6) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi rikoslain, pakkokeinolain
10 luvun 7 §:n ja poliisilain 5 luvun 9 §:n
muuttamisesta
Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys koskee kolmea asiaa:
viestintärauhan rikkomista, sananvapautta koskevia rangaistussäännöksiä ja vainoamista.
Näistä viestintärauhan rikkomista ja
vainoamista koskevat rangaistussäännökset ovat
uusia. Yksimielisessä mietinnössään
lakivaliokunta kannattaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten
hyväksymistä muuttumattomina. Perustuslakivaliokunnalla
ei ole ollut huomauttamista ehdotettuihin säännöksiin.
Rikoslain 24 lukuun ehdotetaan lisättäväksi viestintärauhaa
koskeva uusi pykälä, jonka mukaan rangaistaisiin
sitä, joka häirintätarkoituksessa toistuvasti
lähettää viestejä tai soittaa
toiselle siten, että teko on omiaan aiheuttamaan tälle
huomattavaa häiriötä tai haittaa. Rangaistavan menettelyn
ala laajenee kahdella tavalla. Ensinnäkin rangaistavuus
ei enää jatkossa edellytä sitä,
että säännöksessä tarkoitettu
soittaminen tai viestien lähettäminen rikkoo kotirauhaa.
Tämä on kannatettavaa, sillä häiritsevä soittaminen
tai viestien vastaanottaminen voi tapahtua muuallakin kuin kotirauhan
suojaamassa paikassa. Lisäksi, toisin kuin nykysääntely,
ehdotettu säännös on välineneutraali.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan useita tarkistuksia
yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja
kunnianloukkausta koskeviin rikoslain säännöksiin.
Yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevassa
rangaistussäännöksessä on kyse
loukkaavasta mutta totuuden mukaisten tietojen levittämisestä,
kun taas kunnianloukkauksessa kyse on perättömästä tiedosta, vihjauksista
tai muusta halventamisesta. Ehdotusten taustalla on pyrkimys ottaa
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon.
Suomi on saanut kyseisen säännöksen soveltamisesta
useita langettavia päätöksiä.
Hallituksen esityksen mukaan vankeusuhka koskisi vain yksityiselämää loukkaavan
tiedon levittämisen ja kunnianloukkauksen törkeitä tekomuotoja.
Eräät lakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat,
erityisesti viestinnän alan edustajat, ovat kuitenkin katsoneet,
että EIT:n oikeuskäytäntöä vastaisi
paremmin se, että vankeusrangaistuksista kokonaan luovuttaisiin
yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen
ja kunnianloukkauksen seuraamuksena. EIT:n ratkaisujen mukaan vankeusrangaistus
voi tulla lähtökohtaisesti kysymykseen ilmaisuvapausrikoksissa
vain poikkeuksellisesti, erityisesti kun toisen henkilön
perusoikeuksia on vakavasti loukattu, kuten esimerkiksi vihapuheen
ja väkivaltaan yllyttämisen tapauksissa.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että mainitut
esimerkit, vihapuhe ja väkivaltaan yllyttäminen,
eivät sinänsä oikeastaan sovellu ehdotettujen
kriminalisointien perusteluksi ottaen huomioon myös sen,
että vihapuhe voi tulla nykyisin rangaistavaksi kansanryhmää vastaan kiihottamisena,
väkivaltaan yllyttäminen julkisena kehottamisena
rikokseen tai joissakin tapauksissa laittomana uhkauksena. Kaikkiin
mainittuihin rikoksiin sisältyy vankeusuhka. Tämä ei
kuitenkaan perustuslakivaliokunnan mielestä sulje pois
sitä ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytäntöönkin
sisältyvää mahdollisuutta, että vankeusuhka
voi olla ilmaisuvapausrikoksessa hyväksyttävä jonkin
muun vakavan, perusoikeusloukkaukseen liittyvän syyn nojalla.
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta on päätynyt
siihen, että vankeusrangaistusuhka on perusteltua säilyttää kaikkein
törkeimpiä tapauksia varten. Valiokunta korostaa,
että rangaistussäännökset eivät
koske vain joukkotiedotusvälineiden palveluksessa olevia
toimittajia vaan niillä turvataan yksilön oikeuksia
myös yksittäisten henkilöiden taholta
tapahtuvia loukkauksia vastaan. Törkeimmissä tapauksissa
ei siten olla sananvapauden ydinalueilla, vaan niissä on kyse
teoista, joita sananvapaudella ei ole tarkoitus suojata. Esimerkkinä tällaisesta
tapauksesta on toista henkilöä esittävän
alastonkuvan levittäminen yleisön saataville internetissä ilman
kyseisen henkilön suostumusta.
Rikoslain 25 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi,
vainoamista koskeva rangaistussäännös, jonka
mukaan rangaistavaa on toistuva uhkaaminen, seuraaminen, tarkkaileminen
tai yhteyden ottaminen taikka muuten näihin rinnastettavalla tavalla
toisen oikeudeton vainoaminen siten, että se on omiaan
aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Vainoamisen kriminalisoimisen
taustalla ovat paitsi kansainväliset velvoitteet myös kansalliset
tarpeet. Suomi on allekirjoittanut Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan
väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja
torjumista koskevan yleissopimuksen CETS 210, jonka ratifioiminen
on parhaillaan vireillä. Yleissopimuksen 34 artikla edellyttää toiseen
henkilöön kohdistuvan tahallisen ja toistuvan
uhkaavan käyttäytymisen, joka saa tämän
henkilön pelkäämään
turvallisuutensa vaarantumista, kriminalisoimista.
Lakivaliokunta pitää vainoamisen kriminalisoimista
itsenäisenä rikoksena tarpeellisena ja perusteltuna.
Tämä johtuu siitä, että Suomen
nykyinen lainsäädäntö ei ole
täysin aukotonta. Lisäksi vainoamisessa on kyse
erityisluonteisesta, pitkäkestoisesta rikoksesta, jolla
voi olla erittäin vakavia, jopa pysyviä psyykkisiä seurauksia
vainon kohteelle.
Valiokuntakäsittelyssä keskustelua herätti
erityisesti ehdotus siitä, että vainoaminen olisi
virallisen syytteen alainen rikos. Osa lakivaliokunnan kuulemista
asiantuntijoista kannatti esityksessä ehdotettua ratkaisua,
kun taas osa katsoi, että vainoamisen tulisi olla kokonaan
tai ainakin joissakin tapauksissa asianomistajarikos. Lakivaliokunta
on pitkään ja perusteellisesti asiaa harkittuaan
päätynyt kannattamaan virallisen syytteen alaisuutta.
Tätä puoltaa vainoamisen erityisluonteisuus ja
se, että se voi aiheuttaa erittäin vakavia seurauksia
uhrille. Tällaisissa tapauksissa uhrin kyky olla aktiivinen
ja viedä asiaa rikosprosessiin voi olla alentunut.
Toisaalta vainoamisen virallisen syytteen alaisuudesta voi seurata,
että rikosprosessiin päätyy asioita,
jotka eivät sinne syystä tai toisesta välttämättä kuuluisi.
Kyse voi olla esimerkiksi siitä, ettei asianomistaja omasta
vakaasta tahdostaan ja perustellusta syystä haluaisi viedä asiaa
rikosprosessiin. Tämä voi johtua esimerkiksi asianomistajan
asemasta tai tehtävästä. Voi olla myös
tapauksia, joissa muiden kuin rikosprosessuaalisten keinojen käyttäminen
olisi mahdollisesti riittävää tai asianmukaisempaa.
Tällaisten juttujen käsittelyä rikosprosessissa
ei voida pitää prosessiekonomisesti eikä viranomaisten
resurssien kannalta järkevänä. Lisäksi
on huomattava, että uuden kriminalisoinnin aiheuttamien
rikosjuttujen määrää on vaikea
arvioida eikä juttujen hoitamiseksi ole tulossa lisäresursseja
viranomaisille.
Edellä esitetyistä syistä valiokunta
pitää tärkeänä, että vainoamisen
kriminalisoinnin ja sen syyteoikeusjärjestelyn toimivuutta
seurataan. Lisäksi valiokunta muistuttaa, että viranomaisilla on
virallisen syytteen alaisissa rikoksissakin mahdollisuus lainsäädännön
sallimissa rajoissa soveltaa toimenpiteestäluopumissäännöksiä.
Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti esittely.
James Hirvisaari /ps:
Arvoisa puhemies! Näissä lakiehdotuksissa
on osaltaan kyse rikoslain viilaamisesta sananvapautta korostavaan suuntaan.
Suomessahan sananvapautta on liiaksi rajoitettu erilaisin kurinpitotoimin,
mistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin onkin useasti ja ihan
aiheesta Suomea huomauttanut. Nyt ollaan siis EIT:n painostuksesta
tekemässä lakiin pientä hienosäätöä,
ja hyvä niin.
Arvoisa puhemies! Suomi ei ole mikään sananvapauden
mallimaa. Päinvastoin, sananvapautta rajoitetaan edelleen
ankarasti ja jopa vankeusrangaistuksen uhalla. Raiskaukseen syyllistynyt
henkilö pääsee pahimmillaan jopa pelkästään
ehdonalaisella, mutta esimerkiksi Tampereella sananvapautta laveasti
harjoittanut henkilö tuomittiin 2 vuoden 5 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen
ja sen lisäksi aivan hillittömän järjettömiin
korvauksiin muka henkisten kärsimysten tuottamisesta tuomitsijoilleen.
Siis kenelle? Syyttäjille ja tuomareille, joita kyseinen kansantaiteilija
oli lahjakkaan värikkääseen tyyliinsä kohtalostaan
kritisoinut.
Arvoisa puhemies! Raiskauksesta ehdollista, sanoista vankeutta.
Onko tämä yleisen oikeustajun mukaista? No, ei
hyvää päivää ole. Kyseisen kansantaiteilijan
kohdalla on mielestäni puhuttava oikeusmurhasta, ja sellaisia
erityisesti Valtakunnansyyttäjänvirastossa jatkuvasti
tehtaillaan sen varjolla, että rikoslaki tällä hetkellä kriminalisoi
jopa mielipiteet ja tulkinta on sen tähden helposti mielivaltaista.
Väitän, että oikeuslaitoksemme on siltä osin
poliittisesti korruptoitunut ja sen moraalinen selkäranka
on vakavasti hapertunut. Perustuslain laillisuusperiaate on todella
kovilla.
Ihmisoikeustuomioistuimen mielestä vankeusrangaistusta
pitäisi soveltaa ainoastaan äärimmäisen
poikkeuksellisissa tilanteissa. Sen mukaan yksityiselämää loukkaavan
tiedon levittämisen ja kunnianloukkauksen rangaistusuhkana
pitäisi olla sakko eikä vankeus, kuten puheenjohtajamme äsken
ilmaisikin.
Hallituksen esitys sisältää rangaistavuutta
rajoittavia säädöksiä tilanteen
korjaamiseksi järkevämmäksi. Suunta on
oikea, sillä onhan EIT antanut Suomelle lukuisia langettavia
tuomioita. Suomen on katsottu loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen
sananvapautta turvaavaa 10 artiklaa. Nyt EIT:n oikeuskäytäntö viimeinkin huomioidaan,
mutta mielestäni ei vieläkään
läheskään riittävästi.
Arvoisa puhemies! Vastaus sananvapautta rajoittavan lainsäädännön
ongelmiin on kuitenkin olemassa. Kummeli-tv-sarjaa mukaillen oikea vastaus
on Kanada. Kanadassa oli varsin epämääräinen,
ongelmallinen ja sekava ihmisoikeuslaki, joka merkittävästi
rajoitti kansalaisen oikeutta sananvapauteen. Tökeröä lakia
käytettiin merkittävässä määrin
keppihevosena erilaisiin ajojahteihin. Alun perin Kanadan vihapuhepykälän
oli tarkoitus toimia vähemmistöjen kilpenä, mutta
huonosti kirjoitettua pykälää alettiin
käyttää poliittisena lyömäaseena
ja miekkana omia kansalaisia vastaan. Kuulostaako tutulta? Eli tasan
tarkkaan niin kuin täällä Suomessa jatkuvasti
tapahtuu. Kanadassa väärinkäyttötapaukset saivat
runsaasti julkisuutta, ja lopulta parlamentti päätyi
maalaisjärjen mukaiseen ratkaisuun, jonka senaatti vahvisti,
lopetti sensuurin ja kumosi kyseisen pykälän tämän
vuoden kesäkuussa.
Ehkä sananvapautta koskevassa lainsäädännössä voitaisiin
jatkossa ottaakin mallia Kanadasta ja säästyä EIT:n
langettavilta päätöksiltä, jotka
uhkaavat rapauttaa kansainvälistä mainettamme
oikeusvaltiona ja sotivat rankasti yleistä oikeustajua
vastaan murentaen ihmisten uskoa yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen.
Valitettavasti Suomessakin eräät poliittiset tahot
haluavat sumeilematta käyttää ihan mitä tahansa
keinoja kilpailijoiden vaientamiseen. Likaista peliä, sanon
minä. Haluammeko todella elää maassa,
jossa toisinajattelijat yritetään vaientaa väkisin
niin sanotun vihapuheen hyvin epämääräisellä leimalla,
kun vihapuheeksi halutaan määritellä melkein
mikä tahansa kritiikki ja esimerkiksi maahanmuuton todellisiin
ongelmiin ja uhkiin tarttuminen selvällä suomen
kielellä?
Arvoisa puhemies! Suomessa vankeusuhka sisältyy edelleen
useisiin rikoslain kohtiin, joissa rajoitetaan ilmaisuvapautta.
Lakivaliokunnan kuulemat viestinnän asiantuntijat ovat
olleet sitä mieltä, että yksityiselämää loukkaavan
tiedon levittämisen ja kunnianloukkauksen seuraamuksena
ei pidä olla vankeusrangaistus törkeässäkään tekomuodossa,
ja itse olen samoilla linjoilla.
Vaikka eduskunta on nyt kääntämässä ruoria piirun
verran oikeaan eli sananvapauden suuntaan, on harmillista, ettei
valiokunnan kantti riittänyt rohkeampaan linjanvetoon.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kuten
keskustelussa tähän saakka on käynyt
ilmi, tässä hallituksen esityksessä muun
ohella lievennetään rangaistuksia yksityiselämää loukkaavan
tiedon levittämis- ja kunnianloukkausrikoksista.
Erityisesti törkeän kunnianloukkauksen osalta
tehdään sellainen muutos, että kun aikaisemmin
tässä rikoslain 24 luvun 10 §:ssä,
joka koskee törkeätä kunnianloukkausta,
katsottiin yhdeksi perusteeksi pitää kunnianloukkausta
törkeänä, jos rikos tehdään
joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville,
niin nyt tämä törkeän tekomuodon
tunnusmerkistöön kuuluva seikka on laista poistettu.
Aikaisemminkin edellytettiin sitä, että kunnianloukkaus
on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä,
mutta nyt siis esitetään, että se, että se
on tehty joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville,
ei vielä olisi omiaan viemään ratkaisua
siihen suuntaan, että kyseessä on törkeä kunnianloukkaus.
Jos nyt oikein ymmärrän, niin tässä halutaan jotenkin
asettaa samalle viivalle se, että joku sanoo pubissa pöytäseurueelleen,
että kansanedustaja X, Y tai Z — no, ei nyt sentään
Z, mutta X tai Y — on vaimonhakkaaja, pedofiili ja raiskaaja, niin
nyt tällä, että sanooko tämän
pubissa pöytäseurueelleen vai sanooko sen jossain
erittäin laajalevikkisessä skandaalilehdessä,
ei haluta siis olevan eroa. Minä itse henkilökohtaisesti
kyllä pitäisin pahempana sitä, että tällainen
valheellinen väite esitetään joukkotiedotusvälineessä, kuin
sitä, että se esitetään suljetulle
seurueelle vaikkapa jossain pubissa. En ole siis varma, että tämä muutos,
mikä tältä osin tehdään,
on perusteltu.
Mutta kuten täällä muun muassa edustaja
Hirvisaaren puheenvuorossa hyvin selvästi kävi
ilmi, tämä muutos ja nämä muutkin
lievennykset tässä perustuvat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
ratkaisuihin ja tulkintakäytäntöön.
Pitää sanoa, että — toisin kuin
edustaja Hirvisaari — minä en ole pitänyt
enkä pidä nytkään Suomea minään
sananvapauden takapajulana enkä oikein ole innostunut siitä,
että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemykset
otetaan eräänlaisena Jumalan sanana.
On mielenkiintoista, kun perustuslakivaliokunta lausunnossaan
sivulla 3 ensin osoittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen perustelut, voisiko
sanoa, virheellisiksi ja sen jälkeen korostaa, että niitä on
noudatettava. Siteeraanpa nämä kohdat siis perustuslakivaliokunnan
lausunnosta. "Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä mainitut
esimerkit — vihapuhe ja väkivaltaan yllyttäminen — eivät
sinänsä oikeastaan sovellu ehdotettujen kriminalisointien
perusteluksi ottaen huomioon myös sen, että vihapuhe
voi tulla nykyisin rangaistavaksi kansanryhmää vastaan
kiihottamisena - - ja väkivaltaan yllyttäminen
julkisena kehottamisena rikokseen - - tai joissakin tapauksissa
laittomana uhkauksena - - joihin kaikkiin sisältyy
vankeusuhka." Eli tässä perustuslakivaliokunta
siis kiistää EIT:n päätöksen
perustelut. Mikä on johtopäätös?
"Valiokunta kuitenkin korostaa tarvetta ottaa mainittujen törkeiden
tekomuotojen soveltamiskäytännössä huomioon
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö vankeusrangaistukseen tuomitsemisessa."
Eli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö ja
näkemykset ovat ilmeisesti eräänlaista
Jumalan sanaa.
Olen muutenkin viime aikoina suhtautunut vähän
kriittisesti joihinkin EIT:n linjauksiin. Esimerkkinä nyt
tämä esillä oleva tapaus. Toisena esimerkkinä se,
että korkein oikeus joutui palauttamaan niin sanotun GLO-hotellin
huumejutun takaisin alioikeuden käsittelyyn, kun ei ollut
riittävän selvästi osoitettu, että syytetylle — joka
oli siis tunnustanut tekonsa, ja koko juttu oli selvitetty — oli
korostettu, että hänen ei ole velvollisuus tunnustaa
mitään. Eli tässä asiassa, joka
perustui myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjaukseen,
lähdettiin vähän tällaiseen
amerikkalaiseen suuntaan, että tutkinnassa tehdyt virheet
jotenkin ovat oleellisempia sen jutun ratkaisussa kuin itse aineellinen
totuus. Suomessa on ollut tähän saakka ja toivottavasti
jatkossakin se käytäntö, että aineellinen
totuus on se, mikä ratkaisee ja mihin pyritään,
eikä niin sanottu prosessuaalinen totuus. Kuten me tiedämme
amerikkalaisista rikoselokuvista, jos siellä tapahtuu kotietsinnän
tai esitutkinnan yhteydessä joku virhe, niin todetaan,
että jotain ilmiselvää todistuskappaletta
ei saa lainkaan käyttää.
Kolmas Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjaus, johon olen
ollut kriittinen, on se, että se vaikeutti suomalaista
kotietsintäkäytäntöä. Nyt
pitää erikseen ilmoittaa rikolliselle siitä,
että kotietsinnästä voi viedä jutun
oikeuteen, millä on taas saatu oikeuteen muutamia täysin
turhia juttuja.
Mutta kaikkein ajankohtaisin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
ratkaisuihin ja sitä kautta perustuslakivaliokunnan korkeimman
oikeuden kannanottoihin liittynyt asia on tämä verorikoksista
rankaiseminen. Aikaisemmin Suomessa on ollut käytännössä hyvin
toimiva systeemi, jossa verorikoksesta on hallinnollisena seuraamuksena
voitu määrätä veronkorotus ja
sitten rikosoikeudellisena seuraamuksena asianmukainen sakko. No,
nyt sitten ihmisoikeustuomioistuimen ja ilmeisesti niin sanottujen
ihmisoikeusjuristien suureksi riemuksi Suomessa on käytäntöä jouduttu
muuttamaan. On katsottu, että tässä määrätään
kaksi eri rangaistusta samasta rikoksesta ja se on ihmisoikeuksien
vastaista, ja niinpä meillä nyt viimeksi on julkisuudessa
ollut esillä juttu, jossa suomalainen voi piilottaa verottajalta
10 miljoonaa euroa liechtensteinilaiseen pankkiin ja häntä ei
voida siitä vetää minkäänlaiseen
rikosoikeudelliseen vastuuseen. Onko tämä nyt
jotenkin sitten sellainen asia, josta pitäisi olla tyytyväinen
ja iloinen? Näin ihmisoikeudet taas vahvistuvat. Ihmisoikeusjuristit
voivat pitää kerhotiloissaan bileet sen kunniaksi,
että tällainen suuri verorikollinen pääsee
kuin koira veräjästä.
Tästä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjasta
on myös se seuraus, että kun veronkorotus aikaisemmin
iski verorikollisen kaikkein arimpaan paikkaan eli lompakkoon, niin
nyt käytännössä, kun voidaan
tuomita joko veronkorotus tai käytännössä vain
rikosoikeudellinen seuraamus eli esimerkiksi sakkoa, tämä euromääräinen
seuraus tästä verorikoksesta eli kaikilta muilta
suomalaisilta varastamisesta tulee olemaan pienempi kuin mikä se
olisi voinut olla vanhemman käytännön
mukaan. Eli kiittäkäämme tästä Euroopan
ihmisoikeustuomioistuinta. Haluan tehdä ihan selväksi
sen, että minun mielestäni Suomi ei esimerkiksi
tässä suhteessa ollut mikään
banaanitasavalta aikaisemminkaan, vaan määrättiin
hallinnollinen seuraamus, veronkorotus ja erikseen sitten sakot
rikosoikeudellisena seuraamuksena.
Herra puhemies! Totean lopuksi, että nyt jotkut Suomen,
ehkä pitäisi sanoa, johtavat ihmisoikeusjuristit
ovat sanoneet, että heidän mielestään kerjäämisen
kieltäminen Suomessa olisi vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta
tai vankien tarkkailuhaalarit, joilla estetään
huumeiden kulkeutuminen vankilaan, olisivat vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta.
Jos Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tällaisia kantoja
menisi ottamaan, ymmärtäisin nykyistäkin
paremmin Englannin pääministeri David Cameronia,
joka on esittänyt harkittavaksi Englannin osalta koko ihmisoikeussopimuksesta
irtaantumista sen johdosta, että — näin
olen ymmärtänyt — eräät
tulkinnat ihmisoikeustuomioistuimessa ovat merkinneet englantilaisten
itsensä päättämissä,
heidän kannaltaan tärkeissä asioissa
taaksepäin menoa.
Kristiina Salonen /sd:
Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnassa käytiin pitkä ja
perusteellinen kuuleminen vainoamisen kriminalisoimisesta. Asiantuntijakuulemisissa
nousi hyvin esille se, miten vakavasta ongelmasta on kyse. Vainoamisen
kieltävä laki on voimassa jo useassa EU-maassa,
ja Suomessakin arvion mukaan jopa yli 100 000 ihmistä altistuu
vainoamiselle vuosittain.
Mitä sitten voidaan pitää vainoamisena?
Vainoaminen synnyttää lähes aina vainottavassa
pelkoa. Vaikka itse teko voi olla normaaleja toimintoja, kuten puheluita,
tekstiviestejä ja sähköposteja vainotulle,
vainoamisen kohteena olevan henkilön elämää vaikeutetaan
ja terrorisoidaan sadoilla päivittäisillä yhteydenotoilla
puhelimitse, Facebookissa tai sähköpostitse.
Lisäksi vainoamiseen liittyy henkilön jatkuva seuraaminen,
oleskelu kodin lähellä tai toistuvat yhteydenottoyritykset.
Pitkään jatkuessaan ne aiheuttavat uhrissa masennusta
ja ahdistusta. Uhri kokee, että hän ei enää hallitse
elämäänsä vaan vainoaja toiminnoillaan
määrittelee, missä hän voi liikkua,
milloin ja kenen kanssa.
Vainoamisella loukataankin ihmisen itsetuntoa ja vaurioitetaan
psyykkistä hyvinvointia. Yli 30 prosenttia vainoamisen
kohteena olevista henkilöistä joutuukin vainoamisen
myötä myös fyysisen väkivallan
uhriksi ja noin joka kymmenes seksuaalisen väkivallan uhriksi.
Vainoamiseen syyllistyy henkilö, joka toistuvalla uhalla
aiheuttaa pelkoa vainotulle. Vainoamisen taustalla onkin usein vainoajan
voimakas tarve toisen ihmisen kontrollointiin. Vainoaminen on tekotapana
ja käyttäytymismuotona sellainen, joka loukkaa
vakavasti toisen ihmisen itsemääräämisoikeutta.
Se syö vainotun itsetuntoa lähisuhdeväkivallan
tavoin ja samalla estää mahdollisuuden elämäniloon
ja normaaliin arkeen.
Vaikka hallituksen esityksessä todetaan, että Euroopan
neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja
perheväkivallan estämisestä ja torjumisesta
velvoittaa Suomea, on lakiuudistus äärimmäisen
tärkeä nimenomaan vainoamisen uhrin aseman parantamisen
ja turvaamisen vuoksi. Tähän epäkohtaan
myös edustaja Viitamies on lakialoitteellaan halunnut puuttua.
Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa kä-vi ilmi
muun muassa se, että nykyinen lähestymiskiellon
antama suoja vainoamisen estämiseen on heikko ja lähestymiskieltoa
on myös vaikea valvoa. Lähestymiskielto tunnistaa
kyllä uhkailun ja kotirauhan rikkomisen, mutta ei vainoamista.
Lähestymiskieltoa on myös voinut kiertää muuttamalla
vainoamisen muotoa juuri sellaiseksi, mihin lähestymiskielto
ei pure. Nyt tähän on mahdollisuus puuttua.
On myös erittäin tärkeää,
että vainoamisesta tuli virallisen syytteen alainen rikos
eikä asianomistajarikos. Nyt esitutkinta, syyteharkinta
ja tuomioistuinkäsittely eivät ole riippuvaisia
asianomistajan itse tekemästä rangaistusvaatimuksesta.
Ihmisellä, joka vainoa on joutunut kenties vuosikaudet
kokemaan, voi esimerkiksi pelon vuoksi olla erittäin suuri
kynnys asian eteenpäinviemiseen, ja hän saattaa
samasta syystä myös helposti perääntyä asiassa.
Aloitteellisuus ja myös sen puute voi olla uhrille jopa
merkittävä turvallisuusuhka. Se, että vainoamisesta
tulee virallisen syytteen alainen rikos, on myös yhteiskunnalta
voimakas signaali uhreille siitä, että vainoaminen
ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää.
Arvoisa puhemies! Kuten lakivaliokuntakin mietinnössään
toteaa, on myös tärkeää, että viestintärauhan
rikkomiseen liittyvä rangaistavuus ei enää edellytä jatkossa
sitä, että soittaminen ja viestien lähettäminen
rikkoisi kotirauhaa. Nykyaikaiseen viestintäkulttuuriin
kuuluu se, että kännyköitä,
tietokoneita ja sosiaalista mediaa käytetään
paljon muualla kuin kotona.
Vainoaminen tunkeutuu yhtä lailla häiritsevänä toimintana
myös kodin ulkopuolelle, työhön ja vapaa-aikaan.
Se, että ehdotettu säännös koskee
kaikenlaisia viestintävälineitä, on ansiokas uudistus.
Lisäksi tähän mennessä esimerkiksi
jatkuva sähköpostiviestien lähettäminen
ei ole ollut rikos, jos viestien sisältö ei täytä toisen
rikoksen tunnusmerkistöä. Nyt kyse ei enää pelkästään
ole sisällöstä, vaan ylipäänsä toisen
elämää häiritsevästä toiminnasta.
Nimenomaan uhrien aseman helpottamiseksi tarvitaan näitä uudistuksia.
Lopuksi, arvoisa puhemies, toivon, että asia saa nyt
paljon julkista huomiota. Puhumalla asiasta välitämme
lain lisäksi yhteiskunnassa vahvaa arvoviestiä siitä,
että vainoaminen ei ole hyväksyttävää.
Esimerkiksi parisuhteen päättyessä liian
usein vapautta yritetään viedä ex-puolisolta vainoamalla.
Vainoamisessa nähdään myös olevan
sukupuolisia eroja: naiset vainoavat halutessaan parisuhteeseen
kohteen kanssa, miehet taas vainoavat päästäkseen
takaisin parisuhteeseen. Yhtä kaikki, molemmat ovat jatkossa
tekoina tuomittavia.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamalla sanalla. Ensinnäkin
haluan todeta, että sananvapaus on äärimmäisen
tärkeä arvo, jota meidän erityisesti
pitää kunnioittaa ja suojata. Sananvapauteen liittyy
kuitenkin aina vastuu omista sanoistaan.
En halua ottaa kantaa yhteenkään tuomioon, koska
en katso olevani oikea henkilö sitä tekemään.
Taustat ovat aina varsin moninaisia. Ehkä yhteen asiaan
haluan puuttua, jonka edustaja Hirvisaari mainitsi omassa puheenvuorossaan.
Ensinnäkin, mikäli oikein valiokunnan kantaa olen
tulkinnut, valiokunnan mielestä on ollut erittäin
perusteltua se, että törkeiden tekomuotojen, nimenomaan
kaikkein törkeimpien tekomuotojen, osalta säilyy
mahdollisuus vankeusrangaistukseen. Nämä teot
ovat olleet todella syvältä ihmistä loukkaavia
ja käyvät todella kipeisiin paikkoihin. Tähän
on selkeästi perustelu olemassa.
Sen sijaan en oikein ymmärtänyt kommenttia siitä,
että valiokunnasta ei löytynyt vahvuutta tai vääntöä,
mitä sanaa edustaja mahtoikaan käyttää,
pidemmälle meneviin uudistuksiin. Kuitenkin valiokunnan
mietintö on varsin selkeästi yksimielinen. Siinä on
myös edustaja Hirvisaaren nimi.
Yleiskeskustelu päättyi.