Jaana Pelkonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteessani siis ehdotan alkoholilainsäädäntöön muutoksia, joilla lyhytaikainen, maksimissaan yhden päivän mittainen, anniskelulupa voitaisiin myöntää helpotetulla viranomaismenettelyllä silloin, kun se on välttämätöntä ruokakulttuurin edistämiseksi. Erityisesti helpotettu viranomaismenettely tulisi kysymykseen erilaisten pop-up-ravintoloiden yh-teydessä, joiden suosio on maassamme kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen puolentoista vuoden aikana niin sanottujen ravintolapäivien ansiosta.

Puhemies! Ravintolapäivä on neljästi vuodessa järjestettävä yhden päivän tapahtuma ruoka- ja kaupunkikulttuurin puolesta. Suomalaisten innovoiman konseptin tarkoituksena on kannustaa ihmisiä perustamaan ravintoloita yhden päivän ajaksi eri puolille maatamme. Tapahtuma on levinnyt kymmeniin kaupunkeihin ja houkutellut mukaansa kaikenikäisiä ihmisiä aina vauvoista vaareihin ja jopa lemmikkieläimiin.

Ravintolapäivänä perustettujen ravintoloiden konseptissa vain mielikuvitus on ollut rajana: kahvilan, ravintolan, kioskin, katukeittiön tai muun kekseliään ruokapaikan on voinut perustaa vaikkapa omaan kotiinsa. Muita suosittuja ravintolapaikkoja ovat olleet muun muassa puistot, toimistot, rannat ja talojen sisäpihat. Mukana on ollut jopa pyöräbaari ja leipäauto.

Ravintolapäivän ytimen ovat muodostaneet yhdessä tekeminen, ruuasta nauttiminen ja ilonpito. Se on myös elävöittänyt kaupunkejamme monin tavoin: ravintoloissa on voitu nauttia maukkaan kotiruuan lisäksi erilaisista musiikkiesityksistä ja performansseista.

Ravintolapäivän tärkeydestä kaupunkikulttuurille kertoo muun muassa se, että ravintola-päivä voitti viime vuonna Helsingin kulttuuriteko -palkinnon. Ravintolapäivä valikoitui 271:n eri ehdotuksen joukosta, ja se oli kaupunkilaisten ylivoimainen suosikki lähes 900 äänellä. Voittajan kaupunkilaisten ehdotusten pohjalta valitsi Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunta. Perusteluissa sanottiin ravintolapäivän olevan jotain uutta ja yllättävää. Sen sanottiin olevan kaupunkilaisten luomaa kulttuuria kaupunkilaisille. Ravintolapäivän kerrottiin ottaneen kaupungin haltuunsa muuttaen puistoja, kadunkulmia, huvimajoja ja olohuoneita ainutkertaisiksi elämyksiksi, joissa pääosassa ovat ruokakulttuuri ja kaupunkilaiset itse.

Arvoisa puhemies! Se, mikä mahdollistaisi tapahtumasta vieläkin suuremman ja kannustaisi entistä laajemmin mukaan yhteisten kotikaupunkiemme kehittämiseen, olisi lakialoitteessani mainittu väliaikaisen poikkeusanniskeluluvan myöntämisen helpottaminen nimenomaan ravintolapäivää varten perustetuille pop-up-ravintoloille.

Tilapäisen poikkeusanniskeluluvan saannin helpottamisella ei olisi tarkoitus missään nimessä kumota alkoholin anniskelun valvontajärjestelmää tai edesauttaa sen kiertämistä poikkeuksilla, vaan aidolla tavalla edistää ruokakulttuuria ja elävöittää kaupunkikuvaa. Ruokakulttuuriin painottuvilla ravintolapäivillä alkoholi olisikin ainoastaan sivuosassa.

Lakialoitteen hyväksyminen tarkoittaisi myös uudenlaisen yhteisöllisyyden ja yrittäjyyden edistämistä tämän päivän Suomessa. Se olisi myös hieno tapa lisätä maamme houkuttelevuutta turistien silmissä. Ravintolapäivä osoittaa, ettei kaiken kaupungeissa tapahtuvan tarvitse olla suurella budjetilla järjestettyä tai kansainvälisesti brändättyä. Kaupungeista viihtyisän tekevät sen erilaiset asukkaat ja kaupunkilaisten kasvava yhteishenki. Tämän uudenlaisen ajattelutavan toivon lakialoitteeni myötä vähitellen tavoittavan myös meidät lainsäätäjät ja muut viranomaiset.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Pop-up-ravintolat ovat kiva juttu, ja ne edistävät vuoren varmasti ruokakulttuurien tunnettuutta. Se on mukavaa toimintaa niin kauan aikaa kun mitään vakavaa ei tapahdu. Ruuathan tehdään kotioloissa. Päivä ravintoloitsijana ei tarkoita sitä, että pitäisi olla kokin koulutus tai että pitäisi olla voimassa oleva hygieniapassi. Kuka tahansa voi tehdä ruokaa missä tahansa. Mutta kuka ottaa vastuun, jos asiakkaat saavatkin ruokamyrkytyksen? Kenen on vastuu silloin, kun kaikki, jotka käyvät tietyssä paikassa, joutuvat sairaalahoitoon sen seurauksena, että ruuassa on ollut jotakin sellaista, joka ei ole vatsalle sopinut?

Nyt tässä lakialoitteessa esitetään anniskelulupaa yhdeksi päiväksi ilman alkopassia: alkoholin anniskeluluvan antamista ilman, että pop-up-ravintoloissa olisi vastaava ravintolapäällikkö tai että siellä olisi joku, jolla on alkopassi, tai että siellä olisi edes järjestysmiestä. Kun me tiedämme suomalaisen juomakulttuurin olevan osaltaan räyhävodkan juomista, pidän erittäin vastuuttomana esittää alkoholin julkista tarjoilua ilman asianmukaisia lupia ja tarkastuksia, missä tuota alkoholia tarjoillaan ja ennen kaikkea myydään.

Arvoisa herra puhemies! Tiedän, että joihinkin ruokiin sopii valkoviini, joihinkin sopii punaviini, joihinkin olut, tumma tai vaalea, tai likööri. Minkään ruokakulttuurin edistäminen ei kuitenkaan edellytä alkoholitarjoilua. Gastronomiassa tärkeintä on maku ja makujen harmonia. Ruuan painikkeena myös raikas vesi on erittäin hyvä asia, ja se takaa sen, että makunystyrät eivät turru vaan mausta voidaan nauttia viimeiseen suupalaan saakka.

Arvoisa puhemies! Tässä puhuttiin myös siitä, että nämä pop-up-ravintolat ja ravintolapäivät ruokineen ja alkoholitarjoiluineen edistäisivät yrittäjyyttä. Niinhän edistäisivätkin, mutta minkälaista yrittäjyyttä? En hämmästele ollenkaan, että kokoomuksessa kannatetaan tällaista yrittäjyyttä, missä myydään ruokaa tai viinaa missä tahansa ilman minkäänlaista asiallista kuittia, saatikka että maksettaisiin veroja niistä tuloista, mitä siitä saadaan. Tätä kutsutaan harmaaksi taloudeksi. Ja täällä aivan oikeasti, tässä salissa, esitetään tällaista asiaa, että alkoholijuomia voitaisiin myydä missä tahansa harmaan talouden voimilla. Huh huh!

Arvoisa puhemies! Tätä lakialoitetta en voi missään nimessä kannattaa.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä lakialoitteeseeni liittyen muutama tarkennus. Eli alkoholilainsäädäntö on Suomessa tällä hetkellä erittäin tiukkaa, eikä anniskelulupia voida sen vuoksi jakaa kuin tietyt laissa määritellyt kriteerit omaaville yrityksille tai yksityishenkilöille. Esimerkiksi pop-up-ravintoloille nämä kriteerit ovat olleet monesti kovin hankalia, sillä anniskelulupa on täytynyt osoittaa aina tiettyyn, tarkkaan määriteltyyn paikkaan ja anniskelevien henkilöiden on täytynyt täyttää monia pätevyysehtoja, kuten riittävä ravitsemusalan koulutus. Lisäksi anniskelulupahakemusten käsittelyyn on täytynyt varata kuukausia aikaa, eikä tämä puolestaan ole istunut ainakaan spontaanien ravintolapäivien luonteeseen.

Lakialoitteeni tarkoitus on siis joustavoittaa tätä lupakäytäntöä ainoastaan tietyissä erityistapauksissa, eli pop-up-ravintoloiden kohdalla. Siksi lakialoitteeseen on lisätty anniskeluluvan kriteerejä käsittelevän kohdan jälkeen täysin uusi kohta, jonka mukaan: "Lupaviranomainen voi poiketa edellä tässä lainkohdassa mainituista edellytyksistä harkitessaan lyhytaikaista, maksimissaan yhden päivän mittaista, ruokakulttuurin edistämiseksi välttämätöntä anniskelulupaa."

Tämä helpottaisi lupaviranomaisten työtä ja toimisi ravintolapäivän hengen mukaisesti. Mutta mitään täysin vapaata anniskelupolitiikkaa lakialoite ei kuitenkaan missään nimessä aja, vaan anniskeluluvat tulisi edelleen hakea ja ne myönnettäisiin ainoastaan hyvin perustelluista syistä. Ja se, mikä lakialoitteella muuttuisi, olisi turhan byrokratian karsiutuminen, ja samalla laissa tunnustettaisiin ruoka- ja juomakulttuurin erityislaatu ja otettaisiin askel kohti eurooppalaisia juomatapoja.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sitähän tässä juuri tehtäisiin, otettaisiin askel kohti eurooppalaisia ruoka- ja juomakulttuureita. Tarjottaisiin ruokaa ja juomaa ja otettaisiin vähän taskuun siitä pikkuisen niin kuin rahaa ilman minkäänlaista veronmaksua, ilman minkäänlaista kuittia asiakkaalle. Tämä on juuri sitä taloutta, mitä on tehty Kreikassa. Tämä on sitä taloutta, mitä on tehty Espanjassa ja Portugalissa. Tämä on juuri sitä toimintaa, minkä takia nyt koko Eurooppa on pienessä lirissä ja nyt täytyy auttaa sitten näitä valtioita sieltä ylös. Kun tehdään töitä ilman kuittia, pannaan rahat omaan taskuun, ei peritä veroja siitä, ei saada yleishyödyllisiä veromarkkoja siitä: tämä on juuri sitä toimintaa. Missään nimessä tämänkaltaisia lakialoitteita ei Suomen eduskunnassa voida koskaan hyväksyä.