Valto  Koski  /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on hallituksen esitys 86/2003 vp ja sitä koskeva sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 15/2003 vp.

Esityksessä ehdotetaan työttömyysturvalakia muutettavaksi siten, että ikääntyneellä etuudensaajalla on oikeus saada soviteltua työttömyysetuutta enimmäismaksuehdon täyttymisen sitä estämättä. Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että sovitellun työttömyysetuuden enimmäisajan laskeminen aloitetaan alusta silloin, kun henkilö on työskennellyt yrittäjän työssäoloehdon edellyttämän määrän. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi sovitellun työttömyysetuuden maksamista koskevaa voimaantulosäännöstä siten, että enimmäismaksuajan täyttymisen estämättä soviteltua työttömyysetuutta voitaisiin myöntää 31. päivään joulukuuta 2004 saakka.

Työttömyysturvalakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että työnteon estyessä rakennus- taikka metsätyöalalla pakkasen vuoksi henkilölle voidaan työttömyysetuuksien sovittelusäännöistä poiketen maksaa täyttä työttömyysetuutta yksittäisten työttömyyspäivien ajalta. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi työttömyysetuuksien rahoituksesta annettua lakia siten, että tällaisen sääesteen ajalta maksettuun työttömyyspäivärahaan ei suoriteta valtionosuutta.

Valiokunta on omassa kannanotossaan todennut, että hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää tätä esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin:

Valiokunta pitää myönteisenä, että hallituksen esityksellä sovitellun työttömyysetuuden maksamista rajoittava 36 kuukauden enimmäisaika ei enää jatkossa koske ikääntyneitä työnhakijoita. Etuuden enimmäismaksuaika soveltuu huonosti ikääntyneille työttömyysetuuden saajille, koska se saattaa muodostaa esteen osa-aikaisen työn vastaanottamiselle ja ikääntyneiden hakeutumista osa-aikaiseen työhön on perusteltua kannustaa.

Esityksen mukaan enimmäisajan täyttymisen estämättä voidaan kaikille soviteltua työttömyysetuutta saaville jatkaa etuuden maksamista vuoden 2004 loppuun riippumatta sovittelun perusteesta. Alun perin 36 kuukauden enimmäisaika tuli voimaan 1.4.2000, ja se olisi ensimmäisen kerran täyttynyt soviteltua päivärahaa yhdenjaksoisesti saaneilta huhtikuussa 2003. Maksatuksen jatkamiseen on aiemmin hyväksytty määräaikainen pidennys 1.1.2003 voimaan tulleella lailla, jolla määräaika pidennettiin kuluvan vuoden syyskuun loppuun. Nytkin maksatuksen jatkaminen on jälleen määräaikainen.

Sovitellun työttömyysetuuden enimmäisaika on saadun selvityksen mukaan käytännössä koskenut yhdenjaksoisesti osa-aikatyötä tekeviä, valtaosaltaan naisia. Ehdotettu enimmäisajan määräaikainen pidentäminen hyödyttää näin ollen ennen kaikkea matalapalkkaisilla naisaloilla työskenteleviä, koska näillä aloilla tehdään runsaasti sovitellun työttömyysetuuden piirissä olevaa työtä erityisesti siksi, ettei kokoaikatyötä näytä olevan tarjolla. Tällä hetkellä enimmäismaksuaika koskee noin 550:tä henkilöä. Osa-aikatyön vastaanottamista ja osa-aikaisessa työssä pysymistä tulee tukea tilanteessa, jossa kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Enimmäismaksuajan merkityksellisyyden vähentyminen näkyy myös siinä, että enimmäisaikaa toistuvasti määräaikaisesti jatketaan.

Tähän esitykseen liittyy kaksi vastalausetta, jotka varmasti vastalauseiden esittäjien taholta tullaan täällä salissa omalta osaltaan esittelemään, minkä takia en niihin suuremmalti puutu. Totean kuitenkin, että valiokunta on hallituksen esitystä käsitellessään käsittänyt tämän niin sanotun sääolosuhderatkaisun työmarkkinajärjestöjen välillä tehdyksi sopimukseksi, jota perustellusti pitää eduskunnassa edistää, ja näin ottanut tähän myönteisen kannan. Mitä soviteltuun päivärahaan tulee, erityisesti haluan korostaa sitä, että niin kuin aikaisemmin totesin, tämä laki, joka on aikaisemmin ollut voimassa 30.9.2003 asti, kaipasi jatkoaikaa erityisen kiireellisesti sen takia, että sovitellun päivärahan maksatus on siksi aikaa työttömyyskassassa keskeytetty, kunnes tämä laki tulee eduskunnan päätöksellä hyväksyttyä.

Mitä muuten sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannanottoihin tämän lain kapea-alaisuudesta tulee nimenomaan sääesteiden osalta, on syytä todeta, että valiokunta käsittelyssään oli sitä mieltä, että tätä asiaa pitää jatkossa tarkastella laaja-alaisemmin ja tällä tavoin ottaa huomioon mahdollisesti nekin alat, jotka vastaavalla tavalla kuin rakennusala ja metsäala ovat tämän sääestelain piirissä.

Haluan kuitenkin jatkokeskustelua varten tuoda esille vielä sen asian, että ei tämän lain sisältö ole sellainen, että automaattisesti sääestepykälä toteutuu rakennusalalla, koska siellähän voidaan, niin kuin lakiesityksen perusteluissakin sanotaan, tarjota esimerkiksi vastaavaa sisätyötä silloin, kun ulkotyöt eivät sääesteiden takia voi tulla kysymykseen. Tällä tavoin voidaan ajatella näiden sääolosuhteiden vaikutusta työsuhteisiin. Tämän takia haluan nimenomaan korostaa, että kysymyksessä ei ole kaikkia kollektiivisesti koskeva laki, vaan tätä voidaan soveltaa sillä tavoin, että työolosuhteet järjestetään, jos ulkoilma on sääesteiden takia sellainen, ettei työtä voida jatkaa, muulla tavalla.

Nimenomaan haluan vielä korostaa sitä, että kun viime aikoina lainvalmistelussa tasa-arvokysymykset ja nämä näkökohdat pitäisi ottaa laajasti huomioon, niin tässä yhteydessä on kai syytä todeta, että työmarkkinajärjestöt ovat panneet tavallaan valiokunnan seinää vasten. Kun sääolosuhteet lain kautta kohdistuvat itse asiassa pitkälti rakennusalaan ja metsäalaan, jokainen tietää, että tasa-arvokysymystä siltä osin, jos nämä kaksi kapea-alaista alaa vain ovat kysymyksessä, ei välttämättä ole toivotulla tavalla otettu huomioon. Toivon vastaavasti, että kun tätäkin asiaa jatkossa tarkastellaan, niin otetaan tasa-arvonäkökohta huomioon.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen tarkoitus on pääosin hyvä. Olen kiinnittänyt huomiota tässä erääseen yksityiskohtaan, jonka taloudellinen merkitys ei ole kovin suuri, mutta joka ehkä periaatteellisena kysymyksenä sitten kuitenkin vaatisi jonkinlaista tarkastelua.

Tässä tehdään sinänsä järkevä asia, että kun rakennuksilla ja metsätöissä ei jo työturvallisuussyistä voida työskennellä kovalla pakkasella, niin osapuolet ovat ensin sopineet keskenään, että sääesteiden takia työnantajalla on oikeus lomauttaa rakennustyömiehet silloin, jos heille ei voida sisätyötä järjestää. Jos tämmöistä lomautusoikeutta ei olisi ollut, niin ehkä niitä sisätöitä silloin löytyisi juohevammin, koska kyllähän aina rakennuksia on eri vaiheissa ja toisissa on ikkunat paikallaan ja toisissa ei. Sen jälkeen kun on ensin sovittu, että voidaan lomauttaa, sitten huomattiin, että lomautuksen ajalta nykysäännösten mukaan työttömyyskorvaus on vähän huono, koska se on tämmöinen soviteltu päiväraha. Sen jälkeen nämä osapuolet sopivat keskenään, että näillä kahdella alalla maksetaan parempaa työttömyyskorvausta kuin muualla eli tätä työttömyyskorvausta ei sovitella.

Tämäkin on varmaan sosiaalipoliittisesti aivan perusteltua, koska eihän se nyt näitten työmiesten vika ole, että on pakkasta. Mutta sen jälkeen he sopivat myös keskenään, että muut alat saavat maksaa tästä aiheutuvat kustannukset. Tämä ei mielestäni ole reilusti sovittu, sillä jos kaikki alat joutuvat osallistumaan näihin kustannuksiin, niin tämän etuuden pitäisi koskea kaikkia aloja. Tai jos ei pidetä tarkoituksenmukaisena, että tämä etuus koskisi kaikkia aloja, niin silloin minusta olisi yksinkertaisempaa, että nämä alat sisäisesti vakuutusperiaatteen mukaisesti maksavat nämä kustannukset.

Tämä asia ei olisi niin puuttumisen arvoinen, ellei tehtäisi samanlaisia päätöksiä, joissa miesvaltaiset rakentamiseen ja teollisuuteen liittyvät alat systemaattisesti aina siirtävät laskujaan naisvaltaisille palvelualoille, sillä onhan naisvaltaisilla palvelualoilla esimerkiksi semmoinen ala kuin terassien tarjoilijat, joilla on hyvin vähän töitä sadepäivänä. (Ed. O. Ojala: Tässä on työsuojeluasiasta kysymys!) — Tässähän ei ole kysymys työsuojeluasiasta, vaan työ on estynyt molemmissa tapauksissa ja kyse on siitä, minkälaisen ... (Ed. O. Ojala: Työsuojelu estää toisten työnteon!) — Nyt kumpikaan ei voi tehdä töitä. Kysymys on siitä, mitenkä tämä sään estämä tulottomuus korvataan.

Molemmissa tapauksissa lomautetaan, kummassakaan tapauksessa ei tehdä töitä. Sen takia se ei enää sen jälkeen ole ... (Ed. O. Ojala: Toisessa ei ole työtä, toisessa olisi töitä, mutta työsuojelu estää!) — Siis kummassakaan tapauksessa ei ole mahdollista tehdä töitä, jolloin asianomainen menettää tulonsa. Minusta on aika erikoista, että aina, kun tehdään tällaisia sääntöjä, jotka ovat epäsymmetrisiä, niin pääsääntöisesti ne ovat niin, että naisvaltaiset alat maksavat miesvaltaisten alojen kustannuksia. Ei voi olla oikein, että näin tehdään aina ja joka kerta. Sen takia halusin puuttua tähän kysymykseen. Minusta tällaisen järjestelyn voi tehdä, mutta rakennusala ja metsäala maksakoot sen itse sisäisesti. Kysymys ei ole suuresta summasta, mutta kysymys on vähän periaatteesta, saako toisen tontille rakentaa. (Ed. O. Ojala: Olisitte esittäneet vastalauseessanne tätä kaikille aloille!)

Tässä vastalauseessa esitetään, että tämä asia palautetaan valmisteltavaksi joko niin, että ne alat maksavat sen itse, tai niin, että se laajennetaan koskemaan kaikkia aloja. Mutta kun on kysymys kolmikantaisesta järjestelystä, niin se täytyy palauttaa tämän valmistelukoneiston kautta.

Arvoisa puhemies! Sen takia ehdotan, että tässä laissa pohjaesitykseksi otetaan vastalauseen 1 mukainen lakiesitys.

Sitten kommentoin hieman vastalausetta 2, jossa esitetään, että tämä sovitellun päivärahan käytäntö muutetaan pysyväksi. Pysyväksi se tulisi saada, ja tästä päämäärästä olen aivan samaa mieltä. Jos se saatetaan pysyväksi nykyisillä säädöksillä tekemättä mitään muuta, on se riski, että kaupan alalla työnantaja muuttaa yhä enemmän kokopäiväisiä tehtäviä osa-aikaisiksi, ja sen takia tämä seikka pitäisi padota, ennen kuin tämä muutetaan pysyväksi. Mutta sinänsä tämä järjestely sovitellusta päivärahasta pitäisi saattaa pysyväksi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja esitteli edellä ne syyt, miksi lakiesitys on täällä ja miksi sitä lähes yksimielisesti valiokunnassa on myöskin esitetty voimaan saatettavaksi. Jätin valiokunnan mietintöön, jonka sisällöstä sinänsä olen erittäin pitkälti samaa mieltä, eriävän mielipiteen siksi, että kuten täällä jo edellä on viitattu, tätä lakia esitetään taas kerran jatkettavaksi.

Valiokunta on todennut omassa mietinnössään: "Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että nyt hyväksyttävän määräajan jatkamisen jälkeen enimmäisaika pyrittäisiin ensisijaisesti poistamaan kokonaan. Tällaista ratkaisua puoltaa muun muassa se, että työttömyysetuuden suuruuden uudelleen määrittely 8 kuukauden välein turvaa hyvin sen, ettei etuuden taso muodosta kynnystä kokoaikatyöhön hakeutumiselle. Sovitellun työttömyysetuuden enimmäiskesto voi päinvastoin nostaa kynnystä hakeutua osa-aikaisiin töihin tai kannustaa jäämään kokonaan työttömyysturvan varaan. Osa-aikatyön vastaanottamista ja osa-aikaisessa työssä pysymistä tulee kuitenkin tukea tilanteessa, jossa kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Enimmäismaksuajan merkityksellisyyden vähentyminen näkyy myös siinä, että enimmäisaikaa toistuvasti määräaikaisesti jatketaan."

Valiokunta on ansiokkaasti perustellut, miksi enimmäisaika pitäisi poistaa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ei esiintynyt mitään sellaisia lausumia, poislukien ministeriön näkemys, että kun Suomessa työttömyysturvan kesto on jo muutenkin eurooppalaisittain niin pitkä, niin ehkä sillä perusteella tämä pitäisi poistaa. Se ei ole oikein kestävä peruste, ja siksi katsoin, että jotta jonkun ajan kuluttua tätä lakia ei jälleen tarvitsisi käsitellä täällä eduskunnassa, enimmäiskesto voitaisiin poistaa jo nyt. Se seikka, minkä ed. Soininvaara esitti, ei minusta ole sellainen uhka, että se estäisi sitä tekemästä jo nyt. Joka tapauksessa on perusteltua, että sellaiset uhat, joihin ed. Soininvaara viittasi, tulee joka tapauksessa sieltä poistaa, kävi tämän lain osalta miten tahansa.

Arvoisa puhemies! Edellä sanotun perusteella ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otettaisiin vastalause 2.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sovitellun päivärahan jatko on ollut erittäin tärkeä asia, koska tämä koskettaa tosiaan 550:tä lähinnä palvelualalla työskentelevää naishenkilöä. Tämä asia sai mielestäni hiukan oudonlaisia käänteitä valiokuntakäsittelyn yhteydessä, kun tästä niin sanotusta pakkaspykälästä tuli ongelma. Tämä asia on sovittu kolmikantayhteistyössä ja on tuotu hallituksen taholta yksimielisesti valiokuntaan päin. Täytyy muistaa, että soviteltua päivärahaa on käsitelty aikaisemminkin, koska tämä on ollut määräaikainen laki, ja nyt tälläkin kertaa tällä lailla oli kiire, koska laki oli voimassa 30.9. asti ja tällä lainmuutoksella lisäämme tämän lain määräaikaisuutta 31. päivään joulukuuta 2004 asti.

Uskon, että suurin osa valiokunnan jäsenistä on samaa mieltä, että sääesteiden, on se sitten pakkanen tai sade, pitäisi olla tasavertaisia, mutta tämä asia ei kuitenkaan ollut sillä tavalla valiokunnan käsissä, koska asiasta oli neuvoteltu kolmikantaisesti, ja kun hallituksen esitys annettiin, niin yhteiskunnan eli valtion rahaa tähän järjestelmään ei laitettu eli tämän pakkaspäivän tosiaan maksavat palkansaajajärjestöt keskenään. Ongelmia tästä tietenkin voi löytää, mutta mielestäni tasa-arvonäkökulman esiintuominen voimakkaasti tässä yhteydessä on hieman liioiteltua, kun täytyy muistaa, että soviteltu päiväraha nimenomaan, sen jatko, koskettaa pienipalkkaisia naishenkilöitä.

Kun tätä asiaa käsiteltiin, niin tässä pitäisi muistaa nämä menettelytavat, eli jos valiokunta olisi tehnyt muutoksen, koko laki olisi pitänyt hylätä. Siinä olisi tullut se kannanotto, että valiokunta ei halua noudattaa kolmikannan tuloksia, ja sitä kautta me olisimme tätä järjestelmää lähteneet tavallaan arvostelemaan ja heikentämään. Jos me olisimme sen muutoksen tehneet tähän pykälään valiokunnassa, se olisi ollut ihan sama asia: eli ei sitten vastaisuudessakaan haluttaisi nähdä sillä tapaa, että kolmikanta on se, joka neuvottelee ja tuo näitä asioita eteenpäin. Se on mielestäni suuren luokan kannanotto, ja siihen eivät muut puolueet nyt tällä kertaa kuin vihreät halunneet ottaa kantaa tämän lain yhteydessä, ja se ulostulo, jonka tästä asiasta sitten iltapäivälehdistä voivat muut sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet lukea, oli mielestäni aika outo. Tästä sääpäivästä kyllä tehtiin kärpäsestä härkänen. Henkilökohtaisesti olen työskennellyt tarjoilijana ja tiedän, että terassitarjoilijoiden kohdalla on se tilanne, että yleensä ei olla pelkästään terassilla vaan työskennellään myös sisätiloissa, eli siihenkään ei voi vedota.

Itse asiasisällöstä olen samaa mieltä, että sääesteet pitäisi nähdä laajemmin kuin pelkästään pakkaspäivinä, mutta tämä asia ei nyt tällä kertaa ollut täällä talossa, vaan tämä on tosiaan kolmikanta-asia. Jos vihreät ovat sitä mieltä, että kolmikantaa tässä suomalaisessa yhteiskunnassa ei tarvita eikä tätä sopimusyhteiskuntamallia, niin silloin käydään vähän erityyppistä keskustelua, sen tyyppistä, mitä kokoomuksen ed. Ville Itälä on viritellyt.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä ed. Koskiselta, pitääkö eduskunnan tosiaan purematta niellä kaikki, mitä kolmikantaisesti sovitaan, on siinä tolkkua sitten jossain tapauksessa tai ei, on se sitten tasa-arvoista ja pohjoismaisten arvojen mukaista tai ei. Tietääkseni Suomen perustuslaissa mainitaan kyllä eduskunta mutta ei etujärjestöjä.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä kolmikantajärjestelmä on yhteisesti sovittu, sitä on viime hallituskaudella noudatettu, ja me olemme käsitelleet laajoja eläkepaketteja siltä pohjalta. Totta kai asioita voidaan arvostella, mutta mielestäni entisen ministerin pitäisi tietää ne pelisäännöt, millä tapaa valiokunnan esityksiä viedään takaisinpäin, eli niitä hylätään ja sen jälkeen pyydetään kolmikantapöytään esimerkiksi neuvottelemaan tai sitten otetaan semmoinen kanta, että tällä kolmikannalla ei ole enää mitään merkitystä. Henkilökohtaisesti kannatan sitä, että meillä on sopimusyhteiskunta ja pystytään arvioimaan tulevaisuutta, millä tapaa asioita täällä yhteiskunnassa viedään eteenpäin.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kasville sanoisin, että kolmikannalla Suomi nostettiin lamasta ylös. Se oli suuri saavutus, ja sen piikkiin voidaan laittaa paljon hyviä asioita. Haluavatko vihreät nyt ruveta suomalaista yhteiskuntaa radikalisoimaan? Kyllä tulee lakkoja ja sellaisia, jos te haluatte, että asioita ei kolmikannassa ja etukäteen sovita vaan katsotaan, että asiat ajautuvat kriiseihin, ja sieltä kautta haetaan sitten yhteiskunnan kehitystä.

Outi  Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt vähän hämminkiä, milloin täällä saa vastauspuheenvuoron tai ei. Kiitos siitä, että sain.

Ihmettelin todellakin ed. Soininvaaran puheenvuoroa lähinnä, että entisenä ministerinä hän niin totaalisesti nonchaleeraa mielestäni sen tärkeän aspektin eli tämän "työsuojelusyistä". En minä voi ymmärtää, että 30 asteen pakkaseen pakotettaisiin ihmiset töihin. Kysehän rakennuksilla on siitä, että työ ei ole loppunut, työtä olisi, mutta sääolosuhteet ovat niin kovat.

Se, ettei saa palkkaa sen takia, että sataa vettä ja terassilla ei ole asiakkaita, on toinen asia. Minusta silloinkin pitäisi jonkin näköinen korvaus saada, koska yhä enemmän ollaan sopimuspalkalla. Mutta ne ovat kaksi eri asiaa, ja ihmettelen sangen suuresti, että entisenä ministerinä ed. Soininvaara lähti tämmöiseen lööppijulkisuuteen tämän asian taholla. Jos te haluatte tasa-arvoa edistää, sitä pitää edistää toisella tavalla. Olisitte voineet tehdä tämän muutosesityksenne ja vastalauseenne myöskin toisella tavalla, jolloin se olisi kattanut kaikki nämä muutkin alat, eikä niin, että vaan kritisoidaan sitä, että jotkut eivät voi tehdä pakkasella töitä.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kysymykseen siitä, saako kolmikannassa tehtyjä lakiesityksiä muuttaa: Miksi ne tuodaan tänne yleensä ollenkaan? Sehän on paperin haaskausta täysin, jos ei saa.

Mutta erityisesti vasemmistoliiton puheenvuoroa ihmettelen tässä, koska olin lukevinani, että tässä oli vasemmistoliiton vastalause myös tätä kolmikantaista sopimusta vastaan. Minkä takia vasemmistoliiton vastalause kolmikantaista sopimusta vastaan loukkaa kolmikantaista valmistelua vähemmän kuin vihreiden vastalause kolmikantaista sopimusta vastaan?

Todettakoon myöskin — nyt kai valiokuntakäsittelystä saa jo kertoa — että kolmikantahan ei ollut tästä asiasta yksimielinen, vaan Palvelutyönantajat olivat vastustaneet tätä jyrkästi.

Ulla   Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella on niin, että jos eduskunnan enemmistö on sitä mieltä, että eduskunnalla ei ole mitään päätösvaltaa, meidän pitää säätää lait sillä lailla, että kolmikanta päättää ja niitä lakeja ei tuoda eduskuntaan ja sillä lailla ne hyväksytään. Jos eduskunnalla on se mahdollisuus olla mukana päätäntävallassa, kuten meidän parlamentaarinen järjestelmämme edellyttää, niin silloin eduskunnalla pitää olla täysi vapaus keskustella myös näistä asioista. Sehän ei merkitse sitä, että valmistelujärjestelmää haluttaisiin romuttaa, vaan sitä, että jos tulee ilmi ongelmia, jos on ollut erimielisyyksiä, ne voidaan vielä palauttaa dialogin myötä takaisin keskusteluun ja takaisin myös kolmikantaiseen valmisteluun. Ei se sen kummempaa ole.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tästä kolmikannasta, josta täällä on puhuttu. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, jotta jos täällä eduskunnassa voidaan työntekijöiden oloja parantaa, niin se voidaan minun mielestäni tehdä sillä tavalla, että kysytään sitten lausunto, ja uskon, että näissä tapauksissa työntekijäjärjestöt ovat joka tapauksessa sitä mieltä, että työntekijöiden etuja parannetaan, ja ne Palvelutyönantajat ja monet työnantajapiirit voivat ymmärrettävästi olla vastaankin. Työelämävaliokunnassa se on kuultu moneen otteeseen, kun on kuunneltu asiantuntijoita. Sen takia siltä osin näkisin, jotta kolmikantaa voidaan vähän siinä mielessä loiventaa tässä, että eduskunta ottaa aina lusikan kauniiseen käteen ja tekee työntekijöille edullisempia, henkilöstölle edullisempia ratkaisuja, ovatpa ne sitten taloudellisesti tai sosiaalisesti parempia. Uskon, jotta siinä tämä palkansaajasiipi tai -porukka ei varmasti laita hanttiin missään vaiheessa.

Se asia, josta aion tässä muutaman sanan sanoa, on ensinnäkin nämä sääpäivät. Ed. Soininvaara täällä pohti sitä tilannetta, onko tämä nykyinen lainsäädäntö syrjivä ja maksavatko tässä nyt naiset miesten alojen korvauksia ja kompensaatioita. Joka tapauksessa tässähän on sillä tavalla, että tämä esityshän lähtee siitä, jotta nyt valtio ei näiden sääpäivien kustannuksiin osallistu elikkä yhteisestä veropotista ei siihen laiteta, niin kuin aikaisemmin on laitettu, vaan työttömyyskassat sitten hoitavat tämän omalta sektoriltaan. Ed. Soininvaara tiennee sen, jotta meillä ei ole olemassa puhtaasti miesten aloja tai ammattiliittoja ja työttömyyskassoja, joissa olisi pelkästään miehiä tai puhtaasti naisia, jolloin ihan tarkkaa laskentaa ei pystyttäne tekemään siitä, jotta me todennäköisesti maksamme sekä aina naisten että miesten kustannuksia.

Viime viikonloppuna satuin yhteen tilaisuuteen, jossa eläkkeistä puhuttiin. Ilmeisesti eläkepuolella käy sillä tavalla, jotta miehet kustantavat huomattavasti enemmän naisten eläkkeitä kuin naiset itse, koska naiset elävät pitemmän aikaa. Mutta siihenkään en halua puuttua, koska minusta se on hyvä, jotta naiset eläisivät pitempään, ja toivon mukaan miehetkin eläisivät pitempään, eikä tämmöisen tasa-arvoknoppailun, niin kuin ed. Soininvaara totesi, pidäkään mennä niin syvällisesti, että käydään jyvittämään, jotta onko tämä nyt juuri siellä vai ei.

Se oleellinen kysymys tässä, joka on tullut esille, on minusta kuitenkin sääpäivät sadepäivien osalta. Tässä valiokuntahan on ottanut kantaa siihen, ja pitää minusta selvittää ja tutkia se mahdollisuus. Tällä hetkellähän tämä kuitenkin on minun ymmärrykseni mukaan sillä tavalla järjestetty, että alan työehtosopimuksessa pitää olla sovittu, millä tavalla tämä hoidetaan alan sisällä. Muun muassa metsäkoneenkuljettajat eivät saaneet viime talven aikanakaan sääpäivistä yhtään mitään, koska työehtosopimuksessa ei ole mainintaa tästä. Siellä parasta aikaa on ilmeisesti riidat jopa tuomioistuimissa asti menossa, kuka sen korvaa. Viime kädessä kai, jos näillä henkilöillä on työsopimus ollut, niin kyllä kai työnantajan vastuulle nämä sääpäivät menevät, vaikka pakkanen sen on aiheuttanutkin.

Kysehän on siitä, jotta joku nämä pitäisi saada maksamaan, koska kaikkein heikoin osapuolihan tässä on työntekijä ja kaikkein vähiten syyllinen siihen, jotta hänen palkkansa jää saamatta, jos sattuupi olemaan kova pakkanen tai sade. Sen takia minusta tässä valiokunta on kuitenkin oivaltanut perusytimen siinä, mitä tässä pitää tehdä, ja myös sen puolen siitä, jotta joissakin tapauksissa, jos katsoo vaikka metsäkoneyrittäjiä, pienyrittäjiä, joilla on muutama, mahdollisesti yksi, kuljettaja töissä, niin kun sattuu olemaan niin kuin viime talven pakkaset, että kaksi viikkoakin voi olla koneet seisomassa, niin kieltämättä se varmasti on sille yhden ihmisen palkanneelle yrittäjälle aika kova lasku, kun maksaa lomautusvaroitusajan. Sittenhän yrittäjällä on mahdollisuus lomauttaa työntekijä kahden viikon varoitusajalla. Siitä kait ne riitaa tällä hetkellä oikeusasteissa käyvät, kuka ne pakkaspäivät maksaa.

Toinen kysymys, joka tässä on isompi ja johtoajatus koko laissa, on sovitellun päivärahan enimmäiskestoon liittyvän lain jatkaminen vuoden 2004 loppuun. Itse näen tämän sen tyyppisenä kysymyksenä, jotta nyt tässä tulee aikaa kolmikannalle neuvotella maksuperusteista. Välttämättä eduskunnan ei tarvitse tehdä väkivaltaa, koska tässä on aikaa toista vuotta neuvotella siitä, miten tämä homma hoidetaan. Johtoajatuksen pitää minusta olla kuitenkin se, mitä ed. Virtanen esittää ja mistä tässä on jo aikaisemmin vuosien varrella keskustelua käyty — tämä on nimittäin killunut tässä jo kolme vuotta keskustelussa — jotta enimmäiskestoa ei ole olemassa, koska se johtaisi aika merkilliseen tilanteeseen niiden ihmisten osalta, jotka ovat kuitenkin osapäiväisessä tai osa-aikaisessa työsuhteessa. Heillehän käy niin, jos 36 kuukauden, kolmen vuoden, enimmäiskesto on, että he joutuvat sanoutumaan itse irti tehtävästä, jäämään kokonaan työttömiksi tai sitten pitää olla sen osapäivä- tai osa-aikatyön palkalla uusi työssäoloehdon aika, mikä monessa tilanteessa nämä ihmiset ajaa aika ahtaalle.

Kuvitellaan semmoinen henkilö, joka on yksineläjä, mahdollisesti on vielä lapsiakin, ja hän joutuu mahdollisesti tulemaan neljän tunnin palkalla toimeen. Noita normeja kun katsoo, niin voi olla, että hän ei saa edes sosiaalitoimen luukulta yhtään lisää toimeentuloonsa rahaa, jolloin hän joutuu kutistamaan elämisensä sen neljän tunnin palkan varaan kahdeksaksi kuukaudeksi, ennen kuin pääsee takaisin paluuehdon puitteissa saamaan jotain työttömyysturvaetuutta. Sen takia tämä on siinä mielessä täysin kohtuuton ja ne, jotka tämän aikanaan keksivät, minusta olisivat voineet silloin jo katsoa, mihin tämä tulee johtamaan.

Mutta onneksi tässä on löytynyt sen verran inhimillisyyttä, että sitä jatkettiin yhdesti, mitä tästä nyt on, vajaa vuosi sitten kuluvan vuoden syksyyn, ja nyt sitten on tämä toinen jatko kyseessä, että laskuri seisoo elikkä tällä hetkellä ei lasketa sitä vuoden 2004 loppuun asti, onko kolme vuotta täynnä vai onko viisi vuotta täynnä vai kymmenen vuotta.

Joka tapauksessa osa-aikatyöt ja pätkätyöt ovat tulleet näköjään jäädäkseen, sanoopa laki mitä hyvänsä. Sen takia näitä ihmisiä ei pidä ajaa tämmöiseen ahdinkoon, miten tässä oli käymässä. Tämä ratkaisuhan tuli viime hetkellä siinä mielessä, jotta taas olisi iso määrä ihmisiä, lähinnä, niin kuin täällä todettiin, naisvaltaisten palvelualojen ihmisiä suurin osa, tipahtanut tähän loukkuun. Odotan nyt sitten sitä, jotta tässä sekä hallituksen puolelta ollaan myötämielisiä että ay-liikkeen puolelta aktiivisia siinä mielessä, että tässä pyritään semmoiseen neuvotteluratkaisuun, jolla saadaan tämä ed. Virtasen ajatus, joka on vastalauseessa todettu, pysyväksi ratkaisuksi sillä tavalla, jotta enimmäiskestoa ei tässä olisi olemassa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksikin kannatan ed. Virtasen tekemää ehdotusta.

Työttömyysetuuden maksaminen tietyille aloille sääolojen takia on sellainen asia, että siihen haluan puuttua hieman tarkemmin. Tässä on kyse rakennusalan ja metsätyöalan niin sanotuista pakkaspäivistä, jolloin kovien pakkasten takia työnteko ei ole mahdollista. Tästä asiasta ed. Soininvaara on julkisuudessa antanut käsittämättömiä lausuntoja ja sekoittanut keskenään sellaiset asiat, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Viittaan naisaloilla työnantajille maksettavaan raskausajan korvaukseen. On sinänsä tärkeä asia edistää naisten ja miesten tasa-arvoa työelämässä, niin pitää ollakin. Kuitenkaan tämä asia ei liity mitenkään joittenkin alojen pakkaskorvauksiin.

Muistutan, että sovitellun työttömyysetuuden maksaminen sääesteen perusteella rakennus- ja metsätyöalalla on ehdotus, joka perustuu työmarkkinajärjestöjen vuoden 2002 syksyllä tekemään tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun. Valiokunta pitää ehdotusta hyväksyttävänä, mutta pitää perusteltuna, että jatkossa tarkastellaan sääesteitten soveltamisen laajentamista koskemaan myös muita toimialoja.

Julkisuudessa palvelualat ja rakennusala on asetettu vastakkain. Tämä ei ole mielestäni oikein. Metsätyöala ja rakennusala ovat raskaita aloja, joilla ollaan säitten armoilla. Niiden, jotka haluavat laittaa työntekijät metsään ja rakennuksille 30 asteen pakkasilla, sitä on syytä miettiä. Metsureilla nyt ei niitä sisätöitä ole, mutta rakennuksillakaan harvemmin sitä siistiä sisätyötä löytyy. Pitää olla lämmöt päällä, että löytyy lämpöisiä töitä. Palvelualalla on paljon riskejä ja työ on raskasta. Nekin alat tarvitsevat soviteltuja etuja, mutta se ei voi olla toisilta aloilta pois, esimerkiksi pakkaspäivistä. Rakennuksillahan ei voi esimerkiksi hitsata yli 20 asteen pakkasessa. Siellä on monia muitakin määräyksiä, minkä takia ei voi tehdä töitä.

Olemme tekemisissä periaatteellisesti erittäin tärkeän, työelämää koskevan asian kanssa. Ne ilmaisut, joilla näitä asioita on julkisuudessa käsitelty, eivät aivan vastaa asian vaatimaa vakavuutta ja asiallisuutta. Termi "periaatteellinen sikailu" saattaa sopia johonkin muuhun yhteyteen, mutta tuskin tähän yhteyteen.

Tämä keskustelu nostaa laajemminkin esille kysymyksen työehtojen toimivuudesta, työturvallisuudesta. Toivon tälle esitykselle menestystä ja vielä enemmän sitä, että tärkeät työelämän kysymykset nousevat nykyistä enemmän esille tässä salissa. Täällä näihin asioihin saadaan muutos, jos yhteistä tahtoa löytyy. Kolmikannassa on päätetty monista kannatettavista asioista, millä on parannettu tämän maan palkansaajien työehtoja ja työturvallisuutta. Olen ainakin itse sitä kannattamassa jatkossakin.

Mikko  Kuoppa  /vas:

Herra puhemies! On hyvä, että työlainsäädäntö on kehittynyt, ja on hyvä, että metsätyöntekijöille ja rakennustyöntekijöille on tällaiset pakkasrajat aikoinaan saatu aikaiseksi ja, että he saavat myöskin korvausta. Mielestäni on täysin käsittämätöntä se kateus, mitä ed. Soininvaara tässä yrittää tuoda esille, että jollakin tavalla metsätyöläisten tai rakennustyöläisten vika olisi se, että nämä niin sanotut töihin kutsuttavat terassitarjoilijat eivät saa sadepäivistä korvausta. Mielestäni vaatimus pitäisi asettaa niinpäin, että näille erittäin heikoilla työehdoilla työskenteleville pätkätyöläisille — terassitarjoilijoille, töihin kutsuttaville työntekijöille — maksettaisiin korvaus. Näinpäin pitäisi vaatia se esitys eikä niin, että on "periaatteellista sikailua", että maksetaan metsätyöläisille tai rakennustyöläisille pakkaskorvaukset työttömyysturvasta. Näinhän lehtitietojen mukaan ed. Soininvaara asian ilmaisi.

Mielestäni työsopimuslaissa ja työehtosopimuksissa on suuri puute nimenomaan näitten lyhytaikaisten pätkätyöläisten työehdoissa ja -eduissa. Vihreät kannattavat matalapalkka-alojen töitten lisäämistä. Tässä on tyypillinen esimerkki matalapalkka-aloista, pätkätyöläisistä, joitten työehdot eivät kestä kyllä tänä päivänä oikeastaan minkäänlaisia vertailuja. Te nimenomaan olette ajamassa linjaa, että näitä matalapalkkaisia töitä pitäisi lisätä. Me lähdemme siitä, että kun ihminen tekee työtä, hän saa työstä sellaisen palkan, että sillä tulee toimeen. Tässä on minun mielestäni meillä vihreitten kanssa hyvin suuri ja olennainen ero, kun katsotaan tätä työllistämisasiaa.

Aikoinaan, kun pakkasrajat tulivat metsätöihin ja rakennustöihin, sehän lähti siitä, että teräs ei kestänyt kovassa pakkasessa ja piti nostureita ja muita varjella eikä niitä voitu käyttää kovassa pakkasessa. Toissijaisena tuli vasta jälkeenpäin sitten ihmisten suojelu, mikä sinänsä on hyvä, että se on viimeinkin tullut. Jokainen, joka kokeilee työtä kovassa pakkasessa, vallankin urakkatyötä, jota esimerkiksi metsätyöt kaikki lähes poikkeuksetta ovat, voi kuvitella, mitä se leivän ansaitseminen siellä paksun lumen ja kovan pakkasen keskellä on. Näin ollen tältä osin tämä laki on kunnossa.

Mutta sen minä myönnän edelleenkin, että näitten pätkätyöläisten asia ei tällä lailla tule kuntoon. Siihen pitäisi mielestäni nyt eduskunnan keskittyä. Kun ammattiliitot eivät ole pystyneet sitä sopimaan ja saamaan, niin eduskunnan pitää painostaa hallitusta, että sellainen muutos tulisi, että pätkätyöläisten asiat tulisivat kuntoon. Siellä on todella paljon korjattavaa, sillä eihän tällaisilla töihin kutsuttavilla henkilöillä, mitä pääasiassa nämä terassilla toimivat tarjoilijatkin ovat, käytännössä ole oikeastaan minkäänlaisia työntekijän oikeuksia. Jos aurinko paistaa, työnantaja ilmoittaa, että tullaan töihin. Kun aurinko menee pilveen ja rupeaa satamaan: "Menkää kotio." Siis eihän työehdot voi olla tällaiset. Minä tiedän eräitä muitakin tämmöisiä töihin kutsuttavia työntekijöitä, työsopimuksia. Se on vaan niin, että kun työstä on kova pula, ihmiset joutuvat hyväksymään melkein minkälaiset ehdot hyvänsä. Tässä suhteessa työsopimuslakia tulisi tiukentaa, että työntekijöillä olisi jotain oikeuksia ja myöskin oikeuksia normaaliin, inhimilliseen perhe-elämään, mikä tällaiselta työhön kutsuttavalta henkilöltä käytännössä puuttuu.

Vasemmistoliiton vastalauseessa esitetään sovitellun päivärahan enimmäiskeston poistamista. Minun mielestäni tämä olisi välttämätöntä, että enimmäiskesto poistettaisiin, koska se olisi oikeaan suuntaan menevä parannus.

Herra puhemies! Kannatan ed. Virtasen tekemää pohjaesitystä.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarjoilijoiden, jotka siis sään mukaan kutsutaan töihin tai ei kutsuta töihin, tilanne varmaan on huono. Haluaisin juuri sen takia kysyä, miksi tämä rakennusmiesten ja metsämiesten sinänsä ehkä oikeutettu etu pannaan juuri näitten henkilöiden maksettavaksi. Miksi sitä ei rahoiteta alan sisältä, niin kuin se aivan hyvin olisi voitu tehdä? Miksi valittiin tämä tie, että pannaan nämä säälittävässä asemassa olevat maksamaan näitten rakennusmiesten etuja? (Ed. O. Ojala: Se on kolmikantayhteistyön tulos, ei meidän!) Miksi rakennusmiehet eivät maksa sitä itse?

Satu Hassi /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuoppa sekoitti nyt monta asiaa. Kun vihreät ovat puhuneet siitä, että pitäisi olla mahdollisuus yhdistää joustavasti työttömyysturva ja muut sosiaaliturvan muodot ja myöskin matalapalkkainen työ, pätkätyöt, niin ed. Kuoppa kääntää sen niinpäin, että ikään kuin meidän tavoitteemme olisi, että palkat laskisivat. Me ajamme sitä, että mieluummin työ jopa matalalla palkalla kuin täystyöttömyys. Tämä on vihreiden sosiaalipoliittisen ja veropoliittisten tavoitteiden idea. Toiseksi, varmasti on aivan totta, mitä ed. Kuoppa sanoi näistä pakkaspäivistä, mutta miksi sama etuus ei sitten koske muita aloja, joita vaivaa tämä ongelma, ja miksi, kun yhdellä alalla tämä ongelma ratkaistaan, kaikki alat pannaan maksajiksi?

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Soininvaaralle voisi todeta, jotta ei pidä sotkea kaikkia asioita ihan niin kuin melalla. Tässä nimittäin ne terasseille ravintoloihin kutsuttavat työntekijät tulevat päiväksi tai joksikin päiväksi. Samoin on metsureilla muuten, rakennusmiehillä, ei heille maksa kukaan niistä päivistä mitään, jos he ovat päiväksi kahdeksi kutsuttavia tai silloin tällöin. Kyse on siitä, jotta näillä metsureilla ja rakennusmiehillä on vähän pitempi työsuhde. Vastaava systeemi pitäisi tehdä ravintolapuolella myös niille, joilla on vähän pidempi työsuhde, jotta voidaan erottaa oikea työpäivä ja oikea lomautuspäivä. Ne pitäisi saada samaan asemaan. Ymmärsin, että valiokunnalla oli hyvää tahtoa sen tyyppiseen ajatteluun lähteäkin.

Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Soininvaara kritisoi, miksi tämä on laitettu nyt sitten niin, kuten hän antoi ymmärtää nimenomaan, että terassiravintolassa työskentelevät maksaisivat laskun tästä, tämän maksavat kaikki palkansaajat; siltä osin hän on oikeassa, mutta eivät vain pelkästään nämä matalapalkkaiset. Mutta tämä on kolmikantaratkaisu, ed. Soininvaara, ja se ei ole ollut vasemmistoliiton päätös, vaan tämä on kolmikantaisesti ratkaistu.

Mutta minä edelleen ihmettelen, että myöskään ed. Hassi ei suostunut ymmärtämään sitä perusasiaa, mistä on kysymys: työsuojelumääräyksistä. Haluatteko te ehdoin tahdoin olla rikkomassa työsuojelumääräyksiä? (Ed. Hassi: Ei todellakaan!) — No, mutta totta kai: siis on kysymys siitä, että työsuojeluolosuhteet ovat sellaiset esimerkiksi nyt pakkasen takia. — Ne voivat olla yhtä hyvin vaikka sen takia, että kattila esimerkiksi työpaikalla on sellainen, että sen lähellä ei saa olla, jolloin ihminen voi olla työpaikalla ja saa täyden palkan, mutta rakennuksilla ei makseta palkkaa, jos ei voi pakkasen takia tehdä töitä. Tämä on nyt teidän mielestänne aivan mahdotonta. Tässä on työsuojeluperusta, jonka takia minä nimenomaan nyt näen, että tämä pitää huolehtia.

Keskitytään sitten siihen, miten voidaan jatkossa huolehtia, niin kuin ed. Kuoppa täällä totesi, niiden alojen osalta, joiden työ katkeaa jonkun muun syyn takia kuin työsuojeluperusteiden takia. Tässä suhteessa terassiravintolatyöntekijät ovat yksi esimerkki, ja niitä löytyy muita, mutta lähtökohta on eri syyt, miksi työtä ei voi tehdä kuin tässä tapauksessa, jolloin on työsuojeluperuste.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On monia asioita, missä työntekijät yhteisvastuullisesti kantavat vastuuta, eivätkä välttämättä läheskään kaikki saa niitä korvauksia. Paperityöläisetkään eivät saa tästä korvauksia, vaikka maksavat ilmeisesti vielä vähän suurempiakin maksuja kuin terassityöläiset, koska heitä ei koske tämä, mutta en minä näe mitään syytä itkeä sitä, että metsätyöläiset ja rakennustyöläiset saavat tästä korvauksen.

Minua huolestuttaa vain se, että työhön kutsuttavat terassityöntekijät, tarjoilijat, ovat niin huonossa asemassa ja yleensä niin huonosti palkattuja, ja näistä ongelmista ei ed. Soininvaara eikä moni muukaan kanna mitään huolta. Siinä se ongelma on, ja työsopimuslakia pitäisi korjata niiltä osin, että heidän etunsa olisivat paremmat kuin tänä päivänä ovat.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yritin äsken ymmärtää ed. Kuopan ja hänen kollegojensa logiikkaa, ja mikäli ymmärsin oikein, niin naisvaltaisella alalla ei hänen mielestään saisi olla samoja sääetuja kuin miesvaltaisella alalla ja on parempi pitää ihmiset matalalla työttömyyspäivärahalla kuin matalapalkkaisessa työssä. Sitä minä en kyllä ymmärrä, miksi tosiaan kaikki alat joutuvat maksamaan yhden alan edut, vaikka ne eivät itse pysty näistä vastaavista eduista nauttimaan.

Lopuksi ihan vielä kommentti tästä kolmikantaisuudesta, mihin näissäkin repliikeissä on viitattu. Tietääkseni paavi on ainoa, joka joidenkin mielestä on erehtymätön. Nyt olemme löytäneet jonkin, joka on paaviakin parempi: kolmikantainen neuvottelutulos.

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kasvin puheenvuoroon oli pakko puuttua, koska hän nyt vääristeli aivan tarkoituksellisesti niitä näkökohtia, joita me olemme täältä esittäneet. Me emme ole missään vaiheessa sanoneet sitä, etteikö pitäisi korjata niiden naisvaltaisten alojen etuisuuksia, joilla on ongelmia. Me olemme valmiita keskusteluihin, ja pidetään vaikka seminaari, ed. Soininvaara, kerätään kaikki naisvaltaisten alojen sosiaaliturvaetuuksiin ja muihin liittyvät ongelmat yhteen. Minä olen valmis, ed. Soininvaara, siihen. Mutta te haluatte nyt olla estämässä sen, että rakennusmiehet saisivat korvauksen, vaikka pakkastalvi on tulossa eteen. (Ed. Tiusasen välihuuto) — On siellä myöskin naisia, vaikka niitä on vähemmän. — Te haluatte nyt estää tämän etuuden saamisen.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ehdottomasti korjata sen, että olisin naisvaltaisia aloja tai naisia vastaan tässä, päinvastoin. Näen todella suuren ongelman siinä, että naisvaltaisilla aloilla ei ole ollut ilmeisesti riittävästi neuvotteluvoimaa, ja silloin kun näillä aloilla ei ole neuvotteluvoimaa, silloin eduskunnan ja hallituksen pitää hoitaa asia niin, että tulee kohtuulliset työehdot naisvaltaisillekin aloille. Ei tässä ole minun mielestäni nais- tai mieskysymys; tässä on kysymys siitä, että luonnonolosuhteet ja työsuojelumääräykset estävät kovalla pakkasella työnteon ja siitä annetaan korvausta.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kasville vaan sen verran, että tämä töihin kutsuttavien ja työvoiman vuokrauksen ongelma koskettaa pitkälti palvelualoja. Tämä on tietenkin se lähtökohta, mitä pitäisi ensimmäiseksi korjata, ja minä olen nähnyt tämän lain yhteydessä sen, että soviteltu päiväraha on se, joka on kaikkein tärkein hyväksyä tämän lain yhteydessä, koska jos me emme sitä hyväksy, niin nämä ihmiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Tämä on ollut määräaikainen laki aikaisemmin, ja nyt tätä määräaikaa jatketaan. Kyllä tässä kohtaa voisi sanoa ed. Kasville, että Herra Kaikkitietävä on joku muu kuin me kollegat täällä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu siltä, että eduskunta ja kolmikanta voi säätää kaiken kohdalleen, mutta ilmoja se ei pysty näköjään valitsemaan eikä ratkaisemaan. Tältä osin näyttää nyt, että todellinen totuus tulee julki siinä, että vihreä eduskuntaryhmä on kaikissa asioissa ollut etunenässä syyttämässä väkeä oikealta ja vasemmalta, mutta tässä vaiheessa näyttää siltä, että viholliset ovat löytyneet vain miesten joukosta ja nekin tuolta vasemmalta rintamalta. Haluaisin tietysti liittyä siihen joukkoon, niin että onhan tässä vastustusvoimaa olemassa, jos syytöksiä löytyy. Sen osalta erinomaisen hyvin tähän mietintöön katsoen ja liittyen tässä sisältökin on nähtävissä. Tulevaisuuden kilpailuyhteiskunnassa entistä enempi on pätkätöitä hyväksyttävä, muuta mahdollisuutta ei ole tätä työllisyys- ja elättämiskysymystä saattaa tässä yhteiskunnassa järjestykseen. Mitä tulee rakennusmiesten ja metsätyömiesten ja monen muunkin osalta, niin pakkanen on vain semmoinen este, että vehkeet eivät kestä eikä toimi.

Mutta se, mitä tässä olin jo sanomassa, on, että pidän aika erikoisena ihmeenä, että työnantajan ja yrittäjän näkökulmaa ei tule missään esille. Ei se monitoimikone taikka ajokone voi toimia, jos pakkasta on 30 astetta. Se pysähtyy urakoitsijaltakin. Kukaan ei puhu siitä, miten tämä urakoitsijalle pitäisi korvata. Ehkä se siinä hinnoittelussa on mahdollista ollut ottaa huomioon, mutta sekään ei nykyisin näin toimi. Kyllä se urakoitsija ja työntekijä on samassa liemessä ja samassa joukossa tässä asiassa. Nyt pitää nähdä niin kuin vähän suurempana kysymyksenä, eikä vain pelkkänä terassitarjoilijan näkökulmana tämä asia. Mutta pidän aika ihmeenä, että kun ennen vaaleja kokoomus on suuri yrittäjäpuolue, niin yrittäjäpuoleen edustajia ei salissa näy ketään muita kuin ed. Vielma ahkerana edustajana, ja tältä osin tätä yrittäjän näkökulmaa ei haluta edes nähdäkään, olipa kysymys sitten ravintolanpitäjästä tai koneyrittäjästä. Toivoisin, että sitäkin näköalaa voitaisiin tässä nostaa enemmän esille.

Merikukka  Forsius  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Soininvaaran puheenvuorossaan tekemää ehdotusta, siis tämän vastalauseen 1 mukaisesti.

Ed. Kuopalle olisin halunnut sanoa, että ei tässä ole kysymys mistään vastakkainasettelusta, vaan juuri päinvastaisesta: tasa-arvoisesta kohtelusta eri alojen kesken.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Aloittaisin hieman näistä sääolosuhteista. Kun puhutaan säästä, niin tietysti voi olla auringonpaistetta, voi olla pilvistä, voi olla sadetta, voi olla kylmää, voi olla kuumaa. Silloin jos työntekijä työskentelee sellaisissa olosuhteissa, että lämpötila kohoaa liian korkeaksi siten, että hänen terveytensä uhkaa vaarantua, niin hänen työssään on työnantajan järjestettävä taukoja. — Ed. Soininvaara, olisi hyvä, jos te kuuntelisitte nyt, kun te olette ollut ministerinäkin ja te ette tunnu ymmärtävän tätä työsuojeluperustetta, joka täällä on. — Eli jos on liian kuumat olosuhteet työpaikalla, niin työnantajan on järjestettävä niin, että työntekijä voi pitää taukoja ja mennä sieltä kuumasta työyhteisöstä pois, niin että hän saa vilvoitella, ja palkka juoksee. Se on tietysti aivan oikein, työantajan pitää huolehtia, että työolosuhteet ovat sellaiset, että työtä voidaan tehdä. Näissä tapauksissa työtä on siis. Ei ole kysymys siitä, että olisi työpulaa, työtä on. Sää vain saattaa olla tai olosuhteet vaikeat.

No, sitten toinen asia on se, että on kylmää. Jos meillä on pakkastalvi ja 30 astetta pakkasta, niin siinä ei paljoa tauko auta. Tietenkin voitaisiin ajatella, että menee lämmittelemään, mutta kuinka kauan pysyy vasara kädessä tai jokin muu kädessä 30 asteen pakkasessa, vaikka kävisi kerran tunnissa vähän lämmittelemässä muualla. Tietenkin jos työnantaja pystyy järjestämään työolosuhteet, niin kuin täällä todettiin, että on esimerkiksi katetusta rakennuksesta tai muusta kysymys ja sinne saadaan lämmittimiä ja muita, työtä voidaan jatkaa. Se on kai aivan selvää, että tänä päivänä esimerkiksi rakennusurakoitsijoilla ja muilla vastaavilla varmasti on niin kiire saada rakennukset kuntoon, että ei luppopäiviä pidetä, jos ei ole siihen syytä.

Eli koska tässä suhteessa kysymys on nimenomaan siitä, että työntekijästä johtumattomista syistä ja siitä syystä, että työtä kyllä on tarjolla mutta työtä ei voida luonnonolosuhteiden takia tehdä, pidän tätä ratkaisua perusteltuna ja viittaan vielä siihen, että se on osa nyt voimassaolevaa tulopoliittista sopimusta siinä mielessä, että silloin, kun tämä sopimus tehtiin, niin päätettiin asettaa tämä työryhmä, joka on nyt sitten tehnyt tämän esityksensä. Se on tietysti katsonut vain tästä näkökulmasta tätä asiaa. Minusta se on huono asia, en sitä halua ollenkaan kiistää.

Olen aivan samaa mieltä, että on myös muita, joiden työ sitten taas vaarantuu tai sitä ei voi tehdä tai joille ei ole työtä, kun on huono sää, ja heihin täytyy kiinnittää huomiota. Mutta tämä on nyt nimenomaan se tehtäväksianto ja sen toteuttaminen, mitä tupossa sovittiin. Sen takia mielestäni on nyt perusteltua, että se toteutetaan tässä vaiheessa. Valiokunta olisi tietenkin voinut omassa mietinnössään, kun se on kuitenkin kirjannut tänne sen, että se pitää perusteltuna jatkossa tarkastella sääesteiden soveltamisen laajentamista koskemaan myös muita toimialoja, voinut vaikka ponnella tätä vauhdittaa, jos se pitää sitä niin tärkeänä, mutta näin ei tapahtunut.

No, joka tapauksessa tämä asia nyt näyttää menevän läpi, ja olen todella pahoillani siitä, että vihreät ovat nyt vastustamassa sitä, että jotkut voivat saada, sen takia että jotkut muut eri syystä eivät voi saada. Huomautan: eri syystä. Jos näin ajatellaan, niin mehän emme saisi oikeastaan mitään lakia täällä koskaan lävitse, koska yleensä aina tahtoo jäädä niitä väliinputoajia. Muistatte varmaan, kun ed. Stenius-Kaukonen aikoinaan hyvin ansiokkaasti yritti aina paikata lakeja ja etsiä näitä väliinputoajia ja korjata heidän asemaansa. Mutta se, että nyt jää joku ryhmä, ja se on nyt naisvaltainen ryhmä valitettavasti, annettavasta etuudesta pois, ei minusta se oikeuta sitä, että nyt emme hyväksyisi tätä.

Toinen asia on sovitellun päivärahan enimmäiskesto. Aivan kuten täällä on monissa puheenvuoroissa tullut ilmi, niin tämä jos mikä nyt sitten on kuitenkin naisten kannalta ja matalapalkka-alojen naisten kannalta tärkeä asia. Mutta tämä on tietysti onnetonta jälleen kerran siitä syystä, että tätä jatketaan nyt taas vain vuodella ja tämä on taas pöydässä, kun ensi vuonna käydään tupokeskusteluja, ja näinhän tätä on pyöritetty vuosi toisensa jälkeen eteenpäin. Nyt valitettavasti tämäkään hallitus ei tämän parempaan kyennyt. Eivät kyenneet edeltäjänsäkään, joissa me olimme mukana, mutta muistutan vain siitä, että vasemmistoliitto piti tätä asiaa esillä myös hallituksessa ollessaan eli kyllä yritimme saada sitä eteenpäin, mutta se ei mennyt. Se parannus nyt toki on, ja se on myönnettävä, että ikääntyneiden kohdalla tämä asia ratkaistaan pysyvästi mutta ei nuorempien kohdalla.

Arvoisa puhemies! Todellakin toivon, että myös mietittäisiin vielä eduskunnassa sitä, onko järkeä siinä, että joka vuosi tätä sovitellun päivärahan enimmäiskestoa täällä puidaan. Eikö voitaisi nyt kerta kaikkiaan tämä ongelma poistaa?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä puhtaasti työsuojelusta lähtenyt lainsäädäntö, joka siis turvaa työntekijöiden oikeuden olla tekemättä vaarallisissa kylmäolosuhteissa työtä, on nyt laajentunut naisnäkökulmaan tai tasa-arvokeskusteluun. Hyvä tietysti näin, mutta tämä on aika virtuaalista. Nimenomaan, niin kuin ed. Soininvaarakin sanoi, taloudellisesti on kyllä hyvin vähästä kysymys, kun tämä taloudellinen rasite, joka sinänsä on aika pieni summa, jaetaan kaikille työntekijäryhmille. Kysymys on siis enemmän periaatteesta tietenkin.

Mitä tulee periaatteeseen ja käytäntöön, tietysti pitäisi jatkaa nimenomaan niin, että esimerkiksi lasten syntymiseen liittyvät taloudelliset rasitteet pitäisi jakaa laajemmin kuin siten, että ne nyt tulevat käytännössä ainoastaan ennen muuta äidin työnantajan kannettavaksi. Toisaalta myös ennenaikaiseen eläköitymiseen liittyvät työnantajan rasitteet pitäisi myöskin laajemmin jakaa. Siitä häviäisi kyllä yksi este, jonka vuoksi ihmiset eivät pääse asiallisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Se on yksi tekijä, joka tässä on mukana.

Kaiken kaikkiaan nyt on kysymys siis tietysti käytännön asiasta, joka pitää saada kuntoon, ja tämä on yksi aivan hyväksyttävä tapa viedä tämä asia eteenpäin, joka nyt tällä hetkellä on periaatteessa tämän keskustelun pohjana. Sitä, mikä on vastalauseessa 2 esitetty näkökulma, pitää tietysti tukea.

Lopuksi, puhemies, ei pidä nostaa käsiä ylös silloin, kun puhutaan pätkätyöstä. On tarpeen myöskin yhteiskunnallinen painostus ja poliittinen toiminta sen puolesta, ettei ihmisiä ajeta koko ajan sellaiseen rakoon, jossa he eivät tule taloudellisesti toimeen.

Satu Hassi /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Outi Ojala varmaankin täysin tietoisesti ja mielestäni aivan moraalittomasti vääristeli sitä, mitä vihreät tässä ovat esittämässä. Me emme esitä sitä, että ihmiset pakotetaan pakkasella töihin. Senhän estää muu lainsäädäntö, minkä ed. Ojala varmasti tietää aivan hyvin, joka näköjään on jo poistunut salista.

Ed. Ojala vetosi siihen, että eräillä aloilla, jos työsuojelusyistä joudutaan pitämään taukoja, näin tehdään ja palkka juoksee. Tämähän on ihan eri järjestely, jos palkka juoksee. Jos näillä aloilla, mistä nyt on kyse, sovittaisiin tuponeuvotteluissa tästä, että pakkaspäivinä palkka juoksee, meillä ei olisi mitään sitä vastaan silloin, jos ala maksaisi sen itse. Tässä on kysymys siitä, että alalla voidaan pitää palkattomia päiviä ja kaikki alat kokonaisuutena maksavat työttömyysturvajärjestelmän kautta. Sitä me tässä olemme protestoimassa. Kun ed. Tiusanen totesi, että tämä kustannus nyt muille aloille on pieni, haluaisin vaan huomauttaa, että naisvaltaiset alat maksavat paljon muutakin. Ne maksavat muun muassa ne kustannukset, mitä vanhemmuudesta aiheutuu työnantajille. Kyllä kaiken kaikkiaan naisvaltaisilla aloilla muiden alojen subventoimisen taakkaa on aika paljon.

Se on sinänsä todella hyvä asia, että tässä keskustelussa monetkin puhujat ovat todenneet, että nämä ovat ongelmia. Toivottavasti nämä asiat nyt sitten jossain vaiheessa myöskin korjaantuvat. Mielestäni tämä, että tällaista kuin tämä lakiesitys sovitaan kolmikantaneuvotteluissa, kertoo nyt muun muassa sen, että se on aivan liian miesvaltainen porukka, joka kolmikannassa asioita sopii.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minusta tämä hallituksen esitys on ihan paikallaan. Näin vanhana työnantajana, kun yli 30 vuotta olen ollut työnantajana ja lähinnä asfaltti- ja rakennusalan työnantajana, tunnen sääolosuhteet erittäin hyvin. Rakennuspuolella ei ole mitään ongelmia ollut. Työnantaja on maksanut täyden palkan mutta tuotantopalkkiota ei. Samoin asfalttipuolella oli sellainen tilanne, että työntekijät jopa odottivat, kun oli oikein pitkä hellekausi, että alkaa sataa, että päästään ryyppäämään. Työmailla silloin, kun satoi ja oltiin valtion hommissa ympäri Suomea, porukka tiesi, että nyt on vapaapäivä ja täydellä palkalla ilman tuotantopalkkiota. Työmailla tämä ei ole ongelma. Normaali työnantaja hinnoittelee urakkansa niin, että on varaa maksaa täysi palkka työntekijöille. Se on huono työnantaja, jos tällaiseen suostuu, että pitää työttömyyskassalta apua hakea.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Hassille toteaisin, kun hän viittasi puheenvuorooni, että todellakin tämä rahasumma on pieni. Näinhän on, ed. Soininvaarakin sen totesi. Itse todella viittasin tähän, että lasten syntymiseen liittyvät taloudelliset rasitukset jakaantuvat epäoikeudenmukaisesti sillä tavalla, että ne ovat äidin työnantajan harteilla pääsääntöisesti ja käytännössä voimakkaimmin. Ne pitäisi todella jakaa, ja tästä olemme yhtä mieltä. Edelleenkin myöskin eläkepuolella on, kun eläkkeelle siirrytään, sama tilanne.

Yleensäkin nyt on 10—15 vuotta jatkunut se tilanne, että nostetaan vain aina kädet pystyyn, kun tulee talouselämän puolelta, työnantajapuolelta, vaatimuksia. Pyritään aina vain sopeutumaan eli työntekijöitä sopeutetaan jatkuvasti. Nyt olemme tilanteessa, että sekä miesvaltaisesta Paperiliitosta että myös muista, esimerkiksi Elisan työntekijöiden joukosta taikka Toimihenkilöunionista, syntyy nimenomaan vastustusta näissä kysymyksissä. Ihmiset pistävät hanttiin näissä asioissa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Hassille sanoisin, että PAMissa ja ravintola-alalla varmasti päättävät elimet ovat naisvoittoisia, niin tiedän, ja puheenjohtajakin on naishenkilö, että kyllä siellä naiset puntaroivat, mitä sillä alalla tehdään ja minkälaisia vaatimuksia työnantajalle esitetään. Ehkä se ei näissä priorisoinneissa ole ollut sitten niin kärjessä, kun siellä on monia muita ongelmia: pätkätyö, harmaan työvoiman käyttö ja sellainen. Kyllä siinä liitossa naiset päättää eikä miehet.

Ed. Kuosmanen täällä kertoi, että työmiehet ryyppäsivät sadesäällä. No, työnantajan ei tarvitse odottaa sadesäätäkään, se voi ryypätä koko ajan. (Naurua)

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kun täällä on keskusteltu asiasta, minusta on tehty aika lailla vääriä rinnastuksia, kun on rinnastettu metsuria ja tarjoilijaa. Olen melko varma, että kenelläkään puhujalla ei ole ollut oikein kunnolla kirves kädessä eikä tarjotin kädessä, kun näitä asioita verrataan keskenään.

Suomi on elänyt kautta historiansa metsästä. Minä olen itse pohjoisen poikia, ja 30 asteen pakkanen ei ole rajoittanut metsätöitä. Vihreätä kultaa ajettiin kasoihin ja pitkin Ounasjokea Kemiin ja sieltä teollisuudelle. Ei silloin tällaisia sääntöjä ollut työnantajan ja työntekijän, isännän ja työntekijän, välillä. Kyllä siellä sulassa sovussa sovittiin, milloin hakataan ja kuinka suurella pakkasella metsään mennään vai eikö mennä.

Tässä on hyvin keskeinen asia minusta se, että tähän saliin tuodaan tarpeettomasti muutoinkin vastakkainasetteluja ja juuri tämänkin asian osalta. Periaatteessa kyllä hyvä työnantaja ja hyvä työntekijä pystyvät ilman meidän päätöksiämme sopimaan, milloin metsään mennään ja milloin puuta hakataan ja töitä tehdään. Jos katsotaan rakennustyömaita, joita olen 30 vuotta katsellut, systeemi on pelannut erittäin hyvin. Jos on 20 astetta pakkasta, sinne ei mennä silloin, koska työtä ei pysty tekemään, koneet eivät pelaa ja ihmiset eivät pysty ulkona työskentelemään.

Summa summarum, haluan vain sanoa, kun puhutaan kolmikannasta: Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, että tälle tasolle tuodaan asioita, jotka pitäisi pystyä sopimaan työnantajan ja työntekijän.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vielmalle voisi todeta, jotta ennen olivat jätkät rautaa mutta tänä päivänä metsäkoneetkin ovat niin huonoa rautaa, että ne kuulemma hajoavat. Kun pakkanen menee yli 30 asteen, siellä kuulemma pimahtelevat poikki puomit ja letkut ja öljyt menevät sinne kankaalle. Sen takia ilmeisesti tämä tekniikka on nyt huonompaa kuin ennen hevosaikana. Nimittäin hevoset pystyivät vielä kulkemaan metsässä ja vetämään puuta, ja ihmiset kestivät, jätkät olivat kovempia silloin. Nyt me elämme tätä aikaa ja pitäisi ottaa huomioon tämän ajan olosuhteet.

Ed. Hassilta ja vihreiltä voisi kysyä niinpäin tämän homman, että kun siellä on asetettu nyt kyseenalaiseksi ja tehty epätasa-arvoiseksi, että naiset maksavat miehille jotakin kompensaatiota, korvauksia siitä, kun ei pysty pakkasella tekemään töitä, eivät kai vihreät, kun tässä on sovitellun päivärahan enimmäiskesto ja sitä saavat naiset, ole nyt esittämässä, että tämä pitäisi nyt kanssa tyssätä, kun miehet maksavat tässä sen kuitenkin, koska pääsääntöisesti ne ovat kaikki naisia, jotka tässä nyt tipahtaisivat loukkuun, ja nyt miehet ovat sitä mieltä, ettei niitä naisia pidä pudottaa mihinkään loukkuun.

Tähän liittyen vielä yksi juttu, jota ei ole tuotu esille: sääpäivistä puheen ollen tämmöiset myrskypäivät. Kalastajilla on nimittäin semmoisia päiviä, joina voi tulla kanssa tällaisia työturvallisuusesteitä sen takia, ettei merelle uskalla mennä tai järville. Tämä kysymys pitää sitten aikanaan myös käsitellä, miten näiden palkanmenetysten osalta menetellään, onko mahdollista saada sitten työttömyyskorvausta, jos myrsky jatkuu syksyllä useamman päivän.