Heidi Hautala /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan mietintö koskee pitkään vireillä ollutta asiaa ja melko monimutkaista sopimuskokonaisuutta, sen hyväksymistä ja voimaansaattamista. Tähän sopimuskokonaisuuteen sisältyvät ensiksikin Euroopan unionin ja Amerikan Yhdysvaltojen välillä tehdyt sopimukset rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta sekä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa. Lisäksi samaan kokonaisuuteen kuuluvat näihin sopimuksiin liittyvät Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen välillä tehty kahdenvälinen pöytäkirja ja sopimus.

Luovuttamista koskevalla sopimuksella laajennetaan luovuttamiskelpoisten rikosten alaa nykyisin voimassa olevaan sopimukseen verrattuna. Lisäksi sopimuksella yksinkertaistetaan menettelyä luovuttamispyyntöjen ja niihin liittyvien asiakirjojen toimittamisessa. Oikeusapua koskeva sopimus sisältää puolestaan määräyksiä muun muassa pankkitietoihin liittyvästä oikeusavusta, yhteisistä tutkintaryhmistä, videoneuvottelusta ja oikeusapupyyntöjen toimittamisesta. Lisäksi sopimuksessa määrätään oikeusapumenettelyssä saatujen henkilötietojen käyttämisestä. Lakivaliokunta on mietinnössään puoltanut sopimuksen ja niiden voimaansaattamislakien hyväksymistä.

Lakivaliokunnan mietinnössä on erityisen huomion kohteena ollut kuolemanrangaistus. Koska eräissä USA:n osavaltioissa on käytössä kuolemanrangaistus, lakivaliokunta on arvioinut luovuttamista koskevien sopimusten hyväksyttävyyttä erityisesti tältä kannalta. Tässä suhteessa on keskeistä todeta, että hallituksen esityksessä tarkoitettu sopimuskokonaisuus ei mitenkään muuta oikeustilaa kuolemanrangaistukseen suhtautumisen osalta nykyiseen verrattuna. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen luovuttamissopimuksen ja siihen liittyvän Suomen ja USA:n välisen pöytäkirjan määräyksistä nimittäin seuraa, että myös tulevaisuudessa tältä osin sovelletaan Suomen ja USA:n välillä vuonna 1976 tehdyn luovuttamissopimuksen 9 artiklaa. Sen mukaan luovuttamisesta voidaan kieltäytyä, jollei luovuttamista pyytävä valtio anna pyynnön vastaanottaneen valtion riittäviksi katsomia takeita siitä, että kuolemanrangaistusta ei määrätä tai mikäli määrätään, sitä ei panna sellaisena täytäntöön.

Lakivaliokunta on mietinnössään erityisesti korostanut sitä perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevää seikkaa, että perustuslain säännöksistä johtuen henkilöä ei missään tapauksessa saa luovuttaa Suomesta Yhdysvaltoihin, jos häntä sen johdosta uhkaa kuolemanrangaistukseen tuomitseminen. Henkilöä ei voi siis luovuttaa Suomesta USA:han, jos häntä uhkaa kuolemanrangaistukseen tuomitseminen, vaikka USA sitoutuisikin siihen, että tuomittua kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön.

Arvoisa puhemies! Jotta tämä tiukka suhtautuminen kuolemanrangaistuksen uhkaan näkyisi myös voimassa olevasta luovuttamislainsäädännöstä, lakivaliokunnan mietintöön sisältyy uusi lakiehdotus. Valiokunta ehdottaa, että rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetusta laista kumotaan säännös, jonka mukaan luovuttamispyyntöön suostuttaessa on asetettava ehto, että luovutetulle henkilölle tuomittua kuolemanrangaistusta ei saa panna täytäntöön. Muutosehdotus perustuu siihen, että lakivaliokunnan mielestä tilanteessa, jossa henkilölle on tuomittu kuolemanrangaistus, hänen luovuttamiseensa ei perustuslaista johtuvien vaatimusten vuoksi voida suostua edes asettamalla ehto siitä, että kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön. Lakivaliokunta on katsonut, että luovuttamiseen suostuminen tällaisessa tapauksessa edellyttää sitä, että kuolemanrangaistus on sitovasti muunnettu muuksi rangaistukseksi jo ennen luovuttamista koskevan päätöksen tekemistä. Jos näin ei ole tehty, Suomen viranomaisten on kieltäydyttävä luovuttamisesta.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää erityisesti yhteen asiaan huomiota. Käsittelyn yhteydessä lakivaliokunnan mietintöön kirjattiin ne säännökset, jotka koskevat edelleen luovuttamista eli sitä, millä perusteella Yhdysvallat voi edelleen luovuttaa Suomen sinne luovuttamia henkilöitä, ja vuoden 76 luovutussopimuksen mukaisesti edelleen on voimassa se periaate, että toiselle valtiolle ei voi luovuttaa, jos me luovutamme Yhdysvaltoihin rikoksen vuoksi ihmisiä.

Miksi tämä on erittäin tärkeätä, että tämä nostettiin esille? Tämä kysymys ei noussut mitenkään vahvasti kuin vasta loppuvaiheessa, mutta tiedämme, että Yhdysvallat käyttää tukikohtiaan muun muassa Guantánamossa, jonkun verran ilmeisesti Afganistanissa, kidutukseen ja on luovuttanut Egyptiin rikoksista epäiltyjä, paikoissa, joissa hyväksytään kidutus. Yhdysvaltain maaperällähän ei hyväksytä kidutusta, mutta Yhdysvallat on hyväksynyt politiikan, että vankeja voidaan kuljettaa sellaisiin maihin tai viedä sellaisiin tukikohtiin, joissa Yhdysvaltain lainsäädäntö ei ole voimassa, ja siellä pyrkiä puristamaan näitä tärkeitä tietoja.

On hyvä, että tämä nyt nostettiin esille, ja kyllähän on selvää, että tämän meidän lainsäädäntömme perusteella henkilöä ei voi luovuttaa toiselle valtiolle. Se on täysin päivänselvää. On kysymys siitä, että Yhdysvallat myös siirtää tukikohtiinsa vankeja, ei luovuta varsinaisesti toiselle maalle, mutta siirtää toisen maan maaperälle, ja tämän haluan nostaa esille, että tämä sisältää nähdäkseni — ja siksi lakivaliokunta halusi nostaa tämän kohdan voimallisesti esille — juuri sen, että emme katso, että Suomesta luovutettuja henkilöitä voisi viedä pois myöskään Yhdysvaltain maaperältä. Tämä on minun mielestäni tärkeää, koska laajasti on kritisoitu Yhdysvaltoja siitä, että se toimii kansainvälisen oikeuden vastaisesti.

On minun mielestäni hyvä ja tärkeätä, että eduskuntakäsittelyssä, vaikka tämä luovutussopimus ei muuta aikaisempia pykäliä edelleen luovuttamisen osalta, me nostamme tämän kysymyksen esille ja selvästi viestitämme, että me katsomme niin, että kansainvälisiä oikeuksia pitää noudattaa ja toisen maan maaperällä oleviin sotilastukikohtiin ei voi luovuttaa Suomesta luovutettuja henkilöitä. Tämä on iso kysymys sen vuoksi, että esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti George W. Bush on lähtenyt siitä, että Cia voi kiduttaa vankeja, kunhan ei tee sitä Yhdysvaltain maaperällä.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä asia, jonka ed. Arhinmäki otti äsken esiin, on todellakin hyvin tärkeä, ja sen merkitystä kuvaa myöskin se, että kun tätä asiaa eli EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä luovutussopimuksia käsiteltiin jo edellisessä eduskunnassa, koska tämä alkuperäinen hallituksen esityshän on siis vuoden 2005 valtiopäiviltä, niin lakivaliokunta tuolloin pyysi ulkoministeriöltä selvityksen näistä epäillyistä Cia:n kauttakulkulennoista ja salaisista vankiloista Euroopan unionin alueella.

On tietysti niin, että tämä asia nousi varsinaisesti esiin sen takia, että Euroopan neuvostossa edustaja Dick Marty teki yleiskokoukselle vuoden 2006 alussa raportin, jonka mukaan ilmeni, että on vahvoja epäilyksiä salaisten vankiloiden olemassaolosta, mutta ei vedenpitävää näyttöä. Valitettavasti tämänkään jälkeen tietyt EU-maat eivät ole sitovasti halunneet osoittaa, etteikö tämä olisi voinut todellakin tapahtua jopa Euroopan unionin nykyisissä jäsenmaissa, ja erityisesti mielestäni mielenkiinto on tässä kohdistunut Romanian ja Puolan kaltaisiin jäsenmaihin.

Mutta lakivaliokunta haluaa tällä osoittaa, että Suomen tulee kaikissa oloissa puolustaa kansainvälistä oikeutta, ja tämän takia myöskin tämä ed. Arhinmäen mainitsema asia on kirjattu mietintöön.