduskunnassa on puututtu, on tuo reseptimaksu omavastuukaton täytyttyä. Sekin perustui tietoon siitä, että sairausvakuutuskorvauksia reseptilääkkeistä saavilla ihmisillä on noin 1,3 reseptiä keskimäärin kullakin, ja esitykseen sisältyy paljon reseptejä tarvitsevien osalta poikkeusmahdollisuus. Kun nyt kuuntelette asiantuntijoita eduskunnassa, kuinka paljon on niitä, joilla on sitten niitä useampia reseptejä, niin eduskunta harkitkoon, onko se kohtuutonta, että sitten jokaisesta reseptistä maksetaan siis 1 euro per kuukausi lääkkeestä, jonka saa muuten maksuttomasti. Katsotte sieltä ne tilastot, kuinka paljon on niitä ihmisiä, joilla on enemmän kuin yksi resepti. Jos tulette siihen tulokseen, että tämä on kohtuuton, niin silloin täytyy miettiä, mitä asiassa tehdään. Itse en tullut siihen tulokseen, että muuta olisin voinut esittää.