Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on käsiteltävänä kaksi hallituksen lakiesitystä: hallituksen esitys 83 ja sitten sitä täydentävä hallituksen esitys 155.

Arvoisa puhemies! Kuntien valtionosuuslainsäädännön muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen 83 sisältyvät ehdotukset kuntien ja valtion kustannusjaon tarkistamiseksi sekä kunnille vuonna 2008 aiheutuvien verotulojen menetysten kompensoimiseksi. Lisäksi tarkistetaan arvonlisäverovelvollisen museo-, teatteri- ja orkesteritoiminnan ylläpitäjän yksikköhinnan määräytymistä koskevaa säännöstä sekä osoitetaan yleisestä valtionosuudesta rahoitusta viranomaisradioverkon ylläpitoon.

Kuntien valtionosuusjärjestelmään liittyvä kuntien ja valtion välinen kustannusjaon tarkistus tehdään nyt ensimmäistä kertaa uusimuotoisena. Kustannusjaon tarkistamista koskevat säännökset uudistettiin muutettaessa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää vuoden 2006 alusta. Kustannusjaon tarkistus tehdään joka neljäs vuosi. Valtionosuuden määräytymisperusteena käytettävät laskennalliset kustannukset ja yksikköhinnat tarkistetaan suoraan lain nojalla toteutuneiden kustannusten mukaisiksi ja valtionosuusprosentit määritellään varainhoitovuodelle ja kolmelle sitä seuraavalle vuodelle.

Samassa yhteydessä luovuttiin ensi vuoden alusta lukien mahdollisuudesta kompensoida kustannustason muutosta valtionosuuden perusteina käytettävissä laskennallisissa kustannuksissa ja yksikköhinnoissa täyttä indeksiä alempana. Monena vuonnahan kustannustasotarkistus toteutettiin sitten puolet tai kolme neljäsosaa. Nyt se on toteutettava täysimääräisenä. Tämä on merkittävä uudistus. (Ed. Kankaanniemi: Olisi pitänyt nekin korvata nyt!) — Siellä on, ed. Kankaanniemi, paljon vanhoilta vuosilta vielä korvattavaa. — Siten valtionosuuden määräytymisperusteina käytettävät laskennalliset kustannukset ja yksikköhinnat seuraavat aikaisempaa paremmin palveluiden toteutuneita kustannuksia.

Kuntien ja valtion kustannusjaon tarkistus sekä siihen liittyvä valtionosuusprosenttien määrittely toteutetaan valtiontalouden kehyspäätöksen ja peruspalveluohjelmaan kirjatun periaatteen mukaisesti sillä tavalla, ettei voimassa olevaa kustannustenjakoa valtion ja kuntien välillä muuteta. Valiokunta pitää tätä lähtökohtaa oikeana ja perusteltuna. Mainitusta lähtökohdasta johtuen on valtionosuusprosentteja määriteltäessä otettava huomioon näitä prosentteja korottavia ja alentavia tekijöitä, jotka liittyvät aikaisemmassa järjestelmässä kustannusjakoon vaikuttaneisiin seikkoihin ja sitä kautta uuden järjestelmän käyttöönottoon taikka jotka eivät suoraan liity kustannustenjaon tarkistamiseen, mutta jotka on tarpeen ottaa huomioon, jotta kustannustenjako säilyisi nykyisellään. Tällaisia tekijöitä on sekä sosiaali- ja terveystoimessa että opetustoimessa.

Kuntien valtionosuuksiin vaikuttaa osaltaan myös kuntien verotulomenetysten kompensointi. Valiokunta pitää myönteisenä, että ensi vuonna toteutettavien veronkevennysten aiheuttamat kuntien verotulojen menetykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti vuonna 2008 nostamalla sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia verotulojen vähennystä vastaavasti.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttiin vaikuttaa myös elokuun 2008 alusta toteutettava asiakasmaksu-uudistus, jonka arvioidaan lisäävän asiakasmaksutuloja 25 miljoonalla eurolla ensi vuonna ja tämän jälkeen vuositasolla 60 miljoonaa euroa.

Valtiontalouden kehysmenettelyssä on määritelty valtion menokehys vuosille 2008—2011. Kehyksissä on päätetty yhteensä 1 550 miljoonan euron menolisäyksistä, joista pelkästään 500 miljoonaa euroa kohdennetaan hyvinvointipalveluihin ja tulonsiirtoihin sekä 350 miljoonaa euroa osaamisen kehittämiseen. Kehysmenojen lisäyksen toteuttamiseksi menoista on kohdennettu kehyksen sisäisinä siirtoina uudelleen 250 miljoonaa. Kehyksissä on osana näitä kaikille hallinnonaloille kohdennettuja siirtoja vähennetty myös kunnille maksettavia valtionosuuksia 60 miljoonaa euroa. Vähennys on mitoitettu vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksu-uudistuksen myötä kasvavia asiakasmaksutuloja. Vähennys toteutetaan alentamalla sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia tätä vastaavasti. Valiokunta pitää tätä periaatteellisesti ongelmallisena menettelynä ja on lausunut tästä useamman kerran muun muassa kehyslausunnossa ja budjettilausunnossa. Valiokunta pitää kuitenkin tätä teknisluonteista ratkaisua parempana kuin valtion ja kuntien välisen kustannusjaon tarkistamista täysimääräistä pienempänä lainmuutoksella. Kahdesta pahasta on valittava pienempi.

Hallitus antoi marraskuun loppupuolella täydentävän esityksen, jolla tuetaan kunta-alan palkkaratkaisusta kunnille aiheutuvia lisäkustannuksia korottamalla sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia sillä tavalla, että kuntien valtionosuudet lisääntyvät 150 miljoonalla eurolla. Lisäksi valtionosuusprosenttia tarkistetaan kustannustason muutoksen tarkentumisen takia. Sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuutta esitetään lisättäväksi väliaikaisesti vuonna 2008 lisäksi yhteensä 18 miljoonalla eurolla, joka on tarkoitettu kuntien tuloksellisuushankkeisiin liittyvien palkkausjärjestelmien edistämiseksi. Se on myös luonteeltaan yleiskatteellista rahaa kuten muutkin valtionosuudet, ja tämä maksetaan kunnille muiden valtionosuuksien yhteydessä ensi tammikuussa.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valtion talousarvioesitykseen sisältyvässä peruspalvelubudjetissa on myös ennakoitu kunta-alan palkkaratkaisun vaikutuksia. Viimeisimpien arvioiden mukaan palkkaratkaisu ei tuo oleellista muutosta siihen kuvaan kuntatalouden kokonaiskehityksestä, mikä nyt vallitsee, ellei sitten suhdanteissa tapahdu äkillistä heikentymistä. Kuntatalouden kokonaiskuva on edelleen kohtuullisen myönteinen, mutta yksittäiset kuntien taloudelliset erot ovat huomattavia ja kuntien mahdollisuudet varautua palkkaratkaisuun vaihtelevat erittäin suuresti. Kuntien eriytymiskehitys on edelleen vahvasti näkyvissä.

Hallintovaliokunta pitää täydentävään hallituksen esitykseen sisältyviä valtionosuuksien lisäyksiä tässä suhteessa välttämättöminä. Tässä kohdin valiokunta viittaa vielä kuntien eriytymiskehitykseen liittyen valtion vuoden 2008 talousarvioesityksestä antamaansa lausuntoon, joka koski harkinnanvaraisten avustusten tarvetta.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan valtion kaikkien toimenpiteiden nettovaikutus kuntatalouteen indeksikorotukset mukaan lukien on ensi vuonna yhteensä 755 miljoonaa euroa. Vastaava luku edellisvuonna eli tänä vuonna oli 476 miljoonaa euroa.

Tässä yhteydessä valiokunta tähdentää sitä, että valtionosuusprosentit, joita tässä laissa käsitellään, eivät kuvaa valtion osallistumista yksittäisen kunnan peruspalveluiden rahoitukseen. Kunnille eri sektoreilta maksettavat valtionosuudet voivat vaihdella kunnittain varsin voimakkaasti, mikä on laskennallisen valtionosuusjärjestelmän ominainen piirre. Tämä korostuu erityisesti opetustoimen valtionosuuksissa, koska opetustoimen ylläpitäjämallissa valtion rahoitusta myönnetään kuntien lisäksi suoraan kuntayhtymille ja yksityisen koulutuksen järjestäjille. Kunnan rahoitusosuudessa puolestaan otetaan huomioon kaikki kustannustenjaon tarkistuksessa mukana oleva koulutus riippumatta siitä, kuka koulutusta järjestää, kenelle valtion rahoitus maksetaan. Kunnan rahoitusosuudessa otetaan siten huomioon kunnan, kuntayhtymien, yksityisen koulutuksen järjestäjien ja valtion järjestämän koulutuksen laskennalliset kustannukset.

Arvoisa puhemies! Kuntien valtionosuuslaki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta sekä laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta muodostavat kuntien valtionosuusjärjestelmän kokonaisuuden, ja myös kunnille niiden perusteella myönnettävää valtionosuutta tulee tarkastella kokonaisuutena. Sektoreittain laskettavat valtionosuudet kytkeytyvät kyllä toisiinsa myös järjestelmään sisältyvien tasausmekanismien kautta, eikä niitä senkään vuoksi voi käsitellä irrallaan muusta valtionosuusjärjestelmästä. Edellä mainittujen lakien nojalla myönnettävä valtionosuus on valtionosuuden laskentaperusteiden sektorikohtaisesta eriytyneisyydestä huolimatta kunnille aina yleiskatteellista, korvamerkitsemätöntä rahaa, jonka allokoinnista kunnan sisällä päättää kukin kunta itse. Valtionosuuksien yleiskatteellisuus on yksi laskennallisen valtionosuusjärjestelmän peruselementti ja myös kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta hyvinkin merkittävä asia.

Arvoisa puhemies! Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää on tarkoitus uudistaa vuoden 2010 alusta lukien. Tavoitteena on tehdä nykyistä järjestelmää yksinkertaisempi ja selkeämpi ja läpinäkyvämpi järjestelmä. Samalla tulee ottaa, niin kuin tässä puitelaissa todetaan, erilaiset olosuhde- ja palvelutarvetekijät huomioon. Saadun selvityksen mukaan myös kunnan rahoitusosuuksien määräytymisperusteet lukion, ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen osalta, joissa opetustoimen ylläpitäjäjärjestelmä on hallitusohjelman mukaan tarkoitus säilyttää jatkossakin, tullaan arvioimaan osana kokonaisuudistusta.

Tässä yhteydessä hallintovaliokunta kiinnittää huomiota perusopetuksen rahoitukseen suhteessa muihin koulutusmuotoihin. Hallintovaliokunta korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että kunnilla on mahdollisuus turvata perusopetus, ja viittaa tässä yhteydessä myös valtiontalouden kehyksistä antamaansa lausuntoon. Tässä lakiesityksessähän nyt voi sanoa niin, että perusopetus kärsii suhteessa muihin opetusmuotoihin.

Lopuksi hallintovaliokunta viittaa vielä vuoden 2006 alussa toteutettua valtionosuusuudistusta koskeneen mietintönsä pohjalta hyväksyttyyn ensimmäiseen lausumaan, jonka mukaan hallituksen edellytetään seuraavan tarkkaan valtionosuusuudistuksen ensimmäisen vaiheen eli vuoden 2006 alusta toteutetun valtionosuusuudistuksen eri valtionosuuskertoimien ja laskentaperusteiden toimivuutta sekä muutoinkin uudistuksen vaikutuksia ja ottavan seurannassa ilmenneet seikat huomioon, kun tätä uudistusta viedään eteenpäin toisessa vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksestä ja sitä täydentävästä esityksestä ilmenevistä syistä ja saamiensa selvitysten perusteella hallintovaliokunta pitää lakiehdotuksia tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen 83/2007 sisältyvän kuntien valtionosuuslain 27 §:n muuttamisesta annetun lakiehdotuksen — eli 1. lakiehdotus — ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 9 §:n ja 28 §:n muuttamisesta annetun lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana sekä sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 18 §:n muuttamisesta annetun lakiehdotuksen hyväksymistä siinä muodossa kuin se on täydentävässä hallituksen esityksessä.

Tähän mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta. Valiokunnan mietintö ei ollut yksimielinen. Arvelen, että vastalauseen tekijät esittelevät ne. Valiokunta ehdottaa näiden lakiehdotusten hyväksymistä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Tölli totesi, että valiokunta on useaan kertaan huomauttanut tästä 60 miljoonan ongelmasta eli siitä, että hallitus määrää korotettavaksi sosiaali- ja terveyspuolen maksuja eli panee sairaat, vanhukset ja lapsiperheet maksamaan 60 miljoonaa ja sitten valtio teettää sen likaisen työn kunnilla ja leikkaa tuoton valtiolle. Tämä pelkkä huomautus ei kyllä ole riittävä, vaan siihen olisi valiokunnan odottanut ottavan selkeän, voimakkaan kannan, jos kerran se on hallitusta siitä useamman kerran huomauttanut.

Toinen asia, mihin haluan viitata: Ed. Tölli totesi, että kuntatalous on kohtuullisessa kunnossa, mutta erot ovat ongelma, ja kun katselin tätä mietintöä, niin valitettavasti en löytänyt minkäänlaisia linjauksia, toimenpiteitä, että ne suurissa taloudellisissa vaikeuksissa olevat kunnat, jotka nyt kiireesti apua tarvitsisivat, saisivat tämän esityksen myötä jotakin helpotusta asemaansa. Mitään tällaista ei ole tulossa, ja se on maaseutukunnissa todella (Puhemies: Minuutti kulunut!) synkän näköinen tulevaisuus.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin muistelen, että hallintovaliokunta viime keväänä antaessaan mietintönsä kehysselonteosta kirjoitti oikein lausuman tästä asiakasmaksujen kuppaamisesta valtiolle. Haluan kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että hallitus on perustellut tätä menettelyä sillä, että tällä tavoin kuulemma turvataan palveluitten laatu ja niitten saatavuus. Olen nyt muistaakseni seitsemän kertaa kysynyt täällä eduskunnassa, miten laadun ja saatavuuden parantaminen turvataan ottamalla rahat pois palveluitten tuottajilta, ja en ole vielä kuullut vastausta. Toivoisin, että joku hallituspuolueitten edustaja nyt tänään vastaisi minulle, etten jäisi pysyvään epätietoisuuteen tästä asiasta.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On turha puhua tästä asiakasmaksujen muutoksesta, koska meillä ei ole edes vielä minkäänlaista esitystä siitä. On otettava huomioon se, että suurin osa terveydenhuollon ja sosiaalitoimen asiakasmaksuistahan on tulosidonnaisia eikä suinkaan ole tarkoitus, että asiakasmaksujen korotus kohdistuisi nimenomaan köyhimpiin ihmisiin. Se voi kohdistua myöskin hyvin maksukykyisiin ihmisiin. Odotetaan nyt, että se esitys tulee, ja puhutaan siitä sitten.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara puuttui siihen asiaan, josta ajattelin äsken puhua, mutta sanon toisen asian.

Nämä valtionosuudet, mistä nyt keskustellaan, tekevät kokonaisuudessaan kuntien taloudesta noin 15 prosenttia, elikkä kuntien itsensä kyllä täytyy kehittyä ja tehdä ne ratkaisevat ja radikaalit toimenpiteet, joilla ne saavat oman taloutensa kuntoon. Eihän voi jatkuvasti elää toisten siivellä. Täytyy muuttaa järjestelmiä, täytyy muuttaa ohjauksia, täytyy muuttaa toimenpiteitä. Kuten ed. Pulliainen — hän tuli saliin — hyvin tietää, meillä Oulussa on tilaaja—tuottaja-malli, joka toivottavasti tuo meille ja antaa teille muillekin esimerkkejä siitä, miten kuntaa voidaan hoitaa järkevästi, ilman että jatkuvasti huudetaan valtiota apuun.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle: nyt vaan sattuu olemaan sillä tavalla, että täältä eduskunnasta annetaan sellaisia normeja, jotka kuntien on hoidettava, ja sillä tavalla myöskin se, joka huutelee, se laskuja makseleepi.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kuitenkin syytä todeta se, että nyt valtion toimenpiteiden vuoksi valtionosuudet kasvoivat yhteensä 755 miljoonaa euroa. (Välihuuto) Se on paljon enemmän kuin monena monena menneenä vuonna on toteutettu. Suunta on aivan oikea. Aina voidaan keskustella siitä, ovatko toimenpiteet riittäviä, mutta joka tapauksessa ei voi sanoa, että ei olisi mitään tai tämä ratkaisu olisi negatiivinen. Kyllä 755 miljoonaa euroa on se summa, mikä se on.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Töllille nyt pitää kuitenkin todeta, että ratkaisevaa kuntien ja valtion suhteessa on nimenomaan se suhde. Jos kunnat saavat nyt 300 miljoonaa tai 250 miljoonaa enemmän valtiolta kuin viime vuonna, pitää tietysti katsoa, kuinka paljon suuremmat kuntien menot ovat. Veikkaan, että en veikkaa väärin, jos veikkaan, että se ero on suurempi kuin se 250 miljoonaa, joka on valtionosuuksien ero. Eli sehän tässä on ratkaisevaa, saako kunta suhteessa enemmän vai vähemmän, koska ne eurot kuitenkin ratkaisevat.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liittyen tähän paljon mainostettuun yli 700 miljoonaan euroon ed. Töllille haluan tähdentää, minkä hän myös tietää, että tosiaan tämä on kunnille kuuluvaa rahaa. Erittäin merkittävä osa tästä on kuntien ja valtion kustannusjaon tarkistukseen liittyvä rahasumma.

Toinen: nämä täydet indeksitarkistukset. On hyvä, että ne nyt tehtiin ja niitä vielä tarkistettiin.

Ja sitten: ansiotulovähennykseen liittyvä kompensaatio.

Eli todella sitä uutta rahaa ei ole montaa kymmentä miljoonaa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme nyt kuntien valtionosuuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetus- ja kulttuuritoimeen eli hallituksen esityksiä 83 ja 155/2007 vp. Tämä jälkimmäinenhän tarkoittaa siis 150 miljoonan euron lisäystä kuntien valtionosuuksiin plus 18 miljoonaa lisää tuloksellisuushankkeisiin.

Valtionosuusprosentti on toisenkin korotuksen jälkeen noin 1 prosenttiyksikön matalampi kuin tänä vuonna. Tämä saakin opposition innostumaan ja esittämään, että valtionosuusprosentti kunnille on epäedullinen luku, koska se on pienempi kuin tänä vuonna. Laskutaito hoi! Valtionosuusprosentti lasketaan tänä vuonna eri pohjasta kuin ensi vuonna, ja tämän vuoksi prosentti ei kuvaa valtionosuuksien todellista nousua, joka valtiovarainministeriön budjettineuvos Raija Koskisen mukaan nettovaikutuksiltaan, kuten puheenjohtaja Tölli sanoi, on 755 miljoonaa euroa, eli suurempi ensi vuonna kuin tänä vuonna. Aivan kuten paljon arvostamani kansanedustaja Rakel Hiltunen sanoi, kissa ja hiiri -leikki jatkuu, mutta oppositio olisi mieluummin voinut vaatia suurempia valtionosuuksia eikä naamioida tätä haluaan siten, että tämä prosentti on nyt epäedullinen, kun prosentti lasketaan eri pohjasta ensi vuonna kuin tänä vuonna.

On totta, että vaikka kuntien valtionosuudet ja verotulot tulevat kasvamaan, verotulot jopa 6 prosenttia ensi vuonna, niin on pieniä ja syrjäisiä kuntia, joita on vähintään 100 kappaletta, joiden talous on suurissa vaikeuksissa. Tämän vuoksi kunta- ja palvelurakenneuudistus on toteutettava mitä pikaisimmin ja tehokkaimmin. Ei riitä se, että kaksi köyhää kuntaa yhtyy, vaan myös rakenteita on muutettava ja liitettävä yhteen useampia kuntia.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tärkeimpiä tehtäviä on terveydenhuollon eri toimijoiden yhteistyön parantaminen. Peruspalveluministeri Paula Risikko onkin asettanut jo kesällä toimikunnan valmistelemaan erikoissairaanhoitolain ja kansanterveyslain yhdistämistä terveydenhuoltolaiksi. Ministeri Risikko esittelee tämän aamun Hufvudstadsbladetissa kantaansa, että perusterveydenhuoltoa tulee Suomessa vahvistaa. Lisäksi meidän tulee yhdistää pieniä terveyskeskuksia paremmin toimiviksi kokonaisuuksiksi ja tuoda myös erikoissairaanhoidon konsultteja perusterveydenhuollon piiriin. Näin olemme toimineet jo Helsingissä.

Päivystystä on keskitettävä. Suomen Kirurgiyhdistys on jo laatinut suunnitelmansa siitä, miten kirurginen erikoissairaanhoito voidaan Suomessa organisoida paremmin ja tehokkaammin. Tärkeintä on, että hoidon laatu ja vaikuttavuus säilytetään, jolloin harvinaisemmat toimenpiteet tulee keskittää. Kaikkein kalleinta on väärin diagnosoitu ja väärin hoidettu potilas. Suomen erikoissairaanhoidon osaaminen on kansainvälisestikin erittäin korkeatasoista. Toivoisin, että ammattilaiset tulisivat työryhmissä huomioiduiksi ja heidän suunnitelmansa huomioidaan, kun terveydenhuoltoa uudelleen organisoidaan Suomessa. Viisi yliopistosairaalaa muodostaisivat rungon ja suunnittelisivat ympäröivien keskussairaaloiden kanssa sekä päivystyksen että elektiiviset leikkaukset.

Toinen asia kunta- ja palvelurakenneuudistuksen lisäksi on kannustava palkkapolitiikka. Kuntaliiton olisi nyt kiireesti miellettävä se, että osaamisesta ja kokemuksesta kannattaa maksaa. Myös urakkatyyppistä työtä voidaan teettää, sillä suomalainen on ahne työlle, varsinkin jos se on hyvin palkattua. Myös perheen ja työn yhteensovittaminen on nykyisen hallituksen ohjelmassa.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä aikaisempaa esitystä valtionosuuksista täydentävä hallituksen esitys on kunnille erittäin tervetullut ja osoittaakin hallituksen tahtoa tarttua epäkohtiin. Aluksi on syytä todeta, kun keskustelukin on jo tähän täällä salissa mennyt, että valtionosuudet kunnille kasvavat tästä vuodesta vuoteen 2008 todella merkittävästi, ja tämä on hieno asia. Kunnat tulevat saamaan nettovaikutuksena kaikkiaan noin 755 miljoonaa euroa valtionosuuksia. Tämä summa sisältää muun muassa nyt viimein täydet indeksikorotukset, ja lisäksi nykyhallitus toteuttaa uusimuotoisen valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen. Ensimmäistä kertaa kustannustenjaon tarkistus tehdään täysimääräisesti heti ensimmäisestä vuodesta lähtien. Edellinen hallitus viivästytti kustannustenjaon tarkistuksen maksamista ja ottikin näin kunnilta pakkolainaa.

Kun vertaa kuntien saamia valtionosuuksia aiempiin vuosiin, huomataan, että tämä 755 miljoonaa on todella huomattava summa. Kuluvana vuonna vastaava summa on 476 miljoona euroa, ja esimerkiksi vuonna 2005 se oli 168 miljoonaa euroa. Siksi onkin todella omituista ja jotenkin vastuutonta, että SDP esittää nyt vaihtoehtobudjetissaan kuntien valtionosuuksiin vielä lähes 700 miljoonaa euroa lisää, jolloin kokonaisvaikutus verrattuna aikaisempiin vuosiin nousisi 1,4 miljardiin euroon. Tällaisia korotuksia, mitä nyt esitetään, ei nähty SDP:n ollessa valtiovarainministeripuolueena. (Ed. Saarinen: Oli pahasti sanottu! — Ed. Pulliainen: Olisi oltava vähän varovainen, mitä sanoo!) — Anteeksi, hyvät kollegat siellä, en malttanut olla tätä mainitsematta.

Arvoisa puhemies! Äskettäin saavutettu kuntien palkkaratkaisu on mielestäni erittäin hyvä. Kunta-alan ja hoitajien palkat nousevat nyt kohti sitä tasoa, jolla niiden kuuluukin olla. Palkkaratkaisu tuo kunnille vuositasolla nämä nyt keskustelussa olevat 150 miljoonaa euroa vuodessa lisää, ja lisäksi kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuutta esitetään lisättäväksi kertaluonteisesti vuonna 2008 yhteensä 18 miljoonalla eurolla. Tällä on tarkoitus tukea kuntien tuloksellisuushankkeisiin liittyvien palkkausjärjestelmien edistämistä.

Tämä tuloksellisuustavoite on saanut sekä kritiikkiä että kiitosta. Salissa on siitä kuultu kritiikkiäkin, mutta kiitosta on tullut muun muassa Sairaanhoitajaliitosta, josta on todettu tuloksellisuuden lisäämisen olevan erittäin tervetullut asia. Työpaikoilla on nyt pakko alkaa miettiä, miten työt jaetaan. Työntekijät voivat paremmin, kun jokainen saa tehdä koulutustaan ja osaamistaan vastaavaa työtä. Terveydenhuollon tehokkuus nousee, ja se on niin työnantajan, henkilöstön kuin potilaankin etu.

Arvoisa puhemies! Vaikka kuntataloudella keskimäärin maassamme menee suhteellisen hyvin, on totta ja ongelmallista se, että kuntatalous on niin vahvasti eriytynyttä, kuten ed. Tölli puheenvuorossaan meille kertoi. Aikaisempaa runsaammat valtionosuudet erityisesti sosiaali- ja terveyspuolella ovatkin kunnille erittäin tervetulleita, samoin kasvavat verotulot, mutta siitä huolimatta yksittäisten kuntien taloudelliset erot voivat olla huomattavia ja kuntien mahdollisuudet selviytyä näistä kasvavista menoista vaihtelevat suuresti. Ongelma juontaa juurensa kuitenkin jo aikojen takaa, ja se ei ole ainoastaan tänä syksynä syntynyt. Näitä syitä on varmasti helppo löytää myös vuosien takaa.

Valtionosuuksien lisääminen on perusteltua, mutta myös Paras-hankkeella on pyrittävä löytämään tasapainoa. Hanke tuleekin saada kattavasti läpi kustannussäästöjen sekä tuottavuushyötyjen aikaansaamiseksi. Nyt meidän on rohkeasti uudistettava rakenteita, työnjakoa, johtamista, hierarkiaa jne. Kaikenlainen vertailu ja osaaminen on nyt tarpeen, ja oppia on hyvä ottaa myös yksityiseltä sektorilta. Esimerkiksi kuntien hallinnoimien sairaanhoitopiirien tulee pystyä yksinkertaistamaan hallintoaan sekä tehostamaan yhteistyötään. Erikoistumalla ja keskittämällä tiettyjä vaivoja esimerkiksi eri yksiköihin saavutetaan säästöjä, mutta myös parannetaan osaamista.

Ja aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Monessa kunnassa ovat nyt talousarviokeskustelut loppusuoralla. Kipeitä leikkauksia esitetään kuntien palvelutuotantoon. Esimerkiksi omassa kotikunnassani Mikkelissä esitetään rajua leikkausta omaishoidon tukiin. Leikkaamalla ja lopettamalla välttämättömiä palveluja ei kustannuskehitystä saada kuitenkaan hillittyä, vaan edessä on jatkuvaa juustohöylän käyttöä ja leikkauksia palvelutuotannosta. Kunnissa olisikin kiireesti löydettävä keinoja jatkuvasti kasvavien kustannusten hillitsemiseksi. Nyt onkin tärkeää, että alkuun päästäisiin näillä nyt esitetyillä 18 miljoonalla tuloksellisuushankkeiden parantamiseksi, ja erityisen tärkeätä olisi se, että nämä rahat kunnissa käytetään myös tähän tarkoitukseen. Osaamista ja uusia ajatuksia kunnissa tarvitaan kipeästi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun täällä kuuntelee lähinnä hallituspuolueiden puheenvuoroja kunta—valtio-suhteesta ja kuntataloudesta, niin luulisi, että kunnilla todella menee aivan hyvin. Todellisuus on kuitenkin noiden ovien ulkopuolella toisenlainen. Kun meistä lähes kaikki ovat mukana eri kuntien hallinnossa, niin aivan niin kuin ed. Toivakka Mikkelistä täällä totesi, kunnat tekevät leikkauksia ja niitä kohdistetaan nimenomaan sosiaalipuolelle ja terveydenhoitoon, sairaanhoitoon, eivätkä ne ole mitään parantavia kirurgin viiltoja. Ed. Asko-Seljavaara kirurgina puhui Kirurgiyhdistyksestä ja sen linjauksista. Olen samaa mieltä. Asiantuntevuutta pitää saada mukaan näihin hankkeisiin, mutta Paras-hankekaan ei nimestään huolimatta ole mikään ikään kuin ihmeitä tekevä sauva, jota heiluttamalla ongelmat häviävät. Puhutaan keskittämisestä, mutta se usein potilaan kannalta on nimenomaan palvelujen siirtymistä kauemmaksi, kynnyksen nousemista palveluihin pääsemiseksi ja kaiken kaikkiaan supistuksia hoitopaikoissa esimerkiksi.

Ed. Koski on samasta sairaanhoitopiiristä. Meidän sairaanhoitopiirin keskussairaala päätti yhden kirurgisen osaston sulkemisesta ihan säästösyistä. Nyt verisuonikirurgiset potilaat siirretään keuhko-osastolle hoitoon, vuodeosastohoitoon. Varmasti ed. Asko-Seljavaara tästä joukosta tietää kaikkein parhaiten, mitä infektiouhka esimerkiksi näissä merkitsee. Tässä mielessä me elämme aika epäterveellisessä tilanteessa ja meidän sairaanhoitomme ja terveydenhoitomme on kriisissä.

Ennen maaliskuun 2007 eduskuntavaaleja lähes kaikki lääkärikansanedustajaehdokkaat tapasivat toisensa Lääkäritalossa. Siellä oli 60—70 kandidaattia tähän taloon. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että julkisen terveydenhoidon pelastaminen on se päätehtävä, mitä varten on asetuttu ehdolle. Meitä on nyt täällä aika monta. Sen lisäksi täällä on vielä enemmän muiden alojen ihmisiä. Mutta maaliskuun 2007 jälkeen julkinen terveydenhoito voi entistä huonommin. Tässä on tämän talon tehtävä, pelastaa se. (Ed. Pulliainen: Ettekö ole hoitaneet tehtäviänne?) — Ed. Pulliainen, yhdessä täällä 200 kansanedustajaa, puhemies ja 199, voi päättää äänestämällä niistä ehdotuksista, mitä arvoisa hallitus, jossa olevan puolueen kansanedustaja olette, hallituspuolueen kansanedustaja, tähän taloon tuo. Siinä on tietysti tehtävää hallitukselle ja hallituspuolueiden kansanedustajille tuputtaa sitä hallitusta tuomaan hyviä ehdotuksia tähän saliin, jotta myös oppositiossa olevat kansanedustajat voivat tukea niitä. Mutta tällä hetkellä nämä ehdotukset eivät ole kyllin hyviä.

Kun olemme aikaisemminkin kysyneet ja katsoneet, kuka on viimesijaisessa vastuussa perustuslain näkökulmasta palvelujen saatavuudesta, niin se on valtiovalta, ja kunnilla ei ole tätä ensisijaista vastuuta. Näin ollen, kun Mikkelissäkin tehdään huonoja ratkaisuja ja jos ne tehdään taloudellisiin syihin vedoten ja jos tilanne on aito, aidosti niin, että Mikkelin pitää omaishoitajilta viedä pois, jotta kunta pysyy toimivana, niin tällöin voidaan kysyä, onko valtiovalta tehnyt oman osuutensa siinä, että se mahdollistaa kuntataloudelle järkevän, kuntalaisten ja kansalaisten edusta lähtevän toiminnan. Kunnan päätehtävänähän on kansalaisten hyvinvoinnista huolehtiminen, ja se on se ainut kestävän kehityksen ohella oleva periaate, mikä mainitaan kuntalain ensimmäisessä pykälässä, kuntalaisten hyvinvointi.

Arvoisa puhemies! Näin ollen, kun nyt katsotaan, että tuo kunta—valtio-jakoprosentti heikkenee kuntien näkökulmasta, niin vaikka jakopohja kasvaa, niin kuin täällä on todettu, tilanne kuitenkin on ensi vuonna taas toinen. Tulee uusia tehtäviä, ja uudet tehtävät lasketaan tämän prosentin mukaan, jota nyt hallituspuolueiden kansanedustajat puolustavat. Näin ollen meillä on joka tapauksessa tilanne se, että kunnilla ei mene hyvin. Kunnat saattavat toimia kansalaistensa ja asukkaittensa näkökulmasta kohtuuttomasti sijoittamalla rahojaan johonkin muuhun kuin kuntalaisten peruspalveluihin, ja sitä kautta itse myös heikentävät tilannetta. Ei tässä varmasti yhtä viassa olevaa löydy. On myös kuntien sisäistä vinoutunutta päätöksentekoa, jossa saattavat olla ne samat puolueet mukana, jopa samat henkilöt, jotka taas tässä talossa voivat puolustaa ikään kuin jotakin muuta näkökulmaa. Johdonmukaisesti pitää sekä kuntien valtuustoissa että täällä eduskunnassa lähteä siitä, että peruspalvelujen tukeminen ja säilyttäminen on se ensimmäinen asia ja sitten tulee muuta, jos rahaa jää. Usein se on vain toisinpäin.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan mietintökäsittely oli sinänsä ansiokasta ja on tämä mietintökin, mutta käsittelyn kuluessa kuitenkin syntyi tarve kuuden kansanedustajan vastalauseeseen. Ne vastalauseet perustuvat sekä sosiaali- ja terveydenhoidon että opetustoimen valtionosuusprosenttiin siten, että vastalauseen tekijät ovat sitä mieltä, että sitä suunniteltua, esitettyä alennusta näihin osuuksiin ei tule toteuttaa. Toinen näkemysero oli ihan selkeä. Se liittyy näihin asiakasmaksuihin, joihinka on täällä keskustelussa jo monta kertaa viitattu, ja ennen kaikkea maksutulojen leikkauksiin valtionosuuksina kunnilta.

Kun täällä salissa kävimme äsken tätä debattia, niin kyllä itse kiteytin sen niin, että ensi vuonna näinä aikoina kunnat ovat jo tehneet seuraavan vuoden talousarvion ja joutuneet käsittelemään jo hyväksyttyään tämän 2008 talousarvion uudelleen tämän asiakasmaksukysymyksen. Ed. Asko-Seljavaara, me olemme molemmat niissä valtuustoissa, jotka joutuvat sen eteen, että kerromme asukkaille, että vuoden 2008 talousarvio on valtuustossa hyväksytty, mutta nyt tulee muutos, asiakasmaksut korotetaan. Kyllä ne koskevat tasamaksuina terveyskeskuksia, sairaalamaksuja, ja kyllä täytyy sanoa, että myös sosiaalipalveluiden maksut tahtovat olla tasamaksuja silloin, kun puhutaan niistä alimmista maksuluokista ja köyhimmistä ihmisistä. Eli samaan aikaan, kun me emme voi osoittaa kuntalaisille, että nämä terveydenhoidon palvelut paranevat, maksut nousevat. Emme voi edes perustella maksujen korotusta valtuustossa sillä, että palvelut paranevat. Koska kansalaiset vastasivat jo tänä vuonna Kelan tiedusteluun, että ovat valmiita maksujen korotuksiin ja vaikka veronkorotuksiin, jos ne rahat käytetään terveydenhoitoon, niin tämä olisi yksi perustelu, mutta se mahdollisuus on meiltä nyt viety. Emme voi näin perustella. Meidän täytyy sanoa, että terveyskeskusmaksut nousevat ja niitä rahoja ei kunta voikaan käyttää terveyskeskuspalvelujen parantamiseen, vaan ne menevät sinne jonnekin valtion molokin kitaan.

Arvoisa puhemies! Tämä oli sellainen tekijä, joka kyllä sitten oli ratkaisevana perusteluna tähän vastalauseeseen. Sitten vielä tästä kuntataloudesta haluaisin sanoa, että mielestämme hallintovaliokunnan olisi selkeämmin tullut ottaa huomioon kuntatalouden, sanotaanko, heikkenevä tila. Otan esille muun muassa kuntien velkaantumiskehityksen.

Nythän tällä hetkellä valtiolla on velkaa 55 miljardia, kunnilla ja kuntayhtymillä on velkaa 9 miljardia. Nyt 2008—2012 valtio ei velkaannu näillä näkymillä, mutta kunnat ja kuntayhtymät velkaantuvat miljardin verran vuodessa. Eli tämä kertoo hyvin paljon kuntataloudesta. Tiedämme jo nyt, että 119 kuntaa joutuu korottamaan veroja, kunnallisveroa. Kun katsoo, minkälaisia kuntia siellä on, niin voi laskea, että ne veronkorotukset tulevat koskemaan miljoonaa ihmistä Suomessa. Eli kunnat joutuvat miljoonan ihmisen osalta verotusta kiristämään ja samaan aikaan vielä sosiaali- ja terveydenhoidon maksuja nostamaan. Kyllä tämä koettelee erityisesti vähätuloisten ihmisten asemaa. Samaan aikaan kunnilla kasvavat myös nämä palvelutarpeet, erityisesti väestön ikääntymiseen liittyvät tarpeet, ja kyllähän eräänlainen paine ja haaste syntyy myös näistä hyväksytyistä palkkojen korotuksista.

Me, jotka olemme vastalauseen takana, ajattelemme niin, että veronmaksajille ei tulisi sälyttää tätä vastuuta lisääntyvistä palvelutarpeista, vaan nimenomaan kuntien valtionosuuksia tulisi nostaa. Tämähän oli se lääke, mitä kokoomus tarjosi ennen vaaleja ja mistä kokoomus on puhunut myös hallituksen muodostamisen jälkeen. Eli jos kysytään, millä tavoin tätä kuntien ahdinkoa voisi helpottaa, niin se on se lääke. Miten sen vaan saisimme nyt sitten todeksi, kun tuntuu siltä, että täällä eduskuntakäsittelyn aikana ensi vuoden talousarvio ei saa nyt, sanotaanko, kokoomukselta tukea siihen, että kuntien taloudellisia edellytyksiä parannetaan.

Tämä palveluiden saatavuus liittyy siihen laatuun. Kyllä täytyy sanoa, että olemme kaikki sen edessä, että palvelurakenneuudistusta pitää myös viedä eteenpäin, mutta millä tavalla se tapahtuu, siitä sitten varmasti lähivuodet ja -kuukaudet tulemme keskustelemaan. Täällä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta muun muassa ed. Asko-Seljavaara puhui, ja mielestäni ne linjaukset, joita ministeri Risikko on tehnyt erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon alalla, ovat erittäin hyviä ja kannatettavia. Erityisesti haluan korostaa omasta puolestani ainakin sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluita ei saa irrottaa toisistaan hallinnollisilla ratkaisuilla. Sitä vaaraa ministeri Risikko on tuonut esille nyt tässä Paras-hankkeen yhteydessä.

Kun ajattelemme sitä, että kaikissa kunnissa nämä kustannuspaineet lisääntyvät, ja tuota kuntatalouden kokonaiskehitystä, niin silloin huomio myös valiokuntakäsittelyssä kyllä kiinnittyi siihen, että kunnat eriytyvät. Valiokunnan mietinnössä ei ole riittävästi sitä asiaa käsitelty tai tuotu esille. Itse olen sanonut vähän karrikoidusti, että alle 40 000 asukkaan kunnissa talouskehitys näyttää heikkenevän ja sitä suuremmissa kunnissa se paranee. Tämä ei tietenkään, arvoisa puhemies, ole kategorista, koska on myös niitä pieniä kuntia, joissa talous on tasapainossa ja palvelut pystytään turvaamaan, mutta se yleinen linja on tämä. Niinpä sitten Paras-hankkeen ratkaiseva periaate, jota lain valmistelun yhteydessä korostettiin, on se, että saamme riittävän väestömääräpohjaisia kuntia, joilla on myös itsellään edellytykset taloudellisen toimeliaisuuden lisäämiseen ja tulopohjan kasvattamiseen ja myös oikeat, lisääntyvät resurssit lähinnä juuri näiden opetus-, sosiaali- ja terveyspalveluiden hyvään hoitamiseen ja parantamiseen.

Vielä haluan todeta sen, että vastalauseen allekirjoittajat ovat ehdottomasti sitä mieltä, että mikäli se toteutuu, että korotetut asiakasmaksut otetaan käyttöön, niin ne rahat tulisi joka tapauksessa ohjata kunnille näiden opetus-, sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Erityisesti täällä opetustoimen puolella olemme kiinnittäneet, kuten myös koko valiokunta, huomiota siihen, että tämän valtionosuusprosentin mukana ja sen järjestelmän kautta, jolla valtionosuudet nyt ohjautuvat, tapahtuu niin, että kuntien — jotka ovat järjestämisvastuussa lakisääteisesti opetuksesta — edellytykset heikkenevät ja nyt tällä järjestelmällä ne resurssit ohjautuvat näille kuntayhtymille. Tämä oli ed. Toivakan ja monen muun hallitusvaliokunnan jäsenen oma kokemus omasta kunnastaan, ja valiokunta kyllä siitä on maininnut. Mutta vastalauseen tekijöiden lääke olisi se, että valtionosuusprosenttia nostamalla kokonaisuudessaan nämä huolet olisivat hiukan keveämpiä kuin nyt tällä esityksellä.

Arvoisa puhemies! Tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään muutosehdotukset 2. lakiehdotuksen 18 §:ään ja 3. lakiehdotuksen 9 §:ään. Arvoisa puhemies, riittääkö, että nyt totean nämä ja huomenna sitten teen ehdotukset yksityiskohtaisessa käsittelyssä?

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En väitä sitä, ettei Suomessa olisi huonosti toimeentulevia kuntia vähintään 100 kappaletta. Sen takiahan näitä harkinnanvaraisia kuntien avustuksia onkin lisätty jo näihin lisäbudjetteihin. Luultavasti tätä joudutaan vielä ensi vuoden puolella jatkamaan, koska näitä harkinnanvaraisia on aika vähän meidän budjetissamme. Mutta esimerkiksi Helsingin kohdalla valtionosuudet ovat lisääntyneet. Meillä on nyt noin 2 000 euroa per naama Helsingin valtionosuus. Kun se tänä vuonna on 1 600, ensi vuonna se on 2 000, joten kyllä siellä ihan selkeätä lisäämistä on. Nämä asiakasmaksuthan astuvat voimaan vasta 1.9., joten niiden tulokertymä on aika pieni ensi vuoden aikana. Helsingille tulisi ehkä pari, kolme miljoonaa, ei se meidän budjetissamme paljon vaikuttaisi.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hiltusen varsin rakentavan puheenvuoron jälkeen ja johdosta pari kommenttia.

Toinen on se, että valiokuntahan on hyvin selkeästi linjannut sen, että kuntien tehtävien ja resurssien tulee olla tasapainossa. Viittaan tässä myös äsken käsiteltyyn lakiehdotukseen.

Toinen asia, mihin haluan kiinnittää huomiota, on kuntien eriytymiskehitys. Keinot, millä siihen puututaan, ovat kahden suuntaiset:

Valtionosuusjärjestelmän palvelutarve- ja olosuhdetekijöiden eli näiden erilaisten kertoimien uudelleenarviointi tehtiin edellisen kerran vuoden 2006 alusta ja mielestäni se jäi kesken. Siihen muutokseen loppujen lopuksi eivät sosialidemokraatit kovin innokkaita olleet, koska se olisi muuttanut kuntien välisiä suhteita.

Toinen asia, jolla voidaan puuttua, on verotulon tasaus. Yksi ongelma verotulon tasauksessa on se tällä hetkellä, että se toimii kahden vuoden viipeellä, se ei ole ajan tasalla. Ja toinen kohta, johon siinä voidaan puuttua ja joka korjaa kuntien eriytymiskehitystä, on verontulon tasauksen tasausraja.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt, kun kuntien eriarvoisuus kasvaa eli on niitä kuntia, joilla menee todella heikosti, sellaisessa tilanteessa näitä kuntien harkinnanvaraisiahan pudotetaan. Vuonna 2006 tilinpäätöksessä vielä oli 28,5 miljoonaa euroa, ja nyt hallitus esittää vain 20 miljoonaa euroa ensi vuodelle. (Ed. Asko-Seljavaara: Niitä joudutaan lisäämään!) — Tässähän mennään koko ajan, ed. Asko-Seljavaara, huonompaan suuntaan, kun pitäisi toisin toimia.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan paljon valtionavuista ja Paras-hankkeesta. Nythän meillä on toteutettu sitä eri tavoilla eri puolilla Suomea, mutta Päijät-Hämeessä esimerkiksi pikkuhiljaa alkavat kuntien palvelut olla yhdessä. Ainoa ongelma on se, että rahat loppuvat kaikesta. Siinä mielessä valtionosuuksien rooli tulee kyllä olemaan keskeinen jatkossa. Kuntien rajat pysyvät hyvinkin tiukasti kiinni niin kauan kuin vallitsee se ajattelu, että kuntien pitää itse maksaa yksityistäminen, elikkä valtion on tultava porkkanoilla mukaan, jotta tämä Paras-hankkeen lopullinen versio elikkä kuntien yhteensulautuminen tapahtuu, muuten sitä ei tapahdu. Joka ainoa kunta kyttää siitä, että kyllä me tulemme mukaan, mutta se ei saa maksaa meille lisää ainakaan. Silloinhan tämä kehäpäätelmä on se, ettei voida liittyä edes palveluihin, kun ei ole rahaa.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle: Voisimme toki jatkaa tätä valtuuston kokouksessa helsinkiläisittäin. Mutta kyllä täytyy sanoa, ettei jää väärää käsitystä, että ne miljoonat kerrallaan ovat tärkeät Helsingille. Ei Helsinki ole sellainen, ettei 2,5 miljoonaa tunnu. Sitä paitsi haluan vielä sanoa, että kun tuo palkkapotti, tämä lisäys, joka tänä syksynä tuli, oli 90 miljoonaa euroa Helsingille, niin se paljon mainostettu 150 miljoonaa valtakunnassa tekee 15 miljoonaa siitä 90 miljoonasta. En minä voi sanoa helsinkiläisenä enkä ylipäätään kuntaihmisenä, että se riittää. Minusta se on riittämätön.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun huomioidaan valtion eri toimenpiteet, joilla ensi vuonna valtio vahvistaa kuntataloutta käsittelyssä olevien lakien kokonaisvaikutus mukaan lukien, nousee näiden eri toimenpiteitten nettovaikutus, kuten tässäkin keskustelussa moneen kertaan on jo todettu, lähes 760 miljoonaan euroon vuonna 2008 tähän vuoteen verrattuna.

Nettovaikutukseltaan tätä valtion panostusta voitaneen pitää jopa historiallisen suurena. Vastaavia korotuksia vuositasolla ei kovin monta historia kaiken kaikkiaan tuntene. Käsillä olevissa lakiesityksissä kysymys ei suinkaan ole valtionosuuksien vähentämisestä vaan nimenomaan valtionosuuksien lisäämisestä. On ymmärrettävää, että kun pohjaluku on suurempi, niin pienempikin prosentti muodostaa suuremman osuuden. Näin siis käytännössä on käynyt, kun valtionosuusuudistuksen täytäntöönpanossa on siirrytty todellisiin kustannuksiin laskentapohjassa.

Lausunnossaan erittäin hyvähenkinen ja asiantunteva hallintovaliokunta toteaa, että kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyen kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää on tarkoitus uudistaa ja koota valtionosuudet yhteen. Hallitusohjelman mukaan valtionosuusjärjestelmän uudistaminen toteutetaan vuoden 2010 alusta tekemällä siitä nykyistä yksinkertaisempi, selkeämpi ja läpinäkyvämpi. Näihin tavoitteisiin pyrkivä uudistus on todella välttämätön. Se on käynyt erinomaisesti ilmi muun muassa näitten lakien lähetekeskustelussa.

On myös tärkeää, että järjestelmää kaiken kaikkiaan kehitetään nykyistä kannustavampaan suuntaan huomioiden kuntien kovin erilaiset olosuhde- ja palvelutarvetekijät. Hallintovaliokunta viittaa myös siihen, että vuoden 2006 alussa toteutetun valtionosuusuudistuksen vaikuttavuutta on seurattava tarkoin ja otettava seurannassa ilmenneet seikat huomioon valtionosuusuudistuksen toisessa vaiheessa. Tämä onkin erityisen tärkeää.

Nykyinen järjestelmä huomioi melko hyvin paikalliset olosuhteet ja palvelutarpeet useimmissa kunnissa. Kuntien kesken ja välillä on kuitenkin suuria eroja, ja ongelmiksi nykyisessä järjestelmässä on koettu muun muassa syrjäisyyskertoimen mekaanisuus verrattuna todellisiin matkaetäisyyksiin palvelujen tuottamispisteestä, alueellisesti heikot tulotasot ja alueellisesti keskimääräistä alhaisempi odotettavissa oleva elinikä. Lisäksi ongelmaksi on koettu myös opetustoimen kunnan omarahoitusosuus, jossa kaikki kunnat osallistuvat kustannuksiin asukasta kohden samalla rahoitusosuudella riippumatta koulutuksen järjestämistavasta.

Ongelmakohtien poistamisen lisäksi on välttämätöntä, että vuoden 2010 alussa voimaan tulevassa valtionosuusuudistuksessa tarvitsemme sisäisiä siirtoja, jotta kaikkialla tässä maassa voidaan tarjota perustuslain edellyttämät palvelut. Samalla tämä on tietysti osa suurempaa politiikan kokonaisuutta, jolla kehitetään maan eri alueita ja pyritään näin välttämään maan keskittymisen mukanaan tuomat ongelmat.

Arvoisa puhemies! Näiden lakien lähetekeskustelun yhteydessä viitattiin usein kuntien taloudelliseen erilaisuuteen. Tuota keskustelua ja osittain tämänpäiväistä keskustelua kuunnellessani jäin kieltämättä pohtimaan, minkä vuoksi vuoden 2006 valtionosuusuudistuksessa tähän kuntien eriytymiskehitykseen ei ollut tahtoa puuttua. Osittain juuri hetki sitten tähän vastauksia nousikin.

Joka tapauksessa suomalaisen kuntakentän taloudelliset erot ovat erittäin suuret, vaikka yleisellä tasolla kuntatalouden tila onkin kohtuullisen hyvä. Viime vuonna valmistuneen verotuksen perusteella kuntien verotulojen kasvu oli 6,6 prosenttia, tänä ja ensi vuonna kasvu lienee 6 ja 7 prosentin tienoilla. Kun ensi vuonna valtionosuudet lisääntyvät lähes 10 prosenttia, kasvaa kuntien tulopohja erittäin myönteisellä tavalla. Tulopohja kasvaa valtion toimenpitein, mutta totta kai ennen kaikkea hyvästä talouskasvusta johtuen. Tällaisessa talouskehityksessä meidän on tietysti kyettävä kehittämään hyvinvointipalveluitten tuottavuutta ja organisoimaan toimintojamme tavalla, jolla ne kestävät taloudellisesti vielä nykyistä haastavammat ajat, siis vielä nykyistä haastavammat ajat. Tässä on nyt turha lähteä erikseen arvioimaan muun muassa ikääntymisen mukanaan tuomaa lisähaastetta tulevina vuosikymmeninä kuntakentän hyvinvointipalveluille.

Lienee kuitenkin selvää, että tällaisessa tilanteessa on tuskin mahdollista lisätä rahaa niin paljon, että kaikki menokasvut tulisivat katettua, eli myös kuntakentän on parannettava toimintojensa tuottavuutta, ja se ei tarkoita samaa kuin juoksun koventaminen. Se on parempien tuottamistapojen hakemista, heikompien tuottamistapojen poistamista, parempia järjestelmäketjuja. Tehdään oikeammin, harkitsevammin, määrätietoisemmin töitä. Kaikkea tätä ja paljon muuta on tuottavuuden parantaminen.

Nyt täällä jossakin määrin puhutaan muun muassa kuntien ja valtion välisestä rahoitussuhteen muutoksesta, ikään kuin kuntien toiminta olisi jäädytetty nykytilaan ja vain pääosin valtionosuuksilla kyetään löytämään ratkaisut kuntien hyvinvointipalveluitten turvaamiseen. Näinhän missään tapauksessa ei voi olla. On myös selvää, että kuntien tulopohjan vahvistamisessa meidän on etsittävä keinoja, joilla eri alueitten elinkeinopohjaa voidaan vahvistaa. Tässä kysymys on myös tämän päivän aluepolitiikasta, joka on nimenomaisesti maan eri alueitten kehittämistä, ei vain kehitysalueitten kehittämistä.

Näiden käsittelyssä olevien lakiesitysten osalta voi todeta, että valtio on antanut ja antaa vuosittain kunnille erittäin merkittävät summat lisää rahaa. Verotulot, kuten todettua, myös kasvavat hyvin. On välttämätöntä, että eri toimenpitein kuntien menot suhteutetaan tuloihin. Kunnat joutuvat nyt suhteuttamaan myös veroprosenttinsa menotasoihinsa nykylainsäädännön eli kunnallislain tasapainottamissäännösten ja Paras-hankkeen puitelain vaatimalla tavalla. Tietysti ilman toimenpiteitä tämä tuki asettaa kysymyksen alle kansalaisten yhdenvertaisuuden.

Mutta, herra puhemies, nämä lakiesitykset joka tapauksessa parantavat kuntien asemaa merkittävällä tavalla.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ja hallintovaliokunnan antamassa mietinnössä kuntien valtionosuuslain muuttamisesta säädetään valtionosuusprosentit ja se siten määrää valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon koko maan tasolla sosiaali- ja terveystoimessa sekä opetustoimessa ja kirjastoissa vuosina 2008—2011. Kustannustenjako tulevassa laissa säilyy ennallaan.

Tarkastelen tässä asiaa sivistystoimen näkökulmasta. Opetustoimessa ja kirjastoissa valtionosuusprosentti on keskimäärin 41,89 prosenttia. Tällöin kunnan osuudeksi jää 58,11 prosenttia. Valtionosuudet lisääntyvät kustannustenjaon tarkistuksesta johtuen 28 miljoonaa euroa. Kuntien kesken valtionosuudet jakaantuvat epätasaisesti. Korotuksen järjestämistavat vaikuttavat tähän vaihteluun. Hyvänä pidän myös sitä, että vuodelle 2008 maksetaan erityisrahoitusta 18 miljoonaa. Tämä niin sanottu ikäluokkien pienenemisestä syntyvän säästön käyttö koulutuksen laadun kehittämiseen on hyvä asia. Viime vaalikaudella punamultayhteistyössä emme tahdostamme huolimatta tähän pystyneet. (Ed. Pulliainen: Oliko tahto vai kyky vaikea?)

Arvoisa puhemies! Toinen hyvä asia, koulutusta palveleva seikka esityksessä on se, että nykyinen niin sanottu ylläpitäjämalli valtionosuuksien maksamisessa säilytetään. Tällöin valtion rahoitus menee suoraan ilman välikäsiä koulutuksen järjestäjien käyttöön. Epäkohtia kuntien kesken tulee pyrkiä uudistuksissa poistamaan. Pakkaselle meneviä valtionosuuksia ei voi ymmärtää. Pääperiaatteeseen, valtionosuuden menoon koulutuksen järjestäjälle, ei saa kuitenkaan mielestäni uudistuksissa kajota.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tavoistani poiketen en ryhdy tekemään vallankumousta tässä puheenvuorossa. Se 760 miljoonaa euroa saa nyt kunnille riittää. Kiinnitän kuitenkin joihinkin näkökohtiin huomiota, joihinka ihmeemmin ei täällä vielä ole kiinnitetty huomiota.

Kuntien itsehallinto on ollut tavalla tai toisella lähes jokaisessa puheenvuorossa esillä. Se sisältää myöskin jotakin erikoista, se merkitsee verotusoikeutta. Tällä hetkellä niin sanottujen, huom., niin sanottujen veroprosenttien haarukka on aika suuri. Kiinteistöverossa on minimi. Voitaisiin aivan hyvin ajatella, että sitä samaa periaatetta sovellettaisiin myöskin kunnalliseen veroprosenttiin jatkossa.

Mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Kysytään ensimmäisenä, onko meillä olemassa jotakin toisenlaista mallia. Itse asiassa siihen viite oli, kun maaherra Kosken työryhmä piti ensimmäistä kokoustaan. Puheenjohtaja Koski totesi, että täällä ei sitten puhuta Utsjoesta eikä Iniöistä. Se tarkoitti suomeksi sitä, että kun otetaan kanadalainen malli rinnalle, niin se Utsjoki ja se Iniö tarkoittavat valtion territorioita ja sitten ne muut ovat näitä itsehallinnollisia provinsseja. Toisin sanoen, mitä tästä opetuksena seuraa? Siitä seuraa se, että valtio-organisaation tehtävä on vastata kaikissa olosuhteissa valtiokokonaisuudesta, myöskin silloin, kun se on hyväksynyt perustuslain säätämisjärjestyksessä itsehallinnolliset kunnat ja täydellisen kuntajaon, niin kuin meillä Suomessa on.

Tämä tulee esiin silloin, kun velasta puhutaan. Nimittäin reittausluokituksessa julkinen hallinto on yksi kokonaisuus. Yksittäinen kunta ei voi tehdä konkurssia, ei edes joutua selvitystilaan. Valtio joutuu ottamaan sellaisen kunnan rahatalouden hoitoonsa, ja sellainenhan tapahtui Lex Karkkilan kohdalla. Edellisen punamultahallituksen aikana siitä puhuttiin jo silloinkin, onko silloisella hallituksella takataskussaan tämmöinen Lex Karkkila -laki, ja silloin kunta- ja hallintoministeri Manninen ilmoitti, että on. Elikkä se on olemassa plakkarissa. Tämä pitää pitää mielessä, että samalla kun me käymme intohimoista debattia täällä siitä, riittävätkö nämä valtionosuudet, selviävätkö kunnat, arvoisa puhemies, niin me vastaamme, että selviävät. Siis toisin sanoen, harkinnanvaraisilla avustuksilla taikka jollakin muulla konstilla valtio kantaa viimekätisen vastuun.

Kun oli tuosta Utsjoesta äsken viitteenomaisesti puhetta, niin eräässä tilanteessa tässä, ei kovin kauan sitten, kerrottiin puolivahvana huhuna, että vain yksi pankkilaitos enää luototti Utsjoen kuntaa. Se kuvaa juuri sitä, kuinka lähestytään sitä rajaa, jossa valtio astuu omalla lainsäädännöllään ja toimeliaisuudellaan kuvaan mukaan.

Oma lukunsa on sitten tämä Kainuun hallintokokeilu, josta edellinen puhuja ei kovin paljon viittinyt puhua. Siellähän on keksitty vallan oivallinen jippo kerta kaikkiaan: se on sillä tavalla, että kokeilun piirissä olevissa kunnissa lopetetaan sairaudenhoitopalvelut kokonaan ja pistetään kansalaiset ajelemaan ristiin rastiin takseilla sun muilla 800 000 kilometriä ajelua näissä tarkoituksissa, ja kuinka ollakaan, näppärä ratkaisu: lasku Kelalle, 2 miljoonaa euroa lisää Kelan maksettavaksi. Elikkä mikään ei ole niin viisas kuin ihminen, paitsi saksalainen sähköinsinööri, ja hän sitten viisas onkin.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensimmäiseksi haluan todeta, että tässä on niin isosta asiasta kysymys, kun otetaan huomioon koko sosiaali- ja terveystoimi ja sivistystoimi kaikkien kuntien osalta, että olisi tietysti toivonut, että täällä olisi ollut vähän enemmän väkeä tästä kokonaisuudesta keskustelemassa. Erityisesti ihmettelen sitä, että hallituspuolueiden edustajat loistavat poissaolollaan. Ymmärrän kyllä, että heidän tehtävänsä on sitten lopullisesti ratkaista tämä asia, mutta olisi toivonut, että he olisivat olleet keskustelussakin mukana.

Kun tarkastelin tätä opposition vastalauseitten ja hallituksen esityksen euromääräistä eroa, niin jos oikein olen laskenut, siinä on 688 miljoonan näkemysero. Toisen kautta sitten kun tätä asiaa valiokunnassa käsiteltiin, niin joskus saattoivat mennä valtionosuudet ja kuntien maksuosuudet sekaisin. Käsitteenä on aika vaikea koko kuntien valtionosuusjärjestelmä, minkä takia tietysti täytyisi käydä perusteellisesti läpi tämäkin puoli. Toivon mukaan sitten vuonna 2010, joka on nyt nykyisen hallituksen asettama tavoite, selkeytyy kuntien valtionosuusuudistuksen kautta tämä asia niin, että onnistutaan rakentamaan sellainen järjestelmä, joka on helpompi kokonaisuudessaan omaksua.

Joka tapauksessa sitten vielä tähän saatesanoiksi: Ongelma on kaikkein suurin tietysti silloin, kun jonkun kunnan voimavarat loppuvat, hoitaa ne vastuut, jotka valtio kunnalle järjestämisen osalta on antanut. Onneksi meillä nyt on iso joukko kuntia, jotka selviävät, mutta sitten ongelma nimenomaan on niitten kuntien osalta, joidenka taloustilanne on toinen. Ja ihan niin kuin ed. Pulliainen täällä totesi, silloin tietysti täytyy jostakin tulla apu, ja toivon mukaan sitten valtiovallan puolelta voidaan näitten kuntien hätätilanteessa olla auttamassa.

Näitä ongelmakohtia, jotka valiokunnan käsittelyssä nimenomaan hallituksen ja opposition näkökulmasta tulivat esille, niin kuin täällä on jo aikaisemmin todettu, on tämä kuntien asiakasmaksu-uudistus, joka on sikäli ongelmallinen, että tämä asiakasmaksu kohtaantuu kyllä kuntalaisiin, mutta ne rahat, jotka sieltä peritään, eivät kunnan talousarvion kautta kulje vaan ne menevät suoraan valtion kassaan. Perusteluina tässä on esitetty, että ensimmäisen vuoden aikana se määrä on 25 miljoonaa johtuen siitä, että se astuu voimaan vasta loppuvuotena, ja seuraavina vuosina sen on arvioitu olevan 60 miljoonaa euroa. Aika iso kokonaisuus kuitenkin, kun mennään pitemmälle eteenpäin. Tällä on sitten tarkoitus hallituksen esityksen mukaan vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia vastaavasti.

Toinen kohta, josta minä haluan tässä oman näkemykseni esittää, on se Tehyn palkkaratkaisun yhteyteen liitetty 18 miljoonan euron erä yleiskatteellista rahaa, kuten muutkin valtionosuudet. Se maksetaan kunnille muiden valtionosuuksien yhteydessä tammikuussa 2008. Tässähän on kysymys järjestelmästä, jossa on tarkoitus tulospalkkauksen tai jonkun muun vastaavan järjestelmän kautta tuota tuloksellisuutta parantaa ja sitä kautta sitten saada tätä palkkausalijäämää, joka sinne nyt kuitenkin on jäänyt, paikattua. Kuitenkin ihmettelen, mitenkä käytännössä voi kunnissa tällaisen tulospalkkauksen toteutuminen tapahtua. Jos 18 miljoonaa euroa osoitetaan kunnille yleiskatteisena, niin tulee aika tavalla vaikeaksi kunnissa käytännössä soveltaa sen tuloksellisuuden mittauksen kautta sen ohjaamista sinne, mihinkä se pitäisi ohjata.

Toisen kautta sitten näihin perusteluihin. Valiokunnan mietintöön on kirjoitettu: "Viimeisimpien arvioiden mukaan palkkaratkaisu ei tuo oleellista muutosta myönteiseen kuvaan kuntatalouden kokonaiskehityksestä olettaen, ettei suhdanteessa tapahdu äkillistä heikentymistä." Minä en tiedä, mitenkä tätä taustaa vasten pitäisi ottaa valtiovarainministeri Kataisen ja pääministeri Vanhasen viimeaikaiset puheet, ja jos ne ottaa tosissaan, silloin tietysti tältäkin osin voi ajatella, että putoaa ainakin osa pohjasta pois.

Sitten vielä tähän vastalauseeseen muutama kommentti. Niin kuin täällä todetaan, kunta- ja palvelurakenneuudistuksen käynnistäneen puitelain tarkoituksena on vahvistaa kuntien veropohjaa. Valiokunnassa käsiteltävät lakiehdotukset eivät vahvista kuntien tilannetta leikkaamalla kuntien valtionosuusprosentteja. Jos se pitää paikkansa, mitä äsken alussa totesin, että ero on 688 miljoonaa euroa, on aika vaikea kuvitella, että tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus voisi saada hyvät lähtökohdat, koska tämä rahoituspohja on näin heikko, ja ehdottomasti sen toteuttamiselle kaikki edellytykset muodostuvat vasta sitten, kun sillä on riittävä taloudellinen pohja.

Sitten kun kustannuspaineet lisääntyvät kaikissa kunnissa, talousvaikeuksiin joutuvat ensin muuttotappioiset ja vanhusvoittoiset kunnat, joiden on vaikeampi kompensoida kunnan oman rahoituksen kasvua veronkorotuksin. Tämä pitää paikkansa, ja tästä on syytä olla erityisesti huolissaan, koska siellä sitten asukas joutuu entistä suurempiin ongelmiin eivätkä ne tavoitteet, jotka kuntien palvelujärjestelmän kautta kunnille lailla on määrätty, voi toteutua.

Vielä, arvoisa puhemies, totean, että me allekirjoittaneet emme kannata myöskään julkisen terveydenhuollon asiakasmaksujen nostamista. Jos näin kuitenkin päätetään tehdä, on mielestämme välttämätöntä, että asiakasmaksutulot saadaan käyttää kuntien tarpeisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen parantamiseksi. Elikkä valiokunnan mielestä kertymä tulisi kokonaisuudessaan jättää kunnille.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä kuntien valtionosuuksien määräämisessä on se mukava puoli, että siitä, käyttääkseni hieman kulunutta sanontaa, ei kyllä erkkikään ota ihan ensilukemalta selvää, ja jotenkin asianosaisena voin tämän kyllä myöntää.

Täällä on käyty keskustelua siitä, mikä kuntien valtionosuus nyt sitten on ollut, mikä se on ja minkälainen se tulee olemaan. Keskustelua on tietenkin käyty taas kerran siitä katsannosta, oliko se parempi, yhtä hyvä vai huonompi kuin edellisen tai sitä edellisen tai nykyisen tai tulevan hallituksen aikana. Täällä ovat hallituspuolueitten edustajat hehkuttaneet, että koskaan kuntien valtionosuuksien kasvu ei ole ollut näin suurta, kun kasvu on 755 miljoonaa euroa ensi vuonna.

En voinut välttää kiusausta palata perimmäisten kirjojen ääreen eli tämän kuuluisan Elon laskuopin, jonka mukaan, kun tiedetään, mikä on prosentti, ja tiedetään, mikä on lopputulema, niin voidaan laskea myös, mistä luvusta se lopputulema on laskettu. Kun täällä on sanottu, että tälle vuodelle tämä valtionosuuksien nousu oli vain 435 miljoonaa euroa eli siis kasvun kasvu on ollut 320 miljoonaa, mikä sinänsä pitää paikkansa — lukuhan tietysti kuulostaa suurelta — niin kun tätä Elon laskuoppia tähän soveltaa, niin päätyy siihen, että viime vuonna niiden laskennallisten kustannusten kasvu, joista 33,88:n veroprosentilla tämä 435 miljoonan valtionosuuksien kasvu saatiin, oli 1 284 miljoonaa euroa.

Aivan samalla tavalla, käyttäen ensi vuonna sovellettavaa 32,74 prosentin valtionosuusprosenttia, se 755 miljoonan euron ensi vuoden tuleva kasvu saavutetaan 2 306 miljoonan euron kuntien laskennallisten kustannusten kasvusta. Eli valtionosuudet kasvavat 320 miljoonaa, mutta kuntien nettomenot, siis ne menot, joista on jo nämä nyt maksettavat valtionosuudet maksettu, kasvavatkin 702 miljoonaa. Tämä on se peruskysymys tässä asiassa.

Ei se kuntien taloutta paljon lohduta, jos ne valtionosuudet kasvavat, kun kustannukset kasvavat vielä nopeammin. Siinä käy niin, että rahat loppuvat kunnilta, ja silloin on kolme vaihtoehtoa: joko joudutaan korottamaan kunnan veroprosenttia tai ottamaan lisää lainaa tai sitten heikentämään palveluja. Anteeksi, on vielä neljäskin vaihtoehto: asiakasmaksujen korottaminen.

Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole hyvä. Paras niistä on veronkorotukset. Seuraavaksi paras on lainanotto. Huonoin vaihtoehto näistä kolmesta ikään kuin tulojen lisäyksestä on asiakasmaksujen kasvattaminen, koska asiakasmaksujen kasvattaminen, jos kaikki sekä suuri- että pienituloiset maksavat saman suuruisen asiakasmaksun samasta palvelusta, mikä on se yleisin vaihtoehto — toisin kuin ed. Asko-Seljavaara täällä väitti, se on erityisesti terveydenhuollossa, jossa näitä asiakasmaksuja peritään, tasasuuruinen — rankaisee silloin suhteellisesti eniten köyhimpiä, ja tämä tarkoittaa myöskin sitä, että köyhimpien on vaikea näitä palveluita hankkia edes julkiseltakaan sektorilta, jos asiakasmaksut ovat korkeat. Kaikkein heikoin vaihtoehto on tietenkin näitten palveluitten karsiminen, jolloin erityisesti pienituloiset joutuvat hankkimaan ne palvelut täyteen markkinahintaan markkinoilta, ja siinä ei hyvin käy. Silloin lähestytään Amerikan mallia, jossa jalan katkeaminen merkitsee konkurssia ainakin pienituloisimmille ja köyhimmille.

Tästä syystä, kun keskustellaan siitä, mitkä näistä luvuista, kuten äskeinen esimerkkini osoitti, ovat vähintäänkin tulkinnanvaraisia, toistan sen vaatimuksen, jonka esitin tuon päiväjärjestyksen edellisen kohdan yhteydessä, että tässä salissa pitäisi oikeasti käydä keskustelu siitä, kuinka paljon me haluamme käyttää toisaalta valtion, toisaalta kuntien rahaa. Se on sitä ihan samaa veronmaksajilta kerättyä yhteistä rahaa, vain hieman eri suhteessa kerättyä, ja siis tulisi keskustella siitä, mikä tämän kuntien ja valtion kustannustenjaon suhteen ja toisaalta myöskin tehtävienjaon suhteen tulee olla.

Samalla haluan korostaa sitä — ja viittaan nyt ed. Timo Korhosen puheenvuoroon täällä — että minäkin olen sitä mieltä, että pelkkä rahan osoittaminen kunnille ei riitä. Samalla totean, että ilman valtion suhteellisen panostuksen lisäämistä kunnat joutuvat kohtuuttomaan tilanteeseen. Mutta on samalla myöskin huolehdittava siitä, että kunnissa palvelut tuotetaan mahdollisimman tehokkaasti, mahdollisimman tuottavasti, mutta ennen kaikkea erityisesti terveydenhuollossa mahdollisimman vaikuttavasti, koska tuottavuudesta ja tehokkuudestakin puhuminen on harhaanjohtavaa ja yhtä tyhjän kanssa terveydenhuollossa, jos ei samalla puhuta vaikuttavuudesta. Jos lääkäri päivässä ottaa vastaan 15 potilasta, kun se aiemmin otti 10 potilasta, mutta niistä 15:stä kukaan ei parane, niin se on ihan sama, vaikkei se olisi ottanut yhtään niitä vastaan. Tämä on se kuntien tuottavuuden arvioinnin ongelma.

Kun täällä on viitattu tilaaja—tuottaja-malleihin ja näihin kaikkiin muihin viimeisten aikojen stiiknafuulioihin, niin voin todeta, että Stakesin tekemän selvityksen mukaan sen paremmin Suomessa kuin muuallakaan maailmassa terveydenhuollon tilaaja—tuottaja-mallit eivät ole toimineet ainakaan sillä tavoin kuin niitten on toivottu toimivan. Se ongelma on tietenkin siinä, että jos oletetaan, että kunnat ryhtyvät tilaamaan esimerkiksi erikoissairaanhoitoa sairaaloilta, yliopistollisilta sairaaloilta tai keskussairaaloilta, niin pitää tietysti kysyä, kuka tilaa ja mitä. Lääkärit terveydenhuollossa ne tilaukset tekevät kuitenkin jatkossakin, ja minun on vaikea nähdä, mikä muutos siitä syntyy tai siitä, että ikään kuin yritysosaamista lisättäisiin esimerkiksi terveydenhuollon hallinnossa tuomalla esimerkiksi yliopistollisten sairaaloitten hallituksiin luottamusmiesosaamisen sijasta bisnesosaamista.

Kun minä nyt olen entisessä elämässäni ollut sekä yritysjohtaja että poliitikko ja molemmissa rooleissa sattumoisin, kun tämä kansanedustajakauden alku sattui osumaan juuri tämän sairaanhoitopiirin hallituksen keskelle, niin en nyt huomannut, että ainakaan omassa kyvyssäni tehdä minkäänlaisia päätöksiä tapahtui muutoksia, vaikka minusta tulikin toimitusjohtajan sijasta kansanedustaja. En tiedä; jos ed. Pulliainen olisi siirretty toimitusjohtaja Virtasen sijalle sinne Kysin hallitukseen, niin voihan se olla, että sitten olisi tapahtunut merkittävä muutos, mutta tällaisia interpersoonallisia vertailuja voi olla vähän vaikea tehdä.

No, joka tapauksessa tuottavuutta ja vaikuttavuuttakin pitää lisätä, mutta pitää pitää myöskin huoli siitä, että kunnilla on jatkossakin edellytykset tuottaa julkisia peruspalveluita sillä tavoin, että kaikkein köyhimmät ja heikoimmassa asemassakin olevat ihmiset voivat niitä tasavertaisesti saada, asuivatpa he sitten tuossa Etu-Töölössä tai Rautavaaran Kiparinmäellä. Heillä on perustuslain mukaan siihen aivan yhtäläinen oikeus.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä sivistystoimen valtionosuuksien laskukaavassa esitetään yksikköhintojen nostamista 15 prosentilla ja sitten kunnan osuuden 22 prosentilla. Tästä syystä tämä hallituksen esitys kohtelee koulutuksen järjestäjiä hyvin eri tavoin eli, niin kuin täällä on todettu, yksityiset järjestöt ja kuntayhtymät hyötyvät ja erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen kunnat tästä esityksestä kärsivät. Siellä nuorten ikäluokkien osuus on vähäisempi suhteessa kokonaisväestöön kuin voimakkaasti kasvavissa kunnissa, ja nyt tämä väestörakenteen vaikutus pitäisi huomioida jollakin korjauskertoimella, eli tässä esityksessä nämä kasvukeskukset saavat suhteessa oppilasmäärään enemmän valtionosuutta kuin muuttotappiokunnat.

Arvoisa puhemies! Toiseksi, näillä alueilla toimintojen sopeuttaminen nopeasti tässä muuttuvassa tilanteessa entisestään vaikeutuu. Esimerkiksi oppilaitosrakennetta ei voi niin nopeasti ajaa alas. Tähän liittyvät esimerkiksi perusopetuslaki ja koulumatkojen pituudet, eli näitä säädöksiä on noudatettava.

Niin kuin tuossa edellinenkin puhuja totesi, niin totta kai palvelutuotantoa kunnissa on tehostettava, mutta kyllä, kun viittaan näihin molempiin lakeihin, näitten myötä kuntien edellytykset näittenkin sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen palvelujen järjestämisen suhteen heikkenevät ratkaisevasti.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Meidän järjestelmässämme on sellainen mielenkiintoinen piirre, että eduskunta säätää lailla kunnille tehtäviä, lakisääteisiä tehtäviä. Sen lisäksi kunnat voivat ottaa vapaaehtoisesti erilaisia tehtäviä. Eduskunta säätää myös verolait, jotka koskevat kuntia, antaa vain veroprosentin, kiinteistöveron osalta ala- ja ylärajan — onko yläraja vielä, ed. Pulliainen? — Taitaa se olla voimassa, mutta alaraja on ainakin, ja sitten tuloveroprosentin voi kunta itse päättää. Eli valtiolla on tällainen voimakas ote kuntatalouteen. Se voi päättää myös verotuksen perusteiden lisäksi valtionosuuksista, niin kuin nyt on käsittelyssä. Tämä merkitsee sitä, että kyllä tässä talossa on tavattoman suuri vastuu siitä, miten kunnat pärjäävät, miten ne peruspalvelut, joita me haluamme ihmisille koko maassa mahdollisimman tasavertaisesti ja kohtuullisin kustannuksin ja korkealaatuisina, turvataan. Täällä tehtävät päätökset sen määrittelevät. Siksi on todella iso kysymys tämä, mikä nytkin on meillä käsittelyssä, eli valtionosuuksien perusteet tuleville neljälle vuodelle.

Täällä on käyty keskustelua euromääristä, ja on myönnettävä, että ensi vuodelle ja siitä eteenpäin nämä euromäärät, erityisesti tästä vuodesta ensi vuoteen, kasvavat komealta kuulostavan luvun. Se on ihan totta. Mutta se luku, 755 miljoonaa euroa, suunnilleen sellainen luku, on syytä purkaa, niin kuin täällä on tehty joissakin puheenvuoroissa, mutta ei hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroissa kovinkaan selkeästi. Siellä on suuret summat kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tarkistukseen liittyvästä osuudesta, joka ei ole periaatteessa uutta rahaa, vaan vanhan vääristymän korjausta. Kunnat ovat ne laskut jo maksaneet. Suuri summa on myös valtionosuuksien indeksikorotuksiin, ja ne ovat niitä korotuksia, jotka aiheutuvat siitä, että kustannukset ovat nousseet ja indeksi jälkikäteen seuraa kustannusten nousua ja tuo lisää kunnille rahaa. Mutta tältäkin osin kunnat ovat sen laskun jo maksaneet ja niihin tulee vasta ikään kuin jälkikäteen indeksitarkistus.

Kolmas isohko luku tässä kokonaispotissa on verotulomenetysten korvaaminen kunnille, kun täällä on tehty verotuspäätöksiä, jotka vähentävät kuntien verotuloja. Eläkeläisten verotuksen korjaaminen, joka sinänsä oli perusteltua, on yksi tällainen tekijä. Kun lisäksi valtionosuuksien loppusummaa kasvattaa Suomen asukasluvun kasvu, kun monet valtionosuudet ovat asukasmääräperusteisia, niin asukasluvun kasvu joissakin kunnissa, jotka siitä hyötyvät, tuottaa lisää valtionosuutta. Nämä neljä tekijää ja muutamat muut pienemmät tekijät vaikuttavat siihen, että tuo summa on aika kunnioitettava kokonaissummana. Mutta tämä kertoo myös samalla sen, että kunnille varsinaista uutta rahaa palvelujen parantamiseen tai vanhan velan maksamiseen tai velkaantumisen katkaisemiseen ei juurikaan tule.

Näin ollen, kun ollaan aivan rehellisiä ja avoimia, niin voidaan todeta, että hallituksen kuntapolitiikka on aika kylmää. Kunnille on tullut lisää tehtäviä, ja niihin ei ole viime vuosina annettu vastaavaa valtionosuutta, joka olisi turvannut kuntien edellytykset taloudellisesti selvitä näistä tehtävistä. Samanaikaisesti väestön ikääntyminen on aiheuttanut uusia kustannuspaineita ja sitä ei ole otettu huomioon, niin kuin olisi pitänyt kuntatalouden kannalta.

Täällä äsken ed. Virtanen kertoi, mitkä ovat kuntien mahdollisuudet taloutensa hallitsemiseen, ja hän esitti ihan oikeat neljä keinoa. Ehkä viides keino on vielä omaisuuden myynti, mutta se on toimenpide, joka loppuu siihen, kun kaikki omaisuus on myyty, se, mikä myytävissä on. Sen jälkeen ollaan siinä tilanteessa, missä monet kunnat tänä päivänä ovat, että on tuloveroprosentti nostettu jo yli kahdenkymmenen, velkaa on otettu jo yli sietokyvyn, omaisuutta on myyty niin paljon kuin on mahdollista ja palvelut on vedetty niin minimiin, että tuskin lakisääteisiä tehtäviä kunnolla hoidetaan. Mikä on silloin edessä? Hallitus toteaa vain, niin kuin ed. Ukkola sanoi, että pitää tehostaa. (Ed. Pulliainen: Kerjäämistä tehostetaan!) Tehostaminen on ilmeisesti sitä, että yhdistetään kunnat valtavan suuriksi kokonaisuuksiksi, jolloin päätöksenteko keskittyy niin kauas esimerkiksi niistä reuna-alueista, että on helppo lakkauttaa sieltä kyläkoulut, terveyspalvelut ja siirtää vanhukset suuriin keskusten laitoksiin. Sellaisiin toimenpiteisiin monet maaseutukunnat joutuvat tänä päivänä turvautumaan, ja se on kylmää kyytiä tässä suomalaisessa, pohjoismaisessa, niin sanotussa hyvinvointivaltiossa. Eli suuret kunnat eivät ole ratkaisu muuhun kuin siihen, että niissä on helpompi tehdä palvelujen alasajoa. Taloutta ne eivät muutoin nosta jaloilleen, jos se on mennyt alas, niin kuin monessa kunnassa on.

Tänä syksynä toistasataa kuntaa nosti tuloveroprosenttia, ja haarukka alkaa olla sietämättömän suuri, kun 21 prosenttia on jo useassa kunnassa tuloveroprosentti ja maksut ja kiinteistöveroprosentit ovat myös yläkantissa ja taas sitten muutamassa on 16 prosentin luokkaa. Tilanne ei voi olla mitenkään hyväksyttävä. Arvelen, että se loukkaa jo perustuslaillista tasa-arvoisuuden vaatimusta.

Herra puhemies! Meillä on isohkojakin kuntia, esimerkiksi Keski-Suomessa Jämsä ja Saarijärvi, joissa tehdään tiukkoja leikkauslistoja ensi vuodelle: kouluja lakkautetaan, palveluja ajetaan alas. Eli kysymys ei ole siitä, että vain pienet kunnat olisivat vaikeuksissa, vaan isotkin ovat.

Herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä, joka nyt valiokunnasta on läpäissyt ilman sen kummempia muuta kuin oppositiolta vastalauseita, esitetään sosiaali- ja terveyspuolen käyttökustannusten valtionosuusprosentin muutosta. Tämä johtaa siihen, että sosiaali- ja terveyspuolen osalta valtion osuus kuntien kustannuksista alenee 33,88 prosentista 32,74 prosenttiin, eli valtion osuus kuntasektorin menoista pienenee hieman yli prosenttiyksikön verran.

Opetus- ja kulttuuritoimen puolella vastaavat luvut ovat nyt tänä vuonna 46,2 prosenttia ja ensi vuonna ja siitä eteenpäin 41,9 prosenttia, eli valtiolta siirtyy kunnille kustannusrasitetta 4,3 prosenttiyksikköä. Se on erittäin merkittävä ja johtaa varmasti koulupuolella leikkauksiin ja kyläkoulujen ja muiden alasajoon, suurempien yksiköiden syntymiseen ja sitä kautta ongelmien kasvamiseen.

Herra puhemies! Tätä linjausta ei voi kannattaa, ja siksi tuen opposition esittämää vastalausetta, jossa kohtuullisesti kannetaan vastuuta kuntien palveluista, jotka erityisesti lapsille, vanhuksille, vammaisille, sairaille ovat elintärkeitä.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. SDP kantaa vastuuta pienituloisista, vanhuksista ja työttömistä ja lapsiperheistä. Toivottavasti muutkin puolueet niin tulevat tekemään.

Arvoisa puhemies! Valtion ja kuntien kustannusjaon tarkistamista koskevat säännökset muuttuivat viime vuoden alussa. Uudistuksen tarkoituksena oli, että valtionosuuden määräytymisperusteet seuraisivat aiempaa paremmin toteutuneita kustannuksia. Valtionosuusjärjestelmään liittyvä kustannustenjaon tarkistus tehdään nyt ensimmäistä kertaa uusimuotoisena ja tästä lähtien aina joka neljäs vuosi. Tämä nyt käsillä oleva lakiesitys ulottaa siis vaikutuksensa paitsi ensi vuoteen myös kolmeen sitä seuraavaan vuoteen. Valtiontalous on hyvässä kunnossa ja tuntuvasti ylijäämäinen. Samaan aikaan kuntien menot ja talousahdinko kasvavat. Pelkästään tänä vuonna yli sata kuntaa on ilmoittanut korottavansa veroprosenttiaan.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen käynnistäneen puitelain tarkoituksena on ollut vahvistaa kuntien veropohjaa. Nyt käsillä olevat lakiehdotukset ovat tämän tavoitteen vastaisia, kun kuntien valtionosuusprosenttia leikataan nykyisestä. On välttämätöntä, että sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentti säilyy vuoden 2007 tasolla. Palvelujen tuottavuuden kasvun on sanottu olevan yksi ratkaisu tilanteeseen. Tämä ei saa käytännössä kuitenkaan merkitä kunnallisten palvelujen heikentämistä tai pelkästään palvelujen ulkoistamista. Riittävät sosiaali- ja terveydenhoitopalvelut ja opetus- ja kulttuuritoimen peruspalvelut on turvattava kuntalaisille kasvavista kustannuspaineista huolimatta. Laskua ei saa jättää kuntalaisten kontolle korotettuina kunnallisveroina.

Hallitusohjelman mukaan valtionosuusjärjestelmän uudistaminen toteutetaan vuoden 2010 alusta. Uudesta lainsäädännöstä luvataan tehdä nykyistä yksinkertaisempi, selkeämpi ja läpinäkyvämpi. Kuntien erilaiset olosuhde- ja palvelutarvetekijät luvataan ottaa huomioon. Näin tulisi menetellä heti. Kuntatalous on tällä hetkellä suurissa vaikeuksissa muun muassa Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa, niin pienissä kuin suurissa. Aluekehitys on heikentynyt, ja veroprosenttia joudutaan nostamaan, jotta lakisääteiset palvelut pystytään toteuttamaan. Hallitus on luvannut kompensoida ensi vuoden veronkevennysten aiheuttamat kuntien verotulojen menetykset täysimääräisesti nostamalla sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia verotulojen vähennystä vastaavasti. Ensi elokuussa voimaan tulevan asiakasmaksu-uudistuksen arvioidaan lisäävän kuntien saamia asiakasmaksutuloja 25 miljoonalla eurolla vuonna 2008 ja tämän jälkeen vuositasolla 60 miljoonalla eurolla. Nämä varat valtio on kuitenkin leikkaamassa taloudellisissa ongelmissa kärvistelevien kuntien valtionosuuksista.

Herra puhemies! Kuntien toimintaedellytykset myös lakisääteisten opetus- ja kulttuuritoimen tehtävien hoitamiseen ovat vakavasti heikentyneet. Valtionosuudet eivät ole kasvaneet riittävästi, ja monissa kunnissa opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudet ovat asukasta kohti jopa vähentyneet. Kunnan rahoitusosuuksien määräytymisperusteet lukion ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen osalta arvioidaan osana kokonaisuudistusta. Hallintovaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota myös perusopetuksen rahoitukseen suhteessa muihin koulutusmuotoihin. Uudistusta eteenpäin vietäessä erityistä huomiota on pantava kuntien mahdollisuuksiin perusopetuksen turvaamiseksi. Tämän myös hallintovaliokunta totesi aiemmin antaessaan lausuntoa valtiontalouden kehyksistä.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat! Hallitus on lisätalousarviossaan lisäämässä kuntien valtionosuuksia 150 miljoonalla eurolla kuntien naisvaltaisten alojen palkkaratkaisun tukemiseksi. Lisäys ei ole riittävä. Oppositiopuolueet ovatkin aiheellisesti esittäneet hallitukselle 600 miljoonan euron lisäystä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksiin. Asiakasmaksujen nostaminen kohdentuu pienituloisimpiin, eikä sitä voi siitä syystä hyväksyä. Esimerkiksi terveyskeskusten pääasiallisia käyttäjiä ovat vanhukset, työttömät ja lapsiperheet, kun taas työssäkäyvät käyttävät yleensä työterveyshuollon palveluja.

Hallituspuolueiden parlamentaarinen voima riittää valitettavasti tämän hallituksen esityksen läpiviemiseen. Muistutan kuitenkin jokaiselle napin painajalle, että me joudumme kantamaan vastuuta tekemistämme päätöksistä kansalaisille. Asiakasmaksutulot on myös välttämätöntä saada kuntien tarpeisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden parantamiseksi. Tästäkin asiasta hallintovaliokunta oli yksimielinen antaessaan aiemmin lausuntoa valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, kun kustannuspaineet lisääntyvät kaikissa kunnissa, talousvaikeuksiin joutuvat ensin muuttotappioiset ja vanhusvoittoiset kunnat, joiden on vaikeampi kompensoida kunnan omarahoitusosuuden kasvua veronkorotuksin, kun kunnallisveroprosentit ovat jo nykyisellään niin korkealla.

Aikaisemmin tänä iltana kollega Toivakka, myös Mikkelistä, kertoi siitä, kuinka meillä Mikkelin kaupungissa on päätetty korottaa veroprosenttia ja myös esitetään virkamiesten taholta omaishoidon tuen myöntämisen lopettamista yli 65-vuotiailta. Tämä on juuri sellaista politiikkaa, mitä me emme voi hyväksyä, ja ihmetellä täytyy, että kokoomuslainen edustaja täällä eduskunnassa tätä päivittelee ja ihmettelee, mutta on valmis kuitenkin kunnallisella tasolla asiasta toisin päättämään. (Ed. Pulliainen: Hän on joustava ihminen!) — Näin on, näköjään.

Kunnat eivät saa talousahdingossaan ajautua siihen, että ensimmäisenä siitä kärsimään joutuvat yhteiskunnan heikoimmat ja puolustuskyvyttömimmät. Laskua ei saa jättää vanhusten, pitkäaikaissairaiden, työttömien ja lapsiperheiden maksettavaksi. Kun valtionosuusuudistus toteutuu kokonaisuudessaan vasta muutaman vuoden kuluttua, niin lähivuosina tarvitaan edelleen harkinnanvaraista rahoitusta kunnille.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Viitamies otti Mikkelin ja omaishoidon tuen esille, niin minä pyydän muistuttamaan siitä, että parhaillaan on käynnissä Mikkelin kaupunginvaltuuston kokous, jossa hallituksen jäsen Viitamiehen olisi pitänyt olla puolustamassa sitä, että omaishoitoon olisi saatu riittävästi rahaa, koska kyllä porvaripuolueet ovat vakavasti tekemässä sellaista esitystä. Kannattaa miettiä, missä kulloinkin näitä asioita nostaa esiin.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin juuri on, että asiallisesti ottaen tätä keskustelua tulisi käydä meidän kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston huoneessa, mutta tilanne on se, että meidän täytyy myös täällä täysistunnossa puolustaa niitä arvoja, joiden vuoksi meidät on tänne valittu. Voin olla varma, ed. Nepponen, että jatkamme keskustelua kaupunginvaltuustossa viikon päästä tästä asiasta.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä valtionosuuslakiesitys on meidän ryhmämme ja meidän opposition edustajien mielestä jälleen väärä askel. Nyt esitetty valtion ja kuntien välinen rahoituksen jakosuhde siirtää koko ajan palvelujen toteuttamisen rahoitusvastuuta kuntien harteille. Tämä tarkoittaa sitä, että tulevina vuosina kunnat maksavat entistä suuremman osan julkisen sektorin palvelujen tuottamisen kustannuksista. Tämä on minusta tämän asian ydin, ja hallituspuolueiden on aivan turha pyristellä ulos tästä tosiasiasta. Näin vain käy, jos tämmöisiä lakeja täällä hyväksytään.

Opposition yhteinen vastalause lähtee siitä, että valtion ja kuntien välinen jakosuhde ei saa muuttua kunnille epäedullisemmaksi. Sen takia esitämme myös lisää rahaa, että tämä kustannusjako säilyy vähintäänkin entisellään.

Arvoisa puhemies! Asiakaspalvelumaksujen korotusta vasemmistoliitto ei myöskään hyväksy, ei varsinkaan, kun rahat menevät valtiolle, jonka taloustilanne on huomattavasti parempi tänä päivänä kuin niiden kuntien, jotka ovat todella vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Eli, arvoisa puhemies, tulen huomenna yksityiskohtaisessa käsittelyssä kannattamaan ed. Hiltusen esityksiä.

Sitten muutama sana mietinnön toisesta vastalauseesta, joka sopii vaikka toisessa käsittelyssä lausumaehdotukseksi. Täällä on monta kertaa tullut esille, että kuntatalous on erittäin suurissa vaikeuksissa muun muassa Pohjois- ja Itä-Suomen pienissä kunnissa. Aluekehitys on heikentynyt, ja veroprosenttia joudutaan nostamaan, jotta lakisääteiset palvelut pystytään joten kuten toteuttamaan. Ja kaikki tämä tapahtuu aikana, kun kuntapuolueeksi itseään profiloiva keskusta istuu hallituksessa.

Koska valtionosuusuudistus toteutuu vasta muutaman vuoden kuluttua, niin on selvää, että tällaisessa tilanteessa tarvitaan edelleen harkinnanvaraista rahoitusta kunnille. Kuntien tilanne ei parane sillä, että odotetaan jotakin uutta valtionosuusuudistusta myöhemmin, tai odotetaan Paras-hanketta, joka näyttää tällä hetkellä olevan semmoisessa pysähtyneisyyden tilassa. Sielläkään ei ole mitään muuta kuin että kerrotaan vain, millä mallilla ovat kuntaliitokset siellä sun täällä, mutta mitään semmoista uutta potkua ei tällekään hankkeelle ole näköpiirissä, ei ainakaan ole tullut esityksiä.

Eli, arvoisa puhemies, me vastalauseen allekirjoittaneet esitämme, että hallitus nostaa harkinnanvaraista rahoitusta 35 miljoonaan euroon vuonna 2008 niin, että nämä heikossa taloudellisessa asemassa olevat kunnat voivat selviytyä niistä velvoitteistaan, jotka niille on täällä eduskunnassa asetettu.

Ihan perusteluna tälle se, että vuonna 2006 tilinpäätöksen mukaan näitä harkinnanvaraisia rahoja käytettiin 28,5 miljoonaa euroa, ja nyt, kun tilanne on vakavampi, hallitus esittää vuodelle 2008 vain 20 miljoonaa euroa. Onhan selvää, että tällainen ei tule riittämään ja tällaisilla esityksillä vain vaikeutetaan sitä kuntien suurta ahdinkoa.

Claes Andersson /vas:

Arvoisa puhemies, herr talman! Täällä keskustelun alussa ed. Tölli sanoi valiokunnan puheenjohtajana, että opetus- ja kulttuuritoimi joutuvat vaikeuksiin näiden uusien valtionosuusprosenttien vuoksi. Nythän on niin, että valtionosuudet kattavat noin 19 prosenttia kuntien järjestämän opetus- ja kulttuuritoimen kustannuksista. Kunnat rahoittavat asukaskohtaisella rahoitusosuudella myös kuntayhtymien sekä yksityisten ja valtion järjestämää toimintaa. Tämä rahoitusosuus kerätään kaikilta kunnilta riippumatta siitä, paljonko kunnan asukkaat palveluita käyttävät. Valtio sen sijaan ei osallistu täysmääräisesti indeksikorotusten rahoittamiseen.

Valtionosuusprosenttia esitetään nyt alennettavaksi ja menojen kasvu siirretään kuntien rahoitusvastuulle, niin kuin on kuultu jo monessa puheenvuorossa tänään. Siis kunnille tulee nyt rahaa perusopetuksen parantamiseen, kun yksikköhinnat nousevat opetustoimessa, mutta tämän hyvän leikkaa kuitenkin samaan aikaan opetustoimen laskeva valtionosuusprosentti. Aikaisemmin prosentti oli 45,3, ja nyt se tulee olemaan 41,89. Samanaikaisesti kuntien asukaskohtaista rahoitusosuutta nostettaisiin nykyisestä 54,7 prosentista 58,11 prosenttiin. Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudet kunnille kasvaisivat peruspalveluohjelman mukaan 5,9 prosentilla, mutta kunnilta perittävä asukaskohtainen rahoitusosuus kasvaa peräti 21,5 prosenttia. Siis tästä vedän sen johtopäätöksen, että opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusprosenttia ei saisi missään tapauksessa leikata, vaan se pitäisi pitää ja säilyttää nykyisellä tasolla. Ja tähän on hyvät perustelut.

Ensinnäkin hallituksen esitys kohtelee koulutuksen järjestäjiä eri tavoin. Raha ohjautuu etenkin yksityisille koulutuksen järjestäjille ja kuntayhtymille. Raha sen sijaan leikkautuu nimenomaan kunnilta, jotka ovat vastuussa perusopetuksen järjestämisestä. Koulutuksen järjestämisen taloudellisten edellytysten tulisi olla yhdenvertaiset riippumatta järjestäjän taustasta. Tällä ratkaisulla hallitus siirtää painopistettä pois kunnilta ja perusopetuksesta, joka kuitenkin on kaiken sivistyksen vahva selkäranka ja ydin.

Ja toinen perustelu: Hallituksen esitys ei riittävästi tarkastele rahoituksen riittävyyttä erityyppisissä kunnissa. Yksikköhintojen noustessa ja valtionosuusprosentin alentuessa kuntien asukasmäärän mukainen maksuosuus nousee voimakkaasti. Maksuosuuden nousu tuo ongelmia erityisesti koulutuspalveluja vain vähäisessä määrin järjestävän kunnan talouteen. Maksuosuuden nousu voi tällaisissa kunnissa olla suurempi kuin valtionosuuksien kasvu. Tällöin on tietysti uhkana, että panostus opetustoimeen vähentyy ja heikkenee, mikä lisää oppilaiden ja opiskelijoiden eriarvoisuutta maan eri osissa ja eri kunnissa. Tulemme yksityiskohtaisessa käsittelyssä ehdottamaan pykälämuutosta, jonka mukaan haluamme, että säilytetään tämä valtionosuusprosentti nykyisellään.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Valtio tukee kunta-alan palkkaratkaisua lisäämällä 150 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin. Lisäksi esitetään 18 miljoonan euron kertaluonteista lisäystä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon tuloksellisuushankkeisiin liittyen palkkausjärjestelmien edistämiseen.

Hallituksen esitykset ovat oikean suuntaisia, mutta eivät riittäviä. Kuntaliiton arvion mukaan kuntien henkilöstömenot kasvavat keskimäärin 2 prosenttia. Tämä lisää kuntien henkilöstömenoja noin 350 miljoonalla eurolla. Useissa Suomen kunnissa mietitään kuumeisesti, miten taataan kuntalaisille heille kuuluvat peruspalvelut.

Suomi voi taloudellisesti hyvin. Tuloveron tuottoarviota ja varsinaisten tulojen sekä muiden verotulojen tuottoarvioita esitetään korotettaviksi. Edellinen hallitus jätti nykyiselle hallitukselle hyvän taloudellisen pohjan.

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen selvityksen mukaan köyhyysrajan alapuolella Suomessa elää 600 000 ihmistä, noin 12 prosenttia väestöstä. Köyhyys on moniulotteinen ilmiö Suomen kaltaisessa vauraassa maassa. Köyhyys on ihmisiä leipäjonoissa, terveyden menettämistä, rahattomuutta ja sosiaalisten yhteyksien vähenemistä. Suomessa koetaan usein, että köyhyys on ihmisen oma vika. Sitä se ei ole. Suomessa köyhyysrajan alapuolelle jäävistä kotitalouksista vajaa puolet on työttömiä ja opiskelijoita. Vajaa neljännes köyhistä on eläkeläisiä. Reilu neljännes köyhistä kotitalouksista on perheitä, joissa perheenpää on työssä. Tähän työssäkäyvien köyhien joukkoon kuuluu paljon lapsiperheitä ja yksinhuoltajia.

Köyhien lapsiperheiden osuus on kasvanut muuta väestöä nopeammin viimeisten 10 vuoden aikana. Kahden vanhemman lapsiperheistä köyhiä on 9 prosenttia, yksinhuoltajatalouksista jopa 27 prosenttia, yli kolmelapsisista perheistä köyhiä on 26 prosenttia ja pikkulapsiperheistä 17 prosenttia. Lukujen takana on tuhansia erilaisia perheitä ja tarinoita.

Eniten köyhyys kasvoi tutkimuksen mukaan yli 64-vuotiaiden naisten keskuudessa. Yksinasuvilla köyhyys jatkuu muita pitempään, ja yksinasuvista joka neljäs nainen ja joka kuudes mies on pitkittyneesti köyhä. Arvioidaan myös, että tämän hetken pienipalkkaiset naiset saattavat olla tulevaisuuden köyhälistöä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu sosiaaliturvauudistus ja sen valmistelutyö on aloitettu. On harmillista, että opposition edustajia ei huolittu mukaan uudistuksen valmisteluun. Tuloerojen kasvu jatkunee näillä näkymin, sillä palkansaajat saivat keskimäärin yli 10 prosentin palkankorotukset, mikä on hyvä asia. Optiokeisarit saivat aivan käsittämättömän suuret palkkiot, tulospalkkiot, mutta köyhien taloudellinen asema ei muuttunut, mikä on todella huono asia. Valtaosan taloutemme liikkumavarasta hallitus ohjaa hyvätuloisten veronkevennyksiin eikä köyhien aseman parantamiseen. Autoveron laskun arvioidaan merkitsevän noin 104 miljoonan euron verotulojen vähentymistä. Se on merkittävä tulonsiirto auton ostajille.

Arvoisa puhemies! Köyhien ihmisten talouden kohentamiseen tarvitaan myös perusturvaa parantavia tulonsiirtoja. Ihmisarvoisen elämän edellytykset voidaan taata turvaamalla työ ja riittävä toimeentulo kaikille. Toimeentuloturvan vähimmäisetuuksien tasoa pitää nopeasti korottaa eikä jäädä odottamaan vuoden 2009 loppuun sosiaaliturvan uudistamiskomitean työn valmistumista.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei paranna kuntien palveluja, vaan leikkaa niitä nykyisestä. Olin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsittelemässä tätä asiaa, ja jätimme tästä yhteisen eriävän mielipiteen oppositiopuolueitten kanssa. Tuen tietysti sitä esitystä.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Muutama huomio tähän keskusteluun.

Ensiksi näistä potilasasiakasmaksuista. Niitähän aiotaan vielä nostaa siitäkin, mikä hallitusohjelmassa on mainittu, 60 miljoonaa euroa, jos on uskominen niihin arveluihin, joita tässä pitkin syksyä on julkisuuteen tullut. Jokainen potilasmaksu on kuitenkin kynnys hoitoon pääsemiseen. Asiaa on tutkittu muun muassa Kuopion yliopiston väitöskirjan sivuilla.

Toinen asia on tämä yksityistäminen terveydenhoidon puolella. Paineet lisääntyivät vahvasti tämän Tehyn työtaistelun yhteydessä. Muun muassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtaja totesi, että yksityistäminen on lähtenyt liikkeelle ja hänellä ei ole mitään sitä vastaan. Näin ollen, kun tämä keskustelu valtio—kunta-suhteesta vääristyy yhä niin, että kuntien mahdollisuus vastata palveluista heikkenee, niin vastaavasti yksityistäminen lisääntyy, mikä taas ei ole pienituloisten, keskituloisten eikä lopulta kenenkään suomalaisen etu. Yhdysvallat yrittää päästä tuon tyyppisestä järjestelmästä pois, Suomi on taas liukumassa sen suuntaan. Näin ollen, puhemies, valtionosuuksien keskinäinen suhde on hyvin tärkeä asia myös tulevaisuuden kannalta, ja tässä mielessä ei tuota kuntaprosenttia olisi pitänyt tässä tapauksessa nostaa valtionosuuteen nähden.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Lämpöiset terveiset kotimaakunnastani Kainuusta. Myö ei olla siellä rikkaita kullasta maan vaan myö siitä huolimatta taistellaan. Saapi nähdä sitten, ovatko hallitus ja eduskunta mukana tässä meidän taistelussamme. Hätähuuto liittyen kuntien ja maakunnan taloudelliseen tilanteeseen on kyllä esitetty ja on varmasti kaikkien tiedossa.

Oikeastaan ed. Pulliainen sai minut nousemaan kolosta — Pulliainen puhui kyllä paljon aikaisemmin, mutta Kyllönen on sen verran hidas, että kestää tuo tuleminen jonkun aikaa — mutta kun ed. Pulliainen mainitsi näistä Kainuun terveysasemista, niin kyllä siellä on vähän jouduttu niin kuin painamaan jarrua ja ottamaan päätöksiä takaisin päin ja miettimään asioita uuteen uskoon. Mutta kyllähän tässä tietenkin se tosiasia on edelleen olemassa, että köyhän maakunnan ainoan huvituksen täytyy olla vilkas mielikuvitus, kun näitä asioita pähkäillään ja niin monenlaisia ratkaisuja joudutaan miettimään. Kyllä varmasti totta on, että kaikki kunnat tässä maassa eivät suinkaan ole hyvinvoivia ja pulleita, hyvässä lihassa, niin kuin meillä päin sanotaan, kyllä täällä paikkaamisen varaa tässä huushollissa näissä asioissa on.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Kyllöselle: Minä otin sen esimerkin sen takia, että se on varoittava esimerkki siitä, millä tavalla voidaan yhtäkkiä lipsahtaa aivan hakoteille kerta kaikkiaan. Siinä ei paikallisista asioista enää välitetä yhtään mitään.

Sitten ed. Tiusaselle: minä odotin, että te olisitte asiakasmaksulain kytkenyt vammaispalvelu- ja kehitysvammalain yhteyteen, jossa ne kaikkein suurimmat epäoikeudenmukaisuusloukut piilevät, ja sitä kannattaa todellakin valvoa.