Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Olen etupäässä valmistautunut vastaamaan mahdollisiin kysymyksiin. Asia on jo esitelty tänään myöskin ulkoasiainvaliokunnalle. Kysymyksessä ei ole itse asiassa varsinaisesti uusi asia. Suomi on ollut Bosnia-Hertsegovinassa mukana aikanaan Sfor-operaatiossa noin 400 rauhanturvaajalla. Sittemmin rauhanturvaajien määrä on laskenut. Se oli vielä viime vuoden kesällä noin 100. Tänä päivänä siellä ei enää Sfor-operaatiossa olla, mutta siviilikriisinhallinnan henkilöstöä on noin parikymmentä muuta henkilöä ja noin parikymmentä poliisia.

Nyt kyseessä on Althea-operaatio, josta tulee itse asiassa käytännössä Euroopan unionin ensimmäinen kriisinhallintaoperaatio tässä laajuudessa. Sitähän on harjoiteltu Makedoniassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa, mutta tietysti merkitykseltään ja laajuudeltaan Bosnia-Hertsegovinan Althea-operaatio on ihan toisen näköinen.

Se, että tämä on eduskunnan täysistunnossa valtioneuvoston selontekona, johtuu siitä, että rauhanturvaamislain 2 §:n 3 momentin mukaan tällaista menettelyä edellytetään silloin, jos rauhanturvaoperaation voimankäyttöä koskevat toimivaltuudet ovat perinteistä rauhanturvaamista laajemmat. Näin on tässä tapauksessa, mutta toisaalta nämä voimankäyttösäännöt ovat, voi sanoa, yksi yhteen samat kuin aiemmassa Sfor-operaatiossa käytössä olleet niin sanotut Naton voimankäyttösäännöt. Näin ollen tässä ei ole mitään muutosta siihen voimankäyttösäännöstöön nähden, jossa Suomi jo Bosnia-Hertsegovinassa on aikaisemmin ollut mukana.

Tarkoituksena on, että Suomi lähettää paikalle noin 200 sotilashenkilöä rauhanturvaajina sekä alkuvaiheessa vielä noin 30 hengen kansallisen rakennus- ja toimeenpano-osaston. Milloin tämä operaatio voidaan päättää, siitä ei pysty tänään sanomaan. Tämä operaatio on ollut jo hyvin pitkään. Bosnia-Hertsegovinassa tilanne sinänsä on kyllä rauhoittunut ja rauhanturvaajien määrää on voitu koko ajan vähentää, mutta edelleenkin tilanne on sellainen, sanoisin, että niin kauan kuin eräät tunnetut Haagiin vaaditut sotarikolliset ovat vapaana, että tällaista rauhanturvaoperaatiota siellä tarvitaan toistaiseksi ja Suomen on syytä olla tässä operaatiossa mukana.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Myös puolustusvaliokuntaa informoitiin tänään tämän operaation osalta.

Bosnian operaatiossahan on kyse siitä, että Euroopan unioni olisi halunnut jo kauan aikaa sitten siirtää tämän operaation Natolta EU:lle. Kuitenkin Naton ja Euroopan unionin väliset erimielisyydet, tai ehkäpä niitä olisi parempi luonnehtia Naton sisäisiksi erimielisyyksiksi, johtivat siihen, että pitkään aikaan ei löytynyt yksimielisyyttä siitä, miten tämä operaatio siirretään Natolta Euroopan unionille. Näissä erimielisyyksissä oli kyse ennen kaikkea samoista erimielisyyksistä, jotka olivat esillä viime vuoden syksyllä käsiteltäessä Euroopan unionin perustuslakiluonnosta.

Neljä Euroopan unionin jäsenmaatahan vaati jo aikaisemminkin, mutta erityisesti viime syksyn aikana Euroopan unionille omaa itsenäistä suunnittelukapasiteettia, oman itsenäisen suunnittelupäämajan perustamista Belgian Tervureniin Natosta irrallisena. Tämä oli yksi keskeinen syy siihen, että Yhdysvallat Naton johtavana valtiona suhtautui epäillen tämän Bosnia-operaation siirtämiseen Euroopan unionille. Vasta sen jälkeen, kun Yhdysvallat sai takeet siitä, että Naton vaikutus itse operaatiossa senkin jälkeen, kun operaatio on muodollisesti siirtynyt EU:n vastuulle, säilyy, Yhdysvallat oli valmis näyttämään vihreää valoa itse päätökselle.

Yhdysvallat mitä ilmeisimmin pelkäsi oman vaikutusvaltansa heikkenemistä Bosniassa, ja vasta sen jälkeen, kun Ranska vakuutti Yhdysvalloille, että EU-johtoinen Bosnia-operaatio suunnitellaan Natossa ja että Naton vaikutusvalta säilyisi senkin jälkeen, kun operaatiota johtaa Euroopan unioni, Yhdysvaltain epäilykset alkoivat vähetä. Pariisissa vuoden 2003 lokakuussa esimerkiksi Ranska pyrki vakuuttamaan Yhdysvaltain ulkoministeriön Euroopan asioiden keskeiselle vaikuttajalle Robert Bratkelle, että mistä tahansa tässä EU-operaatiossa olisikin kysymys, sen toimeenpanossa käytettäisiin aiemmin vuoden alussa sovittua Naton ja EU:n yhteistyöjärjestelyä, jota kutsutaan Berlin+-menettelyksi. Tämä menettely varmistaisi myös Naton vaikutusvallan säilymisen. Tämä järjestely antaa Euroopan unionille mahdollisuuden käyttää Naton voimavaroja Euroopan unionin omissa operaatioissa, mutta edellyttää Euroopan unionin käyttävän sotilasliiton suunnittelua ja sotilasliiton muita rakenteita operaatioiden toimeenpanossa.

Ehkä on myös todettava, että Yhdysvallat näytti pelästyvän sitä, että Euroopan unioni pystyi suunnittelemaan itsenäisesti Kongon operaation. Ennen kaikkea Yhdysvallat pelkäsi, että Bosnian operaation siirtäminen EU:n vastuulle lisäisi painetta EU:n oman suunnittelupäämajan perustamiseen ja tätä kautta EU:n itsenäisyys Natosta kasvaisi.

Edellä jo mainittu Robert Bratke, Yhdysvaltain ulkoministeriön Euroopan asioiden keskeinen vaikuttaja, varoitti Euroopan unionia itsenäisistä operaatioista, mutta sanoi Yhdysvaltain olevan Pariisissa käytyjen keskustelujen jälkeen varma, että ajatus EU:n itsenäisestä suunnittelupäämajasta oli nyt kuollut ja kuopattu. Ja, herra puhemies, juuri näin on käynyt, eli ne erimielisyydet, jotka leimasivat Pohjois-Atlantin sotilasliittoa ja joita virheellisesti on kutsuttu Euroopan unionin ja Naton välisiksi erimielisyyksiksi, on nyt ratkaistu sillä tavalla, jonka me kaikki voimme lukea muun muassa tästä valtioneuvoston selonteosta.

Käytännössä kyse on siitä, että Euroopan unioni tukeutuu tässä operaatiossa Naton suunnittelu- ja esikuntarakenteisiin. Euroopan unioni toisin sanoen ei ole itsenäinen sen paremmin suunnittelu- kuin esikuntatehtävissäkään. Toiseksi kompromissiin kuuluu myös se, että Yhdysvallat säilyttää edelleen sotilaallisen läsnäolonsa Bosniassa. Yhdysvalloilla tulee tulevaisuudessa Naton kautta olemaan Sarajevossa esikunta ja noin 150 sotilasta. Tämän Nato-esikunnan tehtäväksi mainitaan ensi sijassa sotarikollisten kiinniotto, mutta käytännössä kyse on siitä, että Yhdysvallat haluaa Naton kautta säilyttää vaikutusvaltansa myös tulevaisuudessa Bosniassa ja Bosnian operaatiossa.

Voimme myös todeta, että tämä operaatio on suunniteltu Natossa olevassa suunnitteluelimessä Shapessa. EU:n operaatioesikunta toimii nyt tässä Naton Euroopan-joukkojen päämajassa.

Herra puhemies! Halusin käyttää tämän puheenvuoron siksi, että tämä operaatio, josta me nyt olemme päättämässä, osoittaa, millä tavalla ne ristiriidat, jotka viime syksynä luonnehtivat Pohjois-Atlantin sotilasliittoa, ovat saaneet ratkaisunsa. Tämä operaatio, jolle me varmasti yksimielisesti olemme näyttämässä vihreää valoa, perustuu Yhdistyneiden kansakuntien valtuutukseen, eli kysymys on nykyisen rauhanturvalain kanssa sopusoinnussa olevasta operaatiosta.

Mutta käyttäisin tätä tilaisuutta hyväkseni kysyäkseni ulkoministeri Erkki Tuomiojalta: mitä on tapahtumassa rauhanturvalaille? Kun ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan edustajat tapasivat juuri Suomessa vierailleen Naton pääsihteerin, kuulimme, että hän keskusteluissaan ulkoministerin kanssa oli saanut informaatiota rauhanturvalain muuttamisesta siten, että nykyiseen rauhanturvalakiin lisätään myöskin Euroopan unionin mandaatti, Euroopan unionin valtuutus. Jos tämä informaatio pitää paikkansa, niin tämä tuntuu aika oudolta, koska toistaiseksi edustakuntaa on informoitu vain siitä, että hallitus selvittää rauhanturvalain muuttamisen tarpeen. Onko nyt asianlaita niin, että Naton pääsihteeri kuulee ennen eduskuntaa sen, mitä lainsäädännölle Suomessa on tapahtumassa?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lausun erityisen tyytyväisyyteni siitä, että rauhanturvaamislain 2 §:ään on aikoinaan eduskunnan päätöksellä säädetty tämä 2 momentti, jonka perusteella tämäkin selonteko on annettu, koska juuri näin mahdollistuu se, että eduskunta käy tämän laatuisen keskustelun, kuulee sellaisen esittelypuheenvuoron, jonka ministeri Tuomioja täällä jo piti, ja sen puheenvuoron, jonka ed. Laakso äsken juuri piti, koska juuri nämä kaksi puheenvuoroa osoittavat sen, että eduskunta on ollut todella viisas, kun se on tähän menettelyyn tullut. Sehän ei tapahtunut ihan mutinoitta silloin aikoinansa. Täällähän oli toisiakin ajatuksia siitä, onko tämmöinen menettely lainkaan paikallaan.

Totean, että tästä kuitenkin tämmöisenä fyysisenä suoritteena näköjään selviää aika paljon. Samalla tavalla tämä on miltei yksi yhteen se paperi, ensimmäisen sivun johdanto-osaa lukuun ottamatta, mikä täällä jo oli edellisellä kerralla, oliko se joskus tammikuussa 2003 vai milloinhan se oli, jotakin sellaista. Joka tapauksessa on hyvä, että tämä keskustelu voidaan käydä ja kuulla sellaisetkin terveiset kuin ed. Laakso äsken totesi.

Jari  Vilén /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä Althea-operaatio on äärettömän tärkeä Euroopan unionin oman tulevaisuuden ja Euroopan unionin uskottavuuden kannalta, ja sen takia sen menestyminen on hyvin keskeistä meille kaikille.

Minustakin oli kiinnostavaa kuulla ed. Laakson alustus näistä taustoista ja näkökulmista, miten hän näkee tämän keskustelun edenneen ja näiden ratkaisuvaihtoehtojen avautuneen, joiden puitteissa olemme päässeet siihen tilanteeseen, että olemme todellakin käynnistämässä ja tukemassa omalta osaltamme yhtä keskeistä uutta toimintamuotoa Euroopan unionissa.

Ed. Laakson puheenvuorossa minulle jäi hieman avoimeksi se ongelma-asettelu, minkä hän näkee tässä keskeisenä, koska me itse olemme toistuvasti korostaneet sitä, että pyrimme välttämään päällekkäisyyttä, ja me olemme itse korostaneet sitä, että Naton läsnäolo ja myös Yhdysvaltain läsnäolo Euroopassa on keskeinen vakauttava tekijä. Se keskeinen syy, minkä takia me olemme nyt tilanteessa, että Euroopan unioni on ottamassa omaa vastuuta myös Balkanin alueesta, pohjautuu, kuten myös ed. Laakso tietää, niihin kauhistuttaviin kokemuksiin ja muistoihin niistä sisällissodan vuosista ja siitä verilöylystä, mitä Balkanin alueella koettiin ja mitä Euroopan unionin jäsenvaltiot olivat kykenemättömiä, poliittisesti kykenemättömiä, tai sotilaallisesti kykenemättömiä, ottamaan vastaan kantaen vastuuta omalta osaltaan. Sen takia pidän äärettömän tärkeänä, että tämä operaatio onnistuisi, ja pidän hyvin tärkeänä, että myös Suomi omalta osaltaan on osallistumassa omien resurssiensa ja voimavarojensa puitteissa.

Mutta näen myös tässä hankkeessa tai harjoituksessa, niin kuin sotilaat sitä haluavat kutsua mielellään, omat riskinsä. Riski todellakin on komentoketju, mitä meille tässä lyhyesti on kuvattu. Itsekin toivoisin ulkoministeriltä hieman täsmällisempää selvitystä siitä, miten ja millä tavalla ongelmat pyritään ratkaisemaan, jos jotakin yllättävää operaatiossa sattuu. Pelkään itse, että jos komentoketjun järjestys ei ole täysin selvä, lopullisesti päätöksen tulee tekemään ja vastuun tulee kantamaan sitten paikan päällä oleva joukkojen komentaja, oli hän sitten suomalainen tai englantilainen tai kuka sotilas siellä tehtävää aikanaan tuleekin hoitamaan.

Sen takia, mikä on poliittinen vastuu, miten EU:n poliittinen turvallisuuskomitea Cops omalta osaltaan pystyy valvomaan ja varmistamaan operaation toimintakyvyn ja miten tämä ketju toimii, on tietysti hyvä selvittää jo ennakkoon hyvin selvästi, mutta uskon, että juuri käytäntö on se, joka tulee tässä olemaan kaikkein ratkaisevin siinä, miten nämä sovitut Berlin+-järjestelyt tulevat omalta osaltaan toimimaan. Suomen rooli on hyvin kiinnostava tässä, koska me olemme antamassa kuitenkin merkittävää panosta yli 200 sotilaalla tai henkilöllä sinne ja olemme myös omalta osaltamme ottamassa johtovaltion tai kehysvaltion roolia ja asettamassa jopa komentajan yhdelle hyvin haastavalle alueelle, mitä Bosnia-Hertsegovinan alueella on olemassa.

Olisi kiinnostavaa kuulla myös ministeriltä se, miten käydyissä keskusteluissa on pohdittu juuri kysymystä sotarikollisista. Kuten hän itsekin esittelypuheenvuorossaan totesi, varmaan Bosnian alueen vakauttamisen yksi keskeinen kysymys ja uskottavuuden saavuttamisen keskeinen kysymys on siellä vielä vapaina olevien sotarikollisten kiinni ottaminen. Meille annetun hallituksen selonteon perusteella näyttää siltä, että juuri sen pienen joukon Nato-sotilaita tai Nato-esikunnan alaisia sotilaita keskeiseksi tehtäväksi jäisi tämä sotilasrikollisten kiinniotto. Tulevatko EU:n joukot tukemaan, tulevatko suomalaiset joukot toimimaan tässä tehtävässä, vai mitkä ovat ne tässä määritetyt Daytonin sopimuksen mukaiset turvallisuus- ja vakauttamistehtävät? Se, miten työnjako muun muassa tältä osin on jaettu, on asia, josta varmasti on syytä saada tarkempi selvyys ja tieto.

Muutoin omalta osaltani pidän erittäin perusteltuina niitä esityksiä ja puheenvuoroja ja sitä selostusta, mitä olemme saaneet niin ulkoasiainvaliokunnassa kuin myös puolustusvaliokunnassa, ja ennen kaikkea myös pidän tärkeänä, että operaation kustannusten osalta on olemassa kestävä rahoituspohja.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että eduskunta pääsee keskustelemaan näistä asioista, Suomen osallistumisesta EU:n sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon, tässä tapauksessa Bosnia-Hertsegovinassa.

Tuo, mitä ed. Laakso omassa puheenvuorossaan totesi Naton sisällä olevasta ikään kuin säröstä, siis mielipideriidasta tai erilaisista intresseistä, Yhdysvaltojen johtavana Nato-valtiona ja sitten joidenkin eurooppalaisten Nato-valtioiden välillä ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden ikään kuin valmiudesta esimerkiksi sotilaalliseen suunnitteluun omatoimisesti ilman Yhdysvaltoja, on tärkeä asia. Yleensäkin tämän Naton sisäisen tilanteen tarkastelu on asia, joka vaatisi enemmän huomiota ja meidän huomiotamme. On yleisesti Suomessa todettu ja aika yleisenä mielipiteenä se tilanne, joka ei voi olla hyvä eikä tyydyttävä, että on ainoastaan yksi supervalta ja yksinapainen maailmanjärjestys, jossa todellakin maailmaa johdettaisiin sotilaallisesti ja sotilaallista voimaa käyttäen yhdestä paikasta ja tällainen paikka on toki sitten Washington tai Pentagon.

Näin ollen tämä tilanne vaatisi kyllä meiltäkin todella tarkkaa arviointia Euroopan unionin jäsenmaana siitä, mikä on Suomen tilanne ja linja, mikä olisi meidän kansallinen etumme myös suhtautumisessa Euroopan unionin sotilaalliseen ulottuvuuteen.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä Bosnia-Hertsegovinan kriisinhallintaoperaatiohan on luontevaa jatkoa sille arvokkaalle työlle, jota Suomi on rauhan ja vakauden eteen tehnyt.

Rauhanturvatehtävät ja kriisinhallintatehtävät ovat kyllä muuttuneet vuosien saatossa ja muun muassa voimankäyttösäännöt ovat olleet jatkuva keskustelun aihe. Olisi erittäin hyvä, jos rauhanturvalaki tuotaisiin eduskuntaan keskusteluun, ja uskon, että useaa komentajaa helpottaisi kovasti siellä arjen päätöksenteossa, jos ne säännöt täsmentyisivät siitä, mitä ne ovat olleet nykyisellään.

En tiedä, kuinka tarkasti tätä on ohjeistettu, mutta ainakin siinä, mikä täällä tulee esille, tämä jättää hieman tulkinnanvaraa, ovatko nämä nyt täsmälleen samat kuin on sekä EU-säännöksissä että Nato-operaatioiden säännöksissä.

Ulkoasiainministeri  Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä menee nyt pikkuisen poikkeuksellisessa järjestyksessä, että ensin ähkäistään ja sitten otetaan ryyppy. Tarkoitan tällä sitä, että nämä kysymykset, joita ed. Vilén täällä esitti ja jotka ovat sinänsä erittäin tärkeitä ja perusteltuja kysymyksiä, tulivat jo aamupäivällä käsitellyiksi ulkoasiainvaliokunnassa ennakoivasti, asiantuntijat kävivät tätä esittelemässä.

On kyllä totta, niin kuin totesin, että komentoketjun tietty epäyhtenäisyys, se, että siellä on myöskin erillinen pieni Nato-operaatio omalla tehtävällään, ei ole ihannetila. Mutta kaikki asiantuntijat katsoivat, myös nimenomaan sotilasasiantuntijat, että tästä tuskin on odotettavissa mitään käytännön ongelmia, mutta on kyllä tiedostettu, että tällaiset asiat olisi hyvä saada paperillakin selviksi ihan yksityiskohtia myöten, ennen kuin operaatioon ryhdytään. Toisaalta on muistettava, että tämä on ensimmäinen operaatio, jossa sovelletaan näitä niin sanottuja Berlin+-järjestelyjä, joista Naton ja Euroopan unionin välillä on sovittu, ja niihin tietysti liittyy sellaisia yksityiskohtia, joita ei aina kaikkia voi etukäteen ennakoida.

Kuten ed. Pulliainen, minäkin olen tyytyväinen rauhanturvaamislakiin, erityisesti siihen 2 §:n momenttiin, joka edellyttää selontekoa silloin, kun poiketaan tavanomaisessa rauhanturvaamisessa käytetyistä voimankäyttösäännöistä. Jos nyt oikein muistelen, niin taisin silloin olla mukana siinä vaikuttamassa, että tällainen muotoilu tähän tuli. Enkä näe, että jos rauhanturvaamislakiin puututaan, niin tähän seikkaan ja siis muutenkaan eduskunnan osuuteen tässä päätöksenteossa tultaisiin millään lailla puuttumaan tai ainakaan sitä rajoittamaan.

Kun ed. Laakso kysyi rauhanturvaamislaista, niin valmisteilla olevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa tultaneen ottamaan se kanta, että rauhanturvaamislakia tullaan vielä tämän syksyn aikana uudelleen tarkastelemaan selonteossa tehtyjen linjausten valossa. Mutta selonteossa ei ole eikä siis hallituksella ole myöskään muutenkaan mitään valmista kantaa siihen, millä lailla rauhanturvaamislakia mahdollisesti olisi syytä tarkistaa. Mutta ei tarvitse olla Naton pääsihteeri, vaan riittää, kun lukee suomalaisia lehtiä, voidakseen havaita, että olen itse lausunut omana käsityksenäni, että kun tätä rauhanturvaamislakia tarkastellaan, silloin myöskin tämä niin sanottu mandaattikysymys tulee tarkasteltavaksi juuri siinä valossa, voisiko Euroopan unionin päätös olla riittävä mandaatti YK:n turvaneuvoston tai Ety-järjestön päätöksen lisäksi. Vain nämä kaksi tapausta nykyinen rauhanturvalaki tuntee.

Mielestäni tätä tulee, ja sen olen sanonut avoimesti, harkita ja katsoa ennakkoluulottomasti. On nimittäin muistettava, että toisin kuin YK:n turvaneuvostossa, Suomi on EU:ssa veto-oikeudella ensin päättämässä, voidaanko ylipäätänsä jotain operaatiota käynnistää, ja ennen kuin edes voi tulla kysymys siitä, osallistuuko Suomi millään tavoin tällaiseen operaatioon, on meidän täytynyt antaa hyväksymisemme sellaiselle operaatiolle ylipäätänsä. Siinä mielessä kannattaa nähdä, että tässä ei ole minnekään meiltä poispäin luovutettavasta päätöksenteosta kysymys, jos tällainen muutos tehdään. Mutta hallituksella ei ole vielä tähän mitään kantaa ja on ehkä ennenaikaista vielä lähteä sitä kantaa ennakoimaan. Mutta kun rauhanturvaamislakiin muistakin syistä, joihin tässä keskustelussakin on viitattu, saattaa olla tarvetta tehdä joitakin tarkistuksia, niin on silloin myöskin tätä asiaa tarkasteltava ennakkoluulottomasti.

Seppo  Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä tietysti hallituksen osalta selonteko vaikuttaa järkevältä, viisaalta ja oikealta. Linjaukset ovat oikean suuntaisia ja oikean mallisia. Kun ministerin puheenvuorosta kävi ilmi, että rauhanturvalakiin joudutaan tavalla taikka toisella palaamaan, niin toivoisin, että myöskin tähän operaatioon liittyen, niin kuin tulevaisuudessa koko rauhanturvalakiin liittyen, suomalaisten voimankäyttösääntöjen tulisi olla kuitenkin sellaiset, että voimaa on enemmän käytettävissä kuin sitä koskaan tarvitaankaan. Aina on sellainen vaara olemassa, että suomalaiset kulkevat perässä ikään kuin puukeppilinjalla. Kunhan ei vaan tule käymään niin, että suomalaiset ovat Euroopan unionin jälkimaa siinä, mikä heidän voimankäyttömahdollisuutensa on. Tämän asian perusteella suomalaiset hurskastelevat yleensä näissä asioissa. Pitäisi olla etunenässä, mutta pitäisi olla myöskin sellaiset mahdollisuudet, että voimaa ei tarvitse koskaan käyttää.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! On tietenkin selvää, ettei tarvitse olla Naton pääsihteeri ollakseen selvillä siitä, että Suomessa pohditaan rauhanturvalain muutosta. Itse asiassa kysymykseni oli se, näyttikö ulkoministeri vihreää valoa Naton pääsihteerin kanssa keskustellessaan sille, että rauhanturvalakia muutetaan siten, että myös EU-mandaatti lisätään nykyiseen rauhanturvalakiin, toisin sanoen, että Suomi voi osallistua tulevaisuudessa sellaisiin operaatioihin, joilla ei ole Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston valtuutusta. Naton pääsihteerin mukaan keskustelussa ulkoministerin kanssa tämä tuli esille.

Mitä tulee rauhanturvalain muuttamiseen ylipäänsä, näyttää siltä, että Suomessa on nyt eri koulukuntia sen suhteen, mitä rauhanturvalaille pitäisi tehdä. Jotkut vaativat rauhanturvalain muuttamista kokonaan. Käytännössä tämä merkitsisi puuttumista myös siihen, mihin ulkoministeri Tuomiojan mukaan muutoksessa ei tulla puuttumaan, eli eduskunnan asemaan. Tällä hetkellä esimerkiksi puolustusministeriön ja Pääesikunnan piirissä spekuloidaan sillä, että eduskunta voisi antaa jälkikäteen valtuutuksen sellaisille operaatioille, joille etukäteen ei voida, ei ehditä, antaa valtuutta. Kun Suomi nyt on suuntautumassa EU:n taistelujoukkojen perustamiseen — Suomeltahan edellytetään kansallista päätöstä tässä kysymyksessä ilmeisesti viimeistään marraskuun alussa — ja kun hallitus näyttää suuntautuvan EU:n taistelujoukkojen perustamiseen ja siihen, että Suomi on mukana näissä taistelujoukoissa, lähtökohta on se, että nämä joukot voidaan lähettää operaatioalueelle jopa viidessä vuorokaudessa. Silloin on tietenkin kysyttävä, mikä paikka eduskunnalla päätöksenteossa on. Riittääkö nykyinen järjestely, jossa eduskunta etukäteen käsittelee operaation? Ymmärsin ulkoministerin tarkoittavan, että tässä suhteessa muutosta ei tarvita eikä muutosta ole tulossa. Haluan vain todeta sen, että tällainenkin spekulaatio vakavasti otettavilla tahoilla on tällä hetkellä ilmassa.

Eräissä Euroopan unionin jäsenmaissa, jotka myös ovat Naton jäsenmaita, tällainen käytäntö on jo olemassa. Parlamentilta ei tarvita etukäteen hyväksyntää. Joissakin Naton jäsenmaissa ei tarvita myöskään jälkikäteistä hyväksyntää ja joissakin jäsenmaissa voidaan parlamentilta saada ikään kuin jälkikäteen hyväksyntä.

Mielenkiintoista on nähdä, kuka Suomessa ensimmäisenä esittää sitä, että eduskunta voitaisiin tässä kysymyksessä syrjäyttää ja että eduskunnalta voitaisiin vasta jälkikäteen saada jo lähetettyjen joukkojen lähettämiseen valtuutus.

Toinen kysymys on se, joka täällä parissa puheenvuorossa on jo vilahdellut, kysymys voimankäyttösäännöksistä. Todella, tämä äärilinjahan on se, mitä ed. Lahtela edustaa, että voimankäyttösäännöksiä ei pitäisi olla ollenkaan. Voimaa pitäisi olla käytössä enemmän kuin tarpeeksi. Eduskunnan puhemies — muuten ainoana suomalaisena — on toistaiseksi käyttänyt sellaisen puheenvuoron, että Suomen pitää olla valmis osallistumaan myös kaikkein vaativimpiin tehtäviin, ei niin kuin ulkoministeri ja presidentti toteavat, että Suomella pitää olla kyky osallistua myös nykyistä vaativampiin tehtäviin, vaan puhemies sanoo, että pitää olla valmius osallistua kaikkein vaativimpiin tehtäviin. Suomeksi sanottuna kysymys on hyökkäysoperaatioista, joita varten Euroopan unionin taistelujoukkoja, taisteluosastoja, muuten rakennetaan myös hyökkäysoperaatioita varten. Eli ääripää on se, että Suomen pitäisi olla mukana kaikkein vaativimmissa, myös hyökkäysluontoisissa operaatioissa ja rauhanturvalaissa olevat nykyiset säännökset, jotka estävät tämän, pitäisi poistaa. Ed. Lahtela ja puhemies Lipponen tässä suhteessa näyttävät olevan samalla puolella.

Kolmanneksi on sitten kysymys YK:n mandaatista. Täytyy sanoa, kun seuraan kohtalaisen tarkasti esimerkiksi sitä, mitä ulkoministeri Tuomioja näissä kysymyksissä on vuosien varrella puhunut ja myöskin viimeisten kuukausien aikana, että olen saanut todellakin sen käsityksen, että ulkoministeri Tuomiojan kanta on viime kuukausien aikana muuttunut myönteiseksi sille, että tulevaisuudessa rauhanturvalakia tullaan täydentämään lisäämällä sinne Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön mandaattien lisäksi myös Euroopan unionin mandaatti eli säädös siitä, että tulevaisuudessa Suomi voisi osallistua Euroopan unionin operaatioihin, joilla ei ole Yhdistyneiden kansakuntien valtuutusta.

Mitä tämä merkitsee? Ministeri Tuomioja, onko Suomi turvallisempi tilanteessa, jossa Yhdysvallat on ottanut itselleen oikeuden tulkita kansainvälistä lainsäädäntöä siten, että se voi halutessaan tehdä koska ja missä tahansa intervention ulkomaille riippumatta siitä, mitä mieltä Yhdistyneet kansakunnat on? Eli Yhdysvallat on jo ottanut itselleen tämän oikeuden, ehkäisevän sodankäynnin ja ehkäisevien iskujen nimissä oikeuden vähät välittää Yhdistyneiden kansakuntien päätöksistä. Nato on ottanut jo vuonna 1999 Washingtonin huippukokouksessa itselleen saman päämäärän. Nato tosin totesi, että tavoitteena on saada Yhdistyneiden kansakuntien mandaatti, mutta ellei sitä saada, niin Nato voi toimia myös ilman Yhdistyneiden kansakuntien mandaattia. Venäjä; me olemme kuulleet Venäjältä useitakin huolestuttavia puheenvuoroja, joissa Venäjä ilmoittaa, että myös he voivat tehdä ilman YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiä ennalta ehkäiseviä iskuja.

Jos Euroopan unioni tekee vielä samanlaisen, niin täytyy kysyä, onko Suomen asema turvallisempi kuin se on tällä hetkellä vai turvattomampi kuin se on tällä hetkellä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laakso kantoi huolta siitä, tuleeko suomalaisten osallistua kaikkein vaativimpiin tehtäviin ja ovatko suomalaiset valmiita osallistumaan kaikkein vaativimpiin tehtäviin. Ed. Laakso tietää aivan yhtä hyvin kuin tässä itsekin, että suomalaiset pyrkivät kaikkein vaativimpiin, kaikkeen etunenässä; mitä tulisempi paikka, niin sinne on suomalaisten halu olemassa. Vain Suomen eduskunta ehkä vähän tässä tätä asiaa pyörittelevänä elimenä, niin kauan kuin eduskunnan tahtoa tarvitaan, on jarruna tässä asiassa olemassa, mitä pitäisin hyvänä.

Mutta ed. Laakson on hyvä muistaa myöskin, että viime viikolla, kun suomalaiset linjasivat tulevan puolustus- ja turvallisuusselonteon sisällön ja päättivät luopua 2012 jalkaväkimiinoista, tasavallan korkein johto presidentistä ja ulkoministeristä alkaen oli voimakkaasti tätä asiaa ajamassa ja tekemässä. Nytpä minä katselen suurella mielenkiinnolla, milloin samat henkilöt alkavat ajaa suomalaisia näihin kaikkein vaativimpiin ed. Laakson mainitsemiin tehtäviin, eli ajaa semmoiseen tuliseen pätsiin, minne nämä suomalaiset ehkä ovat menossa, niin kuin aikaisemmin viittasin.

Kyllä tässä täytyy sanoa, että maailma on erikoinen ja ihmeellinen, mutta tämä ei liity mitenkään näihin voimankäyttösäännöksiin, vaan mielestäni voimaa pitää olla käytettävissä silloin, kun mennään. Mutta tässä asiassa olen melkoisen varma, että olen ed. Laakson kanssa samaa mieltä, ettei joka paikassa suomalaisten tarvitse olla ensimmäisenä esimerkkiä näyttämässä ja, miten sanoisi, miehiänsä myöskään näille kentille uhraamassa.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela ei todellakaan halua kaikkein vaativimpiin tehtäviin. Niitähän olisi tarjolla Irakissa, kun Yhdysvallat ei pystynyt joka kaupunkiin menemään. Osa Irakista on Yhdysvaltainkin miehitysarmeijan kontrollin ulkopuolella. Sinnekö sitten suomalainen jääkärikomppania rynkyt käsissä vaativimpaan tehtävään? En tiedä, onko tämä puhemiehen linja.

Mutta, arvoisa puhemies, kuinka paljon Suomessa on republikaaneja? Kun republikaanien konventti oli nyt New Yorkissa, niin siellähän Kalifornian kuvernööri Schwarzenegger totesi, että ne ovat kaikki republikaaneja, jotka ovat sitä mieltä, että USA:n pitää tehdä se eikä tämän UN:n eli nimenomaan YK:n. Näin on ...

Nimenomaan, puhemies, tämä liittyy siihen, koska sellainen kaikki kriisinhallinta, joka ei ole YK:n hatun alla, on nimenomaan Nato-johtoista enemmän tai vähemmän, ja nimenomaan eniten siellä Naton sisällä johtaa Yhdysvallat, jolloinka se on tätä republikaanien linjausta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävässä asiassa haluan korostaa, että silloin, kun tapahtuu olennaisia muutoksia, eduskunnan on voitava aina tehdä ratkaisu asiassa. Haluan korostaa sitä, että Suomen rauhanturvaoperaatioiden, tapahtuivatpa ne missä nimissä tahansa, pitää olla ylimmän päättävän elimen, eduskunnan, hyväksymiä, jolloin niillä on koko kansan tuki takanaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Liittyen tähän selontekoon myöskin ja siihen, mitä ei ole siellä kirjoitettu eikä julki annettu suomalaisten halusta olla mukana tässä EU:ssa kaikessa eturivissä: toivottavasti ei, niin kuin aikaisemminkin sanoin, tule sellaista näytön paikkaa, että suomalaisten pitää olla näyttämässä ensimmäisenä tietä.

Mutta kyllähän tässä nyt vähän sellainen henki on olemassa, että käydään kisaa ja taistelua siitä, kumpi on vahvempi, puolustuksellisempi, rauhallisempi, turvallisempi, Nato vaiko nämä EU:n tulevat joukot. Vähän itselläni on niin kuin semmoinen kello olemassa tässä, että tämän EU:n turvatakuitten ja EU-joukkojen kautta alkaa syntymään vähän myöskin sellaista taisteluhenkeä ja hyökkäyshenkeä, niin kuin nyt Naton ja Irakin kohdalla tässä suhteessa on olemassa. Toivottavasti näin ei koskaan tule olemaan eikä käymään, mutta uhkatekijöitä on ilmassa aina olemassa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Minä en ole havainnut minkäänlaista taisteluhenkeä tai ylipäänsä sotahenkeä silloin, kun Euroopan unionin kriisinhallinnan kehittämisestä on keskusteltu ja siitä päätetty unionissa. Päinvastoin tämä Bosnia-Hertsegovinan operaatiokin kertoo siitä, että unioni on erilainen kansainvälinen yhteisö kuin mikään muu. Ainakin se on hyvin erilainen myöskin kuin Nato siinä suhteessa, että unionilla on konfliktien ennaltaehkäisyn ja kriisienhallinnan varalta käytössään laajempi valikoima erilaisia keinoja, joista sotilaallinen kriisinhallinta on vain yksi ja eräällä tavoin ääripään tapaus, mutta johonka sisältyvät kaikki Euroopan unionin taloudellisen yhteistyön, siviilikriisinhallinnan ja muun vastaavan keinot, joita nyt juuri täällä Bosnia-Hertsegovinassa käytetään.

Palaan nyt siihen, mistä on kysymys, Euroopan unionin ensimmäisestä tämän laajuisesta operaatiosta, jossa Suomi on ollut yksi niitä, jotka ovat jo alusta alkaen pitäneet juuri Bosnia- Hertsegovinaa erityisen sopivana unionin kriisinhallinnalle siksi, että EU:lla on hyvin laajaa toimintaa, osallistumista ollut Bosnian jälleenrakentamiseen, Bosnian oikeusvaltion rakentamiseen ja vahvistamiseen, Bosnian taloudelliseen avustamiseen, ja nyt sitten jo vuosi sitten EU on vastannut Bosniassa poliisioperaatiosta. On silloin järkevää, että EU:lla on se kokonaisuus käytössä. Se ei ole yksinomaan sotilaallisista kriisinhallintakeinoista riippuvainen. Mielestäni tämä on se unionin vahvuus, jota suomalaisten kaikilla tavoin on syytä olla kehittämässä.

Se nyt täytyy joka tapauksessa sanoa, että mitään sellaisia operaatioita, joita Suomi ei ole valmis hyväksymään ja joille Suomi ei ole antanut nimenomaista puoltolausettaan, ei unioni voi nykyisellään eikä myöskään uuden perustuslakisopimuksen mukaan käynnistää. Siinä mielessä voin sanoa, että tunnen ainakin oloni jonkin verran turvallisemmaksi, kun Suomi on mukana EU:n päätöksenteossa tänään, kuin jos emme olisi siinä mukana.

Sitten ed. Lindqvist kysyi näistä voimankäyttösäännöistä ja siitä, kuinka tarkkaan ne vastaavat suorassa käytössä olleita Nato-sääntöjä. Täytyy sanoa, että en nyt ole sanakirjan kanssa käynyt niitä lävitse, valiokunnilla on mahdollisuus tällainen vertailu tehdä, mutta tarkoituksena ei ole ollut niitä muuttaa, koska tässä on nimenomaan tältä kannalta kysymys jatkuvuuden turvaamisesta. Siihen sisältyy silloin täsmälleen samat voimankäyttösäännöt kuin tähänkin saakka.