Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Viimeisimmät
talouden kasvuennusteet ensi vuodelle lupaavat tuollaista 3—4
prosentin mukavaa kasvua. Viimeisen vuoden aikavälillä on
syntynyt noin 40 000 uutta työpaikkaa, työttömyys
on alenemassa tasaisesti, ostovoiman kasvuennuste on mukavat 2,5
prosenttia, julkisen talouden ylijäämä ensi
vuodelle lähes 2 prosenttia, vaihtotaseen ylijäämä vastaavasti
noin 5 miljardia euroa, korot ovat historiallisen alhaalla, talouden
vakauden ja ennustettavuuden takeina on lähes kolmivuotinen
tulopoliittinen sopimus ja sen yhteydessä tehdyt valtiovallan
merkittävät veropäätökset
ja päätökset menojen lisäyksistä muun
muassa infraan ja tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tätä luetteloa voisi
jatkaakin.
Lasi on enemmän kuin puoliksi täynnä,
soveltaakseni seuraajani sanontaa. Pullat siis hyvin uunissa. (Ed.
Soini: Kyllä on hyvä olla nyt!) Kyllä ovat
hyvin uunissa, mutta ovatko niin hyvin, että, kuten sanotaan,
eduskuntakauden tärkeimmät päätökset
voitaisiin todeta tehdyiksi tai esimerkiksi että budjetin
lähetekeskustelu täällä eduskunnassa
ensi viikolla voisi edetä tutun rutiinin ja kaavan mukaan,
siis sillä tavalla, että oppositio haukkuu hallituksen
pataluhaksi, ed. Zyskowicz vielä erikseen nostaa tikun
nokkaan keskustan menneet synnit ministerikohtaisesti ja vasemmistoliitto
puolestaan tekee saman sosialidemokraateille muistuttaen muun muassa
varallisuusveron pahuudesta? (Ed. Gustafsson: Ette erehtynyt tällä kertaa!)
Ja minä sitten vastapainoksi kehun hallituksen mittaamattomia
saavutuksia. (Naurua) Tällä me saamme aikaan säihkyvän
riidan, mutta sitäkö kansalaiset meiltä odottavat?
(Ed. Jaakonsaari: Ei kun kissat pöydälle!) En
usko, eivät varmasti odota, ja niin hyvin pullat muuten
eivät olekaan uunissa. Sen haluan tässä sanoa.
Hallituksella on erittäin vaativa vaalikauden päätöstaival
vielä edessään, ja vanhalla, vaikka kuinkakin
koetulla lähetekeskustelun kaavalla edeten katoaa väistämättä budjetin
käsittelyyn liittyvä punainen lanka. Piru tietysti
asuu yksityiskohdissa, ja nekin ovat tärkeitä,
mutta budjetin lähetekeskustelussa pitäisi nähdä metsä puilta.
Siksi toivon, että tuon pirun esiin manaaminen jätetään
valiokuntakäsittelyyn ja aloitetaan nyt ensi viikolla sen
arvioinnilla, mitkä ovat tämän maan vahvuuksia,
mitkä ovat heikkouksia ja tulevaisuuden suuria haasteita,
ja pohditaan sitten sitä, miten hallituksen budjettiesitys
vastaa näihin tuleviin haasteisiin. Siitä minusta
tässä on kysymys, ja mennään
sitten niihin.
Viime keväänä, siis ennen kuin hallitus
oli tehnyt omat budjettipäätöksensä,
Oecd ja eräät muut instituutiot arvioivat Suomen
taloutta, sen näkymiä, maakatsauksissaan. Oecd
päätyi siihen, että viisivuotiskaudella
Suomen talous kasvaa noin 1—1,5 prosenttia, siis ei enempää.
Mitä tästä seuraisi? Vastaus on erittäin
ikävä: pitkän päälle
tällainen kasvu johtaa väistämättä hyvinvointivaltion
perusteiden murtumiseen, sen hiipumiseen ja alasajoon pala palalta,
sosiaaliturvan, koulutuksen, palveluitten leikkaamiseen. Silloin
johtopäätös hallituksen puolelta tämän näkymän
edessä on se, että hyvinvointivaltion henkivakuutus
on vahva talouden kasvu ja työllisyyskasvun ura, joka johtaa
asetettuihin tavoitteisiin, ja että valtiontaloutta kyetään
tässä näkymässä hoitamaan
vakaasti. (Ed. Zyskowicz: Arvio on oikea!)
Mitä vahvuuksia meillä on? Mainitsen kaksi tärkeimmästä päästä.
Ensinnäkin yhteistyöhön, sopimiseen,
keskinäiseen luottamukseen perustuva suomalainen toimintamalli,
jolla on näyttöjä: kolmikantainen järjestelmä työmarkkaosapuolten
ja valtiovallan kesken, sitoutuminen sopimusyhteiskuntaan. Tämän
hallituksen kokemus tulopoliittisesta sopimuksesta on yhtäällä se,
että se oli menestys ja teimme oikeita toimenpiteitä,
mutta toisaalta myöskin se, että sitoutumista
on jatkossa vahvistettava, jotta tämä malli voisi
hyvin tehokkaasti kansalaisten hyväksi toimia. Siksi hallituspolitiikan
kulmakivenä myöskin vaalikauden loppuaikana tulee
olemaan tämän sitoutumisen vahvistaminen. Hallitus
lähtee tänä syksynä jo liikkeelle työmarkkinaosapuolten
kanssa keskustelemaan, valmistelemaan ratkaisuja, joissa työmarkkinoiden
toimintakykyä ja työllisyyden kasvun edellytyksiä voidaan
parantaa.
Toinen vahvuus liittyy suoraan suomalaisiin itseensä,
inhimilliseen pääomaan ja sen hyödyntämiseen.
Tämäkin haasteena, vaikka se on vahvuus, on erittäin
kova sen vuoksi, että työikäisen väestön
vähentyessä tämän pääoman
vahvistamisen tarve vain kasvaa. Siksi hallitus panostaa tässäkin
budjettiesityksessään voimakkaasti koulutukseen,
tutkimukseen, tuotekehitykseen. Lähes 100 miljoonan euron
potti tulee lisäpanostuksia näihin kohteisiin.
Entä missä ovat tämän maan
tulevaisuuden sudenkuopat? Missä ovat heikkoudet, haasteet,
joihin hallitus tarttuu, sen on tartuttava, tässä budjettiesityksessään?
Silloin kantava periaate on se, että on katsottava yli
yhden budjettivuoden ja jopa yli yhden vaalikauden, jopa kahdenkin
vaalikauden ylitse. (Ed. Zyskowicz: Oikein!)
Näistä haasteista otan ensimmäisenä tuottavuuden
hitaan kehityksen. Tämän haasteen taustalla on
se noidankehä, jossa väestön ikääntyminen
johtaa työpanoksen vähentymiseen, se taas väistämättä johtaa
talouden kasvun heikkenemiseen, ellei uusia lääkkeitä löydy.
Vain tuottavuus voi purkaa tuon noidankehän. Meillä on
tästä hyvä esimerkki Suomen historiasta.
Tuottavuus on kasvanut viimeisen sadan vuoden aikana yli kymmenkertaiseksi,
ja samaan aikaan suomalaisten elintaso on myöskin yli kymmenkertaistunut. Ne
kulkevat täsmällisesti, kiinteästi käsi
kädessä. Teknologian kehitys on ollut ratkaisevin
tuottavuuden vahvistumisessa. Se on ykköstekijä tässä näkökulmassa.
Siksi heikkoutta korjataan vahvuudella. Hallituksen budjettipolitiikan
avainalueita todella ovat koulutus, innovaatiot, tuotekehitys, tuotantotapojen
kehittäminen ja ylipäänsä teknologian
hyödyntäminen sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.
Hallituksen viimetalvisen budjetin kehyspäätöksen
sisällä on linjaus tuottavuusprojektista. Sen
motto voisi olla: tartu hetkeen. Suurten ikäluokkien
edessä oleva eläköityminen on mahdollisuus,
se ei ole siis pelkkä uhka, vaan se on suuri mahdollisuus
rakentaa hallinto kestävälle pohjalle,
mitä se tällä hetkellä, nykyisellään
ei ole. Se periaate, että kahta eläkkeelle siirtyvää kohti tulee
yksi uusi rekrytointi, ei siis ole eikä saa olla
uhka vaan mahdollisuus. Se tarkoittaa kuuden vuoden kuluessa
suunnitelman mukaan 17 500:ta uutta työntekijää ilman
irtisanomisia ja ilman lomautuksia. On selvää,
niin kuin täällä eilen sanoin kyselytunnilla,
että hölmöyksiin tässä savotassa
ei saa mennä. Totta kai pitää löytyä joustavuutta
ja eri tilanteitten ja toimintayksiköitten etujen ja tavoitteiden
huomioon ottamista. (Ed. Zyskowicz: Muistakaa tämä!)
Samanlainen momentum sisältyy tietenkin myöskin
kuntapuolella kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, jossa hallitus
on liikkeellä. Sillä on vahva työryhmä,
joka työssään ottaa mukaan ympäri
maata alan asiantuntijoita, kuntapäättäjiä ja
tavallisten kansalaisten mielipiteitä. Tämä työ jatkuu,
ja keväällä teemme päätöksiä.
(Ed. Zyskowicz: Näkisi vaan!) Nämä rakennepolitiikan kysymykset,
sillä niitä ne ovat, eivät ehkä ole niin
sanottuja pehmeitä, hyviä asioita, joita politiikassa
on mieluisinta ja helpointa edistää, mutta ilman
näiden etenemistä kuihtuvat myös hyvät asiat,
yhteiset palvelut etunenässä.
Tuottavuuteen, kasvuun ja työllisyyteen sidoksissa
oleva haaste on myös investointiasteen nostaminen. Elleivät
investoinnit kasva nykyiseltä tasoltaan, hiipuvat kasvun
ja tuottavuuden eväät. Siksi palveluiden ja perusturvan
rahoitukseen liittyvä ei mikään tuhannen
taalan vaan miljardien eurojen kysymys kuuluu: miksi yritykset eivät
investoi riittävästi Suomeen, vaikka keikumme
kaikkien kilpailukykytestauksien kärkipäässä?
(Ed. Jaakonsaari: Ja nyt vastaus!)? Ja vastaus yksinkertaisimmillaan,
(Ed. Pulliainen: Harmaa talous kuriin!) ja minusta se on tärkeätä, on
se, että yritys katsoo tämän päivän
ohella myös tulevaisuuteen ja investoidessaan erityisesti
tulevaisuuteen, jossa se odottaa sijoitukselleen tuottoa, ja tuon
tuotto-odotuksen on oltava kilpailukykyinen muiden kilpailevien
investointikohteiden kanssa. Tuottavuus, investoinnit, yritysten
voitontavoittelu ja arkisemman kuuloiset yhteisen hyvinvoinnin rakennuspuut,
siis palvelut, sosiaaliturva, koulutus, limittyvät sen
vuoksi hallituksen budjettipolitiikassa toisiinsa tavalla, josta
muodostuu kokonaisuus vastaamaan sekä tämän
päivän että tulevaisuuden haasteita.
Kyse on silloin muun muassa osaavan työvoiman saatavuudesta,
työn tarjonnan ja kysynnän tasapainosta, siihen
kannustavasta maahanmuuttopolitiikasta ja työvoiman liikkuvuudesta,
asumisen hinnasta siellä, missä työpaikkoja
on tarjolla, ja kyse on erityisesti työttömyyden
keston lyhentämisestä, siis siitä tosiasiasta,
että työttömyyden puolittaminen edellyttää sen
keston puolittamista. Muuta tietä tähänkään
tavoitteeseen ei ole.
Toiseksi, kyse on syrjäytymisen ja köyhyyden
voittamisesta laajoin yhteiskuntapoliittisin toimin, joita on jo
pantu toimeen, mutta joita tarvitaan lisää. Se
on paitsi inhimillinen velvollisuus ja velvoite poliittisille päättäjille
myös taloudellinen välttämättömyys
tälle maalle. Suomi tarvitsee kaikki henkiset ja aineelliset
voimavaransa.
Näistä syistä, arvoisa puhemies,
budjettiesityksen menonlisäysten erityinen painopiste on työllisyydessä.
Siihen osoitettu rahoitus, toimenpidepaketti, kattaa osaltaan myös
toista suurta painopistealuetta, kaikkein pienituloisimpien ihmisten
aseman parantamista. Luettelematta tarkempia numeroita totean, että työmarkkinatukiuudistus,
työvoimavaltaisten alojen työnantajamaksutuki,
nuorten pitkäaikaistyöttömien työllistämistakuu,
kotitalousvähennyksen tuplaaminen kotityön hoito-
ja hoivapalveluitten osalta ja kaikkein pienituloisimpien toimeentuloa
parantava erityispaketti muiden toimenpiteiden lisäksi merkitsevät
yhdessä satojen miljoonien arvoista lisäsatsausta
hyvinvointiyhteiskunnan perustan vahvistamiseen. Lisäksi
pitkävaikutteiset lisäpanostukset liikennepuolella
infraan vastaavat myös yli vaalikauden ja kahdenkin ulottuviin kasvun
ja työllisyyden odotusarvoihin positiivisesti. Näissä otetaan
valtiontalouden riskiä, mutta vielä, niin uskon,
siedettävästi.
Hallituksen laatima kaavoitetun asuntomaan kuuden kohdan ohjelma
tähtää sekin tulevaisuuteen, sen varmistamiseen,
että asumisen liian korkeasta hinnasta ei synny kohtalokasta
estettä työpaikkojen täytölle
siellä, missä niitä eniten on tarjolla.
Arvoisa puhemies! Hallitus lähtee siitä, että budjettiesitys
vahvistaa maan talouden vakautta ja ennustettavuutta luoden näin
pohjaa luottamukselle, jolle hyvän taloudenpidon jatkuvuus aina
perustuu. Hallitus ei esityksessään väistä sitä tosiasiaa,
että talouden ja työllisyyden kriisiytymisen uhka
on hyvästä kehityksestä huolimatta aina
olemassa. Tämä uhka on tiedostettava ja ymmärrettävä täydellä painollaan.
Se on haaste hallitukselle, eduskunnalle ja työmarkkinaosapuolille.
Puhemies! Rohkeus ja ennakkoluulottomuus viisaaseen harkintaan
yhtyneinä ovat oikeat aseet juuri nyt taistelussa suomalaisen
hyvinvoinnin puolesta. Suomella on hyvinvointivaltion turvaamisessa,
ja se on hyvä asia, pieni etumatka moniin kilpailijamaihin
nähden, mutta sen itsestäänselvään
kestävyyteen uskominen olisi kuin uskoisi Zenonin paradoksiin,
jossa Akilleuksen ja kilpikonnan kilpajuoksun voitti kilpikonna
pienen etumatkan saatuaan. Todellisuudessa näin ei ole
koskaan käynyt eikä käy. Parempi siis
olla Akilleus kuin kilpikonna. Toivon sen mukaista keskustelua salissa
ensi viikon aikana.