Timo Kalli /kesk (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen talouden näkymät ovat valoisia. Ensi vuodelle ennustetaan runsaan 3 prosenttiyksikön talouskasvua, työttömyys alenee reippaasti. Hallituksen työllisyystavoite on voimassa, ja sen on edelleen mahdollista toteutua. Viimeisen vuoden aikana on syntynyt noin 40 000 uutta työpaikkaa. Työttömyyden arvioidaan alenevan ensi vuonna 7,5 prosenttiin, mikä on laman jälkeisen ajan alhaisin. Tämä lisää luottamusta Suomen talouteen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Arvoisat edustajat! Tämän päivän lukemat Tilastokeskuksen osalta vahvistavat ihan lähiajoiltakin sitä ennustetta, että Suomen taloudella menee hyvin. Työttömyysaste on laskenut elokuun osalta 7,2:een, ja myös työllisyyden osuus on kasvanut, lähentelee jo 70:tä prosenttia.

Ensi vuoden budjettiesitys jatkaa Matti Vanhasen hallituksen määrätietoista uudistuspolitiikkaa. Budjettiesitys pitää sisällään kauan kaivattuja rakenteellisia uudistuksia työmarkkinoilla, joita yhteiskunnassa on pitkään peräänkuulutettu. Ensi vuonna käynnistetään matalan tuottavuuden alojen työllistämistuki, kotitalousvähennys kaksinkertaistuu ja nuorten työllistämistä tuetaan monin eri tavoin.

Vuoden 2006 talousarvioesityksen talouspolitiikka on jatkoa hallituksen linjalle, jolla on tuettu talouskasvua ja kotimaista kysyntää sekä kannustettu yrittäjyyteen. Hallitus jatkaa työn verotuksen keventämistä, poistaa varallisuusveron ja edistää työllistämistä työvoimavaltaisilla aloilla. Talouskasvun ja osaamisen edistämiseksi tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta lisätään huomattavasti.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2006 budjetin avulla tuetaan myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Talousarviossa olevan kansaneläkkeen tasokorotuksen jälkeen kansaneläke on tällä vaalikaudella noussut yhteensä 12 eurolla kuukaudessa. Tämä koskee 660 000:ta pientä eläkettä saavaa eläkeläistä. On syytä muistuttaa, että kansaneläkkeen korotus nostaa myös monia muita, ylimääräistä rintamalisää, perhe-eläkkeitä ja sukupolvenvaihdoseläkkeitä. Toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poisto helpottaa heikoimmassa asemassa olevien monilapsisten perheiden ja myös yksinhuoltajaperheiden elämää. Myös omaishoidon tuen palkkiota korotetaan ja omaishoidon asema vahvistetaan lailla.

Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että eduskunta palaa talousarvion käsittelyn yhteydessä perustienpidon, radanpidon sekä yksityisteiden rahoitukseen. Joukkoliikenteen edistämiseksi toteutetaan keskustan pitkään ajama työsuhdematkalippu. Työsuhdematkalippu lisää toivottavasti joukkoliikenteen käyttöä ja kilpailukykyä sekä samalla edistää ympäristön tilaa.

Tuleva budjetti jatkaa hallituksen vakaata toimintatapaa, jossa korostetaan tuloksia poliittisten näytelmien sijasta. Tälläkin kerralla pääministerin tehtäväksi jäi palauttaa asiallinen meno hallitukseen, minkä hän teki omalla vähäeleisellä tyylillään.

Arvoisa puhemies! Suomen haasteena on oikeiden keinojen löytäminen alueiden omille vahvuuksille rakentuvalle kehittämiselle ja omatoimisuudelle. Ikääntymisen ja muuttoliikkeen kustannukset tuntuvat jo lyhyessä ajassa niin muuttovoittoa kuin muuttotappiota kärsivillä alueilla.

Keskusta kannattaa maamme kaikkien osien tasapuolista kehittämistä ja toimii sen puolesta. Helsinki on maamme talouden veturi sekä kulttuurin että tieteen osalta. Pääkaupunkiseudun kehittämisen esteeksi ovat nousseet muun muassa korkeat asumiskustannukset. Osa ongelmista on ratkaistavissa alueen kuntien yhteistyötä tiivistämällä, osaan voi myös hallitus vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan.

Vanhasen hallitus puuttuu asuntopolitiikan pahimpaan kipupisteeseen vauhdittamalla erityistoimilla tonttitarjontaa erityisesti Pääkaupunkiseudulla. Hallituksen aiemmin päättämä kunnallistekniikka-avustus kasvukeskuksille jatkuu, mikä helpottaa ja jouduttaa rakentamista tällä alueella. Lisäksi Pääkaupunkiseudulla aloitetaan viideksi vuodeksi kehittämisprojekti, jolla kohennetaan lähiöiden viihtyvyyttä ja turvallisuutta.

Arvoisa puhemies! Kotimaiset investoinnit ovat viime aikoina hieman kasvaneet. Huolestuttavaa kuitenkin on, että liian vähäiset investoinnit saattavat rajoittaa tulevaisuudessa työllisyyden ja tuottavuuden kasvua. Yritysten investointien kehitys jää Suomessa jälkeen valitettavasti Ruotsista ja koko euroalueen keskiarvosta. Yksin talouden globalisoituminen ja uusien kasvavien markkinoiden imu ei voi selittää tätä kehitystä, koska se koskee myös näitä maita samalla tavoin kuin Suomea.

Siksi valtiovallan tehtävä on luoda edellytyksiä yritysten investoinneille. Tämä hallitus, joka on ehkä kaikkein yrittäjämyönteisin hallitus, on alentanut yritysverokantaa, lisännyt tutkimus- ja tuotekehitysmäärärahoja sekä luonut talouteen vakautta ja dynamiikkaa. Se muuten pitää paikkansa. Hallitus on osaltaan vastannut toiminnallaan niin, että yrityksillä on suotuisa ja hyvä toimintaympäristö. Nyt tarvitaan myös yrityksiltä rohkeita toimia investointien vauhdittamiseksi ja kotimaisen omistajuuden lisäämiseksi.

Viime päivinä on nähty yrityskauppoja, joilla on vahvistettu kotimaista omistajuutta. Kotimaisen vastuullisen omistajuuden lisääminen onkin hyvä edellytys sille, että pärjäämme kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Viime viikon laajamittaiset operaatiot suomalaisen omistuksen lisäämiseksi ovat keskustan eduskuntaryhmän mielestä oikeita toimia, ja tästä on hyvä jatkaa.

Arvoisa puhemies! Työeläkevarojen nykyistä suurempi sijoittaminen kotimaisiin kasvuyrityksiin tukisi kotimaista kasvua ja työllisyyttä. Tähän ongelmaan on haettavissa oikeita ja kestäviä ratkaisuja, jos on tahtoa ja halua edistää suomalaista osaamista ja yrittäjyyttä sekä työllisyyttä.

Keskustalle tärkeä matalan tuottavuuden työn tuki otetaan käyttöön ensi vuonna. Se sisältää toimia työllisyyden edistämiseksi työvoimavaltaisilla aloilla ja rakennetyöttömyyden purkamiseksi. Tällä voidaan poistaa työllisyyden paranemista uhkaavia pullonkauloja, kun luodaan edellytyksiä työllistää ihmisiä, joiden koulutus ja ammattitaito eivät valitettavasti riitä kaikkein vaikeimpien tehtävien hoitamiseen. Samanaikaisesti työvoiman tarjontaa lisätään työmarkkinatuen aktivoinnilla. Työvoimavaltaisten alojen tukea annettaisiin aloille, joilla palkkataso on 900—2 000 euron välillä kuukaudessa. Tämä merkitsee suurimmillaan noin 15 prosentin laskua työvoimakustannuksiin, mikä on merkittävämpi alennus kuin kansaneläkemaksun poistaminen.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvioesityksessä tuloverotusta kevennetään bruttomääräisesti 840 miljoonalla eurolla. Veronkevennykset tällä kerralla painottuvat pieni- ja keskituloisiin. Ne alentavat palkansaajien veroastetta eri tulotasoilla liki 1 prosenttiyksikön verran. Vaalikauden aikana veronkevennyksien kokonaissumma tulee olemaan 2,8 miljardia euroa. (Ed. Zyskowicz: Tätä ed. Kallikin vastusti vielä vaalien alla!) — Ei pidä paikkaansa. — Kevennykset tukevat kotimaista kysynnän kasvua ja työllisyyttä. Veronkevennykset ovat olleet oikea toimenpide tässä suhdannetilanteessa, kun kansainvälisestä taloudesta ei ole valitettavasti saatu apua. Nämä toimet ovat olleet oikeita, oikein mitoitettuja ja oikein suunnattuja. Kotitalousvähennystä laajennetaan kaksinkertaiseksi 2 300 euroon kotitalous-, hoito- ja hoivatyössä. Tämä edistää työllisyyttä, yrittäjyyttä sekä helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Uusi valtionverotuksen ansiotulovähennys siirtää pieni- ja keskituloisten verovähennykset valtion maksettavaksi, mikä tekee siitä oikeudenmukaisemman myös kuntien kannalta ja lisää samalla kuntatalouden vakautta.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä myös varallisuusveron poisto edistää yrittäjyyttä ja kotimaista omistajuutta ja on luonteva jatko tehdylle yritysverouudistukselle. Tätä uudistusta valmisteltaessa ei saa kuitenkaan kiristää muuta verotusta.

Keskustan eduskuntaryhmä kiirehtii kehysriihessä päätettyä selvitystä tuloverotuksen keventämisestä. Selvityksessä tulee ottaa huomioon myös sosiaaliturva- ja koko maksupolitiikka. Tavoitteena tulee olla tuloverotuksen yksinkertaistaminen, työn verotuksen keventäminen ja kannustavuuden lisääminen yrittäjyyteen ja työntekoon. Verotuksessa on huomioitava perheiden ja ihmisten erilaiset elämäntilanteet sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos vaatii maailmanlaajuisesti hiilidioksidipäästöjen rajoituksia. Uudistuvan energian ja erityisesti bioenergian käytön lisääminen on yksi merkittävä keino päästöjen alentamisessa. (Ed. Pulliainen: Merkittävin!)

Arvoisa puhemies! Energiapolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla energiahuollon omavaraisuuden nostaminen. Siinä bioenergialla ja muulla uusiutuvalla energialla tulee olla entistä tärkeämpi rooli. Bioenergiaa on perinteisesti käytetty paikallisesti, siellä missä se on tuotettukin. Bioenergian käytön edistäminen on myös tehokasta maaseutu-, alue- ja työllisyyspolitiikkaa.

Luonnonkatastrofit, viimeksi Yhdysvalloissa, osoittavat, kuinka öljyriippuvainen maailman talous on. Ennalta arvaamattomiin kriiseihin on tulevaisuudessa syytä varautua omavaraisuutta nostamalla ja monipuolisella energiapolitiikalla. Energiapolitiikkamme vaatii monipuolisia tuotantotapoja, bioenergiaa sekä tuuli-, vesi- mutta myös ydinvoimaa.

Pia  Viitanen  /sd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on tyytyväinen hallituksen budjettiesityksen painopisteisiin: työllisyyden hoitoon ja heikompiosaisten ihmisten aseman parantamiseen. Näin hallitus kantaa viisaasti vastuuta oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamisesta.

Opposition rooliin kuuluu kritisoida ja esittää vaihtoehtoja, se on selvä. Kuitenkin nyt opposition budjettikommentit ovat olleet enemmänkin huutokauppaa kuin uskottavaa vaihtoehtopolitiikkaa.

Kokoomus väittää ikään kuin tosissaan, ettei budjetti tuo mitään työllisyyteen, vaikka sitä edistäviä toimia on sisässä satojen miljoonien edestä. Kokoomus heittää ilmaan hirvittävät, siis hirvittävät, menonlisäys- ja tulonvähennysvaateet: 600 miljoonaa euroa ilman katetta. Maineenne kenties kasvaa, mutta kunnianne entisenä talouspuolueena on kokoomukselta auttamattomasti mennyttä.

On myös surullista, että vasemmistoliitto on valinnut linjakseen suhteettoman kritiikin ja vailla todellisuuspohjaa olevan pelottelun tien. Huudetaan hallituksen kyykyttävän kansaa, vaikka samaan aikaan hallitus on lyönyt esityksiä pöytään muun muassa lapsiperheiden, pitkäaikaistyöttömien, eläkkeensaajien, opiskelijoiden ja toimeentulotukea saavien ihmisten aseman parantamiseksi. Näin mittavia edistysaskeleita ei otettu vuosina, jolloin vasemmistoliitto itse meidän muiden mukana kantoi hallitusvastuuta.

Arvoisa puhemies ja vasemmistoliitto! Vasemmistoliitolla voisi olla todellistakin annettavaa yhteiskunnalle. Voisimme esimerkiksi keskittyä vasemmistolaisessa yhteistyöhengessä etsimään keinoja, joilla kansainvälisille markkinavoimille saataisiin ihmisen kokoiset raamit. Tähän työhön voisivat osallistua yhdessä niin sosialidemokraatit, vasemmistoliitto kuin ilaskiviläishenkiset kokoomuslaisetkin ja kaikki muutkin viisaat tahot.

Arvoisa puhemies! Ihan tietoisesti tässä siteeraan Ilaskiveä — huom. Ilaskiveä — sosialidemokraattisessa ryhmäpuheessa. Hänen mukaansa isot tuloerot johtavat turvattomampaan ja näin myös kalliimpaan yhteiskuntaan. Hän sanoo porvarina ääneen sen viisauden, jota sosialidemokratia on kautta aikain painottanut. Ilaskivi sanoo myös, että kvartaalikapitalismin ahneus johtaa kahden kerroksen väkeen, kun toisaalla ovat tavalliset tossuntallaajat ja toisaalla ylimitoitetusta optiojärjestelystä rikastunut kerma: johto, joka palkitaan superbonuksin, kun se on onnistunut irtisanomaan tarpeeksi väkeä.

Tämä tietynlainen ahneuden henki, joka aina silloin tällöin on puhallellut maailmalla, näkyy meillä julmimmillaan irtisanomisbuumeina. Vaikka yleinen taloudellinen tilanne on kulkemassa kohti parempia aikoja, niin silti törmäämme lähes päivittäin suuriin irtisanomisilmoituksiin. Kaikkia näitä ei voi pistää hyvällä tahdollakaan paljon puhutun välttämättömän rakennemuutoksen vaatimien toimien piikkiin, vaan kyse on aivan muusta. Kyse on omistajien ja yritysten ylimmän johdon ahneesta lyhyen aikavälin voiton tavoittelusta. Ei voi olla oikein, että kärsijöiksi joutuvat työntekijät: perheenäidit ja perheenisät, jotka saneerataan ulos samalla, kun yritys jopa tuottaa voittoa.

Näissä tilanteissa hallituksen edistämä muutosturvan vahvistaminen on enemmän kuin tarpeen. Irtisanottaville ihmisille on luotava hyvät mahdollisuudet kouluttautumiseen sekä pysymiseen työelämässä. Työttömyyttä ei saada kuitenkaan yksin kuriin hallituksen toimin vaan talkoisiin tarvitaan kaikkien panosta. Erityisesti siihen vaaditaan yritysten vastuullisempaa otetta, mikä näyttää tyystin puuttuvan osalta yrityksistä tänä päivänä.

Puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa, että jos valtion tukia saanut yritys irtisanoo työntekijöitään ja siirtää tuotantoaan ulkomaille, on tuet voitava periä takaisin.

Arvoisa puhemies! Vähävaraisimpien aseman parantaminen on ollut sosialidemokraattisen ryhmän keskeisimpiä tavoitteita budjettineuvotteluissa. Asiassa mennään nyt selkeästi eteenpäin, vaikkakin työmarkkinatuen korotusesityksen puuttuminen on meille pettymys ja sen eteen on edelleen jatkettava työtä.

Köyhyystutkijoiden mukaan lisätukea tarvitaan erityisesti pitkäaikaistyöttömien sekä köyhien lasten ja nuorten aseman parantamiseksi. On huolestuttavaa, että meilläkin on alkanut ilmetä sukupolvelta toiselle periytyvää köyhyyttä, työttömyyttä ja osattomuutta. Tämä ei vetele, ei vetele.

Hyvinvointiyhteiskunnassa on paljon aseita estää osattomuuden periytyminen. Yksi tärkeimmistä on suomalainen peruskoulu, joka ei kuitenkaan yksin pysty ihmeisiin köyhyyden aiheuttamien vaurioiden korjaamisessa. Tarvitaan myös hyvät palvelut, kuten päiväkodit, perheneuvolat ja terveyskeskukset. Tämäkään ei kuitenkaan riitä. Mikään määrä kouluja ja sosiaalipalveluja ei riitä, jollei ihmisillä ole töitä, ja tämä on se yhtälö, joka meidän on pystyttävä ratkaisemaan myös pitkällä tähtäimellä. Köyhyyttä ja syrjäytymistä ei poisteta vain yksittäisillä sosiaalietuuksien korotuksilla, vaan tarvitaan myös vahvaa talouskasvua työttömyyden vähentämiseksi, tarvitaan peruspalvelujen kehittämistä ja riittävää sosiaaliturvaa.

Viime vuosina olemme parantaneet lapsiperheiden sosiaaliturvaa ja peruspalveluita. Olemme toteuttaneet oikeuden maksuttomaan esiopetukseen ja pienten koululaisten iltapäivähoitoon. Lapsilisää ja sen yksinhuoltajakorotusta korotettiin viime vuonna. Olemme korottaneet myös kotihoidon tukea ja osittaista hoitorahaa sekä vähimmäisvanhempainrahoja ja laajentaneet ansiosidonnaisen päivärahan piiriä.

Sosiaaliturvan merkittävistä parannuksista huolimatta on selvää, että vuosikausia lähinnä sosiaaliturvan varassa eläneen lapsiperheen toimeentulo on niukkaa. Työnteon on oltava lapsiperheidenkin toimeentulon perusta. On tärkeää, että vanhempien työssäkäyntiä helpotetaan perheiden tarpeet huomioivilla työaikajärjestelyillä sekä tarjoamalla pysyviä työsuhteita. Turhista pätkätöistä on kerta kaikkiaan päästävä eroon. Sosialidemokraatit odottavat hallitukselta myös uusia esityksiä lastenhoitovapaista aiheutuvien kustannusten tasaamisesta eri alojen kesken, ja näitä varmasti pian näemme.

Erityistä tukea tarvitsevien koululaisten määrä on kasvanut huolestuttavasti. Hallitus kiinnittääkin huomiota niihin peruskouluaan päättäviin nuoriin, joita uhkaa syrjäytyminen jatkokoulutuspaikasta ja työelämästä. Nuorten yhteiskuntatakuuta ja työpajatoimintaa esitetään laajennettavaksi. Myös Omakymppiä ja oppilaanohjausta kehittämällä voidaan puuttua ongelmiin ajoissa. Nämä toimet yhdistettynä esimerkiksi jo toista vuotta merkittävässä määrin kasvavaan nuorisotyön rahoitukseen ovat äärimmäisen tärkeitä syrjäytymisen ehkäisijöitä.

Puhemies! Sosialidemokraattien tärkeä tavoite, asumisen omavastuun poistaminen toimeentulotuesta, on mukana budjetissa, vaikka oppositio vielä viime keväänä kehyskeskustelussa mätki kunnolla ryhmäämme ja oli tietävinään satavarmasti, ettei tämä vaateemme tule toteutumaan. Ihailtavaa väärässä olemisen taidetta. Salikeskustelussa sain jopa ed. Zyskowiczin lupaamaan minulle kahvit Strindbergillä, jos me sosialidemokraatit tässä tavoitteessamme onnistumme. Ed. Zyskowicz, Miss Helsinki en ole, mutta kai me silti kahville menemme?

Arvoisa puhemies! Omavastuun poistamisesitys on erittäin perusteltu. Muutos lisää toimeentulotukea saavien tuloja merkittävästi ja auttaa kaikkein köyhimpiä ihmisiä.

Budjettiesitykseen sisältyvällä työmarkkinatukiuudistuksella lisätään pitkäaikaistyöttömien koulutusta, kuntoutusta ja työharjoittelua. Toinen pitkäaikaistyöttömiä koskeva tärkeä uudistus on asumistuen maksatuksen jatkaminen ensimmäisen kolmen työssäolokuukauden aikana. Se auttaa näitä ihmisiä noin 200 eurolla kuukaudessa.

Valtiovallan, kuntien ja yritysten tulee kantaa vastuunsa myös vajaakuntoisten ihmisten ja vammaisten oikeudesta työhön ja toimeentuloon. Esitetty kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien työosuusrahan vähimmäismäärän korotus on eduskuntaryhmämme mielestä hyvin tärkeä. Samoin tervehdimme ilolla pitkäaikaistyöttömien mahdollisuutta saada kuntoutusrahaa päihdekuntoutuksen ajalta sekä lisäpanostuksia vankien päihdekuntoutukseen ja tukitoimiin. Ryhmämme korostaa myös pienituloisten eläkkeensaajien aseman parantamista, ja esitetty 5 euron tasokorotus kansaneläkkeisiin vie osaltaan tätä tavoitetta eteenpäin. Tasokorotus parantaa lähes miljoonan ihmisen käteenjäävää tuloa.

Peruspalvelujen toimivuus on erityisen tärkeää ikäihmisille, sairaille, vammaisille ja lapsiperheille. Terveydenhuollon hoitojonoja on pystytty lyhentämään merkittävästi, mutta työtä riittää edelleen. Sosialidemokraatit korostavat, että sosiaali- ja terveyspalveluja on kehitettävä jatkuvasti ja kansalaisten on päästävä sujuvasti hoitoon. Lääkekorvauksista ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista päätettäessä on huolehdittava muun muassa siitä, että paljon sairastavat saavat tuloistaan riippumatta asianmukaisen lääke- ja muun hoidon.

Jotta tärkeät peruspalvelut voidaan jatkossakin turvata, tarvitaan pikaisesti uudistuksia kuntarakenteisiin sekä uusia yhteistyökuvioita ja toimintatapoja. Uusia hallinnon portaita me emme hyväksy. Kuntalaisten itsehallintoa ja lähipalveluita tulee tässäkin yhteydessä vahvistaa.

Arvoisa puhemies! Talouden näkymät ovat muuttuneet tämän vuoden kuluessa myönteiseen suuntaan, mikä on vähän suhdanteiden, mutta paljon hallituksen hyvän talouspolitiikan ansiota. Suomi on nostettu jälleen läntisen Euroopan nopeimmin kasvavien maiden joukkoon, ja se on näkynyt myös työmarkkinoilla: työssä käy enemmän ihmisiä, ja työttömyys on kääntynyt selvään laskuun. Hienoa on, että ikääntyneiden työllisyys on kohentunut selvästi ja nuorisotyöttömyys on laskenut voimakkaasti. Juuri tulleet luvut kertovat, että työttömyys jatkoi tuntuvaa laskuaan elokuussa, jolloin työttömyysaste oli 7,2 prosenttia, ja samalla työllisten määrä nousi selvästi viime vuodesta.

Talousarviossa on mittava määrä työllisyyttä edistäviä toimia: Ikääntyvien työllisyyttä edistetään. Nuorisotakuuta laajennetaan. Pitkäaikaistyöttömille luodaan enemmän mahdollisuuksia päästä aktiivisten toimien pariin. Kotitalousvähennystä laajennetaan. Tupossa sovitut pieni- ja keskituloisiin painottuvat tuloveronkevennykset toteutetaan. Aikuiskoulutukseen panostetaan. Tutkimus- ja kehitysrahoitusta nostetaan 6 prosenttia. Työvoimatoimistojen palvelumallin kehittämistä jatketaan. Muutosturva vakiinnutetaan. Työsuhdematkalippu otetaan käyttöön, josta ilahtuu niin työläinen kuin ympäristökin, jne.

Myös panostukset liikenneinfraan ovat paitsi hyvää liikenne- ja aluepolitiikkaa myös hyvää työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa. Ne eivät ole siltarumpupolitiikkaa. Ryhmämme kiinnittää vakavaa huomiota tie- ja ratarahojen riittävyyteen. Eduskuntaryhmämme on tyytyväinen, että Tampereen läntisen ohitustien jatkorahoituksen lisäksi myös muut tärkeät infrahankkeet etenevät, nääs.

Yhden peikon ryhmämme haluaa nostaa esiin. Se on harmaa talous, joka nakertaa työllisyyskasvua ja aiheuttaa muhkeat veromenetykset vuosittain. Kannatamme harmaan talouden torjumista kaikin keinoin. Kiirehdimme verosäännösten ja valvonnan kehittämistä niin, että esimerkiksi ulkomaalaiset vuokratyöyhtiöt ja vuokratyöntekijät maksavat tuloveroja työnteon alkamisesta lähtien.

Arvoisa puhemies! Meillä on ollut hyvä valtiovarainministeri, oikein hyvä. Ote on pitänyt, eikä hukkakaan ole perinyt. Uudelta valtiovarainministeriltä edellytämme muutamaa senttiä lisää otekorkeuteen ympäristökysymyksissä, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa "pari piirua lisää otekorkeuteen"? Tämä lienee helppoa, sillä onhan tuleva valtiovarainministeri jo ennalta tiedetty ympäristöaktiiviksi myönteisine Itämeri-lausuntoineen.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa nostaa esiin Itämeri-kysymyksen entistä vahvemmin. Kannamme huolta vesistöjen tilasta niin kuin tekin kannatte. Merkittävin vesien kuormittaja maassamme on maatalous. Suojelutoimista huolimatta hajakuormitusta ei ole saatu vähenemään. Ympäristöministeriön Itämeren ja sisävesien suojelun toimenpideohjelmassa todetaan, ettei maatalouden ympäristönsuojelussa tulla nykyisin toimin saavuttamaan sille asetettuja vesiensuojelutavoitteita.

Sosialidemokraattien mielestä uudessa maaseudun kehittämisohjelmassa vuosille 2007—2013 on tehostettava maatalouden ympäristötukijärjestelmää niin, että rehevöittäviä päästöjä voidaan vähentää.

Arvoisa puhemies! Tältä pohjalta.

Jyrki  Katainen  /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja totesi, että talouden näkökulma on tulevaisuuden osalta erittäin valoisa. Tämä arvio oli tismalleen päinvastainen kuin viime perjantaina valtiovarainministerin näkemykset talouden tulevaisuudesta, kun hän mainitsi kutakuinkin niin, että hyvinvointiyhteiskunnan perusta on näillä näkymin vahvasti vaarantumassa nimenomaan heikon talouskehityksen ansiosta.

Mitä tulee ed. Viitasen puheeseen ja hänen irvailuunsa alijäämästä ja siitä, että hän on todella huolestunut siitä, että kokoomuksen esitykset tekevät alijäämää valtion budjettiin, niin mikäli sosialidemokraatit olisivat aidosti huolestuneita alijäämästä, tämä budjetti ei olisi alijäämäinen. Mutta kun te ette ole aidosti huolestuneita alijäämästä, budjetti on alijäämäinen. Näin yksinkertaista se on.

Olemme samaa mieltä siitä, että epäterveet piirteet kansainvälisessä markkinataloudessa, niin sanotussa kvartaalikapitalismissa, ovat erittäin ongelmallisia ja niitä täytyy aina pystyä suitsimaan. Olennaista on ihmisten jaksaminen, työn tekemisen jaksaminen, ennustettavuus koko yhteiskunnassa. Emme me voi antaa välineille itseisarvon roolia. Tässä me jäämme odottamaan uuden valtiovarainministerin konkreettisia toimenpiteitä, koska niitä on ilmeisesti tulossa. Niitä emme kuulleet demareitten ryhmäpuheenvuorossa, mutta niitä on ilmeisesti tulossa, koska demarit niitä vaativat, kuinka suitsitaan markkinataloutta. Uusi valtiovarainministeri näyttää tässä asiassa kyntensä.

Arvoisa puhemies! Viime viikonloppuna tapasin Savon suunnalla jo eläkkeelle siirtyneen vanhemman miehen, joka hetken rupateltuaan kysyi viikonloppusuunnitelmistani. Kerroin hänelle, että valmistelen puhettani eduskunnan budjettikeskustelua varten. Innostuin kertomaan miehelle, mitä olen aikonut puheessani sanoa budjetin alijäämästä, vaihtotaseesta, työllisyysasteesta ja bruttokansantuotteesta. Mies sanoi aivan ymmärrettävästi, että hän ei ole kiinnostunut mistään brutoista, mutta hän on kiinnostunut poikansa perheen tilanteesta, joka häntä tällä hetkellä huolestutti. Poika oli juuri saanut kuulla, että hänet irtisanotaan, kun tuotannon siirtäminen ulkomaille on niin paljon taloudellisesti tuottavampaa hänen mukaansa. Erityisesti miestä askarrutti pojan iso asuntovelka, jonka hän oli ottanut muuttaessaan perheineen isompaan asuntoon. Arvoisat kansanedustajat, juuri tästä meidän pitää täällä eduskunnassa keskustella, siis siitä, miten tavallinen, työtätekevä suomalainen ihminen kykenee kantamaan tulevaisuudessa vastuunsa perheestään ja kantamaan vastuunsa lainanlyhennyksistään ja kuinka työelämä pystyy tukemaan tätä tavoitetta. Työn tekeminen, työpaikka, on aivan kaikista oleellisin tekijä tämän vastuun kantamisen mahdollistamisessa.

Elokuun budjettiriihi oli Vanhasen hallituksen viimeinen mahdollisuus tehdä uusia päätöksiä työllisyyden parantamiseksi. Tämän mahdollisuuden hallitus jätti valitettavasti käyttämättä. Budjettiesitys ei sisällä mitään uutta siihen nähden, mistä hallitus sopi jo viime keväänä. Näin ollen hallitus siis petti kansalaisten luottamuksen.

Arvoisa puhemies! Tänä aamuna juuri ilmestyneiden työllisyyslukujen mukaan työllisten määrä on kahdessa vuodessa, siis tämän hallituksen aikana, noussut vain 13 000:lla. Työllisten määrä oli viime kuussa 2 437 000, kun vastaava luku oli kaksi vuotta sitten elokuussa, siis hallituksen aloittaessa, 2 424 000. Tätä tahtia hallitus ei mitenkään voi saavuttaa lupaustaan 100 000 uudesta työpaikasta, 100 000 työllisestä, tämän vaalikauden aikana.

Hallituksen työllisyyspolitiikka on siis käytännössä tullut tiensä päähän. Vaikka talouskasvu on jo pitkään jatkunut hyvällä tasolla ja vaikka avoimien työpaikkojen määrä on lisääntynyt, ei hallitus ole saavuttamassa työllisyystavoitettaan. Työministeriön omien tilastojen mukaan avoimia työpaikkoja oli 80-luvulla keskimäärin 25 000—30 000 kuukaudessa. Tuolloin työttömyys oli huomattavasti alemmalla tasolla kuin se on nykyään. Tämän vuoden alkupuolella avoimia työpaikkoja oli keskimäärin 71 700 kuukaudessa. Kuitenkin työttömyys on paljon korkeammalla tasolla kuin 80-luvulla. Näin ollen hallituksen työllisyyspolitiikka on siis kohtaantunut väärin. Se on mennyt pahasti pieleen.

Talousarvioesitykseen sisältyvä niin sanottu matalapalkkatuki on vain varjo siitä toimenpiteestä, mitä kyseisellä hallitusohjelman kirjauksella alun perin tarkoitettiin. Samalla tavoin tarkoitukseen varattu 100 miljoonan euron määräraha on vain viidesosa 500 miljoonasta eurosta, jotka keskusta tähän tarkoitukseen vaalien alla lupasi. Kokoomus on jo muutamana vuonna peräkkäin ehdottanut omaa tukimalliaan. Meidän mallimme on avoin kaikelle pienipalkkaiselle työlle, ja olemme valmiita satsaamaan tähän kokeiluun huomattavasti enemmän kuin hallitus.

Luovan, kannustavan ja välittävän yhteiskunnan tavoitteena tulee olla mahdollisimman paljon korkeapalkkaisia työpaikkoja. Vaihtoehtona tälle ei voi olla vähän korkeapalkkaisia työpaikkoja ja muille ei mitään. Me tarvitsemme erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille erilaisia työpaikkoja. Samoin luovat palvelualat voivat kehittyä ainoastaan, jos sallimme kehityksen päästä alkuun. Tuloveroalennusten aikaan saama ostovoiman kasvu ja palvelualojen työnantajamaksujen alentaminen tukevat palvelualojen kehittymistä molemmista suunnista.

Kokoomus on tyytyväinen hallituksen päätökseen kotitalousvähennyksen enimmäismäärän kaksinkertaistamisesta. Kotitalousvähennys on osoittautunut toimivaksi tavaksi tukea uusien työpaikkojen ja myös yritysten syntymistä. Samalla on saatu tehokkaasti karsittua harmaata taloutta. Olen erittäin ilolla pannut merkille myös sen, että tämän salin vasen laitakin on vihdoin luopumassa ideologisesta vimmastaan vastustaa kotona tehtävää työtä. (Ed. Jaakonsaari: Mehän sen käynnistimme!) Yllättävän pitkään vasemmistoliitto ja sosialidemokraatit jaksoivatkin vastustaa kotitalouksissa tehtävää työtä halveksuttavana piikatyönä. (Ed. Jaakonsaari: Alho hoiti tämän ministerinä!) Ei ole olemassa yhtään hyvää syytä siihen, ettei vähennyksen enimmäismäärän lisäys koskisi kaikkea kotona teetettävää työtä, näin ollen siis remonttityötä myös. Samoin tulisi ensi vuonna sallia vähennyksen hyödyntäminen myös silloin, kun vanhemmat ostavat kotipalveluita lastensa perheille.

Työllisyyden edistämiseksi on huolehdittava siitäkin, että yrittäjiä riittää tulevaisuudessa. Lähivuosina sukupolvenvaihdos on mahdollisesti edessä jopa 80 000 yrityksellä. Suomella ei ole varaa menettää näitä yrityksiä ja näitä työpaikkoja. Kiireellisintä on perintö- ja lahjaveron poistaminen yritysten sekä maa- ja metsätilojen siirtyessä sukupolvelta toiselle, sillä verotus koetaan edelleen, kaikkien huojennustenkin jälkeen, sukupolvenvaihdosten toiseksi suurimmaksi ongelmaksi. (Ed. Ala-Nissilä: Ensi vaalikaudella!)

Tuloveropäätöksistä hallitusta on kokoomuksen mielestä syytä kiittää. Verotuksen keventäminen on lisännyt suomalaisten ostovoimaa, ylläpitänyt kotimaista kysyntää ja antanut vauhtia talouskasvulle. Näin on kannustettu sekä ottamaan vastaan työtä että työllistämään. Näihin veronkevennysten myönteisiin vaikutuksiin kokoomus uskoi jo vaalien alla nykyisten hallituspuolueiden vastustaessa niitä raivoisasti.

Työteliään ja kannustavan hyvinvointi-Suomen kannalta pitää kyllä todeta, että tämä takinkäännös on ollut kannatettava, politiikan moraalin kannalta sen sijaan kyseenalainen. Kuinkahan moni demareita ja keskustaa äänestänyt tiesi, että nämä puolueet aikovat toteuttaa kokoomuksen vero-ohjelman? (Eduskunnasta: Ei kovin moni!) Kuten kaikki muistamme, silloinen puoluesihteeri Eero Heinäluoma totesi Pohjanmaalla tammikuussa 2003: "Kokoomuksen isot veronalennuslupaukset vaarantavat julkiset palvelut ja ovat pettymys SDP:lle." Tässä sitä ollaan, hyvät ystävät, puhtaan paidan kanssa. (Ed. Gustafsson: Niinhän ne tekevät! — Ed. Pulliainen: Näinhän siinä käy!)

Herra puhemies! Kokoomus on pahoillaan siitä, että hallitus on unohtanut budjetista lapsiperheet, vaikka tuoreen tutkimuksen mukaan juuri monilapsiset perheet elävät Suomessa varsin niukoissa oloissa. Työntekijän vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvat kustannukset jakautuvat Suomessa epäoikeudenmukaisella tavalla. Naisvaltaiset alat maksavat kohtuuttoman suuren osan kustannuksista. Tämä liian usein johtaa siihen, että työnantajat palkkaavat mieluummin miehiä kuin synnytysiässä olevia naisia.

Merkittävin yksittäinen naisvaltaisten alojen lisäkustannus on monien työehtosopimusten mukainen työnantajan velvollisuus maksaa äitiyslomalle jäävälle työntekijälle täyttä palkkaa 72 arkipäivän ajalta. Kela korvaa tästä ylimääräisestä palkkakulusta työnantajalle vain äitiyspäivärahan osuuden eli noin 65 prosenttia palkasta. Kokoomus on tehnyt asiasta lakialoitteen ja talousarvioaloitteen, joiden mukaan lailla tulee velvoittaa kaikki työnantajat maksamaan äitiyslomalle jääneelle työntekijälleen täyttä palkkaa ensimmäisten 72 arkipäivän ajalta. Esittämämme mallin mukaisesti velvoitetaan Kela korvaamaan kokonaan tästä työnantajalle aiheutuvat kustannukset. Tästä Kelalle syntyviä lisäkustannuksia ei pidä siis laittaa muiden työnantajien maksettavaksi.

Lapsiperheiden kannalta keskeinen palvelu, laadukas perusopetus, on jäänyt hallituksen talousarviovalmistelussa takapulpettiin. Opetuksen puolella rahoitus ei missään määrin vastaa todellisia menoja ja asetettuja tavoitteita, minkä johdosta opetusryhmät edelleen suurenevat, erityisopetusta karsitaan, kieliohjelmat supistuvat ja opettajien lomautukset lisääntyvät. Kokoomus joutuu jälleen tänäkin syksynä esittämään opetukseen lisävoimavaroja. Meidän on syytä olla iloisia hyvistä oppimistuloksista, mutta samaan aikaan on välttämätöntä ymmärtää, etteivät ne ole saavutettu etu.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksemme tärkein tehtävä on kouluttaa käytännön taitojen ammattilaisia. Tässä tehtävässä se ei ole täysin onnistunut. Katsoin tänä aamuna työministeriön nettisivuilta avoimia työpaikkoja ja huomasin, että Helsingissä on tällä hetkellä vapaana kymmenen asentajan paikkaa, joihin on jo vähintään kahden viikon ajan yritetty löytää kädentaitajaa.

Valtiovarainministeriön valmistelema tuottavuusohjelma, jonka hyvänä tavoitteena on parantaa eri hallinnonalojen tuottavuutta, koskee valtion virastojen, kuten ministeriöiden, ohella myös yliopistoja. Mutta, arvoisat ministerit, ei yliopistoja voida kohdella kuin mitä tahansa valtion virastoa. Ohjelma merkitsee yliopistojen henkilökunnan vähentämistä 6 000 työntekijällä. (Ed. Zyskowicz: Sivistysskandaali!)

Leikkaamalla yliopistoilta hallitus leikkaa Suomen tulevaisuudesta. Luova Suomi tarvitsee koulutuksen tason nostoa, ei vain ongelmien pikaista paikkaamista. Luovassa ja kannustavassa yhteiskunnassa huomioidaan aidosti eri tavoin lahjakkaiden ja eri tahtiin kehittyvien oppilaiden tarpeet. Yhtä lailla siellä panostetaan uuden tiedon tuottamiseen ja yliopistokoulutukseen niin, että Suomi tunnettaisiin myös huippututkimuksen maana toisin kuin tällä hetkellä. (Ed. Tulonen: Samaa mieltä!)

Arvoisa puhemies! Kritiikin uhallakin pitää vielä todeta se, että tänä nopean kasvun aikana hallitus on taas tuonut eduskuntaan alijäämäisen budjettiesityksen. Muistutan, että talouskasvun on ensi vuonna ennustettu yltävän jopa yli 4 prosenttiin. Unohtikohan joku kertoa hallitukselle sen tosiasian, että hyvinä aikoina velkaantumisen pitäisi vähentyä, ei päinvastoin? Jos näin ei ole, mitä onkaan odotettavissa talouskasvun ennemmin tai myöhemmin hidastuessa?

Alijäämä on silloin perusteltavissa, jos sillä rahoitetaan maan rakenteellisia uudistuksia, siis edistetään esimerkiksi työllisyyttä ja yrittäjyyttä, jotka auttavat meitä pärjäämään tulevaisuudessa globaalissa maailmassa alhaisemmillakin kasvuluvuilla. Tästä syystä kokoomus esittää panostuksia työllisyyteen ja koulutukseen. Tulevaisuutta ei kannata, arvoisat ministerit, pyrkiä vain ennustamaan, vaan siihen täytyy myös uskoa. Tällöin pitää tehdä ratkaisuja, joiden hyviin vaikutuksiin uskoo. Kokoomus uskoo työn tekemiseen, kokoomus uskoo yrittäjyyteen, kokoomus uskoo koulutukseen ja vanhemmuuden vastuuseen. (Ed. Zyskowicz: Oikein! — Ed. Pulliainen: Ja siirtyy päiväjärjestykseen!)

Arvoisa puhemies! On surkeaa katsoa vierestä kuntien painiskelua talousongelmissaan, kun hallitus samaan aikaan leikkii omia laatikkoleikkejään ja kiistelee laatikoitten paikoista. Olemme tämän keskustelun tuloksena päässeet yhdessä asiassa siihen johtopäätökseen, että nykyinen kuntarakenne ei ole palvelujen tuottamisen kannalta enää kestävä. Kokoomuksen tavoitteena on riittävän suurten, elinvoimaisten ja turvallisten kuntayksiköiden synnyttäminen. Oikein tehtynä tämä uudistus mahdollistaa ulospääsyn ikuisesta kuntakurjuudesta. Kunnallinen itsehallinto on meille tärkeä arvo, sillä se mahdollistaa eri puolilla maata olevien ihmisten, suomalaisten, oman päätösvallan omista palveluistaan ja verotuksen tasostaan.

Uudistuksen metodina voisi toimia Tanskassa käytetty malli, jossa valtio antaa kunnille selkeän päivämäärän, johon mennessä uusien, elinvoimaisempien kuntakokonaisuuksien tulee olla valmiina. Tämän lisäksi valtio pidättäisi itsellään oikeuden puuttua peliin, mikäli yhdistymiset eivät toteutuisi. Jotta virinnyt keskustelu ei olisi vain lämpimikseen puhelua, hallituksen on tuotava asiasta esityksiä jo tämän vaalikauden aikana.

Ennen kuin kuntarakenne uudistuu, on meillä kuitenkin edessä monta talousarviovuotta. Kunnat ovat jälleen joutuneet pettymään hallituksen budjettiesitykseen. Räikeimpänä epäkohtana mainittakoon hallituksen kunnilta ottama 280 miljoonan euron pakkolaina. Emme myöskään voi hyväksyä terveyshankkeen varojen leikkauksia emmekä työmarkkinatuen kustannusten siirtämistä merkittävältä osin kuntien vastuulle.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallituksen liikenneväyläpolitiikka on jälleen osoitus "vanhojen ja hyvien" punamultavuosien paluusta Suomen politiikkaan. Voi sielujen silmin nähdä budjettiriihessä yhteislaulun "Oi niitä aikoja".

Ensin ministeri Luhtanen valmistelee hankekorin, josta puuttuu sellaisia väyläinvestointeja, jotka olisi ollut järkevää aloittaa jo ensi vuonna, jotta vältytään ylimääräisiltä kustannuksilta. Tämän jälkeen ministeri Kalliomäki korjaa Luhtasen erehdykset, mutta unohtaa samalla muut hankkeet, joiden toteuttamisaikataulua hän on itse ollut hyväksymässä. Kaiken kruunaa pääministeri, jonka mielestä — Kalevan haastattelussa 19.4. — liikenneväylät eivät tällä hallituskaudella olisi tarvinneet senttiäkään lisää rahaa.

Kokoomuksen mielestä Tampereen läntisen kehätien kakkosvaihe sekä niin sanotun Kuusamontien parantaminen Oulussa olisi pitänyt jo alun perin ottaa mukaan väyläinvestointien niin sanottuun ykköskoriin, niiden hankkeiden joukkoon. Tämä olisi ollut vastuullista ja pitkäjänteistä väyläpolitiikkaa, jonka avulla myös veronmaksajien kukkaroa olisi pystytty säästämään. Pidämme tärkeänä, että niin sanottuun ykköskoriin kuuluvat hankkeet aloitetaan tällä vaalikaudella.

Erikoisena yksityiskohtana budjetista mainittakoon Puolustusvoimilta vaadittava ylimääräinen 20 miljoonan euron säästö. Jo toteutetut ja jatkossa muun muassa tuottavuusohjelmassa kaavaillut leikkaukset vaarantavat puolustuksemme uskottavuutta. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta on hyvin virkamiesmäinen esitys ilman vahvaa suuntaa tulevaisuudelle. Olisimme toivoneet, että budjetissa olisi esitetty selkeä tahtotila tulevaisuuden suunnalle. Kokoomuksen tavoitteena on budjetti, joka rakentaa kannustavaa, luovaa ja välittävää Suomea. Luxemburgin pääministeri Jean-Glaude Juncker on todennut arvioidessaan eurooppalaisten maiden kyvyttömyyttä uudistua: "Kaikki tietävät, mitä tulisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, kuinka voittaa vaalit sen jälkeen." Valitettavasti tämä ilmapiiri vaivaa erityisen pahana myös meitä täällä Suomessa. (Ed. Zyskowicz: Siinä oli antia ja draivia!)

Suvi-Anne Siimes /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki haastoi eduskuntaa viime perjantaina käymään keskustelua tulevaisuudesta. Haasteeseen on hyvä vastata. Kysynkin ministeri Kalliomäeltä: Missä ja milloin arvokeskustelua pitää teidän mielestänne oikein käydä, tässä salissa, puolueiden päättävissä elimissä vaiko siinä hallituksen "kolmen koplassa", jonka jäsen tekin vielä tämän viikon olette? Arvokeskustelustahan tulevaisuudesta keskustelemisessa on kysymys. Se on keskustelua siitä, minkälaisen maailman me haluamme ja mitä asioita me teoissamme painotamme ja miksi. (Eduskunnasta: Suomi tarvitsee Karhukoplan!)

Pieni esimerkki valaiskoon asiaa. Viime perjantaina te, ministeri Kalliomäki, vannoitte työmarkkinajärjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön nimeen. Todellinen tilanne on kuitenkin se, että esimerkiksi tupon kylkeen kiilatusta varallisuusveron poistosta ei kerrottu etukäteen edes kaikille ay-liikkeen keskeisille neuvottelijoille. Varallisuusveron poisto tuli täytenä yllätyksenä ja aivan pyytämättä niin ay-liikkeen jäsenille kuin kansanedustajillekin, aivan kuten tuli huonosti harkittu lakonmurtamislakikin viime kesänä. (Ed. Huotari: Sellaista on kapitalismi!) Näiden yllätysten seuraukset vain ovat olleet kovin toisenlaisia kuin sen, mikä tuli kuuluisaksi tässä salissa reilut kaksi vuotta sitten keväällä.

Jostain syystä varallisuusveron poiston epäoikeudenmukaisuudesta ei haluta vieläkään keskustella, vaikka se on hallituksen budjettiesityksessä nimenomaan nyt. Te olette, ministeri Kalliomäki, päinvastoin useammankin kerran kuitannut veron poiston kritisoinnin tässä salissa pelkästään nälvimällä ja nimittelemällä. Mielestäni sellainen ei ole asiallista. Nälviminen ja nimittely eivät ole sallittuja teidän vastuualueeksenne kohta siirtyvillä kouluilla ja niiden pihoilla; siksi niitä ei pidä harrastaa myöskään eduskunnan puhujakorokkeilla. Kyllä tehdyt päätökset pitää enemmistöhallituksenkin oloissa pystyä edelleen perustelemaan asia-argumenteilla. Haluankin muistuttaa, että myös varallisuusveron poisto luo kahden kerroksen väkeä: rikkaimmat vapautuvat varallisuusverosta, mutta koko ajan nouseva kiinteistövero jää edelleen kaikkien niin omassa asunnossa kuin vuokrallakin asujien maksettavaksi.

Kysyn teiltä myös, ministeri Kalliomäki: Mitä merkitystä niillä keskusteluilla, joita tässä salissa käydään, oikein on? Entä niillä päätöksillä, joita tehdään puolueiden päättävien elinten kokouksissa? Juuri nyt nimittäin tuntuu, että ne eivät paljoa hallituksen politiikassa paina. Esimerkiksi asiasta käyvät vaikkapa SDP:n ja Rkp:n puoluekokoukset viime kesänä. Molemmissa linjattiin selvästi, että hallituksen nykyinen päätös nostaa kehitysyhteistyövaroja ei riitä. Molemmissa päätettiin myös, että tahtia pitää kiristää niin, että 0,7 prosentin tavoite voidaan todella saavuttaa vuoteen 2010 mennessä. Vastaavanlainen päätös löytyy käsittääkseni myös keskustapuolueen ohjelmasta. Ainakin asia oli vahvasti esillä vielä Anneli Jäätteenmäen puheenjohtaja-aikana.

Nämä puoluekokouspäätökset eivät kuitenkaan aiheuttaneet ilmeenkään värähtämistä hallituksen "kolmen koplassa". Tietenkään ne eivät muuttaneet mitään myöskään hallituksen budjettiesityksessä. Jonkinlaista arvokeskustelua käytiin tässäkin salissa budjettikehysten käsittelyn yhteydessä viime keväänä. Silloin esiin nousseita asioita ei ole myöskään juurikaan otettu huomioon budjetissa, kuten ei oikein silloin annettuja sitoumuksiakaan.

Esimerkiksi jälkimmäisestä käy ministeri Mönkäreen viimekeväinen lupaus matalapalkkamallin sukupuolivaikutusten arvioinnista eli niin sanotusta suvauksesta. Nyt matalapalkkamalli on budjetissa, mutta sitä ei ole tietääkseni ainakaan tasa-arvoministerin toimesta huolella "suvattu". Ministeri Mönkäreen ministerisalkku sen sijaan annetaan toiselle henkilölle. Kuka siis kantaa vastuun tästä asiasta? Ilmeisesti vasta seuraava hallitus, sillä sosiaali- ja terveysministeriön mukaan koko budjetin ja näin ollen myös silloin jo voimassa olevan matalapalkkamallin kunnollinen suvaus tehdään kyllä, mutta vasta vuoden 2008 budjetissa.

Sellainen ei kyllä ollut eikä ole sukupuolivaikutusten arvioinnin eikä tasa-arvoajattelun valtavirtaistamisen tarkoitus. Kyllä molempien tarkoitus on se, että isojen periaatteellisten päätösten vaikutukset arvioidaan jo ennen päätösten tekoa. Tasa-arvo ei etene sillä, että matalapalkkamallin tai esimerkiksi hallituksen tavoitteena olevan kuntien niin sanottujen tukipalveluiden ulkoistamisen sukupuolivaikutukset arvioidaan vasta jälkikäteen. Eikä tasa-arvo tietenkään etene silläkään, että tasa-arvotavoitteita ei edes mainita talouspolitiikan peruslinjauksissa.

Missä siis, ministeri Kalliomäki, on se paikka, jossa tulevaisuutta koskevia linjauksia pitää tehdä? Onko muuta paikkaa kuin "kolmen kopla"? Ja jos ei ole, miten sen koplan päätöksiin sitten vaikutetaan? Tuskin ainakaan niin, että hallitus—oppositio-asetelmaa väistellään tässä keskustelussa.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministerin viime perjantaina listaamiin haasteisiin kuuluivat väestön ikääntyminen, tuottavuuden kasvattaminen ja investointien lisääminen. Ne ovatkin kaikki isoja ja tärkeitä asioita. Vasemmistoliiton mielestä tärkeisiin tulevaisuuden haasteisiin kuuluvat kuitenkin yhtä lailla myös tasa-arvon edistäminen, köyhyyden vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hallinta. Niitä ei mainittu valtiovarainministerin perjantaisessa puheessa lainkaan. Puuttuvatko ne kaikki siis myös valtiovarainministeriön tulevaisuudenkuvasta? (Ed. Zyskowicz: Eivät, ed. Viitanen lupaili niitä!)

Jos puuttuvat, tilanne on todella huolestuttava. Useiden vaalikausien yli ulottuvalla aikavälillä kysymykset köyhyyden voittamisesta ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä ovat nimittäin maapallon tulevaisuuden kannalta paljon olennaisempia kuin kysymys siitä, miten tuottavuus Suomen taloudessa lyhyellä aikavälillä kehittyy. Silti sekä ilmastonmuutoksen hillintää että sen vaikutuksiin sopeutumista koskevat tavoitteet ja asiat ovat sekä budjetin tekstissä että sen numeroiden suhteen täysin sivussa. Biopolttoaineiden tuki on riittämätöntä, hiilidioksidiveroa koskevista ajatuksista ei näy budjetissa häivääkään, eikä autoveroa edes aiota kohdentaa uudelleen niin, että se ottaisi huomioon sen, miten suuri- tai pienipäästöinen auto on.

Tulevaisuuden haasteisiin varautumista ei tehdä pelkän talouspolitiikan ja siihen liittyvän tehokkuuden avulla. Tulevaisuuden haasteisiin varautumista tarvitaan myös yhteisen ympäristön kestävyyden ja talouden ekotehokkuuden lisäämisen saralla. Koska jälkimmäiset asiat ovat päässeet unohtumaan hallituksessa, niihin pitää ehdottomasti panostaa täällä eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki ylisti perjantaina valtion tuottavuusprojektia ja sitä, että suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle on suuri mahdollisuus. Mahdollisuus syntyy siitä, että kahta eläkkeelle siirtyvää kohti palkataan vain yksi uusi ihminen.

Yliopistolaitoksen kohdalla tämä tarkoittaa parin vaalikauden yli tarkasteltuna sitä, että yliopistoilla on 6 000 virkaa vähemmän. Sellainen näkyy jo yliopistojen opetuksen määrässä ja laadussa. Tätäkö siis on hallituksen peräänkuuluttama inhimilliseen pääomaan sijoittaminen ja pitkäjänteinen osaamiseen panostaminen?

Muutoksia tarvitaan ikäluokkien pienentymisen myötä valtionhallinnossa ja aivan varmasti myös maamme korkeakoululaitoksessa. Mutta pitääkö muutoksen olla tällainen käänteisen reitin Neuvostoliitto? Neuvostoliitossahan kaikilla oli töitä, mutta tuottavuus oli heikkoa. Kalliomäen kuurilla haetaan tilannetta, jossa tuottavuusmittarin arvo on korkea, mutta kukaan ei enää tee mitään kunnolla.

Nytkin "osaamista" on jo pitkään edistetty sillä, että monien opintoalojen aloituspaikkoja on lisätty ilman, että opetuksen järjestämiseen on annettu samalla lisää resursseja. Tuottavuus on varmasti sillä menolla kasvanut. Ja kyllä se kasvaa myös virkoja supistamalla. Mutta huippuosaamista sellainen yhtälö ei kyllä kauaa tuota eikä edes pidä yllä.

Ongelmaa pahentaa se, että perusopetukseenkaan ei ole panostettu tarpeeksi. Kuntien kuralla oleva talous ajaa peruskoulun opetusryhmiä koko ajan suuremmiksi ja pienryhmäopetusta ja tukiopetusta vähäisemmäksi. Myös lupauksesta antaa ikäluokkien pienenemisen aikaansaama kustannussäästö perusopetuksen parantamiseen on livetty.

Tutkimukseen ja tuotekehitykseen budjetissa kyllä panostetaan, ja se on hyvä asia. Mutta jos huippuosaamista halutaan edistää, koko osaamisketjun pitää olla kunnossa. Ilman sitä yli vaalikausien ulottuva pitkäjänteisyys ei nimittäin toteudu.

Nyt ketju ei valitettavasti pidä. Peruskoulujen ongelmat ovat suuret. Yliopistokoulutuksen laatuongelmat ovat resurssien ja aloituspaikkojen välisen epäsuhdan takia todellisia. Ja valtion tuottavuusohjelma vain tuo lisää ongelmia. Näiltä osin hallituksen vastaus tulevaisuuden haasteeseen ei ihan vakuuta, ministeri Kalliomäki. Hallituksen uunissa olevasta tulevaisuuden pullataikinasta on tätä menoa tulossa pikemminkin likilaskuinen pannukakku.

Arvoisa puhemies! Poliittisen kulttuurimme perusongelma on se, että yksikään aiemmin asetettu tavoite ei kestä kahden päivän mediajulkisuutta kauempaa. Kustakin pinnalle nousevasta asiasta kohistaan hetken, mutta sen jälkeen asian annetaan olla ja siirrytään sujuvasti seuraavaan aiheeseen. Siksi kohu köyhyyspaketin ympärilläkin kesti vain pari päivää. Tiehankkeista kohistiin kokonaiset kolme viikkoa, mutta raideinvestointien vähäisyyden ja joukkoliikenteen tuen leikkaamisen ilmastopoliittisista vaikutuksista ei puhuta vieläkään.

Poliittisessa julkisuudessa voi toki pelata imagopeliä ja tehdä tarkkoja siirtoja. Todellisuuden ongelmat eivät kuitenkaan katoa sillä, että poliittinen keskustelu siirretään köyhyysongelmista kuntien verotusoikeutta koskevan aloitteellisuuden puolelle.

Ministerin imago on asia, jota ei voi syödä pitkäaikaistyöttömyydestä kärsivän perheen ruokapöydässä. Hallituksen köyhyyspaketti ei kuro umpeen tuloerojen kasvua. Eikä työmarkkinatuen osittainen siirto kunnille poista sitä ongelmaa, että tuen taso on liian alhainen.

Vasemmistoliiton mielestä köyhyysongelma pitää ratkaista. Kaikkia ongelmia ei tietenkään voi hoitaa ensi vuoden budjetissa. Siksi köyhyyden vähentämiseen tarvitaan monivuotinen ja monipuolinen poikkihallinnollinen politiikkaohjelma. Sellaista hallitus ei kuitenkaan peräänkuuluta. Köyhyys pyritään vain hoitamaan pois päiväjärjestyksestä pienen, juuri seuraavien vaalien alla vaikuttamaan ehtivän paketin avulla.

Vähin, mitä tässä asiassa voidaan tehdä, on vasemmistoliiton mielestä se, että köyhyyspaketin toimet saatetaan tulemaan voimaan jo ensi vuoden alusta. Vasemmistoliiton mielestä myös paketin kokoa pitää suurentaa. Korjaus pitää aloittaa työmarkkinatuen kunnollisesta korotuksesta, sillä se parantaisi monien pitkään työttöminä olleiden ihmisten toimeentuloa ja poistaisi heidän tarpeensa käydä toimeentulotuen luukulla.

Arvoisa puhemies! Hallituksen vakiovastaus työmarkkinatuen ja peruspäivärahan korotusvaatimuksiin on se, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Niin se onkin, mutta vain niin kauan kuin työ on sellaista, että sillä voi myös oikeasti elää. Nyt monien työssä käyvien tilanne on se, että työ ei aina enää elätä. Työn lisäksi toimeentuloon täytyy hakea vielä tukea muualta. Tämä tosiasia on vasemmistoliiton mielestä syytä vähitellen huomata myös valtiovarainministeriössä.

Uusista työpaikoista yhä suurempi osa on tosiaan osa-aikaisia. Kun valtaosa näistä työpaikoista syntyy vielä yksityisille palvelualoille, myös tuntipalkka jää pieneksi ja lopputulos on se, että yhdellä työllä ei enää elä.

Tällainen työmarkkinamalli näyttää jo paljon enemmän Ameriikan raitilta kuin pohjoismaiselta mallilta. Tulevaisuuden kannalta olennainen kysymys onkin, kuinka pitkälle tätä raittia halutaan tallata ja paljonko sen mukaista kehitystä halutaan tukea. Ensi vuoden budjetin perusteella näyttää siltä, että yllättävän paljon. Budjettiinhan sisältyy ehdotus matalapalkkaisen työn tueksi. Siihen varataan ensi vuonna 100 miljoonaa euroa. Se on 70 miljoonaa euroa enemmän kuin ensi vuoden köyhyyspaketti ja liki 30 miljoonaa euroa enemmän kuin kehitysyhteistyörahojen lisäys vuonna 2006. (Ed. Huotari: Eikä mitään vastiketta vaadita!) Aika erikoinen arvovalinta.

Valinnan erikoisuutta lisää se, että matalapalkkamalli on rakennettu niin, että työnantajan saama tuki on suurin silloin, kun työntekijän palkka on 1 150 euroa kuukaudessa. Sellaisella palkalla ei vielä oikein elä. Siksi tukimallia pitää vasemmistoliiton mielestä muuttaa niin, että tuen optimaalinen kohta nousee edes 1 400—1 500 euron kuukausipalkan tasolle; silloin jo jonkinlainen mahdollisuus säälliseen toimeentuloon työllä on olemassa. Lisäksi tuki pitää mielestämme rajata selvästi ja oikeasti kokoaikaiseen työhön.

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki on sanonut usein, että kyllä vasemmistoliittokin alensi veroja silloin, kun se oli itse hallituksessa. Niinhän se tekikin. Mutta Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen veropoliittinen meno oli olennaisesti toisenlaista kuin meno nyt. Tuloveroja alennettiin, kyllä, mutta sitä ei tehty velaksi, pääoma- ja yhteisöveroa ei alennettu vaan päinvastoin korotettiin kahdesti ja varallisuusveroa perittiin koko vasemmistoliiton kahdeksan vuoden hallituskauden ajan. Mielestäni se oli kovin erilainen arvovalinta kuin se, mikä meillä on käsissämme nyt.

Lopuksi haluan sanoa vielä sen, että Vanhasen hallituksen suuriin veronalennuksiin nojannut rakennepolitiikka on ollut virheellistä. Meno on tullut julkiselle taloudelle kalliiksi, mutta villoja on syntynyt vain vähän. Työllisyys on parantunut, mutta ei ollenkaan riittävästi. Pitkäaikaistyöttömyys on pahentunut, ja Suomeen on syntynyt uudenlainen työssä käyvien köyhien luokka. Kuntien talous on kireällä, ja niiden palvelutuotanto on vaikeuksissa, ja myös kuntien ja valtion työntekijät uupuvat työssään yhä enemmän.

Myös yritystoiminnan tilanne on aika erikoinen. Yritysten veroja on alennettu, mutta investointeja ei tehdä edelleenkään tarpeeksi. Tai tehdään kyllä, mutta ei Suomen rajojen sisäpuolelle. Kannustimet eivät siis ole anteliaasta veropolitiikasta huolimatta ollenkaan kunnossa, vaan maassa on edelleen päinvastoin sitkeä investointilama. Lisäksi vaihtotase on valtavasti ylijäämäinen, eli maassamme säästetään enemmän kuin kulutetaan ja pääoma valuu maasta pois. Siksi kaukaisemman tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen ei yksin riitä. Budjetista pitää löytyä ratkaisuja myös tämän päivän ongelmiin.

Janina  Andersson  /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuunnellessani SDP:n ryhmäpuheenvuoronpitäjää, ed. Viitasta, hänen aitoa tunteenpaloaan, syntyi kyllä kaipuu siihen meidän yhteiseen yhteistyöaikaamme. Jos voimme olla oikein varmoja siitä, että teidän ryhmänne sitoutuu ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen, niin yhteinen tulevaisuutemme onkin ehkä valoisa. (Ed. Elo: Mutta siinä voi syntyä sähköpula!)

Mutta nyt tähän nykyiseen hallitukseen, joka tullaan muistamaan siitä, että hallitus alensi niiden kansalaisten verotaakkaa, joilla ei ennenkään ollut vaikea elää ja joilla taloudellinen tilanne ei ollut erityisen vaikea. Nyt budjetti on alijäämäinen. Nyt voi pohtia, onko tämä kannattanut. Arvoisat kollegat, onko tämä veronalennus nyt tuottanut sen tuloksen, niin merkittävän työllisyyden parannuksen, että olemme tyytyväisiä? (Ed. Gustafsson: Kansainvälisessä vertailussa kyllä!) — Se oli aika vaisua, tämä vastaaminen. — Mutta nyt Suomi tarvitsee pysyviä investointeja, joista emme voi kilpailla leikkaamalla hyvinvointipalveluja, jotta meistä tulisi halvempi tuotantomaa. Me emme voi kilpailla sillä.

Suomen teollisuuden ongelmana on suorittavan työvoiman kalleus suhteessa esimerkiksi Viroon, Kiinaan tai vaikkapa Intiaan. Suorittavaan työvoimaan verrattuna Suomen korkeasti koulutetut työntekijät ovat globaalissa vertailussa kilpailukykyisiä, siis edullisia. (Ed. Kalli: Siksi veroja pitää alentaa!) Työvoiman kalleutta on aina tähän asti pyritty kompensoimaan koneilla, sillä, että on automatisoitu meidän teollisuuttamme. Nyt Suomen vientiteollisuus on koko ajan alenevien kilohintojen varassa. Tuotamme bulkkituotantoa, jonka kilohinta koko ajan laskee. Tällaisen bulkkituotannon siirtäminen halvempiin maihin on aivan liian helppoa. Uhkana on, että joudumme kierteeseen, jossa sekä bulkkituotanto että meidän korkeat osaajamme muuttavat muualle, siirtyvät muihin maihin.

Ärade talman! Nu skulle det löna sig för regeringen att ta modell av Danmark, där man har satsat på småskaliga, specialiserade företag med hög förädlingsgrad på sina produkter. Korta serier, högre kilopris och så korta serier att det inte lönar sig att flytta så små serier till massproduktionsländer. Sådana specialiserade företag, de behöver länder som Finland och Danmark, och de hålls kvar.

Uusi tärkeä kasvava vientiala on myös uusitut energiat ja bioenergia, mutta siitä myös myöhemmin tässä puheenvuorossa.

Arvoisa puhemies! Nyt kun hallitus on käyttänyt suuret summat veronalennuksiin, se haluaa myös antaa jotakin kaikkein köyhimmille. Mutta köyhyyspaketissa on unohtunut lasten eriarvoistuminen. Hallituksen köyhyyspaketissa ei ole mitään täsmätoimia köyhille perheille. Vuonna 2003 lapset olivat ensimmäistä kertaa muuta väestöä köyhempiä. Lasten luokkayhteiskunnan syntyminen on erittäin surullinen muutos. Samaan aikaan kun suurimmalla osalla lapsiperheistä menee yhä paremmin, tulojen kehitys on ollut heikkoa suurilla perheillä ja perheillä, joissa on alle 3-vuotias lapsi. Erityisen huonosti on mennyt yksinhuoltajaperheillä. Ed. Kalli, asumistuen omavastuu ei ole läheskään riittävä kädenojennus näille lapsiperheille.

Perheen heikko taloudellinen tilanne aiheuttaa lasten myöhempien elämänvalintojen kaventumista. Köyhien lasten asemaa on parannettava jo ensi vuoden budjetissa. Yksinhuoltajien tilannetta helpotetaan parhaiten nostamalla elatustukea, jonka taso on pahasti jälkeenjäänyt. Tärkein selittävä tekijä lapsiperheiden köyhtymiseen ei silti löydy perhe-etuuksien tason heikkenemistä, vaan äitien työllisyysaste on laskenut dramaattisesti laman jälkeisenä aikana. Tämä on koskettanut erityisesti työmarkkinoille laman jälkeen tulleita vanhempia. Pienten lasten vanhempien työllistymisen helpottamiseksi vihreä eduskuntaryhmä on esittänyt vanhemmuuden kustannusten jakamista kaikkien työnantajien kesken, etteivät nämä pienten lasten äidit ole ainoastaan pienillä pätkillä, silpputöillä, määräaikaisilla töillä.

Lapsiperheiden tilannetta vaikeuttaa lisäksi hyvinvointipalveluiden tilanne, joka voi osaltaan myös vaikuttaa äitien uskallukseen mennä työelämään mukaan. Palveluiden huono saatavuus koettelee etenkin vähävaraisten ja vaikeassa elämäntilanteessa olevien perheiden voimavaroja. Etenkin pienten lasten vanhemmille ja yksinhuoltajille kotiapu on ollut kullanarvoista, mutta nykyään sitä ei monella paikkakunnalla saa millään, vaikka kuinka haluaisi. Kymmenen vuotta sitten, muistatteko vielä, liki 60 000 lapsiperhettä, 60 000, sai kunnallista apua kotihoitoon. Nyt luku on alle 14 000. Tämä kyllä tuntuu perheissä, jaksamisessa ja siinä, miten me jaksamme lastemme elämää nostaa ja viedä eteenpäin. Vanhemmille lapsille — tänäänkin saimme lukea siitä lehdistä — on erittäin tärkeää, että on kouluterveydenhoitaja, jolle voi avata sydämensä, kun joku asia painaa, asia, josta ei kehtaa puhua vanhemmilleen tai muille aikuisille lähipiirissään. Näitä kouluterveydenhoitajia on nyt aivan liian vähän kouluissa. Keille lapset puhuvat, kun tapahtuu oikein pahoja asioita?

Hallituksen pitäisi nyt satsata lasten ja perheiden palveluihin. Nyt on se aika, koska lasku tulee koko ajan vaan kalliimmaksi. Valtion olisi vaikka velkaantumisenkin uhalla annettava kunnille lisää rahaa julkisen sektorin työntekijöiden palkkaamiseen. Mutta valtiontalouskaan ei kestä kuntien pelastamista, ellei kuntarakenteen uudistamisessa nyt uskalleta edetä. Demokratian ja kuntien itsehallinnon vahvistamisen lisäksi kuntarakenteen uudistamisella on tavoiteltava elinkeinopolitiikan tervehdyttämistä, kuntalaisten tasa-arvon parantamista, mutta ennen kaikkea sitä, että pystymme jatkossakin turvaamaan hyvinvointipalvelut. Yhteen malliin ei nyt kannata hirttäytyä, vaan katse tulee pitää kiinni uudistuksen tavoitteissa. Jos tämä kuntauudistus nyt laitetaan hankalana asiana mappi ö:hön, niin kuntien hidas näivettyminen on taas esimerkki siitä, miten tulipalot kyllä pyritään sammuttamaan, mutta tällaiset hitaat uhat eivät sytytä meitä ajoissa vaan sitten vasta huomaamme, kun on aivan liian myöhäistä. Nyt jo on myöhäistä, mutta ehkä ei aivan liian myöhäistä.

Vähän ennen kuin tämä hallituksemme esitti oman köyhyyspakettinsa, vihreä eduskuntaryhmä kesäkokouksessaan esitti oman versionsa, joka on nyt olennainen osa vaihtoehtobudjettiamme. Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden perustoimeentuloon työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. On väärin, että näiden perusteltujen syiden takia erilaisten tukien varassa elävien ihmisten perustoimeentulo on Suomessa niin niukka, että he joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Stakesin tietojen mukaan toimeentulotuen asiakkaina olevista kotitalouksista suurella osalla pääasiallinen tulonlähde on työmarkkinatuki. On siis selvää, että nyt työmarkkinatuen taso on jäänyt selvästi jalkoihin. Me esitämme sen nostamista 3 eurolla ja 82 sentillä päivässä. Tällä toimenpiteellä moni kotitalous välttyisi toimeentulotuen jatkuvalta hakemiselta. Esitämme myös köyhyyspaketissamme toimeentulotuen korottamista 20 eurolla kuukaudessa, mikä kohdistuisi aivan kaikkein köyhimpiin. Näiden kustannukset ovat noin 150 miljoonaa euroa.

Rahallisten toimenpiteiden lisäksi tulisi toteuttaa toimeentulotuen ei-harkinnanvaraisen osan maksatuksen siirto Kelalle. Näin yksinkertaistettaisiin tukia tarvitsevien ihmisten elämää eli he voisivat yhdeltä luukulta saada sen tarvitsemansa avun ja sosiaalityöntekijöille jäisi aikaa siihen todelliseen työhönsä, johon heitä tarvitaan. Vihreässä köyhyyspaketissa korotamme myös äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistasoa ja opintorahaa sekä kiinnitämme huomiota erityisessä syrjäytymisvaarassa olevien ryhmien tukemiseen. Näiden rahoitus löytyy vihreiden vaihtoehtoisesta budjetista, joka on aina ollut perinteisesti tasainen, elikkä emme esitä enempää menoja kuin tuotamme tuloja. Yritämme pysyä aisoissa.

Arvoisa puhemies! Ei myöskään pidä väheksyä julkisten investointien merkitystä kansantalouden kohentamisessa. Meidän mielestämme juuri nyt kannattaisi satsata rautateiden korjaamiseen ja uusien rakentamiseen sekä kotitalouksien energia-avustuksiin. Paitsi, että nämä tuottavat lisää työpaikkoja, ne ovat myös erittäin tarpeellisia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Olinkin iloinen kuunnellessani eduskuntaryhmä keskustan puheenvuoroa, jossa ed. Kalli puhui paljon bioenergiasta. (Ed. Pulliainen: Oli siinä se ydinvoimaosakin!) — Minä en kuullut sitä kohtaa. Se meni ohi. — Mutta myös ministeri Hannes Manninen on puhunut nyt siitä ja luvannut, että myös pientaloille annetaan investointitukea, jos ne siirtyvät sähköstä ja öljystä vaikkapa pellettiin ja maalämpöpumppuihin. Tämän me olemme nyt kaikki kuulleet, ja me odotamme nyt, että se tapahtuu. Me teemme kaikkemme vihreässä ryhmässä tukeaksemme teitä, että tämä erittäin tärkeä asia, joka on nyt viivästynyt Suomessa aivan liian pitkään, todella toteutuu, sillä pientalojen lämmityskustannukset, jos ajatellaan ympäristöä, ovat äärimmäisen suuret. Me olemme aivan liian hitaasti tähän reagoineet. (Ed. Kallis: Ketkä me?) — Me täällä kaikki kannamme vastuuta. Vaikka olemme yrittäneet puhua, jos ei mikään muutu, se on meidän kaikkien vastuulla, myös minun, vaikka käytän maalämpöä.

Suomessa tuotetaan nyt vuodessa noin 250 000 tonnia pellettiä. Tällä määrällä voitaisiin lämmittää noin 30 000 omakotitaloa Suomessa, mutta suurin osa, 85 prosenttia, menee vientiin ja suurin osa Ruotsiin, jossa on ajoissa pyritty suuntaamaan ihmisten kulutustottumuksia. Siellä on todella paljon näitä omakotitaloja, jotka lämpiävät pelleteillä ja maalämmöllä. Me olemme aivan lastenkengissä täällä Suomessa. (Ed. Kallis: Ruotsissa 100 000 taloa ja Suomessa 3 000!) — Juuri näin. — Maaseudun Tulevaisuudessa 7. päivä syyskuuta Finbion toiminnanjohtaja Pekka-Juhani Kuitto ihmetteleekin, miksi meidän valtiomme ei tue Ruotsin ja Itävallan tavoin pellettikattiloiden hankintaa. Vihreä ryhmä ihmettelee samaa. Mutta uskon nyt, että ministeri Manninen ja ed. Kallis saavat tämän aikaiseksi ja pikaisesti. (Ed. Kalli: Kyllä hiukan tarvitaan Heinäluomaakin!) — Ja tarvitaan ed. Heinäluomaakin. Mutta kun ed. Heinäluoma on nykyään vihreä, uskon, että tämä toteutuu taatusti.

Arvoisa puhemies! Vielä näistä bioenergioista. Tämä risupaketti, kuuluisa risupaketti, joka sai täällä äänet kääntymään ydinvoiman kannalle, ed. Kalli, nyt se pitää toteuttaa. Missä ovat rahat, missä Kemera-laki? Nyt kun mieliala on niin myönteinen uusille energiamuodoille, nyt pitää tapahtua, kun löytyy vielä yrittäjiä. Nyt pitää rakentaa se logistinen systeemi hakkeelle ja kaikelle. Pitää nyt tehdä, kun aika on kypsä. Ei saa nyt viivytellä. Me odotamme risupakettia. Se on jo nyt ollut aivan liian kauan hukassa. Tämä on myös vientituote, sillä Isossa-Britanniassa on nyt huutava pula vaihtoehdoista. Siellä sanottiin meille suoraan, että bioenergia. He toivovat meiltä sinne päin vientiä, tietotaitoa, kaikkea tekniikkaa. Meillä on uusi Nokia syntymässä, jos vain uskallamme tarttua tähän. Meidän on nyt muututtava, me olemme nyt myönteisiä. Tänään olemme kuunnelleet ed. Viitasta ja uskomme nyt, että olemme menossa oikeaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi ongelma-asia, liikennepuoli, jonka tilanne on todella häpeällinen nyt Suomessa. Yksityisautoilu lisääntyy, rekkaliikenne lisääntyy ja raideliikenne on menossa alaspäin niin voimakkaasti, että eilen Turun Sanomissa Varsinais-Suomen liiton suunnittelujohtaja Eero Löytönen sanoi, että Suomi on raideliikenteen kehitysmaa. Se on aika paljon sanottu virkamieheltä; virkamiehet ovat yleensä aika harmaita ja varovaisia. Hän myös ihmetteli sitä, eikö täällä lueta kestävän kehityksen ohjelmia niin kuin Ruotsissa. Eikö täällä tiedetä, että se on paras tapa liikutella ihmisiä ja tavaroita? Kuitenkin vaan rahaa leikataan näiltä. Voimme yhdessä pohtia, miten tämä on mahdollista. (Ed. Pulliainen: Se on mahdollista, Kalliomäki hoiti sen!) En viitsi ruotsiksi sanoa tätä ääneen, mutta sanon suomeksi: Suomi—Ruotsi-maaottelussa valitettavasti tällä kestävän kehityksen mittaristolla me olemme nyt häviöllä monessa paikkaa Ruotsille, mutta me jatkamme nyt. (Ed. Gustafsson: Ruotsissa on enemmän vihreitä demareita!) — Niin, ja siellä Miljöpartiet ja demarit tekevät yhteistyötä. Silloin asiat menevät oikeaan suuntaan.

Mutta työsuhdelippu on kuitenkin positiivinen asia, täytyy sanoa. Mutta oli jo aikakin, kun kaikki nämä joukkoliikennesupistukset ovat tapahtuneet ja nyt jatkuvat. Nyt on vähemmän rahaa joukkoliikenteen kehittämiseen ja apurahoja kuin koskaan kahteenkymmeneen vuoteen, niin että ainakin tämä pieni asia on positiivinen asia. Ylipäätään yksityisautoilun kilpailutilanne suhteessa joukkoliikenteeseen on nyt dramaattisesti muuttunut. Nyt tuodaan niin paljon autoja veromuutosten takia Suomeen, että ihmiset siirtyvät omiin autoihin ja joukkoliikenneliput tulevat vaan kalliimmiksi. Tähän on saatava muutos. Myöskään suuret kaupungit, Helsinki, Turku, Tampere, eivät saa mitään joukkoliikennetukea valtiolta, niin kuin monessa muussa EU-maassa. (Ed. Tulonen: Näin on!) — Hyvä, ed. Tulonen. Elikkä yhteinen taistelumme ilmastonmuutosta vastaan on nyt saatava voimaan bioenergian, joukkoliikenteen, raideliikenteen, pelletin, maalämmön osalta. Eikös näin?

Ärade talman! Till slut vill jag säga på svenska att jag är väldigt glad för att ledamot Viitanen talade om Östersjön. Äntligen, äntligen hör jag någon grupp lyfta upp den här saken på allvar (Ed Gustafsson: Vi talar om den varje dag!) — Hon skulle kunna bli minister, kanske det då skulle hända någonting. Nå, nu skulle jag vilja tacka miljöminister Enestam, som så småningom kommer att avgå, för Håll Skärgården Ren (Naurua) — jag vill inte tacka honom för att han avgår, utan för en sak, och det är Håll Skärgården Ren, som nu enligt vad jag har förstått kommer att få pengar till septiktankarna. Fritidsbåtarna kan tömma sina septiktankar så att folk inte behöver vara frustrerade över att lagen kräver att de skall sköta det, men man kan inte göra det för det finns inga platser. Tack, minister Enestam.

Men sedan vet jag inte om det är minister Enestam eller minister Wallin eller vem jag skall tala till när jag vill att man nu skall vända blickarna mot Ålands miljöminister Harriet Lindman, som äntligen vågar greppa fiskodlingen och utsläppen och föra över fiskodlingen till stängda system där man komposterar avföringen. Det här är nu nästa steg. Vi måste i Finland ha samma mod som man har på Åland. Och det här önskar jag att vem det än är kommer att ha. Jordbruksministern har mycket att jobba med här så som ledamot Viitanen sade, skogs- och jordbruket är den värsta utsläppskällan (Ed. Viitanen: Säg det samma på finska!). — Ja, ledamot Viitanen, me jatkamme yhteistyötä maa- ja metsätalouden päästöistä Itämereen, eikö niin? (Ed. Viitanen: Kyllä!)

Christina  Gestrin  /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! En regerings tredje budget kan betecknas som ett kritiskt mellanskede i ett regeringssamarbete. De första årens vallöften är redan uppfyllda, medan blickarna redan börjar riktas mot den sista valbudgeten. Och i det här skedet kan man redan bedöma om de mål regeringen ställt för sin ekonomiska politik kommer att kunna uppnås. En av de positiva signalerna är att sysselsättningsläget har förbättrats och att målet om att skapa 100 000 nya arbetsplatser inte är helt omöjligt, men nog en tuff målsättning.

Nästa års budget visar på ett underskott, vilket i sig förstås är oroväckande. Det visar att de knappa budgetramar som riksdagen godkände i våras fortfarande måste respekteras. Statsekonomin har ändå sanerats med stark och skicklig hand. Statsskulden ligger fortfarande på över 60 miljarder, men den motsvarar numera bara 39 procent av bnp. Många euroländer avundas de här siffrorna. Medeltalet i euroområdet var ifjol hela 71 procent. Inom svenska riksdagsgruppen anser vi att statsekonomin bör betraktas ur ett längre perspektiv och inte enbart sett ur ett års perspektiv. För nästa år föreslår regeringen flera socialekonomiska förbättringar som kommer att påverka ekonomin i en positiv riktning på längre sikt.

Hallitus päätti jo budjettikehysten käsittelyn yhteydessä yrittää saada julkisten menojen kasvuvauhdin kuriin. Ministeriöitä kehotettiin tarkastelemaan menojaan vielä kerran. Samanaikaisesti hallitus käynnisti laajan ohjelman kuntien ja alueiden kustannusten hillitsemiseksi pidemmällä aikavälillä. Tämä työ on vielä kesken, ja valmistelu jatkuu kuntarakennetyöryhmässä. Mikään esitetyistä malleista ei ole saanut lämmintä vastaanottoa kunnissa. Tämä on ymmärrettävää. Monet pienistä kunnistamme voivat erittäin hyvin, niiden talous on kadehdittavan hyvässä kunnossa, ja ne kehittyvät täysin laatimiensa suunnitelmien mukaisesti. Samanaikaisesti sadoilla kunnilla on kuitenkin suuria talousvaikeuksia.

Rkp:ssä emme usko, että ongelmat ratkaistaan joko luomalla uusi hallintotaso tai perustamalla valtavia organisaatioita, joita kukaan ei pysty hallitsemaan. Suurten ratkaisujen läpiajaminen ei saa muodostua arvovaltakysymykseksi. Ratkaistavien ongelmien pitää siis olla koko ajan keskipisteessä, ei yksin väestöpohjan koon. Lähtökohtana on oltava sellaiset yksiköt, jotka tahtovat ja voivat tarjota asukkailleen korkealaatuisia palveluja myös 10—15 vuoden kuluttua.

Emme halua katkaista asukkaiden, eli äänestäjien, ja päättäjien suoraa yhteydenpitoa. Uskon, että kuntien on yhdessä sovittava yhteistyön parantamisesta. Tanskan-mallissa on aineksia, joihin meidän Suomessa pitäisi tutustua lähemmin. Siellä hallitus laati laadulliset kriteerit peruspalveluille ja kunnat itse saivat muodostaa yhteistyöalueet. On tärkeää, että sosiaaliset, taloudelliset ja kielelliset tekijät otetaan huomioon hallinnon rajoista päätettäessä. Kun kuntarakennetyöryhmän ehdotus lähetetään lausuntokierrokselle, kunnille ja alueille on annettava mahdollisuus oman näkemyksen esittämiseen siitä, miten kuntarakenne voidaan muotoilla siten, että hallituksen laatukriteerit samalla täyttyvät. Hallitusohjelmassa todetaan, että suomen- ja ruotsinkieliset palvelut turvataan hallintoa kehitettäessä, aluerajoja muutettaessa ja toimintoja alueellistettaessa.

I svenska riksdagsgruppen är vi bekymrade över sommarens diskussion om ett planläggningstvång för tillväxtkommuner. Det oroar oss att målet fortfarande tycks vara att påskynda flyttningsrörelsen till huvudstadsregionen och några andra tillväxtcentra. Vår uppfattning är att byggnadstakten i huvudstadsregionen är hisnande redan nu. Om man ytterligare påskyndar planeringen och byggandet är risken stor för att kvaliteten inte kommer att kunna garanteras. Och där har vi ett exempel nu i Kyrkslätt på Sundsbergområdet där vatten- och avloppsnätet redan nu håller på att sjunka ner i jorden, trots att man har byggt det bara för några år sedan.

Det är viktigt att byggandet också i huvudstadsregionen sker utgående från en långsiktig planering. Lika viktigt är det att principerna för en hållbar utveckling följs då planläggningen och byggandet genomförs. Att hastigt planlägga och bygga stora småhusområden innebär att satellitstadsdelar byggs utanför befintliga stadskärnor, och det är en planläggningskultur som borde höra till det förgångna. Också i huvudstadsregionen kan man på ett vettigt sätt förtäta stadsstrukturen utan att behöva splittra och sprida ut den på jungfrulig mark i periferin.

Även i markplaneringen borde man beakta att medelåldern bland finländarna stiger och att bostadsbehoven om 10—15 år kan se helt annorlunda ut än idag. De stora åldersgrupperna börjar då vara gamla och många kommer att vilja bo i höghus eller radhus i närheten av eller i städernas centrum, inte i ett småhus i utkanten av huvudstadsregionen.

Vad regeringens principbeslut om höjd fastighetsskatt kommer att leda till återstår att se. Men då fastighetsvärdena i huvudstadsregionen stiger med upp till 20 procent om året, så är nog en extra procent på fastighetsskatten troligen inte av så väldigt stor betydelse. Viktigt är ändå att förvaltningsdomstolen får mer resurser för att sköta behandlingen av den stora mängden besvär.

Regeringens sätt att fatta beslut om satsningarna på infrastrukturen kräver sin egen kommentar. Regeringen tillsatte i början av perioden en ministerarbetsgrupp att se över regeringens infrapolitiska program. Då ministerarbetsgruppen efter många om och men presenterade sitt program så fanns det i alla fall inte tillräckligt med finansiering för det visade det sig. I årets budgetberedning ansåg finansministeriet ytterligare att kommunikationsministeriets och ministergruppens förslag inte kunde förverkligas och man ändrade på ordningen på förverkligandet av trafikinvesteringsprojekten.

Regeringen hade att välja emellan många viktiga trafikprojekt. Det är ett faktum att vi inom svenska riksdagsgruppen hade föredragit att hålla fast vid den ordning som ministerarbetsgruppen för infrastruktur hade slagit fast. Vi vill speciellt lyfta fram en väg, vars förbättring enligt vår uppfattning borde starta under den här regeringsperioden och som av trafiksäkerhetsskäl verkligen brådskar, nämligen stamväg 51. Den är en fortsättning på Västerleden ut från Helsingfors, som är en av Finlands mest trafikerade tvåfiliga vägar och den har en kraftigt växande tung trafik som beror på den tunga trafiken från Hangö hamn till Ryssland. Senast igår fick de västnyländska riksdagsledamöterna höra att de här trafikmängderna ytterligare kommer att öka inom de närmaste åren.

Vi anser alltså att man snabbt borde besluta om planeringspengar för den här vägen och att man ännu under den här regeringsperioden kunde komma igång med förbättrande av stamväg 51 ända från Stensvik i Esbo långt in i västra Nyland.

Valtio panostaa vuosi vuodelta yhä enemmän varoja hyvinvointiyhteiskuntaamme. Ongelmana on liian nopea kustannuskehitys. Tämän vuoksi myös hallitus on käynnistänyt julkisten menojen tarkastelun. Vaikka panostamme jatkuvasti hyvinvointiin, meillä on siitä huolimatta turvaverkon läpi putoavia ryhmiä. Tutkimukset osoittavat syrjäytymisvaaran olevan muita suurempi yksinhuoltajaperheissä ja pienituloisten eläkeläisten joukossa. Hallitus teki viisaasti suhtautuessaan tutkimukseen vakavasti ja laatiessaan malleja tuen ja avun osoittamiseksi juuri näille ryhmille.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä nosti esiin yksinhuoltajat ja omaishoitajat hallituksen budjettiriihen kynnyksellä. Olemme tämän vuoksi iloisia siitä, että budjetti sisältää panostuksia näihin ryhmiin. Toimeentulotukeen sidotun asumistuen omavastuun poistaminen nostaa yli 40 000 yksinhuoltajaperheen kuukausituloja. Poistaminen merkitsee myös monien toimeentulotukea saavien kansaneläkeläisten tulojen kasvua. Samanaikaisesti kansaneläkettä korotetaan 5 eurolla, mikä on kolmas eläkekorotus viiteen vuoteen. Vuonna 2001 eläkettä korotettiin 70 markkaa, ja tänä keväänä korotus oli 7 euroa.

Omaishoitajat kuuluvat niihin yhteiskuntaryhmiin, jotka ovat saaneet aivan liian vähän tukea ja kiitosta suuresta työpanoksestaan. Ihmiselle kotona turvallisessa ympäristössä asumisella on suuri merkitys, ja tämä puolestaan merkitsee julkisten hoitomenojen suurta säästöä. Tästä huolimatta ainoastaan kymmenes maamme 300 000 omaishoitajasta kuuluu julkisen tuki- ja vapaajärjestelmän piiriin.

Hallitus ehdottaa, että omaishoitajalle maksettavaa pienintä tukea korotetaan 67 eurolla 300 euroon. Samanaikaisesti ehdotetaan vähintään 600 euron tilapäistä tukea maksettavaksi silloin, kun omaishoitaja ei voi hoitaa palkkatyötään. Tämän lisäksi ehdotetaan, että omaista ympäri vuorokauden hoitava henkilö saa kaksi vapaapäivää kuukaudessa. Kaikki nämä parannukset ovat tärkeitä ja hyvin tervetulleita. Näistä panostuksista huolimatta emme saa unohtaa pitkän aikavälin tavoitetta. Kaikkien omaishoitajien tulee saada mahdollisuus sekä vapaaseen että korvaukseen. Hallintoa tulisi muuttaa, ja yhtenä tapana olisi selvitysnainen Elli Aaltosen ehdotus omaishoitajille maksettavan tuen siirtämisestä kunnilta valtiolle.

Budgetförslaget har kritiserats för att inte innehålla tillräckliga satsningar på sysselsättningen. Den här kritiken är förvånande, eftersom det fortfarande är mycket stora summor som regeringen använder för att sänka inkomstskatten och arbetsgivaravgifterna. Det att regeringen redan genomfört större skattesänkningar gör inte nästa års sänkning på 840 miljoner euro till någon rutinsatsning. Utöver det riktar regeringen 150 miljoner euro till att bekämpa den strukturella arbetslösheten bland de äldsta och yngsta arbetstagarna. Satsningarna känns stora, eftersom den totala budgeten visar på ett underskott. Oberoende är satsningarna ofrånkomliga för att stimulera hemmamarknaden och på det sättet öka sysselsättningen.

Svenska riksdagsgruppen gläder sig dessutom åt att hushållsavdraget nu ökar. Vi skall passa på att ytterligare utveckla hushållsavdraget, eftersom erfarenheterna av skatteavdraget för hushållshjälp redan visat att nya jobb har skapats och samtidigt har stödet underlättat vardagen för många familjer, för att inte tala om dess effekt för att minska på den grå ekonomin.

Trots vårt i många fall fungerande arbetsmarknadssystem finns det fortfarande märkliga orättvisor kvar. En av dem är att löntagare är fullt försäkrade, medan de som anställer helt kan sakna försäkringsskydd. Men från och med nästa år skall företagarnas hälsovård utvidgas så att deras sjukvård nu ersätts som en del av företagshälsovården. Företagare skall också få tillgång till sjukdagpenning för den tid hon eller han är arbetsoförmögen. Jag är glad över att den här regeringen på allvar tagit itu med att förbättra företagarnas socialskydd. Det är viktigt att skapa ett företagarvänligare klimat som också känns som ett lockande alternativ för den generation som överväger att ta över ett familjeföretag efter en äldre generation.

Det är inte bara arbetslösheten som är ett problem utan redan nu förekommer det en brist på arbetskraft inom vissa branscher. I det sammanhanget skall också regeringens beslut att reservera medel för skoltrötta ungdomar ses. I samband med behandlingen av budgetramarna uttryckte vi vår oro för att så många elever aldrig får någon yrkesutbildning. Ännu värre är att upp till 20 procent av eleverna inte uppnår inlärningsmålen i grundskolan. I budgeten ingår nu en satsning på skolavbrytare, dvs. ungdomar som avbryter sin skolgång eller medvetet lämnar sig utanför både utbildning och arbetsliv. De här är cirka 4 000 per år. Risken är stor att de här ungdomarna får stora problem senare i livet. Samhället kan inte låta skoltrötta ungdomar glida i väg i en okänd framtid utan sysselsättning utan det är viktigt att man ingriper så snabbt som möjligt då tecken på utslagning märks i en ung persons liv, och den här satsningen som regeringen nu gör kommer att förbättra det här.

Meidän on jatkuvasti pohdittava, miten Suomi voisi kohentaa työllisyyttä ja kilpailukykyä. Tutkimus- ja kehitysmäärärahat kasvavat yli 80 miljoonaa euroa, mikä on 6 prosenttia enemmän kuin vuoden 2005 budjetissa. Samalla voidaan kysyä, kuinka paljon tutkimusmäärärahoja voidaan lisätä vuosittain ja samalla käyttää niitä optimaalisesti. Saavatko esimerkiksi vientialojamme palvelevat tieteenalat riittävän osuuden tutkimusrahoista? Meillä on edelleen suuri tarve parantaa suomalaisten innovaatioiden ja tutkimustulosten markkinointia. Kaikki huippuosaamisemme on tunnistettava ja hyödynnettävä. Tuotteidemme markkinointi on edellytyksenä kilpailukyvyn vahvistumiselle.

Myös keskusteluun suomalaisten yliopistojen kansainvälisestä kilpailukyvystä on suhtauduttava mitä vakavimmin. Pienen maan menestykselle korkea osaamisen taso on kaikkein tärkein kilpailutekijä.

Arvoisa puhemies! Itämeren ympäristön heikko tila kuuluu niihin asioihin, joihin monet hallitukset ovat puuttuneet. Mikään hallitus ei ole kuitenkaan vielä pystynyt ratkaisemaan asiaa. Totuus on, että Itämeren ympäristö vaatii pitkäjänteistä työtä, jatkuvaa seurantaa ja ennen kaikkea päästöjen vähentämistä.

Emme kuitenkaan ole luovuttaneet. Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä olemme vakuuttuneita siitä, että Itämeri on yhä pelastettavissa. Budjetissa on nyt joitakin panostuksia, joilla voimme vaikuttaa vesistöjemme rehevöitymisen vähentymiseen. Itämeri-ohjelma, josta edellinen hallitus päätti, toteutetaan suunnitelmien mukaisesti. Torstaina avataan Pietarin vedenpuhdistamo; Suomi on osallistunut sen rahoitukseen 10 miljoonalla eurolla. Ympäristötöihin osoitettu määräraha mahdollistaa uudet panostukset alueellisiin jätevesiviemäreihin, millä estetään ravinteiden pääsyä vesistöihin ja hillitään niiden rehevöitymistä. Hallitus on päättänyt korottaa ympäristöjärjestöille annettavan tuen korkeimmalle tasolleen kymmeneen vuoteen. Tämä merkitsee muun muassa resurssien lisäämistä veneiden septitankkien tyhjentämiseen tarkoitetun verkoston laajentamiseen sekä saariston jätehuoltoon.

Herr talman! Förra veckan hölls en stor FN-konferens i New York om milleniumdeklarationen och utvecklingen i världens fattigaste länder. Inom svenska riksdagsgruppen är vår strävan att regeringen skall hålla fast vid målet att 2010 betala 0,7 procent av bnp i u-landsbistånd. Som vi alla vet verkar det som om man globalt inte kommer att uppnå målet. EU har senast på Ecofins möte i början av september slagit fast att EU först 2015 skall nå upp till 0,7 procent och att EU-medeltalet 2007 uppgår till 0,56. Också detta mål blir svårt att uppnå om andra länder gör som Finland och luckrar upp tidigare beslut.

Vi har ett stort ansvar för att hjälpa länder och människor som har det svårt. Beredskapen för kriser runtom i världen behövs och också då budgeten slås fast måste denna aspekt beaktas. Det är sorgligt att statscheferna som nyligen träffades i New York tvingades medge att milleniumdeklarationens mål blir svåra att uppnå. Jag tycker att det här är någonting som också vi här i riksdagen borde fördjupa oss i ännu mera än vi hittills gjort.

Bjarne Kallis /kd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ole ihan samaa mieltä kuin eräs keskustan pitkäaikainen kansanedustaja, joka julkisuuteen lausui budjetista näin: "Budjettiehdotus on murheellista luettavaa." Olen vain osittain samaa mieltä. Olen iloinen siitä, että ne esitykset, mitä kristillisdemokraatit viime vuonna omassa vaihtoehtobudjetissaan esittivät, ovat osittain menneet läpi. Me esitimme omavastuun puolittamista. Silloin sitä väitettiin populistiseksi ehdotukseksi. On ollut mielenkiintoista kuulla, miten ministeri Mönkäre eduskunnan ensimmäisellä kyselytunnilla ja ed. Gestrin äskeisessä puheenvuorossa korostivat sen suurta merkitystä. Olisitte vaan viime vuonna äänestäneet sen puolesta, niin olisimme viime vuonna saaneet iloita siitä. Meillä oli tasapainossa oleva vaihtoehtobudjetti. Nyt on alijäämäinen budjetti.

On myöskin kyselytunnilla viitattu ja tänään on ed. Gestrin viitannut kansaneläkekorotukseen. On ihan hyvä, että nostetaan. Ed. Katainen kertoi, mitä toreilla kansalaiset sanovat. Me kaikki kierrämme ja kuulemme, mutta me voimme myöskin lehdestä lukea, mitä mieltä kansa on ja eläkeläiset tästä 5 euron kuukausikorotuksesta. Eräs lehti oli haastatellut neljää eläkeläistä. Tämä ensimmäinen, Taina Hakala, totesi: "Hävytöntä pilkantekoa pienituloisia eläkeläisiä kohtaan." Toinen sanoi: "Naurettavaa, kerrassaan naurettavaa. Parempi, kun eivät olisi korottaneet kansaneläkettä ollenkaan." Kolmas, mies, sanoi: "Äärettömän typerästi tehty, ei mitään merkitystä eläkeläisille." Ja neljäs: "Kuulostaa mahtavalta, riittävän suuri summa pankkiin talletettavaksi." Näin eläkeläiset noilla turuilla ja toreilla lausuvat tästä 5 euron korotuksesta. Minusta on hyvä, että edes 5 eurolla korotetaan. Mielestäni pitäisi kuitenkin korottaa selvästi enemmän, ja tulen osoittamaan, että sekin olisi mahdollista.

Valtion budjettia ja taloudenhoitoa voisi tietenkin verrata perheeseen, jossa perheen tulot kasvavat. Perhe ottaa lisää velkaa, tulee vielä enemmän rahaa kassaan. Perhe myy omaisuutta, tulee taas rahaa kassaan. Mutta siitä huolimatta välttämättömiin korjaustöihin ei ryhdytä, kiinteistöä ei korjata, kiinteistö rappeutuu. Vanhuksille, isovanhemmille siinä perheessä, ei anneta riittävästi rahaa sairauskuluihin, he joutuvat niistä tinkimään, ja myöskin lapset voivat siinä perheessä huonosti.

Voi tietenkin kysyä, miten perheenisä ja perheenäiti voivat tuolla lailla toimia, mutta valitettavasti täytyy todeta, että juuri samalla lailla hallitus hoitaa tämän maan asioita. Verotulot kasvavat 2 miljardilla, omaisuutta myydään, velkaa otetaan, mutta siitä huolimatta tiestö rappeutuu, rataverkosto huononee. Esimerkiksi VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja totesi, että esitetyllä rahalla rataverkon taso laskee. Eduskunnassa käy erilaisia delegaatioita kertomassa, mitä ongelmia budjetti tuo mukanaan. En tiedä, teinkö minä oikein, kun minä koko eduskunnan puolesta pyysin veteraaneilta ja sotainvalideilta anteeksi, että järjestön edustajat, 80-vuotiaita, huonokuntoisia, huonojalkaisia miehiä, joutuvat tulemaan eduskuntaan kertomaan, mitä epäkohtia budjetista löytyy. (Ed. S. Lahtela: Oikein tehty!) — Sitä mieltä minäkin olen. — Viime viikolla opettajat esittivät hätähuutonsa eduskunnan portailla. Ei yhteiskunnassa mene niin hyvin kuin ehkä hallitus olettaa. Ovatko ne viestit, mitä hallituspuolueitten edustajat sanoivat vievänsä hallituspuolueille, menneet perille, se, mitä veteraanijärjestöt, invalidijärjestöt, opettajat esittivät? Jos ovat menneet perille, miksi ei ole reagoitu?

Ed. Viitanen viittasi ylipormestari Ilaskiven lausuntoihin, ja ymmärsin, että ed. Viitanen oli myöskin aivan samaa mieltä ylipormestari Ilaskiven kanssa, joka oli sanonut, että suuret tuloerot johtavat turvattomaan yhteiskuntaan. Ed. Viitanen, kahdentoista viimeisen vuoden aikana kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet 20 prosentilla, aika paljon, Vattin tutkimuksen mukaan. Jos minä kysyisin ed. Viitaselta, miten hän jakaisi tämän keskimääräisen 20 prosentin kasvun, niin minä oletan, että ed. Viitanen sanoisi, että niille pienituloisille ehkä 25 prosenttia, ehkä 30 prosenttia, ja sitten niille hyvätuloisille ehkä 10—15 prosenttia. Näin oletan, että te vastaisitte. Te tiedätte myöskin yhtä hyvin kuin minä, että poliittisilla päätöksillä voisi näin menetellä. Nyt minä kerron teille kuitenkin vastauksen, miten tämä 20 prosenttia on jakautunut. Kaikkein köyhimmän ryhmän, pienituloisimman ryhmän, tulot ovat kahdessatoista vuodessa nousseet 1,1 prosentilla. Suurituloisimmille tämä 20 prosenttia on muuttunut 44,1 prosentiksi, eli ei ole ihme, että tuloerot ovat kasvaneet, jos alimmassa tulot ovat nousseet 1,1:llä ja suurimmassa 44,1:llä prosentilla, ja sosialidemokraatit ovat olleet hallituksessa koko tämän ajan. Eli ei ole mennyt niin kuin olisi pitänyt mennä. Kun te vielä sanotte, että linja jatkuu, niin sehän on pelottavaa. Jos linja jatkuu, niin silloin todennäköisesti jatkossakin tulee näin käymään.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä on viitattu myös siihen, mitä hallituspuolueet ilmoittivat vaalien alla ja mitä tuolla turuilla ja toreilla tänä päivänä puhutaan. Ed. Katainen viittasi vaaliohjelmiin, miten oikeastaan kaikki muut puolueet paitsi kokoomus korostivat palvelujen merkitystä veronalennusten sijaan. Muistan hyvin, kun pääministeri Jäätteenmäki jätti hallitusohjelmansa ja siinä tuloveronkevennykseksi esitettiin 1,12:ta miljardia euroa. Silloin kokoomus moitti, kristillisdemokraatit moittivat, vasemmistoliitto moitti, myöskin vihreät moittivat: tämähän on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä vaalikentillä luvattiin. Tämä 1,12 miljardia on nyt kasvamassa, niin kuin tänään olemme kuulleet, 2,8 miljardiin euroon, vaikka ei pitänyt veronkevennyksiä näin paljon tehdä vaan piti käyttää rahoja palvelujen parantamiseen ja myöskin eräiden tulonsiirtojen korottamiseen. Nyt joku tietenkin voi sanoa, että silloin meillä ei olisi ollut talouskasvua. Voin ja haluan muistuttaa teitä, että sodan jälkeen lienee vain neljä vuotta, milloin maassa ei ole ollut talouskasvua, eli olisi kauheata, jos ei talouskasvua olisi. Kyllä meillä yleensä on talouskasvua sen takia, että ihmiset edelleen tekevät tässä yhteiskunnassa työtä.

Kyllä vaaleissa luvattiin parantaa huono-osaisten ja ennen kaikkea lapsiperheitten asemaa. Budjettiesitys ei kuitenkaan mitenkään merkittävällä tavalla tätä tee.

Hallituspuolueiden edustajat tulevat myöskin tekemään paljon talousarvioaloitteita, ilmeisesti vakavassa mielessä, missä te esitätte epäkohtien poistamista, ja minä toivon todella, että silloin kun asioista äänestetään, äänestetään sen puolesta, aivan niin kuin jopa ministerit ja hallituspuolueiden edustajat juoksevat kentällä ja kertovat, mitä kaikkea pitäisi muuttaa ja mitä kaikkea pitäisi tehdä. Kun oppositio tekee täällä ne esitykset, niin äänestetään vastaan.

Perintö- ja lahjaveron epäkohdista ei voi olla kukaan tietämätön. Ei yksikään edustaja voi olla tietämätön siitä, että lesket ja orvot, varsinkin silloin, kun varallisuutta on vähän, joutuvat kohtuuttoman paljon maksamaan perintöveroa. Ei tule mitään muutosta. Miksi hallitus ei ole tehnyt minkäänlaista muutosesitystä, vaikka jokainen on tietoinen näistä epäkohdista? Eli toivon todella, että ne teot olisivat puheiden mukaisia.

Mutta onneksi löytyy vaihtoehto. Aina on vaihtoehtoja, ja hallitus on myöskin oppositiolta vaatinut vaihtoehtoja. Joka vuosi kristillisdemokraatit ovat sellaisen myöskin esittäneet, niin kuin tänäkin vuonna. Me emme esitä veroasteen kiristämistä, mutta me esitämme verotuksen rakenteeseen muutoksia.

Varmasti odotatte tuota pörssiveroa ja pidätte sitä mahdottomana esityksenä. Olen niin monta kertaa kuullut nuo väitteet, että pörssi karkaa, jos pörssivero otetaan käyttöön. Kun viime vuonna tästä asiasta puhuin, niin viittasin Englantiin, jossa on 0,4 prosentin pörssivero. Nyt se on nostettu 0,5:een, ilman että pörssi olisi siitä kärsinyt. Siis viime vuonna 0,4, tänä päivänä 0,5, eli on täysin mahdollista verottaa 0,1—0,15 prosentilla, ilman että siitä syntyisi mitään vahinkoa. Kyllä jokaisen pitäisi myöskin ymmärtää, että jos vaihto on yli 200 miljardia vuodessa eli suurempi kuin Suomen koko bruttokansantuote, niin jokainen ymmärtää, että ei siinä mitään uutta tervettä rahaa pyöri, vaan sama raha pyörii jatkuvasti pörssissä, ja miksi ei voisi sitten sellaista verottaa? Tämä toisi kyllä huomattavan summan valtion kassaan.

Alkoholiverosta ministerit sanovat, että pitää nostaa. Julkisuuteen annetaan sellaisia vaatimuksia: alkoholiveroa pitää nostaa. Me olemme aivan samaa mieltä, että pitäisi nostaa, mutta me teemme myöskin esityksen ja me tulemme sen esityksen puolesta äänestämään. Enkä minä usko, että matkustajatuomiset lisääntyisivät, jos viinapullon hinta nousisi 75 sentillä tai viinipullon 30 sentillä, niin kuin me esitämme. Maksaako se 7 euroa 30 senttiä, vai 7 euroa 60 senttiä, ei suomalainen lähde Tallinnaan hakemaan 30 sentin takia viinipulloja tai viinapulloja. Tästä valtio saisi kyllä, aivan niin kuin ministerit ovat julkisuuteen esittäneet, lisää rahaa ja vähemmän kuluja sen takia, että haitat vähenisivät.

Meillä on myöskin esitys lyhytaikaisen myyntivoiton ankarammasta verotuksesta, joka toisi aika paljon lisää rahaa kassaan, ja sitten vielä tämmöinen uusi veronkevennys, joka parantaisi lapsiperheiden asemaa huomattavasti. Tietenkin lapsilisiä voitaisiin nostaa, silloin kaikki saisivat yhtä paljon, mutta meidän esityksemme lähtee siitä, että luodaan uusi, ylimääräinen ansiotulovähennys, jonka toinen huoltajista saisi tehdä ja yksinhuoltaja. Tämä koskisi niin yksinhuoltajia kuin toista huoltajaa. Tämä maksaisi noin 150 miljoonaa euroa, mutta parantaisi semmoisen tavallisen lapsiperheen asemaa noin 150 eurolla vuositasolla. Kun kuukausiansio olisi 2 000 euroa, niin veronkevennys olisi noin 150 euroa vuodessa.

Vaalien alla puhuttiin paljon elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisesta, ja edelleen monet, (Puhemies koputtaa) varsinkin keskustan edustajat, ovat sitä mieltä, että se pitäisi toteuttaa. Rahat riittäisivät myöskin siihen, ja se helpottaisi ennen kaikkea lapsiperheiden asemaa. Nelihenkisen perheen kustannukset (Puhemies koputtaa) alenisivat noin 250 eurolla.

Arvoisa herra puhemies! Varmasti olen esittänyt, että vaihtoehtoja löytyy. Kristillisdemokraattien vaihtoehto on tasapainoinen, se on sosiaalisesti oikeudenmukaisempi, ja siihen jokainen kansanedustaja saa sitten, kun budjetista äänestetään, ottaa kantaa.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen eduskunnalle antama valtion vuoden 2006 talousarvioesitys ei sisällä yllätyksiä vaan on sisällöltään lähinnä rutiininomainen. Esityksessä lähdetään siitä, että maamme talouskasvu nopeutuu, vienti vauhdittuu ja bruttokansantuote kasvaa ensi vuonna yli 3 prosenttia. Epäilemättä Suomen kansantaloudella menee ensi vuonnakin hyvin, jos kohta perussuomalaisten eduskuntaryhmä pitää esitettyjä kasvuennusteita turhan toiveikkaina. Niitä laadittaessa ei ole mielestämme riittävästi huomioitu kansainvälisiä epävarmuustekijöitä, kuten öljyn korkeaa hintaa. Vaarana kalliista öljynhinnasta on inflaatiopeikko, ei kuitenkaan entisaikojen tapainen raju inflaatio, vaan yleisen hintatason huomattava nousu.

Kärjistäen voi todeta, että euroalueen talous on lähes pysähtyneessä tilassa huolimatta historiallisen alhaalla olevasta korkotasosta. Euroalueen maiden talouskasvu on ollut suhteellisen hidasta, ja sen osuus maailman kokonaistuotannosta on laskenut jo pidemmän aikaa. Merkittävin talouskasvu maailmalla tapahtuu tällä hetkellä Aasiassa ja siellä etenkin Kiinassa ja Intiassa. Tältä suunnalta, Kaukoidästä, tulee maailmantalouden tärkein vetoapu ensi vuonnakin mitä todennäköisimmin tapahtumaan. Vaikka ensi vuosi siis näyttäytyykin kansantaloudellemme kohtalaisena, uhkaa Suomea tulevina vuosina pitkän hitaan kasvun vaara, joka tulee jäytämään hyvinvointivaltiomme perusteita, kuten ministeri Kalliomäki mielestämme sangen realistisesti evästi eduskuntaa esitellessään budjettiesityksen.

Arvoisa herra puhemies! Palkansaajien varsin laajamittaiset veronkevennykset jatkuvat tulevanakin vuonna, mutta ne eivät painotu siten, kuten me perussuomalaiset toivoisimme niiden painottuvan. Mielestämme kevennykset tulisi suunnata vielä enemmän ennen muuta kaikkein pienituloisimpien kansalaisten verorasituksen keventämiseen nostamalla verovapaan tulon ylärajaa valtionverotuksessa ja korottamalla tuntuvasti kunnallisveron perusvähennystä.

Parhaiten pienituloisten verotaakkaa kuitenkin helpotettaisiin alentamalla elintarvikkeiden ja peruspalveluiden arvonlisäveroa. Samalla heidän ostovoimansa kasvaisi, se lisäisi työllisyyttä, antaisi uskoa suomalaisille maatalousyrittäjille ja pistäisi yhteiskunnan rattaat pyörimään tiuhemmin, sillä tosiasia on, että kaikkein pienituloisimmille annettu lisäeuro palautuu heti kulutukseen lähes täysimääräisesti, kun taas hyvätuloisen osalta palautumisprosentti on minimaalista. Hyvätuloisilla lisäeurot tahtovat herkästi siirtyä säästöihin ja sijoituksiin eivätkä hyödyttämään kotimarkkinoita, kuten pienituloisilla eläkeläisillä, sotiemme veteraaneilla ja kotirintamanaisilla, opiskelijoilla, työttömillä ja lapsiperheillä.

Paljon mainostettuun köyhyyspakettiin sisältyy eräs myönteinen parannus, josta olemme valmiit antamaan hallitukselle tunnustusta ja josta sitä paitsi on ollut vireillä myös perussuomalaisten eduskuntaryhmän tekemä lakialoite, nimittäin toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuun poistaminen. Se on hyvä asia vähempiosaisten kannalta, vaikkakin poistaminen tapahtuu vasta syksyllä 2006. Kansaneläkkeeseen niin ikään ensi syksynä tulossa oleva 5 euron tasokorotus on positiivinen asia periaatteessa. Pidämme suuntaa oikeana, mutta ottaen huomioon sen, mitä päähallituspuolueet lupasivat nykyisen ministeri Hyssälän johdolla viime vaalien alla, tuntuu tämä 5 euron korotus suoranaiselta pilkanteolta, kun ottaa toisaalta huomioon esimerkiksi sähkön, polttoaineiden ja erilaisten palvelumaksujen korotukset. 5 euroa ei kata edes osaksikaan näitä. Lisäksi on muistettava, että meillä on edelleen voimassa epäsosiaalinen taitettu indeksi. Varallisuusverosta luopuminen on puolestaan perussuomalaisten mielestä räikeän epäsosiaalinen temppu, joka palvelee ainoastaan maamme todella raharikkaita kansalaisia.

Arvoisa puhemies! Työttömyys on edelleen suuri ongelma maassamme. Hallitus luottaa perinteisiin kortistokosmeettisiin keinoihin odottaen ilmeisesti ongelman korjaantuvan vähitellen talouskasvun seurauksena itsestään suurten ikäluokkien työmarkkinoilta poistumisen seurauksena eikä näytä ryhtyvän mihinkään merkittäviin työvoimapoliittisiin uudistuksiin kokonaistilanteen muuttamiseksi. Näyttää jopa siltä, että hallitus on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.

Hieman parantuneesta työllisyysasteesta huolimatta tyytyväisyyteen ei mielestämme ole aihetta. Työttömyys on käsittämättömän korkealla. Se tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja on yksilön kannalta onnetonta. Sitä paitsi, vaikka työpaikkojen määrä on noussut, pysyy työttömyysaste silti korkealla. Tämä niin sanottu kohtaanto-ongelma vaatii ratkaisua. Perussuomalaisten mielestä työllisyyttä voitaisiin parantaa kansalaisten ostovoimaa lisäämällä ja palvelualaa kehittämällä, kuten edellä esitin, sekä harkitsemalla todella ruuan lisäksi myös peruspalvelujen arvonlisäveron alentamista.

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarvioesitys ei sisällä juuri mitään parannuksia sotiemme veteraanien ja kotirintamanaisten etuuksiin. Vaikka veteraanien poistuma onkin suuri, tarvitsevat he yhä enemmän rahaa kuntoutukseen ja asuntojen korjaamiseen. Oikeastaan ainoa esityksestä löytämämme positiivinen asia on sotilasvammalakiin esitettävä muutos siten, että 25 prosentin haitta-asteen omaaville sotainvalideille myönnettäisiin oikeus valtion korvaamaan jaksottaiseen laitoshoitoon. Perussuomalaisten mielestä on käsittämätöntä, että veteraanien kuntoutukseen osoitettuja määrärahoja ollaan jopa laskemassa 5,5 miljoonalla eurolla kuluvan vuoden talousarvioon nähden. Mielestämme veteraanien kuntoutusmäärärahat olisi tullut säilyttää vähintäänkin entisellään.

Toivomme, että eduskunnassa löytyy riittävä yksimielisyys yli puoluerajojen korjata veteraaniasioihin liittyvät epäkohdat. Lupauksia on jo annettu riittävästi. On muistettava, että tämän itsenäisyyttämme puolustaneen ja hyvinvointimme rakentaneen väestöryhmän keski-ikä on noin 84 vuotta. Pian etuuksien parantaminen on myöhäistä, jos tarkoitus on, että he itse pääsisivät niistä nauttimaan. Meille epäilemättä sanotaan, että rahaa ei ole. Mutta sitten kun puhutaan kehitysavun nostamisesta tai pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminnan aiheuttamista menoista tai EU:n paisuvasta nettopakkojäsenmaksusta unohtamatta EU:n puheenjohtajakauden hulppeita kustannuksia, tuntuu rahaa yhtäkkiä näihin tavallista kansalaista ei lainkaan hyödyttäviin rahareikiin riittävän. Perussuomalaiset eivät voi lainkaan ymmärtää, että Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnetään maksuhelpotuksen rahoitukseen suomalaisten veronmaksajien rahoja 143 miljoonaa euroa, siis lähes miljardi tapettua markkaa. Rahaa Suomella siis on, se tunnustettakoon ... (Ed. Pulliainen: Pitäähän köyhiä auttaa!) — Köyhiä pitää auttaa, ed. Pulliainen. — Rahaa Suomella siis on, se tunnustettakoon, mutta kyse onkin siitä, mihin haluamme sen kohdistaa. Miksi emme osaa asettaa omaa kansaamme tai edes sen kunniakansalaisia, sotiemme veteraaneja ja kotirintamanaisia, etusijalle?

Arvoisa herra puhemies! Veteraanien kohtelun ohella perussuomalaisten eduskuntaryhmä ilmaisee hämmästyksensä budjettiriihen yhteydessä julkisuudessa olleesta, farssin piirteitäkin saaneesta tiemäärärahataistelusta. Voi sanoa, että siltarummut ovat kumisseet ja lehmänkauppoja on tehty 1970-luvun malliin, kun liikennehankkeita on runnattu. Vastustamme sitä epätasa-arvoisuutta, että teitä saavat ne paikkakunnat, joilla on varaa antaa korotonta lainaa valtiolle. Toisaalta taas rahaa ei anneta listalla olleisiin hyvin perusteltuihin hankkeisiin, joiden suunnitelmat ovat sitä paitsi vaarassa vanhentua, kuten muun muassa Sepänkylän ohitustie Pohjanmaalla. On täysin käsittämätöntä, että perustienpidon osalta määrärahoja ollaan jopa vähentämässä. Tämä tulee merkitsemään merkittävälle osalle maamme tiestöstä, eli maanteille ja paikallisteille, yhä piteneviä kelirikkokausia sekä liikenneturvallisuuden heikkenemistä entisestään. Samalla se johtaa siihen, etteivät yritykset voi eivätkä halua hakeutua sellaisille alueille, joilla ei ole ympäri vuoden liikennekelpoisessa kunnossa olevaa tiestöä. Lisäksi hoitamaton kansallisomaisuus tuhoutuu, mikä on samaa kuin velan otto.

Haluaako hallitus tietoisesti vaikeuttaa syrjäisemmillä seuduilla asuvien kansalaisten elämää entisestään? Verot kyllä peritään kaikilta kansalaisilta vaikka pitkospuita pitkin, mutta vastinetta maksetuille veroeuroille ei anneta yhtäläisesti. Tämä on perustuslain tasavertaisuushengenkin vastaista. Valittu toimintalinja on outoa aluepolitiikkaa, maaseudun autioittamisen kiihdyttämistä ja vastoin valtioneuvoston omiakin hyväksymiä periaatteita. On muistettava, että 68 prosenttia tavara- ja 96 prosenttia henkilökuljetussuoritteista hoidetaan maanteitse.

Perustienpidon ohella hallituksen syrjivä asenne haja-asutusalueita kohtaan ilmenee myös yksityisteiden kunnossapitoon ja parantamiseen varattujen määrärahojen vähentämisestä kuluvaan vuoteen verrattuna. Tällä menettelyllä vaikeutetaan etenkin maa- ja metsätalousyrittäjien mahdollisuuksia harjoittaa ammattiaan. Keskustavetoisella Vanhasen hallituksella on selvästikin vaikeuksia ymmärtää maaseudun tiestö- ja muita ongelmia, kuten myöskin kuntien kurjaa taloustilannetta.

Arvoisa herra puhemies! Vielä lyhyesti muutamasta budjettiesitykseen liittyvästä asiakokonaisuudesta. Turvallisuus on yhteinen asiamme. Myönteistä on, että poliisitoimen määrärahoja hieman nostetaan, mutta valitettavasti näillä määrärahoilla ei edelleenkään pystytä turvaamaan haja-asutusalueiden turvallisuutta. Poliisin näkyvyys tulee edelleen heikkenemään, eikä hälytysten jälkeinen odotusaika tule ainakaan lyhenemään Väli- ja Pohjois-Suomessa. Poliisin kokonaiskustannukset euroa per asukas ovat laskeneet kuin lehmän häntä eli ovat miinus 95 euroa ensi vuonna.

On myös helppo todeta, että syyttäjälaitokselle varatut määrärahat eivät tule riittämään. Perusteluissa mainitut syyttäjälaitoksen kehittämistoimet ovat käsityksemme mukaan vastoin eduskunnan hyväksymiä periaatteita. Kansalaisten oikeusturvan kannalta on tärkeää, että tehdyt rikokset tutkitaan ja tuomiot annetaan ripeästi; juuri tästä asiastahan Suomi sai äskettäin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta langettavan päätöksen, kun eräässä tapauksessa syyteharkinta oli venynyt kohtuuttoman pitkäksi.

Arvoisa puhemies! Työsuhdematkalipusta ja omaishoitajien alimman hoitopalkkion sekä kotitalousvähennyksen enimmäisrajan nostamisesta hallitus toki ansaitsee mielestämme tunnustuksen. Kotitalousvähennys on saanut vasemmiston piikayhteiskuntapelottelusta huolimatta kansalaisten suosion. Palveluyritysten kannalta se on osoittautunut hyväksi työllistämiskeinoksi, ja se ehkäisee omalta osaltaan harmaata taloutta.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi toivon, että erityisesti hallituspuolueiden eduskuntaryhmät opposition tuella pystyvät valiokuntakäsittelyssä saamaan budjettiin kansalaisten perustuslainkin takaamia perusoikeuksia ja palveluja parantavia muutoksia yhteisen isänmaamme hyväksi.

Pääministeri  Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Kiitos näistä kaikista ryhmäpuheenvuoroista! Niissä opposition osalta oli kyllä jo vaalitunnelmaa tarpeettoman paljon. Vaaleihin on puolitoista vuotta vielä aikaa, ja kannattaa keskittyä siihen, mikä on meidän tehtävämme tällä hetkellä.

Tätä Suomen talouden asemaa voisi kuvata aika hyvin niin, että me olemme keskieurooppalaisen talouden apatian ja toisaalta Aasian, Venäjän ja Pohjois-Amerikan talouskasvun välimaastossa. Meidän pitää tietysti valita, kummalla puolella tässä talouskehityksessä haluamme olla, ja tehtävämme on luonnollisesti pyrkiä vahvasti pysymään kasvun puolella. Keski-Euroopan esimerkki ei houkuttele, mutta se on hyvin lähellä. Tämän saavuttamiseksi tietysti tarvitaan hyvin paljon toimia. Toisaalta meidän vastuullamme ovat ne toimet, joita teknologisen kehittämistyön, osaamisen kehittämisen, innovaatioiden aikaansaamisen, viennin vahvistamisen osalla on tehtävissä niin, että saamme taloudellisesta globalisaatiosta enemmän irti myös Suomelle. Tätä työtä tehdään ja tässä on aika hyviä tuloksia saatu, kun tarkastellaan Suomen viennin kehitystä.

Toisaalta, ja siihenkin eduskunta ja hallitus voivat vaikuttaa, me voimme tehdä myös hyvin paljon talouskasvun eteen siinä, millä tavalla kotimarkkinamme toimivat ja kotimarkkinamme uskovat tulevaisuuteen. Juuri tällä hetkellä Keski-Euroopassa, meidän tärkeimmällä markkina-alueellamme, Saksan vaalituloksen johdosta on olemassa selvästikin poliittisesti epävarma tilanne. Kun sen yhdistää toisaalta kansainvälisten energiahintojen melko korkeaan tasoon, on olemassa riskejä siitä, että syntyy sellaisia psykologisia reaktioita, joita emme odota. Siksi erityisesti näissä oloissa tämän budjetin eduskuntakäsittelyä leimaa se, että meidän on kannettava huolta siitä, että teemme kotityömme täällä mahdollisimman hyvin, kannamme huolta kurinalaisuudesta budjettia tehdessämme, kohdistamme toimemme, mitä budjetilla teemme, erityisesti osaamisen vahvistamiseen, yrittäjyyden, työllisyyden ja myös sosiaalisen eheyden lisäämiseen. Nämä ovat niitä toimia, joilla vahvistetaan sekä kotitalouksien että yritysten luottamusta tulevaisuuteen, joka luottamus on viimeisten vuosien ajan ollut korkealla tasolla ja on pitkälti ollut selitys siihen, että me olemme pystyneet kasvumme pitämään noin 3 prosenttiyksikön tasolla erotuksena Keski-Euroopan prosentin tasosta. Ero on ollut siinä, että meillä ovat suomalaiset luottaneet siihen, että asiat ovat hallussa, niitä hoidetaan hyvin ja Suomessa kannattaa tehdä työtä ja elää. Ihmiset luottavat tulevaisuuteensa, ja silloin myös raha kiertää.

Nyt tänä syksynä sillä tavalla, jolla myös eduskunta käsittelee budjettia, vastataan siihen toimintatilanteeseen, joka Keski-Euroopasta meille tulee. Sen tähden oma viestini tässä budjettikeskustelussa on se, että meidän pitää toimia ja huolehtia kurinalaisuudesta budjetissa, että kehykset pitävät, ja kohdistamme ne toimet osaamiseen, yrittäjyyteen, työllistämiseen, sosiaalisen eheyden lisäämiseen.

Tänään julkistetut tuoreimmat työllisyysluvut osoittavat sen, että olemme oikealla tiellä. Olemme saaneet myönteisiä tuloksia aikaan, työllisyys paranee, työttömyys alenee. Olemme päässeet irti siitä, voi sanoa, apatiasta, joka Keski-Euroopassa vallitsee. Kun kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttänyt ed. Katainen totesi, että hallitus on jättänyt budjetin yhteydessä käyttämättä mahdollisuudet uusiin työllisyysavauksiin, ei se pidä paikkaansa. Budjettiin kootaan ne päätökset konkreettisiksi päätöksiksi, joita vuoden aikana on valmisteltu. (Ed. Zyskowicz: Lukekaa tarkemmin!) Nyt on aika niistä päättää, ja siksi budjetissa ne on tehty. Ne on huolella valmistettu, ja ne ovat tänä syksynä ratkaistavissa. (Ed. Zyskowiczin välihuuto) — Kaivakaa sieltä budjettikirjan lopusta taloudellinen katsaus, ja sen sivulta 42 löytyy hyvä kaavakuva, joka oikeastaan kertoo viimeisten vuosien työllisyyskehityksen anatomian. Sen oikeastaan tärkein kertoma on se, että silloin kun kokoomus oli hallituksessa ja myös vasemmistoliitto, näyttää siltä, että te jätitte viimeisten kolmen vuoden aikana päätöksiä tekemättä. Se heijastuu siinä, että työllisyyskehitys tasaantui ja kääntyi lopulta alamäkeen, joka heijastui pitkälle vielä myös meidän hallituksemme alkutaipaleelle. Nyt tämä suunta on saatu kääntymään ylöspäin, ja tämänkin päivän työllisyysluvut ovat tässä suhteessa oikean suuntaisia. Meidän on toimittava siten, että perusluottamus jatkuu, että tämä suunta voisi jatkua.

Me olemme tottuneet tässä eduskunnassa väittelemään siitä, kuka mitäkin ennen vaaleja sanoi, mitä vaalien jälkeen. (Ed. Jaakonsaari: Se on aika tärkeää!) — Se on tärkeää, että vertailua tehdään. — Kokoomus asettui kannattamaan hallituksen esitystä kotitalousvähennyksen lisäämisestä. Hyvä näin. Minusta se onkin vähintä, mitä voitte tehdä. Te omassa kuuden kohdan vaaliohjelmassanne esititte kotitalousvähennyksen korottamista, muistaakseni, oliko se nyt 350 eurolla? Oliko se näin, ed. Zyskowicz? Anteeksi, oliko se korotusesitys 350 euroa kuukaudessa? (Ed. Kuosmanen: 350 miljoonaa!) — Ei, vaan kuukaudessa. No, se oli se 350 euroa kuukaudessa. Hallitus korottaa sitä 1 150 eurolla kuukaudessa. — Samoin teidän kuuden kohdan ohjelmanne vaaleissa oli niin vaatimaton, koski se sitten tulonsiirtojen nostamista, hyvinvointipalvelujen parantamista, että yksinkertaisesti sillä ohjelmalla me emme olisi vastanneet niihin haasteisiin, joita Suomella on, ei myöskään osaamisen eikä teknologian kehittämisen osalta. Minä luulen, että yksi syy, minkä takia te oppositiossa nyt olette arvostelemassa hallitusta, johtuu siitä, että teidän ohjelmanne, jolla te olisitte hakeneet vastausta tämän vaalikauden tarpeisiin, oli kerta kaikkiaan riittämätön. (Välihuutoja — Puhemies koputtaa)

Vuoden 2006 budjettiesitys on lievästi alijäämäinen. Voidaan sanoa, että se on tietoisesti myös lievästi elvyttävä. Sekin on harkintaan perustuva tulos. Suomi tarvitsee tälläkin hetkellä lievästi elvyttävää budjettia pysyäksemme irti Keski-Euroopan apatiasta, ylläpitääksemme kotimarkkinoihin uskomista ja kotimarkkinoiden kasvua, ja siltäkin perustalta tämä lievä alijäämä on perusteltu. Siitä ei kannata suomalaisten huolestua.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Viime perjantaina budjetin esittelypuheenvuorossani povasin, että vanhalla rutinalla ja käsittelykaavalla saamme täällä aikaan sähäkän riidan mutta menetämme sen punaisen langan, jota käsittelyssä tarvitaan. Arvelin, että kansalaiset eivät kuitenkaan tätä meiltä odota. Korostin, että olisi keskustelussa hyvä punnita tämän maan vahvuuksia, heikkouksia ja sitten tulevaisuuden haasteita ja arvioida, miten hallituksen budjettiesitys vastaa näihin haasteisiin. Nyt kuunneltuani ryhmäpuheenvuorot voin kuitenkin kiitollisena panna merkille sen, että ihan tuuleen en perjantaina huutanut. Tässä on ollut oikeata otetta ja viritystä. Toki sellaisen mullistavan havainnon jouduin tekemään, että oppositio on ollut huomattavasti kriittisempi hallituksen budjettiesitykseen nähden kuin hallitusryhmät. Vasemmistoliitto on jopa äärimmäisen kriittinen, mikä on mielenkiintoista, koska silloin te olette kriittisiä sitä linjaa kohtaan, jota itse olitte puolustamassa viime hallituksessa.

Mutta kaikki ei ole sanottu, ja minusta yksi tärkeä ulottuvuus ainakin puuttui lähes tyystin tästä keskustelukierroksesta tässä vaiheessa, ja se on se, miten Suomi on riippuvainen kansainvälisestä kehityksestä. Otan ajankohtaisimman esimerkin, Saksan vaalituloksen ja Suomen. Välitön reaktiohan on ollut se, että euron arvo on laskenut, pörssikurssit ovat notkahtaneet — vaikea sanoa, kuinka kauan kestää, mutta näin on tapahtunut — ja on kysyttävä, miksi tämä on sitten noteerattava meillä täällä Suomessa. Vastaus on tietenkin hyvin selkeä ja yksinkertainen. Meillä on sama valuutta, Suomen valuutta on euro. Suomen tärkein viiteryhmä Euroopan unionissa on euroalue. Se on siis EU:n ydintä Suomen kannalta. Tämä on tässä tilanteessa erityisen tarkkaan muistettava. Saksan vaalituloksen analysointi on tietenkin vaiheessa, jossa jää paljon enemmän kysymyksiä kuin on vastauksia annettavissa. Varmaa juuri nyt on vain se, että epävarmuus tulee vallitsemaan jonkin aikaa, ja se on myrkkyä EU:n taloudelle, sitä kautta myöskin ongelma Suomen taloudelle.

Saksan tulevasta hallitusratkaisusta riippumatta voin mielestäni ennakoida, että tästä eteenpäin saksalaisuus korostuu Saksan, EU:n ja Euroopan politiikassa myös globaalilla tasolla ja että muutos on tapahtunut asteittain Saksojen yhdistyttyä. Saksa ei entiseen, tuohon takavuosien tapaan ole valmis ostamaan saksalaisella rahalla laajentuneen ja vielä laajentuvan unionin yhtenäisyyttä, mutta yhtenäisyyttä unioni kuitenkin tarvitsee. Se tarvitsee moottorin, ja moottori on siellä, missä yhteiset edut helpoimmin ja selkeimmin käsitettävissä ollen löytävät yhteisen kiintopisteen, ankkurin, ja se ankkuri on raha, yhteisvaluutta-alue, euroalue. Siellä mukana olevilla mailla on kouriintuntuva kannustin yhteistyöhön. Mielestäni Suomen EU-politiikan keskeisen painopisteen tulee olla euroalueen suunnassa, koska sinne suuntaavat muutkin mielenkiintonsa. Kannattaa miettiä tässäkin salissa muun muassa Vakaus- ja kasvusopimuksen tulevaisuutta, sen mahdollisuuksia, jotka minusta kyllä ovat paljon paremmat kuin julkisuudessa on yritetty väittää.

Sitten, puhemies, pari kolme kommenttia ryhmäpuheenvuoroihin: Pääministeri jo viittasi kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroon. Minä viittaan kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron siihen palautteeseen, että hallitus olisi noudattamassa kokoomuksen vero-ohjelmaa. (Ed. Zyskowicz: Sehän pitää paikkansa!) Kokoomuksen vero-ohjelma tarkoitti sitä ja tarkoittaa ilmeisesti jatkossakin sitä, että he sanovat sopimusyhteiskunnalle "ei". (Välihuutoja) Te halusitte erottaa työn verotuksen keventämisen ja tuloratkaisun etsimisen toisistaan. Se oli kokoomuksen vankka kanta. Se oli teidän veropoliittinen ohjelmanne. Mitä siitä sitten olisi seurannut? Siitä olisi syntynyt veronkevennyksiä, mutta ei tupoa, ja sen jälkeen edessä olisi ollut epävarmuuden aika, luottamuspula kansalaisten keskuudessa, markkinoilla, koko tässä vaativassa mekanismissa, talouden ja työllisyyden kasvun edellytysten pohjan rapautuminen. Siinä on kokoomuksen vero-ohjelma. Se eroaa 180 astetta hallituksen ohjelmasta.

Tätä taustaa vasten on minusta myöskin todella hämmästyttävää se kritiikki, missä hallituksen budjetin velkaantumiskehitykseen kokoomuksessa kiinnitetään huomiota. Tuo teidän vero-ohjelmanne olisi vienyt meidät todella suureen, syvään velkaantumiskehitykseen (Välihuutoja — Naurua) rajoittamalla kasvua, syömällä budjetin tulopuolta samaan aikaan. Eli minusta ei ole mitään tolkkua tässä teidän palautteessanne. Riskinotto kasvun hyväksi on ollut hallituksenkin puolella politiikka, mutta hallitun riskin otto. Te olisitte ottaneet riskin, jolla passiivinen politiikka olisi aiheuttanut vielä suuremman riskin. Velka sitä paitsi, toisin kuin te väitätte, on alentumassa suhteessa bkt:hen. Mehän pääsemme nyt alle 40 prosentin ensi vuoden budjettiennusteen mukaan.

Plussan annan kokoomukselle kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevasta kommentistanne. Toki pitää kysyä, onko nyt Tanskan-malli sitten se oikea malli. Minusta pitää etsiä Suomen-malli, jota peilataan sitten muitten maitten tilannetta vasten.

Ed. Siimeksen puheenvuoro oli minusta erittäin laadukas, perinteinen oppositiopuheenvuoro. Havaitsin ja vähän innostuinkin tästä havainnostani, että harmaasta persoonastani on ehtinyt tulemaan niin raskas, painava taakka vasemmistoliitolle, että se pitää jokaisen puheenvuoron jokaisessa kappaleessa tuoda esiin. Mutta niin kuin sanoin, siinä oli linjakkuutta. Huomasin, että perjantaipuheenvuoroni oli kyllä luettu vasemmistoliitossa ja pyritty hakemaan sitten niitä painopisteitä, ja kiitos siitä, että kun minä sanoin esimerkkejä painopistealueista, kerroitte niitä lisää, mikä on ihan oikein. Ilmastopolitiikka, energia- ja ilmastopolitiikka on sitä. Siitä on kylläkin tulossa aivan lähiaikoina hallituksen selonteko, ja pääsemme ruotimaan tuota teidän mielestänne, niin kuin minunkin mielestäni, tärkeätä aluetta perusteellisesti.

Varallisuusveroon voimme palata varmaan keskustelussa, koska nyt aika loppuu. Se aihe on hyvä käydä silloin, kun se tulee esityksenä eduskunnan käsittelyyn, kunnolla lävitse. Se on mielenkiintoinen aihe ja myöskin sen liittyminen tupoprosessiin, josta voidaan kyllä nytkin vielä jatkossa tänään keskustella.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri, te totesitte, että kokoomus jätti hallituksessa tekemättä jotakin ja sen takia tämä hallitus on ongelmissa. Kuten aivan hyvin muistatte, Suomi oli Euroopan vahvin talous silloin, kun hallitus vaihtui. Nyt Suomen julkinen talous on hiipumassa toiseksi nopeinta vauhtia euroalueella. Kun te väititte, että kokoomus ei tehnyt uudistuksia, niin katsotaanpa, mitä uudistuksia te ajoitte tai vastustitte. Te vastustitte Suomen Emu-jäsenyyttä, te vastustitte Suomen ydinvoimaratkaisua, te vastustitte eläkeuudistusta, te vastustitte palkansaajien ostovoimaa ja työllisyyttä edistäviä veronkevennyksiä.

Herra pääministeri, nämä olivat niitä rakenteellisia uudistuksia, joita kokoomus oli ajamassa viime vaalikaudella hallituksessa, joka tarjosi teille hyvät lähtökohdat. Valitettavasti tasapaino on heikentymässä toiseksi nopeinta vauhtia Euroopassa.

Luova, kannustava ja välittävä Suomi tarvitsee painopistevalintoja, herra pääministeri. Ne ovat yrittäjänä toimimisen kynnyksen, työllistämiskynnyksen madaltamista ja toisaalta (Puhemies koputtaa) panostuksia perusopetukseen ja perustutkimukseen.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä puheenvuoroni menee nyt kovin Suomi-rock-painotteiseksi.

Ensin kyllä ed. Kataiselle täytyy sanoa, että Jyrki, Jyrki, älä tyrki, tee joskus miehen työ, eli ei nyt ihan pitäisi oppositiopolitiikkaakaan tämmöiseksi naljailuksi vetää, jos hallitukselta odotetaan asiallista käytöstä.

Pääministerille oikeastaan sen verran, että näytitte puheenvuorossanne nostavan sotaa apatiaa vastaan, mikä oli muotia joskus, kun olin nuori. Tästä tietysti onnittelen. Mutta kysyisin teiltä nyt kuitenkin sitä, että kun mainostatte tätä kuluttajien ja ylipäätänsä suomalaisten kovaa luottamusta tulevaisuuteen, niin mistä teidän mielestänne sitten Suomessa käynnissä oleva sitkeä investointilama johtuu. En usko, että työllisyyskehitystä lopullisesti voidaan kunnialla ratkaista, ellei investointilamaan voida puuttua. Miksi teidän hallituksenne talouspoliittiset kannustimet ovat tässä keskeisessä kysymyksessä olleet niin väärät, että investointien virta on kyllä suuri, mutta pääosin sinne apaattiseen Keski-Eurooppaan päin ja Suomen rajojen ulkopuolelle? Mitä lääkkeitä hallituksellanne tähän kysymykseen on?

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustan vihreää, rakentavaa oppositiopolitiikkaa, ja sen takia kai meitä ei ole haukuttukaan tänään paljon yhtään. En kaivele nyt menneitä vaan haluan keskittyä vaan pieniin, konkreettisiin asioihin, joita voi tehdä hallituksessa. Me haluamme kannustaa teitä. Siksi haluamme tietää, mitä aiotte tehdä köyhille lapsiperheille, mitä konkretiaa.

Toiseksi, keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja ed. Kalli toi hyvin esiin bioenergian ja ministeri Hannes Manninen on puhunut paljon siitä nyt julkisuudessa, että maalämpöön ja pellettiin siirtymiseen tullaan investointitukea antamaan myös pientaloille. Haluaisin tietää, milloin tämä tapahtuu, miten tehdään oikeasti päätöksiä, jotka johtavat siihen, että ihminen, joka omistaa nyt öljylämmitteisen talon tai sähkölämmitteisen talon, saa sen porkkanan siihen, että hän vaihtaa maalämpöön tai pellettiin esimerkiksi.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraatit pitivät Lipposen hallituksen talouspolitiikkaa periaatteessa oikeana, kristillisdemokraatit pitävät nykyisen hallituksen talouspolitiikkaa periaatteessa oikeana, eli ei siitä ole kysymys. Minä luulen, että koko suuri sali on samaa mieltä, ja kyllä kolmikannastakin ollaan aika pitkälle samaa mieltä, eli valtiovarainministerin ei kannata moittia oppositiota siitä, että sillä olisi toisenlainen käsitys tästä. Mutta mistä meillä on toisenlainen käsitys, niin siitä, miten tämä kakku jaetaan. Kun teille kerroin sen, minkä te todennäköisesti jo tiesitte, että 20 prosentin kasvun tuloksena kaikkein pienimmän ryhmän tulotaso on noussut vain 1,1 prosentilla ja siinä toisessa päässä 44,1:llä, (Puhemies: Minuutti!) tämä on täysin ristiriidassa pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mallin kanssa, ja jos tämä linja jatkuu, silloin käy (Puhemies koputtaa) niin kuin ed. Viitanen totesi.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Onhan tietysti hyvä, että pääministeri huolehtii yleisellä tasolla talouden kasvusta ja siitä, että menee hyvin, mutta kyllä siinä samassa yhteydessä minun mielestäni pitäisi muistaa ja kantaa huolta siitä, minkä ed. Bjarne Kallis täällä äsken otti esiin, että meillä on köyhyysrajan alapuolella eläviä ihmisiä useampi satatuhatta. Jo pelkästään pelkän kansaneläkkeen varassa on yli 80 000 vanhusta, ja heidän toimeentulonsa on hyvin tiukalla. Nyt vielä säästösyistä ilmeisesti eri tukimuotoja ollaan kiristämässä käytännön tasolla, eli kun sama henkilö hakee uudelleen jotakin tukea, niin sitä ei myönnetäkään, vaikka lainsäädäntö on sama. Minun mielestäni hallituksen pitäisi ottaa huomioon myös vaikeuksissa olevat ihmiset ja uhrata joitakin ajatuksia myös siihen suuntaan.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreiden ryhmäpuheenvuoron käyttäjälle haluan todeta, että uskon, että ministeri Pekkarinen tuo tänne ilmastopoliittisen selonteon yhteydessä laajan valikoiman vastauksia siihen kysymykseen, joka täällä on esitetty, ja toivon koko hallitukselta tietenkin sitoutumista siihen ja toivon sitten, että koko oppositio aikanaan on tukemassa niitä esityksiä, joita ministeri Pekkarinen tänne yhdessä hallituksen kanssa on tuomassa.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäjä puheenjohtaja Katainen oli huolestunut budjetin alijäämästä ja esitti paremman työllisyyden avaimia. Totean kuitenkin, että hallitus esimerkiksi tämän matalapalkkatuen kohdentamisella täsmällisesti tiettyyn kohtaan saa aikaan paljon enemmän dynamiikkaa kuin kokoomuksen varjobudjetti, jossa tuki jaetaan laajalle joukolle, jossa vaikuttavuus on hyvin pientä.

Edelleen totean, että toiset puhuvat, toiset tekevät. (Puhemies koputtaa) Kokoomus aikanaan hallitus ... (Puhemies: Minuutti!) — palataan myöhemmin.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä voinkin jatkaa tästä. Nimittäin oi niitä aikoja, oi niitä aikoja, tekisi minunkin mieleni sanoa kokoomukselle, ja ne ajat, mihin viittaan, ovat ministeri Niinistön aikoja. Silloin nimittäin, vaikka Niinistö oli tiukka, saattoi olla selkeästi joko eri mieltä tai samaa mieltä kokoomuksen linjan kanssa. Nyt kokoomuksen linja on härdelli. Minä toistan: Te samaan aikaan moititte alijäämää ja samaan aikaan tämän alijäämän päälle te esitätte kattamattomana lisää 600 miljoonaa euroa, ilman katetta. Te sanotte, että te uskotte, te uskotte, että työllisyys ja elinkeinoelämän vaikutukset kattavat tämän, mutta minä haluan teille, arvoisa puheenjohtaja Katainen, sanoa, että budjetissa ei kerta kaikkiaan ole momenttia nimeltä "usko".

Puhemies! Ed. Kallikselle totean, että niinpä niin, tämä tuloerojen kasvu on pitkällistä kvartaalikapitalismia, ja voin teille yhden totuuden sanoa: olen aivan varma, että tuloerot tänä päivänä olisivat vielä suuremmat suomalaisessa yhteiskunnassa, ellemme eläisi sosialidemokraattien rakentamassa hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa yhteiskuntamallina (Puhemies: Minuutti!) tuloerot tasaantuvat sosiaaliturvalla ja julkisilla palveluilla, eli tämä hyvinvointiyhteiskunnan malli on todella tärkeä tämän päivän maailmanmenossa.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sen olen pistänyt merkille, että tämän hallituksen budjetissa ei ole uskoa. Jos tämä sama ajattelutapa olisi ollut vallalla silloin, kun Suomi oli ennennäkemättömän syvässä lamassa, jolloin ministerit Viinanen ja Aho esimerkiksi uskoivat siihen, että investoimalla tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja alentamalla yritysten verotusta Suomi pystyy nousemaan korkean teknologian, korkean työllisyyden maaksi, niin tällä maalla ei olisi ollut tulevaisuutta. He uskoivat. Tähän ei ollut minkäännäköistä näyttöä mistään päin maailmaa. He uskoivat. He tekivät Suomelle tulevaisuuden. Tässä budjetissa ei ole sitä uskoa eikä ole tulevaisuutta.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitaselle sosialidemokraattien hallinnan ihanuudesta haluaisin todeta, että ei se riitä tänä päivänä, että sanotaan, että on rakennettu hyvinvointivaltio, kun kerran on faktaa faktan päälle siitä, että meillä on selkeästi sellaisia ryhmiä, joiden huono-osaisuus on vain lisääntynyt, on lisääntynyt vuosikausia, ja nytkään, kun olisi mahdollisuus, kun on käyty köyhyyskeskustelua, kun on tehty köyhyyspaketti, näiden ryhmien asemaan ei puututa. Yksinhuoltajat tästä ovat yksi ryhmä. Samaan aikaan kun hallitus on alentanut veroja yhteensä 3 miljardilla eurolla ja tästä on saatu 13 000 uutta työpaikkaa — siinä on yhden työpaikan hinta ollut aika kallis — ei edes tehdä pieniä satsauksia siihen, että tasoitettaisiin niitä tuloeroja, jotka selkeästi ovat nähtävissä. Esimerkiksi yksinhuoltajien kohdalla heidän reaaliansionsa ovat laskeneet.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kvartaalikapitalismi on selvästi asia, jota vastaan tai jonka synnyttämiä ongelmia vastaan pitää toimia. Mutta yksi asia, mistä me tietysti kaikki yhdessä olemme vastuussa, on se, että emme tee omasta politiikastamme kvartaalipolitiikkaa, sellaista politiikkaa, että meillä on aina yksi iskulause kerrallaan, josta täällä puolesta ja vastaan väitellään, ja sen keskustelun jälkeen siirrytään sujuvasti toiseen, ilman että tehdään oikeita, pitkäjänteisiä ja analyyttisiä johtopäätöksiä siitä, miten yhteiskunnallisia ongelmia pitää hoitaa.

Mielestäni on ongelmallista, että hallituksen poikkihallinnollisissa politiikkaohjelmissa ei ole köyhyyden vähentämiseen pyrkivää politiikkaohjelmaa. Jos köyhyyteen halutaan vaikuttaa, jos tuloeroja halutaan kaventaa, se täytyy tehdä eri hallinnonalojen hyvällä, pitkäjänteisellä yhteistyöllä, joka ehdottomasti ulottuu yli yhden budjettivuoden ja mahdollisesti jopa yli yhden vaalikauden. Peräänkuuluttaisin sitoutuvaa keskustelua nimenomaan tämän tyyppisestä lähestymistavasta yhteiskunnallisiin ongelmiin (Puhemies koputtaa) ja ratkaisujen etsimiseen.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olen melko vakuuttunut siitä, että tuloerot ovat ensi vuonna suuremmat kuin tänä päivänä, ja se johtuu tästä budjetista. Tämä budjetti ei kavenna tuloeroja. Siinä toisessa päässä kasvaa enemmän kuin toisessa päässä. Mutta jos te haluatte, jos te haluatte, ja kun te puhutte niin paljon kvartaalikapitalismista, niin minkä takia te ette ... Siis kvartaalikapitalismia ruokkivat pörssikurssit, sitä te ette voi kieltää, ei millään, pörssikurssit ruokkivat kvartaalikapitalismia ja pörssikurssit saadaan kyllä ... Ei valtiovarainministerin tarvitse pelätä eikä itkeä sitä, että ne Saksassa laskivat eilen; ne saattavat tänään nousta. Siellä pyörii se sama raha.

Jos kvartaalikapitalismiin todella halutaan puuttua, niin silloin yksi keino on kyllä ruveta pikkasen, edes pikkasen, verottamaan sitä kaupankäyntiä, jota sanon keinotteluksi pörssissä.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokratia on kansainvälinen liike, ja se on hienoa, että kansainvälisesti juuri sosialidemokratia haluaa puuttua näihin ongelmiin ja pistää markkinavoimille suitsia. Se on ainoa mahdollisuus tämän päivän yhteiskunnassa. (Välihuutoja)

Minä haluan teille, ed. Kallis, kuitenkin todeta, että esimerkiksi juuri se Brittein saarten yhteiskunta, mistä te puhuitte pörssiveron osalta, on myös samalla luokkayhteiskunta. (Ed. Jaakonsaari: Ei ole työttömyyttä!) Ja mielestäni se kuvaa sitä, että ei tarvitse mennä Suomesta kuin Brittein saarille asti, kun elämme aivan eri tyyppisessä yhteiskunnassa kuin Suomessa, jossa meillä kuitenkin on tasa-arvoinen koulutusmahdollisuus, hyvin tasa-arvoinen yhteiskunnan perusta. (Kokoomuksen eduskuntaryhmästä: Kuka siellä on vallassa?)

Minä väitän, ed. Sinnemäki, että esimerkiksi nyt, kun katsomme, mitä budjetti tuo, se tuo selkeästi panostuksia lisää palveluihin. Sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet nousevat 270 miljoonaa euroa, ja on satsauksia lapsiperheille, kaikista pienituloisimmille, niin että kyllä tässä yritystä on. Kukaan ei väitä, että maailma tulee valmiiksi kolmessa kuukaudessa tai puolessa vuodessa, (Puhemies koputtaa) mutta nyt mennään askeleita parempaan suuntaan. (Puhemies: Minuutti!) Ongelmia jää, tehtävää riittää.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Katainen on useampaan otteeseen korostanut, että pitää uskoa, pitää uskoa. Usko ei yksin riitä, tarvitaan myös tekoja. (Välihuutoja) Teidän puolueenne, ed. Katainen, esitti vaalien alla tälle vaalikaudelle koulutusmenoja 60 miljoonaa euroa lisää. Hallitus on jo tehnyt tekoja ja lisännyt 93 miljoonaa euroa. Eli tarvitaan tekoja, pelkät puheet eivät riitä. Pitää tehdä tekoja.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun itse oli 70-luvulla yksinhuoltajan lapsi, pienyrittäjän, ei mitenkään rikkaan sellaisen, en koskaan tuntenut, että Suomi on luokkayhteiskunta. Ei koskaan tullut sellaista oloa, että meillä on vähemmän kuin muilla. Tänään on eri tilanne valitettavasti. Tänään on oikeasti syntymässä luokkayhteiskunta lasten keskuudessa. Sen näkee selvästi äitinä, ja se tuntuu aika pahalta.

Sama asia kotiavussa. Jos vertailemme, miten paljon enemmän kunnollista kotiapua perheet saivat kymmenen vuotta sitten ja nyt: moninkertaisesti enemmän silloin kuin nyt. Olemme menneet taaksepäin. Perheet ovat tänään paljon väsyneempiä, paljon enemmän on katkeruutta, sellaista oloa, että en pysty antamaan lapsille sitä, mitä haluaisin antaa. (Vasemmalta: Tervetuloa vasemmistoon!) Sellainen elämä ei tuota hyvää, koska meillä ihanne on turvallinen yhteiskunta, jossa kukaan ei tunne olevansa katkera ja väärin kohdeltu. Sellainen yhteiskunta meillä melkein oli Suomessa 70-luvulla, nyt ei enää ole.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Katainen muistutti aivan oikein siitä, miten Ahon ja Viinasen aikana nostettiin tuotekehitys- ja tutkimusmenoja, alennettiin yritysveroja. (Ed. Jaakonsaari: Poistettiin myös työttömyyttä!) Sen jälkeen meillä oli vaihe, jossa olitte korottamassa yritysveroja, nyt taas yritysveroja alennetaan, varallisuusvero poistetaan. Tällä kaikella luodaan edellytyksiä ed. Siimeksen odottamalle investointien käynnistymiselle.

Minusta investointien käynnistymiselle on luotu edellytyksiä. Se tapahtuu sekä yritysverotusta keventämällä että myös lähes kolme vuotta pitkällä tulopoliittisella sopimuksella, joka antaa yrityksille tiedon siitä, miten niiden toimintaympäristö kehittyy. Samoin kaikki se työ, jota tehdään osaamisemme parantamiseksi, tähtää tähän. Investointitilanne ei ole aivan niin musta kuin ed. Siimes maalailee. Pitää myös muistaa, että investoinnit jakautuvat fyysisiin ja, sanoisin, henkisiin investointeihin, (Puhemies koputtaa) ja molemmilla puolilla tarvitaan edistymistä. Kyllä tässä valoa vielä näkyy.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen, ensinnäkin työllisyyskehityksestä: Suunta on oikea, mutta vauhti ei riitä. Me sanoimme, että budjettiriihessä ette tehneet yhtään uutta työllisyyttä tukevaa ratkaisua. Ratkaisut oli tehty hallituksessa aikaisemmin ja budjettiriihessä ne luonnollisesti viimeisteltiin. Jos väitätte, että siellä tehtiin jotain uusia työllisyyttä tukevia ratkaisuja, niin kertokaa meille, mitä ne ovat.

Mitä sitten tulee vanhoihin asioihin, niin nykyinen positiivinen kehitys perustuu eräisiin sellaisiin fundamentteihin, perusasioihin, kuten Emu-ratkaisu, EU-jäsenyys ja muut, joita te, pääministeri Vanhanen, aikanaan vastustitte. (Ed. Sjöblom: Ja jyrkästi!)

Mitä sitten tulee oppositioasemaamme, niin voi olla, että olimme vaaliohjelmassamme liian rehellisiä. Keskustaa ei siitä voi todellakaan syyttää. En sano, että kepu pettää aina, vaikka mieli tekisi, (Naurua) mutta se on varma, että kepu on pettänyt viime vaaleissa antamansa lupaukset. Missä on elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen — tuloveronalennuksia te sen sijaan vastustitte — missä on taitetun indeksin poistaminen (Puhemies koputtaa), missä pohjaosan palauttaminen (Puhemies: Minuutti!)? 300 euron kansaneläkekorotusta en viitsi edes mainita, koska sen Suomen kansa rupeaa pikku hiljaa jo tunnistamaan. (Naurua)

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sosialidemokraattien ryhmäpuhujan puheessa sanat venyivät kuin kulunut purukumi. Hän puhui palavasti solidaarisuudesta, tasa-arvosta, vaikka antaa tuen varallisuusveron poistamiselle rikkailta, eikä ole pitänyt kiinni siitä, että työmarkkinatukea korotettaisiin. Sitä ei koroteta senttiäkään. Tällainen puhe, kaksi kokonaan erilaista puhetta, vie poliittiselta keskustelulta ja toiminnalta järjen kokonaan, koska jostakinhan nyt pitää lähteä. Te puhutte solidaarisuudesta, mutta annatte tukenne käytännössä tuloerojen kasvamiselle ja niiden kasvattamiselle. Niinhän tässä taas käy. Köyhimmät saavat ihan rippeitä, osa porukasta ei mitään, ja silti te puhutte solidaarisuudesta. Tämmöinen puhetapa ei ole oikein.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän vuoden tilinpäätös voisi olla 2,5 miljardia euroa tasapainoisempi, jos harmaa talous olisi kurissa. Tämä koskee myöskin valitettavasti ensi vuotta. Tämä politiikka, mitä te nyt harjoitatte, on seuraavalle hallitukselle kohtalokasta. Ajatelkaa, mitä te olette sinne jo panemassa: Siellä on EU-nettorahoituksen lisäys; siellä on kehitysyhteistyörahalupaukset, jotka ovat ihan hyviä, mutta ne pitää rahoittaa; siellä on valtionosuusuudistus sellaisena kuin sen nyt laitoitte; siellä on kuntien pakkolaina-asiat jne., jne. Te johdatte tällä politiikalla maan todella vaikeuksiin ja tulevat hallitukset todella suureen vaikeuteen. Pistäkää harmaa ja musta talous kuriin, niin tässä on paljon helpompaa keskustella.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Kalliomäki ovat useita kertoja todenneet täällä, että työllisyys- ja työttömyysluvuissa on edetty oikeaan suuntaan. Hyvä sinänsä. Kuitenkin viimeiset arviot osoittavat, että hallituksen tärkeimmästä tavoitteesta, 100 000 työpaikan tavoitteesta tällä vaalikaudella, näkyy valitettavasti jäätävän kauas jälkeen.

Korostan sitä, että tämän 100 000 työpaikan tavoitteen ei pitäisi olla mikään pelkkä kirittävä sähköjänis, joka osoittaisi työllisyyspolitiikan oikean suunnan, vaan se on täysin välttämätön tavoite, jotta tulevaisuuden haasteista, ikääntyvän väestön tarvitsemista palveluista ja koko väestön ikärakenteen muutoksesta, kyettäisiin selviytymään. Todellakin työllisyysasteen nostaminen ensi vaalikauden loppuun mennessä 75 prosenttiin on välttämätöntä, että suomalainen yhteiskunta selviytyy. (Puhemies koputtaa) Siksi ei saisi tyytyä pelkästään oikeaan suuntaan.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kerrankin kun voi olla kepun kanssa samaa mieltä yhdestä asiasta, niin käytän tilaisuutta hyväkseni. Ed. Kalli sanoi, että uskon lisäksi tarvitaan tekoja. Olen samaa mieltä. Se kuulosti kovin katolilaiselta.

Arvoisa puhemies! Sitten tähän EU:hun. Sehän on ongelmien alkusyy ja lähde. Saksa on sen jälkeen, kun Emu tehtiin, maannut kuin lehmä nevassa, ja se vetää vielä Suomenkin samaan pyörteeseen. Katsokaa tulevaisuuteen, aivan niin kuin valtiovarainministeri Kalliomäki sanoi. Mitä on EU:n tulevaisuudessa? Siellä on Romania, Bulgaria, Turkki. Mikä olisi meille oikea viiteryhmä? Se on Eta-alue: Islanti, Sveitsi, Norja. Tässä on tulevaisuuden vaihtoehdot. Itsenäinen Suomi on paras ratkaisu myös taloudellisesti.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Kokoomus taitaa olla poliittisessa katsannossa aika epätoivoisessa tilanteessa, kun se hakee hallituksen vastustamiseen keppihevosta Suomen julkisesta taloudesta ja vertaili sitä Euroopan unionin maitten kehitykseen. Siellähän tilanne on se, että te ette taida löytää Suomen lisäksi kuin pari kolme maata, joilla on plus-merkki ylipäänsä suhteessa bkt:hen julkisen talouden edessä, ja Suomi on siellä kärjessä. Meillä on paras julkisen talouden tilanne Luxemburgin lisäksi Euroopan unionissa tällä hetkellä. Se että se olisi hiipumassa — viimeiset laskelmat kyllä näyttävät aika mukavaa tilannetta tältäkin osin. Eli siihen ei kannattaisi nyt hirveästi ruutia tuhlata kokoomuksessa. Se on hoidossa.

Ed. Siimeksen investointipuheenvuoroon kyllä vastasin jo silloin perjantaina, niin ettei se puhe tullut kuitenkaan sitten luettua ihan kunnolla (Naurua), vaikka käytin siihen aikaa huomattavasti, ja se on tärkeä kysymys, mutta uskon, että olin suhteellisen oikeassa siinä analyysissani. (Puhemies koputtaa)

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tämän makrotalouden ohella myöskin mikrotaloudessa näkymät ovat ja myös ihan viimeaikainen kehitys on ollut todella suotuisa: tämän hallituksen aikana 8 000 uutta yritystä. Se on aika hyvä aikaansaannos. Tämän hallituksen aikana — näinä päivinä, tällä viikolla — kun World Economic Forum kertoo, mikä maa on maailman kilpailukykyisin maa, rohkenen ennustaa, ja aika vahva veikkaukseni on, että se tulee olemaan Suomi.

Mitä tulee investointeihin, se on ihan totta, että kiinteät investoinnit eivät ole lähteneet siinä mitassa liikkeelle kuin suotavaa olisi. Samaan aikaan kuitenkin investoinnit t&k:hon ovat kasvaneet reilusti. Kun nämä lasketaan yhteen, ed. Siimes, te tiedätte, että kokonaisinvestointien mitta on aika hyvässä iskussa tällä hetkelläkin. Jos katsotaan erityisesti viime kuukausien aikainen kehitys, se näyttää vielä suotuisammalta.

Mitä tulee sitten energiaan ja bioenergiaan, minä iloitsen siitä, että ed. Andersson on pientalojen biolämmityksestä nyt hyvin iloinen. Hallituksen ambitiot ovat tässä asiassa kyllä aika paljon korkeammalla. (Puhemies koputtaa) Sitä kautta voidaan vain vähän lisätä biopohjaa. Hallituksen tarkoituksena on monin, monin verroin enemmän lisätä bioenergian käyttöä.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kalli ryhmäpuheenvuorossaan totesi, että nykyhallitus on yrittäjämyönteisin hallitus koskaan. Hyviä asioita onkin tehty, ei käy kiistäminen. Mutta miten tähän suitsutukseen yrittäjämyönteisyydestä nyt istuu vähennys aloittavien yrittäjien starttirahapanostuksiin — pieni asia? Tilannehan on nyt niin, että starttirahat ovat monin paikoin jo loppuneet tältäkin vuodelta. Starttirahalausuntoja antavat tahot ja neuvontaa antavat tahot painivat henkilöstöpulan kanssa, jonot kasvavat, ja näin yritysten käynnistysvaihe pitkittyy.

Ykkösasiahan on valtakunnassa työpaikkojen luominen, elinkeinon, toimeentulon luominen. Tässä työssä avainasemassa on yrittäjyys, ja nyt kuitenkin näitä starttirahapanostuksia ollaan vähentämässä noin 15 prosenttia. Kaiken järjen mukaanhan panostusten (Puhemies koputtaa) pitäisi kasvaa. (Puhemies: Minuutti!) Miten tämä istuu tähän yrittäjämyönteisyyteen ja työllisyystavoitteisiin? Mikä on se viisaus, mikä tässä niukkuudessa piilee, tätä ihmettelen.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Koska ministeri Filatov ei ole nyt paikalla, niin häntä mukaillen voin sanoa, että starttirahaa lisättiin keväällä, ollaan myöskin nyt lisäämässä ja totuus on ihan toisenlainen kuin ed. Harkimo esittää.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta ja sosialidemokraatit ovat tehneet tosiaankin tässä hallituksessa ratkaisuja, jotka ovat lisänneet tuloeroja ja joista ovat hyötyneet pääasiassa hyvätuloiset veronalennuksilla, ja nyt sitten pisteenä i:n päälle tulee tämä varallisuusveron alentaminen. Mutta köyhille on jäänyt vain rippeitä ja nekin ovat tulossa vasta ensi vuoden lopussa sopivasti vähän ennen vaaleja. Mutta työttömyydessä, joka on suurin köyhyyden aiheuttaja, ei ole pitkäaikaistyöttömille mitään apua. Vai uskotteko tosiaan, että työmarkkinatuen siirto kunnille auttaa yhtään siinä? Tai matalapalkkatuki, jossa ei ole minkään näköistä vastinetta siihen, että pitäisi työllistää? Se ei tuo yhtään uutta työpaikkaa välttämättä, eli ainakaan pitkäaikaistyöttömiä nämä päätökset eivät lämmitä yhtään, päinvastoin. Odotus on suuri, että pitäisi oikeasti tehdä jotakin heidän tilanteensa parantamiseksi. Kannattaisi lukea vasemmistoliiton köyhyyden ehkäisyohjelmaa, niin sieltä löytyy ratkaisuja.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen väestö vanhenee, mikä aiheuttaa lähitulevaisuudessa suuria paineita julkiselle taloudelle. Tämä on etsikkoaikaa sen suhteen, että valtion budjetti ja kuntatalous saadaan kuntoon, jotta pystytään varautumaan tähän väestön vanhenemiseen. Olennainen osa tätä työtä olisi rakentaa sellainen kuntapaketti, joka vahvistaisi kuntien mahdollisuuksia huolehtia palveluista. Monet kunnat, mukaan lukien Vantaa, ovat erittäin suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.

Haluaisin nyt kuulla hallituksen linjan selvittäjä Peltomäen ehdotuksia: Millaista mallia hallitus aikoo edistää ja aikooko hallitus tuoda kuntatalouteen lisää rahaa, mitä epäilemättä myös tarvitaan?

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisin jatkaa tuosta ed. Ulla Anttilan ajatuksesta, että tavallista suomalaista varmasti kiinnostaa kaikkein eniten tässä valtion budjetissa se, mitä hän saa niillä maksamillaan verorahoilla. Tiestö ja rataverkosto ovat rapautumassa. Kunnat joutuvat leikkaamaan kansalaisille keskeisiä peruspalveluja. Muun muassa suorittavaa henkilöstöä on jouduttu vähentämään sosiaali- ja terveyspalveluitten kohdalta tällä hetkellä jo aivan, aivan liikaa. Miten hallitus aikoo turvata nämä keskeiset peruspalvelut, kun kuntatalous on ajettu täysin kuralle? Kuntien pakkolaina on maksamatta, indeksikorotukset ovat edelleen vajaita, ja tässä tilanteessa hallitus kehtaa vielä leikata harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia. Tämä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta puhuminen tuntuu olevan vain lämpimikseen puhumista. Toinen toistaan mielikuvituksellisempia malleja heitetään ilmaan, mutta mitään valmista ei tunnu syntyvän.

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että täällä on kaikista ryhmistä ilmeisesti hyvin paljon kannatusta juuri tälle bioenergian lisäämiselle. Sen lisäksi haluaisin nostaa esille ympäristöteknologian ja siihen satsaukset. Suomi on edelläkävijä monella sektorilla sekä ilmastonsuojelussa että vesiensuojelussa ja siihen liittyvässä teknologiassa. Toivoisin, että kauppa- ja teollisuusministeriössä juuri muun muassa kiinnitettäisiin huomiota siihen, millä tavoin me pääsemme yhä enenevässä määrin maailmanmarkkinoille sitä kautta ja saamme myös niitä uusia vientialueita näistä.

Heli Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa todettu, että "oi niitä aikoja". Täytyy muistaa, että vanhoihin aikoihin ei ole palautumista, vaan täytyy elää tässä ja nyt ja tehdä ratkaisuja tulevaisuutta varten. Mietin vaan sitä tässä puheenvuoroja kuunnellessa, että onneksi meillä Suomessa on demokratia eikä yksinvaltiutta. Lähes jokaisessa puheenvuorossa on harjoitettu sellaista osaoptimointia talouden jollain saralla, mikä yhteensovitettuna toiseen taas lyö toinen toistaan poskelle, ja sitä kautta yhteiskuntaa ei todellakaan kehitetä.

Uskon siihen, että tämän hallituksen talousarvion sisällä on paljon hyviä hankkeita, kuten harmaa talous esimerkkinä. Sen torjuntaan panostamalla vähintään siihen panostettu euromäärä tulee monin verroin takaisin. Sama löytyy useammalta alueelta, joita pitäisi vielä syventää. Puhutaan liikenneinfrasta ja erilaisen syrjäytymisen syihin puuttumisesta seurausten sijaan. Ja sitten on yksi semmoinen aivan konkreettinen asia, mikä vie kansalaiset eriarvoiseen asemaan tänä päivänä, mistä eduskunta on tehnyt myös päätöksen ja minkä toivon eduskuntakäsittelyssä tulevan esille ja toteutettua: kuntien kalleusluokituksen poistaminen, lakkauttaminen tämän vuoden loppuun mennessä.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen näki tässä käydyssä keskustelussa vaalitunnelmointia. Uskon, että moni keskustan äänestäjä, joka vaikkapa nyt tv:n kautta tätä keskustelua seuraa, elää myös niissä viime vaalien aikaisissa tunnelmissa ja miettii, miten tässä näin on käynyt. Vaikkapa eläkeläiset, joille keskusta lupasi indeksin muutosta ja pohjaosan palautusta ja lisää kansaneläkettä: 5 euroa tulee ensi vuonna.

Viime kaudella, ryhmänjohtaja Pekkarinen, muistatte varmaan, lupasitte tienpitoon lisää rahaa. Sen te lupasitte täällä ja voidaan katsoa vaikka dokumenteista. Mitä tapahtuu ensi vuonna? Tienpidon rahat laskevat. Te lupasitte kunnille positiivisen suunnanmuutoksen. Kunnat ovat talouskriisissä, palvelut vaarassa ja ihmetys suuri. Kaksi kertaa välikysymys bensaverosta, ja nyt te menette EU:n selän taakse. On todella hämmästyttävää, että te syytätte kokoomusta, että kokoomus ei luvannut riittävästi, mutta teillä ei ole aikomustakaan lunastaa omia lupauksianne. (Ed. Zyskowicz: Myönnetään, että kyllä kepu lupasi enemmän!)

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan investointilamasta: Suunta alaspäin on alkanut 90-luvun alusta, hurja alaspäinmeno, ja se, mikä siihen vaikutti ehkä ratkaisevasti, oli osinkoverojen muutos. Nyt kysynkin hallitukselta, koska näin selvä merkki on siitä, milloinka investointilama on alkanut: Onko hallitus miettinyt osinkoveromuutosta nyt toiseen suuntaan, että osingoistakin sitten maksettaisiin veroa?

Toinen asia: Olen todella iloinen uusiutuvien energialähteitten keskustelusta ja bioenergiakeskustelusta. Tietysti tuen lämpimästi sitä, mutta toivottavasti hallitus ei kustanna näitä päästöttömillä energialähteillä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Muihin asioihin vähän myöhemmin, mutta siihen väitteeseen, mikä koskee liikenteen polttonesteiden hintoja, miten suhtauduttiin silloin 2000, kun keskusta teki välikysymyksen, ja miten suhtaudutaan nyt: (Ed. Zyskowicz: Kaksi välikysymystä!) Minä haluan kiinnittää huomiota ensinnäkin siihen, että hinnat ovat nyt laskeneet aika lailla sille tasolle, jolla ne olivat ennen tätä Katrinaa. Mutta luettelen kuitenkin ne kolme asiaa, missä asiat olivat silloin toisin kuin nyt:

Ensinnäkin vuonna 2000 silloinen hallitus nosti kolmena vuonna peräkkäin liikenteen polttonesteiden veroja. Nyt tämä hallitus ei ole nostanut. (Ed. Perho: Se vielä puuttuisi!)

Silloin vuonna 2000 silloisen hallituksen veroratkaisut johtivat siihen, että inflaatio oli kiristynyt 3,7 prosenttiin niin, että sen inflaatiokehityksen tärkein yksittäinen syy oli teidän ratkaisunne polttonesteiden verotuksessa. Tämän hallituksen aikaan inflaatio on 1 prosentti. Ero on radikaalinen, lähes nelinkertainen.

Ja kolmas asia, mikä on eri tavalla: Silloin vuonna 2000 Italia, Hollanti, Ranska, Portugali, Kreikka, muun muassa nämä maat, olivat lähteneet tekemään (Puhemies koputtaa) erillisiä ratkaisuja veron alentamiseksi. Nyt yksikään maa ei ole lähtenyt. Tässä kolme radikaalisti erilaista tilannetta, silloin vuonna 2000 ja nyt.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki käytti viime perjantaina mielenkiintoista vertausta, Zenonin paradoksia, kun puhui Suomen hyvinvointivaltion turvaamisesta ja kertoi Akilleuksen ja kilpikonnan kuuluisasta kujanjuoksusta. Ja ministeri Kalliomäki päätti, että parempi on olla Akilleus kuin kilpikonna. Mutta Akilleuksella on kantapää eli juuri se kohta, johon traagisin seurauksin se nuoli osui.

Mielestäni lapsiperheiden eriarvoistaminen on juuri tämä heikko kohta. Ed. Viitanen sanoi, että Britanniassa on luokkayhteiskunta, mutta Suomessa lapsiperheet ovat nyt luokkayhteiskunnan traagisissa vaiheissa parhaillaan. Ihmettelen, että hallitus ei tässä köyhyyspaketissa tee mitään täsmätoimia näille lapsiperheille. Eikö hallitus ole todellakaan ottanut vakavasti näitä Stakesin viimeaikaisia tutkimuksia lapsien luokkayhteiskunnasta? (Puhemies koputtaa) Ja kysyn ministeri Kalliomäeltä: Riittääkö hallituksen mielestä köyhimmille perheille tämä asumistuen omavastuun poistaminen? Onko se ainut teko heidän puolestaan?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen vaati puheessaan yhtä aikaa kuntien aseman ja lähidemokratian vahvistamista ja samalla voimakasta kuntarakenteen uudistusta. Minä uteliaisuuttani haluaisin tietää, miten nämä asiat voidaan samaan aikaan toteuttaa samassa kunnassa. Ja miten ed. Viitanen selittää muuten sen, että Suomen viimeisimmässä reikäleipäkunnassa, Jyväskylässä, kuntaliitosta Jyväskylän ja maalaiskunnan välillä vastustavat enää vain maalaiskunnan demarit?

Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ryhmäpuheenvuoroissa on vedetty suuria poliittisia linjauksia, mutta ei pidä unohtaa myöskään yksityiskohtia.

Opintorahassa on kolme suurta epäkohtaa. Ikäraja on yksi. Alle 20-vuotiaan opintoraha on kolmasosa 20 vuotta täyttäneen nuoren opintorahasta. Koulutusmuoto myös vaikuttaa sillä tavalla, että muualla kuin korkeakoulussa opiskelevien tuki on kautta linjan matalampi. Sitten se todella hankala asia on se, että toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavat vanhempien tulot. Minusta olisi tärkeätä, että kun ministeri Karpela ei budjettineuvotteluissa tätä asiaa pystynyt hoitamaan, tätäkin asiaa mietittäisiin myös nyt täällä eduskunnassa. (Ed. Huotari: Sosialidemokraattinen valtiovarainministeri vastusti!)

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työllisyyden hoitamiseksi ja parantamiseksi yhtenä toimenpiteenä budjetti sisältää tämän työmarkkinatukiuudistuksen, jossa kunnille tulee paljon uusia velvoitteita. Kunnissa ollaan hyvin hämmentyneitä siitä, mitä keinoja kunnilla tosiasiallisesti on käytössä, ja ennen kaikkea tämän uudistuksen rahoituksesta. Toivottavasti tämä uudistus voidaan viedä sillä tavalla eteenpäin, että pyrkimys passiivituesta aktiiviseen toteutuu. Mutta mielestäni tämäkin liittyy toisaalta työhallinnon toimivuuteen, työvoiman palvelukeskusten toimintakykyyn ja ennen kaikkea kuntatalouteen. Täällä on jo viitattu kuntatalouden ahdinkoon, ja siinä mielessä olisi ollut varsin paikallaan, että hallitus olisi aikaistanut tätä kuntien pakkolainan takaisinmaksua sillä tavalla, että tähänkin haasteeseen ja moniin muihin palvelutarpeisiin olisi voitu vastata.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri kertoi, että raha kiertää. Raha kiertää kyllä köyhät, työttömät, eläkeläiset ja pienituloiset lapsiperheet. Raha kiertää, mutta raha ei kierrä kyllä Suomen 20 000—30 000:ta rikkainta, jotka saavat varallisuusveron alennuksen. Elikkä mielestäni pääministeri antoi väärän todistuksen tässä asiassa. (Ed. Kalli: Sillä saadaan raha kiertämään!) Näin ollen valtiovarainministeriltä on hyvä kysyä, onko tämä sitä sosialidemokraattista solidaarista politiikkaa. Kaikkein rikkaimmille annetaan, kaikkein köyhimmät jätetään ilman. Täytyy todeta, että viimeisen työministeriön tilaston mukaan, elokuun lopun tilaston mukaan, Suomessa oli 270 000 työtöntä, avoin työttömyys oli 270 000. Elikkä meillä on erittäin paljon työttömiä. Työttömyys on pikkuisen laskenut, mutta vauhti on todella kilpikonnan vauhtia.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kokoomuksen taholta peräänkuulutettu rohkeita uudistuksia. Oikeistolaisessa liturgiassa on totuttu ajattelemaan, että se tarkoittaa hyvinvointivaltion purkamistoimia ja tuloerojen kasvattamista. Eikä tässä sinänsä ole mitään uutta ja rohkeaa, koska sitä tehdään koko ajan.

Se, mikä voisi olla uutta ja rohkeaa, olisi, jos joskus tehtäisiin niin, että mittavien veronalennusten sijaan, joita on tehty monen vuoden ajan, laitettaisiin rahaa suoraan kunnallisiin palveluihin, siis lastentarhanopettajiin, sairaanhoitajiin, ja katsottaisiin, minkälaisia vaikutuksia niillä olisi. (Ed. Zyskowicz: Sitähän demarit ja keskusta vaaleissa lupasivat!) Mutta sen sijaan täällä kokoomus käyttää sellaista visiolauseketta kuin luova, kannustava, välittävä Suomi, joka on juuri samanlaista mitäänsanomatonta höttöä, jota konsultit tuottavat ja jolla ei ole mitään linkkiä eikä vaikutusta todellisuuteen.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on riippuvainen kansainvälisestä kehityksestä, ja tämä on aivan varmasti todella tärkeä asia. Tämänhän ministeri Kalliomäki totesi. Mutta mielestäni Suomi on myös riippuvainen siitä, miten osaavia kansalaisia ja miten terveitä kansalaisia meillä on, eli juuri niistä kaikista palveluista, millä mahdollistetaan se.

Täällä aikaisemmin ed. Viitanen sanoi, että sosialidemokraatit ovat rakentaneet hyvinvointiyhteiskunnan. Mutta miten te vastaatte nyt siihen, kun ei pelkästään kunnallistalous ole kiristynyt ja peruspalvelut vähentyneet, vaan, kun puhutaan maailman parhaasta koulutusjärjestelmästä tai Pisa-nuorista, jotka kansainvälisesti ovat saaneet mainetta, nyt eletään sellaisessa murroksessa, että opettajat ja työntekijät, jotka työskentelevät näissä erilaisissa hyvinvointipalvelujärjestelmissä, toteavat, että meillä (Puhemies koputtaa) ei perusopetusta saada enää riittävästi? Opiskelijat eivät saa sitä osaamista. Miten, ministeri Kalliomäki, vastaatte näiden opettajien huoleen ja meidän kaikkien huoleen?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun eduskuntakeskustelua verrataan vaikkapa turkkilaiseen basaariin, niin voisi sanoa, että turkkilaisessa basaarissa on kyllä paljon reilumpi meininki kuin monissa opposition puheenvuoroissa, erityisesti kokoomuksen puheenvuoroissa. Hallitus ansaitsee kyllä tunnustuksen talouden vakaudesta, siihen liittyy tuporatkaisu, siihen liittyvät yritysverotuspäätökset, monet tärkeät ratkaisut, joilla talouden dynamiikka toimii tänä päivänä myös sen eteen, että meillä työllisyys on paranemassa, joskin hitaasti, mutta parempaan suuntaan mennään. Tässä muun muassa on tänään, kun budjettia on laajasti moitittu, teatterijärjestöiltä kiitos: teatteribudjetti 2006 ja valtionosuusuudistus tuovat valoa ammattiteattereiden rahoitukseen. Tämäkin vaan yksi esimerkki siitä, mitä budjetti tuo hyvää. Jokaisessa budjetissa on heikkouksiakin, niihin varmasti palataan eduskunnassa budjettikäsittelyn aikana. Viittaan muun muassa kuntarahoitukseen ja erityisesti vaikeaan liikennerahoitukseen perustienpidon, perusradanpidon, yksityisteiden ja joukkoliikennepalveluiden kohdalta. Näihin me palaamme eduskuntakäsittelyn aikana.

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Budjetti on nyt eduskunnan käsissä, ja ihan niin kuin ed. Rossi totesi, niin joulun alla sitten näemme, mitä eduskunta sinne vielä lisää asiantuntijakuulemisen jälkeen. Mutta budjetin yleisilme on erittäin hyvä: talous ja työllisyys paranee. Mutta siitä huolimatta keskuudessamme on edelleen huono-osaisia. Köyhyyden ja huono-osaisuuden syyt ovat moninaiset, ja ratkaisut edellyttävät kaikkien toimijoiden pitkäjänteistä sitoutumista ja yhteistyötä. Paljon onkin jo tehty. Demarien vaatimuksesta muun muassa budjettiin sisältyy toimeentulotuen asumistuen 7 prosentin omavastuun poistaminen, mutta työmarkkinatuen korotus puuttuu. Haluankin kuulla keskustan ministeri Pekkariselta ja ministeri Antti Kalliomäeltä, miksi kaikkein heikompiosaisten, pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen korotus ei sisälly tähän budjettiin. (Ed. Tennilä: Se on hyvä kysymys, kerta kaikkiaan hyvä kysymys!)

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luova, kannustava, välittävä Suomi on tulevaisuusvaliokunnan näkemys siitä, millä lailla Suomea luotsataan tulevaisuudessa. Kokoomus kannattaa tätä näkemystä lämpimästi. Hämmästelen, että vihreät eivät kannata näitä arvoja. "Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille" on hallituksen oma tulevaisuusselonteko. Siellä muun muassa aktiivinen väestöpolitiikka nostetaan keskeiseen asemaan. Mitä on se aktiivinen väestöpolitiikka, mitä tämä hallitus tällä hetkellä kannattaa? Lapsilisiä ei ole sidottu indeksiin siitä huolimatta, että tästä on eduskunnan tahto, tästä on lupauksia edellisten eduskuntavaalien alla. Lapsiperheiden taloudellinen tilanne on monissa kohtaa tunnustettu erittäin heikoksi, ja siihen täytyy puuttua. Milloin tapahtuu joku muutos konkreettisesti, jotta lapsiperheet, suuremmat perheet, eivät olisi siinä taloudellisessa ahdingossa, missä ne tällä hetkellä ovat? Milloin saavutetaan se tilanne, että perheet voivat oikeasti pyrkiä saamaan sen määrän lapsia, mitä oikeasti haluavat?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri puhui tänään innovaatioista ja teknologian kehittämisestä, ja myös valtiovarainministeri totesi, että budjetti ei kylliksi katso ehkä tulevaisuuteen viitaten ed. Siimeksen puheenvuoroon ympäristökysymyksistä ja ilmastonmuutoksesta.

Puhemies! Nimenomaan ympäristöteknologian volyymi globaalisti on 550 miljardia euroa, ja Euroopassa se on 200 miljardia euroa. Se kasvaa 10 prosentin vuosivauhdilla. Suomen osuus tästä on 3,4 miljardia ja 9 000 työpaikkaa, mutta Suomessa viiteen vuoteen tämä teknologia-ala ei ole lisääntynyt ja kehittynyt. Se on todellakin huono tilanne. Mitä tulee muuten budjettiin, se ei vastaa tuloerojen kasvuun, se lisää sitä. Se ei myöskään vastaa kuntien heikkoon taloustilanteeseen, ja miljoona suomalaista ei ole saanut tuloihinsa veronalennusta. Näin ollen moni asia on edelleen kesken.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Muutamaan ehtii vastata. Ed. Immonen taisi olla se, joka väitti, että osinkotulosta ei makseta veroa, ja kysyi, milloin tulee muutos yritysverotukseen. 99:hän tehtiin muutos, jossa osasta osinkoja maksetaan veroa.

Ed. Perho ja muutamat muutkin puhuivat kuntataloudesta, kuinka suuressa ahdingossa se on. Kuitenkin Kuntaliitonkin palaute tällä hetkellä on se, että kuntatalous on asteittain paranemassa päin, eli pysymällä tällä kustannuskehityksen uralla, millä nyt ollaan Kuntaliiton arvion mukaan, päästään kuitenkin parempaan suuntaan. Tarkkana pitää olla, ja se liittyy koko julkisen talouden ongelmiin. (Ed. U. Anttila: Entä väestön ikääntyminen?) — Väestön ikääntymisestä puhuin silloin perjantaina pitkään. Se on aivan keskeinen haaste ja haasteen ohella myöskin vaara ja uhka meille.

Työttömyyden hitaasta alenemisesta ed. Kuopalle, joka nyt ei enää ole paikalla, kuitenkin se, että kun katsoo tämän päivän julkaistuja lukuja, niin vuositasolla on tultu lähes yksi prosenttiyksikkö työttömyydessä alaspäin. Sillä vauhdilla pysyen ollaan jo nyt hyvin lähellä rakennetyöttömyyden kynnystä ja edeten sitä rataa ollaan täystyöllisyydessä varsin nopeasti. Siihen en kuitenkaan usko, koska rakennetyöttömyys tulee niin nopeasti vastaan.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ihan muutama kommentti ed. Raskille. Ensin ihan minusta on nyt korrektia, kun ministeri Karpela ei ole täällä paikalla, todeta, että ei voi kyllä totisesti sanoa, että tämä toisen asteen opintotuen kohennus jotenkin jäi hänestä kiinni. Jos te haluatte käyttää hallituksen suuntaan jotain ilmaisua, niin käyttäkää sen sorttista ilmaisua, että huolimatta siitä, että Karpela yritti kaikkensa hallituksessa, niin muu hallitus ei ollut valmis sitten hänen esittämäänsä uudistusta viemään läpi. Minä haluan puolustaa ministeri Karpelaa tässä asiassa, koska tämä asia meni tasan tarkkaan tällä tavalla. (Ed. Zyskowicz: Oikein yhteisvastuun politiikkaa, Pekkarinen!) — Mitä tulee, ed. Zyskowicz, tämän hallituksen uudistuspolitiikkaan ja siihen, miten se seuraa aikaansa, 2002—2003 meinasi käydä sillä tavalla, että panostukset t&k:hon likimain pysähtyivät yhdessä vaiheessa. Me kaikki, jotka olimme valtionvaroissa, muistimme aikanaan sen, miten kävi tuossa. Lisäpanostukset nyt näihin tarpeisiin ovat todella mittavia. Yksi esimerkki: Tekes-rahoituslisäys tästä vuodesta ensi vuoteen 7 prosenttia. 7 prosenttia! Se kertoo siitä, että tämä hallitus todella jatkossakin haluaa, että Suomi on maailman kilpailukykyisin maa.

Mitä tulee vielä ed. Siimeksen puheenvuoroon, hän tosin ei ole paikalla: viimeisen 10 vuoden aikana 1993—2003 suorat sijoitukset Suomesta ulos olivat kaksi kertaa suuremmat kuin ulkoa meille. En uskalla mennä vannomaan, että nyt tapahtunut muutos olisi radikaali, mutta se on kuitenkin sitä, (Puhemies koputtaa) että nyt suhteessa meiltä ulos ja meille ollaan aika lailla tasapainossa. Se on kuulkaa erittäin merkittävä muutos, mikä on saatu aikaan viime kuukausien aikaan.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvio ja keskeiset budjetti- ja verolait ovat esittelyssä, samaten esittelyssä tässä ovat samalla kertaa valtion tilinpäätöskertomus viime vuodelta sekä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus valtion tilinpäätöksen tarkastuksesta, mitkä ovat nyt uuden kertomusmenettelyn mukaisia asiakirjoja.

Kun kansainvälisestä talouden kehityksestä on puhuttu, niin on tietenkin tunnettava huolta Saksan tilanteesta, miten siellä uudistuspolitiikka lähtee liikkeelle. Myöskin USA:ssa on ehkä tämmöinen lievä negatiivinen viritys taloudessa johtuen Katrina-myrskyn aiheuttamasta tilanteesta, ehkä presidentin ennätyksellisen alhaisesta suosiosta. Ne luovat epävarmuutta jossain määrin ehkä USA:n talouteen. Toivotaan, että niillä ei ole vaikutusta laajemmin.

Ministeri Kalliomäen viimeinen talousarvio tällä kertaa on käsittelyssä. Kiinnitän huomiota siihen, että vaalikaudella on noudatettu budjettikehysmenettelyä ja huolimatta siitä, että kehyksiin on tullut yllättäviäkin paineita, siinä on onnistuttu. Budjettitalous on ollut budjetoituakin paremmassa tasapainossa menneinä kahtena vuonna, ja tämäkin budjetti toteutuu kehysten mukaisena. Se on eurooppalaisessa mittakaavassa hyvä suoritus ja näkyy todella siinä, että Luxemburgin jälkeen meillä monet mittarit ovat Euroopassa julkistalouden osalta hyvällä tolalla.

Taloudessa tarvitaan kahta asiaa: vakautta erityisesti ja dynamiikkaa. Suomen taloudessa on juuri tämä valtiontalouden hyvä tasapaino, joka on myöskin mahdollistanut osin työn verotuksen keventämisen jatkamisen, tuonut vakautta. Tietenkin tämä pitkäaikainen tulopoliittinen ratkaisu, joka Suomessa keskustalaisen pääministerin aikana aikaansaatiin, luo myöskin talouteen vakautta. Näin ollen on voitu tehdä näitä, mitä edellä on kerrottu, työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistäviä tehtäviä, dynaamisia ratkaisuja, jotka osin näkyvät nyt parantuneessa ja parantuvassa työllisyyskehityksessä. Talouskasvu, vaikka luvut eivät ole kovin suuria, on ollut nyt työllistävämpää osin sen takia, että kotimainen kasvu on hyvin vetänyt sekä esimerkiksi myöskin Kiinan ja Intian vienti. Uskon, että tällä linjalla edetään. Meillä on vuoden 2007 loppupuolella ehkä mahdollisuus saavuttaa tämä 100 000 uuden työpaikan tavoite, ja se on aivan erinomainen suoritus.

Puhemies! Oppositiopolitiikan osalta voisi oikeastaan esittää sellaisen toivomuksen, että sitä olisi. Ei ole pääoppositiopuolue kokoomus saanut vielä tällä vaalikaudella varjobudjettia aikaan. Minusta olisi kyllä kohtuullista, että ponnisteltaisiin vähän enemmän oppositiopolitiikassa, saataisiin joku oma vaihtoehto aikaan. (Ed. Sarkomaa: Kyllä vaihtoehto tulee, voitte rauhassa odotella!) — Ei tämä, että roiskaistaan 600 miljoonaa lisää aukkoa tähän valtiontalouteen, ole mikään vaihtoehto, ed. Sarkomaa. Se todella tuo lisää valtiontalouden alijäämää, ja samaan aikaan teidän presidenttiehdokkaanne kiertää maakunnissa kertomassa, että nyt pitäisi tehdä ylijäämäisiä budjetteja. Ehkä pitäisi kuunnella sitä sanomaa, mitä hän sitten kertoo. — Todella toivon, että oppositiopuolueet saisivat vaihtoehdon. Teillä on tämmöistä keskustan matkimista, lähinnä tämä Holmin—Vihriälän malli, joka on syntynyt suoraan meidän työryhmiemme ponnistelujen tuloksena aikanaan. (Ed. Sarkomaa: Miksi ette sitten toteuta sitä?) — Sitä me toteutamme, ja sitä te matkitte. Hyvä sekin on, mutta omaa kontribuutiota voisi myöskin olla.

Puhemies! Haluan tässä yhteydessä lyhyesti esitellä valtion tilinpäätöskertomuksen ja Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksen valtion tilinpäätöksen tarkastuksesta, jotka ovat siis myöskin tässä esittelyssä. Valtiontalouden tarkastusviraston on annettava lain mukaan vuosittain syyskuun loppuun mennessä eduskunnalle kertomus toiminnastaan, ja tämä on nyt neljäs siitä lukien, kun tarkastusvirasto siirtyi eduskunnan yhteyteen. Valtion tilinpäätösuudistus on edennyt toimeenpanovaiheeseen. Valtion tilinpäätösuudistukseen liittyen Valtiontalouden tarkastusvirasto on antanut tässä yhteydessä myös kertomuksen valtion tilinpäätöksen tarkastuksesta vuodelta 2004, mikä siis sisältyy käsiteltävänä olevaan kirjaan. Hallitus on antanut eduskunnalle ensimmäisen uusimuotoisen valtion tilinpäätöskertomuksen. Nämä uudistukset pohjautuvat osaltaan kansliatoimikunnan asettaman, ed. Maria Kaisa Aulan johdolla toimineen työryhmän ehdotuksiin. Tilinpäätösmenettelyyn liittyvien kertomusten osalta tilanne alkaa olla siten asetettujen tavoitteiden mukainen, vaikka sisällön osalta on tietenkin kehittämistä. Mielestäni tämä on hyvä suunta tämä kehitystyö, mikä tässä yhteydessä tapahtuu.

Hallituksen uusi tilinpäätöskertomus, johon kehotan kansanedustajia tutustumaan, on erinomainen asiakirja noin sisällöllisesti. (Ed. Nepponen: Luettu jo!) — Ed. Nepponen on lukenut, muut kaikki eivät ole lukeneet sitä vielä. — Se on hallituksen pääraportti eduskunnalle hallinnon toiminnan tuloksellisuudesta. Se on viime vuodelta, ja samaan aikaan meillä on ensi vuoden talousarvio tässä esillä. Nämä muodostavat hyvän kokonaisuuden. Tarkastusvirasto on selvittänyt edellisten vuosien tapaan kahden hallinnonalan eli puolustusministeriön ja ympäristöministeriön hallinnonalan osalta tämän raportoinnin riittävyyttä, oikeellisuutta ja selkeyttä painottaen vaikuttavuusnäkökulmaa.

Puhemies! Kuten jo alussa totesin, tämä kirja sisältää myös Valtiontalouden tarkastusviraston tilintarkastuskertomuksen valtion tilinpäätöksen tarkastuksesta vuodelta 2004. Tässä yhteydessä myöskin tarkastusvirasto ensimmäistä kertaa ottaa kantaa tähän tilinpäätöksen vahvistamiskelpoisuuteen, ja sen mukaan valtion tilinpäätös vuodelta 2004 on laadittu voimassa olevien säännösten mukaisesti. Tarkastusviraston tässä tilintarkastuskertomuksessa esille tuomat puutteet ja riskit ja valtioneuvoston alaisten 115 tiliviraston tilintarkastuskertomuksiin liittyvät huomautukset eivät olennaisuuden periaatteen huomioon ottaen ole esteenä valtion tilinpäätöksen vahvistamiselle. Eli kun historiaa katsotaan, tilinpäätös on vahvistamiskelpoinen.

Vielä lopuksi, puhemies, palaan tähän budjettiin. Matti Vanhasen hallitus mielestäni on osoittanut pystyvänsä tekemään uudistuspolitiikkaa monella tavalla, erityisesti yritysten veropolitiikassa. Ehkä kommentoin tuota varallisuusveron poistamista, joka liittyy kyllä tulopoliittiseen ratkaisuun mutta kyllä veropoliittisena toimena kestää myöskin kritiikin. Eihän varallisuusveroa ole enää kuin parissa kolmessa maassa Euroopassa tuollaisena reliktinä. Olen ihan varma, että nämä varat, mitkä laskennallisesti olisivat kertyneet varallisuusverosta, toista kautta tulevat kansantalouteen, valtiontalouteen, kun tämä vääristävä vaikutus, mikä varallisuusverolla on esimerkiksi sijoitusten osalta, poistuu ja tällä tavalla saadaan uutta dynamiikkaa talouteen. Kyllä tietenkin rikkaat Suomessa veroja saavat maksaa, ja se tapahtuu tuloverotuksen ja sitten perintö- ja lahjaverotuksen kautta, joka sekin on uudistamisen tarpeessa, mutta tuon varallisuusveron poistaminen on kaikella tavalla hyvä ratkaisu maan hallitukselta.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva budjettiesitys sisältää muun muassa panostusta köyhimpien ihmisten tukemiseen. Esimerkiksi toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuu poistetaan, budjetissa on täsmätoimia syrjäytymisen ehkäisemiseksi, kotitalousvähennyksen enimmäismäärä kaksinkertaistuu koti- ja hoivatyössä, kansaneläkkeeseen tehdään tasokorotus ja koulupudokkaiden saamiseksi takaisin koulutukseen käynnistetään Omakymppi-ohjelma jne. Budjetissa edelleen panostetaan aktiiviseen työvoimapolitiikkaan niin pitkäaikaistyöttömien kuin nuorten osalta, muun muassa työmarkkinatuki uudistetaan ensi vuoden alusta. Muutosturvan avulla helpotetaan irtisanomisten kohteiksi joutuneiden uudelleen työllistymistä. Totta kai tässä esityksessä on erittäin paljon muutakin hyvää, mutta ajan rajallisuuden vuoksi en niitä käsittele.

Suurin huolenaiheeni valtion ensi vuoden budjettiesityksessä on alempiasteiseen tieverkkoon varatut resurssit ja rautateiden korvausinvestointeihin ensi vuodelle esitetyn määrärahan varsin alhainen taso sekä joukkoliikennemäärärahojen vähentäminen. Kaikki, mitä edellä totesin infran rahoituksesta, sopii erittäin huonosti hallitusohjelman kirjaukseen, jota lainaan: "Hallituksen liikenne- ja viestintäpolitiikalla parannetaan kansalaisten hyvinvointia sekä elinkeinoelämän ja julkishallinnon tuottavuutta ja kilpailukykyä - -." Edelleen: "Tavoitteena on edistää Suomen ja sen eri alueiden kilpailukykyä kehittämällä liikenteen infrastruktuuria ja palveluja."

Jos reuna-alueiden tiet ja rautatiet halutaan jättää kirjaimellisesti heitteille, väitänpä, jopa kyseiset alueet tämän kautta autioittaa tai edesauttaa sitä, olisi rohjettava puhua suoraan eikä verhota todellisia tarkoitusperiä älyllisesti epärehelliseen puheeseen eri alueiden tasapuolisten toimintaedellytysten turvaamisesta ja palveluiden säilyttämisestä. Jos ja kun syksyn aikana perustienpidon ja radanpidon rahoitukset väännetään eduskunnan toimesta suunnilleen kuluvan vuoden tasolle, niin röyhistelyyn ei silloinkaan ole aihetta, ei todella. Se ei valitettavasti riitä.

Tällä menolla, me kaikki hyvin tiedämme, alempiasteinen tieverkko entisestään rapautuu ja liikenneturvallisuus heikkenee. Sama koskee rautateitä. Valitettavasti kovin vähän hallituspuolueidenkin edustajia tuntuu todella kiinnostavan perustienpito, isojen tiehankkeiden tärkeysjärjestys sitäkin enemmän. On trendikästä puhua hankekorista ja teemapaketista, isojen tiehankkeiden tärkeysjärjestyksestä. Jo vuosia muun tienpidon ja rataverkon riittävä rahoitus on jäänyt toissijaiseksi.

Nyt tarvitaan selvää tasokorotusta, toistan, tasokorotusta kuluvan vuoden kyseessä oleviin määrärahoihin. Toki hyväkuntoinen päätiestö on teollisuudelle ja elinkeinoelämälle tärkeä, mutta yhtä tärkeää toimiva logistiikka on maakuntakeskusten ulkopuolisten, maakuntien reuna-alueiden elinkeinoelämälle ja niiden asukkaille. Kasvukeskusten ulkopuolisen tiestön heikko kunto haittaa maaseudun asukkaiden jokapäiväistä liikkumista, kyseessä olevien seutukuntien yritystoimintaa ja muun muassa maa- ja metsätaloutta. Perustienpidon riittämättömän rahoituksen vuoksi investointien rahoitusvastuuta on jouduttu ja joudutaan siirtämään myös jatkossa kunnille. Esimerkkejä on jo nyt. Rahoitustasoa on todella saatava nostettua nykyisestä tasosta reilusti, jotta muun muassa tuolla Savo-Karjalassakin pystyttäisiin edes jossain määrin vastaamaan kuntien ja elinkeinoelämän välttämättömimpiin odotuksiin ja tarpeisiin ja parantamaan menestymisen edellytyksiä kyseessä olevalla alueella.

Myös joukkoliikenteen rahoitusta ehdotetaan alennettavaksi. Tämä ja edelleen se, että yksityistiemäärärahoihin esitetään lähdes 2 miljoonan euron määrärahan pienennystä kuluvaan vuoteen verrattuna, ovat myös hankaloittamassa kyseisten alueiden asukkaiden elämää.

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti parista kolmesta muusta asiasta.

Odotuksista huolimatta talous- ja velkaneuvonnan kysyntä kasvaa edelleen. Niin kuin tiedämme, tämän neuvonnan tavoitteenahan on ylivelkaantuneiden asioiden kohdalleen saattaminen, talouden tasapainoon saattaminen. Nyt peräkkäisinä vuosina tähän talous- ja velkaneuvontaan kohdennettuja määrärahoja on esitetty pienennettäväksi ja edelleen ensi vuodelle tämän vuoden tasosta miljoonalla. Tälle vuodellehan eduskunta sitten käsittelyssään korjasi sitä sillä tavalla, että tälle vuodelle on 500 000 euroa pienemmät määrärahat kuin viime vuodelle, mutta toivon, kun kaikki tiedämme tämän työn tärkeyden ja tosiaan tämä kysyntä vaan kasvaa tässä, että näitä määrärahoja korjataan eduskunnan toimesta.

Toinen asia on omaishoito. Sehän on todella inhimillinen vaihtoehto hoidettaville, niin vanhuksille kuin vammaisille, ja nyt määrärahavaraus tähän omaishoidon tuen kehittämiseen on enemmän kuin aiheellinen. Muun muassa täällä budjetissa todetaan, että omaishoitajien pienin hoitopalkkio nousee 67 euroa kuukaudessa, ja ministeriössä parhaillaan tehdään ohjeita ja kriteereitä omaishoidon tuen maksamisesta kunnille. Työtä riittää tällä saralla, ja tarvitaan uusia ratkaisuja ja toimintamalleja siihen, miten valtio saadaan myös mukaan taloudellisten kustannusten maksajaksi. Tämä on iso kysymys.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Esitystä varallisuusveron poistamisesta, veron, joka koskee rikkaita, erittäin maksukykyisiä henkilöitä, en voi hyväksyä. (Puhemies: Aika!) Kyseistä verotuottoa on vähätelty valtioneuvoston taholta, mutta pienemmätkin euromäärät jossakin toisessa yhteydessä koetaan liian suureksi menoeräksi.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puolustusministeri ilmeisesti aavisti, että nostan esiin puolustusmäärärahoista keskustelun. Viime kesänähän keskusteltiin turvallisuusvajeesta, ja ed. Jaakonsaari eilen totesi, ettemme ole missään oravanpesässä.

Eduskunta hyväksyessään viime joulukuussa turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon määritti myöskin tuleville vuosille suunnattavat varat, ja ne myös kokoomus hyväksyi, vaikka ne pakottavatkin merkittäviin säästö- ja rationalisointitoimenpiteisiin. Kuitenkin kehyspäätöksessä vuosille 2006 ja 2007 Puolustusvoimille määritettiin 20 miljoonan euron lisäsäästöt, jotka ovat vakavassa ristiriidassa selontekopäätöksen kanssa. Edelliset Lipposen hallitukset ovat toteuttaneet selontekojen rahoituspäätökset sellaisinaan.

Ensi vuodesta lähtien toteutettavien merkittävien rationalisointitoimenpiteiden, niin joukko-osastojen lakkauttamisen ja henkilöstön vähentämisen kuin monien uudelleenjärjestelyjen kanssa, Puolustusvoimat joutuu samanaikaisesti uusien säästötoimenpiteiden kohteeksi. Lisäleikkaukset pakottavat Puolustusvoimat suuntaamaan supistukset ydintoimintoihinsa eli operatiivisen valmiuden ylläpitoon ja koulutukseen. 20 miljoonan euron lisäsäästöt koskettavat kaikkia puolustushaaroja kertausharjoitettavien määrän romahtaessa 30 000 reserviläisestä 5 000:een. Ilmavoimien lentotoimintaa joudutaan merkittävästi supistamaan, millä on suora vaikutus kykyymme valvoa ilmatilaamme ja myös lentäjien ammattitaitoon. Varusmieskoulutuksessa joudutaan peruuttamaan toisen saapumiserän kaikki leirit ja sotaharjoitukset. Kaikki tämä johtaa operatiivisen valmiuden ja joukkojen koulutustason laskuun. Erittäin suuri kysymys on, miten kertausharjoitusten minimointi vaikuttaa asevelvollisten maanpuolustustahtoon.

Vaarana on, ja siitä on myös huhuja, että nämä lisäsäästöt jatkuvat tulevinakin vuosina ja selonteossa päätetty rahoitustaso romuttuu. Valtiovarainministeriön viime viikolla julkistama tuottavuusohjelma merkitsee Puolustusvoimille noin 2 400 henkilön lisäleikkauksia ohi selontekomenettelyn. Uusia joukko-osastojen lakkauttamispäätöksiä voitaneen joutua tekemään jo ennen seuraavan selonteon valmistumista, ja näiden seurauksena olisikin sitten kansallisen puolustuksen uskottavuuden heikkeneminen, jopa paljon puhuttu turvallisuusvaje.

Arvoisa puhemies! Vastuullisena kuntapäättäjänä en voi olla nostamatta esiin jo moneen kertaan puhuttua kuntien jatkuvasti pahenevaa talousahdinkoa. Toki kunnissa tarvitaan uudistumista ja yhdistymisiä, joista on onneksi virinnyt aktiivinen keskustelu, ja Mikkelissä jo viisi vuotta sitten tehtiin merkittävät ratkaisut. Mutta budjetillakin olisi voitu vaikuttaa tilanteeseen tekemällä valtionosuuksien indeksitarkistukset täysimääräisinä, maksamalla valtion 280 miljoonan euron velka ensi vuonna ja pitämällä harkinnanvaraiset määrärahat ennallaan 30 miljoonassa eurossa.

Väyläpolitiikka on puhututtanut ja saanut farssin piirteitä. Hyvä ja toimiva infraverkosto on kehityksen edellytys kaikkialla Suomessa. Itä-Suomen ja tietenkin omalta osaltaan Etelä-Savon maantieteellisen sijainnin aiheuttamia kilpailuhaittoja tasoitetaan parhaiten sujuvilla liikenneväylillä, nopeilla yhteyksillä ja kohtuullisilla kuljetus- ja matkustuskustannuksilla. Edellinen hallitus ja eduskunta tekivät Itä-Suomen kannalta merkittäviä ratkaisuja: Kerava—Lahti-, Lahti—Heinola-moottoritie ja myös Valtatie 5 Joroinen—Varkaus. Ne kaikki valmistuvat tämän vuoden syksyllä tai viimeistään ensi vuonna. Etelä-Savossa elätettiin toiveita, että tälle olisi tullut jatkoa ja sen väylähankkeiden ykköskoriin sijoitetut hankkeet, Valtatie 5 Lusi—Mikkeli-väli ja Savonlinnan ohitustiehanke, olisivat saaneet rahoituspäätöksen, mutta mitä vielä. Kaiken sekoilun jälkeen koko tärkeysjärjestys romutettiin. Tätä emme voi hyväksyä Etelä-Savossa ja koko Itä-Suomessa. Valtatie 5:llä on heijastusvaikutuksensa koko Itä-Suomeen, ja Savonlinnan ratkaisun viivästyminen estää täydellisesti kaupungin maankäytön ja elinkeinotoiminnan kehittämisen.

Eipä näytä myöskään keskusta kantavan huolta yksityisteiden rahoituksesta, kun budjetissa jo ennaltaan niukkoja määrärahoja vähennetään merkittävästi. Kaiken kaikkiaan tie- ja raideliikenteen kehittämisen tarve on huutava ja sitä edellyttävät erityisesti liikenneratkaisut.

Vuosi sitten Mikkelin torikahvilassa eräs mies huudahti että, Erkki, mitä teet sillä 7 eurolla, tarkoittaen juuri radiosta kuultua budjettiuutista kansaneläkkeen korottamisesta. Samaan kysymykseen olisi ollut aihetta tänäkin kesänä, ja sitä on kuultukin. Eläkeläiset ovat pitäneet 5 euron korotusta loukkauksena ja heidän aliarvioimisenaan. Eläkkeensaajien ostovoimalla on tärkeä merkitys heidän hyvinvoinnilleen, mutta myös koko yhteiskunnalle ja kansantaloudelle. Eläkeläiset laittavat eläkkeensä kulutukseen. Kaikkien eläkeläisten tulevaisuudesta on huolehdittava ja varmistettava eläkkeiden korottaminen oikeudenmukaisesti. Hallituksen tulisi yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa selvittää ensi tilassa, miten työeläkeindeksiä tulisi kehittää eläkeläisten oikeudenmukaisen kohtelun ja ostovoiman turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Olin jo ajatellut, ettei minun tarvitse tässä budjettipuheenvuorossani puuttua veteraanien kuntoutusmäärärahoihin, kun tämän vuoden budjetissa päästiin lähes tavoitteeseen, vuosittaiseen kuntoutukseen. Kuinka ollakaan, hallitus kuitenkin esittää leikattavaksi kuntoutusmäärärahoista 5,5 miljoonaa euroa. Näinkö halutaan tehdä nyt, kun sotien päättymisen 60-vuotisjuhlallisuudet ovat ohitse tämän vuoden päättyessä? Se on sotiemme veteraanien perinnön halventamista. Kyllä meidän on huolehdittava kunniakansalaistemme selviytymisestä heidän arvonsa mukaisesti. Meidän on palautettava kyseessä oleva määräraha budjettiin.

Lopuksi lyhyesti nostan esiin ammattikorkeakoulujen tutkimusmäärärahan tarpeen sekä yliopistokeskusten pysyvän perusrahoituksen tarpeen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Rajatun ajan säästämiseksi lainaan vapaasti elokuva Casablancan legendaarista poliisipäällikkö Renault’ta ja totean, että haukutaan ne tavanomaiset, tässä tapauksessa hallitus. Tämän jälkeen jatkan oppositiohenkisesti ja kiitän hallitusta.

Kiitän hallitusta siitä, että se on nyt poistamassa toimeentulotuen asumismenojen omavastuun. Tällä tavoin hallitus toteuttaa sekä omani että vasemmistoliiton pitkäaikaisen vaatimuksen, jota vasemmistoliitto itse asiassa kannatti jo hallituksessa ollessaan. Kuitenkin vasta nyt ovat syntyneet edellytykset näköjään tämän päätöksen tekemiseen. Siitä hallitukselle kiitos. On kuitenkin mielenkiintoista miettiä, myöskin itse asiassa koko hallituksen linjan kannalta, mikä oikeastaan lopulta sai aikaan tämän päätöksen.

Kun tässä on vahvasti arvosteltu varallisuusveron poistamista, niin on kai pakko todeta, että minun arvioni mukaan sillä on ollut kuitenkin yksi hyväkin vaikutus. Se on se, että se itse asiassa oli tekijä, joka pakotti hallituksen poistamaan toimeentulotuen asumismenojen omavastuun. Olisi tietysti mielenkiintoista kuulla esimerkiksi SDP:n ryhmäpuheenvuoron käyttäneen ed. Viitasen näkemys siitä, mitä tämän prosessin yhteydessä oikeasti tapahtui, oliko todella niin, että tähän päätökseen voitiin päästä vasta sitten, kun hallitus oli tehnyt varallisuusveron poiston.

Tosiasiahan on, että kun nyt ensi vuoden alussa heti tammikuussa tämä vero poistuu, niin siitä seuraa 70 miljoonan tulonsiirto kaikkein varakkaimmille suomalaisille, kuten täällä on jo moneen kertaan todettu. Nyt kun tämän kohtuuttomuuden kompensoimiseksi korotetaan kansaneläkettä huikealla 5 eurolla kuukaudessa ja poistetaan tuo äsken mainittu omavastuu, niin tässä käy niin, että nämä kaikkein köyhimmät 200 000 suomalaista saavat ensi vuonna 54 miljoonan hyödyn, kun ne 20 000 kaikkein rikkainta saavat vastaavasti 70 miljoonaa. On pakko kysyä, minkälaisessa maassa me oikeasti elämme ja minkälaista politiikkaa täällä harjoitamme, jos kaikkein köyhimpiä voidaan Suomessa auttaa vasta sitten, kun kaikkein rikkaimmille on ensiksi annettu kohtuuttomat veronkevennykset.

Olen kohtuullisesti huolestunut, jos hallituksen köyhyyden ja syrjäytymisen estämispolitiikka, jota tämän köyhyyspaketin pitäisi varmasti heijastaa, perustuu tällaisiin ehtoihin. Toivon olevani väärässä ja jos sitä olen, voin uskoa edelleen poliisipäällikkö Renault’ta lainatakseni, että erityisesti sosialidemokraattien kanssa tämä saattaisi olla hyvän ja uuden ystävyyden alku, mutta toivon, että asia todella on niin.

Kiitän myöskin hallitusta niistä toimista, joita se on tehnyt kotimaisen kulutuskysynnän edistämiseksi, joihin veronkevennykset kiistatta kuuluvat. Olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää, etteivätkö veronkevennykset olisi siihen vaikuttaneet, tämä erityisesti juuri nyt, kun Saksan tilanne on se, mikä se on. Saksassahan tilanne on kuitenkin niin, että saksalaisen laman keskeinen syy on nimenomaan kotimaisen kysynnän puute. Samalla on tietysti kysyttävä viitaten myöskin tähän kaikkein köyhimmille annettuun, onko näitten verokiihokkeiden suuntaaminen ollut oikean suuntaista.

Jos nyt yhtään vanha keynesiläinen talousteoria on voimissaan, se edelleen tarkoittaa sitä, että kun tulonsiirtoja tai veronkevennyksiä annetaan niille, joitten kulutusalttius on suurin, ja köyhillähän se sitä on, ovat myöskin talouden dynaamiset vaikutukset kaikkein suurimpia ja päinvastoin, kun annetaan niille, joilla säästämisalttius on kaikkein suurin, eli rikkaille, niin vaikutukset eivät ole niin suuria. Pikemminkin se raha voi mennä ulkomaisen kysynnän edistämiseen eli tuonti lisääntyy, mikä sekään nyt ei talouden tasapainon kannalta ole välttämättä paras mahdollinen ratkaisu.

Sama pätee myöskin tietysti julkisen ja yksityisen kulutuksen suhteeseen. Nyt yksityistä kulutusta ja yksityistä kysyntää on lisätty, mutta kun se on tapahtunut veroja keventämällä, se on tapahtunut tietysti ja tulee jatkossakin tapahtumaan julkista kysyntää, julkista kulutusta, pienentämällä. Eli valtion ja kuntien voimavarat heikkenevät, ja tästä on tietysti meillä itse kullakin, kun rehellisiksi heittäydymme, vankkaa kokemusta tässä salissa ja tietysti kaikista kunnanvaltuustojen saleista, joissa itse kukin istuskelemme.

Olimme eilen ed. Rossin ja ed. Väätäisen kanssa, ja myöskin muut pohjoissavolaiset kansanedustajat oli kutsuttu, Kuopion kaupungin johdon kuultavina, ja kyllä viesti oli selkeä. Se oli täsmälleen samanlainen kuin se on ollut kaikissa niissä pohjoissavolaisissa kunnissa ihan riippumatta siitä, mitä Kuntaliitto on valtiovarainministerille sanonut. Valtio on antanut kunnille enemmän tehtäviä kuin rahaa ja on myöskin ollut maksamatta niitä valtionosuuksia, jotka olisivat jo langenneet maksuun. Tästä syystä kuntien kyky tarjota peruspalveluita kansalaisilleen on vakavasti heikkenemässä. Tähän linjaan on tultava muutos.

Tarja  Cronberg  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki totesi puheessaan, että Saksan vaalit vaikuttavat Suomen talouteen ja budjettikirjaan. Näin varmaan on, mutta muuten tuntuu siltä, että maailman megatrendit eivät jätä mitään jälkiä Suomen valtion talousarvioon. Tämä siitäkin huolimatta, että KTM:n kohdalla todetaan, että tavoitteena on maailman paras innovaatioympäristö. Tämä ei kuitenkaan näy käytännön toimissa.

Energiapolitiikka on aseellisten konfliktien, Irakin sodan ja ilmastonmuutoksen seurauksena tällä hetkellä maailman tärkein innovaatiopoliittinen areena. Valtiot satsaavat uusiutuvaan energiaan tavalla, jota ei ole ennen nähty. Miten tämä heijastuu Suomen talousarvioon vuodelle 2006? Ei mitenkään, ainakaan toistaiseksi. Rahoitus energiapolitiikan pääluokassa pysyy samana kuin viime vuonna ja on itse asiassa 2—3 miljoonaa vähemmän kuin vuodelle 2004. Tekesin rahoja toki lisätään, ja energiaan liittyvistä tutkimuksista, selvityksistä ja evaluoinneista on kirjassa maininta. Nyt eivät kuitenkaan enää selvitykset riitä vaan on toiminnan aika.

Itse asiassa huolimatta ed. Kallin ja myös ministeri Pekkarisen puheista hallituksen tärkein ja ehkä ainoa käytännön toimenpide on maatalouden fossiilisten polttoaineiden 24 miljoonan euron palautus. Biopolttoaineita, jotka tällä hetkellä kattavat 0,1 prosenttia suomalaisesta polttoaineenkulutuksesta, vaikka EU:n tavoite on 2 prosenttia tänä vuonna, tuskin mainitaan. Jo yhdellä miljoonalla olisi biopolttoaineissa päästy huomattavasti eteenpäin kohti sitä tavoitetta, joka EU:lla on: 20 prosenttia vuonna 2020.

Tällä hetkellä tilanne on paradoksaalinen: suomalaiset asiantuntijat etsivät koneissa ja laitteissa neuvoja Kiinasta, vaikka nimenomaan Suomen tulisi olla uusiutuvan energiateknologian viejämaa. Sama takapajulan imago koskee myös muita uusiutuvan energian käyttömuotoja. Ed. Andersson mainitsi pelletin. Toivommekin, että asiat korjautuvat lisäbudjetissa, ja odotamme innolla, mitä tarkoittaa ministeri Pekkarisen toteamus siitä, että hallitus aikoo tehdä tässä asiassa paljon.

Mutta ei ainoastaan uusiutuva energia vaan myös sosiaalisen energian uusiutuminen on heikoilla budjettikirjassa. Tämä koskee ennen kaikkea kulttuuria, ennen kaikkea kuntien kulttuuritoimintaa. Kunnathan ovat edellytysten luojina sille, että kulttuuripalvelut voivat avata kuntalaisille mahdollisuuden laajasti osallistua ja nauttia kulttuurista ja taiteesta. Moni kunta on ottanut lastenkulttuurin erityiseksi painopisteeksi. Nyt kuitenkin esitetyllä OPM:n linjalla tältä toiminnalta putoaa pohja pois. Kunnissa, joissa on satsattu myös erityisryhmien kulttuuritoimintaan ja monikulttuurisuuteen, on myös edessä näiden palvelujen alasajo.

Erityisen vaarallinen tilanne on kirjastolaitoksen kohdalla. Kirjastolaitoksen uudistaminen on yhteiskunnalle äärettömän halpa tapa ehkäistä syrjäytymistä, tukea kansalaisten hyvinvointia ja elinikäistä oppimista. Kirjastot ovat myös luovuuden tiloja, joissa kansalaisilla on mahdollisuus kohdata toisiaan ja saada virikkeitä niin kirjoista kuin digitaalisesta materiaalistakin. Erityisesti kirjastojen merkitys luovuuden tiloina tulee tulevaisuudessa korostumaan. Kuitenkaan kirjastojen uusimista ei aiota rahoittaa.

Perustamishankkeet kirjastoille ovat uudet ja saneerattavat kirjastotilat ja kirjastoautot. Vuonna 2006 on esitettyä pienempi määräraha, vain noin 4 miljoonaa euroa, joka riittää ainoastaan rakenteilla olevaan Turun kaupunginkirjaston uudisrakennukseen ja mahdollisesti kahden kirjastoauton uusintaan. Samoin valtion tulo- ja menoarviossa on normaalisti esitetty myös perusparantamishankkeiden laajuudet tuleville vuosille. Näitä laajuuksia ei tässä budjetissa ole määritelty lainkaan vuoden 2006 jälkeisille hankkeille. Aiotaanko kirjastolaitoksen uusiminen ja kirjastoautojen hankinta täysin lopettaa? Tarve vuodessa olisi noin 10 miljoonaa euroa.

Budjettikirjan tulisikin edustaa suomalaisen yhteiskunnan uusiutumista ja määritellä sille suuntaviivoja. Kun sekä uusiutuva energia että kansalaisten henkinen uusiutuminen on kyseenalaistettu, mikä on suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus?

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Min vana trogen skall jag i mitt anförande koncentrera mig på landsbygdsfrågor. Det är ganska svårt att spåra den landsbygdsvänlighet som den nuvarande regeringsbasen och regeringsprogrammet skulle ge vid handen. Jag hoppas att vi, högsta beslutsfattare, skulle inse att landsbygdspolitiken fordrar konkreta satsningar om vi skall kunna stoppa flyttningsrörelsen och därmed undvika de följder den innebär i kostnader bland annat i infrasatsningar.

Det finns två saker som har större betydelse för landsbygdens utveckling än alla andra gemensamt. Den ena är kommunikationerna, såväl basvägnätet som datakommunikationerna, och den andra är jordbruket och dess binäringar. Jag har den uppfattningen att om inte dessa frågor är i skick så hjälper inte andra goda insatser på grund av att basen för livet på landsbygden raseras.

Puhemies! Maaseudun tulevaisuuden merkittävimpien kysymysten kannalta haluan tuoda esiin joitakin asioita.

Nykyiset investointitukien katot johtavat siihen, että Makera-varat eivät tule riittämään ilman määrärahojen lisäämistä. Hallituksen politiikka, joka kannustaa investoimaan valtaviin laitoksiin, johtaa vain siihen, että ainoastaan osa hakemuksista voidaan rahoittaa loppujen jäädessä odottamaan. Hallitusohjelma, jonka lähtökohtana on perheyrityksen varaan rakentuva maatalous, on vesittymässä. Viljelijäpiireissä on lähdetty siitä, että myös tämä hallitus antaisi kahden edellisen hallituksen tapaan karjankasvattajille yhden lomapäivän lisää. Myös turkistuottajat tarvitsevat lomitusjärjestelmän, joka oikeuttaisi lakisääteiseen lomaan. Tästä syystä olen tehnyt talousarvioaloitteen, jossa ehdotan ensi vuoden budjettiin 2 miljoonaa euroa turkistarhaajien lomitusjärjestelmään. Onkin mitä suurimmassa määrin tulevaisuuden kysymys, miten tuottajien sosiaaliset tarpeet otetaan huomioon. Hallituksella on enintään vuosi aikaa osoittaa, että sen suhtautuminen ei ole kielteisempää tässä asiassa kuin kahden sinipunaisen edeltäjänsä.

Suomi seisoo edelleen puujaloillaan. Meillä ei ole varaa jättää metsiämme huonolle hoidolle. Ehdotus metsänparannusvaroihin osoitetun määrärahan vähentämisestä onkin askel väärään suuntaan. Nuorten metsien hoitoon investoiminen on niin kauaskantoista toimintaa, että toimenpiteen suorittaja ei useinkaan ehdi nähdä panostuksesta saatavaa hyötyä. Valtion on puolestaan taattava, etteivät tärkeät hoitotoimenpiteet jää suorittamatta. On äärimmäisen lyhytnäköistä vähentää nuorten metsien hoitoon tehtävistä panostuksista. Tulevat sukupolvet saavat tuntea tällaisen lyhytnäköisen politiikan vaikutukset.

Budjettiehdotus merkitsee, että perustieverkkoon ei ensi vuonna tehdä lainkaan panostuksia, tai ainoastaan merkitykseltään vähäisiä. Jatkuva palkkakustannusten ja muiden kustannusten kasvu johtaa aikaisemmin liikenteen parannustoimiin osoitetun vaatimattoman summan puolittamiseen. Tiepiireille osoitettavat määrärahat menevät kunnossapitoon ja tienparannustoimet pannaan jäihin. Yksityistiet ovat elintärkeitä varsinaisilla syrjäseuduilla asuville. Yksityisteiden määrärahojen vähennysten vuoksi elämä käy entistä kalliimmaksi maaseudulla ja varsinaiset maaseutukunnat joutuvat kantamaan suuremman vastuun, koska koko vastuuta ei voida panna tien käyttäjien kannettavaksi. Tänä aikana, jolloin kuntien talous on niin ajankohtainen, on syytä muistuttaa tämän vähennyksen kohdistuvan pahimmin pieniin maaseutukuntiin, joiden talous on heikommassa kunnossa. Toivon, että eduskuntakäsittelyssä ymmärrämme tieverkon merkityksen alue- ja maaseutu- ja aluepolitiikalle ja teemme välttämättömät korjaukset.

Energiapolitiikka on niin yhteiskunnallemme kuin koko maailmalle tulevaisuuden kohtalonkysymys. Öljy on ehtyvä luonnonvara, jota pitäisi säästää polttomoottoreiden polttoaineeksi. Jos kannamme vastuuta tulevaisuudesta, meidän on kehitettävä muita energialähteitä lämmön- ja sähköntuotantoon. Meillä Suomessa on uusiutuvia energialähteitä, joita voidaan kehittää ja käyttää tehokkaammin. Metsä- ja peltobioenergia tarjoaa meille merkittäviä mahdollisuuksia kotimaisen energian osuuden lisäämiseen, jos vain hyödynnämme sitä. Eduskunnan viidettä ydinvoimalaa koskevan päätöksen yhteydessä hyväksymä ponsi ei ole saanut sellaista painoa hallituksen esityksessä kuin eduskunta tarkoitti.

Talman! En av våra största resurser på området är torven, en nästan outsinlig energikälla. Från att som bäst stått för cirka 7 procent av vår energiproduktion håller den på att halveras, mest på grund av utsläppshandeln som fått oanade konsekvenser. Något måste göras för att återge torven dess konkurrenskraft. Man måste på ett nytt sätt beakta att torvmossarnas tillväxt också binder koldioxid och att det efter torvbrytningen planteras skog eller odlas rörflen som har en positiv inverkan. Utan åtgärder mister vi massor av arbetsplatser på landsbygden och företagare i branschen kommer att gå i konkurs. Vi måste ta vara på de resurser vi har.

Herr talman! Avslutningsvis så vill jag också i likhet med riksdagsledamot Nepponen påminna om vikten av rehabiliteringspengar för våra veteraner. Jag nöjer mig med att konstatera att jag utgår ifrån att riksdagen kommer att åtgärda de brister som finns till denna del.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi tuon terveiset tänne saliin tuolta käytävältä kansanedustajien keskuudesta, jossa harmiteltiin sitä, että äskeinen debatti syksyn tärkeimmästä aiheesta jäi turhan lyhyeksi. Debatti oli hyvin mielenkiintoinen ja jäntevä, ja olisi tuntunut mielekkäältä sitä jatkaa. Nytkin näyttää siltä, että sali on aika lailla tyhjä, kun näitä 7 minuutin puheenvuoroja läpikäydään.

Minua on tämän päivän keskustelussa yllättänyt eniten sosialidemokraattien tyytyväisyys köyhyyspakettiin. Aiemmin sosialidemokraattien keskuudessa puhuttiin useiden satojen miljoonien eurojen panostustarpeesta. (Ed. Elo: Se oli markoista!) — Kyllä oli ihan euroista puhetta, esimerkiksi ed. Virpa Puisto vielä tuossa kesällä vaati, muistaakseni peräti 600 miljoonan euron suuruista köyhyyspakettia, joka tapauksessa satojen miljoonien. — Onko teidän mielestänne 30 miljoonan euron paketti oikeassa suhteessa 840 miljoonan euron tuloveronkevennyksiin tai 75 miljoonan euron varallisuusveron poistoon? Eikö tästä kokonaisuudesta löytynyt yhtään enempää liikkumavaraa lapsiköyhyyden torjuntaan? Lapsiköyhyys on huolestuttavasti lisääntynyt — kesällä tuli tästä varmasti jokaisen näkemiä tutkimustuloksia — ja sen ehkäisy olisi kannattava sijoitus tulevaisuuteen. Vieläkään ei tullut esitystä, jolla olisi korjattu suomalaisen sosiaalipolitiikan häpeätahra ja korotettu minimiäitiyspäiväraha 15 euron tasolta edes pienimmän työttömyyspäivärahan tasolle.

Köyhyyspaketissa kyllä luetellaan monta tärkeää asiaa: koulupudokkaat, pitkäaikaistyöttömät, toimeentulotukiasiakkaat, kansaneläkkeen saajat, vapautuvat vangit, vieläpä erityisryhmien asunto-olot. Kaikkeen tähän varattu raha on kuitenkin niin pieni, että lista hyödyttänee lähinnä hallituspuolueiden edustajien vaalipuheiden laadintaa. Kansaneläkkeen tasokorotuskin merkitsee yhtä mummonmarkkaa päivässä, mikä hupenee helposti ensi vuodelle kaavailtuihin sosiaali- ja terveyspalvelumaksukorotuksiin.

Köyhän kannalta kaikkein tärkeintä ovat toimivat, edulliset peruspalvelut. Niiden järjestäminen ei kohene tämän budjetin raameissa. Valtiovarainvaliokunta arvosteli hallitusta tänä keväänä kehyslausunnossaan, että valtionosuuksien leikkauksilla vaikeutetaan kuntien mahdollisuuksia suoriutua terveyspalveluistaan. Erityisesti moitittiin Kansallisen terveyshankkeen 25 miljoonan euron leikkausta. Ihmettelen, onko valtiovarainministeriössä tuota eduskunnan hyväksymää mietintöä edes luettu, kun samat leikkaukset edelleen sijoittuvat tähän budjettiin. Hallitus pitää yhä kiinni valtionosuuksien 25 prosentin indeksileikkurista, mikä tekee ensi vuonna 40 miljoonaa euroa vähemmän valtionosuuksia kuntatalouteen, ja pidättää yksipuolisena pakkolainana valtaosan kunnille kuuluvista kustannustenjaon tarkistusrahoista, jotka ovat siis siitä osuudesta, mikä on edelleen maksamatta.

Terveyspalvelujen, vanhustenhoidon ja koulupalvelujen nykytasoa ei voida säilyttää, kohentamisesta puhumattakaan, jos kuntatalouteen ei tule merkittävää helpotusta.

Pääministeri Vanhanen ylpeili lyhyen budjettiriihen päätteeksi suorassa televisiolähetyksessä, että useiden pääluokkien kohdalla ei käytetty ainoatakaan puheenvuoroa, vaan nuijittiin vain nämä valtiovarainministeriön esitykset. Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, käytettiinkö puheenvuoroja tämän köyhyyspaketin kohdalla tai käytettiinkö esimerkiksi alkoholiveron kohdalla. Ministeri Hyssälä vaati aiemmin samalla viikolla Helsingin Sanomien sunnuntaikolumnissa viinaveroa korotettavaksi välittömästi etenkin lasten suojelemiseksi vanhempien lisääntyneen alkoholin käytön vuoksi. Korotusta ei tullut. Pääministeri Vanhanen tyrmäsi tämän vaatimuksen julkisuudessa toteamalla, että asiaan palataan vasta kevättalven aikana, kunhan tämän viinaveron alentamisen vaikutuksista on saatu tarpeeksi tietoa. Ihmettelen, mitä tietoa Vanhanen vielä odottaa. Hyssälä voi jo nyt kertoa Vanhaselle ihan kaiken tarvittavan tiedon.

Lastensuojelu ja päihdesairaudet nielevät myös yhä suuremman osan kuntien menoista. Alkoholin aiheuttama kuolleisuus ja sairauseläkkeet, pahoinpitelyrikokset, rattijuoppous, lasten kaltoin kohtelu lisääntyvät suorassa suhteessa kulutuksen kasvuun nähden. Epäilen, että tosiasiallinen syy hallituksen toimettomuuteen tässä kysymyksessä on se, että viinaveron korotuksella hallitus joutuisi myöntämään, että taannoinen veronkevennys oli virheellinen ratkaisu, ja siksi pidetään itsepintaisesti kiinni valitusta linjasta.

Ministeri Hyssälä asetti terävän kysymyksen tässä kolumnissaan hallituksen, ja samalla itsensä suuntaan. Hän totesi näin: "Tutkimusten ansiosta tiedämme, että alkoholiverotus, vähittäismyyntimonopoli ja mainonnan kieltäminen ovat kustannustehokkuudeltaan parhaita keinoja vähentää alkoholiongelmia. Tällä tiedolla ei ole mitään arvoa, jos kieltäydymme toimimasta sen mukaan. - - Polttavin kysymys on vielä vailla vastausta. Olemmeko valmiit yhteisvastuuseen?" Eli onko hallitus valmis yhteisvastuuseen? Miksei sieltä hallituksen rintamasta löytynyt tässä nimenomaisesti tärkeässä, polttavassa kysymyksessä yhteisvastuuta? Kristillisdemokraatit ovat tähän valmiit, ja jos hallituspuolueelta ei tätä Hyssälän peräänkuuluttamaa alkoholipoliittista vastuunkantoa löydy, niin Hyssälä tekisi suoraselkäisesti jättämällä sellaisen hallituksen. Ovathan alkoholihaitat ministerin toimialan, kansanterveyden ja hyvinvoinnin, suurin yksittäinen uhkatekijä, aivan kuten tuossa kolumnissaan ministeri totesi.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen mainitsi nimeltä, että olisin puhunut 600 miljoonan euron paketeista. Minulla on suhdelukuja; olemme puhuneet jossakin vaiheessa varmasti, muistaakseni silloinkin epävirallisesti, siitä, että se niin sanottu juhannuspaketti oli markoissa aikanaan 550 miljoonaa markkaa. Ja se on vähän eri asia kuin 600 miljoonaa euroa, että nyt menee vähän sekaisin.

Siitä olemme yhtä mieltä, että painavampi, verrattuna näihin veronkevennyksiin, olisi voinut olla tämä paketti. Mutta olen iloinen siitä, että ainakin ensimmäinen erittäin tärkeä muutos on tapahtunut. Saadaan tämä omavastuu asumistuesta pois.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta tehdään aika vakavaa laatua oleva virhe, jos ajatellaan niin, että tämän budjetin tai tämän hallituksen köyhyyspanostukset rajoittuvat ainoastaan siihen 90 miljoonan euron pakettiin, joka on täyttä tavaraa koko paketti. Mutta sen lisäksi on kyllä nähtävä, että tässä on tehty koko ajan paljon, paljon muutakin. Esimerkiksi tälle vuodelle on pohjissa minimivanhempainrahojen korotuksia, ansiosidonnaisten vanhempainrahojen laajennuksia, lapsiperheiden tuloja muutenkin lisää kotihoidontuen ja lapsilisän kautta, opiskelijoiden asumislisäasia, ja sen lisäksi itse budjetissa on paljon toimia, jotka auttavat köyhyysohjelmassa tämän paketin ulkopuolelta. Nuorisotakuun laajentaminen, työpajatoiminnan laajentaminen, pitkäaikaistyöttömiin panostus, ikääntyviin työttömiin panostus ovat jo 300 miljoonaa, nämä yhteensä, puhumattakaan näistä koulupudokkaista huolehtimisesta ja muusta asiasta. Ja esimerkiksi sellainen seikka, jota ei tule helposti huomatuksi (Puhemies: Aika!) — pelkästään nuorisotyön rahoitus on tullut kahtena viime vuonna todella paljon ylöspäin, (Puhemies koputtaa) ja se jos mikä on tällaista syrjäytymisen ehkäisyä. Toimia on paljon.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minä pidän näistä valtiovarainministeri Kalliomäen analyyseistä, koska tiedän, että hän on kasvanut Satakunnassa terveessä ympäristössä, alueella, jolta minäkin olen kotoisin. Siellä suositaan viileää analyyttisyyttä.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin johtopäätökset hieman poikkeavat. Tässä Saksan vaalituloksessahan lihallistuu EU:n umpikuja. Siis siinä lihallistuu se, että raakaa kapitalismia ajava Merkel ja vanhentunutta sosialismia ajava Schröder molemmat hävisivät vaalit ja Saksa on täydessä liemessä. Siellä ei vielä ole tervehdyttäviä voimia, mutta niitä tulee, ja se tulee romahduksen kautta. Tämä on se Emu-tie, tämä on se pimeyden ydin. Ranskassa ja Saksassa taloudet makaavat kuin lehmä nevassa, ja mitä kauempana me täällä olemme, niin sitä paremmin meillä menee, ja kun katsotaan, mikä on tulevaisuus, EU yrittää laajeta liian nopeasti. Sinne tulevat Bulgaria, Romania, köyhiä tulee oven täydeltä, ja vielä Turkki pitäisi saada mukaan. Siis tämä on EU:n tulevaisuus noin 15 vuotta eteenpäin. Se on täydellistä lamapolitiikkaa, EU ajaa itsensä lamaan tällä pelillä. Mutta mikä on parempi vaihtoehto? Parempi vaihtoehto on se, että Islanti, Sveitsi ja Norja ovat Etassa ja hyvin pyyhkii. Suhteessa tulee pyyhkimään vielä paremmin, kun tämä kolhoosi ei saa perustuslakia läpi, vakaussopimusta ei noudateta, ei ole rahoitussuunnitelmaa vuoteen 2013, ei ole muuta kuin hirvittävä propaganda, joka jauhaa tämän kaiken välttämättömyyttä. Mutta kun rahat loppuvat, banaani ja lakritsat loppuvat, niin sitten rupeaa tulemaan muutoksia. Näin siinä käy. Tämä on trendi, ja tästä voidaan mainiosti keskustella. Tämä on se suuri linja. Tämä on se suuri linja, ja tuolta pimeyden ytimestä, liian laajasta, laajentumiseen ja hulluuteen asti direktiivisateeseen sortuvasta EU:sta, ei tule apua, sieltä tulee kurjuutta.

Arvoisa puhemies! Kun me katsomme Suomen budjettia, niin jos täällä joku on noussut, niin EU-kulut ovat nousseet. EU-puheenjohtajuuden kulut ovat suuremmat kuin hallituksen köyhyyspaketti. Siinä näkyy karkeimmillaan arvostusero. (Ed. Elon välihuuto) — Se kyllä pitää paikkansa, kun katsoo kylmät luvut. Mutta, ed. Elo, Ison-Britannian jäsenmaksualennus: 143 miljoonaa euroa on Suomen osuus. Se löytyy sieltä luvusta 28. Me maksamme siitä noin 900 miljoonaa mummonmarkkaa englantilaisille lordeille, jotta he tulisivat toimeen, ed. Elo, ja te kannatatte sitä. Tämä minua hämmästyttää. Kyllähän minä muuten tämän EU-höyryn jollain tavalla ymmärrän, että siihen on höyrähtänyt, mutta sitä, että pienituloisia puolustava satakuntalainen Elo kannattaa, minä ymmärrän hyvin vaikeasti.

Tämä on ydin, ja kun ajattelee, miten tämä on mahdollista, että tällaisia rakenteita tämä EU-silppu on täynnä? Meiltä menee toinen sokeritehdas, meidän jäsenmaksuosuutemme tulevat kasvamaan, ja tekijänoikeuslakiakin me suuressa valiokunnassa, ed. Kiljunen, tai te lähinnä siellä mietitte, kuinka tämä nyt on mahdollista, salliiko direktiivi sitä tai tätä, kun Suomen eduskuntaan meidät on valittu sitä varten, että meidän pitäisi tehdä ne päätökset eikä joku Brysselin hyvin syötetty byrokraatti siellä mieti, kuinka Suomessa pitää elää. EU on osa Suomen menneisyyttä, itsenäisyys on tulevaisuutta. Se on se suuri linja, mutta eihän Neuvostoliittokaan romahtanut ennen kuin rahat loppuivat. Sitten se romahtikin ja nopeasti, ja niin käy tällekin.

Arvoisa puhemies! Mutta ei kaikki ole huonosti hallituksella ja hallituksessa. Kasvuluvut ovat suhteellisen hyviä, työllisyyskehitys, vaikka on hitaasti parempaan, on parempaan, ja pienyritysten toimintaedellytyksien ja yritystoiminnan edellytyksiin pitää kiinnittää huomiota. Vaikken mikään korporatisti olekaan, niin pitkä tupo, sekin on hyvä. Se luo vakautta, mutta mikään EU-jäsenyys ja Emu ei ole luonut mitään muuta kuin kurjuutta. Jos on jotain hyvää saatu aikaan, niin se kyllä suomalaisessa järjessä, ja olkoonkin vaikka hallituksessa sitten, on saatu aikaan. Mutta perussuomalaisethan tekevät tietysti aina omat esityksensä. Hampaissa on tietysti puoluetuen korottaminen, esitämme oopperasta pois rahaa, gepardihatuille riittää vähempikin, eli sieltä nipistetään. Kyllä meiltä tulee myös vähennysesityksiä, ed. Vihriälä, ja minähän juuri aion tukea teidän 4H-aloitettannekin. Siinä on teillä vankka tuki keskustassa, että ed. Soinikin tukee teidän hyviä esityksiänne voimakkaasti. (Ed. Rossi: Ed. Soini istuu oopperassa!) — Mutta, ed. Rossi, minä olen kutsuttuna siellä perehtymässä. En ole nähnyt oopperassa nälkää, joten minä voin esittää, että sieltä voidaan rahaa ottaa pois.

Sitten yksi yksityiskohta, jota en malta olla täällä mainitsematta, on tämä presidentinvaalituki. Jotenkin tuntuu olo hieman jääviltä tässä kohdassa mutta kuitenkin. Katsokaa, mielipide täytyy sanoa. Sen voi jotenkin vielä ymmärtää, että vanhoille puolueille ei raha riitä, ne tarvitsevat lisää Suomen kansalta, mutta että sitä myydään puolueelle nimeltä vasemmistoliitto, jolla ei ole edes presidenttiehdokasta, niin tämä on minun mielestäni ... (Eduskunnasta: Halonen!) — Onko? Se on todella uutinen. Missä se päätös on tehty, ja ovatko demarit todella päästäneet vasemmistoliiton syömään omaan pöytäänsä? Tämähän on uutinen. Varokaa vaan, ed. Gustafsson, ettei syödä tuolinjalkaa myöten teidän pöytäänne, kun tällainen on tilanne.

Arvoisa puhemies! Aika loppuu. Mutta Suomen kaupan tulevaisuus on Venäjällä — Itämeri ja tämä strateginen yhteistyö. Siellä on kasvua, siellä on tulevaisuudessa ostovoimaa, länsi on täynnä tavaraa.

Sirkka-Liisa  Anttila  /kesk:

Herra puhemies! Budjettiesitys panostaa rakenteellisen työttömyyden alentamiseen, yrittäjyyden edistämiseen sekä heikompiosaisten aseman parantamiseen. Näissä kaikissa asioissa näkyy keskustan kädenjälki hallitustyöskentelyssä. Budjetin 840 miljoonan euron veronkevennykset kohdentuvat pieni- ja keskituloisiin painottuen, ja hallituksen veronkevennyspolitiikka on erityisesti ollut vasemmisto-opposition hampaissa, mutta ilman niitä Suomen kansantalous olisi pahasti notkahtanut taantumaan.

Talousarviokehityksessä on mukana Valtatie 2:n peruskorjaaminen 45 miljoonalla eurolla. Tämä on kiitoksen ansaitseva asia, koska viimeiset kuusi seitsemän vuotta olemme kolmen tiepiirin yhteishankkeena valmistelleet Valtatie 2:n peruskorjausta välillä Vihti—Ulvila. Moni kansanedustaja on matkan varrella yrittänyt omia tätä hanketta, mutta Valtatie 2:n peruskorjaaminen on ollut laajan yhteistyön ja ponnistusten yhteissaavutus. Politiikassa nimittäin on aina syytä muistaa, että yhteistyön tärkeys ja voima on se, joka tuottaa tuloksia, sooloilulla emme saavuta mitään. Valtiovarainvaliokunnassa toivon selvitettävän sitä, riittääkö budjetin rahoitus myös ohituskaistojen rakentamiseen, koska tässä yhteydessä ne on taloudellisinta ja järkevintä nyt rakentaa.

Energiapolitiikka on nousemassa entistä tärkeämmäksi öljyn hinnannousun johdosta. Tästä syystä maa- ja metsätalousvaliokuntakin tulee omassa budjettilausunnossaan ottamaan kantaa kotimaisen energian lisähyödyntämiseen. Sehän on samalla työtä ja toimeentuloa aluetalouksissa. Kotimaisten energiavaihtoehtojen hyödyntäminen on järkevää työllistämistä.

Euroopan unionin maatalouspolitiikan tilatukiuudistus tulee voimaan ensi vuonna. Uudistus katkaisee tuotannon ja tuen välisen yhteyden. Viljelijäväestöllä on oikeus samanlaiseen tulokehitykseen kuin muillakin väestöryhmillä. Siksi elinkeinon kustannuskehitystä tulee seurata ja ryhtyä tarvittaviin toimiin, jos energian hinta on edelleen korkealla. Otan vain esimerkiksi Ranskan hallituksen, joka myönsi viime viikolla omille talonpojilleen 30 miljoonan euron tuen korkeita polttoaineiden hintoja kompensoimaan. Siinä ne puheet siitä, että EU-maissa ei tehdä mitään tämän korkean polttoaineen hinnan johdosta! Ranska on jo tehnyt.

Suomi on osana EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa sitoutunut maatalouden rakenteen kehittämiseen. Se vaatii Makeran kautta riittävien resurssien turvaamista maatalouden investoinneille. Makeran rahoituspääoman riittävyys riippuu tietysti myös siitä, miten investointipolitiikkaa ohjataan. Sikataloussektorin investointituet ovat olleet jäissä sukupolvenvaihdoksia lukuun ottamatta johtuen sianlihatuotannon voimakkaasta kasvusta. Tänä vuonna ennustetaan kokonaistuotantomääräksi yli 200 miljoonaa kiloa vuodessa. Siinä on ylituotannon osuutta lähes 20 prosenttia. Siksi itse toivonkin, että investointikielto jatkuisi ensi vuonnakin, koska ylituotannon kasvu on vastoin EU:n liittymissopimuksen määräyksiä. Tästä ylituotannosta, joka alalla on ollut, on seurannut sikatalouden kansallisten tukien leikkaaminen 7 prosentilla. Tuotannon jatkuvalla lisäyksellä nimittäin romutamme itse 141 artiklan mukaiset sikatalouden kansalliset tuet, ja nyt on pakko kysyä, tätäkö Suomen lihajalostusteollisuus nyt haluaa, kun se vaatii investointien avaamista.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä asetti tavoitteekseen Seinäjoen ryhmäkokouksessa lisärahoituksen saamisen sekä perustienpitoon että yksityisteiden valtionapuun. Nämä asiat tulee ottaa eduskuntakäsittelyssä vakavasti ja selvittää mahdollisuudet niitten molempien tasoa korottaa.

Tällä vaalikaudella on uudistettu myöskin tasa-arvolaki, joka tuli voimaan kesällä. Tämän lain uudistuksen tavoitteena on perusteettomien palkkaerojen poistaminen, siis samapalkkaisuuden edistäminen työelämässä. Muutenkin hallituksen tasa-arvotavoitteet ovat erittäin kunnianhimoiset, ja odotan vielä tällä vaalikaudella päätöksiä sekä työelämän ja perhe-elämän paremmasta yhteensovittamisesta että äitiydestä ja vanhemmuudesta johtuvien kulujen tasaamisesta, jotta ne eivät yksin rasittaisi naisvaltaisia aloja.

Tasa-arvon edistäminen valtionhallinnossa on edelleen suuri haaste. Budjetin sukupuolivaikutusten arviointi on saatava osaksi valtion budjetin valmistelua. Sukupuolivaikutusten arviointi on suuri haaste erityisesti ministeriöissä budjetin ja lakiesitysten valmistelussa. Siitä on tehtävä osa aivan normaalia asioiden valmistelutyötä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kiinnitän erityistä huomiota parlamentaariseen budjettivaltaan, jota eduskunta käyttää. Bruttobudjetointi on taannut eduskunnalle laajan päätösvallan, kun budjetin sekä tulo- että menosummat käsitellään täydellisinä. Bruttobudjetoinnissa eduskunta päättää siitä, miten valtio kerää tuloja, ja toisaalta, mihin ja miten valtion virastot ja laitokset voivat määrärahojaan käyttää. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kuitenkin valtiontaloudessa on tapahtunut isoja uudistuksia, toimintoja on liikelaitostettu sekä toteutettu tulosohjaus- ja tulosbudjetointiuudistuksia.

Nettobudjetointi on ollut juridinen uudistus, ja se on vienyt eduskunnalta päätösvaltaa. Nimittäin nettobudjetoinnissahan me saamme päätettäväksemme vain osan viraston tai laitoksen menoista. Siihen osaan menoista, jotka virasto kattaa omalla tulorahoituksellaan, eduskunta ei juurikaan voi vaikuttaa. Tilanne on koko ajan pahenemassa meidän lainsäätäjien vaikuttamisen näkökulmasta, kun tulosohjausta ja nettobudjetointia toteutetaan entistä laajemmin valtionhallinnossa. Siksi pidänkin tärkeänä, että valtiovarainvaliokunta budjettia nyt käsitellessään selvittäisi mahdollisuutta tehdä budjetista nykyistä informatiivisempi, jotta eduskunta voisi käyttää sille kuuluvaa budjettivaltaa täysimääräisesti.

Nettobudjetointi on heikentänyt eduskunnan budjettivaltaa. Hallinnon ja valtiovarainministeriön valta on vastaavasti kasvanut. Minusta tämä ei ole demokratiaa. Tämä on todella vakava puute, jos miettii sitä, miten informatiivinen budjetti oli vuonna 83, kun tähän taloon tulin.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensinnäkin haluan yhtyä ed. Sirkka-Liisa Anttilan näkemykseen siitä, että usein ja tässä tapauksessa useita vaalipiirejä koskevat hankkeet ovat yhteistyön tuloksia. Ei kenenkään yksittäisen kansanedustajan ole syytä yrittää omia niitä itselleen.

Puhemies! Toiseksi ihmettelen sitä, että suurin oppositiopuolue kokoomus näin vähälukuisena seuraa tätä keskustelua ja varsinkin sen johtohenkilöt näyttävät kokonaan kadonneen salista.

Puhemies! Kun muistelen 90-luvun lopun budjettikeskustelua, niin täällä ed. Zyskowicz sekä herkisteli että heristeli ja puhui silloin kovasti kannustinloukuista. Haluan tässä yhteydessä todeta, että jo silloin ennustin, että monista kannustinloukuista tulee todellisia köyhyysloukkuja. Sellainen on muun muassa tämä toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuus, joka, herra puhemies, nyt onneksi tässä ensi vuoden budjetissa korjataan ja saadaan tämä suuri vääryys pois.

Mitä tulee ed. Zyskowiczin ja kokoomuksen näkemyksiin, niin ne ovat osoittautuneet todella vääriksi. Ed. Zyskowiczin ja kokoomuksen näkemys on ollut se, että kun ihmisiltä vähennetään sosiaalisia etuuksia, niin ihmiset hakeutuvat työpaikkoihin. Mutta mihin työpaikkoihin ihmiset hakeutuivat, kun työpaikkoja ei ollut? Jo silloin esimerkiksi sosialidemokraattisessa ryhmässä oli monia, joilla oli se näkemys, että ensin pitää luoda työpaikkoja ja sen jälkeen katsotaan, mistä saadaan työntekijät. Mutta se, että kokoomus omalla politiikallaan puhui näistä kannustinloukuista ja jotkut, valitettavasti, täällä eduskuntasalissa muistakin puolueista yhtyivät näihin kannustinloukkuajatuksiin, on osoittautunut täysin vääräksi politiikaksi. Vielä kerran totean, että olen iloinen siitä, että ensi vuoden budjetti nyt korjaa tämän ehkä kaikkein raaimman vääryyden eli toimeentulotuen asumismenojen omavastuun.

Puhemies! Täällä viime kaudella vuoden 2000:n paikkeilla tehtiin edellinen köyhyyspaketti. Jo se nimi köyhyyspaketti on ehkä sellainen, josta voitaisiin keskustella, onko se oikea nimi. Me suomalaiset olemme aika pragmaattisia. Me hyväksymme ja köyhätkin ihmiset hyväksyvät sen, että heitä sanotaan köyhiksi, mutta minun mielestäni enemmänkin on kysymys siitä, että hallitus tekee politiikkaa, joka tähtää sosiaaliseen kasvuun eli ihmisten sosiaalisten olojen parantamiseen.

Puhemies! Kun katsotaan kokonaisuudessaan toimeentulotukea, niin havaitaan onneksi, että viime vuosien aikana jonkin verran toimeentulotuen saajien määrä on vähentynyt, mutta vieläkin, koska he ovat kaikki varmasti köyhiä ihmisiä, heitä on liikaa. Noin 420 000 suomalaista kuuluu niihin, jotka vuositasolla saavat toimeentulotukea, mutta erityisesti tämä toimeentulotuen asumismenojen omavastuiden poistaminen koskettaa niitä 70 000:ta ihmistä, jotka tällä hetkellä saavat koko vuoden ajan toimeentulotukea.

Puhemies! Toinen asia, joka liittyy niin sanottuun köyhyyspakettiin, omasta mielestäni sosiaaliseen kasvuun, on tämä 5 euron lisäys kansaneläkkeisiin. Me kaikki kansanedustajat olemme saaneet varmasti viestiä siitä, että eläkeläiset eivät ole tyytyväisiä tähän. Heidän mielestään hallitus ja eduskunta pitävät heitä pilkkanaan, jos me hyväksymme tämän 5 euron lisäyksen. Oma toivomukseni on, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmien edustajat voisivat tätä 5 euron lisäystä katsoa hyvin tarkasti ja myöskin lisätä sitä summaa, koska tämä 5 euron lisäys, jota nyt ehdotetaan, menee varmasti polttoaineiden korotuksiin. Sillä ei vielä kyllä köyhyyttä kovinkaan paljon poisteta niiden 100 000 eläkeläisen osalta, jotka ovat pelkästään kansaneläkkeen varassa.

Puhemies! Tähän liittyy myöskin se, että meillä suomalaisilla näyttää tällä hetkellä olevan varaa myöskin ehkä enemmän kuin nyt hallitus omassa budjettiesityksessään on esittänyt. Olen kaivanut esille elokuun viimeisen päivän tilastot siitä, miten tänä vuonna valtionvelkaa on lyhennetty ja mitä budjetissa sanottiin. Budjetissa todetaan näin: "Valtionvelan nimellisarvoksi arvioidaan vuoden 2005 lopussa 63,9 miljardia euroa." Elokuun lopussa tämä valtionvelka oli vähentynyt noin 7,5 miljardia euroa eli 45 miljardia markkaa. Siinä on käytetty myöskin jonkin verran likvidejä varoja, mutta tuntuu siltä, että jotenkin Valtiokonttorin virkamiesten toiminta ei nyt ole sen paremmin eduskunnan kuin myöskään hallituksen hallinnassa. Sen takia itse asiassa pyytäisin kyllä valtiovarainministeriä kommentoimaan sitä, miten tämä irtoaa kokonaan siitä budjetista, mikä eduskunnalle esitellään. Kun esimerkiksi ensi vuoden budjetissa, jota me nyt käsittelemme, todetaan, että vuoden 2006 lopussa velka olisi enää 62,3 miljardia, kun se nyt siis elokuussa on enää 56,3 miljardia, nämä luvut eivät täsmää millään. Haluan vielä kerran sanoa, että tämä osoittaa sen, että meillä suomalaisessa kansantaloudessa olisi varaa myöskin uusiinkin sosiaalisiin avauksiin, ei niin, että tässä kansantaloutta ollaan mitenkään romuttamassa. Päinvastoin oma ajatukseni on se, että kun köyhille ihmisille esimerkiksi annetaan lisää tuloja, sehän tulee suoraan kulutukseen. Sillä on myönteinen vaikutus työllisyyteen. Totta kai jostakin pitää löytää tasapaino.

Annan suuren arvon hallituksen politiikalle. Siinä on ollut hyviä avauksia, mutta kun hienosäätöä ajatellaan, niin aivan varmasti kulutuksen puolella meillä olisi varaa lisätä ja nimenomaan niille ihmisille, jotka ovat kaikkein eniten sen tarpeessa. Voidaan myös todeta, että Suomi vaurastuu muutenkin koko ajan. Meillähän vaihtotaseen vaje on ollut 12—13 vuotta jo ylijäämäinen. Joka vuosi suomalainen kansantalous rikastuu, kuten totesin.

Köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseen meidän pitää panostaa myös tulevaisuudessa entistä enemmän. Huolestuttavaa oli muun muassa Stakesin tilasto, jonka mukaan meillä oli 50 000 lasta niin sanotuissa köyhissä talouksissa mediaanituloilla laskettuna vuonna 90 ja vuonna 2002 näitä lapsia oli 132 000. Jokainen voi ymmärtää, mitä vaikutusta esimerkiksi tällä on lasten koulunkäymiseen, heidän syrjäytymiseensä koulunkäynnin yhteydessä.

Lopuksi, puhemies, haluan todeta, että pitkäaikaistyöttömyys on se kova ydin ja se on se myöskin, joka aiheuttaa eniten Suomessa toimeentulotuen tarvetta. Haluan, että siihen entistä enemmän panostetaan.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki vaati viime perjantaina budjetin esittelypuheenvuorossaan, että me keskitymme puheissamme tulevaisuuden haasteisiin, katsomme yli yhden budjettivuoden ja jopa yhden vaalikauden, jopa kahdenkin yli.

Hallitus on omassa tulevaisuusselonteossaan "Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille" rummuttanut, että väestökehitys ja väestön ikääntymiseksi kutsuttu ilmiö ovat olleet tiedossa jo pitkään. Suomi on tähän mennessä varautunut nimenomaan ikääntymisen tuomien kustannusten nousuun. Ikärakenteen muutokseen on varauduttu muun muassa vähentämällä julkista velkaa. Näin hallituksen omassa tulevaisuusselonteossa.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva budjetti on 600 miljoonaa euroa alijäämäinen. Velkaa vuoden 2006 lopussa on 62,3 miljardia euroa eli 39 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kuten ed. Elo äsken omassa puheessaan sanoi, luvut tästä ovat hyvin ristiriitaiset ja niillä pystyy pelaamaan aivan mitä tahansa. Näin lukee kuitenkin budjettikirjassa. Tämän valtionvelan korot pelkästään ovat noin 2,3 miljardia euroa. Se vastaa puolustusministeriön hallinnonalan koko budjettia.

Toinen keino, minkä hallitus Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille -tulevaisuusselonteossaan on sanonut, on, että suuntaamalla koulutus-, tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaa osaamista tukevaksi Suomi selviytyy. T&k-rahoituksen määräksi katsotaan niin tässä tulevaisuusselonteossa kuin elokuussa julkaistussa hallituksen tietoyhteiskuntaneuvoston raportissa, että määrän pitää olla 4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuodesta 2002 rahoitusosuus on kuitenkin vain laskenut. Ja mitä erityistä huomattavaa? Hallitus lupaa pienen summan koulupudokkaille, syrjäytyville nuorille. Sen sijaan se, että tunnustetaan erityislahjakkaiden lasten merkitys Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisesti, näille oppilaille ei ole luvattu yhtään euroa, ei yhtään senttiä, ja nimenomaan tulevaisuuden kannalta tämä olisi ollut keskeistä.

Kolmantena hallituksen omassa tulevaisuusselonteossa vedotaan korkeampaan työllisyysasteeseen, johon päästäisiin aikaistamalla työelämään siirtymistä ja toisaalta myöhentämällä työelämästä poistumista. Jos kuitenkaan samaan aikaan ei tehdä aktiivisia toimia työpaikkojen luomiseksi ja työn teettämisen mahdollistamiseksi, ei näillä puheilla, ei aikaistamisella eikä myöhäistämisellä, ole mitään merkitystä. Ei ole työpaikkoja, mihin uudet sukupolvet menevät, onko se sitten aiemmin tai myöhemmin. Ei ole työpaikkoja, missä varttuva väki pysyy yhtään myöhempään.

Viimeisenä kohtana hallitus on sanonut, että huolehditaan työvoiman laadusta koulutukseen ja työkykyyn panostamalla. Miten näihin on panostettu nykyisessä budjetissa? Katsottaessa yhden tai kaksi vaalikautta eteenpäin on tärkeintä työllisyyden nostaminen. 1 prosentin korotus työllisyysasteessa vastaa 25 000:ta työllistä lisää. Se vahvistaa valtiontaloutta 1,5 miljardilla eurolla. Kokoomuksen budjettilisäykset maksetaan tällä 1 prosenttiyksikön lisäyksellä mennen tullen. Lisäksi raha riittää budjetin nostamiseen alijäämäisestä ylijäämäiseksi.

Eräs toimi tämän saavuttamiseksi on kotitalousvähennyksen kaksinkertaistamisen ulottaminen myös kotona tehtyihin remontteihin. En ymmärrä, miten hallituksella on varaa vastustaa harmaan työvoiman käyttöä, pimeitä rakennusmiehiä, nyrpistämällä nenäänsä tässä kohtaa. On päätelty ilmeisesti, että nämä remonttityöt tehdään joka tapauksessa. Varmasti tehdäänkin, mutta ne tehdään pimeällä työvoimalla, jolloin valtion kassaan ei heru yhtään killinkiä. Toinen keino on matalapalkka-alojen tuen laajentaminen kaikkiin ikäluokkiin. Kolmas keino on osapäivätyön poliittinen hyväksyminen. Sillä on suuri merkitys muissa Pohjoismaissa, että naiset käyvät osapäivätyössä. Nämä verorahat ovat tarpeen, ja tämä on kotiäitien omassa työelämässään mukana pysymisen kannalta erinomaisen tärkeä keino.

Pahin Suomen tulevaisuuden uhka on se, ettei lapsiperheistä pidetä huolta. Hallituksen omassa tulevaisuusselonteossa rummutetaan useassa kohdassa, kuinka lapsiperheiden taloutta täytyy parantaa ja perheillä täytyy olla taloudellisesti mahdollisuus saada toiveitansa vastaava määrä lapsia. Kuitenkaan lapsilisiä ei sidota tässäkään budjetissa indeksiin, puhumattakaan niiden selkeisiin korotuspaineisiin vastaamisesta. Vaikka Suomi tarvitsee enenevästi yli kolmi- ja nelilapsisia perheitä tulevaisuudessa, ovat juuri taloudelliset tekijät nyt suurin syy riittämättömään syntyvyyteen. Kokoomus tulee tekemään talousarvioaloitteen lapsilisien sitomisesta indeksiin, ja taas sanon, että työllisyyttä parantamalla tämäkin asia kustannetaan.

Vaikka perheenperustamisikää hallituksen juhlapuheissa halutaan alentaa, ei opiskelun yhdistämistä perhe-elämään tueta millään tavalla. Helppo keino olisi ollut opiskelijoiden vapaan tulon rajan korottaminen perheellisille. Kyseessä ei ole kansantaloutta romahduttava teko vaan selkeä hyvän tahdon ja ymmärryksen osoitus opiskeleville perheellisille. Tämän olisi muuten viimeistään luullut olevan hallituksen köyhyyspaketissa mukana.

Miten saavutetaan huippuopetus ja huippukoulutus Suomessa? Tässä riittää nykyiselle valtiovarainministerille varmastikin haasteita jatkossa. Meillä vähennetään tällä hetkellä yliopistoissa opettajia, vaikka meillä ei sisäänotettavien opiskelijoiden määrää vähennetä. Tämä tulee johtamaan vain ja ainoastaan siihen, että meillä opetuksen määrä vähenee ja opitun määrä vähenee. Lähiopetus on jo nyt vähentynyt esimerkiksi ammattikorkeakouluissa vuoden 90 ammattikoulujen teknikko-opetusajoista yli 60 prosenttia. Sitten meillä ihmetellään, miksi meillä ei osata kädentaitoja kunnollisesti, miksi virolaiset rakennusmiehet muun muassa ovat parempia kuin suomalaiset.

Ja viimeisenä, arvoisa puhemies: Mikä merkitys Suomen tulevaisuudelle on sillä, minkälaisia tiemäärärahojen sijoituksia meillä tehdään? Voidaan sanoa, että Salossa ei puhuta siitä, uudistetaanko Kehäykköstä tietyllä pätkällä. Tällä on kuitenkin merkitys miljoonalle ihmiselle Pääkaupunkiseudulla. Me voimme sanoa, että se ei kiinnosta Oulussa, mutta koko Suomen kannalta sillä on olennaisesti tärkeämpi merkitys kuin sillä tienpätkällä Oulussa, mitä nyt rakennetaan. Minusta visiot puuttuvat hallitukselta, ja Suomi on sikäli tuhon tiellä.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! On tunnettu tosiasia, että Suomi on tällä hetkellä rikkaampi kuin koskaan. Maamme kilpailukyky on tiedostettu myös maailmalla. Jostakin syystä rahaa ja hyvinvointia ei tahdo riittää yhteiskuntamme heikompiosaisille, rikkaille kyllä. Tässä yhtälössä toteutuukin karuimmalla tavalla lausahdus "Raha tulee rahan luo", ja onhan sitä apua tulossa vähempiosaisillekin. Budjettiesityksessä luvataan antaa heille peräti 90 miljoonan euron köyhyyspaketti. Köyhyyspaketin sisältö on nimensä veroisesti aika köyhä, parempi kuitenkin kuin ei mitään. Kansaneläkkeisiin paukahtaa 5 euron tasokorotus, ja asumistuen 7 prosentin omavastuuosuus poistuu, tosin vasta 2006 syksyllä. Myös pitkäaikaistyöttömien paluuta työhön tuetaan asumistuen muutoksella, tuki kun ei työhön palatessa pienene heti vaan vasta kolmen kuukauden kuluttua. Työsuhdematkalipun käyttöönotto on myös kirjattu budjettiin. Tässä nämä vähempiosaiselle kansanosalle luvatut pienet porkkanat lyhykäisyydessään lueteltuina.

Mitä sitten keppipuolelta löytyy? Hallituksen, vai pitäisikö sanoa kolmen viisaan miehen, ennätysajassa valmistelema budjettiesitys leikkaa työllisyysmäärärahoja ja kuntien tuloja. Samalla se antaa kuitenkin lisää rahaa suurituloisia suosiviin verohelpotuksiin, kuten varallisuusveron poistoon, ja asevarusteluun.

Mitäpä kuuluu kuntasektorille, joka palveluntuottajana on kaikkein lähinnä tavallista ihmistä? Keskusta kehuu olevansa kuntapuolue. No, sitähän se kieltämättä onkin, onhan kepulla monessa kunnassa jopa yksinkertainen enemmistö. Moni äänestäjä varmaan uskoi viime eduskuntavaalien jälkeen, että nyt kuntien asiat alkavat luistaa, kun keskusta pääsi hallitukseen ja sai vieläpä kuntaministerin salkun. Ja alkoivathan ne, ainakin kuntien talous lähti luistamaan, se lähti suorastaan syöksykierteeseen, jonka oikaisemiseksi hallituksella ei tunnu olevan minkäänlaisia haluja.

Kuntien viime vuoden tilinpäätöstiedot eivät ole iloista luettavaa. Miinusmerkkisen tuloksen teki lähes 140 kuntaa, siis kolmannes kaikista Suomen kunnista. Esimerkiksi kotimaakuntani Varsinais-Suomi pärjäsi kuntien välisessä talousvertailussa todella kehnosti; 29 teki miinusmerkkisen tilinpäätöksen, ja sehän tarkoittaa reilusti yli puolta maakuntamme kunnista. Vuonna 2003 tällaisia kuntia oli 10 ja vuonna 2002 vain 2, silloin kun vasemmistoliitto oli hallituksessa ja sillä oli kuntaministerin paikka. Sama suuntaus näyttää olevan koko maassa.

Arvoisa puhemies! Mitä tekee maan hallitus? Budjettiesityksen mukaan se aikoo jatkaa kuntien valtionosuuksien indeksitarkistusten leikkaamista ja kunnille kuuluvien verotulojen tasauksien lykkäämistä. Se ei myöskään aio korvata täysimääräisenä sairausvakuutusmaksuista aiheutuvia tulojen menetyksiä. Hallitus painostaa kuntia palvelurakenteiden muutokseen rahoituksen kiristämisellä. Se merkitsee käytännössä lähipalvelujen karsimista, julkisten palvelujen lisääntyvää yksityistämistä ja kunnallisen demokratian kaventamista.

Väitteet hallituksen toimenpiteistä kuntien tahalliseen talousahdinkoon ajamisesta eivät ole yksityisajatteluani. Samanlaiseen tulokseen ovat päätyneet monet muutkin kuntatalouden asiantuntijat, kuten 11.9. Turun Sanomien haastattelema hallintotieteiden tohtori Kauko Heuru. Hän totesi muun muassa perustuslailliseen järjestelmään kuuluvan, että kun valtio antaa kunnille tehtäviä, samalla huolehditaan riittävistä voimavaroista, joita tehtävien hoitoon tarvitaan. Samalla hän kuitenkin epäili, että kuntia on ajettu jopa tietoisesti talousongelmiin, jotta kuntaliitosasioista päästäisiin nopeammin eteenpäin. Tätä taustaa vasten hallituksen toimia lisätä kuntien velvoitteita antamatta kuitenkaan toimintaan tarvittavia resursseja voitaneen pitää, jos nyt ei aivan perustuslain vastaisena, ainakin kuntien perusoikeuksia polkevina.

Nyt meidän tässä salissa olevien on ryhdistäydyttävä ja päätettävä, että kuntien valtionosuudet on maksettava vähintäänkin täysimääräisinä eikä olisi suuri vääryys, vaikka niitä lisättäisiinkin. Tämä on välttämätöntä kuntien työllisyysvelvoitteiden, hoitotakuun ja muiden lakisääteisten palvelujen turvaamiseksi.

Herra puhemies! Mitä hallitus tekee sitten työllisyyden parantamiseksi? Se ajaa alas valtion toimintoja ja vähentää omia työpaikkojaan. Myös edellä mainitsemani kuntien talousahdinko pakottaa niitä vähentämään henkilöstöään. Onko kukaan hallituksessa ajatellut, miten tärkeä osa työllisyyden hoitoa on pitää maamme tie- ja rataverkko kunnossa? Miksi tämän tärkeän kansallisomaisuutemme annetaan rapistua? Junat tipahtelevat raiteiltaan, ja vastaavasti kumipyörillä kulkeva liikenne ohjataan rappiolla olevien teiden ajouriin. 4 500 siltaa odottaa peruskorjausta.

Me täällä eduskunnassa hyväksyimme viime vuoden helmikuussa investointilistan, jossa oli kaikkiaan 15 väylähanketta asetettu kiireellisyysjärjestykseen. Valtiovarainministeri Kalliomäki esitteli kesän kuluessa typistetyn listan, jossa meidän kansanedustajien tahdon vastaisesti oli pudotettu pois Raahen vesiväylän syventämistä lukuun ottamatta kaikki muut kohteet. Hyvät edustajatoverit, onko se mielestänne demokratiaa, että muutama henkilö kävelee kylmän rauhallisesti kansan valitseman edustajiston yli? Politiikka on tietysti eräänlaista kaupantekoa, tai paremminkin se on kompromissien etsimistä, erilaisten näkemysten ja halujen yhteensovittamista. Lehmänkauppaa se ei kuitenkaan saa olla. Tänä päivänä se vain valitettavan monta kertaa näyttää sitä olevan.

Esimerkiksi voisi ottaa vaikkapa Uudenkaupungin. Kaupungin satama kyllä kunnostettiin, joten merelle päin yhteydet ovat nyt kunnossa, mutta jatkoyhteydet satamasta mantereelle eivät täytä nykyajan vaatimuksia. Rautatie Turkuun on heikossa kunnossa, henkilöliikenne kaupunkien välillä lopetettiin jo vuosikymmeniä sitten, ja tavaraliikenne on vähäistä. Uudenkaupungin ja koko Vakka-Suomen tärkein maaväylä on tie n:o 8, yksi Suomen vilkkaimmin liikennöidyistä teistä. Tästä huolimatta tien kunto alkaa tänä päivänä olla samaa luokkaa kuin pahimmilla kehitysalueiden teillä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Kasitien perusparannustyö keskeytyy rahoituksen loppumiseen. Tie saa jäädä odottamaan kunnostamistaan hamaan tulevaisuuteen. Ei voi kuin ihmetellä Kalliomäen ja kumppaneiden touhuja. Miksi hallitus haluaa entisestään hidastaa jo nyt vaikeuksissa painivan Vakka-Suomen kehitystä?

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Toivon todellakin, että me, jotka kansalta vaaleissa saamamme valtakirjan mukaisesti edustamme sitä, ottaisimme nyt vallan itsellemme ja reivaisimme politiikkaa enemmän kuin kaksi piirua tavallisen ihmisen suuntaan. Meidän on vaadittava hallituspuolueita pitämään lupauksensa työpaikkojen luomisesta, kuntapalvelujen turvaamisesta ja infrastruktuurin kunnosta huolehtimisesta, siis kaikesta siitä, mikä vaikuttaa mitä suurimmassa määrin tavallisen ihmisen arkielämään.

Anni   Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen käytti debatissa mielestäni hyvin kuvaavan puheenvuoron, kun hän sanoi, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa on paljon eriarvoisuutta, mutta sehän onkin luokkayhteiskunta.

On mielestäni äärimmäisen ongelmallista, jos me täällä emme pysty tunnistamaan selviä merkkejä ja näkemään selviä tosiasioita siellä, missä suomalaisessa yhteiskunnassa on eriarvoisuutta, johon pitää puuttua. Me emme selviä emmekä pysty tekemään kunnollista politiikkaa eriarvoisuuden vähentämiseksi, jos me emme myönnä sitä, että eriarvoisuutta on olemassa täällä. Me emme selviä vain sillä, että hoemme sanaa hyvinvointivaltio, mutta emme tunnista sitä, mitä todellisuudessa yhteiskunnassamme on tapahtunut.

Yksi tämän budjetin tärkeistä teemoista on köyhyys. Hallitus budjettiriihessä päätti omasta köyhyyspaketistaan, ja ainakin kaksi oppositiopuoluetta, Vasemmistoliitto ja Vihreä liitto, ovat esitelleet omat kokonaiset linjauksensa köyhyyden vähentämiseksi.

Hallituksen linjauksissa on mielestäni ainakin kaksi selkeää puutetta, kokonaisuutta, joiden olisi pitänyt olla mukana tässä budjetissa.

Toinen on kysymys työmarkkinatuesta. On ilmiselvää, että työmarkkinatukea olisi tullut tässä yhteydessä nostaa. Työmarkkinatuen korottamisella päästäisiin tilanteeseen, jossa ensisijainen sosiaaliturva jollain tavalla toimisi eikä niin, että niistä ihmisistä, jotka saavat työmarkkinatukea, tällä hetkellä itse asiassa 55 prosenttia nauttii samaan aikaan toimeentulotukea, joten työmarkkinatuen korottamiselle olisi perusteet siinä, että se selkeyttäisi meidän sosiaaliturvajärjestelmäämme ja tietenkin se myös vaikuttaisi konkreettisesti näiden ihmisten toimeentuloon.

Toinen kokonaisuus, joka hallituksen linjauksista köyhyyden suhteen jäi puuttumaan, on kysymys lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien köyhyydestä. Erilaiset tutkimukset ovat näyttäneet vähintäänkin viime vaalikauden lopulta lähtien — ja tämä tutkimusevidenssi on vain vahvistunut tämän hallituskauden vuosien aikana — että lapsiperheiden piirissä on sellaisia perheitä, joiden köyhyys ja tuloköyhyys on lisääntynyt hyvin voimakkaasti. Tällaisia perheitä ovat erityisesti monilapsiset perheet, sellaiset perheet, joissa on enemmän kuin kaksi lasta. Sen lisäksi tällaisia perheitä ovat pikkulapsiperheet, alle kolmivuotiaiden lasten köyhyysriski on huomattavasti suurempi kuin vanhempien lasten, ja aivan erityisen ryhmänsä suomalaisessa tulonjakokehityksessä muodostavat yksinhuoltajat. Onkin erikoista tai kummallista tai väärin, että näiden lapsiperheiden asemaan tässä budjetissa ei ole puututtu selkeämmin.

Eräs toimenpide, jolla voitaisiin parantaa nimenomaan niiden lasten asemaa, jotka kasvavat yksinhuoltajaperheissä, olisi elatustuen korottaminen. Elatustuki kohdistuisi nimenomaan niille lapsille, jotka kasvavat taloudellisesti heikoissa oloissa. Sen lisäksi yhteiskunnan elatustuen korottaminen vaikuttaisi todennäköisesti myös siihen, että elatusapuun, jota etävanhemmat maksavat lapsille, senkin tasoon, tulisi parannuksia.

Tässä salissa olen monta kertaa ja monet ryhmämme jäsenet ovat ottaneet esiin sen, että hallituksen lapsilisän korotusmalli oli hyvin erikoinen suhteessa siihen, että on selvää näyttöä nimenomaan siitä, että monilapsiset perheet ovat taloudellisesti huomattavasti heikommassa asemassa kuin esimerkiksi yhden tai kahden lapsen perheet. Ei ehkä siitä nyt enää sen pidempään, se päätös oli rakenteeltaan hyvin erikoinen, enkä oikeastaan vieläkään ymmärrä, mitkä olivat ne todelliset perustelut, että näin tehtiin. Mutta varmasti lapsilisän sitominen indeksiin olisi sellainen kysymys, josta eduskunnassa budjetin käsittelyn yhteydessä olisi hyvä käydä keskustelu, koska tässä suhteessa lapsilisä on heikommassa asemassa kuin esimerkiksi monet eläke-etuudet.

Kysymyksessä yksinhuoltajien köyhyydestä ja siitä, että he erottuvat niin selkeästi muista tulonsaajaryhmistä — yksinhuoltajien reaaliansiot ovat itse asiassa viimeisten 10—15 vuoden aikana laskeneet siinä, kun kuitenkin valtaosalla väestöstä reaaliansiot ovat joko nousseet hieman tai nousseet erittäin paljon — yksinhuoltajien työllisyys on erittäin tärkeä kysymys. Mikä kaikki vaikuttaa tähän, sitä voidaan varmasti analysoida loputtomiin, mutta on muutamia asioita, jotka tässä yhteydessä pitäisi toteuttaa. Yksi niistä on kysymys vanhemmuuden kustannusten jaosta, josta tällä kaudella eduskunnassa on keskusteltu kiitettävän paljon, mutta siinä pitäisi myös alkaa tapahtua asioita. Vanhemmuuden kustannusten jako vaikuttaisi äitien työmarkkina-asemaan ja voisi sitä kautta olla myös toimi, joka vaikuttaisi yksinhuoltajaperheiden tulotasoon.

Se, mikä on huolestuttavaa ja mielenkiintoista, on se, että lapsiperheiden köyhyystutkimuksissa on tullut ilmi se, että tietyn ryhmän, sen ikäisten ihmisten, jotka siirtyivät työmarkkinoille suunnilleen laman aikaan — kysymyksessä ovat suunnilleen minun ikäiseni tai ehkä jonkin verran nuoremmat ja jonkin verran vanhemmat ihmiset, noin kolmikymppiset — näiden ihmisten työmarkkina-asema, se minkälaisissa työsuhteissa he ovat, ei ole parantunut senkään jälkeen, kun Suomi on noussut lamasta, vaan nimenomaan tämän ikäiset ihmiset ja erityisesti naiset tekevät töitä hyvin epätyypillisissä ja sellaisissa työsuhteissa, jotka turvaavat toimeentulon hyvin heikosti. Tämän ikäiset naiset muodostavat myös ison ryhmän siinä joukossa, josta viime aikoina on keskusteltu, eli työssä käyvien köyhien joukossa. Tässä valossa on myös mielestäni erikoista, että hallituksen malli matalatuottoisen työn tukemiseksi on kohdistunut vain melko vanhoihin ihmisiin ja toisaalta tässä budjetissa toimenpiteitä nuorten työttömyyden eteen — esimerkiksi työpajatoiminta, joka on hyvä asia — kyllä on, mutta minun ikäisteni ihmisten työmarkkina-aseman parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä tässä budjetissa ei näy.

Arvoisa puhemies! Piti puhua vielä hieman siitä, miten tätä ensimmäistä tilinpäätöskertomusta, joka nyt tulee valiokuntaan käsittelyyn budjetin yhteydessä, kannattaisi mielestäni käsitellä ja miten on hyvä asia, että siinä on työkaluja, joita voidaan kehittää budjetin käsittelemiseksi, mutta ehkä siitä myöhemmissä puheenvuoroissa.

Pehr Löv /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Regeringen stöder genom nästa års budgetförslag företagsamheten i landet. Förmögenhetsskatten slopas, hushållsavdraget höjs och inkomstskatten sänks, vilket ökar köpkraften och minskar skattekilen och tröskeln för anställning. Lyckas vi så småningom sänka och helt avskaffa arvsskatten, som gynnar generationsväxlingar, börjar företagarklimatet vara ganska bra i Finland. Det här behövs, för trots att vi har en god forskning och utveckling och vi ser ganska många nya produkter i våra forskningslaboratorier, så förädlar vi det här i form av produktion på ett dåligt sätt.

Företagsamheten står på dålig nivå i Finland. För det här behövs en översyn av företagarnas sociala förmåner och satsning på utbildning i företagsamhet. Finland hör nu och kommer att höra till toppen gällande ekonomisk tillväxt i Europa, detta tack vare en långsiktig och pålitlig välfärdspolitik som gör landet till ett tryggt land utan korruption att verka i, trots sin höga kostnadsnivå.

Puhemies! Hallitus tukee tällä budjetilla yrittäjyyttä ja työllistymistä. Varallisuusveron poisto, kotitalousvähennyksen korottaminen ja tuloveron alentaminen vaikuttavat oikeaan suuntaan. Taloudellinen kasvu tulee tulevaisuudessakin olemaan Euroopan parhaimpia ja on merkki hyvästä kilpailukyvystä. Tarvitaankin paljon verotuloja tulevaisuudessa, ja ne saadaan ainoastaan vilkkaan yritystoiminnan ansiosta.

Talman! Det skulle vara viktigt med en ännu större ekonomisk tillväxt för vi behöver allt större satsningar på trafikleder och på social- och hälsovården.

Utbildningen får inte heller bli efter för den utgör vår bästa satsning på det levande kapital som våra ungdomar utgör. Universiteten behöver specialisera sig, yrkeshögskolorna kanske sammanslås och gå in för en arbetsfördelning för att resurserna ska räcka till för en hög och kvalitativ utbildning.

När det gäller social- och hälsovården är jag glad över en växande resurstilldelning helt generellt, och speciellt glad är jag för att hemvårdsstödet får en basförhöjning och hemvårdarna får två lediga dagar till i månaden. Ännu återstår en bit till Elli Aaltonens goda tankar i hennes rapport, så processen måste fortsätta.

Reformen för ersättning av läkemedel blir tyvärr en halvmesyr. Den är inte så mycket bättre än det nuvarande systemet och sparar endast marginellt pengar. Vi borde ha haft större mod att gå in för till exempel en rikssvensk modell som går ut på att de som använder lite mediciner skulle ha stått för alla kostnader själva. Så kunde man ha inriktat stödet, återbäringen på medicinerna, till dem som är kroniskt sjuka, på ett mera effektivt och kostnadsbesparande sätt. Samtidigt borde vi ha avbyråkratiserat handläggningen av ersättningarna. Nu är det här en otrolig intygsrumba som rullar i det statliga maskineriet. Vi får hoppas på en förbättring under kommande riksdagsperiod, för mera torde inte ske på det här området under vår nuvarande aktuella period.

Veteranrehabiliteringen föreslås få mindre pengar, 5,5 miljoner euro mindre, men man utgår ifrån att volymen skall hållas på samma nivå som hittills. Ändå var tanken att anslaget kunde ha varit högre för att med säkerhet trygga rehabilitering varje år för våra veteraner. Vår tacksamhetsskuld borde göra att vi satsar mera på veteranerna. Därför har jag också i en budgetmotion föreslagit en förhöjning av anslaget så att det skulle räcka också till ledsagare för veteranerna, andra än makar/makor, till exempel sambor kunde vara med och stöda sina veteraner i samband med rehabiliteringen.

Ett område som i framtiden behöver ytterligare satsningar är infrastrukturen, framförallt järnvägen, men nu tänker jag tala mera om vägarna. Vi är beroende av personbilar i Finland på grund av vår långsträckta och vidsträckta geografi. Basvägnätet håller tyvärr på att förfalla och därför borde det ha fått mera stöd. Också enskilda vägar ute på landsbygden har svårt att upprätthålla nivån, när de till stor del skall skötas av väglagen själva. Här borde vi återgå till den gamla nivån för många år sedan när det här till stor del var i statens händer.

En speciell sak som jag vill lyfta fram är stamväg 51, som inte kom med på den prioriterade listan nu. Den är en av Finlands absolut farligaste vägsträckor och har den livligaste trafiken i landet. Jag hoppas att ännu i riksdagsbehandlingen lyckas få igenom ett stöd för den.

Puhemies! Olen iloinen siitä, että ehdotettu tonttimaan pakkosuunnitteluesitys kaatui. Siihen vaikuttivat aika ratkaisevasti Rkp:n ministerit. Kiinteistövero, joka tuli nyt tilalle, on pienempi paha, mutta sitäkään ei olisi välttämättä tarvittu.

Talman! Budgetförslaget innebär i stort en god grund för att trygga välfärdssamhället i Finland.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Budjetin keskeisin sisältö on talouden kasvussa ja työllisyydessä. Ainoastaan niiden kautta voimme turvata meille kaikille tärkeät peruspalvelut ja sosiaalisesti oikeudenmukaiset tulonsiirrot. Vaikka me eurooppalaisessa kontekstissa voimme sanoa olevamme talouden puolesta parasta A-ryhmää, niin se ei tässä globaalissa kilpailusarjassa tällä kertaa riitä.

Täällä salissa on aivan oikein kannettu huolta olemattomista investoinneista ja yhä vähenevistä teollisuustyöpaikoista. Aiommeko hyväksyä tämän kehityksen ikään kuin annettuna, vai onko hallituksella lääkkeitä kehityksen suunnan kääntämiseksi?

Hallituksen toimenpidelinja on ollut yksitotisen samanlainen koko vaalikauden ajan. Hallituskausi on puolessavälissä ja veronalennuksiin on käytetty pari miljardia euroa, ilman että niiden suorasta työllisyysvaikutuksesta oltaisiin edes täysin vakuuttuneita. Myöskään suurin odotuksin ladattua matalan tuottavuuden työn tukemista ei ryhdytty toteuttamaan riittävässä laajuudessa, ja hallitukselta on myös turhaan toivottu esitystä, jolla helpotettaisiin ensimmäisen vieraan työntekijän palkkaamista keventämällä sosiaaliturvamaksuja määräajaksi.

Kristillisdemokraattien mielestä hallituksen panostukset työllisyyden edistämiseen ovat tähän tavoitteeseen nähden — sehän on se 100 000 työpaikkaa ja 75 prosentin työllisyysaste, jos nyt joltain sattui unohtumaan — olleet tehottomia ja alimitoitettuja. Oppositio ei ole missään vaiheessa kyseenalaistanut tätä tavoitetta, vaan tämän päämäärän saavuttaminen on todellakin aivan välttämätöntä, jotta selviydymme muun muassa väestön ikääntymisen mukanaan tuomista haasteista.

Me kristillisdemokraatit suuntaisimme kulutuksen ylläpitämiseen tarkoitetun veronkevennysvaran sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin lapsiperheiden, eläkeläisten, opiskelijoiden ja vähätuloisten ostovoiman tukemiseen ruuan arvonlisäveron alentamisen kautta. Samoin mielestämme eläkeläisten ostovoimaa tulisi parantaa tuomalla kansaneläkeläisille se todellinen tasokorotus, jota he yhäkin odottavat.

Meidän kristillisdemokraattien veropaletissa on enemmän värejä, meillä on enemmän instrumentteja, ja tällä kertaa haluamme esitellä aivan uuden instrumentin eli progressiivisen lapsenhuoltajan ansiotulovähennyksen. Kansainvälisesti vertaillenhan lapsiperheiden verotus on Suomessa kireämpää ja progressio on ankarampaa kuin lapsettomien. Kyseessä ei ole etenkin tuolla vasemmalla puolella vierastettu perheen yhteisverotusmalli, vaan puolisoista vain jompikumpi voisi saada tämän vähennyksen verotuksessaan ja myös yksinhuoltaja saisi saman edun.

Arvoisa puhemies! Väkevien alkoholijuomien hintoja voimakkaasti laskenut veroratkaisu oli virhe, joka hallituksen tulisi ehdottomasti myöntää ja valmistella pikaisesti esitystä verotuksen palauttamiseksi lähelle entistä tasoa. Nyt, kun Viro on tehnyt periaatepäätöksen nostaa alkoholiveroaan 5 prosentilla vuodessa, ostoryntäystä lahden taakse ei varmaankaan olisi odotettavissa. Minusta on erikoista, että ministeri Hyssälä on hallituksessa jätetty tässäkin asiassa täysin yksin puhumaan tämän tavoitteen puolesta. Raittiusmies Vanhasta ei ole nähty hänen tukenaan.

Arvoisa puhemies! Myös hallituksen niin sanottu köyhyyspaketti on todella pieni määrällisesti ja kohdistuu vain joihinkin väestönosiin. Suomalaisen köyhyyden kirjo on ikävä kyllä laajempi. Köyhyys liittyy usein pitkäaikaistyöttömyyteen, mutta myös sairaus- ja vanhempainpäivärahojen pieneen tasoon sekä lasten kotihoidon tuen alhaiseen vähimmäistasoon, pieneen opintotukeen ja pieneen eläkkeeseen. Näiden heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien tulot ovat jääneet pahasti jälkeen yleisestä kehityksestä, mitä näitten keskeisten tulonsiirtojen indeksisidonnaisuuden puuttuminen on ainoastaan vahvistanut. Siksi meillä kristillisdemokraateilla on myös tähän köyhyyspakettiin monipuolinen paletti käytössä, ja siihen sisältyisivät yksinhuoltajakorotus, minimivanhempainpäivärahan nosto, toisen asteen opiskelijoiden opintotuen vanhempien tuloharkinnan päivittäminen, opintotuen ympärivuotistaminen, pitkäaikaistyöttömien eläketuen lisääminen, reseptikohtaisen omavastuun poistaminen ja satsaukset kriminaalihuoltoon.

Arvoisa puhemies! Tavallista suomalaista veronmaksajaa kiinnostaa tässä valtion budjetissa se, mitä vastinetta hän saa maksamilleen verorahoille. Tiestö ja rataverkosto rapautuvat hyvää vauhtia, ja kunnat joutuvat leikkaamaan kansalaisille tärkeistä keskeisistä peruspalveluista. Suorittavaa henkilöstöä on varsinkin sosiaali- ja terveyspalveluitten osalta supistettu aivan liian kanssa. Miten sitten hallitus aikoo turvata nämä keskeiset peruspalvelut, jotka toteutetaan kuntien kautta? Kuntien pakkolaina on maksamatta, indeksikorotukset ovat edelleen vajaita, harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia leikataan. Lisäksi tämä paljon kohuttu ja puhuttu kunta- ja palvelurakenteen uudistus tuntuu todellakin olevan vain tyhjää puhetta. Tulee sellainen kuva, että oikeastaan kilpaillaan siitä, kuka nyt toinen toistaan kummallisemman mallin saa esiteltyä julkisuuteen, mutta mitään konkreettista esitystä ei ole vieläkään tullut.

Arvoisa puhemies! Hallituksen on lunastettava lupauksensa myös uusiutuvien energiamuotojen tukemisesta. Hallitus ei ole pitänyt kiinni risupakettisitoumuksesta, sillä uusiutuvan energian ja energian säästön edistämiseen ei ole tässäkään budjettiesityksessä lisäyksiä. Henkilökohtaisesti kummeksun ministeri Pekkarisen kesäpuheita, joissa hän aikoi ostaa päästöoikeuksia päästökaupan piiriin kuuluville yrityksille. Päästöoikeuksien ostaminen ainoastaan lykkää investointeja kotimaiseen puhtaaseen teknologiaan. Päästökauppajärjestelmän pitkän tähtäimen jatkuvuudestakaan ei ole poliittista varmuutta. Tässä voi käydä niin, että pahimmillaan käymme taas veronmaksajien varoilla ostamassa ilmaa Keski-Euroopasta.

Valtion tulisi tukea yritysten investointeja kotimaassa puhtaampaa, uusiutuvaa energiaa käyttäviin teknologioihin ja energiatehokkaampiin laitteisiin. Samalla tuettaisiin kotimaista kasvavaa ympäristöteknologia-alaa, parannettaisiin työllisyyttä ja maaseudun elinvoimaisuutta sekä huoltovarmuutta.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa olemme tottuneet näihin tiettyihin rooleihin, oppositio arvostelee ja hallitus puolustaa. Tässä yhteydessä kuitenkin haluan toivottaa ministeri Kalliomäelle menestystä myös uusiin tehtäviin. Valtiovarainministerin pesti edellyttää kai aina jonkinlaista tietynlaista harmaata habitusta, mutta toivomme, että tämä värikkäämpi puoli pääsee esille sitten tässä uudessa tehtävässä.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen eduskunnalle antama valtion vuoden 2006 talousarvioesitys on taas sen kerran veteraanien kannalta riittämätön. Esitys ei sisällä juuri mitään parannuksia veteraanien etuuksiin, vaan esittää esimerkiksi veteraanien kuntoutuksiin tarkoitettujen määrärahojen laskemista kuluvaan vuoteen nähden. Miten on vieläkin mahdollista, että Suomen kaltainen hyvinvointivaltio ei pysty huolehtimaan maamme veteraaneista huomattavasti nykyistä paremmin? Rahasta tässä kyseisessä asiassa ei voi puhua, sillä veteraanien etuuksien pitäminen vähintään nykyisellään on velvollisuutemme. Aika tämän velvollisuuden täyttämiseen alkaa pikkuhiljaa huveta. Onhan veteraanien ja heidän puolisoidensa keski-ikä jo 84 vuotta.

Valtiolla kuitenkin näyttää edelleen olevan myös löysää rahaa kulutettavaksi perusteettomiin asioihin, kuten pakolaisten hyysäämiseen ja tapausten turhiin oikeuskäsittelyihin. Luettuani hallituksen antaman talousarvioesityksen tuleekin mieleen vuosi takaperin pitämäni budjettipuhe, jonka voisin pitää aivan yhtä hyvin uudestaan, hallitus kun ei näytä oppivan virheistään yhtään mitään. Edelleen osoitetaan rahaa turhuuksiin, mitä perussuomalainen ei pysty ymmärtämään, ja perussuomalaisella tarkoitan jokaista Suomen kansalaista lukuun ottamatta muutamaa tässäkin salissa istuvaa.

Arvoisa puhemies! Veronkevennyksiä ei taaskaan ole kohdistettu oikeille ryhmille. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Hallituksen niin sanottu köyhyyspaketti on oikeansuuntainen, mutta aivan riittämätön. Maassamme elää melkein 9 000 kansalaista pelkästään kansaneläkkeen varassa. Pelkästään kehitysyhteistyömäärärahojen korotusosan siirtäminen näille vähäosaisille suomalaisille olisi oikeutettua. Kuluneina vuosina lapsiperheiden köyhyys ja työttömyysaste ovat nousseet erityisesti yksinhuoltajien perheissä, mutta lapsilisien korotusta ei talousarvioesityksen mukaan tulla tulevana vuonna näkemään. Hyvänä esimerkkinä tästä on lapsiperheiden ostovoiman lasku yli puoleen kymmenen viime vuoden aikana.

Kukaan edustaja, joka väittää veronkevennyksen osuvan tasapuolisesti maamme jokaisen kansalaisen kesken, ei ole yksinkertaisesti viitsinyt käyttää kallista aikaansa tutustumalla normaaleihin palkansaajiin. Normaali palkansaaja ei tänä päivänä enää tee jatkuvaa päivätyötä, vaan yhä enenevässä määrin normaalin palkansaajan työ on määräaikaista tai niin sanottua pätkätyötä. Työllisyysasteen parantamiseksi ja kohottamiseksi verohelpotusten myöntäminen uusille ja alkaville kotimaisille yrityksille mahdollistaisikin ensinnäkin uusien ihmisten palkkaamisen ja näin ostovoiman lisääntymisen.

Arvoisa puhemies! Helsinkiläisenä kansanedustajana yksi huolistani kohdistuu Helsingin lähiöissä asuvien ihmisten kohteluun. Talousarvioesityksen mukaiseen asuntojen peruskorjaamiseen osoitettujen varojen kokonaissumma uppoaisi yksinomaan jo Helsingin lähiöiden kunnostamiseen. Ei pelkästään teknisen vaan myös sosiaalisen näkökulman perusteella olisi erittäin tärkeätä parantaa lähiössä asuvien ihmisten viihtyvyyttä. Yksinkertaisella laskutoimenpiteellä tullaan siihen tulokseen, että esitetty määräraha on aivan riittämätön. Hallituksen ajattelutapa pitää nähtävästi lähiöissä asuvia ihmisiä vähemmän tärkeinä.

Arvoisa puhemies! Poliisin tavoitteenahan on, että Suomi olisi Euroopan turvallisin maa. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi rikosten torjunta ja valvonta on ensisijaisen tärkeää. Rikosten torjumiseen ja valvontaan tarvitaan kuitenkin tekijöitä. Henkilömäärän ja muiden resurssien vähentäminen aiheuttaa rikosten lisääntymistä, ja näin asetettuun tavoitteeseen ei tulla pääsemään.

Arvoisa puhemies! Niin kuin pääministeri jo aikaisemmin ohjasi oppositiota keskittymään tähän päivään ja näihin asioihin, joita tällä hetkellä käsittelemme, olenkin valmis kehottamaan myös hallitusta toimimaan näiden ohjeiden mukaan. Omasta mielestäni perussuomalaiset toimivat ja ovat aina toimineet juuri pääministerin kehotuksen mukaan.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Kun raha on kyseessä, tunnustavat kaikki samaa uskontoa", sanoi Voltaire aikoinaan. Tämä budjettikeskustelu on jo nyt todistanut väitteen vääräksi. Mikäli joidenkin opposition edustajien sanoja olisi uskominen, maamme voisi päätellä olevan kuilun partaalla ja ensi vuoden budjetin sen pienen tönäyksen, joka meidät tuohon kuiluun suistaa. Kuitenkin nyt on tulossa paljon oikeansuuntaisia uudistuksia siitä huolimatta, että ensi vuoden budjettikin on lievästi elvyttävä ja pieniä leikkauksia on jouduttu tekemään tasaisesti eri hallinnonaloilta.

Arvoisa puhemies! Väestömme ikääntyy ja terveydenhuollon kustannukset ovat kasvussa, niin kuin kaikki tiedämme. Tulevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ohella hallitus on tarttumassa haasteisiin pienemmin, mutta monen yksilön ja perheen kohdalla suurin askelin. Ikäihmisille tulevan vuoden budjetissa näitä tärkeitä askelia ovat esimerkiksi omaishoitajan alimman hoitopalkkion nostaminen ja omaishoitajan aseman helpottaminen saattohoitotilanteessa. Jos omaishoitaja joutuu jäämään määräaikaisesti pois töistä omaisen tai läheisen saattohoidon vuoksi, on tulevana vuonna hoitopalkkio vähintään 600 euroa kuukaudessa. Myös omaishoitajan ja perhehoitajan hoitopalkkion indeksisuoja paranee, ja järkevää on sekin, että omaishoito saa vihdoin oman lain.

Keskusta halusi eläkkeisiin vielä yhden tasokorotuksen tällä hallituskaudella. Tämä myös toteutuu. Tälläkin korotuksella pyritään osaltaan kuromaan umpeen eläkkeiden tason ja elinkustannusten nousun välistä matkaa. Lisäksi kotitalousvähennyksen verovähennysoikeus kaksinkertaistetaan. Laiksi säädettävä ikäihmisten palvelutarpeen arviointi puolestaan takaa kiireellisessä tapauksessa välittömän arvioinnin ja ei-kiireellisessä tilanteessa arvion viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta. Yhtenäisten käytäntöjen luominen on hyvää alueellista tasa-arvopolitiikkaa, jolla tasoitetaan eri kunnissa asuvien vanhusten välisiä eroja.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan kohdalla yhtenä tärkeänä tavoitteena aivan oikein on, että lapsiperheiden köyhyys tulee vähenemään. Samalla luvataan lisätä lasten ja nuorten ennalta ehkäiseviä terveyspalveluja. Päihdehuollon, mielenterveyden ja lastensuojelun palvelujen vahvistaminen on valitettavasti edelleen tarpeen, ja siksi onkin hyvä, että myös tämä on otettu yhdeksi ensi vuoden painopistealueeksi.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainministeriön pääluokassa myönteistä oli se, että kehitysyhteistyön määrärahoja nostettiin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Välillä tästä ehti olla jo epävarmuutta. Suomen kehityspolitiikan keskiössä on yhä äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen niin monenkeskisen ja kahdenvälisen kuin myös Euroopan yhteisön kehitysyhteistyön kautta. Tämä painopiste kehitysyhteistyöhön käytettävien resurssien vaikuttavuuden parantamisen ohella on huolellisesti ja harkiten valittu. Esimerkiksi syyskuun alussa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lehtomäen tekemällä päätöksellä myönnettiin 6,5 miljoonaa euroa Afrikan hädänalaisten auttamiseksi. Tuoreella päätöksellä tuetaan Afrikan ruokaturvaa, perusterveydenhuoltoa ja sisäisten pakolaisten paluumuuttoa. Muita painopisteitä ohjelmissa ovat muun muassa puhtaan veden saannin edistäminen ja sanitaatio-olojen parantaminen sekä naisten ja lasten tilanteen kohentaminen. Meillä ei ole varaa unohtaa niitä, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Koko ajan tulee uusia todisteita siitä, kuinka maailma on pienentynyt ja vastuumme laajentunut.

Arvoisa puhemies! Budjettiriihessä nähtiin tasaiselle Vanhasen hallitukselle harvinaista dramatiikkaa tiehankkeisiin liittyen. Hallitusohjelman mukaisesti asetettu liikenneinfrastruktuurin ministerityöryhmähän sai helmikuussa 2004 valmiiksi esityksen liikenneväylienpidon linjauksista hallituskaudelle ja yleisemmin koko seuraavalle kymmenvuotiskaudelle. Talouspoliittinen ministerivaliokunta puolsi sittemmin työryhmän esittämää hankkeiden kiireellisyysjärjestystä. Tämän takia ihmetystä herättikin valtiovarainministerin äkillinen tiehankkeiden järjestyksen muuttaminen itäsuomalaistenkin hankkeiden yli.

Tiehankkeissa ei varmasti ole turhia joukossa niin kiireellisten kuin vähemmän kiireelliseksi merkittyjenkään hankekoreissa. Tästä huolimatta käyty keskustelu pelisäännöistä talousarvioesityksen valmistelun yhteydessä oli paikallaan ja toivottavasti sen kaltaista ei tarvitsekaan enää tässä hallituksessa käydä. Viimeinen sana on kuitenkin aina eduskunnalla. Nostanemme esiin vielä niin perusradan- kuin -tienpidonkin, yksityistieavustuksista puhumattakaan.

Arvoisa puhemies! Kotitalousneuvontajärjestöille ehdotetaan vihdoinkin valtionapuun pientä lisäystä. Osansa saavat maa- ja kotitalousnaiset, jotka tekevät hyvää työtä niin naisten yritystoiminnan kuin koko maaseudun henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin eteen. Asia, josta kovaakin keskustelua on kuitenkin vielä täällä eduskunnassa budjetin suhteen odotettavissa, on VM:n esitys supistaa maaseutuneuvonnan maa- ja metsätalousministeriön jakamia määrärahoja kovalla kädellä. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun neuvonnalle asetetaan tiukkoja haasteita. Suuntaus on ristiriidassa maaseudun hyvinvoinnin turvaamisen tavoitteen kanssa. Lomituksen kehittämistä muun muassa lisälomapäivän, hevostilojen ja sijaisavun osalta odotan selvitysten jälkeen mitä pikimmin.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen puheenjohtaja ed. Jyrki Katainen oli aiemmin puheessaan huolissaan hallituksen työllisyyspolitiikasta. Tilanne ei kuitenkaan ensi vuoden budjetinkaan valossa ole aivan sellainen kuin opposition edustaja antoi ymmärtää. Työllisyyttä hallitus on edistänyt sekä työttömyyteen ja työttömiin keskittyvillä täsmätoimilla että yrittäjyyttä monialaisesti edistämällä. Työttömyyden pahimmat ongelmat ovat tällä hetkellä kahtalaiset: toisaalta huolestuttaa nuorisotyöttömyys, toisaalta yhä paheneva ongelma on pysyväksi muuttunut korkea pitkäaikaistyöttömyys. Näihin molempiin ongelmiin koetetaan nyt tarttua hallituksen linjaamilla matalapalkka-alojen tukitoimilla, jotka kohdistuvat 55 vuotta täyttäneisiin ja alle 25-vuotiaisiin. Nuorisotyöttömyyteen toivottavasti puree osaltaan myös meneillään oleva ja jatkuva starttirahauudistuskokeilu, jossa starttirahaa yrityksen perustamiseen voivat saada paitsi työttömät myös palkka- ja kotityöstä yrittäjäksi ryhtyvät sekä opintonsa päättäneet.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan haasteena on tarjota kilpailun kansainvälistyessä edelleen kilpailukykyiset mahdollisuudet harjoittaa yritystoimintaa kotimaassa. Yrittäjyyteen liittyviä riskejä täytyy edelleen pienentää. On totta, että yrittäjien suhteellisen vähäinen määrä Suomessa heijastaa muun muassa pieniä kotimarkkinoita, edelleen liian kovia riskejä yrittäjille epäonnistumisen yhteydessä sekä menestyvien roolimallien ja liiketoimintaosaamisen puutteita. Erityisesti naisyrittäjä törmää usein perheen ja yrittämisen välisen tasapainon hallinnan ongelmiin. Yrittäjän sosiaaliturvassa onkin puutteita. Asiaa tutkinut työryhmä esitti vastikään kannatettavia muutoksia. Ehdotuksista otettiin vaari, ja nyt muutoksia onkin tulossa jo ensi vuoden talousarvioon. Sairausajan omavastuu lyhenee yhdeksästä kolmeen päivään, ja yrittäjien työterveyshuoltoa laajennetaan sairaanhoitoa ja terveydenhuoltoa koskien. Yrittäjän on mahdollista saada korvausta myös ennalta ehkäisevästä työterveyshuollosta. Omalle lapselleen sairastamisen yhteydessä palkkaaman hoitajan kulujen vähentäminen poistaisi myös osaltaan yrittäjän sosiaaliturvan epäkohtia, mutta tätä esitystä ei saatu vielä tähän budjettiin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmalla varmistetaan, että eri hallinnonaloilla käytettävissä olevat resurssit yrittäjyyden edistämiseksi käytetään tehokkaasti ja toteutettavat toimenpiteet ovat mahdollisimman yhdensuuntaisia. Niin työllisyyden kuin yrittäjyyden edellytysten turvaaminen kiertyvät yhteen hallituksen talouspolitiikassa. Sen tavoitteena on turvata talouden kasvu, kohtuullinen ja vakaa korkotaso sekä alhainen inflaatio. Näiden tavoitteiden valossa ensi vuoden budjetti on tasapainoinen kokonaisuus, johon eduskunta tehnee vielä pientä yksityiskohtien säätämistä.

Lopuksi haluaisin vielä todeta, että sosialidemokraatit ovat mielellään olleet ottamassa kunniaa tämän hallituksen tekemistä uudistuksista sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla, ja haluaisin vaan muistuttaa, että esimerkiksi omaishoidontuen tai kotitalousvähennyksen kehittämisessä kuten kaikissa muissakin ministeriönsä hankkeissa keskustalainen peruspalveluministerimme on tehnyt erinomaista työtä.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Lontoolainen Centre for European Reform -tutkimuslaitos on seurannut jo pitkään Euroopan unionin Lissabonin-tavoitteiden edistymistä. Tutkimuslaitoksen viimeisimmän raportin mukaan Pohjoismaat, Ruotsi, Suomi, Tanska, pärjäävät loistavasti, kun mitataan talouden muokkaamista kilpailukykyisempään muotoon. Jos siis Euroopan unionin nostaminen maailman kilpailukykyisimmäksi alueeksi olisikin kiinni vain Pohjoismaista, me olisimme jo pitkällä. Pohjoismaissa on onnistuttu yhdistämään korkea kilpailukyky, tasokas koulutus, innovatiivinen ympäristö ja hyvä investointitaso. Pohjoismaisen modernin talousmallin vahvuuksiin kuuluu myös se, että se antaa kansalaisilleen suojaa. Turvaverkko pitää paremmin kuin monissa muissa maissa.

Suomi saa raportissa erityiskehuja tutkimuksesta ja kehityksestä, koulutuksesta ja ympäristöstä. Samanlaisia arvioita olemme saaneet monilta muiltakin tahoilta. Me siis pärjäämme monilla mittareilla arvioituna hyvin erityisesti Euroopan unionin maiden vertailussa, mutta onko kaikki hyvin? Se, että olemme parhaita Euroopan unionin maiden joukossa, ei kuitenkaan osoita vielä mitään. Valitettavasti suuri osa Euroopan unionin jäsenmaista ei pelaa tänä päivänä taloustaitajien valioliigassa, joten liialliseen itsetyytyväisyyteen tältä osin ei ole syytä. Mielestäni valtiovarainministeri Kalliomäki on toiminut kaivattuna unilukkarina, kun hän on patistellut päättäjiä pohdiskelemaan ja keskustelemaan taloutemme pitkän aikavälin haasteista ja uhista. Tämä on tarpeen, sillä tulevaisuus on huomattavasti helpompi kohdata, jos sitä kykenee jollakin tavalla ennakoimaan.

Pohjoismaisen hyvinvointimallin perusta on korkea työllisyys ja vakaa talouskasvu. Työllisyys on edelleen meidän akilleenkantapäämme. Me emme nykyisellä työllisyysasteella selviydy tulevista haasteista, niinpä kaikki toimenpiteet on keskitettävä työllisyyden parantamiseen. Tässä mielessä budjettiesityksen painotus on hyvä, työllisyyteen panostetaan monella tavalla. Tämä näkyneekin ensi vuonna työllisyysasteen nousuna. Tämän päivän tietojen mukaan me olemme saavuttaneet 69 prosentin työllisyysasteen, joten ensi vuonna on syytä odottaa jo 70 prosentin ylitystä. Toki senkin jälkeen 75 prosentin tavoitteeseen on matkaa.

Työllisyyden parantaminen on edellytys myös ripeälle ja vakaalle talouskasvulle, mikä Antti Kalliomäkeä lainatakseni on hyvinvointivaltion henkivakuutus. Kasvun takaamiseksi meidän on panostettava riittävästi koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kyse on inhimillisen pääoman kasvattamisesta, mikä Suomen kaltaiselle pienelle, avoimelle maalle on välttämätöntä, mikäli aiomme pärjätä kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Budjettiesityksessä on mielestäni aivan oikein mittava lisäpanostus inhimillisen pääoman lisäämiseksi. Osaamisen merkitys nouseekin yhä tärkeämmäksi talouskasvun turvaamisen kannalta.

Yksi Suomen vahvuus on eittämättä ollut se, että me olemme kyenneet sopimaan kattavista työmarkkinaratkaisuista laajalla hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyöllä. Vaikka kolmikantaa jotkut aina parjaavatkin, niin kyllä tulopoliittisten kokonaisratkaisujen saldo suomalaiselle yhteiskunnalle on selkeästi positiivinen. Ilman niitä tilanteemme olisi tänä päivänä huomattavasti kehnompi.

Uhkamme liittyvät korkeaan työttömyyteen, ikääntymisen mukanaan tuomiin huoliin, alhaiseen työn tuottavuuteen ja yritysten haluttomuuteen investoida Suomeen. Jos nämä uhkakuvat toteutuvat täysimääräisesti, niin tämä heijastuu välittömästi talouskasvuumme. Kasvu jää vaatimattomaksi, mistä sitten seuraa monia hankalia päätöksiä niin valtion kuin kuntienkin päättäjille. Tämän vuoksi on tärkeää kyetä ennakolta väistämään nämä sudenkuopat.

Tänään minua huolestuttaa myös kotitalouksiemme velkaantuneisuus. Se on ollut selvässä nousussa ja lähestyy jo 15 vuoden takaista 90 prosentin tasoa suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Lainakannan kasvu on jatkunut tänä kesänä lähes 14 prosentin vauhdilla ja asuntoluottojen tätäkin nopeampana. Alhainen korkotaso ja pitkät laina-ajat ovat tosin pitäneet velanhoitorasituksen vielä kurissa, mutta joka tapauksessa velkaantumisen nouseva suunta on mielestäni huolestuttava. On myös odotettavissa, että jonakin päivänä korkotasokin lähtee nousuun. Voidaankin kysyä, miten silloin selviytyvät asunto- ja muut velalliset.

Mitä sitten tulee yhteiskuntamme turvaverkkopuoleen, niin budjettiesitykseen sisältyvät täsmätoimet kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi ovat hyviä ja perusteltuja. Niitähän on toki tehty aiempinakin vuosina, joten eteenpäin on menty askel askeleelta. Toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuun poistaminen auttaa suoraan kaikkia toimeentulotuen saajia, joita on noin 400 000. Tämä on myös kaikkien köyhyysasiantuntijoitten suosittelema toimenpide. Myöskin kansaneläkkeeseen tehtävä tasokorotus on tärkeä. Se vaikuttaa paitsi suoraan näihin kansaneläkkeen saajiin myöskin muihin, jotka saavat kansaneläkesidonnaisia etuja, ja nostaa myöskin eläketulovähennystä.

Arvoisa puhemies! Tähän budjettiin sisältyy monia muitakin hyviä yksityiskohtia, joita en nyt ajan puutteen vuoksi voi ottaa esiin. Totean kuitenkin sen, (Puhemies koputtaa) että tämä valtiovarainministeri Antti Kalliomäen tällä erää viimeinen budjettiesitys on ihan hyvä kokonaisuus.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa puhemies! Esittelypuheenvuorossaan valtiovarainministeri Antti Kalliomäki toivoi, että eduskunnassa keskityttäisiin arvioimaan tämän maan vahvuuksia ja heikkouksia ja ennen kaikkea sitä, miten tämä budjettiesitys vastaa näihin tulevaisuuden haasteisiin. Nämä sanat ovat viisaita sanoja, ja näiden toteutuminen edellyttää vain jatkossa tekoja.

Toki Suomen vahvuuksiin ja heikkouksiin globalisaation aiheuttamassa talouden murroksessa on jo paljon pohdittua, valmista asiaa. Meillä on valtiosihteeri Raimo Sailaksen työllisyysryhmän, ylijohtaja Anne Brunilan globalisaatioryhmän ja Sitran Suomi 2015 -projektin raportit käytettävissä, vain muutamia mainitakseni. Myöskin Oecd on keväällä julkaissut maakatsauksensa, jossa meidän osaltamme on todettu, että väestömme ikääntymisestä johtuen talouskasvumme tulisi seuraavalla viisivuotiskaudella olla sellaista, jolla tämä ikääntyminen voidaan kohdata, ja nyt se näyttäisi jäävän 1—1,5 prosenttiin. Seuraava vuosi, tässä heti eteen tuleva vuosi, on hyvä, elikkä tämän ennusteen mukaan sitten jatkovuodet olisivat hyvin vaatimattomia kasvultaan.

Viime vuosina maamme talouskasvu on ollut veronkevennysten ja matalan korkotason, hyvän talouspolitiikan, ansiosta suhteellisen vahvaa. Samaan aikaan kuitenkin julkiset menot ovat edelleen kasvaneet ripeään tahtiin ja talousarvioesitykset ovat jääneet alijäämäisiksi, niin kuin on käynyt jo vuodesta 2001 ja on käymässä nytkin. Jos ensi vuoden ennusteet huomioidaan, niin valtiolle ja kunnille on syntynyt neljän viiden vuoden aikana yhteensä noin 6 miljardin euron lisävelka. Julkisen talouden ylijäämän supistuminen ja kuntien velkaantuminen on huolestuttavaa, kuten edellä totesin, varsinkin kun nyt olemme saaneet ihan lähihistoriassa elää hyvän talouskasvun aikaa.

Kohtaamme siis väestön ikääntymisen ja sen aiheuttamat haasteet ensimmäisten joukossa Euroopassa. Ikääntymisen aiheuttamat kustannukset alkavat rasittaa todella kansantalouttamme 2010 alkaen. Siksi olisi hyvin tärkeää, että kasvun vuosina talous olisi ylijäämäinen ja velka vähentyisi. Tämä siis jo siitäkin syystä, että tuo aikaisemmin mainittu ikääntyminen, sen aiheuttama sosiaali- ja terveysmenojen kasvu, edellyttää meiltä tehokkaampaa taloutta kuin mitä me olemme tähän saakka harjoittaneet. Tämä voi onnistua vain sillä, että me saamme valtiontalouden ylijäämäiseksi lähivuosina vähintään 1,5—2 prosentin tasolla.

Hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetettiin valtiontalouden tasapainottaminen vaalikauden loppuun mennessä. Näillä budjeteilla se on jäämässä saavuttamattomaksi tavoitteeksi, aivan samoin kuin on käymässä työllisyystavoitteen. Hallitus ei siis näytä saavuttavan kahta Suomen tulevaisuuden kannalta keskeistä tavoitetta. Sen sijaan hallitus on tavallaan juhlimassa sitä, että valtionvelan osuus bruttokansantuotteesta laskee ennusteiden mukaan ensi vuonna alle 40 prosentin, joka on kansainvälisesti vertaillen erinomaisen hyvä taso ja luku, mutta jo muutaman vuoden ajan maamme johtavat ennustelaitokset ovat pitäneet tärkeänä valtionvelan osuuden alentamista bruttokansantuotteesta lamaa edeltäneelle tasolle, joka oli 10—15 prosenttia kokonaistuotannosta. Vain näin me voimme varautua voimakkaisiin suhdannevaihteluihin, globalisaation aiheuttamaan kilpailuun ja ennen kaikkea tuohon aikaisemmin sanottuun väestön ikääntymiseen.

Rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä. Näiden uudistusten tarve on hyvin helposti kartoitettavissa. Vaikeampaa sen sijaan on löytää keinoja toteuttaa sellaisia toimia, joilla nämä uudistukset saadaan aikaan. Globalisaatioselvityksenkin osalta näyttää siltä, että se on joutunut paperikoriin, kuten Raimo Sailaksenkin raportti. Kansallisesta Lissabonin strategian toimenpideohjelmastakin uhkaa tulla tietyllä tavalla uusien selvitysten katalogi, jos joitain johtopäätöksiä hallituksen edustajien teemaseminaarista on tehtävissä.

Arvoisa puhemies! Valtion tuottavuusohjelma on tervetullut. Sen tavoitteissa seuraavan kymmenen vuoden aikana vapautuvista 35 000 toimesta vain joka toinen täytettäisiin, mutta siitäkään ei löydä riittäviä osviittoja siitä, että puututtaisiin rakenteisiin. Esimerkiksi hajanaisen korkeakoululaitoksen trimmaaminen on hyvin tärkeä ja vaativa ja haasteellinen asia ja tarpeellinen ennen kaikkea. Huolestuttavaa on puoluepoliittisin perustein tehtyjen hajasijoittamispäätösten näky silloin, kun ne eivät todennäköisesti tuo mitään lisäarvoa talouteemme, päinvastoin osoittautuvat varojen tuhlaamiseksi.

Kuntasektorilta jää eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana 140 000. Tarvitsemme nyt näkymiä siitä, mikä tehostumisvaikutus kuntapuolelle todella voidaan asettaa, jotta sen rasitus voidaan mahdollisimman nopeasti purkaa. Tätä nykyä ilman toimia kuntasektoriin syntyy noin 10 miljardin euron aukko lähivuosien alijäämätulemana.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävä budjetti viestittää hallituksen epävarmuutta tarvittaviin toimiin. Hallitus näyttää poliittisen johtajuuden sijasta tyytyvänkin jonkin asteiseen virkamieshallituksen rooliin.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Hallitus budjettiesityksellään vuodelle 2006 väittää edistävänsä työllisyyttä ja talouskasvua. Jää hyvin epämääräiseksi, miten esitetyllä budjetilla tavoite yksityiskohtaisesti tapahtuu. Budjetin loppusumma kasvaa 4,4 prosenttia. Se on selvästi enemmän kuin mitkään muut kansantalouden kasvuennusteet lupaavat. Se on huolestuttava suunta.

Budjettisopu löytyi hallituksen sisällä sopuisasti jo budjettiriihessä. Valtiovarainministerilläkin oli perjantaina varaa jopa huumoriin, kun hän letkautti: "Tässähän teiltä kansanedustajilta syksy menee aina jouluun saakka, mutta mikään ei muutu, ei ainakaan ilman valtiovarainministerin lupaa." No hyvä, että valtiovarainministeriössä budjetin loppusumman paisumiseen suhtaudutaan optimistisesti.

Veronkevennykset nousevat tässä budjetissa ylitse muiden asioiden. Valtion tulojen menetykset ovat tämän budjetin ydin. Rikkaille myönnetään varallisuusveron poisto. Työllisyysvaikutuksia on vaikea arvioida. Enemmänkin se kiihottaa riiston asteen kohottamiseen. Herrakansan hyvinvointi on tärkeämpi kuin työttömien pahoinvointi. Siinä hallituksen linjaa työllisyyden edistämiselle. Toisaalta ympäristö- ja energiaverojen tuotoilla kerätään palkansaajilta ja eläkeläisiltä hintojen korotuksina pois se, mitä verohelpotuksina ja palkankorotuksina annetaan — hölmöläisten peitonpidennystä.

Niin sanottu liikennehankekiista oli taktisesti loistava väistöliike hallituksen taholta. Lähes tyhjä köyhyyspaketti ei noussut lööppien kärkeen, mutta puhuttiinpa ja kirjoitettiinpa vaarattomista asioista. Köyhyyspaketti olisi ollut merkittävä lööppikohde. 5 euron korotus eläkkeisiin kuukaudessa ei ole merkki hallituksen runsaskätisyydestä, vaan tuntuu suorastaan eläkeläisten pilkkaamiselta. Työttömät on niin ikään vaiennettu taustalle ja unohdettu. Missä ovat peruspäivärahan ja työmarkkinatuen merkittävät korotukset? Jos eivät muut puolueet niistä ole kiinnostuneita, vasemmistoliitto on.

Suomalaisten väliset tuloerot ovat vielä matalat. Jokaisella on mahdollisuus tänään kouluttautua, terveys- ja sosiaalipalvelut ovat vielä lähes maksuttomia ja perustoimeentuloturva huolehtii elämisen perusedellytyksistä. Tämä budjetti lisää eriarvoisuutta. Hyvinvointivaltion kyseenalaistajia on jo ilmaantunut jopa nopeammin kuin optioita yritysjohtajille. Monet suurten kaupunkien rahoitusjohtajat haaveilevat jo voimakkaasti karsituista kunnallisista ilmaispalveluista. Sen sijaan maksujen korotusten kautta kustannusten maksatus siirretään toiseen kertaan samoille veronmaksajille lisääntyvinä ja korotettuina maksuina.

Väestön ikääntymisen ja Kiina-ilmiön viemät teolliset työpaikat ovat saaneet erityisesti porvarillisesti ajattelevat vaatimaan joustavia työehtoja: lisää veronalennuksia, enemmän työttömyysturvan heikentämistä, niin sanottujen kannustinloukkujen purkamista ja julkisten palvelujen yksityistämistä.

Meillä on erilaisia palveluja. On julkisia hyvinvointipalveluja, joihin lasketaan perinteisesti opetus- ja koulutuspalvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut ja liikunta- ja kulttuuripalvelut. Kaikki nämä rahoitetaan pääosin verotuksen kautta. Sitten meillä on yleishyödylliset julkiset palvelut. Yhteiskuntamme toiminnan ylläpitämiseksi kehitetyt palvelut tuotetaan myös verovaroin ja niitä pidetään peruspalvelujen luontoisina. Tekniset peruspalvelut, muun muassa vesi-, jäte-, energiahuolto, turvaavat arkemme katkeamattoman sujumisen. Maankäytön ja ympäristön suunnittelu takaavat viihtyisän elinympäristön. Liikenteeseen liittyvät palvelut mahdollistavat liikkumisen vapauden. Yleisestä turvallisuudesta huolehtivat poliisi, Rajavartiolaitos, palokunnat ja Puolustusvoimat.

Edellä mainitut palvelut ovat vielä julkisen sektorin tuottamia ja teettämiä, mutta kuinka kauan? On selkeitä merkkejä talouspolitiikan oikeistolaistumisesta, jopa sosialidemokraattien piirissä. Viime päivinä tämänkin salin jyrisevään porvaririntamaan ovat liittyneet eräät oikeistososialidemokraatit, jotka ovat määritelleet ammattiyhdistysliikkeen kaiken yhteiskunnallisen ja taloudellisen taantumuksen pesäksi. Ammattiyhdistysliikkeen voima pitäisi kuulemma saada porvarillisen edistyksen vetojuhdaksi.

Budjetti on jo osiltaan samassa hengessä. Saatuamme tupon, teemme jopa työttömyydestä haasteellisen. Pitkäaikaistyöttömiä velvoitetaan työhön tai koulutukseen työmarkkinatuen menetyksen uhalla. Jos et ole nöyrä ja edes keksi jotain työurasuunnitelmaa, joudut kadotukseen, ulos kaikista työttömyysturvan antamista suojista, perustoimeentuloluukulle.

Yksi budjetista puuttuu ja sen mukana kaikki. Mistä työpaikkoja löytyy, kun koko ajan supistetaan, haasteellistetaan julkisen sektorin työpaikkoja niin, että eläkkeelle lähtevien tilalle ei palkata kuin puolet lähtijöistä? 100 000 työpaikan tavoite täyttynee tilastokikkailun avulla: keksitään uusia nimikkeitä vanhoille ammateille, ja sitä kautta ihmiset saavat uuden työpaikan, (Puhemies koputtaa) olivatpa he sitten jo talossa tai talon (Puhemies koputtaa) ulkopuolella.

Herra puhemies! (Puhemies: Edustaja, aika!) Hallitus ja eduskunta voivat vaikuttaa olennaisesti siihen, (Puhemies koputtaa) mitä maakunnissa tapahtuu budjetin avulla. (Puhemies koputtaa) Nyt hallitus on menossa puskaan piiloon.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olenpa iloinen siitä, että ministeri Hyssälä on täällä kuuntelemassa puheenvuoroani. Ajattelin käsitellä juuri sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.

Alkusyksystä tuli Tampereen yliopistosta sosiaalipolitiikan laitokselta tutkimus, jonka mukaan Suomessa kun vuosittain jää satojen miljoonien eurojen arvosta sosiaalietuuksia käyttämättä, siitä seuraa myös kohtuuttomia tilanteita. Erityisesti tutkija nosti esiin vanhukset, mielenterveysongelmaiset ja päihdeongelmaiset. Eli vaikuttaa siltä, että meidän sosiaaliturvajärjestelmämme on niin monimutkainen, että monilla ihmisillä eivät riitä voimat ja kyky penätä itselleen kuuluvia oikeuksia.

Tähän yksi, aika pieni eikä paljon maksava keino parantaa tätä tilannetta olisi suunnitella uudestaan sosiaaliviranomaisten nyt käyttämät lomakkeet ja asiakirjat siten, että ne olisivat käyttäjän näkökulmasta ymmärrettävissä. Nythän ne on tehty etuuskäsittelijän näkökulmasta siten, että ne on helppo käsitellä, mutta tuntuu siltä, että usein akateeminen tutkintokaan ei riitä siihen, että osaisi niitä täyttää, ja myös sitten, kun päätöksestä ilmoitetaan, ne on kirjoitettu sellaisella hallinnollisella kielellä, että kansalaisen on vaikea saada tolkku siitä, mitä nyt saatiin tai evättiin ja miksi.

Tämän lisäksi myös pitäisi yksinkertaistaa sosiaaliturvaa. Viime vuosikymmenellähän selvitysmies Arajärvi teki tästä aika laajan esityksen, mutta se ikään kuin unohtui. Itse lähtisin sinänsä liikkeelle vähän eri näkökulmasta kuin Arajärvi. Minun mielestäni sosiaaliturvajärjestelmä kannattaisi yksinkertaistaa perustuloajattelun pohjalle. Mutta jo nykyisen järjestelmän pohjalta hyviä toimenpiteitä olisi toimeentulotuen perusosan siirtäminen Kelan maksettavaksi, niin että asiakkaan näkökulmasta kaikki etuudet saataisiin samalta luukulta ja ehkä myöskin se leimaavuus, mikä tällä hetkellä toimeentulotuen hakemiseen liittyy, vähenisi. Luulen, että erityisesti vanhuksilla, joilla kansaneläke ei riitä, toimeentulotukea jää tällä hetkellä hakematta.

Toinen nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää yksinkertaistava teko olisi nostaa nyt ensisijaisia etuuksia sellaiselle tasolle, että niillä tosiaan selvästi tulisi toimeen eikä olisi välttämätöntä hakea toimeentulotukea. Nythän tavallaan valtio omia menojaan siirtää kunnille sillä, että kun pidetään nämä perustoimeentulon tukemisen muodot, niin kuin työttömyysturva, eläke, äitiyspäiväraha ja opintoraha, liian alhaisina, niin kunnat joutuvat sitten antamaan lisäksi toimeentulotukea. Eli tavallaan tehdään asia tulonsaajan näkökulmasta monimutkaisemmaksi.

Yksi keskeinen ryhmä ovat tosiaan työmarkkinatuen saajat, joista tällä hetkellä yli puolet joutuu hakemaan toimeentulotukea ensisijaisen etuutensa lisäksi, joten ei ainoastaan minun, vaan myös Suomen sossujen mielestä työmarkkinatuki on liian alhainen.

Se on tietenkin ongelma, jos halutaan nostaa näitä ensisijaisia etuuksia, että ne nielevät jonkin verran rahaa, ja se, että kun hallitus on halunnut käyttää köyhyyspakettiinsa varsin vaatimattomia summia, verrattuna vaikka niihin summiin, joita veronalennuksiin halutaan käyttää, niin silloin joudutaan menemään tämmöisiin pieniin täsmäuudistuksiin. Täsmäuudistuksilla on sellainen ongelma, että vaikka ne saattaisivat jotakin ihmisryhmää auttaa, niin ne myöskin väistämättä monimutkaistavat sosiaaliturvajärjestelmää ja vievät systeemiä pitkällä aikavälillä väärään suuntaan. Kaikissa tämmöisissä etuuksissa, mihin on sidottu ikärajoja, työhistorioita ja tällaisia, käy helposti juuri niin, että ne, joilla sitten on isoimmat ongelmat elämän hallinnassa ja muuten, eivät sitten osaa näitä etuuksia hakea.

Mutta, arvoisa puhemies, lopuksi vielä kiinnitän huomiota kysymykseen, joka on ollut Pirkanmaan kansanedustajien yhteinen huoli ja joka on valtakunnallinen kysymys, ja siksi sen myös haluan täällä tuoda esiin, eli kysymyksessä on esitys lasten oikeuspsykiatrian kulujen korvaamiseksi valtion varoista. Kysymys on siitä, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn tutkimukset lastenpsykiatrian erikoissairaanhoidon yksiköissä käynnistyvät poliisin pyytäessä virka-apua rikosepäilyssä eli ne ovat ikään kuin osa esitutkintaa. Suosituksen mukaan tutkimukset pitäisi toteuttaa kahden kuukauden kuluessa ja lausunnon olla valmis kolmessa kuukaudessa.

Tämä on hirveän laaja ja vaikea tutkimuspaketti, miten selvitetään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä. Olisi lapsen edun näkökulmasta tietenkin tärkeätä, että nämä tutkimukset tehtäisiin nopeasti, ja silloin se vaatii myös paljon resursseja. Tällä hetkellä lapsen etu ja oikeusturva eivät toteudu. Kuitenkin aikuisten kohdalla valtio korvaa rikoksesta epäillyn mielentilan selvittämisestä aiheutuvat kustannukset, ja voisi ajatella tätä verrannollisena asiana niin, että näin toimittaisiin myös tässä tapauksessa. Nyt meillä on sellainen tilanne, että vuonna 2004 Taysin, siis Tampereella, lastenpsykiatriseen tutkimukseen tuli poliisilta yli 30 virka-apupyyntöä ja tutkimukseen tällä hetkellä on yli vuoden jono ja vastaava tilanne on myös muualla maassa. Eli erikoissairaanhoito ei kykene tuottamaan lasten tutkimuksia Stakesin suosittamissa aikarajoissa ja tämän takia viivästyvät hyväksikäytettyjen ja pahoinpideltyjen lasten hoito ja mahdolliset lastensuojelutoimenpiteet. Sen takia Pirkanmaan kansanedustajat ja muun muassa Stakes ja yliopistosairaalapiirit esittävät lapsiin kohdistuneiden rikosten esitutkinnasta sairaanhoitopiireille aiheutuvien kulujen korvaamista valtion varoista esitutkintaan kuuluvien asiantuntijatutkimusten osalta. Tämä ei ole mitenkään (Puhemies koputtaa) nyt niin huikea summa, että voisin toivoa, että tämä asia saataisiin eduskunnassa korjattua.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Olen todella iloinen ed. Meriläisen käyttämästä puheenvuorosta, koska siinä oli sellaista analyysia ja asiallisuutta, rakentavien ratkaisumallien etsimistä, mitä harvoin täällä eduskunnassa kuulee, kun vain huudellaan erilaisia mantroja ja toinen toistaa samaa. Olen samaa mieltä, että tarvetta sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistamiseen ja selkeyttämiseen varmasti on. Esimerkiksi juuri eläkkeensaajien hoitotukea eivät monetkaan sellaiset, jotka olisivat siihen oikeutettuja, ole hakeneet syystä tai toisesta. Joko on lisättävä tiedotusta tai sitten muutettava ehkä juuri näitä rakenteita.

Kun itse olen miettinyt ollessani perustulotyöryhmän puheenjohtaja keskustassa juuri näitä rakenteellisia uudistuksia pienimpien eläkkeitten kohdalla, niin en ole kyllä saanut sanomaani perille, että juuri erilaisten tukien kohtaantuminen paremmin sinne pienempään päähän olisi varmasti aiheellista, jotta pystyisi elämään, ja silloin se käteenjäävä eläke nousisi. Mutta varmasti koko tukipakettia (Puhemies koputtaa) jouduttaisiin miettimään uudelta pohjalta.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Värderade ministrar, kära kolleger! I förhållande till de kommande frågor som finns på regeringens bord så verkar schismerna och den rörelsemån som nu finns i budgeten väldigt små. Det var kanske det som också finansminister Kalliomäki tänkte på när han på fredagen uppmanade oss att titta framåt.

Framför oss har vi den stora kommun- och servicestrukturreformen, regeringen diskuterar klimat- och energistrategin och vi väntar också med spänning på regeringens redogörelse om sin syn på EU:s framtid senare i höst. Jag hoppas faktiskt att vi får den här redogörelsen snarare förr än senare.

Kuten muutamat kollegat ovat todenneet, Kalliomäki kehotti meitä katsomaan tulevaisuuteen puheessaan perjantaina. Olen samaa mieltä. Se liikkumavara, mitä mahdollisesti on tässä budjetissa, ne uudistukset, joista keskustelemme, ovat kuitenkin pieniä verrattuna niihin kysymyksiin, jotka ovat muuten hallituksen pöydällä. Ajattelen erityisesti ilmasto- ja energiastrategiaa sekä kunta- ja palvelurakenneuudistusta, puhumattakaan sitten EU:n tulevaisuusselonteosta, missä muodossa annetaan hallituksen selvitys ajankohtaisesta perustuslaillisen sopimuksen tilanteesta.

Men först några ord om kommun- och servicestrukturen. Det är med bestörtning som jag har tagit del av uppgifterna om att inga ekonomiska utredningar ännu fogats till det förslag om ändringar i den kommunala indelningen och uppgiftsfördelningen som kommer att föreläggas kommunerna denna höst med början den 11 oktober i Åbo.

Den här brådskan står i en jättebjärt kontrast till det arbete som pågår i Sverige i den så kallade ansvarskommittén eller Svegforskommittén som sedan 2003 har funderat på grundläggande frågor i förvaltningen där med precis samma utgångspunkt som här. Ifjol fick kommittén ytterligare i uppdrag att se på det kommunala uppdraget, vilka uppgifter skall den kommunala nivån ansvara för, vidare skall man studera hälso- och sjukvården, både dess struktur och uppgiftsfördelning mellan staten, landstingen och kommunerna. Siktet i utredningsarbetet är på 2030 och samma välfärdsutmaningar som vi diskuterar diskuteras där. Också regionernas uppgifter är aktuella.

Hos oss tillsattes i maj 2005 en utredning som skall leda till lagförslag eller principbeslut ett år senare i juni 2006. Den svenska kommittén skall vara klar i februari 2007 med en uppgift som man fick sommaren 2004. Jag måste säga att ingendera tidtabellen är idealisk; svensk långsamhet och finsk snabbhet, en medelväg skulle nog vara bra, så att vi hade lite mera tid att fundera och göra.

Tällä kertaa tyystin on kadonnut yhteys samanlaiseen yhteiskuntaan, joka miettii ihan samoja rakenteita kuin me. Viime viikonloppuna, kun kävin Piikkiön kunnassa, tapasin yhden jäsenen, joka on vastuukomitean jäsen ja joka kertoi heidän työstään. Sen jälkeen tutustuin siihen lähemmin ja totesin, että heillä on ihan vastaavat selvitystehtävät edessään, jotka he saivat vuonna 2004 ja joiden selvitysten pitää olla valmiina 2007 — hmm, onko tämä sitten joidenkin vaalien ylitse? He tekevät sen sillä lailla. Mutta ihan vastaavat haasteet mukaan lukien, miten kunnat selviävät tehtävistään, mikä on vastuujako terveyspuolella jne., ja he katsovat, mikä on tilanne 2030 väestökehitys mukaan lukien. He menevät vähän niin kuin kilpikonna, ja me menemme juosten. Mutta on aika merkillistä, että kun nyt aloitetaan tämä kunta- ja maakuntakierros, niin ei ole ollenkaan taloustietoja meidän päättäjiemme edessä.

Det finns alltså mycket lite material i bakgrunden som kommunerna har att ta ställning till när man skall debattera frågan. Det som ju också är bekymmersamt är frågan om överföring av uppgifter till staten, den diskussionen verkar inte ha kommit igång och besluten kanske fattas efter att modellerna har presenterats för kommunerna.

Jag vill inte förneka att det inte finns behov av att göra någonting när det gäller hur kommunerna i framtiden skall klara sina uppgifter, men utmaningen kan också skötas så som Paul Lillrank, en av de sakkunniga som vi har hört många gånger i framtidsutskottet, konstaterar i Hufvudstadsbladet den 5 september: "Att separera producenterna och beställarna är ett steg mot reglerade marknader som kan kombinera effektivitet och jämlikhet. Kan man göra det spelar det ingen roll om det finns 20 eller 400 kommuner." Och med "spelar roll" tänker han på den ekonomiska biten.

Toivoisin edelleen, että kuntauudistuksessa, niin kuin eduskunta on kuullut asiantuntija Lillrankia uusista tavoista toimia kunnissa, kuunneltaisiin myöskin kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta eikä nyt aikataulusta tulisi itsetarkoitusta.

Pelkään pahoin myös, että kun nyt keskustellaan niin monesta uudesta tekijästä, käy niin kuin olemme kuulleet monesta kunnasta. Ei haluta jatkaa uudistustyötä, kun projektit pistetään jäihin, koska emme tiedä, missä mennään. Aina energiaa viedään, kun tällaisia uudistuksia käsitellään. Se voi olla hyvinkin, että tämäkin tulee aika kalliiksi sen sijaan, että nyt annettaisiin kunnille mahdollisuus keskustella — ja tehdä, erityisesti tehdä — miten ne haluavat järjestää palvelujaan niin, että ne toimivat.

Jag hoppas verkligen att en omorganisering av servicen är ett jämlikt alternativ när strukturfrågorna debatteras för det är det som är det viktiga, att göra saker och rätta saker på ett effektivt sätt. Det är väldigt dyrt för samhället att bara diskutera lådor och strukturer, de kan hindra den förnyelse som annars behövs.

En mycket viktig del av kommunernas service är den sociala sektorn och det är ju den som också kommer fram här i serviceprojektet. Jag måste säga att det är med bestörtning man tar del av nödrop från personer som är verksamma inom den sociala sektorn. Varför stänger kommunerna hem för dementa åldringar samtidigt som vi vet att behovet är skriande? Varför ingår man inte nya serviceavtal med personer som vill hjälpa till? Varför är det så många kommuner som inte har tagit servicesedlarna i bruk?

Inte är det väl så att stränga normer inom vissa sektorer inom socialvården och vårdgarantin i hälsovården har pressat kommunerna att minska insatserna till förmån för den äldre befolkningen.

Kun kuuntelee tänä syksynä avunhuutoja omaisilta, jotka näkevät ja kuulevat, että esimerkiksi dementikkojen hoitokoti suljetaan, että kunnat eivät tee uusia palvelusopimuksia vanhainkotien kanssa, ettei ole otettu käyttöön palvelusetelijärjestelmää, niin missä piilee vika? Minä pelkään pahoin, että nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että joillakin sosiaalihuollon aloilla on sitovat normit ja meillä on hoitotakuu, mutta mitä tulee vanhustenhuoltoon, niin näitä vastaavia normeja ei ole ja siksi nämä toimet jätetään viimeisiksi. Valitettavasti säästetään usein sillä tavalla, että nyt voisi, jos olisi vähän liikkumatilaa, antaa sekä inhimillisempää hoitoa että taloudellisemmalla tavalla mukaan lukien, että kannustetaan uusia yrittäjiä tälle alalle. Olen erittäin huolestunut siitä tilanteesta, missä esimerkiksi eletään täällä Pääkaupunkiseudulla.

Det var bekymret. Glädjande i budgeten är att inom den sociala sektorn har vi ändå fått vissa förbättringar i villkoren för anhörigvård, en bra början, men jag tror att den är långt ifrån de faktiska behoven av stöd. Vi måste försöka hjälpa fram sådana olika strukturer att vi kan få en human äldreomsorg för en växande befolkning.

Men det är också skäl att debattera barnskyddet i kommunerna och fråga varför antalet barn som vårdas utanför sina hem har ökat på knappt tio år med nästan en tredjedel, från 10 697 omhändertagna barn 1995 till över 14 000 barn som omhändertogs eller vårdades utanför sitt hem 2003. De flesta av barnen vårdas på anstalter eller av professionella vårdare. Fosterfamiljerna har inte i större utsträckning kunnat ta hand om de här barnen. Samtidigt vet vi också att antalet barn som är föremål för andra socialskyddsåtgärder har ökat dramatiskt.

Jag tror att det därför är skäl för oss att när det gäller fosterfamiljerna se på hur man kan ge dem mera stöd i deras viktiga uppgift. På samma sätt som anhörigvårdarna får en viss avlastning borde fosterfamiljerna ha möjlighet både till mera stöd och mera avlastning. Fosterfamiljerna har skämtsamt sagt med lite galghumor: Inom jordbruket finns det ett avbytarsystem, men det finns det inte för oss som vårdar som fosterföräldrar.

Arvoisat kollegat, arvoisat ministerit, on syytä keskustella lastensuojelun nykytilasta myöskin liittyen valtionosuusuudistukseen. Me olemme kaikki järkyttyneitä niistä luvuista, jotka osoittavat, miten monta lasta hoidetaan kotinsa ulkopuolella. Vajaassa kymmenessä vuodessa ovat nämä lapset lisääntyneet kolmanneksella. Koko lisäys oikeastaan on tapahtunut niin, että lapset saavat hoivansa ammatillisessa hoidossa tai lastenkodeissa, ja me tiedämme, että se tulee huomattavan paljon kalliimmaksi kuin hoidettaessa esimerkiksi kasvatusperheissä. Jotkut kasvatusperheet ovat sanoneet vähän hirtehishuumorilla: maataloudessa on lomitusjärjestelmä mutta meillä ei sitä ole. Toivon, että sosiaalisen alan kehittämisohjelmassa voitaisiin kehittää uusia tukimuotoja ja miettiä myöskin sellaisia järjestelyjä, jotka auttavat kasvatusperheitä niiden tärkeässä kasvatustehtävässä ja jotka auttavat meitä kaikkia yhdessä pitämään huolta lapsistamme.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Thors nosti hyvin esille vanhustenhuollon nimenomaan ne puutteet, mitkä ovat omaishoidossa, dementiahoidossa, palvelujen riittämättömyydessä. Omalla kotipaikkakunnallanikin odotetaan kolme vuotta jonossa palvelutaloon, ja nimenomaan kysymys on myös henkilökunnan vajeista. Niinpä olisin myös tässä valtion budjetissa mielelläni nähnyt sen, että painopistettä palveluihin, peruspalveluihin ja vanhusten työhön olisi ollut selkeästi.

Mutta tässä alkuun haluan lainata mediatutkija Lippmannia näillä sanoilla: "On paljon helpompi puhua köyhyydestä kuin ajatella köyhiä, väitellä pääoman oikeuksista kuin nähdä sen seuraukset. Varsin pian alamme pitää teorioita ja abstrakteja ideoita itse asioina." Näin siis mediatutkija Walter Lippmann kuvaa päättäjille sitä todellista riskiä, että päätöksiä tehdään todellisuudesta irrallaan omalla mukavuusalueella, koska sen ylittäminen tuottaa tuskaa. Varmasti meistä monet vaalitoreilla ovat olleet arjessa kiinni ja ihmisten elämää ymmärtäviä laajasydämisiä ihmisiä nyt tässä budjettikeskustelussa, mutta varsinkin sitten, kun päätöksiä teemme, konkretisoituu näiden lupausten todellisuus, ja siksi mielestäni kaikki, mitä syksyllä tapahtuu niin valiokunnissa kuin tässä salissa päätöksinä, on todella tärkeää.

Tästä budjetista mielestäni myönteisenä on todettava, että kotitalousvähennyksen kaksinkertaistaminen hoito- ja hoivatyön osalta on tulossa, toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuus poistuu, pitkäaikaistyöttömien asumistuen joustavoittaminen on myös tulossa. Näitä asioita olen itse myös pitänyt tärkeinä monta eri kertaa tässäkin salissa. Budjettiesityksessä todetaan, että Suomen vahvuus on inhimillinen pääoma, jonka tasosta pitää huolehtia jatkossakin. Tämä tarkoittaa hyvien oppimisedellytysten luomista erilaisille oppijoille, inhimilliseen pääomaan, koulutukseen, tutkimukseen, tuotekehittelyyn jne. Budjetissa tähän on noin 100 miljoonan euron lisäpanostus. Tämä lisäraha on tarpeen, mutta sen kohdistaminen myös eri kouluasteiden perusopetukseen olisi entistä tärkeämpää, kun tänä aikana kuulemme niitä hätähuutoja, mitä eri koulujärjestelmän asteilta niin perusopetuksen, ammatillisen opetuksen kuin yliopetuksen tekijät kertovat, että perusopetus, lähiopetus on vähentynyt. Myös opiskelijat, ennen kaikkea ensimmäisen vuoden opiskelijat, ovat jo herättämässä sitä huolta laajemminkin, että he toivoisivat lisää nimenomaan lähiopetusta. Jos siis rahaa jaetaan muualle kuin perusopetukseen, silloin joudutaan pitämään opetuskokoja suurina, mikä hankaloittaa yksilöllisen opetuksen toteutumista ja vaikuttaa tietenkin siihen, että erilaisten oppijoiden opiskelu saattaa hidastua ja erityisesti niiden oppijoiden, jotka tarvitsisivat erityistukea oman oppimisensa etenemiseen.

Koulupudokkaiden tukemiseksi peruskouluissa aloitetaan erityisiä pienryhmiä. Budjettiin ehdotetulla miljoonalla eurolla voidaan ensi vuonna aloittaa noin 200 nuoren erityinen ohjaus. Tällainen on enemmän kuin tarpeen, mutta resurssit vain 200 oppilaalle ovat selvästi alimitoitetut. Tämä tarkoittaa käytännössä, että miltei 95 prosenttia ensi vuonna peruskoulun jälkeen koulutuksesta pudonnutta ja tämän lisäksi vakavassa syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta jää tämän tuen ulkopuolelle.

Hallituksen eduskunnalle nyt antama ensi vuoden talousarvioesitys ei vahvista kuntien taloutta, jotka joutuvat selviytymään suurenevista vastuista samoin resurssein kuin aikaisemmin. Tämä tarkoittanee sitä, että kasvava määrä kuntia joutuu nostamaan verotustaan selvitäkseen menoistaan. Yhdessä alenevan valtionverotuksen kanssa tämä tarkoittaa sitä, että verojärjestelmäämme taas kerran siirretään mahdollisesti tasaverotuksen suuntaan, joka on saman prosenttinen niin rikkaille kuin köyhille. Tuloja tasaavan valtionverotuksen väheneminen tietää rahaa varakkaampien taskuun, ja pienituloisimmat häviävät tässä muutoksessa. Tällainen jo vuosia jatkunut pikkuhiljaa tapahtuva siirtyminen mielestäni ei ole reilua. Jos tasaverotuksen suuntaan aiotaan siirtyä, pitää siitä puhua avoimesti ja arvioida sen kokonaisvaikutuksia reilusti.

Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa on esitykset lapsen huoltajalle osoitetusta verovähennyksestä sekä ruuan alv-vähennyksestä. Mielestäni nämä ovat selvästi oikeudenmukaisempia suuntauksia verotuksen rakenteessa. Ne tukevat pienituloisten ja perheiden selviämistä.

Arvoisa puhemies! Tältä budjetilta odotettiin selkeää panostusta köyhyyden poistamiseen. Nyt on tulossa kansaneläkkeisiin 5 euron korotus, omavastuun poistaminen, siis pieniä lisäyksiä. Nämä ovat oikean suuntaisia. Köyhyyspaketti ei kuitenkaan kokonaisuudessaan vastaa niihin suuriin odotuksiin, joita ministerien ja hallituspuolueiden kansanedustajien puheet ovat sen osalta antaneet odottaa. Asia saa mittasuhteita, kun paketin kokonaishintaa arvioi ensi vuodeksi tehtävään varallisuusveron poistoon ja tuloverojen alennuksiin nähden, jotka yhdessä ovat ensi vuoden osalta miltei miljardin luokkaa. Nyt köyhyyspaketissa nähdään vain noin 30 miljoonaa euroa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin nostaa esiin hallituksen kehyspäätöksessä olevat valtionhallinnossa tehtävät työntekijävähennykset, sen että eläkkeelle siirtyvien tilalle ei oteta enää uusia. Erityisen huolen esitän yliopistojen budjettien pienentymisestä, koska se merkitsee perusopetuksen laadun heikkenemistä. Kun meillä nytkin on opettaja—opiskelija-suhde verrattuna nimenomaan kansainvälisiin yliopistoihin paljon heikompi, niin toivoisin, että kun näitä vähennyksiä tehdään, niin nimenomaan otettaisiin huomioon jokainen yksikkö sen työn mukaan, mitä siellä edellytetään, sen laadun mukaan. Ei yliopisto ole mikään virasto sillä lailla, vaan siellä on kysymys osaamisen vahvistamisesta ja tutkimuksen vahvistamisesta. Näin ollen kaikki, mitä vähennyksiä siellä työntekijöissä tapahtuu, on opetuksesta pois.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen määrätietoinen ja hyvä työ jatkuu ensi vuoden budjettiesityksen pohjalta. Se luo edellytykset työnseisauksien jälkeen vahvasti käynnistyneelle talouskasvulle, työllisyyden parantumiselle, uusien työpaikkojen syntymiselle, ja, mikä on erittäin tärkeää, tämä kurinalainen talouspolitiikka merkitsee myös sitä, että monista toimintaympäristöön liittyvistä paineista huolimatta tämä alhainen korkotasokin pystytään koko lailla turvaamaan ja säilyttämään.

Valtiovarainministeri Kalliomäki perjantaina kehotti meitä kansanedustajia katsomaan myös tulevaisuuteen, mikä oli hyvin perusteltu ja monella tavalla paikallaan oleva pyyntö ja liittyy nimenomaan siihen, mitä tapahtuu Euroopassa, Euroopan unionin alueella, mitä tapahtuu Yhdysvalloissa, mitä tapahtuu Aasiassa, ja todellakin tältä pohjalta tekemään johtopäätöksiä meidän rakkaan isänmaamme ja koko Euroopan menestymisen näkökulmasta. Tässä voidaan erityisesti nähdä se, että hallituksen toimenpiteet ovat kohdistuneet hyvin osuvasti. Otan vain yhden esimerkkialueen: mitä merkitsee yrittäjyyden vauhdittuminen niillä päätöksillä, mitä hallitus on tehnyt muun muassa verotuksen alueella, sukupolvenvaihdosten helpottamisen alueella, riskirahoituksen vahvistamisen osalta, starttirahakäytännön laajentamisen osalta, yritysten kasvun rahoituksen helpottamisen osalta ja, mikä tietyllä tavalla on hyvin merkittävää, tutkimus- ja kehitysrahoituksen lisäämisen osalta. Nämä ovat niitä panostuksia, joilla me luomme pohjaa kestävälle tulevalle kehitykselle.

Kun muutamissa puheenvuoroissa on aivan perustellustikin kysytty sitä, millä tavalla investointien määrää voidaan lisätä, minä yhteisesti pysäytän meidät siihen, mitä tarkoittaa tämä toimintaympäristön muutos myös siltä osalta, että ei välttämättä, vaikka yhteiskuntakehitys menee myönteisesti eteenpäin, enää suhteellisesti vastaavanlainen fyysisten investointien aalto voi Suomen tyyppiseen, hyvin pitkälle rakentuneeseen yhteiskuntaan edes kohdistua. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että me ylläpidämme riittävää aineettomien investointien tasoa.

Tässä minusta on yksi hyvin keskeinen kohta myös tämän budjetin osalta. Meidän pitää yhteisesti ponnistella siihen, millä tavalla me saavutamme tämän 4 prosentin bkt-tason tutkimus- ja kehitysrahoituksen osalta. Suomen pitää pienenä kansallisvaltiona myös tulevaisuudessa kulkea EU-maiden etulinjassa. Me hyvin monta kertaa tyydymme siihen, että me käymme tällaista keskiarvoista tarkastelua ja olemme tyytyväisiä siihen, jos olemme jossakin keskikastissa. Minusta nimenomaan aineettomien investointien osalta pienen Suomen pitää olla edelläkävijä Euroopan unionissa, Suomen pitää olla tiennäyttäjä. Se mahdollistaa sen, että me kykenemme vastaamaan niihin merkittäviin haasteisiin, sisältä päin nousevaan ikääntymiseen ja toisaalta tämän globaalin maailmantalouden tuomiin haasteisiin pienelle kansallisvaltiolle. Osaamisen, innovaatiotoiminnan, tutkimus- ja kehitystyön varassa me voimme menestyä myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Haluan pysähtyä yhteen suureen yhteiseen haasteeseen. Nimittäin olemme puhuneet viime aikoina paljon kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Emme saa kadottaa sen syvää ydintä elikkä sitä, millä tavalla me luomme terveyspalveluihin ja terveydenhuoltoon sellaiset käytännöt, että me selviydymme siitä yhteisestä kustannuskuormasta, joka on edessä. Se vaatii uusia ratkaisuja periaatteessa neljällä tasolla: millä tavalla hoidetaan alueellinen palveluiden järjestäminen, millä tavalla me pääsemme jonoista välittömään, täsmäaikaiseen hoitoon, millä tavalla otamme kalliit hoitomenetelmät paremmin haltuun, ja millä tavalla me luomme käytännöt, jotka tukevat kansalaisen omaa vastuuta.

Tämä merkitsee isoa haastetta palveluiden uudistamiselle. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, teen sellaisen esityksen tähän palvelurakennekeskusteluun, että kun tällainen uudistuksen laboratorio on tuotu syvän maaseudun ongelmia ratkaisemaan Kainuuseen — meillä on Kainuun-malli, jota pyritään viemään eteenpäin, jotta saataisiin vastauksia tähän uudelleenjärjestelyyn — voitaisiinko nopeasti hallituksen toimesta käynnistää toinen kokeilulaboratorio Pääkaupunkiseudulle, jossa lähdetään hakemaan uusia käytäntöjä Pääkaupunkiseudulta. Tällä tavalla meillä olisi kaksi laboratoriota, jotka tuottaisivat näitä uusia, parempia käytäntöjä, joidenka pohjalta voitaisiin tehdä varsin nopea yhteensovitus, vastata siihen, millä tavalla pitää ratkaista koko Suomea koskien tietyt yhteensovitukset ja myös se, millä tavalla otetaan myös huomioon tämä erilaisten alueiden tarve, jolla varmistetaan tämä hyvien palvelukäytäntöjen toteutuminen tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että tähän asiaan me todella yhteisesti hallituksen, hallituspuolueiden ja oppositionkin voimin pureudumme.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että on erittäin tärkeää, että kotityötä ja kotona tapahtuvaa työtä vahvistetaan tässä budjetissa. Muistutan vaan siitä, että kokoomus olisi tyytynyt kotityön vahvistamiseen 350 eurolla. Nyt hallitus tuo ratkaisun, jossa kodeissa tapahtuvaa työtä vahvistetaan 1 150 eurolla kuukaudessa, lähtökohtaisesti hoitotyössä, mutta toivon mukaan käsitellään myös sitä, voidaanko (Puhemies koputtaa) tätä laajentaa myös remontteihin.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Budjetti on hyvä paikka suorittaa painoarvioita, katsoa, missä asennossa vaaka on. Me olemme taloudellisista syistä — ja uskon, että ainoana oikeana tienä — suorittaneet talouden vauhdittamiseksi, sen myötä työllisyyden parantamiseksi verohelpotuksia, jotka ovat kohdistuneet hyvin paljon parempituloisille mukaan lukien omaisuuden ja varallisuuden verotuksen poisto. Kun nämä ovat vaakakupissa, on oikeutettua odottaa tässä vaiheessa, että tuloja tasataan. Hyvin merkittävänä tasauksena pidän asumistuen omavastuun poistoa, joka on jäänyt silloin, kun uskoimme, että asuntotilanne olisi ollut toisenlainen ja että se olisi ohjannut ehkä hakeutumaan sopivampiin asuntoihin. Pidimme jo silloin sitä kyseenalaisena, ja se on nyt osoittautunut yhdeksi kaikkein suurimmaksi sosiaalitoimen ongelmaksi. Se nyt poistuu ja hyvä niin. Muistan, että olen itse ollut silloin valiokunnassa ja ollut siitä vastuullisena, niin kuin me kaikki, jotka täällä päätämme. Se vaade lähti 18 prosentista, ja kun sitä kampea väännettiin, niin siinä seitsemän kohdalla ei enää liikahtanut mihinkään. Oli viisaampi uskoa ennen kuin kampi herpoaa kädestä.

Toivon kuitenkin, että kun me keskustelemme näistä asioista täällä vakavasti, vielä pohditaan tätä työmarkkinatuen korotusta ja haetaan sitä kautta tasapainoa.

Kiitoksena tästä budjetista erityisesti haluan mainita sen, että vihdoinkin omaishoito tulee omana lakiesityksenään. Se on tähän asti ollut asetuksena ja monta kertaa ohitettuna, ja sen tulkinta on ollut hyvin epämääräistä kunnissa. Se on tässä vaiheessa esitys, joka on lausuntokierroksella ja on ymmärrettävästi vain pieni osa selvitysmies Elli Aaltosen tekemistä muutosesityksistä, mutta se on joka tapauksessa alku ja kun on laki, on sen jälkeen helpompi vuosittain tehdä siihen parannuksia.

Hyvin iloinen olen myös siitä, että monen vuoden työn jälkeen on eduskunta saanut nyt käsittelyyn rikossovittelua koskevan lainsäädännön, joka liittyy myös näihin syrjäytymisen ennalta ehkäiseviin toimiin, kohdistuu useimmiten lähes lapsiin ja nuoriin, ensikertalaisiin lähinnä, jotka voitaisiin sitten säästää myöhemmiltä vankilakäynneiltä. Tästä kuuluu kiitos hallitukselle. Hallituksen kuulo on ollut tältä osin hyvä.

Sen sijaan suurta murhetta meille kaikille tuottaa tieto siitä, että lapsiperheiden köyhyys on huomattavan paljon laajempaa ja syvempää maassamme kuin ehkä on haluttu tietää tai on tiedetty. Kun tiedetään se, että tulonsiirroilla tämä asia ei välttämättä parane — se nähtiin lapsilisäkorotuksen yhteydessä, lapsilisän korotus syö toimeentulotuen osuuden eli sentilläkään ei nouse käteen tuleva raha silloin — on harkittava, mikä olisi se täsmäohjaus, miten nämä muutokset parhaiten kohdistuisivat juuri köyhiin lapsiperheisiin. Tiedän, että se on vaikeaa. Esimerkiksi pelkästään yksinhuoltajakorotus ei ole se tapa, koska kaikki yksinhuoltajat eivät ole köyhiä. Ehkä se saattaisi löytyä verotuksen puolelta tai sitten uudella asetuksella koskien muun muassa lapsilisien ja toimeentulotuen yhteensovittamista.

Kuntien taloudet ovat olleet täällä moneen kertaan esillä ja sen myötä tietysti palvelut ja palvelujen saannin epävarmuus. Vanhustenhuollon osalta täällä lähetettiin valiokuntakäsittelyyn laki, jossa kuntia velvoitetaan arvioimaan 80 vuotta täyttäneiden vanhusten, ikääntyneiden henkilöiden, hoidon tarve. Mielenkiintoista on se, että aiemmin asiantuntijat ovat pitäneet palvelujen oikeana arviointi-ikänä 75:tä vuotta, jolloin voitaisiin tukipalveluin ennalta ehkäistä myöhempi vaativampi avuntarve. En tiedä, onko säästötoimi, että nyt katsotaankin, että tämä raja on 80:ssä, jolloin tarvittava hoito on vaativampaa, ellei aiemmin ole puututtu.

Kuntien palvelujen tuotantoon toivon, että hoitotakuun oheen voisimme saada hoivatakuun, joka takaisi hoivan saannin ja jossa määriteltäisiin kuntien velvollisuus hoitopaikkojen määrän, henkilökunnan koulutuksen ja määrän osalta. Kaikki tiedämme, että tältä osin korjauksen tarvetta on uskomattoman paljon ja se ei ilman hoivaa koskevaa lainsäädäntöä varmastikaan korjaannu.

Lastensuojelun osalta ja avopalvelujen osalta murhe on samanlainen, ja viittaan tässä siihen, että kun me 90-luvulla olimme taloudellisissa ongelmissa ja lastensuojelun ja avohuollon perhepalvelujen tukimuotoja alasajettiin, sen myötä lastensuojelun vaje aiheutti erittäin graaveja lastensuojeluongelmia, jotka sitten kulminoituivat tilanteeseen, jossa eduskunta yksimielisesti korvamerkitsi valtionosuudesta tasausrahastoon lasten palvelujen saannin takuurahan.

Nyt olen erittäin surullinen siitä, että valtionosuuslain niin sanotun teknisen korjauksen yhteydessä ollaan purkamassa tätä korvamerkintää, momenttia. Yhtä mieltä voimme olla siitä, että hallintomenettelynä korvamerkintä on huono, mutta lisäksi ajankohta on huono. Lastensuojelulaki on juuri tulossa käsittelyyn, palvelurakenneuudistus on päällä, kuntauudistus on päällä, ja kuntien taloudelliset vaikeudet edelleen kovat, ja kuten julkisuudesta tiedämme, avohoito ei toimi — siinä vaiheessa ollaan purkamassa tätä.

Minä uskon, että lastensuojelujärjestöjen asialliset lausunnot niin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuin hallintovaliokunnassa ja valtiovarojen kyseisessä jaostossa tuovat tähän saliin ymmärryksen siitä, että näin voimme menetellä sen jälkeen, kun tämä tilanne on tasaantunut, ja varmasti seuraavan hallituksen hallitusneuvotteluissa tämä asia tulee esiin ja silloin asiat toimivat oikealla tavalla.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki pyysi meitä kaikkia katsomaan tulevaisuuteen, ja kun sinne tulevaisuuteen katsomme, niin ei se kyllä hyvältä näytä. Punamultahallitus on hyvin nopeasti tuhlannut edellisten hallitusten perinnön. Viime hallituksen aikana valtionvelkaa ja työttömyyttä vähennettiin ja kuntatalous koheni, mutta nyt on käynyt ihan päinvastoin. Hallituksen työllisyystavoite on karannut, eikä budjetti tuo työllisyyden edistämiseen mitään uutta sitten sen, mitä hallitus jo keväällä sopi tehtäväksi. (Ed. Vihriälä: Työttömyys on alentunut!) Tämä oli erittäin suuri pettymys. Onneksi eivät ihan kaikki kokoomuksen esitykset ole menneet hallitukselta ohi. Veronalennuksia tehdään, kuten kokoomus on esittänyt, ja samoin myös kotitalousvähennystä korjataan — hyviä asioita, mutta aivan liian vaatimatonta, ministeri Kalliomäki. Lähes ponnetonta on hallituksen työllisyyden edistäminen ikävä kyllä edelleen.

Myös kuntatalouden näkymät ovat erityisen heikot. Hallitus yrittää parhaansa mukaan peitellä sitä tosiasiaa, että nykymenolla kuntapalvelut romahtavat. Vähintä, mitä hallituksen pitäisi tehdä, on palauttaa kunnilta ottamansa lähes 300 miljoonan euron pakkolaina. Toivonkin, että uusi valtiovarainministeri Eero Heinäluoma, joka on suureen ääneen kehunut siirtävänsä politiikkaa pari piirua ihmisen suuntaan, kertoisi nyt, miten hän aikoo tervehdyttää kuntatalouden ja pelastaa kuntapalvelut. Sitä täällä eduskunnassa häneltä kovasti odotetaan. Muuten punamultapolitiikka murentaa hyvinvointiyhteiskuntamme perustan. Tämä on vakava tosiasia.

Arvoisa herra puhemies! Toivoisin todellakin, että hallitus katsoisi tulevaisuuteen. Kyllä nyt on ikävä kyllä niin, että lapset ja samalla Suomen tulevaisuus ovat jäämässä hallituksen epäonnistuneen politiikan jalkoihin, ja erityisesti haluan osoittaa huoleni perusopetuksesta ja varhaiskasvatuksesta. Hallituksen politiikka on ajanut neljänneksen — ajatelkaa, neljänneksen — kunnista leikkaamaan perusopetuksen määrärahoja ja kasvattamaan ryhmäkokoja niin kouluissa kuin päiväkodeissa. Säästöt koskettavat jo satojatuhansia lapsia, heidän perheitään sekä opettajia ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Tilanteen vakavuutta kuvaa se, että opettajia lomautetaan ja tämä vaarantaa oppilaiden lakisääteiset oikeudet.

Mitä nämä opetustoimen leikkaukset, tuleva opetusministeri Kalliomäki, oppilaille merkitsevät? Ne merkitsevät entistä vähemmän aikuisten aikaa, ja tämä jos joku kiihdyttää kalliiden tuki- ja erityistoimien tarvetta tulevaisuudessa. Noidankehä on valmis. Kyllä näille opetustoimen leikkauksille nyt olisi saatava nopeasti loppu. Muuten Pisa-tutkimuksen hyvät tulokset ovat vain haavetta, kun opetusministeri Kalliomäki päättää kautensa, ehkä jo niin nopeasti.

Kiireisintä olisikin maksaa tuo pakkolaina, joka tarvitaan, jotta opetus voidaan turvata. Samoin hallituksella oli lupaus, jonka te annoitte, kun hallitus muodostettiin, että ikäluokkien pienenemisestä vapautuvat voimavarat laitetaan koulutuksen kehittämiseen. Te olette tästä tavoitteesta luopuneet. Haluaisinkin kuulla, mihin laskelmaan tämä perustuu, että Vanhasen hallituksen mielestä on varaa leikata perusopetuksesta. Uskon, että enemmistö täällä eduskunnassa on eri mieltä, ja toivon, että uusi opetusministeri nykyistä ponnekkaammin ryhtyy puolustamaan perusopetuksen laatua.

Myös köyhyyspaketissa lapsiperheet sivuutettiin tylysti. Se on useassa puheenvuorossa täällä tullut esille niin opposition kuin hallituksenkin puolelta. Erityisesti olen huolissani monilapsisista perheistä ja yksinhuoltajaperheistä, jotka ovat taloudellisesti heikommassa asemassa. Täällä ed. Puisto jo vähän kaavailikin sitä, mitä hallituksen ehkä pitäisi tehdä. Lapsilisien yksinhuoltajakorotusta voisi nostaa tai voisi miettiä jonkinlaisia verovähennysmalleja, joilla perheitä tuettaisiin. Uskon, että ministeri Hyssälä näitä asioita voisi seuraavaan budjettiin viimeistään kehitellä.

Mutta olisin toivonut, ja kokoomus esittääkin, että lapsilisät sidotaan indeksiin. Meillä oli keskustan tekemänä välikysymys viime hallituskaudella ja selonteko lasten ja nuorten hyvinvoinnista, ja silloin yksimielisesti molemmissa keskusteluissa päädyttiin muutamaan toimenpiteeseen, ja yksi oli lapsilisien sitominen indeksiin. Siitä oli koko eduskunta yksimielinen. Ihmettelen, miten hallitus voi nyt olla yksimielisesti tätä eduskunnan yksimielistä päätöstä vastaan. Toivon todella, että tämän budjetin käsittelyssä jo saamme toteutettua sen, mitä kokoomus esittää, että lapsilisät sidotaan indeksiin ja myöskin yksinhuoltajia muistetaan. (Ed. Kuoppa: Aserahat on sidottu indeksiin!)

Arvoisa puhemies! Erityisen huolissani olen siitä, että nykyisen hallituksen aikana niin Helsingin kuin koko Pääkaupunkiseudunkin tarpeet on sivuutettu kerta toisensa jälkeen. Ennen vaaleja selkeäsanaisesti silloinen puheenjohtaja Jäätteenmäki ja kaikkien suurten puolueiden puheenjohtajat lupasivat Helsingille tiettyjä asioita, ja näitä asioita ei ole näkynyt eikä kuulunut. Päinvastoin Vanhasen hallituksen ministerit kilpailevat siitä, kuinka pääkaupunkivastaisia ehdotuksia tehdään. Olisi koko Suomen etu, että hallitus hautaisi tämän kaupunkivastaisuutensa, pääkaupunkivastaisuutensa.

Kuvaavaa oli, että valtiovarainministeri Kalliomäki yritti tylysti ohittaa kokonaisuudessaan kaikki Pääkaupunkiseudun liikennehankkeet. (Ed. Vihriälä: Tulihan niitä sinne!) Jos teidän esityksenne olisi toteutunut, yhtään uutta liikennehanketta ei olisi Helsingissä toteutunut ensi vuonna. Onneksi tästä nousi närää niin paljon myöskin hallituspuolueiden piiristä ja ennen kaikkea opposition piiristä, että saimme Ilmalan ratapihan kunnostukseen rahaa. Mutta esimerkiksi Kehäykkösen parannustyöt Espoossa saavat vielä odottaa.

Tämä yritys ja yleensäkin Pääkaupunkiseudun sivuuttaminen kerta toisensa jälkeen ei kyllä ole kenenkään etu. Päinvastoin uskon ja tiedän, kuten me kaikki tiedämme sydämessämme, että Pääkaupunkiseudun helliminen, Pääkaupunkiseudusta huolen pitäminen, on varmasti koko Suomen etu, koska Pääkaupunkiseutu on koko maan talouden kasvun veturi.

Arvoisa herra puhemies! Haluan tässä vielä vahvasti nostaa esille sen, että näyttää siltä, että hallitus on täysin vieraantunut pääkaupunkiseutulaisten, kuten helsinkiläisten, arjesta. Hieman falskilta tuntuvat ne puheet, joissa esitetään mukamas huolta siitä, että asumiskustannukset nousevat, kun samaan aikaan te valmistelette kiinteistöveron ylä- ja alarajojen nostamista, mikä merkitsisi sitä, että vuokrat ja asumisvastikkeet, kaikki asumiskustannukset, nousisivat. Tällä hetkellä palvelualan ammattilaisilla tai tavallisilla eläkeläisillä ei ole varaa asua Pääkaupunkiseudulla, vaan mittavat joukot muuttavat ulos sen takia, kun asuminen on niin kallista. Toivoisin todellakin, että jos te aidosti olette huolissanne asumiskustannuksista, te luopuisitte vähintään tästä kiinteistöveron korotuskaavailusta ja aidosti etsisitte toimenpiteitä, joilla tehdään asuminen täällä Pääkaupunkiseudulla mahdolliseksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kiitän vielä hallitusta siitä päätöksestä, jolla tehdään työsuhdematkalipun verotuskohtelu tasavertaiseksi työsuhdeauton kanssa. Se oli erittäin hyvä muutos muuten hallituksen joukkoliikennevastaiseen politiikkaan.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tuota viimeistä kiitosta lukuun ottamatta täytyy sanoa, että kun olen nyt tämän päivän kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin yhtään näin raskaasti totuutta väistävää puheenvuoroa en aikaisemmin ole tässä salissa kuullut. Näin se on, eikä se johdu pelkästään siitä, että minun on vaikea uskoa ylipäänsä sitä, että kokoomuslainen kansanedustaja puhuu noin kauniisti hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan palveluitten ja tulonsiirtojen puolesta. En todellakaan odottanut tällaista puheenvuoroa ed. Sarkomaalta.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä uskon, että täällä istuntosalissa, vaikka täällä nyt on vähän ihmisiä, kokonaisuudessaan kansanedustajat, niin oppositio- kuin hallituspuolella, erityisesti täällä kokoomuksen puolella, ovat syvästi huolissaan siitä, mitä tapahtuu meidän hyvinvointiyhteiskunnallemme. Kuntatalouden näkymät eivät ole näin synkkiä olleet Suomen historiassa. Tosiasia on se, että perusopetuksesta leikataan, opettajia lomautetaan, ryhmäkoot kasvavat, ja opettajalla on yhä vähemmän aikaa oppilaille. Eikö tämä huoli ole aito?

Toivoisin todella, että vakavasti vastaisitte tähän kysymykseen ettekä noin yliolkaisesti heittelisi tänne oppositioon päin, koska kysymys on Suomen tulevaisuudesta ja siitä, miten meidän lapsemme voivat tänään ja koko Suomi huomenna, ministeri Kalliomäki.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäen on aivan turhaa yrittää kokoomuslaisten niskaan epäsosiaalista leimaa. Tällä puolella on vähintään yhtä sosiaalisesti ajattelevia henkilöitä kuin vasemmalla siivellä. Sen on jo tämän päivän keskustelu osoittanut. Ne sanat, mitä ed. Sarkomaa kertoi Helsingin seudulta, voidaan aivan hyvin siirtää Keski-Suomeen. Minä pyydän ministeri Kalliomäkeä kertomaan yhden ratkaisevan esimerkin, mitä tämä hallitus on Keski-Suomen hyväksi budjetissa tehnyt. Yksi ainut merkittävä esitys riittää, jonka te olette tehneet keskisuomalaisten hyväksi. Ette mitään, kiristäneet moneen, moneen aikaisempaan vuoteen verrattuna.

Ja kaiken kukkuraksi 5 euron esittäminen kansaneläkeläisille, kahdet munkkikahvit tuolta lasioven takaa, (Ed. Pulliainen: Sehän koskee myös keskisuomalaisia!) on suorastaan häpeällistä. Jos tämä ei ole epäsosiaalista, niin mikä on? Pyydän, että mietitte tarkkaan leimatessanne kokoomuslaiset epäsosiaalisiksi tai kehuessanne toista laitaa tästä salista.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Olemme kyllä nimittämässä Keski-Suomesta hyvän ministerin, joka vastaa puolta kokoomuksen ryhmästä.

Ed. Sarkomaa sanoi, että kuntatalous ei ole sitten Suomen historian ollut näin huonossa jamassa. Onko se historia päättynyt? Ei minun mielestäni. Sitä paitsi se ei pidä paikkaansa edes vuoden aikavälillä. Meillä oli huonompi näkymä kuntataloudessa vuosi sitten, ja tekin julistitte tästä salista sitä viestiä silloin vähintään yhtä kovilla äänenpainoilla kuin nyt. Kannattaisi katsoa ja seurata vaikkapa Kuntaliiton kustannusseurantaa ja mitä palautetta sieltä tulee. Me olemme vaikeassa tilanteessa, mutta olemme pikkuhiljaa menossa parempaan suuntaan kuntataloudenkin kohdalla, riippuen tietenkin siitä, kykenemmekö pitämään koko julkisen talouden kunnossa ja kansantalouden kasvun yllä.

Peruspalveluministeri  Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Mitä Keski-Suomen hyväksi on tehty? Me olemme sosiaali- ja terveysministeriössä antaneet suurimmat yksittäiset kehittämisrahat, itse asiassa sieltä suurimmasta päästä, Keski-Suomeen ja Helsinkiin. Keski-Suomeen haluamme tehdä lapsiasiainvaltuutetun toimiston ympärille ja alueella jo olevaan osaamiseen semmoisen lasten, nuorten ja perheitten klusterin. Olemme sitä siellä rahoittaneet ja alueellistaneet lapsiasiainvaltuutetun toimiston.

Samoin Helsingissä olemme korjanneet jälkeenjääneisyyttä, joka on aiemmin syntynyt näitten kehittämisrahojen yhteydessä. Olen tästä apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkosen kanssa aika hiljattainkin neuvotellut. Me olemme antaneet erittäin suuret kehittämisrahat, mikä on ollut ihan oikein, Helsingille sosiaalipuolelle, terveyspuolelle samoin kuin Husiin. Mielestäni näiden rahojen osalta, jotka näkyvät julkisista asiakirjoista, niitä voi katsoa, me olemme taatusti Helsinkiä erityisesti tässä kyllä hyvin kohdelleet.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsiasiain toimipiste Jyväskylässä on tietysti tervetullut, mutta minä pyydän, arvoisa ministeri, ettei kaikkia niitä kielteisiä toimenpiteitä ja tilanteita, mitä siellä on, kääritä tämän yhden asian puitteisiin, niin kuin maailma paranisi tällä asialla. Meillä on työttömyys Suomen pahimpia. Meillä on Jyväskylässä tänäkin päivänä 15 prosentin työttömyys, maan suurista kaupungeista pahin. Minä kysyin valtiovarainministeriltä äsken: kertokaa yksi esimerkki, mitä te olette tehneet Keski-Suomen työttömyyden hyväksi investointien osalta! Minä en halua kuin yhden esimerkin.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos me väittelemme nyt siitä, ovatko kuntatalouden näkymät hiukan paremmat kuin esimerkiksi viime budjettia käsitellessämme, voidaan se tehdä, mutta ei siitä ole mitään hyötyä esimerkiksi suomalaisille lapsille, jotka ovat niissä kunnissa, joissa opettajia lomautetaan. Kyllä minä pyytäisin vielä ministeri Kalliomäkeä vastaamaan tähän perusopetuskysymykseen. Näyttää siltä, että hallitus yrittää tämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen taakse piiloutua.

Tänä syksynä kouluun menneet oppilaat ovat varmasti jo lukiossa tai ammatillisissa oppilaitoksissa, kun tämän uudistuksen vaikutukset todella näkyvät. Kyllä nyt tarvitaan toimia opetustoimen pelastamiseksi. Ovatko ne opettajat, jotka tuolla eduskuntatalon edessä viime viikolla marssivat, täysin väärässä? Vai onko asia todella niin vaikea, että te, ministeri Kalliomäki, vaikenette? Toivon todellakin, että vastaatte nyt tähän perusopetuksen kysymykseen, aikooko hallitus tehdä jonkinlaisia toimia, että perusopetuksen laatu saadaan turvattua, vai jatkatteko te opetustoimen leikkauksia, niin kuin te tähän asti olette tehneet. Opetustoimesta on leikattu, ette te voi sitä kieltää.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki toivoi ensi vuoden budjettia koskevassa esittelypuheenvuorossaan, että aloittaisimme budjetin lähetekeskustelun arvioimalla, mitkä ovat tämän maan vahvuuksia, heikkouksia ja tulevaisuuden suuria haasteita. Tuo lähtökohta oli varmaan aivan oikea. Tuon jälkeen Kalliomäki maalaili kohtalaisen isolla pensselillä ja sinne alle hukkuivat sellaiset minusta merkittävätkin yksityiskohdat kuten köyhyyden lisääntyminen, tuloerojen kasvun kiihtyminen, kuntien rahoituspohjan romahtaminen jne. Niihin ei löydy vastausta tuossa budjetissa eikä niitä juurikaan sivuttu tuossa esittelypuheenvuorossa.

On tietenkin selvää, että valtiovarainministeriön rooliin kuuluu tulevaisuutta koskevien ennusteiden laadinta, analysointi ja pohdinta, mutta budjetissa on kuitenkin kysymys myös samalla seuraavalle vuodelle tehdystä toimintasuunnitelmasta ja sen osoittamisesta, mihinkä varat käytetään ja millä tuloilla ne katetaan. Sen vuoksi minusta on syytä käydä aivan yksityiskohtaisiin kysymyksiin.

Suuresti minua ihmetytti se, että valtiovarainministeri ei esittelypuheenvuorossaan lainkaan puhunut verotukseen esitettävistä muutoksista. Aikaisemminhan tällä hallituskaudella on totuttu siihen väitteeseen, että toteutettavat veronalennukset painottuvat pieni- ja keskituloisten hyväksi. Tuo väitehän on aikaisemmin tosin osoitettu monta kertaa jo sinänsä vääräksi. En tiedä, johtuuko siitä, että nyt esittelypuheenvuorossa verotus sivuutettiin kokonaan. Debatissa käytiin kylläkin keskustelua siitä.

Inflaatiotarkistuksen lisäksi hallitus esittää nyt progressiivista tuloveroasteikkoa alennettavaksi niin, että 1. ja 4. marginaaliveroprosenttia alennetaan 1,5 prosenttiyksiköllä ja muita 1 prosenttiyksiköllä. Lievennyksen nykytasoon verrattuna arvioidaan olevan 540 miljoonaa euroa. Jo pelkät nämä taulukkoon tehtävät prosenttialennukset, mitkä on yksiselitteisesti esitetty tuossa hallituksen esityksessä, kai kiistatta osoittavat sen, miten nämä veronalennukset painottuvat. Nehän painottuvat euromääräisesti suurituloisille, mutta sen lisäksi käteenjäävää tuloa ne kasvattavat suurituloisilla suhteellisesti enemmän kuin pienituloisilla. Se on se lopputulema, mikä näistä alennuksista seuraa.

Jos parin vuoden takaista veroasteikkoa katsotaan, otetaan esimerkki, 58 200 euroa, joka on nyt uudessa esityksessä ylin marginaaliveroprosentin raja. Tällä hetkellä tuon esityksen mukaan veroa maksetaan melkein tasan 2 000 euroa vähemmän kuin viime vuonna. Se on merkittävä tulonlisäys. Jos mennään 100 000 euron tulotasoon, niin silloin liikutaan jo merkittävästi suuremmassa erässä. Sen sijaan keskituloinen siitä on hyötynyt muutaman kympin, noin miljoona kansalaista ei senttiäkään. Opiskelijat, opintotuen varassa elävät, kansaneläkettä ja pientä työeläkettäkin saavat ja monet työttömyysturvan varassa elävät, eivät he hyödy näistä alennuksista senttiäkään. Ehkä se oli syy, minkä takia sitä ei niin perusteellisesti käsitelty kuin aikaisemmin, vai oliko sitten syynä se, että varallisuusveron poistaminen runsaalta 30 000:lta maan vauraimmalta oli se tekijä, jota ei kehdattu esitellä. Siitä huolimatta keskustapuolueen ryhmäpuheenvuoron käyttäjä kuitenkin vakuutteli edelleen omassa puheenvuorossaan, että veronalennukset painottuvat pienituloisille. Minusta täysin käsittämätön väite, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa, ei yhtymäkohtia todellisuuteen.

Toinen asia, mitä jäin esittelypuheenvuorosta kaipaamaan, oli arvio kuntien mahdollisuudesta rahoittaa kansalaisten tarvitsemat välttämättömät peruspalvelut. Tälle vuodelle 136 kuntaa joutui korottamaan veroprosenttiaan, ja siitä huolimatta vuosikatteeltaan negatiivisten kuntien määrä kasvaa. Minusta se osoittaa sen, että kuluvan vuoden budjetin käsittelyn yhteydessä niin pääministerin, valtiovarainministerin kuin kuntaministerinkin arviot kuntien talouden vahvistumisista olivat täysin vääriä. Sen kai me nyt kaikki ainakin tässä vaiheessa jo tiedämme ja tiedostamme. Ja valitettavasti saman suuntainen on tilanne nytkin. Budjetissa todetaan sivulla Y 17: "Vuonna 2006 kuntatalous pysyy alijäämäisenä ja kuntien velan määrä kasvaa." Miten on mahdollista, että siitä huolimatta kuntien valtionosuusmuutoksia käsiteltäessä viime viikolla kuntaministeri yksiselitteisesti väitti edelleen, että kuntatalous vahvistuu? Minusta tämä on omituista logiikkaa, kun hän perustelee ajatustaan sillä, että alijäämä mahdollisesti on pienempi kuin tänä vuonna. Ei kai se vahvistu silloin, jos tulos on negatiivinen. Se kuitenkin edelleen menee entistä syvemmälle, ja sehän on nähtävissä. Se on kehityksen suunta tällä hetkellä, ja siihen tuo budjetti johtaa nytkin. Kyllä siinä uskottavuusongelmia syntyy, kun näitä puheenvuoroja on kuunnellut tässä ja seurannut sitä kehitystä, mikä on nähtävissä ja mikä on todellisuus.

Yhtenä tärkeimmistä valtiovallan tehtävistä voisi olettaa olevan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen. Nykyisen hallituksen toimenpiteiden seurauksena se kuitenkaan ei ole toteutunut, vaan päinvastoin. Tuloerot ovat kasvaneet, yhteiskunnan vähäosaisimmat ovat jääneet kokonaan mopen osalle.

Myönteisenä budjetista on avoimesti kerrottava se, että muun muassa vasemmistoliiton pitkään vaatima uudistus toteutuu eli toimeentulotukeen sisältyvä asumiskulujen omavastuuosuus poistetaan. Se on myönteisenä todettava. Myönteistä on tietenkin se 5:nkin euron tasokorotus kansaneläkkeisiin, joka tosin tulee vasta loppuvuodesta.

Vasemmistoliitto tulee esittämään vaihtoehdon, jossa esitetään useita parannuksia, joilla erityisesti heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten elinolosuhteita voidaan keventää ja lisätä heidän selviytymismahdollisuuksiaan. Samalla esitämme myös joitakin välttämättömiä infran parantamiseen ja sen ylläpitämiseen liittyviä lisäysehdotuksia.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Pyydän ed. Polvea lukemaan uuden kerran tuon perjantaina käyttämäni puheenvuoron. Siellä nimittäin on keskeisenä painopisteenä kaikkein pienituloisimpien, siis köyhien ihmisten, asema. Sanoin, että on kaksi painopistettä, työllisyys ja kaikkein pienituloisimpien asema. Ja myöskin kerroin, mitä budjetissa tehdään näitten asioitten hyväksi. Satojen miljoonien lisäyspaketti, erillislisäyksiä vielä sen lisäksi, mitä muuten tehdään.

Kuntataloudesta myöskin viestini oli se, että pitkällä aikavälillä meidän on saatava ratkaisevia muutoksia, jotta kykenemme kuntien ja julkisen talouden kantokykyä hoitamaan vaadittavalla tavalla. Se on rakennekysymys ennen kaikkea. Siinä hallitus on, niin kuin sanoin silloin, käynnistänyt laajan työn, joka ensi keväänä tulee hallituksen puolella valmiiksi. Verotus oli aivan keskeinen viestini. Se liittyi sopimusyhteiskuntamallin toimintakykyyn ja siihen, että tulopoliittinen sopimus ja työn verotuksen keventäminen kuuluivat yhteen. Ei olisi ollut toista ilman toista. Sen kerroin jo tänään myöskin kokoomukselle.

Ihmettelen sitä, että vasemmistoliittokin oli sitä mieltä silloin, kun tupoa rakennettiin, että verotus ei siihen mukaan kuulu. Tekin lähdette siis siitä, että ei tarvita tupoa, koska se syntyi vain ja ainoastaan sillä, että työn verotusta samaan aikaan kevennettiin. Ne muodostivat yhdistelmän, joka toimi. Varallisuusverosta voidaan todella keskustella ja varmaan keskustellaan, kun se on täällä salissa aikanaan, vaikka pohjia myöten. Se sopii kyllä nytkin minulle, jos puheenvuoroaikaa riittää.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on useampaan kertaan ja viimeksi äsken mainittu tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus ja se, että sitten nämä uudistukset tulevat. Kun olen itse tässä työryhmässä mukana, niin siellä on ehkä noin sataan kertaan painotettu, että ei pitäisi luoda sellaisia odotuksia, että vasta sitten jotakin tapahtuu, kun tämä kunta- ja palvelurakennetyöryhmä saa työnsä tuloksen, vaan pitää tapahtua koko ajan tässä ennen sitäkin. Tiedämme varsin hyvin, että kun lopulta ne päätökset sitten hallituksessa tullaan tekemään, niin ennen kuin ne päätökset vaikuttavat, on mennyt jo useita vuosia eteenpäin eli tarvitaan myöskin pikaisempia ratkaisuja. Muutenhan tässä käy niin, että ihan oikeasti sitten tästä tuleekin sellainen, että poliittisia päätöksiä ei kyetä tekemään ja tätä pidetään ikään kuin verhona. Minä olen ainakin yrittänyt sanoa, että tämä on ihan aito työryhmä, ja että hallituksen ja kuntapuolen myös pitää toimia aidosti myöskin koko ajan rakenteita muuttaen.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Tämähän on päivänselvä juttu. Sen takia minä sanoinkin, että pitkällä aikavälillä tulevaisuudessa tämä on ennen kaikkea rakennekysymys. Mutta hallitushan on käynnistänyt tämän. Nyt eduskunnassa on valtionosuuslainsäädännön ykkösvaihe, ja kakkosvaihe tulee sen perään. Koko ajan pitää tehdä jotain, edustaja on aivan oikeassa siinä.

Sitten tähän varallisuusveroon nyt sen verran, kun vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa oli sellainen viesti, että ay-liikettä ei ole kuultu tässä asiassa lainkaan. Ammattiyhdistysliikkeen puolella muun muassa SAK Perheyrittäjien liiton kanssa elokuussa 2004 antoi yhteisen kannanoton, jossa viitattiin siihen, että varallisuusvero voi olla ongelma kotimaisen omistajuuden kannalta. STTK:lla tämä oli varovasti, mutta sen poistaminen oli kuitenkin mukana suoraan tupotavoitteissa.

Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ollenkaan pyri kiistämään kolmikannan merkitystä. Varallisuusveron poistosta oma kuvani on kuitenkin toisentyyppinen, sen taustoista ja sopimisesta.

Mitä tulee tähän kuntakysymykseen, niin minä en kovinkaan perusteellista analyysia löytänyt. Löydän kylläkin ministerin puheenvuorosta sen, jossa kerrotaan siitä, että on palvelurakenneuudistus käynnissä. Sehän on täyttä humpuukia, mitä tämä työryhmä tekee. Tällä hetkellä tämä hallitus ilmeisesti aikoo selvitä sillä, että pistetään työryhmiä, jotka pohtivat ja käyvät keskustelua, mutta mitään ei synny. Siltähän tämä näyttää.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Siis että vieressäni istuneen edustajan työ on täyttä humpuukia. Hän on yksi kantavista voimista siinä työryhmässä, ministeri Mannisen johtamassa työryhmässä, jossa vasemmistoliitolla on edustus oppositiopuolueenakin. Minusta sen tärkeämpää työtä on vaikea kuntasektorille osoittaa kuin tämän työryhmän työ nyt. Onnistuuko se, niin se nähdään sitten aikanaan, mutta hallitus lähtee siitä, että ensi keväänä asia on sellaisessa pisteessä, että se voidaan hallituksessa käsitellä ja tehdä pitkälle ulottuvat päätökset tämän työn osalta. Itse asiassa sen on onnistuttava, koska muuten emme kykene julkista taloutta hoitamaan pidemmällä aikavälillä, niin kuin pitäisi. Sitten toinen kysymys on se, että koko ajan tehdään muutenkin ja pitää tehdä, niin kuin sanoin. Valtionosuusuudistuksen kahdessa vaiheessa tapahtuva eteneminen on juuri sitä työtä.

Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sinänsä on hyvä, että työryhmässä on laaja edustus ja pohditaan asioita, mutta kai hallituksella pitää olla jonkinlainen linja, jos se aikoo toteuttaa jotain esityksiä. Minusta tässä onkin se ongelma, että tässä on koottu työryhmä, joka miettii ja pohtii, mutta hallitukselta puuttuu esitykset ja tahto tehdä jotakin. Sen takia tämä kaatuu koko homma siihen mahdottomuuteen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Voidaan hiukan liioitellen sanoa, että noin toukokuun alkupäivinä vuonna 2007 aloittavan hallituksen tärkein ministeri on tämän istuvan hallituksen harmaan talouden torjunnasta vastaava ministeri ja häntä tukeva valtiovarainministeri, kuka se kulloinkin sitten henkilönä onkin. Tälle oikeastaan tuli vahvistus eräästä vuorosanaparista, jossa yhtenä puheenvuoron käyttäjänä oli nykyinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki.

Kun keskusteltiin suullisella kyselytunnilla tästä meneillään olevasta korkeasta polttonesteiden hinnasta ja mahdollisuudesta sitä alentaa, niin silloin täältä salin puolelta todettiin, että yksin arvonlisäveron tuottoon tulee ainakin noin hyvin yksinkertaisen laskennan mukaan tänä vuonna 260 miljoonaa euroa lisää noin vain johtuen juuri siitä, että kantaluku muuttuu. Polttoainevero sinänsähän on senttipohjainen, sillä ei ole tässä merkitystä. Mutta siihen arvoisa ministeri vastasi, että joo, mutta havaintomme on se, että verotuotto onkin laskenut eikä kohonnut.

Elikkä siis toisin sanoen 260 miljoonaa euroa yllätystuloa — siitä huolimatta tuotot laskevat. Tämähän tarkoittaa sitä, että johonkinhan ne rahat menevät, ja ne menevät harmaan talouden kitaan. Tässä suhteessa nyt on se korkein aika ryhtyä toimenpiteisiin. Ja kun ajatellaan sitä vuotta 2007 ja siitä eteenpäin olevaa aikaa, niin kuten jo kerran täällä totesin, sinne ajoittuvat kiusallisesti hirmuisen monet tämän hallituksen toimenpiteet tai toimenpiteet, joissa tämä hallitus on ollut ainakin mukana hyväksyjänä. On EU-rahoitukseen liittyvä nettorahoitusosuuden lisäys, on erittäin välttämättömät sitoumukset nostaa kehy-rahat siihen, mihinkä olemme YK:n puitteissa sitoutuneet, edelleen on kalleusluokituksen poisto-operaatio, joka sinänsä on asiallinen toimenpide, valtionosuusuudistuksen seuraukset edelleen ja lisääntyneet velanhoitomenot etc.

Siis toisin sanoen nyt tarvitaan todella merkittäviä toimenpiteitä harmaan talouden pysäyttämiseen. Kauhukuva meillä on se, mikä on jo tällä hetkellä Yhdysvalloissa totta, että 61 prosenttia yrityksistä ei maksa liittovaltion veroja ollenkaan elikkä ovat verosuunnitelleet itsensä maksuvelvollisuudesta ulos. (Ed. K. Kiljunen: Se ei ole harmaata taloutta, vaan laillista taloutta!) — Se on harmaata taloutta. Ed. Kiljusellekin tulee huomenna kirja pöydälle, jossa tämä on kerrottu. Se on Delawaren osavaltion rekisteröitynyt yrityskanta, jossa ei ole veroja ollenkaan. (Ed. K. Kiljunen: Verosuunnittelua!) — Se on verosuunnittelua, kun menee yhteen osavaltioon, joka on veroparatiisi Yhdysvaltojen sisällä. Ed. Kiljuselle vaan tietoisku!

Toisin sanoen, tiedämmekö me sitten, mitä pitäisi tehdä tässä ja nyt. Käyn lyhyesti läpi. Pakollinen kulkulupajärjestelmä rakennustyömaille, käännetty arvonlisäverojärjestelmä käyttöön, yritysten ennakkoperintärekisteriotteen korvaaminen rekisteröinnin reaaliaikaisella tarkistamisvelvollisuudella neljännesvuosittain, lähdeveron automaattinen perintä joukkovelkakirjalainoista, velvollisuus ilmoittaa verohallinnolle neljännesvuosittain luettelo aliurakoitsijoista ja heidän palkansaajistaan, kaikkien työnantajien velvoittaminen ilmoittautumaan ennakkoperintärekisteriin, ulkomaalaisten vuokratyöntekijöiden palkkatulojen säätäminen veronalaiseksi oleskelun ensimmäisestä päivästä lukien, liiketoimintakielto ja valvonnan tehostaminen, kuittikaupan lopettaminen ja kaksoislaskutuksen lopettaminen Venäjän-kaupassa.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti ja ytimekkäästi pitkä tarina. Kaikki tämä tiedetään täsmälleen. Kiitos siitä, että sitä on ryhdytty tutkimaan ja selvittämään Markku Hirvosen ja kumppanien toimesta. Kaikki on jopa laskettavissa, että näin on asianlaita, elikkä nyt vaan toimenpiteisiin. Istuva hallitus toimenpiteisiin. Pelastakaa seuraava hallitus! Jos olette siellä mukana, sitä suuremmalla syyllä ryhtykää toimenpiteisiin mahdollisimman pian.

Vielä tähän liittyy hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, joka vaikuttaa siihen suuntaan, että todella pitää toimenpiteisiin ryhtyä. Pätkätyöläisten määrä on jo 656 000 suomalaisilla työmarkkinoilla, kun työllistettyjä on vähän vajaat 2,5 miljoonaa. Työssä käyvien köyhien osuus tästä samasta kantaluvusta on 7 prosenttia. Yhdysvalloissa se on jo 17 prosenttia ja vähän yli senkin.

Sitten tulevaan debattiin mielenkiintoinen yksityiskohta: Olisiko sitten automaattisesti selvää, että jos meidän taloutemme olisi nyt nykyisestä alijäämäisyydestä poiketen ylijäämäinen — otetaan vertailukohdaksi Norja — silloin olisi parempi? Norjan kansantalous on 30 miljardia euroa ylijäämäinen johtuen tietysti öljytuloista. Siitä huolimatta vuodesta 2001 vuoteen 2003 köyhien, näillä meikäläisillä kriteereillä mitattuna, määrä nousi neljänneksellä. Toisin sanoen siis kaikki on todellakin poliittisesta tahdosta kiinni senkin jälkeen, kun rahaa on kuin roskaa.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Norjan öljyrahastohan on vielä moninkertainen tuohon 30 miljardiin nähden. (Ed. Pulliainen: Niin, siis se oli vuosikate, katsoin sen vielä tänään!) — Kyllä.

Haluan kuitenkin hiukan oikaista ed. Pulliaisen muistikuvaa siitä, mitä sanoin kyselytunnilla. Silloin viittasin todella tähän 250 tai 260 miljoonan niin sanottuun arvonlisäveron lisätuottoon, ja sanoin, että sellaista ei ole ainakaan VM:n kansantalousosaston asiantuntijoitten mukaan odotettavissa, mikä johtuu siitä, että arvonlisäverotuotto on kokonaisuus ja tämä polttoaineisiin liittyvä on vain osa sitä kokonaisuutta, ja jos säästämisaste ei muutu ratkaisevasti, niin siinä kokonaistuotossa ei tapahdu muutoksia. Se on kokemus pitkältä aikaväliltä. Sitten viittasin toiseksi vielä siihen, että polttoaineveron puolella, kun hinnat nousevat, kysyntä tuppaa laskemaan, ja meidän ennusteemme oli se, asiantuntijaennuste VM:stä, että silläkin puolella saattaa käydä niin päin mieluummin, että tuotto vähenee ennemmin kuin kasvaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki muistaa aivan oikein, mitä sanoi, mutta se vaan sattui nyt olemaan sillä tavalla, että siihen alaan hän vastasi ja totesi, ettei tämmöistä ilmiötä ole. Elikkä toisin sanoen säästöistäkö sitten otetaan? Mutta joka tapauksessa säästö on pysynyt entisellään.

Kimmo  Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Pulliainen on kyllä ihan oikeassa asiassa kiinni, kun hän pohdiskelee harmaan talouden ongelmia. Tämä ongelma ja ilmiö myöskin Suomessa on otettava vakavasti, vaikka me korruptiotilastoissa olemmekin maailman vähiten korruptoitunut maa. Muualla maailmassa nämä ongelmat ovat vielä mittavampia. Siinä suhteessa tietysti antaisi kaiken tukensa niille ponnistuksille, joita hallitus on todella tehnytkin tällä lohkolla, että talousrikollisuutta pyritään seuraamaan entistä huolellisemmin, mutta myöskin kansainvälisellä tasolla tässä tarvittaisiin toimenpiteitä. Otetaanpa vaikka vaan se esimerkki, että yli puolet kansainvälisistä valuutan siirroista, joita rajan yli tehdään, suuntautuu tavalla tai toisella eri tyyppisten veroparatiisien kautta, ja silloin tietenkin on velvoitteita asetettava sille tasolle, että myöskin maailmanlaajuisesti näitä päästään kontrolloimaan, jolloin todella aidolla tavalla pystytään myöskin yhteiskuntien perusrahoitusta turvaamaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toivoisin hartaasti, että vielä sinä aikana, kun tämä hallitus ja tämä eduskunta istuu, voitaisiin juuri sillä kansainvälisellä lohkolla, johonka ed. Kimmo Kiljunen äsken viittasi, kertoa edes yksi myönteinen tulos, siitä iloitsisimme. Siis se on todella kova juttu, kun on tutustunut nyt siihen mekanismiin, mikä on EU:n sisällekin luotu. Se on järkyttävä!

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Kyllä ed. Pulliainen on oikeassa, harmaan talouden puolella meilläkin on tekemistä. Se yksi juttu voisi olla se, kun nythän on selvitetty jo jonkun aikaa ennakkoperintärekisterin saattamista koskemaan myöskin näitä ulkomaalaisia firmoja. Nehän pääsevät tällä hetkellä kuin koira veräjästä tässä. Tämä on ymmärtääkseni aika pitkällä valmistelussa, että siinä voitaisiin edetä. Se voi olla merkittävä asia.

Mutta tuohon arvonlisäveropuoleen sanon kyllä, että luotan tässä valtiovarainministeriön kansantalousosaston asiantuntijoitten sanaan, kun siinä on kokemus, vastaavien tapahtumien aikainen kokemus takana.

Roger Jansson /r:

Värderade herr talman! Det är en bra budget som finansminister Kalliomäki nu lägger fram för landet. Den enda principiella kritiken som jag har att framföra är att budgeten visar ett underskott i högkonjunktur.

Min uppgift i riksdagens budgetdebatt är förhållandevis enkel jämfört med övriga ledamöters, utgående från min valkrets ställning i budgeten. De flesta intressanta politiska budgetområdena är överförda till självstyrelsen, såsom utbildning, hälso- och sjukvård, socialpolitik, sysselsättning, trafikfrågor med mera. De områdena finansieras med de av ålänningarna inbetalda statsskatterna, genom att budgeten måste följa självstyrelselagens bestämmelse om självstyrelsens finansiering. Genom dessa bestämmelser återförs till Åland cirka 70—75 procent av de av ålänningarna inbetalda statsskatterna för att täcka kostnaderna för de områden av den statliga makten som är helt överförda på självstyrelsens ansvar.

Åland är fortsättningsvis ett område i landet som inte nettobelastar statsfinanserna, trots vårt geografiskt svåra läge långt ute i Östersjön. Vi utgör 0,5 procent av landets befolkning men betalar fortlöpande över 0,6 procent av statens totala skatteinkomster. Statens kostnader för landskapet Åland överstiger inte de inkomster som landskapet genererar till staten.

Systemet är ett bra exempel på hur decentralisering av också det ekonomiska beslutsfattandet kan vara till fördel både för staten och regionen. Den åländska självstyrelsemodellen, med både betydande lagstiftningsrätt och fri budgetering utan statlig inblandning, visar att varken storleksrationaliseringar eller centralisering av tunga ekonomiska beslut behöver vara varken den enda eller den bästa lösningen för ett utvecklat beslutsfattande.

Trots att systemet fungerar relativt bra, bägge parter, staten och Åland, till fördel, betyder det inte att det inte finns betydande förbättringsmöjligheter. Självstyrelsesystemet har sedan 1993 rätt att besluta fritt om sina egna budgetutgifter. Däremot är Ålands budgetinkomster fortsatt hårt bundna till staten, till ett gammalt centraliserat system, där finansministeriet anser sig veta bäst hur ålänningarna skall beskattas.

Det börjar nu bli orsak att i landet tänka om på denna punkt. Av Europas självstyrande områden börjar Åland bli det enda som inte har en rimlig styrning av sina budgetinkomster. Det gör att Åland och Finland med avseende på ekonomisk självstyrelse hör till de mindre utvecklade områdena och länderna i det som var EU 15, alltså gamla Västeuropa.

Herr talman! Jag har under mina dryga 2 år i riksdagen förundrat mig och bekymrat mig över den dåliga information som i Finland ges till medborgarna om undantaget i Finlands konstitution, som i sig så tydligt ger bilden av den odelbara enhetsstaten. Denna brist på information och kunskap kan härledas redan till grundlagens 2 § 1 mom., som bortser från att statsmakten i Finland är delad, som inte beaktar att statsmakten i Finland har federativa drag, som flera statsvetare numera uttrycker det.

Jag har noterat att undervisningen om självstyrelsen, demilitariseringen och den än viktigare neutraliseringen av Ålandsöarna, nästan inte alls finns med i utbildningen av finländarna varken i lågstadiet, i högstadiet eller på andra stadiet. Jag hoppas att statsrådet skall tillse att markant förbättra detta oacceptabla förhållande.

Till råga på detta oacceptabla förhållande har nu också statliga Yle, som är direkt underställd riksdagen, beslutat att helt dra bort sin fysiska närvaro i landskapet. Så nu kommer också den direkta informationen via statens public service-ansvar att upphöra. Detta, bästa förvaltningsrådsmedlemmar i Rundradiobolaget, är oacceptabelt ur nationell synpunkt. Ni tillser nu att den redan alltför dåliga informationen om självstyrelsen, demilitariseringen och neutraliseringen blir om möjligt ännu sämre. Och det gör ni för att spara högst 50 000 euro per år.

Herr talman! Finlands export och import av varor sköts till 80 procent med fartyg. Finland är i Europas geografi att jämställa med en ö. Trots det sker idag bara 20 procent av vår export och ungefär 43 procent av importen med finska fartyg. Riksdagen har under året reagerat på detta och bett regeringen skrida till åtgärder. Riksdagen har också kunnat konstatera att Finlands handelsflotta nu snabbt föråldras och därmed förlorar i konkurrenskraft. Just nu är Finlands handelsflottas medelålder 20 år, medan den inom det övriga EU är 12 år.

Hur skall vi klara konkurrensen och öka vår andel av Finlands utrikestransporter och öka vår andel av de kraftigt växande EU-sjöfartstransporterna? Ja, herr talman, modellen för det finns i stort sett i alla EU-stater. Där befrämjar man investeringar i nytt och konkurrenskraftigt tonnage med långt flera instrument än vad vi gör i Finland. Hösten 2005 måste därför resultera i förslag från regeringen som på nytt kan få fart på investeringar i fartyg som kan segla under finsk flagg. Vi har ingen som helst orsak att skrämma bort dessa investeringar från Finland till andra EU-länder. Men just detta håller nu på att ske.

Regeringen har sagt att den inte vill ändra lagstiftningen om tonnageskatt så att den finansieringsformen blir konkurrenskraftig. Därför är det nödvändigt att regeringen i stället föreslår det finansieringssystem som till stora delar med framgång tidigare har använts i landet, och som svenska riksdagsgruppen i augusti presenterade. Det paketförslaget innehåller både reserveringsbestämmelser, garanti- och finansieringsförslag som igen skulle göra investeringar för finsk flagga intressanta. Jag hoppas att finansministern och regeringen under hösten fattar de erforderliga besluten om detta paket och på ett sådant sätt att vi inte ligger sämst till inom EU när det gäller förutsättningarna för att investera i finsk sjöfart.

Utöver det här förslaget behövs sedan ett fungerande förhandlingsklimat mellan arbetsgivare och arbetstagare inom branschen, det behövs en ny överenskommelse för nationell utveckling av sjöfarten såsom en stor sysselsättare av finska sjömän också framöver.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen talousnäkymät ovat paremmat kuin edellistä budjettia käsiteltäessä. Maailmantalouden veto on ollut suhteellisen hyvä. Kun lisäksi kotimainen kysyntä on jatkanut kasvuaan, on myös työllisyys alkanut parantua reipasta tahtia kuluvan vuoden aikana. Esimerkiksi tällä hetkellä oman maakuntani Etelä-Pohjanmaan te-keskuksen alueella työllisyys oli 2,6 prosenttia parempi kuin edellisenä kuuna, elokuun tilastoa kun verrataan, ja myöskin Pohjanmaan te-keskuksen alueella. Työllisyysprosentti näissä maakunnissa on toisessa 8,4 ja toisessa 8. Työpaikkoja on noin 40 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Hallituksen työllisyystavoite kuluvalle vaalikaudelle ei ole enää mahdoton, vaan ainakin varsin lähelle sitä on parhaimmillaan mahdollista päästä, mikä tavoite on asetettu.

Vaikka myös meistä riippumattomat kansainväliset suhdannetekijät ovat olleet tärkeitä, työllisyyskehityksen käänne parempaan on paljolti hallituksen harjoittaman talouspolitiikan tulosta. Verotuksen keventäminen lähes 3 miljardilla eurolla on lisännyt ja lisää vaalikauden loppuun saakka ostovoimaa. Tämä on tosiasia. Veronkevennykset ovat myös osaltaan tukeneet kilpailukyvyn kannalta tärkeää maltillisten palkkaratkaisujen aikaansaamista.

Hallituksen useat toimet yrittäjyyden edellytysten vahvistamiseksi ovat myös antaneet uskoa yrittäjille siihen, että yrittämisen edellytyksistä huolehditaan, ja rohkaisseet yrittäjiä myöskin työllistämään. Yhteisöverokannan alentaminen, arvonlisäveron alarajan tekeminen liukuvaksi ja sukupolvenvaihdosten verokohtelun helpottaminen ovat merkittäviä toimia, jotka Matti Vanhasen hallitus on toteuttanut. Ensi vuoden alusta poistuu varallisuusvero ja ikääntyvien matalapalkkaisten työntekijöiden työnantajamaksuja alennetaan ja yrittäjien sosiaaliturvaa parannetaan olennaisesti.

Työllisyyttä parantava talouspolitiikka on ollut myös — näin ymmärrän — hyvää sosiaalipolitiikkaa. Yksin se ei kuitenkaan riitä. Yhteiskunnan täytyy huolehtia myös niistä, jotka ovat jo jättäneet työelämän tai eivät siihen syystä tai toisesta voi osallistua. Kansaneläkkeiden sinänsä vaatimaton korottaminen on tärkeä kädenojennus eläkeläisille. Oppositio tosin on tätä pilkannut, mutta sopii kysyä, mitä kokoomus ja vasemmistoliitto tekivät kansaneläkkeen saajille istuessaan edellisissä hallituksissa.

Herra puhemies! Hallitus on osoittanut toimintakykynsä peruspalveluiden kehittämisessä. Hallitushan nosti peruspalveluiden kehittämisen hallituskauden lopun keskeiseksi hankkeeksi viime talvena. Paljon huomiota osakseen saanut kunta- ja palvelurakennehanke on saanut aikaan aivan uudenlaisen keskustelun siitä, miten kansalaisten peruspalvelut voidaan turvata maan kaikissa osissa myös tulevaisuudessa. On tärkeää, että tämä keskustelu kohdistuu siihen, miten kansalaisten peruspalvelut pystytään turvaamaan taloudellisesti kestävällä ja kansalaisia tasa-arvoisesti kohtelevalla tavalla. Tähän ei päästä leikittelemällä erilaisilla kuntien lukumäärää koskevilla luvuilla. Täytyy miettiä avoimin mielin, millaisilla palvelujen tuottamisen tavoilla erilaiset palvelut voidaan tuottaa ikääntyvän väestön oloissa tehokkaasti kaikille kansalaisille, erityisesti siis pienten syrjäisten kuntien asukkaille. Tähän pääsemiseksi tarvitaan eräissä tapauksissa kuntarakenteen uudistamista, mutta on selvää, ettei köyhien kuntien liittämisellä yhteen saavuteta merkittävää hyötyä. Olennaista on raskaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä koulutuspalveluiden tehokas ja kaikkia kansalaisia tasa-arvoisesti kohteleva järjestämistapa.

Ensi vuoden budjetin lähtökohdat ovat hyvät. Työllisyys on paranemassa. Budjettiesitys merkitsee tiukan menokehyksen asettamista rajoista huolimatta tärkeiden uudistusten viemistä eteenpäin. Mutta vaikka lähiaikojen kehitys näyttää hyvältä, on syytä yhtyä täällä valtiovarainministerin huoleen siitä, että jatkossa olosuhteet eivät välttämättä ole yhtä suotuisat kuin ne ovat tällä hetkellä. Väestö ikääntyy ja kansainvälinen kilpailu on kovaa. Suomen on kyettävä huolehtimaan kilpailukykyisyydestään. Samalla meidän on pidettävä huoli yhteiskunnan tukea tarvitsevista. Näiden asioiden yhdistäminen edellyttää, että yhteiskunnan palvelu- ja tulonsiirtojärjestelmät toimivat tehokkaasti ja kansalaisten tasa-arvoa korostaen.

Herra puhemies! Sitten muutamiin ongelmiin, joita toivoisin, että voitaisiin korjata eduskuntakäsittelyn yhteydessä. Otan itselleni hyvin läheisen maatalouspääluokan ja totean sen, että maatalouspääluokan menot pienenevät 24 miljoonaa euroa tässä budjettiesityksessä, ja ennen kaikkea haluan nostaa siellä esille Makeran, Maatilatalouden kehittämisrahaston, johon osoitetaan nyt varoja 212,4 miljoonaa euroa, josta avustuksiin 91 miljoonaa ja korkotukilainojen korkotukiin 43,6 miljoonaa euroa, ja siirto Maatilatalouden kehittämisrahastoon on vain 1,3 miljoonaa euroa. Mutta jotta rahaston pääomahuolto tulisi turvatuksi, siellä pitäisi olla vähintään 9,3 miljoonaa euroa. Toivon, että tähän asiaan voimme eduskuntakäsittelyn yhteydessä palata. On syytä muistaa, että myöskin nyt Euroopan unionin aikana Maatilatalouden kehittämisrahastoa tarvitaan ennen kaikkea maatalouden rakenteen kehittämiseksi. Totean oman te-keskukseni alueella, että siellä on tehty tänä vuonna 1 300 tukipäätöstä ja edelleen on odottamassa 1 200 tukipäätöstä, eli siellä kyllä innokkuutta löytyy.

Sitten hyvänä, herra puhemies, on todettava, että ministeri Korkeaoja teki merkittävän päätöksen, kun maaseutuvirasto päätettiin sijoittaa Seinäjoelle ja myöskin sitten palveluvirasto Poriin. Toivoisin, että myöskin sitten tämä rautatievirasto sijoitettaisiin Kouvolaan, kuten on esitetty.

Perustienpidon määrärahat ovat riittämättömät, samoin yksityisteiden. Oman vaalipiirini alueelta haluaisin todeta, että Rengonharjun lentokentän kiitoradan pidentäminen tarvitsisi lisärahaa, samoin kuin Vaasan radan sähköistäminen.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Vihriälä kyseli, mitä edellinen hallitus on tehnyt kansaneläkeläisten hyväksi. Haluaisin muistuttaa ed. Vihriälää siitä, että edellinen hallitus korotti kansaneläkettä suurin piirtein sillä summalla, joka on yhteenlaskettu summa tästä hallituksen kahteen otteeseen tekemästä esityksestä. Täytyy muistaa se, että tämän vuoden korotus paikkasi ainoastaan sen hyvin alhaisen indeksin vähentämää ostovoimaa.

Kaiken kaikkiaan tämä köyhyyspaketti, jonka hallitus on nyt kehrännyt kokoon, on kutakuinkin saman suuruinen kuin edellisen hallituksen köyhyyspaketti, jota täällä muun muassa ministeri Hyssälä ansiokkaasti tohti aikanaan pilkata, että kyllä tässä nyt vähän vuoroin vieraissa näytetään käyvän.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin kysyä nyt hallituksen johtamisen perään. Kun hallituspuolueitten edustajat ovat täällä tänä päivänä useampaan otteeseen esittäneet omia vaatimuksiaan, niin minä kysyisin, mikä hallitus tämä on, kun aivan johtavat, hyvin keskeiset poliitikot eivät ole saaneet kantojansa läpi hallituksessa esimerkiksi tierahojen osalta, joista olemme täsmälleen samaa mieltä, että sekä rakentamiseen että kunnossapitoon pitää saada määrärahoja lisää. Teillä on nyt taas ihan uusi näkemys verrattuna siihen, mikä keskustelu käytiin julkisuudessa ja missä valtiovarainministeriö ja -ministeri kävelivät yli kaiken muun.

Toinen esimerkki sitten on kuntajaon osalta. Ed. Vihriälä puhui taas erään mallin asiasta, ja meillä on vähintään kymmenen eri mallia liikenteessä. Minä kysyisin varapääministeriltä ja vaikka ed. Vihriälältä: mikä on hallituksen linja asioissa? Tämä johtamisjärjestelmä on nyt sellainen, ettei yksityinen kansanedustaja eikä kansalainen tiedä, mihin te olette menossa.

Jukka  Vihriälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Perholle nyt toteaisin kuitenkin edellisten hallitusten kohdalta sen, milloin kansaneläkkeen pohjaosa leikattiin. Se tapahtui kokoomuksen ollessa hallituksessa. (Ed. Perho: Ja sosialidemokraattien!) — No, sosialidemokraatit olivat myöskin (Ed. Perho: Ja vasemmistoliitto!) siellä mukana. Mutta muistamme myöskin, mitä Ahon hallituksen aikana yritettiin, mutta se ei silloin onnistunut, ja kuka sitä silloin ajoi.

Sitten, ettei kaikkia asioita ole saatu budjettiin. Eihän koskaan niitä kaikkia saada, ed. Vielma. Sitä varten eduskunta käsittelee budjettikirjaa, että niitä pyritään myös hallituspuolueiden taholta parantamaan.

Mitä tulee kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, niin nythän asioita selvitetään. Niin kuin ministeri Kalliomäki toi selvästi esille monessa vastauspuheenvuorossa, eri vaihtoehtoja tutkitaan. Tätä ei ole koskaan aikaisemmin tehty, minunkaan 22 eduskuntavuoteni aikana, että näin merkittävää selvitystä ollaan kunta- ja palvelurakenteesta tekemässä, mitä nyt tehdään. Ei voi varmoja vaihtoehtoja mennä esittämään, kun ei asiaa ole edes selvitetty.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on kokemusta, että kuntajakopuolta on selvitetty 30 vuotta niin Helsingin seudulla kuin Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Nyt on kaikkein kaoottisin tilanne tämän hallituksen aikana. Vähintään kymmenen eri linjaa ja mielipidettä teillä on, ja pahaa pelkään, että kun ensi talvi kinastellaan ja keskustellaan ja seuraava vuosi on jo eduskuntavaalivuosi, niin käteen ei jää mitään.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Vielmalle haluaisin sen todeta, että eikö nyt ole todella syytä selvittää tätä. Ei näitä selvityksiä ole, ed. Vielma, tähän saakka tehty, mitä nyt aiotaan tehdä kuntarakenteen ja ennen kaikkea palvelurakenteen muuttamiseksi, kun katsotaan eteenpäin. Tuntuu jotenkin oudolta, että te vastustatte nyt selvityksiäkin tänä päivänä. Mikä on, ed. Vielma, teidän mallinne nyt, mitä pitäisi tehdä?

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokemuksesta sanon, että esimerkiksi Jyväskylän seudulla tehtiin 90-luvun alussa aivan perusteellinen selvitys, joka on minun hyllyssäni mapissa vielä tänäkin päivänä. Ei tarvitse kuin faktat muuttaa ja poistaa raja väliltä. Mutta siellä rajan takana maalaiskunnan puolella vastustavat sosialidemokraatit kaatavat sen kuntaliitoksen. Tämä on asia, joka on paikallispolitiikasta kiinni, ja sitä ei tarvitsisikaan päättää täällä eduskunnassa eikä miettiä ja pähkäillä vuosikausia, kun kunnallispolitiikka toimisi. Mutta kun tietyissä kunnissa sen kaataa keskustapuolue ja toisissa suuremmissa kunnissa sosialidemokraatit. Kokoomus ei ole yhdessäkään järkevässä liitoksessa ollut tässä maassa vastustaja.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta haluan todeta sen, että hallitukselta odotetaan sellaista tahtotilaa, että hallitus asettaa tavoitteen, aikataulun, päämäärän, sille, mihin olemme pyrkimässä. Minusta tavoitteen pitää olla se, että olemme pyrkimässä vahvempaan kuntarakenteeseen, jotta todellinen kuntien itsehallinto voi toteutua, jotta kunnat selviytyvät niistä palvelutarpeista, jotka lähtevät kansalaisista ja täkäläisestä lainsäädännöstä. Ei kokoomus selvityksiä vastusta, mutta tässä maassa on tavattoman paljon tutkittua tietoa ja aineistoa paljon pidemmälle menevien päätösten pohjaksi. Nyt kun aluekierrokselle lähdetään, toivon, että tämä tahtotila siitä näkyy, että tämä ei ole mikään loppumaton prosessi, jossa tähtäin on 10 vuoden päässä.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Perholle vain totean sen, että ed. Perho totesi aivan oikein, että hallitushan on asettanut juuri tämän päämäärän, minkä ed. Perho toi esille.

Mutta sitten ed. Vielmalle, kun hän totesi, että kokoomus ei ole vastustanut kuntaliitoksia, haluan nyt todeta sen, että kun siinä kunnassa, jossa itse olen, eli Nurmen kunnassa yritettiin viime vaalikaudella selvitystä, ei mitään kuntaliitosta vaan selvitystä, voitaisiinko sitä viedä eteenpäin, niin kokoomuksen silloisesta valtuustoryhmästä 11 valtuutetusta vain 1 oli sen puolella, että mentäisiin edes selvitykseen, 10 oli vastaan.

Pirkko  Peltomo  /sd:

Arvoisa puhemies! Tuntuu, että keskustelu vaan kiihtyy, ja minäkin pistän pikkuisen lusikkani tähän kunta- ja palvelurakennesoppaan. Olen samaa mieltä, että nyt on syytä keskustella ja tehdä selkeät selonteot ja perusteet hallitukselle, joka sitten linjaa, miten tästä edetään. Jokainen meistä tietää, että menee vielä vuosia, ennen kuin siitä lopputuloksia syntyy. Itse kannatan lämpimästi, että seutukunnittain mennään yhteen ja tulee riittävästi väestöpohjaa ja saadaan sitä kautta järkeviä ratkaisuja. Se näyttäisi myöskin samalla olevan työssäkäyntialue.

Puhemies! Puutun vain muutamaan asiaan, koska sosialidemokraattien ryhmäpuheessa budjetin päälinjaukset tuotiin hyvin esille. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäen ote piti valtiovarainministerinä, ja näyttää, että myöskin tulevana opetusministerinä. (Ed. Ojansuu: Pelottaa ihan!) — Ei pelota, on erittäin turvallinen olo. — Mutta myöskin nyt voidaan todeta se, että hallitus on antanut budjetin eduskunnalle ja se on nyt eduskunnan käsittelyssä ja me vastaamme siihen. Valtiovarainvaliokunta antaa sitten joulun alla tähän vastauksen, ja eiköhän sinne jotain pientä fiilausta tule, kun kuuntelemme noin 500 asiantuntijaa.

Valtiovarainvaliokunta on jo aiemmin kantanut huolta muun muassa toisen asteen opiskelijoiden asemasta. Tästä on myös kirjaus vuoden 2005 budjetin mietinnössä. Alle 20-vuotiailla itsenäisesti asuvilla korkeakouluopiskelijoilla opintorahan määrään eivät vaikuta vanhempien tulot, mutta toisen asteen opiskelijoilla ne vaikuttavat. Tällainen tilanne asettaa toisen asteen opiskelijat ja korkea-asteen opiskelijat perusteettomasti eriarvoiseen asemaan. Epäoikeudenmukainen, vanhempien tuloihin perustuva opintorahan tarveharkinta pitää poistaa itsenäisesti asuvilta alle 20-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta. Tämä helpottaa näiden opiskelijoiden toimeentulo-ongelmia.

Opintorahan tarveharkinnan poistaminen itsenäisesti asuvilta yhdenmukaistaa opintotukijärjestelmää ja tasa-arvoistaa eri kouluasteiden opiskelijoiden asemaa. Nyt ryhdyn ennustajaeukoksi, kun totean, että tämä kipukohta nousee varmuudella valtiovarainvaliokunnan syksyn korjauslistalle, ja on mukava todeta se tässä, kun tuleva opetusministeri kuuntelee korvat höröllä tuolla minun selkäni takana. Me tarvitsemme jatkossa kädentaitajia, nyt ja tulevaisuudessa. Tehtävämme on luoda edellytykset toisen asteen opiskelijoille ja kannustaa heitä hankkimaan itselleen ammatin.

Herra puhemies! Opetusministeri Haatainen kertoo tämän päivän Helsingin Sanomissa, että yliopistoja ei lakkauteta. Entä yliopistokeskukset, joita on kuusi kappaletta Suomen maassa? Yliopistokeskuksilta on leikattu 0,5 miljoonaa euroa kehittämisrahaa, vaikka kehittämisrahaa pitäisi kasvattaa yli miljoonalla eurolla. Taas jää valtiovarainvaliokunnalle mietittävää ja tehtävää. Juuri allekirjoitin talousarvioaloitteen 3,6 miljoonan euron turvaamisesta näille kuudelle yliopistokeskukselle. Tämän aloitteen olemme tehneet yhdessä kaikkien yliopistokeskusalueiden kansanedustajien kanssa.

Puhemies! Sitten vähän ruusuja. Ennätyssopuisaksi ja -nopeaksi luonnehdittu budjettiriihi tuotti merkittävän päätöksen palkansaajien hyväksi. Joukkoliikenteen työsuhdematkalippu helpottaa erityisesti keski- ja pienituloisten taloutta ja kohdistuu naisvaltaisille aloille. Yleensä vain johtajille ja asiantuntijoille myönnettyyn autoetuun verrattuna työsuhdematkalippu on oikeaa liikkumisen demokratiaa. Matkustajien väheneminen ja lippuhintojen korottaminen ovat ajaneet joukkoliikennettä yhä pahenevaan syöksykierteeseen. Haja-asutusalueiden linjoja on lakkautettu ja vuoroja karsittu myös kaupunkikeskuksista. Työsuhdematkalipun yleistyminen tukee peruspalvelutasoisten joukkoliikenneyhteyksien säilyttämistä koko maassa. Työsuhdelippu on realistinen tapa ratkoa ympäristöongelmia. Se on ympäristöpoliittinen uudistus, joka antaa ihmisille vapauden valita elämäntapansa sekä asuinpaikkansa ja -muotonsa.

Oman huomionsa ansaitsee myös liikenneturvallisuus. Mitä houkuttelevammaksi työsuhdematkalippu tekee joukkoliikenteen, sitä vähemmän yksityisautoja teillämme liikkuu. Jos onnistumme vähentämään kiireistä ja stressaantunutta ruuhka-autoilua, parannamme merkittävästi pienten koululaisten ja muiden jalankulkijoiden turvallisuutta.

Valitettavasti työnantajille ei ole velvoitetta tarjota lippuja työntekijöilleen. Se on neuvottelukysymys työnantajien ja työntekijöiden välillä. Valistunut työnantaja kuitenkin toivottavasti tarttuu tilaisuuteen. Voisi kuvitella työmotivaation nousevan, kun joka-aamuinen matka työpaikalle sujuu entistä vaivattomammin ja edullisemmin.

Työsuhdematkalipulla kaikki voittavat. Hallitukselta tullut avaus on merkittävä kannanotto joukkoliikenteen, ympäristön, liikenneturvallisuuden ja palkansaajan puolesta.

Herra puhemies! Sitten siltarumpupolitiikkaan.

Liikenneväyläinvestoinnit ovat toki kaikkea muuta kuin ongelmattomia, koska tarpeita on paljon. Hankkeet ovat hintavia, ja valtion vuoden 2006 budjetti jäänee alijäämäiseksi. Rahoitusvaihtoehtoja on kuitenkin useita budjettirahoituksesta niin sanottuun elinkaarimalliin. Kertaluontoisilla tuloilla, kuten valtion osakemyynneistä saaduilla tuloilla, voidaan myös vauhdittaa osittain rakennustöitä. Viisautta on sijoittaa infrastruktuuria kehittäviin, itsensä takaisin maksaviin hankkeisiin, jotka lisäävät työllisyyttä ja parantavat elinkeinoelämän edellytyksiä.

Monta isoa infrahanketta saadaan käyntiin ensi vuonna, muun muassa Pori—Mäntyluoto—Vihti-valtatien kunnostaminen, Valtatie 2:n kunnostaminen. Perustienpidon ja ratarahojen riittävyyttä epäilen. Tiepiirien huolestuneita viestejä me kaikki kansanedustajat varmasti olemme saaneet vastaanottaa. Katsotaan sitten joulun alla, mikä on laajan asiantuntijakuulemisen jälkeen eduskunnan lopullinen vastaus muun muassa tie- ja ratahankkeiden osalta.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Olin tänään Suomen Yrittäjäin hallituksen kokouksessa aamupäivällä, ja asia oli myös siellä esillä, ja se nähdään keskeisenä haasteena myös yrittäjien leirissä. Itse koen, että jos tätä palvelurakennetta ei avata eivätkä yrittäjät ole keskeisesti mukana, en usko, että tässä uudistuksessa onnistutaan kovinkaan hyvin.

Arvoisa puhemies! Meidän bruttokansantuotteemme kasvu on ollut useiden vuosien ajan Euroopan kärkiluokkaa. Tämä ei toisaalta vielä kerro paljoakaan, sillä maanosamme suurten maiden kasvu on jäänyt pieneksi. Ensi vuoden talousnäkymät näyttävät tällä hetkellä kohtuullisilta. Tämän vuoden talouskasvuun vaikutti paperin työselkkaus, minkä johdosta ... (Ed. Kuoppa: Työsulku!) — selkkaus — lähtötason oltua ennakoitua huonompi on ensi vuoden talouskasvuennusteita korjattu ylöspäin. Tärkeää on, että yksityinen kulutus kasvaa tasaisesti. Uusia työpaikkoja syntyy erityisesti yksityisille palvelualoille sekä rakentamiseen. Investointien lisääntyminen olisi kova juttu meidän talouskasvullemme.

Saavutettu kasvu ja kohtuulliset suhdannenäkymät eivät kuitenkaan poista Suomen talouden lähiajan merkittäviä haasteita. Huolenaiheina ovat liian alhainen työllisyysaste, vaikka tänään saimmekin erinomaisia lukuja siltä osin, ja yritysten Suomeen tekemien investointien matala taso.

Työllisyyden ja investointien kehityksen kannalta tärkeimmät kysymykset ovatkin Suomen kilpailukyky tuotantoalueena ja kotimarkkinoiden vetovoima. Näin ollen kaikki ne toimet, mukaan lukien yrittäjyys, jotka vaikuttavat kilpailukykyyn ja kotimarkkinoiden kasvuun, ovat tärkeitä. Niinpä muun muassa julkisen sektorin palvelutuotannon siirtäminen suuremmalta osin yksityisen sektorin hoidettavaksi luo aivan uusia mahdollisuuksia.

Yksi Suomen talouden suuria haasteita on julkisen talouden kestävyys. Muutamassa vuodessa valtion talouden alijäämä kohoaa nykyisestä samaan aikaan, kun kuntasektorin heikko rahoitusasema ja menojen kasvu ylläpitävät korotuspaineita kunnallisveroasteisiin. Väestön ikääntymisestä aiheutuvien menojen realisoituessa tilanne huononee entisestään. Missä tuo kasvu sitten meillä on näkynyt? Meillä julkisen puolen menojen kasvu on ollut lähes kaksinkertaista bkt:n kasvuun verrattuna. Tämä siis tarkoittaa, ettei rahaa ole jäänyt uusiin avauksiin vaan että kasvu on pitkälti kadonnut menojen kattamiseen.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat, menojen hillitsemiseen ja kurissapitoon on kiinnitettävä suurta tarkkuutta juuri nyt eikä silloin, kun ei ole enää muuta vaihtoehtoa olemassa. Suomen talouskasvun on sanottu syntyvän korkeasta koulutustasosta, innovaatioista, toimivasta infrasta ja kehittyneestä tasa-arvosta. Maamme menestystekijät ovatkin tunnettuja, mutta toimia menestyksen tukemiseen tuntuu olevan kovin vähän. Tuolloin vääriin toimenpiteisiin ei ole varaa. Esimerkiksi nyt suunnitteilla olevat leikkaukset yliopistojen toimintaan, joissa edistyksellistä tutkimusta pitää tehdä, eivät tunnu kovin järkeviltä toiminnoilta.

Koulutuksessa meidän on pidettävä huoli, etteivät työt jää ilman tekijäänsä. Tällä hetkellä ammattitaitoisista, osaavista työntekijöistä on monella alalla huutava pula, kun samanaikaisesti maistereita, tohtoreita ja erilaisia "noomeja" valmistuu kuin autoja liukuhihnalta. Tuntuu, että entisen siivoojan, nykyisen siistijänkin, täytyy käydä vähintään kolmen vuoden sivistysopisto. Siinä ei ole mitään järkeä. Pelastukseksi ei riitä pelkkä maahanmuuton kasvattaminen, vaan ammatillisen koulutuksen arvostusta on saatava paremmaksi.

Liikenneväylät ovat värittäneet syksyn poliittista keskustelua. Valtiovarainministerin irtiotto kyseisestä aiheesta ei lisännyt poliittista uskottavuutta vaan aiheutti suurta närää kansalaisten keskuudessa. Laajapohjaisella ja asiantuntevalla yhteistyöllä tehty listaus väylähankkeista romutettiin ensimmäisessä mahdollisessa kurvissa.

Yritysten menestyksen ratkaisee viime kädessä henkinen pääoma, jota motivaatioksi myös kutsutaan. Suomalaisia pitää johtaa etulinjasta ja omalla esimerkillä, mikä ilmenee hyvin johtamisen oppikirjassa, Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa. Kirjassa kulminoituu erityisesti johtavassa asemassa olevien vastuu, jota myös poliittisilta päättäjiltä pitää löytyä, mutta joka on liian usein hukassa.

Kuutostie on Tiehallinnon mukaan erityisen vaarallinen tieosuus. Raskaan liikenteen räjähdysmäinen kasvu on jatkunut jo usean vuoden ajan, eikä kasvulle näy rajaa. Muualla maassa raskaan liikenteen kasvu on ollut vuosittain noin 4 prosentin luokkaa, kun vastaavasti Kaakkois-Suomessa on ylitetty 8 prosentin vuosittainen kasvu.

Arvoisa puhemies! Maamme väyläverkosto on rapautumassa. Sen ylläpidon rahoitus on pahasti jäänyt jälkeen, eikä tilanteen korjaamiseksi ole vieläkään löytymässä resursseja. Tiestön ylläpitoon on kertakaikkisen pakko kohdentaa käyttäjiltä perittyä rahaa nykyistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Teen esityksen, että meidän täytyy myös perustaa EU:n naapurimaiden kaltainen raskaan liikenteen tiemaksujärjestelmä. On olemassa vanha totuus, että se maksaa, joka kuluttaa. Paineet ovat suurimmat täällä eteläisessä Suomessa, jossa liikkuu myös paljon ulkomaista raskasta liikennettä. Kotimaiselle raskaalle liikenteelle pitää tiemaksut kompensoida täysimääräisesti takaisin esimerkiksi ajoneuvoveron alentamisella, kuten ruotsalaiset tekivät omassa järjestelmässään. Järkevin järjestelmä alkuvaiheessa on aikaperusteinen maksu, jonka toteuttaminen on yksinkertainen ja halpa sekä jonka valvonta on helppoa.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen budjettiesityksen tiedot kertovat, että budjetti noudattelee suunnilleen saman kaltaista linjaa kuin viime vuosina yleensä. Tuloverotusta kevennetään, mistä hyötyvät käytännössä enemmän hyvätuloiset kuin pienituloiset. Suhteellisen tiukalla menopolitiikalla säästetään valtion sosiaali-, terveydenhoito-, liikenne- ym. menoja. Tuloverotuksessa ratkaisun raamit on sovittu jo tuposopimuksen yhteydessä. Valtion tuloveroasteikon veroprosenttien alennus 1 ja 1,5 prosenttiyksiköllä keventää edelleen hyvätuloisten verotusta.

Varallisuusveron poistaminen on paketti nimenomaan rikkaille. Noin 95 prosenttia varallisuusveron maksajista kuuluu väestön hyvätuloisimpaan kymmenykseen. Noin puolet varallisuusverosta kertyy suurituloisilta, joiden tulot ovat vähintään 300 000 euroa vuodessa vuoden 2003 verotilaston mukaan. Varallisuusveron poistamisen ilmoitetaan maksavan 70 miljoonaa euroa, mutta on muistettava, että Vanhasen hallitus alensi jo varallisuusveroa vuodelle 2005. Vuoden 2003 tuottoon verrattuna varallisuusveron poistaminen on noin 100 miljoonaa euroa eli samaa luokkaa hallituksen köyhyyspaketin kanssa. Tämä raha jaetaan suppealle eliitille, noin 20 000—30 000 henkilölle.

Hallituksen köyhyyspaketti on niukkuuspaketti köyhille. Köyhyyspaketissa toimeentulotuen asumiskustannusten omavastuuosuuden poistaminen on tietenkin hyvä ja tervetullut ratkaisu. Aikoinaan, kun se säädettiin, se oli täysin virhe. Nyt se korjataan, ja se osoittaa, että myös kansalaisjärjestöt ja köyhyystutkijat ja vasemmistovoimat ovat sitkeällä työllä ja painostuksella saaneet muutoksia tähän täysin epäsosiaaliseen maksuun. Hallituksen köyhyyspaketti, johon sisältyy myös kansaneläkkeen 5 euron tasokorotus, on aivan riittämätön. Se on todella pieni, ja se toteutetaan vasta 1.9.2006 alkaen. Lisäksi eläkeläisiä rasittaa taitettu eläkeindeksi, joka leikkaa eläkkeitä vuosittain.

Budjettiin sisältyy myös työmarkkinatuen määräaikaistaminen siten, että se muuttuu 500 päivän jälkeen niin sanotuksi aktiivitueksi. Kieltäytyminen aktivoinnista johtaa työmarkkinatuen epäämiseen. Seurauksena voi olla lisääntyvä syrjäytyminen ja köyhyys eikä suinkaan toivottu aktivoituminen. Kuntien maksettavaksi tulee puolet työttömien työmarkkinatuesta, ja näin ollen myöskin kuntien toimeentulomenot ovat vaarassa kasvaa. Tämä on ihan selvästi nähtävissä oleva uhka. Talousarvioesityksessä ei ole mitään parannuksia lapsiperheille eikä opiskelijoille tällä kertaa. Asumistuen perusteet aiotaan säilyttää samoina kuin vuonna 2005. Erityisesti köyhät lapsiperheet ovat tässä maassa todella ahdingossa. Kun lapsilisiä viimeksi tarkistettiin, niin silloinkaan ei toimeentulotukilakia muutettu niin, että lapsilisäkorotus olisi tullut myös näille kaikista köyhimmille perheille.

Kuntien talous on ahdingossa. Nyt eduskunnan käsittelyssä oleva kuntien valtionosuusuudistus kohtelee erityisesti Pirkanmaan kuntia kaltoin. Pirkanmaa on suurin menettäjä tässä valtionosuusuudistuksessa. Pirkanmaan kunnat menettävät 7,4 miljoonaa euroa, noin 16 euroa asukasta kohden, mutta Pirkanmaa on euromääräisesti suurin menettäjä. Kaikkein erikoisinta tässä hallituksen esityksessä on se, että ne Pirkanmaan kunnat, jotka on nimetty niin sanotuiksi kriisikunniksi, jotka ovat menettäneet esimerkiksi työpaikkoja erityisen paljon, menettävät tässä valtionosuusuudistuksessa vielä lisää, muun muassa Toijala 30 euroa asukasta kohtia, Viiala 17 euroa, Mänttä 12 euroa, Vilppula 15,5 euroa asukasta kohti. Hallituksen piti antaa lisää rahaa näille kunnille, jotta ne selviytyisivät niistä velvoitteistaan, mitkä niillä on, mutta sen sijaan hallitus on nyt tällä kuntien valtionosuusuudistuksella leikkaamassa entisestään näitten kuntien tuloja. On selvää, että kun Toijalassa jo nyt on lomautettu koko kaupungin henkilöstö, muun muassa opettajat kahdeksi viikoksi, niin tämä valtionosuusuudistusratkaisu ei tämän kunnan taloudellista tilannetta paranna.

Täällä on puhuttu paljon palvelurakenneuudistuksesta ja siitä, että sillä ratkaistaisiin nämä ongelmat. Varmasti uudistustarvettakin on olemassa, mutta kyllä kaikista keskeisin uudistustarve on se, että valtionosuusprosenttia tulisi korottaa ja kunnille tulisi saada uutta valtion rahaa. Kunnilta on leikattu aivan liiaksi, jotta ne pystyisivät suoriutumaan kohtuullisesti niistä velvoitteista, jotka niillä on.

Tästä valtionosuusuudistuksesta myöskin monet Pirkanmaan maaseutukunnat kärsivät todella suuria menetyksiä. Muun muassa Juupajoen kunnan kohdalla leikkaus asukasta kohti on 65,6 euroa, Kurussa noin 54 euroa ja Kihniössä yli 54 euroa asukasta kohti. Ja nämä kunnat eivät ole mitään rikkaita kuntia, vaan tämä valtionosuusuudistus entisestään kiristää näiden kuntien taloutta. Näin ollen joko näitä prosenttiosuuksia tulisi nostaa tuntuvasti tai sitten tämä hallituksen esitys ratkaisevassa käsittelyssä tulisi mielestäni vaikka hylätä.

Julkisuudessa on esiintynyt paljon kiistaa myöskin näistä suurista liikennehankkeista, ja tässä täytyy valtionvarainministerille antaa kiitos pirkanmaalaisena kansanedustajana, että Tampereen läntinen ohitustie tuli tähän listaan. Olisi ollut täysin järjetöntä, että se rakennustyö olisi keskeytetty ja aiheutettu valtiolle lisäkustannuksia ja myöskin elinkeinoelämälle suuria vaikeuksia. Siitä täytyy antaa tunnustus. Täällä on näitä liikennehankkeita ja erityisesti tätä ratkaisua moitittu, mutta täytyy muistaa, että tällä tiellä on 26 000 autoa keskimäärin vuorokaudessa, joista 3 000 on kuorma-autoja elikkä rekka-autoja, ja huippuliikenne on yli 30 000 autoa vuorokaudessa.

Kirsi  Ojansuu  /vihr:

Arvoisa puhemies! Nykyisen punamultahallituksen kausi on surullista aikaa Suomen yliopistojärjestelmän historiassa. Yliopistoihin kohdistuvat toimenpiteet ovat olleet enimmäkseen taaksepäin otettuja askeleita. Ne puhuvat selvää kieltä siitä, ettei hallituksessa kunnioiteta luovuutta, tutkimusta, laaja-alaista yleissivistystä ja akateemisen vapauden ilmapiiriä, joka on välttämätön laadukkaalle yliopistojärjestelmälle. Tutkimusaiheittensa syvällisen ja luovan ajattelun, analysoinnin ja tarkastelun sijasta yliopistolaiset opiskelijoista professoreihin joutuvat ajattelemaan entistä enemmän raha-asioita ja sitä, miten ylipäätänsä jaksaa tehdä töitä.

Suomalaisissa yliopistoissa koulutetaan opiskelijat maistereiksi todella pienillä resursseilla. Koulutamme maistereita niin halvalla, että se herättää ulkomailla kummastusta. Nämä halvat hinnat ovat pitkälti ahkerien ja joustavien yliopisto-opettajien ansiota. Kaikki eivät pidemmän päälle jaksa joustaa. Yliopistoissa on yleistynyt yliopistotaudin nimellä kulkeva työuupumus. Yliopistojen toimintamenojen rahoitus kasvaa budjettiesityksen mukaan 37 miljoonalla eurolla. Tosin tästä 20 miljoonaa perustuu korkeakoulujen kehittämislakiin. Yliopistoille on viime vuosina kasattu entistä enemmän uusia tehtäviä. Niiden pitää saada opiskelijat valmiiksi entistä nopeammin, järjestää siis lisäopetusta, ohjausta ym., ja samalla valvoa opiskelijoiden opintojen etenemistä, osallistua yhteiskunnallisesti, soveltaa uusia palkkausjärjestelmiä ym. 17 miljoonaa euroa ei riitä kattamaan näitä uusia tehtäviä.

Samaan asiaan otti kantaa myös Tieteentekijöiden liitto. Vaikka budjettiesitykseen sisältyykin yliopistorahoituksen lisäys, se ei kata jatkuvasti lisääntyneitä tehtäviä. Lisäksi täydentävän rahoituksen eli kilpaillun rahoituksen osuus on kasvamassa niin suureksi, että se ylittää tieteentekijöiden mielestä rahoitusta hankkivien kipukynnyksen. Merkittäviä lisäresursseja näistä uusista tehtävistä ja niiden mukanaan tuomista vaateista suoriutumiseen ei siis ole tarjottu. Sen sijaan hallitus aikoo kuitenkin kehyspäätöksen mukaisesti lakkauttaa korkeakouluista lähes 6 000 virkaa vuoteen 2011 mennessä. Se on valtava määrä. Esimerkiksi Helsingin yliopistolla se johtaisi jopa joka seitsemännen viran lakkauttamiseen. Tällaiseen ei ole varaa. Yliopistoilla ei tosiaan ole ylitarjontaa henkilökunnasta, varsinkaan opetustehtävissä.

Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto kritisoi voimakkaasti hallituksen päätöstä tuottavuuden parantamisesta valtionhallinnossa puhuessaan lukuvuoden avajaisissa. Hän ihmetteli osuvasti, miten valtioneuvoston strategisessa periaatepäätöksessä luvataan lisätä tutkimus- ja innovaatiorahoitusta, mutta samaan aikaan edellytetään tuottavuuden parantamista koko valtionhallinnossa siten, että työpaikkoja vähennetään merkittävästi. Niiniluodon mukaan valtio ei ole liikeyritykseen verrattava konserni eikä sen toiminnan eri sektoreiden tuottavuudelle ole löydettävissä yksiselitteisiä, yhtenäisiä mittareita, ja siinä hän on aivan oikeassa. On ihmeellistä, miten hallitus voikaan olettaa, että yliopistot voivat tehdä entistäkin parempaa tulosta radikaalisti vähemmällä henkilöstöllä. Yliopistojen kurjistuminen ei käy yksiin hallituksen omien tulevaisuuden tavoitteiden kanssa, joilla pyritään nostamaan yliopistot sekä innovaatiotoiminnan että talouden vetureiksi. Näitä tavoitteita ei saavuteta työntekijöiden vähennyksellä, ylikuormittamalla yliopistoyhteisöä ja rajoittamalla akateemista vapautta. Tavoitteisiinsa nähden punamultahallitus on valinnut aivan väärät keinot.

Arvoisa puhemies! Viimeaikainen liikennekeskustelu kuulostaa siltä, että hallitukselta on unohtunut, että liikennepolitiikka voi olla muutakin kuin tiehankkeita. Muut liikennepoliittiset seikat ovat unohtuneet. Kuitenkin liikennepolitiikka on myös ympäristöpolitiikkaa. Ilmastonmuutosta edesauttavista hiilidioksidipäästöistä lähes kolmannes syntyy liikenteestä. Liikenteen päästöistä suurin osa syntyy henkilöliikenteestä. Siksi henkilöliikennettä, erityisesti työmatkoja, on pyrittävä siirtämään entistä enemmän joukkoliikenteeseen. Liikenne on yksi niistä politiikan alueista, jolla ilmastonmuutos tulisi lopultakin ryhtyä ottamaan vakavasti. On aika ryhtyä toimeen liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Yksi keino tähän olisi taloudellisten ohjauskeinojen käyttöönotto. Esimerkiksi henkilöautoihin kohdistuva verotus voitaisiin määritellä hiilidioksidipäästöjen perusteella. Vero-ohjaus parantaisi autojen energiatehokkuutta ja lisäisi uusiutuvien energiamuotojen, kuten biopolttoaineiden, käyttöä myös liikenteessä.

Raideliikenne on ympäristöystävällisintä joukkoliikennettä. Muun muassa ilmaston ja Itämeren suojelun sekä liikenneturvallisuudenkin kannalta edullisinta olisi liikenteen siirtäminen raiteille niin paljon kuin mahdollista. Suomen ei tulisi olla raideliikenteen kehitysmaa, jossa raiteet rapistuvat rahoituksen puutteessa. Hallituksen budjettiesitys ei kuitenkaan sisällä tarvittavia varoja ratahankkeiden rahoittamiseksi. Raiteiden kunto on myös turvallisuuskysymys. Tänä keväänä on sattunut ainakin kaksi onnettomuutta, joissa syynä on ollut raiteiden huono kunto: katkennut kisko suisti junavaunun raiteiltaan Jämsänkoskella, ja viisi junavaunua suistui kiskoilta Heinävedellä. Molemmat onnettomuudet olivat läheltä piti -tilanteita, joissa ainoastaan onni esti vakavan junaonnettomuuden. Raiteiden rahoitusta laiminlyömällä hallitus osoittaa välinpitämättömyyttä junamatkustajien turvallisuutta kohtaan.

Työsuhdelipun käyttöönotto on tehokas keino joukkoliikenteen lisäämiseksi työmatkaliikenteessä. Tältä osin tuen lämpimästi budjettiesitystä, jossa esitetään työsuhdelipun käyttöönottoa ensi vuoden alusta. Työsuhdelippu houkuttelee joukkoliikenteen käyttöön ja on pitkästä aikaa toimenpide, joka edesauttaa joukkoliikenteen kehitystä. Työsuhdelippu ei yksin kuitenkaan joukkoliikenteen kilpailukykyä pelasta. Muilta osin budjettiesitys on joukkoliikenteen kannalta surullista luettavaa. Joukkoliikennepalvelujen ostoon ja kehittämiseen suunnatut rahat ovat alhaisimmillaan 20 vuoteen. Määrärahojen taso on niin alhainen, että joukkoliikenteen palveluverkosto on vaarassa romuttua.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tehnyt budjettiesityksen, joka ei valitettavasti riittävällä tavalla vastaa yhteiskunnan suurimpaan ongelmaan eli työttömyyteen. Hyviäkin työllisyyttä edistäviä päätöksiä on tehty. Tästä on esimerkkinä veronalennukset, joita punamultahallitus on alentanut itse asiassa enemmän kuin kokoomus vaalien alla esitti. Siis sellaiset puolueet, jotka ennen vaaleja kyseenalaistivat kokoomuksen näkemyksen, ottivat lopultakin opikseen. Vaalien alla peloteltiin äänestäjiä ja sitten vaalien jälkeen ruvettiin noudattamaan jopa yläkanttiin kokoomuslaisten näkemyksiä. Kysynkin: miten tämä on demarien ja kepun puolelta markkinoitu äänestäjille? (Ed. Gustafsson: Politiikkaa tehdään ajassa!) Myös kotitalousvähennyksen enimmäismäärän tuplaaminen kokoomuksen vaatimuksen mukaisesti on hyvä asia.

Talousarvioesityksen ongelma on se, että hallitus yrittää ratkaista työttömyyttä vanhoilla, tehottomilla toimilla. Hallituksen budjettiesitys ei riittävästi kannusta työllistämiseen. Kokoomuslaisilla on tähän hallitusrintamaa huomattavasti vaikuttavampi vaihtoehto, työnantajamaksujen alentaminen, joka merkittävältä osalta rahoitettaisiin poistamalla tempputyöllistämisen tehottomia euroja. Ongelma on myös työn tekemisen kannattavuudessa. Esimerkiksi tukien ja työnteon yhdistäminen ei useinkaan käy päinsä ilman, että nettoansiot vähenevät. Kun tilanne on tämä, ei voi sanoa, että työllistämisen eteen on tehty riittävästi. Niin sanottuja tuloloukkuja on ilmeisesti yritetty poistaa, mutta se on jäänyt pitkälti yrittämiseksi. Kyseessä ei ole vähäpätöinen asia, ja esimerkiksi Akava suositteli kuluvan vuoden maaliskuussa asettamaan ministerivaliokunnan selvittämään työn tekemisen kannustavuutta eli palkan, verotuksen ja sosiaalisten tulonsiirtojen yhteensovitusta. Miten on, onko tähän ryhdytty, vai onko hallitus sitä mieltä, että meillä ei ole kannustavuusongelmaa? Työllisyyden parantamisen näkökulmasta hallituksen matalapalkka-alojen ratkaisu on riittämätön. Työllisyyden lisäksi budjetin kipupiste on kuntatalous. Pakkolainaa ei makseta kunnille, ja uusia velvoitteita on kunnille tulossa taas ilman, että näiden velvoitteiden kustannuksia olisi riittävästi mietitty.

Arvoisa puhemies! Olen aiemminkin täällä kysynyt, mistä johtuu se, että hallitus ei noudata omaa ohjelmaansa. Tämä ilmenee erityisen räikeänä siinä, että ikäluokkien pienenemisestä koituvat säästöt eivät kohdistukaan opetusryhmien pienentämiseen ja muuhun opetuksen laadun parantamiseen, vaikka hallitus on näin omassa ohjelmassaan kertonut. Tämä näkyy myös hallituksen budjettiesityksessä. Viime vuonna totesin budjetin lähetekeskustelussa seuraavasti: "Yksi konkreettinen, jo pitkään esillä ollut aihe on vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaaminen. Jos tätä asiaa ei saada kuntoon, on turha ihmetellä, esimerkiksi sen ongelman ratkaisua, miksi meillä on vauvapula." Asia on ollut kuluvan vuoden ajan esillä useissa eri yhteyksissä, ja selvitysmiehen raportti on julkaistu tänään. Tätä asiaa on mietitty pitkään, ja itse olen kysynyt valtioneuvoston suunnitelmista kirjallisilla kysymyksillä ainakin noin 2,5 vuoden ajan. Asian on todellakin edistyttävä, muttei tällä nyt esitellyllä mallilla, joka sysää kulut vain työnantajien niskaan. Kokoomuslaiset lähtevät tässä asiassa siitä, että esitetään konkreettista ratkaisua valtion budjettiin eikä jätetä asiaa enää mihinkään selvitettäväksi. Tätä asiaa on vatvottu jo riittämiin. Kyse on oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Esitämme myös muita perheellisten asemaan vaikuttavia uudistuksia, kuten lapsilisän sitomista indeksiin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjetissa on hyviäkin asioita. Tällainen on esimerkiksi koulupudokkaiden auttaminen takaisin koulutukseen. Tosin sopii kysyä, olisiko koulupudokkaita vähemmän, jos peruskoulu ottaisi nykyistä paremmin huomioon nuorten osaamisen. Pitäisikö peruskoulun ottaa paremmin huomioon vaikkapa kädentaidot, jos oppilas ei innostu teoriasta? Laitetaanko meillä kaikki samaan putkeen ja sen seurauksena koulupudokkuutta ruokitaan vielä lisää?

Erittäin kannatettavaa on se, että vapautuvien vankien paluuta yhteiskuntaan tuetaan. Se on siis hyvä asia, mutta muutoin vankeinhoidon määrärahat ovat jatkossakin liian pienet. Vankilahenkilökuntaa on kerta kaikkiaan liian vähän, ja vankilat ovat liian ahtaita. Esimerkiksi Keravan vankilassa perusvahvuudesta puuttuu joka päivä useita virkailijoita. Kaiken kaikkiaan tilanahtaus ja vartijoitten vähäisyys ovat vankeinhoidon ongelmia koko maassa. Tätä ei ratkaise se, että hallitus esittää ensi vuodelle lisää rahaa puolet siitä, mitä tarvittaisiin.

Olen huolissani edelleen myös poliisin edellytyksistä selvitä tehtävistään. Talousrikosten lisäystä lukuun ottamatta poliisi joutuu tulemaan suurin piirtein samoilla euroilla toimeen kuin kuluvana vuonna. Tämä ei kokoomuslaisille käy. Olemmekin esittämässä poliisille lisää resursseja.

Myöskään perustienpidon rahoitus ei ole riittävällä tasolla. Perustienpito rajoittuu lähinnä kunnossapitoon. Liikenneturvallisuuden nimissä perustienpidon rahoitusta onkin nostettava. Pitkään on puhuttu Turku—Toijala-ratavälin tasoristeyksien poistosta ja päällysrakenteen vahvistamisesta niin, että kantavuus nousisi 22,5 tonnista 25 tonniin. Asiaa on pitänyt esillä muun muassa valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Olavi Ala-Nissilä, ja toivon todella, että hanke etenisi myös käytännössä lehtikirjoittelusta valiokunnan ja eduskunnan hyväksyntään.

Arvoisa puhemies! Hallitus on luvannut kannustaa joukkoliikennettä. Nyt on kuitenkin edessä näiden määrärahojen pohjanoteeraus kahteen vuosikymmeneen. Joukkoliikenteen kehittämisen näkökulmasta tämä hallitus ja sen esitys on kupla, olkoonkin että työsuhdelippu on positiivinen asia. Valtion joukkoliikennetuki supistuu, ja tämä on valitettava tosiasia.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjettikokonaisuutta on perusteltu hyvinvointivaltion säilyttämisellä. Korkea työllisyysaste ja matala työttömyys ovat hyvinvointivaltion selkäranka, mutta jotta hyvinvointivaltio voidaan säilyttää, pitää olla myös yrittäjiä, jotka antavat työtä. On totta, että hallituksen linja on ollut vakaan yritysystävällinen, mutta tietenkin odotamme myös yrityksiltä vastuuta, että ne investoivat Suomeen eikä vain ulkomaille. Tuntuu vain siltä, että tällä hetkellä palkitaan niitä firmoja, jotka heittävät jengiä ulos, elikkä firmojen pörssikurssit tällöin sen kuin vain nousevat, niin kuin uutiset kertovat.

Köyhyyttä Suomessa riittää. On eläkeläisiä, vanhuksia, monet pitkäaikaistyöttömät. On opiskelijoita, joiden päätyön pitäisi olla opiskelu, mutta he tekevät palkkatyötä opiskelunsa ohessa ja heitä rankaisee joko Kela tai verottaja. On vielä ylivelkaantuneita tuosta surullisenkuuluisasta lamastakin asti, ja on monia yksinhuoltajia. Monilapsisia perheitä kalvaa köyhyys, vaikka korkean syntyvyyden tulisi olla oikein erityisessä suojeluksessa. Usein taustalta löytyy epävakaita työsuhteita ja työttömyyttä. Juuri tästä näkökulmasta täytyy budjettiin sisältyvää köyhyyspakettia arvioida, onnistuuko se helpottamaan edellä luettelemieni ryhmien asemaa. Näiden ihmisten ostovoiman kasvattaminen lisää myös merkittävällä tavalla kotimaista kysyntää.

Kansaneläkkeistä on puhuttu. Niitähän on nostettu ja nostetaan siis nyt vanhoissa markoissa 72 markkaa. Eihän se nyt paljon ole, mutta se kyllä kohdistuu suureen joukkoon, 660 000:een pientä eläkettä saavaan. Kun eläketulovähennys samalla nousee, on korotus joidenkin eläkeläisten kohdalla asiallinen. Kansaneläkkeen korotus nostaa myös ylimääräistä rintamalisää, perhe-eläkkeitä ja sukupolvenvaihdoseläkkeitä. Silti eurooppalaisittain vertailtuna kansaneläkkeen taso Suomessa on tosi alhainen, vain vajaa puolet verrattuna kansaneläkkeen tasoon esimerkiksi Tanskassa.

On hyvä, että omaishoidon tuen palkkioita korotetaan. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan omaishoitajat säästävät yhteiskunnan laitospaikkoja ja varoja jopa 300 miljoonaa euroa vuodessa. Mutta edelleenkin Suomen 300 000 omaishoitajasta yli 90 prosenttia tekee työtään ilman kunnallista tukea. Myönteinen uutinen oli se, että nyt saadaan voimaan omaishoidon tuen laki.

Kotitalousvähennyksen kaksinkertaistaminen ensi vuonna on myös paikallaan. Olisin tosin toivonut, että vähennys olisi myös remonttitöiden osalta tuplaantunut. Se vähentäisi harmaata taloutta ja työllistäisi.

Sosiaalipuolella silmään pistää erikoissairaanhoidon tutkimustoiminnan määrärahat. Ne ovat talousarvioesityksessä, mutta riittämättöminä, jolloin kunnat joutuvat maksamaan vajeen palvelujen hinnoissa.

Vaikka määräaikainen työnantajan matalapalkkatuki on aiheuttanut keskustelua ja jopa pelkoja, minusta se on kuitenkin tarpeellinen päätös, varsinkin kun tuki suunnataan ikääntyneille työntekijöille ja nimenomaan työnantajille, jotka työllistävät ikääntyneitä työntekijöitä. Lähtökohtanahan tulisi olla kokoaikatyön.

Nuoriakaan ei saisi unohtaa ilman koulutus- tai työpaikkaa. Työvoimatoimistojen tavoitteena on tarjota kaikille nuorille viimeistään kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen koulutus- tai työpajapaikka. Työvoimatoimistot saavat ensi vuonna lisää rahaa tämän yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Se on hyvä.

Tiekeskustelu on tietysti vienyt liikaa huomiota pois muista budjettiluokista. Tietenkin Pirkanmaan ja samalla koko läntisen Suomen kannalta on ilonaihe Tampereen läntisen kehätien toisen vaiheen saama aloitusrahoitus. Valtio säästää todella rahaa, kun tien rakentamista ei jätetä kesken. Kiitos vaan valtiovarainministerille, ja kiitos pääministerille tuesta, siitä että hän puhalsi pelin poikki tässä asiassa ja saatiin tämä budjettiin mukaan. Perustienpidon määrärahaksi esitetään noin 578 miljoonaa euroa ja valitettavasti tähän vuoteen verraten noin 11 miljoonaa vähemmän. Täytyy sanoa, että me autonomistajat maksamme moneen kertaan kalliita veroeuroja, mutta siitä ei kulkeudu kuin senttejä tähän perustienpitoon. Yksityisteiden valtionavustukset pienenevät lähes 2 miljoonaa. Jos määrärahakehitys on pitkään aleneva, uhkaa alemman tieverkon rapistuminen.

VM:n leikkuri on käynyt maaseudun kukkarolla karheana. Etelä-Suomen kansallisesta maataloustuesta nipistetään 3 miljoonaa. Myös metsänparannusvarat vähenevät kuluvaan vuoteen verrattuna. Uusiutuvat energiat pitäisi nostaa päinvastoin nyt esille, koska ne työllistäisivät maaseutua, bioenergian tukemiseksi pitäisi antaa selkeitä verohelpotuksia, ja niin kuin täällä on sanottu, biopolttoaineita autoliikenteeseen tulisi kehittää.

Alueiden kehittämiseen tarkoitettu sitomaton maakunnan kehittämisraha pienenee lievästi edellisestä vuodesta. Osaamiskeskusohjelmien ja aluekeskusohjelmien, joita omassa maakunnassani Pirkanmaallakin toteutetaan, rahoitusosuudet ovat tämän vuoden tasolla. Pirkanmaan kriisialueiksi nimettyjen kuntien kehittämiseen ei ole erikseen rahoitusta, ja se on kyllä valitettavaa. Kuntien harkinnanvaraiset rahoitusavustukset kokonaisuutena pienenevät.

Maa- ja metsätalousministeriön rahoitus vesihuoltotöihin on pienenemässä. Meilläkin on Pirkanmaalla suuri hanke: Hämeenkyrön, Ikaalisten, Mouhijärven, Suodenniemen ja Vammalan vesihuollon yhteishanke. Sen kokonaiskustannus olisi vain 12 miljoonaa, ja se ei ole nyt mukana valitettavasti tässä budjetissa.

Työsuhdematkalippu on budjetissa hyvä asia, mutta maaseudun bussiliikenteen tukirahat ovat valitettavasti pienenemässä. Näin ei saisi olla. Maaseudun bussivuorot ovat todella vaarassa.

Arvoisa puhemies! Valtionosuusesitys on kohtuuton Pirkanmaalle. Ennakkolaskelmien mukaan maakunnista Pirkanmaa on menettämässä bruttomääräisesti eniten eli noin 7,4 miljoonaa euroa vuodessa. Muun muassa maakunnan kuusi kriisikuntaa häviäisivät uudistuksessa. Olenkin sitä mieltä, että valtionosuusuudistus olisi mietittävä vielä kahteen kertaan tässä vaiheessa, ennen kuin valmistellaan samalla suuria kunta-alan uudistuksia. Esimerkiksi kyläkouluista ollaan huolissaan. Ei välttämättä kyläkoulun lopettaminen aina tuo haluttuja säästöjä. Kyläkoulut ovat monen kylän henkinen selkäranka, ja yhtenäiskoulut ovat sitä paitsi erittäin tehokkaita.

Lapsiperheitä on muistettu budjetissa, mutta vielä ei ole linjausta todella siitä, miten tasattaisiin työnantajille perhevapaista aiheutuvia menoja. Naisvaltaisia työpaikkoja voitaisiin näin lisätä. Ja tosiaan tänään, juuri tänään, asiasta esitettiin raportti ministeri Mönkäreelle. Toivottavasti se tuo tätä varten tuleviin budjetteihin rahaa myös, koska ei kustannuksia voi sälyttää pelkästään työnantajille.

Mitä ylipäätään tulee koulutukseen, yliopistojen rahoitus kasvaa 37 miljoonalla eurolla. Suunta on oikea, kuten myös se, että teknologia- ja innovaatiopolitiikan rahoituksen kasvu jatkuu myös ensi vuonna. Suomen innovaatiojärjestelmän on oltava maailman huippuluokkaa houkutellakseen yrityksiä ja työpaikkoja kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointivaltion tehtävä ei ole vain heikoimmista huolehtiminen. Sekin on tärkeää, ja tässä budjetti on oikean suuntainen, vaikkakaan tietenkään ei opposition mielestä riittävä, mutta ennen muuta hyvinvointiyhteiskunta luo meille toimintakykyä, toimivia ja koulutettuja ihmisiä, jotka vievät Suomea eteenpäin.

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Alatalolle, kun puhuitte alussa pitkään nimenomaan kansaneläkeläisistä ja tästä 5 euron korotuksesta ja korostitte sitä, että se korotus on suurempi heille, koska verovähennysjärjestelmä tuo lisää tuloa. Valitettavasti on niin, että kansaneläkkeen perusosaa saavat käytännössä eivät maksa veroja ollenkaan, korkeintaan pientä kunnallisveroa. Käytännössä tämä verohyöty jää kansaneläkeläisiltä saamatta. Se koskee ainoastaan suurempituloisia eläkeläisiä.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joo, näin on, että ne, joilla on ansiotuloeläkkeet, hyötyvät tästä, nimenomaan. Näin on. Mutta halusin korostaa sitä, että vaikka tosiaan 72 markkaa ei ole iso raha ja se menee monesti kuluihin, joka tapauksessa se kohdistuu nyt moniin niihin ihmisiin, joilla ei ole nimenomaan korkeita ansiotuloeläkkeitä, vaan jotka ovat ihan tämän peruseläkkeen varassa.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki kehotti edustajia ja erityisesti oppositiota erittelemään maamme vahvuuksia, heikkouksia, tulevaisuuden haasteita sekä sitä, miten näihin haasteisiin vastataan. Maamme vahvuutena on usean kansainvälisen tutkimuksen mukaan loistava kilpailukyky. Se tarkoittaa sitä, että vauraalla Suomella on kyllä varaa korjata nykyiset ongelmat, mikäli vain tahtoa löytyy.

Maassamme on suuria heikkouksia laman jälkeisen valtion budjettipolitiikan seurauksena. Ongelmat ovat niin mittavia, että ne häiritsevät jo yhteiskunnan normaalia toimintaa sekä kansalaisten toimeentuloa ja heidän tarvitsemiensa palveluiden saatavuutta. Suurimpia heikkouksia ovat kuntien talouden ahdingon vaikutus palveluiden järjestämiseen, infrastruktuurin heikko tila, tuloerojen jatkuva kasvu sekä suuri, pysyvä työttömien armeija. Suurin heikkous on ehdottomasti Vanhasen—Kalliomäen hallituksen sokeus näiden ongelmien tunnustamisessa. Kun on sokea, ratkaisujakaan ei voi löytää.

Tässä yhteydessä olisi meidän kaikkien pysähdyttävä miettimään maaherra Eino Siuruaisen sanoja hallintovaliokunnassa: "Ongelman poistamisen mentaliteettiin on saatava muutos." Kokenut ja arvostettu Siuruainen on oikeassa: ongelman poistamisen mentaliteettiin on todella saatava muutos.

Ensimmäisenä haasteena koko eduskunnalle on kuntien valtionosuuksien saaminen asianmukaiselle tasolle. Me kaikki tiedämme, että nykyisillä valtionosuuksilla kuntien talous on miinusmerkkinen niin kauas kuin vain silmä siintää. Siten hoitotakuunkin toteutuminen jää epävarmaksi. Lukuisat sairaanhoitopiirit ovat jo nyt ilmoittaneet, etteivät rahat riitä hoitotakuuseen.

Omalta alaltani on esimerkkinä kuulolaitteiden saanti. Puolet keskussairaaloista ilmoittaa, etteivät ne pysty toimimaan lain mukaan. Monin paikoin kuulolaitetta pitää odottaa yli kaksi vuotta. Hoitotakuusta ei saa tulla kikkalakia erään sairaanhoitopiirin tapaan. Siellä oli kuulolaitejono alkukesästä vielä 18 kuukautta. Nyt se jono on lain mukainen eli 3 kuukautta. Tämä järjestyi niin, että kaksi lääkäriä panostaa tähän työhön. Heidän panoksensa muuhun hoitotyöhön jää vähäiseksi. Potilaita tämä lain noudattaminen ei ole auttanut yhtään. Lääkärintutkimukseen laitekelpoisuudestaan he pääsevät ajallaan, mutta itse laitteen he saavat edelleenkin vasta 18 kuukauden kuluttua. Kikkalakia pahempaa on, jos hoitotakuusta tuleekin yksityistämislaki. Tässä pelkään keskussairaaloiden päivystyksille ongelmia. Näin voi käydä, mikäli leikkauksia ei voida tehdä ajallaan julkisella puolella. Silloin osaavat lääkärit siirtynevät sinne, missä ne toimenpiteet sitten tehdään.

Herra puhemies! Hoitotakuun kustannustenjaossa onkin palattava terveysprojektin alkuperäiseen malliin. Kuntien rahoitusosuus on siirrettävä takaisin kokonaan valtion kustannettavaksi. Sen lisäksi valtion on maksettava kunnille kuuluvan 502 miljoonan euron pakkolainan loppuosa jo ensi vuonna. Sitä rahaa kunnat tarvitsevat muiden palveluiden järjestämiseen, kuten ennalta ehkäisevään neuvolatoimintaan sekä koulu- ja sosiaalihuoltoon. Suomen lapset ovat maailman terveimpiä, mutta heidän varttuessaan lastenneuvolat ja kouluterveydenhuolto on jätetty lähes oman onnensa nojaan.

Suomi on saanut useana vuonna Pisa-tutkimuksissa parhaan maan maineen. Tämä ei saa hämätä. Opetuksessa on suuria puutteita. Siksi jatko-opintoihin lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa sekä korkeakouluissa on panostettava paljon nykyistä enemmän.

Herra puhemies! Toisena haasteena meidän on panostettava infrastruktuuriin aiempaa enemmän. Aiemmin edustajia on syytetty siltarumpupolitiikasta. Tänä vuonna valtio on itse joutunut korjaamaan kautta maan valtateiden siltarumpuja hätäaputyönä. Samaan hätäaputyöhön joudutaan turvautumaan vähän väliä myös rautateillä yllättävien ratarikkojen takia. Nyt niitetään 1990-luvun lopun satoa. Silloin raakattiin neljänä vuonna muun muassa VR:n vaatimat noin 200 miljoonan euron rahat perusradanpitoon. Arvoisat edustajat, nyt tarvitaan infraan selvä tasokorotus.

Herra puhemies! Kolmantena haasteena on puuttuminen tuloerojen kasvuun. Leipäjonot ovat todellisuutta ympäri Suomea. Leipäjonot eivät kuulu hyvinvointivaltioon. Heikko toimeentulo estää omakustannusten suuruuden takia liian monen kohdalla jo hoitoon lähtöä. Vanhasen budjettiesitys panostaa lapsiperheiden hyvinvointiin. Siinä ei puhuta kuitenkaan lainkaan lapsiperheiden köyhyysongelmasta. Tämänkin asian kohdalla hallitus lienee nostanut kädet pystyyn.

Neljäntenä haasteena on työttömyyden hoito. Minua ihmetyttää suuresti hallituksen uusi linja. Se järjestää uutta matalapalkka-armeijaa, missä työnantajan sosiaaliturvatuki on sitä suurempi, mitä kurjempaa palkkaa se maksaa. Järjestääkö Vanhasen—Kalliomäen hallitus työnantajille kilpailua, missä kapitalistisen työn sankareille annetaan erikoispalkinto? Ihmettelen suuresti myös, miten helpolla sosialidemokraatit tämän hyväksyivät. Suurin tuki työnantajalle tulee nyt 1 150—1 600 euron palkanmaksulla. Se ei poista sitä nöyryyttävää ongelmaa, että työntekijä ei tule tuolla palkallaan toimeen. On vaikea ymmärtää, että rakennetaan aktiivista järjestelmää, missä työntekijä nöyryytetään menemään sosiaaliturvaluukulle.

Me vasemmistoliitossa vaadimme kunnon töitä kunnon palkalla eli muun muassa palkkaperusteisissa työllistämistöissä valtiolle, kunnille ja kuntayhtymille on palattava vuoden 2001 tasolle, mikä merkitsee 42 miljoonan euron lisäystä näiden kunnon töiden järjestämiseen, joita kyllä kunnilla ja valtiolla olisi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvioesityksen sisältämä köyhyyspaketti ei tule vähentämään Suomesta köyhyyttä, vaan päinvastoin tällaisen paketin vaikutus on aivan päinvastainen. Köyhyys ja tuloerot tulevat lisääntymään tässä maassa.

Omasta mielestäni eläkeläiset olisivat ansainneet kunnon korotuksen nykyisen 5 euron sijaan. He saavat 17 senttiä päivässä. 20 euroa kuussa olisi ollut sopiva korotus. Myös eläkeläisten taitettu indeksi tulisi palauttaa takaisin malliin 50—50. Indeksin palauttaminenhan oli yksi keskustan suurista vaalilupauksista, kuten kansaneläkkeen pohjaosan palautus.

Työttömät hallitus on unohtanut ensi vuoden köyhyyspaketissa kokonaan. Vasemmistoliitto vaati työttömille peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korottamista vajaalla 2 eurolla päivässä, turhaan. 2 euron korotus olisi työttömän päiväbudjettiin hyvä korotus, mutta hallitus päätti toisin. Työttömille ei ole luvassa lantin lanttia. Kerrotaan, että työpaikkoja syntyy ja sillä tavalla työllistetään työttömiä. Se on hyvä ajatus, mutta kun sitkeästi vuodesta toiseen on lähes 300 000 työtöntä, heille pitäisi taata myös kunniallinen tapa elää.

Myös tiukalla olevat yksinhuoltajat ja lapsiperheet on unohdettu tässä budjetissa. Heille olisi suonut myös lisää rahaa.

Viime viikonlopun uutisissa kuultiin, että meillä Suomessa on EU:n kalleimmat elintarvikkeet, ainakin kalleimmasta päästä. Tämä johtuu muun muassa elintarvikkeitten liian suuresta arvonlisäverosta. Se on myös huipputasoa EU:ssa. Olen sitä mieltä, että tehtyjen tuloveroalennusten sijaan olisi pitänyt selvästi pienentää keskeisimpien elintarvikkeitten arvonlisäveroa. Tällaisesta veronalennuksesta olisivat hyötyneet kaikki, niin rikkaat kuin köyhätkin, ja näin olisi köyhien ostovoimaa kasvatettu. Täällä ed. Karttunen totesi, että hallitus on antanut verohelpotuksia enemmän kuin kokoomus osasi vaatia ja unelmoida ennen vaaleja. Mielestäni veronalennus olisi pitänyt antaa pienille ja keskisuurille tuloille.

Arvoisa puhemies! Nelostien Lusi—Vaajakoski-välin perusparannuksen poistaminen tiehankkeitten ykköskorista oli väärä päätös. Alkuperäisessä liikennehankesuunnitelmassa Nelostie oli vielä ansaitsemallaan paikalla ensimmäisten joukossa. Keski-Suomen tiestö on paikoitellen todella huonossa kunnossa, vaikka juuri näillä teillä raskas rekkaliikenne on vilkasta ja tie palvelee kahta miljoonaa sen varrella asuvaa ihmistä. Nelostie kaipaa kipeästi rahaa, jotta se saataisiin turvallisemmaksi ja vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Nelostie on tärkeä reitti myös Lapin matkailijoille. Ei käy, että yksi tämän maan pääväylistä on niin huonossa kunnossa ja paikoin jopa hengenvaarallinen. Ei saa myöskään unohtaa, että alueen alempiasteisen tieverkon kunto on huolestuttava, se rapautuu koko ajan pahemmin. Sama tilanne on rataverkon kanssa. Joka viikko kuulee, kuinka junat hidastelevat huonokuntoisten rataosuuksien takia. (Ed. Vielma: Menetetään matkustajia!)

Arvoisa puhemies! Kotimaisen turpeen kilpailukyky pitäisi huomioida päätöksenteossa. Kilpailu paranee muuttamalla turpeen päästökerroin samaksi kuin kivihiilellä on tällä hetkellä. Myös turpeen käyttöä maamme huoltovarmuutena tulisi kehittää. Turpeen merkitystä ei pidä väheksyä, pitää muistaa, että meillä on Suomessa enemmän turvetta kuin Norjalla öljyvaroja. Turvevaroja on tällä hetkellä, turvetta nostetaan vähemmän kuin sitä syntyy. Kun käytetään kotimaisia energialähteitä, joista tehdään sähköä ja lämpöä, se myös työllistää Suomessa varsinkin siellä, missä muutoin on vaikea työllistää.

Arvoisa puhemies! Valtio on ajanut kunnat nurkkaan. Rahat ovat lopussa, mutta kuntia vaaditaan hoitamaan silti velvoitteensa ilman apuja. Nyt on valtion viimeinen hetki maksaa takaisin kunnilta pakkolainaamansa noin 300 miljoonaa euroa. Ne rahat tarvitaan, jotta kunnat pääsevät hoitamaan velvollisuuksiaan sosiaali- ja terveyspuolella sekä koulutoimessa. Velan takaisinmaksu on vähintä, mitä valtio voi nyt tässä tilanteessa tehdä.

Veloista puheen ollen pitää muistaa, että varallisuusveron poisto ja muut isot veronalennukset rahoitettiin osittain velkarahalla. Rahoja tarvittaisiin myös kirjastojen ylläpitämiseen. Nyt kunnat ajavat rahan puutteessaan kirjastoja alas, mikä on suuri virhe.

Valtiovarainministeri Kalliomäki aloitti viime perjantaina budjetin esittelyn sanoilla "nyt on pullat hyvin uunissa". Voi kyllä jokainen miettiä, kenen pullat ovat hyvin uunissa, kenen eivät. Tällainen köyhyyspaketti takaa, että työttömien, eläkeläisten ja yksinhuoltajien ja muiden Suomen vähävaraisten pullat palavat kyllä pahasti karrelle. Niillä, joilta poistettiin varallisuusvero, pullat ovat varmaankin oikein hyvin uunissa. Varmasti nättejä pullia tuleekin.

Sitten haluaisin vielä puuttua asiaan, mikä ei budjetissa enää ole merkittynä, muun muassa lasten- ja nuortenpsykiatriaan tarkoitettuihin rahoihin. Niitä on aina eduskunta nostanut sinne takaisin ja korvamerkinnyt. Nyt ei niitä ole taaskaan siellä ja nyt pitäisi eduskunnan sitten taas nostaa ne rahat takaisin. Psykiatrisen potilaan hoito on pitkäjänteistä työtä, ei niin, että yhtenä vuotena otetaan ja toisena vuonna annetaan. Siinä menevät rahat hukkaan ja hoidettavat joutuvat heitteille.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen budjettiesityksestä on luettavissa paljon hyvää. Yhteisesti sovittu köyhyyspaketti esimerkiksi, toisin kuin ed. Kangas täällä väitti, parantaa lapsiperheiden, eläkeläisten ja työttömien asemaa.

Asumismenojen omavastuun poisto kohdistuu kaikkein vähävaraisimpiin lapsiperheisiin. Se koskettaa yli 260 000:ta kotitaloutta ja yli 400 000:ta henkilöä, siis myös yksinhuoltajia.

Kansaneläkkeen 5 euron korotus tuntuu pieneltä, mutta on joka tapauksessa askel oikeaan suuntaan. Kansaneläkkeitä on tämän jälkeen korotettu tällä hallituskaudella yhteensä 12 eurolla kuukaudessa eli saman verran kuin edellisen hallituksen aikana. Tasokorotus nostaa myös muita kansaneläkkeeseen sidottuja etuuksia, muun muassa yleisiä perhe-eläkkeitä, luopumis- ja sukupolvenvaihdoseläkkeitä sekä ylimääräisiä rintamalisiä.

Tärkeitä uudistuksia ovat myös vajaakuntoisten ja vammaisten aseman parantamiset, esimerkiksi työosuusrahan korotus on erittäin tärkeä asia.

Ensi vuoden budjetissa varaudutaan ikääntymisen haasteisiin. Omaishoitajien alinta hoitopalkkiota nostetaan 67 eurolla kuukaudessa 300 euroon kuukaudessa. Siis tulos tulee olemaan 300 euroa, tuo pienin hoitopalkkio. Omaishoitajan ja perhehoitajan hoitopalkkion indeksisuoja paranee, palkkio kytketään palkka- ja hintakehitykseen. Omaishoidon asemaa vahvistaa myös oman lain saaminen.

Ikäihmisten asemaa parantaa oleellisesti ensi vuonna voimaan tuleva sosiaalipalveluihin säädetty hoivatakuu. Se velvoittaa kunnat tekemään palvelutarpeen arvioinnin määräajassa. Hoitotakuu sivumennen sanoen etenee hyvää vauhtia ja sen onnistumisesta on edelleenkin pidettävä huolta. Määrärahoja hoitotakuusta ei ole järkevää leikata.

Erinomaista on, että lääkäripula helpottaa. Terveyskeskuksiin ja sairaaloihin saadaan jo lääkärien sijaisia selvästi paremmin kuin aikaisemmin. Vuosikymmenen loppuun mennessä valmistuu jo 500 lääkäriä enemmän kuin jää eläkkeelle. Samaan aikaan hoitajapula kuitenkin pahenee. Vaikka hoitajien koulutusta on lisätty, me joudumme jatkossa turvautumaan myös ulkomaiseen työvoimaan.

Lapset ja nuoret pääsevät nyt entistä paremmin psykiatriseen hoitoon. Tämäkin on totta. Tulokset eduskunnan viitenä peräkkäisenä vuotena lisäämästä lasten psykiatrian määrärahasta kantavat siis kaunista hedelmää.

Työllisyyspolitiikan yksi ilonaiheista on matalan tuottavuuden alojen työllistämistuki, joka suunnataan yli 54-vuotiaiden palkkaamiseen. Alle 2 000 euron palkasta työnantaja voi saada enimmillään jopa 220 euron tuen. Kotitalousvähennys kaksinkertaistuu, ja nuorten työllistämistä tuetaan monin eri tavoin. Erinomaisia asioita.

Yrittäjien työterveyshuolto laajenee, kun myös sairaanhoitoa aletaan korvata.

Arvoisa puhemies! Pienen mutta kuitenkin huomattavan särön muuten niin vakaaseen Vanhasen hallituksen uudistuspolitiikkaan toi väylähankkeista käyty pieni kiista. Vaikka perusteluja varmaan löytyy niin Tampereen läntisen ohikulkutien toisen vaiheen kuin Oulussa Valtatien 20, Kuusamon tien, parantamiseenkin, aiheutti niin sanottujen ykkös- ja kakkoskorien sekoittaminen suuren pettymyksen. Eduskunnan onkin nyt yhdessä saatava aikaan kirjaus ykköskorin hankkeiden rakentamisesta ja rahoituksesta vielä tällä vaalikaudella.

Pidän myös itsestäänselvänä, että jyväskyläläinen uusi liikenne- ja viestintäministeri hoitaa meille keskisuomalaisille niin kovin tärkeän Lusi—Vaajakoski-tiehankkeen satamaan vielä tällä vaalikaudella. (Ed. Pulliainen: Pitääkö läntisestä ohikulkutiestä ottaa rahat?)

Varoja on irrotettavissa, jos Lohja—Muurla-tien, joka toteutetaan elinkaarimallilla, laskentatapaa korjataan, kuten täällä on esitetty moneen kertaan. Uusia väylien rahoitusmalleja pitää tietenkin myös kehittää. Ei olisi minusta huono idea lohkaista isompi osa valtionyhtiöiden myyntituloista. Aivan perustellusti voitaisiin ohjata isompi osa liikenneinfran kehittämiseen. Tiehankkeita ei pidä nähdä vain menoerinä, vaan olennaisena osana elinkeinopolitiikkaa ja alueiden vahvistamista.

Arvoisa puhemies! Kahteen epäkohtaan haluan puheessani puuttua.

Toisen asteen opiskelijoiden asema jäi kulttuuriministerin hyvistä yrityksistä huolimatta nyt budjetissa korjaamatta. Toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoja ei ole tarkistettu kahteentoista vuoteen. Lamavuosilta peräisin oleva tulotaulukko ei ole seurannut tulotason kehitystä, joten jo keskituloa vähemmän tienaavissa perheissä opintotuki leikkautuu. Tulorajoja tarkistamalla parantaisimme kaikkein heikoimmassa asemassa olevien opiskelijoiden taloudellista asemaa. Tätä asiaa pitävät kaikkein kiireellisimpänä myös opiskelijajärjestöt. Olen tehnyt aiheesta lakialoitteen ja toivon, että saamme yhdessä korjatuksi tämän selkeän epäkohdan.

Arvoisa puhemies! Budjettiesityksessä leikattaisiin 0,5 miljoonalla eurolla sosiaalialan osaamiskeskusten perusrahoitusta. Tämä ei ole mielestäni järkevää, sillä osaamiskeskukset ovat lyhyessä ajassa ottaneet kehittämistyön koordinaattorin paikan sosiaalialan aluelähtöisessä kehittämistyössä. Ne turvaavat edes jonkinlaisen jatkuvuuden tässä loputtomien projektien Suomessa. Haasteet ikääntymisen talouspaineiden ja yhteiskunnan eriarvoistumisen vuoksi ovat kovat, ja valtionhallinto sälyttää osaamiskeskuksille jatkuvasti uusia tehtäviä, eli perusrahoitusta ei missään tapauksessa pidä leikata.

Arvoisa puhemies! Ed. Virpa Puisto nosti puheessaan esiin lastensuojelun, moni muukin varmaan täällä, mutta erityisesti Virpa Puisto, ja lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmän. Suurten kustannusten tasausjärjestelmän synnyttämisen tavoite on varmasti ollut arvostettava, mutta käytännössä tämä tasausjärjestelmä on kuitenkin synnyttänyt lastensuojelun sijaishuoltoon tilanteen, jossa suurten kustannusten kompensaatiolla ohjataankin selvästi myös sijaishuoltopaikkojen valintaa, ja se on osaltaan luonut Suomeen muista Pohjoismaista aivan selkeästi eroavan laitospainotteisen sijaishuollon. Laitoshoidon suhteellisen osuuden kasvu jatkuu edelleen.

Kunnallisten palvelujen ulkoistaminen yhdessä tasausjärjestelmän kanssa lisää laitoshoidon houkuttelevuutta, kun perhehoitoa tukevaa sosiaalityötä ei tarvitse kunnan lisäresursoida. Palvelujärjestelmän organisoiminen jättää tällöin kuitenkin lapsen edun toissijaiseksi lähtökohdaksi sijaishuollon palveluita tuotettaessa. Kun tasausjärjestelmän kompensaation kautta laitossijoittaminen on ollut kunnalle jopa edullisempaa kuin sijoittaminen perhehoitoon, on maassamme sijoitettu perhehoidossa pärjääviä lapsia raskaaseen ja kuitenkin kokonaistaloudellisesti yhteiskunnalle kalliiseen laitoshoitoon. Nyt kunnissa jopa suunnitellaan uusien lastenkotien rakentamista. Toivon syvästi, että lastensuojelua kehitetään muiden Pohjoismaiden tavoin lähtökohtaisesti perhesijoitusten suuntaan. Hämeenlinnan kaupungissa esimerkiksi, jossa on tehty määrätietoista työtä perhehoidon kehittämiseksi, lastensuojelun sijoituksista jopa 70 prosenttia tehdään tällä hetkellä nimenomaan perheisiin.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ministerin Antti Kalliomäen talousarvioesitys vuodelle 2006 on tarkan euron budjetti. Siinä ei liikoja luvata kenellekään. Ettei vaan toisaalta sitten vedetä liian kireää rahapolitiikkaa, koska Suomen talouden näkymät ovat parantuneet heikon alkuvuoden jälkeen. Kasvun uskotaan lisääntyvän vuoden jälkipuolella, kun kotimaisen kulutuskysynnän ja rakentamisen ohella myös teollisuuden tuotanto kasvaa viennin vilkastumisen seurauksena. Hallituksen kulutuskysyntää ja investointeja tukeva talouspolitiikka on tuottamassa siis hyviä tuloksia. Suomella on erinomaiset mahdollisuudet nousta jälleen läntisen Euroopan talouskasvultaan nopeimmin kasvavien maiden joukkoon. Tärkeää on kuitenkin, että talousarvioesitys tukee työllisyyttä sekä parantaa kaikkein pienituloisimpien asemaa.

On positiivista havaita, että hallituksen talousarviossa panostetaan aktiiviseen työvoimapolitiikkaan niin pitkäaikaistyöttömien kuin myös nuorten osalta. Työllisyys on lähtenyt selvään nousuun. Tutkimuksen mukaan vuoden alkupuoliskolla työssä on ollut 40 000 henkeä enemmän kuin vuotta aiemmin. Myös talousennusteet näyttävät pohjustavan työllisyyden nousua jatkossakin. Työllisyysasteen kasvattaminen on kirjattu osaksi hallituskauden tärkeimpiä tavoitteita, ja ensisijaisen tärkeää se on myös hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen kannalta. Onkin huojentavaa, että hallitus ei ole talousarviossaan tuudittautunut hyvän olon tunteeseen työllisyystilanteessa, vaan siinä esitetyt muutokset tulevat pitämään huolta työllisyyden myönteisestä kehityksestä tulevaisuudessakin.

Lähes 24 miljoonan euron lisäpanostus nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen on merkittävä osoitus nuorten työelämästä syrjäytymisen lisääntymisen havaitsemisesta. Yhdessä nuorten yhteiskuntatakuun sekä nuorten työpajatoimintaan esitetyn 1,5 miljoonan kehittämisrahan turvin on hyvä lähteä eteenpäin. Tämä on myös iso edistysaskel monivuotiselle työlle työpajatoiminnan kehittämisen ja vakinaistamisen puolesta. Työpajatoimintaan osallistuu 10 000—12 000 asiakasta vuodessa. Näin ehkäistään nuorten syrjäytymistä ja tuetaan vaikeuksissa olevia nuoria ja autetaan heitä koulutukseen ja työelämään hakeutumisessa. Lisäksi käynnistettävä Omakymppi-hanke ehkäisee paitsi työstä myös koulutuksesta syrjäytymistä. Koulupudokkaat saadaan näin parhaiten takaisin koulun penkille.

Myös erilaiset tarpeet on huomioitu talousarvion työmäärärahoissa. Matalapalkkaisten työntekijöiden tukemiseen tarkoitettu kotitalousvähennyksen enimmäismäärän kaksinkertaistaminen muokkaa tukea paremmin työllistäväksi. Yli 54-vuotiaiden työntekijöiden työllistämistä tuetaan sekä myös rakenteellista työttömyyttä pyritään helpottamaan pitkäaikaistyöttömien yhteiskuntatakuulla.

Sosialidemokraatit ovat painottaneet erityisesti lapsiperheiden ja yksinhuoltajien sekä eläkeläisten ja pitkäaikaistyöttömien aseman parantamista. Nykyinen hallitusohjelma sisältää merkittäviä lapsiperheiden ja eläkkeensaajien sosiaaliturvaa parantavia uudistuksia, jotka on toteutettu sovitusti tai osin aikaistettuna. Ed. Karttunen alkuillasta näki tilanteen aivan toisin. Jotenkin tuntui, että hänellä on jokin suodatin päällä.

Arvoisa puhemies! Budjettiesityksen niin sanotun köyhyyspaketin toimenpiteet ovat monipuolisia ja tarpeellisia, vaikkakin työmarkkinatuen korotuksen jättäminen esityksen ulkopuolelle on suuri pettymys. Toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poisto on muutos, joka auttaa suoraan kaikkia toimeentulotuen saajia, joita vuosittain on runsaat 400 000. Erityisen tärkeää omavastuun poistossa on se, että se hyödyttää suoraan niitä 70 000:ta köyhintä kotitaloutta, jotka ovat pysyvästi toimeentulotuen varassa. Muutos lisää suoraan käteenjäävää tuloa ja estää vuokrarästien kertymistä sekä asuntojen irtisanomisia, joita nykyinen omavastuu on aiheuttanut. Tästä esityksestä hallitus on saanut kiitoksia erityisesti vasemmistoliiton edustajilta, ja ed. Virtanen on kehunut tätä erinomaisesti tässä salissa tänään iltapäivällä.

Kansaneläkkeisiin tehdään lakisääteinen indeksikorotus vuoden 2006 alusta. Tämän lisäksi kansaneläkkeisiin tehdään tasokorotus, joka toteutetaan 1.9.2006 alkaen. Tämän soisi kyllä tulevan jo heti vuoden 2006 alusta lukien. Korotus hyödyttää sekä pelkkää kansaneläkettä saavia että myös niitä, jotka saavat pientä työeläkettä. Korotus nostaa myös muita kansaneläkkeeseen sidottuja etuisuuksia, joita ovat yleiset perhe-eläkkeet, luopumistuet sekä sukupolvenvaihdoseläkkeet ja ylimmät rintamalisät sekä sotilasavustukset. Lisäksi kaikkien eläkeläisten, myös työeläkkeellä olevien, ostovoima paranee eläketulovähennyksen nousun myötä. Tasokorotuksen kustannusvaikutuksiksi arvioidaan vuositasolla noin 41 miljoonaa euroa.

Sosialidemokraatit voivat olla tyytyväisiä edellä oleviin asioihin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin katsoen, mihin ensi vuoden painopisteet sitten kohdistetaan.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa on eräitä hyvin huolestuttavia piirteitä. Haluankin nostaa esille erään ensi vuoden talousarvion keskeisimmistä heikkouksista, liikenneinfran. Miksi ministeri Luhtasen sopimus, neljän muun ministerin kanssa sopima ja eduskunnan hyväksymä sopimus, ei kestänyt pääministerin ja valtiovarainministerin käsittelyssä? Tällainen toiminta ja menettely on hyvin kyseenalainen, kun katsoo tilannetta eduskunnan näkövinkkelistä.

Liikenneyhteydet ovat hyvin tärkeät maakuntien kehittymiselle ja niiden mahdollisuudelle kehittää itse omaa toimintaansa. Yritykset investoivat sellaisiin maakuntiin ja kasvukeskuksiin, joihin on hyvät liikenneyhteydet. Itä-Suomen kaksi hanketta olivat ministeri Luhtasen paketissa mukana, mutta lämmin kesä muutti kaiken niin, että Etelä-Savon maakunnan ja koko Itä-Suomen pääväylä Valtatie 5 ja Savonlinnan liikennejärjestelyt eivät ole ensi vuoden talousarviossa mukana. Talouden kasvun myötä pitää hallituksen ja eduskunnan lisätä Etelä-Savon tiehankkeet aloitettavaksi liikenneturvallisuuden ja logistiikan parantamiseksi Valtatie 5:n osalta pikaisesti. Valtatie 5, 21 miljoonan euron hanke, ei ole mahdoton toteuttaa, se on vain tahdosta kiinni.

Rataverkon laajentaminen on kansantaloudellisesti kannattavaa, ja näin ollen eduskunnan tulisi jatkossa lisätä myös rautatieverkon uusinvestointeja. Uusista ratahankkeista nostan esiin esimerkkinä Lahti—Heinola—Mikkeli välisen yhteyden, joka parantaisi kannattavuutta ja lisäisi Savon-radan liikennettä merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi, kunta- ja palvelurakenteen uudistamisessa on käynnissä hyvin mielenkiintoinen keskustelu. Meillä ei ole aikaa hukata yhtään, vaan nyt on tartuttava toimeen niin, että kuntien päättäjien pitäisi ottaa niin sanotusti lusikka kauniiseen käteen ja aloittaa kuntarakenteen purkaminen mahdollisimman nopeasti. (Puhemies: Aika!) Valitettavasti ensi vuoden budjetti tukee (Puhemies koputtaa) alle 10 000 asukkaan kuntia valtionosuusuudistuksen ensimmäisen vaiheen aikana sellaisella uskomuksella, että mitään ei tarvitse tehdä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että asioita katsotaan positiivisesta näkökulmasta jopa vaikeinakin aikoina. Optimisteja aina tarvitaan. Tämä ei saa johtaa kuitenkaan siihen, että tosiasioita ei tunnisteta eikä tunnusteta. Vielä vaarallisempaa on sulkea niiltä silmänsä. Nämä ajatukset tulivat mieleeni kuunnellessani pääministeri Vanhasen talousarviota kuvaavia ylistyspuheita.

Meille kerrottiin työllisyys- ja työttömyystilanteista pelkkää positiivista, vaikka totuus on se, että meillä on aivan uusimman tilaston mukaan yli 269 000 työtöntä eli nelinkertainen määrä verrattuna siihen tilanteeseen, jolloin tähän maahan Urho Kekkosen toimesta runnottiin niin sanottu hätätilahallitus. Muistin virkistämiseksi todettakoon, että tuossa hallituksessa olivat mukana myös sosialidemokraatit ja keskusta, niin kuin nytkin. Tällä kertaa hallitus ei näe minkäänlaisia ongelmia, vaan latelee eteemme lukuja, kuinka kilpailukykymme on erinomainen ja kestää kansainvälisen vertailun, kuinka hyvä on kehityksen yleinen suunta, kuinka työttömyys laskee ja työllisyys kasvaa. Näyttää siltä, että hallitukselta puuttuu yksinkertaisesti ote elävään elämään.

Arvoisa puhemies! Kysyn jälleen kerran poliittisen moraalin perään. Täällä ed. Viitanen ryhmäpuheenvuorossaan kehui sosialidemokraattien linjaa ja parjasi muita, etenkin kokoomuslaisia. Hän ei ole näköjään ymmärtänyt sitä, että vuoden 2006 talousarviossa on suoranaisia ihmisarvoa loukkaavia ehdotuksia. Mitä muuta on 5 euron korotus kansaneläkkeeseen? Saamme varmaan ministeri Hyssälältä tähän kohta vastauksen. Kuten jo debatissa totesin, tuolla summalla saa kahdet munkkikahvit tuolta oven takaisesta kuuluisasta kuppilasta, ja se on vaivaiset 1 vanha markka päivässä jokaista kansaneläkeläistä kohti. Köyhyyspaketti on todella nimensä mukaisesti köyhä ehdotus.

Arvoisa puhemies! Kysyisin paikalla olevalta ministeriltä, kun hän käyttää puheenvuoron: mikä on istuvan hallituksen aluepolitiikka? Keskisuomalaisena kansanedustajana on pakko todeta, etten ole nähnyt minkäänlaisia todellisia merkkejä aluepolitiikan harjoittamisesta esimerkiksi Keski-Suomessa. Toivon mukaan saamme esimerkin, muutakin kuin lapsiasiainkeskus Keski-Suomesta sosiaalialalta. Päinvastoin poliittisen kähminnän seurauksena Keski-Suomi on paitsiossa monen hankkeen ja asian osalta. Pahin mahdollinen esimerkki tuosta toiminnasta oli tiehankkeiden käsittely hallituksessa. Siinä ylikävelivät ministerit toisiaan, ja voittaja oli luonnollisesti valtionvarainministeri, ja jälleen kerran Keski-Suomi jäi nuolemaan näppejään.

Keski-Suomi saa parin päivän päästä uuden ministerin, sosialidemokraattien Susanna Huovisen. Toivon vilpittömästi hänelle onnea ja rohkeutta ajaa keskisuomalaisten etua. Mikäli Valtatie 4:ää ei ole mahdollista aloittaa ensi vuonna, niin kuin itse nyt toivoisin ja olen toivonut pitkän aikaa, on se ehdottomasti saatava vuoden 2007 talousarvioon. Siinä on uudelle ministerille todellinen näyte edessä.

Kun on puhuttu hankkeitten rahoituksesta, mielestäni hallituksen tulisi selvittää mahdollisuudet käyttää valtion omaisuuden myyntituloja tutkimus- ja tuotekehittelyyn sekä teiden ja rataverkon rakentamiseen enemmän kuin käytössä oleva linjaratkaisu mahdollistaa eli 500 miljoonaa euroa ylittävältä osalta 10 prosenttia. Tämä olisi erittäin järkevää työllistävää toimintaa, kun omaisuutta myydään, sijoittaa sitä toiseen paikkaan tuottavasti, ja jos se missään on tuottavaa, niin se on väylärakentamisessa, koska se palvelee elinkeinoelämää ja kaikenlaisia yrityksiä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana kuntahallinnosta. Istuva hallitus on kiristänyt kuntien talouden äärimmilleen muun muassa 280 miljoonan euron leikkauksin. Kuulimme tänä päivänä muun muassa keskisuomalaisen terveysalan ammattikunnan huolia tältä osalta. Kuntahallinto on pikaisen remontin tarpeessa. Tältäkin osin tilanne näyttää todella vakavalta, koska hallituksen sisällä on monta linjaa eikä asia ole kenenkään hyppysissä. Pelkään pahoin, että tuleva talvikausi kuluu tuloksettomaan selvittelyyn ja keskusteluun, jopa riitelyyn, eikä ennen vaaleja synny kuntien kannalta kestäviä ja pysyviä ratkaisuja. Ja kaikesta tästä tämän hallituksen toimettomuudesta, johtamattomuudesta, kärsii ei kukaan muu kuin kuntalainen, Suomen kansalainen.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Täällä on tämän päivän keskustelussa tullut aika monia kysymyksiä, jotka koskevat allekirjoittaneen toimialaa, ja yritän niihin tässä osaltani vastata.

Ensinnäkin haluan todeta, että meillä kansaneläke pohjoismaisittain katsottuna, tarkasteltuna, on jäänyt vaatimattomalle tasolle. Erityisesti yksinasuvilla pientä eläkettä saavilla naisilla on todettu olevan toimeentulovaikeuksia; naisten työura on jäänyt usein lyhyemmäksi kuin miehillä, ja kun mies kuolee, toimeentulo vaikeutuu. Meillä on köyhyysasteen alapuolelle jääviä eläkeläisiä, joita tulisi voida auttaa. Meillä yhteensovitussäännöt, kansaneläkkeen ja työeläkkeen yhteensovitussäännöt, kuitenkin ovat sen laatuiset, että pelkästään tätä minimieläkettä ei voi korottaa, vaan korotus tehdään, juuri niin kuin nyt on tehty, 660 000:lle. Siinä on työeläkettä saaviakin. Mielelläänhän heillekin korotuksen suo, totta kai. Mutta kun rahasta on pulaa, niin miettii, pitäisikö meillä ottaa käyttöön joku takuueläke, joka varmistaisi, että kaikki saisivat kohtuullisen minimieläkkeen aikaisemmasta työhistoriasta riippumatta.

Silloin, kun itse pohdin näitä asioita keskustan perustulotyöryhmän puheenjohtajana, niin muistan hyvin, että silloin pienimmät eläkkeet olivat sellaisia — silloin puhuttiin vielä markoista — 2 000—3 000 markan eläkkeitä, ja pohdin kyllä, että meidän pitäisi päästä 2 000—3 000 markan eläkkeistä 3 000—4 000 markan eläkkeisiin. Silloin pohdin näin, ja tämä on minusta edelleen sellainen tavoite, koska muuten ei kerta kaikkiaan niillä pienimmillä eläkkeillä elä.

Nyt mietin tätä takuueläkekysymystä. Meillä erilaisilla tuilla sitten korvataan tätä puuttuvaa eläkettä. Meillä on esimerkiksi eläkkeensaajan hoitotuet. Sitten meillä on tehty paljon erilaisia uudistuksia, joita tehdään tälläkin vaalikaudella, jotka koskettavat näitä pienimpiä eläkeläisiä: omaishoidon uudistukset; sitten meillä tulee niin sanottu hoivatakuu; hoitotakuu, elikkä palvelut kohdistuvat tähän joukkoon; palvelusetelijärjestelmä; kotitalousvähennyksen laajennus hoitoon ja hoivaan. Meillä on tehty mittavia uudistuspaketteja, nytkin ensi vuoden budjetissa mittava uudistuspaketti juuri eläkeläisille, eläkeikäisille, ikäihmisille, tähän eläkkeen kompensaatioon, että sillä pystyttäisiin elämään.

Olen sitä mieltä, että meillä on tarve tämän sosiaaliturvajärjestelmän selkeyttämiseen ja yksinkertaistamiseen. Nythän on käynyt niin, että eläkkeensaajan hoitotukea eivät kaikki ne edes osaa hakea, jotka olisivat siihen oikeutettuja. Silloin voisi pohtia kyllä, onko tämä järjestelmä oikeudenmukainen, onko riittävästi tiedotettu vai onko järjestelmä oikeudenmukainen. Kyllä mielestäni tätä palvelujen, maksujen, tukien välistä suhdetta, kansaneläkeindeksin, työeläkeindeksin yhtenäistämistä, kaikkia näitä, kyllä pitää tässä pystyä katsomaan ja tarkastelemaan.

EU on meillä kiinnittänyt huomiota tähän eläkepoliittisessa arviossaan, nimenomaan näihin pienimpiin eläkkeisiin, näiden naisten asemaan, jotka saavat sitä kaikkein pienintä eläkettä ja elävät todella siellä köyhyydessä. Mielestäni nyt eduskunnankin pitäisi asiallisesti, rakentavasti ja ratkaisumalleja hakien pyrkiä tähän vakavaan kysymykseen paneutumaan ja tätä pohtimaan eikä politikoida ja yhtä mantraa heitellä sieltä pari vuotta, vaan ruveta hakemaan siihen ratkaisumallia, miten voitaisiin parantaa tätä kysymystä.

Vielä haluan todeta, että kyllä byrokratian pyörittäminenkin maksaa. Siellä on niin monenlaista viidakkoa nyt, että mitä maksaa kaikkien näitten asioitten pyörittäminen. Me olemme tämän tilanteen edessä ennemmin tai myöhemmin. Tämä kysymys on täällä, ja se on ratkaistava. Varmasti menee ensi vaalikaudelle, koska tässä pitää varmaan tehdä selvityksiä, miten näitä rakenteita uudistetaan, koska nykyjärjestelmä ei ilman, että tulee paljon väliinputoajia, kyllä taivu siihen, vaikka sekä hallitusneuvotteluissa että nyt, kun köyhyyspakettia tehtiin, tätä asiaa paljon pohjustettiin ja haettiin, mutta ei onnistu. Kyllä se on silloin kaikille niille, jotka kansaneläkettä saavat, tämä oikeudenmukaisinta antaa ja myöskin näin tasa-arvon kannalta oikein.

Arvoisa puhemies! Erityisen iloinen olen kyllä tästä omaishoidon uudistuksesta ensi vuonna. Kykenemme 67 eurolla kuukaudessa korottamaan sitä kaikkein pienintä tukea. Nämä ovat usein juuri eläkeläisiä, jotka hoitavat toisiaan, ja tässä omaishoidossa pystymme etenemään ja ennen kaikkea saamme siihen oman lain. Se nostaa tämän omaishoidon kunnan palvelujärjestelmässä aivan toiseen malliin, kun on oma laki, jota voidaan kehittää. Sen lisäksi tämä saattohoidon 600 euron kuukaudessa oleva alku: Toivon, että se on sellainen inhimillinen avaus tässä kovassa maailmassa jokaiselle, joka haluaisi pysähtyä hetkeksi läheisensä poismenon aikana, jotta siihen olisi mahdollisuus, ja toivon, että kunnat tarjoavat sitä näissä terminaalihoito- ja saattohoitovaiheissa. Ihan tällainen inhimillinen avaus, pieni avaus toisenlaiseen maailmaan kuin ehkä olemme tottuneet.

Sitten hyvät edustajat, niin sanottu hoivatakuu myöskin tulee näille ikäihmisille, joista nyt puhun, elikkä palvelutarpeen arviointi, jotta oikea-aikaisesti ikäihmisille, vanhuksille, kyettäisiin palvelut antamaan ja näin sitten voitaisiin siirtää myöhemmäksi sitä laitoshoitovaihetta.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En todellakaan aio toimia ryhmäjohtajamme Zyskowiczin stuntwomanina tässä kuumassa kansaneläkeasiassa, vaikka kieltämättä mieli tekisi.

Kolme kysymystä ministeri Hyssälälle:

Tulee hoivatakuu, hyvä asia. Tähän hoivatakuuseen liittyy mitä suurimmassa määrin vanhusten kotipalvelujen tarve. Kotipalvelujen tarjoaminen on pysynyt ennallaan tai jopa vähentynyt. Se tuottaa suuria ongelmia vanhusten kotihoidossa. Miten tätä asiaa voidaan kohentaa?

Toinen kysymys: Lasten ja nuorten psykiatrisiin palveluihin on vuosittain osoitettu korvamerkitty määräraha. Nyt sairaanhoitopiirien vastuuylilääkäreiltä kuuluu kummia, että mikäli tämä raha poistuu, palvelut heikkenevät. Miksi tätä 5:tä miljoonaa euroa, joka tämän vuoden budjetissa on, ei ole löytynyt tähän tärkeään palveluun?

Kolmas kysymys: Osaamiskeskusten tarkoituksena on kehittää alueiden sosiaali- ja terveyspalveluja, konsultoida, tutkia. Niiden määrärahoja on vähennetty puolella miljoonalla eurolla. (Puhemies koputtaa) Se merkitsee käytännössä henkilöstövähennyksiä. Miksi näin?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Te puhuitte eläkeasioista, arvoista ministeri, ihan oikein. Nyt rupesitte sentään vähän puolustautumaan, kun teitä on melkein niin kuin koulukiusattuna täällä pidetty. Mutta toimet vielä puuttuvat, siinähän tämä ongelma tietenkin on.

Sitä minä en ymmärrä — te olette olleet näissä ministeriryhmissä mukana — miksi ei mene perille se tieto, että suorin ja suurin tie Suomessa köyhyyteen on työmarkkinatuen pienuus. Siihen ei esitetä minkään näköistä korotusta. Se on kuitenkin se köyhyyden suurin aiheuttaja tässä maassa. Mikä siinä nyt mättää, että se tieto ei mene perille? Oikein puhuitte eläkeasiasta, toimia kun vielä alkaisi tulla, niin parempaan mennään siltä osin, mutta mikä on tässä työmarkkinatuessa, että sen pienuutta ei myönnettä tai ei ainakaan koroteta sitä työmarkkinatukea? Se on köyhyyden pääsyy Suomessa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olisin ministeriltä kysynyt hoitotakuusta. Olin maanantai-iltana suuren hämmennyksen vallassa Oulun valtuuston budjettiluonnosteluinfossa, kun kaikki asiat, mitkä liittyivät sote-puoleen, oli nyt nostettu aivan kokonaan erikseen, ja syy oli se, että jotakin on nyt hämminkiä ministeriön ja kentän välillä hoitotakuujärjestelyissä. Onko siinä nyt joistakin rahavirroista kysymys vai mistä? Olisi erinomaisen hyvä, jos ministeri selvittäisi tätä asiaa, koska jokainen meistä tietää, mikä osuus näillä asioilla on tuommoisen kunnan budjetissa, ja sitten tavallaan siinä on kaikki auki.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän, että teillä, ministeri Hyssälä, on hyvää sydäntä ja hyvää tahtoa, mutta välillä näyttää siltä, että jäätte kovin yksin hallituksen sisällä näiden pienituloisten eläkeläisten asemaan liittyvissä kysymyksissä, samoin kuin esimerkiksi alkoholipolitiikassa, josta julkaisitte erinomaisen kolumnin Helsingin Sanomissa, mutta viesti kaikui hallituksen sisällä kuuroille korville.

Tämä 5 euron kansaneläkkeen tasokorotus ei ole juuri herättänyt kentällä kiitosta, ja aivan oikein totesitte, että eläkeläisten kannalta ovat tärkeitä myös palvelut ja palvelumaksut. Pyytäisin teiltä kommenttia näistä työryhmän alustavista esityksistä, joissa on suunniteltu näihin sosiaali- ja terveyspalvelumaksuihin korotuksia ensi vuoden alusta ja niiden sitomista indeksiin. Mielestäni indeksiin ei tule sitoa, niin kauan kuin monet etuudetkaan eivät ole sidottu indeksiin, esimerkiksi sairauspäiväraha, äitiyspäiväraha, lapsilisät, kotihoidon tuki jne. Omaishoidon tuen uudistus on erinomainen ehdotus, mutta kysyn, miksi ei lähdetty kokonaan selvitysmies Elli Aaltosen erinomaisen ehdotuksen pohjalta, joka olisi merkinnyt myös omaishoidon tuen saajien määrän kaksinkertaistamista muutaman vuoden sisällä.

Sitten vielä kysyn, miksi (Puhemies koputtaa: Aika!) jäi tämä 25 miljoonan euron leikkaus tähän Kansallisen terveysprojektin rahoitukseen.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toimeentulotuen perusosa on 378 euroa 50 senttiä. Hallitus on hyvällä tavalla tehnyt esityksen, että asumisen 7 prosentin omavastuu poistuu. Tänä päivänä monta kymmentä puheenvuoroa on puuttunut tähän kysymykseen, ja pitkään jatkunut piina näyttää saavan myönteisen ratkaisun. Kuitenkin tiedän, että esimerkiksi nyt Helsingissä, kun tilanne jatkuu kuukaudesta toiseen ja näillä näkymin vuosi tästä eteenpäin, se tarkoittaa edelleen lisääntyviä häätöjä ja hyvin suurta lisäresursointia sosiaalityöhön, jossa joudutaan tämän kysymyksen ratkomisen kanssa painiskelemaan, niin että itse siihen toisen laatuiseen sosiaalityöhön sitten ei riitä resursseja. Minua ja monta muuta edustajaa nyt painaa se, miksi ei voitu ajatella, että tämä 7 prosenttia poistuisi jo vuoden alusta.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Perhepolitiikan alalla on saatu käänne aikaan. Lapsimyönteisyyttä meillä yhteiskunnassa tarvitaan. Se on vastaus osaltaan siihen ikääntymiseen pitkällä aikavälillä, joka meillä on käynnissä. Hallitus on tähänkin tarttunut, ja se on hieno asia, omaishoidon kehittämisen avulla ja muun muassa kotitalousvähennyksen myötä. Yrittäjäkysymykset ovat myös olleet esillä ja yrittäjien sosiaaliturva. Nythän me tarvitsemme uusia yrityksiä, ja hoiva-alalla varmaan niitä saadaan. Nyt yrittäjien sosiaaliturvassa ollaan lähdössä liikkeelle. Millä aikataululla tässä päästään etenemään ja miten tämä maatalousyrittäjien puoli, ennen muuta lomakysymys, jota on myös karjatalousyrittäjien osalta toivottu, saataisiin eteenpäin?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli mukava kuulla ministeri Hyssälän pohdintaa näistä ongelmista, mitä hänen toimialallaan on. Siinä oli vaan yksi ongelma. Te ette kertonut, että te olette perustamassa tai perustanut työryhmän miettimään muun muassa näitä seikkoja. Suosittelen sitä ministerille. Se on ainoa tapa konkreettisesti edetä. Sanalla "arvostus" vähän tulkitsisin hallituksen päätöstä, jossa rouva ministeri on ollut mukana. Te ette arvosta sotavammaisia aivan selvästi. Sotainvalideja tässä maassa on 12 600 ja sotaleskiä on 160. Keski-ikä on 84 vuotta. Edelleen heille annetaan tai ei anneta tiettyjä palveluita, kuntoutuspalveluita, haitta-asteprosenttiin vedoten. Minusta se on sivistysvaltiossa ennenkuulumatonta. Teksteissä puhutaan myöskin, ovatko he työkyvyttömiä vai ei. Se on aivan outo määritelmä. Hallituksen olisi pitänyt tällä puhdistaa pöytä kertaheitolla, jos te olisitte arvostanut sotainvalidien asiaa. Eläkepolitiikka olisi toinen samanlainen, jossa ne, jotka ovat taitetun indeksin kohteena, menettävät ostovoimaa joka vuosi, vaikka raha tulee kiertämään yhteiskuntaan takaisin. (Puhemies koputtaa: Aika!) En ollenkaan ymmärrä, että tätä ei voisi paremmin selvittää.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Hyssälä käytti sanaa hoivatakuu. On todella hienoa ollut huomata, että leikkausjonoja meillä on purettu kyllä kiitettävästi, mutta entä vammaiset, vanhukset ja pitkäaikaissairaat? Heidän kohdallaan hoitotakuu on kyllä kaukana. Te puhuitte hoivatakuusta. Kuvitteletteko te todellakin, että sillä hoivan tarpeen arvioinnilla, palvelusuunnitelman tekemisellä, mitä nyt esitetään tässä laissa, hallituksen esityksessä, mikä meillä on valiokunnassa, sillä todellakin hoiva taataan. Olihan hoitotakuussakin sanottu selvästi, että pitää antaa sitä hoitoa. Tässä laissa puhutaan, mihin viittasitte, vaan palvelutarpeen arvioinnista.

Toinen asia, johon kiinnittäisin huomiota, on päihde- ja huumehoitopalvelut. Meillä on hoidon tarve merkittävästi suurempi kuin tarjonta. Juuri tällä viikolla on ollut tällainen "Päihdepäivät", jossa on päihdebarometri esitelty, ja siellä kyllä nähdään, että kokonaiskulutus on kasvanut voimakkaasti ja erityisesti suurkuluttajat ovat lisänneet juomistaan. (Puhemies koputtaa: Aika!) Miten aiotte toimia?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä, te puhuitte kauniista periaatteista. Vanhoissa palkkaneuvotteluissa aina sanottiin, että kun sanotaan, että kyse on periaatteista, ei rahasta, niin kysymys on kuitenkin rahasta. Niin tässäkin. Millä tavoin te uskotte, että kunnat selviävät tästä kaikesta kauniista, josta tekin puhuitte? Jo pelkästään tämä toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poisto aiheuttaa kunnille merkittävän menojen lisäyksen, budjettikirjan mukaan 7 miljoonaa euroa. Todellisuudessa summa on ainakin kolminkertainen. Miten te ajattelette, että kunnat näistä velvoitteistaan selviävät? Erityisesti hoitotakuun osalta, joka jäi tämän vuoden budjetissa liian vähälle resursoinnille, se näkyy nyt kuntien taloudessa, ja aivan samalla tavalla näyttää käyvän tänäkin vuonna.

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä on Suomessa lääkäreitä ilmeisesti enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta kuitenkin monilla kunnilla on ongelmia täyttää lääkärinvirkoja. Kun joudutaan ostamaan näitä ostolääkäreitä, niin se tulee erittäin kalliiksi, ja saatavuus joillakin alueilla on myös niiltä osin heikko. Onko hallitus ryhtymässä joihinkin toimenpiteisiin, joilla voidaan turvata perusterveydenhuollon toimivuus myös näiltä osin? Esimerkiksi meillähän on lentäjillä tämmöinen työvelvoite, että kun heidät kalliisti koulutetaan, niin heidän tulee olla tietty aika palveluksessa. Voisiko tulla myös tällainen kysymykseen lääkärien osalta?

Arja Alho /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan omasta puolestani kannustaa ministeri Hyssälää hänen työssään. Mielestäni todella hyvin monia myönteisiä asioita on tapahtunut, ja haluan niistä nyt erityisesti mainita myöskin ministerin esille tuoman omaishoidon, joka on mielestäni hyvin tärkeä päänavaus. Mielestäni myöskin päihdehuoltoon liittyvissä asioissa on myönteistä se, että täällä on käsitteillä myöskin lakiesitys siitä, että ilman työterveyshuollon lähetettä voisi hakeutua omaehtoisiin päihdehuollon palveluihin. Mielestäni nämä pienet asiat tässä kokonaisuudessa ovat hyviä.

Mutta minäkin haluaisin kysyä kahta asiaa. Palvelumaksut: Meillä on tapahtunut sellaista rakennetta, että tietysti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kuntien osuus on kasvanut, valtion vähentynyt koko ajan, mutta myöskin merkittävällä tavalla potilaiden tai asiakkaiden vastuut ovat kasvaneet. Onko tämä linjallisesti hyvä ratkaisu?

Toinen asia: Vammaisten asioita on pohtinut moni selvitysmies ja työryhmä, ja ne ovat aina jääneet odottamaan sitä kokonaisratkaisua. Nyt kuitenkin minun mielestäni (Puhemies koputtaa) vammaisasioissa täytyisi myöskin tällä vaalikaudella (Puhemies: Aika!) saada avauksia. Mikä olisi tulossa seuraavaksi?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa tarvitaan sosiaalialan kehittämistyötä. Meillähän on sosiaalialan osaamiskeskuksen toiminta ollut sellaista, että sitä kautta tätä kehittämistyötä on tehty ja se on nimenomaan ollut tämmöinen taloudellinen tapa yhdistää asiantuntijaverkostojen kautta kehittämistyöhön tutkimus-, koulutus- ja kuntien tarpeet ja myös valtakunnalliset tavoitteet. Nyt kuitenkin, jos tätä 2006 budjettia sosiaalialan osaamiskeskusten toiminnasta katsoo, niin määräraha on pienentynyt, ja käytännössä se merkitsee, että nimenomaan niitten työntekijöitten määrä, jotka ovat olleet mukana tässä työssä, vähenee. Miten näin voi olla, koska tämä sosiaalityö, lastensuojelu, kaikki se, mitä tässä ollaan monenkin lain yhteydessä puhuttu, todella on kasvava.

Toinen erittäin hieno asia oli optimismi tässä omaishoidon kohdalla, korotus 67 euroa tähän pienimpään. Mutta kun kunnissa nyt on omaishoitajia, jotka (Puhemies koputtaa) eivät saa tätä, miten me turvaamme (Puhemies: Aika!) oikeudenmukaisesti, että kaikki, jotka tarvitsevat omaishoidon tuen, saisivat sen?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkaisin tästä ed. Rauhalan kysymyksestä sillä tavalla, että onko tämä omaishoitotuen nousu nyt varmasti korvamerkittyä rahaa, jottei sille käy niin kuin tälle hoitosetelille. Sehän oli aluksi vuonna 2004 korvamerkitty ja silti kunnat eivät osanneet sitä käyttää. Millä tavalla sitten seurataan sitä, että se menee todella siihen tarkoitukseen?

Lisäksi tässä huostaanotettujen lasten valtionosuusasiassa, siinäkään se ei ole korvamerkitty, vaan se raha heitetään vaan sinne kunnan suureen, pohjattomaan kassaan. Silloin se ei mene siihen tarkoitukseen. Tässä tarvitaan erittäin tarkkaa seurantaa tai sitten ne rahat pitää korvamerkitä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minä haluan antaa myönteistä palautetta ja kannustusta ministeri Hyssälälle erityisesti kahdessa kysymyksessä: omaishoidon kehittämisessä ja terveyspalveluitten turvaamisessa. Omaishoitajat tekevät hyvin arvokasta ja tärkeää työtä, niin kuin täällä on todettu. On erinomaisen hyvä asia, että ministeri, ministeriö ja koko hallitus on lähtenyt kehittämään omaishoitajien etuisuuksia ja pohtimaan laajemminkin tätä kansakunnan kannaltakin tärkeää työtä, miten sitä voitaisiin arvostaa, mutta myös taloudellisesti tukea enemmän.

Terveyspalveluitten osalta on erinomaisen hyvä asia, että STM on lähtenyt uudistamaan ja kehittämään näitä tuotantoprosesseja, joilla vastataan näihin haasteisiin. Pelkät kuntarakenteet tai muut eivät ratkaise, vaan ne tavat, joilla toimitaan, tila- ja tuottajamalli, erilaiset muut uudistukset, mitkä merkitsevät tehokkaampaa ja tuottavampaa toimintaa täällä palvelutuotannossa. Rohkeasti eteenpäin tällä valitulla linjalla!

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on tässä yhteydessä hyvin tärkeää palauttaa tähän keskusteluun se aihepiiri, josta täällä salissa debatoitiin aiemmin, ja se on tämä hyvinvointiyhteiskunta. Minulle huomautettiin, kun sanoin, että jos meillä on hyvinvointiyhteiskunta, sen tärkeät palvelut, sen tärkeä sosiaaliturva, niin se on vain jotain haikailua, että ei vaan voi puhua menneestä, mitä te olette rakentaneet, vaan vastata haasteisiin nyt. Mutta on myös hyvin tärkeää nähdä, että ellei meillä näitä rakenteita olisi, me olisimme paljon huonommassa tilanteessa. Se ei tarkoita, että me ummistaisimme silmämme niiltä ongelmilta, mitä meillä tänä päivänä on. Aivan oikein me olemme täällä yhteisesti kantaneet huolta esimerkiksi köyhistä lapsista, köyhistä nuorista ja perheiden ongelmista. Olen erittäin tyytyväinen, että sitä ajatellen jo tälle vuodelle on saatu useita toimenpiteitä muun muassa vähimmäisäitiyspäivärahojen, ansiosidonnaisten vanhempainpäivärahojen noston kautta, kotihoidon tuen, lapsilisän kautta jnp. Eli me olemme pystyneet reagoimaan näihin ongelmiin, mutta tämä ei ole vielä (Puhemies koputtaa) riittänyt. Meillä on tehtävää edessämme. (Puhemies: Aika!)

Yksi tärkeä asia on, puhemies, palvelupuoli, ja (Puhemies koputtaa) kuntarakenneuudistusta tarvitaan, jotta ne palvelut saadaan jatkossakin turvattua.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme, että kunnilla ei mene tänä päivänä taloudellisesti hyvin. Toisaalta tiedämme, että sosiaali- ja terveyspuoli ovat ne sektorit, jotka vievät kuntien budjetista kaikkein eniten. Kun erilaisia malleja on ollut esillä kuntien organisoinnissa, minä kysyisin arvoisalta ministeriltä: Kun sosiaali- ja terveyspuoli todella vie kunnista leijonanosan, oletteko ja millä lailla ollut ministerinä mukana mallien kehittämisessä? Oletteko keskustelleet, miten toimii kuuluisa Mannisen 20 aluekunnan malli sosiaali- ja terveyspuolen kannalta?

Tapani  Tölli  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Budjetti sisältää monia positiivisia toimenpiteitä muun muassa vähävaraisten ja ikääntyneiden aseman parantamiseksi. Jo aikaisemmin hallitus on toimenpiteillään kääntänyt suuntaa lapsiperheille myönteisemmäksi. Tällä hetkellä pahimpiin kuuluvia ongelmia voi kuvata sanalla pahoinvointi. Maassamme on esimerkiksi noin 60 000 lasta, jotka ovat lastensuojelun avohuollon toimenpiteiden kohteena. Se on suunnilleen saman tai reilustikin sen kokoinen kuin nyt syntyvä ikäluokka on. Ennalta ehkäisevät toimenpiteet ja varhainen puuttuminen tuovat tuloksia ja ovat hyvin vaikuttavia toimia. Mitä hallitus ja sosiaali- ja terveysministeriö aikovat tehdä, jotta ennalta ehkäisevät toimet vahvistuisivat (Puhemies koputtaa) ja niihin voitaisiin kohdentaa lisää resursseja?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Elokuun puolivälissä, noin viikkoa ennen hallituksen budjettiriihtä, te, rouva ministeri, ponnekkaasti sanoitte, että viette hallituksen budjettiriiheen alkoholin hinnan korotuksen. Nyt kysyisin, kun ei budjettiriihestä kuulunut yhtään mitään ainakaan julkisuuteen, oliko asia siellä esillä. Kun ei tulosta ainakaan näy näissä esityksissä, kysyn: kuka tyrmäsi teidän esityksenne, vai teittekö sen vain julkisuudessa ettekä siellä lainkaan?

Nythän alkoholin hintaa alennettiin erittäin rajusti silloin, aivan turhan paljon, väkevien osalta erityisesti. Viro on nostanut hintaa, ja kansalaisten ostovoima on lisääntynyt. Inflaatio on vienyt rahan arvoa vähän alemmaksi, niin että ainakin 15 prosentin korotus alkoholin hintaan voisi nyt olla paikallaan ja se toisi noin 150 miljoonaa euroa rahaa käytettäväksi tarpeisiin. (Puhemies: Aika!) Olitteko tosissanne ja mitä teitte, ja kuka tyrmäsi?

Aila  Paloniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hoitotakuu on edennyt hyvää vauhtia, ja tosiasia on tällä hetkellä, että esimerkiksi lääkäripula helpottaa. Terveyskeskuksiin ja sairaaloihin saadaan jo lääkärien sijaisia selvästi paremmin kuin aikaisemmin. Vuosikymmenen loppuun mennessä valmistuu jo 500 lääkäriä enemmän kuin jää eläkkeelle, mutta samaan aikaan ikävä kyllä hoitajapula pahenee, vaikka hoitajien koulutusta on lisätty. Kysyisinkin: millä tavalla me ratkaisemme tämän hoitajapulman? Me joudumme ilmeisesti jatkossa turvautumaan myös ulkomaiseen työvoimaan, mutta riittääkö se keinoksi?

Seppo  Särkiniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomea on rakennettu, sen sosiaalipolitiikkaa ja eläkepolitiikkaa, vuosia, ehkä vuosikymmeniä niin, että se perustuu ansioturvaan, ansiosidonnaisuuteen. Ministeri otti täällä hyvin esille sen, että vaikka tällä linjalla on jatkettu, meille on syntynyt kansanosa ja paradoksaalisesti juuri naisten joukko, kaikkein köyhimpien naisten joukko, johon tämä linja ei tuota sellaista tulosta kuin haluaisimme. Minusta ministeri on osoittanut kansalaisrohkeutta, kun on ottanut esille sen, että tätä valtavirtaa vastaan pitäisi muistaa, että jos me pitäisimme huolen näistä universaaleista peruspalveluista, siis siitä, mikä kohdistuu nyt ennen kaikkea pienimpään kansaneläkkeeseen jnp., sillä autettaisiin enemmän köyhiä, ed. Viitanen, kuin tällaisella ideologiasidonnaisella palveluiden kehittämisellä.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä kuulla täällä nimenomaan myöskin ministerin suulla tämä omaishoitajien aseman parantaminen, mutta haluaisin myöskin tuoda esille, että tässä budjetissahan myöskin vajaakuntoisten asemaa parannetaan, kun tätä verotonta työosuusrahaa nostetaan 9 eurosta 12 euroon.

Mutta, arvoisa puhemies, sitten täällä otettiin esille myöskin sotainvalidien asia, veteraaniväestö samaten kuin sotainvalidit siihen joukkoon kuuluvina — kaikkihan kuuluvat vanhusväestöön — että siellä ei olisi tapahtunut mitään. Pitää nyt muistaa kuitenkin, että tässäkin budjetissa osoitetaan 1,7 miljoonaa euroa niin sanottuun veteraanipakettiin nimenomaan sotainvalidien aseman parantamiseen. Mutta yhtä asiaa kysyisin, josta on paljon tässä salissa keskusteltu myöskin: mikä on tilanne nyt näiden vuonna 26 syntyneitten kohdalla? Tämä asia on jatkuvasti esillä, ja he kokevat, että he eivät saa sitä arvostusta julkisen vallan taholta, mikä heille kuuluu.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Pyrin vastaamaan näihin kysymyksiin, sikäli kuin tässä aikataulu sallii, nopeasti ja sutjakasti, mutta näitä on aika paljon. (Puhemies: 7 minuuttia!)

Kuten arvoisa puhemies totesi alussa, eläkepoliittiset kysymykset hallituksessa kuuluvat työnjaon mukaisesti ministeri Mönkäreelle. En tämän jälkeen halua niihin puuttua, mutta tässä on tullut niin paljon kysymyksiä, että tämän vastasin. Toivon, että sitten katsotaan pöytäkirjoista jatkossa, ja tämä koskee myöskin kokoomuksen eduskuntaryhmää.

Arvoisa puhemies! Täällä on kysytty nyt ensinnäkin alkoholipolitiikasta. Se oli budjettiriihessä esillä, ja siihen on luvattu palata vielä tämän syksyn aikana ja siihen palataan. Meillä ovat tulossa kyllä vielä nyt ihan Tilastokeskuksen uusimmat tilastot erilaisista alkoholikuolemista jne. En ole luovuttanut. (Eduskunnasta: Hyvä!) — Kyllä, tässä edetään.

Sitten täällä kysyttiin hoitotakuusta. Ed. Pulliainen kysyi Oulun tilanteesta, ehkä Oulun tilanteesta, kun oli eilen siellä Oulussa puhetta. Oulun kanssa on tänään käyty neuvottelut sairaanhoitopiirin kanssa, ja etenee hyvin. Kyllä etenee hyvin, ja siellä ollaan tosissaan. Siellä oli sellainen tilanne, että ehkä vähän ensin oli faarttia ja sitten vähän oli lepsahdusta ja nyt on sitten taas faarttia, että hyvin menee. Meillähän on hoitotakuussa nyt puolet siitä jonottajien määrästä, joka oli 2002, ja vuoden loppuun mennessä 15 000, ja ensi vuoden alkupuolella lähtee sekin sitten purkautumaan. Erittäin hyvin olemme saaneet tässä erikoissairaanhoidossa asiat hanskaan. Huomenna on tiedotustilaisuus suun terveydenhoidosta, jossa ei ole ihan niin hyvä tilanne, ja lokakuussa perusterveydenhuollosta.

Sitten täällä kysyttiin maksutoimikunnasta useassa puheenvuorossa. Maksutoimikunta jättää esityksensä ensi perjantaina, nyt tämän viikon perjantaina, allekirjoittaneelle. Sen jälkeen se lähtee lausuntokierrokselle, ja mitään kantaa mihinkään suuntaan en tässä vaiheessa ota. Toimikunta on tehnyt työnsä itsenäisesti, ja otan vastaan. Katsotaan sitten, ja on koko hallituksen asia, miten toimitaan.

Sitten täällä kysyttiin tästä 25 miljoonasta. Se oli jäädytys, ei leikkaus, ja odotetaan nyt, mitä säästöjä meillä on esittää, mitä tulee tästä hoitotakuusta, ja katsotaan. Olen tuonut sen esille, että se pitää sitten palauttaa, kun nähdään, että olemme pysyneet tavoitteessa. Se oli vähän niin kuin keppiä ja porkkanaa näitten rahojen kanssa.

Sitten, miksi ei Aaltosen selvityksen pohjalta edetty? No, omaishoidossa Aaltosen selvitykset olivat aika monivaiheiset ja ajoittuivatkin vuoteen 2012, ja ne pitää jaksottaa. Nyt on lähdetty tästä liikkeelle, ja kyllä jää työtä vielä ensi vaalikaudelle. Ne ovat tietenkin myös rahoituksellisesti sellaisia, että jäävät vielä osittain sinne.

Sitten oli tämä 7 prosentin omavastuun poisto asumismenoista. Siinä oli vaan taloudellisista syistä. Se tulee sitten, ed. Hiltunen, vähän myöhemmin, mutta onneksi tulee kuitenkin, että näin se vain on.

Sitten oli tämä osaamiskeskusten rahoitusleikkaus. Olen ihan samalla tavalla pahoillani, että se on leikattu, ja minun on vaikea sitä hyväksyä. Yritämme katsoa nyt STM:ssä, miten saamme toimittua, että saamme sinne sen tarvittavan rahoituksen. Se on äärettömän tärkeä, minä olen samaa mieltä näiden monien edustajien kanssa, jotka täällä ovat siitä puhuneet.

Mitä tulee ylimääräiseen psykiatrian rahoitukseen lasten ja nuorten osalta, on ollut tarkoituskin, että se on ollut tilapäinen raha ja että pysyvät rakenteet ottavat tämän asian hoitaakseen. Me emme voi vuodesta toiseen antaa sinne tekohengitystä ilman, että järjestelmät ottavat sen asian. Meillä pitää nyt olla, näitä on niin monta vuotta nyt annettu sinne jo, tekohengitysrahaa. Olemme ministeri Mönkäreen kanssa yhdessä nämä tehneet sekä Kelan, ministeriön että sairaanhoitopiirien kanssa, että nyt pitää olla pysyvät verkostot jo näihin asioihin puuttua. Mielestäni kyllä aika hyvin on siellä tehty sitä työtä.

Kotipalvelujen tarve on meillä todella kova. Nyt näitä eri malleja pitäisi kuntien rohkeasti ottaa käyttöön, palveluseteliä. Nyt hoito ja hoiva, kotitalousvähennyksen laajennus, joka kohdistuu juuri siihen myöskin, on yksi vastaus tähän. Ei, totta kai, korvaa kaikkea eikä kuntapalveluja sinänsä, mutta tässä on koetettu nyt edetä monella rintamalla.

Arvoisa puhemies! Aika monta kysymystä tuli sotavammaisista. Nyt meillä on tehty mittavat veteraanipaketit, 21 miljoonaa euroa, mikä on erittäin mittava. Sillä kaikki pääsevät vuosittain kuntoutukseen, näin pitäisi olla. Avopalveluja kehitetään, nämä veteraanit eivät jaksa enää mennä laitoskuntoutukseen — avopalveluihin painotusta. Siellä on paljon myönteistä tullut tästä ja on kehitetty eri muotoja.

Mitä tulee sitten vuonna 26 syntyneisiin, siinä on yksi ryhmä, kotirintamanaiset, näitä erilaisia ryhmiä on vielä meillä sotien jälkeen. Tässä en voi tämän kummempaa sanoa kuin että näitä on vuodesta toiseen tässä pyöritelty. Sitten oli vajaakuntoisten ... (Ed. Pulliainen: Todellakin pyöritetty!) — On pyöritelty, myöskin silloin, kun vihreät olivat hallituksessa, tätä asiaa, vuonna 26 syntyneitä ja kotirintamanaisia, niin kauan kuin minä olen ollut eduskunnassa. (Ed. Pulliainen: Vuodesta 1987 lähtien!) — Kyllä, näin on.

Sitten on vajaakuntoisten, vammaisten, mielenterveyspotilaiden työosuusrahan nostaminen 9 eurosta 12 euroon. Mielestäni se on erittäin merkittävä, kuten ed. Vihriälä totesi, että tämä nostaa kyllä itsetuntoa siellä. Tämä on näin katsoen pieni, mutta tiedän, olen käynyt siellä itse paikalla, että se on heille hyvin suuri asia.

Oli aika paljon näitä, sitten oli koulutuksista. Lääkärikoulutuksen lisäys alkaa purra. Meillä terveyskeskukset täyttyvät, ja jokainen viisas valmistuva hakee nyt paikkaa niistä, mitkä ovat auki, koska voi olla, että eivät kohta enää ole. Mutta hammaslääkärikoulutuksessa meillä on vielä ongelmia. Me teemme nyt laajaa selvitystä Hammaslääkäriliiton, Stakesin ja ministeriön kesken, mitä meidän tarvitsee siinä tehdä. Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi alkavat olla huonossa asemassa, ja sitä katsomme nyt opetusministeriön kanssa. (Puhemies koputtaa) — Nyt loppui aika, anteeksi.

Pehr Löv /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Terveyden edistämisessä järjestöjen kumppanuutta peräänkuulutetaan ja sitä halutaan varsinkin päihteiden väärinkäytön ehkäisytyössä. Valtion antama tuki budjetin kautta kuitenkin on hyvin rajallinen, eikä nyt näy mitään lisävaroja tähän. Kuitenkin tämä olisi erittäin tärkeä porkkanaraha näille järjestöille. Vaikka vapaaehtoistyön osuus on hyvin suuri, niin jotta me saisimme ne mukaan, myöskin valtion pitäisi tässä osoittaa suurta huomiota ja kunnioitusta niiden työlle. Mitä varten tämä ei näy ensi vuoden talousarviossa?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Omaishoidon tuki ei ole subjektiivinen oikeus, ja kysynkin ministeriltä, onko suunnitelmia, että se tulisi subjektiiviseksi oikeudeksi, jolloin poistuisi se ongelma, mikä on tällä hetkellä, että jos kunnilla ei ole määrärahaa, niin omaishoidon tukea ei makseta lainkaan. Siinä ovat ihmiset riippuen kunnasta hyvin erilaisessa asemassa.

Toisena kysymyksenä: Puhuitte hyvin pienistä eläkkeistä, mutta mitkä ovat ne toimenpiteet, millä voitaisiin saada suurempi kuin 5 euron korotus? 17 senttiä päivässä on kerta kaikkiaan aivan riittämätön. Kansaneläkkeet ovat tasoltaan jääneet niin pahasti jälkeen, että niiden ostovoima on miinuksella pahan kerran.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä tarkennusta lasten ja nuorten psykiatrisiin palveluihin. On aivan totta, että tämä ylimääräinen korvamerkitty määräraha oli tarkoitettu tilapäiseksi, mutta viesti tulee selkeästi, että tämä asia ei ole vielä kunnossa ja tämä määrärahojen jako sairaanhoitopiiritasolla eri osastojen ja sairausryhmien kesken on aika raadollista touhua. Jos ja kun alan asiantuntijoilta, vastuulääkäreiltä tulee se viesti, että tilanne ensi vuonna heikkenee, mikäli tätä korvamerkittyä rahaa ei tule, eikö siihen millään tavalla siinä tapauksessa aiota reagoida?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikeavammaisen elämä ilman henkilökohtaista avustajaa on täysin mahdotonta. Tästä asiasta on puhuttu kauan ja yritetty saada sitä subjektiiviseksi oikeudeksi. Asia ei etene jostain syystä, ja kysyn ministeriltä, eikö yksi ulospääsytie olisi se, että käytettäisiin vähän erilaisia termejä. Vaikeavammaisuus on oma entiteettinsä, vammaisuus on toinen entiteetti, vanhuus ja siihen liittyvät toimintakykyhäiriöt ovat kolmas entiteetti. Nyt esimerkiksi valiokuntakuulemisessa hämmästyksekseni on tullut selväksi, että kukaan Suomessa ei tiedä edes tarkkaan, kuinka paljon on vaikeavammaisia. Oma käsitykseni on, että heitä on ehkä 5 000—8 000, jolloin heille subjektiivisen oikeuden myöntäminen ei voi olla taloudellinen kysymys. Minusta tätä pitäisi rakentavassa mielessä vähän purkaa auki ja selvittää.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tämän hetken ja tästä eteenpäin kaikkein suurin ongelma näyttää olevan kuntatalouden tavattoman kurja tilanne, voi sanoa, jo pääosassa kuntia ja erikokoisissa kunnissa. Sen johdosta kysyn vielä — äsken ministeriltä aika loppui, niin ettei tähän kuntapuoleen ehtinyt oikein paneutua — minkälainen sosiaali- ja terveysministeriön strategia on tässä kuntatalouden kunnostamisessa ja kuntauudistuksen eteenpäinviemisessä. Tuntuu siltä, että kaikki on nyt levällään täydellisesti, taloudellinen pohja on kunnilta pettänyt ja hallitus on saanut aikaiseksi sen, että mitään toivoa ei ole, kun ensi vuoden budjetteja kunnissa tehdään, ja valtionosuudet ovat jäljessä pakkolainan takia, vain osittaisen indeksitarkistuksen takia jne. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kuntalaiset (Puhemies koputtaa) kärsivät tässä. (Puhemies: Aika!) Mikä on ministerin mielipide tähän, onko tulossa parannusta?

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyisin vielä työttömien terveydenhoidosta. Nythän on hyvin paljon sellaisia työttömiä, joilla on myös terveydellisiä ongelmia. Kun valitettavasti heidän kohdallaan ei tämä terveydenhuolto oikein pelaa, niin onko sosiaali- ja terveysministeriössä pohdittu, miten se saataisiin systemaattiseksi, koska terveys on kuitenkin yksi edellytys työssäjaksamiselle ja työkyvylle?

Matti Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri oli juuri toteamassa hammaslääkäritilanteesta. Pohdittavanahan on ollut, että Itä-Suomen osalta koulutusta voitaisiin osittain antaa Kuopion yliopistossa yhdessä Oulun yliopiston kanssa, jolloin rekrytointi olisi kenties helpompaa. Toivottavasti tämä asia myös tulee pohdittavaksi hammaslääkäritilannetta mietittäessä.

Kysyn myös yrittäjän sosiaaliturvan tilanteesta. Nythän siinä päästään liikkeelle sairauspäivärahan osalta, mikä on erittäin tärkeä asia pienyrittäjille ja tällaisille toivon mukaan lisääntyville pienyrityksille muun muassa hoiva-alalla. Jos sairastuu, niin jonkinlainen toimeentulon turva sitä kautta tulee. Samoin työterveyshuollon asia, joka nyt näyttää laajenevan kattamaan yrittäjienkin työterveyshuoltoa, mikä sinällään on erittäin hyvä asia. Mutta sitten oli myös tämä maatalousyrittäjien tilanne, kun karjataloustilat vähenevät mutta paineet kasvavat. Tietysti silloin (Puhemies koputtaa) lomituspuolen kehittäminen olisi tärkeää.

Peruspalveluministeri  Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Vastaan vielä niihin kysymyksiin, jotka jäivät aiemmin, ja nyt tulleisiin kysymyksiin.

Ehkäisevät toimet olivat täällä esillä. Meillä on suunnitteilla aika laaja, iso ehkäisevien toimien, terveyden edistämisen osio ministeriössä. Me lähdemme ensi vuoden alussa siinä liikkeelle. Meillä on yhdessä Kuntaliitto, Terveyden edistämisen keskus, Stakes, Kansanterveyslaitos ja ministeriö. Me olemme koonneet voimat yhteen ja me teemme nyt ohjelmaa, menemme kaikille alueille maakuntiin. Parhaillaan teemme maakunnista profiilia ja sitten menemme sinne. Meillä on myöskin tässä mukana kansanterveyslain uudistus, joka nimenomaan kunnille nyt enemmän antaa vielä velvoitteita. Olemme koonneet tähän myöskin vähän paukkuja, niin että ensi vuoden alusta lähdemme tähän kaikki. Toivottavasti tämä terveyden edistäminen on kaikkien teidänkin agendalla ensi vuoden alkupuolella.

Sitten kuntataloudesta ja siitä, miten uudistukset on kunnille korvattu. Kaikkiin niihin uudistuksiin, joita itse olen täällä esitellyt, jotka ovat minun toimialani uudistuksia, me olemme rahoituksen kehyksistä löytäneet, ja niistä on käyty neuvottelut Kuntaliiton kanssa. Nämä kaikki asiathan käyvät meillä myöskin Halkessa, hallinnon kehittämistyöryhmässä, vai mikähän se on nimeltään, ja sitten monet näistä käyvät vielä läpi peruspalveluministerityöryhmän, jossa on Kuntaliiton edustus. Elikkä näissä kyllä katsotaan yhteisymmärrys kuntien kanssa hyvin tarkkaan.

Mutta totta kai kuntien rahoitus on ongelmallista, ja siihen tämä hallituksen kaavailema kunta- ja palvelurakenneuudistus pyrkii etsimään vastausta. Me olemme sosiaali- ja terveysministeriössä olleet siinä aktiivisia. Meillä on oma laaja työryhmä, jossa olemme hakeneet omaa malliamme ja olemme katsoneet tällaisen sosiaali- ja terveyspiirin hyviä ja huonoja puolia ja sitä sitten yhtenä mallina Mannisen vetämälle työryhmälle tarjonneet. Nythän tämä 20 kunnan malli ei ole Mannisen malli, niin kuin täällä sanottiin, ei suinkaan, vaan tämähän oli Peltomäen esittelemä malli, joka sieltä työryhmästä tuli, ja Manninen ei ole siihen sen kummemmin sitoutunut kuin minun mielestäni mikään muukaan suuri puolue, vaan on esitetty, että tässä on useita malleja, joista keskustellaan ja katsotaan, mikä niistä sitten valitaan. Mutta tällä pyritään vastaamaan siihen kysymykseen, joka täällä on ollut ilmassa, että meidän pitää saada tehokkuutta, joustavuutta, laatua ja uudistuksia näissä erilaisissa rakenteissa. Nämä ovat hyvin vaikeita asioita. Ei ole helppoa tietä siihen olemassa.

Sitten vammaisista kysyi ed. Alho täällä jo aiemmin. Me olemme tekemässä vammaispoliittista selontekoa, ja se tulee koko eduskunnan keskusteluun. Minusta on hyvä, että kaikki pääsemme täällä salissa keskustelemaan vammaisasioista. Ed. Akaan-Penttilä on ansiokkaasti tuonut esille omia linjauksiaan, mitä tulee avustajajärjestelmään. Se pitää tässä selonteossa kyllä nyt linjata jollakin tavalla.

Meillä on sitten meneillään edelleen vammaislainsäädännön uudistus, tosi iso asia. Siinä on selvitykset tehty, ja nyt ministeriö pähkäilee tätä. Kehitysvammalainsäädännön ja vammaislainsäädännön yhteensovittaminen ei ole mikään pikkujuttu, te edustajat täällä sen tiedätte, se on iso asia.

Ed. Väistölle maatalousyrittäjien sosiaaliturvasta, yrittäjien sosiaaliturvasta. Ministeri Mönkäre vie omalta osaltaan nopeasti eteenpäin yrittäjien sosiaaliturvaan liittyvää osiota, joka on hänen puolellaan, ja minun puolellani on maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomitusasiat, joihin edellisenä vuotena jo otti budjettiriihessä hallitus kantaa lausuman muodossa. Olemme tekemässä niistä esityksiä varmasti talven myötä seuraaviin kehyksiin, ja ne ovat tietysti ihan kovia kysymyksiä.

Toivon, että yliopistot rekrytoisivat Itä-Suomesta opiskelijoita hammaslääketieteellisiin: Ouluun, Turkuun ja Helsinkiin. Ei sinne Itä-Suomeen lähdetä sitten, tämä on nähty. Me olemme katsoneet tilastot, ja nyt meillä on virityksiä tästä rekrytointiasiasta. Olen tehnyt ministeri Haataisen kanssa yhteistyötä näissä määrissä ja muissa, ja meillä on siitä laskelmat. Nyt varmasti Kalliomäki tarttuu näihin puikkoihin sitten tässä seuraavaksi.

Ed. Perholle vielä sanon, että on kyllä kova kysymys saada rahoitus. Uskon, että ei ole siitä 5 miljoonasta eurosta nyt kiinni, että saataisiin pysyvät rakenteet, niin että kuntiin voitaisiin luoda verkostot ja ettei aina olisi kalliissa erikoissairaanhoidossa koko tämän homman siemen, vaan perusterveydenhuollon tulisi siitä vastata. Enkä usko, että sillä 5 miljoonalla eurolla sitä, jos ei järjestelmät ole kunnossa, saataisiin kuntoon. Siellä on erittäin paljon hyvää tapahtunut, muun muassa meillä Varsinais-Suomessa. Tästä ollaan varmasti yhtä mieltä — mutta että semmoinen vuosittainen rahan laittaminen, että aina sanotaan, että ei ole juuri tätä, 5 miljoonaa puuttuu, muuten olisi kaikki hyvin. Nyt siellä on laitettava niitä rakenteita kuntoon, kuten on tehty. Eduskunta on kiitettävästi lisännyt vuosikausia rahoitusta, ja me olemme sairaanhoitopiirien kanssa käyneet läpi näitä asioita. Minusta semmoinen hyvä yhteisymmärrys näissä on ollut, niin että en nyt ihan toivottomana tätä tilannetta kyllä pitäisi.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Herra puhemies! Köyhyyspaketin positiivista, todellista antia on toimeentulotuen 7 prosentin leikkauksen peruminen, se on tärkeä askel. Köyhyyspaketin heikko kohta on se, että siitä puuttuu työmarkkinatuen korotus. Vasemmistoliitto on sitä ajanut, sosialidemokraatit ovat sitä ajaneet, ja mitä odotan, niin sitä että tätä työtä jatketaan nyt eduskunnassa ja täällä haetaan ratkaisuja. Niin kuin sanottu, työmarkkinatuki, sen pienuus, on suomalaisen laajaksi paisuneen köyhyyden pääsyy. Siihen pitää tulla korjaus.

Pohjoisessa odotetaan myöskin tierahojen tason nostamista, jotta väyliä saadaan kehitettyä koko maassa. Tampere otettiin hallituksen väylälistalle keskeneräisyyden vuoksi, mutta samalla kuitenkin Kemin hanke pudotettiin siitä, vaikka sekin on keskeneräinen. Tampereen tulo listalle oli oikein, Kemin pudottaminen väärin. Tarpeellisia, välttämättömiä tiehankkeita on muuallakin Nelostiellä ja muuallakin maassa, ja eduskunnassa pitää nyt saada tähän asiaan parannusta, niin että noita väyliä kehitetään koko maassa. Nuo tieyhteydet, kulkuyhteydet, ovat kaiken aluekehittämisen perusta, ja siinä on nyt suuria heikkouksia.

Kolmas iso asia on terveysrahojen lisääminen. Ihmettelen, että peruspalveluministeri on tyytyväinen saamiinsa rahoihin. Minä olen kuunnellut tulevaisuusvaliokunnassa, niin kuin muutkin sen jäsenet, jo vuoden verran asiantuntijoita suomalaisen terveydenhoidon tilasta ja tulevaisuusnäköaloista. Olen kesän aikana ja nyt syksyn aikana käynyt Lapin terveydenhoitopaikkoja läpi ja voin varmuudella sanoa, että näillä rahoilla ei onnistu, pitää tulla tasokorotus. Meillä käytetään liian vähän rahaa terveydenhoitoon, säästöt ovat olleet liian kovat. Bkt-osuutta yksinkertaisesti on nostettava, jos halutaan kunnollinen julkinen terveydenhoito, ja se on pienituloisille ääritärkeää, ainahan ne rahakkaat palvelunsa saavat. Tässä kyllä odotan toisenlaisia kannanottoja myöskin peruspalveluministeriltä. Käykää katsomassa sitä arkea, missä (Puhemies koputtaa) terveyskeskuksissa ja sairaaloissa ollaan. Siellä uuvutaan, siellä on liian vähän väkeä, ja hoitajien palkat ovat sitä paitsi aivan liian pienet.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallituksen talouspolitiikan linja tuottaa myönteisiä tuloksia. Vaikka kansainväliset suhdanteet ovat olleet epäedulliset lähes koko hallituskauden ajan, Suomi on omilla talouspoliittisilla toimillaan kyennyt aikaansaamaan monia EU-maita nopeamman talouskasvun ja paremman työllisyyskehityksen. Hallituksen valitsema strategia ostovoimaa ja kansalaisten tulevaisuudenluottamusta vahvistava veronalennuspolitiikka yhdistettynä yritystoiminnan edellytyksiä parantaviin ratkaisuihin on onnistunut. Tämän päivän työllisyysluvut kertovat myönteisen kehityksen jatkuvan monista ikävistä yksittäisistä irtisanomisuutisista huolimatta.

Kokoomuksen esitykset budjetin alijäämän lisäämisestä 600 miljoonalla eurolla ovat populistisia ja yli sukupolvisen ajattelun pohjalta hyvin vastuuttomia. Velkaa halutaan lisättävän tuleville sukupolville maksettavaksi. Tämä toiminta ei ole tulevaisuuspuolueen toimintaa, hyvät kokoomuslaiset kollegat.

Yrityspolitiikassa kokoomuksella oli oma etsikkoaikansa pitkään hallituskauden aikana. Lopputulemana oli kuitenkin yritysverokannan nosto 25:stä 29 prosenttiin. Nyt veroa alennetaan 26 prosenttiin keskustajohtoisen hallituksen toimesta. Varallisuusveron poistolla kannustetaan suomalaiseen omistajuuteen, joka on erittäin tärkeä asia myös Suomen tulevaisuuden kannalta.

Kotitalousvähennyksen kaksinkertaistamista kokoomus edes tuskin uneksi omissa esityksissään, koska vaaliohjelmassa he esittivät vain 350 euron korotusta. Nyt hallitus siis nostaa 1 150 euroa tätä kotitalousvähennystä.

Myös panostukset matalan tuottavuuden työn kysynnän lisäämiseen ovat merkittäviä päänavauksia, samoin nuorten työllistämisedellytysten parantaminen. Voisi sanoa, että hallitus on ollut hyvin aktiivinen uusien keinojen ja menetelmien käyttöönotossa.

Yritysrahoituspuolella myönteistä on muun muassa Finnveran saama uusi pääoma alkuvaiheyritysten riskirahoitukseen. Finnveralla on erittäin tärkeä rooli koko Suomen alueella pienyrityskannan rahoittamisessa.

Tutkimukseen, tuotekehitykseen ja osaamiseen lisätään rahaa noin 100 miljoonaa euroa. Nämä ovat juuri niitä tulevaisuuspanostuksia, joita tarvitaan ja joilla luodaan tulevaisuudessa hyvinvointia tähän suomalaiseen yhteiskuntaan.

Arvoisa puhemies! Kuntien valtionosuusuudistuksella, joka on täällä eduskunnassa käsiteltävänä, poistetaan monia epäkohtia, jotka sisältyvät nykyiseen järjestelmään. Muun muassa voimalaitoskuntien kohtelu tulee oikeudenmukaisemmaksi irrottamalla kiinteistövero valtionosuusjärjestelmän tasauksesta pääosaltaan. Myös peruslinja, jonka mukaan alle 10 000 asukkaan kunnat saavat jonkin verran lisää rahaa tämän uudistuksen myötä, on oikea. Siinä puututaan juuri heikoimpien kuntien asemaan tuottaa tärkeitä peruspalveluita. Me tarvitsemme jatkossakin valtionosuusjärjestelmän merkittävää tasausjärjestelmää, koska kaikilla kunnilla ei ole nyt eikä jatkossakaan samoja edellytyksiä kehittää omaa veropohjaansa ja elinkeinopohjaansa. Sen takia koko Suomen ja kaikkien Suomen kuntien on kannettava yhteisvastuu myös heikoimpien alueitten palveluista.

Eduskuntakäsittelyssä ammatillisen koulutuksen oppilaitosten investointirahoitukseen olisi saatava siirtymäsäädös vastaavalla tavalla kuin aikanaan saatiin sosiaali- ja terveyshankkeitten osalta. Muutoin noin 15 oppilaitosta jää väliinputoajiksi rahoituksen muuttuessa kertaheitolla oppilaspohjaiseksi.

Hallituksen käynnistämän kunta- ja palvelurakenteen Paras-hankkeen osalta on toivottavaa, etteivät puolueet, mieluummin eivät hallitus- eivätkä oppositiopuolueet, linnoittautuisi juoksuhautoihin minkään esillä olleen mallin pohjalta, vaan eri vaihtoehtoja voitaisiin jalostaa ja kehittää ennakkoluulottomasti tavoitteena kustannustehokkuuden ja tuottavuuden lisääminen ja sitä kautta kansalaisten tärkeiden kuntapalvelujen turvaaminen keskipitkällä aikavälillä. Ennenaikaiset, ennen hankkeen ratkaisuvaiheen käsittelyä otetut kannat voivat murentaa tämän koko Suomen kannalta tärkeän palvelu- ja kuntarakennehankkeen onnistumisen ja etenemisen.

Liikenneverkoston kehittäminen jatkuu monilla tärkeillä hankkeilla. Hallituksen esitystä on kritisoitukin, mutta itse pidän myönteisenä, että budjettiriihessä löydettiin sopu tärkeitten hankkeitten toteuttamisesta, ja uskon, että eduskunta voi täydentää tätä esitystä sillä tavalla, että lisätään esimerkiksi yksityisteiden ja perustienpidon valtionosuuksia, jotka kohdentuvat jokaiseen Suomen maakuntaan, ja toisaalta varmistetaan sitoutuminen niin sanotun ykköskorin hankkeitten etenemiseen poliittisella tasolla.

Hallituksella tulee myös olla valmiutta lisätä panostuksia uusiutuvan bioenergian lisähyödyntämiseen osana energiapolitiikan ja ilmastoselonteon käsittelyä. Nyt budjetissa olevat määrärahat ovat varsin niukat, ja asetettuihin haasteellisiin tavoitteisiin nähden näyttää siltä, että tavoitteisiin pääseminen on erityisen vaikeaa. Viime kädessä eduskunnan on huolehdittava omien ponsiensa täytäntöönpanosta. Tällä viittaan täälläkin esillä olleeseen niin sanottuun risupakettiin. Tältä osin haluan antaa myönteistä palautetta oppositionkin suuntaan erityisesti vihreitten ryhmäpuheenvuorosta, jossa käsiteltiin bioenergiakysymystä hyvin ansiokkaalla tavalla.

Maatalousbudjetin osalta on varmistettava, että tuottajajärjestön ja valtion sopimus tukipolitiikan täytäntöönpanosta voidaan panna täytäntöön aiemmin linjatulla tavalla koko Suomi tasapuolisesti huomioiden.

Vähävaraisimpien aseman parantamisen osalta oli myönteistä, että asumistuen omavastuuosuuden poisto toimeentulotuesta saatiin aikaan. Se helpottaa lapsiperheitten ja työttömien arkea.

Myös kansaneläkkeitten korotus antaa viestin siitä, ettei eduskunta ole unohtanut pienimmän eläketurvan varassa olevien ihmisten asemaa. Niin kuin täällä todettiin, tässä tarvitaan kuitenkin pitkäjänteistä kehittämistä juuri heikoimman eläketurvan varassa olevien ihmisten toimeentulon parantamiseksi.

Omaishoidontuen korotus täällä todettiin, se on myönteinen hyvä asia, joka avaa uuden polun tämän tärkeän väestöryhmän asioitten hoitamiselle.

Veteraanijärjestöt ovat ilmaisseet huolensa siitä, riittävätkö kuntoutusrahat jokavuotiseen kuntoutukseen, josta hallitus ja eduskunta ovat antaneet sitoumuksen. Mielestäni eduskunnan on varmistettava, että tämä sitoumus pitää ja että tämä sitoumus toteutetaan. Kunniavelkaa ei voi vesittää.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvioesityksen yleisperusteluosa tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden keskustella myös talouspolitiikan linjasta ja euroalueen talouskehityksestä. Mutta kun keskustelemme nyt kokonaisuudesta, niin tämä koko linjakeskustelu tuppaa jäämään yksityiskohtien varjoon. Haluan omasta puolestani kiinnittää kahteen seikkaan huomiota. En niinkään haasta talouspoliittista linjaa, jota tämä hallitus noudattaa. Se sopii myöskin minulle, mutta ainakin kaksi kriittistä kysymystä haluan esittää.

Kun finanssipolitiikan liikkumavara on jo sen takia hyvin pieni, että suuri osa valtion menoista on lakisääteisiä, niin mielestäni olisi syytä keskustella siitä, onko kehysratkaisussa tarpeellista sitoa jo kolme neljäsosaa vaalikauden menoista tuolla keskustelulla vai pitäisikö yrittää raivata tilaa myöskin ajassa tapahtuvalle finanssipolitiikan tekemiselle ja yrittää katsoa sitä, onko kaikkien menojen todella oltava lakisääteisiä. Tällä en tarkoita sitä, että perusturvaa pitäisi murentaa jne., mutta mielestäni politiikkavalikoima tarvitsisi tässä suhteessa väljyyttä.

Toinen asia, josta esittäisin kriittisen huomautuksen, on se, että kun nyt on veronkevennysten kautta haettu työllisyyteen imua ja talouteen kasvua, niin voitaisiinko ajatella myöskin, että veropolitiikan keinovalikoimassa käytettäisiin myöskin välilliseen verotukseen liittyviä ratkaisuja vastaisuudessa eikä pelkästään tuloverotukseen liittyviä. Kun monessa maassa euroalueellakin ja erityisesti esimerkiksi Yhdysvalloissa — miksi ei siis myös Suomessa — nähdään, että talouspolitiikan ja talouskasvun keskeinen moottori on yksityinen kulutuskysyntä, niin silloin totta kai arvonlisäverotuksella ja muilla välillisillä veroilla on aika paljon merkitystä siinä, miten kysyntää voidaan edistää. Itse olen ollut aina sitä mieltä, että myöskin arvonlisäverotusta pitäisi käyttää talouskasvua tukevassa työssä hyväksi. Se vaikuttaa verokiilaan, se vaikuttaa palveluiden kysyntään, jossa merkittävä työllisyyspotentiaali on edelleen olemassa siitäkin huolimatta, että jossain määrin työllisyystilanne on nyt parantunut.

Minusta olisi myöskin hyvä, että valtiontalouden näkökulmasta valmisteltaisiin ainakin keskustelun pohjaksi sellaista tilinpidon muutosta, jossa voitaisiin tehdä kansallisvarallisuuteen liittyvät investoinnit erillisiksi. Tämä on mielestäni perusteltua viitaten niihin keskusteluihin, joita käytiin muun muassa liikenneväylistä. Ei ole oikeastaan tarpeellista riidellä, onko joku tie tarpeellinen vai ei, ja hakea keinotekoisia yksityisen ja julkisen rahan yhdistelmiä jne., kun kuitenkin pitäisi voida nähdä, että tämän tyyppiset investoinnit ovat sellaisia, jotka täytyy jaksottaa useammalle vuodelle ja itse asiassa budjettikausien ylikin, ja että niitä ei pitäisi ottaa kulutusmenojen momenteilta, ei ainakaan minun mielestäni.

Euroopan rekoista 60 prosenttia kulkee tänä päivänä tyhjillään, mikä tarkoittaa sitä, että ilmastonmuutoksen näkökulmasta tämä on äärettömän epätoivottavaa. Sen vuoksi tarvitaan merkittäviä panostuksia rautateihin ja merikuljetuksiin, ja jos ajattelen liikenneväyläratkaisuja, niin mielestäni näiltä osin ne ovat vielä ontuvia.

Olen esimerkiksi sitä mieltä, että Hanko—Hyvinkää-radan sähköistäminen olisi kiireellinen koko eteläisen Suomen ja läntisen Uudenmaan elinkeinoelämän näkökulmasta ja paperikuljetusten vuoksi. Kemistä paperirullat tulevat Hangon satamaan, ja on aivan naurettavaa, että Riihimäellä pitää vaihtaa veturia. Kantatie 51 on myöskin selvästi tulossa pullonkaulaksi Venäjän-kuljetusten näkökulmasta. Liikenneturvallisuus on nyt uhattuna. Olisi siis tarpeellista, että tällä rakenteellisella muutoksella voitaisiin raivata tilaa sille, että budjeteissa voitaisiin tehdä myöskin ensiapuluontoisia asioita, kuten antaa rahaa liittymiin ja muuhun sellaiseen, enemmän kuin tänä päivänä tehdään, jotta kevyen liikenteen väylät ja muut tämäntapaiset tukisivat liikenneturvallisuutta.

En aio tehdä kuitenkaan käsittelyn aikana yhtä ainutta talousarvioaloitetta, vaikka mielestäni kehitysyhteistyömäärärahoja pitäisi kasvattaa ja Kantatien 51 rahoitus pitäisi turvata, puhumattakaan nyt näistä ratahankkeista, koska kyllä uskon voivani asioihin vaikuttaa muutakin kautta kuin tekemällä aloitteita.

Haluan vielä lopuksi otsikonomaisesti kiinnittää huomiota yhteensovitusongelmiin, joita hallituksella on. Ensinnäkin mielestäni on erittäin hyvä asia, että yleisperusteluissa on politiikkaohjelmista selvitys siitä, mitä on tapahtunut, ja viittaus siihen, minkälaisia määrärahoja on esitetty missäkin. Näin voidaan mielestäni saada kokonaiskäsitystä siitä, miten yli hallinnonalojen menevät hankkeet etenevät. Toivoisinkin, että tämän tyyppinen työskentely hallituksen piirissä tulevaisuudessa vahvistuisi.

Ikääntymisen kohdalla on paljon esitetty ratkaisuja, jotka liittyvät eläköitymiseen ja sen järjestelmän turvaamiseen, mutta mielestäni edelleen pitäisi käydä keskustelua koulun aloittamisiän alentamisesta ja siitä, että koulutuksen aloituspaikkojen kautta huolehditaan siitä, että nuoret nopeammin tulevat työelämään, sen sijaan että pelkästään rajoitetaan opinto-oikeuksia. Tähän liittyy myöskin mielestäni se ristiriitaisuus, joka näkyy yhteensovitusongelmana, että kun toisaalta halutaan julkista sektoria pienentää ja hakea siihen tehoa, niin se koskee myöskin yliopistoja. Yliopistothan ovat merkittävä julkisen palvelun alue.

Kun alueellistamista on tehty, niin ei ole suinkaan saatu vähenemään henkilökuntaa, kun ihmiset eivät muuta. Mielestäni tässä tarvittaisiin toisenlaista linjausta. Myöskin kuntien rakenneuudistuksessa tuntuu hassulta, että käsittelemme täällä maakuntahallinnon vahvistamista ja maakuntavaltuustojen budjettimahdollisuuksien laventamista. Kannustustyön osalta puuttuu vielä myöskin ratkaisuja.

Kotitalousvähennyksen osalta mielestäni olisi ollut parempi, että omavastuuosuus olisi poistettu, sen sijaan että nyt kasvatetaan hoivasektorin osuutta. Tämähän ei ole mikään kokoomuksen asia, vaan tämä on ehdottomasti ollut myöskin silloisen työministerin Liisa Jaakonsaaren ja minun asia, jotta palvelusektori lähtisi käyntiin, ja siksi kotitalousvähennys on tänäkin päivänä totta. (Ed. Ala-Nissilä: Tämähän pitää paikkansa!)

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen antama budjettiesitys tukee omalta osaltaan talouden kasvua. Kokonaistuotannon kasvuksi on ennustettu 3,2 prosenttia. Viimeaikaiset eri tutkimuslaitosten ennusteet ovat olleet suunnaltaan sellaisia, että tavoiteltava kasvu on realistinen. Työllisyyden kehitys kulkee käsi kädessä talouskasvun kanssa. Viimeisin työllisyyskatsaus kertoi työllisyystavoitteen olevan selkeällä kasvu-uralla. Työllisyysaste on noussut 69 prosenttiin, ja työttömyys on laskenut 7,2 prosenttiin. Vuodentakaiseen tilanteeseen nähden meillä on nyt 32 000 uutta työpaikkaa. Nämä luvut ovat selkeitä esimerkkejä siitä, että Suomen talous on lisännyt luottamusta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Näiden tunnuslukujen painoarvoa lisää vielä EU-alueen kilpailukyvyn heikkeneminen Aasian ja USA:n talous- ja markkinakehitykseen verrattuna.

Budjettiesitys on myös selkeä vastaus ensi vuonna tapahtuvaan hallitusohjelman toteuttamiseen. Esityksellä parannetaan monin osin kansalaisten perusturvaa ja vastataan niihin odotuksiin, jotka ovat olleet vuosikaudet odotuslistalla. Ensi vuonna tapahtuvat parannukset vievät yhteiskuntaamme oikeudenmukaisempaan suuntaan ja rakentavat samalla hyvinvointiyhteiskuntaa kestävämmäksi kaikkia väestöryhmiä silmälläpitäen.

Erityisen myönteistä on se, että budjettiesitys huomioi heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Heille valtion budjetin kautta tulevat etuudet tai muut asemaa parantavat tekijät ovat ainut apu. Heille ei välttämättä ole muuta turvaverkkoa.

Kansaneläkkeen tason korottaminen on tervetullut, vaikka se määrältään on vähäinen, osin jopa hilpeyttäkin herättävä. Tärkeää on kuitenkin se, että eläkkeiden korotukseen vuositasolla varattavat kymmenet miljoonat eurot käytetään kansaneläkkeen korotukseen eikä vaihtoehtoisesti mihinkään muuhun. Mielestäni valtiovarainvaliokunnan tulisi pohtia mahdollisuutta korottaa kansaneläkettä jo vuoden alussa eikä vasta 1. päivästä syyskuuta alkaen. Monet eläkeläisille tulleet kustannusten korotukset ovat jo realisoituneet, esimerkiksi polttoaineiden hinnat. Siksi korotuksen aikaistaminen tulisi sovitella budjettiohjelmaan. Eläkeläiset ovat varmasti korotuksen ansainneet. Kansaneläkkeen nostolla on myönteinen vaikutus lisäksi sukupolvenvaihdoseläkkeisiin, perhe-eläkkeisiin ja rintamalisään.

Myönteistä on myös asumismenojen 7 prosentin omavastuun poistaminen toimeentulotuesta. Budjetti korottaa myös omaishoitajien hoitopalkkiota. 67 euron korotus nostaa pienimmän hoitopalkkion 300 euroon kuukaudessa. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärän kaksinkertaistuminen koti- ja hoivatyössä on todella merkittävä kädenojennus kotitalouksille. Näin merkittävällä korotuksella tulee olemaan piristävää vaikutusta myös hoiva-alan yrittäjyyden lisääntymiseen.

Arvoisa puhemies! Täällä on monissa puheenvuoroissa nostettu esiin perustien- ja radanpidon sekä yksityisteiden rahoitus. Yhdyn niihin mielipiteisiin, jotka vaativat kyseisten määrärahojen korotusta. Minulla on täysi syy uskoa näin tapahtuvan, koska muun muassa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja ryhmäpuheenvuorossaan näin vaati. Julkisuudessa esiin ovat nousseet vain eri koreissa olevat hankkeet. Ne ovat varmasti tarpeellisia, mutta olennaista on se, että perusverkoston rahoitusta ei unohdeta. Ne ovat välttämättömyyksiä muun muassa yritysten toiminnan kannalta ja raaka-aineiden saannin turvaamisen kannalta. Toivon valtiovarainvaliokunnan kohtelevan kyseisiä momentteja tämän salin hengen mukaisesti niin, että kansalaisilla olisi tasavertaisemmat mahdollisuudet liikkumiseen ja elinkeinonsa harjoittamiseen.

Vaasan tiepiirin alue on valitettavasti aikaisempien vuosien tapaan jäämässä mopen osille liikenneverkostoa koskevien määrärahojen jaossa. Tekeekin mieli kysyä, eikö nyt jo Raippaluodon sillan aiheuttama karenssi olisi tarpeen poistaa ja osoittaa tiepiirille sitä vastaava osuus määrärahoista.

Toisena alueellisena asiana nostan esille edellisten vuosien tapaan Rengonharjun lentokentän pidentämisen, leventämisen ja lentoturvallisuutta kehittävän investoinnin. Budjettiesitys ei valitettavasti sisällä tähän kohteeseen määrärahoja. Liikennemäärät Rengonharjun kentältä ovat kasvaneet merkittävästi. Tavoitteena lentoliikennettä harjoittavalla yrityksellä on ottaa suihkukoneet käyttöön vuonna 2007, ja niiden käyttöönotto edellyttää investointeja kiitotiehen. Edellytän, että valtiovarainvaliokunta ottaa kyseisen investointikohteen huomioon budjettikäsittelyssä.

Yrityksillä ja niiden menestymisellä on ratkaiseva merkitys yhteiskunnan toimimisessa. Sen johdosta on tärkeää, että budjetti edesauttaa yrityselämän kehittymistä mahdollisimman monipuolisesti. Myönteistä on ollut se, että kotimaiset investoinnit ovat nyt kasvussa. Kasvusta huolimatta ollaan kuitenkin euroalueen kasvun keskiarvon alapuolella eli enemmistössä euroalueen maista luotetaan tulevaisuuteen enempi kuin meillä. Useamman vuoden tähtäyksellä tämä kasvuvauhti on liian pientä. Siksi meidän tulee valtion talousarviolla vauhdittaa tätä kasvua. Erityisen tärkeää on teknologia- ja innovaatiorahoituksen lisääminen kilpailukykymme kasvattamiseksi. Toivottavaa on, että valtion panostukset saavat myös yritykset rohkeasti liikkeelle. (Puhemies koputtaa: Aika!)

Viime viikkoina energiapolitiikka on noussut aiheellisesti esille.

Energian hinta on viime kädessä (Puhemies koputtaa) ratkaiseva tekijä niin yritysten kuin yksityistenkin kannalta.

Säde Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä budjettipuhetta kirjoittaessani totesin, että olen yhdettätoista kertaa laatimassa budjettia, valtion talousarviota, ja jos katsastaa mennyttä ja katsastaa tulevaa, niin Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen perintöähän tässä seuraavassa budjettiesityksessä nyt oikeastaan ollaan kasaamassa yhteen ja tekemässä suuntaviivoja tulevaisuudelle. Säästöajoista on päästy tyynille vesille, ei olla sellaisella keikkuvalla aallonharjalla kuin oltiin 90-luvun puolivälissä ja vielä ehkä 2000-luvunkin vaihteessa jossain määrin, mutta ei ole myöskään aivan rantauduttu sellaiseen tilanteeseen, jossa voitaisiin ryhtyä henkseleitä paukuttelemaan, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. Globaalit haasteet, joita meillä kaiken kaikkiaan on, pakottavat tietenkin Suomea jatkuvaan valppauteen, mutta toivoisin tuota globaalia keskustelua myöskin tänne saliin niin, että voisimme sekä toimialakohtaisesti että myös koko salin osalta koko budjettia tarkastella siinä suhteessa, mitä tulevaisuuden linjauksia todellisuudessa täytyy tehdä niin kulttuurin, opetuksen, sosiaalitoimen kuin monen muunkin haasteen osalta.

Tarkastelen esimerkiksi korkeakoulusektoria. 90-luvulla me omaksuimme periaatteen, jossa osaamiskeskeisen aluepolitiikan keinoin investoitiin korkeakoulusektorille hyvin voimakkaasti. Haettiin vahvuuksia, joilla alueet voisivat selviytyä, ja on hyvin intensiivisesti panostettu tähän osaamistalouteen. Se on tuottanut hedelmiä. Mutta tällä hetkellä ollaan käännepisteessä, jossa odotetaan, kääntyykö laiva takaisin kohti keskittämistä, globaaleilla perusteluilla halutaan hyvin voimakkaasti viedä takaisin politiikkaa sinne, mistä aikanaan lähdettiin, vai keksimmekö kenties kolmannen tien eli uuden hyppäyksen eteenpäin, jolla voidaan ylittää tämä globaali kuoppa, joka edessämme on, mutta samalla myöskin tämä suomalainen, vankka alueellinen koulutusjärjestelmä, korkeakoulujärjestelmä, säilyttää. Tämän tyylisiä analyyseja tarvittaisiin monilla eri sektoreilla. Olen nimittäin hyvin huolestunut siitä, että me aina jonkin tietyn mantran perusteella teemme uusia linjauksia ministeriösektoreittain käymättä riittävän laaja-alaista keskustelua yli hallinnonrajojen ja poliittisten linjausten osalta, esimerkiksi aluepolitiikan tai jonkin muun keskeisen politiikkasektorin osalta.

Arvoisa puhemies! Varsinaisesta budjetista haluan nostaa esille muutamia asiakohtia, jotka mielestäni ovat erittäin positiivisia ja mainitsemisen arvoisia. Yksi näistä on tietenkin tämä veikkausvoittovarakysymys, joka jo viime syksynä ratkaistiin. On hyvä, että nyt budjetissa asia on pysyvänä asiana nostettu esille eli ei tarvitse käydä jokasyksyistä taistelua siitä, mikä on veikkausvoittovarojen kohtalo. Näin kulttuuri, nuoriso, liikunta, taide ja tiede saavat sen lisärahoituksen, minkä ansaitsevatkin. Samoin kulttuuritoimen osalta teattereiden valtionosuuksien indeksijärjestelmän palautus on positiivinen asia, johon sivistysvaliokunta on ottanut viimeisimmissä mietinnöissään kantaa, samoin myös Aleksanterin teatterin rahoitusasia.

Se negatiivinen puoli kuitenkin tällä kulttuuripuolella olevissa rahoitusesityksissä on, että samaan aikaan, kun näitä indeksejä nostetaan kuntien ylläpitämille teattereille, kuntien varsinaisia kulttuurimäärärahoja leikataan, eli vähän niin kuin leikataan toisesta päästä peittoa ja jatketaan toisesta päästä. Tässä suhteessa esitys on hieman ristiriitainen, ja on syytä perehtyä, miten tämä leikkaus tulee kohdentumaan kaiken kaikkiaan kulttuuritoimintaan paikallistasolla.

Opetustoimen osalta budjetti on oikeastaan sellainen kuin se tavallisestikin on ollut. Sinne tulee lisäyksiä, ei mitään suuria, isoja muutoksia, mutta tämän valtionosuusjärjestelmän osalta on perusteihin tulossa sellainen muutos, että pienet, alle 10 000 asukkaan kunnat, ja suuret, yli 100 000 asukkaan kunnat, hyötyvät tästä muutoksesta. Olen tietysti huolissani siitä, että keskikokoiset kaupungit, niin kuin Joensuu, Jyväskylä, Vaasa, kenties ovat tässä mallissa menettäjinä. Voisi tietysti kysyä, miten pitkäaikainen tämä järjestelmäfiilaus on ja miten järkevää se on nyt tässä vaiheessa tehdä, kun tiedetään, että joudumme nollasummapeliä tekemään ja iso muutos kunta- ja valtionosuusjärjestelmän osalta on tulossa kenties hyvinkin pikaisesti. Eli valtionosuusjärjestelmässä opetustoimen osalta aiotaan näistä pitkistä matkoista eli etäisyyksistä pienille kunnille kompensoida enemmän ja yli 100 000 asukkaan kunnille näistä suurista kustannuksista muun muassa maahanmuuttajien osalta tulee kompensaatiota, mikä sinänsä niitten kuntien osalta on hyvä asia.

Opetustoimessa tulevana talvena pitäisi myöskin käydä laaja keskustelu koulutuksen rakenteellisten ja määrällisten tavoitteiden osalta. Tämä on syytä käydä läpi sivistysvaliokunnassa, tietysti keskustellen opetusministeriön kanssa hyvin laajasti, minne ja millä tavoin tullaan mitoittamaan aloituspaikkoja, ja myös täytyy käydä hyvin laaja analyysi siitä, miten syntyvyys ja ikäluokkien pieneneminen kaiken kaikkiaan vaikuttavat tähän järjestelmään. Liian kaavamaisesti ei näitä muutoksia saa missään tapauksessa tehdä.

Sosiaalitoimen osalta haluaisin nostaa sen asian esille, että sosiaalialan osaamiskeskuksien rahoitus täytyy huolehtia tulevaisuudessakin riittäväksi. Ne leikkaukset, mitä nyt on tehty budjettiin, on toteutettu vääränä aikana, koska sosiaaliala on juuri päässyt kehittämistyössä eteenpäin ja pitäisi saada myöskin rahoitus jatkumaan sillä sektorilla.

Alueen eli Itä-Suomen osalta haluan nostaa vielä esille sen, että itäsuomalaiset ovat esittäneet Itä-Suomi-pakettia toteutettavaksi. Toivon, että tulevaisuuspanostusten näkökulmasta tulevaisuudessa voitaisiin tarkastella tämmöisenä suuremman luokan budjettikysymyksenä myöskin tällaista tulevaisuuspakettia Itä-Suomelle.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaiset ja Suomen talous voivat kansainvälisessä vertailussa tällä hetkellä melko hyvin, vaikka tässä salissa on paljon puhuttu toista. Ansiohan siitä lankeaa, niin kuin ed. Tahvanainen sanoi, sekä edellisille hallituksille että myöskin nykyiselle, ja tietenkin ahkerille kansalaisille.

Olen kuitenkin samaa mieltä kuin edustaja aivan vasemmalta laidalta, Esko-Juhani Tennilä, että käytämme edelleenkin liian vähän rahaa terveydenhuoltoon, 7,6 prosenttia, jolloin meiltä puuttuu noin 3 miljardia euroa terveydenhuollosta, jos vertaamme itseämme Ruotsiin.

Eilen Helsingin kaupunginhallituksen kokouksessa moitiskeltiin ankarasti Husia, meidän yliopistosairaalaamme, siitä, että se ylittää budjettinsa, eikä ollenkaan otettu huomioon, että se budjettihan voi olla alimitoitettu. Me teemme Helsingissä niin paljon kansantuloa, että meidän budjettimme on oikeastaan vain 6,5 prosenttia Helsingin bkt:sta. Mutta se, miksi Helsingin rahat eivät riitä, johtuu tästä verotulotasauksesta, eli valtio vie meiltä 280 miljoonaa euroa muihin kuntiin. Sen takia meillä ei ole rahaa hoitaa terveydenhuoltoamme, niin kuin haluaisimme.

Kiinnittäisin huomiota kahteen asiaan tässä ensi vuoden budjetissa. Ensimmäinen on evo-rahoitus eli valtionosuus opetukseen ja tutkimukseen yliopistosairaaloille. Evo-korvauksen reaalitaso on pudonnut viimeisten 10 vuoden aikana 30 prosenttia, vaikka samalla sekä lääketieteellinen tutkimus että opetus on lisääntynyt. Nyt on syytä saattaa evo-korvaukset todellisten kustannusten tasolle, kuten hallitusohjelmassakin on luvattu.

Tutkimus-evo-rahoja käytetään kliiniseen tutkimukseen eli maksetaan tutkimuspotilaiden poliklinikkakäynnit, muu sairaanhoito, laboratoriotutkimukset, röntgentutkimukset, patologia jne. Kliinisen tutkimuksen tarkoituksena on luoda uusia hoitomenetelmiä ja hyviä hoitokäytäntöjä. Suomalainen korkeatasoinen tutkimus ei ole mahdollista ilman tarpeellisia resursseja. Jos tutkimus loppuu sairaaloissa, olemme kohta kokonaan kirjatiedon varassa. Viime vuonna tutkimus-evosta siirrettiin 8 miljoonaa euroa opetukseen ja nyt tämä summa palautetaan, mutta ei palautetakaan mitään opetukseen. Tämä on hyvä tietenkin tutkimukselle.

Lääkäreiden ja hammaslääkäreiden koulutusmäärät ovat nousseet viime vuosina niin, että koulutamme yhteensä 1 058 lääkäriä tai niin paljon on näitä aloituspaikkoja, mutta koulutus-evon määrärahat ovat taas vähentyneet. Lääkäreiden koulutusmäärät tulisi siis pitää vähintään ennallaan, jotta lääkäripula saadaan lopullisesti kuriin. Vanheneva väestömme tulee tarvitsemaan entistä enemmän lääkäreitä ja eri tauteihin erikoistuneita spesialisteja. Näiden kouluttaminen ei onnistu, jos yo-sairaaloilla ei ole siihen resursseja.

Alimitoitettu evo-rahoitus estää laadukkaan suomalaisen lääketieteellisen kliinisen tutkimuksen, pahentaa lääkäripulaa ja asettaa yo-sairaaloiden sijaintikunnat taloudellisesti epätasa-arvoiseen asemaan. Stakesin tekemän selvityksen mukaan tutkimuksen aiheuttamat kustannukset yliopistosairaaloille olivat 85 miljoonaa euroa vuodessa, josta valtio korvaa nyt ensi vuonna 48,7, eli puuttuu puolet siitä rahasta. Tästähän on sitten kansliapäällikkö Erkki Virtasen johdolla tehty tutkimus, ja siinä väitetään, että lääketieteelliseen tutkimukseen tulee paljon ulkopuolista rahaa, kuten Akatemialta, Tekesiltä, yksityisiltä säätiöiltä, mutta todellisuudessa kliininen tutkija ei näitä rahoja voi saada. Akatemian anomuksista esimerkiksi hyväksytään vain noin 16 prosenttia, eli kliiniseen tutkimukseen nämä vapaasti anottavat rahat eivät tule.

Toinen asia on, että me tarvitsemme myös pätevää hoitohenkilökuntaa niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Meillä ei ole tarpeeksi sairaanhoitajia, perushoitajia eikä lähihoitajia, ja ongelma on erittäin suuri etenkin täällä Uudellamaalla. Terveydenhoito-oppilaitoksissa ei ole tarpeeksi aloituspaikkoja sairaanhoitohenkilökunnalle. Terveydenhuoltoalan vetovoimaa tulisi myös parantaa, jotta koulutettavaksi saataisiin motivoituneita opiskelijoita.

Hus-tilastojen mukaan kymmenen vuoden sisällä henkilökunnasta 10 prosenttia jää eläkkeelle. Ennusteiden mukaan Helsingin alueella sosiaali- ja terveysalan uuden työvoiman tarve on kuitenkin keskimäärin 1 200. Nykyisiltä aloituspaikoilta valmistuu terveydenhuollon ammattilaisia vain 850. Sairaanhoitajakoulutuksen aloituspaikat ovat vähentyneet vuoden 2000 jälkeen, ja tämä näkyy vaikeutena saada sijaisia, niin kuin viime kesänä esimerkiksi tapahtui. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadialla on tarvittava henkilökunta ja tilat lisätä sairaanhoitajakoulutusta, jos lisärahoitusta vain saataisiin. Stadian selvityksen mukaan aloituspaikkoja tarvittaisiin lisää myös bioanalytiikan, ensihoitajan, suuhygienistin, optometristin, radiografian sekä sädehoidon koulutusalueille, koska kaikilla näillä aloilla on pulaa hoitajista Uudellamaalla.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Köyhyyden vastainen työ ei ole muutaman kuukauden hokkuspokkustemppu, ei vaalijippo eikä missään nimessä kvartaalipoliitikoiden omantunnon kirkastaja. Se ei ole arvovalintojen Ajax, jonka yhden käyttökerran jälkeen voi jälleen huoleti helliä rikkaita suomalaisia eriarvoistavin arvovalinnoin.

Toki hallitus on ensi vuonna kirkastamassa yhteisvastuuimagoaan. Vankien toimintavalmiuksien ja aktiivitoimintojen kohentaminen, kansaneläkkeen 5 euron tarkistus, asumislisän 7 prosentin omavastuun poistaminen ja mielenterveyskuntoutujien työtoiminnasta ansaitseman tuen korotus tulevat vähintäänkin tarpeeseen. Mutta kaksi ja puoli vuotta kestänyttä arvovalintaa tiukkaakin tiukemmasta menokurista pitkäaikaistyöttömien, kansaneläkeläisten, opiskelijoiden, yksinhuoltajien ja syrjäytettyjen osalta ei pyyhkäistä pois sillä, että istuva hallitus kantaa yhteisvastuunsa näiden suomalaisten osalta vasta viimeisten viiden toimintakuukautensa ajan. Arvovalintojen Ajax ei pyyhkäise pois sitä totuutta, että Vanhasen hallituksen köyhyyspakettia on lupauksista huolimatta lykätty ja lykätty, mutta rikkaita ja hyvätuloisia helliviä päätöksiä suorastaan kiirehditty.

Ikävintä asiassa on, että budjettiriihessä sovitulla tynkäpaketilla ei rakenteellista köyhyyttä edes yritetä poistaa. Muutaman kuukauden vastuunkannolla ei myöskään kurota eriarvoistumisen kasvua kiinni tai käännetä kehitystä tasa-arvoisempaan suuntaan. Päinvastoin Vanhasen hallituksella on varaa eriarvoistaa suomalaisia tästä päivästä lukien vielä lähes 14 kuukautta, ennen kuin keskeisimmät hallituksen köyhyyspaketin toimista astuvat voimaan ja näkyvät köyhimmistä köyhimpien suomalaisten taloudessa. Sitä ennen suomalaiset köyhät joutuvat kuukausiksi maksumiehiksi, kun kansaneläkkeen, opintorahan, työmarkkinatuen tai toimeentulotuen ostovoima heikkenee hintojen nousun myötä entisestään, kun 7 prosentin omavastuu kallistuu kiinteistöveron korotuksista johtuvien vuokrankorotusten seurauksena, kun joukkoliikenteen maksut nousevat tuen vähentyessä ja kun kuntien takaamia tasalaatuisia ja tasa-arvoisia palveluita on päivä päivältä mahdottomampi saada lisääntyneiden omavastuiden ja ulkoistamisten seurauksena. Näiden vielä kuukausia köyhtyvien suomalaisten joukossa on ministeri Hyssälän omien laskelmien mukaan yli 114 000 lasta ja nuorta.

Hallituksen talousarvioesityksellä pienituloisista suomalaista tulee joka kuluva päivä yhä pienituloisempia vielä kuukausien ajan, eikä heidän hätäänsä uskottavasti vastata kosmeettisesti vasta yli vuoden päästä tapahtuvilla parannuksilla. Mutta tämä hallitushan onkin jo tullut surullisen kuuluisaksi siitä, että se tietoisesti siirtää kotimaisen ja kansainvälisen köyhyyden hoitamisvastuun seuraavalle hallitukselle.

Arvoisa puhemies! On aina arvovalinta, kenelle annetaan ja keneltä otetaan, eikä mikään ole vielä lopullisesti menetetty ensi vuoden budjetin osalta. Namurahapolitikoinnin sijaan on toivottavaa, että hallituspuolueiden edustajat yhdessä opposition kanssa tekevät pitkäjänteisiä, tasa-arvoa edistäviä ja kansainvälisestikin solidaarisia ratkaisuja köyhyyden kitkemiseksi, ratkaisuja, jotka toimeenpannaan heti ensi vuoden alusta eikä vasta ensi vuoden lopusta.

Suomi ja osa suomalaisista ovat tänään rikkaampia kuin koskaan, ja keskivertosuomalaisella menee kohtuullisesti. Silti toisin kuin hallitus tuntuu ounastelevan, suurin osa suomalaisista haluaa edelleenkin kantaa yhteisvastuuta, ja tämän vastuunkantohalukkuuden pitäisi myös näkyä eduskuntakäsittelyn jälkeen ensi vuoden budjetissa. Ihmisten sujuva arki ja tämän päivän suomalaisten arvot edellyttävät sitä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, aivan jostakin muusta. Muistatteko, hyvät edustajatoverit, Jules Vernen 80 päivässä maailman ympäri -kirjasta kohdan, jossa britti-imperiumin edustajat huokuivat teknologista ylemmyyttä, kun keskellä viidakkoa junan kyyti vaihtuikin norsulla heilahteluun? Omassa mielessäni kyseinen kohtaus on väikkynyt useammin kuin kerran menneen kesän aikana, kun junailin 40 päivässä Suomen ympäri. Hullunkuriseksi tosin tilanteiden samankaltaisuuden tekee se tosiseikka, että Vernen sankarit seikkailivat 1800-luvun lopun maailmassa, minä vuonna 2005 Suomessa.

Vasemmistoliitto on jo pitkään kantanut huolta ratojemme peruskunnosta, mutta tänä kesänä henkilökohtaisten huolieni listalle on lisätty pelko juniemme teknisestä alasajosta. Näyttää siltä, että rapautuvia ratojamme vaeltavat rapautuvat junat ja liian minimiin vedetyllä työvoimalla. Luonnonvoimille ja puille emme me poliitikotkaan mahda mitään, mutta ilman ilmojen herran avitustakin lähes päivittäisen junailuni päätarkoitukseksi tuli selvitä perille jotenkuten eikä niinkään selvitä perille ajoissa. Eli parempi paljonkin myöhässä kuin ei koskaan. Kyse ei ole yksittäisistä teknisistä ongelmista vaan ongelmanipuista, joiden kohdalle osuminen viime kesänä oli takuuvarmaa, jopa useampaan kertaan samalla matkalla.

Toimittajatuttavani esimerkiksi matkusti Tampereelta Kajaaniin työkeikalle. Juna oli jo Tampereelta lähtiessä myöhässä, koska veturi oli hajonnut välillä Turku—Tampere ja matkustajat pakattu viiveellä linja-autoihin. Uusi juna täyttyi Tampereelta, ja matka kohti Kainuuta alkoi vain pysähtyäkseen sähkövikaan muutaman tunnin kuluttua, ja taas samaiset matkustajat pakattiin linja-autoihin.

Pääsääntöisesti omaa matkailuani puolestaan ovat värittäneet konduktöörin ja veturinkuljettajan huhuilut: "Pahoittelemme, että teknisen vian vuoksi olemme tässä vaiheessa 15 minuuttia myöhässä." Olen juuttunut ainakin Mikkelin ja Pieksämäen välille sähkövian pysäyttämänä, nuokkunut Oriveden asemalla, kun junan jarrut pettivät, hypännyt melkein radalta hitaan pikajunan kera Jyväskylä—Orivesi välillä, kun raiteet ja juna eivät hetkeen seurustelleet keskenään, ja odotellut asemilla yhteensä tuntitolkulla myöhässä olevia pikajunia, IC-junia ja Pendolinoja. Eräänkin kerran juna oli jo siihen noustessani kohtuupaljon myöhässä, koska konduktöörien piti joka asemalla pysähtyessä avata ja sulkea yksitellen 12 vaunun ovet. Onneksi täpötäyden työmatkajunan kulkijoilla riitti huumorintajua odotellessaan asemilla minuuttitolkulla junan ovien ulko- ja sisäpuolella.

Viimeistään tämä kesä on osoittanut minulle, että tässä (Puhemies koputtaa) teknologian ihmemaassa satsaamme verovarojamme kaiken maailman vempeleisiin (Puhemies: Aika!) mutta säästämme vallan vääristä kohteista. Junat eivät lentokoneiden tapaan (Puhemies koputtaa) putoile taivaalta, mutta pahoissa turmissa niilläkin saa kauhistuttavaa jälkeä aikaiseksi. (Puhemies: Edustaja, nyt on aika loppunut!)

Siksi vasemmistoliittona haastamme, arvoisa puhemies, Vanhasen hallituksen joukkoliikenteen pelastustalkoisiin heti, (Puhemies koputtaa) siis jo tämän hallituskauden aikana.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Kun täällä on päivän kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin kupletin juoni tuntuu olevan, että kokoomus syöttää keskustalle keskustapuolueen ylimitoitettuja vaalilupauksia ja vasemmistoliitto puolestaan syyttää sosialidemokraatteja liiallisista verojen alentamisista. Tähän tämä tuntuu kiteytyvän.

Mutta joitakin havaintoja tähän lyhyeen 7 minuuttiin.

Ensinnäkin on ilolla tervehdittävä sitä budjetin kohtaa, missä voidaan havaita, että valtion korkokulut ovat oleellisesti pienentyneet. Sitä kauttahan syntyy tilaa talouteen. Erinomaisen hyvänä pidän sitäkin, että hallitus lähestyy eduskuntaa tällä eduskunnan toivomalla jakosuhdelailla nopeuttaen lain voimaantuloa. Tämähän koskee veikkausvoittovarojen edunsaajien asemaa; tiede, taide, nuorisotyö, liikunta ja kulttuuri saavat lisää resursseja, ja hyvä niin. Tässä on ollut pitkä, vaikea korpitaival, ja voisiko sanoa, että olisiko vähän vähemmälläkin vaivalla tämän tuloksen voinut saavuttaa. Aivan varmaa on se, että näin hyvää tulosta ei olisi onnistuttu saamaan kokoomuksen kumppanuudessa.

Köyhyyspaketti on myöskin täällä ruodittu, oikealla tiellä ollaan. Erityisesti olen iloinen siitä, että tämä 7 prosentin omavastuuosuus tulee poistumaan asumistukiasioissa. Tietysti näissä asioissa tulee mieleen sekin, että yhteiskunta ei voi sataprosenttisesti jäsenistään huolta pitää, ihmisillä on kyllä oltava myös oma vastuu elämästään. Niitä, jotka ovat heikommassa asemassa, pitää sitten auttaa kantamaan ja löytämään sitä omaa vastuuta.

Budjettikirjan kaikkein heikoimpana lenkkinä, jonkinlaisena kauneusvirheenä suorastaan, pidän sitä, että se pitää sisällään varallisuusveron poiston. Se on hätiköiden valmisteltu ja huonosti harkittu, tämä on minun mielipiteeni. Tämä jakaa mielipiteitä, sekin on ihan ymmärrettävää. Oliko se niin oleellinen tupon osa, sitä jään kysymään.

Sitten, herra puhemies, liikennepolitiikka on ollut paalupaikalla ja valokeilassa, ja niin se on minunkin puheenvuorossani. Liikenneministeriön suunnalla on aikaisempaa parempaa yritystä kehittää suomalaista liikennekulttuuria, liikenneinfraa, mutta eduskunnalle jää vielä kuitenkin tehtävää. Siitä kuuluisasta ministerityöryhmän mietinnöstä, sen ykköskorista, on noin kaksi kolmasosaa jo toteutumassa nykypäätöksin, mutta osa puuttuu, muun muassa erittäin tärkeä väylähanke läntisellä Uudellamaalla, kantatie 51 välillä Kivenlahti—Kirkkonummi. Se on tärkeä sekä positiivisin että negatiivisin mittarein mitattuna. Negatiivisella tarkoitan synkkiä onnettomuustilastoja ja positiivisella suuria liikennemääriä.

Tässä yhteydessä lainaan ikään kuin pyhinä kirjoituksina kolmea kannanottoa koskien liikenneinfraa. Helmikuussa 2004 talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi ministerityöryhmän esityksen lisäten siihen kaksi hanketta, Keski-Pasilan ja Ilmalan ratapihahankkeet. Siis tämä hallituksen ydinjoukko ei pitänyt ministerityöryhmän esitystä ylipainoisena vaan alipainoisena, koska he lisäsivät sinne hyviä hankkeita sinänsä. Nyttemmin on alettu arvella ja arvioida, että tämä ministerityöryhmän esitys olisi ylipainoinen. Liikkeelle on lähdetty eri asennosta.

Toinen pyhä kirjoitus liittyy tärkeään tulopoliittiseen ratkaisuun. Siinä yhteydessä hallitus kirjasi päätöksen — siis tämä on hallituksen päätös — jonka mukaan hallitus jatkaa infrastruktuurin kehittämistä liikenneväyläpolitiikkaa pohtineen ministerityöryhmän etusijaisjärjestyksen pohjalta. Arvoisat harvalukuisat kuulijat, kuulitte oikein — etusijaisjärjestyksen pohjalta. Jokainen meistä tietää tunteen, jos jossakin jonossa joku etuilee, on se pankin, kaupan, lentoaseman jono. Se tunne ei ole kovin mukava, kun joku etuilee, ja näissä asioissa nyt pikkasen hihna luisti kesän tapahtumia muistellen. Mutta aina voi tehdä korjausliikkeen.

Ja se kolmas pyhä kirjoitus liittyy eduskunnan kannanottoon. Eduskunta päätti edellyttää hallitusta ponnellaan vuoden 2005 budjettimietintöä laadittaessa, ja se ponsi kuuluu: "- - että - - hallitus ottaa huomioon liikenneväylätyöryhmän esitykset". Nämä kolme kohtaa ovat mielestäni lähestulkoon niin kuin liikennepolitiikan raamatusta pyhiä kirjoituksia. Näihin eduskunta on sitoutunut. Tässä uskossa toimivat kunnat, elinkeinoelämä, tavalliset ihmiset; myös eduskunta luottaa näihin kirjauksiin. Nuotit ovat hyvät, kunhan vain toimitaan niiden mukaan.

Yksittäiset investoinnit hallitsevat julkisuutta. Liikennepolitiikkamme perusongelmat koskevat kuitenkin väylien ylläpitoon tarvittavia vuotuisia perusmäärärahoja sekä joukkoliikenteen kehittämistarpeita. Nämä tuppaavat jäämään vähän katveeseen. Budjettirakenteen osalta kaipaan erillistä investointiosaa valtion investoinneista. Se helpottaisi luettavuutta ja selkeyttäisi tilannetta. Nyt on käyttömenot ja pääomamenot somasti sekaisin.

Aivan lopuksi, herra puhemies: Vesiensuojelumäärärahat ja yhdyskuntien vesihuoltotyöt kaipaavat edelleen lisärahoitusta. Summat ovat pieniä, mutta vaikuttavuudeltaan ne ovat laaja-alaisia. Esimerkiksi Hangon ja Tammisaaren välillä on hankkeilla suuri siirtoviemärityö, mikä tarvitsee myös valtion tukea. Vastaavia hankkeita on varmasti muuallakin.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi puuttua niihin suorastaan vääristelyihin, jotka koskivat kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroa siltä osin, että arvosteltiin sitä, että hyvänä aikana tehdään alijäämää, koska huonompiakin aikoja on tulossa, kun samalla kokoomus on esittänyt noin 600 miljoonan euron määrärahalisäyksiä. Logiikka meidän esityksessämme on nimenomaan se, että lisäesitykset, jotka tähän kokonaisuuteen sisältyvät, ovat sellaisia, että ne edistävät työllisyyttä, nostavat työllisyysastetta, vähentävät työttömyyttä. Täällä on moneen kertaan siteerattu Etlan tutkimusta siitä, että jo 1 prosentin lasku työttömyysasteessa merkitsisi kokonaisuudessaan verotulojen lisäyksenä toisaalta ja sosiaaliturvamenojen laskuna toisaalta liki 1,5 miljardin säästöä. Tähän perustuu se oikeus, että me olemme tohtineet ihmetellä tätä alijäämäisyyttä.

Kaikkineen työllisyysasteen nostamiseen, joka käy vuosi vuodelta yhä tärkeämmäksi, liittyy monta yksittäistä toimenpidettä, jotka yhdessä toivottavasti vievät siihen tulokseen, että lähivuosina meidän työllisyysasteemme nousisi tavoiteltuun 75 prosenttiin. Kotitalousvähennyksen isyydestä täällä on kiistelty jo moneen otteeseen. Mielestäni voimme ihan reilusti todeta, että siinä on ollut monta tekijää, mutta minusta ei pidä kiistää sitä, etteikö kokoomus tässä asiassa olisi ollut todella aloitteellinen ja painostanut tämän asian eteenpäinviemistä hallituksessa. Mutta niin silloinen ministeri Alho kuin ministeri Jaakonsaarikin ansaitsevat toki oman kiitoksensa. Nyt olemme tässä tilanteessa, missä olemme. Viime syksyn budjettivastalauseessa me esitimme juuri tätä summaa, 2 300:aa euroa, vähennysoikeudeksi, ja nyt tämä esitys on meidän käsittelyssämme. Se on hyvä asia, mutta se on puolittain vain hyvä, koska tätä vähennyksen lisäystä ei ole tarkoitus osoittaa remontteihin.

Monta pientä myönteistä asiaa on tietysti täällä mukana. Yli 55-vuotiaiden työntekijöiden sotumaksualennus on sinänsä myönteinen. Se parantaa varmasti ikääntyvien työntekijöiden työmarkkina-asemaa, mutta se ei toimi samalla tavalla kuin on alun perin ollut tarkoitus tällä niin sanotulla Holmin—Vihriälän mallilla, että se luo lisää työpaikkoja. Jos tämä olisi osoitettu kautta linjan, erityisesti palvelualoille, uskoisin, että tämä moninkertaistaisi hyödyn.

Starttirahasta täällä on puhuttu jo aikaisemmin. Se on osoittanut toimivuutensa. Siitä on oltu kiinnostuneita paljon yli arvioiden, ja siksi en ymmärrä, että sitä ei ensi vuoden budjettiehdotuksessa lisätä. Minusta eduskunnan kannattaa tähän kohtaan pysähtyä ja lisätä määrärahoja, koska jo tänä vuonna rahat ovat loppuneet.

Perhevapaista tai vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta täällä on myös puhuttu. On viitattu uunituoreeseen selvitykseen. Kokoomuksen budjettiesityksiin tämä sisältyy paljolti siinä muodossa, kuin pari viikkoa meidän kesäkokouksemme jälkeen myöskin Lauri Ihalainen SAK:sta on edellyttänyt, että palkallinen äitiysloma, vanhempainvapaa, olisi kaikille työnantajille pakollinen. Me esitimme tätä omassa mallissamme, plus sitä, että tähän tarkoitukseen käytetään kaikki se raha, joka jo nyt kootaan 0,15 prosentin maksuna työnantajilta, ja sen lisäksi verovaroin kustannettaisiin se, että yrittäjille sitten korvattaisiin nämä loma-ajan perhevapaiden kustannukset muun muassa siitä syystä, että väestöpoliittisesti, perhepoliittisesti myös tämä toimenpide olisi varsin perusteltu.

Eräs asia, mihin on aika vähän puututtu mutta toki avattu pää, on kysymys siitä, että työn vastaanottamiskynnys on monta kertaa korkea siitä syystä, että perheen tulotaso tai yksittäisen työttömän tulotaso ei nousisi, voisi pahimmassa tapauksessa jopa laskea, näiden sosiaaliturvan, verotuksen ja palkan yhteensovitusongelmien takia. Nyt asumistuki leikkaantuu vasta kolmen kuukauden kuluttua työn vastaanottamisesta pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Tämä on viisas ja oikea ratkaisu ja toivottavasti vaikuttaa myönteisesti. Mutta on paljon muita yhteensovitusongelmia, joihin todella toivon, että käydään käsiksi. Tuntuu todella pahalta, koska toistuvasti törmää työttömiin ihmisiin tai työntekijöitä hakeviin yrittäjiin, jotka toteavat, että esimerkiksi tämä sovitellun päivärahan ongelma on sellainen, että järkevä ihminen ei halutessaankaan (Puhemies koputtaa) voi ottaa työtä vastaan. Tällä saralla on todella paljon tehtävää.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tärkein talouspoliittinen tavoite on ollut työllisyyden nostaminen vakaalle kasvu-uralle. Hyvin hoidetulla talouspolitiikalla on luotu edellytykset, joilla talouskasvu ja työllisyysaste ovat lähteneet nousuun. Keskeisenä haasteena työttömyyden ohella ovat olleet talouden pitkän aikavälin kasvuedellytykset. Tällä tavoin hyvinvointiyhteiskunnan taloudellista perustaa on voitu vahvistaa.

Vanhasen hallituksen on ollut pakko hallituskautenaan palauttaa usko yrittäjyyden voimaan. Vielä tärkeämpää on ollut ulottaa yhteisvastuu koskettamaan myös niitä ihmisiä, joilla ei ole tukenaan vahvoja etujärjestöjä. Perjantaina 16.9.2005 eduskunnalle esitetty vuoden 2006 budjetti jatkaa tätä hallituksen valitsemaa vahvaa yrittäjyyden ja yhteisvastuun linjaa.

Matti Vanhasen hallitus on päätöksillään osoittautunut yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi. Hallitus on tehnyt jo aiemmin laajan yritysverouudistuskokonaisuuden, alv-alarajan huojennuksen ja helpottanut sukupolvenvaihdoksia. Uudessa talousarviossa yrittäjyyttä edelleen edistetään ja helpotetaan monin eri keinoin. Varallisuusvero poistuu, matalapalkkatyön verotuki astuu voimaan, kotitalousvähennystä laajennetaan tuntuvasti. Näin edistetään muun muassa palveluyrittäjyyttä ja luodaan kipeästi kaivattuja palvelumarkkinoita.

Panostamalla osaamiseen, tutkimukseen ja kehitystoimintaan hallitus on vahvistanut Suomen kilpailukykyä globalisaation haasteissa. Täsmennettyjä toimia kohdistetaan erityisesti aloitus- ja kasvuvaiheessa olevien yritysten rahoitukseen ja neuvontaan. Yritysten varhaisen vaiheen kehitystä tuetaan uusimuotoisella pääomarahoituksella, niin sanotulla syöttörahastolla. Samoin yrittäjien sosiaaliturvaa kohennetaan. Nyt yrittäjille aletaan maksaa sairauspäivärahaa, myöhemmin on luvassa laajempi yrittäjien sosiaaliturvan kohennus.

Ansiotulojen verotuksen kevennys puolestaan lisää ostovoimaa ja kysyntää. Kotimarkkinoiden imulla, nosteella ja vetovoimalla on ylläpidetty työllisyyttä ja yrittäjyyttä. 100 000 työpaikan tavoite ei näytäkään karkaavan hallituksen käsistä, vaan sitä lähestytään tasaisen varmasti.

Arvoisa herra puhemies! Hyvään kehitykseen ovat vaikuttaneet hallituksen määrätietoiset toimenpiteet: työn verotuksen keventäminen, yrittäjyyden edistäminen, aktiivisen työvoimapolitiikan tehostaminen, starttirahan laajentaminen ja työvoimapalvelukeskusten perustaminen. Positiivista työllisyyskehitystä voi hidastaa se, että työttömien koulutus ja työkokemus eivät vastaa kaikilta osin avointen työpaikkojen vaatimuksia.

Pitkäaikaistyöttömyyden, josta on muodostunut rakenteellista työttömyyttä, purkamiseen löytyy uusia lääkkeitä ensi vuoden talousarviossa. Ensi vuonna pitkäaikaistyöttömyyteen puututaan ottamalla käyttöön matalan tuottavuuden työn tuki ja työmarkkinatuen aktivointi, lisäämällä nuorten työllistämistoimia, vakinaistamalla nuorten työpajatoiminta ja muuttamalla pitkäaikaistyöttömien asumistukea työn vastaanottoon kannustavaksi. Pitkäaikaistyöttömyys on usein köyhyyden syy, joten sitä vähentämällä ehkäistään köyhyyttä.

Sinipunavuosien aikana kokoomuksen ollessa hallituksessa ei varoja riittänyt pienimpien eläkkeiden korottamiseen. Kotona tapahtuva hoiva- ja hoitotyö sai kunnioitusta juhlapuheissa, mutta ei teoissa. Keskusta kävi SDP:n kanssa hallitusneuvotteluissa periaatteellisen väännön kotihoidon tuen ja pienimpien eläkkeiden korottamisen puolesta. Keskusta voitti hallitusneuvotteluissa nämä periaatteet, ja nyt alkavat puheet muuttua teoiksi. Tuki kotona tapahtuvalle hoito- ja hoivatyölle antaa henkistä ja taloudellista arvoa tekijälleen, mutta luo myös uutta suomalaista palveluyhteiskuntaa ja hyvinvointia.

Vuoden 2006 talousarvio kohdentuu monissa ratkaisuissa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämän parantamiseen. Nämä ovat jatkoa hallituksen aikaisemmalle työlle, jolla on kehitetty perusturvaa. Näin ehkäistään syrjäytymistä ja väliinputoamistilanteita sekä parannetaan ihmisten elämänhallintaa.

Kansaneläkkeiden tasokorotus parantaa verovähennyksistä paitsi jääneiden pienituloisten eläkeläisten asemaa. Toimeentulotuen asumistuen omavastuun poisto helpottaa monien vähävaraisten lapsiperheiden ja yksinhuoltajien asemaa.

Arvoisa herra puhemies! Tulevan vuoden talousarvion keskeiset saavutukset ovat yrittäjyydessä, työllisyydessä ja vähäosaisten aseman parantamisessa. Tekemätöntä työtä riittää, mutta ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Työ jatkuu. Jos mitään ei tehdä, on vain yksi suunta, ja se on alaspäin. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen tähän asti antamat näyt ovat hyvät.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Riittävä talouskasvu ja korkea työllisyysaste ovat hyvinvointivaltion perusedellytykset. Työnteko ja yrittäjyys ovat avaimet menestykselliseen tulevaisuuteen ja maamme hyvinvointipalvelujen turvaamiseen. Tämä on kuultu tässä salissa tänään varmasti jo useamman kerran.

Etlan laskelmien mukaan yhden prosenttiyksikön lisäys työllisyysasteeseen vahvistaa julkista taloutta yhteensä 1,5 miljardilla eurolla. Maamme työllisyysasteen kasvattamisella ja siinä onnistumisella on siis suuret vaikutukset yhteiseen hyvinvointiimme. Hallitus toteaa yrittäjyyden politiikkaohjelmassaan, että päämääränä on vahvistaa Suomen kansainvälistä kilpailukykyä, edistää yrittäjyyttä ja yritystoimintaa sekä tukea alueellista kehitystä. Kuitenkin näen, että vuoden 2006 talousarvioesityksestä puuttuu olennaisia keinoja ja painotuksia näiden tärkeiden asioiden edistämisessä.

Yrittäjyysaktiivisuus on edelleen maassamme huolestuttavan alhainen ja kynnys siirtyä palkansaajasta yrittäjäksi on korkea. Aloittavalle yrittäjälle voidaan myöntää muun muassa starttirahaa, jonka tarkoituksena on edistää uuden yritystoiminnan syntymistä ja työttömän työnhakijan omaehtoista työllistymistä. Starttirahan saajien kohderyhmää laajennettiin vuoden 2005 alusta siten, että starttirahaa voidaan myöntää työttömien työnhakijoiden lisäksi muun muassa palkkatyöstä, opiskelusta tai kotityöstä osa-aikaiseksi yrittäjäksi siirtyville. Starttirahan laajennus edellyttää lisäresursseja sekä yrittäjäksi ryhtyvälle maksettavaan taloudelliseen tukeen eli starttirahaan että asiantuntijapalveluihin. Kuitenkin hallitus esittää, että starttirahaa leikataan 3 miljoonalla eurolla tämän vuoden tasoon verrattuna. Tälle vuodelle starttirahaksi yrittäjyyteen on varattu 25 miljoonan euron määräraha, eikä sekään riitä kuluvan vuoden loppuun. On käsittämätöntä, että hallitus tässä tilanteessa entisestään leikkaa käytännön kokemuksen osoittamia täysin riittämättömiä varoja. Mikä logiikka hallituksella on, kun se samaan aikaan sekä laajentaa starttirahojen hakijakuntaa että pienentää pottia, josta rahat jaetaan? Tilanne on mielestäni korjattava. Summa tulisi nostaa 30 miljoonaan euroon.

Arvoisa puhemies! Uudellamaalla asuu yli neljäsosa Suomen väestöstä ja siellä on kolmasosa työpaikoista. Suomen bruttokansantuotteesta Uudellamaalla tuotetaan yli kolmasosa. Aloittavien yritysten vuotuinen määrä alueella on noin 8 500, ja lähes joka neljännellä uusmaalaisella pk-yrityksellä on vientitoimintaa. Suomen tulevaisuuden kehityksen turvaajaksi, mutta myös uhkatekijäksi, on noussut yritystemme globalisoituminen. Vastauksena tähän on katsottu välttämättömäksi pyrkiä edistämään yritysten kansainvälistymistä, koska kotimarkkinamme eivät riitä takaamaan kasvua ja turvaamaan kilpailukykyä ja sitä kautta yritystoiminta ja työpaikkojen säilyminen on uhattuna. Kuitenkin Uudellamaalla julkisten tahojen, lähinnä te-keskusten, pk-yrityksille tarjoama kansainvälistymisen perusneuvonta on minimaalista. Uudellamaalla on noin 70 000 yritystä. 70 000:ta yritystä kohden on ainoastaan 1,5 vakinaista vientiasiamiehen vakanssia, kun vastaava suhdelukema muualla maassa voi olla jopa moninkertainen. Uusia vientiyrityksiä syntyy Uudellamaalla nopeammin kuin muualla, mutta puuttuvan asiantuntijasparrauksen vuoksi näitä yrityksiä myös kuolee liian paljon. Tähän ongelmaan on puututtava. Yhteiskunta voi parhaiten edistää kansainvälistymiskehitystä panostamalla juuri kansainvälisyysneuvontaan ja vientiasiamiestoimintaan.

Arvoisa puhemies! Palkansaajalla on palkallinen oikeus jäädä enintään neljän päivän ajaksi hoitamaan sairasta alle kymmenvuotiasta lasta. Nykyisen lain mukaan työnantajan maksama työntekijän sairaan lapsen hoito on työntekijälle veroton etu. Sen sijaan yrittäjän, työnantajan itsensä, ei ole mahdollista verovähennyksin huolehtia sairaan lapsen hoitojärjestelyistä tai saada korvausta omasta ansionmenetyksestään vastaavalla tavalla. Yrittäjävanhemman on itse hoidettava järjestelyt, hankittava lapselle hoitaja, otettava sairas lapsi mukaan työpaikalle tai laitettava lappu luukulle. Tämä vaikuttaa olennaisesti yrittäjyyden ja perhe-elämän yhteensovittamisen mahdollisuuksiin. Ongelmat koskevat erityisesti naisyrittäjiä ja yksityisiä elinkeinonharjoittajia. Hallitusohjelman mukaan yrittäjyyden houkuttelevuutta lisätään muun muassa pyrkimällä kehittämään yrittäjien sosiaaliturvan kannustavuutta. Samoin ohjelmassa kirjataan tavoitteeksi parantaa työn ja perheen yhteensovittamista. Odotan yhä toimenpiteitä — konkreettisia sellaisia.

Arvoisa puhemies! Muutama sana liikenneturvallisuudesta. Tieverkon kunto on yksi olennaisimmista liikenneturvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Hallituksen esittämällä perustienpidon määrärahojen tasolla väyläverkon arvo ja kunto hädin tuskin pysyy entisellään. Liikenneturvallisuuden kannalta erityistä huomiota tulisi kiinnittää teiden talvikunnossapitoon. Se ei tienkäyttäjätutkimusten mukaan vastaa ammattiliikenteen odotuksia, ja lisäksi tiemäärärahojen niukkuus aiheuttaa sen, että esimerkiksi keskikaiteellisia teitä ohituskaistoineen ja moottoriteitä ei voida riittävästi rakentaa sinne, missä niille olisi hyvät perustelut ja missä niitä tarvitaan.

Toinen liikenneturvallisuuden kannalta tärkeä toimenpide on raskaan liikenteen tauko- ja levähdyspaikkojen lisääminen. Raskaassa liikenteessä väsymys aiheuttaa suuren riskin liikenteelle, ja tähän asiaan olisi ehdottomasti kiinnitettävä huomiota. Hyvät ja toimivat tieyhteydet ovat välttämättömiä myös elinkeinoelämän osalta. Kunnalliset kuljetusyhteydet ja toimiva logistiikka ovat yritysten kilpailukyvyn kannalta ehdottoman välttämättömiä. Tieverkkoon panostaminen on siis tuottava investointi, ei vain pakollinen menoerä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vanhasen hallituksen esitys vuoden 2006 talousarvioesitykseksi jatkaa vakaan talouspolitiikan linjalla. Tänään ilmestyneiden tilastotietojen mukaan elokuun työttömyysaste oli 7,2 prosenttia, kun se vuosi sitten oli tasan 8 prosenttia. Samaan aikaan elokuun työllisyysaste kohosi 69 prosenttiin. Suunta on oikea, Suomi on talouskasvun ja kotimaisen kysynnän nousun uralla. Vaikka ulkomainen tilanne on ollut erittäin haasteellinen ja työpaikkoja on osin hävinnyt kauas Aasiaan, on tilalle saatu luotua myös uusia työpaikkoja. Yrittäjien määrä on lisääntynyt varmasti hallituksen toimien ansiosta. Hyvää on myös se, että jatkuvaa kokoaikatyötä tekevien palkansaajien määrä lisääntyy vuodessa 33 000:lla. Osa- ja määräaikaisia työsuhteita sen sijaan oli 32 000 vähemmän kuin edellisvuoden elokuussa. Työllisyydessä on siis tapahtunut sekä määrällistä että laadullista parannusta. Työllisyyden paranemiseen ei tietenkään pidä tuudittautua, vaan on koko ajan ponnisteltava uusien keinojen löytämiseksi erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden nujertamiseksi. Kotitalousvähennys on eräs parannuskeino, joka on osoittautunut toimivaksi työllistämiskeinoksi. Kotitalousvähennyksen laajentaminen on kannatettavaa.

Suomella on erinomainen mahdollisuus lisätä kotimaisen uusiutuvan energian käyttöä. Maamme on pinta-alaltaan suuri maa suhteessa väkilukuun, ja mahdollisuuksia energiaomavaraisuusasteen nostamiseen on paljon. Puusta saadaan energiaa eri tavoin sekä pienessä että suuremmassa mittakaavassa. Öljykasveista ja muistakin kasveista voidaan tuottaa biopolttoainetta liikenteeseen. Maalämpöä voidaan käyttää korvaamaan tuontiöljyä omakotitalojen lämmityksessä. Tuuli- ja aurinkoenergiasta löytyy käyttämätöntä potentiaalia. Yhteistä kaikille näille kotimaisille polttoaineille on se, että niillä on merkittävä työllistävä vaikutus. Lisäksi Suomi olisi vähemmän riippuvainen ulkomaisesta energiasta ja uusiutuvien energiamuotojen käyttö vähentää päästöjä ilmaan ja auttaa sitä kautta Kioton ilmastosopimuksen tavoitteiden toteuttamisessa. Lopulta siis hyödymme kaikki kotimaisen uusiutuvan energian käytöstä.

Kaikilta osin budjettia ei voida pitää hyvänä tai edes tyydyttävänä. Budjetti kaipaa muutoksia erityisesti liikennepuolelle. Perustienpito kaipaa lisäpanostuksia, sillat rappeutuvat, ja teiden perustat heikkenevät. Lisäpanostuksia kaivataan myös yksityisteille sekä rataverkon kunnossapitoon ja parantamiseen. Lisäpanostukset liikenneinfraan ovat välttämättömiä ja järkeviä. Esimerkiksi metsäteollisuudessa lasketaan pelkän keväisen kelirikon aiheuttavan noin 100 miljoonan euron lisäkustannukset teollisuudelle. Tieverkko ulottuu sinne, missä julkista liikennettä ei juurikaan enää ole. Kyse on tasa-arvosta eri alueilla elävien ihmisten kesken. Teiden kunnon pitää olla vähintäänkin kohtalainen koko maassa. Rataverkko on heikkenemässä, ja heikennykset koskevat erityisesti harvempaan asuttuja Itä- ja Pohjois-Suomea. Rautatieliikenne on ympäristöystävällistä yksityisautoiluun verrattuna.

Arvoisa puhemies! Budjetti on linjauksiltaan pääosin oikeansuuntainen. Kansallisomaisuudesta, jonka merkittävää osaa on Suomen tiestö, olisi kuitenkin pidettävä nykyistä parempaa huolta. Mieluummin pitäisi jättää vaikka toteuttamatta joku uusi infrahanke kuin antaa perustiestön rappeutua. Odotankin, että eduskunta lisää hallituksen esitykseen vähintään 50 miljoonaa euroa perustienpitoon.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallituksen verolinjaukset ovat pitäneet maamme talouskasvun vahvana. Ainut notkahdus tapahtuu hieman käsittämättömän paperilakon seurauksena, eikä hallitus ollut tapahtuneissa syyllinen, kaikki me sen tiedämme. (Ed. Saarinen: Ei se ollut lakko!) Valtiovarainministeriön ennuste ensi vuodelle, 3,2 prosenttia, luo uskoa tulevaisuuteen. Näyttää siltä, että talouskasvu jatkuu erittäin vahvana. Maallamme on edelleenkin malttia vaurastua.

Jo aiemmin tehtyjä verolinjauksia tukee budjettiin kirjattu varallisuusveron poisto. On oikein, että säästämisestä ei rangaista. Varallisuusveron poisto tukee vahvasti yrittäjyyttä samoin kuin kotitalousvähennyksen laajentaminen, jonka vaikutukset ulottuvat myös muualle kuin yrittäjyyden vahvistamiseen. Niillä on vaikutuksia selkeästi myös harmaan talouden kitkemisessä, ja sikäli tämä kotitalousvähennyksen laajentaminen on hyvin perusteltu. Odotan hallitukselta ratkaisuja myös perintöveron ja lahjaveron uusien linjausten osalta, ja uskon, että siinäkin asiassa päästään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Kokoomus on jatkuvasti puhunut, että hallitus toteuttaa heidän veropoliittista linjaansa. On kuitenkin tosiasia, että kokoomuksella olisi ollut edellisten hallitusten aikana mahdollisuus tehdä omia veropoliittisia linjauksiaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Matti Vanhasen hallitus on pystynyt linjaamaan ratkaisujaan tilanteen ja ajan vaatimusten mukaisesti. Kansalaisten ostovoima on lisääntynyt, mikä on heijastunut positiivisesti myös työllisyyteen, minkä tämän aamun hyvät uutisetkin osoittivat. Vaikka työllistämistavoitteitten osalta ei aivan aikataulussa ole pysytty, on kehitystä eurooppalaisittain tarkasteltuna pidettävä hyvänä.

Maamme tulevaisuutta rakennetaan jatkossakin osaamisen ja yrittäjyyden varaan. Tulevaisuuden työpaikat syntyvät pääosin pk-yrityksiin. Onkin hienoa todeta, että kauppa- ja teollisuusministeriön panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat mittavia. Se antaa innovaatioille menestyspotentiaalin. Rahoitus ei juurikaan ole yhteiskunnassamme enää yrittäjyyden este. Ongelma muodostuu pitkälti innovaatioitten työstämisestä toteuttamiseen ja kaupalliseen toimintaan. Meidän suomalaisten ongelmahan on paljolti siinä, että emme pysty markkinoimaan ja osaa markkinoida tuotteitamme globaalisti. Erinomaista on myös kauppa- ja teollisuusministeriön päätöslinjaus siitä, että kyläkauppojen tuki jatkuu. Tämä on osoitus hallituksen positiivisista asenteista maaseutua ja kyliä kohtaan, ja se tukee hallituksen vahvaa aluepoliittista linjausta.

Hallitus on päättäväisesti puuttunut maankäytön ja kaavoituksen ongelmiin. On oikein ryhtyä toimenpiteisiin, joilla tonttimaan hinta ja saatavuus turvaa kasvukeskusten kohtuuhintaisen asuntotuotannon. Erityisen hyvä mielestäni on se, että selvitetään pikaisesti, että mahdollisuutta moninkertaiseen valitukseen kaavaosuusasioissa ei jatkossa enää ole. Ympäristötöiden tarvitsemat määrärahat ovat tiukat. Me kaikki olemme sitoutuneet huolehtimaan ympäristöstämme ja sen hyvinvoinnista. Tosiasia kuitenkin on, että ilman yhteiskunnan tukea maaseutu ei pysty vastaamaan kaikkiin ympäristöön kohdistuviin vaatimuksiin. Toimiva vesi- ja viemäriverkosto luo uskoa tuomalla suomalaisen maaseudun elinvoimaisuuden. Tämä haaste meidän tulee ottaa vastaan ja osoittaa lisärahoitusta ympäristötöitten toteuttamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Menestyvä yritystoiminta tarvitsee toimivat liikenneyhteydet. Logistiikan osuus on pitkien etäisyyksien maassamme poikkeuksellisen korkea kilpailijoihin verrattuna. Logistiikassa kuljetuksen kustannukset ovat Suomessa kolminkertaiset muihin EU-maihin verrattuna. Mitattuna tonnikilometreinä per asukas kustannukset ovat myös kaksin- tai kolminkertaiset, eli lyhyesti todettuna: logistiikka rasittaa merkittävästi Suomen kansantaloutta. Siksi on tärkeää huolehtia toimivista liikenneyhteyksistä myös alueilla, joilla raaka-ainevarat pääosin sijaitsevat eli maamme reuna-alueilla, syrjäisillä seuduilla. Niin metsä- kuin metalliteollisuuskin tarvitsevat kilpailukykynsä ylläpitämiseksi toimivan infran niin maalla, merellä kuin ilmassakin.

Sosialidemokraattien liikennehankkeita koskevan sekoilun jälkeen eduskunnalla on vain yksi tehtävä liikennehankkeita koskien. Eduskunnan tulee turvata perustienpidon ja yksityisteitten rahoitustarpeet määrärahalisäysten kautta sekä linjata niin rataverkostomme kuin myös laajempaa liikenneinfraa koskevat rahoitusratkaisut kestävämmälle pohjalle.

Itäisen Suomen kannalta on tärkeää viedä eteenpäin Valtatie 23:n kunnostusta. Kyseessähän on väli Varkaus—Joensuu tai tarkemmin sanottuna Varkaus—Viinijärvi. Tämä on elinkeinoelämän kannalta erityisen keskeinen hanke. Myös ed. Tahvanaisen esille nostama Itä-Suomen ohjelman rahoitus, 10 miljoonaa euroa, tulee saada vietyä positiiviseen ratkaisuun.

Herra puhemies! Lyhyesti sanottuna pieniä, liikenneinfraa koskevia parannuksia lukuun ottamatta hallituksen budjettiesitystä voidaan pankkitermein kuvata hyvin tyydyttäväksi, eräiltä osin jopa hyväksi.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Reijonen väitti täällä hetki sitten, ettei pidä paikkaansa, että tämä hallitus noudattaisi kokoomuksen veropolitiikkaa, ja väitti, että kokoomuksella olisi edellisessä hallituksessa ollut mahdollisuus toteuttaa omaa linjakasta veropolitiikkaansa ja näin muka ei olisi ollut asianlaita. Tosiasia on, että kokoomus yhdessä sosialidemokraattisten ystäviemme kanssa harjoitti edellisen hallituksen aikana hyvin johdonmukaista veropolitiikkaa, jossa tuloverotusta johdonmukaisesti ja säännöllisesti alennettiin. Kepu sen sijaan ennen vaaleja väitti, että tämä on väärää politiikkaa, mutta käänsi sitten kelkkansa vaalien jälkeen ja siirtyi kokoomuksen linjoille. Toki pitää myöntää, että demarit ehtivät samassa ajassa kääntää kaksi kertaa kelkkaansa. Kun he ensin kokoomuksen kanssa harjoittivat hyvää veropolitiikkaa, he ennen vaaleja päätyivät siihen, että se ei olekaan hyvää politiikkaa, mutta vaalien jälkeen totesivat jälleen, että se on hyvää politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen täällä debatissa jokin aika sitten totesi, että tämä on elvyttävä budjetti, niin kuin tämä kiistatta onkin. Tämä on noin 600 miljoonaa euroa alijäämäinen budjetti. Pääministeri Vanhanen kuitenkin totesi lähinnä euroalueeseen ja sen apatiaan liittyen, että tämä ei olisi ongelma. Toki vertailukohtia maailmasta aina löytyy. Mutta jos katsotaan hieman talouden kehitystä maailmanlaajuisesti ja Suomessa viime vuosina, niin tosiasia on, että maailmantalous on kasvanut hyvin vahvasti, minkä lisäksi myös Suomen talous on kasvanut vahvasti. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, ellei tällaisissa olosuhteissa, kun talous näin vahvasti kasvaa, uskalleta tehdä tiukkaa ja ylijäämäistä budjettia, niin koska sitten on ylijäämäisen budjetin aika.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman ehkä keskeisin tavoite on hyvin tiedossa. Hallitusohjelmassa on myös muita tavoitteita. Hallitusohjelmassa todetaan myös kutakuinkin seuraavasti: tavoitteena on, että valtiontalous on tavanomaisen talouskasvun olosuhteissa vaalikauden lopussa tasapainossa. Siinä oli hyvä osio. Siinä ikään kuin henkivakuutuksen hallitus otti, että tämä tavoite on voimassa vain, jos on tavanomainen talouskasvu, jolla kai lähdettiin siitä, että jos talouskasvu jää tavanomaista heikommaksi, silloin tästä tavoitteesta voidaan lipsua. Nyt tosiasia on se, että talouskasvu on ollut tavanomaista parempi ja silti tästä uhataan lipsua. Itse asiassa, mikä sinänsä on myönteistä, se myönnetään rehellisesti. Budjettikirjan ensimmäisellä sivulla todetaan: "Hallitusohjelman tavoite valtiontalouden tasapainosta hallituskauden loppuun mennessä on vaarassa jäädä saavuttamatta." Näin siitä huolimatta, että talouskasvu on ollut vahvempaa kuin on oletettu, ja näin siitä huolimatta, että hallitus on hallitusohjelmassaan selkeästi linjannut, että tämä on välttämätöntä, jotta julkinen talous pystyy selviytymään jatkossa lähinnä ikääntymisen mukanaan tuomista suuremmista vastuista.

Arvoisa puhemies! Politiikassa on sallittu olla eri mieltä asioista, ja se kuuluu politiikan luonteeseen. Sen sijaan on ikävää, että myös monista tosiasioista ollaan eri mieltä. Näin ei pitäisi olla. Viittaan kuntatalouteen ja siihen hallituksen jatkuvaan propagandaan, että tämä hallitus muka vahvistaisi kuntataloutta.

Luen muutaman katkelman erikoistutkija Heikki Helinin erinomaisesta artikkelista "Valtio ei vahvista vaan heikentää kuntataloutta", joka on julkaistu Kuntapuntarin numerossa 2 tänä vuonna. Helinin mukaan: "Kun valtio maksaa tänä vuonna vain osan indeksitarkistuksesta tai erän kustannusjaon tarkistuksesta monta vuotta jälkikäteen, se oman uuskielensä mukaan vahvistaa kuntataloutta. Kuntien talouden kannalta hallitus ei ole maksanut osuuttaan palvelutuotannon kustannuksista eräpäivään mennessä. Kunnallistaloudelta jää tänä vuonna saamatta indeksitarkistuksia 47 miljoonaa euroa ja kustannustenjaon tarkistusta 366 miljoonaa euroa. Yhteensä nämä ovat 413 miljoonaa euroa. Missään valtion laskelmassa ei myöskään oteta huomioon sitä, että valtio ottaa verotulotasauksessa välityspalkkiota 153 miljoonaa euroa. Tämä raha on kerätty vahvemman veropohjan kunnilta, mutta sitä ei ole jaettu heikomman veropohjan kunnille. Kaiken kaikkiaan valtionosuuksien kasvusta valtaosa on verotulojen kompensaatiota, indeksitarkistuksia ja kustannustenjaon tarkistuksista johtuvia lisäyksiä. Nämä eivät sinällään paranna kuntien taloutta varsinkaan, jos indeksitarkistukset tehdään osittaisina ja tarkistuserät maksetaan jälkikäteen. Kunnat ovat maksaneet menot, mutta valtio maksaa osuuttaan jälkikäteen." Helin kysyykin, miten yritykset reagoisivat, jos suurasiakas maksaisi laskusta itse päättämänään aikana vain sen osan, jonka se katsoo taloutensa kannalta olevan mahdollista.

Arvoisa puhemies! Olen hyvin tietoinen, että tämä ongelma on suuri ja merkittävä, enkä kuulu niihin, jotka vaativat, että valtiovallan pitäisi nyt saman tien maksaa ne noin 500—700 miljoonaa euroa, jotka se heikentää kuntataloutta Helinin laskelmien mukaan. Ei tämä asia näin yksinkertainen ole. On ihan selvää, että julkinen talous on valtion ja kuntien muodostama kokonaisuus eikä tähän ole helppoja vastauksia. Kohtuudella en vaadikaan, että nämä rahat maksettaisiin, mutta minusta kohtuullista olisi edellyttää, ettei hallitus jatkaisi sitä tosiasioita vääristelevää propagandaansa, että se muka vahvistaisi kuntien taloutta, koska tämä ei kiistatta pidä paikkaansa.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi erilliskysymys, joka koskee Pääkaupunkiseutua. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa otettiin esille kysymys tonttitarjonnan lisäämisestä Pääkaupunkiseudulla. Sinänsä kyse on tärkeästä asiasta. Tonttitarjonta on vähäistä kysyntään nähden, ja asuntojen hinnat ovat korkeita.

Hallitukselle pitää antaa kiitos muutamista asioista, jotka tässä budjettiesityksessä tulevat. Erityisesti kysymys valitusmahdollisuuksien rajaamisesta sekä hallinto-oikeuksien paremmista resursseista ovat tervetulleita. Omituista sen sijaan on se, että ajatus pakkokaavoituksesta edelleen kummittelee näissä asiakirjoissa. Vielä omituisempaa on kysymys tästä kiinteistöveron pakkokorotuksesta. Tässä yhteydessä onkin vaikea välttyä vaikutelmalta, että keskusta, joka iät ajat omilla korkeakannatusalueillaan on vastustanut sitä, että kiinteistövero ylipäänsä ulotettaisiin maa- ja metsätalousmaahan, on mielellään omilla matalakannatusalueillaan luomassa tämmöistä uutta pakkokorotusta tälle asialle. Tämä on väärää veropolitiikkaa. Kaiken lisäksi sillä ei ole edes mitään merkitystä. Ainoa lohtu tässä ehkä on se, että tällä linjalla jos keskusta jatkaa, se säilyy täällä matalakannatuspuolueena.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Vapaavuoren erinomaisen puheenvuoron johdosta haluan todeta kaksi asiaa. Hän vaikeni kuitenkin kuntien indeksiä käsitellessään siitä prosenttiluvusta, joka oli vallalla viime vaalikaudella. Silloin oli 50 prosentin indeksikorotus. Nyt on kuitenkin 75 prosenttia. Ei silläkään vielä herran huonetta rakenneta, mutta se on oleellisesti erilaisessa asennossa kuin viime vaalikaudella, jolloin kokoomus oli valtion kirstun ja valtion varojen vartijana. Siinä yhdyn ed. Vapaavuoren käsitykseen, että olisi reilua maksaa tällainen saatava kunnille. Siinähän on kysymys oikeastaan vain siitä, kenelle vyöryvät korkokustannukset. Valtio voisi ottaa sen velan ja maksaa vaikka velkarahalla kunnille. Yhtä hyvin kunnat voivat ottaa sen velan, koska ne tietävät, että niillä on varma saatava. Se tulee kuin manulle illallinen, jolloinka kuntien rasitteeksi jää se korkoero, mikä siihen pääomaan kohdistuu. Korot ovat onneksi matalalla.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Vapaavuoren kanssa samaa mieltä, että politiikassa voi olla eri mieltä, mutta tosiasiat kuitenkin voi tunnustaa. Minusta olisi hyvä kokoomuksenkin tunnustaa se tosiasia, että yritysverotus kiristyi teidän viime hallituskautenanne, ja tämä lienee faktaa. Ette puhuneet myöskään varallisuusveron poistosta. En ainakaan minä kuullut missään vaalitilaisuuksissa. Yritysten sosiaaliturvan parantaminen jäi keskustavetoisen hallituksen tehtäväksi jne. Faktoja voi tietysti aina esittää, ja minusta ne on syytä tuodakin esille. Kyllä teidän veropolitiikkanne oli sittenkin aika tavalla yksitoikkoista, ja ennen kaikkea yrittäjyyden tukemiseen ei juuri ymmärrystä löytynyt. Nyt Matti Vanhasen hallitus selkeästi on lähtenyt luomaan työpaikkoja yrittäjyyden tukemisen kautta, ja tulokset puhuvat puolestaan.

Mitä kuntien niin sanottuun pakkolainaan tulee, niin tämähän on seurausta viime hallituksen liian pienistä valtionosuuksista, (Puhemies koputtaa) ja nyt niitä maksetaan. Kaiken, minkä taakseen jättää, edestään löytää.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta täytyy tunnustaa se, että me ed. Vapaavuoren kanssa, jos ihan panemme käden sydämelle, olemme ilmeisesti helsinkiläisinä sitä mieltä, että sekä Paavo Lipposen hallitukset, joissa kokoomuskin oli mukana, että nykyinen hallitus omaavat hiukan skitsofreenisen suhtautumisen Pääkaupunkiseutuun. Edellinen hallitus vei meiltä 3 veroprosentin tuoton puolessa vuodessa yhteisöveroja, ja tämä hallitus on nyt uhannut meitä pakkolailla, jolla meille muodostettaisiin kolmiportaista hallintoa maakuntahallinnon mukaan. Sitten tuli tämä pakkovero pakkohallinnon ohella ja sitten vielä pakkokaavoitus, ja samaan hengenvetoon jokainen hallitus on kuitenkin vuorollaan todennut, että Suomi pärjää niin hyvin kuin tämä Suomen veturi, Pääkaupunkiseutu, pärjää. Eli tämä tämmöinen vähän jakomielinen asetelma pitäisi vähitellen saada selkeämmäksi. Me voimme kai nyt sitten rakentavasti täällä eduskunnassa yrittää omalta osaltamme tätä edistää. Mutta tässä budjettikirjassa — minä sanon, että sydän pysähtyi, kun katsoin — täällä ihan kirjan lopussa kohdassa "Alueiden kehittämisen toimenpiteet" sanotaan, että tarkoitus on 4 000—8 000 työpaikkaa siirtää vuoteen 2015 mennessä Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Eikö edes Vihti kävisi, kunhan vain Helsingistä saadaan pois? Mutta se, että on pakko siirtää niin kauaksi, mahdollisimman kauaksi (Ed. Saarisen välihuuto) — tai Lohja, ed. Saarinen — niin tämä kyllä vielä kangertaa.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin pitää todeta, että ed. Hiltunen piti jälleen kerran niin loistavan puheenvuoron, ettei siihen ole mitään lisättävää.

Mitä sen sijaan ed. Saarisen puheenvuoroon tulee, niin olen hyvin tietoinen siitä, mitä indeksitarkistukset olivat siinä edellisessä hallituksessa, missä sekä minun edustamani että teidän, ed. Saarinen, edustamanne liike oli mukana. Kyse ei ollut siitä, onko 75 prosenttia oikea tai väärä luku, ei kyse siitä, onko 50 prosenttia oikea tai väärä luku; kyse on tästä politiikan moraalista, siitä, että yritetään muuttaa musta valkoiseksi tai valkoinen mustaksi, ja se tässä on olennainen kysymys.

Mitä ed. Reijosen kommentteihin tulee, niin on myönnettävä se, että yritysverotus tietyiltä osin kiristyi edellisen hallituksen kaudella. Tämä on totta. Se on ikävää. Se on asia, jossa hävisimme sen väännön demareille hallitusohjelmaneuvotteluissa, ja tässä mielessä pitää onnitella teitä siitä, että te olette onnistuneet kääntämään tämän kehityksen. Kokoomuksen monissa puheenvuoroissa on kaiken lisäksi monissa yhteyksissä erikseen kiitelty teidän päätöstänne varallisuusveron poistamisesta. Ei tästä ole kysymys.

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä ed. Hiltusen puheenvuorossa nousi esille tämä alueellistaminen. Minä näkisin kyllä aika omituisena tämän yhtälön, että aina katsotaan, että Lappia myöten pitää työn perässä lähteä tänne etelään ja meiltä Päijät-Hämeestä käydään tuhansittain täällä töissä, mutta ei voida ajatella niin, että valtion työpaikkoja todella on joka puolella. Sehän on valtion tasapuolista ja oikeudenmukaista politiikkaa, että niitä työpaikkoja jaetaan eri puolille eikä kaikkien tarvitse ruuhkauttaa tätä Pääkaupunkiseutua.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä ed. Lindqvistin sanoman tässä, mutta kyllä voi ajatella, että se, että ihmiset lähtevät tavallaan itse ratkaisuja tehden liikkeelle etsimään työtä ja parempaa elämää muualta, on eri asia kuin se toimenpide, josta nyt on kysymys, eli valtionhallinnon työpaikkoja siirretään ilman että työntekijät itse ovat halukkaita siirtymään. Minusta erittäin paha esimerkki oli tämä Poliisin tietohallintokeskuksen tapaus siitä, mitä tapahtuu, kun siirretään tällä tavalla näitä valtionhallinnon työpaikkoja. Minusta pitäisi ajatella niin, että uusia työpaikkoja luodaan muualle kuin Pääkaupunkiseudulle silloin, kun aloitetaan uutta toimintaa. Se olisi rakentavampi tapa.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ymmärrän hyvän henkilöstöpolitiikan tavoitteen ja tarkoituksen. Nyt kuitenkin valtio hyvänä työnantajana on sitoutunut siihen, että kaikille niille työntekijöille, jotka eivät siirry mahdollisten alueellistamisten myötä uusille paikkakunnille, järjestetään pääsääntöisesti — näin olen ymmärtänyt, ja näin on tapahtunut — vastaava työ omalla asuinpaikkakunnallaan.

Kyllä meidän kaikkien, myös ed. Hiltusen, on myönnettävä se, että valtio omilla toimillaan on lakkauttanut suunnattoman määrän työpaikkoja aiempina vuosina ja vuosikymmeninä maakunnista eivätkä ihmiset ole vapaaehtoisesti sieltä lähteneet, vaan he ovat työn perässä joutuneet lähtemään. Kyllä tässä on tapahtunut myös paljon sellaista, joka pitäisi täällä Pääkaupunkiseudullakin meidän kaikkien kyetä tunnustamaan ja tunnistamaan.

Tuomo  Hänninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Budjettiriihessä päästiin tänäkin vuonna nopeasti sopuun. Hyvä budjettikuri vahvistaa luottamusta Suomen talouteen. Ensi vuoden budjettiesitys jatkaakin tämän hallituksen vakaata uudistuspolitiikkaa. Ensi vuodeksi ennustetaan runsaan 3 prosentin talouskasvua ja työttömyyden alenemista. Vakaa meno ja valoisat näkymät mahdollistavat monien uudistusten toteuttamisen.

Nykyinen hallitus on päätöksillään osoittautunut yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi. Tästähän juuri äsken kuulimme hyviä esimerkkejä. Kysymys on useasta toisiinsa liittyvästä ratkaisusta. Tässä uudessa talousarviossa kuten aiemmissakin yrittäjyyttä edistetään ja helpotetaan monin eri tavoin. Varallisuusvero poistuu, matalapalkkatyön verotuki astuu voimaan, kotitalousvähennys kaksinkertaistuu. Näin edistetään muun muassa palveluyrittäjyyttä. Aloitus- ja kasvuvaiheessa olevien yritysten rahoitukseen ja neuvontaan kiinnitetään erityistä huomiota. Yritysten varhaisen vaiheen kehitystä tuetaan uusimuotoisella pääomarahoituksella.

Vuoden 2006 budjettiin sisällytetyillä toimilla parannetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämää. Toimeentulotuen asumistuen omavastuu poistetaan, mikä helpottaa monien vähävaraisten asemaa. Tämä auttaa suoraan kaikkia niitä 70 000:ta kotitaloutta, jotka ovat pysyvästi toimeentulotuen varassa.

Kansaneläkkeisiin tehdään lakisääteisen indeksikorotuksen lisäksi 5 euron suuruinen tasokorotus. Korotus hyödyttää pelkkää kansaneläkettä saavien lisäksi niitä, jotka saavat lisäksi pientä työeläkettä. Korotus aiheuttaa myös muihin kansaneläkkeisiin sidottujen etuuksien noston.

Toimenpiteitä kohdistetaan myös pitkäaikaistyöttömien työhön palaamiseen, vajaakuntoisiin ja vapautuviin vankeihin. Pitkäaikaistyöttömien mahdollisuutta palata työelämään täytyy tukea uudelleenkoulutuksella. Pitkään työttömänä olleen koulutus ei välttämättä enää vastaa työelämän vaatimuksiin. Tämä on yksi este työllisyyden positiiviselle kehitykselle.

Opetusministeriön hallinnonalaan kuuluvalla kulttuuripuolella lisää resursseja on tulossa nuorisolle, urheilulle ja kulttuurille. Toimivaksi ja hyödylliseksi havaittu nuorten työpajatoiminta vakinaistetaan. Se on oiva tapa ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja auttaa heitä koulutukseen ja työelämään hakeutumisessa. Lisää rahoitusta saavien taholta on tullut paljon myönteistä palautetta.

Nykyinen hallitus on toteuttanut yhteensä 93 miljoonan euron lisäykset koulurahoitukseen. Se ylittää kokoomuksen viime vaaliohjelmassaan lupaamat 60 miljoonan koulurahoituksen lisäykset ensi vuoden tasossa noin 33 miljoonalla eurolla. Hallituksen koulutussektorille suuntaamat resurssilisäykset ovat huomattavasti suuremmat kuin hallituskaudella ikäluokkien pienenemisestä aiheutuneet säästöt.

Opetustoimen valtionosuusprosentti on ollut noin 45 vuodesta 1997 lähtien. Tuolloin tehdyllä päätöksellä jätettiin voimaan osa 1990-luvun alun valtiontalouden säästötoimenpiteistä, mikä käytännössä laski valtionosuusprosentin noin 45:een. Lain säätämisestä ja päätöksenteosta voimme, sitaateissa, kiittää nykyisiä oppositiopuolueita.

Toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajojen nostaminen ei tällä kertaa edennyt, mutta se pysyy koulutuspolitiikan yhtenä tärkeimmistä lähitulevaisuuden tavoitteista. Eta-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuasia jäi budjettiriihen pöydälle. Lukukausimaksut vaativat täydennyksekseen toimivan stipendijärjestelmän.

Väylähankkeiden painottaminen väylätyöryhmän esityksestä poikkeavaksi on keskusteluttanut paljon. Se, että Konginkankaan tapaturman jälkeen Nelostien kunnostus siirtyy uusien hankkeiden vuoksi myöhemmin toteutettavaksi, tekee Keski-Suomesta tulevan kritiikin ymmärrettäväksi. Toisaalta nyt esille tulleet uudet hankkeet ovat omilla alueillaan maakuntien ykkösasioita ja siten perusteltuja. Rahaa tarvitaan ehdottomasti lisää perustienpitoon ja yksityisteille.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen päätavoite on ollut saada 100 000 uutta työpaikkaa. Hallituksen alku oli työllistämisen kannalta vaikea, mutta viime vuoden aikana työpaikkoja on syntynyt kiitettävästi. Edellä mainitut toimet paikkaavat paperikiistan ja kansainvälisten luonnonkatastrofien välillisesti aiheuttamia talouden kehityksen esteitä. Päätavoite saada uusia työpaikkoja on realistinen. Uudet työpaikat säteilevät koko elinkeinoelämään ja ovat hyvinvointimme kulmakivi.

Valtionosuudet tuovat kunnille resursseja järjestää peruspalveluja. Tähän budjettiin sisältyvät nyt eduskunnan käsittelyssä olevan valtionosuusuudistuksen ykkösvaiheen vuotta 2006 koskevat uudistukset. Jo tällä hetkellä on selvää, että valtionosuusuudistuksen kakkosvaiheen uudistus siirtyy muun muassa kuntien peruspalveluhankkeen yhtenäisen näkemyksen muokkaamisen vaatiman ajan ja sen tuoman tarpeen luoda uudet valtionosuusperusteet vuoksi tuonnemmaksi. Niinpä valmistelussa olevassa ykkösvaiheen uudistuksessa on muokattava laki, joka turvaa peruspalvelujen rahoituksen kolmantena, neljäntenä vuotena, aina siihen saakka, että kakkosvaihe saadaan toteutusvaiheeseen. Valtionosuuksien menetykset on saatava käytännössä myöskin kuntien osalta kohtuullisiksi.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ensi vuoden valtion talousarvioksi on monia myönteisiä asioita, monia niitä asioita, joita kokoomuslaisenakin voi olla kannattamassa, tuloveron alennukset, kotitaloustyön arvostuksen lisääminen esimerkkeinä mainitakseni. Mutta esityksestä puuttuu monia merkittäviä asioita, joiden olisi odottanut jo sisältyvän ensi vuoden hankelistalle. En halua olla yhtään lisäämässä valtion menoja, saatikka ottamassa lisää velkaa. Päinvastoin, tässä tilanteessa olisin toivonut, että talousarvio olisi mieluummin ollut ylijäämäinen kuin nyt esitetyllä lailla alijäämäinen.

Esitykselläni haluan muuttaa talousarvion painotuksia omaan arvomaailmaani pohjautuen. Ymmärrän kyllä, että hallituksen esitys pohjautuu punamultaiseen arvomaailmaan, ja se näyttää olevan joiltakin osin erilainen kuin itselläni.

Ensinnäkin painopisteen pitää olla tulevaisuudessa: lapsissamme, nuorissa ja niissä ihmisissä, joilla on vetovastuu tällä hetkellä suomalaisesta yhteiskunnasta. Koulutus, opiskelu, tutkimus ja tuotekehitys ovat tulevaisuuden painopisteitä.

Suomalaisista lapsista ja nuorista on tänä päivänä lähes 60 000 sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Se on enemmän kuin Suomessa syntyy yhden vuoden aikana lapsia.

Jotain on suomalaisessa yhteiskunnassa vialla, kun yhä kasvava määrä ihmisiä on syrjäytymisvaarassa. Ennaltaehkäisy näissä asioissa on kaikin puolin parasta työtä. Tähän olisin toivonut panostuksia enemmän.

Yhteisestä kansallisomaisuudestamme on huolehdittava nykyistä paremmin. Kaikki tiedämme, että nykyiset liikenneväylämme ovat jo rapistuneet ja mitä huonommaksi kunto niissä päästetään, sen kalliimmaksi niiden korjaaminen tulevaisuudessa tulee.

Arvoisa puhemies! Erityisesti haluan nostaa esille kansalaisten perustuslaillisen oikeuden saada tarvittavat peruspalvelut myös tulevaisuudessa. Valtiolla ja kunnilla on yhteinen vastuu, että tämä myös toteutuu. Kaikki me olemme hallitusta myöten joutuneet tunnustamaan, ettei tämä nykyisellä menolla enää ole mahdollista. Vielä tässäkin ensi vuoden talousarvioesityksessä on kunnille annettu uusia tehtäviä ilman täyttä kompensaatiota rahoituksessa, esimerkiksi työmarkkinatuen kustannusten siirtäminen merkittäviltä osin kunnille.

Talousarvioesitys ei kohenna muutoinkaan kuntataloutta. Kuntien pakkolaina on yhä maksamatta, 280 miljoonaa euroa, ja suuri osa siitä näyttää siirtyvän jopa seuraavalle hallitukselle. Verotulojen tasausjärjestelmän seurauksena valtio ottaa ikään kuin välityspalkkiota 178 miljoonaa euroa kuntien rahoja. Valtionosuuksien indeksitarkistus on vain 75 prosenttia kustannusten noususta, mikä merkitsee vuonna 2006 kunnille noin 50 miljoonan euron leikkausta valtionosuuksiin. Harkinnanvaraisia valtionosuuksia leikataan edelleen jne. Onko siis ihme, että valtion ja kuntien välillä vallitsee epäluottamus?

Kuntatalouden ahdinko pahenee edelleen, koska kuntien menot kasvavat nopeammin kuin tulot. Peruspalvelutarkastelun mukaan kuntatalous säilyy kireänä myös vuonna 2006 ja kunnat velkaantuvat edelleen. On välttämätöntä, että kuntien tehtävät ja niiden rahoitus saadaan pikimmiten tasapainoon. Nykyinen palvelurakenne ei ole kuntien kannalta kestävä. Toukokuussa asetetun kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen tavoitteena on varmistaa, että kuntalaisten palvelut turvataan kohtuullisella verorasituksella myös tulevaisuudessa. Hallituksenkin on viimein ollut pakko myöntää, että nykyisellä kuntarakenteella emme pysty turvaamaan palveluja kohtuullisella verorasituksella.

Arvoisa puhemies! On erittäin valitettavaa, että hallitukselta puuttuvat selkeä tahtotila ja tavoitteet sen suhteen, minkälaisella palvelu- ja kuntarakenteella pystytään tulevaisuudessa turvaamaan kansalaisille laadukkaat palvelut, sillä siitähän kuntauudistuksessa on kysymys, mitä kansalaiset saavat vastineeksi veroeuroilleen, eikä siitä, missä järjestyksessä hallinnolliset laatikot kullakin vuosikymmenellä ovat. Mielestäni on ihmisten harhauttamista ja pään pensaaseen panemista, jos lähdetään siitä, ettei sitouduta edes perusteellisesti tutkimaan ja selvittämään eri vaihtoehtoja ja asettamaan selkeitä tavoitteita. On täyttä hurskastelua lähteä kiertämään maakuntia sanomalla, että katsotaan, mitä tuleman pitää, jos ei ole tutkittua tietoa eri vaihtoehdoista ja niiden käytännön mahdollisuuksista toteuttaa alkuperäistä tavoitetta: kuntien mahdollisuuksia selviytyä velvoitteistaan.

Mielestäni uuden kuntarakenteen tavoitteena on oltava elinvoimaiset ja toimintakykyiset kunnat, joilla on vastuu alueensa aktiivisesta kehittämisestä ja palvelujen turvaamisesta. Ei siinä tarvita väliportaita hallinnoimaan maakuntia, seutukuntia tai kuntayhtymiä vain sen takia, että voitaisiin säilyttää turhat kuntarajat näennäisdemokratian takia.

Toimiva kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, hyvin usein nykyään seutukunnasta. On luontevaa, että edustuksellinen demokratia ja kansalaisten vaikuttamisen mahdollisuudet ovat koko sillä alueella, jonne heidän jokapäiväinen työnsä ja vapaa-ajan toimintansa ulottuu. Kunnilla itsellään tulee olla sekä rahoitusvastuu että palvelujen järjestämisvastuu. Kenellä on rahat, sillä pitää olla myös valta ja vastuu, sillä valta ja vastuu ovat erottamattomat. Kunnat kokevat sen kipeästi tällä hetkellä niin erikoissairaanhoidossa kuin erilaisissa muissa kuntayhtymissä.

Kaikissa hankkeissa, joissa halutaan päästä säädyllisessä ajassa päämäärään, tarvitaan keppiä ja porkkanaa — niin kuntauudistuksessakin. Jos kuntien yhdistymiseen ei päästä kuntien itsensä toimesta, mielestäni valtioneuvoston on voitava päättää velvoitteista kuntien yhteistoiminnan toteuttamiseksi peruspalveluissa.

Mielestäni Kuntaliitto on tehnyt hyvää ja perusteellista työtä valmistellessaan omille jäsenkunnilleen sopivaa uutta kuntamallia, ja mikä parasta, Kuntaliitto on asettanut uudistukselle selvät tavoitteet ja aikataulun. Kuntaliiton mukaan uudistus on käynnistettävä nopeassa aikataulussa siten, että päätökset kunnissa tehdään vuoden 2007 syksyllä ja toteutus tapahtuu vuoden 2009 alusta lukien.

Tapani Tölli /kesk:

Herra puhemies! Hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi ei sinänsä sisällä suuria yllätyksiä. Se on tehty jo aiemmin hyväksyttyjen tiukkojen ja joissakin yksittäisissä kohdin ehkä liiankin tiukkojen kehysten puitteissa. Budjetti tukee talouskasvua, joka arvioiden mukaan ensi vuonna ylittää 3 prosenttia. Se on koko EU-alue huomioon ottaen melko hyvä. Budjetti on lievästi alijäämäinen, mutta toivottavasti käy niin kuin viime vuonnakin, että tilinpäätös on sitten ylijäämäinen.

Kohtuullinen talouskasvu luo pohjan myös hyvinvointivaltion ja sen perusteiden säilymiselle ja kehittämiselle. Työllisyys on alkanut kohentua. Tätä tukevat tänäänkin julkaistut työllisyystilastot. Yrittäjyyden edistämisessä tämä hallitus hakee vertaistaan. Kyse ei ole ollut yksittäisistä toimenpiteistä, vaan useista toisiinsa liittyvistä ratkaisuista, voisi sanoa: palapelistä. Tulokset alkavat näkyä, varsinkin kun ottaa huomioon globalisaation Kiina-ilmiöineen. Kannustamista yrittäjyyteen eri muodoissa tarvitaan edelleenkin.

Herra puhemies! Edellisissä puheenvuoroissa oli esillä kuntatalous. Kuntatalous jatkuu edelleen kireänä ensi vuonna, vaikka hieman parantuu tähän vuoteen verrattuna. Ed. Vapaavuorelle haluan selkeästi todeta sen, että tämä hallitus ei ole kurjistanut kuntien tilannetta omilla päätöksillään. Olosuhteet ovat olleet vaikeat, varsinkin kun ottaa huomioon edellisen hallituksen toimenpiteet. En haluaisi moittia edellistä hallitusta, mutta ed. Vapaavuori otti esille sen, että tämä hallitus antaa muka väärän kuvan kuntien tilanteesta. Siinä mitä olen itse puhunut, jokaisessa puheenvuorossani, ja siinä mitä olen kuullut kuntaministerinkin toteavan, on sanottu, että kuntien taloudellinen tilanne on tiukka.

On kuitenkin hallituksen toimesta tehty päätöksiä — ja tämä eduskunta on päättänyt — toimista, joilla kuntien tilannetta on helpotettu, mutta ei suinkaan riittävästi. Indeksitarkistuksista puhuttiin, ja tässä on puhuttu niin sanotusta pakkolainasta, kustannustenjakotarkistuksen loppuerän maksamisesta, joka periytyy menneiltä vuosilta. Sanon selvästi sen, että tämän maksatuksen aikaistamiseen on hyvät perusteet ja siihen tulisi pyrkiä, (Ed. Väistö: Tälle vuodelle tehtiin jo!) — Sitähän jo tämän vuoden budjetissa alkuperäisestä esityksestä jonkun verran aikaistettiin. — Omalta osaltaan uskon tämän antavan myös rohkaisua suuren palvelu- ja kuntarakennemuutoksen toteuttamiseen.

Kuntien tilanne on vaikea. Tässä puhuttiin sitten verotulon tasauksesta ja siitä, miten valtiolle jää ja on jäänyt tietty, vähän vaihteleva summa vuosittain. Näin se jäi edellisenkin hallituksen aikana. Ei siinä ole tapahtunut mitään uutta siinä mielessä. Indeksitarkistuksesta haluan todeta sen, että nyt hallituksen esityksessä valtionosuusuudistukseksi poistuu mahdollisuus, jotta indeksitarkistus ei tulisi täysimääräisenä, eli jatkossa se tulee täysimääräisenä. Todettakoon tämäkin selkein sanoin.

Herra puhemies! Tässä on niin ikään olleet esillä päivän mittaan liikenne- ja väyläinvestoinnit. Haluan omalta osaltani todeta sen, että ne ovat välttämättömiä. Tienpidon määrärahat ja yksityistieavustukset on syytä tarkistaa sille tasolle, mille ne kuuluvat. Liikenneinvestoinnit ovat lähtökohtaisesti tuottavia investointeja. Yhden väylän haluan tässä ottaa erityisesti esille, ja se on valtakunnan halkaiseva Nelostie, joka on, voi sanoa, valtakunnan päähuoltoväylä, sen kunnossa pitämisen ja siihen liittyvien investointien toteuttamisen.

Tässä edellä ed. Kurvinen puhui vahvasti perheiden tilanteesta. Olen hyvin paljon samaa mieltä siitä, mitä ed. Kurvinen puhui, ja niistä perusteista ja ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä, joita tulisi tehdä. Mutta kun ed. Kurvinen kohdisti huomionsa siihen, että tämä hallitus ei ole tehnyt perheiden hyväksi, niin voi sanoa selkeästi sen, että hallitus muutti tässä asiassa suuntaa. Se kausi, minkä kokoomuslainen valtiovarainministeri oli vastuussa, oli, voi sanoa, historian kylmintä kyytiä lapsiperheille. Se on vain näin. Se suunta on nyt muuttunut, mikä on erittäin hyvä asia, ja minä uskon, että me ed. Kurvisen kanssa olemme näissä asioissa hyvin samaa mieltä.

Sitten tästä alueellistamisesta lyhyesti lopuksi. Se on hyvin tärkeä asia. Sen käynnisti jo edellinen hallitus, ja se on erittäin hyvä asia. Ne työpaikat, joita ollaan alueellistamassa, ovat hyvin pieni osa siihen verrattuna, (Puhemies koputtaa) mitä menneinä vuosina on tapahtunut toisen suuntaista alueellistamista, kun valtion työpaikkoja on lakkautettu ja ihmiset on pakotettu siirtymään työn perässä muualle. (Puhemies koputtaa) Tämä on hyvin pientä siihen verrattuna.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Budjetti vuodelle 2006 pitää sisällään moniakin kommentoitavia asioita, joista otan esille tässä puheessani muutaman. Verotuksen keventäminen edelleen on myönteinen asia, samoin toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poistaminen. Omaishoitajien huomioiminen on niin ikään hyvä asia, kuten on tänä iltana monesti todettu, joskin kolikon kääntöpuoli on se, että mikäli kunnilla ei ole mahdollisuutta nostaa omaishoitoon varattuja valtionosuuksia huolimatta siitä, että osuuksia nostetaan, aikaansaa tämä suunniteltu nosto sen, että yhä vähemmän omaishoitajia tulee tuen piiriin.

Matalapalkkatukimalli saatiin vihdoinkin, mutta vain yli 55-vuotiaan työllistävälle työnantajalle. Matalapalkkatuki jäi torsoksi, se on pakko sanoa. Muihin perinteisiin EU-maihin verrattuna Suomessa on selvästi korkeampi rakennetyöttömyys. Rakennetyöttömyyden vähentäminen vaatii toimia, joilla lisätään erityisosaamista vaativien töiden määrää eli työvoiman kysyntää. Rakennetyöttömyyden alentamiseksi niin sanottujen matalan tuottavuuden alojen työpaikkojen luominen on yhteiskunnassamme välttämätöntä. Monet yrittäjät ovatkin kommentoineet, että olisivat halunneet matalapalkkatuen nuorille. Oma näkemykseni on, että tuki tulisi ulottaa kaikkeen matalapalkkaiseen työhön uusien työpaikkojen luomiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä kaksinkertaistuu koti- ja hoivatyössä, mikä myös on hyvä asia, mutta riittämätöntä. Kotitalousvähennyksessä on vieläkin kehittämisen varaa. Kotitalousvähennyksen käyttöalaa on laajennettava ja enimmäismääriä korotettava nykyisestään. Myös työkorvauksen vähennyskelpoista osuutta on korotettava. Kotitalousvähennys on tuonut perheille mahdollisuuden helpottaa arkeansa. Erityisesti lapsiperheet ovat käyttäneet tätä siivousapuna. Perheille jää enemmän aikaa olla yhdessä, stressi kotitöistä vähenee, ja työssä jaksaminen paranee. Myös väestön ikääntyminen tuo oman haasteensa ja erityisen kysynnän kotityölle. Lisäksi kotitalousvähennyksen avulla on synnytetty lukuisia uusia työpaikkoja varsinkin naisvaltaisille aloille.

Yrittäjien sosiaaliturva on myöskin semmoinen asia, mitä kannattaa edelleen kehittää, ja tässä tulevassa budjetissahan yrittäjien sairaanhoidon korvaaminen on se asia, jota kehitettiin. Se on hyvä asia, joskin yrittäjien sosiaaliturvakysymyksissä on vielä tekemistä, sen osoitti alkusyksystä julkaistu työryhmäraporttikin. Esimerkiksi se, että yrittäjävanhempien tulisi saada kokonaan vähennyskelpoisiksi omaan kotiin sairaalle lapselle palkatusta hoitajasta saadut kustannukset.

Arvoisa herra puhemies! Entä sitten luvattu köyhyyspaketti? Tutkimusten mukaan köyhyysrajan alapuolella ovat monet opiskelijat, eläkeläiset ja erityisesti lapsiperheet. Stakesin tuoreen tutkimuksen mukaan yli 130 000 suomalaislasta elää köyhyysrajan alapuolella. Tiukimmilla ovat pienten lasten yksinhuoltajat ja suurperheet. Miten näitä perheitä voitaisiin auttaa? Eräitä keinoja ovat muun muassa lapsilisien sitominen indeksiin, lapsilisien nosto kaikista lapsista, lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostaminen ja palvelujen kehittäminen. Tietysti monia muitakin on, eli kyllä tehtävää riittää.

Mitä hallitus sitten lupaa köyhille eläkeläisille? 5 euron korotus on lähinnä huvittava. Miten sitten voidaan opiskelijoiden köyhtymistä jarruttaa? Yksi keino on opintotuen vapaan tulon rajojen nostaminen ja sitominen indeksiin. Opiskelun ja työnteon yhdistäminen ei automaattisesti pidennä valmistumisaikoja. Perheellisille opiskelijoille työssäkäynti on usein jopa välttämätöntä. Opintotuen vapaan tulon noston rajoilla tarjottaisiin niin haluaville mahdollisuus opiskelun aikaiseen työntekoon. Opiskelun ja työnteon yhteensovittaminen antaa opiskelijalle opintojen jälkeistä työllistymistä tukevaa ja työelämässä pärjäämistä tukevaa työelämäkokemusta.

Myös koulutuspolitiikka vaatii huomiota. Ikäryhmien pienenemisestä aiheutuvat säästöt tulisi voida käyttää opetukseen ja sen edellytysten luomiseen. Säästötoimilla tehdyt kyläkoulujen lakkauttamiset ja ryhmäkoon suurentamiset eivät välttämättä tuo säästöjä, vaan päinvastoin. Lisääntynyt erityisopetuksen tarve niin perusopetuksessa kuin ammatillisessa koulutuksessa lisää resurssien tarvetta.

Muihin kohteisiin rahaa tarvitaan lisää. Tällaisia kohteita ovat perustamishankkeet ja peruskorjaukset. Homekouluja on paljon, ja ne ovat suuri terveysriski niin oppilaille kuin henkilökunnallekin. Myös opettajien täydennyskoulutuksesta tulee huolehtia. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle täydennyskoulutus tuli lakisääteiseksi, miksei myös opettajille? Osaamisen kehittäminen lisää myös työhyvinvointia, ja sitä tarvitaan, jotta Pisa-tutkimuksen hyvät tulokset pysyvät voimassa.

Lisärahoitusta tarvitsevat koulutussektorilla myös yliopistot ja yliopistokeskukset. Yliopistokeskukset toteuttavat mitä parhaiten yliopistojen kolmatta lakisääteistä tehtävää eli alueellisen vaikuttamisen tehtävää.

Mitä muuta budjetissa 2006 olisi pitänyt huomioida? Työntekijän vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvat kustannukset jakautuvat Suomessa epäoikeudenmukaisella tavalla. Tämän epäoikeudenmukaisuuden korjaamisen aika olisi jo. Naisvaltaiset alat maksavat kohtuuttoman suuren osan kustannuksista. Tämä johtaa liian usein siihen, että työnantajat palkkaavat mieluummin miehiä kuin synnytysikäisiä naisia. Kokoomuksen esittämän mallin mukaisesti lailla pitäisi velvoittaa kaikki työnantajat maksamaan äitiyslomalle jääneelle työntekijälleen täyttä palkkaa 72 ensimmäisen arkipäivän ajalta. Lailla edelleen pitäisi kokoomuksen mallin mukaan velvoittaa Kelaa korvaamaan tästä työnantajalle aiheutuvat kustannukset kokonaan. Tästä Kelalle syntyviä lisäkustannuksia ei pidä laittaa muiden työnantajien maksettavaksi. Oikeudenmukaisinta on se, että valtion osuutta sairausvakuutuslaista johtuvista menoista nostetaan.

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi totean vain muutaman sosiaali- ja terveydenhuollossa olevan lisäresurssitarpeen. Niistähän on tänä päivänä täällä paljon puhuttukin, mutta ihan vain luettelonomaisesti: Ikääntyvien kotona asumisen tukeminen vaatii hyvin paljon resursseja kunnilta. Siihen viittaavat myöskin tutkimusprofessori Marja Vaaraman tutkimukset, joita hiljattain on saatu täällä eduskunnassakin kuulla. Päihde- ja huumehoitopalvelut tarvitsevat lisää resursseja, samoin hoitotakuun laajentaminen hoivatakuuksi, työttömien terveydenhuolto ja sosiaalialan osaamiskeskukset. Nämä kaikki on täällä jo mainittu, ja ne olivat vain pieni osa siitä, mitä kaiken kaikkiaan tullaan tarvitsemaan, kun meidän yhteiskuntamme ikääntyy ja väestön tarpeet muuttuvat.

Hyvää yötä!

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.