Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Vasta kokemamme finanssikriisi alkoi syksyllä 2008, kun Lehman Brothers -pankki päästettiin kaatumaan. Investoinnit ja maailmankauppa sen seurauksena hidastuivat. Seurannut taantuma iski koviten euroalueella nimenomaan Suomeen. Vuonna 2009 taloutemme supistui yli 8 prosenttia. Työttömyys kasvoi nopeasti, ja lomautukset olivat arkipäivää monessa perheessä.

Meidän kansanedustajien tärkein tehtävä on pitää huoli suomalaisten työpaikoista, hyvinvoinnista ja maamme tulevaisuudesta. Olen varma, että se meitä yhdistää: jokainen meistä täällä on tämän yhteisen tavoitteen takana. Meidän täällä tekemämme päätökset ovat vain usein vaikutuksiltaan niin monisyisiä, että näkemykset siitä, millä suomalaisen palkansaajan, yrittäjän, eläkeläisen ja lapsen tulevaisuus ja hyvinvointi parhaiten turvataan, ovat erilaisia.

Vaikutussuhteet Suomeen muiden ongelmista voivat olla erittäin suuret. Suomen Pankin mukaan menetämme parin vuoden takaisesta amerikkalaispankin kaatumisesta lähteneeseen kriisiin pysyvästi verotuloja ja velkaannumme noin 40 miljardia euroa. Eläkerahastomme menettivät vuonna 2009 arvostaan noin 17 miljardia euroa. Tällaisten riskien kanssa me olemme tekemisissä.

Finanssikriisi ei ole vain euron kriisi. Ensin ongelmiin joutuivat esimerkiksi Islanti, Latvia, Puola ja Unkari. Euromaiden ongelmien suurin syy on ollut huono talouspolitiikka yhdistettynä liian helppoon velkaantumiseen. Euroalueen maille lainanneet eläkerahastot ja pankit eivät ole käytännössä hinnoitelleet riskiä menettää rahojaan. Puolin ja toisin on oletettu, että euroalueen maat eivät voi ajautua maksukyvyttömyyteen. Edullinen velkaraha on houkuttanut myös velkaantumaan.

Arvoisa puhemies! EU:ssa tehtävien uusien sääntöjen on tarkoitus estää vastaavaa tapahtumasta tulevaisuudessa tuomalla pankkien ja sijoittajien vastuu konkreettisesti mukaan valtioiden velkamarkkinoille. (Timo Soini: Miten?) Tavoitteena on helpottaa velkajärjestelyn mahdollisuutta. Tämä on selkeä viesti sijoittajille, että myös eurovaltion velkapapereihin liittyy riski menettää rahansa. Tuon riskin suuruus riippuu kyseisen valtion talouden kunnosta ja kyseisen maan talouspolitiikasta. Suomen esittämät yhteistoimintalausekkeet tuovat suurimman markkinariskin uudessa eurojärjestelmässä. Riskin mukainen lisäkorko on siten jatkossa mukana sijoituspäätöksissä.

Käytännössä jo tämän tarkoitus on estää ennalta ylivelkaantumista. Lainarahan hinta nousee huonon talouspolitiikan johdosta jo aiemmin. Maan on ryhdyttävä toimenpiteisiin jo ennen kuin se on menettänyt velkakestävyytensä. Euroalueella astuvat voimaan myös entistä tiukemmat sanktiot euroalueen vakaussopimuksen rikkojille. Samoin pysyvä kriisirahasto on myös jo olemassaolollaan omiaan estämään uusien kriisien syntymistä. Se on kuitenkin valmiina käytettäväksi, jos jokin yllättävä uhka estää euroalueen vakautta.

Kaikki tämä astuu voimaan kahden vuoden kuluttua, kun pysyvä vakausmekanismi astuu voimaan. Siihen saakka, oikeastaan kriisin alusta asti, olemme joutuneet toimimaan luovilla ja väliaikaisilla ratkaisuilla. Päälle kaatuneita ongelmia on hoidettu huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoja valiten.

Vuosi sitten estimme Kreikan hallitsemattoman ajautumisen maksukyvyttömyyteen. Vaihtoehtoina olivat laina tai lama. Puoli vuotta sitten sama toistui Irlannissa ja nyt Portugalissa. Alusta saakka ainoa peruste Suomen osallistumiseen euroalueen vakauden turvaamiseen on perustunut yhteen ainoaan syyhyn: olemme halunneet välttää uuden finanssikriisin ja siitä seuraavan laman tulon Suomeen. Vaikka olemme joutuneet toimimaan useamman kerran, lainan ja takausten antaminen on onnistunut tuosta näkökulmasta: uusi finanssikriisi on onnistuttu estämään, euroalueen vakaus on säilytetty, ja Suomen talous ja työllisyys ovat kehittyneet erittäin suotuisasti, kuten muun muassa tämän päivän Tilastokeskuksen työttömyysluvuista pystymme huomaamaan. Tässä katsantokannassa se vertailu, mikä on pankkiemme tai eläkeyhtiöidemme vastuiden suhteellinen osuus juuri näissä kriisimaissa, on epäolennaista. Suomi olisi suurimpien kärsijöiden joukossa uuden finanssikriisin iskiessä.

Taloustilanne on yhä erittäin epävakaa, ja riskit uudelle kriisille ovat olemassa. Siksi on tehtävä kaikki voitava, jotta välttyisimme uudelta Suomea vaurioittavalta finanssikriisiltä. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, ja siksi onkin toimittava saatavien tietojen varassa, aina eri riskejä arvioiden. Päätöksiä on kyettävä tekemään kriisitilanteessa vaillinaistenkin tietojen varassa, sillä sekin, ettei tee mitään, on päätös.

Arvoisa puhemies! Portugalin talouden pitkään jatkuneet rakenneongelmat, velkaantuminen ja julkisen sektorin alijäämät johtivat epävarmassa yleisessä markkinatilanteessa valtion rahoitustilanteen vaikeutumiseen kuluvan vuoden alkukeväällä. Portugalin valtion kassatilanne on kriittinen. Juoksevan budjettivajerahoituksen lisäksi varoja tulisi olla kesäkuun 15. päivänä erääntyvän 4,9 miljardin euron lainan ja 2,1 miljardin korkomenojen kattamiseksi. Heinäkuussa ja elokuussa erääntyy lisäksi yhteensä noin 7 miljardia euroa lyhytaikaisia valtion velkasitoumuksia.

On todennäköistä, että ilman ulkopuolista rahoitustukea Portugalin valtio ei kykene suoriutumaan täysimääräisesti kaikista lähikuukausien velvoitteistaan. Tällä olisi tämänhetkisessä herkässä markkinatilanteessa hyvin epäsuotuisia vaikutuksia laajemmaltikin euroalueen rahoitusmarkkinoilla. Portugalin valtion maksukyvyttömyys heijastuisi todennäköisesti välittömästi myös markkinoiden suhtautumiseen Espanjaan, joka on alkuvuoden 2011 aikana onnistunut palauttamaan sijoittajien luottamusta politiikkatoimillaan. (Timo Soini: Nuorisotyöttömyys 45 prosenttia!) Tilanne on siten hyvin herkkä, kuten viime päivinä olemme nähneet. Riski hyvin epävakaan markkinakehityksen kierteen syntymiselle negatiivisine vaikutuksineen kokonaistaloudelliselle kehitykselle etenkin euroalueella olisi tässä vaihtoehdossa ilmeinen. Tätä riskiä emme voi ottaa.

Arvoisa puhemies! Portugali joutuu käymään tukirahoituksen vastineeksi läpi vaativan, kunnianhimoisen ja etupainotteisen talouden kolmivuotisen sopeutusohjelman, joka kuitenkin turvaa yhteiskunnan haavoittuvimpien ryhmien aseman. Ohjelman toteutumista seurataan tarkasti komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston toimesta. Tukirahoitusta ei voi nostaa, jos ohjelman tavoitteet eivät täyty. Myös Portugalin oppositio on hyväksynyt ohjelman tavoitteet ja sisällön. Tämä on erittäin tärkeää, koska maassa pidetään kesäkuun alussa parlamenttivaalit, ja tällä hetkellä on epävarmaa, kenen johdolla uusi hallitus tullaan muodostamaan.

Asiantuntijoiden mukaan ohjelma on realistinen. Ohjelman keskeisenä tavoitteena on ensinnäkin pyrkiä rakennemuutoksilla parantamaan Portugalin talouden kilpailukykyä, jonka on nähty olevan yksi tärkeimmistä syistä nykyisen kriisin taustalla. Toisena keskeisenä tavoitteena on vakauttaa julkisen talouden vaje- ja velkakestävyys. (Timo Soini: Antamalla lisää velkaa!) Ohjelmassa arvioidaan, että toimenpiteiden avulla julkisen sektorin velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kääntyy laskevalle uralle vuodesta 2013 alkaen. Kolmantena keskeisenä tavoitteena on tukea pankkisektorin vakavaraisuutta tarvittaessa ohjelmaan kuuluvalla 12 miljardin euron määrärahalla.

Pankkien tulee saavuttaa ensisijaisella pääomalla mitattuna 9 prosentin vakavaraisuus 2011 loppuun mennessä ja 10 prosentin vakavaraisuus vuoden 2012 loppuun mennessä. Pankkien tulee kesäkuun 2011 loppuun mennessä esittää suunnitelma, miten vakavaraisuudelle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Jos edellä mainittuja vakavaraisuustavoitteita ei saavuteta pankkien omin toimin, Portugalin valtio sijoittaa tarvittavat varat. Valtion mahdollinen tulo omistajaksi portugalilaisiin yksityispankkeihin tarkoittaa muutoksia ja rajoituksia pankin hallinnointiin sekä tervehdyttämissuunnitelman tekemistä komissiolle valtionapusäädösten mukaisesti.

Portugalin ohjelman hyväksyäkseen Suomi edellytti, että Portugali käynnistää neuvottelut yksityisten lainanantajiensa kanssa näiden pysymiseksi maassa vastineeksi ohjelmasta ja lainoituksesta. Suomen vaatimuksesta tämä ehto on kirjattu Portugalin sopeutusohjelmaan. (Timo Soini: Miten se voidaan taata?)

Suomi asetti niin ikään välttämättömäksi ehdoksi ohjelmaan osallistumiselleen, että EU-maiden lainojen takaisinmaksua varmistetaan Portugalin toimin siten, että Portugali sitoutuu myymään valtion omaisuutta. Koska Suomen asettamat ehdot täyttyvät, hallitus katsoo voivansa hyväksyä Portugalin sopeutusohjelman ja Suomen osallistumisen Portugalin lainoitusohjelmaan.

Sillä edellytyksellä, että Portugalin hallitus saavuttaa ohjelmassa asetetut tavoitteet, Portugalille annetaan lainoitusta ohjelman aikana 78 miljardia euroa. Tästä kokonaismäärästä Euroopan rahoitusvakausmekanismi ERVM lainaa 26 miljardia euroa, Euroopan rahoitusvakausväline ERVV 26 miljardia euroa ja Kansainvälinen valuuttarahasto saman summan, 26 miljardia euroa. ERVV hankkii Portugalille annettavaa lainoitusta varten tarvittavat varat markkinoilta liikkeeseen laskemillaan joukkovelkakirjalainoilla tai muilla varainhankintavälineillä, kuten luottojärjestelyin. Joukkovelkakirjalainat ovat ensisijainen varainhankinnan keino.

Suomen osuus ERVV:n Portugalin lainoitukseen tarvittavasta varainhankinnan pääomasta, joka on ERVV:n arvion mukaan 30,8 miljardia euroa, on 1,944 prosenttia eli 598,8 miljoonaa euroa. Suomen takauksen yhteismäärä olisi arviolta 1,07 miljardia euroa. Takauksen yhteismäärästä vuodelta 2011 kertyvä osuus olisi noin 540 miljoonaa euroa, joka koostuu 350 miljoonan euron pääomaosuudesta ja sille arvioidusta korosta sekä näille annettavasta 20 prosentin ylitakauksesta. Vuosilta 2012 ja 2013 kertyvä osuus olisi vastaavasti noin 530 miljoonaa euroa, joka koostuu 248,8 miljoonan euron pääomaosuudesta ja sille arvioidusta korosta sekä näille annettavasta 60,8 prosentin ylitakauksesta.

Arvoisa puhemies! Suomen tulevat todelliset vastuut kriisimaiden mahdollisista tulevista lainaohjelmista on kuitenkin rajattu nyt päätettävään Portugalin lainaohjelmaan. Suomen pitkään esillä pitämät ja tavoitteena olleet vakuudet mahdollisille uusille lainoille ovat jatkossa pakollinen ehto, jotta Suomi voi harkita osallistumistaan mahdollisiin uusiin ohjelmiin.

Suomen linja on siis vaalituloksen jälkeen ja eduskunnan enemmistön muotoilemana tiukentunut. Jos kuitenkin kysyy Euroopasta, niin Suomen linja on johdonmukainen: aiemminkin euromaiden tiukinta linjaa vetänyt Suomi on nyt väliaikaiseen vakausvälineeseen esittämiemme vakuusehtojen jälkeen yhä tiukempi. Suomen linja näyttää myös tietä eurooppalaisten veronmaksajien vastuiden rajaamisessa, kun turvaamme euroalueen vakautta, talouskasvua ja myönteistä työllisyyskehitystä.

Kimmo  Sasi  /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Kunnioitettu herra puhemies! Hyvät kollegat! Olin vastikään Tampereen Tammelan torilla kahvilla, kun eräs rouva tunnisti minut ja tuli juttelemaan. Puhuimme hetken kevään etenemisestä, mutta varsin pian keskustelu kääntyi politiikkaan ja Euroopan rahoituskriisiin. Rouva ihmetteli melko syyttävään sävyyn, miksi poliitikot puhuvat niin paljon Portugalista, kun pitäisi kantaa huolta Suomen eläkeläisistä ja vanhustenhuollosta.

Samaa asiaa varmasti ihmettelee näinä aikoina moni muukin suomalainen. Monen on vaikea käsittää, miksi toisen EU-maan tukeminen lainoilla tai takauksilla on Suomelle niin tärkeää. Rehellisyyden nimissä on todettava, että me päätöksentekijät emme ole osanneet selittää riittävän selvästi, mistä tässä kaikessa on kysymys.

Kyse on Suomen ja suomalaisten etujen puolustamisesta, siis myös suomalaisten eläkeläisten asiasta, josta tuo tamperelainen rouva puhui. Kyse on siitä, miten turvaamme Suomen talouden, joka on hyvinvointimme perusta. Ilman talouden vakautta ei ole kaikille töitä. Ja ilman vahvaa taloutta ei ole riittävästi verotuloja ja eläkkeiden ja tärkeiden hyvinvointipalveluiden — siis terveyskeskusten, vanhainkotien ja koulujen — turvaamisen mahdollisuutta.

Arvoisa puhemies! Miksi Portugalin tilanne sitten vaikuttaa Suomen hyvinvointiin? Siksi, että koko Eurooppa on samassa veneessä. EU-maiden keskinäinen kauppa on vaurastuttanut meitä kaikkia. Suomi on hyötynyt rajojen madaltumisesta ja kasvavasta kaupasta muitakin enemmän. (Timo Soini: Euroalue on hyötynyt!) Näin on, koska maamme vaurastuminen perustuu vientiin. Lähes puolet hyvinvoinnistamme tulee viennistä, ja viennistämme yli puolet menee EU-maihin. Se tarkoittaa, että kun muilla EU-mailla menee hyvin, myös Suomella menee hyvin. Valitettavasti yhteys toimii myös päinvastoin: Kun muilla EU-mailla menee huonosti, myös Suomella menee huonosti. Kun vienti ei vedä, syntyy työttömyyttä.

Nyt on pulassa siis Portugali, joka on ajautunut taloudellisen kuilun partaalle. Portugali tarvitsee nopeasti ulkopuolista tukea, koska muuten se ei selviä kesäkuussa erääntyvistä miljardilainoistaan. Siksi maan hallitus on joutunut kääntymään Kansainvälisen valuuttarahaston puoleen, jossa ovat melkein kaikki maailman maat, ja myös EU:n puoleen.

Moni suomalainen ajattelee aivan perustellusti, että portugalilaisten pitää selvittää sotkunsa itse. Nyt kyse on kuitenkin euroalueen eli myös Suomen taloudellisesta tulevaisuudesta. Jos Portugali ajautuisi kassakriisiin, se saattaisi romuttaa myös Espanjan talouden, ja herkässä markkinatilanteessa voi syntyä kierre, joka sysää koko euroalueen syvään taloudelliseen lamaan. Sitäkö me haluamme? Emme.

Portugalin lainaohjelmalla on tiukat ehdot. Portugali joutuu muun muassa myymään valtion omaisuutta, leikkaamaan julkisia menoja, kiristämään verotusta ja varmistamaan pankkijärjestelmänsä vakavaraisuuden. Kokoomus — ja erityisesti valtiovarainministeri Jyrki Katainen — on johdonmukaisesti vaatinut koko ajan tiukkoja ehtoja ja sijoittajavastuun toteutumista. Näin tapahtuu nyt tässä lainaohjelmassa ja myöskin myöhemmin pysyvässä vakausvälineessä.

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset jos ketkään tiedämme, millaista jälkeä rahoituskriisin synnyttämä lama aiheuttaa. Edellinen eli vuosien 2008—2009 kriisi iski vientivetoiseen Suomeen karmealla voimalla. Vuonna 2009 Suomen kansantalous supistui peräti 8 prosenttia, mikä oli rajuin pudotus koko itsenäisyytemme aikana. Suomen Pankki arvioi, että kriisi aiheutti valtiolle peräti 40 miljardin euron verotulojen menetykset. Eli menetetty summa kattaisi koko sosiaali- ja terveysministeriön menot lähes neljäksi vuodeksi.

Selvisimme pudotuksesta suhteellisen pienin vaurioin, koska otimme velkaa ja elvytimme taloutta. Työttömyys pysyi kurissa, ja onnistuimme turvaamaan hyvinvointipalvelut. Mutta meillä ei ole varaa tehdä tätä uudelleen. Muuten oma velkataakkamme kasvaisi liian suureksi. Me emme halua, että Suomesta tulisi uusi ylivelkaantunut Kreikka.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini totesi ennen vaaleja televisiossa, että Portugalin ajautuminen maksukyvyttömyyteen voisi johtaa taloudelliseen kriisiin. Hän kuitenkin vähätteli seurauksia toteamalla, että "lamoja tulee, ja lamoja menee". Tällainen ajattelutapa on kylmää kyytiä suomalaisille. Se tuskin lohduttaa yrittäjää, joka joutuu kertomaan työntekijöilleen, että töitä ei enää ole. Eikä se taatusti lämmitä ihmistä, jolta menee työpaikka ja toimeentulo, edustaja Soini.

Maailmantalouden heilahtelut eivät ole yksin pienestä Suomesta kiinni, mutta suomalaiselle kansanluonteelle on vieras ajatus, että nostaisimme kädet pystyyn ja antautuisimme virran vietäväksi (Timo Soini: Ei siitä ole kysymys!) tietäen, että edessä on jyrkkä putous. Suomessa ei ole tapana antaa periksi vaikeinakaan aikoina. Vaikka virta on kova ja eurooppalainen laiva välillä vuotaa, meidän on tehtävä aina voitavamme. Meidän on yhdessä tilkittävä vuodot ja korjattava peräsin, jotta pysymme pinnalla ja saamme käännettyä laivan turvallisemmille vesille. (Timo Soini: Kuinka Ruotsi osallistuu Portugalin tukemiseen?)

Arvoisa puhemies! EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenmaat ovat viimeisen vuoden aikana yhteistuumin tukkineet Euroopan talouden vuotoja. Laina Kreikalle ja lainatakaus Irlannille ovat pitäneet laivan pinnalla, ja tiukennukset yhteiseen talouspolitiikkaan ovat vahvistaneet laivan ohjausta. Suomi on ollut tässä työssä aktiivinen ja rakentava toimija. Olemme korostaneet, että euroalueen mailla on vastuu omasta taloudesta eikä toisilla ole velvollisuutta pelastaa pulaan joutuneita. Olemme pitäneet tärkeänä kriisien ennaltaehkäisyä tehokkaamman talouspoliittisen ohjauksen koordinaation avulla. Olemme myös vaatineet sijoittajien vastuuta, ja aiomme jatkossa vaatia tiukasti lainoille vakuuksia. (Timo Soini: Miten se vastuu on toteutunut?)

Toistaiseksi Eurooppa on välttynyt pahimmalta, eli tehdyt korjaukset ovat toimineet. Emme kuitenkaan ole vielä turvassa. Meidän on tilkittävä myös Portugalin kohdalla oleva vuoto. Jotkut ehkä ajattelevat, ettei koko laiva uppoa, jos yksi hytti täyttyy vedellä. Mutta vaarana on, että väliseinät pettävät ja ennen pitkää koko laiva on vaarassa. Tarkoitan tällä puheita yksittäisten kriisimaiden velkasaneerauksesta. Valitettavasti nimittäin sekään ei ole ratkaisu. Niin sanottu hallittu velkajärjestely edellyttäisi sitä, että kriisimaiden leikatulle velkapääomalle löytyisi luottokelpoinen takaaja. Todennäköisin takaaja olisi muut euromaat, eli se tarkoittaisi siinä tilanteessa Suomen vastuiden moninkertaistumista. Sitäkö me haluamme?

Arvoisa puhemies! Tässä vaikeassa tilanteessa Suomen vaihtoehdot voi pelkistää näihin kahteen:

Ensimmäinen vaihtoehto on, että luovutamme ja jättäydymme virran vietäväksi. Voimme sanoa, etteivät muiden maiden ongelmat kuulu meille, tai todeta, etteivät tukitoimet kuitenkaan onnistuisi. (Timo Soini: Miksi Ruotsi ei ole mukana?) Ongelmana tässä vaihtoehdossa on, että tiedämme kokemuksesta, kuinka kova pudotus edessä voi olla. Samalla Suomi myös vaikeuttaisi muiden yrityksiä pelastaa tilanne, koska koko kansainvälinen yhteisö on tässä hankkeessa mukana.

Toinen vaihtoehto on, että jatkamme kamppailua laman uhkaa vastaan, vaikka tilanne näyttääkin vaikealta. Emme anna periksi, vaan jatkamme ponnisteluita suomalaisten työpaikkojen, työllisyyden, puolesta.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä todellisia vaihtoehtoja on siis vain yksi. (Timo Soini: Niinhän se EU:ssa on, yksi vaihtoehto!) Meidän täytyy jatkaa kamppailua suomalaisten ta-loudellisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin puolesta. Meidän on tehtävä, mitä tehtävissä realistisesti on, vaikka se sisältää riskejä ja tuntuu joskus ikävältä. Meidän on yhdessä muiden EU-maiden kanssa käännettävä eurooppalaisen laivan suunta kohti turvallisempia vesiä.

EU-maat vaurastuvat yhdessä, mutta myös vaikeat ajat kohdataan yhdessä. Vastuun kantaminen yhteisestä tulevaisuudesta ei ole sinisilmäisyyttä eikä liiallista solidaarisuutta. Se on isänmaallisuutta. Kokoomuksen eduskuntaryhmän kanta on, että eduskunnan tulee hyväksyä Portugalin lainoitusohjelma, koska se on kaikkien suomalaisten ja Suomen kansallisen edun mukaista.

Eero Heinäluoma /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten Kreikka-lainoituksen yhteydessä varoitimme siitä, että tukipäätösten tie voi olla pitkä, ellei ole rohkeutta puuttua itse asiaan, markkinatalouden riskinottoon, ja toteuttaa sijoittajien vastuuta. Rahan pumppaaminen velkamaille ja näitä maita rahoittaneiden pankkien pelastaminen eivät tule ratkaisemaan itse ongelmia. (Timo Soini: Nyt pumppaatte itse!) Olemme johdonmukaisesti vaatineet sijoittajia vastuuseen ja olemme vaatineet rahamarkkinoiden pelisääntöjen muuttamista. (Timo Soini: Pumput käy!) Olemme peräänkuuluttaneet paluuta terveeseen markkinatalouteen. Olemme sanoneet, että valtiontalouden hoidossa ja valtionveloissa ei voida siirtyä mihinkään yhteisvastuuseen. Jokainen valtio on vastuussa omista veloistaan. Tämä on ryhmämme kanta tänäänkin.

On syytä jälleen palauttaa mieliin, mistä tämä kriisi sai alkunsa. Se alkoi Yhdysvalloista: holtittomasta luototuksesta siellä, pankkien ja sijoittajien liiallisesta riskinotosta. (Timo Soini: Kreikkahan valehteli tilastonsa, siitä se johtui!) Kun nämä riskit uhkasivat toteutua ja aiheuttaa tappiota, huudettiin veronmaksajia apuun niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Kriisi ei ollut lähtöisin eurosta eikä Euroopasta. Se ei ollut euron vika. Syy oli kasinopelaamisessa ja siinä, että suurta riskinottoa harrastettiin yhtä hyvin Yhdysvaltain dollarilla, Islannin kruunulla kuin eurollakin.

Siis vuosi sitten Kreikka-lainoituksen yhteydessä varoitimme, että veronmaksajien piikin avaaminen saa jatkoa, mikäli kriisin syihin ei puututa eikä pelisääntöjä radikaalisti muuteta. Ja jatkoa on sitten seurannutkin, ensin Irlannin ja nyt Portugalin kohdalla. Euroopassa finanssikriisi on syössyt vaikeuksiin erityisesti ne valtiot, joilla ennestään oli ylisuuri velkataakka, kuten Kreikka, ja maat, joissa kasinotalous kukoisti täysin vapaasti, kuten Irlanti.

Työkaluja näiden kriisien haltuunottoon me tarvitsemme. Näitä työkaluja ei pidä siis syyllistää eikä niitä laittaa sivuun. Siihen tarkoitukseen hyväksyimme väliaikaisen kriisirahaston perustamisen vuosi sitten. Sanoimme kuitenkin jo tuolloin, että mahdollisia tukianomuksia tarkastelemme jokaista erikseen ja aina siltä pohjalta, miten sijoittajien vastuu toteutuu ja miten suomalaisten veronmaksajien asema turvataan. Sanoimme tuolloin myös, että tulemme ajamaan perusteellisia muutoksia rahoitusmarkkinoiden pelisääntöihin sekä veronmaksajien saatavien parempaa turvaamista muun muassa vakuuksilla.

Nyt esillä olevaa Portugalin tukiasiaa on tarkasteltava osana sitä kokonaisuutta, jolla rahoituskriisejä jatkossa ehkäistään. Sosialidemokraatit ja kokoomus pääsivät yhteisymmärrykseen rahoituskriisien hoidosta runsas viikko sitten. Olemme iloisia siitä, että tähän yhteisymmärrykseen on tullut runsaasti tukea eduskunnasta myös muilta ryhmiltä. Ja miksi on tullut tukea? Siksi, että tuo ratkaisu perimmältään vastaa Suomen ja suomalaisten etua.

Tuo kokonaisuus käsittelee neljää asiaa: Ensinnäkin Portugali-pakettia ja sijoittajavastuun vahvistamista tässä järjestelyssä. Toisekseen Suomen yksipuolista ilmoitusta, että jatkossa olemme valmiita harkitsemaan väliaikaisesta kriisirahastosta muiden maiden avustamista vain takuita vastaan. Kolmanneksi pysyvän kriisirahaston hyväksymistä, mutta vain sillä ehdolla, että kaksi kaksi asiaa toteutuu: velkajärjestely tehdään mahdolliseksi ja EU-saatavat tulevat jatkossa etuoikeutetuiksi yksityisiin saataviin verrattuna. (Timo Soini: Kuka yksityinen silloin sijoittaa?) Näin sijoittajavastuu toteutuu sen oikeassa muodossa ja suomalaisten veronmaksajien rahat ovat paremmin turvattuja. Tämä periaate on jo aikaisemmin hyväksytty kansainvälisen valuuttarahaston, Imf:n, luototuksessa, johon myös Suomi osaltaan osallistuu. Ja neljänneksi rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen muuttamista oikeudenmukaisemmiksi.

Portugali-päätöksessä Suomi on ilmoittanut, että tuki on hyväksyttävissä vain, mikäli kaksi ehtoa täyttyy. Toinen on, että Portugalin hallituksen on käynnistettävä neuvottelut yksityisten sijoittajien kanssa näiden sijoittajien säilymisestä Portugalin luotottajina. Tämä on tärkeä periaate siksi, ettei veronmaksajien raha tule maasta pois pakenevan yksityisen rahan tilalle. Ja toiseksi: Portugali on valmis turvaamaan lainojen takaisinmaksun vaikka myymällä valtion omaisuutta. (Ministeri Mauri Pekkarinen: Sopimuksessa oli se valmiiksi sanottu!)

Suomen yksipuolinen ilmoitus jatkossa vaadittavista takuista on merkittävä linjanmuutos. Se on juuri sitä käytännön tuloksellista, jämäkkää toimintaa, jota paitsi me myös monet muut ovat aikaisemmin peräänkuuluttaneet. Näissä päätöksissä näkyy se kädenjälki, jota sosialidemokraatit ovat myös täällä peräänkuuluttaneet oikeudenmukaisuudesta ja vastuullisuudesta taloudenpidossa.

Uudet kannat vakuuksien edellyttämisestä sekä EU-saatavien ensisijaisuudesta ja velkajärjestelyjen mahdollistaminen ovat merkittäviä, yksiselitteisiä ehtoja, joita ilman Suomi ei ole rahoitusjärjestelyissä mukana. (Ministeri Mauri Pekkarinen: Koskeeko tämä Portugalia myöskin?) Ne eivät ole pelkkiä tavoitteita. Ne eivät ole löysiä puheita eivätkä hurskaita toiveita, vaan aitoja, yksiselitteisiä päätöksiä, jotta Suomen kansa voi luottaa päättäjiensä toimintaan myös jatkossa. (Pentti Kettunen: Joko ulosottomiesten koulutus on aloitettu?)

Ymmärrän, että tähän liittyy suurta hämminkiä erityisesti keskustan leirissä. Kun Suomen linja tiukkenee heidän poistuessaan hallituksesta, tuntuu varmaan hivenen takki tyhjältä. Uskon kuitenkin, että keskustan laaja kannattajakunta on tyytyväinen tähän suuntaan. Toivon, että keskusta tulisi mukaan tukemaan tätä linjoitusta, sillä Suomen asema ja Suomen kanta olisi Euroopan unionissa vahvempi ja ymmärrettävämpi, jos tätä linjoitusta voitaisiin yksituumaisesti tukea. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen muutos on välttämätön osa nyt syntynyttä kokonaisuutta: kokonaisuutta, jossa veronmaksajien riskejä rajataan ja sijoittajien vastuuta toteutetaan. Tässä kokonaisuudessa pankkien ylisuurta riskinottoa hillitään, vakavaraisuusvaateita nostetaan ja myös pankkien johdon palkitsemisjärjestelmiin puututaan.

Olemme erityisen iloisia siitä, että Suomi jatkossa ajaa kansainvälistä rahoitusmarkkinaveroa, jolla spekulatiivista rahansiirtoa voidaan hillitä. Tässähän meillä on jo aikaisempia eduskunnan ja hallituksen kannanottoja. Nyt tärkeätä on se, että Suomi on valmis ajamaan mallia, jossa rahoitusmarkkinavero voi toteutua EU:n laajuisesti, jos siitä ei kansainvälisesti päästä riittävän nopeasti yhteisymmärrykseen. Tämä on merkittävä askel oikeaan, talouden vakautta vahvistavaan suuntaan.

Samoin olemme tyytyväisiä siihen, että on voitu saavuttaa laaja yhteisymmärrys pankkiveron toteuttamisesta. Tässä Suomi ajaa tätä ratkaisua ensin Euroopan unionissa, ja jos se ei toteudu, Suomi on valmis toteuttamaan pankkiveron kansallisesti. Sekin on tärkeä ratkaisu. (Välihuutoja) Nämä ovat konkreettisia tuloksia, joille toivon, että koko eduskunta voisi antaa tukensa.

Ryhmämme arvioi Portugali-päätöksen hyväksyttävyyttä tämän kokonaisuuden kannalta. Ratkaisevaa harkinnallemme on, että Suomi ei enää jatkossa lähetä riskirahaa ilman vakuuksia. Riskiluototuksen hana laitetaan kiinni. Pelisäännöt muuttuvat terveempään, sijoittajavastuun sisältävään suuntaan. Tämä on Suomen etu.

Arvoisa puhemies! Nyt syntyneen ja syntyvän kokonaisuuden osana pidämme Portugalin tukipäätöstä mahdollisena hyväksyä.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikoihin on eletty, kun velallinen asettaa luotonantajille aikataulun. Tämä ei varmasti ole mahdollista missään muualla kuin Euroopan unionissa. Tämä aikataulutus on häpeällinen. Poisväistyvä toimitusministeristö antaa esityksen, josta äänestetään. Vihreiden moraali tunnetaan, se pystyi istumaan koko vaalikauden maailman ydinvoimamyönteisimmässä hallituksessa. Saako kokoomuksen puisto-osasto vasemmistoliitosta rinnalleen kokoomuksen muisto-osaston, jossa hallituspaikka tuli, mutta muisti meni? Vasemmistoliitolla on kaksi mahdollista kulkuneuvoa Säätytalolta eduskuntaan: Audi-kyyti kokoomuksen apupuolueena tai maitojuna. Muut tähän toimitusministeristön tiedonanto-operaatioon osallistuneet: Kuinka te kehtaatte? — Ja kyllä te kehtaatte.

EU:n tukipolitiikka on kestämätöntä. Kreikka ei ollut velkakestävä, kun sitä vuosi sitten alettiin tukea EU:n veronmaksajien kustannuksella. Kreikan liukuminen kohti velkasaneerausta osoittaa, että tukipaketit eivät toimi. EU on itse soppansa keittäjä ja sääntöjensä rikkoja. Euroa perustettaessa sovittiin, että muiden maiden velkoja ei saa siirtää toisille maille tai unionille. Kreikan, Irlannin ja Portugalin kriisit johtuvat maksukyvyttömyydestä, joka ei ole korjaantunut eikä korjaannu näillä toimenpiteillä, jotka rikkovat EU:n omia sääntöjä. EU:n tuomioistuimen tulisi todeta toimenpiteet pätemättömiksi, mutta valitettavasti unionissa ei ole poliittisesti riippumatonta tuomioistuinta, jolla olisi rohkeutta sanoa totuus. Tuomioistuin on alusta asti ollut liittovaltiokehityksen käsikassara.

Euroopan unionilla on taloudellinen kuolio. Taudin syynä on ylivelkaisuus, sekä julkinen että yksityinen. Virallisen totuuden mukaan Kreikka, Irlanti ja Portugali kärsivät kassakriisistä. Tämä väite on valheellinen, suoraan pimeyden ytimestä. Ymmärtääksemme, mistä näissä vakausmekanismeissa, sekä väliaikaisessa että pysyvässä, on kysymys, on selvitettävä, kuka näistä paketeista hyötyy. On seurattava, mihin raha päätyy. Follow the money, seuraa rahaa.

Nämä paketit eivät hyödytä Kreikan, Irlannin ja Portugalin kansoja. Heistä puristetaan mehut leikkauksilla, palkanalennuksilla ja veronkorotuksilla, jotta tämä systeemi jatkaisi pyörimistään. Poliittisen eliitin ja suurpankkien välille on kehittynyt sairaalloinen symbioosi. Poliittiset päättäjät ottavat yhä enemmän lainaa, jotta he voivat maksaa pankeille, ja nämä taas vastapalveluksena lainaavat yhä enemmän rahaa valtioille.

Tukitoimissa on kysymys etenkin Saksan ja Ranskan pankkikriisistä. Tätä ei haluta tunnustaa. Koko EU:n taloussotku on lähtenyt siitä, että Saksassa ja Ranskassa poliitikoilla ei ollut rohkeutta myöntää, että taas pitäisi myöntää pankkitukea tai päästää pankkeja nurin. Pankki- ja velkakriisi on puettu euron pelastamisen sumuverhoon. EU-eliitille tässä on kyse kahdesta asiasta: kasvojen pelastamisesta ja liittovaltiotavoitteesta.

Euro on kestämätön järjestely. Se ei tule toimimaan koskaan ilman, että kansallista itsemääräämisoikeutta merkittävästi rajoitetaan. Meille perussuomalaisille itsemääräämisoikeus on euroa tärkeämpi.

Komissio tekee kaikkensa, että velkajärjestelyä ei tule ennen vuotta 2013. Miksi? Velkajärjestelyn myötä pysyvä mekanismi romahtaisi jo ennen syntyään. Pysyvä mekanismi on liittovaltiorakenne. Siihen liittyy toistaiseksi yksimielisyyden vaatimus. Mutta katsokaa, mimmoista on EU:n yksimielisyys: Ranska sanoi ei, Irlanti sanoi ei, Hollanti sanoi ei, kun oli perustuslaista kysymys, pistettiin äänestämään uudestaan. Nyt sanotaan, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin äänestää näitten pakettien puolesta. Mikä se vaihtoehto olla eri mieltä milloinkin on? Ei sellaista ole. (Jukka Gustafsson: Tässähän se nyt tuli uusi vaihtoehto, uusi linja!) Arvoisa puhemies! — Edustaja Gustafsson, on vain yksi vaihtoehto, niin kuin edustaja Sasi sanoi, ja se on olla taas mukana vuotavassa veneessä. (Jukka Gustafsson: Se on parempi vaihtoehto!)

Hyvät kansanedustajakollegat! Vaalien alla Kiviniemen—Kataisen hallitus vetosi vastuun kantamiseen ja väitti, että Portugali-paketin hyväksymisellä pelastetaan suomalaisia työpaikkoja. EU:n maatalous- ja rakennetuetkin olivat muka vaarassa. Perussuomalaisten Portugali-kanta oli suistaa jopa koko Euroopan raiteiltaan, mikäli EU:n byrokraatteja ja keskuspankkimiehiä oli uskominen. Vaalien jälkeen tämä onkin muka vain yksittäinen pikkuasia. Kyse ei ole pikkuasiasta. EU-maiden velkakriisi vain pahenee lapioimalla hyvää rahaa huonon perään.

Kysymys solidaarisuudesta on merkittävä. Pitäisikö perussuomalaisten olla solidaarisia EU:lle, joka ei noudata omia sääntöjään, valuutalle, joka ei toimi, ja joidenkin EU-maiden vallanpitäjille, jotka ovat väärentäneet tilastot ja pettäneet oman kansansa, vai omille äänestäjilleen? Olemme solidaarisia omille äänestäjillemme. He voivat meidät valita, ja he voivat meidät vaihtaa.

Euroopan unionin velkakriisi pahenee, ei parane. Euromaat maksavat muita EU-maita enemmän. Moraalikato EU-valtioiden välillä kasvaa. Ruotsi ilmoitti suuren valiokunnan hyväksyvän päätöksen jälkeen, että se ei osallistu Portugali-pakettiin. (Kokoomuksen ryhmästä: Osallistuu miljardilla!) Semmoinen on solidaarisuus, joka ei toimi. Sellaista menoa ei pidä hyväksyä. Komissio kiistää tosiasiat maailman tappiin asti, Kreikka on käytännössä selvitystilassa.

Myös Suomi, jonka budjetti on rankasti alijäämäinen, on ottanut lainaa auttaakseen Kreikkaa ja Irlantia, ja nyt puuhataan Portugalin kanssa. Pian tarvitaan lisää rahaa Kreikkaa varten. Mitä tehdään, jos ja kun Espanja keikahtaa? Kansa on siellä jo kaduilla, nuorisotyöttömyys on 45 prosenttia — ja euro se vaan on edelleen menestystarina! (Jukka Gustafsson: Kuka niin on sanonut?) Uskomatonta! Rakenteelliset ongelmat euroalueella syvenevät ja julkisen talouden velkakriisi pahenee. Tukipaketit voivat pahimmillaan vetää muutkin EU-maat velkakriisiin.

Arvoisa puhemies! EU:ssa sovittiin ja solmittiin aikanaan talous- ja vakaussopimus. Alijäämä sai olla korkeintaan 3 prosenttia bkt:stä ja julkisen velan maksimimäärä 60 prosenttia bkt:stä. Neljä maata on noudattanut tätä, ja sen takia ollaan näissä vaikeuksissa. Muun muassa Ranska ja Saksa ovat itse rikkoneet näitä.

Perussopimuksessa on pykälät 125 ja 123, jotka kieltävät vastuunoton toisten maiden veloista sekä unionilta että jäsenvaltioilta. Euroopan keskuspankkia ei saisi käyttää tällaisena roskapankkikonttorina, niin kuin sitä nyt käytetään. Se vuotaa kuin seula. Se hyväksyy valtion paperit pankkien vakuuksiksi, vaikka luottoluokituslaitokset luokittelevat ne roskalainoiksi. On eroa Saksan keskuspankkiin ja Euroopan keskuspankkiin.

Ennen vuotta 1999 sijoittajavastuut toimivat hyvin. Espanjassa korkotaso oli 10 prosenttia eikä suinkaan 1 prosentti. EU, jäsenvaltiot, Ekp ja pääomapiirit ovat kaikki syyllisiä nykyiseen kriisin, sillä ne ovat poistaneet maariskit mailta, joissa ne ovat todellisia. Ainut todellinen sijoittajavastuu on sitä, että kehnot sijoitukset muuttuvat tappioiksi. Mitään muuta sijoittajavastuuta ei ole olemassakaan.

Arvoisa puhemies! Tosiasioiden kiistäminen on typeryyden alku, ja tällä linjalla velkamaissa on eletty jo vuosikaudet, ja tällä tavalla yksi toisensa jälkeen tähän vakaushäkkyrään on tullut lisää maksettavaa.

Arvoisa puhemies! Eurooppa voisi vielä parantua taudistaan. Ylivelkaisuus on puhdistettava järjestelmistämme. Se on tehtävä avoimesti ja rehellisesti. Tämä Portugali-tukipäätös, Suomen takausten kasvattaminen ja pysyvä vakausmekanismi eivät sitä tee. Ne ovat väärää, kestämätöntä ja epäoikeudenmukaista politiikkaa, ja ne on sellaisina hylättävä.

Jos pankkeja pääomitetaan veronmaksajien kukkarosta, silloin veronmaksajista tulee tehdä omistajia ja koko vanha hallitus on erotettava. Ennen kuin pääomituksia voi edes harkita, on valtion velkakirjojen arvoja leikattava huomattavasti. Pankit tarvitsevat rehellisiä stressitestejä, ei sellaisia testejä kuin Irlannissa, jossa lähes kaikki läpäisivät, ja sitten seuraavaksi oltiin letkun varressa. Espanjaan tarvitaan rehelliset stressitestit, ja sen jälkeen EU-herroilla on stressi.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan ehdotuksen: "Eduskunta ei hyväksy tiedonannossa esitettyä osallistumista Portugalin lainoitusohjelmaan, vaan nämäkin voimavarat tulisi käyttää vaikeuksissa olevien suomalaisten auttamiseen."

Antti Kaikkonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Suomen on perusteltua osallistua Portugalin ohjelmaan, mutta sen jälkeen piikki on syytä laittaa kiinni. Olemme osallistuneet eurooppalaisiin talkoisiin Kreikan, Irlannin ja vielä Portugalin osalta, mutta mahdollisten uusien maiden suhteen on etsittävä toisenlaisia järjestelyjä. Espanjan ja Italian kaltaisten suurten maiden pelastamiseen yksinkertaisesti kenenkään rahat eivät riitä nykyisen kaltaisilla mekanismeilla, ei ainakaan suomalaisten.

Ei pieni Suomi voi paikkailla toisten töppäilyjä määräänsä enempää. (Timo Soini: Ei ollenkaan!) Keskustalle takausjärjestelyjen perälauta on Portugalissa. Tämä tarkoittaa sitä, että keskusta ei halua uusia maita Suomen niskaan eikä Suomen takausvastuiden kaksinkertaistamista. Keskustan mielestä lähtökohdan pitää olla se, että jokainen maa vastaa taloudestaan itse.

Arvoisa puhemies! Taloudellisissa ongelmissa painivien maiden tukeminen aloitettiin runsas vuosi sitten, kun Kreikan talous oli syöksymässä katastrofiin. Suomen ja koko Euroopan talous oli tuolloin veitsenterällä. Jos tilannetta ei olisi saatu rauhoitettua, talouskriisi olisi uudestaan levinnyt koko Eurooppaan. Työttömyysaalto olisi ulottunut tänne pohjoiseenkin asti. Siksi kasattiin nopeassa tahdissa tukipaketti, jolla saatiin lisäaikaa laittaa talouden rakenteita kuntoon. Tähän tarkoitukseen luotiin väliaikainen vakausväline, jonka lainoja euromaat ovat taanneet kokonsa mukaan.

Seuraavaksi rahoituskriisi levisi Irlantiin, jonka pankit olivat joutuneet suuriin vaikeuksiin. Myös Irlannin kaatuminen olisi johtanut suomalaisten kannalta arvaamattomiin seurauksiin. Siksi osallistuimme Irlannin tukemiseen. Samalla alettiin luoda pysyvää vakausmekanismia, jossa pankkien ja sijoittajien vastuu on tarkoitus ottaa oikeudenmukaisella tavalla huomioon. Tämän vakausmekanismin rakentaminen on kuitenkin vielä kesken.

Portugalin tilanne kärjistyi vasta aivan viime kuukausina. Kun maa ei itse kyennyt tekemään päätöksiä riittävästä talouden matokuurista, joutui se turvautumaan eurooppalaisiin vakausrahastoihin ja Kansainväliseen valuuttarahastoon. Keskustan arvio on, että nykyisen järjestelmän avulla on perusteltua vakauttaa vielä Portugalin tilanne. Meille tärkeintä on Suomen ja suomalaisten etu, suomalaisten yritysten pärjääminen, suomalaisten työpaikkojen turvaaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen varmistaminen.

Jos Portugalin romahtamisesta seuraisi eurooppalainen finanssikriisi, sen vaikutukset tuntuisivat voimakkaasti ja kielteisesti Suomessakin, ja itse asiassa erityisesti juuri Suomessa, sillä maamme on erittäin riippuvainen viennistä ja siitä, miten Euroopan unionin alueella menee. Jos EU:n talousalueella menee huonosti, menee meillä vielä huonommin. Tämä nähtiin pari vuotta sitten, jolloin kansainvälisen talouskriisin seurauksena bruttokansantuotteemme romahti. Meillä ei ole varaa toiseen samankaltaiseen rytäkkään. Siksi Portugalin talkoissa on järkevää olla mukana, vaikkakin pitkin hampain. (Timo Soini: Olkaa meidänkin osuudella mukana!)

Mutta terävyyttä asian hoidossa tarvitaan. Löysät puheet sijoittajien vastuusta eivät riitä, vaan hallituksen on varmistettava, että neuvotellut kirjaukset myös johtavat todelliseen vastuuseen. Riskinä on, että neuvottelutuloksen kirjaus tästä asiasta jää lähinnä hurskaaksi toiveeksi.

Pankkien ja sijoittajien vastuun toteutumisen osalta Suomen tavoitteena on oltava myös, että Portugalin lainapaketin yhteydessä valtion toimesta pääomitettavissa pankeissa pankkien omistajat ja sijoittajat kantavat vastuunsa samankaltaisella järjestelyllä kuin Irlannin paketissa. Keskusta tavoitteli viime vaalikaudella velkajärjestelyille tiukempia ehtoja kuin mistä nyt sovittiin. Tältä osin neuvottelutulos on pettymys.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Portugalin on varmistettava EU-maiden lainojen takaisinmaksua myymällä omaisuuttaan. Mikäli Portugali ei suoriudu ohjelmastaan, Portugalin valtion omaisuuden myyntiä on kasvatettava nyt sovitusta. Nyt esillä oleva Portugalin omaisuuden myyntiohjelma on huomattavasti Kreikan ja Irlannin ohjelmia vaatimattomampi. Keskusta on edellyttänyt parempaa neuvottelutulosta Portugalin lainojen takaisinmaksun varmistamiseksi.

Keskusta pitää hyvänä, että Suomen tavoite vakuuksien saamiseksi väliaikaisen rahoitusvakausvälineen suhteen etenee. Tämä on ollut koko velkajärjestelyjen ajan Suomen hallituksen johdonmukainen tavoite. Voittoa tässä asiassa ei kannata kuitenkaan vielä tuuletella, ei ainakaan ennen kuin käytännössä nähdään, miten vakuudet todellisuudessa näissä ratkaisuissa toteutuvat.

Arvoisa puhemies! On päivä päivältä selvempää, että nykyinen toimintamalli ei johda kestävään lopputulokseen Euroopan talouden ja työllisyyden pohjan pelastamiseksi. Velkaongelmat eivät voi ratketa jatkuvalla lisävelan ottamisella. (Timo Soini: Miksi sitten annetaan?) Täytyy etsiä kestävämpiä tapoja, joilla eurovaluutan vakavat ongelmat ratkaistaan. Piikki ei voi olla loputtomasti auki, etenkin kun maksajina ovat hyvin talouttaan hoitaneet jäsenvaltiot, kuten Suomi.

Keskustan mielestä piikki on nyt laitettava kiinni. (Vasemmalta: Se laitetaan!) Väliaikaisen vakausrahaston piiriin ei pidä ottaa enää uusia tapauksia. Siksi myöskään Suomen takausvastuiden kaksinkertaistamiseen ei pidä suostua. Vaikka luvassa olisikin vakuuksia, ei ratkaisua voi pitää riskittömänä tai ongelmattomana. Keskusta on ollut johdonmukainen kritiikissään takausvastuiden noston suhteen niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. (Välihuutoja vasemmalta)

Euroopan talouden perustaa, arvoisa puhemies, ei pelasteta lainarahalla, vaan uudella työllä ja toimeliaisuudella. Tässä työssä tarvitaan entistä energisempää, innovatiivisempaa ja kasvuhakuisempaa unionia, joka raivaa esteitä yrittäjyydeltä, panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja hakee aktiivisesti markkinoita nousevista talouksista. Suomen roolina on olla unionin kärjessä hakemassa uusia ratkaisuja maanosamme talouden ja työllisyyden vahvistamiseen. Takausjärjestelyt ovat tulleet tiensä päähän.

Arvoisa puhemies! Teen seuraavan ehdotuksen: "Keskustan eduskuntaryhmä hyväksyy Portugalin lainojen takauksen mutta katsoo, että:

1) mikäli Portugali ei suoriudu ohjelmastaan, Portugalin valtion omaisuuden myyntiä on kasvatettava nyt sovitusta,

ja että

2) samalla on varmistettava, että tällaisessa tilanteessa sijoittajat kantavat vastuunsa vähintään samankaltaisella järjestelyllä kuin Irlannin paketissa."

Paavo Arhinmäki /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Politiikassa pitää yrittää niin lujasti ja niin suurella tahdolla kuin mahdollista. Politiikassa ei tarvita niitä, jotka hyppäävät ensimmäisen vaikeuden edessä makaamaan maahan, potkivat ilmaan ja parkuvat. Tarvitaan niitä, jotka todella yrittävät puolustaa perusturvaa, niitä, jotka todella haluavat muutoksia siihen, että tuloeroja kavennetaan. Tarvitaan niitä, jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon, tekevät kaikkensa sen puolesta, että ihmisten tilanne Suomessa paranee.

Arvoisa puhemies! Vasemmisto on johdonmukaisesti vaatinut sijoittajien vastuuta ja säätelyä finanssimarkkinoille. Olemme tuoneet tämän asian esille niin vaaleissa, vaalien jälkeen kuin myös hallitustunnustelijalle. Me olemme tehneet selväksi, että me emme hyväksy Portugali-tukea. Tässä puhuttiin muistista ja muistin menettämisestä. Viime päivinä kun on lehtiä lukenut, olen huomannut, että monilla perussuomalaisten kansanedustajilla on ollut pikkuisen ongelmia muistin kanssa. Se tuntuu nyt, arvoisa edustaja Soini, myös vaivaavan teitä. Te sanoitte ennen työväen suurinta juhlaa, vappua, Iltalehdessä: "Timo Soini ei enää tyrmää EU:n kriisirahastoja." Suora lainaus: "Ei semmoinen ole mahdollista, että otetaan asento, mikä oli ennen vaaleja, Soini kiertää."

Arvoisa puhemies! Me olemme tehneet selväksi, että emme hyväksi Portugali-pakettia. Timo Soini, te olitte valmiita neuvottelemaan näistä asioista. (Timo Soini: Tuletteko maitojunalla?) Ettekö te enää muista sitä, mitä te sanoitte ennen vappua? (Jukka Gustafsson: Melkoista takinkääntöä!)

Arvoisa puhemies! Vasemmisto on vastustanut Kreikan, Irlannin ja Portugalin tukijärjestelyjä kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että valittu tukitapa ei auta näitä maita nousemaan jaloilleen vaan ajaa niiden taloudet entistä suurempaan ahdinkoon ja siten vaikeuttaa selviytymistä. (Timo Soini: Onko mielipide ensi viikolla sama?) Toinen syy on se, että näissä tukijärjestelyissä pankit ja suursijoittajat eivät ole joutuneet vastuuseen ja lasku on siirtynyt eurooppalaisille veronmaksajille.

Kirjanpidollisesti sijoittajat ovat menettäneet, kun ongelmamaiden velkakirjat nyt hinnoitellaan alaspäin. Se on kuitenkin kirjanpidollinen tappio. Koko pelastusmenettelyn tarkoitus on, että väliaikaisen tukirahaston kautta Portugalille lainataan rahaa, jolla se maksaa erääntyviä velkojaan pois. Tämä ei leikkaa lainojen pääomia.

Tavallisille portugalilaisille riski sen sijaan toteutuu kirjaimellisesti siten, että elämä käy kurjemmaksi ja ahtaammaksi. Tukijärjestelmä asettaa niin tiukat ehdot, että ne kasvattavat työttömyyttä. Paketti ei jätä Portugalille juurikaan mahdollisuuksia selvitä. Jo valmiiksi pienten palkkojen ja työttömyysturvan leikkaaminen yhdistettynä veronkorotuksiin estävät mahdollisuuden synnyttää hyvää kierrettä ja elvyttää taloutta. (Timo Soini: Ja samaan hallitukseen!) Julkisen, yhteisen omaisuuden myyminen alehintaan ei auta akuuttiin kriisiin mutta ajaa maan yhä vaikeampaan tilanteeseen. Postin, lentokenttien, energiayhtiöiden ja monenlaisen muun julkisen omaisuuden myyminen nopeasti on lyhytnäköistä politiikkaa.

Takauksiin sisältyy se riski, että Portugali ei kykene maksamaan velkojaan takaisin, jolloin osa takauksesta lankeaa mahdollisesti maksettavaksi. (Timo Soini: Hyväksyttekö viikon päästä tämän järjestelyn?) Olisi ollut parempi, että Kreikan, Irlannin ja nyt Portugalin kohdalla olisi pakotettu sijoittajat nielemään velan alennus pääomien ja korkojen leikkauksella tai laina-aikojen pidennyksellä. Tällöin näille maille olisi jäänyt edellytykset selviytyä loppuvelasta. Silloin olisi ehkä tarvittu joitakin tukijärjestelyjä, mutta mittakaava olisi ollut toinen ja ongelmamaan edellytykset maksaa tuet takaisin olisi ollut parempi.

Näissä takausjärjestelyissä suomalaisia veronmaksajia ei suojattu riskin varalta millään tavalla, ei esimerkiksi vaatimalla vakuuksia. Kiviniemen hallitus valitsi yhdessä muiden euromaiden kanssa ongelmamaiden kriiseihin ratkaisun, joka toimii huonosti mutta pelastaa monet pankit ja muut sijoittajat. Vasta kun tämä ongelmamaiden jono on alkanut näyttää päättymättömältä ja joidenkin maiden selviytymismahdollisuudet olemattomilta, on herätty vaatimaan vakuuksia Suomen takauksille ja euromaiden lainoille ensisijaista asemaa verrattuna yksityisen sektorin lainoille. Nämä päätökset ovat perusteltuja vaatimuksia. Ne vievät tätä prosessia eteenpäin. (Timo Soini: Kannatatteko niitä? Kummin päin?)

Arvoisa puhemies! Ongelmamaat ovat eri tavoin ajautuneet ahdinkoon. Kreikassa on ollut kysymys holtittomasta varainkäytöstä, jota on tuettu ulkomaisten pankkien lainoilla. Irlannissa taas hallitus antoi täysin hallitsemattoman kiinteistökuplan ja muun keinottelun viedä maan pankit ahdinkoon. Tämän jälkeen maan hallitus vielä takasi pankkien velat. Irlannin finanssivalvonta oli olematonta, niin kuin on ollut monessa muussakin maassa. Portugalin ongelma taas on ollut se, että maan hallituksella ei ole ollut strategista näkemystä maan talouden tasapainottamisen keinoista. Muihin kriisimaihin Portugalia yhdistää lähinnä matala verotaso, joka ei ole tuonut riittävästi tuloja.

Kaikissa näissä tapauksissa kuitenkin merkittävänä yhdistävänä tekijänä ovat olleet säätelemättömät finanssimarkkinat, ne finanssimarkkinat, jotka syöksivät maailmantalouden lamaan. Tämän kuplatalouden romahduksen vuoksi Suomessa joudutaan nyt arvioimaan veroja ja menoja uudestaan. Jotakin siis on opittava siitä, mikä meni pieleen finanssimarkkinoilla. Suomen on ponnekkaasti vaadittava, että valvontatoimet ja sitova sääntely saadaan ajan tasalle koko Euroopassa. Suositukset ja ohjeet eivät enää riitä. On myös estettävä pankkien taseiden ulkopuolinen miljardikeinottelu.

Pankeilta on tarkoitus ryhtyä perimään maksua, mikä on hyvä asia, pankkivero. Tällä tavalla ne omalta osaltaan osallistuvat mahdollisesti tulevien kriisien kustannuksiin. Tämä pankkivero ei kuitenkaan yksin riitä kattamaan finanssipelin aiheuttamia kustannuksia. On lisäksi saatava voimaan koko unionin kattava rahoitusmarkkinavero, jolla pystytään ehkäisemään tulevaisuuden finanssikriisejä ja keräämään varoja. Meistä olisi myös hyvä, että jatkossa vakavasti pohditaan sitä, että saisimme aikaan Euroopan laajuisen pörssiveron.

Arvoisa puhemies! Me olemme toimineet, niin kuin olemme sanoneet. Emme pidä näissä oloissa takauksia Portugalin tukilainoille perusteltuina. (Timo Soini: Pitäisittekö ensi viikolla?) Siksi ehdotankin seuraavaa:

"Eduskunta ei hyväksy Suomen valtiontakausta Portugalin lainoituksen edellyttämälle ERVV:n varainhankinnalle."

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreän eduskuntaryhmän mielestä jokaisen maan hallitus myös Euroopan unionissa ja euroalueella vastaa kansalaisilleen oman maan taloudesta ja sen vakaudesta, emmekä ole Euroopan unionin tai euroalueen kautta sitoutuneet sellaiseen solidaarisuuteen, jossa toisten ottamat velat olisivat meidän velkojamme. Tämä periaate on tärkeää muistaa.

Toisaalta Suomi on harkintansa mukaan osallistunut eri maiden velkakriisien hoitoon tai ylisuureksi kasvaneen lainakuorman keventämiseen. Lähialueillamme olemme olleet auttamassa Latviaa. Pohjoismaista Islannin talous on ollut avun tarpeessa. Puolassa muutimme aikanaan lainasaataviamme Itämeren tilaa parantaviksi ympäristösitoumuksiksi. Imf:n ja Maailmanpankin kautta olemme olleet tukemassa kaikkein köyhimpien kehitysmaiden velkaongelmia Hipc-järjestelyn kautta. Suomelle ei ole siis täysin uusi asia auttaa toisia maita talous- tai velkakriisien hoidossa Euroopassa tai maailmalla. Ongelmia on maailmalla nähty jo ennen Kreikkaa, Irlantia ja Portugaliakin ja saatetaan tulevaisuudessakin nähdä. Jokainen tilanne on kuitenkin punnittava erikseen.

Onko Portugalille myönnettävä laina sitten oikea ratkaisu, vai olisiko parempi ajaa Portugali maksukyvyttömyyden tilaan ja edetä sitten konkurssin tai velkajärjestelyjen kautta? Tällä kovemmalla koulukunnalla on monia kannattajia myöskin tässä salissa, jotka arvioivat velkakriisin hoidon tätä kautta tulevan Suomelle halvemmaksi.

Vihreät eivät usko, että kriisiyttämisen kautta Portugalin ongelmilla olisi Suomeen vähemmän vaikutuksia. Emme tietenkään tarkkaan voi ennustaa, mitä hallitsemattomasta velkakriisistä voisi markkinoille seurata ja miten se heijastuisi Euroopan maiden saamien luottojen korkoihin ja rahoitusmarkkinoihin. Kun Portugalin kaltaiset maat poistuisivat velkajärjestelyjen kautta pidemmäksi aikaa yksityisiltä rahoitusmarkkinoilta, olisi todennäköistä, että niille muulla tavoin järjestetyn rahoituksen tarve kasvaisi ja se vaikuttaisi Suomeenkin. Yleisellä korkotason nousulla olisi kielteinen vaikutus sekä Suomen valtion budjettiin omien velanhoitokulujemme kasvaessa että tavallisiin suomalaisiin asuntovelallisiin, jotka ovat tasapainottaneet oman taloutensa nykyisen alhaisen korkotason mukaan. Näiden asioiden vuoksi ei ole yhdentekevää suomalaisten kannalta, miten Portugalin kriisiä hoidamme.

Suomi on myös erittäin riippuvainen kansainvälisestä taloudesta oman ulkomaankauppamme kautta. Lehman Brothers -pankin kaatumista seurannut finanssikriisi pudotti Suomen kansantuotetta 8 prosenttia eli finanssikriisin vaikutus omaan talouteemme oli suurempi kuin muissa Euroopan talouksissa keskimäärin. Meidän kannattaa siis olla mieluummin palojen sammuttajia kuin heittämässä lisää bensiiniä liekkeihin.

Portugali-paketin kohdalla on esitetty kovaa kritiikkiä siitä, että pakettiin eivät osallistu riittävästi euroalueen ulkopuoliset maat. Portugali-paketissa on kuitenkin kolme tasasuurta maksajaa — Imf, ERVM ja ERVV — joista kukin kattaa 26 miljardia euroa Portugali-paketin kustannuksia. Monet ovat vaatineet näiden instituutioiden välisen jakosuhteen taikka euroalueen sisäisen jakoavaimen muuttamista. Koska kysymyksessä on nollasummapeli, jonkun maksuosuus vähenee toisen maksuosuuden noustessa, on jakoavaimen muuttaminen kesken tällaisen päätöksenteon erittäin vaikeaa. Vihreät kannattavat Imf:n mukaantuloa taakan jakajaksi, mutta ymmärrämme, että kolmannesta suuremmalla osuudella ei Imf tässä tilanteessa halunnut olla mukana.

Portugali-vastuiden jakaantumisperiaatteeksi on esitetty ajatusta, että kukin maa osallistuisi Portugalin tukemiseen siinä suhteessa, miten paljon niiden pankeilla ja rahastoilla on lainoitusta Portugalissa. Tätä vaihtoehtoa on Suomessakin esitetty.

Vihreät eivät tällaista ajattelua kannata, koska siinä sekoitetaan maan valtiontalous ja yksityisten pankkien ja rahoittajien vastuut. Suomalaisen veronmaksajan ei tarvitse olla tukemassa suomalaisia yksityisiä rahoittajia. Kantakoot rahoittajat omat riskinsä itse.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan suuren valiokunnan käsittelyssä vihreät äänestivät nyt esillä olevan Portugali-paketin puolesta kahdesta syystä. Ensinnäkin, pakettiin on nyt saatu aikaan niitä muutoksia ja parannuksia, joita vihreät ovat esittäneet Euroopan talousvakautta eduskunnassa eri vaiheissa käsiteltäessä. Toiseksi, eduskuntaan on muodostumassa pysyvä enemmistö, joka kannattaa vastuullista Eurooppa-politiikkaa ja sen osana pysyvien eurooppalaisten rahoitusvakausmekanismien luomista tiukoilla kriteereillä. (Timo Soini: Ne eivät toimi!)

Portugalin lainaohjelmassa ei uusia ehtoja vielä kaikessa laajuudessa ollut mahdollista soveltaa. Portugali kuitenkin sitoutui käymään keskustelut yksityisten lainanantajiensa pysymiseksi maassa — samalla tavalla kuin on kirjattu Euroopan vakausmekanismin ehtoihin — sekä laajasta taloutta vakauttavasta ohjelmasta. (Timo Soini: Miten sitä valvotaan?) Portugalin tulee myös varmistaa EU-maiden lainojen takaisinmaksua myymällä omaa omaisuuttaan.

Väliaikaiselta Euroopan rahoitusvälineen, ERVV:n osalta Suomi edellyttää nykyistä kattavampaa velkakestävyyden arviointia. Mikäli jokin euromaa pyytää ERVV:ltä lainamuotoista tukea vielä Portugalin jälkeen, on Suomi valmis harkitsemaan tätä vain sillä ehdolla, että Suomi saa takausosuudelleen vakuudet kyseiseltä maalta.

Ärade talman! De gröna anser att vi bör svara jakande på Portugals anhållan om finansieringsstöd. I de övriga möjliga alternativen skulle ingå osäkerhetsfaktorer vars effekter på den europeiska finansmarknaden, det ekonomiska läget i Europa och i sista hand till exempel på den räntenivå som finländarna själva betalar inte går att känna till eller förutspå.

Vihreät pitävät oikeana, että Portugalin pyyntöön rahoitusavun saamiseksi vastataan nyt myönteisesti. Muihin vaihtoehtoihin sisältyisi epävarmuustekijöitä, joiden vaikutuksia Euroopan rahoitusmarkkinoihin, talouden tilaan Euroopassa ja viime kädessä esimerkiksi suomalaisten maksamaan korkotasoon emme tunne emmekä voi ennustaa. Yhden EU- ja euromaan ajautuminen hallitsemattomaan kassakriisiin ja kaikkien pääomien vetäytyminen maasta voisi olla mielenkiintoinen laboratoriokoe, mutta nyt puhutaan elävistä ihmisistä, joilla sielläkin on perheensä, kotinsa ja työnsä. Jos jotakin solidaarisuutta haluamme tuntea, emme tunne sitä huonosti asiat hoitaneita portugalilaisia poliitikkoja tai vastuuttomasti toimineita pankkeja ja rahoituslaitoksia kohtaan, vaan aivan tavallisia portugalilaisia ihmisiä kohtaan, jotka tähän sotkuun ovat pitkälti syyttömiä. (Timo Soini: Ne ovatkin ainoat maksajat, kun muiden saatavat taataan!)

Kreikan, Irlannin ja Portugalin jälkeen on myös puhuttu paljon dominoefektistä: mikä maa saattaisi luisua hallitsemattomaan tilanteeseen seuraavaksi. Peli ei kuitenkaan ole menetetty, kun esimerkiksi alkuvuoden 2011 aikana Espanja on onnistunut politiikkatoimillaan palauttamaan sijoittajien luottamusta. Erittäin vaikeasta taloudellisesta tilanteesta nousseita EU-maita on muitakin, näistä esimerkkinä meitä lähellä oleva Latvia. Latviallekin soitettiin joku vuosi sitten kuolinkelloja, mutta maan taloutta on saatu vakautettua tehokkaan ohjelman turvin.

Selvitystilaan mahdollisesti ajautuneiden tai ajettujen valtioiden osalta kysymys ei ole vain taloudesta, vaan siitä, mikä tulisi olemaan kansalaisten poliittinen vastaus silloin, kun talous on romahtanut eikä tukea mistään ole saatavissa. Ei olisi niin ihmeellistä, jos tällainen tilanne ruokkisi kasvualustaa totalitaarisille poliittisille liikkeille.

Vihreät yhtyvät siihen näkemykseen, että eri skenaarioita ja niihin liittyviä riskejä arvioitaessa Suomen kansalaisten ja kansakunnan edut voidaan parhaiten turvata ja riskit minimoida hyväksymällä Suomen osallistuminen Portugalille annettavaan lainoitusohjelmaan.

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! Ingen i den här salen torde jubla över förslaget att bevilja lånegarantier för Portugal. Det var inte meningen att euroområdet skulle fungera så här. Men livet är tyvärr inte perfekt. Allt går inte alltid enligt planerna.

Portugal har, precis som Grekland och Irland, delvis sig själv att skylla. Liksom så många andra länder, bland dem faktiskt vårt eget, har Portugal levt över sina tillgångar. Men i motsats till hos oss har de nämnda ländernas statsskulder tilllåtits växa orimligt, och den globala finans- och ekonomikrisen knäckte också den portugisiska kamelens rygg, precis som den grekiska och den irländska.

Det har ställt hela Europa, EU och särskilt de övriga euroländerna inför ett vägval. Och märk väl att euroländerna inte står helt ensamma, utan de övriga EU-länderna och hela världen har genom Imf ställts inför samma svåra val som kräver gemensamt ansvar: Ska man låta de drabbade länderna finansiellt gå under med alla de konsekvenser det kan ha för euroområdet, hela EU och i förlängningen hela världsekonomin, eller ska man försöka hejda dominobrickorna innan fler hinner falla?

Arvoisa puhemies! Ruotsalaisen eduskuntaryhmän linjavalintaa ohjaavat sekä solidaarisuus että itsekkyys, jotka poikkeuksellista kyllä kulkevat tässä tapauksessa käsi kädessä. Epäilemättä kyse on solidaarisuudesta Portugalin kansaa kohtaan, kuten Kreikan ja Irlannin kansaa kohtaan, mutta vieläkin enemmän kyse on kyynisesti tarkasteltuna puhtaasta itsekkyydestä.

Sallikaa minun esittää drastinen mutta varsin kuvaava rinnastus. Jos kerrostalohuoneistossa syttyy tulipalo, mitä talon muiden asukkaiden on aivan ensiksi tehtävä? Pitääkö heidän ryhtyä ensin syyttelemään huoneiston asukkaita siitä, että he ovat mahdollisesti käsitelleet tulta varomattomasti eivätkä ole huolehtineet sähköjohtojensa ja -laitteidensa kunnosta, ettei heillä ole paloilmaisinta eikä sprinklerijärjestelmää ja että heillä ei ehkä ole riittävää palovakuutusta? Ei, vaan kaikkein ensimmäiseksi on yritettävä sammuttaa tuli, ennen kuin se leviää. Tämä tehdään yhteisvoimin ja niin vapaapalokunnan kuin vakinaisenkin palokunnan avulla tarpeen ja saatavuuden mukaan.

Vakinaisten palokuntien nimet ovat tässä tapauksessa Imf, siis Kansainvälinen valuuttarahasto, ja EU:n komissio, ja jatkossa seuraan liittyy EU:n pysyvä rahoitusvakausmekanismi. Vapaapalokuntaa, joka toimii naapurihuoneistojen suojaamiseksi, edustavat lainatakuut ja väliaikainen mekanismi. Mutta tähän rinnastus, vertaus äkisti päättyykin. Päinvastoin kuin palokunnat, Imf, EU:n komissio ja lainatakuut rahoittavat maat asettavat sammutustöihin osallistumiselle ennakkoehtoja. Miten ihmiset reagoisivat, jos palokunnat toimisivat samoin? (Jouko Skinnari: Jos se olikin pyromaani!)

Asiaan kuuluu lisäksi se, että Suomi on jo pitkään, ja erityisesti viimeksi pidetyssä Ecofinin ja euromaiden valtiovarainministerien kokouksessa, ollut etunenässä menestyksekkäästi ajamassa ja tiukentamassa näitä ennakkoehtoja.

Värderade talman! De här förhandsvillkoren kunde åter förliknas vid dem som man kan ställa på brandsäkerhet. Elledningar och elapparater måste vara i skick, alltså samhällsstrukturerna, statsbudgeten, statsfinanserna. Ingen får handskas vårdslöst med elden, alltså med de marknadskrafter som ohejdat kommer åt att härja om inte strukturer och finanser är i skick. Brandvarnare måste installeras för att vid minsta lilla rök förvarna om vad som sker om man inte ser till att banker och andra finansinstitut är solida. Sprinklersystem måste installeras för att snabbt släcka minsta lilla brandunge i banksystemet. Och i sista hand måste landet ha en täckande brandförsäkring, som det själv bekostar i form av räntor för lånegarantier.

De här förhandsvillkoren är hårda, och mot dem har särskilt greker och portugiser dragit ut på gator och torg för att protestera. Månne inte vi finländare också skulle göra det, om motsvarande villkor skulle dikteras för oss? Grekerna, irländarna och portugiserna kommer alltså ingalunda lätt undan, om någon inbillar sig det. De betalar ett högt pris för sitt och andras misstag.

Värderade talman! Att först släcka elden innan den sprider sig och sedan förebygga eventuella nya eldsvådor är alltså den enda kloka strategin. Det tycks finnas de som tror att man kan låta vissa lägenheter i höghuset brinna ut och tror att man kan hindra branden från att sprida sig genom att stänga dörrarna och fönstren till de lägenheter som står i brand. De borde gå en grundkurs i pyroteknik och materiallära.

Arvoisa puhemies! Portugalin pakettiin sisältyvällä solidaarisuusulottuvuudella on loppujen lopuksi itsekäs näkökulma. Jos emme osallistuisi yhteiseen pelastustoimeen, miten voisimme edellyttää muiden tarpeen vaatiessa tukevan meitä? Meidän vakaa aikomuksemme on tietenkin pitää hinnalla millä hyvänsä kiinni siitä, että emme koskaan kulje Kreikan, Irlannin tai Portugalin tietä, olipa sitten kysymys valtiontaloudesta tai pankkijärjestelmän puutteellisesta valvonnasta.

Mutta EU-politiikassa on muita alueita, joilla odotamme solidaarisuutta muilta, myös Portugalilta, Irlannilta ja Kreikalta. Kyse on esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan, capin, uudistuksesta, jossa odotamme ymmärtävän suhtautumisen jatkumista maatalouden ankaria ehtoja kohtaan täällä pohjoismaisessa ilmastossa. Kyse on aluepolitiikasta, jossa odotamme ymmärtämystä laajan ja harvaan asutun maan olosuhteille. Kyse on avusta, jota odotamme mahdollisissa ympäristökatastrofeissa maamme rajojen sisäpuolella tai lähialueillamme.

Viime kädessä kyse on myös turvallisuuspolitiikasta, jossa Naton muodostaman yhteisen eurooppalaisen turvallisuusrakenteen ulkopuolisena maana odotamme, että Lissabonin sopimuksen solidaarisuuslauseke ei tarpeen vaatiessa jää tyhjäksi fraasiksi.

Värderade talman! Om inte den akuta krisen stoppas i bergen vid gränsen mellan Portugal och Spanien så får den mycket snabbt effekter i Spanien på samma sätt som Irlands kris skulle ha spritt sig till Storbritannien. Spanien är ett för stort land för att i så fall kunna räddas med samma metoder som Grekland, Irland och Portugal. Då försätts de europeiska finansmarknaderna i gungning, och den tsunami som då uppstår kan inte stoppas vid Pyrenéerna utan sprider sig vidare på kontinenten och når i en globaliserad ekonomi, med bara en lätt fördröjning, också våra stränder.

Det har beräknats att den globala finanskrisen i banken Lehman Brothers konkursfotspår kostade Finlands samhällsekonomi upp till 40 miljarder euro. Jämfört med den förlusten är vår andel av lånegarantierna, utan att på minsta sätt förringa dem, trots allt en bråkdel. Om den europeiska krisen inte kvävs i sina hittills mer perifera lindor utan tillåts spridas till hela kontinenten och därmed också till vårt hörn av Europa, är det inte de välbärgade som drabbas värst, annat än möjligen i absoluta siffror räknat. De som drabbas värst är i stället de arbetslösa, vars utsikter att få jobb reduceras drastiskt. De som drabbas värst är också de som är beroende av samhällets inkomstöverföringar, som i värsta fall måste skäras ned.

Ja, allra först drabbas den stora majoritet av befolkningen som har bostads- och andra lån, vars räntor skjuter i höjden. Med bara en lätt fördröjning skulle också pensionärerna riskera att drabbas, om samhället i ett ekonomiskt krisläge inte har råd att upprätthålla de nuvarande pensionssystemen. Och då skulle vi lätt, liksom i krisländerna, också ställas inför nödvändigheten att frysa eller rentav sänka löner. Det hjälper inte att i så fall åberopa gällande löneavtal, pensionsvillkor, nyligen införda indexjusteringar av sociala förmåner eller politiska löften om hundratusen nya arbetsplatser. Om pengarna tar slut finns det bara knapphet kvar att fördela.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei mieluusti maalaa rumia kuvia seinälle, mutta kun myös tässä keskustelussa on niitä, jotka ehdotettuja lainatakuita arvostellessaan tekevät näin, haluamme muistuttaa siitä, mikä on vaihtoehto sille vastuulliselle tielle, jonka tämän salin enemmistö todennäköisesti tulee valitsemaan. Tämän tien valitsemme raskain sydämin, totta kai, mutta valitsemme sen ennen kaikkea huomioon ottaen omien kansalaisten ja oman kansakunnan hyvinvoinnin. Se tie on siis perussuomalainen.

Jouko Jääskeläinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viimeisen vuoden ajan suomalaisen politiikan voimavarat ovat menneet keskusteluun eurooppalaisesta taloudesta. Sekä keskustelu että itse tapahtumat ovat osoittaneet, että yhteiseen valuuttaan siirtymisestä aikanaan pidetyt kriittiset puheenvuorot eivät ole olleet tarpeettomia. Kun on yhteinen valuutta, tarvitaan vahvaa talouskuria. Vahvaa talouskuria voidaan noudattaa vain selkeillä kansallisilla päätöksillä ja viisaalla talouspolitiikalla. Toinen vaihtoehto on ajautuminen kohti liittovaltiokehitystä.

Kristillisdemokraatit ovat kaikissa vaiheissa edellyttäneet sekä Suomelta itseltään että kaikilta eurooppalaisilta mailta rehellisyyttä talouspolitiikan päätöksenteossa ja ryhtiä talouspolitiikan hoidossa. Kaikissa vaiheissa olemme kaikin tavoin välttäneet ajatusta yhteisestä talous- ja veropolitiikasta, mikä merkitsisi itsenäisten valtioiden vähittäistä hävittämistä.

Arvoisa puhemies! Kun on saatu aikaan epäjärjestystä, ei tilannetta voi parantaa lisäämällä epäjärjestystä, vaan korjaamalla virheellisiä päätöksiä. Nyt on ollut ja tullut aika korjata kurssia. Uskomme, että nyt aikaansaadut suomalaiset päätökset viitoittavat tietä uudelle linjalle.

Tämän päivän päätösten taustaksi kannattaa muistaa, että suomalaisten finanssilaitosten ja eri tahojen yhteenlasketut saatavat kolmessa eurooppalaisessa kriisimaassa ovat yhteensä jopa 13 miljardia euroa. Mikäli mitään ei olisi tehty, olisi voitu odottaa, että ainakin osassa näistä kriisimaista jouduttaisiin velkasaneeraustoimenpiteisiin. Osa näistä suomalaisista varoista olisi silloin mennyttä. Markkinakorot nousisivat, vakuutusmaksut ja työeläkemaksut nousisivat, ja piensäästäjien varojen arvo pienisi, kun erilaisten rahastojen arvo laskisi. Tämän lisäksi nähtäisiin korkovaikutuksia, takuissa olevia velvoitteita realisoituisi. Pahinta olisi, jos saataisiin aikaan vain yleisiä kielteisiä seurausvaikutuksia Euroopan talouselämään. Tämä kaikki, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, vaikuttaisi vientiimme ja valtiontalouteemme.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit ovat EU-politiikan muutoksen takana. Edustaja Kimmo Sasin niin sanotun selvittelyryhmän johdolle ja virkamiehille annoimme jo varhain eli torstai-iltana 5.5.2011 sanatarkasti seuraavan vastauksen: "Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että 1) Portugalin pankkien osalta toteutetaan sijoittajavastuuta koko tämän järjestelyn ajan jo ennen pysyvän mekanismin luomista, 2) antamallemme takaukselle osoitetaan vastavakuus, ja 3) tällä ratkaisulla ei oteta kantaa mahdollisiin tuleviin vastaaviin tilanteisiin. Edellytämme, että jatkovalmisteluissa pysyvässä vakausmekanismissa, EVM, toteutuu sijoittajavastuu." Näin sanatarkasti. (Timo Soini: Mutta eihän se toteudu!)

Voisimme nyt todeta, että tekemämme päätös ja valitsemamme etenemistapa on ollut merkittävä periaatteellinen linjaus. Eduskuntaryhmämme on jo aiemmissa, siis edellisen eduskuntakauden aikaisissa päätöksissä, edellyttänyt kaikissa eurooppalaisen talouskriisin maita koskevissa rahoitusjärjestelyissä sijoittajavastuun toteutumista. Nyt suuren valiokunnan tekemässä päätöksessä ja linjauksessa, ja näin ollen Suomen EU:ssa ilmoittamassa linjauksessa, sijoittajavastuu on kirjattu siten, että Portugalin edellytetään käynnistävän neuvottelut lainanantajiensa kanssa näiden pysymiseksi (Ministeri Mauri Pekkarinen: Hetkinen! Mikä sijoittajavastuu tämä on?) maassa vastineeksi ohjelmasta.

Kristillisdemokraattien tavoitteena on ollut pankki- ja luottolaitosveron käyttöönotto Ruotsin tapaan rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi. Jatkossa sopimukseen esitetyt keinottelun rajoittamiset selkeillä pelisäännöillä ja verotuksellisin keinoin on yleiseltä linjaukseltaan tavoitteemme mukaista. Vastustamme myös johdonmukaisesti Euroopan unionin kehittymistä liittovaltioksi. Neuvottelutulos selkeästi torjuu tämän kehityksen edellyttämällä, ettei EVM:n rakenteen tule olla sellainen, että euromaat siirtyisivät valtioiden veloissa yhteisvastuuseen, vaan että jokainen valtio vastaa itse veloistaan ja taloudestaan.

Kaiken kaikkiaan merkittävin muutos koskee vastavakuuksia, joita edellytetään jatkossa kaikissa mahdollisissa lainapäätöksissä. Irlannin lainan kohdalla kohde edellytti markkinakelpoisia vastavakuuksia vähintään puolelle tuen määrästä. Nyt saatu neuvottelutulos edellyttää koko takausosuudelle vakuuksia kaikissa tulevissa ERVV:n kautta autettavissa maissa. (Ministeri Mauri Pekkarinen: Nyt tulee taas väärä todistus!) Portugaliin päätös ei ehtinyt, mutta tulevaisuutta koskevana päätöksenä neuvottelutulos täyttää ja jopa ylittää aikanaan edellisessä eduskunnassa asettamamme vaatimuksen. Vastavakuudet muuttavat olennaisesti takauksiemme riskiä tulevissa järjestelyissä.

Arvoisa herra puhemies! On todettava, että linjalla on pysyttävä. Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä päätyy suuren valiokunnan tärkeään kokoukseen valmistautuessaan siihen, että aikaansaatu linjapaperi ja suuren valiokunnan mietintö Portugalin tukemisesta Suomen kantana ja EU:lle ilmoitettuna tuloksena on tyydyttävä. Linjaus tuo selkeän muutoksen tähänastiseen EU-politiikkaan asettamalla tiukat ehdot EU-maiden keskinäiselle yhteisvastuulle. Saamamme tieto kertoo, että EU:ssa hyväksytään Suomen kanta.

Arvoisa herra puhemies! Tämän kannan noudattaminen on ehdoton edellytys tuellemme ja yhteistoiminnallemme tämän linjan toteuttamiseksi myös jatkossa.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ryhmäpuhujille hyvistä puheenvuoroista! Joitakin kommentteja käytettyihin puheenvuoroihin.

Useammassa puheenvuorossa ihmeteltiin tai pohdittiin sitä, onko kaiken tämän eli vaikkapa tällä hetkellä käsittelyssä olevan Portugalin lainapaketin perimmäinen syy saksalaisten ja ranskalaisten pankkien pelastaminen. Minä uskon, että valtaosa kansanedustajista täällä ymmärtää, että mikäli ei olisi mitään muuta syytä kuin vain yhden tai kahden maan pankkien pelastaminen, niin eihän Suomen tai minkään muunkaan maan kannattaisi tai pitäisi olla tämmöisissä prosesseissa mukana — jos ainoa syy olisi yhden tai kahden maan pankkien pystyssä pitäminen, varsinkin jos niiden pankkien kaatumisella ei olisi mitään seurausta Suomen talouteen.

Emmehän me ole olleet alusta pitäen näissä vaikeissa prosesseissa, vastenmielisissäkin prosesseissa mukana vain sen takia, että yhden tai kahden maan pankkijärjestelmää suojattaisiin, vaan se aito syy on se, että on perusteltu huoli, että yhden euromaan kaatuminen johtaa sellaiseen kierteeseen, jossa lainahanat menevät kiinni hyvin monelta muultakin maalta, mistä syntyy uusi finanssikriisi. Siinä rytäkässä kaatuisi iso joukko pankkeja, mutta vaikka kuinka sitä haluaisi, siinä samassa rytäkässä kaatuisi paljon yrityksiä, menisi työpaikkoja, menisi verotuloja, menisi hyvinvointiyhteiskunnan pohja pois.

Tämä sama riski koskee myös Suomea. Me näimme tämän riskin realisoituvan 2008, kun pankkikriisi lähti Yhdysvalloista etenemään. Suomessa ei kaatunut silloin yksikään pankki, ainoastaan taisi olla islantilaisten pankkien sivukonttoreita, jotka täältä lähtivät, kun islantilaiset pankit menivät nurin. Sillä ei ollut kovin suurta vaikutusta Suomen talouteen, ja yksi hyvin hyvin pieni suomalainen pankki meni nurin, sillä ei ollut suurta vaikutusta. Kiitos suomalaisten pankkien vahvan kunnon, suomalaiset pankit eivät siinä menneet, mutta meiltä meni työpaikkoja. Meiltä meni työpaikkoja, ja sen kautta meiltä meni verotuloja, meille tuli pahoinvointia ja meiltä hyvinvointiyhteiskunnan perusta rapautui. Tämä on se lähtökohtatilanne, ei yhden tai kahden maan pankkisektorin itseisarvoinen pelastaminen.

Jos katsotaan ihan lukuja: Portugalin kohdalla euroalueiden pankkien osuus Portugalin lainapääomasta on vain 23 prosenttia — tai ei voi ehkä sanoa "vain", se on merkittävä, mutta se on 23 prosenttia, ei enempää eikä vähempää. Portugalin oman maan pankkisektorilla velkapapereita on noin 13 prosenttia. Eli pankkisektorilla yhteensä, kun lasketaan Portugalin ja muun euroalueen pankkisektorin vastuut Portugalissa, vastuita on noin 40 prosenttia. Loput tulevat esimerkiksi eläkerahastoista ja muista lähteistä. Kreikan kohdalla euroalueen pankkien, esimerkiksi Saksan ja Ranskan pankkien, osuus on 16 prosenttia. Eli näitä lukujakin seuratessa voimme helposti päätyä siihen johtopäätökseen, että kysymys ei ole vain yhden tai kahden maan pankkisektorin pelastamisesta, vaan kysymys on Euroopan ja Suomen talouden vakaudesta.

Täällä aika moni kritisoi pankkeja, ja siinä onkin ihan kritisoimisen varaa, tai eläkerahastoja, jotka ovat sijoittaneet. Se kritiikin syy tulee siitä, että ne eivät ole hinnoitelleet aidosti riskiä sisään näihin velkapapereihin. Mutta mikä on se oikea syy? Kenen syy on se, että maa on velkavankeudessa? Onko se sen, joka antaa lainarahaa, vai sen, joka on saattanut itsensä niin huonoon tilaan, ettei tule toimeen omillaan vaan on toisten rahoituksen armoilla? (Timo Soini: Molempien syy!) — Oikea vastaus on varmasti, niin kuin Soini sanoo, molempien syy, mutta ensi sijassa niiden poliitikkojen, jotka ovat pistäneet maansa niin huonoon kuntoon, etteivät selviä enää itse. — Eli vastuullisia ovat ne, jotka ovat tehneet huonoa talouspolitiikkaa. Kuten omassa puheenvuorossanikin totesin, tässä järjestelmässä on ollut se vika, että euroalueen valtioiden velkapaperimarkkinoilta on puuttunut aito riski menettää rahojaan, ja se ei ole tervettä markkinataloutta. Markkinatalouteen kuuluu aina mahdollisuus voittaa ja riski hävitä. Tässä on ollut se perusongelma.

Kun täällä todettiin, että Ruotsi ja muut eivät ole mukana, kyllä Ruotsi ja Britannia esimerkiksi ovat mukana Kansainvälisen valuuttarahaston ja tämän komission lainaosuuden kautta tässä paketissa, aivan kuten edustaja Haavisto omassa puheenvuorossaan totesi. Mutta kun ne eivät kuulu euroon, niin tietenkään niitä eivät voi sitoa euroalueen säännöt. Euroalueen valtioita sitovat euroalueen säännöt.

Arvoisa puhemies! Täällä joissakin puheenvuoroissa puhuttiin suoraviivaisen velkasaneerauksen puolesta. On varmaan syytä todeta, että semmoista velkasaneerausta ei ole mahdollista tehdä, jossa ainoastaan velkapääomaa leikattaisiin, ja that’s all. Jos ajatellaan, että joku maa joutuisi velkasaneeraustilanteeseen, on päivänselvää, että sille jäljelle jäävälle velkapääomalle täytyisi antaa takuut, jotta se maa pääsee takaisin markkinoille hakemaan yksityiseltä sektorilta rahaa. Yksityinen sektorihan ei rahoita, mikäli se ei pysty olemaan sataprosenttisen varma, että se jäljelle jäävä velkapääoma on taattua. Silloin meidän tietysti täytyy kysyä, kuka sen takuun antaa. Ei ole kovin paljon vaihtoehtoja; tässäkin tapauksessa todennäköisesti kyseessä olisivat toiset maat, mitä todennäköisimmin euroalueen maat.

Eli me emme pääse pesemään käsiämme, me emme pääse vastuun kantamisesta sillä, että sanomme, että velkasaneeraus yksin hoitaisi nämä kaikki ongelmat, ilman että siitä olisi minkäännäköistä vaivaa tai vastuuta toisille maille. Sijoittajavastuu tässä totta kai toteutuisi. Silloin me otamme tietoisen riskin siitä, että sillä on kerrannaisvaikutuksia, mutta jos haluaisimme sen riskin ottaa ja arvioisimme, että se on pienempi kuin mitä pahimmissa skenaarioissa on pelätty, niin se on sitten se arvio, mutta pakoon me emme pääse vastuita. Tämä on ikävää, tämä on valitettavaa, tämä ei ole toivottavaa, mutta keskenään sitoutuneissa ja linkittyneissä talouksissa, kuten euroalueen talouksissa tai tämän päivän maailmantaloudessa, tilanne vaan on tämmöinen. Me olemme hyötyneet suomalaisena hyvinvointiyhteiskuntana paljon globaalista taloudesta, siitä, että me pärjäämme maailmanmarkkinoilla, siitä, että taloudet ovat linkittyneet toistensa kanssa, mutta se kääntöpuoli on joskus näin rujo.

Ja tätä tarkoitusta varten, jotta pystyisimme siis välttämään tämänkaltaisten ongelmien syntymisen, Euroopan unionissa on tehty uusia taloussääntöjä, mukaan lukien pysyvä kriisinhallintajärjestelmä, jossa sijoittajan vastuu tuodaan aivan uudella tavalla mukaan valtion velkapaperimarkkinoille.

Kimmo  Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olennaista on se, että markkinoilla täytyy olla luottamus. Jos sitä luottamusta ei ole, se merkitsee sitä, että tämän jälkeen, Portugalin jälkeen, ehkä Espanja, sen jälkeen jotkut muut maat eivät saisi luottoa. Pitää muistaa, että Suomikin tarvitsee tänä vuonna 9 miljardia euroa lisää velkaa. Ja jos luottamusta ei ole euromarkkinoilla, se heijastuu myöskin Suomeen, meillä saattaisi olla ongelmia.

Tärkeätä on myöskin muistaa se, että kun puhutaan tukipaketista, annamme lainaa, takauksia, emme anna tukea. Tarkoitus on, että saamme rahat takaisin. Mutta jos mennään hallitsemattomaan konkurssiin, edustaja Soini, silloin me joudumme tekemään todella tukipaketin: Annamme anteeksi niitä lainoja, joita olemme antaneet, tai takauksia. Joudumme osallistumaan uusiin takausjärjestelyihin, niin että ne maat saavat tulevaisuudessa lainaa. Myöskin Euroopan keskuspankki on antanut näitten maitten pankeille lainaa, mikä merkitsee sitä, että siellä syntyy luottotappiota. Olemme myöskin sitä kautta vastuussa. Eli hallitsematon konkurssi Kreikassa, Irlannissa tai Portugalissa johtaa siihen, että silloin Suomi todella antaa tukea näille maille.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun oikeastaan se jytyin asia on se, mitä tässä tiedonannossa ei ole, eli se linjaus, että jatkossa rahaa annetaan vain vakuuksia vastaan. Se on se kova jyty, joka on suomalaisten toiveen mukainen ja suojaa suomalaisten veronmaksajien etua. Nyt olisi tärkeätä, että tälle linjoitukselle saataisiin eduskunnasta vahva tuen ilmaisu. Kun ministeri Katainen on tämän kertonut euroryhmälle ja Ecofinille viime viikolla, niin se on kova ilmoitus, jonka Suomi siellä on tehnyt. Vetoankin keskustaan, että se tulisi rehdisti ja avoimesti tukemaan tätä asiaa. Se vahvistaisi Suomen neuvottelutilannetta ja auttaisi meidän käsitystemme ymmärtämistä muissa maissa, myös niissä väännöissä, joita joudumme käymään komission kanssa tästä asiasta. Yksimielinen tuki täällä myös keskustalta olisi apu näihin neuvotteluihin muun muassa komissaari Rehnin kanssa.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euro ei ole vakaa valuutta, euro on epäonnistunut. Miksi? Kolme euromaata on letkun varressa, käytännössä rahoittajien armoilla. Mikä vakaa valuutta se on, kun Kreikka, Irlanti ja Portugali ovat kaulaansa myöten suossa? Ei toimi, koska taloudet ja niiden rakenteet ovat niin erilaisia. Tästä todennäköinen seuraava askel on se, että Kreikka joko hakee lisää rahaa tai joutuu velkasaneeraukseen. Se on esissä vielä tänä vuonna. Ja silloin, edustaja Arhinmäki, jos olette hallituskyydissä, ei käy tämmöinen silmänkääntötemppu, että te täällä tiedonantoa vastustatte, jonka toimitusministeristö tekee, vaan sitten on totuus esissä. Tästä on nyt kysymys. Tällä viikolla te voitte olla tätä mieltä, ensi viikolla ette voi enää olla tätä mieltä.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinäluoma on tässä heittämässä palloa keskustan suuntaan, kiitos siitä! Harrastetaanpa vastineeksi hetki arkeo-logiaa. Ennen vaaleja SDP linjasi, ettei puolue tue mitään järjestelyä, missä ei ole mukana sijoittajavastuuta. Portugalin osalta SDP on esittänyt hallittua velkajärjestelyä. Vaalien jälkeen SDP tukee Portugalia, väliaikaista rahastoa, pysyvää rahastoa ja näköjään varautuu tukemaan vielä täysin uusia maita — kaikki tämä ilman, että sijoittajavastuuseen olisi varmuudella tullut minkäänlaista konkreettista muutosta. Myöskään vakuuksia Portugali-lainatakausten suhteen ei ole. Silti SDP näyttää nyt nielaisseen Portugalin karvoineen päivineen.

Arvoisa puhemies! Kas näin muuttavat Säätytalon lihapadat tilannetta!

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ennen vappua Soinin puheet olivat sitä, että Portugalista neuvotellaan. Vapun jälkeen puheet olivat sitä, että ne ministerisalkut, joita Soini jo puoli vuotta ennen vaaleja oli itselleen jakamassa, hylättiin. Ei haluttu yrittääkään edes kantaa vastuuta, parantaa suomalaisten tavallisten ihmisten — palkansaajien, työttömien, eläkeläisten, opiskelijoiden — tilannetta. Jotkut yrittävät tehdä tämän puolesta töitä, ja se mitataan sitten lopuksi, kuinka paljon on saatu aikaan. Me yritämme, meillä ei ole madon selkäranka, (Timo Soini: Ei madolla ole selkärankaa!) joka ensimmäisen vaikeuden edessä uppoaa syvälle multaan ja yrittää piiloutua tilanteelta.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini usein retorisesti kysyy, missä on Britannia, missä on Ruotsi, missä on Tanska tässä paketissa. Minulla on tämä taulukko edessäni, ja täällähän ne kaikki ovat: Britannia Suomea suuremmalla osuudella, Ruotsi Suomen kokoisella osuudella. Täällä on muuten myös USA, Japani, Kiina, täällä on Saudi-Arabia — Portugalilla on aika paljon tukijoita. Tämä apuhan jakaantuu Imf:n, komission ja euroalueen kesken, eli tämä on laajalla pohjalla.

Toinen asia: Täällä on puhuttu globaaleista transaktioveroista, globaaleista pelisäännöistä, veroparatiisien sulkemisesta. Minusta tämä keskustelu on varsinainen pihvi tässä. Meidän on saatava rahoitusmarkkinoille uudet globaalit pelisäännöt ja niille täysi tuki.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhtyisin tässä edustaja Heinäluoman toivomukseen, että tulevasta hallituspohjasta ja puoluekannasta riippumatta juuri vakuudet ja vastavakuudet olisivat sellainen asia, jota Suomi ja suomalaiset yksimielisesti edellyttävät. Suomi on sen ilmoittanut, ei se siitä miksikään muutu, ei se vähene siitä, mutta jos kaikki ovat siinä mukana, niin se on ihan hyvä ja erinomainen asia.

Haluaisin muistuttaa kuitenkin siitä vielä, että jos tulee epäjärjestystä, niin silloin pitää luoda järjestystä, ja jos potilas on huonossa kunnossa, yritetään kuitenkin auttaa. Kaikissa olosuhteissa Suomen tärkein tehtävä on huolehtia omasta taloudestaan. Jos emme huolehdi itse omista asioistamme, niin sitten me emme pysty myöskään auttamaan toisia.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on pitänyt vakaan linjan, Suomi on jopa kiristänyt linjaansa koskien vakuuksia, ja se varmasti johtaa siihen, että meillä on tulevaisuudessakin aika vakaa luottamus EU-maiden kesken. Meillä on aika suuria päätöksiä tulossa, koskien esimerkiksi cap-reformia. Mielelläni haluan kuunnella, mitä mieltä valtiovarainministeri on tästä. Olisiko se aiheuttanut ongelmia meille, jos Suomi olisi valinnut toisen linjan, vai auttaako tämä meitä?

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on mielestäni aivan oikein monessa puheenvuorossa korostettu kunkin maan omaa ensisijaista vastuuta oman taloutensa hoidosta. Muistan elävästi, kun maaliskuun puolivälissä tämä teema oli esillä ja keskustelimme Euroopan kilpailukykysopimuksesta — nyt kai tuttavallisemmin Euro plus -sopimuksesta — jossa nämä asiat olivat esillä. Kysynkin valtiovarainministeri Kataiselta, mitä tälle sopimukselle kuuluu ja onko hän seurannut, minkälaista seurausvaikutusta sillä on ollut Euroopan eri valtioitten politiikkaan ja ehkä erityisesti niitten valtioitten talouspolitiikkaan, jotka taloutensa suhteen eivät ole kaikkein vahvimmassa asemassa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan johdolla vuosi sitten ajettiin läpi täysin ilman mitään vakuuksia sosialidemokraattien vastustuksesta huolimatta 1,6 miljardia euroa Kreikalle. Kun tehtiin vakausvälinepäätöksiä, niin sosialidemokraatit vaativat silloin pelisääntöjä ja moraalikato-ongelman vähentämistä selvällä pankkien sijoittajavastuulla.

Voi olla, että Portugali-ratkaisuun jää vakuuksien määrän ja takauksen osalta valuvika meidän näkemyksiimme nähden, mutta tämä on merkittävä kansanvallan voitto siinä, että kansallisesti oman pelastusrenkaan vahvistamiseksi Suomi tulee edellyttämään jatkossa omaan talouteensa ja omaan etuunsakin nähden tiettyjä sitoumuksia vakuuksilta ja rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen korjaamiselta. Tämä on myöskin selkeä Suomen eurooppalaiseen politiikkaan luoma uusi paine ja muutos, niin että säätelemättömien ja valvomattomien markkinavoimien ei tarvitse olla luonnonvoimia vaan niihin voidaan vaikuttaa kansanvallan ja eurooppalaisen toiminnan kautta.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki muistamme Suomessa 1990-luvulla olleen laman, jonka seurauksena kymmeniätuhansia perheitä ja yrityksiä meni konkurssiin. Perheitä hajosi, monet eivät jaksaneet elää taloudellisten paineiden alla vaan päättivät päivänsä oman käden kautta. Tulivatko silloin Suomen valtio sekä pankit omien hädässä olevien kansalaistemme avuksi? Eivät tulleet.

Nyt kun ketkupankkiirit ja hulttiovaltiot huutavat apua, ollaan käsi ojossa — kokoomus ja SDP etunenässä — työntämässä miljardeja euroja Kankkulan kaivoon. Ja mikä irvokkainta, vasemmistoliitto on riemurinnoin mukana tässä touhussa, vaikkakin äänestäjiään hämätäkseen aikoo huomenna äänestää Portugali-pakettia vastaan, (Martti Korhonen: Höpö, höpö!) jatkossa se äänestää hallituksen mukana rahojen lapioinnin puolesta. Audin takapenkille pääsyllä on hintansa, vaikkakin joskus kyseenalainen, vai mitä edustaja Arhinmäki?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen pikkuisen huolestunut suomalaisen koulutuksen tasosta, jos ei pelkästään kuullun ymmärtäminen vaan myös lukemisen ymmärtäminen on heikkoa. Nimenomaan puheessani ja myös kirjallisesti olemme todenneet sen, että emme hyväksy tätä esitettyä Portugalin lainoitusta. Ja mikä on syy? Se, että olemme vaatineet sijoittajan vastuuta ja se ei tässä paketissa toteudu.

Mutta meillä on erilainen kanta kuin perussuomalaisilla. Me olemme sitä mieltä, että samalla lailla kuin heikossa asemassa olevia suomalaisia pitää tukea ja heidän puolestaan pitää tehdä töitä, niin samalla tavalla meidän pitää huolehtia myös muista ihmisistä. Tämä on se lähtökohta, jolla me teemme politiikkaa. Me emme tee politiikkaa siitä lähtökohdasta, että yritämme paeta aina vastuuta, huudella sivusta, vaan me yritämme tehdä kaikkemme. Lopuksi sitten mitataan, mihin tämä riittää. Me seisomme suoraselkäisesti niiden lupausten takana, mitä me annamme vaaleissa, (Välihuutoja) koskien perusturvan parantamista, tuloerojen tasaamista, parempaa työelämää. (Puhemies: Aika!) Toivoisin, että perussuomalaisetkin edes joskus olisivat näiden tavallisia Suomen kansalaisia eniten koskettavien asioiden takana.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me keskustassa tuemme Suomen osallistumista Portugalin lainojen takaamiseen, kuten olemme myös ennen eduskuntavaaleja todenneet, mutta edellytämme, että Portugali myy omaisuuttaan ja että sijoittajavastuu toteutuu Portugalin tuessa edes samalla tasolla kuin Irlannin tuessa. Mutta kuunneltuani tätä keskustelua ihmettelen edustaja Arhinmäen esittämää tiukkaa linjaa. Te vastustatte miljardin takauksen myöntämistä, mutta jos menette hallitukseen, te olette samalla valmiita nostamaan Suomen takausten kokonaisvastuuta 10 miljardilla. Siihen, mihin Soinin selkäranka ei taipunut — hatunnosto hänelle — teidän selkärankanne taipuu, ja olette viemässä koko rehdin ryhmänne mukananne.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin tässä keskustelussa aina välillä tulee esille, tämä kriisi ei ole lähtenyt eurosta tai Euroopasta vaan rahoitusmarkkinoiden täydellisestä toimimattomuudesta siinä, että riskejä on järjestelmällisesti peitetty ja niitten laukeaminen on ollut hallitsematonta. Tämä rahoitusmarkkinoiden epävakaus on se, mitä ensimmäisenä pitää korjata pitkällä aikavälillä ja mahdollisimman paljon lyhyellä aikavälillä. Tässä Euroopan kriisinhallintajärjestelmä on koko ajan kehittynyt parempaan suuntaan ja niin on myös Suomen linja.

Jos nyt arvioidaan tässä tilanteessa sitä, kun edustaja Soini tuo esille niitä aitoja riskejä, mitä tähän ratkaisuun sisältyy, niin hänen pitkässä puheenvuorossaan oli lopussa kaksi kappaletta siitä, mitä ehkä tapahtuisi, jos tehtäisiin toisin. Toivoisin vastuullisuutta siinä, niin että vähän laajemmin esiteltäisiin sitä omaa vaihtoehtoa, koska siihen vasta niitä riskejä sisältyy. Jos me emme nyt pystyisi hallitsemaan Euroopan maiden tilannetta, vakauttamaan rahoitusmarkkinoita, niin silloin näiden olemassa olevien rahoitusmarkkinoiden sisällä yhä olevat kuplat voivat laueta todella pahasti päälle, ja nämä kuplat ovat ne, mitkä pitää pitkällä aikavälillä laittaa kuntoon.

Yksi hyvä muutos, mikä tässä on nyt jatkossa tulossa, on se, että vaikka Suomen teoreettinen lainatakausvastuu lisääntyy ERVV:ssä, niin se, että siellä on ne vastavakuudet, tarkoittaa sitä, että Suomen todellinen riski ei tästä enää kasva, vaan se riski on nämä olemassa olevat takaukset, mitkä on annettu, ja Kreikan laina. Ja me saamme pitkän aikavälin riskit hallittua sillä, että me saamme veroparatiisit kuriin, saamme vero-ratkaisuja finanssimarkkinoille ja parannamme pankkien vakavaraisuusmääräyksiä, ja tässä työssä kaikkien vastuullisten puolueiden (Puhemies: Aika!) pitäisi olla mukana.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Luulen, että moni ryhmä täällä jakaa sen saman kokemuksen, joka kristillisdemokraateilla on, että kyllä tämä päätös on vaikea ja vastenmielinen. Olemme suhtautuneet varsin kriittisesti huonosti taloutensa hoitaneiden EU-maiden yhteisvastuullisiin laina- ja takausjärjestelyihin, mutta päädyimme siihen, että suuren valiokunnan linjaus on tyydyttävä ratkaisu uhkaavan katastrofin torjumiseksi. Tässä uudessa linjamuutoksessa kaikkein tärkein päätös koskee todellakin näitä vastavakuuksia, joita jatkossa edellytetään kaikissa mahdollisissa tulevissa lainapäätöksissä. Viime vaalikaudella Irlannin lainapäätöksen kohdalla kristillisdemokraatit edellyttivät vastavakuuksia — itse asiassa silloin vähintään puolelle annettavan tuen määrästä, nyt jatkossa se on aivan täysimääräinen. (Puhemies koputtaa) Totean vielä, että myös siinä Irlannin päätöksessä edellytimme sijoittajavastuuta vapaaehtoiselta pohjalta, joka on nyt toteutumassa tässä Portugali-päätöksessä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sijoittajavastuusta Portugalin kohdalla on ehkä turha puhua, koska käytännössähän me toimimme siten, että 50 prosenttia Portugalin lainoista tulee Imf:ltä tai komissiolta tai meidän jäsenmailtamme. Siltä osin me mahdollistamme myös sijoittajien poistumisen maasta. Tulevissa järjestelyissähän tilanne on täysin toinen. Sen jälkeen onkin kysymys, miksi me teemme näin. Me teemme sen siksi, koska Ekp:llä on näiden valtioiden bondeja ja siltä osin me vältämme mahdollisia keskuspankkitappioita, mikä on yksi peruste sille, miksi meidän tulee Portugalin osalta suostua tähän toimenpiteeseen.

Toinen asia, joka nousi esille, kun katsoin lukuja: Portugalin luvut muistuttavat hyvin pitkälle Suomen lukuja, kun katsomme valtion ja velan suhdetta. Velka on kaksi kertaa yhtä paljon kuin valtion tulot, ja tilanne on Suomella sama kuin Portugalilla. Toivottavasti me osaamme taloutemme hoitaa paremmin tulevina vuosina.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut melkein alusta alkaen mukana Kansainvälisessä valuuttarahastossa, jonka tarkoituksena oli tuoda vakautta avoimiin markkinoihin ja auttaa jäsenvaltioita silloin, jos ne joutuvat tilapäisiin vaikeuksiin. Näille luotoille on aina ensisijaisuus. Euroopassa ei tällaista järjestelmää ole, mutta me olemme luomassa siitä pysyvää mekanismia, joka tämän ensisijaisuuden tulee toteuttamaan.

Nyt väliaikana olemme joutuneet toteamaan, että Kreikka tuli ensimmäisenä syliin tilanteessa, jossa ei ollut realistista velka-arviota tehty, ja me päädyimme täällä eduskunnassa siihen, että Kreikka ei tule kestämään. Ikävä kyllä olemme olleet oikeassa, ja me joudumme nyt jatkossa katsomaan, mitä Kreikan kanssa tehdään. Mutta se tapahtuu silloin täysien vakuuksien pohjalta.

Kreikkaan verrattuna Portugalin velkakestävyys on kuitenkin aivan toista luokkaa. Sen vuoksi katson, että ne riskit, mitä tähän sisältyy, ovat huomattavasti pienemmät ja perustellummat kuin olivat Kreikan tapauksessa, joka alusta alkaen vei tämän pelastusoperaation väärään suuntaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kreikan heikko taloustilanne osoittaa selkeästi, että tukipaketit eivät tuota haluttua tulosta. Myöskään säästökuurit ja uusliberalistiset uudistukset eivät ole purreet, vaan Kreikka velkaantuu yhä nopeasti. Hallitus korostaa, että Portugalin samoin kuin aiemmin Kreikan ja Irlannin ohjelmien rahoitus on lainaa, joka on maksettava takaisin. Lainaa annettaessa on kuitenkin oleellista huomioida lainan saajan maksukyky.

On tärkeää tehdä ero sen välillä, onko kyseessä velallisen väliaikainen maksukyvyttömyys vai pysyvä kyvyttömyys maksaa velkoja takaisin. Haluaisinkin kysyä, miksi tätä asiaa ei ole huomioitu rahoitusohjelmia suunniteltaessa, vaan edelleen suomalaisten veronmaksajien rahoja ollaan sijoittamassa suurella riskillä pelkkään luottamukseen vedoten, minkä todennäköinen seuraus on kärsiä lopuksi mittavat luottotappiot. Toivottavasti tämä sinisilmäinen velananto päättyy ja nopeasti.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kannattaa muistaa, että niitämme nyt satoa siitä, että Niinistö ja Lipponen aikanaan halusivat viedä meidät väkisin niihin pöytiin, joissa asioista päätetään, vaikka keskusta silloin varoitti, (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) että mukana on maita, jotka rämpivät taloudellisessa suossa. Yhteinen valuutta ja erillinen taloudenhoito eivät vain mahdu samaan pakettiin, elleivät kaikki hoida pesäänsä kunnolla. Ihmettelenkin, ettei ole tullut siis kiitosta keskustalle, joka on kantanut näistä muitten toilailuista suurta vastuuta.

Haluaisinkin kysyä ministeri Kataiselta, vieläkö toimisitte samoin. Haluaisitteko väkisin nämä heikot maat mukaan euroon, (Jukka Gustafsson: Paino sanalla väkisin!) jos saisitte tänään olla päättämässä? (Eduskunnasta: Kannattaako keskusta eroa?)

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Politiikka on tahdon asia, niin kuin me kaikki tiedämme, ja perussuomalaiset edustaja Soinin johdolla hakivat kansalta valtaa. He saivat sitä valtaa, mutta valtaan kuuluu vastuuta. Sitä vastuuta te ette ole uskaltaneet ottaa mukaan. Te teitte siitä voitostanne täydellisen suutarin tästä demokratianäkökulmasta katsottuna. Ei voi kuin olla pahoillaan niiden puolesta, jotka äänestivät teitä ja ajattelivat teidän voivan vaikuttaa yhteiskuntaan.

Mitä nyt yritetään sitten tehdä tästä eteenpäin, jos katsotaan tästä pankkijärjestelmän näkökulmasta, kriisin näkökulmasta, on itse asiassa kolme isoa asiaa: Se sijoittajan vastuu, en siihen puutu sen enempää. Vakuuksien näkökulma, siitä on paljon keskusteltu. Me olemme täsmällisesti samaa mieltä. Mutta näin työväenpuolueen näkökulmasta ei voi olla muuta kuin mukana, kun yritetään saada estettyä riskien sosialisointi. En hirveästi sen sosialisoinnin kannalla ole ollut muutoinkaan, mutta nyt, kun sitä riskiä on sosialisoitu kansalle, (Naurua) niin tämä riskien sosialisointi pitää saada loppumaan, ja jos sitä ovat porvaripuolueet, (Puhemies koputtaa) oikeisto, ajamassa, niin me olemme mukana.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoisinta on se, että hallituksen politiikka muuttui jo ennen kuin sosialidemokraatit tulivat hallitukseen, sikäli kun nyt, ja toivon niin, hallitus syntyy. Suomen yksipuolinen ilmoitus siitä, että jatkossa on takuut, on historiallinen ja merkittävä. Eli hanat pannaan jatkossa vastuullisesti kiinni. Poliittinen sopimus siitä, että Suomeen syntyy pankkivero ja hallitus ajaa rahoitusmarkkinaveroa, on historiallinen.

Edustaja Soini, te ymmärrätte jalkapalloa. Sosialidemokraatit ovat tehneet kolme neljä komeaa maalia. Te pelaatte taaksepäin, tehottomasti, saamatta mitään aikaan. Ainoa, mikä näkyy, on Soinin ja Hakkaraisen julkisuus iltapäivälehtien lööpissä. Se on teidän tähänastinen näkyvyytenne ja aikaansaannoksenne. Olen pettynyt teidän toimintaanne.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä te, edustaja Korhonen, olitte Suomen kommunistisen puolueen jäsen, ja kyllä te silloin sosialismia ajoitte muutenkin kuin vappuna. Nytten tämä sosialismi toimii siten, että suurten pörssipelureiden riskit sosialisoidaan veronmaksajien maksettavaksi, ja siinäkin te toimitte taas sosialismin mukaan. Ja sosialisoittehan te osan näistä Audi-kyydeistäkin itsellenne sen jälkeen, jos teistä hallituspuolue tulee.

Arvoisa puhemies! Edustaja Gustafsson, ei kansa äänestä väärin. (Jukka Gustafsson: En minä niin sanonutkaan! Kun ne toivoi teiltä enemmän!) — Ei, kysymys on siitä, että pidetään se, mikä sanotaan. (Jukka Gustafsson: Eikä tulla edes neuvotteluihin!) Se tuo pitkäaikaista kannatusta. Siitä näkee, että te olette hermostuneita, kun te mieluummin tuette vasemmistoliittoa, joka ei pysy lupauksissaan, kuin perussuomalaisia, jotka pysyvät lupauksissaan.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielelläni haluaisin kuulla Timo Soinilta nyt, sen jälkeen kun me olemme esittäneet täällä sitä, että tätä Portugalin lainoitusta ei hyväksytä, aivan niin kuin sanoimme ennen vaaleja, että missä kohtaa me toimimme täällä salissa teidän mielestänne väärin. Ilmeisesti siinä kohtaa, että olemme edelleen niillä kannoilla kuin ennen vaaleja. Teidän mielestä ainoastaan teillä on oikeus pitää kiinni niistä kannoista, jotka teillä on ennen vaaleja ollut. Tosin siitäkin on ollut välillä vähän epäselvyyttä, pidättekö te niistä kiinni. Ainakin te olitte niistä luopumassa välillä.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun vaalit käytiin, niin te ajoitte tiukasti tätä linjaa. (Välihuutoja vasemmalta) Nyt kun meillä on tämä asia käsittelyssä häpeällisesti toimitusministeriön toimesta — tämän pitäisi olla poliittisen hallituksen asia — te luikertelette kuin mato, jolla ei todella ole selkärankaa. Oletteko te tätä mieltä ensi viikolla, sen jälkeen kun te olette kokoomuksen apupuolue? (Vasemmalta: Olemme!)

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yritän palata tähän varsinaiseen aiheeseen. Ymmärtääkseni tämä väliaikainen vakuusrahasto perustettiin sen tähden, että vaikeuksiin joutuneet euromaat eivät saaneet lainaa kohtuuhintaan. Miksi eivät saaneet? Heillä ei ollut vakuuksia. Nyt täällä pidetään suurena voittona sitä, että edellytetään, että kun kasvatetaan väliaikaisen elimen pääomaa, niin niille ollaan hakemassa vakuuksia. Kysynkin, ministeri Katainen: Uskotteko te, että kun tähän asti näillä mailla ei ole ollut vakuuksia, lainanantajat eivät ole uskoneet ja mekin olemme moneen kertaan näitä pyytäneet, uskotteko te, ministeri Katainen, että näitä vakuuksia jatkossa, kun te kasvatatte tätä väliaikaista elintä, tullaan saamaan?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen samaa mieltä kuin edustaja Kalli, ja toivon, että nyt siirrytään takaisin tähän itse sisältöön ja asiaan. Kaikki me varmaan tunnustamme sen, että nyt on menty selkeästi parempaan suuntaan. Ilman vakuuksia me emme tule antamaan lisää lainaa. Se on se suuri kysymys tässä.

Mutta sitten olisin arvoisia perussuomalaisia haastanut analysoimaan yhdessä sitä, mitkä olisivat olleet nämä vaihtoehdot. Esimerkiksi se, mitä ministeri Katainen sanoi, että jos tehtäisiin velkajärjestely, niin kuka on sitten takaajana näille lopuille? Kuka muu se voisi olla kuin nämä euromaat?

Tai kun oli jo kevään aikana keskustelua siitä, pitäisikö joidenkin maiden lähteä eurosta ulos. Miettikää nyt sitä tilannetta, miten näille maille olisi käynyt. Heidän oma valuuttansahan olisi devalvoitunut todella runsaasti. He eivät olisi koskaan pystyneet maksamaan takaisin. Me olisimme menettäneet kaiken.

Eli tämän tyylistä analyysiä toivoisin tästä meidän ryhmältä, (Puhemies koputtaa) kaikilta, että mitkä ovat vaihtoehdot, joista mennään eteenpäin.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pankkiasioissa on tavattoman tarkkaa juuri se, että jos lainaa ottaa, niin mitkä ovat ne vakuudet. Kyllähän tässä on tapahtunut selkeä muutos. Nythän vaaditaan näitä vakuuksia, ja tämä asiahan oli tämän vuoden aikana jo Kreikka-lainan yhteydessä esillä, Irlannin yhteydessä esillä, ja nyt se on jälleen esillä, ja nyt se käytännössä toteutuu. Nyt se käytännössä toteutuu. Tähän ei keskustapuolue Kiviniemen hallituksessa tarttunut, vaikka se täällä koko ajan oli esillä ja muun muassa sosialidemokraattien vastalauseessa. Tämä on erittäin tärkeä asia suomalaisen veronmaksajan näkökulmasta. Siinä on myös se, että vaikka se summa nousee, niin sehän Suomen edun takaa. Siitähän me olemme täällä päättämässä, että Suomi ei anna takuuta eikä lainaa ilman vakuuksia. Se linja taas, mikä keskustapuolueella on, (Kari Rajamäki: Avoin piikki!) että esimerkiksi Kreikka tai Portugali myy omaisuuttaan, ei se ole hyvä asia. Parempi on, että ne takaavat omalla omaisuudellaan ja itsenäinen kansa saa pitää omaa omaisuuttaan, kuin se, että se pannaan nyt halvalla myymään, koska hinnat ovat laskeneet.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen kansaa on jälleen kerran vaalien jälkeen jymäytetty. Missä se sijoittajavastuu on Portugali-paketissa? Missä se on? (Vasemmalta: Joka paikassa!) Ei missään. Vaalien jälkeen heti ensimmäisessä elintärkeässä asiassa vaalilupaukset on mätetty romukoppaan. Vain perussuomalaiset eivät petä.

Lähivuosina sijoittajavastuu ei toteudu Kreikan eikä muidenkaan velkamaiden osalta. Mitä ihmeen sijoittajavastuuta on se, että vain keskustellaan vapaaehtoisista toimista sijoittajien kanssa, niin kuin ohjelmasta luette? (Pentti Oinonen: SDP:n sijoittajavastuu!)

Tulevalla hallituksella, hyvät toverit, sossut ja vassarit, on nuttu nurin vielä useita kertoja sen lapioidessa veronmaksajiemme rahoja velkamaiden Molokin kitaan ja sijoittajien kitaan.

Arvoisa puhemies! Miksi Suomi ei vaatinut todellista sijoittajavastuuta Portugali-pakettiin ja tuleviin paketteihin? (Jukka Gustafsson: Olisitte tulleet vaikuttamaan! Sanahelinää!)

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin siis mitä tulee Portugaliin, Suomen ehdoton kanta on se, että Portugalin hallitus käy nämä keskustelut yksityisten sijoittajien kanssa, (Ministeri Mauri Pekkarinen: Joka päivä ne käy niitä keskusteluja!) että he eivät lähde tästä maasta. Ja se vaade on ajettu lävitse tähän ratkaisuun. Se ei ole vielä riittävä. Sen takia se todellinen jyty on se, että jatkossa Suomesta ei lähde rahaa ilman vakuuksia. Se on se jytky, ja sellaista tuloksellista toimintaa tehdään vain hallituksesta käsin, arvoisa edustaja Jääskeläinen. Sitten on eri asia tämä, että otetaan äänet ja jäädään huutelemaan, kieltäydytään edes tulemasta mukaan keskusteluihin. Se on toinen linja. Huutamista kyllä piisaa.

Lopuksi totean, että ihmettelen suuresti, mitä ihmeen syntistä tässä Audissa nyt erityisesti on, että auto kuin auto, (Naurua) mielestäni, joten ei siitä kannata periaateriitaa tehdä, millä autolla ministerit kulkevat.

Elinkeinoministeri   Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin minä haluan onnitella sosialidemokraatteja. Te olette nyt kääntäneet nutun aivan oikein päin, mutta olisi suuri vääryys, jos teidän nutunkääntöselityksenne kritiikittömästi kirjattaisiin tämän istunnon pöytäkirjaan. Te annatte ymmärtää, että Portugali-paketissa sijoittajan vastuu jollakin tavalla paranisi aikaisemmista paketeista. Ei pidä paikkaansa! Te annatte ymmärtää, että Portugali joutuisi myymään omaisuutta enemmän kuin nämä maat olivat kerenneet sopia jo ennen kuin Urpilainen ja Katainen omaa pakettiansa päättivät. Ja te annatte ymmärtää, että jollakin tavalla Portugali-pakettiin liittyisi jonkinlaisia vakuuksia.

Arvoisa puhemies! Nyt minä kysyn edustaja Heinäluomalta ja edustaja Kataiselta: Mistä kohtaa minun analyysini äsken oli väärin? Mistä kohtaa sijoittajavastuu paranee? Missä kohtaa omaisuutta myydään enemmän kuin oli jo aikaisemmin sovittu, ja minkälaiset vakuudet liittyvät Portugali-lainoihin? Sitä, mitä Portugalille ehdotetaan, että se alkaa neuvotella maassa olevien pankkilaitosten kanssa, Portugali tekee joka päivä, (Puhemies: Aika!) ilman että sitä pyydetään heiltä, taatusti tekee sitä joka päivä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen puheenvuoro oli hyvin jännä, kun hän jätti kertomatta sen, miten hän ministerinä on tätä Portugali-asiaa hoitanut näiden viikkojen aikana. Miten te oikein hoiditte tätä asiaa, kun tämä tuli näin heikkona tänne? Tehän tässä olette vallan päällä istunut, ministeri Pekkarinen. Te olette istunut siellä EU:n ministerivaliokunnassa ohjeistamassa Suomen neuvottelijoita koko tämän ajan, ja nyt te lykkäsitte tämän loppusuoralla sitten muille. Ette edes ehtinyt näihin kokouksiin, kieltäydyitte niistä. Siinä on teidän uusi vastuunne.

Mitä tulee takauksiin, ministeri Pekkarinen, niin teidän pääministerinne sopi Eurooppa-neuvostossa näistä takauksista, ja hän on sen sentään uskaltanut jälkeenpäin tunnustaakin toteamalla muun muassa Suomen Yleisradion haastattelussa, että takaukset ovat nousussa, jopa kaksinkertaistumassa. Niin että kun se takki nyt vaihtuu, ministeri Pekkarinen, teillä viikoittain — puhun koko puolueesta — niin kysyn teiltä nyt yhden kerran: Oletteko te valmiit tulemaan tukemaan tätä uutta linjausta, joka laittaa stopin vastikkeettoman rahan jaolle? Hyväksyykö keskusta tämän, ja suostutteko puhumaan komissaari Rehnille tämän puolesta?

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Olin ennen vaaleja sitä mieltä, että Portugali-paketti pitää hyväksyä, jos ehdot ovat siedettäviä. Olin vaalien jälkeen välittömästi sitä mieltä, ja, edustaja Heinäluoma, olen edelleenkin sitä mieltä, että se kannattaa hyväksyä. Tulen käyttämään myöhemmin täällä perustellumman puheenvuoron. Mutta se, mitä minä ihmettelen, on se selitys... tai minä haluan oikaista, kun te annatte ymmärtää, että Portugali-paketissa sijoittajan vastuu on parempi, se on huonompi kuin Irlanti-sopimuksessa. Kun Kreikka myy 50 miljardilla eurolla omaisuutta, Portugali myy 5,5 miljardilla. Te ette vaatineet siinä teidän sopimuksessanne senttiäkään lisää Portugalin myyvän omaisuuttaan. Eikä Portugali-sopimukseen liity, vielä kertaalleen sanottuna, minkäänlaisia vakuuksia. Minä seison täsmälleen sillä kannalla, millä olin ennen vaaleja ja vaalien jälkeen, mutta jokaisessa kolmessa kohtaa, joissa te yritätte väittää, että nyt sopimus on parempi, väitän: se ei ole näissä kohdissa parempi.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin hyvä keskustelu, ja loistavaa, että ministeri Pekkarinen ottaa nyt tähän kunnolla osaa. Mutta te jätitte vastaamatta näihin kysymyksiin. Siksi otin puheenvuoron, että te saatte uuden puheenvuoron vielä.

Kysyn vielä, minkä ihmeen takia te lykkäsitte tämän Portugali-asian hoidon ja te ette näitä teidän teräviä mielipiteitänne toteuttanut silloin, kun teillä oli siihen mahdollisuus EU-ministerivaliokunnassa, kun te ohjeistitte Suomen neuvottelijoita. Miksi ihmeessä, ministeri Pekkarinen, nämä viisaat puheenvuorot on nyt keksitty täällä? Ja kysyn vielä kerran: minkä takia teidän pääministerinne oli sopimassa takauksien nostamisesta, minkä ihmeen takia?

Ja kolmanneksi, voisitteko te vihdoin antaa tähän ydinkysymykseen vastauksen: suostuuko keskusta tukemaan tätä uutta linjaa, joka lopettaa riskirahan jakamisen ja laittaa ehdottomaksi ehdoksi Suomen rahalle vakuudet? Suostutteko tukemaan? Se on minun kysymykseni ollut nyt neljännen kerran. Tulisiko vastaus? Entisen keskustan johdon aikana vastauksia tuli.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minä en ole mitään johtoa, olen rivikansanedustaja. (Naurua — Jukka Gustafsson: Ministerihän te olette!)

Mutta, arvoisa puhemies, edellinen hallitus ohjasti Portugali-sopimuksen tekemiseen, antoi reunaehdot, mitä pitää saavuttaa, ja ne reunaehdot on, niin kuin sanon, ei erinomaisesti mutta minimaalisesti nyt kuitenkin saatu tässä neuvottelusopimuksessa. Olen sitä mieltä. Olen ollut koko ajan sitä mieltä, mutta te annatte ymmärtää, että nyt jotenkin tämä sopimus, Portugali-sopimus, olisi ihan eri maailmasta kuin ennen teidän, siis Kataisen ja Urpilaisen, sopimustanne.

Ja vielä kerran väitän, että Kataisen—Urpilaisen sopimus ei tuonut mitään merkittävää Portugali-sopimukseen. Mitä tulee taas lainavastuiden moninkertaistamiseen tai yli kaksinkertaistamiseen, ei Kiviniemi — hän ei ole valitettavasti paikalla — ollut sellaisessa sopimuksessa mukana. Ei hän ole ollut sellaisessa sopimuksessa mukana. Ja mitä muutoin tulee ERVV:n tai pysyvän rahoitusvakausmekanismin käsittelyyn, (Puhemies koputtaa) niin siihen palataan, edustaja Heinäluoma, vielä myöhemmin.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti voidaan pöytäkirjaan merkitä, että ministeri Pekkarinen haluaa luopua valtioneuvoston jäsenyydestäänkin.

Suomi on tosiaan vaurastunut kansainvälisen kaupan seurauksena, ja sen vuoksi ennen kaikkea meidän etumme on välttää uusi kriisi ja tukea Euroopan kehitystä. Ja jos tästä asiasta ei ole tässä salissa erimielisyyttä, niin kysyisinkin, kuinka tätä pakettia vastustavien mielestä Euroopan kehitystä sitten tulisi tukea, jotta uudelta kriisiltä vältyttäisiin.

Edustaja Soinin puheenvuoro antoi paljon puhetta mutta vähän villoja. Mitä, edustaja Soini, te ihan konkreettisesti oikein esitätte stressitestien lisäksi? Nämä stressitestit toteutetaan joka tapauksessa, joten mikään uusi avaus tämä ei ole. Ennen vaaleja totesitte, että lamoja tulee ja lamoja menee. Vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin seurauksena Suomi menetti 40 miljardia euroa verotuloina ja tämän kriisin hoidossa. Miten on, onko tosiaan niin, että (Puhemies koputtaa) myös kymmenet miljardit menevät? Ettekö todella esitä mitään (Puhemies: Aika!) konkreettista vakauden turvaamiseksi?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minä toisaalta ymmärrän Mauri Pekkarisen lievän harmistuksen tästä tilanteesta. Tosiasiahan on se, että sen jälkeen kun keskusta ikään kuin vetäytyi tuolle oppositiomuurille, käytännössä linja muuttui kovin paljon. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Sijoittajien vastuu, pankkien vastuu toteutuu tästä eteenpäin, ja tämä megaluokan iso asia: tästedes hanat ovat kiinni ja ainoastaan vakuuksia vastaan voimme myöhemmin näitä lainoituksia antaa.

Linja muuttui. Sosialidemokraatit muuttivat sen, ja olen siitä hirvittävän iloinen, että nyt loppui tämä veronmaksajien rahoilla pelleily. Ymmärrän tietenkin, että Mauri Pekkarinen on harmistunut siitä, että me tiukensimme teidän linjaanne, mutta toivon, että nyt vastaatte siihen kysymykseen, että olisitteko valmis kuitenkin yhteisvastuullisesti puolueen kanssa tukemaan jatkossa tätä linjaa, jossa veronmaksajien rahoista pidetään parempaa huolta kuin aiemmin.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi kysyn, että ei kai kyse ole ikärasismista, kun salin vanhin saa odottaa puheenvuoroa reilut puoli tuntia.

Minusta vaikuttaa nyt siltä, että istuntosalin enemmistö on parempipalttoisten puolella ja asialla. Meikäläiset berberin käyttäjät ovat jäämässä pistesijalle. Portugalin avustamisen takuista kysyisin: mitä ihmeen takuita kyetään antamaan? Velan määrä Portugalissa on puolitoistakertainen verrattuna bruttokansantuotteeseen. Toisaalta ainoat, mitkä saattavat olla kiinnittämättä, ovat parlamenttitalo ja nelostiestä pieni pätkä.

Velkajärjestelystä. EU:n saatavat yksityisten saatavien edelle, miten tämä on mahdollista? Suomen pankit ainakin ovat oppineet sen, että pankkien vakuudet ovat ensisijaisia ja muut vakuudet toissijaisia. Tämä on ihmeellistä, että te kykenette tämän homman tällä tavalla hoitamaan.

Kolmas asia, mihin kiinnitin huomiota, on tämä kansallinen pankkivero, josta eräs puolue ylpeilee. Sehän on tasavero, jota tähän asti (Puhemies koputtaa) useimmat puolueet ovat vastustaneet. (Puhemies: Aika!) Tasavero koskettaa nimenomaan tavallisia kansalaisia ja myöskin ennen kaikkea velallisia.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Eikö näissä takinkäännön MM-kisoissa nyt pikkuhiljaa ala olla jo palkintojenjaon aika? Minulla on voittajaksikin aika vahva ehdokas. Kyllä se on Suomen sosialidemokraattinen puolue. Minusta Danny laulaa aika hyvin tästä aiheesta: Tuuliviiri rauhaton, joka tuulen mukaan menemään, kesätuuli vetää etelään, ja siteitä en mitään mä kestä pidempään.

Puheenjohtaja Urpilainen on puhunut kahdesta asiasta, kahdesta asiasta, tässä salissa. Toinen niistä on pankkien ja sijoittajien vastuu, toinen on tasaveron torjunta. Hyviä aatteita. Nyt te olette ollut pari viikkoa neuvottelupöydässä, ja kaikki tuntuu unohtuneen. Pankkien ja sijoittajien vastuusta teille riittää virkamiesvalmistelun tulos, joku löysä kirjaus jonnekin, ehkä. Kukaan ei tiedä, mitä se tarkoittaa, todennäköisesti ei mitään. Sen sijaan suomalaisille tulee uusi tasavero, nimittäin pankkivero. Haluatte nyhtää kriisivarat jopa yksipuolisesti suomalaiselta palkansaajalta. Keskusta ei tule kannattamaan sinipunan tasaveroa, sen voi sanoa jo nyt.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on vähän hämmentävä, tämä keskustelu, ja näyttää siltä, että esimerkiksi keskustan ministeri Pekkarinen selviäisi ihan itsekin, yksikseen koko salissa tästä debatista, sen verran monitahoinen tämä keskustelu on ollut.

Mutta itse asiasta. Tässä Portugali-paketissahan on se ongelma, että siinä ei toteudu sijoittajavastuu riittävästi vasemmistoliiton mielestä, ja sen takia emme sitä olekaan tukemassa. Ennen vaaleja olemme vaatineet finanssiveroa, olemme vaatineet pankkiveroa, olemme vaatineet sitä, että pääomamarkkinoille tulee sääntelyä, ja nyt yritämme vaikuttaa siihen, että näin tulevaisuudessa myös on.

Samalla tavalla ennen vaaleja olemme vaatineet kaikkein pienituloisimpien perustulon nostamista, olemme vaatineet verotukseen oikeudenmukaisuutta, ja tätä me nyt yritämme muiden hallituspuolueiden kanssa tulevissa hallitusneuvotteluissa saada aikaiseksi.

Sen sijaan täällä esimerkiksi uusi keskustan ryhmäjohtaja kritisoi siitä vasemmistoliittoa, että yritämme viedä (Puhemies koputtaa) tavoitteitamme myös päätöksiksi, kun itse vetäydytte vastuusta samalla tavalla kuin perussuomalaisten Soini.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin pahoittelen, että en ehkä tavoita ihan tätä tyylilajia, joka täällä on nyt vallalla. Puheenvuoroni on paljon lakonisempi.

Mutta minulle jäi muutama ajatus vielä tuosta edustaja Soinin puheenvuorosta mietityttämään. Yksi oli se, jossa hän sanoi, että finanssikriisiä käytetään Euroopan integraation syventämiseen, ja toisaalta puolustitte stressitestejä. Itse puolustan sitä, että valtioiden budjettien alijäämää kontrolloitaisiin paremmin, ja itse asiassa kyllä tähän kaikkeen tarvitaan tietynlaista integraation syvenemistä ja eurooppalaisten maiden parempaa yhteistoimintaa myös talouskriisin hoidossa. Tässä varmaan linjaerot ovat sitten aika suuret.

Toinen on teidän kritiikkinne euroa kohtaan. Maalasitte hyvin synkän kuvan, ja täällä omasta ryhmästänne edustaja Oinonen muisteli 1990-luvun alkua. Minä muistan myöskin sitä markka-aikaa, aivan valtavia korkoja, sitä, miten pienen Suomen valuuttaa heiluteltiin maailmanmarkkinoilla. Verrataan nyt tähän päivään, mitä vakaa valuutta on merkinnyt suomalaiselle yrittäjälle ja asuntovelalliselle. Minusta aivan turhaan mustamaalasitte sitä valuuttaa, jota nyt käytämme.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Portugalin tukipaketti sekä EU-maiden talousongelmat ja niiden hoito herättävät tunteita ja jakavat kansaa, ja näköjään ne jakavat myöskin eduskuntaa. Keskustelu on ollut jokseenkin mustavalkoista niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin ja nyt tämän päivänkin keskustelussa. Kriisin venyessä ja tartunnan levitessä ei ole oikeastaan olemassa hyviä ratkaisuja. Valinta jää tehtäväksi huonojen ja vähemmän huonojen vaihtoehtojen välillä.

Minäkin kiinnitin huomiota samaan asiaan kuin edustaja Haavisto, kun tässä on puhuttu tästä euron epävakaudesta, ja haluaisin kysyä niiltä, jotka kritisoivat eurojärjestelmää, oliko markka sitten vakaa. Muistatteko niitä 1990-luvun kriisejä, kun viitattiin myöskin näihin yrityskonkursseihin? Monilla on karuja muistoja siitä ajasta, ja siksi kannattaisi ottaa tämäkin aspekti huomioon, kun käydään keskustelua (Puhemies koputtaa) tulevaisuuden europolitiikasta.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ero pitää tehdä takaamisen ja lainoittamisen kesken. Takausvastuiden bruttomäärä kasvaa, mutta me saamme sitten myöskin vastavakuuksia, ja mikäli takausvastuut realisoituvat, me saamme vastavakuilla turvattua suomalaisten saatavia. Tämä on se merkittävä asia. On siis muutettu Suomen kantaa, minkä ministeri Katainen on ryhdikkäästi sanonut, että nyt on hanat kiinni. Ei jatkossa enää meiltä lähde rahaa euroakaan ulos, jos ei sille rahalle saada vastavakuutta. Tämä on historiallinen juttu.

Sitten vähän vielä vastuun kantamisesta. Ihailen vasemmistoliittoa siitä, että vaalitappiosta huolimatta he haluavat kantaa vastuuta suomalaisten asioista, perussuomalaiset tekevät toisin. Iltalehdessä lukee jopa näin: "Ei semmoinen ole mahdollista, että otetaan asento, mikä oli ennen vaaleja, Soini kiertää" — Iltalehti 29.4., sivu 6.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Männistölle: Täällä on The Wall Street Journal, olette kielitaitoinen mies, otan siitä yhden kappaleen: Julkisen velan osalta oikeus epäonnistua on avainasemassa. Aito elpyminen edellyttää mittavia velkajärjestelyjä. Velkajärjestely palauttaisi velkaisuuden hallittavalle tasolle ja kannustaisi talouskasvua tuoviin uudistuksiin. Nykyiset paketit kuristavat kansalaisia ilman näkyvää toivoa paremmasta. — Tässä oli linjaus.

Sitten edustaja Saariselle: Ei ollutkaan kysymys siitä, että voitaisiin jatkaa samalla tavalla. Te lähditte tekemään muutoksia, onnistuitte vähäisen, (Pia Viitanen: Onnistuttiin aika paljon!) iloitkaa siitä, onnistuitte vähäisen. Mutta sitten: Portugali-paketissa ei ole mitään sijoittajavastuuta, ei siellä ole mitään sijoittajavastuuta. Ainoa sijoittajavastuu tulee, kun tappiot realisoituvat, ja nyt ne taataan. Siellä ei ole mitään sijoittajavastuuta.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä näihin vakuuksiin tulee, niin ei siinä mitään radikaalia linjanmuutosta mielestäni ole, se on ollut Suomen hallituksen ja Suomen tavoite jo pitkän aikaa. On aivan hyvä asia, että niitä edellytetään jatkossa.

Arvoisa puhemies! Rautalankamalli tästä keskustan linjasta: vakuudet hyvä asia, takausvastuiden kaksinkertaistaminen huono asia.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Soini kyselee, mitä vasemmistoliitto tekee ensi viikolla, ja ennustajaeukot Tiilikainen keskustasta ja Oinonen perussuomalaisista ennustavat, mitä me teemme ensi viikolla. (Eduskunnasta: Käännätte takkia!) Me teemme ensi viikolla ihan sitä samaa kuin tänäänkin, ja teemme tässä välillä Säätytalollakin, me teemme sitä, että me pyrimme lisäämään sijoittajien vastuuta, pyrimme saamaan aikaan sellaisen hallitusohjelman, jossa sitä entisestään tiukennetaan, miten tuleva hallitus toimii jatkossa, ja sen puolesta me teemme työtä.

Me emme tarvitse keskustan tai perussuomalaisten neuvoja siitä, miten meidän puoluevaltuustomme yhdessä eduskuntaryhmän kanssa päättää mahdollisesta tulevasta hallitusohjelmasta. Se päättää, mikä on meidän linjamme, ja jos meidän ehtomme eivät täyty, niin me emme ole siinä hallituksessa.

Mutta kun täällä edustaja Pietari Jääskeläinen sanoo, että olemme pettämässä nyt lupauksemme, niin mitä nappia minun pitää näistä kolmesta huomenna painaa, että en petä lupausta? (Jari Leppä: Te ette tarvitse neuvoja!) Vai lähdenkö kenties pois täältä kokonaan? Se teidän käsityksenne petoksesta näkyy liittyvän siihen, että me olemme Säätytalolla neuvottelemassa paremman politiikan puolesta. Pitäisikö meidän lähteä sieltäkin pois, saisimmeko sitten arvoa?

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei kukaan ole kuurompi kuin se, joka ei tahdo kuulla. Sen on hyvin osoittanut tämä keskustelu ja sitä keskustelua ylläpitänyt opposition edustus perussuomalaisten ja keskustan taholta. Te kun olette täällä kierrelleet ja kaarrelleet, luikerrelleet kuin oppositio teidän johdollanne ikään, nimittäin keskustan kommentteja en voi ylipäänsäkään ymmärtää.

Juuri äsken Kaikkonen osoitti sen, että keskustan takki on niin tyhjä, ettei se meinaa pysyä kerta kaikkiaan päällä. Nimittäin te kerroitte, että teidän kantanne on nyt se, että vakuudet ovat hyvä asia. Mutta ennen vaaleja te ette kannattaneet niitä, ettekä te kannattaneet vaalien jälkeenkään eduskuntakäsittelyssä niitä, (Välihuutoja keskustan ryhmästä) mutta nyt te kuitenkin kannatatte niitä! Sitten te kerrotte, että takausten nostaminen on siis huono asia. Ja kuitenkin tässäkin käy toisinpäin: ennen vaaleja te olitte nostamassa takuita, mutta nyt vaalien jälkeen te ette niitä enää nostakaan. Ottaa tästä nyt selvää, mitä mieltä ollaan. Eli, arvoisa puhemies, sosialidemokraatit ovat luoneet aivan uuden linjan Suomeen ja Eurooppaan, ja me pidämme siitä kiinni, (Naurua) niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeen.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ylen vaalikoneen kyselyn mukaan täällä salissa olevista kansanedustajista 142 kertoi vastustavansa ahdinkoon joutuneiden EU-maiden tukemista. Yllättäen tämä kyselyn tulos ei enää pidäkään paikkaansa, koska SDP ja vasemmisto selkeästi ovat kääntäneet takkinsa. Luuletko, Arhinmäki, että äänestämällä "ei" huomenna Portugalin tukemisesta saat äänestää "ei" myös jatkossa, kun tuodaan lisää maita riviin tämän hallituskauden aikana? (Paavo Arhinmäki: Pitäisikö minun äänestää sokeasti "kyllä", että pitäisin vaalilupaukset?)

Minä veikkaan, että Kataisen perustama hallitus ei tule pysymään pystyssä koko vaalikautta, koska SDP:n ja vasemmiston kannattajat nostavat semmoisen metelin siitä, että te olette kääntäneet takkianne niin tiuhaan tahtiin, että kun te rupeatte lukemaan galluppeja muutaman kuukauden päästä, niin te kadutte vielä sitä, mitä te olette tehneet. Me emme tiedä, miten iso velkakriisi meillä tulee olemaan. Meillä valtionvelka kasvaa koko ajan huimaa vauhtia. Meidän tulee pitää, Jyrki Katainen, huolta suomalaisista ennen kaikkea, eikä pelotella kriisillä ja lamalla, (Puhemies: Aika!) sillä, mitä olette nyt puhunut tänään täällä.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Saksan neljää osavaltiota uhkaa talouskriisi, elikkä tämä velkakriisi on tuolta reunavaltioista siirtymässä jo euron ytimeen. On jotenkin liikuttavaa, että SDP täällä vaatii nyt keskustan tukea niin kovasti ja kauniisti. Kuitenkaan siis pankkien sijoittajavastuuta ei tule, ei tule tähän myöskään näitä vakuusehtoja. Täällä puhuttiin "historiallisesta Suomen vaatimuksesta". Suomen osuus on loppujen lopuksi aika pieni tuolla Euroopassa, ettei kannata hirveästi isotella tässä asiassa. Suomen painoarvo on pieni, ja kun Saksa ei tätä tue, niin ei Suomi myöskään saa sitä läpi. Näyttää siltä, että tuleva hallitus tulee näitten konkurssimaiden kanssa kyllä viemään suomalaisia kovaan kyytiin tällä menolla.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia hyvistä puheenvuoroista! Joitakin huomioita:

Täällä ovat menneet joissakin puheenvuoroissa sekaisin Portugali-ohjelman valtionomaisuuden yksityistäminen ja sijoittajan vastuu. Ne ovat kaksi eri asiaa, niitä ei kannata verrata. Kreikan kohdalla yksityistämisohjelma on kunnianhimoisempi, Portugalin kohdalla se on vähän pienempi, tai aika paljonkin pienempi, mutta maat ovat erilaisia. Kreikka on valtionomaisuudella mitattuna euroalueen yksi vauraimpia maita, ja sen takia on aivan oikein, että Kreikassa yksityistämisohjelma on kunnianhimoinen. Siellä ei ole vain valitettavasti päästy kunnolla vielä eteenpäin, mutta sielläkin on edistyttävä.

Suomen neuvotteluvaatimus viime viikon euroryhmässä, Ecofin-neuvostossa, oli se, että Portugali neuvottelee yksityisten rahoittajiensa kanssa. Se ei ollut siinä alkuperäisessä luonnoksessa, mutta meidän vaatimuksestamme se tuli, ei nyt ihan siinä kokouksessa, vaan himpun aikaisemmin olimme indikoineet, että tämä on meille ehdoton kynnyskysymys. (Ministeri Mauri Pekkarinen: Mikä merkitys sillä on?) — Minä en epäile ollenkaan, etteikö toimitusministeristökin olisi voinut toimia näin, mutta sanon nyt vaan näin, että Suomi vaati sitä ja se tulee. Sen lopputuloksesta me emme kukaan tiedä, mihin se johtaa.

Toinen huomio. Kun ministeri Pekkarinen kysyi, uskommeko, että voimme saada vakuuksia: sehän riippuu niistä maista. Me molemmat tiedämme sen, että Irlannin kohdalla se ei ollut mahdollista. Irlannin kohdalla se ei ollut mahdollista, me haimme vakuuksia lainantakauksille, mutta valitettavasti se ei ollut mahdollista. Me molemmat tiedämme, miksi ei. Siellä oli jo annettu vakuudet moneen kertaan, ja näin ollen se ei ollut mahdollista. Mutta jatkossa, tietysti se riippuu maasta, mutta Suomen ehdoton linja on se, että jos vakuuksia ei ole, niin me emme osallistu lainan takaamiseen. (Ministeri Mauri Pekkarinen: Mutta ei ole Portugalin kohdalla!) — Portugalin kohdalla tämä ei ole, vaan tästä eteenpäin. (Ministeri Mauri Pekkarinen: Se oli reilusti sanottu!)

Yksi huomio. Edustaja Tuupainen totesi, että Portugalin velka on puolitoista kertaa bkt. Se on 90 prosenttia bkt:stä, ei siis puolitoista kertaa.

Pankkivero, tämä on iso kysymys. Nyt EU:ssa haetaan yhteisiä pelisääntöjä. Ruotsissa se on jo otettu käyttöön. Valtiovarainministeriössä on valmisteltu jo pohjia, jotta uusi hallitus pystyy sen ottamaan käyttöön. Minusta tämä Ruotsin malli olisi oikein mallikelpoinen malli, mutta siitä me nyt neuvottelemme sitten tulevien viikkojen aikana uuden hallituspohjan kanssa. Eli tämä ei sinänsä ole uusi asia, tästä on eduskunnassakin puhuttu useaan otteeseen. Eli tämmöinen vakausmaksu tai pankkivero on valmisteilla, ja se on ihan järkevä. Se on ikään kuin tämmöinen hautajaisrahasto, jos vähän vakavalla asialla leikittelee. Eli pankeilta, rahoituslaitoksilta peritään pientä maksua, joka rahastoidaan, ja jos tulee pankkikriisi, siitä otetaan ensimmäisenä päältä pois. Ajatus tämänkaltaisesta talletusrahastosta on se, mitä on tässä pohdiskeltu ja valmisteltu.

Oikeastaan se kaikkein tärkein asia tässä Portugalin paketissa on se, että toivoisin, että jokainen, joka on puolesta tai vastaan, kertoisi aidosti, mitä näkee tapahtuvan, jos puoltaa, tai mitä näkee tapahtuvan, jos vastustaa. Olen huomannut, että aika moni, joka vastustaa, ajattelee niin, että sillä ei ole mitään merkitystä Euroopan taloudelle eikä mitään vaikutusta Suomen talouteen, ja että siinä ikään kuin kävisi vain niin, että rahojaan sijoittanut eläkeyhtiö häviää rahaa tai pankki häviää rahaa, mutta kukaan muu ei häviä yhtään mitään.

Siihen on kaksi syytä, minkä takia hallitus esittää tätä tiedonantoa eduskunnalle puoltaakseen Portugalin pakettia:

Ensinnäkin se, että ilman tätä pakettiahan Portugalissa tapahtuu täysi kaaos. He joutuvat sopeuttamaan menonsa välittömästi, samana päivänä, tuloihin. Täällä kritisoitiin, että leikkauslistat Kreikassa eivät ole auttaneet. Entäpä sitten, jos ei tulisi lainapakettia? Sen jälkeen ei olisi mitään muuta kuin leikkauslistoja. Ei olisi mitään muuta kuin leikkauslistoja. Ja kun täällä toisessa puheenvuorossa sanottiin, että on pakko tehdä leikkauslistoja, niin kuin Suomikin aikoinaan teki. Näin juuri. Kun on ongelmissa, pitää itse sopeuttaa.

Mutta se toinen, suurempi syy on se, että on varteenotettava pelko, että yhden maan ajautuminen konkurssiin sysäisi usean maan vastaavanlaiseen tilanteeseen. Me näemme jo tällä hetkellä — kun katsotte markkinakorkojen muutoksia eilen ja tänään — Espanjan kohdalla, siellä on huojuntaa. En väitä, että Espanja on menossa huonoon suuntaan, se on ollut alkuvuoden menossa hyvään suuntaan, (Timo Soini: Se menee huonoon suuntaan!) mutta jos ympärillä tapahtuu jotakin radikaalia, on suuri riski, että usea muukin maa joutuu vastaavaan tilanteeseen, ja se syöksee Euroopan lamaan, josta suomalainen ihminen, työntekijä, yrittäjä, maksaa äärettömän kovan hinnan. Ei tämä ole mitään rahan jakamista, vaan suomalaisten työpaikkojen pelastamista. Uskon, että tästä perimmäisestä tavoitteesta hyvin moni meistä on samaa mieltä.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi lyhyesti: Edustaja Ravi kysyi, mitä tälle kilpailukykysopimukselle kuuluu. Eurooppa-neuvosto päätti kilpailukykysopimuksesta, se on nimeltään Euro plus -sopimus, että aina vuosittain tarkastellaan eri maiden toimia kilpailukyvyn edistämiseksi. Se on erittäin hyvä sopimus.

Ja joku edustaja kyseli, mitä tapahtuisi vaikkapa cap-reformille, jos tässä emme olisi mukana. En osaa sanoa, mitä sille tapahtuisi, mutta onhan se selvä, että jos Suomi yksin haluaisi kaataa Euroopan talousvakauden, niin emmehän me olisi kovin arvostettuja neuvottelijoita silloin, kun meille tärkeissä asioissa tarvitaan toisten maiden joustoa ja ymmärtämystä.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun nyt puhutaan näistä sitoutumisista lainasalkun säilyttämisiin ja muihin, niin sitähän toivottiin jo niin sanotulla Wienin sopimuksella Kreikka-paketin yhteydessä. Ei siinä ole mitään velvoittavuutta. Ei pankkeja voida oikeudellisesti tähän painostaa. Se on aivan hyvä, näin tehdään, kuten ministeri Pekkarinen on todennut, mutta ei siihen voida pakottaa. Eli tämä on tällaista huulen höpötystä: toivotaan, toivotaan. Mikä on avoin ja vastikkeellinen pankkituki? Se realisoituu silloin, kun riski tulee maksettavaksi, ei se ennen realisoidu. Nyt on kysymys siitä, minkä maiden kansalaisten pitää maksaa näitä pankkitukia. Minun mielestäni Ranskan ja Saksan ja niitten kansalaisten, joilla ne sijoitukset on ja joilla se riski on, eikä suomalaisten. Tästä nyt on kysymys.

Siinä, mikä valinta tehdään, helppoa tietä ei ole. Sitä en ole sanonut. Esimerkiksi Argentiinassa mentiin rankan velkasaneerauksen kautta, ja se oli vuosien tie. Nyt vaan pahaa pelkään, että (Puhemies: Aika!) tämä eurokriisi pahenee ja vie ensin Kreikan ja sitten Espanjan pyörteisiin, ja sitten onkin jo leikki kaukana.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisten työllisyyden takia keskusta on ennen vaaleja kannattanut Portugalin lainojen takaamista ja tekee sen myös vaalien jälkeen. Kun SDP valmistautui muuttamaan linjaansa vaalien jälkeen suhteessa lainojen takauksiin, te esititte puolenkymmentä ehtoa. Ihmettelin, miten nuo ehdot kuulostivat niin tutuilta, ja tarkistin muistiinpanot alivaltiosihteeri Hetemäen valtiovarainvaliokunnassa esittelemistä alustavista luonnoksista velkaisten euromaiden tukemiseksi, ja kas kummaa, kaikki teidän ehtonne löytyivät Hetemäen jo pari päivää aiemmin valiokunnalle esittämistä papereista. Teidän ainoa uusi asia oli pankkivero, jota nyt ajatte hallitusneuvotteluissa suomalaisille pankeille ja joka ei kopsahda Kreikan tai Irlannin tai Portugalin sijoittajiin yhtään mitenkään. Te esitätte suurena voittona (Puhemies: Aika!) vakuuksien vaatimista; sekin oli Hetemäen idea. Kysynkin ministeri Kataiselta, mitä uutta SDP on oikeasti tuonut Suomen linjaan.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ryhmäpuheenjohtaja Tiilikainen, loistavaa, että otitte tämän alivaltiosihteeri Hetemäen muistion ja esiintymisen esille. Se oli todella hyvä esiintyminen, jonka hän teki, ja se perustui juuri niihin vaatimuksiin, jotka me olimme esittäneet (Naurua) ja joista kokoomuksen ja demareiden kanssa oli aikaisemmin keskusteltu. Tämähän on myös kerrottu Helsingin Sanomissa, mikä tämän muistion tausta oli. Virkamiehet tekevät niitä linjauksia, jotka kulloinenkin ministeri ohjeistaa, eivät he keksi omasta päästään, että Suomi laittaa ehdottomaksi ehdoksi vakuuksien vaatimisen.

Nyt kävi vain niin, että vahingossa ministeri Pekkarinen sai ainoana valtiovarainministeriön ulkopuolisena tämän muistion ja ministeri Pekkarinen ryhtyi kuvittelemaan, että sitä ennen ei ollut tapahtunut yhtään mitään. Jostain kumman syystä se sama muistio sitten eksyi myös Helsingin Sanomiin. Mutta loistavaa, että otitte esille tämän asian. Tuli siis kerrottua, että siinä heijastuivat ne vaatimukset, jotka SDP oli esittänyt ja jotka olivat alivaltiosihteeri Hetemäen tiedossa.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä toimitusministeriö, joka on jo saanut vahvan epäluottamuslauseen käydyissä vaaleissa, on nyt tuonut esityksen. Esitys ja ryhmäpuheet ovat sisältäneet paljon sanoja "ehkä", "kenties", "mahdollisesti". Tämä osoittaa sen, että te ette tiedä itsekään, mihin te olette viemässä meitä. Tätä puolustellaan yhdellä asialla, mistä olen samaa mieltä: että tämä tuo suomalaista työtä. Aivan varmasti tuo. Sieltä suosta, mihin te olette viemässä meitä, päästään ylös vain kovalla suomalaisella työllä. Työtä riittää!

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun tätä keskustelua olen seurannut, niin olen arvellut, että kyllä television katsojilla on hyvin jakomielitautinen olo varmasti. En tiedä, kuinka paljon asioista itsessään on puhuttu, mutta haluaisin kompata edustajakollega Pekka Haaviston ajatuksia siinä, että pysyvä globaali malli on se, jolla jatkossa asioita on varmasti vietävä eteenpäin, koska me olemme pysyvästi sidoksissa toinen toisiimme ja toisten tappio näkyy myös kaikkien meidän muiden elämässä. Millä tavalla me ratkaisemme asian: keskustelu transaktioveroista, velkasovittelumekanismista ja erilaisista muista yhteisistä pelisäännöistä tulee olemaan merkittävä tulevien vuosien aikana.

Käsittämättömältä tuntuu se, että silloin, kun käydään keskustelua vastuunkannosta ja siitä, pyritäänkö ajamaan yhteisiä asioita, niin vaaleissa suurena kysymyksenä oli eriarvoistumiskehityksen ja köyhyyden poistaminen, (Puhemies: Aika!) ja tämä kysymys on myös koko eurooppalaisessa politiikassa...

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin vähän lisää tietoa tästä jytyuutisesta, joka täällä on tänään kuultu moneen kertaan. Eli jatkossa lainaa tai takauksia annetaan kriisimaille vain, jos niille on olemassa vakuus, ja joku vielä täydensi, että täysi vakuus.

Minä olen yrittäjänä hakenut monesti pankista lainaa, ja minulla on ollut kaksi vaihtoehtoa: joko se, että minulla on ollut vakuus, tai se, että minä olen löytänyt sille takaajan. Nyt jos kerta täysi vakuus on olemassa, niin miksi täällä keskustellaan näistä asioista? Eli tämä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että tähän saliin ei enää tuoda vastaavia päätöksiä. Jos taas takaajana olen saamassa vastavakuuden ja se on täysi vastavakuus, niin selventäkääpä tätä, mikä on tämän vastavakuuden rooli ja mitä se käytännössä tulisi olemaan.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän kaikkia siitä, että kukaan ei ole syyttänyt kokoomusta siitä, että olisimme kääntäneet takkimme. (Naurua — Timo Soini: Se nyt vielä puuttuisi!) Me olemme olleet tässä asiassa varsin johdonmukaisia sekä ennen vaaleja, vaalikampanjassa että myöskin vaalien jälkeen, ja ajattelimme pitää tällaista johdonmukaista linjaa myöskin muussa politiikassa.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa kaikkia siitä, että oikeastaan nyt puhutaan vain puolesta koko siitä paketista, jolla Suomi on osallisena Portugaliin. Nimittäin meidän osuutemme on 138 miljoonaa euroa Kansainvälisen valuuttarahaston kautta ja koko EU-järjestelmän kautta olemme jo sitoutuneet 400 miljoonaan euroon, ja nyt keskustellaan vain siitä viimeisestä kolmanneksesta, jossa Suomen vastuu on kaiken kaikkiaan 502 miljoonaa euroa. Eli täytyy muistaa se, että nyt tässä vaiheessa on enää kyseessä vain yksi kolmannes koko paketista, mihinkä täällä eduskunta on antamassa omalta osaltaan suostumusta.

On syytä todeta se, että Kiinan vastuut Kansainvälisen valuuttarahaston kautta Portugalille tulevat olemaan 1 043 miljoonaa euroa, kun ne Suomen osalta ovat 1 040 miljoonaa euroa, (Kari Rajamäki: Se onkin aika pieni maa!) ja tosiaan meitä on suurempiakin maita täällä. Eli tässä suhteessa täytyy sanoa, että olemme laajassa kansainvälisessä seurassa, kun olemme antamassa apua, ja täytyy sanoa, (Puhemies koputtaa) että jos Kansainvälinen valuuttarahasto on tässä mukana, niin asiat on tutkittu varsin tarkkaan.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minä tavallisesti normaalia puhetta ymmärrän, mutta tässä salissa tuntuu olevan kyllä aikamoinen määrä ennustajia ja tietäjiä sekä poppamiehiä ja -naisia, sillä minun mielestäni merkillisiä ovat ne puheet, joita kuulen nyt, kun ollaan tuolla tulevalla Portugali-päätöksellä vakauttamassa ja rajaamassa Suomen vastuut. Olen hämmästynyt, kun sellainen ratkaisu ei kelpaa, joka takaa sen, että sitä sinivalkoista valuuttaa ei tästä eteenpäin lähde ilman vakuuksia ulos senttiäkään. Tällainen toiminta on vastuullista toimintaa suomalaisen veronmaksajan rahoja kohtaan, eli se avoin piikki on siis poikki, ja jos tällainen menettely ei kelpaa, niin kyllä hämmästelen kovasti, koska tätä samaa menettelyä on moneen kertaan ja suureen ääneen vaadittu.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella mielenkiintoista katsoa, kuinka täällä ministeri Katainen ja edustaja Heinäluoma kulkevat käsi kädessä. Kumpikin vaatii vakuuksia takakäteen Portugalista, ja kuljetaan samaa polkua.

Tämä on käsittämätöntä, että sanotaan, että vastaisuudessa tullaan vaatimaan erilaisia vakuuksia, ennen kuin rahaa annetaan. Kuka tietää, milloin se vastaisuus on? Onko se mañana, niin kuin espanjalaiset sanovat? Onko se Espanja, joka tulee pyytämään sitä rahaa seuraavaksi? Onko se heinäkuu, vai onko se lokakuu, vai onko se kenties Kreikka? Jos ei silloin pystytä antamaan rahaa, kun ei ole vakuuksia, niin emmekö me ole samassa tilanteessa kuin missä olemme nyt? Mikä ihmeen järki on nyt antaa rahaa, nilkuttaa eteenpäin ja kaatua rähmälleen kolmen kuukauden päästä? Eikö tässä olisi nyt jo aika ruveta katsomaan kestävää kehitystä, millä pystyttäisiin parantamaan sitä tulevaisuutta? Se on varma, että se ei parane ainakaan sillä, että sitä rahaa heitetään vastuuttomasti ulos.

Mitä takinkääntöihin tulee, (Puhemies: Aika!) me emme ole kääntäneet takkia kertaakaan, vaikka kesä tulee. Minä toivon, että voimme antaa leipäjonon ihmisille uudet takit kesäksi.

Hallinto- ja kuntaministeri  Tapani  Tölli

Arvoisa puhemies! Vähän hämmentävää todeta tämä, miten helposti mielikuvat ohittavat tosiasiat. SDP:n ja kokoomuksen sopima suuri historiallinen linjamuutos Portugali-asiassa on enemmän mielikuvamarkkinointia kuin suuri linjamuutos. Toivottavasti sama menettely ei jatku hallitusneuvotteluissa. Olen nimittäin pannut merkille tiedotusvälineistä, että julkisen talouden kestävyysvaje on hyvää vauhtia pienentynyt, mikä sinänsä on hyvä asia verrattuna siihen, mitä valtiovarainministeriö vielä muutama viikko sitten arvioi. Jos tämä kestävyysvaje pienenee istumalla Säätytalolla, niin ehkä kannattaa pari viikkoa lisää istua, ja se siirtyy sitten plussan puolelle. Mutta kannan huolta tässä tilanteessa vakavien asioiden keskellä siitä, että mielikuvat ja todellisuus vastaisivat toisiaan.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä kriittisyyttä tarvitaan, jos aiotaan kansainvälisiä pääomamarkkinoita hillitä, säädellä. Jos aiotaan edistää sijoittajavastuuta, todellista sijoittajavastuuta, pankkien vastuuta, niin tarvitaan oppositiota, tarvitaan kriittisiä mielipiteitä, tarvitaan joidenkin hankkeiden ja esitysten vastustamista myöskin. Sen takia vasemmistoliitto äänestää huomenna tätä Portugali-pakettia vastaan, koska on kriittinen ja pitää sitä liian heikkona tässä tilanteessa.

Kun täällä on aiemmin kysytty, miksi olemme hallitusneuvotteluissa, niin mikä ihme se on, että vaaleissa kolmanneksi parhaiten pärjännyt puolue on hallitusneuvotteluissa, hakemassa siellä kansalliseen politiikkaan oikeudenmukaisuutta, perusturvan parantamista, työllisyyden parantamista jne. ja myöskin haluten sitten jatkossa myös näissä EU-pöydissä tehdä niitä ratkaisuja, joilla parannetaan sijoittajavastuuta ja joilla parannetaan suomalaisten mahdollisuuksia myös niissä oloissa hoitaa asioita. Sitä pitää ihmetellä, että siellä hallitusneuvotteluissa (Puhemies koputtaa) ei ole jytkyvoiton saanutta puoluetta.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on tänään puhuttu paljon vastuunkannosta. Edustaja Männistö muistutti edustaja Soinin puheista ennen vaaleja. Silloin Soini totesi, että lamoja tulee, lamoja menee. Kyllä, edustaja Soini, sellaiset puheet ovat enempikin välinpitämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä nimenomaan Suomesta ja suomalaisista, omasta kotimaasta. Me muistamme hyvin, miten 1990-luvun laman iskut osuivat moneen suomalaiseen, ja ne jäljet näkyvät edelleen. Vuoden 2008 lama vei kymmeniä miljardeja, ja eläkerahastommekin menettivät noin 17 miljardia. Nyt pitää nurmikkopalot sammuttaa ja on hyvä tehdä se tiukkenevin ehdoin — kiitos niistä Kataiselle ja Urpilaiselle! Ehtoja, pelisääntöjä, valvontaa pitää tiukentaa jatkossa edelleen, ja on hyvä, että tässä nyt on otettu (Puhemies koputtaa) määrätietoisia askeleita sosialidemokraattien ja kokoomuksen johdolla.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kummasteltu, minkä takia niin vähän saatiin muutoksia tähän Portugali-pakettiin. Sehän johtui siitä, että se oli valmiiksi sovittu. Se viimeinen hetki, jolloinka siihen olisi ollut mahdollisuuksia saada todellisia syvällisempiä muutoksia, oli vähän ennen vaaleja, kun evästettiin ministereitä eurokokouksiin. Silloin hallituspuolueet jyräsivät läpi suuren valiokunnan lausuman, jossa tuettiin tätä vakautuspakettia ja myöskin sitten näiden vastuiden kaksinkertaistamista. Silloin olisi ollut se viimeinen hetki, jolloinka tosiasiallisesti olisi pystytty tätä Portugalin pakettia olennaisesti parantamaan. Nämä pari lausumaa, jotka sinne saatiin, ovat ihan oikeansuuntaisia, mutta ne eivät tosiaan ole niin jytyä ainetta kuin se, mitä tästä eteenpäin voidaan vaatia, jos Suomi ilmoittaa vaativansa niitä vastavakuuksia.

Edustaja Sipilän kysymykseen: Tämä Suomen malli, että jokainen takausvastuun irrottaminen lainoituspäätöksissä tulee eduskuntaan asti, mahdollistaa juuri sen, että vastuuvakuuksien sisältöä myös arvioidaan, että niillä on todellista arvoa. Se on meidän käsissämme, Suomen hallituksen ja eduskunnan käsissä, (Puhemies: Aika!) arvioida, mikä arvo vaikkapa sillä rakennuskannalla on, mikä vakuudeksi annetaan.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä paketti on sen verran vakava, että se olisi todella ansainnut poliittisen hallituksen, joka sitten olisi esitellyt tämän asian. Tämä on todella ketkuilua, että tällainen asia viedään toimitusministeristön kautta, mikä mahdollistaa sitten kaikennäköisen äänestyskikkailun.

Sitten edustaja Haavistolle, puhuitte Imf:stä: Mikä on Imf:n uskottavuus tänään Strauss-Kahneineen kaikkineen? Täytyy kyllä sanoa, että ei kovin hääppöinen. Ja jos tällaisten trichet’ien ja strausskahnien varassa on ollut moraali, siis yleisesti ja myös rahoitusmarkkinoilla, niin ei ole kehumista.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa rouva puhemies! Ihan tähän aikataulukysymykseen. Tämä ei ole Suomen hallituksen, ei toimitusministeristön eikä neuvotteluja käyvien puolueitten, käsissä, vaan Portugalilla erääntyvät lainat jonakin tiettynä päivänä ja Suomellakin täytyy olla siihen mennessä kanta, ja tätä kantaa on etsitty. Niin kuin hyvin tiedätte, niin me yritimme etsiä tätä Suomen yhteistä kantaa tähän asiaan ja se löydettiin. Se otti aikaa, mutta se kanta löydettiin, ja nyt sitä kantaa sitten edustetaan eduskunnan päättämällä tavalla. Totta kai, jos ajatellaan joitakin ihan täysin tyyliasioita, olisi parempi, että meillä olisi jo poliittinen hallitus, joka tämän voisi esitellä, mutta kun se nyt ei ole tilanne, niin vastuuihmisten pitää vaan toimia vastuullisella tavalla. Eduskunnan kanta on se kaikkein tärkein, ilman sitä Suomi ei voi toimia, ja nyt se eduskunnan kanta huomenna selviää.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on se, että me saamme lopulta tämän järjestelmän, finanssimarkkinoiden pelin kuriin. Siihen tarvitaan rahamarkkinaveroa, siihen tarvitaan tiukempaa sääntelyä, siihen tarvitaan esimerkiksi pankkiveroa, joka voidaan toteuttaa myös niin, että se on riskisidonnaista, niin että sitä eivät tavalliset talletustilejään käyttävät mummot maksa vaan se menee nimenomaan riskien kautta. Näitä asioita pitää edistää. Nämä ovat asioita, joita itse asiassa me olemme toistakymmentä vuotta ajaneet. Minusta on hienoa, että se, mitä kymmenen vuotta sitten kansalaisjärjestöt — ja minä niissä mukana — ajoivat, esimerkiksi näissä esityspapereissa transaktiovero, on nyt tänä päivänä ihan vakavasti otettavana ratkaisuna. Siitä pitää olla ylpeä.

Mutta sen minä sanon, että jos Suomen Leijonat olisi siinä vaiheessa, kun Suomi—Ruotsi-ottelussa Ruotsi teki 1—0, ajatellut niin kuin aikaisemmin, että kohta tulee Mats Sundin ja me emme pärjää ollenkaan, niin ei olisi tullut maailmanmestaruutta. Sen verran pitää olla myös politiikassa itsetuntoa, että ei pelätä ja siirrytä sivuun.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on vieläkin oikeastaan hämmennys siitä, että kun nyt on päästy sanoista tekoihin, kun keskusta vielä jätti lausumaehdotuksensakin suuressa valiokunnassa koskien ERVViä, että aiempien linjausten mukaisesti Suomi pyrkii saamaan vakuudet, ja nyt kun on laitettu, että ei enää pyritä vaan ne on saatava, niin täällä on nyt epävarmuus, voiko keskusta enää olla linjassa mukana. Meillä oli ennen vaaleja ja sen jälkeen se, että tätä asiaa pitää hoitaa, ja me olemme lähteneet sitä hoitamaan, ja sitten täällä puhutaan, että on parempi jäädä huutelemaan ei. Minä ymmärrän, että jos ei ole kykyä muuta kuin sanoa ei, jos ei esitetä, miten asia pitäisi ratkaista suomalaisten kannalta hyvällä tavalla, niin silloin kannattaa jäädä sanomaan ei, mutta ei sitten kannata sanoa ideoita oppositiosta käsin. Niitä ideoita olisi voinut tulla hallitusvastuulla kantamaan. Minä ymmärrän kyllä, että Paavo Arhinmäen ei ole varmaan helpoin siellä Säätytalolla löytää yhteislinjaa kokoomuksen kanssa.

Mutta aivan lopuksi: kun Kimmo Sasi sanoi, että eivät ole takit kääntyneet, pitää kyllä kiittää kokoomusta kannan kääntämisestä, ja (Puhemies koputtaa) se liittyy tähän transaktioveroon, sen voimaan saattamiseen ja jopa valmiuteen EU-tasolla. Kiitos siitä kannan muutoksesta.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Te sosialidemokraatit olette edellyttäneet ennen vaaleja Portugalin osalta hallittua velkajärjestelyä. Se ei ole toteutumassa. Toteutuuko se koskaan, se on toinen kysymys. Samalla lailla sijoittajavastuu: missä on Portugalin kohdalla se sijoittajavastuu tällä hetkellä? Puhutaan, että jatkossa. No hyvä, me olemme kaikki samaa mieltä.

On tietysti, arvoisa puhemies, täysin ymmärrettävää, että sosialidemokraatit, kun on kysymys hallituksen järjestelystä, ovat joustavia myös niiden näkemysten suhteen, joita vaalien alla on esitetty. Keskustalle peruslinja on ollut koko ajan selkeä. Me haluamme turvata, että Eurooppa ei lähde kaatumaan myös Suomen päälle. Oleellista tietysti olisi, että myös näissä eurooppalaisissa maissa tapahtuisi oman talouden kohdalla tervehdyttämistä ja todellista halua muutokseen. Nyt näyttää olevan niin, että se kulkee vaan vaikean kautta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Uusi hallituskin on Suomessa sen tilanteen edessä, kuinka Suomi sopeuttaa myös omaa talouttaan. Nyt me puhumme Euroopasta. Kyllä meillä ongelmia piisaa, ja varmasti hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä debatti jatkuu.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tässä toimitusministeristön tiedonannossa, jota voidaan kutsua myös sosialidemokraattien ja kokoomuksen historialliseksi kompromissiksi, ei esitetä lainkaan kysymystä, mitä tapahtuisi todella, jos lainat laukeaisivat maksuun. Silloin tulisi inhimillisiä tragedioita, joihin edustaja Oinonen jo viittasi, Suomessa, kuten 1990-luvun laman aikana, inhimillisiä tragedioita tulisi Portugalissa, pitkin Eurooppaa. Samanaikaisesti symbioosissa elävät poliittinen eliitti ja rahaeliitti jatkaisivat vain geimejään.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvon puhemies! Vasemmistoliitto on ollut täysin johdonmukainen koko ajan kannassaan Portugali-pakettiin ennen vaaleja, vaalien jälkeen ja nyt. Me sitä vastustamme. Me vastustamme muun muassa sen takia, että se johtaa valtaviin yksityistämistoimiin, jotka kurjuuttavat Portugalin kansaa yhä entisestään. Näitä ovat muun muassa valtavat valtion omaisuuden myymiset. Tähän keskusta esittää vielä lisätiukennuksia. Niitä minä en ainakaan henkilökohtaisesti voi missään nimessä kannattaa.

Sen sijaan me kannatamme finanssimarkkinoiden sääntelyä. Toisin kuin perussuomalaiset, me emme halua vain laittaa silmiä kiinni ja nostaa käsiä ylös ja olla tekemättä yhtään mitään, vaan me haluamme olla mukana luomassa niitä uusia pelisääntöjä, sitä sääntelyä, jonka seurauksena me toivottavasti emme ole tässä tilanteessa enää uudelleen ja joka oikeasti toivon mukaan myös tuo oikeutta ja kohtuutta suomalaisille veronmaksajille. Niitä uusia pelisääntöjä ovat transaktiovero, veroparatiisien siivoaminen ja todellinen sijoittajien vastuu. Näitä sääntöjä vasemmistoliitto haluaa olla mukana tekemässä, toisin kuin ilmeisesti perussuomalaiset. (Välihuutoja) — Sen takia me vastustamme sitä! [Huutaa kovaa] — Anteeksi.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On aivan selvä asia, että tämä Portugali-keissi on hoidettava. Mitä sitten tehdään näille muille rahoitusvakausvälineille jatkossa, se on toinen kysymys.

Sitten jäin miettimään tätä keskustelua kaiken kaikkiaan. Totta kai isoksi kysymykseksi on noussut tämä sijoittajavastuu. En osaa sanoa, millä tavalla itse kukin meistä ajattelee sen kohdistumista, mutta hyvin useinhan tässä keskustelussa kritiikin kärki kohdistuu nimenomaan siihen, millä tavalla suurten euromaitten pankit ovat näitä lainoituksia hoitaneet. Jos oikein ymmärrän, niin Portugalin lainoista Ranskan ja Saksan pankkien lainaosuus on noin 12 prosenttia, ehkä vähän yli. Muitten sijoittajien, lähinnä eläkerahastojen, lainaosuus liikkuu yli 45 prosentissa. Tietysti hyvä kysymys ja hyvä pohdinnan paikka on, mitä sijoittajavastuu näille tarkoittaa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päätöstä tehdessä on hyvä pohtia sitä eurooppalaista viitekehystä, jossa me elämme. Pääosa EU-maista on elänyt yli varojensa. Ne ovat samassa maksukyvyttömyystilassa, jos me päästämme tämän tilanteen pahentumaan. Portugali on itse asiassa ihan kohtuullisen hyvästä päästä näitä maita katseltaessa. Kysymys onkin, haluammeko kriisin vai emmekö me halua kriisiä.

Tässä jää tietenkin pohtimaan tilannetta, mitä me voimme tehdä tulevaisuudessa. Portugalin taloutta kun katsoo, se on ollut nettovelkainen useita vuosia, miinus 4 miljardia vuodessa vuodesta 1995 lähtien. Miten se on mahdollista? Samaan aikaan meillä on ollut Maastrichtin sopimus, jossa on ollut tietyt mittarit. Maastrichtin sopimus on ollut täysin kuollut kirjain. Kysymys onkin, mitä me teemme tulevaisuudessa, jotta me estämme tämän tyyppisen kehityksen euromaissa, kun tiedämme, että olemme taloudellisesti entistä tiukemmin sidoksissa toisiimme.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitän huomiota vielä siihen, että Portugali-paketista oli sovittu, aivan niin kuin täällä esimerkiksi edustaja Johannes Koskinen on aikaisemmin maininnut. Sosialidemokraattien ja kokoomuksen sopimus oli käänteentekevä jatkoa ajatellen, ja toivoisin, että ministeri Katainen vaivautuisi meille kertomaan, mitä uutta se sopimus toi aikaisempaan menoon verrattuna ja miten nämä ehtoja koskevat asiat ovat edenneet, tuliko ensin kana vai muna suhteessa siihen, kuka teki muistion, vai sopivatko puolueitten edustajat ensin jotain, jotta saataisiin joku selvyys siihen, miten tämä prosessi on tähän asti mennyt. Me sosialidemokraatit ennen vaaleja lukemattomissa puheenvuoroissamme vaadimme aina sijoittajavastuuta. Se alkaa nyt jostakin päivämäärästä toteutua aivan uudella tavalla. Me olemme sen ehdon saaneet läpi. Meidän on aika vaikea vastustaa, jos me saamme sen läpi, mitä me olemme kuukausitolkulla vaatineet.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Vastaan tuohon edustaja Saarisen kysymykseen jo ennen Kataista, että mikä tässä muuttuu. Tässähän ei muutu oikeastaan juuri mikään. Yksityiset lainanantajat pysyvät Portugalissa, kuten aikaisemmin on sovittu, ja sijoittajavastuu ei todellakaan lisäänny, eikä Portugali realisoi omaisuuttaan.

Sen sijaan haluaisin kysyä, miksi niin monet puolueet näin hallitusneuvottelujen kynnyksellä tuntuvat luopuvan tästä tärkeästä rahoitusmarkkinaverosta, joka aivan oikeasti toisi sitä riskinjakoa juuri niille, joille sen riskin pitääkin jakaantua. Miksi te haluatte luopua tästä ja vaatia vain kotimaista pankkiveroa, jonka lasku lankeaa suomalaisille asuntovelallisille?

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On ollut mielenkiintoista seurata tätä keskustelua, kun muistaa vuoden 1994. Silloin sosialidemokraatit, kokoomus ja keskusta päättivät viedä Suomen vuoden 1995 alusta alkaen Euroopan unionin jäsenyyteen (Markku Rossi: Kansanäänestyksen jälkeen!) — kansanäänestyksen jälkeen, jossa luvattiin, että kun äänestätte oikein eli "jaa", niin Suomen kansalle koittaa onni ja autuus, työttömyys poistuu, elintarvikkeitten hinnat alenevat, raha alkaa virrata tänne maahan ja kaikille tulee täällä onni ja autuus.

Näin on käynyt: Porukkaa on sorrettu. Missä on se onni ja autuus, ja missä ovat ne rahavirrat tänne Suomeen? Rahavirrat ovat kokonaan väärin päin, (Puhemies koputtaa) poistuvat Suomesta rahat, ja tässä tilanteessa (Puhemies: Aika!) taas ollaan.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Portugalin suhteen SDP yritti kai jonkin sortin ilmaveiviä, mutta kyllähän kiekko lätsähti lopulta äänestäjien kasvoille: ei vakuuksia, ei todellista sijoittajavastuuta. Näin siinä kävi. Koetin jo aikaisemmin rautalangasta vääntää keskustan kantaa näihin pariin keskeiseen asiaan: vakuudet — hyvä asia, takausvastuiden kaksinkertaistaminen — huono asia. Mutta ei se mennyt perille, ei edes edustaja Kiurulle, jota muuten pidän hyvin fiksuna ihmisenä.

Tässä tulee mieleen Tuomas Kyrö ja hänen romaaninsa Mielensäpahoittaja. Tuo mielensäpahoittaja pahoitti aina mielensä, oli asia kuin asia. Tuomas Kyrö voisi kirjoittaa uuden romaanin Väärinymmärtäjä. Sillekin löytyisi varmasti monta esikuvaa tästä salista. Kun halutaan ymmärtää väärin, niin varmasti ymmärretään väärin.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olisin tiedustellut ministeri Kataiselta sitä, kun hän kysyi, miksi jotkut eivät halua tukea Portugalia. Omalta puoleltani syy on hyvin yksinkertainen. Tässä tapauksessahan sitä vastuuta ei ole kenelläkään muulla kuin meillä ja niillä, jotka sitä rahaa sinne laittavat, eikä ole niitä vakuuksia. Nyt sitten mitä tulee näihin tuleviin takauksiin, joita tulee varmasti montakin vielä, (Paavo Arhinmäki: Ei ole luvattu yhtään mitään!) kysyisin ministeriltä, että kun puhutaan tästä täydestä vakuudesta — SDP ja vasemmisto ovat luvanneet täällä, että tulee täydet vakuudet seuraaviin rahoihin, kun ne annetaan — niin onko, ministeri Katainen, niin, että me voimme vaatia täydet vakuudet? Elikkä esimerkkinä, kun itsekin asuntovelallisena menen hakemaan pankista lainaa, asuntoni arvo on noin 70 prosenttia pankin näkökulmasta katsoen, vaikka sen arvo olisi 100 prosenttia, ja sen lisäksi tarvitaan muita vakuuksia tai rahaa. Miten tämä käytännössä toteutuu? Onko meillä oikeus ja keinot saada täydet vakuudet niihin tuleviin lainoihin?

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kyllä tässä sosialidemokraatit ovat sellaisen kanin nyt taikoneet hatusta, että kyllä taikuri taitaa itsekin olla ihmeissään tämän tempun jälkimainingeissa. Siis mehän opimme tästä keskustelusta sen, että Suomen linjassa ei ole muuttunut yksinkertaisesti yhtään mikään. Monien tuntien neuvottelu ministeri Kataisen ja puhemies Urpilaisen välillä oli ilmeisesti tiedotuslinjasta sopiminen virkamiesvalmistelun pohjalta syntyneestä paperista. Aiempi hallitus oli sopinut jo huomattavasti pidemmälle menevistä tiukennuksista, kuten tänään on tuotu esille. Tuo paperi jäi hieman löysähköksi, tämä Suomen linja. Se toki eteni parempaan suuntaan siitä, mikä neuvottelutulos aiemmin oli, mutta se vastaa kuitenkin aiemman hallituksen linjanvetoa. Silmänkääntötemppu. Kuten olemme kertoneet, keskustan rajat tulevat kyllä tässä kohtaa vastaan. Portugalia olemme tukemassa, mutta liinat ovat menossa kovaa vauhtia kiinni.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kalmarille: tietääkseni ei ole luovuttu tavoitteesta päästä yhteisymmärrykseen tästä transaktioverosta. En tiedä, jos teillä on erilaista tietoa, mutta ainakin kuluneitten viikkojen aikana minun käsityksekseni on muodostunut se, että tästä ei olla tinkimässä.

Siitä ryöpytyksestä, minkä kohteeksi vasemmisto on täällä joutunut, täytyy kyllä sanoa se, että politiikassa voi aidosti valita tien, kantaa vastuuta ja pyrkiä vaikuttamaan asioiden suuntaan ja siihen, mihin ollaan matkalla ja mihin suuntaan Suomea ja Eurooppaa sekä maailmaa viedään. Meidän ykköskysymyksiämme ovat olleet eriarvoistumiskehityksen katkaisu ja perusturvan parantaminen. Jos toiset tekevät sen päätöksen, että on parempi vaikuttaa raveissa ja kulkemalla ilman paitaa pitkin kyläkapakoita, niin se on heidän ratkaisunsa, mutta me näimme, että on tärkeää olla niissä pöydissä, joissa asioista väännetään, ja viedä meidän näkemyksiämme ja mallejamme eteenpäin.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä eduskunnassa ilmeisesti jossakin on räätäli, joka näitä kääntötakkeja tekee, koska tämmöinen kääntötakki näyttää olevan kaikilla muilla paitsi perussuomalaisilla, uudella eduskuntaryhmällä.

Vasemmistoliitto ilmeisesti laskee sen varaan, että Portugali-paketti on se viimeinen taisto siksi, että tämän jälkeen ei tarvitse hyväksyä mitään muuta kuin EVM eli pysyvä vakausmekanismi. Tämä EVM tulee toimimaan sillä tavalla, että se käy jäsenvaltioiden kassalla omine lupineen niin, ettei tässä salissa näistä tukipaketeista enää sen jälkeen tarvitse äänestää. EVM-sopimusluonnoksessa on kohta, jossa todetaan, että EVM:n hallintoneuvostolla on oikeus korottaa pääomaansa, ja se tarkoittaa sitä, että yksipuolisella päätöksellä se voi käydä valtioiden kassalla hakemassa pääoman korotuksen. (Puhemies koputtaa) Kun on luvattu, että tähän saliin ei tuoda tämän jälkeen näitä vastaavia asioita päätettäväksi, niin tämän EVM:n hyväksymisen jälkeen se pitänee paikkansa.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarinen ja monet muut, vielä kerran kiitos siitä, että olette muuttaneet kantaanne. Mutta me emme voi hyväksyä sitä, että te yritätte selittää äänestäjillenne, niille, joille te ennen vaaleja sanoitte, että te olette Portugali-tukea vastaan, te yritätte heille nyt selittää, että tässä sopimuksessa monet asiat olisivat olennaisesti toisin. Niin ei ole. Ei ensinnäkään sijoittajavastuun osalta, koska ne ovat huonommin kuin Irlanti-sopimuksessa, ei myynnin osalta — yhtään senttiä ette edes vaatinut enempää kuin ne olivat neuvotelleet — eikä myöskään Portugali-pakettiin liittyvien vakuuksien osalta.

Ministeri Katainen, kiitos teille, te kerroitte tämän selvästi. Te sanoitte, että siellä suositellaan nyt sitten, että Portugali aloittaa neuvonpidot lainoittajiensa kanssa. No totta ihmeessä he käyvät sitä neuvonpitoa. Edustaja Saarinen, ette te tätä yksityiskohtaa voi pitää minkäänlaisena saavutuksena.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tässä hiukan harjoittanut tämmöistä jokamiehen laskuoppia ja olen ruvennut miettimään sitä keskustan lanseeraamaa linjaa, kun te ennen vaaleja olitte sitä mieltä, että takausvastuut jäävät tuohon 8 miljardiin ja kuitenkin samaan hengenvetoon teidän puheenjohtajanne Kiviniemi totesi, että aina 16 miljardiin asti voitaisiin kuitenkin mennä. (Ministeri Pekkarinen: Ei ole sanonut!) Nyt täällä on edustaja todistanut kuitenkin ryhmäpuheenvuorossaan, että te ette ole enää valmiita menemään kuin 8 miljardiin asti. Mutta se suuri pihvi tässä keskustelussa on se, että teidän linjanne ei ole sisältänyt minkäänlaista sijoittajan vastuuta ja kunnollista piikkiä ja stoppia sille, että nyt loppui.

Sosialidemokraattien linja on yksiselitteinen, se on alle 3 miljardin linja. Nyt se loppui. Te olette tämän 3 miljardia tähän mennessä aiheuttaneet johtamalla tätä hallitusta, joka päättää nyt työnsä. Tämä riitti nyt meille, me rajaamme tähän meidän vastuumme. Tässä on sosialidemokraattien ja keskustan välinen todella iso kuilu ja linjan ero.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Uutena kansanedustajana minulla on pikkasen erilainen käsitys tämän vastuunkanto-sanan merkityksestä. Kansan valitsemana ehdokkaana ja edustajana mielestäni perussuomalaisten linja tässä on sitä vastuun kantamista.

Mitä tulee näihin vakuuksiin, niin jos nämä vakuudet ovat niin hyvät kuin niiden nyt kerrotaan olevan, niin miksei niitä vakuuksia sitten käytetä suoraan niitten lainanantajien, pankkien suuntaan?

Sosialidemokraateille ihan vinkkinä, että Ilta-Sanomista ja Hesarista ei välttämättä sitä kaikkein suurinta totuutta aina löydy.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Kun kysyttiin, mikä muuttui, niin Portugalilla on silloin velvoite aloittaa neuvottelut yksityisen sektorin kanssa Wienin aloitteen pohjalta, joka on siis vapaaehtoisuuteen pohjautuva neuvottelumekanismi. Tästä on yhteisymmärrys, mutta silloin Portugalilla on siis velvoite aloittaa tämä keskustelu, ja tämän velvoitteen Suomi toi tähän pakettiin mukaan.

Toinen asia, mikä on muuttunut — ihan aidosti tämä pitää sanoa, että tämä on muuttunut — on se, että meillä on yksipuolinen ilmoitus. Minä olen sanonut sen euroryhmässä, että Suomi osallistuu jatkossa Portugalin jälkeen ERVV:n käyttöön ainoastaan, jos saamme vakuuksia. Tämä ei perustu mihinkään euroalueen sääntöihin eikä muihin, vaan nyt kaikilla on etukäteen tiedossa tämän tekemäni ilmoituksen perusteella, että Suomi toimii näin. Jos asiakkaita tulee tai entiset asiakkaat palaavat, niin sitten katsotaan, mitä tapahtuu, mutta tämä on joka tapauksessa Suomen kanta ja Suomen linja, ja se on etukäteen kerrottu. Tässä on muutos.

Onko oikeus saada vakuuksia? Me olemme sanoneet, että me emme ole mukana, jos ei ole vakuuksia. Joissakin maissa niitä ei ole mahdollista antaa, toisessa mahdollisesti on, mutta toivotaan nyt kaikki, että niitä asiakkaita ei kovasti tulisi enää lisää.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Itsenäisen Suomen historian pahin lamavuosi oli vuosi 2009. Suomen Pankin arvion mukaan finanssikriisi ja sen jälkihoito aiheuttavat Suomelle yhteensä jopa 40 miljardin euron menetykset. Kriisi osoitti väkevästi sen maailmantalouden riippuvuussuhteen, jossa nykyään elämme. Asiantuntija-arvioiden mukaan euromaan ajautuminen nykytilassa hallitsemattomasti maksukyvyttömyyteen ennen pankkien stressitestejä ja pääomitusta aiheuttaisi todennäköisesti samankaltaisen finanssikriisin. Tämä on estettävä, jos vain mahdollista. Euroopalla ei ole varaa uuteen lamaan, ei myöskään Suomella.

Ikävää tilannettamme tänään voi kuvailla kysymyksellä, sairastaisitko mieluummin ruton vai malarian. Kumpikaan vaihtoehto ei, totta vie, ole mukava. Hyvien vaihtoehtojen puutteessa emme voi suunnata suin päin helpoimmalta kuulostavalle tielle humorististen sutkautusten saattelemana, kuten edustaja Soini täällä aikaisemmin esitti. Meidän on syytä pitää pää kylmänä. Jos toinen tauti on vakava mutta toinen tappaa, kannattaa valita pienempi paha.

Portugalin paketilla pyritään takaamaan Euroopan talouden vakaus ennen pankkien pääomitusta ja estämään maasta toiseen leviävä ja laajeneva uusi finanssikriisi. Lainapaketti ei automaattisesti korjaa Portugalin tilannetta tai talouden ongelmia, mutta se antaa portugalilaisille mahdollisuuden rakenteellisiin uudistuksiin ilman alati syvenevää kriisiä. Portugali onkin sitoutunut uudistuksiin ja leikkauksiin, jotka ovat lainapaketin ehtona.

Vaihtoehtoja nyt tehtäville päätöksille on vähän, hyviä ei yhtäkään. Jotkin puolueet ovat tarjonneet vaihtoehdoksi hallittua velkajärjestelyä, myös perussuomalaiset aikaisemmin. Velkojen uudelleenjärjestely ennen pankkien pääomitusta lisäisi konkurssien riskiä ja uhkaisi markkinoiden vakautta. Lisäksi hallittu velkajärjestely tarkoittaisi euromaiden myöntämiä lisätakuita uudelleen järjestellyille saataville, ja myös Suomen vastuut kriisimaissa lisääntyisivät. Hallitun velkajärjestelyn kannattajat siis kannattavat samalla Suomen ja euromaiden vastuiden kasvattamista kriisimaissa, eivät niiden vähentämistä.

Keskustelussa on huudettu myös sijoittajien vastuun perään. Se periaate, että sijoituksen tuotto ja riski menettää rahansa kulkevat markkinoilla käsi kädessä, on ehdottomasti aivan oikea. Sijoittajavastuu vahvistuukin pysyvässä vakausmekanismissa. On kuitenkin huomattava, että sijoittajat ovat jo tähänkin saakka kärsineet tappioita kriisimaiden velkakirjojen arvon alentuessa. Arvio pankkien ja sijoittajien jo kärsimistä tappioista arvonalentumisina pelkästään Kreikassa ylittää 100 miljardia euroa. Tämä tosiasia on unohtunut aika usein.

On tärkeää ymmärtää myös, että suurin kriisimaihin sijoituksia tehnyt taho on Euroopan keskuspankki ja tätä kautta siis euromaiden kansalaiset. Sijoittajien vaatiminen vastuuseen nyt ja heti täysimääräisesti tarkoittaisi siis miljardiluokan tappioita Euroopan keskuspankille. Nämä tulisivat aikanaan myös suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi.

Vaihtoehtojen ollessa vielä huonompia on meidän siis pakko tukea talouttaan heikosti hoitanutta Portugalia, nimenomaan suomalaisten itsensä vuoksi. Suomi velkaantuu tänäkin vuonna yli 8 miljardia euroa. On parodista, että samat tahot, jotka kritisoivat talouttaan heikosti hoitaneiden kriisimaiden tukemista, esittivät omissa vaaliohjelmissaan suurimpia julkisen sektorin menojen lisäyksiä Suomessa. Toivon sydämestäni, että vallitseviin taloudellisiin tosiasioihin suhtaudutaan vakavasti käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. Meidän ei tule omassa taloudenpidossamme työntää päätämme pensaaseen ikävien tosiasioiden edessä astuen samalle tielle Kreikan ja Portugalin kanssa. Parodista on myös se, että ne, jotka ovat vastustaneet tiukempia yhteisiä sääntöjä EU:ssa eli vahvempaa integraatiota, ovat nyt suurimpia kriisimaiden tukemisen kriitikoita. Nimenomaan tiukemmilla yhteisillä pelisäännöillä nykyisen kaltaiset kriisit olisi voitu välttää.

Arvoisa puhemies! Yhteinen eurooppalainen aate ei ole eikä se voi olla rusinat pullasta -aate. Liian usein Euroopan unioniin on suhtauduttu kuten ryöstöretkeen ajatellen, että kunhan saalista saadaan mahdollisimman paljon, on EU jokseenkin ok. Jossain taka-alalla on kuitenkin yhteinen aate eurooppalaisuudesta. Yhteisön kautta olemme enemmän kuin osiemme summa ja saamme aikaan enemmän hyvää kaikille eurooppalaisille. Juuri nyt kaipaamme vahvaa visiota ja tahtoa yhdentyvästä Euroopasta enemmän kuin koskaan. Kaipaamme tahtoa yhteistyölle meidän kanssamme usein erilaisten mutta yhteisen arvopohjan jakavien kansojen kanssa. Pitkällä aikavälillä yhteistyö on kannattanut aina ja tulee kannattamaan myös tulevaisuudessa.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kansojen varallisuus kasvaa lopultakin niiden keskinäisestä kanssakäymisestä. Suomi ei olisi vauras ja kohtuullisen hyvinvoiva yhteiskunta, ellemme voisi tuoda maahan tavaroita ja palveluita, joita täällä ei voi eikä kannata tuottaa, ja ellemme voisi viennillä rahoittaa tätä tuontia. Kansainvälinen kauppa taas edellyttää kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita, jotka sitovat meidät yhteen Kreikan, Portugalin tai Singaporen ja Yhdysvaltain kanssa. Jos haluamme säilyttää elämisen tasomme ja hyvinvointimme, me emme voi hypätä pois maailmantaloudesta emmekä välttää vastuitamme.

Suomi on Kansainvälisen valuuttarahasto Imf:n kautta rahoittanut maita Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa. Muutama päivä sitten pikku-uutinen lehdessä kertoi, että Imf ja sitä kautta siis myös Suomi antaa lainaa Egyptille. Kun olemme valmiit antamaan tukemme globaalien rahoitusjärjestelmien kautta, ei ole mitään syytä kieltää tukea Suomen kanssa samaan Euroopan unioniin kuuluvalta Portugalilta. Portugalille ehdotetusta tukipaketista vain kolmannes on euromaiden erillistä osuutta, kaksi kolmasosaa tulee kaikilta EU-mailta tai Imf:n rahoittajavaltioilta. Ruotsi osallistuu suunnilleen yhtä suurella osuudella kuin Suomi, ja isoja lainasummia tulee esimerkiksi Japanista tai Saudi-Arabiasta.

Takausten antaminen kriisimaille on yhteisen edun mukaista, se on Suomen edun mukaista. Me emme osallistu lainojen takaamiseen kehitysyhteistyön hengessä vaan turvataksemme maailman rahoitus- ja kauppajärjestelmää, josta suomalainen hyvinvointi riippuu.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on maailman suurin taloudellinen toimija. Sen kuuluu ottaa vastuu omista ja jäsenmaiden yhteisistä asioista. Sillä on myös vastuu taloudellisen kriisinhallinnan kehittämisestä. Kriisimaiden korkealla korolla ottamien lainojen takaaminen ilman sijoittajavastuuta kärjistää rahoitusjärjestelmän moraalikatoa. Riskit sosialisoitaisiin ja huippukorkeille koroille annettaisiin yhteinen takaus. On aivan välttämätöntä, että sekä pysyvään vakausvälineeseen että nyt esillä olevaan Portugalin tukeen liitetään muistutus siitä, että korkeisiin tuottoihin liittyy myös korkea riski. Suomi on nyt oikealla tavalla suunnannäyttäjä rahoituskriisin hallinnassa. Portugalin tukeen liitetyt ehdot, jotka sovittiin vasta muodostumassa olevan sateenkaarihallituksen tärkeimpien puolueiden kesken, tervehdyttävät rahoituskriisin hallintaa.

Arvoisa puhemies! Suomen kansan edustajien tärkein tehtävä on huolehtia Suomen kansan eduista. Silti on paikallaan muistaa, että ei ole oikein eikä eettisesti kestävää ulosmitata omaa etua muiden kustannuksella. Portugalin tuki ei saa olla tavallisten ihmisten kurittamista eikä köyhien kyykyttämistä, ei edes oman maamme rajojen ulkopuolella. Portugalin valtion rahoitustukeen liitetään ehtoja, joilla on vaikutusta tavallisten portugalilaisten elämään. Näitä ehtoja ja niiden seurauksia ei kuitenkaan ole aihetta tulkita kuritusohjelmaksi. Jos nimittäin Portugali joutuisi selviämään ilman EU:n tai Imf:n rahoitustukea, kuri olisi vielä kovempaa. (Markku Rossi: Kyllä se kovaa on nytkin!) Eurosta luopuminen ja oman valuutan devalvoituminen nostaisi maan lainataakan kohtuuttoman ankaraksi, ja velkojen maksamatta jättäminen taas pudottaisi Portugalin kehitysmaiden joukkoon ja aivan krooniseksi avuntarvitsijaksi.

Nyt esillä oleva vaihtoehto on lopultakin vähiten huono Portugalille, ja, arvoisa puhemies, se on hyväksyttävissä myös Suomelle.

Juha Väätäinen /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Pitipä elää seitsenkymppiseksi kokeakseen sellainen farssi, joka äsken tuntien kuluessa näyteltiin — salin pisimmästä miehestä lyhimpään tankataan yhtä ja samaa asiaa, joka kummallekaan ei ollut selvinnyt — ja kokeakseen, kuinka eduskunta äänestää jo eronneen hallituksen luottamuksesta, luottamuksesta, jota uusi hallitus ei uskalla mittauttaa.

Portugali-tukipaketista, nyt miljardista, jatkossa Euroopan väliaikaisen rahoitusvälineen takuiden kautta 17,2 miljardista, ei mene senttiäkään työssä käyvän tai työttömän portugalilaisen käteen, vaan sen nielevät Saksan ja Ranskan pankit. Portugalilaisilta työläisiltä leikataan 20 prosenttia palkoista ja nostetaan verotusta nälkärajaan. Sitäkö, edustaja Heinäluoma, EU:lainen työväenliikkeen solidaarisuus on? Älkää puhuko minulle sijoittajien vastuulausekkeista. Niitä ei ole tässä eikä ole ERVV:ssä eikä EVM:ssä, ei ole eikä tule. Niitä ei halua EU-komissio, eivät etelän maat eivätkä pankit. Ne ovat haavelauselmia, joihin vastaus on: no gracias, solamente mais dinheiro, nein, danke schön, aber viel Geld für unseren Taschen.

Portugaliin yksi miljardi, Irlantiin toi- nen, Kreikkaan kolmas, yhteensä 3 miljardia ja ERVV:hen ja EVM:ään takuiden kautta jatkossa 920 plus 750 miljardia, joista Suomen osuus tulee olemaan 30 miljardia. Eivätkö lankea maksuun? No, miksi niitä sitten lainkaan tarvitaan? Täällä ei saa sanoa, että joku taatusti valehtelee tässä asiassa. No, se en ainakaan ole minä.

Tietävätkö Heinäluoma, Katainen ja Sinnemäki tai muut tytöt, mitä 3 miljardilla saisi Helsingissä? Sillä työllistäisi koko hallituskaudeksi asuinrakentamiseen 15 000 ihmistä, suomalaista, jotka maksaisivat veronsa Suomeen, eivät harmaille markkinoille. Sinne uppoaa 3 miljardia euroa joka vuosi kuin hohtimet kaivoon. Niin käy näille Portugali-paketin rahoillekin. Noilla rahoilla saataisiin asunnot 30 000 tarvitsevalle köyhälle suomalaiselle. Ettekö vasemmalla osaa hävetä omia motiivejanne? Viette leivän lasten ja vanhusten suusta ja syöksette samaan kurjuuteen veljienne perheet Kreikassa, Portugalissa ja myös Espanjassa.

Arvoisa puhemies! Onko elämässä huonompaa yhdistelmää kuin että ihminen on tyhmä ja ahkera? Sellainen aiheuttaa suurta vahinkoa ja kärsimystä. Tyhmä ja laiska on vaaraton. Hän ei saa aikaan edes vahinkoa. Lienee turha toivoa, että Säätytalolla pähkivässä porukassa löytyisi viisasta ja ahkeraa, joka osaisi armahtaa kurjaa köyhää. Jos siellä epäillään, ettei sellaisia Suomesta löydy, tulkaa Myllypuron leipäjonoon ennen kuin viskotte miljardeja maailman huijareille. Jonossa värjöttää 5 000 kurjaa joka viikko. Sieltä löytyy odottavia äitejä, kuolemaa kaipaavia eläkeläisiä, mutta myös tuhteja nälkiintyneitä rakennusmiehiä, joilta työt ovat karanneet läheisille kaupungin ja valtion harmaan talouden työmaille, joilla puhe käy vaan viroksi ja venäjäksi.

Risto Ryti ja Väinö Tanner menivät vankilaan Suomen puolesta. He tiesivät, mikä on vastuu maasta ja lähimmäisestä. Tämä vasen laita: Missä vastuu? Oletko, peluri Arhinmäki, kuin ulkomainen jalkapallohuijari Suomen jalkapallossa? Oikea laita on jo neljä vuotta pelannut tätä arvotonta peliä, nyt myös Arhinmäki. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Soinin tekemää ehdotusta eduskunnan kannaksi.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Väätäiselle vastaisin, että jos Ryti ja Kallio uskalsivat mennä vankilaan mielipiteittensä puolesta, niin on se aika outoa, että perussuomalaiset eivät uskalla mennä edes hallitukseen, (Naurua) että saisivat niitä leipäjonoja puretuksi.

Mutta, arvoisa rouva puhemies, on hyvä, että keskusta vaati ryhmäpuheenvuorossaan lausumilla ehtoja Portugalin tukemiselle. Kannatan näitä Kaikkosen esittämiä lausumia. Itsekään en hyväksy Portugalin tukemista ehdoitta, en väliaikaisten takuiden kasvattamista kaksinkertaisiksi, ja myös pysyvä Euroopan turvajärjestelmä kaipaa uudistuksia.

Arvostan vastuullista politiikkaa siinä, että talouskasvu on voinut jatkua, kun emme persumeiningillä ole syösseet maatamme uuteen lamaan. Jos rahoitusmarkkinat romahtaisivat, olisi asuntovelallisella ja investoineilla yrityksillä kylmänhiki, miten selvitä korkojen kanssa. Sopiiko kysellä, olisivatko eläkeläisetkään tyytyväisiä siihen, että eläkerahastoja sulaisi ja olisi uhka eläkeleikkauksista taitetun indeksin poistamisen sijaan? Verotulot romahtaisivat, ja tällöin kärsijöinä olisivat tietenkin heikompiosaiset.

En kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että rahoitusmarkkinat elävät omaa elämäänsä ja valtiot joutuvat maksumiehiksi. En ole Eurooppa-vastainen, kuten eivät keskustalaiset yleensäkään, mutta koko finanssimarkkinoilla on valuvika. Sijoittajien ja yli varojensa eläneiden valtioiden vastuu ei toteudu. Tämän on todennut myös eduskunnan entinen puhemies Sauli Niinistö. Siksi haluamme lausumallamme asiaa korjata.

Enää kukaan ei varmastikaan usko siihen, että tämä pensaspaloilmiö saataisiin katkaistua tukemalla Portugalia. Järjestelmä kyykyttää valtioita mennen tullen. Demarit vaativat vielä ennen vaaleja sijoittajan vastuuta. Sitä ei saada nyt edes saman vertaa kuin saatiin Irlannin pankkien takauspäätöksissä. Portugalin kultavarat ja muu omaisuus pitäisi saada ensin käyttöön, mikäli Portugali ei suoriudu vaateistaan. Portugalin tukipaketti ja seuraavien valtioiden tuet saavat euromaat yhteisten ristiintakauksien avulla kiedotuksi soppaan, josta ulospääsy ilman setelinpainatusta on erittäin vaikeaa.

Perusongelmahan on koko Euroopan ylivelkaantuminen, jonka on mahdollistanut se, että pankit ovat voineet antaa lainaa luotuaan sitä epämääräisin kekseliäin konstein, esimerkiksi johdannaiskaupalla. Takausvastuita pitäisi kokoomuksen ja demareitten mielestä kasvattaa yli kaksinkertaisiksi, että selvittäisiin vuoteen 2013. Jokainen suomalainen tietää, mitä takaaminen tarkoittaa silloin, kun taattavien maksuvaikeudet alkavat ja takausvastuut ovat nousseet niin isoiksi, että ne vaarantavat takaajan talouden. Kotipitäjässäni meni 1990-luvulla terveitä yrityksiä nurin, kun olivat taanneet toisiaan ja velkaisimmat alkoivat kaatua. Valtioiden kohdalla tämä olisi aika rankkaa.

Vuonna 2013 voimaan astuvan vakausmekanismin tarkoitus on turvata koko euroalueen rahoitusvakaus. Tällöin myös pankit on tarkoitus saada vastuunjakoon. Nähtäväksi jää, kuinka tässä onnistutaan. Suomen täytyy vaatia Eurooppaan rahoitusmarkkinaveroa, kuten Kiviniemi on linjakkaasti tehnyt aina: sitä, että rahan liikkeistä menisi siivu esimerkiksi keskuspankeille tämän kaltaisia tilanteita varten. Se menisi osakevaluutta- ja johdannaiskaupasta. Esimerkiksi Ekp voisi näin antaa sitten lainaa kriisimaille tai pankeille. Jo 0,05 prosentin siivu tekisi satojen miljoonien eurojen tulot vuodessa. Rahoitusmarkkinaverolla tienattaisiin näin Euroopassa huimia summia vastaisen varalle. Muutoinkin vero hillitsisi rahan äkillisiä liikkeitä ja lyhyen aikavälin keinottelun kannattavuutta. Ihmettelen, miksi Katainen haluaa kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron sijaan nyt rankaista kotimaisia pankkeja ja asuntovelallisia.

Aivan toisella otteella on käytävä veronkierron, pankkisalaisuuden ja veroparatiisien kimppuun. Valtioiden tuloja pitää saada kerrytettyä, että velat voi hoitaa. Muutoin kaikki valtiot ovat korviaan myöten veloissa ja rahamaailmaa on pakko kumartaa jatkossakin.

Arvoisa rouva puhemies! Politiikka ei saa olla markkinatalouden jatke vaan tasaava hyvinvoinnin turvaaja. Politiikan on oltava isäntä, markkinatalouden renki.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Sen verran oli radikaalia edustaja Väätäisen aloitus — nimenomaan edustaja Juha Väätäisen, ettei sotketa edustajaa — että täytyy hiukan palata asiaan. Jos se on kansan pettämistä, että on vastustanut Portugali-pakettia johdonmukaisesti ja äänestää sitä vastaan huomenna, niin täytyy ihmetellä edustajakollega Juha Väätäisen logiikkaa. Jos se on äänestäjien pettämistä, että Säätytalolla vääntää eriarvoistumiskehitystä vastaan perusturvan vahvan korottamisen puolesta, niin edelleen täytyy ihmetellä edustajakollega Juha Väätäisen logiikkaa. Jos se on äänestäjien pettämistä, että pyrkii neuvottelemaan, kantamaan vastuuta ja hakemaan parempaa kaikkein köyhimmille ja heikoimmassa asemassa oleville, niin ihmettelen. Jos puhutaan siitä, että olisipa tässä maassa hallitus, joka ratkaisisi asioita, niin täytyy sanoa niin, että tässä maassahan olisi hallitus, mikäli ensimmäinen delegaatio olisi halunnut neuvotella tosissaan, neuvottelemalla neuvotella asioista, eikä lyönyt ensimmäisillä metreillä jo kintaat valmiiksi naulaan, sillä jokainen meistä, joka on jotain pallopeliä tai muuta kentällä pelannut, tietää, että vaihtoaitiosta käsin maaleja ei tässä maassa tehdä.

Arvoisa rouva puhemies! Vasemmiston politiikan ytimessä on aina ollut ajatus siitä, että jokainen maa maksaa velkansa itse, jokainen vastaa veloistaan, omista veloistaan, itse. Oma vastuu paras vastuu, oma valta paras valta. Jos tästä periaatteesta luovutaan, niin on pakko valvoa toinen toistaan entistä tiukemmin, enkä tiedä, kuinka järkevä tulevaisuus silloin meillä on.

Globaalit rahoitusmarkkinat ovat jo vuosien ajan toimineet periaatteella yksityiset voitot, sosialisoidut riskit. Tämä on paitsi epäoikeudenmukaista myös pitkällä aikavälillä järjetöntä, sillä se lisää järjestelmän riski- ja kriisialttiutta. Periaatteen on muututtava, ja sen muuttaminen edellyttää lukuisia uudistuksia ja uudelleenjärjestelyjä. Näiden uudistusten käynnistämistä ja linjaamista myös vasemmisto haluaa viedä eteenpäin, jotta luomme yksinkertaisen ja läpinäkyvän rahoitusjärjestelmän, joka olisi ennakoitavissa ja osapuolille järkevä sekä edullinen. Me tarvitsemme rahoitusmarkkinaverot, jotta pankeilta ja sijoittajilta voidaan alkaa kerätä vakautuksen vaatimia varoja ja jotta voidaan alkaa rakentaa kestävällä pohjalla olevaa eurooppalaista ja globaalia talouspolitiikkaa.

Maailmanlaajuisessa pysyvän velkasovittelumekanismin luomisessa on ollut yhteinen unelma jo 30 vuotta, ja nyt jos koskaan on tarpeellista viedä myös tätä asiaa eteenpäin. Pelisääntöjen tulee olla sellaiset, ettei yhdenkään talousosapuolen ole taloudellisesti kannattavaa viivästyttää velkakriisin ratkaisua ja nopeaa puuttumista ongelmiin.

Arvoisa rouva puhemies! Vaikeuksissa olevien maiden kriisitilanteessa olisi järkevää luoda kasvua tukevaa talouspolitiikkaa. Tasapainotuksen taakka on syytä kohdentaa oikeudenmukaisesti niin, että huonoimmassa asemassa olevien ihmisten asema olisi mahdollisimman hyvä ja etteivät lainajärjestelyt aiheuta eriarvoistumisen lisääntymistä tai sosiaalista syrjäytymistä. Tähän saakka järjestelyt ovat velkakriiseissä keskittyneet päinvastaisen logiikan mukaan eli tavoitteena on ollut turvata velkojen saatavat muista seurauksista välittämättä.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt ensimmäistä kertaa puolueet lähes yksimielisesti linjaavat, että Suomen piikki on kiinni. Ei ilman asianmukaisia takuita eikä ilman pelisääntöjen korjaamista lainaa enää tipu. Juuri nyt Säätytalolla käydään tiukkaa vääntöä siitä, mikä on Suomen linja myös EU-politiikassa ja esimerkiksi rahoituskriisin hoidossa.

Vasemmisto on ajanut ja tukee rahoitusmarkkinaveroa, finanssimaailman pelisääntöjen korjaamista ja pankkiveroa. On huomioitava se, että pankkiverossakaan ei tarkoiteta Mutikaisen Matin osuuspankin pankkiveroa vaan hieman laajempaa finanssimaailmaan kohdistuvaa verotusta. Näiden rinnalle vasemmisto haluaa nostaa myös keskustelun siitä, että pysyvän globaalin velkasovittelumekanismin valmistelut aloitetaan Suomen toimesta yhteistoiminnassa muiden samanhenkisten maiden kanssa. Jatkuva, uusiutuva ongelmakierre on nyt vihdoin katkaistava.

Lopuksi kannatan edustaja Arhinmäen ehdotusta.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Under en längre tid har det funnits klara tecken på att Portugal kommer att behöva stöd för att klara av den finansiella kris som landet kommit in i. I slutet av mars blev läget akut efter att Portugals parlament förkastat regeringens stabilitetsprogram och räntorna på Portugals statslån steg kraftigt då placerarna antog att Portugal inte skulle klara av att betala tillbaka de lån som skulle förfalla i mitten av maj.

Händelseförloppet efter det känner vi till. Portugal begärde att stabiliseringsmekanismen för den europeiska ekonomin aktiveras och att Portugal beviljas lån. Portugals regering har tagit fram ett saneringsprogram som krävs för att lånet ska beviljas och finansministrarna i EU gav ett uttalande om att det är motiverat att bevilja Portugal ett lån för att säkerställa finansiell stabilitet i euroområdet och i hela Europeiska unionen.

Ehtona on, että Portugalin talouden on saavutettava tavoitteet ministerien hyväksymän kolmivuotisen saneerausohjelman mukaisesti. Toimenpiteet ovat vaativia ja käänteentekeviä Portugalin kannalta. Tavoitteena on kuitenkin turvata haavoittuvimpien yhteiskuntaryhmien asema. Portugalin on saatava vaje nopeasti alas, vahvistettava kasvua ja kilpailukykyä valtiollisen toiminnan kaikilla sektoreilla ja sopeutettava rahoitussektorinsa. Tämä tarkoittaa leikkauksia peruspalveluihin, palkkojen alentamista valtionhallinnossa, suuria hallinnollisia järjestelyjä, valtion omaisuuden myyntiä ym. Samalla toimenpiteiden valvontaa tehostetaan.

Portugalilla ei ole tässä tilanteessa monia vaihtoehtoja valittavana. Se on ajanut itsensä nurkkaan. Saneerausohjelman toteuttamalla voi Portugali palauttaa taloutensa kuntoon, ja samalla on suuremmat mahdollisuudet siihen, ettei kriisi leviä edelleen.

I dag har vi här i plenisalen fått höra krav om att Finland inte ska delta i räddningsoperationen. Sannfinnarna och vänsterförbundet har meddelat att de inte stöder stöden till Portugal. De är beredda att ta risken och ansvaret för följderna av det som sannolikt skulle följa av att stabilitetsprogrammet förfaller, det vill säga att krisen skulle sprida sig till Spanien och därifrån vidare till hela euroområdet.

Vad är det då för risker vi talar om? Också Finlands ekonomi skulle påverkas dramatiskt om en ny finanskris skulle uppstå. Senaste kris kostade Finland över 40 miljarder euro. Tack vare att Finland hade en stark ekonomi i det skede då krisen uppstod har regeringen kunnat motarbeta de negativa konsekvenserna genom att stimulera ekonomin med hjälp av ökad låntagning.

Men som vi vet så skulle det vara omöjligt att klara av en ny finanskris i dag på samma sätt, genom ökad låntagning för stimulansmetoder. Därför är det också med tanke på Finlands ekonomi och finländarnas ekonomi mycket klokare och mera ansvarsfullt att delta i euroområdets gemensamma räddningsoperation, vars syfte framför allt är att förhindra en ny ekonomisk kris i Europa. Politiker måste klara av att ta ansvar och också göra svåra beslut.

Suomi ei myönnä ehdoitta tukea Portugalille. Euroalue ei myönnä tukea ehdoitta yhdellekään maalle. Kreikan, Irlannin ja Portugalin tapahtumien myötä tukea ja talouspolitiikan valvontaa koskevia periaatteita on tarkistettava, avoimuutta lisättävä ja yhteisten sääntöjen sitovuutta vahvistettava. Ei ole mitenkään hyväksyttävissä, että jotkut maat suhtautuvat yhteisiin sääntöihin löysin rantein, kun taas toiset noudattavat niitä tunnontarkasti.

Värderade talman! Med tanke på framtiden är det tre saker som framför allt måste beaktas.

För det första, då det handlar om gemensamma regler som kommit till på demokratisk väg med gemensamma beslut så ska alla följa dem. För EU:s och euroområdets trovärdighets skull finns det inte alternativ till det här. Därför får sådant slarv och sådan slapphet som förekommit i Portugals ekonomi inte upprepas. Reglerna, övervakningen och följderna av missbruk och slarv bör skärpas.

För det andra, Finland måste delta i stabiliseringsprogrammet för Portugal dels för att bära vårt ansvar inom euroområdet i den uppkomna situationen och dels för att på det sättet försöka förhindra Portugals kris att sprida sig till Spanien och hela euroområdet.

Och för det tredje, Finland är beroende av den globala ekonomin inklusive EU:s ekonomi. Därför ska vi aktivt också i framtiden delta i utformningen av de gemensamma reglerna och se till att vår politik är sådan att vi uppfattas som trovärdiga och att vi i vår tur får gehör för de behov vi har i frågor som är särskilt viktiga för vårt lands ekonomi och välfärd.

Peter Östman /kd:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Olemme useampaan otteeseen saaneet tästä salista kuulla tänään, että Yhdysvaltojen finanssikriisi johti vuosina 2008 ja 2009 erittäin mittaviin tappioihin yrityksissä Suomessa. Miksi kävi näin? Juuri siksi, että näiden yritysten tilauskanta syöksyi dramaattisesti sitä myöten, kun Euroopassa ja USA:ssa oli tällainen rahoituskriisi syntynyt. Nämä tappiot ja menetetyt verotuotot johtivat sittemmin valtiontalouden suureen alijäämään, jota maksamme vielä monia vuosia eteenpäin. On heitetty arviolukuja, että lasku tästä on 30—40 miljardin välillä. On hyvä muistaa, että näihin syntyneisiin tappioihin eivät vaikuttaneet vielä Kreikan, Irlannin eikä Portugalin kriisit.

Portugalin parlamentti hylkäsi esitetyn vakautusohjelman maaliskuussa, minkä seurauksena maan hallitus erosi. Maaliskuun vakautusohjelman hylkääminen, hallituksen eroaminen, valtion kassatilanne ja Portugalin valtionlainojen ongelmallinen markkinatilanne johtivat siihen, että Portugalin hallituksen oli 7. päivänä huhtikuuta haettava rahoitustukea Euroopan unionista, euroalueelta ja Imf:ltä.

Arvoisa rouva puhemies! Portugali on nyt tilanteessa, jossa se tarvitsee valtion kassatilanteen takia välttämättömästi ja nopeasti ulkopuolista rahoitustukea. Tämä lause olisi voinut olla myöskin Suomen eduskunnassa luettavana noin 16 vuotta sitten, koska silloin Suomi oli vastaavassa tilanteessa. (Matti Saarinen: Yksin!) Voitaisiin vaihtaa yksi sana.

Arvoisa rouva puhemies! Ne reunaehdot, joista kokoomus ja sosialidemokraatit sopivat Portugali-pakettiin liittyen, ovat pitkälti yhdenmukaiset niiden ehtojen kanssa, jotka kristillisdemokraatit esittivät hallitustunnustelija Kataiselle jo ennen hallitusneuvottelujen alkua. Portugalin on nyt pakko käyttää voimakeinoja saadakseen ta-loutensa kuriin ja saavuttaakseen jälleen uskottavuuden finanssimarkkinoilla. Toimenpidelista on pitkä: työttömyysturvan leikkaaminen, minimipalkan jäädyttäminen ja reaalipalkkojen yleinen alentaminen, eläkkeiden reaalinen alentaminen, arvonlisäveron ja muiden välillisten verojen kiristäminen, energian hintojen nostaminen, sosiaalimenojen leikkaaminen jne.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kollegat, leikkauslistan sisältö on karua luettavaa, ja sopii vaan toivoa, että me suomalaiset poliitikot osaamme kantaa vastuuta omasta taloudestamme. Jokaisen jäsenvaltion tulee kantaa vastuu omasta taloudestaan. Kristillisdemokraatit ovat Portugali-kysymyksessä yrittäneet löytää käytännöllisiä ratkaisuja Suomen parasta ajatellen. Haluamme turvata toimintaedellytykset yrityksillemme ja työpaikat kansalaisillemme sekä pitkällä aikavälillä varmistaa, että Suomen valtiontalous saatetaan tasapainoon.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! "Yksittäistapaus", "erityistapaus" olivat kuvailevia sanoja, kun vuosi sitten käsiteltiin Kreikka-tapausta tässä samaisessa salissa. Sitä ennen olivat olleet tuettavina Unkari, Islanti, Latvia ja sen jälkeen vielä Irlanti. Nyt sitten käsiteltäessä Portugalin tukipakettia tiedämme jo aikamoisella varmuudella, että seuraavaksi on ehkä tulossa Kreikka uudelleen ja mahdollisesti Espanja sen jälkeen.

Maiden velkojina olleiden pankkien pelastaminen ei ole helpottanut Euroopan talouden ongelmatilannetta, vaikka näin silloin puhuttiin. Yhä edelleenkin tavalliset kansalaiset Euroopan monissa maissa toimivat maksajina. Nyt on kuitenkin nähtävissä muutos, joka näkyy täällä Suomessa keskustelussa ja, mikä tärkeämpää, näkyy myöskin ilmapiirin muutoksena Euroopassa. Nyt laajasti halutaan sijoittajille ja pankeille vastuuta, niin että riskillä tehtyjen huonojen sijoitusten realisoituminen koskettaa heitä.

Yhdysvalloista alkaneen pankkikriisin käsittelyssä tuntui alussa olleen hätiköidysti jotenkin vaihtoehdottomuuden tie. Vaikka kriittisiä näkökulmia vaihtoehtoina esiteltiin, tuntui, että niistä ei saanut edes keskustella. Muistan yli vuosi sitten Kuntien takauskeskuksen johtajan kertoneen, kuinka vakuuksia voidaan pyytää ja niitä pitäisi asettaa. Nyt monessa valiokunnassa on ollut kuulemisia, ja suuren valiokunnan avoin kuuleminen viimeksi vahvisti näitä kriittisiä näkökulmia. Sen jälkeen kaikki kuultavat olivat sitä mieltä, että siitä huolimatta Portugalin pitää tässä kohtaa saada tuki.

Sosialidemokraatit ovat tällä hetkellä valmiita Portugalin tukeen, kunhan Suomen Euroopan muille maille esittämien ehtojen mukaan Portugali käynnistää neuvottelut yksityisten lainanantajien kanssa, niin että ne pysyvät Portugalissa, vastikkeeksi tälle lainaohjelmalle, ja, toisena, Portugali tekee oman ohjelmansa, jolla se myy omaisuuttaan. Tilanne on todella akuutti, jos ja kun maa ei saa lainaa, ja siitä syystä tämä 78 miljardin paketti on hyvin akuutti, jos halutaan päästä takaisin rahoitusmarkkinoille.

Sen lisäksi Portugalin on käynnistettävä tiukka sopeutusohjelma, jossa käydään läpi taloudelliset ja rakenteelliset haasteet, työmarkkinoiden oikeusjärjestelmät, terveydenhuolto, irtisanomiset, palkat, kaikki muut. Mutta tämän ohjelman on oltava riittävän pitkä, jotta se on inhimillinen, ja sen tulee sisältää myöskin turva niille ihmisille, niille haavoittuvimmille ihmisille, jotka ovat vaarassa kärsiä näistä liian tiukoista kriteereistä sopeuttamisohjelmassa.

Ehtoina takuiden saamiselle tulee tietenkin olla myöskin alijäämän korjaaminen vuoteen 2013 mennessä, sen tehostettu seuranta ja raportointi ja muiden kohteiden läpikäynti koskien muun muassa valtionyhtiöitä, julkisen hallinnon uudistuksia tai yksityistämisiä, jotka tuntuvat jo minustakin varsin pahoilta. Jos rahoitus markkinoilta ei näillä toimenpiteillä Portugalille lähde kasvamaan, tulee olla myös realistinen vaihtoehto suoraan pankkitukeen, jolloin myös pankin omistusta muutetaan, jolloin voidaan saada omaisuus takaisin niille valtioille, jotka tätä tukea ovat antamassa.

Portugalin tuen jälkeen ovat ne suuret uudistukset tulossa — ja se on kokonaisuuden kannalta tärkeää — sekä väliaikaiseen että pysyvään rahastoon niin, että tämän jälkeen jokaiselle takaukselle on täydet vakuudet, ja myös niin, että julkisten velkojen ja velkojien tulee olla ensisijaisesti, jos ja kun kriisi realisoituu, saamassa omat rahansa takaisin.

Painetta Suomelta on tultava nykyistä vielä enemmän rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen uudistamiseen niin, että pankkien stressitestit ja tulkinnat niistä tehdään samoilla kriteereillä jokaisessa maassa, niin että valvonnan yhteistyö eri finanssivalvontojen välillä toimii nykyistä koordinoidummin ja paremmin, (Puhemies: 5 minuuttia!) ja niin, että rahoitusmarkkinavero ja pankkivero ovat käytössä mahdollisimman pikaisesti.

Pietari Jääskeläinen /ps:

Arvoisa puhemies! Sijoittajavastuu ei toteudu lainkaan Portugalin kriisipaketissa eikä uppoavan Kreikan tulevassa uudessa kriisipaketissa. Eduskuntavaaleissa kolme puoluetta, perussuomalaiset, sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto, piti sijoittajavastuun täysimääräistä toteuttamista velkamaiden rahoittamisen ehdottomana edellytyksenä. Vain perussuomalaiset pitävät sanansa. Muut ovat kääntämässä selkänsä äänestäjille.

Lähivuosina sijoittajavastuu ei tule toteutumaan. Väliaikainen rahoitusmekanismi ei edellytä minkäänlaista sijoittajavastuuta. Sijoittajavastuuta ei ole se, että Portugalin tukiohjelman mukaan riittää, että sijoittajien kanssa keskustellaan vapaaehtoisista toimista.

Vakausjärjestelmät ja tukipaketit ovat vastoin EU:n perussopimusta. Väliaikainen rahoitusvakausväline ERVV ja esitetty, valtiosopimuksella perustettava Euroopan vakausmekanismi EVM takausjärjestelmineen ovat vastoin EU:n perussopimuksen 125 artiklaa. Siinä kielletään jäsenvaltioita ja unionia ottamasta vastatakseen toisten jäsenvaltioiden sitoumuksista. Artiklaa on yritetty kiertää monin tavoin muun muassa ve- toamalla luonnonkatastrofeja koskevaan artiklaan.

Sijoittajavastuu ei toteudu, riskit jäävät takaajille. Esitetyt vakausjärjestelmät ovat täysin läpinäkymättömiä, monimutkaisia, keinotekoisia, hyvää taloudenhoitoa vääristäviä, riskisijoittajia suosivia ja tulevat yhä vain kalliimmiksi takausten antajille, viime kädessä veronmaksajille. Järjestelmät köyhdyttävät entisestään velkamaita ja niiden kansalaisia sekä takauksia antavia maita.

Euromaiden takausten kokonaismäärä ollaan nostamassa peräti kaksinkertaiseksi. Euroalueiden eräiden maiden ylivelkaantuneisuuden — vain roskalainakelpoisuuden — takia takausten kokonaismäärä, koskien siis tätä ERVV:tä, joudutaan nostamaan vähintään kaksinkertaiseksi, 880 miljardiin euroon, jotta 440 miljardin euron lainanantokyky saadaan käyttöön.

Suomen laina- ja takaussitoumusten määrä on nousemassa tolkuttoman suureksi, jopa 20 000 miljoonaan euroon eli kolmasosaan valtion budjettiin nähden, koskien tätä ERVV:tä, tätä komission rahaa, näitä lainoja Kreikalle, Irlannille, Latvialle, Islannille jne. Tässä ei ole vielä mukana Ekp:n eikä Imf:n rahoitusta, missä Suomi on myös mukana.

Suomen takausvastuu kaiken kaikkiaan on kohtuuton. Takausvastuut jaetaan Ekp:n jako-avaimen pohjalta eli väestön ja bruttokansantuotteen suhteessa. Suomen takausvastuu on yli kymmenkertainen verrattuna siihen, miten vähän Suomen pankeilla on luottoriskejä ja sijoituksia kriisimaissa, koskien nyt sitten Kreikkaa, Irlantia, Portugalia, Espanjaa ja Italiaa. Takaamme verovaroin kriisimaita ja niihin sijoittaneita pankkeja. Euroalueen kriisimaiden lisääntyessä takaajien määrä, siis tässä ERVV:ssä, jatkuvasti vähenee ja Suomen takausvastuut suhteellisesti vain kasvavat. Tässä Portugali-tukipaketissa kolme maata on jo vapautettu takausvastuista eli Kreikka, Portugali ja Irlanti. Takausten tullessa maksuun Suomi itse on vaarassa joutua velkasaneeraukseen ja joutuisi tekemään rajut leikkaukset kansalaisten perusturvaan ja peruspalveluihin. Portugalin tukipaketin hinta, miljardi euroa Suomelle, on suhteettoman suuri, samaa luokkaa kuin Ruotsille ja Kiinalle. Sijoitusvastuu puuttuu täysin, ja turvaavat vakuudet myöskin puuttuvat.

Valtiosopimuksella kansallisvaltioiden päätösvaltaa heikennetään eli EU:ta ollaan työntämässä kohti liittovaltiota. Eli mitä enemmän EU:ssa on ongelmia, sitä enemmän EU:ta viedään liittovaltion suuntaan heikentämällä kansallisvaltioiden suvereniteettia, päätösvaltaa omissa asioissaan. Vakauspaketteihin liittyen EU tulee voimakkaasti säätelemään eri maiden, myös Suomen, talouspolitiikkaa, veropolitiikkaa kohti tasaveroa, (Puhemies: 5 minuuttia!) eläkepolitiikkaa, työllisyys- ja työmarkkinapolitiikkaa, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ajamaan julkisten palvelujen ulkoistamista ja yksityistämistä. (Puhemies: 5 minuuttia!) Perussuomalaiset eivät voi tällaisia niin sanottuja vakaussopimuksia hyväksyä. Kannatan Timo Soinin perusteltua esitystä.

Tuomo Puumala /kesk:

Herra puhemies! Kyllähän on myönnettävä, että edessä oleva näkymä on varsin sumuinen. Turbulenssiakin on ilmassa. Väistämättä tulee mieleen, että jos joku tähän tilanteeseen antaa kovin yksinkertaisia, selkeitä, helppoja vastauksia, niin ne eivät välttämättä ole aivan loppuun asti harkittuja, kyllä niin isossa sumussa tällä hetkellä purjehtii koko Euroopan laiva ja Suomi yhtenä sen tärkeimmistä osista, meidän näkemyksemme mukaan tietenkin tärkeimpänä osana.

Sekin on sanottava, että edessä olevat ratkaisut eivät todellakaan ole miellyttäviä. Mielestäni edellisessä eduskunnassa istunut kansanedustaja Hannes Manninen aika hyvin puki tämän sanoiksi verratessaan tilannetta valinnaksi ruton ja koleran välillä. Ei tunnu miellyttävältä kumpikaan, ei toden totta. Sangen huonoja vaihtoehtoja on näköpiirissä, sangen epämiellyttäviä ratkaisuja on edessä.

Tässä tilanteessa pitäisi ensimmäisenä päättää, miksi: miksi ollaan mukana Portugalin paketissa. Mielestäni se lähtee Euroopan talouden vakauden ja viime kädessä suomalaisten työpaikkojen, asuntolainojen ja eläkesäästöjen näkökulmasta. On totta kai sanottava, että tietysti se tuki, niin epämiellyttävältä kuin se tuntuukin, voi mennä myöskin saksalaisille, ranskalaisille, englantilaisille pankeille, jotka ovat olleet kriisiä aiheuttamassa ottamalla täysin ylimitoitettuja, ylisuuria riskejä. Tämän toiminnan vastenmielisyyttä on vaikea edes kuvata. Se tuntuu meistä kaikista moraalisesti epämiellyttävältä.

Kukaan vastuullinen kansanedustaja ei kuitenkaan voi ottaa sitä riskiä, että varta vasten aiheuttaisi uuden rahoitusmarkkinakriisin. Sangen helposti tuollainen tilanne olisi edessä, jos emme tässä paketissa vielä tässä kohtaa olisi mukana. Tämä ajaisi todennäköisesti koko euroalueen syvään taantumaan, joka tuntuisi väistämättä täällä meilläkin. Ihmettelen tässä kohtaa niitä, jotka tässä tilanteessa olisivat valmiita pelaamaan uhkapeliä paitsi Euroopan vakaudella myös suomalaisten työpaikoilla, eläkesäästöillä, asuntolainoilla.

Peräänkuulutan sitä vaihtoehtoa, mikä on vaihtoehto. Velkasaneeraus — kyllä se aika kipeästi kouraisee tavallista suomalaista veronmaksajaa, palkansaajaa, eläkeläistä. Kyllä tämä ajatusleikki pitäisi tehdä vähän pidemmälle. Jos esittää, että meillä olisi joku muu uskottava vaihtoehto, niin kyllä sitä harjoitelmaa hieman pitemmälle pitäisi jatkaa. Ehkä se linja ei sinänsä pelkästään puheenjohtaja Soinin taitavia, hyviä sutkautuksia toistelemalla oikein löydy, millä Suomen tässä asiassa olisi syytä mennä. (Perussuomalaisten ryhmästä: Nöyryyttä, keskusta, nöyryyttä!) — Niin, nöyryyttä ehkä voisi olla juuri se, että kertoisi sen linjan perussuomalaisten osalta, mitenkä Suomi tästä tilanteesta pelastetaan, (Pentti Kettunen: Kuka on ajanut Suomen tälle tielle?) kun tiedämme, että kovin hyviä vaihtoehtoja ei ole olemassa. — Siinä ei kovin paljon vaaleista ole kysymys, jos syyllistä etsitään. Ja vaikka sekin on tietysti on yksi lähtökohta, mille politiikkansa voi rakentaa, syyllisiä etsimällä, sormea osoittamalla, niin ehkä sekään ei sitten kuitenkaan ole se ratkaisu, joka tätä asiaa eteenpäin veisi.

Mutta sitten vastentahtoisesti myönnetyistä lainoista ja takauksista: On tietenkin hyvä muistaa sekin, että senttiäkään ei olla antamassa kenellekään. Tietysti näitä päätöksiä tehdään niillä ehdoilla, että me olemme saamassa nämä rahat takaisin, vieläpä korkojen kera. Tämmöisiä rahoja me emme tietenkään saa takaisin, jos mennään hallitsemattomaan velkasaneeraukseen — tämäkin näkökulma on tietysti koko ajan hyvä ottaa huomioon. Summat puhuvat aika paljon puolestaan: 11,8 miljardia euroa verotulojen menetyksenä vuosina 2009—2010 verrattuna vuoteen 2008 ja 12,7 miljardia julkisen talouden tappiona. Ne ovat erittäin suuria summia.

Puhemies! Keskustan näkökulmasta olemme tien päässä. Ei voida hyväksyä sitä, että taloutensa leväperäisesti hoitaneet maat ovat vuoron perään muiden maiden veronmaksajien luukulla ottamassa pikavippejä ja ostamassa aikalisää omien ongelmiensa hoitamiseksi.

Puhemies! Loppuun ihmettelen tätä linjausta, millä sosialidemokraatit ovat pakettia eteenpäin viemässä, että pankkivero, joka ei itse asiassa ole edes tasavero, Suomessa otettaisiin käyttöön. Pahimmillaan se köyhiä ja vähemmän maksukykyisiä (Puhemies: 5 minuuttia!) kaikista pahiten kohtelee, koska erilaisilla bonusjärjestelmillä ne, joiden tulot ovat paremmat, saavat huomattavasti paremman hyödyn. Ihmettelen pankkiveron kansallista käyttöönottoa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Olemme suuren, vaikean ongelman edessä, ja vaikkei paljon pitäisi peruutuspeileihin katsoa, niin kyllä tässä joutuu vaikeroimaan sitä, että niin hyvä perussopimus kuin EU:lla onkin, sitä ei ole vaan haluttu noudattaa. Jos olisi eletty sääntöjen mukaisesti, niin asiat olisivat ihan hallinnassa ja elämä olisi auvoisempaa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Vaikea tässä on kenenkään kiviä nakella. Suomi on ollut mallioppilas, ja parempi on olla barrikadin sillä puolella, jolta tullaan pyytämään nimiä paperiin, että voisitteko taata, voisitteko lainata, kuin olla sen barrikadin toisella puolella käsi ojossa pyytämässä apua. Iiro Viinanen oli aika yksinäinen mies 1990-luvun alussa. Ei ollut EU:ta eikä muitakaan auttamassa, kun hän lakki kourassa kiersi ja kerjäsi lainaa Suomen talousongelmien ratkaisemiseksi.

Portugali-paketista sen verran, että sehän oli sovittu jo aiemmin, ja kun sosialidemokraatit ovat peräänkuuluttaneet sijoittajavastuuta, niin Portugali-pakettiin se ei ehtinyt, siihen junaan mukaan, mutta käänteentekevää on ollut se, että jatkossa Suomen linja on toisenlainen. Suomen linja on muuttunut. Sen täällä todisti tänään myöskin valtiovarainministeri Katainen, ja tämä on myös kerrottu ministeri Kataisen toimesta kaikille euromaille. Koko Eurooppa tietää sen ja toivottavasti vähän vapiseekin, että täältä kajahtaa, jos ei asioita hoideta jatkossa kunnolla.

Meillä menevät tässä keskustelussa helposti sekaisin takauksen myöntäminen, takaaminen, lainoittaminen, jopa velallinen ja lainan myöntäjä. Kun ottaa riittävän isot velat, niin alkaakin olla pankki ongelmissa, se ei olekaan enää velallisen ongelma. Eli olemme ottaneet taataksemme varsin paljon vastuita, mutta raha ei ole vielä liikahtanut, ja toivotaan, että asiat asettuvat sellaiseen asentoon, että nämä takaukset eivät laukea. Nyt tässä sijoittajavastuu korostuu sillä tavalla, että Suomen kanta on jatkossa, että me vaadimme vastavakuuden. Jos ne vekselit laukeavat, joissa on meidän nimemme, niin me saamme sen vastavakuuden mukaisesti sitten suorituksia meille päin. Tämä ei valitettavasti tähän Portugali-keissiin vielä ehtinyt, mutta tulevaisuudessa tämä toimii tällä tavalla. Tällä on ilman muuta vaikutusta myöskin asioihin.

Tästä vastuun kantamisesta. Olisin kyllä toivonut, että olisi päästy perussuomalaisten kanssa sitä vastuuta kantamaan suomalaisten ja Suomen kansan onneksi. Sitä yli 500 000 äänestäjää odotti. Valittelen sitä tältä Suomen arvokkaimmalta puhujapaikalta. (Jukka Gustafsson: On helppo yhtyä Saarisen näkemyksiin!) Hallitukseen ovat nyt sitten menossa sellaiset puolueet, jotka kärsivät tappioita, kuka enemmän kuka vähemmän, mutta miinusmerkkinen saldo kaikilla, jos sitä edustajanpaikoilla mitataan. Täytyy kyllä arvostaa vasemmistoliiton halua astua vastuunkantajien riviin. Se ei ole heiltä helppoa. Jos se ei ole helppoa ole ollut meiltäkään, niin se on heille vieläkin vaikeampaa, ja tämä on kyllä ihan arvokas asia. Toivotaan, että meidän kimppa kestää koko vaalikauden, sillä ehdolla, että tästä nyt hallitus syntyy.

Herra puhemies! Ihan lopuksi muutama sana tästä hallituksen esityksestä, jossa on kuvailtu... Tämä on hyvä esitys, tässä on paljon arvokasta tietoa. Olen kiinnittänyt huomiota sivuille 5 ja 6, missä vähän mainitaan, minkälaiseen kurjimukseen Portugali joutuu, vaikka tämmöinen tukipaketti, takauspaketti, sinne tuleekin, rahaahan he saavat näillä takauksilla. Esimerkiksi Lissabon—Madrid-luotijunayhteyden investointi keskeytetään ainakin vuoteen 2014 saakka. Eläkkeitä leikataan, jos eläke on yli 1 500 euroa, harmaaseen talouteen puututaan, veroja kiristetään ja palkkoja leikataan valtion virkamiehiltä.

Ihan lopuksi, herra puhemies, totean vielä, että kun (Puhemies: 5 minuuttia!) Portugalin velkasuhde on 93 prosenttia ja Irlannin vastaava 96 prosenttia, Suomessa ollaan siellä 45 prosentin tasossa bkt:stä, Kreikassa 143:n. Täällä on hyvin vähän puhuttu, että Italiassa tämä sama prosentti on viime vuoden viimeisenä päivänä ollut 119 prosenttia bkt:stä.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Yhteisvaluutta euro on ollut jo pitkään todellisessa stressitestissä. Ylivelkaantunut Eurooppa rypee talousahdingossa. Vaikeimpaan asemaan ajautui ensin Kreikka, sitten Irlanti ja nyt Portugali. Näihin maihin velkakriisi ei kuitenkaan rajoitu. Seuraavaksi hatun kouraansa ottanee Espanja. Velkakriisistä voi muodostua todellinen euron kriisi.

Meille uskotellaan, että tästä suosta voidaan nousta vain jatkuvasti kasvavilla lainoitus- ja takausjärjestelmillä sekä eurointoilijoiden yleislääkkeellä: lisäämällä integraatiota. Ei muuten nousta, hyvät edustajat, ei nousta jatkamalla rahan lapioimista itsensä vararikon partaalle tuhlanneille euromaille eikä tästä suosta nousta Euroopan unionin liittovaltiokehitystäkään kiihdyttämällä. Velkakriisin hoito lisälainalla on vastuutonta politiikkaa. Velan päälle velkaa — ei näin velkakriisimaita pelasteta, kunhan annetaan krapularyyppy alkoholistille. Ei auttanut mittava 110 miljardin euron tukipaketti Kreikkaakaan, joka onkin jo tekemässä lähtöä toiselle kierrokselle. Tarvetta olisi kuulemma jopa 60 miljardille eurolle. Uskooko joku vielä, että Kreikalle lainaaminen on "hyvää bisnestä", kuten eräskin entinen pääministeri sanoi? Toisin sanoen kuka uskoo, että Kreikka maksaa meille velkansa täysimääräisesti takaisin?

Arvoisa puhemies! Kreikan tilannetta voi luonnehtia lähinnä toivottomaksi, jos maa ei toden teolla lähde myymään valtionomaisuuttaan, jota sillä tunnetusti on paljon. Muuten Kreikan velkajärjestely muodossa tai toisessa on ennen pitkää edessä, haluttiin sitä tai ei.

Uutta lainaa Kreikalle ei kannata antaa, eikä Suomen pidä antaa lainaa myöskään tämän päivän teemamaalle Portugalille. Perussuomalaiseen tapaan haluan sanoa ruman sanan niin kuin se on. Velkasaneeraus on vaihtoehto suurpääoman ehdoilla tehdyille tukipaketeille. Velkasaneerauksen kannalle on asettunut yhä useampi talousteoreetikko.

Markkinataloudessa vastuun pitää olla myös luotonantajilla. Tässä tapauksessa vastuun pitäisi olla niillä suurilla kansainvälisesti toimivilla, lähinnä saksalaisilla ja ranskalaisilla pankeilla, jotka holtittomasti luotottivat näitä maita korkeita korkoja vastaan. Ei näitä ylisuuria riskejä ottaneita pankkeja pidä pelastaa, ei ainakaan suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Parasta olisi kansallistaa ne osittain.

Arvoisa puhemies! Sanotaan, että Suomi sai ehtojaan Portugali-pakettiin. Niin kai, mutta kovin kosmeettisilta nämä ehdot vaikuttavat. Pakettiin tuli esimerkiksi paljon puhutusta sijoittajien vastuusta ajatus, että Portugalin pitää kannustaa yksityisiä sijoittajia pysymään maassa. Tämänkaltainen hurskas toive kannustamisesta ei sido sijoittajia yhtikäs mihinkään. Sille nauravat naurismaan aidatkin.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että Suomen takaukset EU:n kriisirahastolle ERVV:lle kaksinkertaistuvat noin 14 miljardiin euroon, korkoineen yli 17 miljardiin. Espanjan hakemusta osataan siis odotella jo.

Arvoisa puhemies! Rahaliitto natisee liitoksissaan. Sen tulevaisuus on epävarma. On täysin mahdollista, että se hajoaa lähitulevaisuudessa. Siksi meidän on varauduttava elämään euron jälkeen tai elämään rahaliitossa, jossa on vähemmän jäseniä ja tiukempi kuri. Myös uusi, lähinnä pohjoisen Euroopan maiden rahaliitto on mahdollinen. Tärkeintä kuitenkin on, ettemme enää heitä rahaa uppoavaan laivaan, jonka laipiot rytisevät Välimereltä Atlantille.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Soinin perusteltua esitystä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Koko rahoitusmarkkinakriisi ja Suomen osallistuminen Euroopan unionin kriisimaiden auttamiseen herättävät meissä kaikissa suuria tunteita ja kysymyksiä: toteutuuko sijoittajavastuu, saavatko suomalaiset veronmaksajat rahansa takaisin, viekö kriisimaiden tukeminen Suomea kohti Euroopan liittovaltiota, jossa kansallinen suvereniteetti ja ajatus suomalaisesta kansallisvaltiosta ovat enää vain aiheita juhlapuheisiin? En usko, että tuore Portugali-paketti ja Suomen esittämät parannukset rahoitusmarkkinoiden toimintaan ovat täydelliset. Varsinkin Portugalin kansallisen omaisuuden yksityistäminen on toimintaa, jossa on syytä edetä varoen ja huolella. Meidän on myös varmistuttava siitä, että Portugalin talouskuri ei syö pohjaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämältä, (Jukka Gustafsson: Juuri näin!) ihmisiltä, joilla ei ole osaa eikä arpaa syntyneeseen tilanteeseen.

Kokonaisuutena paketti on kuitenkin melko hyvä alku ja selkeä linjanmuutos nykyiselle tukipolitiikalle, joka alkoi Kreikasta, jatkui Irlantiin ja päättyi 17.4. kansan tahdosta Portugalin kohdalla. Jatkossa tulemme vaatimaan suomalaisten veronmaksajien rahoille vakuuksia. Tämä edistää sijoittajavastuuta, sillä näin saamme aina omamme takaisin tavalla tai toisella. Suomen vakuudettomat takausvastuut jäävät tällä ratkaisulla nyt hieman yli 3 miljardiin euroon viime kesänä päätetyn vajaan 8 miljardin sijaan. Vaadimme lisäksi, että jokainen sinivalkoinen euro saa ensisijaisen luokituksen takaisinmaksutilanteessa. Näin me saamme ensimmäisen palan kakusta ja yksityiset sijoittajat saavat jäädä tappelemaan murusista.

Nämä päivänselvät ja järkevät asiat, joita SDP tuki, olisi pitänyt toteuttaa jo Kreikan kohdalla. Niille, jotka pelkäävät Brysselin ylivaltaa tai Suomen itsenäisyyden menettämistä, haluan muistuttaa, että tukipaketissa on edelleen kyse lainoista, ei lahjoituksista. Jokainen jäsenvaltio vastaa omista veloistaan myös jatkossa. Suomen itsenäisyys ei kärsi, sillä mitään automaattipajatsoja ei luoda. Suomi päättää jatkossakin tapauskohtaisesti osallistumisestaan kriisimaiden rahoitukseen.

Arvoisa puhemies! Maailmantalous on kokenut viimeisten 30 vuoden aikana noin 120 eriasteista pankkikriisiä. Tuntuu siltä, että ne noudattavat jokseenkin aina samaa kaavaa: ensin kaatuu yksi holtiton pankki, ja kuin dominonappula se vie muutkin mukanaan, kunnes loppujen lopulta jopa suomalainen palkansaaja joutuu rahoillaan pelastamaan näitä kasinokapitalisteja. Kuten huomaamme, koko rahoitusmarkkinakriisi on uusiutuva sairaus, johon ei pelkkä ensiapu riitä. Kasinokapitalistit on laitettava vihdoinkin kuriin ja rakennettava tilalle terve ja toimiva sosiaalinen markkinatalous. Olemme kaikki varmasti asiasta samaa mieltä, että markkinatalous on hyvä renki mutta vallan huono isäntä.

Tavoite terveestä markkinataloudesta vaatii finanssiverojen käyttöönottoa. Voimme aloittaa säätämällä Suomeen pankkiveron. Tämän lisäksi meidän tulee edistää koko Euroopan unionin laajuista rahoitusmarkkinaveroa. Verolla estettäisiin keinottelua ja täysin turhaa riskisijoittamista markkinoilla. Jos nämä eivät ole muutoksia Suomen linjassa, niin mitkä ovat? Menneinä vuosina kaadettiin ämpärikaupalla rahaa sekä Kreikalle että Irlannille syyttäen meitä demareita epäisänmaallisiksi, kun vastustimme tätä holtitonta rahankäyttöä.

Arvoisa puhemies! Helpon rahan aika on nyt ohi, Suomen linja muuttuu. [Peruskorjauksen räjäytystöiden jyrinää] — Sen kunniaksi oli upeata kuunnella tuo tärinä tuolla takana, se vahvisti sen asian.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomeen rakennetaan hallitusta kuuden puolueen voimalla. Tuleva hallitus on saanut lempinimekseen muun muassa "sateenkaarihallitus". Onko Suomen poliittinen elämä tästä eteenpäin satutarinaa? Kuitenkin vain saduissa sateenkaaren päästä löytyy ruukullinen kultaa.

Suomalaisessa mytologiassa sateenkaari oli Ukko-jumalan jousi, jolla hän ampui salamoita ja siirtolohkareita. Toimitusministeriötä kilpenään käyttäen uusi hallitus tykittää heti tulikiveä ja tervaa oman maan kansalaisten päälle, ennen kuin uuden hallituksen työ on varsinaisesti alkanutkaan. Nyt suomalaisten syyksi yritetään sysätä Euroopan ylivelkaantuneiden maiden aiheuttamia epävakaita taloudellisia tilanteita ja työttömyyttä.

Perussuomalaiset liputtavat kuitenkin edelleen siniristilipun puolesta ja pysyvät vahvoina linnakkeessa, jossa suojellaan suomalaisten etuja. Tässä linnoituksessa olisi pitänyt olla myös vasemmistoliiton, mutta ei ole. Vasemmistoliitto taipui ja siirtyi telttamajoitukseen.

Yleensä palkinnot annetaan onnistumisista. EU-politiikka on tässäkin kohtaa epäloogista. Portugalin valtio halutaan nyt kuitenkin palkita epäonnistuneesta taloudenpidosta. Ivan Pavlovin ehdollistumisreaktioita tutkivissa koirakokeissa koirille saatiin ääni- ja palkintomenetelmällä kuola valumaan jo pelkästä kellon kilahduksesta. Euroopassa kelloja on kilistetty jo Kreikassa ja Irlannissa. Molemmat maat on myös palkittu siitä, että ne ovat saaneet sumutettua muita Euroopan maita ja hoitaneet maidensa talouden kuralle. Nyt myös Portugalille kello on kilahtamassa. Sielläkin kuola valuu jo. Entä soivatko kellot syksyllä Espanjalle? Voitaisiin tehdä torkkupeitoista kuolalappuja ja lähettää ne sinne jo ennalta, muuta sinne ei tule lähettää.

Arvoisa puhemies! Suomen hallitus päättää nyt ilmeisesti jatkaa suomalaisia riistävällä linjalla ja kerätä avustuskymmenykset Suomen kansalta. Kansan syvät rivit alistetaan työn ikeen alle jatkamalla työuria alusta, keskeltä ja lopusta. Mutta kuten alussa totesin, sateenkaaren päässä ei ole kultaruukkua. Näillä näkymin siellä on Euroopan pohjaton kaivo, jota Suomi naiivisti yrittää täyttää. Suomea ollaan vetämässä mukaan rahoittamaan mekanismeja, joiden toimivuudesta kenelläkään ei ole faktaa, on vain haaveita. Tämän totesi edustaja Katainenkin tänään. Kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää.

Esimerkiksi Euroopan vakausmekanismin EVM:n perustamissopimusluonnos on selkeän karmaiseva siltä osin, että siitä ei voi peruuttamalla poistua. Sopimuksen jäsen ei vapaudu maksuvelvollisuudestaan, vaikka siitä tulisi itsestään EVM:n tuen saaja. EVM:n jäsenet sitoutuvat ehdoitta ja peruuttamattomasti maksamaan osuutensa pääomasta osallistumisosuutensa mukaisesti. Suomen osuus kokonaispääomasta olisi 12,5 miljardia euroa. Sopimusluonnoksessa sanotaan myös, että EVM on oikeutettu lainaamaan tarvitsemansa rahat pääomamarkkinoilta tai pankeilta, rahoituslaitoksilta tai muilta henkilöiltä. Kuulostaa oudolta, että rahaa halutaan Euroopan unionin tasolla lainata "muilta henkilöiltä".

Sopimusluonnos jatkuu niin, että "EVM voi sijoittaa varat, joita ei välittömästi tarvita - -". Lisäksi todetaan, että "toimitusjohtaja vastaa sijoitustoiminnasta johtokunnan määrittämien ohjeiden mukaisesti". Mielestäni tämä on harvainvaltaa, jos mikä. Pahoin pelkään, että EVM saattaa tarjota hyvän kasvualustan harmaalle taloudelle ja rahanpesulle. Lisäksi sopimusluonnoksessa todetaan, että "EVM voi käyttää sijoitustoiminnan tuottoja toiminta- ja hallintokustannusten kattamiseen". Onneksi olkoon, on varmasti melkoisia bonuksia luvassa, niin kuin Fortumin tapauksessakin aikoinaan.

Tällaiseen avoimeen valtakirjaan Suomi on nimensä kirjoittamassa, ja täällä kehdataan puhua, että rahaa annetaan vain takuita vastaan ja tiukalla sääntelyllä. Suomessa siis vyötä kiristetään, osalla nälkä lisääntyy, mutta luovutaan Activia-jogurtin käytöstä — sitä ei tarvita, koska ei turvota.

Arvoisa puhemies! Tämä Portugalin tukipäätös ja Suomen takausten kasvattaminen sekä pysyvä vakausmekanismi ovat asioita, joilla ei voi käydä kauppaa, koska niitä ei pidä hyväksyä. Perussuomalaiset pitävät ryhtinsä eivätkä myy periaatteitaan. (Puhemies: 5 minuuttia!) Meillä on paljon tehtävää, joten hoidetaan ensin kotimaan asiat kuntoon.

Kannatan edustaja Soinin tekemää esitystä.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Politiikka on yhteisen edun ajamista, mikä vaatii toisinaan vaikeidenkin päätösten tekemistä. Poliitikon ammattitaitoa on puolestaan vastuunkanto näistä päätöksistä. Tilanteessa, jossa vaihtoehtona on ollut valinta kahden huonon vaihtoehdon välillä, kokoomus on uskaltanut valita pienemmän pahan ja näin rohkeasti huolehtinut Suomen edusta Eurooppaa koettelevan finanssikriisin keskellä.

Myös tänään käytävässä salikeskustelussa on kyettävä näkemään metsä puilta. Emme elä sisäänpäin käpertyneinä Euroopan nurkalla, vaan yhteisen talousalueen sisällä. Alueen maiden taloudellinen keskinäisriippuvuus vaatii tiivistä yhteistyötä niin myötä- kuin vastamäessä. Nopean talouskasvun aikana hyödyimme euroalueen toimivista markkinoista. Nyt vaativampina aikoina emme voi lyödä hanskoja tiskiin sekä sulkea silmiämme ja korviamme yhteisen alueemme ongelmilta. Tämä on täysin mahdotonta. Ilman tekoja ongelmat ympäriltämme eivät katoa.

Arvoisa puhemies! Suomen hyvinvointi ja rikkaus perustuu pitkälti vientiin. Jos talous muualla pysähtyy, se on myös meidän ongelmamme. Yhdysvalloista syksyllä 2008 alkanut finanssikriisi ja sitä seurannut lama aiheuttivat meille Suomen Pankin laskelmien mukaan jopa 40 miljardin euron veromenetykset. Ja kun asettaa tuon konkreettisen 40 miljardin verotulojen menetyksen rinnakkain huomattavasti pienempien tiukan ehdollisten lainojen ja takausten kanssa, voi ymmärtää, miksi Kreikan, Irlannin tai nyt Portugalin lainojen takaukset ovat välttämättömiä.

Mistään hyväntekeväisyydestä ei takauspäätösten yhteydessä ole kyse, toisin kuin edellisessä puheenvuorossa vihjattiin. Yksi keskeinen ehto tuen antamisessa on se, että huonoja luototuspäätöksiä tehneet pankit ja sijoitusyhtiöt joutuvat myös tilille tekemisistään. Suomi onkin ajanut aktiivisesti pankkien stressitestejä ja sijoittajien vastuuta euroalueen lainoissa. Päätöksillä emme siis ole pelastaneet keskieurooppalaisia pankkeja tai edes ongelmiin ajautuneita kriisimaita. Sen sijaan olemme ennen kaikkea auttaneet itseämme eli Suomea turvaamaan viennin, talouskasvun, työpaikat, verotulot ja suomalaisen hyvinvoinnin. Samalla takauspäätöksen yhteydessä on maailmalle annettu selkeä viesti: vapaamatkustajia tai huolettomia keinotteluja ei eurotaloudessa enää sallita.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomi on aina ollut tunnollinen ja kritiikitön EU:n jäsenvaltio. Suomi on maksanut omien jäsenmaksujensa lisäksi vielä osan muittenkin jäsenmaksuista. Suomi on aina maksanut omat velkansa ja vastustelematta ilmeisesti maksaa muittenkin velat.

Nyt käsiteltävää Portugali-pakettia voi kuvata jo kolmanneksi ryöstöksi leikkiaseella ilman todellista uhkaa. On surullista, että Suomi tässäkin tilanteessa käyttäytyy tavalla, jota voi hyvin verrata kauppojen myyjille ryöstötilanteiden varalta annettuihin ohjeisiin: Älä vastusta ryöstäjää, vaan tottele häntä. Luovuta suosiolla kassasta rahat. Älä yritä olla sankari. Pyri painamaan mieleesi tuntomerkit, ja kun mahdollista, ilmoita ryöstöstä poliisille.

Arvoisa puhemies! Portugali-paketissa on kysymys saksalaisten, ranskalaisten ja brittipankkien tukemisesta eurooppalaisin ja myös suomalaisin verovaroin. Siinä ei ole kysymys portugalilaisten ihmisten auttamisesta. Perusportugalilaisille se tarkoittaa entistä vaikeampia aikoja. Se tarkoittaa irtisanomissuojan heikennyksiä, työttömyysturvan heikennyksiä, palkkojen alentamista, eläkkeiden leikkaamista, arvonlisäveron ja muiden välillisten verojen korotuksia, terveyspalvelujen heikentämistä, merkittäviä leikkauksia koulutus- ja muihin kunnallisiin palveluihin, laajaa valtion ja kunnallisten yhtiöitten yksityistämistä, valtion omaisuuden myymistä jne. eli rajuja, epäinhimillisiä talouspoliittisia muutoksia. Näillä muutoksilla kurjistetaan koko kansa ja lisäksi varmistetaan, ettei Portugalin talous nouse vuosikausiin. Tällainen linja pahentaa Portugalin taloudellista tilannetta, ja se lisää erityisesti pieni- ja keskituloisten sekä pienyrittäjien vaikeuksia. Se vaikeuttaa myös maan mahdollisuuksia selviytyä veloistaan.

Tämä pankkien tukeminen on väärä lääke oireisiinkin, ja lisäksi varsinainen tauti jää kokonaan hoitamatta. Kun täällä on kyselty vaihtoehdoista, mikä sitten olisi vaihtoehto, niin todettakoon: ainoa tapa pelastaa Portugali on neuvotella velat uudelleen ja hallitusti siten, että niissä on todellinen sijoittajan vastuu mukana. Nyt niin ei ole.

Portugali-paketille pitää sanoa "ei", koska tämä tulee olemaan pohjaton kaivo. Kreikka tarvitsee jo nyt lisää rahaa. Paljonko ja kuinka pitkään? Onko seuraava paketti Espanjaan, ja tuleeko Italia-paketti? Ja kun Suomi on näissä paketeissa kuuliaisesti maksumiehenä mukana hukaten rahansa Etelä-Eurooppaan, niin todellinen uhka on, että tämän vuoksi tulee vielä Suomi-pakettikin. Pitää muistaa: Jos se Suomi-paketti tulee, niin se ei poista meidän maksuvelvollisuutta tehtyihin sopimuksiin, jos olemme mukana pysyvässä vakausmekanismissa EVM:ssä. Tämä EVM käytännössä tarkoittaa pysyvän ryöstötilanteen hyväksymistä.

Sopimusluonnoksessa EVM:n hallintoneuvostolla olisi oikeus halutessaan korottaa pääomaansa ja yksipuolisella, siis yksipuolisella, päätöksellä käydä jäsenvaltioiden kassalla, niin että vasemmistoliittokaan ei tarvitse erityisvapauksia tämän Portugali-äänestyksen jälkeen.

Euroopan komissiossa on suomalainen talouskomissaari. Hän tietää, kuinka suomalaiset toimivat ryöstötilanteessa. Niinpä EVM:n sopimusluonnoksessa on otettu huomioon tuntomerkkien ylöspano ja ryöstetyn ilmoitus viranomaisille. EVM halutaan oikeushenkilöksi, jolla on kaikenkattava oikeudellinen koskemattomuus. Koska pysyvä vakausmekanismi palvelee ainoastaan rahoitusmarkkinoita ja on kansalaisille epäoikeudenmukainen, se halutaan oikeuden yläpuolelle. Siinä sitten on kansalaisten turha kirjata tuntomerkkejä ylös ja ryöstötapahtuman jälkeen yrittää hakea oikeutta.

Arvoisa puhemies! Nyt pitäisi viimeistään herätä ja viheltää poikki tämä peruskansalaisia syrjivä Euroopan liittovaltiokehitys. Nyt taistellaan taas Suomen itsenäisyyden puolesta. Nyt on aika kantaa vastuuta, aika kantaa vastuuta Suomen ulkomaanvelasta, aika kantaa vastuuta suomalaisesta sosiaaliturvasta, Suomessa olevista työpaikoista (Puhemies: 5 minuuttia!) ja suomalaisesta hyvinvoinnista. Nyt on aika olla Suomen puolella. (Puhemies: Aika!) Kannatan lämpimästi puheenjohtaja Soinin tekemää ehdotusta eduskunnan kannaksi.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaikenlaisia paineita tulee salista, mutta sillä ymmärryksellä, jota muun muassa tuo vuoden 2008 syksyn finanssikriisi aiheutti, totean heti alussa sen, että muun muassa sen pohjalta tämä esitetty Portugali-kokonaisuus on yksinkertaisesti vain hoidettava. Odotusarvo on edennyt jo liian pitkälle, ja ilman Portugalille myönnettäviä takausjärjestelyjä Euroopan rahoitusmarkkinoita ei saada yksinkertaisesti vakautettua. On selvää, että vakaus on Suomelle äärettömän tärkeää. Vain sitä kautta pystymme välttämään uuden finanssikriisin ja siitä seuraavan laman. Eli meidän on nyky-ymmärryksellä tehtävä kaikki mahdollinen, jotta välttäisimme uuden Suomea kolhivan finanssikriisin.

Mutta sitten, kuten täällä monessa muussakin puheenvuorossa on todettu, iso kysymys on se, mitä sitten näiden Portugalin järjestelyjen jälkeen. Mehän siis ajauduimme tähän Portugali-apuun. On todennäköistä, että sieltä ajaudumme Kreikka-apuun, minkä jälkeen keskustellaan todennäköisesti myös Kyproksesta, joka toki on pieni maa mutta sidoksissa monella tavalla Kreikkaan. Ja tässä tilanteessa on toivottavaa, totta kai, että tuolta Espanjan osavaltioista ei enää löydy merkittäviä uusia velkapommeja. Kun tätä isoa kehityskulkua rahoituskriisien valossa katsoo, niin tietysti on tällainen tietynlainen riski siitä, että Euroopassa ajaudutaan ottamaan jopa selkeitä askeleita kohti federatiivisuutta, ja sen suuntauksen näen pahoin vääränä.

Tulevaisuuden finanssijärjestelyjen osalta yhä suurempi osa talouden asiantuntijoista näyttää katsovan, että nykyisen kaltainen yhteisvastuun tie on monellakin tavalla väärä. Sitä taustaa vasten on itse asiassa aika hämmentävää, että tulevat päähallituspuolueet, kaikella ystävyydellä sanottuna, lähtivät takausvastuiden kaksinkertaistamiseen väliaikaisen kriisirahaston osalta. On selvää, että nykyinen toimintamalli ei johda jatkossa kestävään lopputulokseen Euroopan talouden ja työllisyyden pohjan pelastamiseksi. Velkaongelmat yksinkertaisesti eivät voi ratketa jatkuvalla lisävelan ottamisella, eli on aivan pakko löytää kestävämpiä tapoja, joilla eurovaluutan vakavat ongelmat pystytään ratkaisemaan. Näitä toimenpiteitä tulisi, totta kai, löytää nopeasti, koska maailmantalouden hyvin alkanutta toipumista uhkaa tälläkin hetkellä monilukuinen joukko erilaisia riskejä, ja mikä ongelmallista, useimmat näistä riskeistä liittyvät eri talousalueitten poliittisen päätöksenteon ongelmiin.

Eurooppalaisen globaalin pankkijärjestelmän vakauttamisessa pankkien stressitestien on kyettävä antamaan oikea kuva pankkien tilanteesta. Tämä on todettu täälläkin salissa tänään moneen kertaan. Joka tapauksessa on selvää, että pankkien pääomien kasvattaminen on järkevää finanssikriisin keskellä jo yrittäjyydenkin turvaamiseksi. Tietysti kysymys on myös siitä, että pitää pystyä huolehtimaan ja löytämään ne niin sanotut terveet pankit, joitten pääomittamisella mennään eteenpäin. Kun pankkitukea annetaan, sen on oltava läpinäkyvää ja vastikkeellista, ja jatkoa ajatellen, mikäli pääomituksiin on turvauduttava julkisin varoin, on harkittava myös valtion vastikkeellista omistusta.

Kaiken kaikkiaan euroalueella joudutaan jatkamaan kiteytetysti sanottuna niitten ongelmien korjaamista, joista keskusta itse asiassa varoitti jo 1990-luvulla Suomen mennessä mukaan euroalueeseen. Millä tavalla silloin toimittiin, sitä on turha tässä enää lähteä korostamaan. Peruslähtökohdan talouskriisin hoitamisessa tietysti täytyy olla se, että kaikkien valtioitten ja pankkien on sitouduttava panemaan taloutensa kuntoon. (Puhemies: 5 minuuttia!) Lepsua taloudenpitoa, velanoton leväperäisyyttä ei voi sallia.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: kun totesin, että lepsua taloudenpitoa ja velanoton leväperäisyyttä ei voi sallia, joudun toteamaan tähän loppuun, että tässä mielessä tulevan hallituksen päähallituspuolueiden 11.5. tekemä linjasopimus rahoitusmarkkinoitten vakauttamisesta ei valitettavasti vakuuta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Talvella 2010 alettiin EU:ssa räätälöidä Kreikalle pelastuspakettia. Tuolloin valtiovarainministeri Katainen kertoi tässä salissa, kuinka Kreikka pystyy nostamaan markkinoilta lainaa sen verran, minkä tarvitsee, eikä sen tarvitse tukeutua valtioitten välisiin järjestelyihin. Näiden vakuuttelujen jälkeen on tapahtunut paljon. Viime kesänä Kreikka sai yhteensä 110 miljardia euroa hätärahoitusta euromailta ja Imf:ltä. Suomen osuus Kreikan lainasta on 1,6 miljardia euroa. Tästä lainasta maksetaan korkoa 4 prosenttia. Julkisuudessa on vakuuteltu, kuinka tämä Kreikan lainoitus on jopa hyvää bisnestä. Kertomatta on jätetty kuitenkin se, että lainasummaa ei todennäköisesti makseta takaisin ainakaan täysimääräisesti, sillä vakuuksia ei ole ja lainansaajan maksukyky on lievästi sanottuna kehno.

Arvoisa puhemies! Kreikan tulipalon sammuttamisen jälkeen tuli Irlannin vuoro. Suomen osuus Irlannin 85 miljardin euron hätärahoituksesta on 495 miljoonaa euroa takauksia, ja järjestelyt hoidettiin Euroopan rahoitusvakausvälineen kautta. Nyt on Portugalin vuoro, ja sen hätärahoituksen tarve on 78 miljardia euroa. Tässä virityksessä Suomen osuus on noin 502 miljoonaa euroa. Seuraavaksi hätärahoitusjonossa seisoo varmaankin uudemman kerran Kreikka, sillä vuosi sitten annetut rahat on jo syöty ja juotu loppuun ja nyt pitää saada lisää, jotta pankkiirit ja sijoittajat saadaan pidettyä tyytyväisinä ja epämiellyttävien ongelmien ratkaisua lykättyä. Kaikesta avusta ja tuesta huolimatta ainakin Kreikka on mitä todennäköisimmin ajautumassa joko pehmeään tai kovaan velkasaneeraukseen, minkä seurauksena myös Suomelle luvatut korkovoitot kääntyvät takuuvarmasti tappiollisiksi.

Arvoisa puhemies! Portugalin julkisen talouden sopeuttamisohjelmassa tilannetta yritettiin keväällä saada parempaan hallintaan. Kasvua ja kilpailua pyrittiin tehostamaan, samoin rahoitussektoria pyrittiin sopeuttamaan tasapainoiseksi ja hallituksi. Nämä toimenpiteet kuitenkin Portugalin parlamentti hylkäsi maaliskuussa. Nyt ongelmia pyritään ratkaisemaan pääpiirteittäin tämän kolme vuotta kestävän sopeutusohjelman puitteissa tällä kerralla Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Imf:n talutusnuorassa.

Kesäkuussa Portugalin velkoja erääntyi maksettavaksi noin 9 miljardia euroa, joten kiirettä on pitänyt, kun asioita on viety eteenpäin. Portugalin valtionvelka on yhteensä yli 160 miljardia euroa, mikä on valtava summa.

Tuntuu varsin erikoiselta se, että Suomen eduskunnalle annetaan varsin yksityiskohtainen tiedonanto Portugalin talouden sopeuttamisohjelmasta ja rahan tarpeesta, onhan kysymys itsenäisestä kansallisvaltiosta eikä mistään siirtomaasta. Tämä lienee kuitenkin tulevaisuutta, sillä vastaavanlaisten anomuspapereiden kanssa kolkuttelevat lähiaikoina Kreikka ja muutamat muut valtiot Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Imf:n ovia.

Arvoisa puhemies! Suomen valtion oma velkakello tikittää joka hetki, ja meidän oma valtionvelkamme hipoo pian 80:tä miljardia euroa. Tämän lisäksi monet kunnat ovat ottaneet velkaa viime vuosina holtittomasti. Myös lukuisat yksityishenkilöt ovat ylivelkaisia otettuaan liian suuria asunto- ja kulutusluottoja sekä jouduttuaan viheliäiseen pikavippikierteeseen.

Meillä Suomessa on omat talouteemme ja työllisyyteemme liittyvät ongelmat, joten ei ole järkevää ottaa taakaksemme muiden maiden velkoja ja takauksia. Emme halua olla avustamassa saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja, sijoittajia ja koronkiskureita, joiden kuuluisi jo nyt kantaa itse riskinsä, joita ovat ottaneet myöntäessään liian kevyin perustein lainoja maille, joille niitä ei olisi tullut myöntää niiden heikon maksukyvyn vuoksi. Perussuomalaiset ovat systemaattisesti vastustaneet euromaiden hätärahoituksia. Me emme niiden kestävyyteen usko.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan edustaja Soinin tekemää esitystä, jonka mukaan Suomi ei osallistu Portugalin lainoitusohjelmaan.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskusta on pysynyt linjallaan eurooppalaisen finanssikriisin äärellä, ja me seisomme edelleen vaalien jälkeenkin vastuullisena yhteisen huolen takana. Suomen on kannettava vastuunsa osana yhteistä eurooppalaista talousjärjestelmää ja oltava siten mukana kannattelemassa sitä pohjaa, jolla itsekin seisomme. Emme voi mielestäni päättää kävellä pois niiden pöytien ääreltä, joissa joudutaan tekemään ikäviäkin päätöksiä, ja tulla takaisin sitten, kun niissä ovat puheena Suomelle tärkeät asiat.

Suomi on kuulunut parhaaseen AAA-ryhmään taloutensa vakauden vuoksi ja sai eräänlaisen vaa’ankieliaseman Euroopan talousministerien kokouksessa viikko sitten, kun tehtiin päätös Portugalin tukipaketista. Näistäkin lähtökohdista, kuten aiemmissakin kriisipäätöksissä, olemme vastenmielisinä tätä vastuuta kantamassa. Mikäli emme lähtisi mukaan tätä vastuuta kantamaan, kohtaisimme välittömästi ja välillisesti lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä mahdollisesti hyvin erilaisen Suomen. Millaisen Suomen, mitä vastuuta vetäytyminen meille toisi ja mitä se tarkoittaisi meidän hyvinvoinnillemme, sitä kuvaa eivät sen enempää perussuomalaiset kuin vasemmistoliittolaisetkaan ole halunneet avata.

Väistämättä näiden keskustelujen aikana, koskivatpa ne Irlantia, Kreikkaa tai Portugalia, nousee esille vaihtoehtojen puute silloin, jos emme osallistuisi Euroopan talouden vakauttamiseen ja sitä kautta omien työpaikkojemme ja meidän yritystemme puolustamiseen. Olemme EU:n nettomaksajia, tämän lauseen olemme kuulleet usein. On kuitenkin muistettava myös toinen puoli.

Esimerkiksi saamme Euroopan unionilta tällä rahoituskaudella 1,7 miljardia euroa tasoittamaan alueiden välisiä kehityseroja ja luomaan työpaikkoja. Suomen maatalous taistelee olemassaolostaan myös yhteisen maatalouspolitiikan kentällä. Suomi on neuvotteluissa nostanut vahvasti esille meidän omia erityispiirteitämme, harvaa asutusta ja haasteellisia ilmasto-olosuhteitamme, joiden perusteella saamme nämä tuet. En lähtisi vaarantamaan näitä herkkiä ja vaikeita neuvotteluja, koska meillä on sitä kautta ehkä vielä enemmän menetettävää.

Arvoisa puhemies! Lausumassaan keskusta on linjakkaasti vaatinut sitä, että sijoittajat kantavat vastuutaan, ja sitä, mitä demaritkin vielä ennen vaaleja vaativat, että Portugalin on myytävä omaisuuttaan, jos sen on niin pitkälle mentävä. Miksi demarit luopuivat näistä ehdoistaan? Myöskään heidän vaatimansa sijoittajien vastuu ei nyt olekaan toteutumassa edes siinä määrin kuin Irlannin tapauksessa.

Rahamarkkinoiden uudistusten on tähdättävä siihen, että Portugali jää nykyisillä takausjärjestelyillä viimeiseksi. Uusien, tiukempien stressitestien vaatimisen pitää olla tulevan hallituksen keskeinen tehtävä, vaikka yhtenäisen linjan hakeminen laajalla hallituspohjalla voikin olla mahdotonta.

Puhemies! Haluan vielä muistuttaa, että edessämme on joukko kriittisiä asioita ratkaistavaksi myös meillä kotimaassa. Euroopan talousvene keikuttaa Suomea, mutta tästäkin asiasta on päästävä eteenpäin. Valtava työsarka odottaa meitä ikääntyvän Suomen hallinnassa, sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä ja työttömyyden ratkaisemisessa.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! On aika luonnollista, että Suomi on ainakin euroalueen kovan kiinnostuksen kohteena sen takia, että ERVV:n käyttöönotto vaatii yksimielisyyden. Sen takia oikeastaan kukaan meistä tässä salissa ei tiedä, jos me valitsemme jommankumman tien, mitä siitä seuraa. Sen takia tämä tilanne onkin siinä mielessä mielenkiintoinen, että asiantuntijoitten lausunnot menevät niin täydellisesti ristiin, että oikeastaan jokainen joutuu itselleen etsimään perusteita, minkä takia muodostaa mielipiteen, olipa kyseessä sitten yksittäinen edustaja tai puolue.

Itse tutkin Suomen Pankin tilastoja, joihin nyt ainakin jossain määrin pitäisi voida luottaa. Löysin sieltä aika mielenkiintoisia lukuja suomalaisen rahatalouden kytköksistä ulkomaailmaan eli käytännössä siihen, kuinka paljon me olemme saamassa Suomen rajojen ulkopuolelta. Tässä ovat keskeisten suomalaisten sijoittajasektorien saamiset maittain viime vuoden lopulla. EU-alueelta tämä summa oli 310 miljardia. Se on aikamoinen summa — toki siinä ovat luottolaitokset, sijoitus- ja rahamarkkinarahastot, vakuutusyhtiöt ja työeläkelaitokset mukana. Tämä on aika puhtaasti teoreettinen paperi, joka ei sinänsä riskitasoa millään tavalla pyrikään analysoimaan. Euroalueelta tämä summa oli 119 miljardia. Jos me tarkastelemme Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia, nämä summat olivat: Kreikka vähän yli miljardi, Irlanti 11 miljardia, Portugali lähes miljardi. Jos me panemme kaikki nämä yhteen, saamme siitä 13 miljardia, joten ainakin itse katson, että ne summat, mistä tällä kertaa keskustellaan, vaikka niille ei ole vakuuksia, ovat sen arvoisia, että riski voidaan ottaa.

Suomalainen talous on niin vahvasti kytköksissä ulkomaailmaan, globaalisti Kiinaan, Amerikkaan, ja ne, jotka seuraavat pörssikursseja, huomaavat tämän kytkennän jopa 10 minuutin aikataululla, niin nopeasti pörssikurssit seuraavat toisiaan. Jos me ajattelemme sitä tosiasiaa, minkä Kimmo Sasi jo tässä tilaisuuden alkupuolella toi esille, että Suomi elää viennistä ja meidän viennistämme vähän yli puolet kohdentuu sitten EU-alueelle, voisikin kysyä, minkä takia Suomi on menestynyt niin hyvin kuin viime vuosikymmeninä on menestynyt, siitäkin huolimatta, että viime vuosina meidän investointitasomme teollisuudessa on ollut heikompi kuin se on ollut esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa, ja me elämme velaksi. Siitä huolimatta suomalaisilla on ollut joku tekijä, minkä takia tämä menestys on tullut. Se tekijä minun käsittääkseni on ollut ahkeruus, osaaminen, luotettavuus, eli suomalaiset ovat pitäneet sopimuksista kiinni, he ovat olleet kansainvälisesti luotettava kumppani. Se on tuonut suomalaiselle vientiteollisuudelle tilauksia, ja se on tuonut työtä.

Sen takia ainakin itse kannatan näitten takausten lisäämistä, koska minä näen, että sillä linjalla, mikä viime vuonna heinäkuussa on aloitettu ja mitä on tänä keväänä jatkettu, meidän pitää olla tässäkin suhteessa luotettavia ja näyttää sitä samaa esimerkkiä, mitä suomalaiset yritykset näyttävät maailmalla. Ja kun siihen lisätään ne riskit ja tavallaan ulkona oleva raha eli saamiset, niin ainakin itse päädyn itsestään selvänä pitämään, että me myönteisesti suhtaudumme asiaan.

Arvoisa puhemies! Tässä tämä.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Ennen tänne eduskuntaan pääsyäni työskentelin kahdessa ammatissa, ensinnäkin Kotkan kaupungin maahanmuuttajapalveluissa ja sitten yrittäjänä kaljakapakissa. Sinne kapakkaan saapui aina toisinaan sellaisia kavereita, joilla oli kova jano mutta kaikki rahat juotu jo aiemmin. Vaikka kunto olikin heikko, oli näillä veikoilla silti otsaa kysyä minulta sieltä tiskin takaa joko rahaa suoraan lainaksi tai sitten luottoa. Jos olisin ollut vastuuton kyyppari, olisin avannut kassakoneeni ja antanut sieltä rahaa näille rapakuntoisille, tai sitten vaihtoehtoisesti olisin taannut yhtiökumppaneilleni, että minä sitten maksan, jos eivät kaverit myöhemmin itse pysty. Olisin perustellut toimintaa sillä, että myynti ei vedä, jos ei asiakkaalla ole rahaa ostaa olutta. Olisin myös saattanut asettaa lainalle kunnon koron tai vaatia jotain omaisuutta pantiksi ilolientä vastaan. Työvuoron päätteeksi olisin sitten katsonut päivän myyntilukuja ja todennut, että myynti vetää ja kalja virtaa. Omia tukkukeikkoja varten olisin sitten hakenut lainaa pankista.

Jos ette, hyvät lainsäätäjät, tiedä, niin Suomen alkoholilaki kieltää esimerkkini kaltaisen toiminnan. Ensimmäisestä kerrasta tulee vähintään varoitus, ja toisella kerralla lähtevät yleensä luvat. Ilojuhlia ei saa velaksi viettää, ja maalaisjärkikin sanoo, että tämmöisiltä kavereilta ei velkojaan saa koskaan takaisin eikä etenkään heidän tilansa siitä parane, paitsi hetkellisesti, jos samaa menoa keinotekoisesti rahoitetaan.

Arvoisa puhemies! Jokainen meistä tietää, että valittavana on nyt vain huonoja vaihtoehtoja. Edessämme on pato, joka vuotaa. Jos emme tuki sitä, se särkyy lopullisesti ja meiltä kastuvat jalat vähintään nilkkoja myöten. Jos nyt tilkitsemme padon pikalaastilla nimeltä ERVV tai EVM, kestää pato ehkä muutaman vuoden kauemmin, mutta sitten kun se lopulta murtuu, tulee sieltä semmoinen tsunami, että taivas varjele, sehän vie meiltä kaiken. Paine kasvaa muurin takaa.

Olin eilen pankissa neuvottelemassa lainaa ihan itselleni. Velipoika tuli takaajaksi. Pankinjohtaja tuli sen jälkeen sitten juttusilleni ja muistutti, että jos nyt suunnitellut pankkiverot toteutetaan, kiskotaan varat tavallisilta asiakkailta, vaikka todelliset syylliset ovat aivan muualla. Kuten edustaja Jussi Niinistö tuossa omassa puheenvuorossaan äsken totesi, saattaa meillä tulevaisuudessa olla Itämeren maiden oma rahaliitto, ikään kuin uusi Hansa tai Kalmarin unioni. Tällä rahaliitolla olisi kaikki yhteisvaluutan nykyisetkin edut, ilman näitä riskejä. Tähän tulee pyrkiä — täällä vasemmistoliitosta joku jossain vaiheessa kysyi, mikä on se meidän vaihtoehtomme, muuta kuin vastustaa kaikkea.

Arvoisat kansanedustajat, minulla on tallessa, itse asiassa mukanani täällä, Ylen vaalikoneen vastaukset. Siellä meiltä kaikilta kysyttiin, kuuluuko Suomen jatkossakin tukea taloudellisesti ahdinkoon joutuneita EU-maita. Vastausvaihtoehdot olivat "kyllä" ja "ei" pienin painotuksin. Suurin osa tässä salissa olevista kansanedustajista sanoi ennen vaaleja, että ei pitäisi tukea. Jos me huomenna äänestämme sen mukaan, mitä olemme kansalle ennen vaaleja luvanneet, emme hyväksy tätä anniskelulupansa menettäneen hallituksen esitystä. Jos taas tämä esitys huomenna hyväksytään, tulee moni uusikin kansanedustaja syömään sanansa heti ensimmäisessä vähän suuremmassa äänestyksessä. Minä en näitä sanojani aio syödä enkä takkia kääntää. Tästä syystä kannatan edustaja Soinin esitystä jättää osallistumatta tähän Portugalin tukipakettiin.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen keskusta tuki Portugali-pakettia ennen vaaleja ja tukee sitä nyt vaalien jälkeenkin. Vaalitulos ei sanele minun eikä myöskään puolueemme kantaa tässä asiassa. Valitettavasti tilanne näyttää olevan toinen erityisesti sosialidemokraattien leirissä. On helppoa todeta toreilla ja turuilla, että Suomi ei anna enää yhtään lisää rahaa kriisimaille. Tosin tässä täytyy erottaa se, että suoraa rahan lapiointia ei tässäkään tapauksessa tapahdu; on kyse takauksista.

Keskusta haluaa kuitenkin valita huonoista vaihtoehdoista paremman Suomen ja meidän suomalaisten kannalta. Tukemalla takauksilla Portugalia vältämme todennäköisesti samanlaisen taloudellisen laman kuin minkä koimme vain kolmisen vuotta sitten. Uuteen taantumaan Suomella ei nyt ole varaa. Kyse on erityisesti meidän suomalaisten työstä, työllisyydestä, kansainvälisestä kaupasta, yritysten sekä erityisesti kotitalouksien kohtuullisen koron säilymisestä.

Minua ja varmasti Suomen kansaa hämäävät tässä salissakin käyty keskustelu ja poliitikkojen puheet ennen vaaleja. Tämä ristiriita on aivan silmiinpistävä. Ennen vaaleja SDP oli vahvasti sitä mieltä, että sijoittajien vastuu on sisällytettävä Portugali-pakettiin. Vaalien jälkeen edustaja Erkki Tuomioja totesi, että Portugali-paketti on niin valmis jo nyt, ettei siihen voi juuri mitään saada aikaan. SDP:lle riittäisikin yhtäkkiä pelkkä sijoittajavastuun parantamisen kirjaus tähän pakettiin. Tarkassa muistissani ovat viime kaudelta myöskin SDP:n puheet ja äänestykset edellisistä euromaiden talouspäätöksistä, kuten Kreikasta ja Irlannista. Ääni kellossa oli aivan toinen.

Vasemmistoliitto vastusti ennen vaaleja tiukasti yhdessä perussuomalaisten kanssa sekä Portugali-tukea että kriisimaiden vakausmekanismeja. Lisäksi puolue oli kokoomuksen kanssa eri mieltä melkein asiasta kuin asiasta euromaiden asioissa. Nyt puolue tehtailee kovaa vauhtia yhteistä hallitusohjelmaa kokoomuksen kyljessä. Kai siellä neuvottelupöydissä nyt puhutaan myöskin tulevaisuudesta, tulevien vuosien EU- ja europolitiikasta. Millaista vastuunkantoa vasemmistolta hallituksessa voi odottaa, kun puolue pystyy lakaisemaan nyt tämän Portugali-paketin pois silmistään ja jatkaa toimintaa ikään kuin puhtaalta pöydältä, tämä erillisenä asianaan? (Jukka Gustafsson: Vasemmistohan äänestää sitä vastaan!) Hallituksessa myös ikävistä asioista, ikävä kyllä, on kannettava vastuu nyt ja tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Keskustan kanta Portugali-pakettiin on selvä: "kyllä" tälle paketille, "ei" tilapäisten takausvastuiden yli kaksinkertaistamiselle, "kyllä" pysyville kriisirahaston takauksille. Me haluamme myöskin ehtoja tähän Portugali-pakettiin. Tämän täytyy sisältää ehdotettua suurempia Portugalin valtion omaisuuden myyntitavoitteita, enemmän kuin tuo 5,5 miljardia euroa. (Jukka Gustafsson: Teidän pääministerinne oli neuvottelemassa tätä! Aivan uskomatonta puhetta!) Suomen täytyy myöskin pitää kiinni siitä, että Euroopan vakausmekanismin sopimustekstit ovat täydellisiä. Sijoittajavastuun täytyy kuulua tähän joukkoon. Tilanne ei voi jatkua niin, kuten joka ikinen täällä on toitottanut, että taloudellisesti heikot maat jatkavat edullisen rahoituksen hyödyntämistä ja oman talouden alamäkeä. Ne, jotka kuluttavat, maksavat, ja tässäkin tapauksessa takauksilla on eräpäivä.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Portugalille annettavista lainatakauksista keskustellaan nyt sellaisena aikana, jolloin edellisen talouskriisin kaikkien seurannaisvaikutuksien pitäisi olla meillä vielä tuoreessa muistissa. Viime talouskriisissä Suomi menetti yli 40 miljardia euroa rahaa, ja tämä vaikutus on meidän talouteemme edelleen hyvin tuntuva. Silloin kun homma lähti liikkeelle, kovin moni ei etukäteen aavistanut, että erään kaukaisen USA:laisen pankin kaatumisesta voisi olla niin suuri seuraus Suomelle. Itse taas pienyrittäjänä tunnen tämän talouskriisin vaikutukset kipumuistissani vieläkin hyvin pistävästi.

Nyt kyseessä ovat vaikeudet euroalueella, johon Suomikin kuuluu, ja riski taloudelliselle romahdukselle Portugalissa on tosi suuri. Olisi suorastaan naiivia, epärealistista ja vastuutonta kuvitella, ettei meidän tarvitsisi ja kannattaisi olla mukana toimenpiteissä, joiden tarkoitus on estää tällainen mahdollinen uusi katastrofi. Portugali-tukipaketissa on ennen kaikkea kyse finanssikriisin estämisestä ja sitä myöten laman torjumisesta. Vaikutukset Suomeen ovat konkreettisia. Jos Eurooppaan tulee Portugalin talousvaikeuksien myötä lama, sen aikaansaaman dominoefektin myötä se tulee aivan varmasti myös Suomeen. Tämä on pakko myös täällä Euroopan pohjoislaidan pienessä Suomessa ymmärtää ja hyväksyä. Emme todellakaan elä muusta maailmasta, saati Euroopasta, erillään.

Runsas kolmannes Suomen bruttokansantuotteesta koostuu viennistä, ja Eurooppa on vientimme pääalue. Pelkästään tähän tietoon suhteutettuna Portugali-tukipaketti voi olla hyvinkin pieni hinta taloudellisesta vakaudesta. Jos finanssikriisi puhkeaa, pankkien korkotaso nousee. Se puolestaan hidastaa yritysten investointeja ja talouskasvua. Uusia työpaikkoja ei synny. Suomi ei kerta kaikkiaan saa nyt ajautua uuteen lamaan, juuri kun edellisestä ollaan pääsemässä yli. Yritysten lisäksi myös me kaikki tavalliset asuntovelalliset ihmiset voimme ajautua korkojen nousun myötä pahoihin maksuongelmiin.

Arvoisa puhemies! Tehtävämme tämän tukipaketin hyväksymisessä ei ole miellyttävä, eikä kukaan ole tällaista tilannetta toivonut, mutta vastuuta tulevaisuudesta ja euroalueesta on kannettava. Vaikka Portugalin tukipaketin riskit osittain realisoituisivatkin, siitä huolimatta hinta on meille halvempi kuin maan jättäminen kokonaan oman onnensa nojaan. Toki on tiukasti valvottava ja varmistettava, että Portugali sopeuttaa julkista talouttaan riittävän kunnianhimoisesti, toteuttaa kasvua ja kilpailukykyä edistävät uudistukset eri sektoreille sekä ohjaa omaa rahoitussektoriaan elämään vähemmän leväperäisesti.

Uskon olevan oikein, että me tuemme Portugalia tällaisessa vaikeassa tilanteessa. Varma olen myös siitä, että Portugali tukee Suomea ja Suomen tavoitteita aikanaan meille tärkeissä tulevaisuuden kysymyksissä, kuten aluetuki- ja maatalousneuvotteluissa. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää pitää kiinni myös maamme hyvästä ja luotettavasta maineesta yhteistyökumppanina.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri Kataisen hallitus veneineen ja Rapala-uistimineen ovat veronmaksajien kannalta vaarallinen ja kallis yhdistelmä: uistinmalli nimeltään euro. Monta aironvetoa ei Jyrkin tarvinnut vetäistä ennen kuin siima kiristyi. Euro-Rapala-uistimen yhdessä koukussa rimpuilee Jutta Urpilainen ja toisessa Paavo Arhinmäki ja kolmannessa vielä tänään Mari Kiviniemi.

Meillä Karjalassa kalastajat kertovat seuraavanlaisia varoittavia tarinoita:

Äitihauki varoittaa poikastaan, kun Rapalan uistin lipuu ohi: "Älä lähde koskaan tuon perään. Isä lähti viime kuussa tuon perään. Evät, pää ja ruoto palasivat." Tämä varoitus kannattaa ottaa vakavasti. Syöttinähän on Kataisen käyttämä ministeriauton Audin takapenkki. Jutta ja Paavo nielaisivat jo syötin, Mari joutuu sylkäisemään sen suustaan, mutta pitää lämpimänä heille vielä tänään ministeri-Audin takapenkkiä.

Toinen karjalainen tositarina, kertomus autojobbareiden takuusta: Se on voimassa niin kauan kuin perävalot näkyvät. Tämä tositarina toteutui SDP:n, vasemmistoliiton ja kepun vaalilupausten kohdalla. Näiden vaalilupausten perävalot sammuivat jo starttivaiheessa.

Sitten: Mikä on sellainen sijoittajan vastuu, joka perustuu vaan toiveeseen? Saksalaiset, ranskalaiset ja englantilaiset pankit eivät kuuntele Kataisen Toivotaan toivotaan -konserttia. Ne ovat ottaneet ja ovat edelleen ottamassa ylisuuria riskejä suurten voittojen toivossa. Miksi eivät ottaisi, koska takaajina ovat euromaiden veronmaksajat. Tämän menon jatkamisesta päätetään nyt tässä salissa esillä olevan Portugali-paketin äänestyksessä. Mikäli eduskunta antaa luottamuslauseen Kiviniemen ensimmäiselle toimitusministeriölle, niin kylvetään vain uuden kriisin siemeniä, jonka seurannaisena euron sosiaaliluukulla on seuraavana jo Espanja.

Nyt meillä on mahdollisuus puhaltaa tämä piirileikki poikki. Samalla luodaan vielä mahdollisuus estää eurooppalainen pankkikriisi. Pankkijärjestelmän pelastamiseksi todellinen vaihtoehto on pankkien kansallistaminen ainakin osittain. Näin pankkeja kannustetaan suurempaan varovaisuuteen ja poistamaan huijarit sekä väärentäjät saleistaan. Pankkien toiminnan vastuu ja valvonta siirtyisi sinne, mihin se kuuluu, eli pankkien kotimaihin. Pankkitoiminta tervehtyisi kertaheitolla. Lainan vastikkeena on vaadittava reaalisia vakuuksia eli omaisuutta. Portugalilla ja Kreikalla on antaa tällaiset vakuudet suoraan lainaajille ilman suomalaisten veronmaksajien välitysmiestoimintaa.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Timo Soinin esitystä Portugali-paketin hylkäämisestä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Mitä seuraisi, jos me hylkäisimme Portugali-paketin? Se on ehkä oleellisin kysymys tässä kohdin asettaa. Samaan aikaan tulee ymmärtää, minkälaisessa taloudellisessa viitekehyksessä Eurooppa elää. Lähes jokainen Euroopan maa on ylivelkaantunut. Lähes jokainen niistä on jo useamman vuoden elänyt yli varojensa. Miten tämä on ollut mahdollista? Maastrichtin sopimus periaatteessa on tehty sitä varten, että tällaista ei tapahtuisi.

Toinen varotoimihan on kysymys siitä, ketkä rahoittavat ylivelkaantumisen, toimivatko markkinat vai eivätkö toimi. Markkinoilla on ollut oletus, että valtiot eivät voi mennä konkurssiin. Siksi rahoittajat ovat antaneet rahoitusta loputtomasti, kunnes kupla puhkesi. USA:sta lähtenyt talouskriisi aiheutti Euroopassa tilanteen, jossa velkaantuminen vain syveni.

Entä jos emme Portugalia tukisi? Mitä tapahtuisi? Hyvin todennäköistä olisi, että Espanja seuraisi perästä, ja Espanja onkin huomattavasti suurempi pelastettava. Toisaalta Espanja todennäköisesti tulee joka tapauksessa perästä, vaikka Portugalia tuetaankin. Siitäkään emme voi antaa takeita.

Kun tarkastellaan Euroopan taloudellista tilannetta, on hyvä tarkastella Euroopan tilapäisen vakausmekanismin rahasummia. Suomen osuus on miljardi euroa. Sillä saadaan noin puolet lainarahasta annettua Portugalille. Se kertoo siitä, että rahoitusmarkkinat eivät usko mekanismiin osallistuvien maiden talouteen. Siksi siellä on koroille ylitakausta ja samalla ylitakausta koko lainasummalle. Tämä kertoo tilanteen vakavuudesta. Meillä on käsissämme korttitalo, josta yksi kortti kun kaatuu, niin koko korttitalo voi kaatua.

Yksi ratkaisu, johon uskotaan, on kasvu. Kasvu on ihan hyvä peruste, ja mielestäni sitä tuleekin kyetä viemään eteenpäin. Jos Portugali ja koko talous kaatuisi, olisimme pitkään, monia vuosia, taantumassa, mikä johtaisi entistä vaikeampaan tilanteeseen. Siksi näen tärkeämpänä kasvun tietä viitoittavan tien, vaikka samaan aikaan tiedämme, että Eurooppa sairastaa vakavaa taloussairautta.

Täällä on tullut pohdintaa siitä, pitääkö Portugalia tukea ja mitä on vastattu vaalikoneissa. Edellinen eduskunta on sitoutunut tilapäisen vakausmekanismin käyttöön, ja siltä osin mielestäni se myös sitoo meitä, jotka olemme osallistuneet päätöksentekoon. Toinen näkökulma on huomioida, että olemme olleet mukana tukemassa Kreikkaa ja Portugali on aivan toisenlaisessa tilanteessa. Kreikka itse asiassa ei tule selviytymään nykymuotoisella tavalla, koska Kreikan velat ovat 6—7 kertaa suuremmat kuin valtion tulot ovat. Sen sijaan Portugalin velat ovat 2,2 kertaa suuremmat kuin valtion tulot. Siltä osin voidaan todeta, että Portugalilla on vielä mahdollisuuksia selvitä, ja siltä osin on ehkä jopa perustellumpaa olla tukemassa Portugalia tältä osin kuin oli tukea Kreikan ratkaisuja.

Vertailun vuoksi kannattaa katsoa myös Suomen lukuja. Suomen luvut itse asiassa muistuttavat hämmästyttävästi Portugalin talouslukuja: Suomen velka on kaksi kertaa suurempi kuin valtion tulot ovat. Toisaalta ero tulee bruttokansantuotteen puolelta ja osuudesta, mikä kuvastaa sitä, että meidän kansantaloutemme toimivat hyvin erityyppisesti.

Kannatan sitä, että me olemme tällä kertaa tukemassa Portugalia. Uskon Portugalin selviytyvän huomattavasti paremmin kuin mitkä Kreikan mahdollisuudet ovat olleet.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Jo eduskuntavaalikampanjan aikana oli nähtävissä ja aistittavissa se, että tästä nyt käsiteltävänä olevasta niin sanotusta Portugali-paketista tuli ja on tullut todella merkittävä teema. Se on jakanut vaalien voittajat ja häviäjät eri leireihin eriskummallisella tavalla: häviäjät hallitukseen, voittajan oppositioon.

Meille perussuomalaisille ja isolle osalle meidän kannattajistamme tämän paketin hyväksyminen ei tullut eikä tule kuuloon. Kerroimme oman kantamme jo hyvissä ajoin ennen vaaleja. Itsekin sitä toitotin vaalipaneeleissa ja käytin omassa mainonnassani. Kaiken tämän jälkeen meidän olisi joidenkin mielestä pitänyt kääntää nuttu nurin ja ryhtyä hyväksymään tukiratkaisuja aivan pokkana eli toimia maassa maan tavalla. Tähän maassa maan tavalla -kikkailuun emme kuitenkaan lähteneet mukaan. Monelle se tuli yllätyksenä ja suorastaan järkytyksenä. Meitä syytettiin vastuun pakoilusta, käpykaartilaisuudesta. Kenelle me olemme vastuussa? Mielestäni äänestäjille ja itsellemme. Emme me kysy muiden puolueiden mielipidettä omaa kantaamme muodostaessamme. Osaamme päättää sen ihan itse ja kantaa siitä myös vastuun. Koen, että tämä nyt hyväksyttäväksi esitetty paketti ei puutu perusongelmaan vaan ainoastaan siirtää väistämätöntä. Siksi tätä pakettia ei tule hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Mistä me nyt olemme päättämässä: siitäkö, että tuemme huonosti talou-tensa hoitanutta Portugalia, vai kenties jim, jostain ihan muusta? Nämä nyt suunnitellut operaatiot, Portugali-paketti muiden mukana, ovat vastoin Euroopan unionin omaa perussopimusta. Silti sitä ollaan nyt hyväksyttämässä eduskunnalla. Jollei kyseessä olisi EU, sanoisin tätä aivan uskomattomaksi toiminnaksi. Mutta EU:lla ei tunnukaan olevan itsellään mitään sopimuksia tai sääntöjä, joita se ei voisi tarpeen tullen ohittaa. Eikö jäsenmaiden tulisi ottaa tästä mallia: sopimukset ovatkin vain ohjeellisia, ja niitä voidaan tulkita aina tilanteen mukaan?

Arvoisa puhemies! Suunnitelluilla toimenpiteillä vahvistetaan edelleen liittovaltiokehitystä ja annetaan samalla selvä signaali sille, että talouden hoitaminen huonosti voidaan paikata jatkossakin veronmaksajien rahoilla. Vastuita voidaan yrittää vierittää sijoittajille ja pankeille, mutta viime kädessä aina ollaan kärkkymässä maksajiksi täysin syyttömiä ihmisiä, veronmaksajia. Niin nytkin.

Meille vakuutellaan, että tässä on kyseessä vain takaus, ei siis rahan antaminen vaan sen lainaaminen muutaman prosentin korolla, markkinoidaanpa sitä jopa hyvänä sijoituksena. Maalaisjärkeni sanoo, että jos lainaa ei kykene maksamaan takaisin, se lankeaa takaajan maksettavaksi. On siis siinä tapauksessa aivan sama, oletko itse lainan ottaja vai sen takaaja. Onkin kysyttävä oleellinen kysymys: Voiko Portugali maksaa velkansa takaisin? Selviääkö se säästöohjelmasta? Vastaan itse: En siihen usko. Siksi Suomen on pantava peli poikki omalta kohdaltaan nyt.

Arvoisa puhemies! On äärimmäisen vaikeaa tai suorastaan mahdotonta selittää osalle kansalaisista sitä, minkä vuoksi meidän pitäisi tukea talousahdinkoon joutuneita maita. Meillä tuntuu olevan kummallisen paljon varaa vakuuksiin ja takauksiin, mutta pyydäpäs paria miljoonaa euroa reumasairaalaa varten, niin eipä löydy. Leipäjonoja on omassa maassa häpeällisen paljon. Eipä löydy rahoitusjärjestelmää niidenkään poistamiseen, kuntien ahdingosta nyt puhumattakaan. Mutta Euroopan unionin ollessa kyseessä kaikki tuntuu onnistuvan ja pikavauhtia.

Emme siis hyväksy nyt esitettyä Portugali-pakettia siksi, että se ei ratkaise ongelmia vaan siirtää niitä eteenpäin. Keisarilla ei ole vaatteita, ja sen sanomiseen tuntuu olevan valmiutta vain perussuomalaisilla. Ongelmien ratkaiseminen vaatii joskus rohkeutta olla eri mieltä, ja sitä rohkeutta perussuomalaisilla on. Niille, jotka peräävät vastuun kantamista, sanon, että jokaisesta päätöksestä kannetaan myös vastuuta. Eri mieltä oleminen ei poista vastuuta. Euroopan talous on kriisin partaalla, ja sitä tosiasiaa ei paikata tällaisilla toimenpiteillä. On uudistettava koko järjestelmä, ja se alkaa tosiasioiden myöntämisellä. Aloitetaan se Suomesta.

Kannatan edustaja Soinin tekemää esitystä eduskunnan kannaksi.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Kun tämän päivän keskustelua tässä suuressa salissa on kuunnellut, on käynyt hyvin selväksi se, että tässä talossa tunnetaan jopa portugalilaisia paremmin heidän maansa talouden ongelmat. Edellisissä puheenvuoroissa käytetyt arviot ja analyysit Portugalin kansantalouden rakenteellisista ongelmista pitävät suurelta osin paikkansa. Toivoa vaan sopii, että meillä tässä salissa löytyy samanlaista rohkeutta vastaavanlaisten rehellisten analyysien tekoon omasta ta-loudestamme ja sen kuntoon laittamisesta nyt käynnissä olevan vaalikauden aikana.

Mistä sitten Portugali-paketissa on kyse, ja miksi myös Suomen on tärkeää olla mukana sitä hyväksymässä? Vastaus on hyvin yksinkertainen: Portugali-paketissa on kyse eurooppalaisen ja siten myös suomalaisen talousjärjestelmän pelastamisesta potentiaaliselta Portugalin talouden romahduksen aiheuttamalta taloustsunamilta. Pienenä vientivetoisena kansantaloutena Suomen hyvinvointi ja menestys on sidottu voimakkaasti EU:n talousjärjestelmään erityisesti pankkisektorin osalta. Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkaraisen mukaan talouskriisissä jo kärvistelevistä maista meille kuuluvat saatavat ovat noin 13 miljardia ja koko euroalueelta 120 miljardia, puhumattakaan koko EU-alueesta, jolta tämänhetkiset saatavamme ovat noin 310 miljardia euroa. Siksi meidän tulee tehdä kaikkemme, ettei eurooppalainen pankkikriisi realisoidu, sitoutumalla nyt käsiteltävään Portugali-pakettiin.

Tässäkin salissa muutamien puolueiden ajaman Portugalin taloudellisen romahduskokeen ensimmäiset uhrit olisivat meidän omat asuntosäästäjämme, joille maltillisesti kohonneet asuntolainakorot aiheuttavat jo nyt paikoitellen ongelmia. Lisäksi uusi eurooppalainen pankkikriisi johtaisi suomalaiset vientiyritykset vaikeuksiin ja lisäisi siten kotimaista työttömyyttä ja oman julkisen taloutemme jo ennestään mittavia ongelmia. Kyse ei siis ole muutamissa ryhmissä kovasti mainostetusta veronmaksajien rahojen lapioimisesta itsensä ahdinkoon ajaneiden Etelä-Euroopan kansantalouksiin vaan kylmästä kansallisen intressin ja edun ajamisesta koko Suomen parhaaksi.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa Portugali-paketin taakse asettuvia poliitikkoja ja maita on syytetty siitä, että hyväksymällä nykyisen tarjouksen viestittäisimme ylisuuria riskejä ottaneille saksalaisille, ranskalaisille ja englantilaisille pankeille veronmaksajien niin sanotun firman piikin olevan auki nyt loputtomasti. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan ennemminkin välttämättömästä järjestelystä nykyhetken ja vuoden 2013 välillä, jolloin myös yksityiset sijoittajat eli pankit tulevat yhteisvastuuseen ongelmamaiden luotoista Euroopan vakausmekanismin aloittaessa toimintansa. Vasta silloin voidaan turvallisesti toteuttaa ne viime aikoina olleet ajatukset riskipankkien pääomittamisesta niiden kansantalouksien toimilla, jotka nykyisestä riskisijoittamisesta ovat eniten myös hyötyneet.

Arvoisa puhemies! Timo Soini mietti pari viikkoa sitten tässä talossa ääneen sitä, mitä jää jäljelle, jos pettää itsensä. Samaa olen ajatellut minäkin tämän Portugali-paketin yhteydessä. Myös samassa yhteydessä on valitettavasti yhdessä jos toisessakin poliittisessa ryhmässä viime aikoina harrastettu kilpaa halpojen poliittisten irtopisteiden hakua ja menneiden hallitusten tai vieraiden maiden syyttelyä — ovatpa jotkut meistä aloittaneet jo neljän vuoden vaalikampanjan sen seuraavan ison jytkyn saavuttamiseksi.

Itse olen lähtenyt avaamaan kysymystä vähemmän kostonhaluisista näkökulmista keskittyen enemmän siihen, mitä kansalaiset odottavat meiltä päätöksentekijöiltä. Vastaus tähänkin on yksinkertainen: kansalaiset odottavat meidän ajavan meidän kaikkien yhteisiä ja pitkäaikaisia etuja ja intressejä suomalaisen työn, hyvinvoinnin ja tulevaisuuden turvaamiseksi. Tähän tulee ryhtyä tarvittaessa vaikka lyhyellä poliittisella perspektiivillä huonompaan gallupsuosioon vieviä mutta pitemmällä tähtäimellä vastuullisemmiksi osoittautuvia Portugali-päätöksiä tekemällä. Kokoomus toimii aktiivisesti myös tässä asiassa sekä Euroopassa että Suomessa siten, että suomalaiset työpaikat, talouskasvu ja hyvinvointi tulevat jatkossakin meillä täällä säilymään.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vaalituloksen viesti oli selkeä ja vahva: Suomen linjan Euroopan kriisin hoidossa haluttiin muuttuvan. Haluttiin, että huomio kiinnitetään Suomen asioihin ja suomalaisille tärkeisiin perusarvoihin sen sijaan, että huolehdimme muiden EU-maiden kansalaisten hyvinvoinnista. Haluttiin, että Suomi säilyttää itsenäisyyden emmekä mene kohti liittovaltiota. Vanhoista puolueista ne, jotka kannattivat kritiikittömästi entistä linjaa, tukipakettaja sekä kriisirahastoja, hävisivät eniten vaalituloksessa. Ne, jotka suhtautuivat hiukankin kriittisesti, menettivät vähiten. Perussuomalaiset tiukasti EU-kriittisenä puolueena olivat vaalien ehdoton voittaja. Kokoomuksen suurimpana puolueena olisi pitänyt tunnustaa kansan tahto ja se, että aiemmin valittu linja on ollut väärä. Töitä pitäisi tehdä suomalaisten hyvinvoinnin, turvallisuuden ja hyvän elämän eteen sen sijaan, että jatketaan pidäkkeetöntä EU-politiikkaa sekä kestämättömän talouspolitiikan tukemista Suomen verorahoin.

Muutosta ei kuitenkaan tule, vaikka muutoksen puolesta kansa äänesti. Aikomus on entisestään lisätä Suomen velkataakkaa ja rasitteita, joissa Portugalin päätös läpi mennessään on vain alkusoitto. Tähän linjaan on nyt sitoutumassa kuusi puoluetta. On demokratian irvikuva ja kansan tahdon halveksuntaa, että osa hallitusneuvotteluissa mukana olevien puolueiden kansanedustajista äänestää erityisluvalla Portugalin tukemista vastaan huomenna. Samaan aikaan he ovat sitoutumassa kritiikittömän ja pidäkkeettömän EU-politiikan tukemiseen.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisille kyse ei ole pelkästään Portugalin päätöksestä, josta tänään keskustelemme. Me katsomme eteenpäin. Me näemme, mitä ongelmia suomalaisille veronmaksajille, myös tuleville eli lapsillemme ja nuorillemme, on tulossa. Kansalaisilla on varsin hyvin ollut tiedossa ja on edelleen, millainen kanta meillä on EU:n rakentamiin väliaikaisiin ja pysyviin mekanismeihin ja miksi. Me emme ole periaatteitamme ja lupauksiamme myyneet.

Perussuomalaiset vastustavat myös ajettua liittovaltiokehitystä, jossa Suomen ainoa tehtävä on olla raaka-ainereservaatti ja verojen maksaja muulle Euroopalle. Näillä asioilla on suuri merkitys myös Suomen sisäpolitiikalle. Euroopan talouskriisi tulee syvenemään, kun itsemääräämisoikeutta ei Suomella enää ole, ja kun luottokorttilasku Euroopasta lankeaa Suomelle maksettavaksi, olemme myös Suomessa ennennäkemättömien säästöjen ja leikkausten edessä. On mahdollista, että Espanjan 45 prosentin nuorisotyöt-tömyys lukuisine muine yhteiskunnallisine ongelmineen on tuolloin myös meillä arkipäivää.

Suomessa ei ole varaa tälläkään hetkellä pitää huolta asianmukaisesti oman maamme kansalaisista. Köyhyys ja eriarvoisuus kasvavat. Nuorille ei ole töitä, ja tuottavia rakenteita ja tehtaita, kuten Kemijärven sellutehdas, ajetaan alas. Kansalaisten turvallisuus, jopa henki vaarannetaan toistuvasti ja päivittäin. Kunnat ajetaan pakkoliitoksiin lisääntyvillä velvoitteilla, joihin ei ole rahaa. Sosiaali- ja terveydenhuolto yksityistetään ja julkinen sektori ajetaan alas.

Yksi kuvaava esimerkki lukuisten muiden joukossa on pienen Sallan kunnan poliisitoiminnan pakolla lopettaminen ja kuntalaisten turvallisuuden pilkkaaminen. Vuotuinen saavutettava säästö tässä on alle 100 000 euroa. Samaan aikaan olemme valmiita antamaan miljardeja euroja tukeaksemme Saksan ja Ranskan pankkeja sekä ylivelkaantuneita maita, jotka eivät tule selviämään edes nyt päätetyillä tukipaketeilla ja -toimilla.

Tällaista epäinhimillistä politiikan arvopohjaa perussuomalaiset eivät halua olla tukemassa. Portugalin paketin hyväksyminen on suora viesti Suomen kansalaisille siitä, että heidän tarpeensa ja toiveensa ovat toissijaisia, jopa merkityksettömiä. Perussuomalaisille Suomi ja suomalaiset eivät ole merkityksettömiä, sen me olemme jo osoittaneet.

Kannatan edustaja Soinin tekemää esitystä, ja toivon, että eduskunta tekee samoin huomisessa äänestyksessä.

Ari Jalonen /ps:

Puhemies! Nyt käsiteltävässä Portugali-paketissa käsitellään isoja rahoja. Kreikka, Irlanti, Portugali, sitten tulevat Espanja, Italia, Belgia, Kreikka uusintakierroksella — kaikkien kohdalla puhutaan miljoonista ja miljardeista. Rahasummat ovat valtavia. Rahasummiin kun lisätään vielä pysyvän takausrahaston vielä huimempi hintalappu, huomataan, että olemme näiden asioiden parissa vielä pitkään.

Tämä Portugali on vain jatkumo aikaisemmille tukipäätöksille, ja tätä seuraa pysyvä takausrahasto. Tämä vakausmekanismi on kenties vieläkin pahempi. Vaaleissa on puhuttu yhtä, nyt hallitusneuvotteluissa olevat ryhmittymät tekevät toista. Moraali ei ole kovinkaan kummoinen. Pysyvällä takausrahastolla Suomi menettää taloudellisen itsemääräämisoikeutensa. Sieltä voivat herrat sanoa, koska on taas meidän vuoromme tyhjentää lompakkoamme. Me emme sille voi sitten enää mitään. Portugali on vain jatkumo ja ikävä alkupuhe.

Silti valtavat rahasummat eivät ole tämän asian ikävin ja hankalin asia; kyseessä on moraalinen ratkaisu. Moraali ei ole kovinkaan kummoinen silloin, kun me annamme pysyvän luvan ja luvan jo tällä Portugali-paketilla riskisijoittajille sanomalla: "Tehkää riskisijoituksia, korjatkaa voitot. Jos epäonnistutte, me takaamme tappiot." Moraali on löyhässä.

Moraali on koetuksella myös meillä kaikilla, jotka tässä salissa päätämme paketin hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Toisille annetaan jotain kasvojenpesuvettä, jolla saa hämäräksi jääneet lupaukset pestyä pois kasvoilta, ja toiset toimivat suoraselkäisesti. Perussuomalaiset eivät halua olla tämmöisessä moraalirappiossa mukana. Me emme tue Portugali-pakettia. Kannatan Timo Soinin esitystä.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Eduskunta on huomenna tekemässä päätöstä, johon kulminoituivat käydyt eduskuntavaalit. Henkilökohtainen poliittinen ohjelmani painottui sosiaalipoliittisiin kysymyksiin, joiden tärkeimpänä sanomana oli nimenomaan se, että kaveria ei jätetä. Tämä otsikko sopii mielestäni aivan hyvin myös Suomen talouspoliittiseksi lähtökohdaksi.

Maailman talouden tila on näkynyt myös kotikaupungissani Vaasassa, mutta niin Vaasa kuin Suomikin on selvinnyt tilanteesta melko hyvin. Niin elämässä kuin taloudessakin on kyse luottamuksesta. Luottamuksen heikkeneminen aiheuttaa yleensä epävarmuutta, josta seuraa häiriöitä. Vaasa ja Suomi elävät viennistä. Tämä asia mielessäni ja suomalaisen talouspoliittisen näkemyksen ja ajattelun luottamuksen palauttaminen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin on lähtökohtanani, kun annan tukeni hallituksen esitykselle.

Arvoisa puhemies! Koko edellinen hallitus saisi olla vähän aikaa kotiarestissa, ei henkilökohtaisen syyn vaan talouspoliittisten puheenvuorojen johdosta. Liian usein kuitenkin puhuttiin sillä kielellä, että tavallinen kansa ei oikein ymmärtänyt, mistä on kysymys. Ollaksemme rohkeasti suomalaisia meidän olisi pitänyt avoimemmin pohtia omaa näkemystämme eurooppalaisessa talouskriisissä. Nyt se on löytymässä, ja pitäkäämme siitä kiinni. On helppoa yhtyä Metalliliiton puheenjohtajan näkemykseen, että talouspolitiikassa järkeäkin saa käyttää. Suora lainaus: "Jotkut ovat sitä mieltä, että Suomesta voidaan tehdä eräänlainen hyvien aikomusten kokeilukenttä." Hieno ajatus, varsinkin jos olemme valmiit tinkimään elintasostamme rajusti. Muistin virkistämiseksi on hyvä verrata juuri ohitetun laman lukuja: viennin romahtaminen 25 miljardilla eurolla tiesi 17 miljardin euron menetyksiä julkiseen talouteen.

Arvoisa puhemies! Päättäjä, joka tämän unohtaa, saa jäädä mielestäni kotiarestiin. Vastuunkantajat vievät Suomea eteenpäin. Vastuullinen talouspolitiikka mahdollistaa yleisen hyvinvoinnin.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa puhemies! Portugali-paketin päässä häämöttää konkurssikypsä EU-liittovaltio. Portugalin lainatakausjärjestelyjen seurauksena Bryssel alkaa kontrolloida kansallista päätöksentekoa jäsenmaissa rautaisella otteella. Portugalilaisen kansanedustajan on helpompi nostaa kädet ylös, mennä EU:n taakse ja sanoa äänestäjilleen, ettei hän tekisi leikkauksia, mutta kun EU-herrat Brysselistä määräävät.

Suomeen muodostumassa oleva laaja basaarihallituspohja enteilee samaa. Kohta meilläkin kokoomuslaiset ja vasemmistoliittolaiset alkavat tehdä politiikkaa Brysselin keittiön kautta. Miten muuten olisikaan mahdollista edes ajatella moista hallituspohjaa? Tuloksen koemaistajana on Suomen kansa. Ei voi kuin toivoa, ettei pakki mene paellasta sekaisin.

EU-eliitin ajamassa politiikassa, jota Suomi myötäilee, on kyse win-win-win-win-tilanteesta, jossa sijoittajat eivät joudu kantamaan toteutumassa olleita riskejään, suurten jäsenmaiden veronmaksajat pääsevät pälkähästä eli eivät joudu yksin hoitamaan pankkikriisiään, kuralla olevat eurojäsenmaat ja niiden valtapuolueet näennäisesti pelastetaan ja EU:sta tehdään liittovaltio. Oikeastaan listan jatkoksi yhdeksi voittajaksi voisi nimetä vielä muodostumassa olevan basaarihallituksen Suomessa, kun se tosiaan saa vakausjärjestelyistä selän, jonka taakse mennä kansalta piiloon. Pelissä on ainakin yksi häviäjä, ja se on suomalainen kansanvalta.

Jos kaikki menee kuten EU:n ytimessä toivotaan, niin euromaille luodaan sellainen keskinäisriippuvuus, jossa ei ole enää mitään merkitystä, kuka on kenellekin velkaa. Markkinat voivat palkita sellaisen vakaudella, koska järjestelmä, jossa kansanvalta siirretään syrjään, on markkinoiden mieleen. Tätä tuskin halusivat kaikki sellaisetkaan äänestäjät, jotka äänestivät muita puolueita kuin perussuomalaisia.

Arvoisa puhemies! On järkyttävää, että maita, joissa kansanvalta ei euro-oloissa toimi, ei siirretä pois talous- ja rahaliitosta eli eroteta eurosta. Nyt maat, kuten Suomi, joissa kansanvalta näyttäisi ainakin vaalien perusteella vielä toimivan, itse asiassa uhraavat kaikkein arvokkaimman eli mahdollisuuden itsenäiseen päätöksentekoon. Jos talous- ja rahaliitto väliaikaisilla vakausrahastoilla pidetään nykymuodossaan kasassa vuoteen 2013 asti, sen jälkeen meillä on Euroopassa konkurssikypsä liittovaltio. Kaikki tämä vain sen takia, että tietyt poliittiset aatteet niin vasemmalla kuin oikealla ovat jo pitkään ja surutta tehneet politiikkaa lainarahalla ja samalla hukuttaneet yksityistaloudetkin lainojen syvään suohon. Näin on saatu monia lainoissa olevia kansalaisiakin oman politiikan takuumieheksi. Kyse on vapaamielisen politiikan täydellisestä rappiosta.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Soinin perusteltua esitystä.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! "Rahaa Portugalille" ei ole yhtä kuin "rahaa pankkiin", ei siitäkään huolimatta, että raha tukee juuri pankkeja. Minä antaisin ilomielin Portugalille rahaa, jos se menisi Portugalin kansan hyväksi, mutta näin ei ole. Tavallisen ihmisen niin Portugalissa kuin Suomessakin on tämän jälkeen kiristettävä vyötä ja lisättävä viikoittaiseen päivällispöytäänsä vielä yksi puuropäivä. Nyt syödään neljänä päivänä viikossa puuroa pelkästään sen takia, että rahaa kylvetään vastuuttomasti.

Edustaja Sasi sanoi aikaisemmin, kuinka ihmiset ihmettelevät hänelle sitä, että kukaan ei ole kiinnostunut tavallisen suomalaisen asemasta ja toimeentulosta. Sitä ihmettelen minäkin. Ihmettelen myös sitä, miten te, jotka syydätte Suomen Rahapajan euroja Kreikkaan, Irlantiin, Portugaliin, kohta kaiketi Espanjaan, nukutte yönne. Nimittäin samaan aikaan, kun lahjoitatte rahaa pois, kotimaan leipäjonot kasvavat ja EU:n asettama köyhyysraja tavoittaa yhä useamman suomalaisen. Nyt lähes viidennes ihmisistä elää tämän köyhyysrajan alapuolella.

Portugalin ja lainaajapankkien vastuuton ja osaltaan ehkä ammattitaidotonkin rahankäyttö maksatetaan nyt tavallisilla ihmisillä, ihmisillä, jotka eivät itse harrasta sijoittamista, eivät finanssikauppaa tai uhkapeliä. Ei heidän tarvitse. Te teette sen heidän puolestaan. Me olemme kuulleet — emme tässä salissa vaan tuolla Pikkuparlamentin puolella — että Portugalista virtaa rahaa rikollisin keinoin lähinnä veroparatiiseihin. Sille asialle ei kuulemma mahdeta mitään. Mutta jos me taivumme rikollisuuden ja korruption edessä, voimme olla varmoja, että saamme tehdä niin vastaisuudessakin. Nämä asiat eivät tule muuttumaan, vaikka lähettäisimme 10 miljardia lainojen hoitoon.

Täällä on peräänkuulutettu perussuomalaisilta keinoja siihen, mitä pitäisi tehdä. Jotain pitäisi esittää. No niin totta vie pitäisikin. No, ehkäpä me voisimme neuvotella Portugalille lisää maksuaikaa niiltä pankeilta, jotka ovat sille rahaa lainanneet, tai ehkäpä voisimme vaatia, että se raha, jonka lähetämme, käytetään rikollisuuden torjuntaan ja korruption kuriin saattamiseen. Voin vakuuttaa, että rikollinen toiminta ei muutu, jos sen seuraukset hoidetaan rahalla mutta rakenteisiin ei puututa. Jos taas Portugalin kohdalla ei ole kysymys rikollisuudesta tai korruptiosta, niin mistä sitten on? Ainakaan minulle ei ole kerrottu, mikä on syy sen ahdinkoon. Portugalin ahdinko johtuu siitä, että siellä on hoidettu huonosti asioita, siitä, että siellä ei kaiketi saada ennen kaikkea juuri tätä korruptiota kuriin. Jos me puutumme syihin emmekä kylvä pelkästään rahaa seurauksiin, niin minä kannatan lämpimästi tätä tukipakettia.

Arvoisa puhemies! Koska hallitusneuvotteluissa olevilla puolueilla ei ole halua, kykyä tai rohkeutta puuttua niihin rakenteisiin, jotka ovat Portugalin ahdingon aiheuttaneet, kannatan edustaja Soinin tekemää ehdotusta hylätä Portugalin tukipaketti ja käyttää ne rahat suomalaisen köyhyyden hoitoon.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, että pysyvä kriisinhallintamekanismi ei merkitse euroalueen valtioiden keskinäistä yhteisvastuuta, jokainen valtio vastaa edelleen omista veloistaan. Lisäksi todetaan, että EVM-sopimus määritellään perustuslakivaliokunnan lausunnossa "Euroopan unionissa tehtäväksi päätökseksi".

Jos nämä asiat pitäisivät paikkansa, tätä käsittelyä ei tarvittaisi. Täällä nyt kuitenkin istumme. Kyseessä onkin pelkkä sanahelinä, jonka varjoon jää se, että Lissabonin sopimuksen viilauksella Euroopan unioni on tosiasiallisesti rikkonut omia sääntöjään ja vakausmekanismissa pankkien ja sijoittajien luottotappiot sälytetään kansalaisten maksettaviksi. Eihän tässä Portugalin kansaa auteta eikä Irlannin eikä Kreikan eikä kohta edes Espanjan, joka pian räjäyttää koko potin. Kaikkien näiden maiden kansalaisten asemaa heikennetään ja heidän elämäänsä kurjistetaan, jotta pankit saisivat edelleen voida paksusti.

Vaaleissa moni ihminen osoitti pettymyksensä entisiin vallanpitäjiin. Suuri osa suomalaisista ei halua joutua vastuuseen muiden maiden holtittomasta rahankäytöstä. Äänestäjät olivat ennen vaaleja vihaisia. Miltä luulette heistä tuntuvan, jos mikään ei muutu? Täällä on toki viime viikkoina kuulunut sellainen rytinä ja pauke, kun vallanhimoisten selkärangat ovat katkenneet ja takkien napit sinkoilleet, että omantunnon ääni on siinä metelissä tyystin vaimentunut. Nyt on kuitenkin hetki hiljaista ennen äänestystä. Kuuntele tarkasti. Mitä sinä olet luvannut omille äänestäjillesi? Millä mandaatilla aiot painaa äänestysnappulaa? Jos sanoit ennen vaaleja, että vastustat rahan syytämistä Euroopan kriisimaihin, sinulla ei ole vaihtoehtoja. Puolueesi voi saada hallituspaikan ja sinä itse jopa ministerisalkun, mutta äänestäjiesi petettyä luottamusta et niillä palauta.

Arvoisa puhemies! Vaaleissa äänestäjille uskoteltiin, että kokoomuksella ja SDP:llä on selkeitä linjaeroja. Nyt nähdään, että niin ei ole. Puolueethan ovat saman kolikon kaksi puolta: suomalaisen politiikan paita ja peppu. Kumpikin lähestyy eri suunnilta samaa päämäärää eli vallan keskittämistä kauas ihmisistä, mikä ilmenee sekä kuntaliitosvillityksissä että umpisokeassa EU-hurmoksessa. Vasemmistoliitolla ja vihreillä ei ole mitään vaikeuksia niellä markkinatalouden marssitahtia, ja äänestystuloksen kunnioittaminen on unohtunut muiltakin. Kaikki käy, basaarihallituksen muodostaminen ja Portugali-pakettikeinottelu ovat mitä muuta kuin härski pyllistys äänestäjille.

Hallituspaikka ei oikeuta perumaan annettuja lupauksia. Portugalin tukipaketti ei ole Suomen etu, eikä se ole Portugalin etu. Se on kansainvälisten pankkien pelastamista veronmaksajien kustannuksella. Ja mikä pahinta, se on myös tietoinen harha-askel kohti Euroopan liittovaltiota ja Suomen itsenäisyyden loppua. Sellaiselle kehitykselle on pantava täysi stoppi.

Arvoisa puhemies! Kansalaisia on kuunneltava. Toimitusministeristön tiedonanto ei ansaitse eduskunnan luottamusta. Kannatan edustaja Soinin ponsiesitystä eduskunnan kannaksi.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Portugalissa joukkolaina lankeaa ja olo on ankeaa. EU:n liittymissopimus määrittelee jäsenvaltioiden budjettiraamit, joiden sisällä jokaisen valtion täytyy pysyä. Nykyisen katastrofaalisen taloustilanteen syynä on valvonnan puutteellisuus ja tehottomuus. Huolimattomasti yli varojensa eläneet maat ovat esittäneet taloudestaan paikkansapitämättömiä tunnuslukuja, joita Eurostat on todistettavasti korjannut. Ongelmien ilmaannuttua jäsenmaiden pankeille järjestettiin pinnallinen stressitesti, eli komissio on ollut ilmeisen tietoinen pankkien vakavaraisuuden riittämättömyydestä.

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva asia todistaa, että pankeille tehdyn stressitestin ainoaksi anniksi jäi testin puutteellisuus ja pinnallisuus. Se ei selvittänyt pankkien taseiden kestokykyä. Kuinka surkea tulos siis on ollutkaan? Joka tapauksessa käsiteltävällä väliaikaiseksi luonnehditulla rahoitusratkaisulla halutaan lisäaikaa kriisimaiden kassatilanteen korjaamiseksi.

Vanhasen toinen hallitus, jonka valtiovarainministerinä oli nyt hallitustunnustelijana toimiva Jyrki Katainen, aloitti työnsä 19.4.2007. Tuolloin tiedettiin USA:n pankkien painiskelevan finanssikriisin kanssa. Täällä ministerit vakuuttivat, ettei Amerikan lama tule tänne. Samanaikaisesti kriisi kouristeli yhä tuntuvammin koko EU-aluetta. Eivätkö he todella ymmärtäneet, että lama yltää Eurooppaan, ja mistä hallitustunnustelija tietää nyt, että Portugalin rahoittamatta jättäminen aiheuttaisi työttömyyttä?

Tiedotusvälineiden kautta saamme huhuja, että pääministeri Kiviniemi ja ministeri Katainen olisivat ylittäneet toimivaltansa luvatessaan maaliskuussa ERVV:n käyttöön 8 miljardia euroa. Tämäkin tulisi selvittää ennen kuin tehdään mitään muita ratkaisuja, ettei vyyhti purkautuisi yhtä hitaasti ja tuskallisesti kuin hiihdon dopingskandaali.

Miksi Etelä-Euroopan rahoitusvaje on syntynyt? Epäröiville maille EU:n liittymisen kannattavuutta korostettiin mitä moninaisimmin termein ja unelmin. Toteutuessaan mahdollisimman laajana se muodostaisi paratiisiin verrattavan yhteisön. Suomelle liittymisideaa myytiin suurilla EU-tuilla, ja Suomi on nyt nettosaaja eikä nettomaksaja. Samaa ideologiaa lienee käytetty Etelä-Euroopan maiden houkuttelemiseksi unionin jäseniksi. Jäsenvaltioiksi liittyneissä maissa alettiin pyrkiä samaan elintasomalliin kuin pohjoisimmissakin jäsenvaltioissa. Kaikki eivät ymmärtäneet, että kulttuurierojen lisäksi meillä oli ja on huomattavan suuria tuottavuus- ja tehokkuuseroja.

Kansalle uskoteltiin EU-jäsenyyden tuovan taloudellista ja sosiaalista elintasohyötyä, investoitiin kohteisiin, jotka tasoittivat jäsenmaiden välisiä ulkoisia, siis hieman näennäisiä, elintasoeroja, eli investointeja ei suunnattu tehokkuutta eikä tuottavuutta lisääviin kohteisiin. Matalana pidetty palkkataso ja investointipoistot supistivat valtion verotuloja. Kattamatta oleva hallinnon rahoitustarpeen ja tuottavuuden välinen kuilu vain kasvaa.

Edellä esitetystä johtuen Portugalin apupaketilla on mahdottomuus korjata perusongelmaa. Sillä ostetaan ainoastaan lisää aikaa, jotta pankit saisivat pelastetuksi vakuudettomasti lainaamansa sijoittajien rahat. Vakuus- ja rahoitusjärjestely siirtää tappiot rikkailta köyhille. Suostuuko kansa maksamaan, vai alkavatko lakkoaallot? Miksi Barroso on eurooppalaisessa mediassa näkymättömissä?

Kiistämättä joitakin euron positiivisia vaikutuksia voi sanoa, että kuitenkaan ilman sitä Portugalin megaluokan virheinvestoinnit eivät olisi olleet mahdollisia eikä maa olisi joutunut vuosikymmeniksi valtavan velkataakan alle.

Ruotsilla menee oman rahan kanssa todella hyvin. Suomen kauppataseessa Portugalin-kauppa on alle prosentin, eikä sillä ole mitään merkitystä Suomen työllisyyden tai työttömyyden kannalta, vaikka alinomaa korostetaan Portugalin rahoittamatta jättämisen aiheuttavan Suomessa jopa suurtyöttömyyden.

Jo nyt tiedämme, että Kreikka pyytää 25 miljardia euroa lisää rahaa ja ensi vuoden lisärahoitustarve on noin 60 miljardia. Suomen valtion budjetti on noin 51 miljardia euroa, ja sen kattamiseen joudumme ottamaan lainaa 9 miljardia euroa.

On puhuttu tässä salissa paljon Audin kyydistä. Sanon, että persu on kansan Mersu. Siksipä kannatan edustaja Soinin perusteltua esitystä.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Mielellään kuulisi laulettavan Portugalin huhtikuusta, mutta kyllä laulu kertoo surullisen tarinan, jol ei oo vertoa. Tiedonannosta ja ennen kaikkea valtioneuvoston kirjelmistä puuttuu kokonaisnäkemys, ja mieleen tulee leikkaa ja liimaa -menetelmällä kiireellä kyhätty virkamiespaperi. Asiakokonaisuudet hyppelevät kuin pupu pensaikossa, eli eduskunnalle tarjotaan varsin hajanaista ja huteraa tietoa.

Herra puhemies! Asian ympärillä on käyty ennennäkemätöntä pelottelukampanjaa. On väitetty suomalaisten eläkkeiden vaarantuvan ja maatalouden loppuvan maastamme. Pelottelu vetää vertoja presidentin poikkeuslain ympärillä käytyyn keskusteluun 1970-luvun alussa. Tuolloinhan kiihkomielisimmät väittivät Suomen tulevan miehitetyksi, mikäli poikkeuslakia ei hyväksyttäisi. Jälleen tulee mieleen asiakokonaisuuden salaperäisyys huomioiden, onko sopimuksissa salaisia lisäpöytäkirjoja, joista jätetään pienille jäsenmaille kertomatta.

Ei tällaisten asioiden äärellä kukaan voi olla vahingoniloinen. Kyseessä on murheellinen katastrofi, joka johtaa myös inhimillisiin murhenäytelmiin niukalla toimeentulolla elävien ihmisten keskuudessa. Monimutkaisiin asioihin ei ole olemassa yksiselitteisiä patenttiratkaisuja. Silti on kysyttävä, miksi ei ole annettu enempää tilaa luovempien ja oikeudenmukaisempien ratkaisuvaihtoehtojen etsinnälle vaan on ajauduttu paniikkiratkaisuun. Kysyn myös, mikä ajatus on takana ylitakausten nostamisessa 20 prosentista 65 prosenttiin. Se asia ei minulle tiedonantoa ja kirjelmiä lukemalla avaudu. Lähinnä tulee mieleen hurskaita toiveita, joihin voi korkeintaan sanoa: suahan nähä.

Herra puhemies! Mielessäni olisi lukuisia kysymyksiä ja epäilyksiä asian ympäriltä. Tyydyn kuitenkin tässä vaiheessa vain toteamaan, että alkujaan luonnoton eurorakennelma on ajautunut tilanteeseen, jota loogisesti osattiin ennakoidakin. EU:n poliittinen valtaeliitti toivoo juhlien jatkumista. Poliittisen ja taloudellisen vallan liitto, symbioosi, on aina vaarallinen ja demoralisoiva. On tunnustettava se tosiasia, että ennen niin hävettävänä pidetystä ahneudesta on tehty milteipä tavoiteltava hyve. Se selittää pitkälti sen, että tähän on tultu ja tilanne on kestämätön. Historian kuluessa on puhuttu Euroopan sairaasta miehestä. Euroopassa on nyt lukuisia sairaita miehiä, sen olemme tänään tässä salissakin useampaan otteeseen kuulleet. Tragedia ei pääty tähän, vaikka mitä vakuuteltaisiin. Velkasaneeraukset ovat edessä, halusimmepa tahi emme.

Herra puhemies! Kannatan edustaja Soinin perusteltua esitystä.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies ja kansanedustajat! Perussuomalaisten suhtautuminen Portugali-pakettiin on ollut kielteinen jo ennen eduskuntavaaleja 2011, ja tämä sama linja jatkuu myös vaalien jälkeen. Samaa kantaa kanssamme edustaa myös laaja äänestäjäkuntamme, mikä näkyy selkeästi jo eduskuntavaalien tuloksessa. Perussuomalaisten jättäydyttyä pois hallituksesta juuri Portugali-tukipaketin johdosta kahdeksan eri lehden teettämän gallupin mukaan kannatuksemme nousi peräti 22,4 prosenttiin, mistä voikin päätellä kansan olevan kanssamme samoilla linjoilla tukipakettikysymyksen osalta.

Portugalille suunnatun tukipaketin tuloksista ei ole mielestäni tässä tilanteessa riittäviä takeita. Esimerkiksi Kreikan tapauksessa tukipaketin seuraukset eivät ole olleet toivotunlaiset. Samalla kun Kreikka tarvitsee apua 27 miljardin suuruisen rahoitusvajeen paikkaamiseen, palkat ja eläkkeet ovat yleisesti laskeneet noin 20 prosenttia, mutta samaan aikaan valtion virkamiesten palkat ja bonukset ovat tavallisen palkansaajan tuloihin nähden huikealla tasolla. Lisäksi Kreikassa arvioidaan olevan yli 200 000 kotitaloutta, joita ei ole rekisteröity mihinkään, ja näin ollen aukko noin 11 miljoonan asukkaan valtion verotuloissa on merkittävä.

Säästökuurin käytännön toteuttaminen tuleekin olemaan suuri haaste myös Portugalin tapauksessa. Näin ollen suhtaudunkin erittäin kriittisesti Portugalin lainan takaisinmaksukykyyn. Lähtökohtana lainaa annettaessa on oletus sijoituksen saamisesta takaisin korkojen kera. Tässä tapauksessa kaikki on vielä epävarmaa. Meillä Suomessa on omat talouteen liittyvät ongelmamme. Pitäisikö Portugalin mahdolliset tulevat maksuongelmat ratkoa lisäämällä valtiomme velkaa? Lisäksi sijoittajavastuun toteutuminen tukipakettiin liittyen on epävarmaa. Loppujen lopuksi kovimman hinnan maksaa tavallinen kansa, kuten Kreikan tapauksessa jo olemme nähneet. Tämä ei ole oikein.

Arvoisa puhemies! Tähän asti tukipakettia tarvinneet maat ovat Kreikka, Irlanti ja Portugali. Lista voi kasvaa lähivuosina, koska vakavia ongelmia on jo monella muullakin EU-maalla. Suomi imetään kuiviin nopeaan tahtiin. Se valtava vuosikymmenien työ maamme talouden vakauttamiseksi on kohta kuten Jouko ja Kosti 70-luvulla lauloivat: muisto vain jää.

Lopuksi kannatan edustaja Soinin esitystä Portugali-paketin hylkäämisestä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Viime päivien uutisoinnit Kreikan talouden romahtamisesta ja Portugalin, Espanjan ja Euroopan maiden taloustilanteiden pahenemisesta ovat vain merkki siitä, että pankkien lainariskien aiheuttama mätäpaise on puhkeamassa. Kokoomuksen ministeri Katainen etunenässä yhdessä SDP:n ja muiden hallitukseen hinkuvien puolueiden kanssa on yrittänyt perustella sitä, että Suomen on pakko osallistua Portugalin tukemiseen. Tätä on tavallisen kansalaisen hyvin vaikea ymmärtää. Kuka pakottaa? Ikään kuin Euroopan talous joko kaatuu tai pysyy pystyssä Suomen varoilla tai esimerkillä. Erityisesti kokoomus on luonut kansalaisille sellaisen mielikuvan, että jos emme anna rahaa, Eurooppaan saapuu lama ja Suomi uppoaa sen seurauksena. Onko tämä kuitenkaan totta, saati ainoa vaihtoehto? Epäilen, ettei.

Tukitoimissa on ennen kaikkea kysymys Ranskan ja Saksan pankkien tukemisesta. Tavallinen kansalainen ihmettelee, miksi lapioida rahaa ilman vakuuksia Portugalin reikäiseen kukkaroon, kun samanaikaisesti valtiomme velkamäärä kasvaa huimaa vauhtia. Ikään kuin Euroopan suuret maat eivät pelastaisi pankkejaan myös ilman Suomen osallistumista. Tätä korttia ministeri Katainen ei ole uskaltanut katsoa.

Jos Suomi murentaa oman taloudellisen vakautensa, ei Suomi selviä tulevasta talouskriisistä, joka kaikesta huolimatta kuitenkin saapuu, kun kulissit sortuvat. Suomen ei siis tulisi antaa lainkaan vakuudetonta rahaa Portugalin tai muidenkaan maiden tukemiseen. Tämä olisi vastuullista talouspolitiikkaa, johon muitakin Euroopan maita on syytä opettaa.

Arvoisa puhemies! Näemmekö huomenna yhden Suomen historian suurimmista takinkäännöistä? Ylen vaalikyselyn mukaan tarkalleen 142 kansanedustajaa kertoi äänestäjilleen vastustavansa ahdinkoon joutuneiden EU-maiden taloudellista tukemista. Huomenna menevätkin monen kansanedustajan vaalilupaukset viemäristä alas, jotta jotkut saavat haluamansa ministerikyydin. Tästä on kysymys, vallanhimosta, ei yhteisestä edusta.

Arvoisa puhemies! Suomen itsemääräämisoikeus on pahasti uhattuna. Ottaen huomioon, miten Kreikka pimitti talousongelmiaan, meidänkö pitäisi luovuttaa päätösvaltaa heidän ja muiden Euroopan maiden käsiin? On halveksittavaa myydä rehti suomalainen päätösvalta rahasta. Kokoomuksen linja on luottaa kriisimaiden hoitavan homman kuntoon suomalaisella sisulla. Kuitenkin eilinen uutinen Kreikasta pudottaa pohjan ajatukselta, jonka mukaan edustamme samaa arvopohjaa ja halua kuin muut Euroopan maat. Ainoastaan 17 prosenttia kreikkalaisista uskoo talouskriisin hoituvan nyt esitetyllä tavalla. Samaan aikaan puolet kreikkalaisista etsii keinoja ohi kassakuittien ja kirjanpidon säilöä turistieuroja sukanvarteen ja kurkkupurkkeihinsa. Kriisimaiden poliitikot elävät aivan jollain muulla tasolla kuin pankkien ahdinkoon ajama kansa.

Arvoisa puhemies! Yhdysvalloista alkanut talouskriisi alkoi siitä, että paikallinen hallinto ei hyväksynyt vastuuttoman pankkitoiminnan jatkumista. Kyllähän se kirpaisi talouden rattaita maailmanlaajuisesti. Samalla se kuitenkin mahdollisti sen, että sama kriisi ei toistu pian uudestaan. Nyt tämän kokoomuksen linjan tukijat hyväksyvät sen, että kriisiä hoidetaan puuttumatta varsinaiseen taudin syyhyn ja että mahdollistetaan seuraavien kriisien puhkeaminen.

Vähälle on jäänyt keskustelu myös siitä, mihin perustuu velkamaiden lainanmaksukyky. Portugalin keskuspankin into pitää kultavarannoistaan kiinni ja Kreikan haluttomuus realisoida omaisuuttaan madaltavat tätä luottamusta. Ajatus kriisimaiden lainanmaksukyvystä on puhdasta kuvitelmaa siitä, että he kykenevät velkansa maksamaan.

Arvoisa puhemies! Kannatankin edustaja Soinin perusteltua ehdotusta siitä, ettei Suomen tule osallistua Portugali-tuen rahoitukseen, ja pyydän tämän merkitsemään myös pöytäkirjaan.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Portugali-paketin yhteydessä on puhuttu paljon vastuunkannosta ja solidaarisuudesta. On korostettu sitä, että Euroopan katseet ovat kohdistuneet Suomeen. Pakettia on markkinoitu suomalaisille veronmaksajille vetämällä siitä narusta, josta aina ennenkin on menestyksekkäästi vedelty: mitä meistä ajatellaan ulkomailla.

Mitä meistä ajatellaan ulkomailla? On tietenkin totta, että Etelä-Euroopan holtitonta taloudenpitoa harrastaneet poliitikot ja heitä rahoittaneet ranskalaiset ja saksalaiset pankit odottavat kärsimättömästi Suomea mukaan maksutalkoisiin. Kolikolla on kuitenkin toinenkin puoli. Eurooppa on täynnä tavallisia veronmaksajia, jotka toivovat, että jollakin jäsenmaalla olisi uskallusta ja rohkeutta irtisanoutua tästä hulluudesta, koska yhden lipeäminen lisäisi painetta heidän omia päätöksentekijöitään kohtaan, ja juuri tätä kyseiset päätöksentekijät kuollakseen pelkäävät. Muillakin kuin suomalaisilla veronmaksajilla on nimittäin vaikeuksia ymmärtää sellaista markkinataloutta, jossa sijoittaja kerää voitot mutta veronmaksaja kantaa riskin ja maksaa tappiot. On itse asiassa hyvin kuvaavaa, että tällaisen järjestelyn taakse saadaan Suomessa niin kokoomus kuin vasemmistoliitto, onhan siinä ainakin puolet kapitalismia ja samalla ainakin puolet kommunismia.

Paikallaan on myös kysyä, kenelle tässä ollaan solidaarisia. Ei ainakaan Portugalin kansalle. Se maksaa tästä järjestelystä julkisen sektorin leikkauksina, työttömyytenä ja kansallisomaisuuden myyntinä. Me emme ole pelastamassa edes eteläeurooppalaisten hyvinvointia vaan heidän vastuuttomien päättäjiensä kasvoja ja poliittista tulevaisuutta sekä tietenkin mainittujen ranskalaisten ja saksalaisten pankkien rahoja. Tämä pelastusoperaatio on rahansiirto tavallisten eurooppalaisten kukkarosta pankkien taseisiin.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Portugali-paketti sattui Suomessa sopivasti vaalien yhteyteen. Tämänhetkistä poliittista tilannettamme voitaisiin parhaiten luonnehtia demokratian kriisiksi. Kuluneet viikot ovat olleet ennennäkemätöntä takinkäännön, vaalilupausten rikkomisen ja kaksinaismoralismin spektaakkelia.

Kenpä ei muistaisi sitä huutoa ja ihokkaiden repimistä, kun vihjattiin, että perussuomalaiset saattaisivat olla valmiita keskustelemaan Portugali-paketista: takinkääntöä, äänestäjien pettämistä! Kun sosialidemokraatit sitten tekivät 180 asteen käännöksen — ei pihaustakaan. Sen sijaan perussuomalaisia syytettiin vastuun pakoilusta, kun he pitivät kiinni siitä, mitä olivat vaalien alla julistaneet.

Kukapa ei muistaisi sitä kiljumista ja älämölöä, kun vihjattiin, että perussuomalaiset saattaisivat lähteä hallitukseen ja äänestää erivapaudella Portugali-pakettia vastaan: kikkailua, demokratian halventamista! Kun vasemmistoliitto sitten teki juuri tämän tempun — haudanhiljaisuus.

Voidaan sanoa, että äänestäjien kuluttajansuoja ei ole parhaalla mahdollisella tolalla. Mutta, arvoisat poissaolevat kollegat siellä vasemmalla, te löydätte nämä temput vielä edestänne. Portugalin hallitus ja Euroopan pankit eivät äänestä Suomen tulevissakaan vaaleissa.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa, joka nyt lähinnä kaikuu tyhjyyttään, ollaan kohta valmiina hyväksymään tiedonanto sopimuksesta, josta kukaan ei todellisuudessa tiedä, mitä se pitää sisällään ja mihin se konkreettisesti Suomen sitoo. Tuskin meistä kukaan haluaa hypätä lentokoneesta kädet ja silmät sidottuna, mutta juuri siihen suuntaan maatamme ollaan vakaasti työntämässä, ja laskuvarjosta ei ole tietoakaan. EU:n sääntöjen vastaisesti kyseisestä sopimusluonnoksesta ei ole olemassa edes suomenkielistä versiota. Kuka siis todella tietää, mikä on sopimuksen tarkka sisältö?

Suomea ja suurta osaa suomalaisia poliitikkoja vaivaava kiltin tytön syndrooma on johtanut siihen, että purematta niellään kaikki, mitä Brysselistä Yhdysvaltain keskuspankin tukemana syötetään. Mitkä ovat ne pankit, jotka myöntävät Portugalin lainat, ja mitkä ovat Suomen vakuudet? Näihin yksinkertaisiin kysymyksiin ei vielä vastauksia ole annettu. Pääomansa hassanneita ja velkarahalla eläviä maita tuetaan lisälainalla. Jos yksityinen ihminen raha-asiansa tällä tavalla hoitaisi, hän olisi alta aikayksikön henkilökohtaisessa konkurssissa. Mielestäni yksityishenkilön ja valtion taloudenhoito eivät eroa toisistaan muuten kuin rahasummien suuruudella. Velka on valtiolle velka siinä, missä se on velka mattimeikäläisellekin. Ja velalla on se ikävä ominaisuus, että se on maksettava joskus takaisin.

Mieluusti puhutaan Suomen vastuista takauksina eikä varsinaisesti lainana. Jos jonkun lainaa lähtee takaamaan, tulee pitää kirkkaana mielessä, että huonoimmillaan itse joutuu sen lainan joskus maksamaan, ja näin uhkaa myös Suomelle käydä. Ja jos oikein huonosti käy, me jaamme Kreikan ja Portugalin kohtalon ja silti meille määrätyt aiemmat velvoitteet tulisivat säilymään. Näin sanoo tämä sopimus.

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen on useaan kertaan maininnut, että näillä tukipaketeilla turvataan suomalaisia työpaikkoja. Tähän haluaisin kuulla tarkempia perusteluita. Suomen vienti vuonna 2010 oli Kreikkaan 15,8 miljardia euroa vientitaseen ollessa alijäämäinen 22,4 miljardia euroa. Vastaavat luvut Portugalin kohdalla olivat 36,8 ja miinus 20 miljardia euroa. Vertailun vuoksi vientimme esimerkiksi Puolaan oli arvoltaan 117,5 miljardia euroa ja Alankomaihin peräti 432,1 miljardia euroa. Jos maastamme katoaa työpaikkoja, ei Kreikan tai Portugalin piikkiin voi kovinkaan paljoa laittaa, mutta ne suuret summat, joita uhrataan konkurssikypsien maiden tukemiseen, tulevat hidastamaan talouskasvua ja sitä myöten vaikuttamaan työllisyyteen kielteisesti.

Euroopan vakausmekanismi tulisi olemaan kaiken lainsäädännön ulkopuolella oleva instituutio. Sitä vastaan ei voisi ryhtyä mihinkään oikeustoimiin, mutta tällä mekanismilla olisi täydet valtuudet halutessaan korottaa yksipuolisesti takuuosuuksia tai puuttua minkä tahansa jäsenvaltion sisäisiin asioihin. Tällaista hirviötä ollaan kasvattamassa veronmaksajien rahoilla!

Arvoisa puhemies! Suomen, suomalaisten veronmaksajien, puolesta kannatan edustaja Soinin ehdotusta.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Mielessäni on käynyt ajatusleikki siitä, pitäisikö uudistettavana olevaan vaalilainsäädäntöön tulla jonkinlainen äänestäjää suojaava, kuluttajansuojalain kaltainen takuu siitä, että tavara on sitä, mitä sen pitäisi olla. Viittaan tällä ajatuksella siihen, että reilu kuukausi sitten, ennen vaaleja, mielipiteet Portugalin tukemisesta olivat hyvin monelle jotain toista kuin ne ovat nyt. Mietin, kokeeko joku äänestäjä kenties tulleensa jekutetuksi.

Kuten edustaja Halla-aho tuossa äsken mainitsi, tukipaketeista puhuttaessa on toistuvasti puhuttu vastuun kantamisesta ja solidaarisuudesta. Minun mielestäni suomalaiset ovat varsin vastuullista ja solidaarista kansaa. Täällä uskotaan yhteisvastuuseen, toisten auttamiseen ja yhteisiin pelisääntöihin, joita kaikki kunnioittavat. Portugalin tukipaketissa nämä tärkeät ominaisuudet ovat ristiriidassa, eivät siksi, etteikö varmasti pohjimmiltaan itse tavoite, jos se nimenomaan on kaikkien kansalaisten tulevaisuuden turvaaminen, ole hyvä ja oikea, vaan siksi, että keinot tavoitteeseen pääsemiseksi ovat kyseenalaiset.

Euroopan unioni on luonut valtavan pykäläviidakon, joka ohjaa ja säätelee tavallisen ihmisen arkea lukemattomilla tavoilla. Joskus pykälien noudattaminen erityisesti Suomessa tuntuu menevän kaiken ymmärryksen yläpuolelle. Tässä tapauksessa näyttää siltä, että unionin tasolla yhteisön omien sääntöjen noudattaminen ei olekaan välttämätöntä, kun vain itse päätetään niin. Tukipakettiratkaisulla käydään periaatteisella tasolla itse luotuja sääntöjä vastaan.

Velkavetoinen talous ei ole kestävällä pohjalla. Tätä suitsimaan on luotu kasvu- ja vakaussopimuksia sekä säännöt, että EU-valtiot eivät saa rahoittaa toisia jäsenmaita. EU:ta ja euroa on myyty suomalaisille näillä ehdoilla, ja näihin olemme sitoutuneet. Miksi näitä sääntöjä ei nyt noudateta? Velaksi voi toki elää, mutta voidaan myös kysyä, miten järkevää se on, sillä velat on joskus maksettava. Kyse on siitä, kuka maksaa, kenen velkoja ja millä ehdoilla.

Suomen hallituksen kanta Portugali-pakettiin on myönteinen reunaehtojen puitteissa. Yksi näistä ehdoista on se, että Portugali käynnistää neuvottelut yksityisten lainanantajiensa kanssa näiden pysymiseksi maassa vastineeksi ohjelmasta ja lainoituksesta. Keskustelujen käynnistäminen kuulostaa aika heppoiselta ollakseen ehto. Kun on kyse miljardista eurosta tai 78 miljardista eurosta, niin uskon, että kyllä siinä aika moni varmaan keskustelee vaikka mitä ja vaikka millä kielellä, mutta tuloksista ei ole mitään takuita.

Kannatan edustaja Soinin esitystä.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Aluksi on kysyttävä itseltäni, olemmeko perussuomalaisten eduskuntaryhmässä, mutta kun huomasin edustaja Kaikkosen, niin varmaan olemme istuntosalissa puhumassa Portugali-tukipaketista. (Antti Kaikkonen: Oikein!)

Monissa puheenvuoroissa on täällä mainittu, miten halutaan ja vaaditaan jatkossa sijoittajilta ja pankeilta erilaisia vastuita. Mielelläni seuraankin, mitenkä käy, esimerkiksi kun valtiovarainministeri Katainen on tätä puhunut, kun nyt pian Kreikka tulee syliimme, saammeko ehkä Kreikasta pienen osan, Samoksen, Rodoksen palasia tai ehkäpä Akropoliin kukkuloilta jotain kukkulanpaloja. Eli uskon näin, että mitään takuita ei ole ja meitä höynäytetään ja ennen kaikkea muita höynäytetään paitsi ei perussuomalaisia.

Sitten myös täällä monissa puheenvuoroissa on mainittu, että meillä ei ole mitään vastuuta. Uskallan väittää, että meillä perussuomalaisilla ainoastaan on vastuuta. Kun edustaja Sasi täällä puhujapöntössä mainitsi, että Tampereella Tammelantorilla eräs nainen jutteli jostain Portugalin ja yleensä politiikan asioista, niin meillä yli 500 000 äänestäjää eri puolilla toreilla ja muilla paikoilla Hangosta aina Utsjokeen saakka oli vaatimassa ja sanomassa, että he antavat äänensä perussuomalaisille, mikäli me emme hyväksy rahojen holtitonta tuhlaamista ulkomaille. Näin perussuomalaiset saivat valtavan vaalivoiton, ja tämän mukaan me tänäkin päivänä esiinnymme täällä ja huomenna, kun äänestetään Portugali-paketista. Me emme ole kääntäneet missään paikassa takkia, niin kuin nyt on tehty vasemmalta oikealle katsottuna.

Mutta, arvoisa puhemies, Suomessa tehdään nyt todella historiaa, historiaa, jonka tulevat sukupolvet tulevat muistamaan. Suomeen ollaan muodostamassa hallitusta puolueista, jotka hävisivät vaalit. Hävinneiden hallitus kääntää selkänsä äänestäjille. Hintana on Suomen sitoutuminen korkoineen laskettuna 17 miljardin euron vastuisiin. Summan suuruus aukeaa, kun se suhteutetaan valtion budjettiin: se on yksi viidesosa budjetistamme. Toimitusministeriö ja uusi kaavailtu hallitus suhtautuvat tähän asiaan kuin yökerhon pikkutunneilla kännykkävippiä näpyttelevä humalainen. Vasta aamulla krapulan tuoman tuskanhien myötä koko karmeus paljastuu. Pikavippi on maksettava, ja samoin lankeavat takuut takaajille, kun velallinen ei maksakaan velvoitettaan, kuten on kauniisti luvannut.

Takuun antaminen on aina sama kuin velan ottaminen, eikä se ole todellakaan mikään hyvä bisnes, kuten toimitusministeristö, pääministeri Kiviniemi ja edustaja Kimmo Sasi yrittivät tässä salissa vakuuttaa aikanaan. Kreikka ja Portugali velallisina eivät todellakaan halua maksaa velvoitteitaan. Sen kai pitäisi olla kaikille selvää. Kreikkahan ei olisi tarvinnut lainkaan muiden euromaiden takuita tai lainoja. Kreikka on valtiona yksi Euroopan rikkaimmista. Valtion omaisuuden on laskentatavasta riippuen arvioitu olevan noin 300—500 miljardia. Kreikka olisi pystynyt maksamaan velkansa, mikäli olisi toimittu niin kuin normaalisti velallisen kohdalla toimitaan, eli realisoitu omaisuutta ja käytetty sitä velanmaksuohjelman vakuutena. Velkaantuminen on myöskin tapahtunut Kreikan kohdalla valehtelulla ja tilastoja vääristelemällä, ei siis minkään luonnonkatastrofin aiheuttamana.

Toinen häpeällisen historian toteutuma toteutuu, mikäli eduskunta nyt hyväksyy Portugalin tukipaketin. Koskaan ei näin nopeasti ole unohdettu vaalilupauksia. SDP, keskusta ja vasemmistoliitto vakuuttivat, etteivät tule hyväksymään yhtään lisätakuita, lainoja tai tukia ilman sijoittajavastuita. Portugali-paketti ei sisällä tämän osalta kuin kainon toivomuksen: SDP mainosti laittavansa sijoittajat vastuuseen pankkiverolla. Jopa ylpeiltiin, että se toteutetaan vaikka yksipuolisesti. Niinpä köyhän asialla vaaleissa olleet lähettävät hallituspaikan (Puhemies: 5 minuuttia!) lunastamislaskuna kaikille velallisille ja pankkitiskillä asioiville, minun ikäluokalleni, 150 euron kustannuslisän velkojen marginaalien ja palvelumaksujen korotuksina. Nämä maksut, jotka edustaja Urpilainen on maininnut, eivät ole progressiivisia vaan tasaveron omaisia maksuja.

Arvoisa puhemies! Kannatan Timo Soinin perusteltua esitystä.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on esitetty tänään vakuuttavia argumentteja sen puolesta, miksi tätä Portugali-pakettia ei pidä lähteä missään nimessä hyväksymään. En enää lähde toistamaan samoja asioita, vaan haluan myös omalta osaltani nostaa esille sen, minkälaisia linjauksia ja lupauksia me tuoreet kansanedustajat toimme esille eduskuntavaalien alla muun muassa internetissä toimivien vaalikoneiden kautta.

Mitä tähän käsiteltävänä olevaan asiaan tulee, eduskunta näyttäisi mitä ilmeisimmin olevan hyväksymässä pakettia, jonka suurin osa täällä istuvista kansanedustajista vielä eduskuntavaalien alla tyrmäsi vaalikonevastauksissaan. Kuten muun muassa edustaja Eerola jo aiemmin toi ilmi, esimerkiksi Yleisradion vaalikoneessa meistä kansanedustajista peräti 135 vastusti ja ainoastaan 56 kannatti tukipakettien myöntämistä. Perussuomalaisten uuden eduskuntaryhmän kaikki jäsenet ilmoittivat jo tuolloin vastustavansa kriisimaiden tukemista. Mikäli äänestäjiä kiinnostaa kaikkien tuoreiden kansanedustajien vaalikonevastaukset, niin niitä voi käydä tutkimassa osoitteessa kansanmuisti.fi.

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy muistaa, että suuri osa äänestäjistä on antanut äänensä meille juuri vaalien alla tekemiemme linjausten ja lupausten perusteella. Mielestäni tärkeintä onkin nyt osoittaa, että me kansanedustajat seisomme lupaustemme takana emmekä näin lähde enää enempää murentamaan äänestäjien uskoa edustuksellisen demokratian toimivuutta kohtaan. Edustuksellisen kansanvallan toimivuuden kannalta on vaarallista, että poliittiset päättäjät lupaavat vaalien alla toista mutta heti vaalien jälkeen tekevät kuitenkin jotain aivan muuta.

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomessa onkin viimeistään nyt, näiden vaalien jälkeen, perusteltu syy alkaa miettiä myös valtiotasolla sitä, kuinka suora demokratia ja suorat kansanäänestykset saataisiin istumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, tukemaan nykyistä edustuksellisen demokratian mallia. Suomalaiset äänestäjät ansaitsevat sellaisen demokratian mallin, joka turvaa äänestäjien tahdon toteutumisen myös vaalien jälkeen.

Vielä lopuksi haluan ilmoittaa, että kannatan edustaja Soinin tekemää esitystä.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Näin aloittelevana uutena kansanedustajana, voisin sanoa jopa "untuvikkona", tunnen itseni pieneksi näin ison asian edessä. Tämä tukipaketti lankeaa päätettäväksi heti ensimmäisissä täysistunnoissa, ja tätä päättämässä on paljon ensimmäisen kauden kansanedustajia. Näyttäisi siltä, että Suomeen mahtuu vain yksi totuus, niin voimakasta on ollut tätä asiaa koskeva painostus, etenkin vanhoja puolueita kohtaan. Olen sotilasvalassa vannonut kunniani ja omantuntoni kautta olevani Suomen valtion luotettava ja uskollinen kansalainen ja edistäväni Suomen hyötyä kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Jos havaitsen, että tekeillä on jotakin laillisen esivallan kukistamiseksi, olen sen luvannut viipymättä ilmoittaa.

Hyvät kansanedustajat, kansalaiset, nämä takausmekanismit, etenkin pysyvä mekanismi, ovat todellista vehkeilyä Suomen kansan pään menoksi. Menetämme täysin hallinnan omaan talouspolitiikkaamme — palaan tähän asiaan myöhemmin. Silloin kun massiivista velkaa hoidetaan vielä massiivisemmalla lisävelalla, ollaan pahasti hakoteillä. Nämä vakausmekanismit eivät toimi, ne eivät toimi. Suomen valtion velat ja vastuut ovat kasvaneet liiaksi. Kohta olemme tilanteessa, jossa emme pysty enää elvyttämään omaa talouttamme, jos taantuma uhkaa. Lisäksi olen huolestunut yksityisten kotitalouksien velan kasvusta. Jos valtio, kunnat ja kotitaloudet ovat kaikki velkaisia, kulutus kääntyy laskuun ja talous kääntyy taantumaan. Luotonanto on ollut liian löysää sekä julkisella että yksityisellä puolella. Yleisesti voimme kyseenalaistaa myös sen, onko pankkitoimiala kasvanut liiaksi suhteessa siihen hyötyyn, minkä se tuo yhteiskunnalle ja kansantaloudelle.

Muutama sana tulossa olevista tukimekanismeista: Pysyvän tukimekanismin hallintoneuvostolle ollaan tulevaisuudessa antamassa lähes kaikkivaltiaan oikeudet. Tämä käy selväksi valtioneuvoston tiedonannosta U 6/2011. Tämä hallintoneuvosto voi nostaa omaa pääomaansa yksipuolisella päätöksellä. Tämän päätöksen pohjalta käydään tyhjentämässä jäsenvaltioitten kassat pohjia myöten. Tästä EVM:stä ollaan tekemässä itsenäistä oikeushenkilöä, jolla on täysi loukkaamattomuus. Mikään jäsenvaltio ei voi haastaa EVM:ää oikeuteen. Tämä jos mikä on liittovaltiokehitystä: menetämme täysin oman hallinnan talouspolitiikkaamme.

En voi hyväksyä näitä väliaikaisia mekanismeja enkä myöskään pysyviä. Kannatan edustaja Soinin tekemää esitystä eduskunnan kannaksi.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa puhemies! Pitkä päivä alkaa olla meillä takana, mutta tärkeistä asioista ei pidäkään päättää hätiköidysti. Olemme saaneet kuulla useita hyviä ja värikkäitä puheenvuoroja. Haluan myös itse käyttää puheenvuoroni, vaikka sali onkin miltei tyhjä.

Omassa elämässäni vanhempana joudun asettamaan rajoja lapsilleni päivittäin. Olen välillä heidän mielestään ilkeä ja tylsä äiti. Olen kuitenkin johdonmukainen ja rajat asettava aikuinen. Tämä on varmasti suurimmalle osalle meistä tuttua toimintaa. Kun huomaamme, että on asia, johon täytyy pistää rajat ja viheltää peli poikki, teemme sen. Se on vastuullista toimintaa. Miksi sitten emme toimi samoilla periaatteilla isoissa, Suomea suuresti koskettavissa kysymyksissä?

Olemme tietoisia, että vakausmekanismit ja erilaiset tukipaketit tulevat maksamaan aivan järkyttäviä summia Suomen kansalaisille. Taivas varjele, tiedämme myös, että tämä nyt käytävä keskustelu ei tule olemaan viimeinen lähivuosina vastaavassa asiassa. Tässäkin asiassa jonkun täytyy asettaa rajat ja sanoa, että homma ei toimi. Reumasairaala ei saanut tarvitsemiansa muutamaa miljoonaa euroa, ei, vaikka asia kosketti useita suomalaisia. Sairaala oli huippuyksikkö omalla sarallaan. Se ajettiin alas. Nyt kuitenkin olemme valmiita antamaan Suomesta tuhatkertaisen summan ulkomaille paikkaamaan heidän huonoa taloudenpitoaan.

Olen ylpeä meistä, jotka suoraselkäisesti pysymme päätöksessämme tukea Suomen kansaa. Muille edustajille esitän pyynnön: Äänestäkää omantuntonne mukaisesti. Muistakaa, että haluamme turvata tuleville veronmaksajille hyvät lähtökohdat heidän elämälleen. Haluammeko jättää heille Suomen, joka pelastaa muita maita omalla kustannuksellaan?

Kannatan Timo Soinin esitystä.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Mielelläni tukisin tätä ulkomaille annettavaa tukipakettia, mikäli tietäisin, että myös omassa kotimaassa, Suomessa, kriisissä olevia asioita laitettaisiin kuntoon. Kuka antaisi Suomen vanhuksille rahaa? Kuka laittaisi suomalaisen vanhustenhoidon kuntoon niin, että jokainen hoivapaikkaa tarvitseva vanhus saisi hoivapaikan. Kuka kustantaisi kulut siitä, että suomalainen vanhus pääsisi useammin kuin kerran viikossa suihkuun? Kuka antaisi miljoonat? Portugalin tukipaketin määrä vahvistaa viisauden "Raha on vanha keksintö". Kummasti sitä löytyy aina silloin, kun kohde koetaan tärkeäksi. On ikävää, että suomalainen vanhus ei ole tärkeä.

Juuri julkaistu suomalainen hyvinvointibarometri kertoo, että suomalaisten aika menee työnteossa. Työntekoa on luvassa taatusti myös tulevassa: emme varmasti välty verojen korotuksilta, eläkeikääkin ollaan nostamassa. Me olemme tulevaisuuden tukipaketin maksajia. Maksajia ovat myös Portugalin tavalliset ihmiset. Hyvinvointia ja palveluja leikataan, työllisyydestä säästetään.

Miten voivat sijoittajat ja pankinjohtajat Portugalissa ja muualla maailmassa? Mikä on heidän vastuunsa? Runoilija Pentti Saarikoski kirjoitti aikoinaan runon Portugalin kuusta. Siinä tyttö ja pankinjohtaja keskustelivat puutarhassa. Tämän päivän tyttö on Suomineito, joka haluaisi kysyä pankinjohtajalta, mitä Portugalin tukipaketti oikeasti merkitsee ja mitä se tuo tullessaan meille suomalaisille.

Kannatan myös Timo Soinin tekemää ehdotusta.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Euroa perustettaessa on sovittu, että muiden maiden velkoja ei saa siirtää toisille maille tai unionille. Edellisten hallitustemme aikana tästä terveestä päätöksestä on jo pahasti lipsuttu. Nyt vetäytyvä toimitusministeriö antaa esityksen, jolle se toivoo eduskunnan hyväksyntää. Tämän hyväksymällä me voimme siirtää Portugalin velat jopa vielä syntymättömien lastenlapsiemme maksettavaksi.

Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle Portugalille annettavaa lainoitusta varten Euroopan rahoitusvakausvälineelle myönnettävästä valtiontakauksesta sisälsi monia yksityiskohtia siitä, kuinka Portugali oli ollut kykenemätön tekemään talouteensa riittäviä korjaustoimia ja ajautunut toisten jäsenmaiden autettavaksi. Sama tiedonanto sisälsi myös lukemattoman määrän ehdotuksia ja toivomuksia, jotka Portugalin tulisi toteuttaa, jotta se saisi taloutensa tervehtymään ja velkansa maksettua tulevaisuudessa. Tiedonannosta kävi ilmi, että Portugalissa on vaalit kesäkuussa. Eikö Euroopan unionin ja rahoittajamaiden kannattaisi odottaa rauhassa Portugalin vaalien yli, että velkajärjestelyt voitaisiin sopia Portugalin tulevien päättäjien kanssa? Tuskin tämä EU kuukaudessa romahtaisi. Jos romahtaa, niin silloin ehkä Suomen kannalta olisi edullisempaa jättää takaukset kokonaan antamatta.

Arvoisa puhemies! Selonteosta ilmenee myös, että tämän takauksen antajilla voi olla edessään pitkä kärsimysten tie, sillä tiedonannossa on mainittu, että takaajat ovat täyttäneet velvollisuutensa viimeistään vuoden 2050 lopussa. Kuinkahan monta kertaa tuota Euroopan rahoitusvakausvälinettä ERVV:tä on muutettu sitä ennen, ja onko Euroopan unionia silloin enää olemassa? Tänä päivänä täällä on puhuttu takauksista, vakuuksista, sijoittajien vastuusta, mutta mitään konkreettista ja veronmaksajille yksilöitäviä faktoja siitä, että takauksiin käytetyt valtiomme ottamat velat eivät lankea kansalaistemme maksettavaksi, ei ole annettu.

Hallitusneuvotteluihin osallistuvien puolueitten edustajat ovat ottaneet näistä tukiehdoista vain täyden poliittisen vastuun, mikä tarkoittanee, ettei mitään todellisia takuita ole eikä taida tullakaan. Sanotaan, että jos me perussuomalaiset emme äänestä paketin puolesta, niin tulee paha peikko, joka syö pankkimme, putsaa eläkeyhtiömme ja rahamiehet, jotka ovat tehneet suurten voittojen toivossa riskisijoituksia Portugaliin. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten meille kävisi, jos tämä paketti kaatuisi.

Arvoisa puhemies! Tuen edustaja Soinin esittämää pontta, että eduskunta ei hyväksy tiedonannossa esitettyä osallistumista Portugalin lainoitusohjelmaan vaan nämäkin voimavarat käytetään vaikeuksissa olevien suomalaisten auttamiseen.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Asian luonteen vuoksi haluan vielä käyttää täällä puheenvuoron, vaikka aika paljon puhetta on jo tänä päivänä tullut.

Arvoisa puhemies! Kysymys velkakriisiin ajautuneen Portugalin auttamisesta nousi eduskuntavaalien keskiöön. Se kiistatta vaikutti myös vaalien tulokseen. Jo vuosi sitten me olimme täällä pelastamassa Kreikkaa pahimmasta. Sen jälkeen viime kesänä rakensimme vastaaviin tilanteisiin varautumiseksi tämän Euroopan rahoitusvakausvälineen elikkä ERVV:n. Oppositio pääasiassa sitä vastusti, mutta hallitus katsoi sen jo silloin pienemmäksi pahaksi.

Kriisirahaston mitoitus alun perin ajateltiin 440 miljardiksi euroksi, siis sen takausvastuitten osalta, ja arvioitiin, että sillä pystytään hoitamaan nämä pienet euromaat, jos ne joutuvat ongelmiin. Tuskin kukaan ajatteli silloin, että sillä varaudutaan Espanjan tyyppisen maan hoitamiseen, mikäli Espanja vaikeuksiin ajautuisi.

Kaikki tiedämme, että Irlanti ajautui jo aikoja sitten vaikeuksiin, joutui pyytämään lainoitusta ERVV:ltä ja juuri Suomen vaalien alla Portugali joutui nöyrtymään avunpyyntöön. Siinä kysymys oli sananmukaisesti nöyrtymisestä. Eihän Portugali millään olisi halunnut ottaa vastaan lainaa ERVV:ltä, koska se tietää, että kun se joutuu lainaa ottamaan ERVV:ltä, me sanelemme silloin Portugalin politiikan, talouspolitiikan, monien vuosien ajaksi. Näin kuitenkin kävi, että se joutui nöyrtymään, ja nyt sitten olemme tässä tilanteessa, missä olemme.

Johdonmukaista mielestäni oli ennen vaaleja ja niiden jälkeenkin, että mikäli Portugalin lainapaketille voitaisiin nyt rakentaa tiukat ehdot, tiukka selviytymisohjelma, niin jo vuosi sitten juuri tähän tarkoitukseen rakennettua väliaikaista kriisirahastoa myös käytettäisiin sitten siihen tarkoitukseen, autettaisiin sillä maata, joka joutuu ja on joutunut vaikeuksiin, joka tekee vahvan selviytymisohjelman. Vaikka nyt nuo ehdot Portugalille eivät totisesti ole kovin tiukat, kyllä kuitenkin nyt neuvoteltu paketti on parempi kuin Portugalin jättäminen oman onnensa nojaan. Olen siis tänään samaa mieltä kuin olin ennen vaaleja. Tässä ei takkia ole tarvinnut kääntää eikä saakaan kääntää.

Mitä takinkääntöihin tulee, niin voi sanoa, että Timo Soini ja Soinin puolue ansaitsevat kyllä tässä asiassa tunnustuksen. Te ette ole kääntäneet takkia minnekään suuntaan, vaikka itse asiassa olette oman populisminne vankeja ja olette itse asiassa mielestäni selvästi väärässä.

On hirveän helppo sanoa sille mummolle taikka papalle taikka lapsiperheelle tai kylätien päässä olevalle, että voi voi, kyllähän tähän nyt sitä rahaa tarvitaan ja että nyt sitä syydetään tuonne Portugaliin tai jonnekin muualle. Teidän ei tarvitse kääntää sen mitalin toista puolta ja katsoa sitä ja kertoa, mitä se merkitsisi, jos tämä euro-ongelma entisestään kärjistyisi: se aiheuttaisi uuden laman. Ei tarvitse kertoa ihmisille, että se jälki olisi paljon karumpaa. Totta kai se on teidän onnenne ja oikeutuksenne jättää tämä kaikki kertomatta. Me kuitenkin lähdemme keskustassa siitä, että me katsomme totuutta silmiin ja kerromme niin kuin asiat ovat, ja tästä syystä olemme tällä kannalla, minkä äsken kuvasin, olleet ennen vaaleja ja olemme nyt vaalien jälkeenkin.

Samalla kun annan tunnustusta perussuomalaisille, sitä samaa ei voi sanoa kyllä ennen kaikkea demareitten kannanottojen osalta. Voi sanoa selvään, että kyllä on tämä SDP:n kannanottojen muutos Portugalin tukipaketissa surkea esimerkki äänestäjien todella huonosta kuluttajansuojasta. SDP jätti eriävän mielipiteensä väliaikaiseen kriisirahastoon, siis viime kesänä. Kun Portugali sitten ilmestyi luukulle juuri vaalien alla, jokaiselle suomalaiselle kävi selväksi, että SDP vastustaa maan rahoitusta. Nyt SDP hyväksyy sekä tämän väliaikaisen kriisirahaston että vastustamansa Portugali-paketin, ja hyvä on, että hyväksyy. Mutta se kuluttajansuoja: Älkää yrittäkö selittää, SDP:n edustajat, äänestäjille, että ERVV, siis väliaikainen kriisirahasto, olisi tässä Suomen vaalien tuoksinassa jotenkin muuttunut — yhtään kirjainta ei siitä ole muutettu — ja että Portugali-pakettiin sisältyisi ensimmäistäkään mainittavaa sijoittajan vastuun tiukentumista. Asiahan on itse asiassa päinvastoin. Minkäänlainen tiukennus ei totisesti ole se, että niin kuin eräiden muidenkin maiden kohdalla on jo menetelty, Portugalinkin odotetaan käynnistävän neuvottelut yksityisten lainanantajien kanssa näiden pysymiseksi maassa. He käyvät, siis Portugali käy, tätä keskustelua — kaiken aikaa ovat käyneet, käyvät tänä päivänä ja käyvät myöskin tulevien viikkojen aikaan — täysin riippumatta siitä, onko Wienin deklaraatio tai se sama, mitä Romanian kohdalla käytettiin, mukana jollakin tavalla suosituksena näissä sopimuksissa vai ei. (Puhemies koputtaa) Sen sijaan Portugali-paketin osalta (Puhemies koputtaa) — arvoisa puhemies, lopettelen kohta — Kataisen ja Urpilaisen sopimuksessa ei edellytetty millään tavalla sijoittajavastuun lisäämistä, eikä tässä sopimuksessa sellaista ole. Ei liioin Portugalin tarvitse myydä omaisuuttaan yhtään enempää kuin tuossa sopimuksessa alun perin, siis Imf:n, Ekp:n ja komission tekemässä, oli sanottu, eikä todellakaan minkäänlaisia vakuuksia liity Portugalin lainoittamiseen. (Puhemies: 5 minuuttia!) Mikään ehto ei näiltä osin täyty.

Arvoisa puhemies! Halusin nämä terveiset sosialidemokraattisille kansanedustajille tässä keskustelussa vielä jättää.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! EU:lta eivät vaikeudet tule loppumaan, vaikka ongelmamaiden, kuten Portugalin ja Kreikan, velkavaikeudet hoidettaisiinkin nyt. On syytä tiedostaa, että jatkaminen valitulla tiellä merkitsee kehitystä kohti liittovaltiota. Jos liittovaltiopolku nähdään mahdottomaksi, kuten itse näen, ongelmamaiden tukemisesta on perusteltua irrottautua. Näköpiirissä on, että velkavaltioita on kohta jonoksi asti. Spekulaattorit uskovat nyt piikin olevan loputtomiin avoinna. Vinoutuneelle yhteisvastuulle ei näytä tulevan päätepistettä, el-lemme itse sitä aseta.

Kaiken kaikkiaan tässä ase ohimolla -tilanteessa lienee perusteltua tukea talouskriisiin itsensä ajanutta Portugalia, jonka velat eivät finanssijärjestelmän kannalta sinänsä ole suoraan katastrofaalisen suuri ongelma. Kyseisen maan joutuminen velkajärjestelyyn saattaisi laukaista muun muassa johdannaismarkkinoiden kautta moninkertaisen suuria luottolaman käynnistäviä prosesseja.

On kuitenkin taloudellisessa mielessä väärin, että ongelmamaiden velat vakautetaan EU:n ja eurovaltioiden sekä Kansainvälisen valuuttarahaston yhteisin toimenpitein, sillä tämän seurauksena erilaiset spekulaattorit saavat ilman riskiä suhteettoman suuren voiton. Spekulaattori, joka vaatii esimerkiksi Kreikan kymmenen vuoden lainalle 15 prosenttiyksikön lisätuottoa yli Saksan vastaavien valtionlainojen korkotason, on varautunut lainatyypistä riippuen jopa yli 50 prosentin pääoman menetykseen. Päälle kaatuneen Portugalin jälkeen on tehtävä selväksi, ettei spekulaattoreiden riskittömiä sijoituksia enää tästä eteenpäin yhteisin toimenpitein ruokita vaan kukin valtio saa itse hoitaa taloutensa ja pankkinsa kuntoon.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen lähtikin, mutta halusin vain oikaista hänelle, kun hän mainitsi, kuinka me vaalien alla lupasimme kaikille ihmisille kaikkea hyvää. Me todella puhuimme, että jos on mahdollista vaikuttaa, niin me haluamme, että tuloerot kaventuvat, eläkeläisten asiat korjataan, ja ennen kaikkea emme hyväksy Portugali-tukipakettia. Ja tämä on johdonmukaisuutta lähtien siitä, etteivät myöskään edellisessä eduskunnassa perussuomalaiset hyväksyneet Kreikka-pakettia sen paremmin kuin Irlannin pakettia. Toivon, että keskusta seuraa perussuomalaisten jalanjälkiä. Kyllä siitä hyvää tulee.

Eero  Suutari  /kok:

Arvoisa puhemies! Toissa talvesta alkaen murrettiin Euroopan yhteisön yksi kirjoitettu sääntö, kun keskuspankit saivat alkaa rahoittaa valtioiden toimintaa. Vuosi sitten tehtiin toiseen kirjoitettuun sääntöön poikkeus, joka sitten Irlannin kanssa vahvistettiin säännöksi. Eli euromaatkin ovat nyt sitten enemmän tai vähemmän yhteisvastuussa veloistaan, vaikka näin ei pitänytkään olla. Käytännössä tilanne on pitemmän päälle kestämätön. Kun poliittisesti luvattiin aikanaan fiskaalipoliittinen itsenäisyys juuri sillä ehdolla, että kaverin saa jättää velkavankeuteen, nyt sitten itse kukin maa pyörittelee omia budjettejaan ja kaverit takaavat velat joitakin, jopa kursorisia, muutoksia vastaan.

Nykysysteemi ei siis toimi. Pitkällä tähtäimellä joko fiskaalinen itsenäisyys säilytetään ja euroalue hajotetaan tai muodostetaan olennaisesti nykyistä keskusjohtoisempi liitto, liittovaltion tapainen. Suomen talouden puolesta toivoisin jälkimmäistä, sillä ensimmäinen olisi aika villi kokemus ja meille suomalaisille pitemmän päälle koko lailla kallista.

Kun velat olivat ennen kunkin euromaan omia ja ne ovat nyt enemmänkin yhteisvastuullisia, en yhtään ymmärrä, miksi korkoerot maiden kesken kasvavat. Pikemminkin asian pitäisi mennä toisinpäin. Eli siis tilanne on nyt se, että mitä leveämmät korkoerot, sitä enemmän markkinat veikkaavat koko euroalueen hajoamista.

Yhteisvastuulliseen velkojen kattamiseen ei ole rahaa vakavaraistenkaan valtioiden maksukyvyllä. Portugaliin rahat vielä riittävät, Espanjaan todennäköisesti eivät ja Italiaan eivät varmasti. Rahahan toki on vain rahaa, niin että ei siitä kannata sen enempää hernettä nokkaan vetää. Jos valtiolta loppuu raha kesken, niin viime talvena keksityn doktriinin mukaan sitä saa kyllä keskuspankista lisää.

En usko, että yhteiseurooppalainen kansamme on niin kokeilunhaluinen, että antaisi euron hajota. En myöskään usko, että kansamme olisi poliittisesti valmis liittovaltioon. Poissulkumenetelmällä minun on pakko uskoa siihen, että Euroopan maat Irlannin, Kreikan ja viimeistään Portugalin kokemuksen perusteella oppivat elämään tulojen mukaan. Todennäköisenä ratkaisuna on, että rahaa painetaan lisää. Pitemmän päälle tämä tuo inflaatiota, devalvoitumista ja ehkä jonain kauniina päivänä kilpailukykyäkin, joskin sitä kilpailukykyä saisi paljon fiksumminkin ja nopeammin ja kivuttomammin preussilaisella kurilla. Jokainen voi sen huomata, kun katsoo Euroopan maiden kustannusten kehitystä viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksolla: Kreikka, Irlanti, Italia ja Espanja — kasvua 35 prosenttia, Saksa — kasvua 5 prosenttia. Saksallahan menee nyt vauhdikkaasti, ja se on Euroopan veturi. Kilpailukyky riittää pitkälle kunnollisella kurilla.

Arvoisa puhemies! Portugalia ei voi jättää oman onnensa nojaan, joten kaikesta huolimatta kannatan hallituksen esitystä.

Reijo Hongisto /ps:

Puhemies! Minulla on minuutin juttu — sopiiko, että puhun tästä paikaltani?

Ministeri Pekkarisen innoittamana kaivoin paperin taskustani, ja totean, että maakunnan väen tieasioita hoitaessani soittelin eilen Etelä-Pohjanmaan ely-keskukseen. Sain puhelinkeskustelussa kuulla, että teidemme kunnossapitoon varatut rahat ovat koko lailla vähissä. Laarin pohja paistaa, kuten sanotaan. Öljyn hinta on vuodessa noussut noin 30 prosenttia, samassa suhteessa on noussut myös öljyyn pohjautuvan teiden päällystämisessä käytettävän bitumin hinta. Tilanne on nyt se, että meillä ei näytä olevan varaa edes kunnostaa ja paikata vaurioituneita teitämme, puhumattakaan siitä, että tuonne maakuntiin rakennettaisiin uusia. Teiden surkeasta kunnosta aiheutuu useita kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Jokainen liikenteen uhri on turha.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna minun on erittäin vaikea ymmärtää ja mahdotonta hyväksyä sitä, että meillä on varaa tukea ja avustaa keskieurooppalaisia rahalaitoksia mutta ei ole varaa korjata ja kunnostaa omia teitämme liikenneturvalliseen kuntoon. Pyydän arvoisia edustajia harkitsemaan tarkoin, mihin meidän verovarojamme kohdennetaan: omaan maahamme vai ulkomaille.

Kannatan edustaja Soinin tekemää ehdotusta eduskunnan kannanotoksi.

Ari Jalonen /ps:

Puhemies! Ministeri Pekkarinen kävi kiittämässä ryhmämme suoraselkäisyydestä ja samaan aikaan totesi, että muut eivät aivan näin paljon ole noudattaneet äänestäjille antamiaan lupauksia. Sen hän kuitenkin jätti sanomatta, että me olemme harkinneet tarkasti tämän oman kannanottomme ja oman linjamme ja olemme tämän myös äänestäjillemme sanoneet. Eri asia on se, ovatko muut puolueet halunneet kuunnella äänestäjiä, saati sitten meidän perustelujamme omalle kannallemme.