Arvoisa puhemies! Ulkopolitiikka on melko herkkä laji. Suomi on pyrkinyt olemaan mieluummin lääkäri kuin tuomari aina kansainvälisten konfliktien yhteydessä. On valitettavaa, että ulkoministeri Tuomioja ei ole tänään paikalla, mutta meillä on täällä varapääministeri. Sen vuoksi esitänkin kysymyksen hänelle.

Ulkoministeri Tuomioja nimittäin on hiljattain käsitellyt jälleen omalla tavallaan Lähi-idän kriisiä nettikolumnissaan ja myös iltapäivälehdissä ja verrannut sitä pöyristyttävästi jopa edesmenneeseen, taannoiseen, Etelä-Afrikan apartheid-politiikkaan. Haluan kysyä arvoisalta pääministeriltä:

Miten oikein on, onko tämä ulkoministerin yksityisajattelua vai edustaako tämä laajemmin hallituksen linjaa?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Hallituksen linja on selkeä. Suomalaisten linja näyttää olevan vähän erilainen, kun katsoo kyselyjä, miten suhtaudutaan Israelin politiikkaan. Ulkoministeri on laaja-alainen ja sanavalmis, ja se näkyy hänen nettikolumneistaankin aivan kuolemattomalla tavalla silloin tällöin, niin tälläkin kertaa.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia varapääministerille tästä vastauksesta. Se oli hyvin selventävä. Toivoisinkin, että myös meidän ulkoministerimme muiden eurooppalaisten kollegojen tapaan voisi vierailla alueella, sekä palestiinalaisalueella että Israelin alueella, eikä vain kotitietokoneen äärestä katsella maailmaa. Nimittäin melkein kaikki muut ovat siellä vierailleet. Hän ei vielä ulkoministeriaikana ole käynyt, jotenka tämän vastauksen pohjalta voimme luottaa siihen, että kansalaiset voivat luottaa, että hallitus on sitoutunut puolueettomasti toimimaan Lähi-idän rauhan ja vakauden puolesta.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Tältäkin osin Suomi ulkopolitiikassaan on sitoutunut voimakkaasti Yhdistyneiden kansakuntien ja tietenkin Euroopan unionin politiikkaan, jotka ovat monelta osin yhteneväisiä. EU:n politiikka Lähi-idän osalta on pitkään ollut tasapainoa hakeva siinä konfliktissa, joka siellä näyttää olevan likimain pysyvä. Valitettavasti se on konflikti eikä siihen ratkaisua helpolla löydy. Senkin vuoksi Suomen on syytä pysyttäytyä sillä linjalla, joka meillä on, joka on siis Euroopan unionin politiikkaa noudattava, joka taas on Yhdistyneiden kansakuntien toimintaan voimakkaasti sitoutunut.

Puhemies! Minusta on hyvä, että me voimme Suomessa käydä vapaasti ulkopoliittista keskustelua. Myöskin ed. Takkulalla on oikeus esittää omia näkemyksiään, mutta toivon, että hän myöskin antaa ulkoministeri Tuomiojalle saman oikeuden esittää omia näkemyksiään. On valitettavaa, että ministeri Tuomioja ei nyt ole paikalla.

Puhemies! Laajentaisin tätä kysymystä sikäli myöskin ulkopolitiikan alalla, että viimeksi ministeri Kääriäinen omassa nettikolumnissaan kovasti painotti Naton roolia siinä, että me joudumme ensi vuonna täällä eduskunnassa ottamaan kantaa turvatakuisiin, jotka vain Naton puolelta tulevat.

Minulla on tässä Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Hanna Ojasen artikkeli. Hän toteaa: "Suomen viimeaikainen Naton roolia suojeleva asenne voi olla jopa haitallinen EU:lle. Ehkä Suomi suojelee jonkinlaista ihannekuvaa — Natoa, jollaista ei todellisuudessa enää ole olemassa. Ainakin Suomi suojelee status quota, tietynlaista pysähtyneisyyttä, järjestöjen rooleissa."

Ministeri Kääriäinen, oletteko te nyt puolustamassa sellaista status quota, joka on pysähtyneisyyttä eikä edusta tämän päivän maailmaa?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Minä otin kantaa siihen itsestäänselvyyteen, jonka ainakin tämän salin täytyisi tietää vaikka yöllä herätettynä, että ensi keväänä ja ensi syksynä hallitus ja eduskunta päättävät selonteon yhteydessä Suomen turvallisuuspoliittisen peruslinjauksen ja että siinä linjauksessa on käytettävissä kaksi perusvaihtoehtoa. Jos on muita vaihtoehtoja, niin kertokaa se ainakin minulle ja ainakin kahden kesken. Eli siis halusin avata tämän itsestäänselvyyden niin selvällä suomella kuin sen vaan pystyy avaamaan, jotta tiedettäisiin, minkälaisen tärkeän valinnan edessä hallitus on ja eduskunta on, ilman minkäänlaista dramatiikkaa ja korostaen myös, että sekin valinta, joka tarkoittaisi vaikkapa nykyisen linjan jatkamista, on sekin lähtökohtaisesti valinta samoin kuin se, että luovuttaisiin nykylinjauksesta ja lähdettäisiin jollekin muulle tielle. Ajoin avoimuutta, ed. Elo, enkä mitään pysähtyneisyyttä.