Päivi Lipponen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Päätökset, jotka nyt teemme, ohjaavat Suomea vuonna 2030. Ulkomaiset poliitikot kysyvät minulta aina, kuinka on mahdollista, että hallituspuolueet ja oppositiopuolueet tekevät työtä sovussa tulevaisuusvaliokunnassa. Jaamme yli puoluerajojen huolen siitä, kuinka maamme selviää kierteestä, jossa talouden rakenteet murenevat ja työ katoaa globaalin talouden uusjaossa. Hyvinvointiyhteiskuntamme eriarvoistuu. Ihmiset ovat oikeutetusti huolissaan siitä, kuinka he pärjäävät muutoksessa, kuinka he elättävät itsensä, miten kouluttavat lapsensa, jotta näillä olisi hyvä elämä Suomessa.

Hyvät kansanedustajakollegat, me emme voi syyttää EU:ta tai finanssikriisiä. Meillä on päänsisäinen kriisi, arvokriisi. Valittujen kansanedustajien vastuulla on ratkaista tämä poliittinen kriisi. On tehtävä systeemiset muutokset, joita tämä uusi aika vaatii. Me tarvitsemme rohkeutta, riskinottokykyä ja halua valloittaa maailma.

Professori Pekka Himasen työryhmä toteaa, että kun on kyse taloudellis-sosiaalis-kulttuuris-poliittisesta kriisistä, sitä ei voida hoitaa tai ratkaista pelkästään talouspoliittisilla keinoilla, vaan kestävä kasvu edellyttää politiikan, yhteiskunnan ja talouden rakenteiden muuttamista. Suomeen on rakennettava hyvän kehä, jossa arvokas ihmisyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus tuottavat yhteenkuuluvuutta, osallisuutta, innostusta ja hyvää elämää. Asenteen on oltava se, että me voimme ratkaista Suomen ongelmat ja meitä suomalaisia tarvitaan ratkaisemaan maailman ongelmat. On lähdettävä Suomen vahvuuksista, koko väestön korkeasta koulutustasosta, hyvästä yhteistoiminnasta ja innovaatiokyvystä.

Suomi tarvitsee rohkeampaa visiointia ja innostavampaa ilmapiiriä. Mitä nopeampi on muutos ja mitä monimutkaisempi on maailma, sitä suurempi merkitys on visioilla ja poliittisella määrätietoisuudella. Tulevaisuusmietinnössä korostetaan Suomen kansallisen ennakoinnin toimintamallin kehittämistä. Oikean tiedon on oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Haasteena on erityisesti ennakointitiedon käytön kehittäminen. On uskallettava kokeilla uutta. On huomioitava heikot signaalit ja varauduttava myös yllätyksiin niin hyvässä kuin pahassa. Päätöksenteon on oltava oppimisprosessi.

Mietinnön ydinkysymykset ovat: Kuinka keksimme työn ja luomme kestävää kasvua virtuaaliympäristöistä, teknologiasta ja biotuotteistamme? Miten yhteiskuntamme olisi innostuneempi, ketterämpi ja luovempi? Ja ennen kaikkea: kuinka jokainen suomalainen kokisi ylpeyttä suomalaisuudesta, siitä, että juuri hänen osallistumisensa on ratkaiseva tekijä tämän kansakunnan ei vain pärjäämisessä vaan menestyksessä? (Kari Rajamäki: Hyvin sanottu!)

Suomen tulevaisuus on kestävässä kasvussa. Maailma siirtyy niukentumisen aikakauteen, luonnon kestokyvyn rajat häämöttävät. Vähemmästä pitää tehdä enemmän. Teknologia ja korkea osaaminen synnyttävät uusia ratkaisuja ja uudenlaisia toimintatapoja. Yhtä aikaa säästetään ympäristöä ja valmistetaan tuotteita laadukkaammin ja tehokkaammin.

Suomen on panostettava teknologiseen edelläkävijyyteen, nouseviin teknologioihin. Mietinnössä on sisällä tulevaisuusvaliokunnan kehittämä teknologian kehityksen ennakointimalli, joka avaa näkökulmia teknologian ja talouden tulevaisuuteen. Se on tuottanut runsaasti ratkaisuja. Näitä ovat muun muassa nanosellu, painettavat halvat sensorit, akkuteknologia, liikkeisiin perustuvat käytönohjaimet, ympäristön reaaliaikainen mallinnus, pilvilaskenta ja tauteja tunnistavat biosirut. Suomen kestävän kasvun kärjet ovat biotalous, cleantech, digitalisaatio — BCD.

Kestävä kasvu tarvitsee talouden rakenteiden uudistumista. Tulevaisuusvaliokunta painottaa, että valtion tehtävä on luoda edellytyksiä kasvulle. Säädösympäristöt, innovaatiorahoitus, tutkimus, toimintaympäristö, toimintakulttuuri ja pelisäännöt on saatava kuntoon. Julkisen talouden terveys on kaikkein tärkeintä, jotta yrittäjät rohkenevat yrittää. Tulevaisuusvaliokunta korostaa, että kestävä kasvu edellyttää entistä rohkeampaa tuotantorakenteen uudistumista tukevaa politiikkaa sekä uusiin mahdollisuuksiin tarttumista. Valtion ja kuntien julkiset hankinnat ja palveluiden kehittäminen tarjoavat mahdollisuuksia innovaatioiden käyttöönotossa ja kokeilussa. Tarvitsemme valtakunnallisia ja alueellisia kokeilualueita maaseudulle, kaupunkiseuduille, kehityskäytäviin sekä myös kouluihin, terveyskeskuksiin ja muihin julkisiin organisaatioihin, jotta löydämme parhaat ratkaisut.

Kotimarkkinoiden välttämättömät hankinnat on saatava tukemaan tuotekehitystä ja toimimaan referensseinä viennissä. Kansalliset pilotoinnit ja panostukset ympäristöön, jätehuoltoon, energiaan, liikenteeseen, rakentamiseen sekä hyvinvointiin ja opetukseen on järkevää kohdentaa niihin teknologioihin, joilla on myös viennin mahdollisuus. Kestävää kasvua edistetään kokeiluilla, piloteilla, kotimaisilla vertailulaitoksilla, sääntelyä järkevöittämällä, verotuksellisin keinoin ja panostamalla osaamiseen.

Kestävä kasvu luo työtä. Tietotyö, automatisaatio ja virtuaalitalous muuttavat työtä. Kokonaiset alat kuolevat. Teknologian tulo muuttaa tuotantoa, ja maailman moninapaistuminen muuttaa työn rakennetta ja Suomen asemaa kansainvälisissä arvoketjuissa. Uusi tekstiviestipalvelu WhatsApp liikuttaa 50 miljardia sähköpostia 50 henkilön työvoimalla. Teknologia vähentää työtä, mutta samalla se luo uutta työtä. Ottamalla nopeammin uuden teknologian käyttöömme saavutamme edelläkävijyyden.

Tuotantorakenteen uudistumisen, työllistämisen ja työllistymisen mahdolliset esteet on tunnistettava ja purettava. Myös pitkäaikaistyöttömyyden syntyyn ja kasvuun on puututtava lisäämällä koulutusta, kuntoutusta sekä erilaisia työntekijöille ja työnantajille suunnattuja kannustimia, kuten esimerkiksi palkkatukea ja osallistumispalkkioita.

Tulevaisuusvaliokunta ehdottaa koulutuksen, ammattitaidon paremman päivittämisen ja innostuneen työmotivaation kehittämistä. On omaksuttava varhaisen puuttumisen periaatteet. Myös syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työhön kiinnittymistä on tuettava erityisillä toimenpiteillä. Työllä on suuri merkitys sekä yksilön hyvinvoinnille että myös hyvinvointivaltion veropohjalle.

Suomen on pyrittävä arvoketjussa korkeamman arvontuotannon päihin. Suomalainen sisu ja luovuus on päivitettävä. Talouden ja työn muutos muuttavat yhteiskuntaa ja sitä ylläpitäviä arvoja, henkistä kulttuuria. Lannistummeko muutoksessa vai haluammeko pärjätä uudessa tilanteessa? Tarvitsemme nykyistä innostuneempaa, myönteisempää, kokeilevampaa ja yritteliäämpää suhtautumista. Vaikka yrityksillä olisi rahoitusta ja tarjouspyyntöjä, yrittäjät eivät välttämättä lähde liikkeelle. Uudella oppimisella, ammattitaidon päivittämisellä ja työkulttuurin kehittämisellä on vahvistettava ihmisten omatoimisuutta. Kansallisesti ja alueellisesti on vahvistettava hallintokulttuuria, joka mahdollistaa aktiivisen kansalaisuuden ja yrittäjyyden. Tarvitaan lisää riskinottokykyä ja rohkeutta.

Ihmiset haluavat tulla kuulluksi ja vaikuttaa päätöksentekoon. Ongelmat monimutkaistuvat, tietoa on vaikea saada, ja kokonaiskuvan hahmottaminen vaikeutuu. Suomessa on kasvava demokratiavaje, johon on löydettävä ratkaisut. Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että tarvitsemme uusia politiikanteon välineitä demokratian vahvistamiseksi. On tarve vahvistaa ihmisten suoraa osallistumista. Laajoissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä olisi hyödynnettävä parlamentaarista valmistelua. Siirrymme we share- eli jakamisen aikakauteen. Uusi syntyy tiedon ja osaamisen, yhteisen rakentamisen kautta. Yhteisöllisyys vahvistuu. Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että demokratia ymmärretään Suomessa liian kapeasti. Vanhaa demokratiaa on syytä vahvistaa ja uutta demokratiaa ennakoida. Aiemmin suljettuja päätöksentekoprosesseja avataan verkossa. Osallistumalla verkossa ihmiset antavat osaamistaan, tietoa, taitoa ja kokemustaan. Tieto lisää poliittisen päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja politiikan uskottavuutta. Antamalla tietoa ja taitoa kansalaiset välittävät arvojaan päätöksenteon pohjaksi, ja samalla syntyy aivan uudenlaisia ratkaisuja. Toimintatapana se täydentää edustuksellista demokratiaa. Ihmisten mukanaolo ei vain tuota parempaa päätöksentekoa vaan myös kasvattaa yhteyttä kansalaisten ja päättäjien välillä. Kansalaisyhteiskuntamme päivittyy.

Ihmisten osaaminen on saatava täyskäyttöön. Miksi toiset meistä ovat onnistujia ja toiset lyövät päätään mäntyyn? Onnistuja kykenee antamaan epäonnistumisen hetkelläkin merkityksen, joka tukee hänelle itselleen tärkeää päämäärää. Optimisti on omaksunut asenteen, että hän voi vaikuttaa omaan elämäänsä.

Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että koulujen tulisi omaksua avoimen kestävän kasvun malli. Se tarkoittaa, että kaikki voivat olla mahdollisimman hyviä ja jokaisella ihmisellä on asia, jossa juuri hän on parhaimmillaan. Koulussa on opittava taitoja, joilla pärjää tulevaisuuden työelämässä. Tieto- ja viestintäteknologian, virtuaalisten oppimisympäristöjen, pelien, ohjelmoinnin, robotiikan, 3D-tulostamisen ja bioteknologian määrätietoista hyödyntämistä tulee lisätä opetuksessa.

Työelämän muutos ja kestävä elämäntapa vaativat uudenlaista tiedon tuottamista. Oppilaan ei nykypäivänä tarvitse mennä kouluun hakemaan tietoa. Koulutuksen tulee suuntautua tiedon aktiiviseen rakentamiseen, jossa korostuvat oppilaan oma aloitteellisuus ja ryhmän vuorovaikutus. Nuoren on opittava taitoja hakea tietoa, innostaa kavereita, ymmärtää, analysoida, luoda uutta tietoa ja olla ennen kaikkea kriittinen tietotulvan äärellä.

Tulevaisuusvaliokunta edellyttää, että muutoksessa osaamisen johtamista on kehitettävä sekä opettajien ja henkilökunnan perus- ja täydennyskoulutukseen panostettava. Kaikesta uudesta koulutusosaamisesta voi kasvaa merkittävää koulutusvientiä. Yksilön jatkuvaa ja avointa osaamista, motivaatiota, ahkeruutta ja innostusta on tuettava sekä varhaiskasvatuksessa että kouluissa luovilla tiloilla, uusilla oppimisympäristöillä sekä niihin liittyvällä pedagogiikalla. Kestävyys syntyy osaamisen jakamisen kautta.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakentuu luottamuksessa, yhdessä tekemisestä. Tulevaisuusselonteon kommenteista ilmenee huoli eriarvoisuuden kasvusta. Monet nuoret syrjäytyvät, lapset ja lapsiperheet eriarvoistuvat, ja ongelmat periytyvät yli sukupolvien. Ihmiset kokevat vaikutusmahdollisuuksien vähyyttä, heitä ei kuulla heitä koskevissa asioissa. Tulevaisuusvaliokunnan mielestä sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelurakenneuudistusta on kiirehdittävä ja tuottavuutta parantavat sähköiset järjestelmät otettava viipymättä käyttöön sosiaali- ja terveysalalla. Se mahdollistaa sen, että ongelmien korjaamisesta siirrytään niiden ennaltaehkäisyyn.

Sosiaali- ja terveysalan, kuten koulujenkin, tulisi olla edelläkävijä uuden teknologian soveltamisessa ja käyttöönotossa. Tämä edellyttää myös alan henkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämistä. Lisäksi on huolehdittava potilasturvallisuudesta sekä tietoturvasta ja tietosuojasta. On myös mietittävä, kuinka määritellään valtion tehtävät uudelleen eli se, mitä valtion nimissä tai valtion rahalla suoraan tai välillisesti tehdään. Hyvinvointiyhteiskunta tuottaa sovitut palvelut, mutta ihmisten on oltava itsekin aktiivisempia lähiympäristössään. Meissä suomalaisissa on voimaa yhdessä voittaa nämä eteen tulleet haasteet.

Haluan kiittää mietinnön valmistelusta eduskunnan valiokuntia heidän lausunnoistaan, satoja asiantuntijoita, jotka ovat osallistuneet tähän prosessiin. Haluan kiittää valiokuntamme erittäin sitoutuneita jäseniä ja tulevaisuusvaliokunnan henkilökuntaa. Mietintö on meidän kaikkien yhteisen ponnistuksen tulos, se on visio, siinä on askelmerkit Suomen paremmalle tulevaisuudelle.

Edellä esitetyn perusteella tulevaisuusvaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi kannanoton:

"Eduskunta yhtyy selonteon kannanottoihin ja linjauksiin, ja samalla eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee Suomelle tiedestrategian ja että hallitus saavuttaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tavoitteeksi asetetun 4 prosentin bruttokansantuotetavoitteen yhdessä yksityisen sektorin kanssa.

Eduskunta edellyttää, että hallitus kiirehtii uuden kansallisen ennakointimallin toimeenpanoa sekä laatii ohjelman ja tekee periaatepäätöksen, joilla sitoudutaan poliittisesti kokeilujen edistämiseen.

Eduskunta edellyttää, että seuraavan hallitusohjelman keskeiseksi tavoitteeksi otetaan työelämän uudistaminen ja suomalaisten työllistyminen niin, että teema sisältää myös yrittäjyyden edistämisen, osatyökyvyn hyödyntämisen sekä sosiaaliturvan kehittämisen näitä tavoitteita tukevaan suuntaan. Toimenpiteissä on myös huomioitava varhaisen puuttumisen periaate: esimerkiksi oppimisvaikeudet ovat havaittavissa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työhön kiinnittymistä on tuettava erityisillä toimenpiteillä.

Eduskunta edellyttää, että hallitus edistää kaikessa toiminnassa kestävää kasvua, joka vauhdittaa taloutta samalla ratkaisten sosiaalisia ja ekologisia ongelmia. Tämä edellyttää esimerkiksi hallinnollisten esteiden karsimista, kokeiluhankkeita ja taloudellista ohjausta."

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme valtioneuvoston tulevaisuusselontekoa ja siitä laadittua mietintöä lausuntoineen. Selonteon tarkoituksena on kiinnittää huomiota kysymyksiin, jotka Suomen päivänpoliittisessa keskustelussa sekä päätöksenteossa jäävät liiaksi katveeseen. Vuoteen 2030 ulottuva tarkastelujänne on kohtuullisen lyhyt. Ennustamiseen liittyy aina epävarmuutta, ja tarkastelukulman pidentyessä tarkkuus vähenee entisestään. Liikkeelle kannattaa lähteä megatrendeistä, kuten ilmastonmuutoksesta, väestönkasvusta ja digitalisoitumisesta. Niitä vasten voimme peilata Suomen tulevia mahdollisuuksia ja uhkia.

Aluksi turvallisuudesta: Väestönkasvusta seuraa pahenevia ympäristö- ja ruokakriisejä, joita ilmastonmuutos ääri-ilmiöineen pahentaa. Väestövyöry Eurooppaan ja Suomeen on todellinen riski, jonka ensioireet ovat jo nähtävissä, varsinkin Etelä-Euroopassa. Hallitsematon muuttoliike, ylikansalliset ääriliikkeet ja hajoavat valtiot tarkoittavat terrorismia, ihmiskauppaa ja muita ei-toivottavia ilmiöitä. Suomen on syytä varautua epävakauden lisääntymiseen. Suomella on oltava uskottava puolustuskyky. Viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa osoittavat, että sotilaallisella voimankäytöllä uhkaaminen ja myös sotilaalliset aggressiot ovat todellisuutta myös Euroopassa. Päämääränä on muodostaa ennalta ehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle, kuten edustaja Kanervan johtaman parlamentaarisen selvitysryhmän tänään julkaistussa raportissa todetaan. Suomi ei selviä tehtävästä yksin. Puolustusyhteistyö on välttämätöntä, mutta se ei tuo kuitenkaan sotilaallisia turvatakuita. Nato-päätöksemme lykkääminen olisi väärä signaali: päätös Natoon pyrkimisestä on tehtävä seuraavalla vaalikaudella. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)

Arvoisa puhemies! Elintarviketuotannon huoltovarmuus on välttämätöntä. Maatalouteen ja elintarvikkeisiin liittyy merkittävä vientipotentiaali tulevina vuosikymmeninä.

Koulutukseen, tutkimukseen ja sivistykseen pohjautuu myös taloudellinen menestys. Tarvitsemme lisää henkistä mobiliteettia, kykyä mukautua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Opettajien jatko- ja täydennyskoulutusta on kehitettävä, ja koulutusvienti on mahdollistettava. Geneeriset taidot korostuvat tulevaisuudessa entisestään. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat esimerkiksi vuorovaikutustaidot, tiedon soveltaminen ja ajankäytön hallinta. Huomiota on kiinnitettävä myös myyntiosaamiseen.

Ja lopuksi, viimeisenä osiona, arvoisa puhemies, taloudesta: Vahva ja kilpailukykyinen talous turvaa työpaikat ja hyvinvointipalvelut. Yhteiskunnan tehtävä on luoda vakaa ja ennustettava infrastruktuuri yrittämiselle. Suomen taloudessa vallitsee valitettavasti henkinen näköalattomuus. Yrittäjyyden ja menestymisen tiellä olevaa normitusta on saatava kevennettyä. Yritystukijärjestelmä on arvioitava kokonaisuudessaan uudestaan. Selkeyttä ja läpinäkyvyyttä on saatava lisää, byrokratiaa sen sijaan vähemmän. Pienten yritysten halu kasvaa on palautettava. Jos kovasta työnteosta ja riskinotosta huolimatta menestymis- ja vaurastumismahdollisuutta ei nähdä, on toive uusien työpaikkojen synnystä epärealistinen. — Kiitos.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon arviointi tulevaisuusvaliokunnassa on ollut hyvin mielenkiintoinen prosessi. Jo se, että asianomainen valiokunta on aivan omanlaisensa, antaa erilaisen lähtökohdan valiokuntatyölle. Meidän pitäisi ymmärtää oma historiamme, hahmottaa tämän päivän keskeiset muutokset, nähdä kauas ja laajalle. Siinä sitä on haastetta kerrakseen, ja 5 minuutissa ei ehdi kuin vähän raapaista aihetta.

Ajankohta tulevaisuuden pohtimiselle on aina oikea, mutta nyt se on erityisen mielenkiintoista. Nopea teknologinen kehitys, globaalit ympäristöongelmat, kansainväliset kriisit ja läntisen maailman suhteellisen aseman heikkeneminen maailmantaloudessa luovat ennennäkemättömiä haasteita. Jo Karl Marx pohti aikoinaan, määritteleekö ihminen ympäristön vai ympäristö ihmisen.

Valiokunta on kiteyttänyt monta asiaa onnistuneesti, esimerkiksi sen, kestääkö hyvinvointiyhteiskunta. Jaostossa muokkasimme iskulauseen: "Jokaisella on oikeus ja velvollisuus olla hyödyksi." Lause sisältää voimakkaan arvolatauksen ja huomion siitä, että jokainen ihminen ollakseen ihminen kuuluu yhteisöön eikä yhteisössä voi olla pelkästään ottavana osapuolena, täytyy myös antaa muille voimiensa ja kykyjensä mukaan.

Me elämme työyhteiskunnassa, eikä se hetkessä mihinkään katoa. Työnteon muodot muuttuvat, mutta ensin täytyy synnyttää uutta arvoa, ennen kuin sitä voidaan jakaa. Perinteinen palkkatyö, yrittäjyys, kotityö ja työ kolmannella sektorilla synnyttävät aina uutta hyvinvointia. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen kannalta oleellista on kansantalouteen tehtyjen työtuntien kokonaismäärä ja työn tuottavuus. Siksi on välttämätöntä päivittää työn käsite vastaamaan tätä päivää. Yhdenjaksoinen, yhdessä työpaikassa nuoruudesta eläkeikään asti tehty työura on jo harvinainen. Pärjätäkseen täytyy olla valmis oppimaan koko ajan uutta ja hankkimaan useammankin ammatin ja koulutuksen. Se edellyttää, että kynnykset madaltuvat työn, perheen, koulutuksen ja vapaa-ajan välillä. Jos työntekijällä on autonomia oman työnsä suhteen, sellainen työntekijä on tuottavampi ja viihtyy työssään pidempään. Työuria jatketaan kaikkein tehokkaimmin niin, että kehitetään työelämän sisältöjä ja työnteon muotoja.

Arvoisa puhemies! Mietinnössä on nostettu voimakkaasti esille myös tasa-arvon ihanne. Mahdollisuuksien ja sukupuolten korkea tasa-arvo on keskeinen hyvinvointia selittävä tekijä. Se näkyy sekä aineellisessa, henkisessä että sosiaalisessa hyvinvoinnissa. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa alueet ja yksilöt voivat erilaistua omaehtoisesti. Silloin erilaistumisesta tulee vahvuus, alueet löytävät luontaiset vahvuutensa ja yksilöt omat voimavaransa. Jos mahdollisuuksien tasa-arvosta halutaan pitää kiinni ja vahvistaa luottamusta, on huolehdittava koulutuksen saatavuudesta, liikenneyhteyksistä tietoliikenneyhteydet mukaan lukien, osallistumismahdollisuuksista ja perusoikeuksista.

Valiokunta huomauttaa, aivan oikein, että demokratia ymmärretään Suomessa liian kapeasti. Alhaiselle äänestysaktiivisuudellekin on syynsä. Jos on aineellinen pääoma kasautuvaa, niin on myös sosiaalinen. Osallisuus edellyttää myös uusia toimintatapoja. Esimerkiksi joukkoistaminen on yksi tapa tuoda asiat ihmisen lähelle, ja sitä asianomainen jaosto on pilotoinut menestyksekkäästi. Myönteisten kokemusten johdosta joukkoistaminen ehdotetaan kirjattavaksi seuraavaan hallitusohjelmaan.

Arvoisa puhemies! Kun minä olen Suomen pohjoisin kansanedustaja, niin muutama sana arktisista asioista. Pohjoisten alueitten merkitys tulee entisestään kasvamaan sekä luonnonvarojen hyödyntämisessä että niiden suojelussa. Suomella ei ole varaa jäädä sivuun arktisten alueitten mahdollisuuksista ympäristöteknologiassa, laivanrakennuksessa, bio- ja metsätaloudessa sekä elintarviketuotannossa. Suomella on luontaista kasvupohjaa luoda uutta työtä ja toimeentuloa myös arktisilla alueilla.

Pohjoinen ulottuvuus antaa myös pontta uusien liikenneyhteyksien avaamiseksi. Uskon, että näen vielä sen ajan, jolloin Helsingin rautatieasemalla kuulutetaan pikajuna Helsingistä Murmanskiin lähteväksi. Ei olisi hienompaa matkailutuotetta kuin matkustaa junalla pohjolan valkeassa yössä Itämereltä Jäämerelle.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tosiasia, että nyt puhutaan tulevaisuudesta, vuodesta 2030. Tulevaisuutta tehdään täsmällisesti joka päivä, eli huomisen päätöksillä tai oikeastaan tämän päivän päätöksillä ruvetaan tekemään tulevaisuutta, niin että se olisi totta vuonna 2030.

Suomessa tuntuu olevan vähän niin ja myöskin tässä raportissa on sellainen juttu, että joku toinen tekee eikä tehdä niin kuin kunnolla itse niitä asioita. Hyvä esimerkki oli tänään tulevaisuusvaliokunnassa käyty keskustelu, jossa Tekesin edustaja ilmoitti, että USA:ssa on tiettyjä valtion virastoja, jotka on velvoitettu käyttämään 2,5 prosenttia budjetista ulkoisiin hankintoihin, erityisesti innovatiivisiin hankintoihin pk-yrityksiltä. Aika mielenkiintoinen näkökulma, eli on pakotettu katsomaan ja löytämään uutta omassa budjetissa. Olisiko tällainen mielenkiintoinen näkökulma, että voisi jopa määrätä, että on pakko yrittää löytää joitain uusia toimintatapoja perinteisille malleille, vaikka jopa tällaisilla säännöksillä, kuten USA:ssa on tehty?

Saara Karhu /sd/(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja tuossa esitteli tämän mietinnön erittäin kattavasti, ja oikeastaan nostaisin tässä kärkeen meidän pontemme, joista toivon, että ne todella luetaan huolella, ja toivottavasti ne vaikuttavat seuraavan hallitusohjelmaan, olivatpa sitä sitten mitkä puolueet hyvänsä tekemässä.

Lisäksi nostaisin esiin valiokunnan kovan huolen tulevista sukupolvista, jopa niin, että halusimme tarkemmin määritellyn muotoilun julkisesta palvelulupauksesta sekä nykyistä huomattavasti varhaisemmasta puuttumisesta oppimisvaikeuksiin ja syrjäytymiskäyttäytymisen kehittymiseen. Molemmat asiat ovat havaittavissa hyvin aikaisin, jo alle kouluikäisillä lapsilla.

Ja sitten nostan vielä esiin valiokunnan toiveen saada kansalaiset mukaan kehittämään kyberturvallisuudesta arkinen tietoyhteiskunnan kansalaistaito, joka pitää sisällään niin yhteiskunnalla kuin henkilöillä olevan kyvyn sietää ongelmia kyberturvallisuuden haaksirikoissa.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itsekin pitkäaikaisena jäsenenä kunnioitan kyllä tätä selontekoa ja sitä hirvittävää määrää, mitä tehdään työtä. Mutta toisaalta, kun nämä kohutut Himasen tutkimukset, jo se alkuperäinen ja sitten tämä viimeinen, ovat olleet olemassa, haluaisin, että keskityttäisiin tähän henkisempään ja psyykkisempään ja muunkaltaisempaan puoleen, että päästäisiin tosiaan... Tuntuu, että kun tämän pläjäyksen lukee ja katsoo, niin tämä on ihan utopiaa suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa tänä päivänä ja vielä näillä meiningeillä tulevaisuudessakin. Eli toivon, että ne, jotka nyt lukevat tätä, saisivat tästä tämän asiasisällön kyllä irti, tämä on tosi tiukkaa kamaa, ja asiantuntijat ovat olleet parhaita ja muuta, mutta se, mihin suomalaisen politiikan — ja toivoisin, että tämäkin olisi enemmän keskittynyt siihen — pitää tulevaisuudessa keskittyä, on se, mitä jopa hallituspuolueiden eräät ehdokkaat, (Puhemies koputtaa) eräät edustajat, erovuorossa olevat, sanoivat tuolla, että meidän nykyisen politiikan inhottavin piirre on se, että vääristellään jatkuvasti toisen sanomiset ja vastataan asiaan, joka ei kuulu asiaan. Eli vielä kerran: (Puhemies koputtaa) kun tämä selonteko keskittyisikin enemmän siihen, mikä yhdistäisi meitä tulevaisuudessa, ja kunnioittaisi kaikkea innovatiivisuutta ja luovuutta, niin olisin tyytyväinen, mutta nyt tämä on liian kovaa tekstiä tälle porukalle.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen huolissani tulevaisuudesta, koska tulen viettämään loppuelämäni siellä. Tämä selonteko ja myös mietintö ovat ihan hyviä asioita sisältäviä, mutta tämän hallituksen keskittämispolitiikka on tietysti arvostelun aihe.

On totta, että urbaaneissa keskuksissa syntyy innovaatioita, kun viisaat päät ovat yhdessä, mutta se ei ole koko kuva. On sekä että -trendi: tulevaisuusvaliokunnan asiantuntija Manuel Castells on kirjoittanut, että samaan aikaan on sekä keskittymisen että hajautumisen trendi. Hajautettua asumista voi säilyä energiatuotannon ja luonnonvarojen osalta, biotalous voi tuoda Suomeen uusia työpaikkoja, 3D-tulostusta voidaan tehdä yhtä hyvin Parkanossa ja tulostaa Intiassa. Hajautettua asumista puolustaa myös se, että kun Turun yliopisto teki tutkimuksen, niin nuorisosta suurin osa haluaisi asua maaseudulla, sopivan lähellä kaupunkia. Vain neljäsosa haluaa asua urbaanissa kaupungissa.

Miten tämä maakuntien kehittäminen näkyy, miten se näkyy hallituksen politiikassa, ja miten se näkyy asuntopolitiikassa? Ja onko itsetarkoitus, että työvoiman pitää liikkua koko ajan vain tänne pääkaupunkiseudulle päin? (Puhemies koputtaa) Voivatko ne työpaikat säilyä myös siellä maakunnissa?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lipponen esittelyssä toi hyvin sisältöä esille. Jollain lailla haluan tässä vielä kuitenkin keskustelun myötä haastaa sitä, kun kuvataan kovasti sitä, että opiskelijat voivat hakea tietoa, opettajaohjausta suunnataan siten, että kouluja ei välttämättä tarvittaisikaan. Kuitenkin haluan muistuttaa, että yksilö ei ole muovailuvahaa, jota voidaan koulutusvalintojen avulla vain ohjata johonkin. Meillä on erilaisia oppijoita. Tämmöinen kinesteettinen oppija ei ole kypsä semmoiseen omaehtoiseen tiedonhankintaan, vaikka kuinka innostettaisiin. Kun tekemällä oppii ja käsiään käyttämällä, niin ei vain voi tavallaan tulla siihen yhteen kasaan.

Toisena asiana: olisin toivonut, että tässä selkeämmin olisi otettu esille työn ja pääoman vastakkainasettelu, se, kuinka tässä tulevaisuudessa mahdollistetaan sosiaalisten ja yhteiskunnan voimavarojen ylläpitäminen.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta on mietinnössään yhtynyt monien asiantuntijoiden ja joidenkin lausuntovaliokuntien näkemykseen siitä, että selonteko jää aika lailla ilmaan, eli siinä jää aika epäselväksi, miten selonteossa esitettyihin, sinänsä hyviin tavoitteisiin on tarkoitus pyrkiä. Jos täältä mietinnöstä lainaan: "Mahdollistaminen ei tarkoita tekemättä jättämistä ja kantaaottamattomuutta. Myös mahdollistamiseen liittyy aktiivisia tekoja ja rohkeita päätöksiä."

Tässä valiokunnan mietinnössä on käyty läpi tukuittain erilaisia, ajoittain aika konkreettisiakin toimenpide-esityksiä siitä, miten näihin yhteisiin tavoitteisiin kestävästä kasvusta voidaan päätyä, ja aivan konkreettisesti valiokunnan yksi jaosto kokosi peräti kymmenen eri keskustelupaperia keinoista edistää kestävää kasvua. Aika moni niistä toimenpiteistä solahtaa joko teidän, ministeri Vapaavuori, tai teidän, ministeri Rinne, tontille ja julkisten hankintojen osalta myös ministeri Ihalaiselle. Kysyisinkin nyt ministereiltä: onko teillä mahdollisuutta tutustua näihin valiokunnan toimenpide-esityksiin kestävän kasvun edistämisestä?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteko, niin kuin tulevaisuusvaliokunnan mietintökin, sisältää hyvin vahvasti sen, että Suomen menestyksen perustana on vahva osaaminen, ja nämä, sekä mietintö että selonteko, sisältävät mielestäni myös erittäin tärkeän periaatteen, sen, että kaikilla tulee olla myös yhtäläiset mahdollisuudet osaamiseen.

Täällä jo aikaisemmin mainittiin, erityisesti Mustajärvi mainitsi, että hyvinvointiyhteiskunnassa on kysymys oikeuksista ja velvollisuuksista, että ne kuuluvat kaikille. Mutta erittäin tärkeänä valiokunta pitää juuri tätä osallisuutta: osallisuutta työn kautta, kaiken toiminnan kautta. Niinpä tässä valiokunta korostaa sitä, että hyvinvointiyhteiskuntaa kehitetään kumppanuusohjelmalla, joka tarkoittaa laajaa, syvää yhteistyötä, jossa autetaan alueita ja ihmisiä osallistumaan omien vahvuuksiensa ja tarpeidensa mukaan. Tässä tarvitaan sitä joukkoistamista ja yhteistyötä.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on tapahtunut varmaan pieni väärinymmärrys, sillä nythän ei tarkoiteta todellakaan, että tulevaisuusvaliokunta olisi niin radikaali, että me ehdottaisimme koulujen poistamista, ei toki. Tietoa vartenhan ei tarvitse mennä enää kouluun, vaan koulu on se paikka, missä analysoidaan, missä käsitellään, missä mietitään, missä rakennetaan uutta tietoa, että ne oppimisympäristöt ja se pedagogiikka tulisivat aivan uudella tavalla hyödynnetyiksi, jotta nuorilla, kun he menevät 15 vuoden päästä työelämään, olisi semmoiset taidot ja tiedot, että he pärjäävät siinä maailmassa. Me voimme kaikki katsoa vähän taaksepäin, 20 vuotta taaksepäin. Silloin ei ollut mitään älypuhelimia tai iPadeja, ja tänä päivänä me olemme jo aika täysin riippuvaisia näistä uusista teknologisista välineistä. Eli tätä haetaan tässä uudessa oppimisessa ja osaamisen päivittämisessä.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tänään syntyvä EU:n kansalainen elää yli 100-vuotiaaksi, opiskelee luultavasti alalla, jota ei ole vielä ollenkaan, ja teknologialla, josta me emme tiedä mitään. Meillä on tällä hetkellä tilanne, että 3D-tulostimilla pystytään jo printtaamaan taloja. Onko Suomi varautunut siihen, että joskus myös printataan taloja Suomessa ja rakennusmiehet eivät saa enää töitä? Onko Suomi varautunut siihen, että Google-autoilla ajetaan kohta ilman kuskia tuolla liikenteessä ja sitä kautta esimerkiksi taksikuskit ja joukkoliikennekuljettajat ovat ilman töitä? (Markku Rossi: No, entäs jääkiekko sitten?) Onko Suomi varautunut siihen, että tuleva kansalainen luultavasti tulee seitsemän kertaa uudelleen kouluttautumaan tulevaisuudessa? Nyt kun katsoo Suomen tilannetta, ict-sektori ja metsäteollisuus ovat tällä hetkellä ne veturit, jotka eivät tällä hetkellä toimi, ja Suomi ei ole ketterä. Miten te luulette, ministerit, että Suomi on jatkossa ketterä, jos me emme nytkään ole tällä hetkellä ketteriä?

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen suhteellisen tuore tulevaisuusvaliokunnan jäsen ja hyppäsin tähän vähän niin kuin liikkuvaan junaan. Aluksi olin hieman epäileväinen tästä Himasen tutkimusryhmän tuotoksesta, ja erityisesti kun siellä lanseerattiin tämä hyvän kehä, niin ihmettelin, mitä se oikein tarkoittaa ja mitä sillä haetaan. Sitten tein vähän kotiläksyjä ja havaitsin, että hyvän kehähän on alun perin ruotsalaisen Gunnar Myrdalin — hän oli hyvinvointitutkija, sosialidemokraatti ja, voi sanoa, hyvinvointivaltion arkkitehti — kehittämä teoria todella siitä, että kun yhdessä kannamme vastuuta ja panostamme sosiaaliseen hyvinvointiin, niin sitä kautta voi kansalaisten onnellisuus lisääntyä. Ja näin on myös tapahtunut, Suomihan on yksi maailman onnellisimmista kansoista.

Mutta onnellisuuden suurin uhka on nuorten syrjäytyminen, ja nyt valiokunta painottaa ponsissaan tätä varhaista puuttumista ja nuorisotakuun kehittämistä. Tässä on, työministeri Ihalainen, teille vahva selkänoja jatkaa työtä.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tulevaisuusvaliokunta on kuullut asiantuntijana lähes 150:tä asiantuntijaa tämän mietinnön laatimista varten. Olisin odottanut, että tässä mietinnössä olisi enemmän vastauksia siihen — kaikki me tiedämme sen — että Suomi-juna on ajamassa yhtä raidetta suoraan eteenpäin ja edessä on kallioseinämä. Ajamme täyttä vauhtia kallioseinämää kohti taloudellisesti, meillä on jo 100 miljardia velkaa. Olisin odottanut, että tulevaisuusvaliokunta selvittää, millä tavalla tästä liskusta selvitään. Ei ole vastauksia tullut.

Sitten edustaja Mustajärven kanssa olen samaa mieltä siitä, että pohjoisen, arktisen alueen rautatieyhteyksiä on parannettava. Niin sanottu Jäämeren rautatie on otettava vakavasti. Toivoisin, että kun turistijuna Helsingistä lähtee ja aloittaa matkanteon (Puhemies koputtaa) Inarista eteenpäin, niin konduktööri ilmoittaa, että seuraavaksi Kaamanen, Sevettijärvi, Näätämö ja Kirkkoniemi.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän meidän mietintömme on vastaus juuri siihen, kuinka luomme kestävää kasvua. Ja nyt minä voin perussuomalaisten ryhmälle kertoa, että olkaa ylpeitä, teidän edustajanne Ville Vähämäki on kehittänyt tämmöisen kuin teknologian kehityksen ennakointimallin, jolla olemme pystyneet tunnistamaan niitä teknologioita, jotka ovat vasta nousemassa, joihin kannattaisi investoida, kannattaisi mahdollistaa niistä sitä uutta hyvinvoinnin kasvualustaa Suomelle, työtä. Tämä on hyvin ainutlaatuinen ennakointimalli, mikä on rakennettu, ja siihen osallistui 300 ihmistä antamalla omaa työtään ilmaiseksi, että saatiin tämä ennakointimalli kehitettyä. Eli täällä on hyvin tärkeitä ja suorastaan radikaaleja ratkaisuja tähän meidän tämän päivän vähän jähmettyneeseen tilanteeseen.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joudun olemaan vähän eri mieltä edustaja Kettusen kanssa tästä valiokunnan mietinnön luonteesta. Sehän kattaa aika paljon aika konkreettisiakin toimenpiteitä, joilla pyritään uudistamaan meidän yhteiskuntamme yleisiä menettelytapoja, jotta olemme notkeampia ja pystymme paremmin vastaamaan haasteisiin, toisaalta sitten se sektoreittain tai aloittain pohtii vaikka sitä, miten suomalaista osaamista voidaan kehittää, miten me voimme saada yrittäjyyteen vauhtia ja niin edelleen. Mutta on toki totta, että tämä yksi mietintö ei ihan kaikkia hyviä ajatuksiamme sisällä, vaan valiokunta on tuottanut menneiden kolmen vuoden aikana koko joukon laajempia raportteja, ja jos edustaja Kettusella on tilaisuus, niin niihin kannattaa tutustua. Sieltä löytyy lisää hyviä ajatuksia siitä, miten tämä kallioseinään puuskuttava juna voidaan jotenkin ohjata kestävämmille raiteille.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen samaa mieltä edellisten puhujien kanssa siitä, että edustaja Kettusen on syytä katsoa niitä muutamia jo konkreettisia esityksiä, mitä täällä on.

Yksi esityshän liittyy juuri biotalouteen, sen vahvistamiseen, koska on ajateltu, että siellä voi jopa 100 000 uutta työpaikkaa tulla. Siellä on tehty myöskin tutkimuksellisia ehdotuksia.

Toinen liittyy tähän kokeiluyhteiskuntaan. Olemme liian varovaisia kokeilemaan kaikkea uutta, ja siihen liittyy esimerkiksi tämä keskustelu, paljonko julkisten hankintojen pitäisi tehdä uutta verrattuna siihen vanhaan.

Kolmas liittyy edustaja Lipposen jo esille tuomaan uuteen kouluun. Se voi olla aivan erilainen kuin nykyinen koulu. Meillä on myöskin tällaista vähän vanhakantaista näkökulmaa täällä, kun taas tietyt muut maat tekevät jo uudella tavalla, on enempi kokemusperäistä oppimista ja vastaavaa. Niistä meidän pitäisi ottaa mallia. Meidän ei pidä pysähtyä paikalleen, vaikka meillä onkin hyvä koulujärjestelmä.

Hyvin konkreettisia asioita.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä on hyvä mietintö ja hyvin esitelty. Tässä on käsitelty kyllä myös demokratian, politiikan ja talouden välisiä suhteita, mielenkiintoisella tavalla, todettu, että politiikan instituutiot ovat aika voimattomia tässä tilanteessa ja että isot toimijat tahtovat jyllätä yli politiikan.

Sitten täällä on sellainen mielenkiintoinen esitys, että pitäisi asettaa parlamentaarinen komitea muun muassa katsomaan, pohtimaan yhteiskuntasopimuksen vahvistamista, siis yhteiskuntasopimuksen — se on mielenkiintoinen sana. No, meillähän on nyt käynnistetty parlamentaarista valmistelua selvittelemään turvallisuuspolitiikkaa ja viime hetkellä myös puolustusta, vähän kuntakentässä ja sote-kentässäkin on sellaista, mutta että oikein yhteiskuntasopimus. Tämä liittyy tähän edustaja Kettusen äskeiseen sanomaan, että juna jyskyttää kohti kiviseinää. Kyllä ne ovat ne talouden ja teollisuuden ja energian asiat, kyllä se on se iso juttu, joka ratkaisee, mihin tämä Suomi oikein lopulta menee, meneekö se kiviseinään vai kestävää latua, ja iso suunta on nimenomaan se. Mitä tämä yhteiskuntasopimus oikein tarkoittaa tässä yhteydessä sanottuna?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi otti pari teemaa ja puhui niistä, yksilön mahdollisuuksista, oikeuksista ja velvollisuuksista, ja sitten samasta, mistä valtiovarainministeri Rinne on usein puhunut, taloudellisen painopisteen siirtymisestä muualle kuin missä se nyt on. Kuuntelin tuossa pari päivää sitten amerikkalaista professoria, joka käytti ilmaisua PIN-koodi. PIN-koodi on tänä päivänä 1114, ja se tarkoittaa sitä, että miljardi Euroopassa, miljardi Amerikassa, miljardi Afrikassa ja 4 miljardia Aasiassa. Lyhyessä ajassa, samana aikavälinä kuin mitä tämä selonteko koskee, PIN-koodi onkin 1127, elikkä 2 miljardia Afrikassa, 7 Aasiassa. Mitä se tarkoittaa? Se ei ole pelkästään teknologista kilpailua, pärjääkö tämä länsimainen maailma siinä, se on myöskin kulttuurikysymys, ja siihen liittyy tämä ajatus siitä, mikä on yksilön vastuu, mikä on perheen vastuu, mikä on rooli. Vasemmistolaisena uskallan jopa todeta, että meidän on uskallettava puhua enemmän kansalaisten kodista kuin kansankodista.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miltä Suomen tulevaisuus tulee näyttämään? En ainakaan usko, että se niin synkältä näyttäisi kuin mitä edustaja Kettunen tässä maalasi, mutta haasteita meillä riittää. Voimme kysyä, miten me voimme saavuttaa kestävää kasvua ja parantaa kilpailukykyä tilanteessa, jossa maailma pienenee ja jossa tavarat yhä helpommin ja nopeammin siirtyvät maasta toiseen.

Yksi asia on varma: kestävän kasvun saavuttaminen edellyttää, että me saamme lisää yrityksiä Suomeen, enemmän ihmisiä, jotka ovat valmiit kantamaan vastuuta ja riskejä. Yrittäjyyskasvatus on tässä mielessä niin merkittävässä asemassa, että sitä pitää tarjota koko kansakunnalle, ei vain niille, joilla on yrittäjiä lähipiirissä. Siksi minun mielestäni yrittäjyyskasvatukselle on varattava peruskoulun yläluokkien opetuksessa ja toisella asteella tuntikehyksestä tilaa ja kasvatuksen on sisällettävä aitoa yrittäjähenkeä välittäviä harjoituksia.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luen suoran lainauksen täältä valiokunnan mietinnöstä: "Älyttömät normit / turhat esteet on purettava — valtio mahdollistaa eikä vain käske ja kiellä." Ihan kysyn ministereiltä, mitä te arvioitte: kun tämä on hyvin pitkälle asennekysymys sekä keskushallinnossa että tuolla maakunnissa, niin millä tavalla näitä asenteita pystytään muuttamaan siihen suuntaan, että ne ovat ikään kuin auttavia ja yritysten toimintaa edistäviä eivätkä kieltäviä? Tämä on iso henkinen kysymys.

Toinen kysymys kuuluu: pitäisikö joka valiokunnan mietintöön, ikään kuin sen loppuosaan, lisätä jonkunmoinen arvio siitä, mitä lakimuutos aiheuttaa resursseissa ja mitä se aiheuttaa viranomaisten työssä, lisääkö se sitä vai vähentääkö, ja mitkä niiden yritysvaikutukset ovat? Aina tulisi mietinnön loppuun tämmöinen osio ja me tietäisimme vähän, mihin suuntaan hallituksen esityksen arvioidaan menevän.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilahduin, kun tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Päivi Lipponen otti esittelypuheenvuorossaan esiin myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja puhui nimenomaan tulevista haasteista. Teknologia on nähtävä sosiaali- ja terveydenhuollossa laajana järjestelmänä, joka sisältää niin tutkimusta, suunnittelua kuin käyttöä. On äärettömän tärkeää, että terveydenhuollon järjestelmät ovat luotettavia, turvallisia ja niiden käytössä kunnioitetaan ja suojataan ihmisten oikeuksia ja valinnanvapautta. Tietysti terveydenhuollon alalla teknologian kehitys on paljon muutakin kuin it-teknologiaa. Muun muassa Helsingissä Koskelan sairaalassa on jo robottihoitaja, joka rientää iloisena aamulla herättelemään ikäihmisiä ja toivottaa hyvää huomenta. (Naurua)

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja otti omassa puheenvuorossaan esille nuoret ja syrjäytymisen, ne ongelmat, mitkä siirtyvät sukupolvelta toiselle, ja sen, että nyt siirryttäisiin ennaltaehkäisyyn. Olen pohtinut tätä hyvin paljon tarkastusvaliokunnassa, jossa olemme käsitelleet nuorten syrjäytymisen ehkäisyä hyvin pitkään ja kuulleet lukuisia asiantuntijoita siellä. Nyt kun olen nähnyt, että muutkin valiokunnat ovat ottaneet kantaa tähän syrjäytymisongelmaan, ja kun mietitään, kuinka paljon ollaan saatu aikaiseksi erilaisia mietintöjä, lausuntoja, asiantuntijakertomuksia syrjäytymisongelmasta, niin tuntuu vain, että asiat ratkaistaan tai pyritään ratkaisemaan paperilla mutta konkretia puuttuu. Eli se, kuinka yhteiskunta kuntatasolla pystyy tukemaan näitä köyhiä lapsiperheitä, jotta he selviytyvät arjen haasteista omatoimisesti tai pienellä avulla, on se keskeinen asia: miten me saamme rahaa näille perheille, jotta he pystyvät itse selviytymään ongelmistaan.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin on syytä todeta, että valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Lipposen innostavalla, motivoivalla ja asiantuntevalla johdolla valiokunnan painoarvo kansallisessa ja kansainvälisessä tulevaisuuskeskustelussa on vahvistunut.

Puhemies! Kun nykyisen hallituksen eväät on valitettavasti syöty, niin on aivan oikein ja välttämätöntä, että katsetta kiinnitetään tulevaisuuteen, uuden hallituksen ohjelmaan ja niihin uusiin ratkaisuihin, joita tarvitaan. Minun mielestäni nämä tulevaisuusvaliokunnan viisi kannanottoa voisivat muodostaa tärkeän pohjan uuden hallituksen ohjelman sisällössä, ja sen takia on tärkeää, että jokainen puolue ottaisi näitä tavoitteita omiin ohjelmiinsa. Sillä varmistetaan, että uuden hallituksen ohjelma on uudistumishenkinen, toimenpiteitä sisältävä, sellainen, jolla Suomi selviytyy ja Suomi menestyy jatkossa. Tämä on välttämätöntä, kun meillä on nyt pohjana yksimielinen mietintö, jossa on kuultu, niin kuin täällä todettiin, erittäin paljon asiantuntijoita, tehty valtavan paljon työtä tämän yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen. Eli tämä suosituksena mutta myöskin vahvana vetoomuksena kaikkien puolueitten ohjelmia kirjoittaville henkilöille.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni nämä kolme suurta haastetta, jotka selonteon pohjalla ovat — taloudellinen kestävyys, hyvinvoinnillinen kestävyys ja ekologinen kestävyys kaiken kaikkiaan — ovat hyvin siivittäneet valiokuntaa tässä mietinnön tekemisessä. Nämä ehdotukset työelämän uudistamisesta ja työllistymisestä ja niiden vahvaksi teemaksi ottaminen seuraavassa hallitusohjelmassa on äärimmäisen tärkeää ja merkittävää.

Mutta oikeastaan olisin kysynyt valiokunnan puheenjohtajalta — kun toteatte myös täällä mietinnössä, että hyvinvointiyhteiskunta määritellään oikeuksien ja velvollisuuksien sekä osallisuuden kautta, ja toteatte ja ehdotatte, että kehitettäisiin tällainen kumppanuusohjelma — eikö myös pitäisi määritellä tämä hyvinvointiyhteiskunta uudella tavalla, peilaten juuri näihin kolmeen suureen haasteeseen, jotka meillä on. Sitä jäin hieman kaipaamaan. Olisin kysynyt: käsittelittekö tätä hyvinvointiyhteiskunnan määrittelemistä?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin ilahtunut tästä mietinnöstä ja muun muassa siitä myös, että hallitus on lähettänyt avainministerinsä tänne paikalle seuraamaan keskustelua.

Minusta täällä edustaja Lipponen kiinnitti huomiota tähän järjenkäytön alisuorittamiseen, mikä Suomessa on tällä hetkellä menossa, ja se on kyllä valitettava tosiasia. Se näkyy kaikkialla yhteiskunnassa ja ehkä myös täällä eduskunnassa ja ainakin tuolla toimittajien lehterillä, koska heillä ei ole tähän asiaan kovin paljon mielenkiintoa.

Minusta nämä sähköautot, älyliikenne, digitaaliset palvelut, virtuaali-Suomi, yliopistojen ja korkeakoulujen mukaanottaminen, tiedestrategia, biotalous ja koulutus yleensä ovat tärkeitä asioita, jotka tässä mietinnössä on oivallisella tavalla tuotu esiin. Olisinkin ministereiltä kysynyt: mitä näille asioille — esimerkiksi juuri sähköautot, älyliikenne ja sitten nämä digitaaliset palvelut — nyt tällä hetkellä valtion byrokratiassa kuuluu?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on totta, että tulevaisuus meitä odottaa ja meidän on kehiteltävä kaikkea tähän. Haluaisin lähinnä maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuman johdosta biotalouden puolelta sanoa, että näen itsekin sen, että se on meille tulevaisuutta, ja tässä biotalousstrategiassa tavoitteena on nostaa biotaloutemme tuotosta 100 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä ja luoda 100 000 uutta työpaikkaa. Niitä me todella tarvitsemme. Samoin täällä mainitaan erittäin vahvasti myös elintarviketuotantomme, ja tätä kautta on mahdollisuus, kun meillä on olemassa tämä tuotanto, myös synnyttää uutta työtä. Ja loisin vielä tähän sitten uuden asian, mikä on suomalaiset marjat. Se on meille mahdollisuus sillä tavalla ja ennen kaikkea arktiset marjat, niitä ei ole missään muualla päin. Näitä kaikkia visioita pitäisi kehittää ja tätä kautta luoda meille sitä uutta tulevaisuutta ja myös vientituotteita.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi hallituksen puolelta kiittää tulevaisuusvaliokuntaa ja sen reipasta puheenjohtajaa hyvin tehdystä työstä. Mietinnössä on paljon hyviä huomioita, ja niihin voin pääosin yhtyä.

Ehkä ainoa asia, josta rohkenen olla yleisellä tasolla jonkun verran eri mieltä, myös tämän keskustelun kanssa, liittyy tähän kritiikkiin konkretian puutteesta. Muistan, että kun tätä selontekoa esittelin eduskunnalle vajaa vuosi sitten, totesin kutakuinkin niin, että tänne eduskuntaan tuodaan noin tuhat konkreettista esitystä vaalikaudessa ja meillä pitäisi olla mahdollisuus käydä yksi keskustelu hieman yleisemmällä tasolla ilman että mennään yksityiskohtiin, varsinkin silloin, kun puhutaan niin merkittävästä asiasta kuin kansakunnan tulevaisuus.

Tulevaisuusselontekomenettelyhän on globaalisti ainutlaatuinen, tulevaisuusvaliokunta on ainutlaatuinen asia. Tämä on instituutio, jota kannattaisi ja pitäisi pyrkiä hyödyntämään oikealla tavalla, siten että katajaisen kansan tulevaisuudenkysymyksistä käydään yleisemmällä tasolla pikkasen älyllisempää, syvällisempää keskustelua ilman että jumiudutaan semmoiseen perinteiseen poliittiseen vänkäykseen joistakin yksityiskohdista, joista aina sitä syntyy, ja minusta tässä on onnistuttu kohtuullisen hyvin.

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeata, tai niin kuin sanotaan, ennustaminen on vaikeata, varsinkin tulevaisuuden. Silti siihen kannattaa panostaa ja ennen kaikkea tähän niin sanottuun tulevaisuuden ennakointiin. Pörssikurssienkin osalta sanotaan, että mennyt menestys ei ole tae tulevasta, ja sama koskee kansakuntia. Meillä on huolestuttavan paljon merkkejä tällä hetkellä ilmassa siitä, että tällä kansakunnalla ei mene hyvin ja että meidän tulevaisuus ei näytä yhtä auvoisalta kuin se näytti joitakin vuosia sitten, ja sen takia — jos joskus, niin juuri nyt — kannattaa pysähtyä näitten perimmäisten kysymysten äärelle.

Olen tyytyväinen näihin valiokunnan ponsiin. Täällä edustaja Rantakangas vinoili jotakin hallituksesta ja sen jälkeen kehui näitä ponsia. Todettakoon nyt, että tässä ensimmäisessä todetaan, että eduskunta yhtyy selonteon kannanottoihin ja linjauksiin, niin että ei se hallitus nyt ihan kelvoton tässä sitten ilmeisesti ole ollut, kun valiokunta tällä linjauksella aloittaa.

Mutta erityisen iloinen olen tästä valiokunnan ponnesta, joka liittyy uuden kansallisen ennakointimallin toimeenpanon kiirehtimiseen. Sekin on globaalisti ainutlaatuinen harjoitus, se on erittäin vaikea harjoitus, mutta uskon, että siinä voimme olla jopa maailmanlaajuisesti edelläkävijä, jos pystymme tätä jollain lailla viemään eteenpäin, ja siinä tarvitaan laajaa kansallista, yhteistä sitoutumista.

Kuten on moneen kertaan todettu, valtiovalta ei voi valita voittajia. Olen tismalleen samaa mieltä edustaja Wallinheimon kanssa siitä, että emme me tiedä edes, millä teknologioilla näitä asioita tulevaisuudessa tehdään. Kuulun itse siihen ikäluokkaan, joka on tullut työelämään ennen kuin oli kännyköitä, internetiä, puhumattakaan Googlesta ja Facebookista ja muista, jotka mullistavat tätä maailmaa ja todennäköisesti tulevaisuudessa mullistavat vielä enemmän kuin nyt. Mutta silti me voimme tehdä joitakin valistuneita arvauksia, painopistevalintoja aihealueista, koska todennäköisesti meillä on enemmän saavutettavaa kuin joillakin muilla mailla, ja kuten täällä on moneen kertaan todettu, biotalous, cleantech, digitalisaatio ovat sellaisia aloja.

Haluaisin tässä myös yhtyä edustaja Mustajärven yhteen huomioon, huomioon siitä, että meidän pitää hakea sen tyyppisiä pysyviä vahvuuksia, ettei niitä voi ottaa meiltä pois. Niitä ovat sellaiset, jotka liittyvät muun muassa meidän luonnonvaroihin, ilmastoon tai maantieteeseen, ja näistä ainakin ilmasto ja maantiede ovat asioita, jotka korostavat tämän arktisen ulottuvuuden merkitystä, ja uskon, että siinä on valtava määrä potentiaalia tälle kansakunnalle.

Tässä selonteossa on muutamia kantavia viestejä, jotka haluaisin vielä lopuksi toistaa:

Ensimmäinen on se, että emme voi vastata hyvinvointilupauksistamme, määritellään ne miten tahansa, ilman kasvua, jolle toki pitää asettaa tietyt reunaehdot. Ja minun mielestäni on hienoa, että eduskunta käsittääkseni nyt hyvin yksimielisesti hyväksyy tämän peruslinjauksen, joka ei ole kaikkina aikoina ollut poliittisessa keskustelussa niin itsestäänselvyys.

Toinen on se, että kyllä vaikeasti ennakoitavassa maailmassa, missä tosiaankaan emme tiedä tulevaisuudesta paljoakaan, emme edes, mitä teknologioita käytetään, varsinkin pienen kansakunnan kaikkein paras henkivakuutus on panostaa mahdollisimman paljon koulutukseen ja osaamiseen. Kyllä se antaa parhaat eväät sitten kuitenkin luovia siellä tulevaisuudessa maailmassa, jota emme pysty parhaalla tahdollakaan ennakoimaan.

Kolmas keskeinen huomio on se, mikä nyt on tässä keskustelussa tullut monta kertaa esiin: meidän pitäisi uskaltaa pikkasen enemmän kokeilla, pikkasen enemmän ravistella, yrittää erilaisia juttuja silläkin uhalla, että välillä epäonnistutaan. Olen erityisen iloinen siitä, että tämä kokeilukulttuuri, joka tässä selonteossa on vahvasti esillä, on nyt myös tässä eduskuntakeskustelussa saanut vahvan sijan.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan kiittää tulevaisuusvaliokuntaa tehdystä hyvästä työstä, ja totean, että siellä on tärkeä erityisesti se korostus, joka liittyy kestävään kasvuun ja sen merkitykseen tulevaisuudessa. Tarvitaan entistä rohkeampaa tuotantorakenteen uudistumista tukevaa politiikkaa ja uusiin mahdollisuuksiin tarttumista. Tätä voidaan, niin kuin ministeri Vapaavuori totesi, viedä eteenpäin kokeiluilla, piloteilla, erilaisilla uusilla avauksilla, kotimaisilla vertailulaitoksilla.

Minusta on hienoa, että tulevaisuusvaliokunta ehdottaa, että laaditaan ohjelma, jossa sitoudutaan valtioneuvoston periaatepäätöksellä poliittisten kokeilujen edistämiseen. Sitä kautta muutetaan asenneilmastoa suomalaisessa yhteiskunnassa ja vahvistetaan tätä peräänkuulutettua virkamieskoneistonkin halua kokeilla uusia asioita ja sitä kautta muuttaa tulevaisuutta paremmaksi. Meidän tarvitsee käynnistää jonkinnäköinen kansallisen ennakoinnin toimintamallin kehittämistyö.

Minun mielestäni on myöskin hyvä todeta se, että valiokunta korostaa sitä, että alueellista ennakointiverkostoa otetaan mukaan ja osallistetaan tämän kansallisen ennakoinnin toimintamallin kehittämiseen. Tätä kautta me löydämme semmoisia vahvuuksia, joilla päästään tulevaisuuteen.

Minun mielestäni tämä yhteiskunnallinen ilmapiiri, niin kuin valiokunta korostaa, on avainasemassa. Me tarvitsemme nykyistä innostuneempaa, myönteisempää ja kokeilevampaa sekä yritteliäämpää ilmapiiriä ja suhtautumista suomalaisessa yhteiskunnassa.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministereitä kannustavista sanoista ja yhteisen vision jakamisesta. Ministeri Vapaavuorelle sanon, että konkretiaahan tässä meidän mietinnössämme on se, että tässä eripuran keskellä hallituspuolueet ja oppositiopuolueet ovat yhdessä hyvässä hengessä, ilolla ja innostuksella tehneet vision, kuinka me päädymme 2030 siihen, että meillä on kestävää kasvua, joka tuo hyvinvointia ja pitää yllä näitä meille tärkeitä arvoja, jotka sitten konkretisoituvat hyvinvointiyhteiskunnan muodossa. Se on minun mielestäni hyvin tärkeätä. Nyt me olemme yhdessä voineet valiokunnassa kuulla asiantuntijoita, käyttää satojen ihmisten, varmaan tuhansien ihmisten, osaamista ja osoittaneet ne systeemiset muutokset, joita me tarvitsemme, jotta tästä kestävästä kasvusta tulisi totta.

Tässä edustajat Urpalainen ja Kääriäinen hiukkasen just kritisoivat. Yritän sanoa sitä, että edustaja Sipilä ja varapuheenjohtaja Tynkkynen valiokunnassamme tekivät tämän kestävän kasvun raportin, jossa nostettiin näitä erilaisia teknologioita ja askelmerkkejä siihen liittyen, mitkä ovat ne alat, ja sitten myös edustaja Vähämäki teki tämän mallin, jolla me pystymme nämä uudet teknologiat nostamaan, eli kuinka me rakennamme sitä edelläkävijyyttä.

Mutta tämä kestävä kasvu ei onnistu, jos me emme muuta valtion tasolla asioita, jos me emme muuta hallinnon tasolla, jos me emme päivitä uudella tavalla osaamista. Eli kestävään kasvuun meno vaatii aikamoisen uudenlaisen asenteen ja uudenlaisen ympäristön, jossa me pystymme toimimaan. Mutta ennen kaikkea, mitä minä haluan korostaa, suomalainen vahvuus on juuri tämä meidän yhdessä tekeminen, osallistaminen. Nyt Suomi eriytyy hyvin vahvasti, ja sen takia me tarvitsemme yhteiskuntasopimusta tai muuta siinä, kuinka me pystymme parantamaan demokratiaan osallistumista ja kuinka me tuomme ihmisille sen tunteen, että me kaikki olemme merkityksellisiä. Jokaisen osaamista tarvitaan tässä isossa haasteessa ja tämän ongelman voittamisessa.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Annan kyllä suuren arvon tälle mietinnölle. Tässä edustaja Lipponen sanoi juuri sen sanan, johonka aion nyt puuttua, nimittäin tämän "asenteen". Tulevaisuuden tekevät ihmiset. Siis me teemme tänään valintoja ja tekoja, joilla luodaan 30-luvulle mutta monen, monen vuosikymmenen päähän siitä eteenpäin uutta Suomea. Ja Suomi tarvitsee todellakin nyt uutta asennetta. Meidän arvomme ja meidän asenteemme ovat luoneet tämän Suomen, missä me nyt olemme, ja jotkut sanovat, että me olemme ajamassa päin seinää. Elikkä kun me ajattelemme nyt tulevaisuutta, niin se ratkaisee, miten me kasvatamme nuorisomme, lapsemme. Jonkinlaista huoneentaulua olisin odottanut tästä mietinnöstä. Itselleni tuli nimittäin mieleen sellaisia huoneentauluja lapsuudesta kuin "Ahkeruus on ilomme", "Työ tekijäänsä neuvoo", "Rehellisyys maan perii". Tällä asenteella kun poliitikot tekevät työtä ja kaikki muutkin suomalaiset tekevät työtä, niin silloin voidaan luoda sitä uutta Suomea, jota tässä mietinnössä visioidaan.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta on tehnyt hyvää työtä, täytyy myöntää, ja kiitos puheenjohtaja Lipposelle, että hän huomioi myös edustaja Vähämäen hienon osuuden valiokuntatyöskentelyssä.

Se, mitä olisin toivonut enemmän käsiteltävän tässä selonteossa, on liikkumattomuuden suuri haaste tulevaisuudessa. Siihen tarvitaan jokaisen mielipidettä, visioita, kuinka me sen liikkumattomuuden kimppuun kävisimme, koska sitten ei ole näitä kasvun tekijöitä, jos ihmiset eivät ole kunnossa. Se ainakin oli yksi asia, mitä olisi halunnut vähän lisää tähän selontekoon. Mutta toivon, että huomioimme sen tulevaisuudessa.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Usein kun puhumme tulevaisuudesta, niin näemme sen erilaisina teknologioina ja mietimme, miten teknologia muuttuu — tiedämme omasta elämänkokemuksestamme, että se muuttuu aika vinhaa vauhtia nykyään. Mutta vähemmän puhutaan siitä, mitkä ovat niitä pysyviä taitoja, joita ihmiset koulustakin tarvitsevat: vuorovaikutustaitoja, kulttuurista osaamista, oma-aloitteisuutta, nykyään itsensä työllistämistä, myöskin tietynlaista sitkeyttä, jota tarvitaan kaikkien teknologioiden oloissa. Edustaja Lipponen hyvin puhui siitä, mitä vaatimuksia koululaitokselle tulee, kun ajatellaan tulevaisuutta. Koulupudokkuus, syrjäytyminen — kaikki nämä — ovat erittäin suuria ongelmia tänä päivänä, ja niihin on hyvä kiinnittää huomiota. Kaikkien teknologioiden oloissa tarvitaan toimenpiteitä näissä asioissa.

Sitten olisin vielä kiinnittänyt huomiota tuohon kansallisen ennakoinnin toimintamalliin, joka oli vähän paperinmakuinen ja byrokraattinen, kun sitä tästä luki, ehkä siltä osin, että meillä on syntynyt paljon think tankeja, paljon yksityistä toimintaa tälle sektorille, on paljon yliopistotutkijoita ja muita, joiden pitäisi olla hyvin aktiivisesti mukana tässä. Valtio ei voi omaa tulevaisuuttaan yksin suunnitella virkamiesvoimin, vaan tarvitaan myöskin näitä yksityisiä toimijoita ja uusia innovaattoreita.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen siihen, että kestävä kasvu, ajatellen resurssitehokkuutta, energiatehokkuutta, uusiutuvaa teknologiaa, on otettu keskiöön tässä tulevaisuusselonteossa, myöskin digitaalinen teknologia. Mutta pitää muistaa myöskin se, että tällaiset uudet teknologiat kuin esimeriksi digiteknologia monin osin vähentävät työtä, kun ne otetaan käyttöön olemassa olevissa teollisuusprosesseissa.

Kysymys kuuluukin: Miten me rahoitamme tämän tulevan hyvinvointiyhteiskunnan? Miten mahdollistamme sen, että työtä ja arvokasta työtä, sitä työtä, mitä ihmiset haluavat tehdä, on myös tulevaisuudessa? Silloin meidän täytyy myöskin näihin aineettomiin asioihin kiinnittää huomiota ja myöskin siihen, että hyvinvointiyhteiskunnalla on maksajia. Sen takia myös nämä globaalit veronkiertosysteemit pitää saada tukittua. Meidän täytyy nähdä, että myös meidän hyvinvointimme on kiinni niistä globaaleista ratkaisuista, mitä kykenemme niin Euroopan unionissa kuin Euroopan unioni sitten muilla globaaleilla tantereilla kykenee tekemään.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on varmasti paljon ihan hyvää.

Ministerin kanssa olen yleensä aika monista asioista samaa mieltä, mutta nyt minun täytyy sanoa jo aikaisempien esiintymisten ja myöskin tässä nyt käydyn keskustelun perusteella, että yksi asia ei näköjään tule tässä hallituksessa noteeratuksi niin kuin toivoisin. Se on se jättisuuri huoli, minkä koin jo edellisessä tehtävässä mutta mikä kaiken aikaa kasvaa, mikä liittyy käsitteeseen innovaatiovuoto. Se suomeksi tarkoittaa sitä, että me verovaroin tässä maassa rakennamme osaamispotentiaalia, koulutuksellisen osaamisen, perustutkimuksen potentiaalia, mutta sen jälkeen tämä verovaroin rakennettu osaamispotentiaali meiltä vuotaa entistä kovempaa tahtia Suomesta ulos. Ja kun se vuotaa ulos, niistä panostuksista, mitä osaamispotentiaalin synnyttämiseen on laitettu, vaikka niistä pitäisi syntyä ennen pitkää verotuloja, niitä ei synny tässä maassa, vaan ne menevät jonnekin muualle.

Sen generaation vahvistaminen, jolla se osaaminen muutetaan uusiksi innovaatioiksi, jotka voidaan tuotteistaa, kaupallistaa, viedä markkinoille ja viedä maailmalle, ei pelaa. Ja sitä erittäin merkittävästi heikentää se totuus, että hallitus leikkaa myös julkisia varoja juuri tästä kohdasta, tästä generaation kohdasta, ja mitä enemmän leikkaa, sitä vaikeammaksi käy.

Samaan aikaan EU:n rahoilla me rahoitamme esimerkiksi Puolaa. Me annamme 10 miljardia euroa Puolalle, että Puola pystyy niillä rahoilla houkuttelemaan sitä osaamista, investoimaan sinne Puolaan, puhumattakaan mitä Intia, mitä Kiina on meille. (Puhemies koputtaa) Tämä on mielestäni suuri haaste meille.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pidän erittäin hyvänä selonteon tavoitteita tulevaisuuden teknologian kehittämiseksi siten, että yritykset ja julkinen valta yhdessä käyttäisivät 4 prosenttia kansantuotteesta niiden kehittämiseksi. Itse asiassa tämä on sama lääke, millä 90-luvulla nostettiin Suomi suosta. Tavoite on myös hyvää kansainvälistä tasoa, ja se muokkaa yhteiskuntaa. Tavoitteena tulee silti olla, että tämä teknologia on rengin asemassa.

Mietinnössä on hyviä tavoitteita myös yrittäjyyden kasvattamiseksi ja sosiaaliturvan parantamiseksi. Toivonkin, että tulevaisuudessa saataisiin myös yrittäjän perheenjäsenet samanarvoisiksi muun yhteiskunnan kanssa.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailma muuttuu, muutummeko mukana ja pärjäämmekö kehityksessä, näitä ajatuksia varmasti tätä selontekoa lukiessa tulee ja onkin siellä mainittu. Pärjääminen on kiitettävästi nostettu myös koulutuksen teemaksi, ja voi ajatella tulevaisuuden kannalta, että se jos mikä on tärkeää, että katsomme, millä tulevaisuudessa pärjätään, koska taidot, joita tulevaisuuden työelämässä tai elämässä yleensäkin tarvitaan, ovat hyvinkin erilaisia kuin mitä esimerkiksi kymmenen vuotta sitten on tarvittu. Koulun pitää luonnollisesti tarjota mahdollisuuksia jokaisen kokea ja käyttää omia vahvuuksiaan ja lahjakkuuksiaan. Olen sitä mieltä, että meissä jokaisessa on jotakin lahjakkuuden lajia, ja se on se aines, mikä pitää koulutuksessa saada meistä kaikista, meidän tulevista oppijoista ja nykyisistä oppijoista, käyttöön. Mielestäni meidän pitäisi pystyä luomaan — täällä puhuttiin koulun muuttamisesta ja koulutuksen muuttamisesta myös radikaalisti — luovan oppimisen malli, joka mahdollistaisi jokaiselle tasavertaiset mahdollisuudet ottaa se oma voimavara käyttöön kaikessa oppimisessa. Siinä on haastetta tulevaisuuden koululle.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun mietimme tulevaisuutta, minusta yksi tärkeä kysymys meidän pitää esittää toisillemme ja itsellemme, ja se kysymys on se, että mistä emme voi luopua, ja se toinen kysymys on se, että millä pärjäämme maailmalla.

Tämä millä pärjäämme maailmalla -kysymys on tärkeä siksi, että se lähtökohta, mikä meillä on alueellisesti vahvaa, kansallisesti vahvaa ja missä voimme pärjätä maailmalla, on selviytymiskeino, johon meidän kannattaa panostaa.

Mutta sitten se, mistä emme voi luopua: yksi iso asia on ruoantuotanto. Siitä on viime päiviltä erittäin hyviä esimerkkejä, miksi on tärkeää, että meillä on Suomessa myöskin oma ruoantuotanto. Toivoisin, että tämä kulkisi yhtenä punaisena lankana koko ajan, kun tulevaisuutta pohdimme. Sitä ilman kukaan ei voi pärjätä, ei maailmassa eikä kansallisesti.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteko nyt ja jatkossakin on tarpeen, jotta Suomessa olisi töitä tulevaisuudessakin, se on selvää. Suomen elinkeinoelämän murroksessa on pelkästään viimeisen kymmenen vuoden aikana kadonnut teollisuudesta lähes 100 000 työpaikkaa.

EU käy parhaillaan vapaakauppasopimuksiin tähtääviä neuvotteluja, joiden tarkoituksena on avata vientimarkkinoita Yhdysvaltoihin. Vapaakauppa-alueita on maailmassa useita, kuten Euroopan talousalue, Pohjois-Amerikan Nafta ja Aasiassa Afta sekä Safta. Venäjä on Suomelle erittäin tärkeä kauppakumppani, ollut sitä aina. Viennin arvo 2013 oli 5,4 miljardia euroa, mikä vastaa Saksan-viennin arvoa. Kysynkin arvoisilta työpaikkoja luovilta ministereiltä Ihalaiselta ja Vapaavuorelta ja Rinteeltä: Voisiko hallitus aloittaa neuvottelut esimerkiksi Venäjän raja-alueelle Värtsilään perustettavasta teollisuusalueesta, jolla toimivien yritysten ja siellä valmistettavien tuotteiden verotus ja tullikohtelu olisi erityisen edullista? Suomalaiset yritykset toisivat erityisosaamista ja venäläistä työvoimaa ja raaka-aineita. Tämä olisi suomalaisille yrityksille pitkällä aikavälillä kannattavampi vaihtoehto kuin siirtää tuotanto Aasiaan ja Itä-Eurooppaan. Onko esteitä?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä, että perustuslain uudistuksen myötä eduskuntakin totesi, että tulevaisuus on pysyvää ja tulevaisuusvaliokunnalla on näin mahdollisuus olla miettimässä tämäntyyppisen selonteon pohjalta kaikille meille tärkeää tulevaisuutta.

Tämä mietintö antaa tietysti meistä vähän jokaiselle jotakin. Siinä missä oikealta kokoomuksen taholta kuultiin, että Nato meidät pelastaa, edustaja Lindtman sanoi, että onni on kuin sosialidemokratia. Tekee mieli kysyä sitten tämän onnen laajentamisesta, kun täällä mietinnössä todetaan myös, että poistetaan hallinnollisia esteitä, millainen onni koittaa pääkaupunkiseudulle metropolihallinnon kehittämisestä ja rakentamisesta. Arvoisa ministeri Vapaavuori tai varapuheenjohtaja Lindtman, milloin te olette valmis purkamaan tämän täysin älyttömän ajatuksen rakentaa uutta byrokratiaa, joka ei vuorenvarmasti tule rakentamaan kansalaisten pääkaupunkiseudusta, metropolista, yhtään onnellisempaa kuin tänä päivänä?

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huomasin valiokunnassa, että tulevaisuusselonteon ja -mietinnön tekeminen on vähän semmoista tasapainoilua päivänpolitiikan ja pitkän aikavälin politiikan kesken. Ja kiitän kyllä valiokunnan jäseniä siitä, että en huomannut siellä oikeastaan hallitus—oppositio-rajaa. Mutta tietysti on niin, että se keskusteluissa tulee.

Ja kun kysytään hallinnollisista esteistä, niin otetaanpa yksi hallinnollinen este tänä päivänä: kun Kehärata tulee, niin sen takia, että joukkoliikennettä jokainen kunta katsoo omasta näkökulmastaan, keskeiselle paikalle Ruskeasantaan ei rakenneta asemaa, koska siitä päätti erikseen Vantaa ja erikseen Tuusula ja kumpikaan ei halunnut toisten puolesta lähteä sitä rahoittamaan. Juuri näiden hallinnollisten esteiden purkamista varten uutta ajattelua tarvitaan — ja nimenomaan tulevaisuuteen tähtäävää ajattelua.

Arvoisa puhemies! Sanon vielä, että edustaja Kääriäinen oli asian ytimessä, kun puhui yhteiskuntasopimuksesta ja siitä, että yhä usein tarvitsemme (Puhemies koputtaa) asioita, joita pitää katsoa yli rajojen, ei ainoastaan hallitus—oppositio-näkökulmasta.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuus ei voi olla sitä, että se rakennetaan vain uudella byrokratialla. Jos sinne ei saada sitä bussipysäkkiä, niin silläkö se rakentuu, että kuntalaiset, kansalaiset, valitsevat uuden metropolihallinnon ja sitten pohtivat asiaa? Jo nykyään on olemassa aivan riittävästi organisaatioita, joiden pitää se pystyä aikaansaamaan eli rakentamaan vaikka pääkaupunkiseudun liikennepolitiikkaa, on MAL-rat-kaisuja, on monia näitä. Eli byrokratian uudelleen- tai lisärakentaminen ei ole tähän vastaus.

Tämä selonteko tarjoaa meistä vähän jokaiselle jotakin, niin kuin sanoin tuossa alussa, jokaiselle jotakin. Itse haluan tästä poimia nimenomaan tämän byrokratian poistamisen, yrittäjyyden edistämisen, työnteon edistämisen ja sitten sen suomalaisuuden, johonka viittaamista minä kyllä kaipaisin kaiken aikaa. Me aina voisimme todeta sen, että meidän Suomessa pitää vaalia suomalaisuutta, suomen kieltä, vaikka vähän ruotsiakin siinä sivussa, ja sitten pyrkiä siihen, että meillä on energiaomavaraisuus, elintarvikeomavaraisuus ja omasta mielestäni, kuten puolustusvaliokuntakin näyttää linjaavan, omavaraisuus myös puolustuksessa.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rossi sen sanoi, että toimijoita on kyllä riittävästi mutta bussipysäkkiä — tai tässä tapauksessa juna-asemaa — ei saada rakennettua. Ja siinä se ongelma juuri onkin. Toimijoita on riittävästi, itse asiassa niitä on aivan liikaa. Nyt ne toimijat on koottava yhden sateenvarjon alle, jotta voimme purkaa byrokratiaa, jotta voimme vähentää raja-aitoja, jotta voimme tehdä kansalaisten kannalta järkevämpiä päätöksiä. Edustaja Rossi, kutsun teidät mukaan tähän työhön.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erinomaisen hyviä puheenvuoroja tässä nämä viimeiset, mutta ehkä kenties parasta laatua olivat edustaja Kerolan puheenvuorossaan esille nostamat aiheet: mistä emme voi luopua? Se on se tärkein kysymys, kun sen rinnalla mietimme, miten me tasapainotamme taloutemme, miten Suomi tasapainottaa talouden. Ei ole hyvinvointivaltiota tulevaisuudessa, ellemme saa nopeasti oikaistua tätä syöksykierrettä, missä Suomen talous tällä hetkellä on. Siis talous tasapainoon, ja sitten pohditaan, mistä me emme voi luopua, mikä on niin välttämätöntä, että me emme voi siitä tinkiä, ja sitten, millä tavalla suomalaiset tuotteet tekevät kauppansa, millä eväillä me pärjäämme maailmalla kilpailussa, millä tavalla tuotteet tekevät kauppansa tulevaisuudessa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Elomaa otti puheenvuorossaan ansiokkaasti esille liikkumattomuuden haasteet meillä yhteiskunnassa. Tästä asiasta ei voi koskaan puhua liikaa, joten haluan itsekin kertoa viime viikonlopusta, jolloin osallistuin Kansalliseen liikuntafoorumiin. Siellä UKK-instituutin johtaja Vasankari esitti laskelmia siitä, kuinka paljon tämä liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle, meille veronmaksajille. Nämä luvut olivat miljardiluokan suuruisia, joten liikkumattomuus on suuri yhteiskunnallinen ongelma. Toivoisinkin, että kaikki päätöksentekijät niin kunnissa kuin eduskunnassa vaikuttaisivat itse toiminnallaan siihen, että mahdollisimman moni suomalainen saataisiin liikkumaan kaikissa ikäryhmissä, ihan päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla, vanhainkodeissa, koska sillä tavalla me pystymme merkittävällä tavalla pienentämään julkisen sektorin kustannuksia, kun ihmiset olisivat terveempiä.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta täällä peräänkuuluttaa, että kestävän innovaatioihin ja osaamiseen perustuvan kasvun edistämiseksi opetuksen ja tutkimuksen resurssien kehitystrendiä ei saa kääntää vähenevään suuntaan. No, tällä kaudella tullaan kääntäneeksi vähenevään suuntaan noin 2 miljardia euroa nimenomaan sivistystä ja koulutusta koskevaa rahoitusta.

Sitten toinen asia, mikä täällä nostetaan ihan hyvin tietysti esille, on se, että tieteen perusrahoitus on turvattava. Mutta minä hämmästelen kyllä, että vielä 2014 tämä toinen korkeakoulusektori eli ammattikorkeakoulut unohdetaan ihan totaalisesti. Eilen täällä oli jälleen iso ammattikorkeakoulujen tki:tä koskeva seminaari, jossa tuotiin esille valtavan hyviä innovaatioita ja sitä yhteistyötä ja kansainvälisyyttä, mitä sillä puolella tehdään. Perusrahoitus puuttuu tki:ltä ammattikorkeakouluista, ja ihmettelen, milloin te nostatte tämän asian esille. Maailmalla arvostetaan suomalaisia ammattikorkeakouluja, mutta ei valitettavasti Suomessa.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ammattikorkeakouluja arvostetaan, ja tälläkin vaalikaudella täällä on eduskunnan käsittelyssä erittäin mittava ammattikorkeakoulu-uudistus, joka tekee ammattikorkeakouluista itsenäisiä oikeushenkilöitä, tuo ammattikorkeakoulujen rahoituksen valtiolle. Jos tämä ei ole ammattikorkeakoulujen arvostamista, niin mikä sitten on? Aivan takuulla tämä on jatkossakin esillä, ja huoli on tältä osin kyllä, voin rauhoittaa, hieman turha.

Mutta itse tässä mietinnössä on kyllä inspiroivaa ainesta, lämmin kiitos siitä. Valiokunta on kiinnittänyt oikein huomiota tasa-arvokysymyksiin ja niiden merkitykseen kestävälle kasvulle. Se on oikeastaan se yksi tulevaisuuden keskeisimmistä kysymyksistä, mihin myös taloustieteilijät ovat puuttuneet: kun eriarvoisuus lisääntyy, se vaarantaa koko yhteiskuntavakauden. Tästä on varoittanut muun muassa Thomas Piketty, joka omassa analyysissään esittää, että pääomat taas kerran kasautuvat ja kertyvät tavalla, jolla pääoman tuotto ylittää talouskasvun, ja se johtaa kyllä maailmanlaajuisesti jopa aivan talousjärjestelmän häiriöihin. Sen takia on erittäin tärkeätä kiinnittää huomiota eriarvoisuuden vähentämiseen ja tuloerojen poistamiseen, niin kuin on itse asiassa tällä vaikealla vaalikaudella nyt myös pyritty tekemään.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuusselonteon taustalla on Pekka Himasen surullisenkuuluisa tutkimus, joka jätettiin kilpailuttamatta. Tein siitä kirjallisen kysymyksen, ja pidän hyvänä sitä laajaa keskustelua, joka asiasta silloin käytiin.

Hankintalaista haluan nytkin puhua, se on suurena jarruna suomalaisille yrittäjille ja yrityksille kunnissa. On ikävää, että ministeri ehti jo lähteä — olisin halunnut kysyä, millä tavalla ministeri tukee kuntien päättäjiä tämän hankintalain noudattamisessa. Aina ei tarvitse valita sitä halvinta. Aina kun valitaan halvin, siinä on taustalla myös se, että pelätään markkinaoikeuteen joutumista. Markkinaoikeuden toimintaa pitää nopeuttaa, valitukset pitää käsitellä parissa viikossa niin kuin Ruotsissa. Tämä on suuri jarru suomalaiselle yrittäjyydelle.

Tässä tulevaisuusselonteon mietinnössä mainitaan joukkoistaminen. Se on hyvä asia, mutta näen joukkoistamisessa ja kansalaisaloitteissa aavistuksen verran samanlaisen ongelman: molemmissa pyydetään kyllä kansalaisten mielipidettä, mutta kuinka ne vaikuttavat sitten loppujen lopuksi tehtäviin päätöksiin?

Sitten lopuksi vielä: energiapolitiikka, energiateollisuus, on Suomen (Puhemies koputtaa) mahdollisuus kasvun nousuun.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta pohti tulevaisuusselontekoa käsitellessään paljon terveysteknologian hyödyntämistä tulevaisuudessa. Terveysteknologia voisi olla meidän suuri vientialamme, ja toisaalta sen avulla voidaan kehittää omia palveluitamme. Tavallisen terveyskeskuksen vastaanoton voisi jo nyt siirtää pyörillä liikkuviksi palveluiksi. Kotisairaanhoitaja voi olla yhdessä ikäihmisen kanssa yhteydessä kymmenien kilometrien päässä olevaan lääkäriin. Sydänäänten kuunteleminen, korvien katsominen, laboratoriotutkimusten analysoiminen ja niiden tulkinta onnistuvat jo tällä hetkellä etäyhteyksien kautta, mutta näitä mahdollisuuksia ei vain käytetä.

Toivottavasti opimme hyödyntämään paremmin terveysteknologian tuomia uusia mahdollisuuksia järjestää näitä terveyspalveluja. Teknologia ei sosiaali- ja terveydenhuollossa korvaa koskaan ihmistä, mutta oikein käytettynä se antaa enemmän aikaa kohtaamiselle ja vuorovaikutukselle.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä tulevaisuusmietinnössä puhutaan myös logistiikasta, ja sen toimivuus on erittäin tärkeää yrittäjyyden kannalta tulevaisuudessa. On puhuttu älyliikenteestä ja sähköautoista, ja ne ovat hienoja visioita, mutta ei siinä älyliikennekään auta, jos pohja puuttuu, jos perusta puuttuu. Suomessa on tällä hetkellä 3 miljoonaa autoa, ja liikenneinfran näkökulmasta suurin uhka on tällä hetkellä tuo korjausvelka, joka lähenee 2,5:tä miljardia euroa. Vaikka kaupungeissa autoilun kasvu voi taittua, maaseudulla autoja tarvitaan, kun joukkoliikenne ei toimi, ja todellakin verkkokauppa tulee lisäämään jakeluliikennettä, ja tavaraliikenne tulee tulevaisuudessakin liikkumaan aika paljon pyörillä, vaikka raiteitakin tietysti voidaan edistää. Eli tässä mielessä näen erittäin tärkeänä tämän logistiikan koko meidän tulevaisuuspolitiikan kannalta.

Vielä sen verran sanoisin tuosta, mihin edustaja Pekkarinen viittasi, että meillä on paljon firmoja, jotka keksivät innovaatioita ja saavat Tekesiltäkin rahaa, mutta sitten kun se läpimurto pitäisi tehdä kansainvälisille markkinoille, sitä rahaa ei saa yksityiseltä sektorilta. Tämä on yksi suuri huolenaihe: miten suomalaiset pääsevät murtautumaan kansainvälisille markkinoille omilla tuotteillaan.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Riittääkö tulevaisuusselonteon tehtäväksi pohdiskelu ja yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen, vai onko se siihen vähän kallis ja raskas työkalu? Pitäisikö sen rinnalla olla myös käytännön poliittisia päätöksiä, joilla niihin selonteon visioihin päästään?

Yksi tapa ratkaista tätä jännitettä voisi olla se, että tulevaisuusselonteko laadittaisiin vastaisuudessa kaksiosaisena — tämä oli se malli, jota valtioneuvoston kansliassa viime kaudella pohdiskeltiin ja joka testamentattiin tälle kaudelle harkittavaksi. Siinä selonteon ensimmäisessä osassa voisi olla tilanneanalyysi, ennakointia tulevaisuudennäkymistä ja varmaankin myös visio siitä suunnasta, jota tavoitellaan. Myöhemmin vaalikaudella annettavassa selonteon toisessa osassa voitaisiin sitten mennä enemmän käytännön suuntaan: hahmotella tiekarttaa siitä, miten kohti visiota päästään. Tällä tavalla voitaisiin yhdistää toisaalta se tärkeä pohdiskeleva ote ja toisaalta sitten se konkretia, jota se pohdiskelu kyllä mielestäni myös edellyttää.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kestääkö hyvinvointiyhteiskunta -jaosto kuuli mielenkiintoista asiantuntijaa, Kemijärven poikaa Jarmo Kotilainetta: hän on suorittanut maisterin tutkinnot Oxfordissa ja Cambridgessa, väitellyt Harvardissa, toimii tällä hetkellä Bahrainin valtion hallituksen ylimpänä talousneuvonantajana, puhuu 12:ta kieltä ja 14:ää kieltä auttavasti. Että kun on sanottu, että suomalainen koulutusjärjestelmä tasapäistää, niin ei se ainakaan tätä kaveria onnistunut tasapäistämään. Mutta se, mikä on oleellista, on se, että kun suomalainen televisio haastatteli häntä joku aika sitten hänen nyt jo aution lapsuudenkoulunsa käytävillä, niin siinäkin tilanteessa hän jaksoi olla ylpeä suomalaisesta koulujärjestelmästä. Vaikeinakin aikoina ja nimenomaan silloin pitäisi muistaa se, että suomalainen koulutusjärjestelmä on mahdollistanut sen, että kaikki lahjakkuusreservit on otettu käyttöön, ja sitten se on lisännyt sosiaalista koheesiota ja vakauttanut yhteiskuntaa.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä nousi juuri kysymys, mikä on tämä meidän yliopistojemme ja ammattikorkeakoulujemme suhde. Mehän esitämme pontena tässä tiedestrategian laatimista, koska osaaminen on oleellinen osa sitä, että me saamme kestävää kasvua synnytettyä. Tämä tiedestrategia edellyttäisi juuri sitä, että mietitään yliopistojen, ammattikorkeakoulujen roolia, perustutkimusta, soveltavaa tutkimusta, sitä kuinka rakennetaan toimiva tutkimusinfra, kuinka meidän yliopisto, ammattikorkea ja ammatillinen koulutus kansainvälistyvät, jotta me saamme maailmalla tuotettua tutkimusta tänne meidän hyväksemme käytettäväksi ja sitä edelleen kehitettäväksi.

Tämä liittyy silloin myös edustaja Pekkarisen kysymykseen: millä tavalla rakennetaan uudenlainen innovaatiojärjestelmä. Meillä tehdään paljon tutkimusta; nyt täytyy rakentaa se linja eli se, miten se tulee tuotantoon, miten siitä tutkimuksesta tulee liiketoimintaa ja kuinka sillä sitten valloitetaan myös nämä maailmanmarkkinat, koska sitä kautta tulee sitä uutta työtä, joka meidän täytyy nyt keksiä täällä Suomessa, että jokaisella suomalaisella olisi työtä, mahdollisuus elättää itsensä, rakentaa hyvää elämää perheelleen ja kouluttaa lapset ja lastenkin olisi hyvä elää täällä Suomessa.

Haluan kiittää edustaja Rantakangasta hyvästä kehotuksesta, että jokainen puolue tarttuu tähän meidän mietintöömme ja myös tähän selontekoon ja ryhtyy laittamaan sitten suuntaviivoja seuraaviin vaaleihin.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kollegat! Tulevaisuus todellakin tehdään joka päivä. Yksi sellainen tärkeä asia, ainakin omasta mielestäni, mitä pitkän aikaa käytiin tulevaisuusvaliokunnassa läpi, oli se, että helposti tuntuu siltä, että tehdään todella hieno asiakirja ja sanotaan, että 2030 Suomi näyttää tältä, ja sitten ei aloiteta heti tänään tai viimeistään huomenna niitä pieniä askeleita, mitkä vievät sitä haluttua tulevaisuutta kohti. Ja se näkyy vaikka joissakin ministeriöittenkin vastauksissa ja kommenteissa: kun ruvettiin aidosti kysymään sitten, että kun teillä on hieno visio ja teillä on hieno näkymä, niin mitäs te olette jo nyt tehneet sen eteen, niin sitten tulikin helposti tällainen aika pitkä hiljaisuus ja ruvettiin kertomaan aika pienistä toimenpiteistä ministeriön sisällä, vaikka monta kertaa ministeriön valta ulottuu paljon, paljon pitemmälle. Tämä on näkynyt esimerkiksi vaikka tietyissä julkisissa hankinnoissa, jotka on voinut vaikka kestävän kehityksen mukaisesti tehdä: valta ei ole ulottunutkaan paikallistasolle enää samassa suhteessa. Minä toivoisin, että me kaikki kiinnittäisimme huomiota siihen, että jos me puhumme kauniita sanoja, myöskin teemme sen mukaisesti asioita. Eli puheet ovat usein innostavia, mutta sitten painutaan normaaleihin päivätöihin eikä toteutetakaan niitä ajatuksia, ja sen takia tällainen haaste olisi varmaan itse kunkin meistä aina hyvä ottaa käyttöön.

Yksi tällainen näkökulma on juuri tämä kokeiluyhteiskuntanäkökulma. Kuinka usein varovaisuus, tällainen lakimiesmäisyys, voittaa kokeilun ja uskalluksen? Itse asiassa Sitran puolella keskusteltiin jopa siitä, täytyisikö perustaa joku rahasto, joka tietyllä tavalla antaisi ottaa vähän sitä riskiä julkisessa hallinnossa. Eli olisi tällainen taustatuki, että jos joku menee pieleen, niin sieltä voisi tulla vaikka vähän korvauksia, ettei joudu ihan itse niitä maksamaan, jos joku tulee, pienikin ongelma.

Minun mielestäni oli erittäin hieno tämä USA:n kokeilu virastoissa, joka todellakin merkitsi sitä, että jokaisen viraston täytyy 2,5 prosenttia budjetista käyttää innovatiivisiin kokeiluihin, erityisesti pk-sektorilla, innovatiivisiin julkisiin hankintoihin. Vielä kun muistetaan, että Suomen julkiset hankinnat ovat 32 miljardia euroa, niin olisi hauska tietyllä tavalla tietää, kuinka moni prosentti siitä kohdistuu vähän riskialttiisiin uusiin asioihin.

Toinen kysymys on ihan tämän lainsäädännön lukkojen purku, että päästään tavoitetilaan. Esimerkiksi kun on puhuttu biotaloudesta ja vastaavasta, siellä on monia tällaisia lukkoja: olisi hyvä hanke, mutta on joku tietynlainen este ja hallinnollinen käytäntö, joka ei käytännössä mahdollista sen tekemistä, taikka perustellaan yhtäkkiä, että EU:n tasolla on varmastikin esteitä, joku direktiivi estää — kunnes me itse asiassa olemme katsoneet, että se on jo toteutettu neljässä maassa, siellä se direktiivi ei estänyt tämän uuden kokeilun tekemistä. Eli on juuri tämä kysymys, mikä otettiin tässä esille: miten valtio voisi olla aidosti mahdollistaja eikä kieltäjä ja käskevä? Se on suurempikin ajatuksellinen muutos siinä, mitä me käytännössä ajattelemme. Tai mitkä ovat lukkoja kannustavuuden puolella? Onhan se aika kovasti sanottu, kun tietyt henkilöt, esimerkiksi yrityspuolella, ovat sanoneet, että on paljon järkevämpää sijoittaa vaikka kiinteistöihin, jos sattuu olemaan rahaa, koska riski on pienempi ja tuotto on suurempi, kuin johonkin kasvuyritykseen, jossa on riskiä paljon suuremmasta menetyksestä. Me emme ole ottaneet huomioon sitä näkökulmaa kaikkinensa.

Vielä lopuksi: Niin kuin sanottu, tulevaisuushan lähtee jo kouluista, nuorista, sieltä lähtökohdista. Se lähtee sieltä asenteesta, mitä tietyllä tavalla vanhemmat, nuoriso ajattelevat: haluavatko he, että he ovat rohkeita, uskaliaita kokeilemaan uutta, vai haluavatko, että asenne on se, että isä sanoo pojallensa, että ei ihme, että sinulla ei ole matikkapäätä, kun ei minullakaan ollut. Homman nimi on käytännössä se — joku professori USA:sta taisi niin sanoakin — että jos 10 000 tuntia tekee työtä, on ihan niin kuin väistämättä maailmanmestari.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden kestävä kasvu edellyttää työelämän ja tuotantorakenteen uudistamista. Tätä voidaan edistää muun muassa maakunnallisia kokeilualueita ja ennovaatioita edistämällä ja lupakäytäntöjä helpottamalla ja myös verotuksellisin keinoin. Vaikka elämme yhteisessä maailmassa ja megatrendit ovat yhteisiä, niin niiden vaikutukset ovat hyvin erilaisia, jos ajatellaan metropolialuetta ja suuria kaupunkeja ja toisaalta sitten maakuntien syrjäalueita ja maaseutuja ja niiden mahdollisuuksia. Meidän on löydettävä eri maakuntiemme alueiden vahvuudet.

Meillä on myös monia haasteita. Elämäntavan haasteet: Jos ihmiset hankkivat vähemmän lapsia ja elävät pidempään, seuraa väestön ikääntyminen. Mistä saamme työvoimaa? Elämäntapaan liittyvät psyykkisen hyvinvoinnin haasteet nousevat uudella tavalla keskiöön. Elämänhallinnan ja -valinnan ongelmat ovat koko ajan esillä monimutkaistuvassa elämässä. Talouden haasteet: Huoltosuhteen eli työtätekevien ja huollettavien välisen suhteen muuttuessa hyvinvointi kohtaa kestävyysvajetta. Se on jo tätä päivää. Ratkaisevaa on se, mikä on kokonaistyöpanoksen suhde hyvinvointipalvelujen tuottavuuteen. Teknologian haasteet: Uusi informaatioteknologia mahdollistaa sekä tuottavuuden parantamisen että uudenlaisia hyvinvointiratkaisuja. Tuottavuus ja hyvinvointi kohenevat kuitenkin vain, jos teknologian käyttöön yhdistyy uusi johtamis- ja työkulttuuri.

Erityisenä huolenaiheena tulevaisuusselonteossa nostetaan esille nuorten syrjäytyminen, lasten ja lapsiperheiden eriarvoistuminen ja nämä ongelmat, mitkä liittyvät syrjäytymisiin yli sukupolvien. Onko säätykierto vähenemässä? Kellä pienituloisen lapsella on varaa muuttaa Helsinkiin opiskelemaan? Esimerkiksi oikeustieteellisessä on nähtävissä, että siellä suurin osa opiskelijoista tulee ylemmästä keskiluokasta tai sitä korkeammalta. Kenellä on varaa asua Helsingissä? Olen kuullut, että keski-ikää lähestyvät ihmiset asuvat kommuuneissa, kun ei ole varaa omaan asuntoon — voi olla, että se on mukavaakin. Arvioiden mukaan noin 30 000 nuorta on kokonaan työelämän tai opiskelujen ulkopuolella. Hyvin pienelläkin varhaisella tuella voitaisiin estää isojen ongelmien syntyminen.

Työhyvinvointiin tarvitaan tulevaisuuden Suomessa edelleen joustavuutta, myös työelämästä pois pääsemiseen, työn osa-aikaisuuteen, opiskeluun. Niin kuin tässä edustaja Wallinheimo sanoi, varmasti montaa työtä tehdään elämän aikana, ja sosiaaliturva on rakennettava niin, että on parempi ansaita edes osa tuloista työnteolla kuin olla kokonaan sosiaaliturvan varassa.

Puhuinkin tuosta logistiikasta, miten tärkeää se on tulevaisuudessa meille suomalaisille, jotka olemme täällä Euroopan rannalla. Ennen kaikkea meidän täytyy päästä myös parantamaan meidän tietoliikenneverkkoamme maaseudulla, jotta yrittäjyys on myös siellä mahdollista.

Suomen Yrittäjien tekemän selvityksen mukaan peruskoulupohjaisten yrittäjien osuus on pudonnut. Suuntana on ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulutuksen ja yliopistotasoisen koulutuksen osuuden selvä lisääntyminen. Mutta on järkevää kysyä, tarvitsemmeko niin paljon maistereita. Ehkä voisi olla enemmän kandin tutkintoja, näitä Bachelor of Arts -tutkintoja, ja sitten nuoret nopeammin töihin, ja taas sitten laadukkaita tohtorinväitöskirjoja vastapainoksi. Ehkä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö, niin kuin Pirkanmaalla nyt ollaan sitä suunnittelemassa, olisi ratkaisu tässä.

Teknologian kehittyminen ei saa johtaa kansalaisten eriarvoistumiseen ja niiden syrjäytymiseen, jotka eivät ole vielä mukana tässä teknologian käytössä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa osa asiakkaista ja potilaista on edelleen niitä yhteiskunnan vähäosaisimpia, joilla ei ole lähtökohtaisesti yhdenvertaisia taloudellisia tai osaamiseen liittyviä mahdollisuuksia tähän digitaaliyhteiskuntaan.

Uusia talouden mahdollisuuksia voi tosiaan löytyä myös luovalta alalta. Olen nähnyt itse sen jo pitkään, että se on erittäin suuren kasvun aihe. Ruotsi on hyvä esimerkki siitä, heillä musiikki esimerkiksi on hyvä vientituote. Meillä se on vielä lapsenkengissä. Kannatan lämpimästi kansanedustaja Kauman lakialoitetta siitä, että tekijänoikeuspalkkiot voitaisiin ohjata taiteilijoiden yrityksille. Näin voitaisiin sitä rahaa käyttää promoamiseen, siihen, miten mennään maailmanmarkkinoille. Tällä hetkellä Ruotsi esimerkiksi on näin tehnyt, ja me olemme menettämässä muun muassa noita kansainvälisiä taiteilijoitamme Ruotsin Stimin elikkä tekijänoikeusjärjestön asiakkaiksi, ja siihen meillä ei ole varaa.

Kaiken kaikkiaan täytyy antaa kiitos myös tästä valiokunnan mietinnöstä, koska sitä on sorvattu yhdessä, ja niin kuin sanottu, totta kai meillä on erilaisia lähtökohtia esimerkiksi hajauttamiseen ja keskittämiseen, mutta me saimme kuitenkin aika hyvän yksimielisen mietinnön, jossa on hyvin monipuolisesti käsitelty tätä valtioneuvoston tulevaisuusselontekoa. — Kiitos.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Tulevien tapahtumien ennakoiminen on usein haasteellista mutta tarjoaa onnistuessaan avaimet menestykseen. Tämä pätee niin yritystoiminnassa kuin valtionhallinnossa. Valtiota mekanismina on kritisoitu usein hitaasta reagoinnista yhteiskunnan ongelmiin. Tähän systemaattinen tulevaisuuden ennakointi ja sen pohjalta eri hallinnonalat kattavan toimintasuunnitelman laatiminen voivat tuoda helpotusta. Tulevaisuusselonteon laatiminen on hyvä projekti. Toisaalta selvitykset ja suunnitelmat ovat hyödyttömiä, jos ne eivät johda käytännön toimiin.

Teknologian merkitys korostui tulevaisuusselonteossa. Teknologian kehittyminen muuttaa toiminnan luonnetta monilla hallinnonaloilla. Se mahdollistaa esimerkiksi uudentyyppisiä ratkaisuja opetuksen järjestämisessä. Toisaalta taas teknologian kehittyminen asettaa opetukselle uudenlaisia vaatimuksia. Teknologia on mahdollisuus, mutta sen merkitykseen kasvulle liittyy samanaikaisesti myös riskitekijöitä. Se saattaa esimerkiksi lisätä kansalaisten eriarvoisuutta sitä kautta, että kaikilla ei ole varaa samantyyppisiin laitteisiin.

Tulevaisuusselonteossa ei käydä tarpeeksi perusteellisesti läpi esimerkiksi taiteen, kulttuurin, nuorisotyön ja liikunnan roolia huomisen Suomessa siitä huolimatta, että niillä on suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Huomauttaisin vielä, että teknologian kehittyminen on osaltaan vaikuttanut fyysisesti passiivisen elämäntyylin valitettavaan yleistymiseen. Liikkumattomuuden seuraukset tulevat olemaan suuri, valtava ongelma, jos tulevaisuudessa emme löydä riittäviä ratkaisuja näihin ongelmiin.

Elintarvikeala on yksi mielenkiintoinen tulevaisuuden mahdollisuus Suomelle. Huoltovarmuus ja puhdas, terveellinen ruoka ovat elintarvikepolitiikan mielenkiintoisia aiheita. Terveellisen kotimaisen ruuan osuutta suomalaisten lautasilla on pyrittävä lisäämään. Tähän tulisi tähdätä nykyistä määrätietoisemmin niin terveys- kuin taloussyistä. Julkinen sektori osaltaan vaikuttaa kotimaisen ruuan tuotantoon hankintojensa kautta ja edistämällä alan toimintaedellytyksiä. Lisäksi tuontiruuan laadun suhteen tulisi olla kriittisempi ja varmistaa, että kaikkein epäterveellisimmät lisäainepommit jäisivät pois suomalaisten kauppojen hyllyiltä. Luovat alat ja puhdas gmo-vapaa ruoka ovat suuri mahdollisuus. Niistä voi syntyä erittäin menestyviä vientituotteita, ja samalla ne tarjoavat työtä suomalaisille. — Kiitos.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Välillä tätä keskustelua seuratessa tuli mieleen tuoreehko uutinen, joka kertoi karanneesta porosta. Poro tuli sitten karkulaisuutensa jälkeen takaisin, ja sen sarviin oli tarttunut yhtä sun toista roinaa, kalaverkkoa ja jouluvaloja ja sen sellaista. Tulevaisuus taitaa olla vähän sellainen otsikko, että se mahdollistaa vähän tämän karanneen poron sarvien tapaan melkein minkä tahansa asian ripustamisen.

Mutta, arvoisa puhemies, ajattelin alleviivata kolmea teemaa valiokunnan mietinnön lausumista:

Ensinnäkin valiokunta toteaa, että hallituksen tulee edistää kaikessa toiminnassa kestävää kasvua, joka vauhdittaa taloutta samalla ratkaisten sosiaalisia ja ekologisia ongelmia. No, kestävästä kasvustahan vallitsee hyvin laaja poliittinen yhteisymmärrys, mutta se tuntuu muuttuvan käytännön toimiksi luvattoman hitaasti. Senkin takia valiokunta on tosiaan koonnut jaostossaan kymmenen keskustelupaperia, joissa pyritään valottamaan kestävän kasvun edistämistä hyvinkin käytännöllisiltä kannoilta. Näissä kymmenessä keskustelupaperissa on tarkasteltu muun muassa uusiutuvan energian, hajautetun pientuotannon edistämistä nettolaskutuksen avulla, sähköautojen käytön vauhdittamista, älyliikenteen ratkaisujen hyödyntämistä, biotaloutta yleisemminkin ja sitten konkreettisesti sitä, miten puun uusia käyttömuotoja voitaisiin valjastaa meidän teollisuutemme hyödyksi, lääketeollisuuden kasvun mahdollisuuksia, virtuaalitodellisuutta yhtenä osana meidän vahvaa ict-osaamista, teollisia symbiooseja — yksi keino, jonka avulla voidaan luoda uusia tuotteita ja vientimahdollisuuksia samaan aikaan, kun vähennetään ympäristön kuormitusta — joukkorahoitusta mahdollisuutena kerätä varoja meidän startup-yrityksille, kasvuyrityksille, ja sitten kymmenentenä vielä tätä kokeiluyhteiskunnan käsitettä.

Puhemies! Siitä pääsenkin toiseen huomiooni. Valiokunnan mietinnössä todella puhutaan kokeiluyhteiskunnasta ja esitetään, että hallitus laatii ohjelman ja tekee periaatepäätöksen, jolla sitoudutaan poliittisesti kokeilujen edistämiseen. Kaikki tässä salissa istuvat tietävät hyvin sen perinteisen tavan edistää asioita suomalaisessa yhteiskunnassa. Sehän menee suunnilleen niin, että selvitetään, istutaan työryhmissä, valmistellaan, arvioidaan vaikutuksia, kuullaan, luonnostellaan esitys, neuvotellaan, käsitellään, hyväksytään ja sitten toimeenpannaan. Prosessi on sen verran pitkä, että kun sieltä alkuperäisestä ideasta on päästy toimeenpanoon asti, niin matkan varrella maailma ympärillä on ehtinyt jo muuttua uudelleen ja se alun perin mainio ratkaisu onkin saattanut jäädä siinä ajan kuluessa jonkin verran vanhentuneeksi tai muuten vähemmän käyttökelpoiseksi. Kokeiluyhteiskunta tarjoaa tälle hyvän vaihtoehdon: Kokeillaan ensin ratkaisuja pienessä mittakaavassa. Jos kokeilut onnistuvat, laajennetaan käytännöt koko valtakunnan mittaan. Jos kokeilut epäonnistuvat, niin otetaan niistä epäonnistumisista sitten opiksi, kun ratkaisuja viedään eteenpäin. Näin voidaan nopeuttaa päätöksentekoa. Näin voidaan lisätä notkeutta yhteiskunnassa. Näin voidaan myös parantaa päätösten laatua, kun ne ratkaisut perustuvat käytännön kokemuksiin eivätkä pelkästään pohdiskeluihin ja selvityksiin.

Puhemies! Kolmantena teemana alleviivaisin mietinnön lausumista sitä kohtaa, jossa todetaan, että hallituksen tulee kiirehtiä uuden kansallisen ennakointimallin toimeenpanoa. Suomellahan on kansainvälisesti vertailtuna ihan parhaimpiin kuuluva ennakointijärjestelmä, ja se palvelee ja on palvellut meitä aika hyvin. Sitä voi kuitenkin edelleen jalostaa, ja mainitsisin kaksi asiaa:

Ensinnäkin, ennakointitietoahan meillä tuotetaan paljon, mutta kuinka hyvin se lopulta tavoittaa meidät päätöksentekijät? Pitäisikö vaikka tulevaisuusvaliokunnan tehtävissä olla nykyistä vahvemmin huolehtia siitä, että ennakointitietoa hyödynnetään laajalti eduskunnan päätöksenteossa? Pitäisikö hallituksella olla joitakin uusia työkaluja, jotka takaavat sen, että kun päätöksiä tehdään, niin niissä ennakointitieto on varmasti hyötykäytössä?

Toinen huomio koskee sitä, että monia asioitahan on aika yksinkertaista ennakoida. Me tiedämme hyvin varmasti, että väestö ikääntyy. Me tiedämme hyvin varmasti, että ilmasto lämpenee. Me tiedämme hyvin varmasti, että julkisessa taloudessa tulee olemaan tiukkaa vielä pitkälle tulevaisuuteen. Mutta edessä on kuitenkin myös yllätyksiä, siis sellaisia vaikutuksiltaan merkittäviä ilmiöitä, joitten todennäköisyys saattaa olla vähäinen mutta jotka ovat silti yhä mahdollisia. Tällaisia yllätyksiä ovat olleet Islannin tulivuoren purkautuminen ja sen aiheuttamat häiriöt lentoliikenteessä ja rahoitusmarkkinakriisi ja monet muut. Silti näillä yllätyksillä on iso merkitys meidän kansakuntamme selviämisen kannalta, ja sen takia juuri näitä yllätyksiä pitäisi miettiä ennakoinnissa nykyistä enemmän.

Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Yritetään.

Tulevaisuusselonteossa visioidaan sitä, millaisessa Suomessa haluamme elää vuonna 2030. Eräs keskeinen viesti selonteossa on se, että digitalisaatio tulee lisääntymään kaikilla aloilla yhteiskunnassamme. Sillä tulee olemaan suuri merkitys kasvun ja työllisyyden kannalta. Toisaalta menestyäksemme globaalissa taloudessa meidän on vahvistettava muitakin lupaavia toimialojamme, kuten biotekniikkaa ja -taloutta, kaivosteollisuutta, cleantech-alaa ja matkailuteollisuutta.

Digitalouteen siirtyminen muuttaa työelämää paljon. Eräiden arvioiden mukaan säännöllisen palkkatyön merkitys vähenee ja tulevaisuudessa on nykyistä vaikeampaa erottaa työssäoloa, työttömyyttä, palkkatyösuhdetta, yrittäjyyttä ja vapaa-aikaa. Työurista tulee monimuotoisia, ja yksittäisen työntekijän vapaus oman työn suunnittelussa kasvaa, mutta samalla vastuu tuloksista lisääntyy. Samanaikaisesti tieto- ja viestintäteknologiset ratkaisut mahdollistavat sen, että työn tekeminen ei ole enää paikkaan ja aikaan sidottua.

No, mitä tämä tarkoittaa koulun ja koulutuksen näkökulmasta? Tulevaisuuden työelämä asettaa haasteita koulutuspoliittisille ratkaisuille, kun selkeiden ammattien suhteellinen osuus vähenee ja yhteiskunnan osaamistarpeet muuttuvat. Tiedon sisäistäminen ei enää riitä, vaan työelämä edellyttää tiedon kokonaisvaltaista hallintaa ja sen luovaa soveltamista, kykyä kriittiseen arviointiin, neuvottelu- ja yhteistyötaitoja, tunteisiin, etiikkaan ja yhteisöllisyyteen liittyviä taitoja sekä tietoyhteiskunta-ajan vaatimaa teknologian hallintaa.

Tulevaisuudessa opetusta, opiskelua ja oppimista koskevaa ajattelua on uudistettava monella tavalla. Keskeinen kysymys on, miten jäsennämme ihmisen ja tiedon välistä suhdetta sekä miten opimme yksilöinä, ryhminä ja yhteisöinä oppimaan ja ajattelemaan uudella tavalla. Yhteisöt tarkoittavat sekä henkilö- että virtuaaliyhteisöjä. Osaamisen korkea taso tarkoittaa ensisijaisesti osaamisen ja ajattelun laatua eikä niinkään omaksutun tiedon määrää.

Digitaalisuuden korostuminen yhteiskunnassa tarkoittaa sitä, että koulutusjärjestelmämme tulee omalta osaltaan kasvattaa osaajia digitaalista tulevaisuutta ja toimivaa tietoyhteiskuntaa varten. Tällä hetkellä meillä ei ole riittävästi tutkimustietoa siitä, miten syvästi digitaalinen kumous vaikuttaa ihmisen tietojen, taitojen ja asenteiden muodostumiseen, maailmankuvaan ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Digitaalisuus ei itsessään ratkaise oppimiseen ja sosiaalistumiseen kytkeytyviä monimutkaisia ongelmia, vaikka voi osaltaan helpottaa niitä. Digitaalisuutta enemmän on kiinnitettävä huomiota oppimisen ja ajattelun uudistumiseen. Jos näissä asioissa ei tapahdu muutoksia ja uudistumista, voi digitaalisuus pahimmillaan jopa uhata yhteiskunnan sosiaalista kiinteyttä ja lisätä yhteiskunnallista vieraantumista.

Arvoisa puhemies! Digitaalisuuden lisääntymisestä huolimatta meidän on aina muistettava, että kestävän kasvun ja hyvinvoinnin perustana on sivistys, yhteisöllisyys ja osallisuus. Yhteisöllisyys takaa sen, että välitämme toisistamme ja luotamme toisiimme. Yhteisöllisyyden edellytyksenä on, että eriarvoistumiskehitys voitetaan. Eriarvoistumis- ja syrjäytymiskehitys on vakava uhka yhteiskunnan vakaudelle ja hyvinvoinnille, ja sen takia sitä vastaan on taisteltava kaikilla rintamilla. Sivistys auttaa arvostamaan ja ymmärtämään erilaisuutta. Monimuotoisuuden arvostaminen ja kääntäminen innostukseksi on yksi kestävän kasvun edellytys.

Tulevaisuusselonteossa puhutaan paljon luottamuksen merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Luottamuksen ilmapiiri edellyttää muun muassa koulujärjestelmää, jossa korostuu kaikkien, myös erilaisten oppilaiden ja oppijoiden, oppiminen omista lähtökohdistaan käsin. Tasa-arvoinen koulu ja koulujärjestelmä luovat pohjan luottamusyhteiskunnalle, ja tästä meidän on pidettävä kiinni kaikkina aikoina. — Kiitos.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, ja silloin ei pidä asettaa niille pohdinnoille rajoja, miten tulevaisuuden haasteisiin vastataan.

Tänään on paljon puhuttu erilaisista tulevaisuuden työpaikoista ja Suomen menestymisen kannalta tärkeistä toimialoista, kuten cleantechistä, biotekniikasta, it-alasta muun muassa. Näitä me olemme toistaneet tässä salissa muistaakseni koko vaalikauden ajan, mutta mielestäni jotkut konkreettiset toimenpiteet kuitenkin vielä ovat jääneet tekemättä. Esimerkkinä haluan nostaa pienyrittäjien nostamat asiat, joita he ovat useasti tuoneet myös meille kansanedustajille tiettäväksi.

Yhtenä esimerkkinä arvonlisäveron alarajan nosto 8 500 eurosta 50 000 euroon olisi äärimmäisen tärkeä ja järkevä toimenpide suomalaisen työllisyyden parantamiseksi. Tästähän on Valtion taloudellinen tutkimuskeskus myös tehnyt oman tutkimuksensa, jossa osoitettiin, että Suomessa arvonlisäveron liikevaihtoraja, jonka jälkeen joutuu veroa maksamaan, on EU:n matalimpia. VATT:n mukaan arvonlisäveron raja tulisi moninkertaistaa nykyisestä ja optimaalinen raja olisi tämä 50 000 euroa, sieltä tämä summa tulee. Jos Romanialla on varaa ja ymmärrystä nostaa arvonlisäveron rajaa 65 000 euroon, eikö silloin myös Suomella? Komissio on alv-velvoitteiden yksinkertaistamista koskevan direktiiviehdotuksen säännöksissä antamassa semmoista lupaa, joka antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden vahvistaa arvonlisäverovapauden liikevaihdon ylärajaksi 100 000 euroa, joten käytännössä tässä ei pitäisi olla esteitä myöskään EU:n puolelta.

Arvoisa puhemies! Toisena asiana haluan nostaa tämän energiaomavaraisuuden. MTK:n mukaan Suomi voisi olla energiaomavarainen vuonna 2040 — tämä oli muun muassa tänään Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä. Suomi voisi kolminkertaistaa kotimaisen energian tuotannon puun, turpeen ja peltobion alueella helposti. Tämä kuitenkin vaatisi kilpailukykyä haittaavien verojen ja maksujen poistamisen. Tällaista radikaalia uudistusta myös tulevaisuutta ajatellen olisi syytä harkita vakavasti.

Arvoisa puhemies! On syytä muistaa pienyrittäjien osalla myös se, että kolmen vuoden aikana uusista yrityksistä lopettaa noin puolet. Noin 45 000 yrittäjää ja ammatinharjoittajaa elää köyhyysrajan alapuolella. Siinä mielessä heidän vaatimuksensa yrittämistoiminnan riskin pienentämiseksi on perusteltua. Toivoisinkin hallitukselta vakavia harkinnanpaikkoja siinä, voidaanko pienyrittäjyyttä aidosti tukea.

Arvoisa puhemies! Viennin edistämisessä omakohtaiset kokemukset ovat osoittaneet sen, että Suomessa ei riittävästi tueta ennen kaikkea pk-yritysten vientimahdollisuuksia, vaikkapa Kiinaan. Me puhumme täällä paljon Team Finlandista ikään kuin se olisi taikasana, joka poistaisi nämä viennin esteiden ongelmat, mutta käytännön tasolla monet muut maat tukevat yrityksiään huomattavasti enemmän. Esimerkiksi Ruotsi ja Keski-Euroopan maista vaikka Saksa konkreettisin toimin tukevat hyviä, innovatiivisia asioita yritysten kohdalla ja avaavat polkuja Kiinan markkinoille.

Meidän tulisi olla nopeampia toimissamme, koska se sanonta pitää paikkansa, että nopeat syövät hitaat. Suomessa ei olla uskallettu ottaa riskejä. Ymmärrän toki, että varsinkaan pk-yrittäjä ei kovin isoa riskiä pysty ottamaan, koska hän on yleensä itse taannut velkansa. Mutta ne, jotka ovat riskin ottaneet ja saaneet riskiä jaettua, ovat usein myös menestyneet Aasian markkinoilla. Siinä mielessä olisi suotavaa, että suomalaiset pystyisivät esimerkiksi ruokaa rupeamaan viemään, ei pelkästään koulutusta ja terveystuotteita vaan myös tämmöisiä perinteisiä asioita, joita meillä pidetään arvossa.

Arvoisa puhemies! Odottaisin hallitukselta vastinetta tähän tulevaisuusselontekoon siten, että hallitus toisi omalta osaltaan toimenpidesuunnitelman, millä tavalla me lähdemme eteenpäin, ettei tämä jää taas yhdeksi pohdinnaksi pohdintojen suureen joukkoon.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko sekä siihen liittyvä kansainvälinen selvitys ovat hyvin samansuuntaisia siinä, että kaiken tähtäimessä on hyvä elämä — myös ne tuhannet päätökset ja lait, jotka tässä salissa annetaan, tähtäävät hyvään elämään, jossa kestävä ekologisuus, kestävä talous, kestävä hyvinvointi ja arvokas ja hyvä elämä kulkevat käsi kädessä. Siihenhän tämä tulevaisuusselonteko ja nyt sitten myös tulevaisuusvaliokunnan mietintö antavat näkymiä ja eväitä ja ideoita.

Haasteita on, haasteita on runsaasti, niin taloudellisen kestävyyden osalta — meidän julkinen taloutemme niin Suomessa kuin muualla on rajallista — kuin hyvinvoinnillisen kestävyyden osalta — ikääntymisestä olemme puhuneet paljon — niin fyysisen hyvinvoinnin kuin psyykkisen hyvinvoinnin osalta. Nämä kaikki luovat vahvan haasteen sille, millä tavalla hyvää elämää voidaan rakentaa ja kuinka sitä voidaan elää. Näiden lisäksi on vielä ekologinen kestävyys ja sen haasteet: kuinka meistä jokainen jättäisi tuleville sukupolville sellaisen maapallon, jolla hyvää elämää voi elää.

Mielestäni tulevaisuusvaliokunta on hyvin löytänyt avaimet, ja ne avaimet ovat sellaisia, mitä toivoisi tässä salissa vielä enemmän käytettävän. Ensimmäinen avain on innostuneempi, myönteisempi, kokeilevampi ja yritteliäämpi suhtautuminen asioihin — sellainen uteliaisuus, terve ja innostava uteliaisuus, jolla asioihin tulisi meidänkin tässä suhtautua. Tuntuu välillä, että täällä upotaan yksityiskohtiin ja oikein tällaisiin mustiin syövereihin ja unohdetaan se, että kuitenkin meidän tehtävämme olisi luoda sellaisia mahdollisuuksia, joilla siihen hyvään elämään päästään. On tietysti tärkeää myös analysoida ja olla kriittinen, niin kuin tässä tulevaisuusvaliokunta on myös tuonut vahvasti esille, että tarvitaan sellaista tervettä kriittisyyttä.

Mutta tällainen yhteisöllisyys ja osallisuus on mielestäni kaiken avain: rakentuuko yhteiskuntamme ja rakentuvatko suomalaiset enemmän yhteen ja yhteen hiileen puhaltamaan vai alammeko eriytyä. Siinä ratkaisu on ne päätökset, mitä tässä salissa jo tänäkin syksynä ja ensi keväänä tullaan tekemään liittyen meidän koulutukseen, on kysymys sitten varhaiskasvatuslaista, on kysymys sitten perusopetuksen opetussuunnitelmista, on kysymys sitten lukioiden ja ammatillisen koulutuksen sisällöistä ja tuntijaosta: kuinka me mahdollistamme tämän uudenlaisen oppimisen ja yhteisöllisyyden ja osallisuuden ja kokeilevan yhteiskunnan, erehtymisen ja yrittämisen. Myös tuleva kuntalaki, jota myös parlamentaarisesti on valmisteltu, on avain siihen, löydämmekö me sellaisia osallisuuden muotoja, joilla kansalaiset yhdessä ottavat enemmän vastuuta omasta lähiympäristöstään, ovat aktiivisia omalla asuinalueellaan, omassa kunnassaan ja sitä kautta vaikuttavat siihen omaan hyvään elämäänsä. Ja kaiken kyllä kruunaa se, millä tavalla tässä talossa esimerkin voimalla näitä asioita viemme eteenpäin. Se on aina niin, että puhetta voi olla vaikka kuinka paljon, mutta jos sitten teot ja toiminta eivät sen kanssa ole synkronissa, silloin putoaa pohja myös tämän talon päätöksiltä. Eli itse voimme toimia esimerkkinä näissä kaikissa.

Työn ja oppimisen ja yrittämisen uusi liitto oli tulevaisuusselonteossa yhtenä toiminnan mallina, ja toivoisin, että tässä ehkä vielä enemmän olisi paneuduttu siihen. Tuossa kyllä noissa toimenpiteissä, joita valiokunta esittää, on tämä työ nostettu hyvin vahvasti esiin, ja eri jaostojen toiminnasta löytyy myös oppimisen sekä yrittämisen korostamista, mutta toivoisin, että tässä salissa vielä enemmän sitä liittoa lähdettäisiin pohtimaan ja löytämään eväitä sitten konkreettisten toimenpiteiden osalta. — Kiitoksia.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämän tulevaisuusselonteon taustalla on tutkija Pekka Himasen tutkimus, josta nousi aikoinaan kohu, koska hanke jätettiin kilpailuttamatta. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen, että miksi, ja olen iloinen, että asia sai osakseen suurta huomiota ja siitä käytiin laajaa keskustelua. Myös oikeuskansleri Jaakko Jonkka otti asiaan kantaa todeten, että näin suuri hanke olisi pitänyt kilpailuttaa.

Tulevaisuusselonteossa mainitaan julkisten hankintojen sujuvoittaminen, ja hankintalaeista haluan jotakin sanoa — sillä tavalla, että haluaisin nostaa esille sen soveltamiseen liittyvät epäselvyydet.

Hankintalaki ja kilpailutuksen läpimeno ei saa tarkoittaa halvinta mahdollista hintaa, laadulliset kriteerit on saatava hankintalakiin. Kunnissa ei osata soveltaa hankintalakia siten, että hankintapäätös tehtäisiin myös muista syistä. Valinta ei saa pohjautua ainoastaan siihen, että hinta on halvin. Halvat hinnat kostautuvat, eikä näin rakenneta kestävää kehitystä eikä luoda tulevaisuuden työpaikkoja ja tueta suomalaisia yrittäjiä. Väärin tulkittu hankintalaki vie työpaikat suomalaisilta. Me rakennamme metropolialuetta, esimerkiksi metroa ja sairaaloita, ja siellä työskentelevien on oltava suomalaisia työntekijöitä. Kysymys on myös periaatteesta: työtä kotimaahan ja suomalaisille.

Hankintalain soveltamisen taustalla on pelko markkinaoikeudesta. Hankkeet viivästyvät, koska niistä saatetaan valittaa markkinaoikeuteen. Markkinaoikeuden valitusten käsittelyaikoja tulee nopeuttaa, sillä mielestäni on hyvin kohtuutonta, että toimija joutuu odottamaan päätöstä jopa kuukausia. Valitukset tulee käsitellä muutamassa viikossa, kuten esimerkiksi Ruotsissa tapahtuu. Tulevaisuuden ja huomisen hankinnoissa hankintalain käyttäjien on myös saatava selkokieliset ohjeet siitä, kuinka hankintalakia tulkitaan. Sen äärellä ei saa pelätä.

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuusselonteossa nostetaan joukkoistaminen esille. Joukkoistaminen ja kansalaisaloite ovat samaa sorttia. Tarkoituksena on nostaa kansalaisen vaikuttamismahdollisuus esille. Joukkoistamista on käytetty muun muassa asunto-osakeyhtiölakiin liittyvässä tutkimuksessa, jossa oikeusministeriö kysyi osakkeenomistajien mielipidettä uudesta asunto-osakeyhtiölaista. Missä nämä osakkeenomistajien mielipiteet tulevat näkymään? Tehdäänkö niiden pohjalta lakia tai selvennetäänkö sitä? Millä tavalla joukkoistaminen tai kansalaisaloite tuovat todellisuudessa ihmisten äänen esille?

Arvoisa herra puhemies! Ikääntyminen on tulevaisuutta. Tulevaisuuden senioritalot odottavat ikäihmisten arjessa selviytymiseen teknologiaa: hälytysjärjestelmiä, palveluja helpottavia ja sujuvoittavia toimintoja. Tulevaisuuden älysairaaloissa energiankulutus on laskettu tarkoin. Kustannukset laskevat ilman, että potilasturvallisuus kärsii. Älysairaalassa toimivat seurantajärjestelmät, jotka kertovat hoitovälineiden ja erilaisten laitteiden paikat: missä on lähin EKG-kone, juokseeko hoitaja ympäri sairaalaa vai onko se lähempänä kuin arvaakaan. Tarkoitus on siirtää hoitajan aikaa itse hoitamiseen. Tulevaisuuden EKG ehkä onkin vain teippi, joka mittaa potilaan sydämen sykkeen ja rytmin. Tulevaisuudessakaan robotti ei kuitenkaan korvaa ihmistä. Hoitajan lämpimät, hoitavat ja viipyvät kädet ovat ikuiset, eikä niille löydy korviketta, ja ihmisten, esimerkiksi vanhusten, hoitaminen lisääntyy entisestään, vaikka me kuinka haluamme kotiuttaa heitä yksinäisiin koteihinsa.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden teko on nostaa esiin sähköautoilu ja ympäristönsuojelu. Olemme sitoutuneet päästöjen vähentämiseen. Sähköauton veroon ja käyttövoimaveroon liittyen tein lakialoitteen vuonna 2012. Hyvät lakialoitteet, joilla on tulevaisuuteen suuntaavat visiot ja pyrkimys hyvään, eivät saisi jäädä eduskunnassa mappi ö:hön siksi, että aloite tulee oppositiosta. Ministerin tulisi ottaa kantaa tuohon sähköautoveroasiaan.

Lisäksi suomalaisen kiinteistömassan ympärille tarvitaan energia-analyysia: mittaa, analysoi, säästä. Olemme energiateollisuudessa ja -tehokkuudessa huippuluokkaa maailmalla, ja meillä on valtava osaaminen siinä. Energiansäästöllä voimme hakea valtavat säästöt, ei ainoastaan yhdessä pikku kunnassa vaan koko yhteiskunnassa.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuusvaliokunta on tehnyt perusteellista työtä. Valiokunta on mietinnössään maalannut tulevaisuutta suurin vedoin. Tämä on hyvä, sillä tavoitteiden tuleekin olla suuria ja ehkä suurpiirteisiäkin. Suurin vedoin maalaamiseen kuuluu kuitenkin oleellisesti aina myös hieman roisketta.

Mietintö lähtee liikkeelle kestävästä kasvusta, sanoisinko, jopa hieman kritiikittömästikin. Samoin todetaan ilmastonmuutoksen muuttavan merkittävästi elämää. Varmasti tämä muuttaakin. Olisin kuitenkin valmis hieman vaisumpiin tulevaisuudenkuviin. Korostaisin myös suomalaisen kaikenlaisen metsäosaamisen merkitystä huomattavasti enemmän.

Herra puhemies! On varmaankin niin, etteivät tähän työhön tai sen arvioihin ole vielä vaikuttaneet nopeat muutokset Euroopan turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Uskon näiden muutosten tulevan vaikuttamaan hidastavasti moniin olemassa oleviin prosesseihin. Tässä meillä poliitikoilla on suuri vastuu ja velvollisuus.

Kun 28 vuotta sitten maassamme oli 16 000 maahanmuuttajaa, on lukumäärä nyt 200 000. On selvää, etteivät monet suomalaiset mekanismit ole vielä sopeutuneet tähän, ja nyt mietinnössäkin puhutaan kestävyysvajeesta.

Uusi eläkeratkaisu on syntynyt. Mielestäni esimerkiksi eläköityvät, ilman työnteon kartuttamaa työeläkettä jäävät vaatisivat myös näin tulevaisuusselonteon tasolla auki kirjoittamisen ja visioinnin ja — mikä tärkeintä — vastauksia huolestuneille kansalaisille.

Arvoisa herra puhemies! Mietinnössä todetaan otsikkotasolla Suomen tarjoavan toimintaympäristön kaikenlaisille yrityksille. Mielestäni tätä lupausta antaessa tulisi miettiä tarkoin, onko lupaus liian suuri tai — vahvalla sanalla kuvaten — jopa hövelisti annettu. Mielestäni olisi viisasta nojata Eta-alueen maihin sekä maihin, joilla on Suomen kanssa vastavuoroisuuteen perustuvat sopimukset esimerkiksi verotuksessa ja monissa muissa tärkeissä yksityiskohdissa. Mielestäni Suomeen ovat tervetulleita kaikki vastuulliset yritykset, vastuulliset niin kansalaisten sosiaalisissa perusoikeuksissa kuin ympäristöön liittyvissä kysymyksissä.

Arvoisa herra puhemies! Suomi menee eteenpäin tulevaisuuteen katsomalla, ja Suomi tarvitsee eteenpäin mennäkseen tulevaisuusvaliokunnan tekemiä tulevaisuusvisiointeja, ja tämä visiointi on tältä osin mielestäni tarpeellinen ja perusteltu.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Noin vuosi sitten valtioneuvosto laittoi haasteen eduskunnalle antamalla tämän tulevaisuusselonteon, ja tietysti nyt voidaan nähdä, että vuoden aikana moni asia on muuttunut. Sen takia, tulevaisuusvaliokunta kun nyt on antanut meille kansanedustajille tämän oman mietintönsä ruodittavaksi, voidaan tarkastella montaa asiaa vähän eri tavalla kuin vuosi sitten valtioneuvosto on omassa selonteossaan tarkastellut.

Huomasin tuossa, että tähän mietintöön on oman puumerkkinsä, lausunnon, halunnut tulevaisuusvaliokunnalle antaa kymmenen muuta eduskunnan valiokuntaa. Niitten kymmenen joukossa ei kylläkään näkynyt esimerkiksi ympäristövaliokuntaa, mitä pidän hienoisena ihmeenä.

Tässä valtioneuvoston selonteossahan, joka siis vuosi sitten on tänne eduskuntaan tullut, linjataan kovasti isolla pensselillä, minkälaista Suomea tavoitellaan vuonna 2030, ja siinä erityisesti painotetaan, että tulevaisuuden kasvun tavoittelu ei voi perustua lyhytnäköisiin päätöksiin eikä tulevaisuuden kasvun tavoittelulla pidä syödä edellytyksiä seuraavien sukupolvien hyvinvoinnilta. Tästä on puhuttu paljon eduskunnassa, että emme voi jatkaa tätä valtionvelan lisäämistä, koska tämä velka, mitä me nyt teemme täällä, on tulevien sukupolvien hyvinvoinnilta pois. Valitettavasti vain ei kaikilla tahoilla riittävästi ymmärretä sitä, että pitäisi tehdä isoja, todella kovia päätöksiä, jotta tulevaisuudessakin olisi hyvinvointia jaettavana. Mitä sellaiset päätökset sitten ovat? No, kaikki puhuvat, että yrittäjyyden edellytyksiä on parannettava ja yrittämisen esteitä on poistettava. Kyllä vain, mutta ne teot — niitä tarvitaan, tekoja tarvitaan. Eli valtiovallan pitäisi luoda sellaiset puitteet, että yrittäminen todella olisi kannattavaa ja meillä olisi myöskin semmoisia menestyviä, tulevaisuuteen uskovia ja kasvuhakuisia yrityksiä, jotka haluavat kasvaa ja viedä suomalaisia tuotteita myöskin ulkomaille.

Selonteossa aika laajasti myöskin nähdään Suomen luonnonvarat yhtenä tulevaisuutemme kulmakivenä, menestymisemme kulmakivenä, ja siksi, kun luonnonvarat ovat niin keskeisesti tässä valtioneuvoston selonteossa esillä, pidinkin aika ihmeenä, että ympäristövaliokunta ei halunnut lausua tähän mitään. Millä tavalla Suomen luonnonvarat saataisiin kestävästi mutta nykyistä tehokkaammin käyttöön ja korvaamaan esimerkiksi energiantuonnissa kivihiili? No, sillä tavalla, että ensinnäkin näistä turvevaroista, mitä Suomessa on — meillä on 2 miljoonaa hehtaaria peruspilattua suota, josta tällä hetkellä vain noin 50 000 hehtaarin alalta nostetaan turvetta — tämä 50 000 hehtaarin nostoala pitäisi hyvin nopeasti, viivyttelemättä, hyvin nopeaan tahtiin, kaksinkertaistaa. Tällä tavalla me saisimme yhtä paljon megawatteja kuin turpeesta tuotetaan energiaa — yhtä monta megawattia — samalla siinä rinnalla tuotettua puusta. (Mauri Pekkarinen: Tietääkö puhuja, että juuri teidän hallituksenne ajaa tällaista politiikkaa?) Juuri tällä tavalla me voisimme jopa puolittaa nykyisen energian kauppatasevajeen, joka on 11 miljardia. Tästä se lähtee, ja seuraava hallitus, joka toivottavasti ensi kevään vaalien jälkeen voidaan muodostaa paljon helpommin kuin miten viime vaalien jälkeen muodostettiin hallitus, on toivottavasti toimintakykyinen enemmistöhallitus, jossa ovat samankaltaisesti ajattelevat puolueet päättämässä Suomen tulevaisuudesta. Ensi keväänä tehdään todella Suomen tulevaisuuden kannalta suuria päätöksiä.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin myös tällä kertaa edustaja Hemmilä puhuu monin kohdin ihan täyttä ja vahvaa asiaa. Kun hän puhui turpeesta, hän oli huolissaan siitä, että sen käyttöä ei ole pystytty lisäämään. Tässä nyt ainoa, mikä tässä tapahtui, oli se, että Hemmilä unohti lausua sen, mitä hän varmaan tarkoitti sanoa, elikkä että juuri hänen hallituksensa on nostanut turpeen veron 1,9 eurosta megawattitunti 4,9 euroon megawattitunti, mikä paitsi heikensi turpeen kilpailukykyä samalla repi alas puun muuttuvahintaisen sähköntuotantotuen — se on sen oikea nimi. Näin tässä nyt kävi, ja toivotaan, että tämä hallitus vielä kerkiää tämän jutun muuttaa. (Pertti Hemmilä: Kyllä se muuttaa!)

Arvoisa puhemies! Minulla on sama vanha tarina, minkä olen aika monta kertaa täällä muutamien viime vuosien aikana — myös edellisessä tehtävässä ollessani — sanonut, huoli siitä, mikä ei näy tässä tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä oikeastaan lainkaan: Täällä sanotaan se ajatus, että valiokunta pitää tärkeänä, että meidän julkisia t&k-varoja ei vähennetä. No, me tiedämme, mitä tässä asiassa tapahtuu. Tämä hallitus tulee vähentäneeksi vuoden 2011 tasosta esimerkiksi Tekesin rahoja ensi vuoteen 127 miljoonaa euroa avustusmuotoista tukea. Se lisää toki sitten lainamuotoista tukea 64 miljoonalla näitten vuosien aikaan, mutta eihän se nyt ole sama, ja kaiken lisäksi se laina on laina ja avustus on avustus, ja lainalisäys on vain puolet siitä, mitä on tämän avustusmuotoisen rahoituksen leikkaus. Samanaikaisesti myöskin VTT:n — joka on toinen kahdesta keskeisestä suomalaisesta innovaatiorahoittajasta ja -tekijästä — resursseja leikataan merkittävästi. VTT:llä on yt-neuvottelut meneillään, joissa on 300 hengen mahdollinen irtisanominen kysymyksessä, ja niin poispäin.

Arvoisa puhemies! Kiitän tulevaisuusvaliokuntaa siitä, että se tämän on noteerannut, mutta muutoin on hivenen hampaaton ote ilmiöön, jota kutsun innovaatiovuodoksi. Ja vielä kertaalleen, mitä ymmärrän innovaatiovuodolla? Me julkisin varoin, verovaroin, tässä maassa luomme osaamispotentiaalin, joka tarkoittaa koulutuksellista osaamista, sitä, mitä eri koulutusasteilla suomalaisille koulutusta annetaan. Tarkoitan sillä myös sitä tieteellistä perustutkimusta, jota yliopistot lähinnä yliopistojen omalla rahoituksella, Suomen Akatemian rahoituksella ja sektoritutkimuksen rahoituksella Suomessa rahoittavat — aika merkittävä määrä tämä. Tämä on se osaamispotentiaali, ja se Suomen oloissa on lähes yksinomaan verovaroin rahoitettu. Nyt kuitenkin on käymässä vuosi vuoden jälkeen niin, että entistä suurempi osa näin synnytetystä osaamisesta valuu Suomesta ulos ilman, että se osaaminen täällä tuotteistuisi, kaupallistuisi, näkisi täällä ja kokisi täällä tuotannon ja sitten täältä niitä tuotteita vietäisiin ulos ja saataisiin veroeurot kiinni vastineeksi siitä osaamispotentiaalin synnyttämisen julkisesta rahoituksesta. Nyt tämä ei toimi. Tämä generaatio, tämä osaamisen muuttaminen innovaatioksi ja tuotannoksi täällä, ei kerta kaikkiaan tällä hetkellä toimi.

Tämän jutun toimimista vaikeuttaa se, että samaan aikaan, kun rahoitus aiemmin kertomallani tavalla tämän generaation tukemiseksi vähenee, ne mekanismit, jotka imevät täältä sitä osaamista ulos, vahvistuvat. Esimerkkinä Puola: Puola saa 10 miljardia euroa vuodessa Euroopan unionin alue- ja rakennerahoista. Tähän saakka Puola on niillä rakentanut pääasiassa teitä ja rautateitä ja muita, jonkun verran osaamiseenkin sitä rahaa on mennyt, mutta uudella ohjelmakaudella tätä rahaa saadakseen sitä pitää käyttää — myöskin Puolassa — entistä enemmässä, entistä useammin ja enemmän, elinkeinotoiminnan edellytysten rahoittamiseen. Meidän yhteisillä rahoilla ne imevät sitä tuotantoa, jonka tekeminen perustuu osaamiseen; meiltä osaaminen ja tuotanto yhä useammin menevät sinne ja veroeurot sinne. En ole puolalaisille kateellinen, ei Puola ole kovin korkean tason maa, siis kovin rikas maa, sanotaan tällä hetkellä näin. Ja Puola ei ole ainoa, minä otin nyt vain Puolan esimerkiksi.

Arvoisa puhemies! Kun aika alkaa käydä loppuun, sanon, että tästä ilmiöstä todella olen huolissani. Tämän ilmiön, tämän ongelman, voittamiseksi me emme voi mitään — no, voisimme jotain, kun haluaisimme, Euroopan unionissa tässä asiassa tehdä. Jos joku on epäneutraalia ja johtaa epäsymmetrisyyteen investoinneissa, niin tämä järjestelmä, johonka Eurooppa laittaa vuodessa koko Euroopassa vajaa 60 miljardia euroa, se johtaa siihen. Ja sitten jos Suomi ei huolehdi tästä generaatiosta, siitä että sen julkinen rahoitus on oikealla kohdallaan, niin käy niin kuin äsken kuvasin: virta, investointivirta, meiltä ulos kasvaa kaiken aikaa. Käykää läpi investointitilastot, mihinkä tällä hetkellä investoidaan, mihinkä investointivirta vie.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Pekkarista kohteliaisuudesta. Nyt ei kuitenkaan ole Hemmilän hallitus, vaan maassa on ollut Kataisen ja nyt on Stubbin hallitus, mutta jos Hemmilä olisi ollut muodostamassa hallitusta, niin hallituspohja ja hallitusohjelma olisivat jonkin verran erilaiset — kaikella kohteliaisuudella myöskin sinne edellisiä hallituksen muodostajia kohtaan haluan tämän sanoa.

Mutta yksi asia, mistä täytyy nyt muistuttaa ja mikä täytyy alleviivata, on se, että kokoomus ei ollut vaatimassa turpeelle veroa ja sitä kautta myöskään kotimaisen energian vähentämistä, vaan se oli nimenomaan tämä pieni marginaaliryhmä 5 prosentin eduskuntakannatuksella: vihreät. Ja nyt kun vihreät ei ole enää hallituksessa, niin on kyllä mahdollista, että me vielä saamme aikaan muutoksia.

Edustaja Pekkarinen puhui noista Puolan rakennerahoista. Ne ovat kyllä mittavat. Vuodesta 2004 lähtien Puola on käyttänyt (Puhemies koputtaa) EU-rahoja näihin tarkoituksiin 67 miljardia.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen, on aivan totta ja olemme valiokunnassa aivan samaa mieltä, että tulevaisuus on osaamisessa, kestävä kasvu on osaamista ja rahoitus on saatava kuntoon tältä osin. Siihen laitamme nyt vahvan kannan, että on tultava muutos. Kestävä kasvu on meille elinehto, ja se on itse asiassa mieletön mahdollisuus, mutta se edellyttää, niin kuin sanottu, tätä osaamista. Ja yksi näistä meidän ponsistamme on juuri tiedestrategia. Ette ollut silloin salissa, kun vastasin teille tähän aiempaan kyselyyn. Eli nyt tarvitaan meillä tieteen, tutkimuslaitosten yhteistyötä ja sitä, kuinka tutkimus kansainvälistyy ja kuinka siitä tehdään sitä menestyvää liiketoimintaa, jota maailmalla halutaan ostaa, ja kuinka se sitten myös markkinoidaan. Tämä on iso kokonaisuudistus, mutta me emme pysty luomaan tähän kestävään kasvuun sitä innovaatiota, joka on cleantechiä, bioteknologiaa tai digitalisaatiota, jos me emme pysty muuttamaan niitä muita rakenteita tässä meidän hallinnossa ja valtion toimissa, jos me emme pysty luomaan sitä uudenlaista osaamista ja uudenlaista asennetta tähän kansakuntaan. (Puhemies koputtaa) Eli tämä on valtavan iso muutos, tämä kestävän kasvun omaksuminen nyt meidän suureksi näkemykseksi täällä Suomessa, ja se, kun me saamme nämä muutokset käyntiin, (Puhemies: No niin, minuutti!) tuo sen rohkeuden, joka mahdollistaa ne investoinnit. Nyt on kyseessä aika iso systeeminen muutos, mihin pyrimme täällä Suomessa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lipposen puheenvuorossa oli paljon hyviä aineksia. Minä kuitenkin korostan, että se tiedestrategia ei yksin riitä. Se osaaminen, mikä synnytetään koulutuksella ja perustutkimuksella, pitää saada muuttumaan tuotteiksi ja tuotannoksi. Tässä on se generaatio. Ja mihinkä silloin tarvitaan rahaa? Silloin tarvitaan rahaa soveltavaan tutkimukseen, joka on käsitteellisesti lähellä tuotekehitystä, silloin tarvitaan rahaa yritysten ja elinkeinoelämän rahoitukseen, varhaisen vaiheen, seed-vaiheen, ja venture capital -vaiheen rahoitukseen ja niin poispäin ja vientiin. Koko tähän ketjuun tarvitaan silloin julkisen kontribuutiota. Suomen tällä hetkellä tähän soveltavaan päähän, niin kuin yrityksille, käyttämän julkisen tuen määrä on nyt tarkasti sanottuna yksi koko Euroopan unionin pienimmistä lukemista. Näin on meillä.

Mitä edustaja Hemmilään tulee, niin minä todella uskon, että Hemmilä olisi toiminut toisin. (Puhemies: No niin, nyt riittää!) Itse en kritisoi hallitusta näinkään paljon, (Puhemies koputtaa) mutta oli hyvä, että sanouduitte irti hallituksen tekosista.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa ja tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä on käyty melko ansiokkaasti läpi globaaleja megatrendejä ja suomalaisen yhteiskunnan muutostarpeita. Näille pidemmän aikavälin yleisille tulevaisuuskatsauksille on oma tarpeensa, mutta nyt olisi kuitenkin tärkeintä keskittyä tekemiseen.

Suomen talouskasvu ei ota alkaakseen. Olemme viime vuosina toteuttaneet ennennäkemättömän budjettielvytyksen. Tämä ei ole auttanut, sillä maamme on jatkuvassa velka- ja verokierteessä. Kun vienti ei vedä ja myös kotimainen kysyntä heikkenee, deflaatio on todellisena vaarana. EKP:n elvytyskeinot alkavat kohta olla käytetyt. Saattaa olla, että edessämme on Japanin tilanteeseen verrattavissa oleva, pitkään jatkuva kansantalouden suoranainen taaperrus.

Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia ja rohkeita investointeja. Eläkejärjestelmän on oltava kestävällä pohjalla, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tulee pyrkiä laadukkaiden palvelujen tehokkaampaan järjestämiseen, julkisen sektorin kokoa on arvioitava uudelleen ja on suhteutettava se rahoitusmahdollisuuksiimme. Pienyrittäjien toimintaedellytyksiä on parannettava. Vaikka hidastuvan kasvun aikana on inhimillistä pohtia kulutusvalintoja tarkemmin, niin jatkuva kulutuspäätösten ja investointien lykkääminen ei tilannettamme helpota. Nyt tarvitaan rohkeita ratkaisuja ja rohkeita investointeja. Tärkeä linjaus on, että mahdollisuuksien mukaan suosimme suorastaan vanhanaikaisella tavalla suomalaista tuotantoa kaikissa omissa kulutus- ja investointipäätöksissämme.

Arvoisa puhemies! Selonteon tavoitteet ja toimintalinjaukset ovat hyvin yleisiä ja ylimalkaisia. Selonteossa todetaan, että Suomeen tarvitaan lisää työpaikkoja ja että Suomeen tarvitaan enemmän yrityksiä. Yritysten ja työpaikkojen lisäämiseksi ei kuitenkaan esitetä tiukkoja toimenpiteitä vaan kannustavan ilmapiirin tukemista.

Tarpeettoman sääntelyn purkamisesta olemme tässä salissa kaikki yhtä mieltä, joten seuraavaksi meidän on ryhdyttävä toimeen. Keskusta on jo aloittanut työn julkaisemalla 101 ehdotusta normien ja byrokratian purkamiseksi, ja lisäehdotuksia saamme kansalaisilta päivittäin.

On löydettävä paljon yksittäisiä, maanläheisiä keinoja kasvun, työllisyyden ja pienyrittäjyyden kannustamiseksi. Esimerkkinä tällaisista on muun muassa kaikkien toteuttamiskelpoisten yritysideoiden rahoituksen varmistaminen. Aika pitkälti tässä tietysti voidaan luottaa yksityisen riskinottokynnyksen ylittymiseen silloin, kun järkevästä ja hyvästä ideasta on kysymys, mutta se pitää varmistaa.

Tärkeä olisi myös kannustava yrittäjävähennys työllistäville pk-yrityksille. Näin otettaisiin huomioon muutkin yritysmuodot kuin vain osakeyhtiö. Käyttökelpoinen olisi yrityksen ensimmäisen työntekijän määräaikainen palkkatuki. Lisäksi palkkatyöstä työttömiksi jääneiden siirtymistä yrittäjiksi olisi helpotettava esimerkiksi jatkamalla ansiosidonnaista työttömyysturvaa määräajaksi.

Arvoisa puhemies! Selonteon linjaukset tulevaisuuden kasvusta liittyvät erityisesti ekologisuuteen ja digitaalisuuteen. Meidän onkin keskityttävä yhä enemmän biotalouden ja puhtaan teknologian kehittämiseen. Uusiutuva energia ja älykkäät materiaalit, puun uudet käyttötarkoitukset ja biopolttoaineet on saatava tuotantoon. Luonnon monimuotoisuuteen, puhtauteen ja raaka-aineiden tehokkaaseen käyttöön tähtäävillä teknologioilla tulee varmasti olemaan kysyntää tulevaisuudessa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa on valmistelua tehty pitkäjänteisesti ja monivaiheisen prosessin kautta, ja tähän on osallistettu vahvasti ja monipuolisesti erilaisia sidosryhmiä ja kansalaisia ja on käytetty uusia toimintamalleja ja välineitä. Näin myös tulevaisuusvaliokunta on työskennellyt, ja tässä tulevaisuusmietinnössä nämä tulokset näkyvät hyvinkin laajana kokonaisuutena, johonka sisältyy paljon erilaisia yksityiskohtia.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon ennakointiosio käsittelee jo tärkeitä teemoja, jotka ovat muun muassa "hallinto mahdollistajaksi" — siis myönteinen asia, myönteisyyttä kohti — "yritysten uudistuminen", "tulevaisuuden työelämä", "niukkuuden mahdollisuudet", "kansalaisten hyvinvointi ja osallisuus" sekä "uusi pohjoisen maantiede". On erittäin tärkeää, että jo ennakointiosiossa nostetaan näitä tärkeitä pääteemoja ja siellä käsitellään myös ihmisten arjen tarpeiden näkökulmasta ja lasten ja nuorten hyvinvoinnin näkökulmasta tulevaisuutta.

Aivan kuin tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan toi esille, valiokuntamietinnössä korostetaan hyvin vahvasti rohkeutta, innovatiivisuutta ja luovuutta ja nimenomaan uudistumista tukevaa politiikkaa sekä uusiin mahdollisuuksiin tarttumista, ei vain puhetta vaan myös tekoja, ja näihin tarvitaan vahvasti erilaisia kokeiluja ja pilotteja, joilla päästään konkreettisiin toimenpiteisiin myös sillä tavalla, että voitaisiin nähdä niitten vaikuttavuus.

Arvoisa puhemies! Erityisesti haluan nostaa valiokunnan nostamista päätösehdotuksista, kannanotoista, kannanoton 4, jossa todetaan vahvasti, miten tulisi seuraavaan hallitusohjelmaan keskeiseksi tavoitteeksi ottaa työelämän uudistaminen ja suomalaisten työllistyminen niin, että teema sisältää myös yrittäjyyden edistämisen, osatyökyvyn hyödyntämisen sekä sosiaaliturvan kehittämisen näitä tavoitteita tukevaan suuntaan. Toimenpiteissä todetaan, että tulisi erityisesti huomioida varhaisen puuttumisen periaate. Tähän kannanottoon sisältyy myös syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työhön kiinnittymistä, kiinnittymisen tukeminen erityisillä toimenpiteillä, eli peräänkuulutetaan uusia toimenpiteitä. Asioihin on tartuttava ajoissa.

Valiokunnan mietintö nostaa esille kansalaisten yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumisen. Valiokunnan hyvinvointiyhteiskuntajaosto käsitteli erityisesti hyvinvointiyhteiskunnan toteutumista kysymyksin "mitä hyvinvointi on" ja "miksi on niin paljon pahoinvointia". Sieltä nousi se näkemys, että erityisesti hyvinvointiyhteiskunta tulee määritellä oikeuksien, velvollisuuksien sekä osallisuuden kautta ja erityisen tärkeää on se, että huomioidaan yksittäiset alueet, yksittäisten ihmisten erilaisuudet, ja jokaisen ihmisen erilaisuus, omat vahvuudet ja tarpeet otettaisiin mukaan kumppanuusohjelmien kautta ja yhteistyön kautta kehittämään tätä yhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa esille tärkeitä kohtia, mitä tulevaisuusvaliokunta on hyvin nostanut muun muassa sivistysvaliokunnan lausunnoista sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnoista. Sivistysvaliokunnan lausunnosta valiokunta nosti valiokunnan mietintöön muun muassa tämän tärkeän sivistysteeman. Siellähän todetaan, sivistysvaliokunnan lausunnossa, että kestävän kasvun ja kansalaisten hyvinvoinnin perustana on sivistys, yhteisöllisyys ja osallisuus ja että Suomen poikkeuksellisen nopea nousu tuottavuuden ja teknologian eturintamaan ei olisi ollut mahdollista ilman pitkäjänteistä panostamista inhimilliseen pääomaan ja osaamiseen kaikilla yhteiskunnan aloilla. Todella tarvitaan toimenpiteitä juuri tähän, että tätä sivistystä, osaamista ja kaikkea sitä, minkä henkinen pääoma myös mahdollistaa, tulevaisuuden kehittämistä, tuetaan.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentin viime itsenäisyyspäivän vastaanotolla Tampereella kuultiin muun syviä tunteita nostattavan ohjelman ohessa Vesa-Matti Loirin esittämänä Eino Leinon runo Lapin kesä. Runon alku menee näin: "Lapissa kaikki kukkii nopeasti, / maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin. / Tuot’ olen aatellut ma useasti, / kun katson kansan tämän vaiheisiin. // Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta / ja suuri surkastua alhaiseen? / Miks meillä niin on monta mielipuolta? / Miks vähän käyttäjiä kanteleen? // Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu / kuin heinää, — miestä toiveen tosiaan, / miest’ aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu / tai kesken toimiansa katkeaa? // Muualla tulta säihkyy harmaahapset, / vanhoissa hehkuu hengen aurinko. / Meill’ ukkoina jo syntyy sylilapset / ja nuori mies on hautaan valmis jo."

Leinon tapa hahmottaa pohjoisen kansan henkistä tilaa on edelleen hätkähdyttävä. Se on niin raju, ettei sitä pysty kokonaan sovittamaan tämän päivän yhteiskuntaamme: elinikä on noussut kohisten Leinon ajoista, suomalaiset taiteilijat kaikilla aloilla menestyvät kansainvälisesti ja tuottavat kauneutta, kanteleen soitto on monimuotoistunut, ja ovet kansainvälisille musiikkimarkkinoille ovat jo avautuneet, vaikkemme vielä Ruotsin Abban tasolla olekaan. Mutta jotain oikeaan osuvaa on Leinon suomalaisuuden kuvauksessa edelleen: erilaiset vakavat mielenterveysongelmat ovat edelleen arkeamme, liian moni mies ja nainen edelleen kuolee kesken toimiensa, liian usein hengen aurinko sammuu yksilön kohdalla ennen kuin puolipäivän hetki on saavutettu, varhaisen työkyvyttömyyden perusteena on kovin usein mielenterveyden ongelmat, henkisen kestokyvyn kesken loppuminen.

Tulevaisuusvaliokunnan mietintö on ansiokas paneutuessaan muun ohella yksilöiden henkisen kapasiteetin merkitykseen Suomen tulevaisuuden tekemisessä. Teema oli esillä jo valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa. Eduskunnan sivistysvaliokunta on omassa lausunnossaan tuonut sitäkin vahvemmin esiin strategisia näkemyksiä kansalaisten henkisestä vahvistamisesta.

Kansakunnan menestys perustuu henkiseen voimaan. Sen henkinen voima syntyy ennen muuta kulttuurista, joka luo jatkuvuutta, johdonmukaisuutta ja luottamusta yksilöiden välille. Jotta kulttuuri kykenee tähän tehtäväänsä, on huolehdittava, että lapset mahdollisimman varhain tulevat kulttuurista osalliseksi. Olen iloinen siitä, että varhaiskasvatuksen merkitys inhimillistä pääomaa vahvistavana tekijänä näkyy myös tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä.

Suomalaisen koulutuspolitiikan vahva perinne on ollut, että koulun tehtävänä on antaa oppilaalle erilaisia valmiuksia ja taitoja, joita hän elämässään — ja työelämässä erityisesti — tarvitsee. Sivistysvaliokunnan lausunnossa, jota hyvin esitellään tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä, laajennetaan tärkeällä tavalla kasvatuksen ja opetuksen sisällöllisiä tavoitteita. Koululla tulisi olla voimavaroja tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja kasvua, ei pelkästään keskittyä tietojen jakamiseen ja taitojen synnyttämiseen. Lapsen ja nuoren kokonaisvaltaisessa kasvussa taideaineiden ja liikunnan merkitys korostuu.

Yhteiskunnan ja myös työelämän ja kaiken luovan ajattelun ja uudistuksen kannalta on ensiarvoisen tärkeätä vahvistaa lapsen itseluotta-musta ja lapsen uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä vahvana yleislinjana on pyrkimys erilaisten kokeilujen mahdollistamiseen, hyvin laajalla pensselillä maalaten. Vain kokeilemalla voidaan löytää uusia, tuntemattomia mahdollisuuksia, joita ei vielä osata aavistaa. Kokeiluista jotkut epäonnistuvat, ja tämä pätee myös yksilön elämään. Lapsia ja nuoria tulee rohkaista käymään kohti vaikeuksia, tekemään virheitä ja oppimaan niistä ja vahvistumaan sitä kautta. Tärkeämpää kuin kyky välttää virheitä on kyky selviytyä vaikeuksista eteenpäin masentumatta. Tiedoista ja taidoista on vain vähän hyötyä, jos emme osaa antaa lapselle perusturvallisuutta ja itseluottamusta, jonka varassa hän raivaa oman tiensä. Konkreettinen tehtävä: koulukiusaamiselle on asetettava päättäväisesti ehdoton nollatoleranssi.

Taide ja kulttuuri on kautta vuosituhansien käsitellyt ihmisen yrityksiä, kokeiluja, onnistumisia ja epäonnistumisia. Taide ja kulttuuri on luonut uskoa siihen, että epäonnistumisista on mahdollista selviytyä ja että vaikeudet ovat voitettavissa. Kaunokirjallisuus on hyvä esimerkki siitä, miten taide voi toimia maailmankuvan rakennusaineena siten, että yksilö saa voimaa oman elämänsä arjen vaikeuksiin ja valintoihin. Kulttuuri luo ilmapiirin, jossa rohkeus ja luovuus tunkeutuvat arjen keskelle. Juuri siksi ne ovat ratkaiseva tekijä myös elinkeinoelämän kehityksessä ja menestyksessä.

Arvoisa puhemies! Valtion tulevaisuusstrategian ajattelun keskeisenä osana tulee olla jokaisen yksilön hengen auringon kirkastaminen. Tuo aurinko odottaa nousemistaan jokaisessa syntyvässä lapsessa. Mitä paremmin nuo auringot pääsevät loistamaan, sitä helpompaa on Suomen menestyä tulevaisuudessa.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama huomio tulevaisuusselonteosta. On hyvä, että tällaisia pitkälle tulevaisuuteen luovia pohdintoja tehdään ja laaditaan niistä selontekoja.

Mielestäni tässä selonteossa ollaan kyllä melko varovaisia muun muassa tulevaisuuden mahdollisuuksien ja aikaperspektiivin suhteen. Digitalous on selonteon mukaan todellisuutta vuonna 2030. Mielestäni se on todellisuutta jo nyt. On hieman huolestuttavaa, jos me tällä tavoin ohjaamme ajatuksemme erityisesti digitalouden ja digitalisaation suhteen ajallisille harhateille, sillä on kai jo yleisesti tunnustettu tosiasia, että suomalainen yhteiskunta, ikävä kyllä, on pudonnut digitalisaatiokehityksen kelkasta jo ajat sitten ja me peesaamme tällä hetkellä muita. Selonteon kaltainen varovainen lähestymistapa ehkä saattaa vain lisätä meidän takamatkaamme. Eikö meidän tulisi ennemminkin olla ennakkoluulottomia ja rohkeita ja alkaa voimalla korjata puutteitamme tietoyhteiskunnan saralla jo nyt? Minusta on hyvä, että mietinnössä kiinnitetään huomiota siihen, että entistä enemmän kansalaisten — yrittäjien, insinöörien, opettajien — ja asiantuntijoiden näkemykset ja osaaminen pyritään huomioimaan paremmin tulevaisuuden selontekoja laadittaessa.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä annetaan suosituksia muiden muassa opetukseen, koulutus- ja tutkimussektoriin, biotalouteen, bioenergiaan sekä yritysten joukkorahoitukseen liittyen. Meidän on luotava oma kansallinen tiedestrategiamme, kuten täällä on puhuttukin, ja huomioitava siinä ensi sijassa se, kuinka tutkimuksen ja tuotekehityksen hedelmät realisoidaan paremmin suomalaisiksi työpaikoiksi ja hyvinvoinniksi. Yrittäjyyskasvatusta pitää kehittää ja tutkia uudenlaisen oppimisen mahdollisuuksia entistä enemmän ja kovemmalla vauhdilla.

Bioenergia on luontoystävällistä ja meille suomalaisille luonteva tapa tuottaa energiaa. Muun muassa puusta tehty diesel ja muut kemiallisen teollisuuden uudet puupohjaiset tuotteet ovat jo arkipäivää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että toimialan globaalin hyödyntämisen mahdollisuudet ovat rajalliset ja itse asiassa erittäin pienet. Vaikka kaikki Suomessa oleva biomassa hyödynnettäisiin kestävän kehityksen periaatteella energiantuotantoon, ei se riitä kuin osaan maamme energiantarpeesta. Muualla maailmassa biomassaa on tarjolla vielä vähemmän, joten Nokian kännykän kaltaiseksi vientihitiksi ei suomalaisesta bioenergiatuotannon infrastruktuuritekniikasta tai siihen liittyvistä palveluista välttämättä ole.

Arvoisa puhemies! Meidän on oltava tulevaisuuden suhteen ennakkoluulottomia ja rohkeita. Pienenä maana omien vahvuuksiemme viisas hyödyntäminen on menestyksemme avain. Selkeä visio, sen pohjalta laadittava strategia ja sen taitava noudattaminen on ehdottoman tärkeää vastatessamme tulevaisuuden tuomiin haasteisiin.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin erittäin suuri kiitos valiokunnalle ja valiokunnan puheenjohtajalle monella tavalla aivan erinomaisesta työstä. Valiokunnan työ on hyvällä tavalla syventänyt valtioneuvoston tulevaisuusselontekoa. Työssä on huomioitu ne megatrendit, joitten varaan Suomen tulevaisuuden voi varsin turvallisin mielin luottaa rakentuvan kaiken kaikkiaan. Mutta pakko todeta heti alkuun, että jäin kuitenkin kaipaamaan valiokunnalta vieläkin enemmän tulevaisuushakuista otetta niin tavoitteitten, teemojen kuin etenkin konkretian osalta.

Haastava taloudellinen tilanne on korostanut ennakoinnin vahvistamisen tarvetta jo kauan. Ennakointia peräänkuuluttaa myös tulevaisuusvaliokunnan mietintö aivan oikein. Ennakoinnin, taloudellisesti kannattavien innovaatioitten ja poliittisen ohjauksen välinen tasapaino on kuitenkin varsin hankala saavuttaa, kuten hyvin tiedämme. Ennakoinnissa on pakko turvautua muutamiin ennusteisiin, jotka pohjautuvat laaja-alaisesti ennen muuta kansantalouden kokonaisuuden kannalta oleellisiin mittareihin. Taloudellisesti kannattavat, hyvät innovaatiot syntyvät kuitenkin useimmiten ruohonjuuritasolla ja vastaavat varsinkin arjen läheisiin tarpeisiin, joita on trendinomaisesti hankala ennakoida kansallisella tasolla eli sillä tasolla, johon virallinen ennakointiprosessi nojaa. Politiikan tehtävänä taas on ohjata tulevaisuusvalintoja periaatteitten tasolla. Arvojen sisällyttäminen kansantalouden pohjalta laskettuihin ennusteisiin on hankala tehtävä, ellei koko ennakointiprosessia avata alusta lähtien nykyistä enemmän myös yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Omia arvojani lähellä olevaa tulevaisuuspolitiikkaa pystyy helposti lainaamaan maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnosta tulevaisuusvaliokunnalle. Lausunto sisältää myös konkretiaa, johon ei tulevaisuusselonteko eikä tulevaisuusvaliokunnan mietintökään riittävästi yltänyt, mihin myös valtiovarainvaliokunta lausunnossaan aivan oikein kiinnitti huomiota.

Tulevaisuuden tekeminen pohjautuu ymmärrykseen ja kunnioitukseen sitä kohtaan, millä aiempien vuosikymmenten ja jopa tätä pidempien ajanjaksojen aikana on pärjätty. Suomi on elänyt maasta ja metsästään eli siis luonnonvaroistaan. Näihin liittyen on tehty innovaatioita ja onnistuttu ratkaisemaan ongelmia tavalla, joka on kiinnostanut myös maailmalla ja avannut meille vientimarkkinoita. Me elämme edelleen ajassa, jossa luonnonvaroihin liittyvät haasteet yhdistävät kansainvälisellä tasolla. Uusiutuvat materiaalit ovat edellytys kestävälle talouskasvulle ja energiantuotannolle.

Maailmassa nähdään nälkää, ja puhtaille elintarvikkeille riittää kysyntää. Suomesta löytyy globaaleja vastauksia, meiltä löytyy raaka-aineita ja osaamista jalostaa ne markkinoiden vaatimiksi tuotteiksi. Luonnonvarat ovat meille merkittävä tulevaisuuden suunta. Niihin panostamalla pystymme yhdistämään myös tulevaisuuden ennakointia, innovointia ja arvoja, sillä maaseutuelinkeinojen nousulla teemme myös alueellisesti tasa-arvoista politiikkaa, joka on ainoa keino saattaa suomalaiset tulevaisuuspolitiikan suhteen samalle lähtöviivalle.

Haluan myös kiinnittää huomiota siihen, että tulevaisuusvaliokunta on mietinnössään korostanut työllisyyttä yhtenä merkittävänä tekijänä ja haasteena tulevaisuustavoitteitten saavuttamisessa. Havainto on aivan oikea ja sitoo yhteen yksittäisen kansalaisen ja koko kansakunnan edun. Työllisyyden ja talouskasvun vuoksi tarvitsemme viennin kasvua.

Maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan korostaa, että yli 80 prosenttia Suomen vientituotteista valmistetaan maaseutualueitten yrityksissä. Mikäli haluamme siis tulevaisuudessakin luoda uusia työpaikkoja, yrittäjyyttä pitää tukea ja edistää erityisen vahvasti maaseutualueilla. Yleensäkin poliittisessa päätöksenteossa ja yhteiskunnan arvovalinnoissa on syytä muistaa, että Suomi elää koko voimallaan, maan kaikkien alueitten yhteisellä voimalla.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi hiukan pohdiskelun pohjalta: Tässä valiokunnan päätösehdotuksessa korostetaan tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminnan numeerista tavoitetta suhteessa bruttokansantuotteeseen. Se on varmaan hyvin järkevä tavoite, mutta toistan edelleen: monet kannattavat, hyvät innovaatiot syntyvät kuitenkin ruohonjuuritasolla ilman, että ne ovat olleet yhteiskunnallisesti ennakoitavissa yhtään millään tavalla. Kysymys oikeastaan kuuluukin — tähän loppuun — pitäisikö itse asiassa tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminnan tavoiteasetannassa enemmän korostaa kokeiluyhteiskuntaa, jossa säädösviidakkoa ja byrokratiaa puretaan nimenomaan sillä ajatuksella, että ruohonjuuritasolle jäisi enemmän aikaa ja rahaa löytää uudet yhteiskunnan kannalta tärkeät innovaatiot.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Erinomaisia puheenvuoroja. Tuossa edustaja Kantolan hienoon puheenvuoroon on helppo yhtyä, moniin kohtiin, samoin edustaja Korhosen näkemyksiin.

Itse käsittelen tätä vain yhden sivun osalta, johon tulevaisuusvaliokunta on koonnut näkemyksiään viitaten sivistysvaliokunnan lausuntoon. Siinä ensimmäinen kohta on: "Pedagogisen uudistamisen on lähdettävä kasvun ajattelutavasta. Lapsen tulee koulussa saada välineet vahvan identiteetin rakentamiseen, jotta hänelle syntyy terve käsitys itsestään ja taidoistaan." Hyvä kiteytys. Taustalla on aina koti ja perhe. Me tarvitsemme Suomessa rohkeita toimenpiteitä lapsen kasvuympäristön tukemiseksi. Ihminen on aina kokonaisuus. Vanhempien, isän ja äidin, rooli on erityisen suuri. Lapsi tarvitsee turvallisuutta ja eheyttä. Tällä tavalla hänelle voi rakentua identiteetti, jonka varassa hän voi sitten elämänsä seikkailla ja myöskin tuottaa yhteisölleen eli isänmaalleen sellaista tulevaisuutta, jota tässä mietinnössä tavoitellaan. Identiteetti on myöskin laajempi käsite. Lähiyhteisö, jopa maakunta suomalaisissa olosuhteissa, kuuluu tähän. Sen vuoksi valtion on kaikessa tuettava lähiyhteisön roolia, tuettava sitä lähiyhteisöä, -ympäristöä, eikä yritettävä keskittämisellä ikään kuin heikentää sen vaikutusta ja särkeä sitä yhteiskunnan rakennetta, joka meillä on. Se ei tarkoita sitä, että jumittauduttaisiin pelkästään johonkin vanhaan, vaan se tarkoittaa sitä, että luotetaan sen lähiyhteisön voimavaroihin luoda uutta. Silloin kun identiteetti on vahva, ovat myös uudet tulokset vahvoja.

Toisessa kohdassa tässä todetaan näin: "Uudet pärjäämistaidot liittyvät oppimiseen, digitaaliseen lukutaitoon sekä työelämän taitoihin, kuten esimerkiksi luovuuteen, kriittiseen ajatteluun, vuorovaikutukseen, tieto- ja viestintäteknologian taitoihin, oma-aloitteisuuteen, itseohjautuvuuteen, sosiaalisiin taitoihin ja johtamiseen." On aivan selvää, että digitaalinen maailma on tullut ja siihen liittyvä lukutaito ja yleensä siihen liittyvät taidot ovat erittäin tärkeitä. Paljon on puhuttu koulun yhteydessä pelien kautta oppimisesta, että se on kiinnostavaa, se on lapsia miellyttävä tapa oppia uusia asioita. Sitä voidaan varmasti käyttää oppimisen välineenä, näin uskon, mutta mihinkään emme taida päästä siitä tosiasiasta, että uuden oppiminen merkitsee melkein aina myös vaivannäköä. Kaikki ei ole pelkästään kivaa. Työn tekeminen, sitkeys ja sitä kautta päämäärään pyrkiminen oppimisessakin on yksi keskeinen ulottuvuus. Työ johtaa usein myös uuden oivaltamiseen.

Kolmanneksi tässä todetaan: "Kansainvälisessä kouluvertailussa menestyminen velvoittaa meitä kehittämään kouluopetusta investoimalla uusiin oppimisympäristöihin ja oppimismalleihin." Tällä hetkellä on pakko todeta, että Suomessa ei uskota tähän tulevaisuusvaliokunnan näkemykseen. Juuri mikään muu sektori yhteiskunnassamme ei ole nyt joutunut niin rajujen leikkausten kohteeksi kuin juuri koulusektori sekä vapaan sivistyksen että myöskin koulutuksen osalta. Valtio on päättänyt nyt myöskin vetäytyä oppimisympäristöihin suunnatuista investoinneista. Ne jäävät kuntien harteille. Siis paikallinen veronmaksukyky ratkaisee tulevaisuudessa, millaisessa koulussa eri puolilla Suomea lapset opintojaan suorittavat. Valtio on päättänyt vetäytyä ottamasta vastuuta tästä. Sitä voi miettiä tulevaisuusvaliokunnassa ja monessa muussakin valiokunnassa, mitä tästä seuraa, millainen tulevaisuus on odotettavissa suomalaisilla kouluilla.

"Sosiaalisten taitojen oppiminen on otettava vahvasti osaksi oppimista", todetaan neljännessä kohdassa. Siis yhteistyön oppiminen on varmasti entistä haastavampaa. Perheitten lapsiluku on kohtalaisen pieni Suomessa. Monet kasvavat pikku prinsseinä ja prinsessoina, kaiken keskipisteinä. Sitten toimiminen isommassa ryhmässä tuottaakin jo melkoisia vaikeuksia, joita sitten koulu ja opettajat pyrkivät johdonmukaisesti tietysti poistamaan ja rakentamaan tätä sosiaalista yhteistyötä, verkostoa.

Ja vielä otan yhden kohdan tästä, arvoisa puhemies. "Oppilaille on opetettava eettistä herkkyyttä eli kykyä hahmottaa oman elämänsä suunta: taitoa asettaa itselle pitkäkestoinen tavoite, joka tuottaa iloa itselle ja samalla voi auttaa toisia." Etiikan voi määritellä monella tavalla, mutta perinteinen tapa on se, että eettinen määrittely on keskustelua siitä, mikä on oikein, mikä on väärin, mikä on hyvää, mikä on pahaa. Se on aika lievästi tässä sanottu, että eettinen herkkyys on kykyä hahmottaa oman elämänsä suunta. Eettinen herkkyys on kykyä hahmottaa sitä, mikä on elämässä oikein ihmissuhteissa, suhteessa toisiin, mikä on väärin, mikä on hyvää, mikä on pahaa. Tässä totean vain näin, että kun on pyrkimyksiä... Tämä liittyy tietyllä tavalla myöskin koulujen vastuuseen uskonnon opetuksen osalta. Nykyinen tapa Suomessa, jossa oman uskonnon opetusta tehdään, nostaa väistämättä tämän syvän eettisen keskustelun myöskin lasten maailmaan. Uskontotieto, jota jotkut ajavat nyt uskonnon opetuksen (Puhemies koputtaa) ytimeen, on eri asia. Se voi olla juuri tätä kykyä hahmottaa oman elämänsä suuntaa — ihan hyvä näin — tai tietoa maailman uskonnoista. Mutta tämä oman uskonnon opetus (Puhemies koputtaa) antaa jotakin semmoista kestävää materiaalia, minkä pohjalta ihminen voi oikeasti määritellä näitä vaikeita eettisiä tilanteita omassa elämässään.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Minä olin erittäin iloinen siitä, että tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä kiinnitettiin niin paljon huomiota oppimiseen — erilaiseen oppimiseen, erilaisiin tapoihin ja erilaisiin kategorioihin, oikeastaan näin voisi sanoa.

Tänä päivänä on erittäin tärkeää, että me havahdumme. Tulevaisuusvaliokunta on näköjään havahtunut siihen, että olemme nukkuneet pitkään prinsessan unta, josta on syytä nyt herätä. Meidän Pisa-menestyksemme hiipuu, olemme pudonneet kymmenen sijaa alaspäin. Koulumenestystä meillä ei juurikaan ole. Se ei ole enää sellaista, mitä oli aikaisemmin. Kysymys kuuluukin: onko meillä enää olemassa tämän puolen vientiä? Jos meidän koulutustasomme — tämän päivän uutisten mukaan — on alhaisempi kuin Espanjassa, Puolassa, Australiassa, Pohjois-Koreassa ja aika monessa muussa paikassa, silloin on syytä havahtua ja on syytä ruveta katsomaan sitä tulevaisuutta, mikä meidän nuorillamme on. Tänä päivänä tilanne on se, että ainoastaan nuoret naiset loistavat koulutustasollaan. Ikävää tässä asiassa on se, että tämän hetken päätösten mukaan heitä tullaan lyömään tästä loistamisesta korville, koska he tulevat menettämään tässä nyt suunnitellussa eläkeratkaisussa.

Sinänsä hämmästyttävää, että meitä alhaisempi koulutustaso Euroopassa on Saksassa. Mutta se on totta. Saksalaiset kuitenkin hoitavat nuorensa, he nimittäin kouluttavat heitä tällä hetkellä oppisopimuksella ammattiin. Ja kysymys kuuluukin: Olisiko meillä pelastus oppisopimuksen voimakkaassa nostamisessa ja mestari—kisälli-toiminnan tuomisessa työelämään? Saisimmeko me sillä koulutettua meidän nuoremme sellaisiin ammatteihin, missä he tienaisivat sellaista palkkaa, jolla he eläisivät? Tänä päivänä ongelmana tuntuu olevan se, että työ ei nuorille kelpaa, ja sanotaan, että tarvitaan ulkomaista työvoimaa. Eihän se pidä paikkaansa. Työ kelpaa kaikille, kunhan työstä saa palkkaa — sellaista palkkaa, jolla elää — ja siihen meidän on syytä pyrkiä tässäkin maassa.

Mutta se, että me pääsemme siihen, ja se, että meidän nuoremme saavat kunnollisen koulutuksen, asettaa meille suuria haasteita. Ehkä meidän pitää tarkastella uudestaan sitä, tarvitsemmeko me kuitenkin sen opistotason — sitähän meillä ei enää ole — ja onko sillä alemmalla korkeakoulutuksella, HuKin papereilla, hum. kandin papereilla, merkitystä vai eikö ole. Ehkä niilläkin olisi merkitystä ja niitä pitäisi arvostaa siten, että ne saavutettuaan pystyisi myös työelämään pääsemään.

Pari vuotta sitten Suomessa oli koulupudokkaita 48 000, tai oikeastaan yhteiskunnan ulkopuolisia, sellaisia ihmisiä, jotka eivät olleet töissä eivätkä koulutuksessa, nuoria ihmisiä. Heistä 7 700 oli hoitovapaalla, eli se kertoo alhaisesta koulutustasosta myöskin — tietysti myöskin hyvin koulutetut ovat olleet hoitovapaalla, mutta heidät lasketaan tähän samaan lukuun. Jos meillä on koulupudokkaita joka ikinen vuosi peruskoulusta lähtien, niin heistä tulee ajan mittaan syrjäytyneitä nuoria aikuisia, heistä tulee tulevaisuudettomia aikuisia. Ja se ei ole kenenkään etu, sitä tuskin kukaan meistä haluaa.

Tämä sama ongelma, että koulupudokkuudesta joudutaan yhteiskunnan ulkopuolelle, on tällä hetkellä koko Euroopassa. Euroopan unionin alueella on pyrkimys, että vuoteen 2020 mennessä koulupudokkuus pystyttäisiin painamaan alle 10 prosentin. Mikä on Suomen toivomus tai aikomus tässä asiassa? Toisaalta kukapa meistä tietää tulevaisuudesta, emme ole ennustajaeukkoja. Mutta silti on erittäin hyvä asia, että tällä tasolla, Suomen parlamentin tasolla, pohditaan sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mitä se voi tuoda tullessaan, ja käännetään lantin molempaa puolta, toivottavasti hyvin, jotta voidaan arvioida, mitä tämä ratkaisu merkitsee, kun katsotaan se kaikilta puolilta.

Kaiken kaikkiaan pidän nyt tehtyä tulevaisuusvaliokunnan mietintöä erittäin hyvänä. Siinä on puututtu moneen asiaan, siinä puhutaan työllistymisestä, työttömyydestä, oppimisesta. Toivottavasti tämä herättää meidät siitä unesta, että me olisimme niin hyviä, että meidän ei tarvitse enää mitään tehdä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! On oikeastaan aika yllättävää, samalla ilahduttavaa, että tästä tulevaisuusselonteosta, siis tulevaisuusvaliokunnan mietinnön pohjalta, on syntynyt keskustelua eduskunnassa näinkin paljon. Tässä kohta jo 4 tuntia on puhuttu, ja täällä on käytetty erinomaisia puheenvuoroja myöskin valiokunnan puheenjohtajan suulla.

Olisin toivonut kuitenkin, että tulevaisuusvaliokunta olisi mennyt enemmän konkretiaan, kun ajatellaan, minkälaisen Suomen me haluamme tulevaisuudessa ja minkälainen Suomi voi menestyä, millä tavalla suomalaiset voivat tulevaisuudessa menestyä. Tarvitaan konkreettisia ehdotuksia, ja kuten jo aiemmin olen todennut tässäkin yhteydessä, vain vahva talous on se perusta, sen perustalle voidaan rakentaa. Ylipäätään yhtään mitään tulevaisuuden hyvinvointia ei ole muuten kuin puheissa, jos meillä ei ole talous tasapainossa. Ja jotta me saisimme talouden tasapainoon, meidän pitää paitsi keskittyä kasvun luomiseen myöskin nyt miettiä, miten me helpoimmin saamme ulkomaankaupan tämänhetkisestä vajeesta tasapainoon ja sen jälkeen ylijäämäiseksi.

Helpoimmat lääkkeet löytyvät maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnosta, joka on tämän mietinnön liitteenä. Maa- ja metsätalousvaliokunta on mennyt konkretiaan, ja yksi asia on, että käytetään suomalaisia luonnonvaroja korvaamaan energiantuontia, käytetään suomalaisia luonnonvaroja ja huippuosaamista korvaamaan elintarvikkeitten tuontia. Energian tuonti oli 11 miljardia euroa enemmän kuin vienti, ja jos se puolitetaan, kauppatase on saatu jo sillä ylijäämäiseksi nykyisestä. Tämä on hyvin yllättävää monille meistä kuulla...

...että elintarvikkeitten tuonti on jopa 3 miljardia suurempaa kuin vienti. Myöskin tämä voitaisiin helposti puolittaa.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitän kaikkia, todellakin, tästä keskusteluun osallistumisesta. Puhemiesneuvostossa arvio oli, että tilaisuus kestää vain tunnin, mutta kohta meillä onkin jo neljä tuntia täynnä, eli tämä on ollut todella aihe, joka on nyt laittanut meidät kaikki liikkeelle, miettimään sitä, kuinka me otamme tämän tilanteen haltuun. Eli me olemme muutoksessa ja me voimme nousta ohjaamaan tätä muutosta. Täällä on kuultu erittäin hyviä puheenvuoroja.

Tulevaisuusvaliokunnassa olen usein miettinyt, mikä synnyttää sen muutoksen, löytyykö se sieltä SDP:n puoluetoimistosta vai perussuomalaisten puoluetoimistosta vai kenties valtioneuvoston kansliasta. Mutta ehei, kyllä se muutos lähtee meidän kaikkien omasta toiminnasta, kun me vain alamme tehdä asioita eri tavalla. Eli kyse on asenteesta ja kyse on siitä meitä yhdistävästä periaatteesta, että jokainen pidetään mukana, meitä jokaista tarvitaan.

Tähän mietintöön on kohdistunut myös kritiikkiä. Olemme ajatelleet, että tässä on selvä visio ja askelmerkkejä tulevaisuuteen, mutta tulevaisuutta aletaan tekemään tietenkin jo heti tänään. Senpä takia on pyydetty, että olisi voinut olla vielä tarkempia, konkreettisempia askelmerkkejä. Se on tärkeä ja hyvä haaste ja kannustaa meitä tekemään muutosta jo heti huomisesta alkaen, viimeistään. Eli nyt meidän täytyy laittaa nämä meidän mietinnössä yhdessä hyväksi havaitut havainnot voimaan ja ryhtyä tekemään uutta Suomea, tekemisen vaiheeseen siirrytään.

Kovasti kiitän teitä kaikkia osallistumisesta tähän yhteiseen isoon projektiin. — Kiitos.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin pitää tietysti esittää pahoittelut siitä, että tätä ansiokasta keskustelua ei ole päässyt seuraamaan riittävän intensiivisesti, mutta valiokunnan arvoisan puheenjohtajan yhteenveto oli tietysti hyvä kuulla.

Toinen puheenvuoro, jonka tässä hyvin kuulin, oli edustaja Hemmilän loistava analyysi siitä, mitä tarvitaan kaiken perustaksi. Mutta jos saan ystävälliseen sävyyn hänen puheenvuoroonsa liittyen vain tuoda sen ulottuvuuden, että sen lisäksi, että tulevaisuuden rakentamisen pohjaksi tarvitaan tervettä ja tasapainotettua taloutta, kyllä me, puhemies, vähän tarvitsemme myöskin rauhaa ja turvallisuutta. Oikeastaan pitäisin aika tärkeänä — vaikka sitä joku voi pitää monotonisena klausuulina — ja toivoisin, että aikoina, joina meidän turvallisuusympäristöämme vähän haastetaan, muistettaisiin nämä ulko- ja turvallisuus-, puolustuspoliittisetkin puolet, koska silloin kun ajat ovat vaikeat ja vakavat ja todelliset uhat ovat niskassamme, talouden terveen perustan lisäksi kyllä ulko- ja turvallisuuspolitiikka on myöskin äärimmäisen tärkeää.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Muutama lause tulevaisuusvaliokunnan kannanotoista.

Nämä painotukset, mitä tulevaisuusvaliokunta teki, ovat oikein hyviä. Ennen kaikkea se painotus, että meidän pitäisi lisätä rahaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan, vie budjettia kohti sitä tavoitetta, mikä on asetettu. Tällä tavallahan me saisimme Suomen talouden myöskin nousemaan, kun kehitetään uusia tuotteita ja sovelluksia, mitä voimme lähteä myymään maailmalle.

Yksi keskeinen huomio oli siinä, että meidän täytyisi yhteiskuntana kulkea kohti kokeiluyhteiskuntaa, lisätä poliittisia kokeiluita. Kansallisen ennakointimallin nopeuttamista, käyttöönottoa pitää edistää, ja se täytyisi saada hyvinkin nopeasti käyttöön. Meidän kansallinen ennakointi on liian hidasta vielä tällä hetkellä.

Työelämää pitää uudistaa ja suomalaisia täytyy työllistää. Tämä työelämän uudistaminen ja siitä tehdyt havainnot olivat ihan keskeisiä asioita myöskin tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä.

Kestävää kasvua tulee vauhdittaa. Se voi tapahtua myöskin siten, että hallinnollisia esteitä poistetaan, luvitusta edistetään ja lisätään näitä edellä mainittuja kokeiluhankkeita.

Aivan lopuksi haluaisin kiittää puheenjohtaja Lipposta innostavasta otteesta ja hyvin johdetusta työstä. — Kiitos.