Ilkka Kantola /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka olenkin koiraihminen ja koirien ystävä, tämän lakialoitteeni tarkoituksena on turvata hautausmaarauha. Vaikka nykyinen järjestyslaki säätelee koirien ulkoiluttamista yleisillä paikoilla taajama-alueilla, laki ei riittävästi ota huomioon hautausmaan erityisluonnetta. Hautausmaillahan on vuosituhansien ajan ollut erityinen kulttuurinen merkitys, siis paljon ennen kuin kristinusko esimerkiksi tuli Suomeen tai ylipäänsä syntyi. Tämä hautausmaiden erityisluonne, kulttuurinen luonne, johtuu siitä — näin arvelen — että hautausmaat ovat rajapinta elämän ja kuoleman välillä. Kuollut haudataan ja hän päätyy hautausmaalle.

Omaiset käyvät hautausmailla muistelemassa kuolleitaan. Kuoleman ehdottomuus ja elämän rajallisuus ovat konkreettisina tosiasioina läsnä hautausmailla. Siksi ei ole mikään ihme, että hautausmaan kulttuureissa keskeistä on ollut ihmisten surun, kaipauksen kunnioittaminen ja pois nukkuneitten muiston vaaliminen. Hautausmailla liikkuvien omaisten tunteet ovat herkimpiä ja voimakkaimpia. Ihmisillä on oikeus, että näihin tunteisiin suhtaudutaan kunnioittavasti.

Nykyinen järjestyslaki vuodelta 2003 sallii koiran ulkoiluttamisen hautausmaalla, kunhan koira on kytkettynä. Laki kuitenkin kieltää koiran viemisen uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille tai yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle. Hautausmaa ansaitsee saman suojan kuin uimarannat, hiihtoladut tai lasten leikkialueet. Kytketyt koirat eivät hautausmaalla ole ongelma terveydellisistä syistä tai turvallisuussyistä. Ongelma on kulttuurinen. Niin yksittäiset kansalaiset kuin seurakunnatkin ovat viestittäneet siitä, että koirien pääsy hautausmaalle saatetaan kokea loukkaavana ja hautausmaan rauhaa rikkovana. Kansalaista loukkaa mahdollisuus, että koira tekee tarpeensa hänen omaisensa haudalle tai tulevaisuudessa hänen leposijansa päälle. Se, että näin tapahtuu, on väistämättä nähtävissä jälkinä valkoisissa hangissa talvisaikaan esimerkiksi.

Arvoisa puhemies! Järjestyslakia säädettäessä hautausmaiden erityinen luonne jäi liian vähälle huomiolle. Ehkä kirkkoa ei kuultu tässä riittävästi. Kun on tehty päätös, ettei hautausmaita eroteta muista yleisistä paikoista, on kyseessä iso kulttuurinen ratkaisu alueella, jossa kulttuuri on kaikkein vanhinta. Evankelisluterilaisen kirkon kirkkohallitus on asiassa lähestynyt sisäasiainministeriötä jokin aika sitten, taisi olla viime vuoden puolella, ja kiinnittänyt huomiota asiaan.

Järjestyslain muuttaminen antaisi seurakunnille mahdollisuuden rajoittaa koirien ulkoiluttamista hautausmailla ja varjella perinteisiä omaisten suruun ja vainajien kunnioittamiseen liittyviä arvoja. Laissa tulisi, kuten nykyisessäkin, olla mahdollisuus perustellusta syystä poiketa pääsäännöstä. Omainen voisi siten erityisin perustein tulla hautausmaalle kytketyn koiransa kanssa.

Sisäasiainministeriön suunnitelmissa on tiettävästi vuonna 2003 säädetyn järjestyslain toimivuuden arviointi. Olisikin enemmän kuin paikallaan, että tässä yhteydessä ministeriössä tarkistettaisiin lakia hautausmaita koskevilta osin. Korkeakulttuurin tunnettu yhteinen piirre on, että hautausmaat erotetaan muista julkisista alueista. Toivoisin, että Suomi pysyy korkeakulttuurin maana.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kantolan tekemä lakialoite on erittäin hyvä, ja perusteluja tuossa juuri äsken kuulimme. On tunnustettava, että itsekin olen ollut tietämätön, että järjestyslaissa on tämmöinen aukko, koska myös omalla paikkakunnallani kyllä kyltit ovat hautausmaan porteilla, että sinne ei koiria saisi viedä, ja tietenkin olen sitä noudattanut. Ei olisi tullut mieleenkään, että vien oman koirani. Puhujalla itsellään on myös tälläkin hetkellä ja aiemmin ollut koira.

Täällä todetaan, että muun muassa hiihtoladuille koirien vieminen on kielletty, ellei sitä erikseen ole sallittu, mutta valitettavasti löytyy turhan paljon esimerkkejä, että muun muassa näillä hiihtoladuilla kävellään, latu rikkoontuu, ja siellä mukana on sitten kodin lemmikki ja sinne myös näitä tarpeita ilmestyy.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä todeta tämän, että myös turhan usein asuntojen, omakotitalojen tonteille ilmestyy näitä "käyntikortteja". Syyllinen ei ole koira vaan tämän talutushihnan toisessa päässä oleva ihminen. Toki pitäisi tällaisiin asioihin kiinnittää huomiota ja tietää, mikä kuuluu hyviin tapoihin, mikä ei.

Jos ed. Kantola olisi pyytänyt nimeäni tähän lakialoitteeseen, olisin sen mielelläni kirjoittanut, mutta toivon, kun todennäköisesti tämä hallintovaliokuntaan menee, että tämä täsmennys tehdään. Toki jo muutenkin olisi toivonut, että tätä lakialoitteessa esitettyä täsmennystä olisi noudatettu. Hyvin harvoin itse olen tavannut, että joku toinen ulkoiluttaisi koiraa hautuumaalla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Minulle on yllätys kanssa tämä, että tämmöistä säännöstä ei ole laissa olemassa, koska itse on joskus nuorempana tullut oltua kirkon ylimpänä ja alimpana työntekijänä. Soittelin kelloja ja kaivoin hautoja, ja ei siellä kyllä koiria näkynyt. Muistaakseni siellä oli semmoinen kyltti, missä luki, että koirien vienti kielletty, eivätkä ihmiset kyllä tuoneetkaan koiria. Jopa hautausmaan järjestyssäännöissä oli, että siis koneellinen kaivu oli kielletty, se on niin pyhä paikka. Sen takia haudankaivu tehtiin käsityönä. Nyt en ole käynyt katsomassa, joko tämä kulttuuri on loppunut, mutta siihen aikaan oli tämmöinen olemassa. Sen takia kannatan lämpimästi tätä aloitetta, että tämä menisi läpi. Vaikka tässä ei ole kuin yksi nimi, ed. Kantolan allekirjoitus, niin siitä huolimatta kyse on sen verran tärkeästä ja pyhästä asiasta, että tämä pitäisi ottaa vakavasti. Nimittäin ed. Kantola kuvasi sitä, että siellä koirat jätöksiään tekevät. En minäkään tykkäisi, että joku kuseksisi minun hautakivelleni sitten. Jos joku sinne hautakiven ostaisi, toivon mukaan se on luonnonkivi, ei siis edes hiottu kivi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän tämän lakialoitteen nimenomaan tunnemaailman asiana. Jos ajatellaan tätä asiaa hyvin pragmaattisesti, minulla on siitä kokemuksia aika paljon. Olin nimittäin vuodesta 1962 vuoteen 1975 täällä Helsingin kaupungissa yliopiston Viikin opetus- ja koetilan yksi näistä käytännön valvojista siellä 420 hehtaarin tilalla. Se oli varsinainen supikoirien ja kettujen, miksikä sitä nyt voisi sanoa, eldorado. Näitä eläimiä oli siellä valtava määrä, ja ne juoksuhaudoissa pesivät ja siinä ratapenkassa, joka kulki siihen aikaan Herttoniemeen. Oli selvä asia, että nämä eläimet kävivät myöskin Malmin hautausmaalla keikoilla. Siis toisin sanoen mitään eroa ei ollut siinä, oliko siinä saman kokoinen koira tai saman kokoinen kettu ja sitten vähän pienempi supikoira, vaikka näin sanottuna. Toisin sanoen siis tällä perusteella tässä ei ole ideaa. Mutta, arvoisa puhemies, on ideaa ja ajatusta sillä, että juuri sillä tavalla, kuin ed. Kantola lakialoitteensa esitteli, otetaan tämä tunnepuoli esille ja tehdään siitä kulttuuriperusteinen asia. Silloin olen tällaisen aloitteen kannalla.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kunnioitan toki ed. Ilkka Kantolan osaamista kaikin puolin ja aivan kuin ed. Pulliainen ymmärrän tämän emotionaalisena, myös eettisenäkin kysymyksenä, ehkä myös eettisenä, vaikka tämä on ehkä esteettinenkin kysymys, niin kuin täällä on esitetty. Näissä hautausmaissa on kilpi, niin kuin ed. Lahtelakin totesi, että koirien vienti hautausmaalle kielletty. Sellaisia käytäntöjä on toki, mutta ajattelisin niin, että vastuu on todella koiran omistajalla. Vapaasti juoksevat koirat, jotka juoksevat omia aikojaan, eivät paljon tästä järjestyslain muutoksesta tule tietämään sen enempää kuin supikoirat ja ketutkaan. On tietysti varsin kummallista, jos hautausmaalla kävijä — ja sinänsä on hieno asia, että kävijöitä on enenevässä määrin — ei pidä huolta lemmikistään ja kytke sitä hihnaan ja estä näitä täällä jo mainittuja toimenpiteitä haudoilla. Haluaisin kuitenkin varsin raadollisesti todeta, että koiran kakka sinänsä ei ole niin kamala asia missään, ja jos se on sinne syntynyt tällaisen huolimattoman koiranpitäjän toimesta niin, että hän on sallinut sen tapahtua, niin se on tietysti sen ihmisen vika. En tiedä sitten, miten hän suhtautuu näihin järjestyssääntöjen muuttamisiin.