Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Annan suuren arvon sille, että edustaja Rundgren on salissa paikalla, kun tätä asiaa lähetekeskustellaan täällä, ja tietysti sille, että myös puhemies ja asianomainen sihteeristö ovat paikalla — itse asiassa heidänhän on pakko ollakin täällä paikalla.

Kysymys on asiasta, joka on aika iso mutta johon ymmärrettävästikään ei juuri siksi kovin paljon kiinnostusta osoiteta.

Kysymys on eurooppalaisen pankkiunionin rakentamisesta ja sen erään tärkeän vaiheen aloittamisesta. Asiahan on edennyt tähän saakka sillä tavalla, että meillä on tällä hetkellä menossa pankkien testit Euroopan unionin alueella: katsotaan, mitä ne ovat syöneet, minkä verran maiden pitää niitä pääomittaa. Tämän jälkeen pankkiunioni etenee sillä tavalla, että marraskuun 4. päivä käynnistyy kaikkien eurooppalaisten, näitten vähänkin suurempien, pankkien aika tarkkakin valvontamenettely. Pienemmätkin pankit ovat mukana tämmöisessä summaarisemmassa, niin kuin tämmöisessä yleisemmässä, ei niin detaljoidussa valvonnassa, mutta lähinnä nämä suuret — mukana on kolme suomalaista — ovat tässä valvontajärjestelmässä mukana.

Tähän asti Eurooppa on sopinut myöskin kriisinratkaisujärjestelyn hoitamisesta elikkä siitä, millä tavalla eri maissa jo 2015 alusta lukien ratkaistaan kriisien ratkaisujen vaatima rahoitus, jos maakohtaisesti ongelmia syntyy pankki- ja finanssijärjestelmissä. Sitten 2016 käynnistyy varsinainen kriisinratkaisumekanismi, yhteinen, yleinen eurooppalainen, siis lähinnä euromaista koostuva järjestelmä, ja se alkaa vuonna 2016. Osana sitä järjestelmää on tarkoitus asteittain rakentaa Euroopan unioniin yhteinen, kaikkien eurooppalaisten rahalaitosten, finanssilaitosten yhteisesti rahoittama ja asteittain pääomittama kriisinratkaisurahasto. Suurin piirtein näin — pelkistäen kuvattuna — tämä järjestely etenee.

Edelleen vielä ratkaisematta on se, mitä ihan tarkkaan ottaen tehdään sitten tälle eurooppalaiselle talletussuojajärjestelmälle, millä tavalla nämä talletussuojajärjestelyt sitten hoidetaan. Erittäin todennäköisesti ne jäävät kunkin maan oman järjestelmän piiriin, kuitenkin niin, että yhteisesti ja yhtenäisesti, Euroopan unionin laajuisesti, koordinoidaan, millä tavalla tämä talletussuojajärjestelmä sitten rakentuu. Mehän tiedämme jo, että meillä tällä hetkellä on 100 000 euroon asti talletussuojat, mutta siinä, miten tämä jatkossa järjestetään koko Euroopan unionin alueella, yksityiskohdat ovat auki.

Arvoisa puhemies! Tämän jälkeen tulen nyt sitten siihen, mitä tässä esitetään. Nyt hallitus esittää, että Suomessa näitä asioita hoitamaan tulisi ensinnäkin oma, erillinen virastonsa ja että sitten tämän varsinaisen kriisinratkaisujärjestelmän rahoitusta varten perustettaisiin erikseen tämmöinen rahoitusvakausrahasto, johon kerättäisiin tarvittavat varat, useampi sata miljoonaa euroa, ja tämän rahoitusvakausrahaston kanssa samaan hallinnolliseen kokonaisuuteen yhdistettäisiin finanssitoimialan hallinnossa tällä hetkellä oleva talletussuojarahasto ja tämä finanssialan tällä hetkellä itse hallinnoima talletussuojarahasto lakkautettaisiin ja sen rahat siirrettäisiin tähän yhteiseen rahoitusvakausrahastoon.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyy muutama duubiointi, muutama epäily, ja tässä nyt haluan sanoa ja lausua ne ääneen:

Ensimmäinen liittyy siihen, miksi ylipäänsä tämä finanssialan itse hallinnoima, kevyesti ja hyvin hallinnoima, talletussuojarahasto pitää lakkauttaa, miksi se ei voi jatkaa ja miksi se ei voi jatkossakin huolehtia tämän talletussuojajärjestelmän asioiden käytännön hoidosta Suomessa niin, että se hoito vastaisi niitä tulevan, tarkentuvan direktiivin ohjeita ja kansallisen lainsäädännön sille muuten asettamia tarpeita. Tämä on ensimmäinen huomio.

Toinen on sen seikan tässäkin yhteydessä ääneen sanominen, että me keskustalaiset emme hyväksy sitä, että tämä yhteinen eurooppalainen 2016 alusta lähtien rakennettava kriisirahasto todella rakennetaan yhteiseksi, Euroopan kaikkien pankkien, finanssi-instituutioitten yhteisesti rahoittamaksi rahastoksi. Suomalaiset pankit joutuvat näillä tiedoin siirtämään sinne rahaa noin 1,2 miljardia euroa. Tosin se tapahtuu vuosina 2016—2024, kahdeksan vuoden kuluessa, mutta yhtä kaikki, tapahtuu kuitenkin. Meidän näkemyksemme on ollut se, että tämä pitää järjestää ihan samalla tavalla kuin mitä Saksa alun perin esitti ja mitä se tavoitteli: on yhteiset pelisäännöt mutta maakohtaiset rahastot. Tässä tapauksessa Suomessa tästä rahastosta vastaisi Suomen puitteissa tänne perustettava rahasto, joka vastaisi vain suomalaisista pankeista ja niitten kriisien hallinnasta.

Arvoisa puhemies! Hivenen sekavasti puhun näin ilman paperia ja muistiota. Se on muuten aika paksu, se on tuommoinen kirjanen, tämä esitys tuolla pöydällä — se oli niin paksu, etten minä jaksanut sitä kunnolla tänne kantaa. Tämä kirjanen sisältää nämä lakiesitykset, joista tässä on kysymys.

Tämä pitää säätää kaiken lisäksi perustuslain säätämisjärjestyksessä. Hallitus tässä nyt tietysti ottaa vissin riskin, kun se lähtee tätä tälle tielle viemään. En uskalla luvata tässä yhteydessä sitä, että keskusta lähtisi tukemaan sitä, että siis valtion budjetin ulkopuolelle rakennettaisiin nyt tällainen rahasto. Jotta valtion budjetin ulkopuolinen rahasto voidaan perustaa, se pitää perustaa perustuslain säätämisjärjestyksessä, joten hallitus nyt tässä kokeilee kepillä jäätä.

Nämä duubioinnit, mitkä äsken tässä esitin, ovat lähinnä niitä syitä, joista me ainakin tässä vaiheessa vielä suhtaudumme tähän hyvin varauksellisesti, kutakuinkin kielteisesti, mutta katsotaan nyt, mitä tämän asian yksityiskohtainen käsittely pitää sisällään. Lähtökohtaisesti suhtaudumme hyvin epäilevästi siihen, että perustettaisiin tällainen budjetin ulkopuolinen rahasto, tällainen, joka saman rahaston puitteissa hallinnoi sekä talletussuojia että kriisinratkaisurahaston rahoja.