Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ulkomaalaislakia sekä säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annettua lakia. Ulkomaalaislakia ehdotetaan muutettavaksi sillä tavoin, että siinä kiellettäisiin ilman huoltajaa maassa olevien turvapaikanhakijalasten säilöönotto ja täsmennettäisiin muutoin lapsen säilöön ottamista koskevaa sääntelyä. Alle 15-vuotiasta ilman huoltajaa olevaa lasta ei saisi ottaa säilöön edes sen jälkeen, kun hänen maasta poistamistaan koskeva päätös on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi. Tätä vanhempien ilman huoltajaa maassa olevien lasten säilöönottoa maasta poistamisen turvaamiseksi rajoitettaisiin ja täsmennettäisiin muutoin lapsen säilöön ottamista koskevaa sääntelyä.

Arvoisa herra puhemies! Olen itse ollut töissä tämmöisessä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa, jonka asukkaat olivat niin sanotusti, sitaateissa, alaikäisiä. Julkisuudessa puhuttiin ilman vanhempia Suomeen tulleista lapsista. Todellisuudessa nämä lapset, ainakin silloin kun itse siellä olin töissä, olivat suureksi osaksi sellaisia, että heillä kasvoi parta jopa paremmin kuin minulla. Samoihin aikoihin olin Kotkassa osakkaana eräässä kapakassa, ja silloin tällöin sinne tuli asiakkaiksi näitä samoja tyyppejä eli niin sanotusti alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Kun kieltäydyin myymästä heille olutta sillä perusteella, että tiesin heidän olevan alaikäisiä, he kertoivat kyllä oikeasti olevansa jo yli 18, mutta saadakseen Suomesta oleskeluluvan helpommin he olivat maahan tullessaan väittäneet olevansa 17 tai jopa sen alle. Tilanne oli suorastaan surkuhupainen, kun toisessa työpaikassani minun olisi kuulunut kohdella näitä nuorukaisia lapsina ja toisessa sitten täysi-ikäisinä. Sitten kun osa näistä "lapsista" sai oleskeluluvan, niin seuraavassa hetkessä täytettiinkin sitten perheenyhdistämispapereita. Paitsi että kotimaasta tuli vanhempia, niin toisinaan tuli myös puoliso ja jopa lapsiakin. Se tuntui hieman oudolta, kun olihan kuitenkin kyse näissä itsessäänkin, teoriassa, alaikäisistä henkilöistä.

Arvoisa puhemies! Pidän hieman ongelmallisena sitä, että turvapaikanhakijoiden asiakirjojen ollessa puutteelliset uskotaan pääsääntöisesti lähinnä sitä, mitä henkilö itsestään kertoo. Täysi-ikäisyyden rajamailla kiikkuvien henkilöiden kohdalla tilanne on erityisen ongelmallinen, jos alaikäiseksi tekeytymällä saa löyhemmän kohtelun kuin täysi-ikäisenä. Toivoisinkin, että tässä otettaisiin käyttöön iän lähes tarkasti määrittäviä testejä, joita esimerkiksi hammaskartastoa tutkimalla voidaan tehdä. Ne eivät ole absoluuttisen tarkkoja, tiedän tämän, mutta riittävän tarkkoja selvittämään sen, onko henkilö 15- vai 18-vuotias. — Kiitos.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eilen illalla, kun käsittelimme näitä ulkomaalaislain muutosesityksiä, kiinnitin huomiota siihen, miten me joudumme näiden lakien yhteydessä, melkein jokaisen lain osalta, lähettämään asian perustuslakivaliokuntaan, jossa siis pyritään arvioimaan, ovatko lakiehdotukset vastoin meidän perustuslakiamme. Tämä, että yhä enemmän yleensäkin esityksiä sinne lähetetään, on jo pitkään merkinnyt sitä, että perustuslakivaliokunta on sellainen työleiri, että epäilen valiokunnan jäsenten mahdollisuutta asianmukaisesti perehtyä kaikkiin siellä käsiteltävinä oleviin asioihin. Ja olen sitä mieltä, että tällä tiellä kun jatketaan — yhä tiukemmin tulkitaan kaikkia säädöksiä, yhä laajemmin katsotaan, että niissä on perustuslaillisia kysymyksiä, ongelmia — niin se johtaa siihen, että yhä enemmän sinne lähetetään lakiehdotuksia, mistä seuraa sitten omat ongelmansa.

Niinpä tämänkin asian yhteydessä vain mainitsen, että täällä on kuusi sivua — kuusi sivua — perusteluja, joilla osoitetaan, että tämä laki ei olisi perustuslakimme vastainen. Ja kun tällä tarkkuudella näitä asioita käsitellään, niin pidän itse tätä muodostunutta tilannetta ja näin pikkuhiljaa yhä kiristyvää tilannetta hyvin epätarkoituksenmukaisena. Kun tähän nyt sitten perustuslakivaliokunta antaa lausuntonsa ja siellä perustuslakivaliokunnan asiantuntijat käyvät tätä läpi ja löytävät taas jotain huomautettavaa jostakin pilkun paikasta, niin taas nämä tulkinnat kiristyvät.

Jotta ymmärrettäisiin, mitä tarkoitan sillä, että tulkinnoissa on menty liian tiukalle... — Herra puhemies! Joudun ihan hetken jatkamaan pöntöstä. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Herra puhemies! Jotta ymmärrettäisiin, mitä tarkoitan sillä, että tulkinnoissa mennään yhä tiukempiin ja tiukempiin tulkintoihin, jotka etääntyvät arkijärjestä, niin otan nyt esimerkin tästä hallituksen esityksestä sivulta 56, jossa siis pohditaan lakiehdotuksen suhdetta omaisuudensuojaan. Tuntuu ehkä oudolta, että kokoomuksen kansanedustaja on sitä mieltä, että onkohan tämä omaisuudensuojan tulkinta jo menossa vähän liian tiukaksi, mutta kun luen tästä tämän kappaleen, niin voinette olla minun kanssani — toivottavasti — samaa mieltä.

Sivu 56, vasen palsta: "Lakiehdotuksen 11 a—11 c §:ssä säädettäisiin omaisuuden hallussapitoon, varastointiin ja palauttamiseen liittyvistä seikoista, joista aiemmin ei laissa ole ollut säädöksiä." Siis aiemmin ei ole katsottu tarpeelliseksi näistä mitään säätää, nyt niistä säädetään ja epäillään, että onkohan tämä nyt perustuslain mukaista. "Säännösehdotuksia on tarpeen arvioida perustuslain 15 §:ssä tarkoitetun omaisuudensuojan kannalta." No miksi? "Säilöön otetun ulkomaalaisen omaisuus otettaisiin vastaan säilöönottoyksikössä ja siitä laadittaisiin omaisuusluettelo. Ainoastaan vähäarvoista omaisuutta ei tarvitsisi luetteloida. Tämäkin omaisuus otettaisiin kuitenkin säilytettäväksi ja se palautettaisiin säilöön otetulle ulkomaalaiselle hänen poistuessaan säilöönottoyksiköstä." Vähäarvoisena omaisuutena — sivumennen sanoen — eräässä toisessa lakiehdotuksessa samankaltaisessa pohdiskelussa pidettiin esimerkiksi sanomalehtiä ja sukkia. Sitten tämä jatkuu: "Ehdotukset eivät olisi ristiriidassa perustuslain 15 §:ssä tarkoitetun omaisuuden suojaa koskevan säännöksen kanssa."

Herra puhemies! Meillä pidetään siis tarpeellisena, että korkeasti palkatut juristit, jotka näitä asioita valmistelevat, kirjoittavat tänne lakiehdotukseen aivan erityisesti pykälät siitä, miten tätä omaisuutta otetaan haltuun, miten sitä säilytetään ja miten sitä palautetaan asianomaiselle. No, tämä saattaa olla tarpeen, en nyt sitä tässä arvostele — totean vain, että aikaisemmin on pärjätty näköjään ilman näitä pykäliä. Mutta sitten pidetään tarpeellisena todistaa, erikseen pitää oikein arvioida, onko tämä sopusoinnussa Suomen perustuslain omaisuudensuojaa koskevan säädöksen kanssa, kun näin nyt säädetään, että omaisuus saadaan ottaa haltuun ja se säilytetään ja se luetteloidaan ja se palautetaan mutta erikseen ei luetteloida vähäarvoista omaisuutta, joka tietysti myös säilytetään ensin ja palautetaan. Tätäköhän nyt on tarkoitettu silloin, kun aikanaan omaisuudensuoja on säädetty osaksi meidän valtiosääntöämme ja kun se sitten erilaisissa muutetuissa muodoissa on pysynyt vuosikymmenet osana meidän perustuslakiamme?

Herra puhemies! Lopetan sanomalla, että perusoikeudet, ihmisoikeudet, ovat mitä tärkeimpiä asioita ja niistä pitää pitää huolta, mutta silloin tehdään karhunpalvelus näille oikeuksille, kun viedään tämä keskustelu sellaisiin lillukanvarsiin, mihin tämä keskustelu esimerkiksi suomalaisessa perustuslakijuristien ja niin sanottujen ihmisoikeusjuristien keskusteluissa on mennyt. Ja kun nämä samat juristit ovat niitä, jotka perustuslakivaliokunnassa ovat asiantuntijoina, ja — kuten jo sanoin — perustuslakivaliokunnan jäsenillä ei käytännössä ole mahdollisuuksia lähteä näitä asiantuntijoiden lausuntoja haastamaan eikä oikeastaan myöskään ajallisia mahdollisuuksia näihin asioihin paneutua, niin nämä heidän yhä tiukentuvat tulkintansa tulevat osaksi perustuslakivaliokunnan lausuntoja ja taas seuraavan kerran pakottavat nämä virkamiehet, jotka näitä asiantuntijoita tietysti kunnioittavat ja varovat, kirjoittamaan yhä pitempiä perusteluja siitä, miksi jokin lakiehdotus ei ole vastoin meidän perustuslakiamme. Ja perustuslakivaliokunta aina kuitenkin löytää — tai siis sen asiantuntijat löytävät — taas jotain uutta huomautettavaa. Tämä kehitys ei ole terve, ja tälle asialle pitäisi jotain tehdä jossain vaiheessa. — Kiitos.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Vihreät katsovat, että tämä hallituksen esitys ei täytä sitä alun perin hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta, että alaikäisten lasten säilöönotosta luovutaan ja että sille kehitetään vaihtoehtoja. Tämä esitys ei myöskään ole sopusoinnussa kansainvälisten sopimusten ja niiden tämänpäiväisten tulkintojen kanssa, että alaikäisiä lapsia ei tule ottaa säilöön, koska nämä säilöönottokeskukset ovat käytännössä vankilan kaltaisia paikkoja, paikkoja, joista ei pääse pois ja jotka eivät ole lapsille sopiva kasvuympäristö. On valitettavaa, että ministeri Räsänen ei ole myöskään toteuttanut yhteistyössä muiden ministereiden kanssa sitä hallitusohjelman kirjausta, jossa vaaditaan nimenomaan, että näille säilöönottopäätöksille tulisi kehittää vaihtoehtoja esimerkiksi yhteistyössä sosiaali- ja terveyssektorin kanssa.

Näyttää myös siltä, että Suomessa säilöönottoa käytetään ylipäätänsä aivan liikaa. Useat perheet ovat olleet säilössä jopa vuoden ajan, ja näyttää siltä, että säilöön ottaminen ei ole vähentynyt sellaisissakaan tilanteissa, joissa turvapaikanhakijoiden määrä on selkeästi vähentynyt.

Edustaja Eerola omassa puheenvuorossaan muisteli aikojaan töissä vastaanottokeskuksessa. On valitettavaa, että ministeri Räsänen ei nyt ole paikalla. Hän ehkä muistaisi tarkemmin sen, että noin neljä vuotta sitten alaikäisten turvapaikanhakijoiden iän määrittämisestä on tehty uudet säädökset, enkä usko, että edustaja Eerolan kuvailemat tilanteet ainakaan enää vastaavat todellisuutta. Sanotaan, että minun luuloni on tässä varmaan nyt kuitenkin ajanmukaisempi kuin edustaja Eerolan muistelot, koska tätä lakia on kuitenkin nimenomaan vuonna 2010 muutettu koskien alaikäisten lasten iän määritystä.

Sitten ehkä kommenttina edustaja Zyskowiczille perusoikeuksista, ilman että nyt sen kummemmin paneudun hänen seikkaperäisiin pohdintoihinsa tästä perustuslainmukaisuuden arvioinnista, ja todelliseen maailman palataksemme: Kyllähän tässä nyt on kysymys perustavanlaatuisista perusoikeuksista jos mistä. Säilöönottokeskukset ovat täysin vankilan kaltaisia paikkoja. Ihmisiltä on käytännössä riistetty heidän vapautensa jotakuinkin samalla tavalla kuin silloin, jos ihminen on tuomittu vankilaan, ja kuitenkin säilöönotossa on kysymys ihmisistä, jotka eivät ole syyllistyneet rikokseen ja joita ei ole tuomittu rikoksista. Eli kaiketi tässä jos jossain tulee arvioida sitä, millä tavalla ihmisten perusoikeudet toteutuvat.

Tämän esityksen hallintovaliokunnan käsittelyltä toivon sitä, että hallintovaliokunnassa käydään läpi huolellisesti, mitä kansainväliset sopimukset ja niistä annetut ohjeet sanovat alaikäisten lasten säilöönotosta. Tämä esityshän näyttäisi pääosin säilyttävän nykyiset säilöönottokäytännöt alaikäisten kohdalta jotakuinkin ennallaan, ja toivoisin, että hallintovaliokunta päätyisi sellaiseen ratkaisuun, jossa lapsia ei enää pidetä näissä vankilan kaltaisissa olosuhteissa.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lapsi on lapsi, ja lasta on kohdeltava sen mukaisesti. Valitettavasti kaikki lapset eivät enää käyttäydy lasten tavoin vaan aikuistuvat turhankin nuorina, aivan kuten edustaja Eerola tuossa omassa puheenvuorossaan totesi. Kotimaasta ja maailmalta on jo turhankin paljon esimerkkejä siitä, että lapset tekevät yhä raaempia, jopa henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia. Kotimaasta on esimerkkejä, että nuoret tietävät rikosoikeudellisen vastuunsa ikärajan. Monia rikoksia teetetään alle 15-vuotiailla juuri sen takia, että tekijällä ei ole rikosoikeudellista vastuuta. Siitä huolimatta tällainen alle 15-vuotias kykenee tekemään oikeudenvastaisia tekoja aikuisten tavoin. Tällaisten tekojen selvittäminen saattaa vaatia jopa henkilön kiinniottamista.

Nykyisen ulkomaalaislain 121 §:n mukaan henkilö voidaan ottaa säilöön, jos hänen henkilökohtaiset tai muut olonsa huomioon ottaen on perusteltua aihetta olettaa, että hän piileskelemällä, pakenemalla tai muulla tavoin menetellen estää tai huomattavasti vaikeuttaa itseään koskevaa päätöksentekoa tai maasta poistamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa. Ulkomaalainen voidaan niin ikään ottaa säilöön, jos se on tarpeen hänen epäselvän henkilöllisyytensä selvittämiseksi tai hänen henkilökohtaiset ja muut olonsa huomioon ottaen on aihetta olettaa hänen syyllistyvän rikokseen Suomessa.

Nyt puheena olevassa lakiesityksessä kiellettäisiin ilman huoltajaa maassa olevien turvapaikanhakijalasten säilöönotto. Alle 15-vuotiasta lasta ei saisi ottaa säilöön edes sen jälkeen, kun hänen maastapoistamistaan koskeva päätös on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi. Tätä on erittäin vaikea ymmärtää. Pelkään pahoin, että jos laki tulee voimaan esitetyssä muodossa, tulee käymään niin, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet alle 15-vuotiaat "painuvat maan alle", he häipyvät viranomaisten tavoittamattomiin ja jatkavat maassa oleskelemista. Tällainen kaikkien viranomaisverkostojen ulkopuolella oleva henkilö on erittäin altis syyllistymään oikeuden loukkauksiin, sillä jotenkinhan hänen on elantonsa ansaittava. Kun ei voi olla viranomaisten rekistereissä ja saada sitä kautta rahaa taikka muita sosiaalisia etuuksia, joudutaan elantoa hankkimaan toisten omaisuutta anastamalla ja sitä myymällä.

Arvoisa herra puhemies! Minä pidän parempana ratkaisuna sitä, että kun henkilön maastapoistamispäätös on tehty, hänet voidaan ottaa viranomaisten valvontaan ja näin turvata asianmukainen maasta poistaminen. — Kiitos.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Hongisto käytti tästä aiheesta mielestäni hyvin harhaanjohtavan puheenvuoron. Eihän tässä laissa puhutuissa tapauksissa ole kysymys alaikäisistä lapsista, jotka ovat tehneet jotain poikkeuksellisen raakoja rikoksia. Tässä laissahan puhutaan tapauksista, joissa halutaan valvoa täällä turvapaikkaprosessin päättäneitä ihmisiä ja varmistua heidän maasta poistamisestaan. Antaa kyllä aika erikoisen kuvan ihmisille, jos tässä yhteydessä puhuu joistain sellaisista ilmiöistä kuin alaikäisten lasten tekemät raa’at rikokset. En ole koskaan itse kuullut yhdestäkään tapauksesta, jossa tämän lain tarkoittamat alaikäiset lapset olisivat syyllistyneet joihinkin raakoihin, edustaja Hongiston kuvailemiin rikoksiin Suomessa.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sinnemäelle totean, että esityksen pääasiallisessa sisällössä todetaan, että ulkomaalaislakia ehdotetaan muutettavan siten, että siinä kiellettäisiin ilman huoltajaa maassa olevien turvapaikanhakijalasten säilöönotto ja täsmennettäisiin muutoin lasten säilöön ottamista koskevaa sääntelyä. Minun tulkintani mukaan tässä ei sanallakaan viitata siihen, että jos alle 15-vuotias lapsi ilman huoltajaa tulee maahan, syyllistyy täällä johonkin oikeuden vastaiseen tekoon, niin todetaan, että kielletään säilöönotto. Olenko minä tulkinnut tämän asian oikein vai väärin, että tällainen mahdollisuus on joka tapauksessa olemassa ja että jos laki otetaan tässä esitetyssä muodossa voimaan, niin kiellettäisiin säilöönotto?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä laissa tarkoitettuja säilöönottoja ei tehdä sen tähden, että nämä alaikäiset lapset olisivat syyllistyneet joihinkin rikoksiin Suomessa. Ei myöskään esityksen perusteluissa eikä siitä käydyssä keskustelussa ole tuotu esiin ainuttakaan sellaista tapausta, jossa nämä alaikäiset lapset olisivat syyllistyneet joihinkin vakaviin rikoksiin ja heitä sen takia otettaisiin säilöön. Nimenomaan tässä laissahan kuvaillaan sellaisia tapauksia, joissa näitä lapsia on otettu säilöön liittyen heidän maassaolo-oikeuteensa ja turvapaikkaprosessiin.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on syytä mennä laajemmin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan käsittelyyn. Meillä on hyvin helposti tällainen mustavalkoinen keskustelu näissä kysymyksissä, ja nyt minun on pakko kyllä pikkuisen luodata vähän laajemmin tähän liittyvää taustaa ja käsittelyä niin 2003—2007 ministerineuvostossa olleena, maahanmuutosta vastanneena sisäministerinä kuin myöskin presidiumissa ja 2006 jälkimmäisen puoliskon EU-puheenjohtajana sisäasioissa toimineena.

On valitettavaa, että meillä on ikään kuin monopolisoitu maahanmuuttopoliittinen, turvapaikkapoliittinen kriittinen keskustelu, ja sitten on olemassa vain äärisinisilmäisten tasavallan näkökulma. Kyllä nämä asiat pitää pystyä laajemmin analysoimaan. Edustaja Zyskowicz teki eräitä havaintoja, mutta laajemmin tässä esityksessä on monia mielenkiintoisia kohtia, jopa siitä, että säädellään jo virkamiehen käyttäytymistä, ja ehkä se lailla tulee kuntoon säilöön otetunkin käytös.

Mutta tässä asiassa on muistettava, että silloin 2003—2007 Suomen linja oli, että maahanmuuton määrällinen ja laadullinen hallinta on tärkeätä työmarkkinoiden vakauden ja sisäisen turvallisuuden näkökulmasta, ja korostettiin myös laittoman maahanmuuton torjuntaa. Tämä oli aivan keskeinen lähtökohta. Suomen puheenjohtajuuskaudella tämän ohella korostettiin erityisesti ihmiskaupan torjuntaa.

Minun täytyy sanoa, että kun olen niissä ministerineuvoston kokouksissa kuullut YK:n ihmisoikeus- ja myöskin ihmiskaupan vastaisten toimijoiden näkökulmaa ja Brysselissä kuullut, mitä Brysselin nurkilla tapahtui, niin sitä järkyttävää tietoa tarvittaisiin tässä sinisilmäisten tasavallassa. Emme me myöskään ole ihmiskaupan osalta mikään sivujuonne. Meillä pitää myös kriittisesti arvioida, miten meillä toimitaan ja tunnistetaan siihen liittyviä kysymyksiä. Myöskin sisäministeriaikanani jouduin niihin kysymyksiin puuttumaan ja myös viranomaisten toimintaa herkistämään.

Itse asiassa tämä paperien puuttuminen ja henkilöllisyyden häivyttäminenhän on pääsääntö myös perusteettomien turvapaikanhakijoiden eräänä keinona, ja tämä on yleinen ongelma. Iän määritys tuli tässä esille, mutta toinen kysymys on myös ankkurilapsiasia, joka meillä oli suuri katastrofi — taidettiin vaatia eroanikin, kun käytin sitä sanaa täällä. Kuitenkin se on EU:ssa täysin tuttu, ministerineuvostossa tunnistettu EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan vaarallinen ilmiö, jossa alaikäisiä lapsia lähetetään toiselle puolelle maapalloa ja sitten perheiden yhdistämisen kautta pyritään toimimaan.

Seuraajani ministeri Thors teki kaikkensa korjatakseen luomani huonon kuvan ja saikin perusteettomien turvapaikanhakijoiden määrän vuodessa ponnistamaan kaksinkertaiseksi. Eduskuntahan joutui lopulta sitten niihin vielä hurjempiin esityksiin — 2009 muistaakseni — puuttumaan, ja silloin hallintovaliokunta onneksi muutti hallituksen esitystä yksimielisesti. Ja ehkä historiaan on sanottava, että arvostin puheenjohtaja Töllin käytöstä siinä, että myöskin entiseltä sisäministeriltä pyydettiin kirjallinen lausunto ja asia oli hyvässä käsittelyssä.

Meillähän tästä alaikäisten lasten tunnistamisesta ja henkilöllisyydestä oli täällä salissakin aika erikoinen keskustelu, kun sisäministerinä esitin, että myös sosiaaliviranomaisten on maahanmuuttoviranomaisten kanssa pyrittävä jäljittämään lapsen reitti, mikä on minusta lastensuojelun ensimmäisiä aakkosia. Edustaja Eva Biaudet — josta tuli varmaan joku valtuutettukin sen jälkeen — vastusti jyrkästi. Jos meiltä katoaa lapsi naapurista, niin varmasti kaikki ovat etsimässä, pyritään tunnistamaan, missä hän on. Kyllä se on sama asia, jos toiselta puolelta maapalloa tulee alaikäinen lapsi. Ei kai se nyt ole samantekevää, mistä hän on tullut, miten häntä kohdellaan.

Ja tältä osin sanoisin tästä, että tämähän on hallitusohjelman mukainen, että alaikäisten turvapaikanhakijoiden säilöönotto kielletään. Ja on välttämätöntä nyt kuitenkin tässä tuoda esille, että hallintovaliokunnan on kyllä ehdottomasti katsottava, että maasta poistumisen täytäntöönpanossa mahdollistetaan 15—18-vuotiaiden säilöönotto, se nyt on ehdottoman välttämätöntä. Eivät he enää silloin ole turvapaikanhakijoita, ja siinä on vaarana tämä äsken kuvaamani katoaminen, ja se johtaa useasti alaikäisen jopa ihmiskaupan tai muun hyväksikäytön kohteeksi. On muistettava, että kun ei ole enää turvapaikanhakija, niin tätä ennen on Maahanmuuttoviraston ja hallintotuomioistuimen toimesta tiukkaan tutkittu ja perusteet maahan jäämiselle evätty. Tämä asia on syytä muistaa. Ja en minä nyt hirveästi häpeäisi näitä meidän säilöönottotiloja. Käsittääkseni Joutsenoon valmistuva uusi säilö alaikäisille ja perheille on kodinomainen, ja Suomessa pyritään varmasti toimimaan näissä asioissa kyllä ihmisoikeuksien mukaisesti.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo eilen tästä aihepiiristä käydyssä keskustelussa täällä käytettiin tätä suosittua termiä "sinisilmäinen", (Kari Rajamäki: En tiennyt, en ollut eilen!) ja edustaja Rajamäki muotoili termin "sinisilmäisten tasavalta". Olen itse sitä mieltä, että tämä termi ei kuvaa Suomea mitenkään. Se ei ole mielestäni onnistunut ilmaisu. Jos katsomme lukuja ja katsomme faktoja, Suomesta ei haeta erityisen paljon turvapaikkoja. Ei ole myöskään mitään erityisiä sellaisia todellisia syitä, minkä takia täällä kansanedustajien pitäisi nimittää turvapaikkapolitiikkaamme tai Suomea kokonaisuudessaan jotenkin sinisilmäiseksi. Protestoin tämän ilmaisun käyttöä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ne luvut, joita edustaja Sinnemäki eilen illallakin esitti turvapaikanhakijoiden määrästä verrattuna muihin maihin, ovat totta ja kertovat, että Suomessa turvapaikanhakijoiden määrä esimerkiksi suhteessa Ruotsiin ei ole mitenkään suuri. Sitten erikseen voisi katsoa, kuinka suuri osa noin 3 000 vuosittaisesta turvapaikanhakijasta saa oleskeluluvan eli, toisin sanoen, kuinka suuri osa on perusteettomia. Valitettavan suuri osa niistä on perusteettomia.

Mutta jos puhutaan sinisilmäisyydestä, niin on kyllä pakko sanoa, että kun eilen oli käsittelyssä esitys, joka tarkoittaa sitä, että sellaisessa tapauksessa, jossa on evätty maassaolo, korjataan porsaanreikä siten, että ei jouduta antamaan enää asianomaiselle oleskelulupaa, jos hän ei vapaaehtoisesti poistu maasta, vaikka hänellä olisi siihen täysi mahdollisuus, niin se on minun mielestäni sinisilmäisyyttä, jos — kuten edustaja Sinnemäki — pidetään tätä muutosta jotenkin perusteettomana ja huonona.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siis todella meillä on jätetty tämä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan eri ilmiöiden tarkastelu liian vähälle. Perusteettomien turvapaikanhakijoiden poistaminen maasta on yhteinen asia, ja se on hyvä, jos tämä käsittely on nopeaa — ja sitä onneksi on saatu nopeutettua — ja maasta poistaminen myöskin nopeaa: myöskään perusteettomien turvapaikanhakijoiden määrä ei lähde käsistä ja ryöstäydy. Tämän järjestelmän on oltava kunnossa.

Itse asiassa on muistettava, että laittoman maahanmuuton torjunta on EU:n yhteinen asia. Toisaalta meillä on ongelmia sitten myöskin Välimeren alueilla: italialaiset ja kreikkalaiset eivät toimi kuten EU:n yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka edellyttää. Pitäisi rekisteröidä, pitäisi ottaa vastaan. On turha puhua taakanjaosta, jos ei toimita EU:n yhteisten periaatteiden mukaisesti vaan lähetetään eteenpäin.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Turvapaikka- ja oleskelulupapäätöksien teko on työlästä, ja asiat eivät ole aina kovin selkeitä. Kun samaan aikaan haluamme tehostaa hallinnon toimintaa, on kehitetty pisteytys koskien jokaista päätöstä. Tästä on otettu minuun yhteyttä. Nimittäin tällöin on vaara, että kun tekee nopeasti oleskelulupamyönteisen päätöksen, saa pisteet tehokkaasta työstä. (Kari Rajamäki: Ahaa!) Jos taas kohdalle tulee vaativampi päätös, esimerkiksi oleskeluluvan epääminen, ja päätöksen pitää myös sitten pitää oikeudessa, niin siihen yksinkertaisesti vain kuluu enemmän aikaa ja tällöin henkilö ei saa näitä kaivattuja pisteitä. (Kari Rajamäki: Ohhoh!) On siis mietittävä hyvin tarkkaan, kuinka me arvioimme, kuinka me pisteytämme tämmöistä vaikean alan työtä, koska tämä mittaaminen ohjaa lopulta sitten itse toimintaa. Tein tästä kirjallisen kysymyksen, ja kovin ympäripyöreä vastaus sieltä valitettavasti tuli. Mutta tämä on todellinen ongelma, joka on tiedostettu.