Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä olevassa esityksessä ehdotetaan kulttuurihistoriallista arkistointia koskevien säännösten sisällyttämistä yhteen lakiin ja vanhentuneen vapaakappalelainsäädännön uudistamista vastaamaan viestintäympäristön ja tietoyhteiskunnan kehitystä. Ehdotetulla lailla korvataan nykyinen vapaakappalelaki ja elokuvien arkistoinnista annettu laki.

Merkittävin muutos olemassa olevaan on se, että lakisääteisen arkistoinnin piiriin saatetaan painotuotteiden, ääni- ja kuvatallenteiden ja elokuvien lisäksi myös muut tallenteet, kotimaiset verkkoaineistot sekä Suomessa lähetettävät televisio- ja radio-ohjelmat. Tähän saakka painotuotteiden arkistointi on vapaakappalekäytännössä ollut täysin eri asemassa kuin sähköinen viestintä, mutta nyt joukkoviestinnän eri muodot asettuvat samalle lähtöviivalle.

Sähköinen media jäsentää yhä keskeisemmin suomalaista elämänpiiriä. Ilman toimivaa radio- ja televisioarkistoa valtaisa osa kansallista kulttuuria häviää ja jää tulevien sukupolvien ja tutkimuksen ulottumattomiin. Sähköisen median arkistoinnin puuttuminen on vaikeuttanut etenkin alan tieteellisen tutkijayhteisön työtä jo pitkään, ja se on käytännössä ohjannut alan tutkimusta yksipuolisesti painetun median tutkimuksen suuntaan.

Hallituksen esitys on herättänyt levottomuutta siitä, että tämä uudistus vaarantaisi yritysten omien sisäisten tietoverkkojen tietoturvan. Kansalliskirjasto käytännössä hakisi ja tallentaisi Suomessa yleisön saataville tarkoitetut verkkoaineistot ohjelmallisella haulla. Jos tämä ei onnistu, verkkoaineiston julkaisijalla olisi velvollisuus mahdollistaa aineiston haku ja tallentaminen tai velvollisuus luovuttaa aineisto Kansalliskirjastolle.

Sivistysvaliokunta toteaa mietinnössään, että automaattisen haun ja tallentamisen ulkopuolelle jäävät yritysten ja yhteisöjen intranet- ja extranet-sivustot sekä muut vastaavat, tietylle rajatulle ryhmälle tarkoitetut verkkoaineistot, jotka sijaitsevat esimerkiksi salasanoin ja pääsykoodein suojatuissa tietoverkkojen osissa. Tämän selkeyttämiseksi valiokunta ehdottaa mietinnössään myös pykälämuutosta lakiehdotukseen.

Televisio- ja radio-ohjelmistot tallentaisi Suomen elokuva-arkistosta muodostettava kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Arkistoon tulisi lisäksi tallentaa kappaleet kotimaisen tuottajan valmistamista, televisiossa ja radiossa lähettämistä varten tehdyistä ohjelmista, jotka ovat näytelmäteoksia, dokumentaarisia teoksia tai audiovisuaalisia taideteoksia taikka perustuvat kirjalliseen teokseen, sävellysteokseen tai alkuperäiskäsikirjoitukseen. Elokuvien arkistoinnin osalta arkiston toiminta säilyisi ennallaan.

Painotuotteiden osalta tulisi niiden valmistajan luovuttaa Kansalliskirjastolle pääsääntöisesti 6 kappaletta, jotka jaetaan säilytettäviksi vapaakappalekirjastoihin ympäri maata. Sanomalehdistä, pienpainatteista ja muista laissa tarkoitetuista tallenteista luovutettaisiin vähäisempiä määriä.

Herra puhemies! Lakiehdotus on sivistysvaliokunnan mielestä tarpeellinen. Se viestii sivistyneen yhteiskunnan kyvystä nähdä tulevaisuuteen ja tarpeesta turvata monipuolisesti aineistojen säilyminen myös tuleville sukupolville. Se nostaa Suomen muiden Pohjoismaiden tasalle mediapohjaisen kulttuuriperinnön säilyttämisessä.