Heidi Hautala /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys periaatteellisesti erittäin tärkeästä rikoslain osittaisuudistuksesta. Hallituksen esityksen tavoitteena on saada Suomen rikoslaki nykyistä täsmällisemmin vastaamaan kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman-perussäännön määritelmiä joukkotuhonnasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista. Suomi saa näin nykyistä paremmat mahdollisuudet käsitellä itsenäisesti perussäännössä määriteltyjä erittäin vakavia rikoksia.

Yhdenmukaistamisella rikoslaki perussäännön kanssa pyritään välttämään tilanne, jossa kansainvälinen rikostuomioistuin joutuisi ottamaan asian käsiteltäväkseen sen vuoksi, että se katsoisi Suomen lainsäädännön mukaiset toimenpiteet riittämättömiksi. Esityksen taustalla voidaan nähdä uudenlainen käsitys rikosoikeuden luonteesta ja merkityksestä. Rikosoikeutta on pitkään pidetty luonteeltaan hyvin kansallisena oikeudenalana. Tämä perinteinen käsitys on kuitenkin ajan mittaan muuttunut. Kansainvälisessä yhteisössä on havaittu, että joukkotuhonnan, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten vastustaminen ja rikoksentekijöiden saattaminen vastuuseen on kaikkien valtioiden edun mukaista.

Kansainvälisellä rikosoikeudella on merkittävä rooli oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien ja maailmanrauhan toteuttamisessa. Rikosoikeuden tähänastisen kansainvälistymiskehityksen merkittävimpänä edistysaskeleena voidaan pitää kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman-perussääntöä. Suomi on ratifioinut perussäännön jo vuonna 2000, ja se on tullut voimaan vuonna 2002. Perussäännön lähtökohtana on, että rankaiseminen joukkotuhonnasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista kuuluu ensisijaisesti kullekin valtiolle itselleen. Kansainvälinen rikostuomioistuin on toimivaltainen vain, jos kansallinen oikeudenkäyttö joko ei toimi lainkaan tai toimii puutteellisella tavalla.

Kun perussäännön hyväksymistä koskeva hallituksen esitys oli vuonna 2000 eduskunnan käsiteltävänä, lakivaliokunta totesi, että Suomen oikeus vastaa perussääntöön sisällytettyjä kriminalisointeja melko pitkälle, mutta se ei kuitenkaan ole täsmälleen samanlainen. Lakivaliokunta piti tuolloin välttämättömänä, että Suomi valmistautuu muuttamaan ... (Hälinää)

Kiitos, arvoisa puhemies! — Lakivaliokunta piti tuolloin välttämättömänä, että Suomi valmistautuu muuttamaan kansallisia säännöksiä niin, että ne tositilanteessa vastaavat kansainvälisiä säännöksiä. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy mietinnössään lakivaliokunnan kannanottoon. Se totesi lisäksi, että mahdolliset kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan kuuluvia rikoksia koskevat oikeudenkäynnit pitää ensisijaisesti voida käydä Suomessa. Hyväksymällä nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys saadaan Suomen rikoslainsäädäntö lakivaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan aikaisemmin edellyttämällä tavalla vastaamaan Rooman perussäännön määritelmiä. Lakivaliokunta puoltaa mietinnössään hallituksen esityksen hyväksymistä eräin vähäisin tarkistuksin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta on tehnyt tässä hyvää työtä, ja tuo, että on päästy Rooman sopimuksen kanssa samalle viivalle, on tietysti tärkeää. Nyt, kun konfliktit lisääntyvät ja muun muassa Lähi-idässä Irakissa on tiedossamme erittäin laajamittainen sota, jota myös sotaa käyvät osapuolet ovat tutkineet sotarikosten näkökulmasta, niin tämä lainsäädäntö on yhä tärkeämpää ja ajankohtaisempaa.

Nämä lisäykset, jotka tähän ovat tulleet, ne ovat tietysti, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja sanoi, pieniä muutoksia. Mutta itse asiasta keskusteleminen on tärkeää ja näin ollen sen huomaaminen, että myös Suomi on osana tätä kokonaisuutta, jossa muun muassa vankilennot, joita on tutkittu myös Euroopan unionin toimesta ja joilla on kuljetettu lähinnä Yhdysvaltain toimesta epäiltyjä henkilöitä maasta toiseen — tämä liittyy toisaalta sotarikollisuuteen ja toisaalta sitten siihen, miten ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

Arja Karhuvaara /kok:

Herra puhemies! Ei tarvitse edes hakea esimerkkejä ulkomailta näistä rikoksista ihmisyyttä vastaan ja niiden kansallisista tuomioista eikä ulkovaltojen vaikutuksista näihin tuomioihin. En tiedä olisiko eduskunta jo valmis siihen, että meillä olisi mahdollisuus ainakin omalta kansalliselta osaltamme perua aiemmat sotasyyllisyystuomiot, mistä eduskunnassa on jo monia vuosia keskusteltu.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun tämä asia oli lähetekeskustelussa, selvitin, olisiko tässä yhteydessä mahdollista nostaa esiin kysymys Suomessa aikanaan Neuvostoliiton painostuksesta ja suomalaisten kommunistien innostuksesta säädetyn sotasyyllisyyslain kumoamisesta. Nyt nimittäin tilanne on se, että tuota lakia ei ole missään vaiheessa eduskunnassa varsinaisena lainsäädäntötoimenpiteenä kumottu eikä tuo laki myöskään oman sisältönsä mukaisesti ole määräaikaa voimassa.

Selvitin asiaa korkeimpien oikeudellisten asiantuntijoidemme kanssa, ja heidän tulkintansa oli se, että sotasyyllisyyslaki, vaikka sitä ei ole kumottu ja vaikka se ei ole määräaikaisena säädetty, ei ole enää tosiasiallisesti voimassa. Muuten olen tietysti ed. Karhuvaaran kanssa samaa mieltä siitä, että jokin tapa, jolla olisimme voineet osoittaa silloisen lainsäädännön perustuneen ulkopuoliseen painostukseen ja ettei sitä Suomessa koskaan ole aidosti hyväksytty, jokin tapa ja signaali olisi ollut paikallaan, mutta tässä yhteydessä esimerkiksi tätä harkitsemaani mahdollisuutta ei ollut.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Minua lämmitti ed. Hautalan huomautus siitä, että Suomessa on kiinnitetty huomiota siihen, että nämä lait vastaisivat todella niitä määritelmiä, mitä indoeurooppalaisilla ranskan ja englannin kielillä on tehty, koska viimeksi toin justiin esille sen, että koska Suomi ja Viro ovat ainoat ei-indoeurooppalaiset kielet tämmöisessä lainsäädännössä, niin meillä tapahtuu selkeästi ihmisoikeuksien rikkomisia jo siinä, että meillä käännetään liian löyhästi lakia. Hyvä esimerkki on justiin tämä, mitä käytin siitä, että vahingossa Ruotsissa on laissa "sexuell misshandling", mutta se onkin "trakasseri", jonka ruotsalaiset kehittivät sen takia, että selkeästi määriteltäisiin se asia sitten. Ottivat ranskasta, koska siellä on sitä vanhaa perinnettä, sukuverta, sanan ylimenevä "jahtaaminen", että menee niin pitkälle — aivan niin kuin siellä Valko-Venäjälläkin "vainotaan" omia kansalaisia, huomatkaa, ei "häiritä" omia kansalaisia vaan "vainotaan". Jotta nämä lait vastaisivat oikeudellisesti määritelmiä, niin minä väitän, kun minulle on tullut palautetta, että Suomessa on EU:n suhteen jopa törkeästi ruvettu rikkomaan omia kansalaisia vastaan tehtäessä liian ympäripyöreätä lainsäädäntöä, niin että lyödään joku häirintä ympäripyöreänä ja ruvetaan määrittelemään sitä sitten sen jälkeen jotenkin kansalle. Eli kiitos ed. Hautalalle ainakin tässä asiassa siitä, että asiaan on perehdytty.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että kansainvälisesti tehdään lakeja sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, ja tärkeää, että kansalaiset voisivat näitä laajalti tajuta, jolloinka kansalaisilla olisi tieto, mikä on oikein, mitä ei hyväksytä, mikä on väärin, ja siinä suhteessa valiokunta on tehnyt hyvää työtä asian osalta.