Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On nyt hyvä, että ollaan tässä vaiheessa, jossa talousvaliokunnan mietintö on eduskunnan täysistunnossa. Vuonna 2006 eduskunnan täysistunto yksimielisesti hyväksyi ponnen, jossa edellytettiin sitä, että tämän tyyppinen hallituksen esitys tuodaan eduskuntaan, mutta silloin siinä ponnessa oli myös se, että tässä pitäisi olla tämän rekisteröinnin, joka nyt sitten on vielä erillisen toimikunnan selvitettävänä, mukana tässä käsittelyssä lakialoitteen muodossa.

Kuluttajaviraston keräämien tietojen mukaan pikavippejä tarjotaan 74 markkinointinimellä ja joillakin yhtiöillä on tällaisia useampia. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 uusia pikavippiluottoja myönnettiin 188 miljoonaa euroa, yhteensä yli miljoona kappaletta. Toisin sanoen määrällisesti ollaan isoissa luvuissa, vaikka pankkibisneksen osalta tämä tietysti ei mittakaavallisesti ole paljon, mutta ottaen huomioon, missä olosuhteissa tämä tapahtuu, näiden ihmisten tulojen ja menojen osalta kysymys on sillä hetkellä ja muutoinkin suuresta asiasta.

Keskimääräinen pikavippi oli vuoden loppupuolella 204 euroa, kun se vuoden alussa oli 159 euroa. Vipin takaisinmaksuaika oli 28 päivää ja kulut keskimäärin 23 prosenttia lainapääomasta. Pikavippialan 50 yrityksen luottokanta oli vuoden lopussa yhteensä 28 miljoonaa euroa. Tämä kuvastaa sitä tilannetta, jota talousvaliokuntakin on viime vuosina seurannut ja omalta osaltaan lakialoitteittenkin muodossa kiirehtinyt kyseisen ponnen lisäksi.

Kulutusluotoista aiheutuneet yksipuoliset tuomiot ovat lisääntyneet lähes 12 prosenttia, noin 24 000 kappaleella. Maksuhäiriöt painottuvat edelleen nuorille, 18—24-vuotiaille. Ne ovat noin 36 prosenttia tästä kokonaissummasta.

Todellinen vuosikorko on tässä tämä yksi tärkeä asia, ja se saadaan laskemalla luottokorko ja muut luoton johdosta perittävät maksut vuosikorkona luoton määrälle lyhennykset huomioon ottaen. Todellisen vuosikoron ilmoittamisvelvollisuus antaa kuluttajalle mahdollisuuden vertailla erilaisia luottoja keskenään asiallisiin tietoihin perustuen. Valiokunta toteaa, että laki ei estä vastaisuudessakaan luotonantajaa ilmoittamasta luoton kustannuksia myös euromääräisesti.

Tunnistaminen tässä laissa tapahtuu siten, että luotonantajan on todennettava luottoa hakevan henkilöllisyys huolellisesti ennen kulutusluottosopimuksen tekemistä. Jos henkilöllisyys todennetaan sähköisesti, todentamisessa on käytettävä laissa säädetyt vaatimukset täyttävää tunnistamismenetelmää.

Lain mukaan, jos kulutusluottoa haetaan ja se myönnetään kello 23 ja 7:n välisenä aikana, varat saa suorittaa kuluttajalle vasta kello 7:n jälkeen. Säännöksen soveltaminen edellyttää, että sekä kulutusluoton hakeminen että sen myöntäminen tapahtuvat samana yönä tuona aikana. Sääntely ei estä luotollista asiointia esimerkiksi verkkokaupassa taikka luottokortin tililuoton käyttöä. Tähän kohtaan sisältyy vastalauseessa muutosehdotus, jossa tämä asia esitetään päinvastoin.

Sopimukseen perustuvaa korkeampaa viivästyskorkoa on maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää enintään 180 vuorokauden ajan velan erääntymisestä kokonaisuudessaan taikka ennen tuon ajan päättymistä annettavaan tuomioistuimen tuomion antamiseen.

Kulutusluottosäännösten noudattamisen valvonta kuuluu kuluttaja-asiamiehelle, Kuluttajavirastolle ja sen alaisina aluehallintoviranomaisina lääninhallituksille. Finanssivalvonta toimii valvojana silloin, kun kulutusluoton antaja on luottolaitos.

Talousvaliokunnan käsittelyssä kiinnitettiin kovasti huomiota siihen, että kun on toimikunta, joka on tätä varten asetettu ja jonka määräaika päättyy tämän kuun lopussa, niin kokonaisuudistus, jonka osa tämä nyt sitten on, mahdollisimman pikaisesti saataisiin käytännössä lakien muotoon, ja sen takia talousvaliokunnan mietinnössä on esitetty eduskunnankin hyväksyttäväksi lausuma: "Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa vielä tällä vaalikaudella esityksen lainsäädännöksi, jolla säädetään kulutusluottojen myöntäminen rekisteröintiä edellyttäväksi elinkeinoksi ja näin helpotetaan viranomaisten mahdollisuuksia valvoa pikaluottojen ja muiden kulutusluottojen tarjoajien toimintaa sekä puuttua lain vastaiseen toimintaan sanktioiden avulla muun muassa poistamalla kulutusluottojen tarjoaja rekisteristä. Valmisteltavalla lainsäädännöllä on pyrittävä turvaamaan myös se, että kulutusluottojen tarjoajilla on riittävä ammattitaito ja että he ovat luotettavia."

Tämä oli talousvaliokunnan enemmistön kanta, ja varmasti tässä seuraavassa keskustelussa tulee esille myös sitten vastalauseen jättäjien kanta.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Talouslaman aikana maksuvaikeudet ihmisillä kasvavat, ja näistä ongelmista, jotka pikavipeistä johtuvat, on jo nyt tilastoitua tietoa siitä ihmismäärästä ja niistä seurauksista. Ongelmia tulee tietysti lainansaannin helppoudesta, mutta myöskin siitä, että pankkien ehtoja on tiukennettu.

Toimiala on toinen, mikä tässä kasvaa villisti. Meillä ei kukaan tiedä, kuinka monta yritystä tällä hetkellä tarjoaa näitä pikavippejä, ja näiden määrä on viime vuosina aika reilusti lisääntynyt. Meillä ei myöskään ole tiedossa näiden yritysten taustoja, jotka pikavippejä tarjoavat. Myös valvonta on näin ollen ainoastaan kuluttajaviranomaisilla, ei siellä puolella, missä yleensä valvotaan rahoista vastaavia elikkä pankkeja. Myöskään järjestäytyminen näiden yritysten osalta ei ole niin pitkällä kuin monessa muussa, jotta se oma valvonta tai muu tämmöinen koordinointi toimisi, sillä vain 10 prosenttia näistä yrityksistä on missään yhdistyksensä alaisessa toiminnassa mukana.

Suomessa lainsäädäntöä on siis muutettu ja parannettu askel askeleelta hieman perässä laahaten, ja nyt mennään muutamia erittäin merkittäviä askeleita eteenpäin. Muun muassa vuosikoron ilmoittamisvelvollisuus on tietenkin se yksi suurimmista, niin että ihmisillä on mahdollisuus oikeasti tietää, kuinka paljon he tulevat tulevaisuudessa maksamaan ja mikä on se vuosikorko verrattuna eri yritysten lainoihin ja myöskin se, mikä tulee sitten olemaan näitten lainan sivukulujen osuus, kun sen pitää olla tässä yhteydessä vuosikoron ilmoittamisen kanssa. Tähän tulee myös esitys korkokatosta, jotta voisi myöskin sille laittaa limiitin, että mahdollisuus ei ole pyytää kuinka suurta korkoa tahansa.

Hyvään suuntaan on menty myös aikarajojen osalta, niin että lainaa ei makseta tilille yöaikana kello 23 ja 07:n välillä. Tähän olisimme halunneet myös esityksen, että lainaa ei voi anoa eikä myöntää sinä aikana, koska näistä yöllisistä kännipuheluista on varmaankin monella tullut ikävät yllätykset aamulla, kun sitten on huomannut lainaa ottaneensa. Henkilöllisyyden todentamisvelvollisuus on erittäin hyvä uudistus, jolloinka toisen nimiin ei voi kenenkään toisen puhelimella soittamalla muun muassa tehdä laina-anomusta.

Pikavippien markkinointi ja mainonta jää vielä aivan vaiheeseen, mihin olisimme toivoneet tai olisin ainakin henkilökohtaisesti toivonut myöskin pelisääntöjä, koska tällä hetkellä siitä on annettu kuluttajaviranomaisten puolelta huomautuksia, joiden mukaan yritykset ovat jonkun verran tilannetta parantaneet, mutta siihenkin jotkut pelisäännöt olisi hyvä saada. Viivästyskoron osalta tämä 180 vuorokauden aikaraja on tietenkin myös hyvä esitys parannuksista.

Suurin kysymys, joka jäi vaiheeseen, ja jonka parissa työryhmä on yhä edelleen työskentelemässä, on tämä luvanvaraisuus tai vähintäänkin rekisteröinti näiden yritysten kohdalla, jonka mukaan myöskin valvonta tulisi Finanssivalvonnalle tai jollekin muulle, mutta oletettavasti Finanssivalvonnalle. Olisimme halunneet jo tässä vaiheessa ainakin rekisteröintivelvollisuuden, jolloinka meillä olisi tiedossa toimijoiden taustat ja edes niiden toimijoiden määrä, jotka Suomen markkinoilla näitä lainoja tarjoavat. Kun tilanne on villi, meillä on ihmisiä, jotka tarvitsevat akuutisti rahaa taloustilanteensa heikkenemisen myötä. Meillä on tilanne, jossa, kun yritykset markkinoivat ja myyvät lainaa 200—1 500 prosentin koroilla, on vaarana myöskin harmaat markkinat, se epävirallinen osuus, minkä kautta pelkona on myöskin rahanpesu ja muut hyvin ikävät toiminnat. Siksi toivomme pikaista uudistusta jo tähänkin hyvään osuuteen, pikavippien markkinointiin.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Kumpi on tärkeämpää, pikaluottoyhtiöiden huikeat voitot liiketoimintavapauden nimissä vai yhteiskunnan tehtävä huolehtia jäsenistään, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään, kyseltiin Apu-lehdessä syyskuussa. Mielestäni hyvä kysymys ja ainakin omalta osaltani vastaus on helppo.

Pikaluotto on meidän luottomarkkinoillamme vielä sangen tuore ilmiö. Ensimmäiset pikalainafirmat aloittivat toimintansa Suomessa vuonna 2005, ja tänä päivänä näitä yrityksiä on jo useita kymmeniä, kuten ed. Skinnari totesi. Ed. Skinnari kävi myöskin edellä hyvin läpi pikaluottotoiminnan nykyistä laajuutta. Pikaluoton helppo saatavuus ja huiman korkeat lainakustannukset ovat ehtineet saattaa jo varsin monen kansalaisen suuriin talousvaikeuksiin ja ylivelkaantumiseen. Pikaluottoja ovat käyttäneet erityisesti pienituloiset kuluttajat, varsinkin nuoret kuluttajat, joiden oman talouden hallinta on vaikeutunut. Seurauksena onkin monesti ollut lainakierre, josta ei ole ulospääsyä.

Pikaluottotoiminta kuuluu kuluttajansuojalainsäädännön piiriin. Mielestäni yhtenä keskeisenä epäkohtana pikaluotoissa onkin ollut se, että kuluttajansuojalain säännökset todellisen vuosikoron ilmoittamisesta ja kirjallisesta luottosopimuksesta eivät ole koskeneet alle 3 kuukauden pituisia luottoja, jollaisista pikavipeissä on kysymys. Nyt tämä epäkohta tullaan korjaamaan ja muitakin parannuksia tehdään. Näitä ed. Paatero edellä kävi hyvin läpi. Mutta ongelmia jää edelleen.

Minun mielestäni pikaluottotoiminnan pitäisi ehdottomasti kuulua rahoitusvalvonnan piiriin. Finanssikriisin seurauksena meillä valvontaa tullaan kiristämään. Pikaluottotoiminta ei tietenkään ole ollut aiheuttamassa finanssikriisiä, mutta se on ollut aiheuttamassa monia henkilökohtaisia kriisejä. Joissakin Euroopan unionin maissa, joissa pikaluottotoimintaa esiintyy, se katsotaan luottolaitostoiminnaksi ja sellaisena pankkitoimilupaa edellyttäväksi. Joissakin taas edelly-tetään erillistä toimilupaa tai rekisteröintiä. Toki on myös Suomen kaltaisia maita, joissa ei edellytetä rekisteröintiä eikä toimilupaa.

Mielestäni on perusteltua, että pikaluottotoiminta tulee Finanssivalvonnan piiriin ja että se edellyttää toimilupaa. On myös tärkeää, että pikaluottoyritykset noudattavat samoja menettelytapoja kuin muutkin Finanssivalvonnan piirissä olevat luottolaitokset. Näitä menettelyjä ovat muun muassa luottoasiakkaan maksukyvyn selvittäminen sekä luottojen vastuullinen markkinointi siten, että asiakkaiden liiallista velkaantumista pyritään välttämään.

Arvoisa puhemies! Pidän huolestuttavana sitä, että hallitus on ensi vuoden budjettiehdotuksessaan leikkaamassa velkaneuvonnan määrärahoja. Mikäli pyrimme siihen, että kansalaiset ymmärtävät ja hallitsevat paremmin omaa talouttaan, meidän päinvastoin pitäisi lisätä voimavaroja talous- ja velkaneuvonnalle.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää nyt muutoksia lakeihin, joilla on vaikutusta niin sanottujen pikavippien myöntämiseen. Lainmuutoksella varmistetaan, että nämä pikavippifirmat saadaan rekisteröityä. Finanssivalvonnan mukaan viranomaiset tunnistavat tällä hetkellä noin nelisenkymmentä pikavippifirmaa, mutta tosiasiassa näitä yrityksiä lienee 80 ja vieläkin enemmän. Tämmöinen arvio on olemassa. Viranomaiset ovat olleet löperöitä, kun eivät ole tällaista toimintaa ryhtyneet valvomaan. On hyvä, että tällainen toiminta saadaan vihdoin rekisteröityä.

Hallituksen esityksessä on kuitenkin huomattavasti puutteita sekä ongelmia. Hallituksen lakiesitykset eivät tilannetta korjaa, esimerkiksi koronkiskonnan määritelmän osalta tilannetta vain pahentavat. Pikaluottoja ottavat ihmiset ovat pääasiassa hädänalaisessa ja heikossa tilanteessa, koska he joutuvat turvautumaan kohtuuttomia korkoja kiskovien yritysten tarjoamiin luottoihin. Useisiin satoihin prosentteihin kohoavat korot ovat nykylainsäädännön valossa rikoksia. Tällaiset lainat ovat koronkiskontaa. Suomen hallitus esittää nyt, että koronkiskonnan kriminalisoivaa lakia muutettaisiin niin, että koronkiskontaa määriteltäessä ei verrattaisi kerätyn koron todellisia vuosikorkoja tavanomaisten pankkitalletusten vuosikorkoihin. Näin koronkiskonnan määritelmää heikennetään ja mahdollistetaan poikkeuksellisen suurien korkojen kerääminen, kunhan vain niitä perustellaan myöntäjän korkealla riskillä. Tämä heikentää erityisesti hädänalaisessa tilassa olevien lainansaajien oikeudellista asemaa.

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää myös, että pikavippien solmiminen myös yöaikaan voisi jatkua 23—7:n välillä. Rahat olisi nostettavissa vasta aamulla. Tämä parannus on vain pieni parannus eikä poista ongelmaa, jossa päihteitten vaikutuksen alaisena hankitaan yöllä rahaa. Edelleen voidaan vipata kaverilta ja maksaa vippi takaisin heti aamulla nostettavissa olevien pikavippirahojen turvin. Myöskään korkokattoa ei hallituksen esityksessä määrätä näille pikavipeille.

Vasemmistoliiton kanta on, että ihmisten hädänalaista tilaa hyväksikäyttävien pikavippifirmojen toimintaa on suitsittava niin, että koronkiskontaa ei voida harjoittaa. Teemme tästä esityksen. Muun muassa talousvaliokunnan mietintöön esittämäni vastalauseen mukaan korkokaton alle 3 kuukauden mittaisille luotoille pitäisi olla viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Tämä korkokatto olisi tehokas keino estää hädänalaisten ihmisten riistämistä kohtuuttomilla koroilla. Valitettavasti vain korkokattoa ei hallitus tahdo asettaa.

Arvoisa puhemies! Tämä pikavippi-ilmiö valitettavasti kertoo sen tosiasian, että maassa on paljon ihmisiä, työttömiä ja vähävaraisia, jotka joutuvat näitten koronkiskurien uhreiksi. Valitettavasti on totta, että suurimmat velkasummat ovat pikavipeillä kohonneet jopa yli 200 000 euroon. Totta on myös se, että ihmiset joutuvat ottamaan jopa syömävelkaa pikavipeillä. Nämä kulut tulevat tavalla tai toisella yhteiskunnan maksettaviksi, kun ihmisten luottotiedot menevät. He eivät ehkä saa enää töitä, heidän asemansa edelleen heikkenee. Ihmisten syrjäytyminen aiheuttaa yhteiskunnalle moninkertaiset kustannukset suhteessa pikavipeillä ja koronkiskonnalla hankittuihin firmojen voittoihin.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! On tärkeää ja hyvä, että jonkinlaista lainsäädäntöä tähän ehkä pohjoismaiseen ilmiöön pikavipeistä ollaan hallituksen esityksen myötä saamassa.

Talousvaliokunta on lausunnossaan tätä kehunut niiltä osin, kuin aihetta on, mutta myös edellyttänyt sitä, että jatkotoimenpiteitä saataisiin nopeasti. Kiitos ministerille, että olette nyt paikalla ja kerrotte myös siitä, mitä valmistelua on menossa, niin kuin virkamiehenne on meille valiokunnassa kertonut.

Järkyttäviä ihmiskohtaloita — emme ole tavanneet näitä velallisia, mutta velkaneuvonnan ja asiantuntijoiden kautta olemme saaneet kuulla, että laina, ehkä aluksi pieni, on lähtenyt kumuloitumaan. Vaikeaksi asian tekee se, että velka voidaan Suomessa ulosmitata viidentoista vuoden ajan.

Asiantuntija, joka tekee töitä sosiaalisen luototuksen asiakkaiden kanssa, kertoo, että tämä ei kosketa vain niitä nuoria, joista usein kuvitellaan, että tekstarilla helposti pikavippiä ottavat vaikkapa öiseen aikaan, vaan hän on kohdannut useampia eläkeläisiä, joilta oli jo asunto menossa, kun pikavippien kuukausieristä kertyi liian suuri määrä ja vuokrat oli jätettävä maksamatta. 1980-luvulla syntyneitä nuoria aikuisia hän on tavannut paljon, ja sitten tulee nuoria, jotka eivät kerta kaikkiaan ole edes ajatelleet, miten pikavippien kustannukset tulevat kehittymään, kun kahden viikon maksuaika meneekin umpeen. On tullut vastaan nuoria ihmisiä, jotka ovat heränneet ajatukseen, että ei ehkä kannata enää mennä töihin tai edes yrittää löytää töitä, koska ulosotto vie jo kaiken. Keski-ikäisiä niin sanottuja tavallisia perheenjäseniä on löytynyt pikavippien ottajista silloin, kun perheenjäsen sairastuu, tulee lomautus, avio-, avoero tai hautajaiskustannuksia, jotka ovat jotenkin yllättäviä menoja, ja silloin pikavippiä otetaan, koska raha ei riitä normaalielämän yhtään ylittävään menoon.

Näistähän pikavipeissä se markkina muodostuukin, kun tulee yllättäviä pieniä menoja, ja varmasti osa siellä toimii jo hyvin, mutta myös niitä ihmetellään, mistä se markkina syntyy. Kun jo neljä viidestä takaisin maksavasta riittää varsin hyvin bisnestoiminnan pitämiseen, niin jonkinlaista asiakkaan hyväksikäyttöähän siinä silloin on, ja nyt tulee lainsäätäjänä meidän harkita se tasapaino, että on toisaalta bisnesmahdollisuus ja asiakkaille kulutusluottoja, mutta myös sitten toisaalta kohtuuden nimissä tämä kansalaisten hyväksikäyttö tai heidän palvelunsa niin, että säännöt ovat kuitenkin kohtuullisia.

Me talousvaliokunnan sosialidemokraatit olemme jättäneet vastalause-esityksen 1. Siihen ovat yhtyneet myös vasemmistoliiton ja kristillisten edustaja. Esitämme vastalauseessa muutoksia lakipykäliin, jotka löytyvät kirjallisen vastalauseen liitteestä. Käyn niitä lyhyesti vain läpi.

Hallituksen esitys esittää askeleen puoliksi oikeaan suuntaan sen osalta, että öisin kello 23 ja 7:n välillä haettuja ja myönnettyjä kulutusluottojen varoja ei saisi siirtää kuluttajalle ennen aamuseitsemää. Tästä käytiin valiokunnassa keskustelua, rohkeasti hallituspuolueiden jäsenet olivat siinä mukana, onko järkeä siinä, että yöllä sitoudutaan johonkin, joka aamulla vasta seitsemältä sitten sinulle luovutetaan ja jota et voi enää sitten peruakaan, elikkä se sitoutuminen tehdään kuitenkin yöllä. Eikö olisi järkevää ottaa koko askel oikeaan suuntaan ja säätää laki niin, että kulutusluottoja ei myöskään myönnettäisi yöllä kello 23 ja 7:n välisenä aikana? Jos sen aamulla saa, niin sen aamulla varmaan kerkeää hakemaan. Näissähän käsittelyaika ei ole mitenkään pitkä. Puolikkaan askeleen sijasta kannattaisi ottaa kokonainen askel.

Jo minun nimelläni kulkeneessa lakialoitteessa vuodelta 2007 esitettiin näitten pikaluottoyhtiöiden rekisteröintiä ja valvontaa, ja esitämme tässä vastalauseessa, että rekisteröinti hoidettaisiin kuntoon. Tässä olisi tämä ensimmäinen askel. Myös valvontaa ja ehkä lupaehtoisuutta tulisi harkita. Mutta ihmettelemme tätä, että aika pitkään valmisteltua lakiesitystä ei kuitenkaan saatu vietyä niin valmiiksi, että rekisteröinti olisi ollut hallituksen esityksessä sisällä.

Kun Finanssivalvonnalta asiaa kysyy, niin ehkä työruuhka ja muutenkin suurten pankkiongelmien kanssa tekeminen ei sitten kovin kiinnostunutta vastaanottoa heiltä saa, että haluaisivat lisätöitä, mutta minusta se ei ole meidän edustajien syy sitten välttää, että eipäs sitten tarvitse tämmöistä toimialaa rekisteröidä ollenkaan tai sen toimintaa yrityspuolelta valvoa.

Se, että kuluttajatoiminta tällä hetkellä koettaa tehdä ja tekee ihan ansiokasta työtä siinä, mitä pikavippiyritysmaailmassa tapahtuu, on vain se toinen puoli eli se kuluttajan puoli. Mutta mitä tapahtuu yrityksissä, sitä ei kukaan tiedä, ja muuten ainakin markkinoilla maailmalla halutaan hieman tarkempaan syyniin se, missä raha liikkuu ja miten se liikkuu. Se on aika outoa, että näin villi markkina Suomessa on näin pitkään saanut olla ja ilmeisesti vieläkin sitten tämän eduskunnan käsittelyn jälkeen saa jatkaa villisti toimintaansa.

Toivottavasti ministeriltä tulee pian kuitenkin vastaus, että saisimme myös hallitusryhmät mukaan siihen, että jonkinlaista rekisteröintiä ja luvanvaraisuutta ja hallittua toimintaa myös yritykset harjoittaisivat. Tähän rekisteröintiin liittyvät sitten nämä kaksi muuta lakipykäläesitystä.

Teen esityksen, että vastalauseen 1 mukaiset lakipykälämuutokset voitaisiin ottaa käsittelyn pohjaksi eduskunnan asiasta päättäessä.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Täällä on esiteltykin jo esityksen keskeiset sisällöt, ei kuitenkaan ehkä kaikkea, joten kertaan lyhyesti sen, mitä tuleman pitää.

Hallituksen esityksen mukaan, jota nyt valiokuntakin esittää hyväksyttäväksi, luoton todellinen vuosikorko on ilmoitettava myös pieniä, lyhytaikaisia luottoja markkinoitaessa. Näin parannetaan kuluttajan mahdollisuuksia saada asianmukaista tietoa pienten ja lyhytaikaisten luottojen hinnasta ja verrata näitä tietoja muitten luottojen hintaan. Aivan niin kuin täällä tuli esille, jo vuonna 2006 sekä lakivaliokunta että talousvaliokunta vaativat ja eduskunta ponnella tätä muutosta muun muassa todellisten korkojen ilmoittamisesta. On aika liikuttavaa, että siihen on nyt sitten herätty niilläkin tahoilla, jotka olivat vastuussa vuonna 2006 tästä koko operaatiosta. Silloin aktiviteetti oli kovinkin näkymätöntä siellä hallituksen vastuun kantamisen puolella.

Sitten, kun katsotaan, mitä muuta tulee, niin pikaluottojen ottamisen väärinkäytöksiin ollaan puuttumassa. Pikaluottoja on otettu henkilöiden nimissä käyttämällä näiden matkapuhelinta ja henkilötietoja. Tältä osin hallitus esittää väärinkäytösten vähentämiseksi, että lakiin lisätään säännös, jonka mukaan luotonantajan on todennettava lainanhakijan henkilöllisyys huolellisesti ennen luottosopimuksen tekemistä. Tämä esitys on tullut valmistelussa esiin eikä siis ollut vielä eduskunnassa vuonna 2006:kaan esillä.

Harkitsemattoman luotonannon vähentämiseksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi myös säännös, jolla kielletään kulutusluottosopimuksen nojalla myönnettävien varojen välitön maksaminen kuluttajalle silloin, kun luottoa haetaan ja se myönnetään myöhään illalla ja yöllä. Tämä siis koskee kaikkia kulutusluottoja. Sen takia on päädytty tähän ratkaisuun, että ei kielletä kuitenkaan toisenlaisten kulutusluottojen osalta koko kauppatoimintaa. Jos osoittautuu, että tämä arvio on väärä, mikään ei estä tältäkin osin asiaan palaamasta. Me tulemme huomattavasti viisaammiksi, kun tämä laki nyt saadaan voimaan.

Rikoslain koronkiskontasäännöstä ajanmukaistetaan. Tältä osin onkin jo hyvin esitelty asia, joten en käy sitä kertaamaan.

Mutta sitten viimeisenä eikä suinkaan vähäisimpänä uudistuksena haluan mainita korkolain uudistamisen, jolla rajoitetaan luotonantajan oikeutta periä lakisääteistä viivästyskorkoa korkeampaa korkoa silloin, kun kuluttaja on viivästynyt kulutusluoton takaisinmaksussa. Tämä uudistus tuli jo viime vaalikaudella velkaneuvojilta ympäri maan, ja tein siitä lakialoitteen hyvissä ajoin viime vaalikaudella sen saamatta kuitenkaan mitään vastakaikua, ja nyt se on sitten tulossa hyväksytyksi. Tämä on uudistuksen osa, josta velkaneuvojien piiristä on tullut kaikista eniten palautetta, että tällä on todella kiire.

Lisäksi oikeusministeriössä on loppusuoralla pikaluottoja ja muita kulutusluottoja koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus. Valmisteilla on muun muassa lainsäädäntö, jolla tehdään pikaluottojen ja muiden kulutusluottojen tarjoamisesta rekisteröintiä edellyttävä elinkeino, siis sekä pikaluottojen että muiden kulutusluottojen tarjoamisesta.

Eikä tässä vielä kaikki. Vastalauseessa esitetty pelkkä rekisteröinti ei hallituksen mielestä tai toimikunnan toimeksiannon mielestä ole riittävä, vaan tavoitteena on turvata se, että kulutusluottoja voivat tarjota vain luotettavat ja ammattitaitoiset tahot ja että lainvastaisuuksiin voidaan puuttua nykyistä tehokkaammin. Pelkkä rekisteröinti ei tässä asiassa riitä.

Lisäksi on valmisteilla muita uudistuksia. Tässä samassa työryhmässä, siis aikataululla tämän kuun loppuun mennessä, tulee myös erinäisiä hyvään luotonantotapaan liittyviä säännöksiä.

Ja, arvoisa puhemies, tässä ei vielä kaikki. Oikeusministeriö on linjannut koko ylivelkaantumispolitiikkansa nyt tarkkaan johdetuksi ja kaikkia eri asioita, myös ulosottoa ja lainvalmistelua, yhdistäväksi, ja sen työn nojalla on syntynyt näkemys siitä, että velkajärjestelylakia täytyy uusia. Olen nimittänyt työryhmän, joka kahdessa vaiheessa — ensimmäinen vaihe jo tämän vuoden loppuun mennessä — katsoo velkajärjestelylakia ja muun muassa velkajärjestelyn pituutta, miltä osin edellytyksiä päästä velkajärjestelyyn ja velkajärjestelyn pituutta voitaisiin muuttaa niin, että ihmiset pääsevät nopeammin takaisin jaloilleen siinä tilanteessa, kun he ovat päätyneet velkajärjestelyyn.

Aivan viimeiseksi: Täällä puhuttiin jo viisaita velkaneuvonnasta ja erittäin viisaita puhui muun muassa ed. Kumpula-Natri tästä, ketä kaikkia tällä ylivelkaantuneiden joukossa, myös pikaluotoilla velkaantuneiden joukossa on. Ei ole kysymys vain nuorista miehistä. Tässä todellisuudessa se, että kunnat hyvin epätasaisesti käyttävät mahdollisuutta sosiaaliseen luototukseen, on käsittämätöntä. TEM, siis työ- ja elinkeinoministeriö, kuluttajapoliittisen ohjelman valvojana tällä hetkellä aktiivisesti käy sekä sosiaali- ja terveysministeriön että Kuntaliiton kanssa neuvotteluja ja ohjeistaa sitä, että kunnat alkaisivat tässä ta-loudellisessa tilanteessa aktiivisemmin tarjota sosiaalisia luottoja. Sosiaalinen luotto on osoittautunut äärimmäisen pieniriskiseksi kunnalle, ja se on se keino, jolla ihminen, joka on päätynyt esimerkiksi kulutusluottojen kanssa kohtuuttomaan tilanteeseen, voi luotettavalla ja kestävällä tavalla saada useinkin asiansa kuntoon. Tältä osin siis kustannukset kunnille eivät ole suuret. Kerran-naisvaikutukset ovat itse asiassa positiiviset, vähentävät kuntien menoja muualla.

Kysymys on järkevästä instrumentista, jota jostain syystä kunnat käyttävät hyvin vaihtelevasti. Se vaihtelevuus tuntuu ennen kaikkea korreloivan joko intressin tai kiinnostuksen tai tietämyksen kanssa. Olen iloinen, että työ- ja elinkeinoministeriö on tältä osin aktivoitunut entisestäänkin ja käynnissä on prosesseja tältä osin.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä nyt, että hallitus on ottanut tämän asian kokonaisuutena ja esityksiä on tulossa. Toivottavasti ne tulevat mahdollisimman nopeasti. On tietysti kohtuuden nimessä todettava, että se osuus, joka tästä erityisesti puuttuu, kuuluu valtiovarainministeriölle ja ministeri Mari Kiviniemelle. Tässä suhteessa kyllä pitäisi valtiovarainministeriönkin ja siihen liittyen myös Finanssivalvonnan näissäkin asioissa ryhdistäytyä niin, että tämä osuus rahoitusmarkkinoista, jos nyt niin voidaan sanoa, saataisiin myös Suomessa järjestykseen, koska minusta tämä asia on ollut meille kyllä tällainen häpeäpilkku, joka nyt tässä kyllä korjaantuu, mutta ei korjaannu kokonaisuudessaan. Monille nuorille ja monille nuorten perheille nämä pikavipit ovat muodostuneet ongelmaksi. Talous- ja velkaneuvonta on tämän talousvaliokunnassa tuonut konkreettisesti esille, ja tässä suhteessa myös sen asemaa tulee parantaa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille. Kuulostaa hyvältä, että kokonaisuudessa velkaantumista voidaan myös hallituksen puolelta käsitellä, koska nämä ihmistarinat ovat aika surullisia. Eivät aina; monesti saattaa olla myös taloudellista osaamattomuutta, mutta joskus myös sitä tilanteeseen ajautumisen mahdottomuutta. Jos ei nyt lähipiirissä ole ketään, jolta vipata, niin sitten vipataan vuosikoroilla, jotka ovat yli 1 000:ta prosenttia. Kiitos siitä, että tämä laki laittaa ne vertailtaviksi. Mutta harmillista on, että ei markkinoinnissa sitten välttämättä kaikkia tietoja tule niin tarkkaan katsottua läpi.

Viittasitte myös tuohon kuluttajan velkaneuvontaan. On aika huolestuttavaa, että kun budjettikirjasta katsoo ensi vuoden määrärahoja, niin kaikki, mikä liittyy Kuluttajavirastoon tai velkaneuvontaan, on aika isojen miinusten kohteena Temmin hallinnonalalla. Mikä käsitys teillä on, voidaanko näillä melkein 20 prosentin leikkauksilla Kuluttajavirastosta, saman verran kuluttajajärjestöistä, talousvelkaneuvonnasta 100 000 euroa pois (Puhemies: Minuutti!) — kaikissa näissä on pientä miinusta — kattaa tämä tarve, joka talouden tilanteen kiristyessä ehkä vaatisi päinvastoin lisäresursseja.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin selonteko kuulosti todella ansiokkaalta, koska näillä alueilla jos missä heikoimpia käytetään hyväksi. Promillerajoja ollaan kyllä laskemassa älyttömyyksiin jonkun autolla ajamisen kohdalla, mutta kun esimerkiksi tässä velkakierteeseen joutumisessa useasti ovat kyseessä samantapaiset ihmiset ja samat ihmiset kuin peliriippuvuudessa ja muissa, voisiko sanoa, narkomanian muodoissa, niin kuulostaa todella hyvältä.

Mutta sen verran kysyisin kuitenkin, kun ministeri mainitsi tässä tämän koron nousun lakkaamisen, että kun aikoinaan ei kuunneltu sitä, kun ministeri ehdotti tätä silloin ja nyt se on menossa läpi, niin kuka tätä nyt vielä vastustaa. Onko vielä niin bisneshenkistä poliittista näkemystä täällä meidän joukossamme, että tämä ei menisi sittenkään läpi, ja jos menee läpi, niin millä taholla tätä tässä hallituksessa nyt sitten vastustetaan vielä?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Tiettävästi sitä ei vastusta nyt kukaan. Päinvastoin, sen jälkeen, kun tähän perehdyttiin, niin käsittääkseni sekä valiokunnan vastaanotto että vastaanotto muutenkin laajemmin on toivottanut tämän tervetulleeksi.

Ed. Kumpula-Natrin hyvään kysymykseen kuluttajaneuvonnasta: Siellähän viime vaalikaudella lisäbudjetilla reagoitiin tähän kuluttaja- ja velkaneuvontaan. Nyt tosiaan tämä 100 000:n leikkaus on siellä. Hallitus päätyi siihen, että etsitään 200 miljoonaa erinäisistä pienistäkin lähteistä työllisyyden hoitoon. Valtion budjetissa ei ole juurikaan mitään erityisen turhaa, joten silloin jos priorisoidaan työllisyyden hoitoa yli kaiken, niin tämmöisiä sinänsä ikäviä mutta tässä tapauksessa suhteessa moniin muihin leikkauksiin pieniä leikkauksia päädyttiin tekemään. Mutta se ei kyllä sulje pois sitä ajatusta, että jos vuoden varrella tilanne kriisiytyy, niin siihen on syytä sitten palata uudelleen ja harkita, niin kuin viime vuonnakin.

Kuluttaja- ja velkaneuvontahan on myös kuntien vastuulla, eli sehän ei ole kokonaan täällä valtion budjetin momentilla. Kuluttajavelkaneuvojat ovat itse toivoneet, että pidemmän päälle he pääsisivät oikeusministeriön suojiin. Oikeusministeriö on vastannut heille, että 2012 tai 2013 voisi olla se aika, jolloin alamme neuvottelut siitä, että kuluttajaneuvonta siirtyisi valtiolle ja lisäksi oikeusministeriöön. Tässä pahassa tilanteessa, kun velkaneuvojien on keskityttävä neuvontaan, ei ole mitään järkeä aloittaa suurta organisaatiouudistusta, vaan nyt on keskityttävä joka työtunti käyttämään siihen, että ylivelkaantuneet saavat apua.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kiitos ministeri Braxille, joka on paikalla. Pikkuisen kyllä tuota edelliselle hallitukselle antamaanne moitetta ihmettelen siinä mielessä, että nyt ollaan kuitenkin jo vuoden 2009 lopulla, tämäkin hallituskausi on kestänyt jo varsin pitkään ja näin tärkeää, polttavaa asiaa on valmisteltu todella hitaasti. Vasta nytkin meillä on tällainen aika lievä askel oikeaan suuntaan. Mutta onneksi ministeri lupasi nopeasti uusia askelia, ja niitä toivon todella mahdollisimman pian. Nythän maassa eletään lamaa ja ihmisillä on suuri taloudellinen hätä. Meillä on köyhyys kasvanut jatkuvasti ja tuloerot ovat isot.

Pankkien menettely on tänä päivänä, se että ne eivät halua köyhiä asiakkaikseen. Köyhät on jätetty ovien ulkopuolelle, ja vain ne, joilla on isoja summia ja paljon rahaa, ovat tervetulleita pankkeihin. Näin ollen ei enää sitä vekselijärjestelmää käytännössä näissä suhteissa ole, niin kuin ennen vanhaan. Me vanhat miehet muistamme, että vekseli mentiin hakemaan, kun oli pikavipin tarvetta, siihen pantiin pitkittäin ja poikittain nimi ja pankki vaati vähän edellisen hoitoa, kun uutta otti. Tämä järjestelmä on romutettu, kun pankit rupesivat tekemään rahaa eivätkä palvele enää ihmisiä. Tämä on tietysti sellainen kehitys, joka on tavattoman huono, mutta tuskin siihen vanhaan nyt kovin nopeasti paluuta on.

Näitä pikavippifirmoja on todellakin syntynyt valtavat määrät. Meille jaettiin talousvaliokunnassa näitä listoja. Yhdestä laskin 55 ja toisessa on 74. Voi olla, että on samat omistajat, toiset eri nimellä. Toiset markkinoivat vähän kauniimmilla lauseilla, toiset vähän arkisemmilla. Täällä on myös luettelo niistä mainoslauseista, millä näitä pikavippejä markkinoidaan. Eli tämä on valtava ryväs ja siellä on varmasti kaikenlaista yrittäjää. On ihan rehellisiä, aitoja yrityksiä, mutta sitten on varmasti myös sellaisia, jotka eivät välttämättä kaikilta osin ihan päivänvaloa kestä. Näin uskallan sanoa.

Korkein vuosikorko, mikä tässä listauksessa on, on 1 115 prosenttia. Eli onko se kohtuullista, voi vain kysyä. Ei se ole. Valtavan paljon on näitä monien satojen prosenttien korkoja, eikä paljon muuta olekaan todellisena vuosikorkona. Tämä on laillistettua tai ilman lakia toimivaa ryöstöä ollut viime aikoina. Nimenomaan tämä kohdistuu niihin ihmisiin, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa tässä yhteiskunnassa. Ei siinä velkaneuvontakaan paljon auta, jos rahaa ei ole. Tilanne on todella huolestuttava, ja se on saanut jatkua jo useita vuosia näin hallitsemattomana. Siksi on tärkeää, että edes ensimmäinen askel on meillä käsittelyssä.

Tämä kierre, johon nämä ihmiset ovat joutuneet, johtaa heidät lopulta sosiaalitoimistoon eli yhteiskunta lopulta verovaroista maksaa heidän laskunsa ja nämä valtavat, järjettömät, edesvastuuttomat korot ja kulut, jotka tähän kokonaisuuteen sisältyvät. Eli järjestelmä on kyllä todella sairas.

Herra puhemies! Miten tässä nyt sitten päästään eteenpäin? Tämä lakipaketti sisältää korkolain muutoksen, kuluttajansuojalain muutoksen ja rikoslakiinkin muutoksen. Kun tätä rikoslain kiskontapykälän muutosta valiokunnassa asiantuntijalta kysyin, hän totesi, että se on erittäin löysä eikä sillä juuri mitään saada aikaiseksi. Eli siinä mielessä tällaista rikoslain antamaa turvaa ei kiskonnan kohteeksi joutuvalle tällä pykälällä kovinkaan merkittävästi paranneta. Onneksi se ei ole asianomistajarikos, vaan yleisen syytteen alainen niin, että tähän voidaan puuttua, ehkä. Olisikin hyvä, että niitä oikeustapauksia tulisi, jos tämä menettely jatkuu entiseen tapaan, niin kuin pahaa pelkään, tämän lainmuutoshankkeen jälkeenkin. Eli kiskontapykälääkin pitäisi vielä tarkistaa, että se olisi todella toimiva.

Mitä tulee niihin toimenpiteisiin, joita ei tässä käsitellä, valiokunnassa näiden pikavippifirmojen rekisteröintipakosta keskusteltiin, mutta siihen ei vielä tässä paketissa menty. Ministeri lupasi, että tämä tulee myöhemmin ja on valmistelussa. Mikä tärkeintä, ministeri totesi, että ei vain rekisteröinti, vaan luvanvaraisuus on tulossa. Mielestäni on niin, että rekisteröinti ei vielä riitä, pitää tehdä tästäkin toiminnasta luvanvaraista. Meillä on monia paljon vähempimerkityksellisiä aloja, joissa on luvanvaraisuus tänä päivänä. Lupaan voidaan panna ehdot ja sanktiot ja valvontajärjestelmä. Siihen pitää tällä alalla mennä mielestäni mahdollisimman nopeasti.

Valvonta oli esillä jonkin verran valiokunnassakin, mutta Finanssivalvonta ei ole halukas ottamaan sitä tehtäväkseen. Valtiovarainministeriössä tuntui myös olevan kovasti vastustusta tämän eteenpäinviemisen osalta ja koko tämän järjestelmän suhteen. Finanssivalvonta taisi todeta, että se valvoo vaan niitä, jotka ottavat lainoja ja antavat lainoja, mutta koska tässä vain annetaan lainoja, niin silloin tämä ei kuulu sen alaan. Mutta ministeri varmasti viisaasti osaa valtiovarainministeriön kanssa ja no, en tiedä, onko TEM:llä tässä osuutta, kuitenkin viedä tämän järjestelmän siihen, että valvonta järjestetään, onko se Finanssivalvonta vai joku muu, mutta ehkä se parhaiten kuitenkin Finanssivalvonnalle sopisi. Eli valvonta on todella tärkeää järjestää. Siitä nyt en ole ihan varma, kuinka moni näistä vippifirmoista toimii esimerkiksi Tallinnassa tai muualla ulkomailla ja miten niitten osalta valvonta voidaan järjestää, mutta kaipa tämä ihana EU voisi tulla siinä vähän avuksi. Tosin Pietari ei kuulu EU:hun, jos sieltäkin näitä hoidetaan, ehkäpä ei.

Herra puhemies! Kiirehdin siis sitä, että päästään tässä asiassa todellisiin vahvoihin toimenpiteisiin, että tämä järjestelmä otetaan haltuun niin, että sillä ei rahasteta köyhiä, vaikeuksissa eläviä ihmisiä ja sitä kautta yhteiskunnan laskua kasvateta, mikä nyt on menossa tässä tilanteessa, kun maa makaa lamassa ja köyhyys lisääntyy ja ihmisten hätä ja vaikeudet vain kasvavat.

Näillä saatesanoilla totean, että on hyvä, että päästään tämän verran eteenpäin, mutta lisää odotetaan.

Herra puhemies! Lopuksi kannatan ed. Kumpula-Natrin tekemää käsittelynpohjaehdotusta.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Netissä mainostetaan kulutusluottoja, niin sanottuja pikavippejä, iskulauseella "Joustavaa rahoitusta arjen menoihin". Mainos pitää paikkansa siltä osin, että vippiä saa todella joustavasti. Ei tarvitse muuta kuin täyttää sähköpostissa tai kännykässä lainahakemus, niin joustava rahoitus järjestyy arjen menoihin.

Vipeistä aiheutuneista maksuhäiriöistä tai pitkäaikaisesta velkataakasta lainanantaja, yrittäjä, ei asiakasta varoittele. Pikavipit ovat lainanottajalle suuri sudenkuoppa, koska lainankorko on pöyristyttävän korkea. Esimerkiksi 200 euron lainasta, joka otetaan 30 päiväksi, korkoprosentti on 34, tai sitten, jos otetaan 200 euroa 14 päiväksi, korkoprosentti on 20. Sitten tässäkin, minkä viimeksi mainitsin, vuosikorko on 561 prosenttia.

Eli ehdottomasti tätä lakiesitystä on vietävä vauhdilla eteenpäin, ja kannatan myös tätä ed. Kumpula-Natrin vastalausetta 1 koskevaa ehdotusta. Haluaisin kiinnittää siihen huomiota, että ei voi olla niin, että meillä ei saada tätä valvontaa järjestymään. Ei voi olla näin villiä liiketoimintaa, mihin ei saada mitään kuria ja järjestystä. Toisaalta haluaisin myös, että tähän mainontaan kiinnitetään huomiota.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on monta hyvää puheenvuoroa pidetty, jotka lähtevät aina tämän pikavippaajan kannalta, ja se asia on minusta nyt saanut siinä määrin perusteellista valaistusta, että enpä nyt täydennä tätä puolta. Mutta sen sijaan otan tähän yhteiskunnan näkökulman. Nimittäin tässä tämänhetkisessä suomalaisessa yhteiskunnassa valtion piikki on kahdella tavalla vaarassa.

Ensinnäkin harmaa talous ja talousrikollisuus ovat vain kiihtymässä. Ei minkäänlaista laantumista ole. Päinvastoin mopo tahtoo karata käsistä, elikkä verotulokertymät tällä tavalla ovat radikaalisti pienempiä kuin ne voisivat olla.

Toinen on, että sitten, kun nämä pikavippaajat ovat ajautuneet täydelliseen umpikujaan, he ovat sosiaaliturvan luukulla, elikkä jälleen pitäisi olla ne rahat käytettävissä sieltä, jotka menivät veronkierrossa, mutta nyt niitä ei ole missään, elikkä tämä on yhteiskunnalle kaksinkertainen katast-rofi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Teen lakiesityksen pohjaksi vastalause 2:n mukaisen esityksen, ja se on seuraava: "Luottosopimuksissa, jotka ovat kestoltaan alle kolme kuukautta, velallisen on maksettava kohtuullisen sopimuksen mukaista korkoa velan pääomalle ja sopimuksen mukaisia kuluja, ei kuitenkaan yhteensä enempää kuin korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko korotettuna 7 prosenttiyksiköllä." Kannatan ed. Kumpula-Natrin tekemää esitystä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Kannatan myös ed. Matti Kankaan vastalauseessa 2 äsken esittämää lakipykälän muutosta käsittelyn pohjaksi.

Tässä puheenvuorossa haluan vielä hieman katsoa sitä, kun ed. Pulliainen sanoi, että kun tässä pikavipin yrittäjän näkökulmasta tätä asiaa miettii, niin kyllä sinne joku houkutus mennä markkinoille varmaan on, kun säätelyä ei ole, siis tämmöistä rekisteröitymistä ja seurantaa yritystoimialalla ei ole. Säätelyä nyt tulee jonkin verran noudatettavaksi, mutta kyllähän siellä pyörivät suuret rahat. Kun katsoin hallituksen esityksestä, jossa ilmenevät viime vuoden luvut, niin kuluja näistä luotoista suomalaiset asiakkaat maksoivat yli 44 miljoonaa vuoden 2008 aikana, mutta tätä ei silti haluta valvoa liiketoimintana. Tämän vuoden toisella neljänneksellä elikkä kolmessa kuukaudessa tuosta huhtikuusta kesäkuuhun oli jo 15 miljoonaa erilaisia kuluja maksettu. Tämä tarkoittaa tasaisella vuosikertymällä yli 60:tä miljoonaa euroa tänä vuonna. Kyllä siihen aika moni yritys mahtuu bisnestä tekemään, jos tämä on kulujen osuus.

Entä sitten, kun lähdetään perinnöissä ja muissa korkoja kasvattelemaan ja korko kasvaa eksponentiaalista vauhtia ylöspäin, niin ei siinä ole kuluttaja pelkästään helppoa sopimusta tehnyt, joka olisi sen lyhyen ajan auttanut, jos se maksu ei onnistu ihan samassa ajassa takaisin maksaa.

Siitä myös velkaneuvonta oli huolissaan, että nämä pikavippiyritykset eivät ole valmiita neuvottelemaan maksuvaikeuksista, kuten yleensä pankeissa ollaan. Siellä kuitenkin vakiintuneessa toiminnassa otetaan henkilö tarpeen tullen keskusteluun ja voidaan sovitella, löytää ehkä maksuvapaita kuukausia ja sitä kautta tehdään maksusuunnitelmia, mutta täällä mieluummin otetaan se korko sitten asiakkaan selkänahasta, ja näitä ongelmia, joihin tässä keskustelussa on viitattu, löytyy. Kasvutahti näyttää olevan noin 4—5:tä prosenttia kolmen kuukauden aikana, ja jos tätä tahtia mennään, niin miljoonia pyörii yhä enemmän.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kumpula-Natrin viimeisiin havaintoihin on hyvä päättää, ja onkin jännä nähdä, missä määrin se, että nyt lain mukaan sitten täytyy näyttää se todellinen korko, hillitsee tätä tahtia ja missä määrin myös muut, muun muassa väärinkäytösten kitkeminen, todellakin vähentävät tätä tahtia. Merkittävästi suurempi filosofinen kysymys on se, mihin täällä viitattiin toisaalta, missä määrin on kysymys siitä, että tämmöinen oman talouden hallinta ja korkojen ymmärtäminen voi olla laajemmin ongelma tai hukassa, ja näihin ei pelkästään lainsäädännöllä pystytä puuttumaan.

Ed. Kankaanniemen ansiokkaaseen puheenvuoroon ensinnäkin täsmennys, että anteeksi, jos puhuin epäselvästi. En tietenkään tarkoita, etten omalta osaltani ole tästä vaalikaudesta vastuussa. Vastasin valiokunnan puheenjohtajan esitelmään, jonka hän aloitti, että vuonna 2006 sitä ja tätä ja nyt vasta tässä ollaan. Mutta sen sijaan, kun ed. Kankaanniemi väitti, että tällä vaalikaudella siltä osin, kun olen vastuussa, on tehty hidasta työtä, niin minun on pakko sanoa, että tämä eduskunta, sen puhemiehistö ja kaikki, ovat erittäin ansiokkaasti vaatineet hallitukselta parempaa lainsäädännön laatua. He ovat vaatineet sitä, että ei poliittisten irtopinnojen keräämisen innossa tehdä lainsäädäntöä, jota ei valmistella kaikkia osapuolia kuullen ja huolellisesti. Ja silläkin uhalla, että saan jatkossakin joistain muistakin projekteista täältä haukkuja, että kesti 1,5 vuotta tai 2, niin otan mieluummin sen huolellisen valmistelun tien kuin liityn siihen joukkoon, joka todella nopeasti tekee asioita silloinkin, kun ne asiat ovat osoittautuneet vaikeiksi. Ja nyt varsinkin on pakko myöntää, kun täällä mainittiin muitakin ministeriöitä, että joissain aika pitkään menee siihen, että saa kaikki ministeriöt mukaan. Siis mielestäni silti on parempi vaihtoehto, että juostaan kaikki ministeriöt kasaan, saadaan hallituksen yhteinen esitys ja tehdään se niin huolellisesti, että myöskään, ja toivottavasti sen olette nähneet valiokunnassakin, alan tahot eivät yritä enää täällä eduskunnassa voimakkaasti kampittaa koko esitystä. Tämä valitettavasti vie jonkin aikaa, enkä siis siltä osin katso, että tällä vaalikaudella valmistelu on ollut hidasta. Se on ollut sellaista, kuin paremman säätelyn politiikkaohjelman ohjeiden mukaan kuuluu olla. Ja tämä jälkimmäinen työryhmä, joka saa nyt siis tässä kuussa työnsä loppuun, käynnistyi myöhemmin kuin tämä ensimmäinen sen takia, että sen kokoon juoksemiseen ja kaikkien tahojen mukaan saamiseen siihen, että he lähtevät tosissaan kirjoittamaan uutta tiukempaa lainsäädäntöä, meni aikaa, eikä se ole mikään salaisuus.

Sitten vielä yksi tarkennus. Kun ed. Kankaanniemi puhui luvasta, niin tarkkaan ottaen minä puhuin siitä, että pelkkä rekisteröinti ei riitä. Täytyy olla myös mahdollisuus poistaa sieltä rekisteristä, jos ei täytä edellytyksiä. Juristien korvassa lupa saattaa olla vielä jotakin raskaampaa ja kalliimpaa. Siinä välissä on vaihtoehto, että rekisteröinnille on edellytykset, ei siis vaan, että sinne ilmoittaudutaan, vaan siinä rekisteröinnin yhteydessä tarkastetaan, että edellytykset täyttyvät, ja jos sitten myöhemmin jää kiinni uuden tiukemman lainsäädännön mukaisesti esimerkiksi hyvän luotonantotavan periaatteiden rikkomisesta tai muista asioista, niin sitten rekisteristä poistetaan. Se on hiukan asteeltaan kevyempää kuin varsinainen lupamenettely, ja tältä osin työryhmä varmaankin vielä harkitsee, kumpi näistä vaihtoehdoista on järkevämpi, mutta ajatus, että pelkästään vaan rekisteriin ilmoittaudutaan, siellä ollaan, eikä sitten tapahdu mitään, se ei käsittääkseni auta tässä ongelmassa mitään.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kyllä vielä hiukan palaan tähän aikatauluun, että kaksi ja puoli vuotta on aika pitkä aika tällaisen näin tärkeän asian valmistelulle, mutta ei nyt kiistellä siitä. Kiitos ministerille, että esitys on nyt täällä ja että jatkoa seuraa.

Tähän rekisteröinti- ja luvanvaraisuuskysymykseen: Minusta se on kyllä hyvin vakava asia. Voisimme ehkä löytää hyviä esimerkkejä, minkälaisia aloja meillä on luvanvaraisen toiminnan piirissä, ja minä väittäisin, että tämä toiminta, pikavippitoiminta, on kyllä paljon tärkeämpi kuin moni muu, jotka nekin on arvioitu luvanvaraisuutta edellyttäviksi. Lupaan voidaan panna ehdot, lupa voidaan perua, ja silloin ei saa harjoittaa toimintaa. Tietysti ministeri voisi vielä vastata, että jos rekisteristä poistetaan, niin onko se niin kuin Asianajajaliitosta poistetaan, että sitten jatkaa lakiasiaintoimistona, eli onko itse asiassa lupa kuitenkin tässä mielessä askeleen pitemmälle menevä kuin että on vaan merkintä jossakin listassa. Jos näin on ja siinä on todellakin sitten myös kielto siitä, ettei saa harjoittaa sitä toimintaa, jos on räikeästi rikkonut tai käyttänyt huonoja, sopimattomia menettelyjä, niin siinä ollaan tietysti sitten rajamailla, voinko siihen yhtyä. Mutta pahaa pelkään, että tämä uudistus, mikä meillä nyt on käsittelyssä, niin paljon kuin siellä onkin hyvää, ei ole riittävä näin tärkeässä asiassa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Tuota rekisteröintiä voi vaan pitää ensi askeleena, ja siinä nimenomaan valvonta on mukana, mutta olettaisin, että rekisteröityessä jo jonkinlaisiin toimintatapoihin ja selkeyksiin voisi sitoutua, mutta kyllä luvanvaraisuus siinä suhteessa parempi olisi, mutta tällä hetkellä meillä ei ole mitään. Ruotsissa toki rekisteröityminen on, ja sielläkin näitä ongelmia on.

Ehkä kiittäisin tätä keskustelua siitä, että onneksi kukaan ei viitannut EU-direktiiveihin ja EU:n säätelyn odottamiseen, koska siihen on viittailtu useamman vuoden ajan, että asiaa tullaan EU:ssa säätelemään, ei tehdä Suomessa ensiksi jotain ja sen jälkeen jotain muuta, mutta kun tämä pikavippi näyttää olevan suomalainen ja pohjoismainen keksintö. Ehkä tekstiviestitoimintakulttuurin edelläkävijöinä olimme siinä, ja sen takia tässä ei nyt kannata odottaa maita, joissa käytetään matkashekkejä ja muuten pankkitoiminnan rahankäytössä ollaan hyvin erilaisessa käteismäärässä verrattuna sitten muihin elektronisiin rahoihin, niin kuin tätäkin jollain lailla voidaan käsitellä. Sen takia minusta Suomen kannattaa olla rohkeasti tässä säätelemässä omat markkinansa ajoissa ja sitten soveltaa sitä tietoa ehkä EU:hun päin, kun se valmistelee myös lisäsäätelyä.