Arvoisa puhemies! Vammaisten palveluiden suurimpia ongelmia on alueellinen eriarvoisuus. Meillä on teoriassa hyvä ja edistyksellinen vammaispalveluja ohjaava lainsäädäntö. Käytännössä kuitenkin vammaisten saamat palvelut vaihtelevat kunnittain. Lakeja sovelletaan eri tavoin, ja palvelut saattavat jäädä saamatta. Monilla taloudellisissa vaikeuksissa painivilla kunnilla ei ole mahdollisuuksia toteuttaa vammaispalvelulain mukaisia palveluita, ja asiakkaat joutuvat hakemaan palveluja ja oikeuksiaan usein ristiriitatilanteissa jopa oikeusteitse. Kaikissa kunnissa ei ole myöskään riittävästi tai ei ole lainkaan vammaispalvelulain riittävän hyvin tuntevia koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Vammaiset eivät saa jäädä kuntien taloudellisen ahdingon armoille, eikä heitä saa jättää ilman tarvitsemiaan palveluita, joihin heillä on lakisääteinen oikeus. Kysyisinkin, arvoisa ministeri:

Mitä hallitus aikoo tehdä sen eteen, että vammaisten oikeus tarvitsemiinsa palveluihin toteutuisi yhdenvertaisesti kaikissa maamme kunnissa?

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Meillähän on valtakunnallinen vammaisneuvosto ja sen lisäksi kunnissa kunnalliset vammaisneuvostot, joitten tehtävä on nimenomaan koordinoida näitä kunnallisia palveluja ja katsoa niitten laatua ja samalla viestittää kuntapäättäjille lautakuntiin, mitä puutteita kunnissa on. On selvää, että kun Suomessa on paljon kuntia, jotka ovat erilaisissa taloudellisissa varoissa, niin näitä vaihteluja ikävä kyllä on. Erityisesti niitä on tapahtunut tulkkipalvelujen, kuljetuspalvelujen ja myöskin eräiden muiden vammaispalvelujen osalta.

Nyt hallituksessa on tekeillä vammaispoliittinen selonteko, jossa nimenomaan pyritään kiinnittämään huomiota vammaisten yhdenvertaiseen palvelujen saamiseen riippumatta siitä, missäpäin asuu. Tässä on paljon työtä kyllä vielä tehtävänä erityisesti esimerkiksi henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kohdalla jne. Tätä työtä juuri nyt sitten ministeriössä ollaan tekemässä. Myöskin tämä koordinoituu Kansallisen sosiaalihankkeen kautta, jossa on hyvin vahvat vammaispoliittiset osiot ja jossa pyritään kuntien sosiaalitoimeen vaikuttamaan ja myöskin kehittämään näitä eri alueita, joita jo mainitsin.

Arvoisa puhemies! Vammaispoliittinen selonteko, joka on työn alla, on erinomainen asia. Olisin kuitenkin kysynyt vielä arvoisalta ministeriltä:

Olisiko sosiaali- ja terveysministeriöllä mahdollisuus antaa kunnille laatusuosituksia vammaispalveluiden osalta samalla tavoin kuin ikäihmisten palveluista on annettu?

Olisiko valtiolla mahdollisuus toteuttaa lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmän kaltainen rahoitusmuoto myös suurien vammaispalveluiden kustannusten kanssa kamppailevien kuntien avuksi?

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Meillähän on jo tuoreet laatusuositukset, mitä tulee apuvälineisiin ja vammaisten asumispalveluihin. Jälkimmäinen tuli tässä viime elokuussa ja on nyt juuri siinä vaiheessa, että sitä ajetaan läpi kuntiin ja sekä tiedotusta että kuntapäättäjiä sitoutetaan mukaan asumispalvelujen laatusuosituksiin. Apuvälineitten osalta laatusuositukset koskevat nimenomaan niitä tekijöitä, mitkä edesauttavat apuvälineitten saatavuutta ympäri maata ja joustavaa käyttöä ja myöskin kustannustehokkuutta, eli näitä apuvälinekeskuksia muodostetaan, joista sitten sujuvammin näitä apuvälineitä voi saada.

Mitä tulee näihin rahoitusvaihtoehtoihin, niin niitä on aika paljon kyllä pohdittu. On olemassa useita malleja: jatketaanko nykykäytäntöä; lisätäänkö subjektiivisia oikeuksia; luodaanko tällainen tasausjärjestelmä, johon kysyjä viitasi; nostetaanko vaikeavammaisuuden perusteella valtionosuuksia; vai siirrettäisiinkö näitä mahdollisesti Kelan rahoitusvastuulle. (Puhemies koputtaa) Tässä on useita malleja, ja tämä tasausjärjestelmä ei ole kyllä osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi järjestelmäksi.

Arvoisa puhemies! Niin kysyjä kuin ministerikin tässä vastauksessaan — tietysti ministeri erityisesti — totesivat sen, mitä yritetään tehdä tilanteen korjaamiseksi. Mutta kysyisin ministeriltä sitä, miten voidaan taata sitten se, että asuinpaikasta riippumatta vammaiset olisivat samassa asemassa, koska toisaalta täällä on tullut ilmi, että kunnilla on erilaiset resurssit ja monilla kunnilla todella riittämättömät resurssit. Vammaisten kannalta olennaista on tietysti se, että asuinpaikka ei saa olla ratkaiseva siinä, minkälaisia palveluja he saavat. Tässä suhteessa toivoisin, että ministeri myös tähän vastaisi.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Meillä ollaan luomassa tällaista palveluohjausjärjestelmää, jossa myöskin vammaisten palvelut ja tuki kootaan yhteen ja arvioidaan henkilön kokonaistilanteen kannalta. Kun me saamme tällaisen palveluohjausjärjestelmän koko maahan, se osaltaan tätä ongelmaa auttaa. Mutta kuten sanottu, meillä on kuntien välillä taloudellisia eriarvoisuuksia. Meillä on vahva kotimainen lainsäädäntö, joka myöskin on tässä apuna, elikkä tämä lainsäädäntö takaa palvelut, ja tietenkin olemme sitoutuneet myöskin YK:n yleisohjeisiin ja näihin kansainvälisiin lakeihin, jotka pyrkivät nimenomaan tasavertaisuuteen ja siihen, ettei vamman takia ihmisiä erotella palvelujen saajina.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! On myös todettava, että vammaisten tukiverkko on hyvin monimutkainen ja monimuotoinen. On olemassa ainakin neljäkymmentä erilaista tukimuotoa. On kysymys myöskin siitä, että tietoa ei jokaisella toimijalla ja myöskään asiakkaalla ole riittävästi. Lisäksi sitten tulkintoja tehdään eri tavalla eri puolilla, joten tiedon välittäminen, tämmöinen informaatio-ohjaus, on hyvin tärkeää näissä asioissa.

Arvoisa puhemies! Jatkaisin vielä tästä palveluohjauksesta. Se on todella erityisesti niissä perheissä, joissa on monivammainen lapsi, koettu äärettömän ongelmalliseksi, että apua joutuu hakemaan paljolti omatoimisesti monesta eri kohteesta, jotka viranomaiset sitten vielä pallottelevat keskenään. Kun tätä palveluohjausta on kokeiltu ja selvitetty ja on olemassa selkeät mallit, kysynkin:

Millä tavoin käytännössä aiotaan tätä asiaa viedä eteenpäin, ohjeistaa sillä tavoin, että kuntoutusohjaus kaikkinensa olisi yksissä käsissä?

Sitten kysyisin erikseen ministeri Karpelalta Näkövammaisten kirjaston tilanteesta sen takia, että sillä on vuodesta toiseen ollut riittämätön rahoitus. Esimerkiksi postimaksujen nousun takia käyttäjien kannalta kustannukset ovat nousseet. Onko suunnitelmia, että tämä asia saadaan vakaalle pitkäjänteiselle pohjalle?

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Näkövammaisten kirjastolla, joka on valtion erityiskirjasto, on tärkeä rooli. Sehän on saamassa lisärahoitusta yli 450 000 euroa, joskin aika suuri osa tuosta rahasta menee uusiin tilakustannuksiin. Mutta Näkövammaisten kirjaston rooli tulee varmasti kasvamaan tulevaisuudessa väestön ikääntymisen myötä. Samalla kun väestö ikääntyy, myöskin näkökyvyn heikentymistä tapahtuu, ja tällöin tuo rooli kasvaa. Tämä on yksi painopiste opetusministeriössä, ja siihen on satsattu.

Mutta tarpeita varmasti tulee lisää mukaan lukien esimerkiksi Daisy-äänikirjahanke, joka on ollut vireillä jo useiden vuosien ajan. Se ei toteutunut viime kaudella, mutta pidän tärkeänä, että tämän hallituskauden aikana Daisy-hanketta myöskin saataisiin eteenpäin.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Stakes tekee parhaillaan arviota tästä palveluohjauskokeilusta, ja Stakesin raportti valmistuu vuoden loppuun mennessä. Siinä on tarkoitus näitten hyvien käytäntöjen levittäminen koko maahan. Sitten edelleen tämä otetaan mukaan tähän Kansalliseen sosiaalihankkeeseen, jossa tämä on yhtenä osiona, ja sitä kautta sitten päästään kuntiin tämän asian kanssa ja päätöksentekoon siellä.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan tästä palveluohjauksesta ja tästä tavoite- ja toteuttamisohjelmasta, jonka ministeriö on hyväksynyt ja eduskunta hyväksynyt, siellä todetaan, että palveluja kehitetään tämän hallituskauden aikana ja hallituskauden lopussa vammaispalvelu- ja kehitysvammalainsäädäntö yhdistetään. Onko tarkoitus säilyttää palvelut nykyisellä tasolla vai kehittää, ja mitä tarkoittaa näiden lakien yhdentäminen?

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin suuri lakihanke, jossa kehitysvammalainsäädäntö ja vammaispalvelulainsäädäntö yhdistetään. Olemme ministeriössä juuri tähän nimittämässä selvityshenkilöt ja heille taustaryhmän, joka toimii kiinteässä yhteistyössä näitten henkilöitten kanssa. Tässä taustaryhmässä on vammaisjärjestöjen edustus ja muutenkin laaja kosketuspinta. Tämä työ lähtee käyntiin vielä tämän vuoden puolella.

Kysymyksessä on, kuten sanoin, suuri periaatteellinen hanke, ja valmistelemme sen huolella. Tarkoitus on, että kehitetään palveluja ja että saadaan edelleen tätä yhdenvertaisuutta palvelun käyttäjien kohdalla aikaiseksi. Tästä on käyty jo useita neuvotteluja eri kehitysvamma- ja vammaisjärjestöjen kanssa (Puhemies koputtaa) ministeriön sisällä, ja tämä näyttää oikealta suunnalta.