Arvoisa herra puhemies! Kysymykseni koskee huumeidenkäyttäjien hoitoonpääsyä, ennen kaikkea alaikäisten lasten ja nuorten. Me tiedämme, että huumeet ovat halventuneet ja niitä liikkuu eri puolilla Suomea paljon. Nuorten asenteet huumeidenkäyttöä kohtaan ovat lieventyneet tai tulleet sallivammiksi, eli käyttö on lisääntynyt. Tiedämme myös, että niiden joukossa, jotka Suomessa vuosittain kuolevat huumeisiin, on nuoria. Monet perheet ovat todella hädissään. Kysymykseni on:

Mitä hallitus on tekemässä nimenomaan näitten alaikäisten huumeidenkäyttäjien hoitotarpeeseen vastaamisessa? Minkälaisia keinoja ollaan kehittämässä, että hoitoonpääsy tulisi mahdollisimman oikeaan aikaan?

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Hoitotakuuhan sinänsä koskee terveydenhuollossa myöskin näitä ryhmiä hoitoon pääsyn osalta, mutta nämä ovat usein akuuttitilanteita luonnollisesti, jolloinka hoitoon pääsee sitten terveydenhuollon puolella ensiaputilanteissa heti. Mutta meillä on ollut eri kunnissa vähän eroja, miten hoitoon on päässyt, koska hoitolaitokset ovat osassa kuntia olleet täynnä ja sinne on ollut jonotusta, mutta tilanne on tällä erää mielestäni parantumassa tai parempi. Pääkaupunkiseudulla on ollut ongelmia, ja tietenkin sitten hoito on kallista.

Tässä on kaiken kaikkiaan vaikutettava tietenkin siihen, että huumeitten käyttöä ei aloiteta. Meillä on tämä matalan kynnyksen hoito-ohjelma plus sitten tietenkin muita esimerkkitapauksia onnistuneista huumeittenkäyttäjien hoito-ohjelmista. Mainittakoon, että kun Suomi on EU:n puheenjohtaja tämän vuoden loppupuolella, niin meillä on iso EU-tason huumekonferenssi Suomessa, jossa on asiantuntijoita EU:sta ja myöskin EU:n ulkopuolelta, muun muassa Venäjä on mukana, katsotaan tätä huumeittenkäyttöä kokonaisuutena, ja se on myöskin poliisitoimen ja terveystoimen yhteiskokous. Me myöskin kansainvälisellä tasolla paneudumme näihin asioihin todella voimakkaasti.

Mutta mainittakoon, että Suomessa kuitenkin huumeittenkäyttö on sillä tavalla hoidollisesti hallinnassa, että mitään isoja lisäyksiä ei ole viime aikoina tapahtunut.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä joka tapauksessa moni nuori, joka on motivoitunut ja haluaisi vapaaehtoisesti hoitoon, ei pääse, vaan sanotaan, että monta monta kuukautta joutuu odottamaan. Mutta minun kysymykseni vielä on, kun nämä monet perheet, joilla on lapsia tässä ongelmassa, toivoisivat muita uudenlaisia keinoja kuin näitä matalan kynnyksen ja niitä, mitä meillä on:

Miten hallitus suhtautuu esimerkiksi pakkohoitoon, että otettaisiin mahdollisimman tiukasti heidät, koska se olisi heidän suojaksensa ja heidän parhaaksensa?

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tämä pakkohoitokysymys ei ole juuri nyt viime aikoina ollut tapetilla, mutta varmasti pitää näitäkin miettiä. Meillä on ollut vähän semmoinen käytäntö sekä päihdeäitien että huumeittenkäyttäjien osalta, että jos tulee tällaisia pakkoja, niin he häviävät kokonaan sitten tästä järjestelmästä ja heitä on hyvin vaikea tavoittaa. Nykyinen käytäntö, jota me olemme ulkomaille vieneet Suomen esimerkkinä, tämä matalan kynnyksen hoitoonohjaussysteemi, on sellainen, että hakeudutaan vaikka nimettömänä sinne hoitoon eikä karata sitten pois koko systeemistä. Näissä tilanteissa, jolloin tullaan neulojen vaihtoon, voidaan aina myöskin antaa sitten terveysinformaatiota, valistusta ja kaikella tavalla pitää täällä järjestelmän hyppysissä nämä henkilöt.

Arvoisa puhemies! Oivallinen kysymys sikäli, että tänään Irti Huumeista ry kävi eduskunnassa jättämässä adressin, jolloin kaikki eduskuntaryhmät olivat paikalla. Me saimme usean tuhannen ihmisen kirjoittaman adressin. Kuulimme noin 15 äidin ja omaisen tarinat heidän omista nuoristaan. Nyt kun kuuntelin ministerin vastausta, niin ymmärrän, että ministeri vastaa näin, mutta teidän olisi pitänyt olla, ministeri Hyssälä, kuuntelemassa näiden vanhempien tarinoita. Siellä oli yhteinen käsitys meillä kaikilla kansanedustajilla, että tämä asia täytyy aivan eri lailla, kuin te annatte kuvaa, ottaa seuraavissa hallitusneuvotteluissa selvästi hallitusohjelmaan. Siellä on huutavaa hätää hyvin monella lailla, ja yksi pieni asia itse asiassa on tämä tahdosta riippumaton hoito. Toivoisin, että nyt miettisitte tykönänne ihan kotiläksynomaisesti, josko kuitenkin tämä hallitus vielä kerkiäisi tänä vuonna tehdä jotain. Kun ed. Rauhala kysyi, niin minä toistan kysymykseni:

Mikä on hallituksen kanta tällä hetkellä tähän niin sanottuun pakkohoitoon?

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Olen tavannut huumeidenkäyttäjiä ja äidit erikseen, en juuri tänään, mutta he ovat ryhmänä käyneet minun luonani täällä eduskunnassa ja olen tavannut ja kuullut heidän kertomuksiaan. Olen samaa mieltä, että siellä on hyvin paljon ahdistusta, hätää ja hyvin monenlaisia tapauksia, ja he olivat huolestuneita Subutex-matkoista Tallinnaan ja yhäti edelleen Latviaan ja näin edespäin. Näitä kysymyksiä on sitten ministeriössä tämän tapaamisen jälkeen selvitelty. Selvitimme Kansanterveyslaitoksen ja ministeriön osalta, miten pystymme estämään, ettei Subutex-katukauppaa pääsisi syntymään. Kyllä tässä on meillä ministeriössä työtä tehty koko ajan hyvin monella tasolla. Se ei ehkä näy ulospäin kaikki. Se ei ole joka päivä tiedotusvälineissä, mutta kyllä me olemme pyrkineet tätä tekemään. (Ed. Löv: Entäs se pakkohoito?) — On ihan selvää, että varmasti tämä pakkohoitoasia voidaan ottaa tarkasteluun. En näe, ettei sitä voitaisi ottaa.

Arvoisa puhemies! Huumausainehoidoissa ja ennalta ehkäisevässä työssä on se ongelma, että pitkälti monet hankkeet ovat projektiluontoisia ja tilapäisen hankerahoituksen varassa. Kuitenkin on kysymys pysyvästä toiminnasta, josta on jatkuva huutava pula ja tarve. Sama ongelma koskee montaa muuta sosiaali- ja terveydenhuollon erittäin hyvää ja tarpeellista toimintaa, että edetään projektista toiseen. Toisaalta projekteihin on helpompi saada rahoitusta, koska ne eivät niin sanotusti jää budjettipohjiin, mutta ongelmana on se, että osa näistä projekteista projektin päätyttyä katoaa ja tieto ja osaaminen katoaa. Olisin kysynyt:

Onko sosiaali- ja terveysministeriöllä aikomusta tehdä tälle ongelmalle jotain?

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Näinhän se on kaikissa projekteissa, että on tarkoitettukin, että projekti alkaa ja päättyy ja toivon mukaan siitä tulee pysyvää toimintaa joko järjestöissä tai kunnissa, kuntien palvelujärjestelmässä. Täytyy sanoa, että kunnathan viime kädessä palvelujärjestelmässä vastaavat huumeittenkäyttäjien hoidosta, narkomaanien hoidosta ja niin edespäin. Mutta täytyy olla kiitollinen, että meillä on hyviä järjestöjä, A-klinikkasäätiö hyvänä esimerkkinä, jota Raha-automaattiyhdistys rahoittaa. Meillä on paljon järjestöjä, jotka tekevät erinomaista työtä tässä vaikeasti tavoitettavassa, vaikeassa asiakasryhmässä. En olisi mitenkään niin toivoton, kyllä meillä on paljon hyviä esimerkkejä, miten on onnistuttu, Diakonialaitos ja näin edespäin. Siellä on hyvin paljon prostituution ja narkomaanien kanssa tehty esimerkillistä työtä ja on myöskin onnistuttu.

Arvoisa herra puhemies! Meillä on yksilön oikeusturva turvattu jopa perustuslaissa, ja sanoisin niin, että jos me haluamme pakkohoitoa ja sen toimintaedellytyksiä parantaa Suomessa, se vaatisi yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön, oikeusministeriön ja myöskin sisäasiainministeriön piirissä. Tällä hetkellä tilanne on se, että henkilöt saavat tappaa itsensä tai vatsassa olevan lapsensa käyttämällä alkoholia tai huumeita siten, että heidän vanhempansa ja lähiomaisensa eivät pysty puuttumaan tilanteeseen.

Ymmärsin, ministeri, äskeisestä vastauksestanne, että vilautitte sitä, että tämä otetaan vakavasti, mutta tarkoittaako se yksiselitteisesti sitä, että te tuotte lakiesityksen eduskuntaan tämän hallituksen toimesta, jolla tämä pakkohoitoasia saadaan eduskunnan harkintaan? Minä väitän, että täällä on yli sata kansanedustajaa, jotka olisivat valmiita tukemaan sitä.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Sitä se ei ehdottomasti tarkoita, vaan sanoin, että me voimme miettiä ja harkita sitä ministeriön sisällä yhtenä keinona, mutta en ole valmis siitä kyllä tältä istumalta vielä lakiesitystä tekemään ja tuomaan. Täytyy katsoa vaikuttavuus ja muitten maitten kokemukset ja esimerkit jne.

Arvoisa puhemies! Jatkaisin vielä tästä alaikäisten tahdonvastaisesta hoidosta. Voisiko tuota asiaa ottaa esille lastensuojelulain avaamisen yhteydessä?

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Niin, meillä lastensuojelulaki on nyt tekeillä, ja kyllä siinä monipuolisesti katsotaan tätä kenttää, mutta en tässä nyt osaa siihen yksityiskohtaan vastata.

Arvoisa puhemies! Koulujen rooli tässä huumeitten vastaisessa taistelussa on hyvin keskeinen. Millä tavalla meillä opetushallinnon ala on saatu sitoutettua huumeittenvastaiseen työhön, koska meillähän on tällä hetkellä eilisen Helsingin Sanomien tiedon mukaisesti noin 30 prosenttia lukiolaisista ja ammattikoululaisista niitä, jotka ovat kokeilleet huumeita? Millä tavalla tähän toisen asteen oppilaitten huumeittenvastaiseen työhön on panostettu?

Opetusministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tämähän on läpileikkaava asia koulun toiminnassa ollut jo pitkään. Ei siinä ole niin kuin periaatteessa minusta mitään huonoa ja väärin toimivaa. Se on sitten eri asia, voimmeko vielä enemmän panostaa. Varmaan aivan keskeinen tekijä on mahdollisimman aikaisessa vaiheessa puuttuminen. Tässä niin kuin muissakin kouluhyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä ratkaisee erittäin paljon kotien ja koulun yhteistyö. Ongelma on siinä tässä osassa, että jos on huumeenkäyttö päässyt pitkälle, niin silloin tämä kodin ja koulun yhteistyö oikein sekään ei enää pääse kunnolla kiinni vaan tarvitaan paljon pidemmälle menevää hoitoonohjausta. Koulussa on normaali terveydenhuolto, oppilaanohjaus jne., jotka sitten tässä asiassa auttavat.