Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Viime päivien uutiset työllisyyden kehityksestä ovat olleet myönteisiä. Erityisen positiivista on, että tuhannet yli kuusikymppiset ovat päättäneetkin jatkaa työelämässä. Tämän vuoden alussa voimaan tullut työeläkeuudistus näyttää onnistuneen odotettua paremmin. Epäilykset ovat olleet suuret, niin paljon on puhuttu työuupumuksesta ja siitä, että ikääntyneitä ei suomalaisessa työelämässä arvosteta. Vuosien työ, joka on tehty kansallisen ikäohjelman, työssä jaksamisen tutkimus- ja toimenpideohjelman ja nyt tässä hallituksessa työelämän vetovoimaa edistävän ohjelman avulla, kaikki tuo työ on tuottanut sitten tulosta. En mitenkään väitä, että hallituksen ohjelmat olisivat hyvät tulokset yksinomaan aikaansaaneet. Suomalainen yhteiskunta vain on sellainen, että kun ongelmat on tunnistettu, avoin keskustelu ja kansalaisten aktiivisuus informaatioyhteiskunnassa johtavat poliittiseen paineeseen.

Meille tyypillinen yhteiskunnallinen innovaatio on kolmikantainen tapa hoitaa asioita. Työmarkkinaosapuolet ja valtio yhdessä sopivat keskustelujen ja neuvottelujen kautta, miten ongelmia voidaan korjata. (Hälinää)

Työmarkkinaosapuolet ja valtio yhdessä sopivat, neuvottelevat, miten ongelmia voidaan korjata. Kompromisseja joudutaan tekemään, mutta ratkaisujakin suomalaisessa yhteiskunnassa löydetään. Olen nyt havainnut EU-tasolla suurta mielenkiintoa suomalaiseen hyvinvointimalliin, jonka on myös todettu olevan kansainvälisestikin kilpailukyvyn luoja. Erityisesti on ihmetelty tapaamme hoitaa työeläkejärjestelmää niin, että kansa ei ole suurin joukoin barrikadeilla vastustanut uudistuksia, joita järjestelmässä on jatkuvasti tehty.

Kaikesta hyvästä kehityksestä huolimatta sosiaaliluokkien väliset terveyserot esimerkiksi ovat maassamme kasvaneet. Monilla lapsiperheillä on vaikeuksia toimeentulon kanssa, päihteet aiheuttavat suuria sosiaalisia ongelmia ja lastensuojelun tarve on kasvanut. Tässä budjetissa tehdään parannuksia kaikkein suurimmissa vaikeuksissa olevien ihmisten elämäntilanteeseen. Eivät nämä toimenpiteet Suomesta köyhyyttä poista, mutta ne puuttuvat kaikkein kriittisimmässä asemassa olevien ihmisten elämään.

Toimeentulotuen saajista valtaosa on yksinhuoltajia tai pitkäaikaistyöttömiä; heille asumisen omavastuun poistaminen tuo selvää rahaa käteen. Vajaakuntoisten verovapaan työosuusrahan korottaminen on myös apu niille mielenterveyskuntoutujille ja kehitysvammaisille, joiden toimeentulo on aivan liian niukkaa. Pitkäaikaistyöttömien asumistuen kolmen kuukauden bonusraha purkaa yhtä kannustinloukkua ja helpottaa jonkin verran pienipalkkaisen työn vastaanottamista. Päihdeongelmat vaativat pitkäjänteistä ja osaavaa puuttumista, etsivää työtä ja rohkeutta, jota kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla ei vielä ole. Pitkäaikaistyöttömien oikeus päihdekuntoutuksen ajalta kuntoutusrahaan luo motiivia ohjata kuntoutukseen ja myös ottaa kuntoutusta vastaan. Vapautuvien vankien sopeuttamisessa tukitoimien kehittäminen on tärkeää. Silloinkin isossa roolissa on päihdekuntoutus. Tähänkin budjetissa on rahaa.

Hallituksen tavoitteena on korkea työllisyysaste. Se tarkoittaa sitä, että mahdollisimman moni työikäinen itse asiassa kunnostaan huolimatta olisi työssä. Vajaakuntoisellekin siis pitäisi työelämästä löytyä tekemistä hänen kykyjensä mukaan. Työn pitää siis joustaa ja uuden teknologian tulla avuksi. Emme me ole tehneet läheskään kaikkea sen eteen, että kaikilla olisi mahdollisuus kartuttaa työeläkettään. Järjestelmää on muutettu sellaiseksi, että eläke karttuu kaikesta työstä. Se ei riitä. Työtä pitää olla myös tarjolla kaikenikäisille ja kaikenlaisille ihmisille, nuorille, vanhoille, vammaisille, maahanmuuttajille. Silloin hyvinvoinnin tulevaisuus turvataan parhaiten.

Olemme luoneet tähän maahan lapsiperheille hyvät tukijärjestelmät, jotta pienten lasten vanhemmat voisivat niin halutessaan valita sekä työn että perheen. Päivähoito-oikeus, maksuton kouluruokailu, pienten lasten vanhempien erilaiset tuen muodot ja nykyiset perhekustannusten tasaukset eivät näytä kuitenkaan riittävän. Nuoret naiset ovat työelämässä stressaantuneita, työhönotossa heitä syrjitään, ja tarjolla on monelle vain pätkätyötä. Samapalkkaisuus ei ole Suomessakaan toteutunut, vaikka jopa World Economic Forum listasi pohjoismaiset naiset sentään poliittisessa ja taloudellisessa vaikuttamisessa maailman kärkeen.

Samapalkkaohjelma on laadittu, ja eilen selvitysmies jätti mietintönsä perhevapaakustannusten kehittämisestä. Vanhempainvakuutus selkeyttäisi kustannusten tasaamista eikä muuttaisi nykyistä rahoitustapaa. Nyt kerätään työnantajilta tähän tarkoitukseen 0,15 prosenttia sairausvakuutusmaksusta. Esityksen jälkeen kerättävä summa olisi 0,44 prosenttia, ja sen avulla korvattaisiin nykyistä laajemmin ja enemmän kaikille työnantajille vanhemmuudesta koituvia kustannuksia. Korvaus nousisi äitiysloman aikaisesta palkasta, samoin kuin vanhempainvapaalla oleva isä tai äiti saisi Kelalta korkeamman päivärahan. Korvausta työnantajalle esitetään myös sairaan lapsen hoidon ajalta maksetusta palkasta.

On käsittämätöntä, että työnantajapuoli niinkin voimakkaasti torjuu esityksen. Tässähän on kysymyksessä työnantajankin etu. Hyvästä, sitoutuneesta työvoimasta alkaa olla pula. Pienten lasten vanhemmat ovat motivoitunutta, sitoutunutta työvoimaa asuntolainoineen. Työnantajahan tässä saisi enemmän myös korvauksia. Esitetty 178 miljoonan euron lisäys perhevapaakustannusten korvauksiin on todella pieni asia koituviin hyötyihin verrattuna.

Minulta on kysytty, mitä tarkoitin sillä, että sairausvakuutusmaksua voitaisiin muuten alentaa. Täällähän on selvä esimerkki eduskunnassa käsittelyssä siitä asiasta. Palkansaajapuoli hermostui viime talvena siitä, että lääkekorvausmenot kasvoivat hurjaa vauhtia, ja vaati toimenpiteitä. Muuten he olisivat torjuneet tämän sairausvakuutuksen rahoitusuudistuksen, joka eduskunnassa on. Pienillä asioilla, ennalta ehkäisyllä, torjumalla työtapaturmia, vähentämällä sairauspäivärahoja, voidaan vaikuttaa nyt tässä uudessa järjestelmässä suoraan sairausvakuutusmaksun suuruuteen. Tämä 0,44 prosenttia, joka nyt perhevapaakustannuksiin esitetään tässä selvitysmiehen esityksessä, on hyttysen ininää siinä sairausvakuutusmaksun suuruudessa, joten tämä asia täytyy kyllä kokoisuutena meidän työmarkkinakentässämme ymmärtää. Kaikkien etu on, että näitä perhevapaakustannuksia tasataan.

Täällä on nyt monta hyvää asiaa menemässä eteenpäin tämän budjetin kautta ja muina lakeina, joilla helpotetaan sitä, että kaikenlaiset ihmiset voivat olla työssä, hankkia työeläkettä ja sillä tavalla sitten myöskin olla turvaamassa hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministerin puheenvuorossa oli monia tärkeitä asioita. Haluaisin tässä yhteydessä nostaa keskusteluun kysymyksen vanhemmuuden kustannusten jakamisesta, johon ministeri puheenvuoronsa päätti.

Selvitysmies esittää, että ne paranevat etuudet äitiys- tai isyyslomalle jäävälle rahoitetaan vyöryttämällä kustannukset muiden yrittäjien maksettaviksi. (Ed. Biaudet: Jaettaviksi!) Kysymys kuuluu, miksi yleensäkään työnantajien tulisi vastata vanhemmuuden kustannuksista. Vanhemmuus yleensä ainakaan ei ole työpaikalla sattuneesta tapahtumasta johtuva seikka eikä myöskään mikään työperäinen sairaus. Miksi ei esitetä, varsinkin kun kyseessä on hyttysen ininän kokoinen summa, että yhteisistä varoista korvataan ja tasataan nämä vanhemmuuden kustannukset? Kokoomuksen mallissa kolmelta ensimmäiseltä kuukaudelta tulisi kaikilla aloilla lakisääteisesti täysi palkka, mutta vastaavasti yhteiskunta täysimääräisesti kompensoisi yrittäjälle tästä aiheutuvat lisäkustannukset.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi siihen, että sairastavuudessa on suuria sosiaalisia eroja, ja todellakin suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä tämä on myös kansainvälisesti huomiota herättävä seikka, eli sairastavuudessa ja kuolleisuudessa on hälyttävän suuria sosiaalisia eroja. Ihmettelen sitä, miksi hallitus ei ole tätä huomioinut, kun nyt köyhyys on nostettu esiin. Esimerkkinä voidaan verrata, että suurten firmojen työntekijöillä on työterveyshuollon palvelut ja erikoislääkärille pääsy helppoa, mutta sen sijaan työttömän on selvästi vaikeampaa ja kalliimpaa saada erikoislääkärin palveluja. Lääkekorvausuudistuksessa ei huomioitu tätä sosiaalista puolta. Kysyn myös ministeriltä, missä vaiheessa on tulossa tämän maksukattojärjestelmän uudistaminen, niin että saataisiin vihdoin yhtenäinen maksukatto, josta on annettu myös hallitusohjelmassa lupauksia.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre otti puheenvuorossaan esille vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakamisen, ja itsekin oikein ilolla luin eilen sitä esitystä, joka annettiin. Sen sijaan olin aivan ällistynyt siitä, että niin Suomen Yrittäjät kuin EK:kin heti suoralta kädeltä tyrmäsivät tämän esityksen, kuten nyt myös ed. Zyskowicz täällä. Ihmettelen kovasti sitä sen vuoksi, että erityisesti naisvaltaiset alat ovat vuosikymmeniä kärsineet tästä ja samalla tavalla esimerkiksi pienyrittäjille, mikroyrittäjille, jotka usein ovat naisia ja työllistävät muita naisia, tämä nykyjärjestelmä on ollut aivan kohtuuton ja suoraan sanottuna törkeä sillä tavalla, että suuret miesvaltaiset alat ovat hyötyneet aivan kohtuuttomasti. Nyt kun vihdoinkin olisi hyvä, toteutettavissa oleva esitys, (Puhemies koputtaa) niin on käsittämätöntä, että sitä joku kehtaa vastustaa.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz täällä kritisoi vanhemmuuden kustannusten jakamista tasan kaikkien työnantajien kesken. Ihmettelen kyllä, mistäköhän asioista työnantajien kuuluisi ed. Zyskowiczin mukaan kantaa vastuuta. Ilmeisesti ei mistään.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri aivan oikein otti esille puheensa alussa suomalaisen työeläkejärjestelmän ja sen hyvyyden ja erinomaisuuden. Olisinkin oikeastaan kysynyt sitä, miten nyt Suomi aikoo niin tämän vuoden aikana kuin sitten omana puheenjohtajakautenaankin tuoda esille sitä, minkälainen tämä meidän järjestelmämme on. Sehän on paljon parempi kuin se, mitä Blair yritti Englannissa esittää, koska meillä on vakuutusyhtiöitten yhteisvastuu, niin että ei tule Enronin ja Parmalatin kaltaisia tapauksia, jotka Yhdysvalloissa ja Italiassa ovat olleet, että kun firma menee nurin, niin kaikki menee. Tähän samaan liittyy myös sitten tämä investointien vähäisyys. Espoossa oleva Sello on työeläkejärjestelmiltä erinomainen osoitus siitä, että sijoituskohteita Suomessa on mahdollista saada, kun ne vaan joku tekee. Kunnissa pitäisi tähän asiaan kiinnittää huomiota yhteistyössä eläkeyhtiöitten ja myös valtion asiantuntemuksen kanssa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre puhui kauniisti näistä periaatteista tässä vanhemmuuden kustannusten tasaamisessa, mutta ihan noin yksinkertainen tuo tilanne ei kuitenkaan ole. Niille naisvaltaisille aloille, joitten työehtosopimuksissa ei ole tätä palkallista äitiyslomaa, näille yrityksille, näille toimialoille, tästä tulee kuitenkin aika isot lisäkustannukset, koska ensin näille aloille tulisi tämä yhteinen vanhemmuusvakuutusmaksu ja sen lisäksi vielä tuo 20 prosentin omavastuu siitä palkan kattamisesta kolmen kuukauden ajalta. Eli itse asiassa naisvaltaisilla aloilla, joilla tällä hetkellä tuo järjestelmä ei toimi, tämä merkitsisi aika isoja lisäkustannuksia työnantajalle.

Ed. Zyskowiczilta olisin kysynyt, mitä tämä kokoomuksen malli 100 prosentin palkasta ja sen kompensaatiosta merkitsisi, paljonko sen kustannukset ovat verrattuna (Puhemies: Aika!) tähän 178 miljoonaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lapintielle ja ed. Meriläiselle ensin vastaan, että kokoomus haluaa helpottaa naisvaltaisten alojen yrittäjien työnantajien asemaa sillä, että he saavat täyden kompensaation lainsäädännön nojalla kolmen kuukauden ajalta maksamastaan täydestä palkasta. Jos sitten työehtosopimuksissa on sovittu täydestä palkasta vielä pitemmälle ajalle, niin se on sitten sopimusosapuolten asia sopia sen kompensaatiosta. Sen sijaan me emme vyörytä tästä seuraavaa kustannusrasitusta muille yrittäjille vaan lähdemme siitä, että on meidän kaikkien velvollisuus olla tätä maksamassa.

Kun ed. Meriläinen kysyi, miksi se ei kuulu työnantajan maksettavaksi, niin kysymys kuuluu: Miksi se kuuluisi? Onko työntekijän jääminen äitiyslomalle jokin työpaikalla sattunut tapahtuma tai työperäinen sairaus tai muu peruste? Se ei ole millään tavoin työsuhteeseen kuuluva asia. (Puhemies koputtaa)

Mitä kustannuksiin tulee, edustajalle, niin 90 miljoonaa euroa on arvioitu tämän mallimme lisäkustannukseksi.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin iloinen, että ministeri Mönkäre mainitsi puheenvuorossaan vajaakuntoisten tukityön. Kävin Espoon Riihilahden toimintakeskuksessa, jossa järjestetään päivätoimintaa kehitysvammaisille. Missään muualla en ole nähnyt niin työstään iloisia ja nauttivia ihmisiä. Toivon, että todella valtio ja kunnat satsaavat näihin kaikista heikko- ja vähäosaisimpiin ja antavat heille onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuksia tehdä myös työtä. Tämä on yhteiskunnan kannalta sikälikin tärkeää, että nämä ihmiset olisivat näkösällä, mukana toiminnassa, mukana meidän mielissämme, mukana rakentamassa Suomea. Se on myös inhimillistä. Kiitos ministerille tästä!

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuoret naiset joutuvat pääsääntöisesti työskentelemään pätkätöissä juuri näiden vanhemmuudesta johtuvien kustannusten takia, ja monille naisyrittäjille tämä on todella iso ongelma, eli tasaus pitääkin jakaa kaikkien työnantajien kesken juuri siksi, että kaikki työnantajat hyötyvät siitä, että naiset ylipäätään käyvät töissä. (Ed. Zyskowicz: Eikö koko yhteiskunta hyödy siitä?)

Mielestäni ehdoksi pitäisi laittaa, että tässä pitäisi olla toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, koska jos sellaista ehtoa ei laiteta, niin se työsopimus päätetään siihen hetkeen, kun ne tuet loppuvat. Siinä mielessä päästäisiin paremmin irti näistä pätkätöistä sellaisissa töissä, missä oikeasti sitä työtä on jatkuvasti.

Kokoomus haluaa alentaa veroja, se haluaa alentaa työnantajan sivukuluja, mutta haluaa kuitenkin valtion maksettavaksi kustannukset. Tämä yhtälö ei oikein toimi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan tuohon vanhemmuuden kustannusten tasaussysteemiin. Tämä nyt näyttää siltä, niin kuin ed. Lapintiekin äsken viittasi, että työnantajapuoli tyrmää kokoomuksen tuella kaikki tällaiset hankkeet.

Onko ministeriössä nyt jo olemassa jokin varastrategia, kun tilanne on tämmöinen, jotta tämä asia nyt jollakin tavalla saataisiin kuitenkin esille? Mielenkiintoistahan tässä on se, että kaikki kannattavat tätä, kokoomus on kommunistien lompakolla ja muut kaikkien lompakolla.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tänä päivänähän on tilanne se, että naisvaltaisilla aloilla työehtosopimuksissa on sovittu jo nämä asiat, että äitiysloma täydellä palkalla on kolme—neljä kuukautta. Mutta villit ja vapaat ovat erikseen, ne työnantajat, joilla ei ole mitään muuta kuin niin sanottu viidakon laki.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä vanhana yrittäjänä ja vanhana asfalttiyrittäjänä, että ei miesten tarvitse maksaa naisvaltaisten alojen vanhemmuuden kustannuksia. Se on valtion tehtävä, eli sitä varten on Kela, joka hoitaa nämä maksut, ja me maksamme sairausvakuutusmaksua sen takia, että tämä asia hoituu. (Hälinää) Minä kannatan sitä, että kaikille naisille annetaan täydellä palkalla neljän kuukauden äitiysloma vähintään, mutta Kela saa maksaa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota työn edistämiseen tai työterveyden edistämiseen. Meillä on tällä hetkellä tänäkin päivänä 80 000 työntekijää sairauslomalla, joka päivä on 80 000 työntekijää sairauslomalla. Jos me pystyisimme tuota keskimääräistä 8 sairauspäivän aikaa vuodessa lyhentämään 1 päivällä, niin säästyisi valtavasti kustannuksia.

Tietenkin on semmoisia, jotka väittävät, että on sellaisia sairauksia, ja varmasti onkin, että työntekijä ei voi osa-aikasairastaa eli olla työssä sairaana, mutta on myöskin semmoisia sairauksia ja työkyvyttömyystapauksia, jolloin voisi olla osa-aikatyössä. Sairausloma ei saa sellainen on—off, joko on kokonaan työelämästä poissa tai sitten on työssä, vaan on tapauksia, jolloin sairauslomalla olevan pitäisi voida olla työssä. (Puhemies koputtaa) Tällainen laki ja mahdollisuus on muissa Pohjoismaissa, ja odotan sellaista Suomeenkin.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on ollut todella avartavaa kuulla kokoomuksen perhepoliittinen todellinen linja, muunkinlaista kirjoittelua muun muassa lehdistössä välillä näkee, mutta kysymykseeni:

Täällä on paljon ollut keskustelua lapsiperheiden köyhyydestä. Lapsiperheistä kaikkein köyhimpiä ovat monilapsiset ja opiskelevat yksinhuoltajaperheet. Päivähoitomaksun määräytymisperusteet ovat niin iso ongelma, että ne köyhdyttävät jopa keskituloisen yksinhuoltajaperheen. Taustalla on muun muassa yhden kukkaron perheille epäreilu perhekoon määritelmä. Sitä on toivottu oikaistavan, ja kysynkin, aiotaanko asiaan puuttua, sillä on täysin eri asia, onko perheen kolmesta jäsenestä yksi aikuinen ja kaksi lasta vai kaksi aikuista ja yksi lapsi.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri täällä otti vammaiset ja näitten puolesta kantoi huolta. Kysyisin, onko tässä budjetissa lasten- ja nuortenpsykiatriaan tarkoitetut määrärahat, niin kuin on ollut kahtena kolmena aikaisempana vuonna. Minun mielestäni ne puuttuvat sieltä ja pitäisi nyt takaisin ne sinne nostaa. Mielenterveysongelmia kun hoidetaan, ei niitä varmaan hoideta niin, että yhtenä vuonna annetaan ja toisena ei. Se on pitkäjänteistä työtä, ja siitä pitää nyt huolta kantaa, nuorten ja lasten tulevaisuudesta. Täällä niin kauniisti heistä puhutaan.

Perhekustannuksista sanoisin, että kyllä ne yhdessä pitää kolmikannassa hoitaa. Se on työnantajan etu ja se on koko yhteiskunnan etu, että perheet voivat hyvin. Jos perheet voivat huonosti, niin työnantajat osaltaan maksavat sen pahoinvoinninkin.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan nyt vaan selvyyden vuoksi, että kokoomus kannattaa vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamista. Siitä on hyvin yksiselitteinen linjaus. Ymmärrämme myös niin, että jos tätä nykyistä tilannetta pidetään jotenkin ongelmallisena, yhteiskunnallisesti ongelmallisena, niin kaikista järkevin vaihtoehto on se, että kustannuksia jaetaan yhteisvastuullisesti. Aivan yhtä hyvin voitaisiin väittää, että päivähoitomaksut pitäisi pistää työnantajan maksettaviksi, jotta molemmat puolisot pääsevät töihin. (Välihuutoja vasemmalta) Ymmärrän, jos siltä puolen salia tätäkin vaaditaan, mutta jos nyt ajatellaan työllisyyttä, ajatellaan työelämän tasa-arvoa ja ajatellaan palvelualoja ja naisvaltaisten alojen kehittymistä, niin kaikista paras on se, että tasaamme kustannuksia yhteisvastuullisesti, koska silloin päästään parhaimpaan tulokseen.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten korvaaminenhan on yksi täsmätoimi, ja uskon, varsin tehokas parantamaan naisvaltaisten alojen työllisyyttä. Työllisyysasteen nousuhan on tässä villakoiran ydin. Kokoomuksen mallissa halutaan nimenomaan parantaa naisvaltaisten alojen työllistämismahdollisuuksia ja naisvaltaisten alojen yrittäjien asemaa.

Aivan toisesta asiasta haluaisin ministeri Mönkäreeltä kysyä: Jo jokin aika sitten teille luovutettiin työryhmän ehdotus, joka koski apurahan saajien, yliopistossa työskentelevien ja apurahalla toimivien taiteilijoiden, sosiaaliturvaa, jossa on aivan ilmeisiä epäkohtia niin työttömyys- kuin sairausajan turvassa. Miten on tarkoitus tätä asiaa viedä eteenpäin?

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen tätä kokoomuksen kantaa. Jo tällä hetkellä sairausvakuutusmaksujärjestelmällä tasataan työnantajien kuluja. Miksi tämä menoerä olisi aivan erilainen kuin ne muut menoerät, joita tasataan, eikö tämä olisi vaan mainio tapa lisätä tasa-arvoa? En tässä nyt näe mitään muuta kuin halua kosiskella työnantajajärjestöjen mielipidettä. Mutta jos ajatellaan asiaa naisyrittäjien kannalta, joista monet työskentelevät voimakkaasti naisvaltaisilla aloilla, niin heidän kannaltaan tämä toimenpide, että tämäkin menoerä jaettaisiin työnantajien kesken ja hivenen nostettaisiin työnantajan sosiaaliturvamaksuja, on aika helppo toteuttaa.

Ed. Cronberg on ottanut esiin juuri tämän Ruotsin-mallin, ja on erinomaista, että ministeri Mönkäre on halunnut nyt omaksua tämän asian ja viedä eteenpäin tätä tasa-arvoa edistävää mallia.

Vielä lyhyesti haluaisin kysyä teiltä, ministeri Mönkäre: miten on vaikeavammaisten avustajien asia? Tämä kysymyshän näyttää unohtuneen, vaikka hallitusohjelmassa vammaispolitiikka on usealla maininnalla höystetty.

Eva  Biaudet /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman, arvoisa puhemies! Mielestäni kuitenkin on hyvä muistuttaa siitä, että koska meillä on niin segregoituneet työmarkkinat, niin silti miesvaltaiset alat eivät joudu kantamaan näitä kustannuksia. Vaikka tässä olisikin kysymys siitä, että nostettaisiin ja kannettaisiin hiukan enemmän sairausvakuutusmaksua, niin kuitenkin se varsinainen kustannus tai taakka, tai mikä se on, on se, että työntekijät ovat poissa vanhempainlomalla. Niin kauan kuin miehet eivät jaa puoleksi vanhempainlomia, se on joka tapauksessa miesvaltaisilla aloilla aika suuri etu, että he eivät jaa yhteiskunnan kustannuksia ja vastuuta vanhempainlomista. Siinä mielestä minusta tämä on ehkä vähän ylidramatisoitu. Minun mielestäni tulisi ottaa tämä ehdotus vakavasti ja tutkia, millä tavalla se voisi edistää kustannusten tasaamista kuitenkin joltain osin. Tämä on aika pieni asia kuitenkin.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaaminen on tärkeä tavoite suomalaisen tasa-arvon edistämiseksi. On erittäin tärkeää, että tämä asia nyt menee eteenpäin. Tämä on vahvasti ollut Kansallisen Kokoomuksen tavoite, ja olemme iloisia, että nyt on tullut selvitysmiehen raportti. Mutta koska asia on näin tärkeä, niin onhan meidän käytävä täällä keskustelu siitä, miten asia viedään eteenpäin. Selvitysmiehen esitys on vain yksi esitys. Me olemme kokoomuksessa tehneet oman mallimme, muitakin malleja on toki näkynyt, ja nyt on katsottava näistä malleista parhaat puolet ja vietävä asiaa eteenpäin. Olisihan se kumma, jos tästä ei voisi käydä keskustelua. Kyllä keskustankin puolelta tuli kysymyksiä ja pienehköä kritiikkiä. Ei pidä olla niin yksisilmäinen, että jos jonkin asian mallin kyseenalaistaa, se olisi muka vastustamista. Hieman ihmettelen ed. Meriläisen näkökulmia, että kun asiasta käydään avointa keskustelua, se tarkoittaisi, että sitä asiaa vastustettaisiin. Näin ei todellakaan ole.

Kysynkin ministeri Mönkäreeltä: mitä hyviä ja huonoja puolia näette tässä selvitysmiehen (Puhemies koputtaa) raportissa ja oletteko täysin sitoutunut siihen vai katseletteko (Puhemies: Aika!) avoimin silmin myöskin kokoomuksen mallia ja muita malleja, (Puhemies koputtaa) joita täällä on esitetty ja milloin tuotte (Puhemies: Aika!) lopullisen lakiesityksen? Tärkeintähän on, että tämä asia menee eteenpäin.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut kysyä ed. Ulla Anttilalta, ajatteleeko hän, että tämä kokoomuksen nimissä esille tuotu malli ei olisi naisyrittäjien etu, koska minä näen kyllä asian niin, että jos me pääsemme siihen tilanteeseen, että jokainen veronmaksaja yhteisvastuullisesti osallistuu vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakoon, niin se on meidän kaikkien veronmaksajien etu, koska meidän kaikkien etu on se, että meillä syntyvyys olisi nykyistä korkeammalla tasolla ja väestö pysyisi uusiutumistasolla.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan korostaa sitä, että jo tällä hetkellä Kansaneläkelaitoksen toimintoja varten kerätään työnantajan sosiaaliturvamaksuja. Se malli, jossa jaettaisiin tasaisemmin nämä kustannukset, jotka liittyvät äitiyden ja vanhemmuuden aiheuttamiin lisäkustannuksiin, olisi vain yksi pieni osa tätä kustannustaakkaa, jos sosiaaliturvamaksuja korotettaisiin. Siinä toimenpiteessä, että tämä kerättäisiin esimerkiksi tuloveroista ja sitten siirrettäisiin Kelalle, en näe järkeä vaan pikemminkin siinä, että tällä hetkellä olevaa järjestelmää muutettaisiin siihen suuntaan, että työnantajat maksaisivat yhteisvastuullisemmin nämä maksut.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ihan selvästi yhteiskunnallinen ilmapiiri on valmis paremmalle perhevapaakustannusten tasaukselle, se on tässä todettu keskustelussa jo viimeisen vuoden aikana. Hallitusohjelmassahan tämä asia on vahvasti sanottu, ja sen takia tässä esityksiä on tehty, eikä se poista millään tavalla niitten muitten aloitteitten ja mielipiteitten arvoa, joita tässä asiassa on esitetty.

Meillä on tällä hetkellä selvä jako näissä vanhemmuuden tukemisen kustannuksissa. Yhteiskuntahan huolehtii suurimmalta osalta päivähoidosta, pienten lasten vanhempien tuesta, maksuttomasta kouluruokailusta, kaikista näistä järjestelmistä, te tiedätte sen. Sitten tällä vakuutusperiaatteella, että työnantajat maksavat sairausvakuutusmaksua ja sitä maksavat myös palkansaajat ja eläkeläiset, on meillä sovittu tietyt asiat hoidettavaksi. Nyt teillä on täällä eduskunnassa sairausvakuutuksen rahoitusuudistus, jossa tämä vakuutusperiaate tulee entistä selkeämmäksi. Kun maksajat ryhtyvät tiukemmin katsomaan, miten tälle maksulle käy, kun se nyt on suoraan riippuvainen korvauksista, silloin tulee myös mahdolliseksi vaikuttaa alentavasti sairausvakuutusmaksuun. (Ed. Zyskowicz: Millä tavalla työnantaja vaikuttaa siihen, etteivät työntekijät jää äitiyslomalle?)

Tällä hetkellä työnantajat ovat itse hyväksyneet sen, että he maksavat sairausvakuutusmaksussa 0,15 prosenttia vanhemmuuden kustannusten tasausta, ja ei ole mitään syytä lähteä muuttamaan tätä kaikkien hyväksymää järjestelmää. Selvitysmies esittää, että maksua nostettaisiin nykyisestä 0,29 prosenttia eli 0,44 prosenttia siitä koko sairausvakuutusmaksusta, alle 0,5 prosenttiyksikköä maksettaisiin näihin kustannuksiin tämänkin huomattavan parannuksen jälkeen. Ei tätä järjestelmää kannata nyt lähteä muuttamaan, kun se on meillä hyvin toiminut ja tulee toimimaan kustannusten hillitsijänä ja myös samalla jakamaan tätä oikeudenmukaisuutta ja lisäksi motivoimaan ennaltaehkäisyyn esimerkiksi sairauspäivien osalta, niin kuin täällä tuotiin hyvin esille, että jo hyvin pienilläkin asioilla voidaan vaikuttaa paljon suurempi säästö sairausvakuutusmaksuun kuin tässä tulee menoa.

Haluan sanoa sen, mitä World Economic Forumin pääekonomisti Lopez-Claros totesi, että sellainen yhteiskunta, joka jättää puolet työvoimastaan hyödyntämättä, ei ole viisas. Hän kehui, että pohjoismainen yhteiskunta käyttää naisia tasavertaisesti, vaikka naiset eivät ole tasavertaisessa asemassa. Hän ihmetteli ja piti hyvänä pohjoismaista mallia, joka tuo myös kilpailukykyä, koska kaikki aivot otetaan käyttöön. Tässä sitten ihmeteltiin selvitysmiehen esityksessä sitä, miten se vaikuttaisi pientyönantajiin, että äitiysloma tulisi niillekin palkalliseksi. Selvitysmies totesi, että se on sen verran iso asia, että siinä tarvitaan tupokäsittelyä. Mutta nämä muut asiat, joissa korvaustasoa nostettaisiin niin työnantajalle kuin vakuutetulle eli vanhempainvapaan käyttäjälle ja sitten sairaan lapsen hoidosta maksettaisiin palkasta myös korvausta, ne nostettaisiin 80 prosenttiin, ne sisältyvät hänen esitykseensä, mutta myöskin se, että kaikin mahdollisin tavoin kannustettaisiin isiä käyttämään vanhempainvapaita. Segregaation purkaminen on erittäin keskeinen ja olennainen asia, mutta se on hidas tie suomalaisessakin yhteiskunnassa, valitettavasti, mutta sehän se vasta on se lopullinen ratkaisu.

Kyllä minusta tässä nyt on aineksia ihan kunnolliseen yhteiskuntasopuun, keskusteluun. Pitäisikö meidän yhteisin verovaroin nyt lähteä enemmän maksamaan vanhemmuuden kustannusten tasausta? Siis pitäisikö niitten eläkeläistenkin, jotka maksavat veroja tänä päivänä tavallaan uudelleen, maksaa näitä vanhemmuuden kustannuksia, kun me lähdemme siitä, että työnantajat maksamalla saavat takaisin rahaa nyt tässä mallissa enemmän ja saavat hyvää työvoimaa, josta heillä tällä hetkellä alkaa olla jo pulaa, hyvää, koulutettua, sitoutunutta työvoimaa? Pienten lasten vanhemmat ovat sitoutuneita tekemään töitä, kun heillä on paljon velvoitteita edessään.

Miten tässä edetään? Samapalkkatyöryhmä pyysi tätä selvitystä. Se on kolmikantainen työryhmä, siellä ovat työnantajat mukana. He ovat saaneet selvityksen. Heidän pitää heti alkaa käsitellä tätä, ja sieltä pitää sitten ministerin luoda paineita sinne työryhmään ja puristaa esityksiä ulos. Meillä kolmikanta on toiminut hyvin.

Tästä tulenkin sitten ed. Skinnarin kysymykseen, miten me tätä suomalaista työeläkejärjestelmää mainostamme Euroopan unionissa. Me olemme juuri hallituksessa valmistelleet Lissabonin strategia-asiakirjaa, jossa kerrotaan, miten Suomi on valmistautunut muun muassa ikääntymisen haasteisiin. Siellä kerromme meidän tunnustusta saaneesta työeläkejärjestelmästämme. Olin myös heinäkuussa Brysselissä ikääntymisseminaarissa kertomassa Suomen mallista, miten Suomi on ikääntymisen haasteisiin vastannut, ja mielenkiinto oli suuri. Euroopassa haetaan juuri sellaisia kompromissiratkaisuja, yhteishenkeä, mitä meillä on luotu. Meidän kannattaa luottaa omiin malleihimme. Niillä on saatu kilpailukykyisiä ja tehokkaita ratkaisuja.

Sitten ihan pariin yksittäiseen kysymykseen: Lasten- ja nuortenpsykiatriaan ei tietääkseni tässä ole korvamerkittyä rahaa. Se johtuu ihan siitä, mikä se ajattelutapa on aina ollut, että kun eduskunta tähän silloin aikanaan sen korvamerkityn rahan laittoi, ongelma oli niin suuri, että haluttiin herättää kuntien huomio tähän asiaan. Sen jälkeen kuntiin on palkattu myös pysyviä psykologeja, näitä virkoja on täytetty. Kaikkialle ei ole saatu, on myös ostopalveluja kehitetty. Tilanne on parempi. Alun pitäenkään ei ollut tarkoitus pysyttää korvamerkittyä määrärahaa. Se ymmärtääkseni on tähän selitys. Ministeri Hyssälä voi omalta osaltaan sitten täydentää.

Apurahan saajien sosiaaliturvan osalta budjettikäsittelyssä tehtiin kirjaus, että järjestelmä heidän sosiaaliturvastaan tulee voimaan 2007 alusta. Se tehdään samalla tavalla kuin yrittäjien eläkejärjestelmä, joten valtio osallistuu tietyiltä osin sen maksamiseen, mutta tuo apurahan saaja itse joutuu vakuuttamaan itsensä, maksamaan tietyn summan. Mutta tässä on sitten tarkoitus myöskin nostaa verovapaan apurahan määriä. Eli jatkotyö on käyty, budjettikirjassa on selvä linjaus, ja sosiaaliturva tulee voimaan vuoden 2007 alusta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin naisyrittäjien kannalta: Totta kai kokoomuksen malli on naisyrittäjien kannalta parempi, koska siinä kompensoidaan täydellisesti nämä kolmen kuukauden ajalta tulevat palkkakustannukset ilman, että näiden naisyrittäjien työnantajamaksut nousevat. Sen sijaan tässä, mitä selvitysmies esittää, myös naisyrittäjien työnantajamaksut nousevat.

Sitten ministeri Mönkäre, puhuitte hyvin tästä vakuutusperiaatteesta, ja juuri tähän sovellettuna se vakuutusperiaate tarkoittaa sitä, että työnantajat eivät ole vastuussa näistä äitiyden kustannuksista, koska eiväthän he omalla käyttäytymisellään voi, eikä heidän pidäkään voida, vaikuttaa siihen, kuinka paljon näitä kustannuksia syntyy. Ei kai kukaan ajattele, että työnantaja jotenkin järjestämällä vähemmän pikkujouluja tai laivaristeilyjä vaikuttaisi näihin äitiyskustannusten syntymiseen. Eli tämä vakuutusperiaate juuri tässä kohdassa ei toimi. Kun kauniisti sanoitte, että miksi vyöryttää näitä kaikille, niin kuten sanoin, miksi vyöryttää näitä yrittäjien maksettaviksi? Emme myöskään, ministeri Mönkäre, ole esittämässä, että se 0,15, joka nyt jo on ja joka kolmikannassa on sovittu, poistettaisiin, kyse on nyt niistä lisärasituksista, (Puhemies koputtaa) joita tässä yrittäjille esitetään.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun sosiaali- ja terveysministeri on viimeistä viikkoa hoitamassa pestiään, niin ihan julkisesti haluan kiittää häntä siitä, että hän on monella tavoin edistänyt veteraanien asiaa ja ollut eräänä käynnistäjänä sille tai ainakin paimentamassa sitä, että kunnat ovat veteraanien osalta keskittyneet ja antaneet mahdollisuuden myös avokuntoutukseen. Muistan noin vuosi sitten käytyä keskustelua, jossa ministeri vielä lupasi uudelleen paimentaa, ja ainakin omalla paikkakunnallani asia on aika hyvässä kunnossa.

Mutta, arvoisa puhemies, yksi pieni kysymys tästä sotilasvammalain 6 §:stä ja siitä työkyvyttömyys-sanasta, jota verrataan veteraaneihin, joiden keski-ikä on 84 vuotta. Nyt kun siellä on 30 prosenttia, 25 prosenttia, 10 prosenttia ja viestiä on tullut hyvin paljon siitä, että kun Valtiokonttori arvioi näitä prosenttimääriä, työkyvyttömyysprosentteja tai haitta-asteita, mutta laki puhuu työkyvyttömyysprosenteista, niin olisin, arvoisa herra puhemies, kysynyt ministeriltä, (Puhemies koputtaa) jos hänellä on mahdollisuus vastata, onko pohdittu sitä, eikö tämä sana ole ainakin vähän väärä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan, että kansaneläkkeeseen tehtäisiin 5 euron suuruinen tasokorotus. Alla on ministeri Mönkäreen nimi. Tämäkö se on se Sinikan puumerkki, jonka te nyt jätätte tuosta tehtävästä toisiin tärkeisiin tehtäviin siirtyessänne? 5 euroa, mitä sillä eläkeläinen saa? 17 senttiä päivälle, riittääkö se todella teidän mielestänne eläkeväelle, jonka tulot ovat ylipäätään kehittyneet erittäin huonosti? Minä haluan nostaa tämän kysymyksen nyt, koska listalla on myöskin tämä kansaneläkkeen tasokorotus. Täällä on ehkä syntynyt ed. Zyskowiczin hieman demagogisenkin esiintymisen vuoksi semmoinen käsitys, että Hyssälä on vastuussa vain 5 euron korotuksesta. Se on Mönkäre, joka siitä vastaa.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se on luonnollista, että kokoomus haluaisi kaikki työnantajamaksut pois ja verot valtion maksettavaksi. Semmoinen linjahan tässä on olemassa. Erityisesti ed. Kuosmasen näkemys ihmetyttää siinä mielessä, että naiset kantakoot vastuun, kun kerran synnyttävät. Näin voi päätellä tämän ajatuksen.

Ed. Zyskowiczin välihuuto jäi vielä kaivamaan jotenkin. Kun työnantaja ei voi vaikuttaa tähän, jotta synnyttävätkö vai eivät, lähteekö äitiyslomalle vai ei, se kuvaa aikamoista asennetta siinä mielessä. Mutta keskusteluahan pitää käydä.

Itse puutun tässä semmoiseen ajatukseen — tietysti tässä on paljon hyviä asioita, Iisakin kirkkoakin rakennettiin ilmeisesti aika pitkään, ja valtio ja suomalaisten hyvinvointiyhteiskuntaa rakentaa myös pitkään — että tässä jäi tämä työmarkkinatuen tasokorotus pois ja sitten tämä puolisosidonnaisuuden väljentäminen tai poistaminen kokonaan, koska on tullut ainakin taas kesän aikana niin monessa yhteydessä esille, että se aiheuttaa tämmöisiä teknisiä eroja liian paljon.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käytännössä kokoomus toimii vanhemmuuden kustannusten tasaamisen jarruna. Se on tullut tässä keskustelussa selväksi.

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu myös lastenpsykiatriasta. Stakes ja sairaanhoitopiirit ovat esittäneet, että lasten oikeuspsykiatrian kulut korvattaisiin valtion varoista. Aikuisten mielentilatutkimusten osaltahan näin jo tehdään. Tällä hetkellä meillä on esimerkiksi Taysissa vuoden jonot näihin esitutkintaan liittyviin tutkimuksiin, ja voidaan sanoa, että oikeusturva ei tällä hetkellä toteudu. Aika vastaavan tyyppinen tilanne on myös muualla maassa. Tähän toivoisin korjausta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Meriläisen väite oli pöyristyttävä. Jos me olemme vaatineet jo pitempään ja vaadimme nytkin vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamista siten, että nimenomaan naisvaltaisten alojen yrittäjien tilanne tätä kautta helpottuisi, ja esitämme oman mielestämme oikeudenmukaisen ja kohtuullisen mallimme siitä, miten tämä toteutetaan, niin ed. Meriläinen haluaa täällä väittää, että me toimimme jarruna koko uudistukselle. Meidän mallimme lähtee ensinnäkin siitä, että lakisääteisesti kaikilla aloilla maksettaisiin täysi palkka kolmelta ensimmäiseltä kuukaudelta, mitä juuri toissa päivänä myös SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen asettui tukemaan. Toisaalta on oikein, että silloin tältä kolmelta kuukaudelta myös kompensoidaan yrittäjille tästä aiheutuvat palkkakustannukset. Ei ole oikein vyöryttää näitä kaikkien muiden yrittäjien maksettaviksi, vaan kuten puheenjohtaja Katainenkin totesi, yhteisvastuullisesti, koska yhteisestä edusta tässä on kyse.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä enemmän tämän yhteisvastuullisen kustannusten tasauksen kannalla, jota mielestäni kokoomuksen malli paremmin tukee, ja samalla annettaisiin hiukan enemmän liikkumatilaa yrittäjyydelle ja työllistämiselle. Mutta sen sijaan olen kyllä ed. Zyskowiczin kanssa eri mieltä hänen perusteluistaan, kun hän vetoaa siihen, että raskaus ei ole työn aiheuttama tapahtuma. Nimittäin harvat sairaudetkaan ovat sinänsä työn aiheuttamia, työperäisiä sairauksia tai työtapaturmia. Toki niitäkin on olemassa, mutta kaikenlaiset sairaudet, jotka aiheuttavat työkyvyttömyyttä, silti kuuluvat työnantajien korvauspiiriin, joten toivoisin, että ed. Zyskowicz ei enää tätä perustelua käyttäisi.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erilaisia malleja on katsottava monelta puolin, ja tässä kokoomuksen mallissa näen yhtenä ongelmana kyllä sen, että mikäli kolmen kuukauden palkka äitiysloman alkuajalta tulisi täysin jonkun muun tahon kuin työnantajan maksettavaksi, niin riskinä voi olla se, että työnantaja korottaa palkkaa juuri ennen äitiysloman alkua, koska maksajana on joku muu, toinen taho. Tämä voidaan tehdä yhteistyössä työntekijän kanssa sopien niin, että palkkaa lasketaan takaisin. Tiedän, että maalailen kauhukuvia, mutta eri näkökulmat on otettava huomioon.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perhevapaiden kustannusten tasoittaminen on hyvä asia, ja tämä 0,44 prosenttia tuntuu hyvin pieneltä. Mutta soitin juuri Janne Metsämäelle, ja hän sanoi, että myöskin kunnat joutuvat maksamaan tämän sairausvakuutuskorvauksen lisäyksen. Kuinka paljon se rasittaa kuntia? Näistä äideistähän varmaan aika suuri osa on juuri nimenomaan kuntien palveluksessa, koko terveydenhuollon henkilöstö, opettajat jne.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän perhevapaan kustannuksia koskevan keskustelun aikana slogan-tasolla kovin pehmoksi muuttunut kokoomus paljastaa ihan selvästi oikeat karvansa. Näköjään kristilliset noudattavat samaa lakia. Eilen nimittäin kokoomus ja kristilliset kovin lempeästi puhuivat työttömien ja eläkeläisten asemasta täällä, ja tänään he ovat kuitenkin laittamassa juuri työttömät ja eläkeläiset muun muassa maksumiehiksi perhevapaitten kustannuksille. Samaan aikaan kuitenkin muun muassa kokoomus on ilmoittanut, että se kannattaa palkkojen alentamista muun muassa omilla matalapalkkamalleillaan, työnantajakustannusten poistamista, verojen alentamista ja ylipäätänsä julkisen sektorin alasajoa. Millä rahoilla kokoomus aikoo oman mallinsa rahoittaa, jos samanaikaisesti valtion ja kuntien tulopohjaa kokoomuksen omilla toimilla halutaan laskea?

Jere  Lahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna ensimmäisen kerran Suomessa töistä lähtee pois enemmän kuin sinne on tulossa. Me olemme silmikkäin kyllä sen vakavan tosiasian kanssa, että kun yhden sukupolven kasvattamiseen työikään menee 20—25 vuotta, me joudumme nyt kaikin keinoin rohkaisemaan perheitä saamaan lapsia. On hämmästyttävää tässä keskustelussa, että ei voida nähdä, että tämä on koko yhteiskunnan etu, kaikkien, myöskin eläkeläisten etu. Summa on tässä suhteessa peanuts. Tiedän käytännöstä, että työnantajat varsinkin naisvaltaisilla aloilla, palvelualoilla, joita erityisesti tullaan kysymään, käyttäytyvät psykologisesti niin, että koetetaan katsoa, mikä riski on ottaa sellainen nainen töihin, joka on vielä mahdollisesti synnyttämässä lapsia. Tämmöisestä asenteesta pitää kerta kaikkiaan päästä pois, ja parhaiten siitä päästään sillä pois, että kustannukset jaetaan koko yhteiskunnan kannettavaksi. Se poikii koko yhteiskunnalle jatkossa. Se on investointi tulevaisuuteen.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Eläkeasiaan. Eläkkeiden indeksit ovat, erityisesti kansaneläkkeen mutta myöskin työeläkkeen taitetut indeksit, täysin kelvottomia, ja se johtaa siihen, että eläkkeet jäävät jälkeen muusta esimerkiksi palkkakehityksestä hyvin voimakkaasti. Työeläkemenot olivat viime vuonna noin 13,8 miljardia euroa. Jos siirryttäisiin takaisin tämmöiseen puoliväli-indeksiin, se merkitsisi noin 140 miljoonan euron lisäkustannusta vuodessa elikkä 0,15:tä prosenttia eläkevaroista. Mielestäni tämä ei olisi kohtuuton korvaus, sillä tässähän on kyse myöhennetystä palkanmaksusta, ja eläkkeet ovat jääneet selvästi jälkeen palkkakehityksestä, erityisesti työeläkkeet pahasti jälkeen palkkakehityksestä viime vuosina.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Voisin nyt ed. Sirnölle sanoa, että vasemmistoliitto vastustaa työllisyyttä, kun vasemmistoliitto haluaa lisätä yrittäjien taakkaa, aivan niin kuin te sanoitte, että kristillisdemokraatit puhuvat eläkeläisten puolesta mutta ovat sitten eläkeläisiä vastaan lisäämällä eläkeläisten veroja, olemalla enemmän kokoomuksen kannalla. Siis kaikenlaisia johtopäätöksiä voi vetää. On myös muistettava, että esimerkiksi mielentilasairaustapaukset johtuvat vain 3-prosenttisesti työpaikalla olevista työsuhteista ja olosuhteista, siis 3 prosenttia niistä sairaustapauksista johtuu niistä, (Puhemies: Aika!) mutta työnantaja vastaa lähes kaikista kustannuksista. Ei sekään ole oikein.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos minä olisin kokoomuksen äänestäjä, olisin kyllä nyt hyvin huolissani kokoomuksen budjettilinjasta. Näin vihreänä kansanedustajanakin voin sitä tietysti olla, sillä kysymys siitä, miten nämä menoerät katetaan, on tietenkin olennainen. Jos katsotaan tätä vanhemmuuden kustannusten tasausta, toki on niin, että naisyrittäjillekin tämä maksukorotus kohdistuu, mutta kun vastakkain ovat pieni maksukorotus ja sitten kysymys siitä, että nämä menot ovat suuremmat tilanteessa, jossa tulee niitä äitiyden kustannuksia yrittäjälle, niin totta kai tämä tasaaminen on edullisempi malli. Mutta jos tämä menoerä siirretään tuloveroihin, niin totta kai silloin tulee myös työllistämisen esteitä. Jostakin ne rahat on saatava, ja tämä kysymys jää tässä kokoomuksen hahmotelmassa nyt epäselväksi.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun kokoomus puhuu vanhemmuuden kustannuksista ed. Sarkomaan pehmeällä äänellä, niin kyllä siellä taustalla näkyvät ed. Kuosmasen kovat kädet. (Naurua) Kun kuitenkin haluatte laittaa maksettavaksi kaikille kansalaisille, niin ettekö voi nähdä esimerkiksi yrittäjien maksamana verona tätä, että kerätään erityiseen vanhempainrahastoon näitä kustannuksia?

Kovasti ihmettelen tosielämän tuntemusta myös ed. Zyskowiczin osalta, kun puhutte vain kolmen kuukauden äitiyslomapalkasta. Eihän lapsen syntyminen ja pienen lapsen hoitaminen pelkästään sitä ole, vaan kyllä siinä on myös esimerkiksi raskaudenaikaisia sairauspoissaoloja, sijaisen palkkaamisesta aiheutuvia kuluja ja pienten lasten hoidosta aiheutuvia poissaoloja. Ongelma on ollut nimenomaan se, että äidit jäävät kotiin eivätkä isät käytä täällä eduskunnassa säädettyjä oikeuksia pitää pitkää isyyslomaa jäädäkseen kotiin hoitamaan sairasta lasta. Aivan varmasti isä osaa mitata kuumetta ja pyyhkiä peppua aivan yhtä hyvin kuin äitikin siellä sairaan lapsen vuoteen vieressä. (Puhemies: Aika!) Tämä eilen jätetty selvitys antaa myös näihin eväitä, ja ihmettelen kovasti, kuinka te voitte sitä vastustaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin vielä kerran: emme vastusta vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamista. Ed. Lapintien logiikka on aivan päätön. Kun yrittäjälle joka tapauksessa aiheutuu äitiydestä paljon kustannuksia, niin teidän mielestänne oikea vastaus siihen on antaa lisää kustannuksia yrittäjien maksettavaksi.

Ed. Räsäsen argumentti on aika hyvä, mutta pitää sanoa, että jo tänä päivänä esimerkiksi työnantajat maksavat kelamaksua, vaikka kansaneläkkeellä ei ole mitään yhteyttä työsuhteeseen. Yrittäjä voi ja hänen tulisi voida, siis työnantajan, vaikuttaa siihen, että työntekijät pysyisivät mahdollisimman terveinä ja hyväkuntoisina. Sen sijaan, niin kuin totesimme, yrittäjän ei pidä edes yrittää vaikuttaa siihen, että työntekijät eivät tulisi raskaiksi.

Ed. Anttila sanoi, että yrittäjän kannalta ovat vastakkain nämä vaihtoehdot. Eivät ne ole vastakkain. Meidän mallissamme nimenomaan ne eivät ole vastakkain, vaan me sekä tasaamme näitä kustannuksia että olemme vyöryttämättä näitä täten syntyviä lisäkustannuksia muiden yrittäjien, muun muassa naisvaltaisten yrittäjien, maksettavaksi. (Puhemies: Aika!) Kun ed. Sirnö sitten kauhisteli, että nämä menevät palkansaajien maksettavaksi, niin ajatelkaa, hyvätuloiset maksavat tästä kaikkein eniten.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Voisi sanoa, että tämän keskustelun jälkeen todennäköistä on, että kyllä se siitä toteutuu. Ihan varmasti se toteutuu, ja jollakin aikavälillä saadaan hyväkin lopputulos. Mutta nyt täytyy muistaa se, että työmarkkinaosapuolet ovat hyväksyneet sairausvakuutuksen rahoitusuudistuksen periaatteen. Perehdytte siihen täällä eduskunnassa. Uskon, että se tuo avaimia siihen ymmärrykseen, että tämä rahoitusjärjestelmä ei ole huono. Siellä on se kannustin ja vipuvarsi, jolla voidaan vaikuttaa näihin menoihin, jotka uhkaavat muuten räjähtää meidän käsiimme. Tämä on olennainen asia, että me saamme nuoret perheet siihen tilanteeseen, että he voivat vapaasti valita, haluavatko työhön. Tässä on nyt kysymys vain siitä, miten se pieni osa rahoituksesta järjestetään. Ei se järjestelmä, että se osittain tulee sieltä sairausvakuutusmaksun kautta ja osittain yhteisistä verovaroista, varmaankaan käytännössä ole kovin järkevä. Mutta perehdytään asiaan rauhassa.

Sitten tämä lievävammaisten sotainvalidien asia, josta on puhuttu tässä maassa kyllä ainakin viimeiset kymmenen vuotta juuri tämän työkyvyttömyysprosenttihakumenettelyn ikävyyden kannalta. Moni sotainvalidi vanhetessaan vaivojen pahentuessa on halunnut vaikuttaa tuohon prosenttiin. Se käsite on huono. Nyt on vakiintunut käytäntöön "lievävammaiset sotainvalidit". Nythän tässä veteraanipaketissa tehtiin asioita siinä suhteessa, ei lopullisesti sillä tavalla, että jokainen, jolla on sotainvalidistatus, saisi kaikki samat etuudet. Niitä prosenttiosuuksia lievennettiin etujen kriteereinä, ja viimeiset lievennykset tulevat vuonna 2008. Mutta kyllä minusta siinä on mahdollisuus tarkastella asiaa nopeammin. Minusta olisi tärkeintä, että tuo lievävammaisten sotainvalidien asema tulisi sellaiseksi, että kun kerran on sotainvalidi, niin saa tietyt etuudet eikä prosentteja tarvitsisi miettiä.

Sitten, ed. Tennilä, en minä kuvittele, että 5 euron tasokorotuksella kansaneläkkeellä, pelkällä kansaneläkkeellä, elävän ihmisen elämäntilanne olennaisesti helpottuu. Tämä on tehty senkin takia, että ne indeksikorotukset, joiden mataluudesta olitte täällä vihaisia, jäivät mataliksi, ja nyt sitä kompensoidaan tällä. Mutta yritän suhteuttaa asioita: Jo 5 euron tasokorotus maksaa 40 miljoonaa euroa. Silloin kun aloitin ministerin työni, ensimmäinen asia oli ottaa kaikilta, jopa pelkällä kansaneläkkeellä eläviltä, lapsikorotukset pois. Se oli sydäntä raastavaa, ja se oli väärin. Mutta nyt me olemme voineet tehdä vuoden sisällä päätökset pelkällä kansaneläkkeellä elävien aseman parantamisesta 12 eurolla. Onhan se nyt jotakin, ihan muuta kuin mitä maailmassa oli kymmenen vuotta sitten. Mutta ei tämä ole vielä ratkaisu. Minä katson, että seuraava asia, joka pitää tehdä heti, mahdollisimman nopeasti, on eläkkeensaajien hoitotuen järjestelmän korjaaminen, paljon sairastavien eläkkeensaajien hoitotuen korotus ja siellä uudenlaiset kohdentamiset, ja siihen on jo ajatuksia ministeriössä. Sillä sektorilla voidaan edetä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi kommentti ministeri Mönkäreelle. Toivon, että tätä eläkkeensaajien hoitotukea tutkitaan yhdessä omaishoidon kanssa, koska ne menevät osittain päällekkäin ja siinä voisi olla ihan uusia mahdollisuuksia.

On ihan pakko kommentoida myöskin ed. Zyskowiczille vielä. Kun olen tasan kymmenen ja puoli vuotta ollut eduskunnassa, niin tästä vanhemmuuden kustannusten tasauksesta on koko sen ajan keskusteltu. Teillä oli sosiaali- ja terveysministeri Perho, ja hänellä oli täysi mahdollisuus hoitaa tämä asia kuntoon kahdeksan vuoden ajan. Viimeiset neljä vuotta ministeri Perho oli juuri sillä paikalla, missä olisi ollut mahdollisuus esittää kokoomuksen mallia veronmaksajien maksettavaksikin, mutta te ette sitä esittäneet sen vuoksi, että te ette halunneet mitään uusia kustannuksia veronmaksajien kontolle ettekä työnantajien kontolle ettekä kenenkään kontolle. Nyt te oppositiossa esitätte tätä asiaa täällä. Minusta se on hurskastelua ja epäreilua myöskin. Täällä te olette sitä mieltä, että verorahoista nämä olisi voitu hoitaa, vaikka ette silloin, kun teillä oli täydet mahdollisuudet hoitaa, halunneet tätä asiaa hoitaa kuntoon.

Arvoisa puhemies! Budjettikirjan, tuon maagisen keltaisen, pitäisi antaa ihmisille toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Nehän ovat myös talouskasvun ydinsanat, eikö totta, valtiovarainministeri Kalliomäki? Mutta kenelle tämä kirja antaa toivoa? Eniten tulevaisuudenuskoa on annettu Suomen parillekymmenelletuhannelle rikkaalle, jotka saavat toimeentulotukea valtiolta kaikkein eniten per nenä varallisuusveron poiston myötä.

Minä kysyn teiltä, sosialidemokraattien budjettivastaava Kalliomäki: tuo rikkaitten porukkako tässä maassa eniten toivoa tarvitsee? Te neuvoitte vasemmistoliittoa viime torstain kyselytunnilla opettelemaan talouspolitiikkaa, kun vaadimme köyhille muutakin kuin murusia rikkaiden pöydiltä. Niinpä kysynkin teiltä nyt: Kummalle annettu toimeentulon lisäys todennäköisimmin menee kotimaiseen kulutuskysyntään ja siten parantaa työllisyyttä ja talouskasvua, varallisuusveron poisto rikkaimmilta vai työttömille annettu työmarkkinatuen korotus, siis se, jota te ette antaneet heille? Kumpi on talouspolitiikan ohjenuora?

Jokainen tässä salissa tietää, että työttömien ja muiden pienituloisten rahat menevät viimeistä euroa myöten kotimaiseen kulutukseen, ruokaan ja muuhun välttämättömään. Se edesauttaa talouskasvua. Mutta mihin menevät rikkaille antamamme tukieurot? Eräs tuttavani, sijoitusneuvoja, kertoi, että kaikista ahneimmat siirtelivät rahojaan jatkuvasti tuottojen perässä eri rahastoihin, osa jopa päivittäin. Niinpä pahimmassa tapauksessa rikkaille antamanne toimeentulotuki meneekin ulkomaille tehtäviin investointeihin, jotka tekevät Suomeen lisää työttömiä, tai kalliiden tuontitavaroiden hankintaan. Kotimaista kysyntää olisi voitu lisätä myös maksamalla kuntien pakkolaina takaisin, jolloin kunnat voisivat palkata lisää vanhustenhoitajia, sairaanhoitajia ja opettajia, joista nyt joudutaan kunnissa leikkaamaan. Siitä saataisiin sekin hyöty, että palvelut paranisivat, ihmisillä olisi enemmän tulevaisuudenuskoa ja he olisivat siten onnellisempia ja terveempiä. Nyt epävarmuus työpaikoista, lasten koulutuksesta ja vanhempien hoidosta rassaa monia perheitä.

Tulevaisuusvaliokunnan väestöselonteon mietintö hyväksyttiin tässä salissa yksimielisesti toukokuussa. Siinä oli useita ehdotuksia muun muassa lapsiperheiden tulevaisuudenuskon parantamiseksi, mutta yksikään niistä ei ole löytänyt tietään tämän hallituksen agendalle. Nyt olisi ollut näytön paikka pääministeri Vanhasella. Hänhän selonteon aiheeksi esitti väestöpolitiikkaa. Ei kai selontekoja tehdä pelkän retoriikan ja keskustelun takia. Eihän? Tämän hallituksen omantunnon kysymys on siis se, miten se huolehtii köyhimmistä ihmisistä. Hyvätuloisiahan on hellitty vuosikausia jo velkarahalla tehdyillä veronalennuksilla, mutta miten kävi köyhien? Annan kiitoksen 7 prosentin omavastuun poistamisesta toimeentulotuesta. Nuo muutamat kympit ovat kullanarvoisia pienituloisille, mutta se ei poista köyhyyden syytä, yleensä siis työttömyyttä tai sairautta.

Tämän hallituksen häpeätahra on kaikkein köyhimpien lapsiperheiden jättäminen ilman ruhtinaallista 10 euron lapsilisän korotusta, eikä ministeri Hyssälä korjannut sitä tässä köyhyyspaketissa. Kysyä pitää, miksi hän ei sitä korjannut. Rahastahan nyt ei ollut kysymys, koska kuitenkin oli olemassa köyhyyspaketti. Mistä sitten oli kysymys, kun kaikkein köyhimmille lapsiperheille, siis toimeentulotuella oleville, ei edes tätä 10 euron korotusta tullut?

Työllisyyden parantaminen on yksi lääke köyhyyden ehkäisyyn. Olemme Kainuun hallintokokeilun eräässä työryhmässä laskeneet, paljonko työttömyyden suorat kustannukset ovat Ristijärven kunnassa. Järkytyin. Summa oli vuonna 2003, jolta tuoreimmat tilastot ovat olemassa, yli 10 000 euroa, ed. Zyskowicz, yli 10 000 euroa per työtön. Siihen laskettiin kaikki etuudet, työttömyysprojektit, valtion ja kuntien työllisyysrahat, ei tosin työvoimaviranomaisen kustannuksia. Aktiivitoimissa oli ollut alle 30 prosenttia työttömistä. Kysyn, onko meillä varaa tällaiseen. Mielestäni ei ole, eivätkä tässä ole edes kaikki kulut, vain suorat, laskettavissa olevat kulut. Mutta mikä estää saman rahan käytön järkevämmin? Väitän, että asenteet estävät sen, rohkeuden puute kokeilla uutta.

Onko työministeriö valmis kokeiluun, jos saamme Ristijärven kunnan suostumaan kokeiluun poistaa työttömyys kokonaan? Käyttäisimme samat rahat, jotka sinne nytkin tulevat. Kysymys on vähän yli sadasta työttömästä. Eli olisi mahdollisuus kokeilla, eikä kovin isoja vaurioita syntyisi, jos kokeilu epäonnistuisi, mutta riittääkö rohkeutta?

Suomessa tarvitaan rakenneuudistuksia niin kunta- kuin palvelurakenteissakin ja työllisyydessä, mutta se ei tuo nopeaa helpotusta kuntien rahoitusahdinkoon. Siksi rakennemuutosten porkkanaksi tarvitaan myös rahoituspaketti.

Kainuu aloitti rakennemuutoksen, kiitos nykyisen puhemiehen, silloisen pääministeri Lipposen kannustuksella. Kainuun hallintokokeilu uhkaa ikävä kyllä kansan silmissä vesittyä, koska joudumme tekemään leikkauksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tälle vuodelle joudumme poistamaan yli 90 henkilötyövuotta maakunnan organisaatiosta ja nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollosta, koska rahat eivät riitä. Toivon, että saisimme rakenteiden muutoksella säästöjä, mutta ikävä kyllä ne vievät vielä vuosia. Uskon, että näihin säästöihin päästään, mutta tällä hetkellä tilanne on vaikea niin kuin suurimmassa osassa muitakin Suomen kuntia.

Osa palveluista Kainuun hallintokokeilussakin jäi kunnille. Esimerkiksi Kajaanin kaupunki on tehnyt omassa budjettivalmistelussaan linjauksen, jossa se olisi lopettamassa Kajaanin alueteatterin eli siis vähentämässä useita teatterityöntekijöitä. Kajaanin kaupunki ei tässä kovinkaan paljon menettäisi, mutta koko Oulun läänin muut kunnat menettäisivät, erityisesti ne pienet kunnat, joissa ei ole ensimmäistäkään kulttuurin ammattilaista eikä edes henkilöä, joka tilaisi näitä kulttuuritilaisuuksia, näiden kuntien lapset, päiväkodit, koulut, joissa myöskin alueteatteri on tehnyt hyvää työtä, teatterikasvatusta. Toivon, että valtio lopultakin pääsisi ratkaisuun ja ministeri Karpela onnistuisi tehtävässään niin, että alueteattereille tulisi suurempi valtionosuus ja että ne voisivat tehdä sitä työtä, mikä niille on laissa annettu.

Kerron tämän siksi, että pelkkä rakennemuutos ei riitä vielä korjaamaan rahoitusongelmia, vaan tarvitaan rahoitussopimus kuntien ja valtion välille, että näitä rakennemuutoksia myöskin tässä kuntarakenteessa myöhemmin saataisiin. (Puhemies: 10 minuuttia!)

Ihan pari sanaa vielä: Ensin täytyy antaa hallitukselle kiitos siitä, että yrittäjien sairausvakuutuksen omavastuu lopultakin lyhenee. Se on arvokas asia niille henkilöille, jotka yritystoimintaa pyörittävät. Kannustan ministereitä perhevapaakustannusten korvausasian eteenpäin viemiseen.

Ihan lopuksi täytyy sanoa, arvoisa puhemies, että tuosta keltaisesta kirjasta ikävä kyllä ei löydy vielä kaikkia niitä muutoksia, joita on tulossa. Olen kuullut erilaisissa tilaisuuksissa muun muassa Kelasta ja Kuntaliitosta yksityiskohtia, jotka kansanedustajille ovat tulleet täytenä yllätyksenä. Jotenkin toivoisin, että ministerit voisivat omilta hallinnonaloiltaan tehdä vielä yksityiskohtaisemmat listat silloin, kun budjetti jaetaan, jos tuohon keltaiseen kirjaan niitä kaikkia muutoksia ei ole voitu saada, että kansanedustajien ei tarvitsisi nolona kuulla talon ulkopuolelta, mitä muutoksia budjetin käsittelyyn on tulossa.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puolivuotiaan ja pian viisivuotiaan tyttären isänä olen tyytyväinen siitä, että Vanhasen hallitus on sitoutunut vakaaseen ja ennakoitavaan lapsi- ja perhepolitiikkaan ja sen turvaamiseen.

Lapsiperheiden aseman parantaminen, vanhemmuuden tukeminen sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen on määritelty hallituskauden keskeisimmäksi tehtäväksi. Ensi vuoden budjettiin sisältyvän lapsiasiainvaltuutetun ohella hallitus on toteuttanut ja toteuttaa useita lapsiperheiden hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta lisääviä toimenpiteitä. Vakaalla perhepolitiikalla sekä työn ja perheen paremmalla yhteensovittamisella on suotuisa vaikutus perhemyönteisemmän yhteiskunnan kehittymiseen ja siihen, että perheen perustamista ei tarvitsisi siirtää taloudellisista tai työelämään liittyvistä syistä. Hallitus on hakemassa siten selkeästi uutta linjausta suomalaiselle perhepolitiikalle.

Suomalaista perhepoliittista järjestelmää tulee edelleen kehittää lapsiperheiden tarpeita paremmin huomioivaksi ja lasten turvallista kasvua takaavaksi. Tämä toteutuu parhaiten jakamalla vanhemmuuden kustannukset kaikkien työnantajien ja osin myös valtion kesken jaettaviksi. Eilen valmistui selvityshenkilön raportti, ja minulla on ilo ja kunnia odottaa sen pohjalta valmisteltujen ehdotusten sisältyvän viimeistään ensi syksyn budjettiin.

Keskusta iloitsi jo ryhmäpuheessaan siitä, että meille tärkeä matalan tuottavuuden työn tuki otetaan käyttöön ensi vuonna, mutta vain yli 54-vuotiaitten osalta. Siinä ei tietenkään ole mitään pahaa, että 54 vuotta täyttäneiden pysymistä työelämässä tuetaan. Näin tietysti pitääkin olla. Mutta kaikkein merkittävin yksittäinen syy korkeana pysyvään rakennetyöttömyyteemme on se, että matalan tuottavuuden työn kokonaishinta veroineen ja sivukuluineen muodostuu työnantajalle liian korkeaksi. Korkea työn hinta puolestaan nostaa tavaroiden ja palveluiden hintaa vastaavasti korkeammalle tasolle, jolloin näille tuotteille ei löydy riittävästi kysyntää. Mutta kuten asianomaiset ministeritkin ovat kyselytunnilla todenneet, kyseessähän on hyvä alku, ja odotamme, että tulevissa budjeteissa tuosta tuesta pääsevät nauttimaan myös esimerkiksi työuransa alkupäässä olevat palvelualojen työntekijät.

Autoliiton mukaan jatkuva kiistely tiehankkeista vie pitkäjänteiseltä liikennepolitiikalta uskottavuuden ja vahvistaa väärää kuvaa siitä, että tieinvestoinnit ovat vuosittain päätettäviä kertamenoja. Autoliitto on tässä osittain oikeassa. Valtio on yrittänyt tehdä pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa laatimalla kolmen infrahankekorin suunnitelman. Tampereen läntisen kehätien lisääminen ensi vuoden budjettiin suoraan ykköskoriin oli aivan välttämätöntä, mutta sen olisi hyöty—kustannus-lukunsa perusteella pitänyt alun perinkin olla infratyöryhmän ykköskorissa. Sinne se aivan oikein laitettiin, koska sinne se kuuluu, ja niin toisaalta kuuluu yhtä lailla myös Kantatie 51. On siis helppo yhtyä siihen kuoroon, joka vaatii toteutettavaksi myöskin niitä hankkeita, jotka ykköskorissa alun perin olivat. Siihen nimittäin järkiperusteita löytyy.

Koko tämän vuoden väyläkeskustelusta jäi vähän outo maku, koska lopullisena pidetty työryhmän esitys ei pitänyt. Toisaalta hyöty—kustannus-lukujen kanssa kikkailu paljasti, etteivät kaikkien hankkeiden sijoittelu ja tärkeysjärjestys olleet tosiasiallisesti aivan perusteltuja. Toivon, että jatkossa suuret infrahankkeet ja niiden kiireellisyysjärjestys päätettäisiin puhtaasti aitojen faktisten hyöty—kustannus-lukujen perusteella ilman politiikkaa. Silloin ei tässä määrin jälkipuheita tulisi ja hankkeet maksaisivat optimaalisessa aikataulussa itsensä takaisin ja tuottaisivat lisäksi merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä.

Arvoisa puhemies! Perustienpitoon osoitetaan 578,4 miljoonaa euroa. Perustieverkko ja radanpito tarvitsevat kiistatta enemmän varoja kuin esityksessä osoitetaan. Eduskunta palaa perustienpidon ja radanpidon sekä yksityisteiden rahoitukseen ja varmasti korjaa sitä niin, että myös alempiasteisella tieverkolla voidaan pitää kiinni hallitusohjelmaan kirjatusta tavoitteesta, ettei tiestön kunto tällä vaalikaudella alene.

Vanhasen hallituksen ohjelmassa on viittaus ympäristöystävälliseen autoverouudistukseen: "Verotuksen rakennetta uudistetaan edistämään kestävää kehitystä. Ekologisella verouudistuksella vähennetään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä, ympäristöhaittoja ja edistetään kierrätystä sekä tuotteiden, niiden kulutuksen ja energiankäytön, ekotehokkuutta." Näin sanotaan hallitusohjelmassa. Suomalaiset ajavat Euroopan vanhimmalla autokannalla. Suomalainen henkilöauto on keskimäärin 10,4 vuotta vanha. Autokannan uudistaminen säästäisi ympäristöä sekä parantaisi liikenneturvallisuutta ja ajomukavuutta. Saksaa on jo pitkään pidetty eurooppalaisen autoverotuksen mallimaana. Uusien autojen hintataso on siellä huomattavasti meidän tasoamme alempi. Vuotuiset korkeat käyttömaksut tosin tasaavat hankinnassa säästettyä eroa.

Euroopan unionin komissio on kehottanut jäsenmaita siirtymään kokonaan pois auton ostamisen verottamisesta ja siirtämään verotuksen painopistettä auton käyttöön ja kulutukseen. Viimeksi saimme tämän suuntaisen direktiiviehdotuksen tänä kesänä. Verotuksessa tulisi ottaa huomioon ympäristönäkökohdat: Vähempipäästöisiä autoja myös verotettaisiin vähemmän. Painopiste olisi hiilidioksidipäästöillä. Tämä auttaisi myös saavuttamaan Kioton sopimuksen päästörajat. Mikäli Suomikin siirtyisi komission suositusten mukaisesti kokonaan pois auton oston verotuksesta, tulisivat uusien autojen hinnat alenemaan yli kolmanneksella. Ensi vuoden budjetista ei löydy viitteitä ekologiseen verouudistukseen, vaikka hallitusohjelmassa niin lukeekin. Toisaalta se ei todista sitä, etteikö uudistusta kuluvan vaalikauden aikana toteutettaisi. Komission itsensä mukaan uudistus on toteutettavissa niin, ettei sillä ole vaikutusta vuotuiseen verokertymään. Verotuksen painopisteet vain muuttuisivat.

Ensi vuoden budjetti sisältää muun muassa työsuhdematkalipun toteuttamisen joukkoliikenteeseen. Se on hyvä ja myös eräs keino antaa valmistelevaa taustatukea ekologiselle autoverouudistukselle. Sillä nimittäin tasataan alueellisia eroja, jotta työssäkäynti ja välttämätön liikkuminen olisi mahdollista myös harvaanasutuilla seuduilla. Kaikilla ei ole varaa uuteen autoon, ei vaikka se olisi 30 prosenttia nykyistä edullisempi. Kaikki on valmiina. Tarvittavat selvitykset on tehty. Minun mielestäni ekologinen autoverouudistus tulisi toteuttaa mitä pikimmin, jo tämän budjetin puitteissa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on ensi vuoden budjettiesitys, ja salissa on käytetty aiheesta jo mittava määrä puheenvuoroja. Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat pääsääntöisesti olleet myönteisiä ja oppositio roolinsa mukaisesti väliin varsin ärhäkäskin. Ihan kaikkea sanottua eivät taida allekirjoittaa sanojat itsekään, eivät ainakaan, jos hiukan poliittista lähimenneisyyttä tarkemmin muistelevat.

Aiheita olisi useampiakin, mutta nostan esiin eilen vastauspuheenvuorossaan meitä sosialidemokraatteja sanallisesti moittineen ed. Sinnemäen kommentit. Siinä hän puuttui tärkeään asiaan: yksinhuoltajaperheiden toimeentulo-ongelmiin. Huoli on aiheellinen. Vähävaraisimpien aseman parantaminen on ollut sosialidemokraattisen ryhmän keskeisimpiä tavoitteita budjettineuvotteluissa. Mukaan tähän keskusteluun olisi pitänyt omasta mielestänikin ottaa selkeämmin yksinhuoltajaperheet.

Mutta tässä kohtaa on hyvä muistaa, että iso syömähammas yksinhuoltajaperheiden toimeentuloon tehtiin viime eduskunnassa, jossa vihreät olivat hallituksessa ja peruspalveluministerinä, jos en nyt ihan väärin muista, oli Osmo Soininvaara. Tuolloin nimittäin tarkistettiin päivähoitomaksujen määräytymisperusteita, ja siinä yhteydessä taulukosta muodostui varsin kova näille yhden kukkaron perheille. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että keskituloinenkin yksinhuoltaja on vaikeuksissa, kun maksut menevät tiukimman mukaan, mutta tuloja on sen verran, ettei lapsilisän ja sen täysin tasoltaan jälkeen jääneen yksinhuoltajakorotuksen lisäksi mikään muu yhteiskunnan tuki osu kohdalle.

Päivähoitomaksuja pitäisikin tarkastella uudelleen nimenomaan ottaen huomioon se, että on täysin eri asia, onko kolmihenkinen perhe kaksi aikuista ja yksi lapsi vai yksi aikuinen ja kaksi lasta. Perhekoon määritelmä on ongelma. Toivottavasti viesti meni äsken keskustelun aikana ministerille perille, vaikka hän ei syystä tai toisesta kysymykseeni vastannutkaan.

Kun aloitin, niin asiasta vielä muutama sana. Selvitysten mukaan maan kaikkein köyhimpiä ovat nimenomaan monilapsiset ja opiskelevat yksinhuoltajat. Selkeitä toimeentulo-ongelmia on myös pätkätyötä tekevillä yksinhuoltajilla. Harmillista siis on, ettei budjetti puutu tämän ryhmän asemaan ollenkaan. Yksinhuoltajien köyhyys on kuitenkin iso yhteiskunnallinen kysymys, sillä vanhempansa kanssa köyhyydestä kärsii myös iso joukko pieniä lapsia. Kun vielä tiedetään, että vähäosaisuus jopa niin sanotusti periytyy, siirtyy siis sukupolvelta toiselle tämän päivän Suomessa — kuten monesti työttömyyskin, jopa kolmanteen sukupolveen — tulisi hallituksen tarttua ripeästi toimiin köyhien yhden vanhemman perheiden tilanteen parantamiseksi.

Budjettiesityksen painopisteenä ovat työllisyyden hoito ja heikompiosaisten ihmisten aseman parantaminen, molemmat hyvin tärkeitä asioita. Panostuksia tarvitaan erityisesti köyhien lasten ja nuorten, joista monet siis elävät näissä yksinhuoltaja- tai työttömissä perheissä, aseman kohentamiseen, mutta myös erityisesti pitkäaikaistyöttömien tilanteen parantamiseen.

Myös pienellä eläkkeellä sinnittelevät ovat hyvin tiukoilla. Budjettiin sisältyy 5 euron korotus kansaneläkkeeseen. Summa tekee aiemman korotuksen kanssa yhteensä 12 euron korotuksen tällä eduskuntakaudella, mikä on pieni summa, kokoluokaltaan sama kuin viime kauden tasokorotus, mutta kuitenkin oikean suuntainen ja liennyttää alhaisen indeksin vaikutuksia.

Euro on kuitenkin nostanut hintoja, vaikka virallinen totuus ei tätä väittämää tuekaan. Välillä tuntuu, että euro on kaupoissa kuten markka ennen, ja kuitenkin se on oikealta arvoltaan lähes 6 entistä markkaa. Tyhmä ei tietysti ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa, mutta koska emme elä enää omavaraistaloudessa, ongelmia kassalla syntyy. Ihmettelenkin, miten viralliset selvitykset oikein tehdään, kun niiden mukaan kaikki on samanhintaista tai jopa edullisempaa kuin markka-aikana. Tätä taustaa vasten pelkkä isokaan tasokorotus ei kuitenkaan auttaisi, jos palvelut eivät pelaa ja niitä joutuu rahalla ostamaan, rahalla, jota ei ehkä ole.

Köyhyyden ja syrjäytymisen poistoon tarvitaan myös peruspalveluiden kehittämistä. Meneillään olevat panostukset palveluihin, erityisesti terveydenhuoltoon, ovatkin tärkeitä vauvasta vaariin, eivätkä nekään ole itsestäänselviä eivätkä tule ilmaiseksi. Pitkäaikaissairaiden ja paljon sairastavien kohdalla saattavat lääkemenot ja muut terveydenhuoltomenot tulla pärjäämisen esteeksi. Sairastaminen köyhdyttää nopeasti kohtuullistakin tuloa saavan. Siksi asiaan onkin kiinnitettävä huomiota, kun on puhe lääkekorvauksista ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista.

Yksi tärkeä toiveemme, asumismenojen omavastuun poistaminen toimeentulotuesta, on mukana budjetissa. Tämä parannus helpottaa kaikkein vähäosaisimpien arkea.

Köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseen tähtäävänä toimenpiteenä on myös koulupudokkaisiin panostaminen, se on todella tärkeää. Koulutuksen merkitys on niin iso asia nykymaailmassa, että kun joku ei jaksa tai muuten ei pärjää, täytyy avun tulla heti. Yhdenkin lapsen tai nuoren putoaminen yhteiskunnan rattailta on sekä inhimillisesti että koko yhteisen kansantaloutemme kannalta kallista ja turhaa tuhlausta.

Mainioita asioita budjettiesityksessä on monia, luettelo olisi pitkä, mutta mainitaan vaikkapa lapsiasiavaltuutetun virka, työmatkalippu, joka toivottavasti kannustaa joukkoliikenteen käyttöön työmatkoilla, tai muutosturvan vahvistaminen tai budjettiesitykseen sisältyvä työmarkkinatukiuudistus. Pitkäaikaistyöttömiin kohdistuu myös toinen uudistus, joka on asumistuen maksamisen jatkaminen kolmen ensimmäisen työssäolokuukauden aikana. Uudistus ei ole lainkaan vähäinen, sillä se poistaa osaltaan työttömyyteen liittyviä tuloloukkuja. Harmillinen asia sen sijaan on työmarkkinatuen korotuksen puuttuminen budjetista. Uskon, että työ korotuksen puolesta jatkuu kuitenkin edelleen.

Liikenteestä puhuessani en ole viime vuosien kuluessa voinut juuri kiitellä. Nyt on syytä, sillä maan toiseksi tärkein tiehanke, Tampereen läntisen ohikulkutien kakkosvaihe, ansaitsi jatkorahoituksensa. Toivottavasti myös muut merkittävät valtakunnalliset hankkeet lähtevät käyntiin mahdollisimman jouheasti. Lahjomattomat hyöty—kustannus-luvut kertovat kyllä tarpeen ja panostuksen hyödyn.

Väylästöinfraan satsaaminen on panostamista Suomen kansallisomaisuuteen, ja paitsi hyvää liikennepolitiikkaa se on myös hyvää työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa. Tämän pitäisi tosin näkyä myös muun tierahoituksen puolella. Haluankin jälleen kerran kiinnittää vakavaa huomiota tie- ja ratarahojen riittävyyteen. Teiden rappeutumien on jatkunut vuosi vuoden jälkeen, ja tiestössä oleva Suomen kansallisomaisuus menettää arvoaan nopeasti. Huonot tiet ovat myös turvallisuusriski, jota alenevat nopeusrajoitukset eivät riitä poistamaan. Lisäpanostuksia pitäisi siis hallitukselta löytyä perustienpitoon.

Budjettiesityksessä oleva varallisuusveron poisto ei nauti ymmärtämystäni. Olen kuulunut siihen pieneen joukkoon, joka on kyseenalaistanut asian ryhmässämme. Raha on mielestäni tärkeä paitsi kireyttään natisevan valtion budjetin kannalta myös erityisesti siksi, että veron poistosta hyötyvä kourallinen maamme kaikkien rikkaimpia saa valtavat tulonsa varmasti pienemmällä veroprosentilla kuin keskituloinen palkan- tai eläkkeensaaja jo nyt. Uskallan nimittäin epäillä, että he mitä todennäköisimmin ottavat tulonsa pääomaverotuksen kautta. Miksei siis niin sanotun kateusveron sijasta puhuttaisi vaikkapa tasausverosta? Näin varallisuusvero voisi edes vähän tasata kaikkein suurituloisimpien panostusta heidän itsekin käyttämänsä yhteiskunnan palvelujärjestelmän ylläpitoon.

Näillä kannustuksen ja pienillä epäilyksen sanoilla ryyditettynä haluan todeta, että ei siis mikään hullumpi budjettiesitys kaiken kaikkiaan, vaikka toki monia toiveita muun muassa joidenkin etuuksien ja niiden tason suhteen jäi toki elämään.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvioesitys kasvattaa sosiaali- ja terveysministeriön budjettia 12 prosenttia. Ministeriön kansallisen terveydenhuollon hankkeen ja sosiaalialan kehittämishankkeen osittaisella rahoituksella on käynnistynyt ja käynnistyy jatkossa useita hankkeita, joiden tavoitteena on kehittää kunnissa parempia malleja ja toimintatapoja tuottaa sosiaali- ja terveyspalvelut asukkaille. Peräänkuulutan näiden lukuisten hankkeiden tuottaman uuden tiedon ja osaamisen levittämistä myös muille kuin hankkeen toteuttamisalueelle. Rahoituksesta saadaan mahdollisimman suuri hyöty, kun tietotaitoa voidaan jakaa ja hyviä käytänteitä omaksua muutoinkin kuin yrityksen ja erehdyksen kautta.

Vähemmälle huomiolle julkisuudessa ovat tähän asti jääneet useat merkittävät asiat tästä budjetista.

Omaishoidosta tehdään oma laki ja omaishoitajien asemaa parannetaan lukuisin toimin. Vajaakuntoisten verotonta työosuusrahaa korotetaan yli 30 prosenttia. Kattavan, 24 tuntia vuorokaudessa, sosiaalipäivystyksen piiriin on tarkoitus saada koko maa ensi vuoden loppuun mennessä. Hallituksen tavoitteena on sallia pitkäaikaishoidossa oleville mahdollisuus muuttaa kotikuntaansa. Nykyisen tilanteenhan voidaan tulkita olevan jopa ristiriidassa perustuslain suomien oikeuksienkin kanssa.

Voidaan todeta, että tämä hallitus ei ole vain luvannut, vaan on myös tehnyt. Lapsiperheiden arkeen on tullut taloudellista helpotusta. Haluaisin tässä muistuttaa kuitenkin myös sosialidemokraateille, jotka ovat julkisuudessa ja täälläkin puheenvuoroissa omimassa päätöksiä vain omikseen, että hallituksessa päätökset tehdään yhdessä ja me keskustalaiset voimme olla erittäin tyytyväisiä siihen, että yhteistyöllä olemme parantaneet keskustan aina tärkeinä pitämiä lapsiperheiden kysymyksiä, muun muassa lasten hoitomahdollisuuksien valinnanvaraa. Yksityisen hoidon tuen ja kotihoidon tuen korotukset ovat tavoitteidemme mukaisia. Tehtävää on kuitenkin vielä jäljelläkin.

Lapsiperheiden palvelujen taso eri kunnissa on kirjava, ja tukipalvelujen puuttuminen heikentää perheiden todellisia mahdollisuuksia hyötyä valtion toimenpiteistä. Tälläkin hetkellä esimerkiksi Vantaalla on suunnitteilla kotihoidon tuen kuntalisän leikkaus. Kummallisinta tässä on, että perusteluna on tarve vähentää päivähoidon kustannuksia. Kuitenkin kotihoidon mahdollisuuksien heikentäminen tuo varmasti lisäpaineita huomattavasti kalliimpaan kunnalliseen päivähoitoon.

Erityisen huolissani olen siitä, että lapsiperheille ei ole tarjolla riittävästi sosiaalihuoltolain mukaisia kotipalveluja. Odotankin, että kunnissa olisi myös halua ja rohkeutta arvioida perheiden palvelujen tilannetta kokonaisuutena ja parantaa niitä. Ennaltaehkäisy tuottaa pitkällä aikavälillä huomattavan taloudellisen hyödyn.

Arvoisa puhemies! Selvityshenkilö Metsämäki jätti eilen ehdotuksensa perhevapaista aiheutuvien kustannusten tasaamiseksi. Nyt on toimien aika. Täällä on käyty laaja debatti tästäkin asiasta, ja olen sitä mieltä, että Metsämäen esittämät toimet ovat monin osin hyviä, mutta toivottavasti ne ovat vain alkua. Voidaan kuitenkin mielestäni oikeutetusti kysyä, onko työntekijän raskaus työnantajan vika. Nuoren naisen tai miehen ei pitäisi olla mahdollisen perheenperustamishalunsa takia taloudellinen riski työnantajalle, koska erityisesti pienissä yrityksissä jo pelkkä työntekijän poissaolosta selviytyminen vaatii sopeutumista ja suunnittelua.

Jos todella haluamme nähdä syntyvyyden nostamisen ja väestön uusiutumistason ylläpidon koko yhteiskunnan etuna, eikö silloin siitä aiheutuvien kustannusten maksaminenkin kuuluisi meille jokaiselle veronmaksajalle? Totean kuitenkin sen, että selvityshenkilön ehdotustenkin toteutuminen vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jaossa olisi huomattava parannus nykyiseen tilanteeseen erityisesti naisvaltaisten alojen kannalta.

Hallituksen työllisyyspolitiikkaan on tullut uusia elementtejä, muun muassa starttirahaa on laajennettu, ja toivon, että kokeilun päätyttyä starttirahan laajennus vakinaistetaan.

Positiivista on, että tässä budjetissa toimenpiteet eivät kohdistu vain työuran loppupäässä oleviin vaan myös alle 25-vuotiaisiin nuoriin, jotka vasta ovat etsimässä paikkaansa työmarkkinoilla ja kipeästi kaipaavat työkokemusta. Voimaan astuneen nuorten yhteiskuntatakuun kanssa toimenpiteiden kirjoa voidaan nyt laajentaa ja tehostaa.

Alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden vanhempien tulorajojen korotuksesta käytiin budjettineuvotteluissa vääntöä. Toivottu tulos jäi kuitenkin saavuttamatta, ja budjettiesityksessä tulorajoihin ei esitetä korotuksia. Tältä osin olen tyytymätön budjettiesitykseen ja odotan, että nyt eduskuntakäsittelyssä tämä virhe korjataan ja vanhempien tuloraja korotetaan, jolloin pienituloisista perheistä tulevat alle kaksikymppiset opiskelijat saavat parannuksen opintotukeensa.

Hallituksen tavoitteena on lisätä naisyrittäjien määrää. Naisyrittäjyyttä suunnittelevista monilla on suunnitelmissaan palvelualan yrityksen perustaminen. Uusilla yrittäjillä on kuitenkin ollut erittäin suuria vaikeuksia saada rahoittajia mukaan hankkeisiin, joissa ei ole suuria investointeja vaan jotka ovat erittäin työvoimavaltaisia. Naisyrittäjälaina on ollut hyvä ja toimiva ratkaisu pienten yritysten käynnistämiseen, mutta se ei aina riitä, koska ehdoissa rajoitetaan lainansaajat enintään viisi työntekijää työllistäviin yrityksiin ja maksimilaina on vain 35 000 euroa. Sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavista uusista yrityksistä monet suunnittelevat olevansa jo käynnistymishetkellä isompia. Ei kai naisyrittäjyyslainan taustalla ole vain ajatusta siitä, että naisille riittää pieni puuhastelu ja vain muutaman hengen työllistäminen?

Kotitalousvähennyksen korottaminen on erittäin merkittävä ja erityisesti useiden perheiden elämää huomattavasti helpottava kädenojennus. Yhdessä aiempien päätösten kanssa, eli mahdollisuuden tehdä vähennys myös oman tai puolison vanhempien kotona tehtävästä työstä, hallitus on luonut markkinoita erityisesti siivous-, sosiaali- ja terveyspalveluita tuottaville yrityksille. Hallituksen työllisyyspolitiikka on purrut. Uusia työpaikkoja on syntynyt. Tilastokeskuksen eilisen tilaston perusteella yrittäjien määrä on kasvanut. Nimenomaan jatkuvaa, kokoaikatyötä tekevien palkansaajien määrä on lisääntynyt 33 000:lla. Osa- tai määräaikaisten työsuhteiden määrä laski 32 000:lla vuotta aikaisempaan verrattuna.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kannustaa hallitusta tuomaan eduskuntaan esityksen omakotitalojen energia-avustuksista. Ruotsissa tästä oli erittäin hyviä tuloksia, ja meillä rakentajien ja remontoijien kiinnostus ympäristön kannalta kestävämpiä energiavaihtoehtoja kohtaan on jo nyt erittäin korkealla. Valtiovallan toimin voimmekin saada kiinnostuksen realisoitumaan käytännön toimiin, jolloin yhä useampi koti lämpiää jatkossa maalämmöllä tai pelleteillä.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Siellä on lakiesitys pöydällä, joka on ollut useampaan otteeseen, hallituksen esitys, jossa vain vuosiluvut ovat vaihtuneet. Vuodesta 1966 on ensimmäisen kerran säädetty kuntien kalleusluokituksesta. Voi sanoa, että johan se oli vasta. Kuntien kalleusluokitusjärjestelmä on perustunut pitkälti siihen, että on haluttu kuntalaiset yhdenvertaiseen asemaan aikanaan erilaisten elinkustannusten muodostamien vaihtelujen takia. Tänä päivänä on todettu useammalta taholta jo myös tässä talossa, että järjestelmä on täysin vanhentunut.

Sosiaalietuudet ensimmäisen kalleusluokan kunnissa ovat suuremmat kuin toisen kalleusluokan kunnissa. Tämä koskee pääasiassa kansaneläkkeitä, lesken perhe-eläkettä, ylimääräistä rintamalisää, maahanmuuttajien erityistukia, sotilasvammakorvauksia, sotilasavustuksia, toimeentulotuen perusosaa sekä eräitä maatalousyrittäjän luopumistukia. Konkreettinen esimerkki: kansaneläkettä nauttiva ihminen Tampereella saa noin 20 euroa enemmän kuin kansaneläkettä saava ihminen Turussa. Turku ja Tampere eivät tänä päivänä ole elinkustannuksiltaan ja asumiskustannuksiltaan niin erilaisia, että tällaisen järjestelmän olemassaoloa enää voisi missään määrin hyväksyä.

Eduskunta on saanut todella lain jatkamisen osalta vuosi toisensa jälkeen hallitukselta esityksiä, joissa on todettu aina sama logiikka ja sama perustelu jatkoille. Periaatteessa tuemme sitä, että kuntien kalleusluokitusjärjestelmästä luovutaan, mutta valtiontalous ei anna periksi. Se on joka ainut kerta ollut syy, ja on sanottu, että pitkällä tähtäimellä tähän tulee panostaa. Pitkä tähtäin on vähän harvinaisen pitkä tähtäin, koska ministeri Kalliomäki vastasi minulle keväällä kirjalliseen kysymykseen näin, että kalleusluokituksen lopettamista on sen ongelmallisuuden takia jouduttu odottamaan jo pitkään. Jo vuodesta 1972 hyväksytyn kalleusluokituslain yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus kiireellisesti selvittää mahdollisuudet tämän järjestelmän poistamiseksi. Täytyy todeta, että valtakunnan hallituksella on ollut yhtä kiire kuin minun elinikäni on, että se siitä.

Toisaalta voidaan miettiä, että kunnat, jotka kuuluvat kakkoskalleusluokitusjärjestelmään, kuten Turku ja monen monta sataa muuta, maksavat eräänlaista alueellista veroa sitä kautta, että siellä nämä etuudet ovat pienempiä kuin ykköskuntien kalleusluokitukseen kuuluvissa kunnissa. Kakkoskalleusluokituskunnan kuntalaiset itsessään siis maksavat eräänlaista veroa maksaakseen ykköskalleusluokituksessa asuvien kuntien asukkaille korkeampia sosiaalietuuksia kuin itse saavat. Tässä voidaan puhua myös ihan aidosti yhdenvertaisuudesta taikka eriarvoisuudesta.

Viime kerralla vuonna 2002 hallitus toi tähän taloon esityksen, jossa ehdotti, että kalleusluokitusjärjestelmää tulee jatkaa vuoteen 2007 asti, mihin perustuslakivaliokunta on todennut, että perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun perustoimeentuloturvan osalta ja perustuslain 106 §:n yhdenvertaisuuden näkökulmasta tämä laki on erittäin ongelmallinen, minkä johdosta perustuslakivaliokunta totesi, että tätä lainsäädännön voimassaoloa täytyy ehdottomasti lyhentää.

Hallintovaliokunta teki yksimielisen mietinnön, että lain voimassaoloa lyhennetään ja se tulee loppumaan ehdottomasti vuoden 2005 loppuun mennessä elikkä tämän vuoden loppuun mennessä. Hallitus velvoitettiin tuomaan ne yksittäiset lakiesitykset, joilla tämä järjestelmä kumotaan.

Nyt meillä on pöydällä hallituksen esitys, joka esittää, että tätä järjestelmää jatketaan vielä 2006 ja 2007. Elikkä käytännössä, kun eduskunta on hylännyt sen, että järjestelmä kestäisi vuoteen 2007 asti, niin millä ihmeellä on hyväksyttävää, että sitä esitetään nyt jatkettavaksi vuoteen 2008 asti? Eikä siitäkään ole vieläkään mitään takuita, että se on mikään viimeinen perälauta siinä.

Uskallan vedota siihen, että tämä eduskunta tulee pitämään tehdyistä päätöksistä kiinni. Tätä lakiesitystä ei tulla hyväksymään elikkä järjestelmän jatkolle ei tulla hyväksymään tämän vuoden loputtua enää yhtään jatkoaikaa. Ja toivon ja uskon myös, että ministeriöissä täytyy näiden erityislakien olla valmisteltuina sen takia, että jo edellisellä kerralla on velvoitettu, että lait tulee valmistella ja tuoda eduskuntaan tämän syksyn aikana. Näin on hallitus myös luvannut tehdä. Näin on ministeri Kalliomäki kirjallisen kysymyksen vastauksessaan sanonut, että eduskunta tuo nämä asianomaiset lakiesitykset eduskunnalle tämän syksyn aikana. Niitä ei ole näkynyt vielä, mutta vielä on aikaa tämän syksyn osalta.

Vetoan teihin ja tulen lähestymään talousarvioaloitteen osalta siinä, että rahat löytyvät, 130 miljoonaa euroa. Siitä summasta on kysymys siinä, saadaanko kansalaisten yhdenvertaisuus toteutettua kenties edes pienen määrän paremmin kuin tänä päivänä. Käytännössä on myös kysymys kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentulosta, kun puhutaan sosiaaliturvaetuuksien suuruudesta.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Vanhasen hallituksen talouspolitiikka on onnistunutta. Siitä osoituksena voidaan pitää EU-alueen nopeinta talouskehitystä, mikä Suomessa on ollut ja edelleen jatkuu. Siitä ovat osoituksena myöskin tuoreet työllisyysluvut sekä kilpailukykyvertailut. Tarvitaan kuitenkin huolenpitoa ja mahdollisuuksien luontia myös tulevaisuuden talouskasvua varten. Ymmärrän varsin hyvin, että me pitäydymme tiukassa budjettipolitiikassa, niin kuin kuuluukin, mutta myöskin on pidettävä huoli siitä, että ne reunaehdot, joita talouskasvu tulevaisuudessa ja yhä kiristyvässä kansainvälisessä toimintaympäristössä asettaa, tulee turvattua, ja tässä esillä olevassa budjettiehdotuksessa näitä esityksiä myöskin on tehty.

Kotimainen talouskasvu koki kevätkesällä taittumisen merkkejä metsäteollisuuden työnseisauksien seurauksena. Tämä vaikuttaa luonnollisesti meidän tämänvuotiseen kasvuumme, se vaikuttaa meidän tämänvuotiseen nettovientiimme ja myöskin osittain Suomen kuvaan maailmalla. Tässä yhteydessä haluan kiinnittää huomiota siihen, että mielestäni pääministeri Vanhanen on onnistunut tätä Suomen dynaamista kuvaa kirkastamaan maailmalla vienninedistämismatkoillaan. Viimeisenä osoituksena siitä on taannoinen Kiinan matka, jossa hän avasi muun muassa FinChin vientikeskuksen. Tuo idän jättiläisten vienti on Suomelle yhä tärkeämpää Suomen talouskasvun näkökulmasta. Niin Kiina kuin esimerkiksi Venäjäkin ovat myös monen taloustieteilijän huolenaiheena siinä mielessä, että osaaminen näiden kahden maan kaupassa on heillä huolena. Se täytyy myös hallituksen kirkkaana mielessä pitää, että sitä osaamista riittävästi myöskin on. Varsinkin Venäjä-osaamisen osalta muun muassa Itä-Suomen viisaat esittivät, että siihen täytyy entistä enemmän panostaa ja se osaamisen pohjan luonti täytyy aloittaa hyvin varhaisessa vaiheessa, jo hyvin nuorella iällä koulutuksessa.

Herra puhemies! Eräs mielenkiintoinen asia tähän budjettiin on kirjattu, ja se on aluepoliittisten vaikutusten arviointi budjetin seurauksena. Tätä tervehdin erityisellä tyydytyksellä. Ja ehkä me tämän arvioinnin pohjalta, kun se objektiivisesti tehdään, pääsemme vihdoin ja viimein siihen tilanteeseen, jossa ei välttämättä tarvitse tämän Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen olla aina niin kovasti, kuten ainakin aika ajoin, vastakkain, vaan voimme soutaa samaan suuntaan. Me molemmat tiedämme hyvin sen tuolta maakunnasta tulevina, että me tarvitsemme vahvaa Pääkaupunkiseutua, mutta Pääkaupunkiseutu tarvitsee myöskin vahvaa muuta Suomea.

Herra puhemies! Ensi vuonna käynnistetään oikeastaan historiallinen rakenteellinen uudistus, matalan tuottavuuden alojen työllisyystuki, joka tällä kertaa alkuvaiheessaan suunnataan yli 54-vuotiaisiin palkansaajiin. Tämä on hyvä alku uudelle järjestelmälle. Toivon, että tätä laajennetaan hyvin pikaisesti koskettamaan myöskin laajempia väestö- ja työntekijäryhmiä, mutta alku on hyvä ja sitä pitää tyydytyksellä tervehtiä. Samoin kotitalousvähennyksen määrä kaksinkertaistuu ja nuorten työllistämistä tuetaan monin eri tavoin.

Samoin varallisuusvero poistuu, ja vaikka täällä on myöskin hallituskumppanin puheenvuoroista tullut hyvinkin negatiivista tästä asiasta, totean, että se kuitenkin korostaa suomalaista omistusta, suomalaista pääomaa ja sitä, että me haluamme kehittää omilla varoillamme tätä omaa maatamme ja sitä kautta vahvistaa työllisyyttä ja talouskehitystä. Mielestäni se on perusteltu asia.

Hallitus haluaa tässä budjettiesityksessään edistää palveluyrittäjyyttä ja luoda kipeästi kaivattuja parempia palveluyrittäjyyden markkinoita. Myös uusia täsmätoimia kohdennetaan erityisesti aloitus- ja kasvuvaiheessa olevien yritysten rahoitukseen ja neuvontaan ja yritysten varhaisen vaiheen kehitystä tuetaan uusimuotoisella pääomarahoituksella ja syöttörahastolla. Ehkä tässä kohdassa voisi toivomuksen esittää, että nämä rahoitusinstrumentit myöskin hieman enemmän ottaisivat riskiä tässä alkuvaiheen rahoituksessa, ja tässä tapauksessa tarkoitan erityisesti Finnveraa ja Tekesiä.

Puhemies! Myöskin vuoden 2006 budjetti tuo tullessaan yhteiskunnan vähävaraisimpien osaan parannusta 90 miljoonan euron toimenpidekokonaisuudella. Siellä kansaneläkkeitäkin hiukan korotetaan, ja katsotaan nyt tämän eduskuntakäsittelyn jälkeen, mikä se lopullinen summa siinä tulee olemaan. Hallitus esittää viiden euron lisäystä. Myöskin toimeentulotuesta poistetaan asumismenojen 7 prosentin omavastuu, omaishoidon tuki nousee vähintään 300:aan ja tuki myöskin koko maassa yhtenäistetään. Nämä ovat mielestäni hyviä osoituksia siitä, että myöskin vähävaraisista halutaan yhtä aikaa talouskasvusta huolehtimisen kanssa kantaa huolta. Nämä kaksi asiaahan eivät sulje toisiaan pois vaan päinvastoin täydentävät toisiaan.

Puhemies! Maaseutuosiossa tulee käymään niin, että maa- ja metsätalousministeriön rahoitusosuus pienenee. Mutta siellä tältä vuodelta siirtyviä varoja on sen verran runsaasti, että absoluuttisesti ensi vuoden rahoitusosuus kuitenkin kasvaa. Näin on hallitus budjettikirjassaan esittänyt. Tästä meidän eduskunnassa on myöskin kiinni pidettävä. Sen on näin myöskin tapahduttava, ja siihen ei saa sellaisia muutoksia tulla, etteikö tämä lupaus toteutuisi, muuten me emme voi maaseudun kehittämisessä edetä niin kuin me yhteisesti olemme halunneet. Tätä kehitystähän me vielä ruodimme tämän syksyn aikana tulevassa selonteossa.

Eräs yksityiskohta, joka itseäni ihmetyttää budjetissa, on se, että maaseutuyritysten kilpailukykyä halutaan kohentaa ja kuitenkin neuvonnan määrärahoja alennetaan. Tässä on mielestäni ristiriita, ja uskonkin, että eduskunta tulee vahvasti tähän puuttumaan ja tätä tullaan toivon mukaan muuttamaan.

Myöskin — ja kohta ministeri Pekkarinen tulee tänne saliin — kotimaisen energian käytön laajentuminen on ollut puheenaiheena viime aikoina aivan luonnollisista syistä, koska energian hinnan muutokset ovat olleet niin rajuja. Tässä tarvitaan nyt rahoitusta niin kotimaisen uusiutuvan energiatuotannon raaka-aineisiin, alkupäähän, kuin myöskin tekniikan kehittämiseen. Se on aivan selvä, muuten tätä ei saada liikkeelle eikä myöskään tavoitteita toteutettua. Suomi tietysti on Euroopan laajuisesti, unionin laajuisesti kaiken kaikkiaan uusiutuvien energiamuotojen käytössä erittäin korkealla tasolla. Liikennepolttoaineet on se meidän pullonkaulamme, ja nyt on hyvä keskustella, mihin me suuntaamme näitä energiavarojamme. Myös ajatus omakotitalojen lämmitysmuotojen muuttamisesta fossiilisista polttoaineista kotimaisilla uusiutuvilla energialähteillä toimiviksi on miettimisen arvoinen. Investointiavustusten myöntäminen näille hankkeille mielestäni jonkunlaisena määräaikaisena lakina olisi ihan perusteltua.

Puhemies! Vielä tästä maaseutuosiosta puheessani sen verran, että eräs asia jäi eilisestä keskustelusta hieman korviini soimaan, ja se tuli SDP:n ryhmäpuheenvuorossa. Siinä ed. Viitanen siinä ainoassa asiassa, josta hän esitti toiveen toisin kuin budjettikirjassa on, tuli siihen, että pitäisi maataloutta kovistella ympäristönäkökulmasta ja että maatalouden ympäristötuki ei ole toiminut niin kuin sen olisi pitänyt. Tässä hän viittasi vesiensuojeluun. Hän jätti täysin vaille huomiota ne muut tahot, jotka samalla tavalla kuormittavat meidän vesistöjemme ympäristöä. Tätä kyllä ihmettelen, ja täytyykin kysyä, onko tämä SDP:n ainoa ympäristönsuojelunäkökulma, jossa halutaan rajoittaa entisestään maatalouden jo nykyisin erittäin tiukkoja ja tarkkoja ravinnemääriä. Tätä kyllä ihmettelen suuresti, miksi haluttiin unohtaa muun muassa nuo Pietarin jätevesien vaikutukset meidän yhteiseen mereemme. Minusta tämä oli käsittämätön puheenvuoro.

Puhemies! En malta olla tässä lopuksi myöskään kokoomuksen suuntaan sanomatta yhtä asiaa. Täällä kokoomuksen puheenjohtaja, ed. Katainen, aivan oikein painotti sitä, että meillä täytyy olla tulevaisuudenuskoa, ja vähän epäili, että budjettikirjassa ei ole sitä olemassa, että hallituksella ei ole tulevaisuudenuskoa. Samaan aikaan hän kaiveli pelkästään, vain ja ainoastaan menneitä. Minusta tässä on myöskin ristiriitaa. Silloin jos halutaan tulevaisuudenuskoa luoda ja sitä ylläpitää, niin silloin kyllä katsotaan tulevaisuuteen eikä menneisyyteen.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi toteaisin sen, mitä ed. Heli Paasio tuossa totesi tästä kuntien yleisestä kalleusluokituksesta annetun lain jatkamisesta, josta hallitus oli esityksensä meille tänne jättänyt. Viime vaalikauden perustuslakivaliokunnan jäsenenä näen selvästi sen, että perustuslakivaliokunta halusi rajata tämän kalleusluokituslain olemassaolon nyt tähän kahteen vuoteen, elikkä se olisi päättymässä vuoden 2005 lopussa. Minä uskon, että nyt tässä sekä perustuslakivaliokunta että hallintovaliokunta tulevat pitämään näkemyksestään kiinni. Talousvaikutuksia tällä on todella se 130 miljoonaa euroa, mutta kansalaisten tasavertaisen kohtelun näkökulmasta tuntuu ongelmalliselta, että hallitus on vielä jatkoehdotuksen tehnyt.

Arvoisa puhemies! Täällä eilispäivänä erityisesti kokoomuksen taholta tuotiin huoli siitä, että nyt käsittelyssä oleva talousarvioehdotus on alijäämäinen 600 miljoonaa euroa. Kun tuntee tietysti valtiovarainministeriön näkökulman ja myöskin hallituksen periaatteet siitä, että tulot arvioidaan varovaisesti ja menot reaalisesti, niin voi hyvin kuvitella, että talouden kehitys kulkee jotakuinkin samaa suuntaa kuin se on ollut 2004, jolloin meillä oli myöskin alijäämäinen budjettiehdotus. Mutta kun tarkastellaan tilinpäätöstä vuodelta 2004, niin voitiin todeta, että silloin valtiontalous oli 2,2 miljardia euroa ylijäämäinen, ja puolethan siitä oli tullut osakekaupoista ja toinen puoli siellä oli sitten koostunut suuremmista verotuloista ja pienemmistä menoista. Jos oikein muistan, niin kaiken kaikkiaan menomäärärahoja jäi noin 700 miljoonaa euroa käyttämättä, joista kehyksen piirissä oli noin 400 miljoonaa. Elikkä voi hyvin kuvitella, että myöskin vuodesta 2006 tulee valtiontalouden näkökulmasta vielä ylijäämäinen, joten liikkumavaraa on. Erityisesti eduskunnan kannalta on tärkeää, että meillä olisi syksyn lisäbudjettikäsittely huomioon ottaen varsin tarkka tieto siitä, miten talousarvio toteutuu, jolloin voisi liikkumatilaa olla tarpeellisiin määrärahoihin sitten syksyn aikana enempi.

Arvoisa puhemies! Sitten jokunen sana kuntataloudesta, kunta-asioista. Budjetin liitteenä oleva peruspalvelubudjettitarkastelu ja siihen liittyvä tilastointi osoittavat varsin selkeästi kuntien taloudellisen tilan tänä päivänä. Myönteistä siellä on se, että kuntien menotalouden kasvu on taittumassa. Nyt näyttää siltä, että noin prosentin alhaisemmalla menotaloudella voitaisiin tästä jatkaa eteenpäin. Kehitys olisi noin 4,4 prosenttia kasvua menoissa ja tuloissa noin 4,3 prosenttia, elikkä tämä selkeästi hidastaa kuntien alijäämäkehitystä, mutta ongelma siellä on edelleenkin yleisesti ottaen vuosikatteen riittäminen poistoihin ja sitten se suuri kysymys, riittääkö se ja missä määrin nettoinvestointeihin. Pahin ongelma on juuri alle 6 000 asukkaan kunnissa, siis pienissä kunnissa, ja siellä painottuu tuo alijäämäisyys erityisesti alle 2 000 asukkaan kuntiin.

Tarkastelussa kuntien osalta on se, että 165 kunnalla on taseissa alijäämiä noin 300 miljoonaa euroa ja vuodelta 2004 alijäämäisiä kuntia oli 138, ja noin puolet kunnista on nyt hakemassa myöskin harkinnanvaraista rahoitusavustusta. Elikkä on selvä näkökulma siitä, että kun meillä on tälle vaalikaudelle rakennettu peruspalveluohjelma ja -budjetti, niin sen keskeisistä tavoitteista pitäisi kyetä pitämään kiinni, hakemaan riittävää rahoitusta kuntien tehtävien hoitamiseen, saattamaan kuntien tehtävät, vastuut ja rahoitus tasapainoon ja sitä kautta luomaan turvaa sille, että kansalaiset saavat eri osissa maata myöskin lakisääteiset peruspalvelut tasavertaisesti. Valtionosuudet lisääntyvät ensi vuoden budjettiehdotuksen mukaan 643 miljoonaa euroa, ja se tietysti parantaa joidenkin kuntien tilannetta huomattavasti. Yhtä lailla valtionosuusuudistuksen ensimmäinen vaihe astuu voimaan, joka tuo lohtua pienempiin kuntiin, mutta hiukan ottaa resursseja pois sitten keskisuurista kunnista.

Ongelmana minusta kuntataloudessa ovat edelleen vajaat indeksitarkistukset. Siinä on toki parannusta ollut tällä vaalikaudella, mutta nyt sitten hallitusohjelman mukaisesti tämä vaalikausi jatketaan tällä 75 prosentin indeksitarkistustasolla ja seuraavan vaalikauden alkaessa päästään sitten täysiin indeksitarkistuksiin. Se, mitä kuntakenttä erityisesti toivoo ja mikä on perusteltua ja tarpeellista, on valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tasotarkistuksen loppuosan, siis 194 miljoonan euron, maksaminen kunnille nopeutetussa aikataulussa elikkä siirtäminen pois sieltä vuodelta 2008 toteutettavaksi jo tällä vaalikaudella, ja se on se tavoite, jota meidän on vielä tällä vaalikaudella pidettävä esillä.

Kun tuo kuntatalouden tiukkuus on noin ilmeisen selvä, niin tietysti hämmästyttää myöskin se, että harkinnanvaraisten rahoitusavustusten momenttia on pienennetty 25 miljoonaan euroon. Tänä vuonna se on ollut 30 miljoonaa euroa, ja 2004 se oli 48 miljoonaa euroa, elikkä vaikka nyt lisäbudjetissa saataisiinkin se 10 miljoonaa euroa lisää, niin siitä huolimatta kaikki ne tarpeessa olevat, äkillisen talouden heikkenemisen seurauksena ahdinkoon joutuneet kunnat eivät tule saamaan myöskään harkinnanvaraista rahoitusavustusta. Tämän johdosta nyt sitten tämä on keskeinen kysymys myöskin.

Hallitushan on käynnistänyt kunta- ja palvelurakennehankkeen. Asia on valmistelultaan vielä keskeneräinen. Mutta haluaisin tässä muistuttaa siitä, että nyt tämän kunta- ja palvelurakennehankkeen jalkoihin ei saa jäädä peruspalveluohjelma- ja peruspalvelubudjettitarkistelu, vaan sitä prosessia meidän on vietävä eteenpäin ja sen kautta saatava kuntiin riittävä rahoitus ja tehtävien tasapaino, pidettävä kunta—valtio-suhde myönteisenä ja saatava vakautta kuntien talouteen edelleenkin.

Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikka on täällä ollut keskustelussa myöskin, se suuri kysymys, jossa myöskin ryhmäpuheenvuoroissa ryhmänjohtajat ottivat kantaa ja olivat valmiit tekemään tarkistuksia väyläpolitiikan osalta. Yhdyn niihin näkemyksiin, että ministeri Luhtasen väylätyöryhmän esityksistä ensimmäinen kori tulisi kyetä toteuttamaan tämän vaalikauden aikana. Siihen on varsin hyvät mahdollisuudet olemassa.

Elinkaarimalliin ei täällä valtiovarainministeriö eikä hallitus ole tässä ehdotuksessaan ottanut kantaa, vaikka eduskunta siitä oman tahtonsa on lausunutkin, ja siinä mielessä toivon, että erityisesti väyläpolitiikasta nyt valiokuntavaiheessa keskustellaan. Mutta selviä parannuksia ja kohennuksia tarvitaan perustienpidon rahoitukseen. Nykyisen ehdotuksen pohjaisella rahoituksella rahat eivät riitä ylläpitämään liikenneturvallisuutta, teiden tasoa. Yhtä lailla yksityisteiden valtionosuudet ovat pienen nousun kaipauksessa. Joukkoliikenne on tullut ongelmaksi erityisesti maaseutualueilla, joissa linjavuorot vähenevät. Iäkkäillä ihmisillä, joilla ei ole autoa, on vaikeus kulkea, ja yhtä lailla koululaiskuljetukset erillisjärjestelyin tulevat aiheuttamaan oman ongelmansa.

Arvoisa puhemies! Kun yrittäjyys- ja yrittäjäministeri on paikalla, niin oman myönteisen näkökulmansa minusta tuo tämä yrittäjyyden edistäminen. Siellähän on nyt matalan tuottavuuden työvoiman tuki, kotitalousvähennyksen korotus, varallisuusveron poisto ja sairauspäivärahan tuleminen yrittäjille, ja myöskin sitten koko yritysverouudistus on ollut vireillä.

Arvoisa puhemies! Yrittäjyyden edistäminen kaipaa myöskin yrittäjien sosiaaliturvan parantamista. Siellä on ollut työryhmä työskentelemässä ja tehnyt hyviä ehdotuksia karenssiajan lyhentämisestä, sairaanhoidon saamisesta työterveyshuollon piiriin ja sairastuneiden lasten hoitopalkkioiden saamisesta verovähennysoikeuden piiriin. Nämä ovat minusta niitä toimia, joilla me voimme viedä yrittäjyyttä eteenpäin ja sitä kautta myöskin edistää tässä maassa työllisyyttä ja tuottavuuden lisäämistä, joka meille on hyvin keskeinen kysymys, että me pääsemme hallituksen asettamaan 100 000 uuden työpaikan tavoitteeseen tällä vaalikaudella.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Muutamaan yksityiskohtaan, täällä jo käydyn keskustelun tiimoilta esille nousseisiin asioihin, haluan tässä kajota. Ihan aluksi muutama sana yleisesti siitä, miltä tämä Suomen talouden meno näyttää erityisesti yrittäjyyden näkökulmasta katsoen.

Suomi on rankattu, ihan näinä aikoina kiinni ilmeisesti rankataan, maailman kilpailukykyisemmäksi maaksi, silloin kun tarkasteluperuste on nimenomaan yrittäjyyden, elinkeinoelämän kannalta suotuisa toimintaympäristö niillä kriteereillä mitaten, mitä näissä erilaisissa kansainvälisissä selvityksissä nyt sitten ylipäänsä käytetään. Tämmöinen asema ja ensimmäinen sija on tietysti monella tavalla erinomainen asia, mutta se ei kyllä kuitenkaan kerro ihan kaikkea siitä, mitä taloudessa tapahtuu tai kuinka hyvin asiat ovat. Paljon on sellaista, missä meillä vielä on kosolti parantamisen sijaa. Suomalaiset eivät ole elintasomittareilla mitaten kuitenkaan maailman ykkösiä; gäppiä, kiinni otettavaa, on vielä kosolti. Voi tietysti kysyä, mistä se sitten oikein johtuu, jos vuodesta toiseen ollaan kilpailukykyisin maa, mutta kuitenkaan emme kovin nopeasti saa elintasovertailuissa muita maita kiinni. Paljossa on kysymys tuottavuudesta, tuottavuuden kehityksestä, ja toisaalta siitä, minkälainen on se työpanoksen määrä, minkä Suomi käyttää siihen tuotantoonsa, jota mittaa bruttokansantuote yhtenä keskeisenä mittarina.

Tuottavuuskehityksessä Suomen talouden koko kuva jakaantuu oikeastaan kohtuullisen selvästi kahteen eri tasoiseen osaan. Suomi on tavattoman kilpailukykyinen erityisesti teollisuudessa, ja siellä tietyt ict-alat, tietyt toimialat teollisuudesta, ovat aivan erityisiä, aivan koko maailman ehdottomia huippuja. Suomi on niillä aloilla tuottavuudessa maailman selvä, oikeastaan eräillä nicheillä jopa maailman ylivoimainenkin, ykkönen. Teollisuudessa ylipäänsäkin siis ollaan maailman huippua. Mutta sitten kun tullaan palvelupuolelle, sekä markkinapalveluihin että julkisiin palveluihin, ei enää ollakaan maailman huippua. Markkinapalveluissa ollaan hivenen yli EU:n ja Oecd-maiden keskitason, mutta julkisten palveluiden tuottavuuskehityksessä jäämme vähän alle sekä EU:n että Oecd:n keskitason. Tässä on sekä Oecd:n raportit että EU-raportit minulla näiden tietojen pohjana. Jäämme vähän, siis silloin kun puhutaan nimenomaan julkisista palveluista, niiden tuottavuuskehityksestä, molemmissa näiden keskiarvojen alapuolelle.

Toisekseen me emme sitten kuitenkaan työllisyysasteessakaan, siis siinä määrässä, minkä me teemme työtä sillä tuottavuudella, minkä äskeiset ikään kuin sijoitukset maailmalla meillä antavat, siinä työmäärässä, minkä me teemme, sitten kuitenkaan sijoitu ihan maailman huipputasolle, ihan maailman ykkösten sarjaan. Ennen kaikkea rakenteellinen työttömyys näkyy osaltaan tässä työllisyysasteessa. No, nyt uusimman tilaston mukaan se on aika tarkkaan 69 prosenttia, mutta se on vielä selvästi alle monien niitten kilpailijoidemme, joiden taakse Suomi jää elintasovertailussa. Eli äsken kerrottu kuvaa mielestäni selvästi sen, että tällä tuottavuuskentällä tarvitaan rajusti ponnisteluja ja kovasti ponnisteluja erityisesti palvelusektorilla.

Palvelusektori bruttokansantuotteesta on noin 70 prosenttia. Jos otetaan vielä rakentaminen mukaan, Suomessa on lähes 80 prosenttia kaikki tämä yhteensä. Vaikka me kuinka hyviä olisimme täällä teollisilla aloilla, niin ellemme tätä palvelupuolta saa, sekä siis markkinapalvelupuolta että julkista palvelua, vielä parempaan tuottavuuskehitykseen, emme yksin tämän teollisuuden vetämänä kerta kaikkiaan selviä maailman mitassa elintasokilvoittelussa niille sijoille, mihin me varmasti pohjimmiltaan Suomen haluaisimme viedä.

Siis vielä kertaalleen: vaikka World Economic Forum sanoo, että me olemme maailman kilpailukykyisin toimintaympäristö, tarjoamme sellaisen siis yrityksille, elinkeinoelämälle, siinä, että se realisoituu käytännössä meidän tuotantomme ja myöskin elintasomme nopeaksi nousuksi, siinä on siis tekemistä ennen kaikkea tuottavuuspuolella. Mitä ne tekemisen osa-alueet siellä olisivat? Ehkä tässä yhteydessä jätän sen kokonaan käsittelemättä. No, ehkä sen verran voin sanoa, että me olemme toki aloittaneet monenlaisia toimia, joiden tähtäyksessä on juuri parantaa tuottavuutta myös palvelusektorilla. Ihan pari kolme esimerkkiä siitä, mitä ne toimet ovat:

T&k-toiminnassa, jossa vielä muutama vuosi sitten ei juurikaan palvelusektori saanut tätä rahoitusta, me olemme avanneet myös t&k-rahoituksessa ovet palvelusektorille ja toivomme, että siellä saataisiin sellaisia hankkeita aikaiseksi, jotka parantavat viime kädessä sitä tärkeätä, sitä tuottavuutta, josta tässä puhun. Itse asiassa mittavia ohjelmia, ei vain Tekesin kautta vaan eräiden muidenkin instituutioiden kautta, on pantu liikkeelle tässä.

Myöskin oman pääoman ehtoisen ja velkapääoman, julkisen sellaisen, rahoitusinstrumenttien fokus on jonkun verran muuttunut. Otetaan esimerkki: Finnvera rahoittaa tänään jo mittavasti myöskin palvelusektorin yrityksiä. 10—15 vuotta sitten se oli ääriharvinaisuus, että näin tapahtui. Tässä on tapahtunut, ei vain tämän hallituksen toimesta, vaan jonkun verran jo aikaisemmin, muutosta siihen suuntaan, että ymmärretään myöskin noitten instituutioiden, rahoitusinstrumenttien, piirissä tämä palvelusektorin merkitys.

Hyvät kuulijat, arvoisat edustajat siis, sen ohella, että täällä tuottavuuskehityksen suunnalla on jonkun verran tehtävää ja tekemistä edelleenkin, niin tietyllä tavalla saman asian piiriin tullaan hivenen toistakin kautta. Myönteinen kehitys on oikeastaan Suomessa tapahtunut monella sellaisella mittarilla mitaten, jotka kertovat, että oikeaan suuntaan siis ollaan menossa.

Vielä kertaalleen: Yrittäjien määrä Suomessa on lisääntynyt selvästi. Tietysti tärkeää on ja ehkä tärkeintä työllisyyden paraneminen, mutta myös yrittäjien määrän lisääntyminen on selvä. Jos elokuusta elokuuhun otetaan, jos nyt haluaa näillä numeroilla leikkiä tämän verran, niin voi todeta, että elokuussa 2004 oli 211 000 yrittäjää ja elokuussa 2005 224 000. Jos katsotaan 12 kuukauden keskiarvolla, niin lisäys ei ole näin hyvä, se on huomattavasti pienempi, mutta selvästi ylöspäin tässä kaikessa mennään.

Myös suorilla sijoituksilla Suomeen ja Suomesta mitaten kehityskuva on muuttunut ihan viimeisen puolentoista vuoden aikaan. Viime vuosi, 2004, oli ensimmäinen vuosi, jolloin suorat sijoitukset Suomeen olivat selvästi suurempia kuin sijoitukset meiltä ulos. Edellisten 10 vuoden aikaan tässä oli 32 miljardin euron tappio Suomelle taseessa, 32 miljardin euron tasetappio Suomelle. 2004 jo 4 miljardia oli se enemmyys, minkä verran pääomia virtasi Suomeen suorina sijoituksina verrattuna siihen, minkä verran niitä meni meiltä ulos.

Tämän vuoden ensimmäisen kahdeksan kuukauden ajalta luvut ovat vajaan miljardin positiiviset Suomelle. Heti täytyy tämän jälkeen todeta, että näitä lukuja selittävät jotkut yksittäiset suurten yritysten maailmanlaajuiset rakennejärjestelmät, niin että ei ihan näin positiivinen tämä kuva välttämättä ole, mitä nyt näistä numeroista voisi yhtäkkiä päätellä, mutta ne kertovat kuitenkin jonkun verran siitä, että viime vuosien aikaan suunta tässä on kääntynyt. Myöskin meille valuu siis suoria sijoituksia maailmalta entistä vilkkaampaan tahtiin.

Niin, hyvät kuulijat, hallitus on omalta osaltaan pyrkinyt tiedostamaan sen, että jos Suomi aikoo siis tuottavuuttaan parantaa, säilyttää hyvän kilpailukykynsä ja sitä elintasoakin nostaa, viime kädessä sitäkin, niin Suomen tie on se, että tänne t&k-puolelle pitää investoida, sijoittaa, ja näin Suomi on tehnyt.

Täällä ed. Katainen eilen manasi hallituksen maan rakoon siinä, että hallitus ei tätä totuutta, tätä välttämättömyyttä, olisi tässä jollakin tavalla tiedostanut. Minusta voi hyvinkin ymmärtää, että tuo ed. Kataisen puheenvuoro olisi ollut perusteltua muutama vuosi sitten, jolloin t&k-investoinnit Suomessa likimain jäädyttyivät paikalleen, mutta minun on nyt vähän vaikea ymmärtää, millä perusteella tuo puheenvuoro oli aiheellista esittää tässä yhteydessä. Julkiset t&k-panokset lisääntyvät tästä vuodesta merkittävästi ensi vuodelle, ja näyttää siltä, että hallituksen politiikka on johtanut ja johtamassa siihen, että vaikka on koko ajan pelätty, että yksityiset panostukset meiltä häippäävät ulos, niin nekin näyttävät kuitenkin lisääntyvän, yksityiset investoinnit, nimenomaan t&k-investoinnit. VM:n joku laskentamalli kertoo, että ensi vuodelle nämä t&k-panostukset lisääntyisivät jopa noin 6 prosentilla. Hivenen toinen laskutapa kertoo hivenen vähemmästä lisäyksestä, mutta lähes tuon suuruisista lukemista joka tapauksessa on kysymys. Yhden yksittäisen keskeisen t&k-instituution, Tekesin resurssit lisääntyvät ensi vuonna tähän vuoteen verrattuna 7 prosentilla. Tätä kaikkea taustaa vasten voi kysyä, oliko ed. Kataisella väärä puhe, olisiko se pitänyt esittää muutama vuosi aikaisemmin.

Yksityisten t&k-investointien osalta voi todeta, että vaikka me todella pelkäsimme niiden kääntyvän laskuun viime vuonna, aivan tuore tilasto kertoo, että viime vuonna yksityinen puoli lisäsi t&k-investointeja, hivenen jopa yllättäin, 6 prosentilla. Ennuste tälle vuodelle on hivenen pienempi, vajaa 4 prosenttia, mutta sekin on aika hyvä ottaen huomioon, minkälainen imu on maailmalta nyt myös suomalaisen t&k-panostuksen tuonne maailmalle mennä.

Arvoisa puhemies! Hallitusta on erityisesti huolestuttanut tämän innovaatioketjun eheys. Haluan tässä yhteydessä aivan lyhyesti siihen vaan viitata ja sanoa, että hallitus on käynnistänyt tukun hankkeita, joiden idea, ajatus, on varmistaa se, että panostukset innovaatioketjun eri kohtiin tulevat tapahtumaan niin, että sellaisia aukkoja, joissa näitten panostusten tuotto vuotaa ulos meiltä, ei olisi. Tässä mielessä tämä Aloitusrahasto Vera on ollut tärkeä hanke, josta eduskunta teki taannoin päätökset.

Jos puhemies vielä sallii, tähän jatkoksi kuitenkin heitän sen mielestäni tärkeän ajatuksen, että tärkeää olisi, että hallituksen ja valtiovallan ohella myöskin yksittäiset suomalaiset institutionaaliset sijoittajat tiedostaisivat sen tärkeyden, mikä on sijoittaa Suomeen. Eräiden niiden suurien salkuista (Puhemies koputtaa) tällä hetkellä yli 80 prosenttia kohdistuu Suomen rajojen ulkopuolelle. Ne ovat siis välttäneet "riskikeskittymää" nimeltä Suomi erinomaisella tavalla. Olisi tavattoman suotavaa, että nekin tulisivat sekä tähän varhaisen vaiheen sijoitustoimintaan mukaan että kasvuyrityksen pääomahuollon tarpeisiin sitä tyydyttämään. Tätä kautta ne olisivat varmistamassa sen, että niitä tulevia veronmaksajia riittää, joita ilman tämä hyvinvointi täällä Suomessa ei voi kasvaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisan ministerin viimeksi mainitusta asiasta en voi olla mitään muuta kuin täsmälleen samaa mieltä. Tässä on aivan tuore esimerkki siitä, että kun Teknopoliksella oli kova osakeanti, niin siihen piti merkitsijät etsiä Englannista ja ties luoja mistä, elikkä siis tässä suhteessa kai KTM:llä pitäisi olla joku aivan erityinen ohjelma nyt, semmoinen varsinainen pr-kampanjoiden pr-kampanja, että suomalaiset uskaltaisivat Suomeen investoida. Nimittäin, arvoisa ministeri, sehän, mitä kerroitte puheenne alkuosassa tästä kilpailukyvystä ja tuottavuudesta, tulee vähän outoon valoon tässä. Jos ollaan ykkösiä, miksi ykköseen ei sitten sijoiteta? Silloin tietysti joku hoksaa ulkomailla tämän koko tilanteen eikä tule ulkomailtakaan investointeja Suomeen.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen edellä varsin hyvin tarkasteli tätä kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan kehittymistä. Ihan lyhyesti haluan kommentoida juuri julkaistua alueellisen innovaatiotoiminnan raporttia, jossa kiinnitetään pariin hyvin keskeiseen asiaan huomiota.

Suomalaisen teknologiapolitiikan tulisi ottaa mukaan laajempi innovaatioajattelu, se, että me olemme teknologian kehittämisen alueella edenneet hyvin, mutta sen rinnalle on rakentunut tavallaan semmoinen osaamiskapeikko, joka meidän pitäisi mahdollisimman nopeasti kyetä täyttämään. Tähän liittyy keskeisesti myös havainto, että meidän pitäisi saada palvelut innovaatiotoiminnan keskiöön, ja tämä edellyttää myös sitä, että me teemme määrätietoista työtä, että innovaatiotoiminta ymmärretään laajemmin: ei vain niin, että se on pelkkää teknologiaan keskittyvää innovaatiotoimintaa (Puhemies koputtaa) vaan niin, että se on myös yhteiskunnallisten käytäntöjen ja toimintojen uudistamista.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen toi esille kaksi merkittävää asiaa, joita haluaisin pikkasen ministerin avaavan.

Ensinnäkin tämä yrittäjien lisääntyminen vuodessa noin 11 000 kappaleella. Teillä varmasti KTM:ssä on tilastoja siitä, mille sektoreille, toimialoille, ja kuinka suuri osuus tästä ovat esimerkiksi maatalouden oheen perustetut yritykset.

Toinen on se, kun kerroitte, että kansainväliset sijoittajat ovat löytäneet Suomen ja on investointeja Suomeen päin entistä enemmän. Myös tätä haluaisin hiukan avata, kuinka paljon tästä on kiinteistösijoituksia, kuinka paljon tästä on tuottavaan yritystoimintaan liittyvää. Pikkasen näkisin siinä myös sen toisen puolen. Meille on tullut nyt — ainakin Oulun seudulla ostettu aika paljon pois — kasvottomia kansainvälisiä yrityksiä, jotka ovat sitten joko lopettaneet tai vieneet toiminnan muualle, hakeneet osaamista täältä ja lähteneet saman tien. Onko näistä teillä KTM:ssä tarkempaa tietoa, mihin nämä investoinnit ovat suuntautuneet?

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki ne asiat, mitkä ministeri Pekkarinen omassa puheenvuorossaan esille nosti, olivat hyvin tärkeitä. On tunnustettava se, että ensi vuoden talousarvioehdotuksessa esimerkiksi t&k-panostukset ovat merkittäviä, mikä merkitsee sitä, että me pysymme edelleen kansainvälisesti huipulla. Tässä on muistutettava kyllä samalla, että silloin 90-luvun puolessavälissä otettiin erittäin rohkea ja merkittävä askel Lipposen ykköshallituksen aikaan, ruvettiin panostamaan tutkimukseen ja kehittämistoimintaan ja se nosti meidät maailman huipulle.

Sijoituksista edelleen on todettava se, että liian vähän sekä kansainvälinen pääoma että suomalainen pääoma investoivat ja sijoittavat Suomeen. Tässä kyllä yhtyisin ed. Pulliaiseen, että pitää olla joku erityinen ohjelma. En osaa sanoa, miten se rakennettaisiin, että päästäisiin parempaan tilanteeseen.

Yritysverouudistushan, joka tehtiin, on merkinnyt sitä, että pk-sektori on ruvennut investoimaan nyt. Sen investointikynnys on madaltunut, ja hyvä niin.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriön johdolla valmistellaan energia- ja ilmastostrategiaa ja selontekoa. Siihen sisältyy erittäin paljon odotuksia niistä keinoistakin, millä Suomi vastaa tähän ilmastomuutokseen, mutta ennen kaikkea niistä keinoista, joilla kehitämme omaa energiantuotantoamme. Pitäisin erittäin tärkeänä, että tähän selontekoon kirjattaisiin sisälle toteuttamisohjelma niistä eduskunnan hyväksymistä energiaponsista, jotka edellinen eduskunta hyväksyi. Jo poliittisen uskottavuuden kannalta on välttämätöntä, että hallitus ja eduskunta lunastavat omat lupauksensa.

Tässä yhtenä yksityiskohtana haluan korostaa turpeen merkitystä suhteessa kivihiileen. On aivan välttämätöntä, että turpeen asemaa parannetaan sähköntuotannossa, myös lauhdesähkön tuotannossa, suhteessa kivihiileen, ja hallituksen pitää tässä tehdä selkeät ehdotukset eduskuntakäsittelyyn.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin ministerille painottaa ympäristöteknologian merkitystä. Sen volyymi maapallollisesti on 550 miljardia euroa, Euroopassa 200 miljardia euroa, ja se kasvaa 10 prosentin vuosivauhdilla. Suomen osuus on 3,4 miljardia euroa, ja Suomessa, ministeri Pekkarinen, ei viiteen vuoteen ole tapahtunut kasvua ollenkaan.

Tämä on ongelma ottaen huomioon, että me olemme jäämässä siitä junasta, joka nimenomaan hyödyntää kasvavaa ympäristöhuolta, sekä ympäristömuutoksen ja ilmastomuutoksen hillintää että siihen adaptoitumista. Näin ollen tämä on jäänyt mielestäni budjetissa edelleenkin aukoksi. Demonstraatiotukea ei siellä ole, ja referenssilaitoksiin pitäisi saada rahoitusta, jotta suomalainen teknologia voi osoittaa, että näin "se pelaa", kun se myy sitä ulkomaille.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt päätöksen siitä, että starttirahan myöntämistä on laajennettu myös palkkatyöstä ja opiskelusta tai kotityöstä kokoaikaiseksi yrittäjäksi siirtyville. Tämä on erittäin selvästi lisännyt starttirahan suosiota ja sen käyttöä. Tämä on kuitenkin tuonut hieman ongelmia siitä, että eri te-keskuksilla on ollut ongelmia rahoittaa jo valmiita ja erittäin toimivia yritysideoita.

Olisinkin kysynyt ministeri Pekkariselta, minkälaisia toimenpiteitä KTM ja työministeriö aikovat tehdä, että tämä epäkohta saadaan poistettua. Lisäksi olisin kysynyt ministerin näkemystä siihen, että kun kokeilu 2007 loppuu, niin pitäisikö starttirahan myöntämisvaltuudet olla mieluumminkin kauppa- ja teollisuusministeriössä kuin työministeriössä.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on myynyt Suomen kansan omaisuutta merkittävästi, ja sehän on tietysti hyvä asia, jos ja kun ne myöskin sitten sijoitetaan oikealla tavalla, että ne hyödyntävät suomalaisia ihmisiä.

Ministeri Pekkarinen ja ministeri Luhtanen, kun teillä nämä myyntituotot ovat sitten juuri teidän alueillenne tärkeitä asioita, miten te olette ajatelleet jakaa nämä rahat? Se on ollut vähän semmoista salatiedettä eduskunnalle, tietysti siinä taistelee myöskin valtionvelan maksu, mutta miten te keskenänne ajattelette, että nämä myyntituotot voidaan jakaa? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Suomen valtion ei kannata pitää lannoitustehdasta eikä välttämättä Alkoakaan, ja kannustan hallitusta myymään sellaista omaisuutta hyvään, tuottavaan hintaan, mitä tänä päivänäkin on tehty.

Kalevi  Olin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tällä hallituskaudella ovat yrittäjän asiat lähteneet rivakasti liikkeelle, tämä on aikaisemman hallituksen jatkoa, ja tässä suhteessa kyllä ministeri Pekkarinen on ollut hyvin aktiivinen ja tehokas. Monia uudistuksia on tehty.

Itse ajattelin tätä samaa, kun edustaja kysyi tästä isosta, tärkeästä energiapaketista, jonka me käsittelimme täällä aikanaan. Siihen liittyy oheissuosituksia, ja tämän suhteen kysymykseni liittyy, arvoisa puhemies, juuri tähän, mitä on odotettavissa vielä sieltä. Sitten toisen suuntainen kysymys: kun meillä on yrityksistä yksi kolmasosa, yksi neljäsosa kasvuhakuisia, mikä luku on aika paljon pienempi kuin Yhdysvalloissa, onko tähän suuntaan tulossa, arvoisa ministeri, uutta.

Ihan lopuksi: kun yrittäjän työttömyys- ja sosiaaliturva sekä konkurssilainsäädäntö ovat kysymyksiä, joita pitää jatkuvasti edistää ja vaalia, mitä kuuluu tälle puolelle nyt tämän budjetin sisällä ja ohitse?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Jospa tästä vaan ihan energiaan, en käyttänyt puheenvuorossani aikaa siihen, koska se tulee monella tavalla ajankohtaiseksi lähiaikoina.

Aivan lyhyesti sanottuna, me paraikaa laadimme tätä strategiaa, energia- ja ilmastostrategiaa. Uskon, että kotimaisen, uusiutuva bion käyttö tulee lisääntymään erittäin rajusti. Se on kovassa lisäyksessä jo tällä hetkellä. Primäärienergiassa arvio on, että 17—20 terawattituntia on se lisäys, mikä saataisiin aikaan vuoteen 2015 mennessä.

Mutta tietyllä tavalla pulma on se, että samanaikaisesti turpeen kilpailukyky heikkenee, ja nyt yksi niitä asioita, mitä pyritään ratkaisemaan tämän strategian yhteydessä, on se kysymys, voitaisiko ainakin se jollakin tavalla varmistaa, että ajojärjestyksessä silloin, kun kysymys on hiilen ja turpeen välisestä kisasta, kotimainen turve ajettaisiin nyt ennen kuitenkin kuin kivihiili. Päästöoikeuksien hinnat ovat nousseet (Puhemies koputtaa) sille tasolle, että nyt jo kivihiili ohittaa nimenomaan turpeen, ja se on kyllä huono juttu. Liikenteen osalta ratkaisut on, mutta palaan niihin myöhemmin.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Juuri tämä turvekysymys oli mielessä ja se, mitä tehdä. Sen käyttö on romahtanut. Siihen ministeri palaa vastauksessaan.

Mutta sitten tässä puun muussakin käytössä eli puutuoteteollisuudessa hallitus on tehnyt hyvää työtä ja periaatepäätöksenkin. Tarvittaisiko vielä jotain sellaista kokoamista, keskittämistä, markkinointia, tuotekehitystä, johon satsataan paljon, lähinnä siinä tarkoituksessa, että saataisiin sahatavaraa vähän jalostettua ja parempaa hintaa ja kannattavuutta nostettua, koska se näyttää nyt olevan yksi keskeinen ongelma-ala, vaikka meillä kaikki edellytykset pitäisi olla, että tästä puutuotealasta tulisi kasvuala? Tähän liittyy huonekaluteollisuus. Nythän me tuomme hyvin paljon emmekä menesty markkinaehtoisessa maailmassa sitten viennin osalta.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Olin toi tärkeän asian, konkurssilainsäädännön ja sen uudistamisen tarpeen, esille, jotta yrittäjiä yhä enemmän syntyisi tähän maahan. Olen ministeri Pekkarisen kanssa samaa mieltä siitä, että yrittäjien määrä on noussut hyvin ja sen eteen täytyy ponnistella edelleenkin. Suomalaiselta yhteiskunnalta haasteet eivät tule loppumaan, ja suurimpia haasteita varmaan on palvelurakenneuudistus. Siellä yrittäjät täytyy huomioida. Tuon Suomen Yrittäjien viestiä. Kun syntyy todennäköisesti isompia kokonaisuuksia, niin jotta palvelut pystytään hoitamaan, yrittäjät ovat varmaan keskeisessä asemassa tässä työssä. Toivon, että ministeriössä tämä huomioidaan.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri keskittyi avauspuheenvuorossaan nimenomaan yrityspolitiikkaan. Yritysten kilpailukyvyn kannaltahan on äärimmäisen tärkeä asia energian hinta, sen saatavuus ja myöskin polttoaineiden hinta. Nyt kun näyttää kansainvälinen energiatilanne edelleenkin jatkuvan hyvin epävakaana, se tarkoittaa sitä, että meillä energian hinta tulee asettumaan erittäin korkealle tasolle hyvinkin pitkäksi aikaa. Hyvin selkeä lyhyt kysymys: aikooko hallitus tässä asiassa tulla yrittäjiä tavalla tai toisella vastaan?

Nyt kun ovat ministerit Pekkarinen ja Luhtanen paikalla, haluaisin nostaa esiin myöskin kysymyksen suomalaisesta tv-tuotannosta eli Finluxin kohtalon, eli tekikö hallitus kaikkensa pelastaakseen televisiotuotannon Suomessa, ja onko nyt hankkeilla ja vireillä joku toinen konsortio, jolla tämä tuotanto voitaisiin Suomessa turvata? Ministeri Luhtanen, erityisesti teille tärkeä kysymys: jos Finluxin tuotannossa ollutta kaapelitalouksien digi-tv:tä ei tulla saamaan, tämähän tarkoittaa sitä, että te joudutte uudelleenarvioimaan Suomen siirtymisen kokonaan digiaikaan ja analogisten lähetysten lopettamisen.

Lopuksi, nyt kun omistajapolitiikka myös teleyhtiöiden osalta on siirtynyt, (Puhemies koputtaa) arvoisa ministeri Pekkarinen, teille, aiotteko te seurata sivusta, kun Suomen telemarkkinoita ulkomaiset bulvaanit järjestävät uudelleen ja suomalaisomistus pikkuhiljaa katoaa kokonaisuudessaan telemarkkinakentältä?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Finluxiin aivan lyhyesti. Se oli todella valitettavaa, että näin pääsi käymään. Yritys on kuitenkin tehnyt tällä vuosikymmenellä — ehkä on parempi, että minä en ihan tarkkoja lukuja kerro — usean kymmenen miljoonan euron tappiot, kumuloituneet tappiot ovat kymmeniä miljoonia euroja. Yrityksessä on paljon sellaista osaamista, jolle kuvittelisi ja ajattelisi ihan maallikkonakin, että markkinoita pitäisi löytyä; ei vaan ole löytynyt. Syitä on monia. En käy niitä tässä nyt erittelemään.

Valtion rahoitusinstituutiot, sekä Finnvera että Tesi, ovat olleet erittäin mittavasti rahoittamassa. Niin pitkälle kuin suinkin nämä katsoivat, että heidän premissiensä mukaan voidaan olla mukana, he ovat olleet, jopa niin, että yhden päätöksen hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta teki yli Tesin oman hallituksen esityksen. Se ei ollut kovin iso mutta pieni kuitenkin.

Hallitus yritti vuosien ajan tässä asiassa tehdä kaiken voitavansa, mutta sitten kerta kaikkiaan ei näitä edellytyksiä jatkoon enää löytynyt. (Puhemies koputtaa)

Mitä tulee vielä digibokseihin tai kaapeli-tv-digeihin: ennen kuin nämä ratkaisut hallitus osaltaan teki siitä, kuinka tässä nyt käy, eivätkö suomalaiset näe televisiota tulevaisuudessa, 2007 (Puhemies koputtaa) elokuun jälkeen, voin lyhyesti sanoa, että näkevät. Taatusti löytyy sellaisia markkinoille tulijoita, joiden tuotteita voidaan ostaa, niin että tämä homma järjestyy.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Finluxin toiminta on toki tärkeää, sen olemme tiedostaneet nyt erityisesti tässä vaiheessa, kun siirrymme digiaikaan jonkun ajan päästä. Olemme täysin tietoisia siitä, mikä Finluxin merkitys on ollut esimerkiksi kehitystoiminnassa näitten boksien ja laitteiden kehittämisessä. Olemme välittäneet tämän kantamme useaan kertaan kauppa- ja teollisuusministeriölle.

Meidän kannaltamme on tilanne tietysti se, että liikenne- ja viestintäministeriöllä ei ole sellaisia määrärahoja, että me olisimme voineet lähteä suoraan tukemaan tätä toimintaa, vaan tämä toiminta ja vastuu on täysin kauppa- ja teollisuusministeriön käsissä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli ilahduttavaa panna merkille, että eduskuntaryhmien ryhmäpuheenvuoroissa nousi aika voimakkaasti esille ilmastonsuojelun ja uusiutuvien energianlähteiden edistämisen tarve. Sitäkin yllättävämpänä pidin sitä, että arvoisa ministeri Pekkarinen ei omassa avauspuheenvuorossaan niitä käsitellyt, vähän myöhemmin vastauspuheenvuorossaan kyllä. Kun ministeri Kalliomäki viime viikolla kehotti eduskuntaa pohtimaan, miten tämä budjetti vastaa tulevaisuuden haasteisiin, niin valitettavasti ilmastonsuojelun osalta on todettava, että eipä juuri mitenkään. Tässä budjetissa ei ole lisäsatsauksia ilmastonsuojelun ja kestävän energiateknologian käyttöönottoon.

Kysymys kuuluukin, että tiedän, että ilmasto- ja energiastrategiaan ladataan paljon odotuksia, mutta kuinka kauan joudumme odottamaan näitä lisäsatsauksia. Jäävätkö ne lisäbudjettiin, menevätkö ne vuoden 2007 budjettiin, vai onko hallituksella valmiutta tehdä näitä lisäsatsauksia ollenkaan?

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tuohon Finlux-asiaan. Haluan vahvistaa ministeri Pekkarisen palautteen. Asia on todella sillä tavalla, että ne rahoituksen asiantuntijat, joita voitiin käyttää tässä yhteydessä, olivat täysin yksimielisiä siitä, että ei ollut muuta mahdollisuutta toimia kuin tällä tavalla kuin nyt tehtiin. Tämä oli pitkä prosessi, ja asiantuntijapalautetta pitkin matkaa kuunneltiin. Siihen tämä päätös hallituksen puolella perustuu.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laukkasen peruskysymys tavallaan suuntasi tämän keskustelun hyvin tärkeälle alueelle suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuuden näkökulmasta. Me olemme pitkään puhuneet teknologianeutraalisuuden tärkeydestä. Nyt kun meillä on digiratkaisu tehtynä, meillä samanaikaisesti ollaan tietyllä tavalla tällä alueella myös teknologian saatavuusongelmassa. Meillä on mobiilitoiminnan osalta panostettu erittäin paljon, meidän operaattoritoimintamme on monella tavalla kansainvälisen kilpailun puristuksessa. Millä tavalla edeten me varmistamme, että suomalainen yhteiskuntakehitys voi olla kansainvälisellä huipulla myös tulevaisuudessa?

Jere  Lahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen aivan oikein korostaa palvelujen merkitystä. Sen merkittävä osuus bkt:stäkin jo edellyttää sitä, ja potentiaalia on siellä.

Mutta tästä Finluxista on oikeastaan houkuttelevaa jatkaa ajattelua teollisuuden puolelle. Vuoden 2004 tasossa mitattiin suomalainen teollinen työtunti hinnaltaan sivukuluineen 25 euroon. Se on EU-maista kolmen korkeimman tasolla, kun siirtymätaloudet, baltit ja Venäjä tekevät noin 4 eurolla Intiasta ja Kiinasta puhumattakaan, joissa ollaan 1—2 euron tasossa. Siis Suomi ei millään tavalla voi menestyä, ei edes niinkään korkean teknologian asioissa kuin televisioissa, silloin kun se on massatuotantoa, työvoimavaltaista tuotantoa.

Mikä keinoksi? Riittääkö tuo sinänsä hyvä tutkimus- ja tuotekehityspanostus, kansainvälisesti vertaillen tosin särkyvä, koska Nokia edustaa siitä 40:tä prosenttia, vai huolestuttaako teitä tämä asia? Millä tavalla te tuette suomalaisen (Puhemies koputtaa) teollisuuden kehittämistä niin, että se on kansainvälisesti kilpailukykyistä myöskin kustannuksiltaan?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Työtunnin hinnan osalta tuo varmaan pitää paikkansa. Me olemme maailman huippua siinä. Mutta teollisuuden osalta, jos katsotaan, mikä on osaamisen taso, mikä on tuottavuuden taso, me olemme maailman huippua, ei edes teollisuuden osalta kaikilla aloilla kolmantena maailmassa vaan ykkösenä maailmassa. Jollakin tavalla nämä kyllä menevät käsi kädessä. Siitä huolimatta minä tunnustan sen, että tämä kustannusnousu on ollut kuitenkin ihan kohtuullisessa kulmassa. Kyllä se on tämä osaamisen, teknologian, innovaatiotyön ja sen katkeamattoman innovaatioketjun huolto, hoito, ettei ole näitä innovaatiovuotoja. Meillä on tällä hetkellä vissin mittainen innovaatiovuoto kaiken aikaa. Se pitää tunnustaa, ja sitä me tukimme näillä monilla eri instrumenteilla, joista äsken omassa puheenvuorossani jo muutaman esille toin.

Reijo  Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ministeri Pekkarisen kanssa samaa mieltä siinä, että bioenergian tuottajana ja hyödyntäjänä Suomi on mallimaa. Mutta sen sijaan liikenteen biopolttoaineiden osalta me olemme takapajula. Näyttää vähän siltä, että Suomessa ei ole otettu ainakaan vielä tosissaan Euroopan unionin suositusta siitä, että vuonna 2010 biopolttoaineiden osuuden pitäisi olla 5,75 prosenttia. Toisin näyttää olevan Ruotsissa, siellä voidaan tänä päivänä huristella etanoliautolla. Polttoaineen saatavuus on myös turvattu, koska jakelujärjestelmä on kattava.

Minun mielestäni Suomella olisi todella suuri potentiaali esimerkiksi etanolin tuottamiseen, tehdäänpä sitä sitten puusta, viljasta taikka sokerijuurikkaasta. Tähän budjettiin ei tältä osin liity minkäänlaisia avauksia. Kysynkin, ministeri Pekkarinen: koska on odotettavissa hallituksen suunnalta todellisia avauksia biopolttoaineiden tuotannon käynnistämiseksi Suomessa?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Hallituksen sisällä on sovittu, että kun valmistuu energia- ja ilmastostrategia — itse asiassa tänään on viimeinen kokous ja sitten on vielä hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta 3. tai 4. päivänä lokakuuta — sen jälkeen on tarkoitus, että niiltä osin, kuin ensi budjettivuotta koskevia tarkennuksia kenties tulee, ne esitetään eduskunnalle sitten niin kuin viime vaiheessa ajatellen sitä aikataulua, minkä eduskunta on meille antanut.

Mitä tulee liikenteeseen, on totta, että Suomessa se on käytännössä nolla. On ajateltu, että me toimimme bioperustamme kanssa kustannustehokkaimmalla tavalla, mutta nyt on muutettu kantaa. Hallitus on muuttanut tässä kantaa, ja kyllä me lähdemme sille tielle, että Suomenkin pitää osallistua yhteiseen eurooppalaiseen harrastukseen, luoda markkinat, luoda tuotanto. Miten se tehdään? Tarvitaan kaksi toimintalinjaa: se, millä tavalla lisätään näiden polttoaineiden tuotantoa Suomessa, mutta se ei riitä, tarvitaan toimet, joilla varmistetaan, että Suomessakin niitä aletaan kuluttaa.

Tässä on esillä erilaisia vaihtoehtoja. Kerron yhden niistä. Yksi on se, että lailla säädettäisiin, että bensiiniin pitää sekoittaa esimerkiksi 3 prosenttia etanolia ja että dieselpolttoaineeseen, mikä on jakelussa, esimerkiksi 5 prosenttia. Nämä ovat niitä prosenttilukuja, joista tiedemiehet sanovat, että niihin ne moottorit, mitkä nyt jo ovat tuolla liikenteessä, kykenevät.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän vastauspuheenvuoron pyysin ed. Tulosen puheenvuoron johdosta. Se on tietysti hirmuisen hyvä asia, että poliittiset, yhteiskunnalliset näkemykset tulevat keskustelussa selvästi esiin, ja äsken ed. Tulosen puheenvuorossa siitä oli juuri kysymys: kaikki, mitä valtio omistaa, pitää myydä. Tämä on mielenkiintoista nimittäin siinä katsannossa, että täällä Finluxin kohdalla jnp. kysytään, voisiko valtio tehdä nyt jotakin. No, siis kaikki on myyty, ja puhevalta edes strategisiin tuotantoihin ja toimintoihin menee sillä tavalla, että se toimii sitten välikäsien kautta ja ehkä liian myöhään.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen toi hyvin esille puheenvuorossaan toimenpiteitä, mitä on tehty viennin edistämiseksi. Minä olin eilen kulttuuri-instituuttien johtajien kokouksessa Hanasaaressa, ja siellä he toivat esille seuraavan asian, joka liittyy KTM:n rooteliin. Kulttuuriyritysten tuotteiden viennissä on tullut ongelmia, että jotkut asetukset estävät tätä vientitoimintaa. Nyt on perustettu kulttuuriministeriöön vientiyksikkö, ja tietysti, jos asetukset ovat toiminnan esteenä, niin toivon, että ministeri paneutuisi näihin ja niihin tehtäisiin tarvittavat muutokset, ettei tämänkaltaisia esteitä olisi.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Meillä on todella paljon tapahtunut KTM:n sektorilla tutkimuksessa ja tuotekehityksessä, mistä paljon kiitoksia. Nyt on sitten tärkeää, kun eri puolilla on saatu hyviä kokemuksia ja hyviä käytäntöjä ja sovellutuksia muun muassa palveluissa, joissa hyödynnetään uutta teknologiaa, millä tavalla ministeriö omalta osaltaan vastaa siihen haasteeseen, että nämä hyvät käytännöt saadaan koko maahan käyttöön ja sitä kautta muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon puolella voidaan parantaa palveluita ja tehdä säästöjä yhteistyöllä. Meillähän on Lahdessa muun muassa peruutusaikojen käyttöönotossa saatu erittäin hyviä kokemuksia ja monissa muissa sähköisten palveluiden toiminnoissa, ja toivoisi todella, että niiden avulla saataisiin koko maahan todella merkittäviä parannuksia.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriöllä ja -ministerillä on hyvin ratkaiseva osuus työllistämisessä, ja ministeri Pekkarinen on hoitanut postinsa erittäin hyvin. Me kaikki tiedämme, että valtio, kunnat ja elinkeinoelämä ovat työllistäjät, mutta valtio ja kunnat eivät työllistä sanottavasti ainakaan lisää, joten työllistäminen jää elinkeinoelämän harteille. Me emme oikein usko, että tällä vauhdilla tavoitteisiin päästään, siitä tässä on lähinnä kysymys ollut kokoomuksen osalta.

Minä peräänkuuluttaisin nyt yhteistyötä valtion, kuntien ja elinkeinoelämän kesken paremmin kuin ennen. Jos esimerkiksi siellä vaalipiirissä, mistä ministeri Pekkarinen on, Jyväskylän kaupunki ja maalaiskunta osaisivat liittyä yhteen, Nelostie päätettäisiin valtiovallan toimesta rakentaa joko myydyillä osakemyyntituloilla tai budjetin kautta ja sitten elinkeinoelämälle tukien ym. ja heidän oman toimintansa kautta annettaisiin mahdollisuudet, niin kehitys olisi vallan toisenlainen kuin se on tänä päivänä. Toisin sanoen, miten voitaisiin ajoittaa paremmin valtion, kunnan ja elinkeinoelämän hankkeet samanaikaisiksi?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on yrittäjyydestä keskusteltu paljon, ja puheenvuoron pyytäessäni oli vielä entinen kauppa- ja teollisuusministeri, nykyinen valtiovarainministeri ja tuleva opetusministeri paikalla. Olisin tässä tuonut pienen vinkin käytännön yrittäjyyden lisäämiseen tuolta Kauhavalta, jossa on Yrittäjäopisto, tällaisen alan koulutuksen helmi, kun meillä on tällä hetkellä yrittäjä-merkonomin tutkintokokeilu vuoteen 2010 käynnissä, mutta sitä ei saatu aikuispuolelle. Minusta tämmöinen olisi oleellista, että pienyrittäjä, joka varmasti työnsä kautta oppii ja voisi täydentää osaamistaan, saisi myös tutkinnon ja sitä kautta myös jatkomahdollisuuksia paremmin.

Mutta budjettikirjaan vielä: Vaikka on yrittäjäohjelma edennyt ja hankkeita tehtiin viime hallituskaudella paljon, saatiin loppuun ja tehtävää vielä jäi tällekin kaudelle paljon, niin edelleen kuulemme paljon viestejä, että meillä on tämmöinen EU-syndrooma täällä yritystukipuolella, että pienyritykset kokevat muun muassa Tekesin jopa 100 000 euron rajan liian suureksi, kun ne voisivat kuitenkin joitain innovaatioita tehdä. Sitä on vaikea purkaa täältä budjettikirjasta ulos, mutta, ministeri Pekkarinen, toivon, että tälle puolelle niitä järkeviä kohdistuksia saataisiin, kuten myös te-keskusten ihan suorat yritystukimahdollisuudet alueella aina huutavat lisää rahaa.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pk-yritysten määrä on kehittynyt suotuisasti, niin kuin ministeri totesi. Mutta aina silloin tällöin yrittäjät vielä moittivat vähän te-keskuksia palveluista. Nyt budjettikirjaan on kirjoitettu, että te-keskuksissa otetaan käyttöön strategisen asiakkuuden hoitomalli. Voisiko ministeri vähän avata tätä ja te-keskusten toiminnan parantamista?

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Valtion omaisuuden myynnin osalta minulle tuli ihan samanlainen käsitys ed. Tulosen puheenvuorosta kuin ed. Pulliaisellekin, että kokoomus ajaa voimakkaasti sitä, että kaikki valtion omaisuus pitää myydä. Meillä on kuitenkin strategisesti tärkeitä alueita, joilla valtion omistaminen on välttämättömyys.

Mutta myyntituloihin. Kun kuitenkin jossain määrin valtion omaisuutta realisoidaan, ministeri Pekkarinen, eikö niin pitäisi olla, että enemmän valtion myyntituloja ohjataan tutkimukseen, kehittämiseen, yritystoiminnan edellytysten parantamiseen sekä infraan? Toivon sitä, että voimakkaammin hallituksessa eri ministerit liittoutuvat ennen kaikkea valtiovarainministeriötä vastaan ja vievät tätä asiaa eteenpäin.

Toinen kysymys: Milloin tulee, ministeri Pekkarinen, Tesin elikkä Suomen Teollisuussijoituksen pääomittaminen? Tesihän perustettiin Kalliomäen (Puhemies koputtaa) ollessa kauppa- ja teollisuusministeri, ja sitä on pääomitettu sen jälkeen hyvin merkittävästi. Milloin tulee Tesin pääomittaminen? Nyt budjettikirjassa esityksiä ei ole.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On totta, että tällä hallituskaudella on yrittäjyyden edellytyksiä parannettu enemmän kuin millään muulla hallituskaudella. Yrittäjyyden kynnystä on madallettu, ja siitä viimeisenä esimerkkinä ovat tässä budjettikirjassa sosiaaliturvan parannukset.

Herra puhemies! Eräs asia on jäänyt ehkä hieman taka-alalle: se, että perusteltujen verouudistusten jälkeen on nyt vaarana se, että verottajan arvostussäännökset kiristyvät. Tätä ei pidä antaa tapahtua. Tästä pitää pitää huoli, että verottaja ei syö sitä hyötyä, jota tämä talo yksimielisesti huojennusten osalta on yrittäjille pystynyt järjestämään.

Puhemies! Venäjän markkinat ovat erityisen tärkeä asia. Olisiko, ministeri Pekkarinen, tässä yksi asia, millä Suomeen sijoituksia voitaisiin houkutella lisää: se markkinoinnin läheisyys, valtaisan markkinoinnin ja kasvun läheisyys, joka tuossa meidän vierellämme on?

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen toi esille pari Suomen menestyksen kannalta erittäin keskeistä haastetta eli tuottavuuden, sekä yksityisen että julkisen puolen, vahvistamisen ja myös sen, että me pystymme olemaan mielenkiintoinen investointi- ja sijoituskohde, koska me tiedämme sen, että meillä on pitkään ollut jo ongelmana riskirahan saanti ja riskiraha yritystoimintaan yleensäkin.

Budjetin osalta tietysti voi sanoa, että Matti Vanhasen yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi nimitetty hallitus jatkaa hyvällä linjallaan. Tässä on erittäin hyviä kohtia: varallisuusveron poisto, matalapalkkatyö, verotuki astuu voimaan. Erittäin hyviä päätöksiä. Mikä on erittäin suurella mielihyvällä otettu vastaan, niin se, mitä palvelualalle tuodaan lisänä, eli tämä kotitalousvähennyksen laajentaminen, koska tämä palveluala on nimenomaan, kuten ministerikin sanoi, se sektori, jolla meidän pitää pystyä täyttämään sitä tuotantoa, joka on Suomesta ulos siirtynyt.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin lyhyesti vielä energiapolitiikasta. Energian korkea hinta, epäselvyydet maailmanmarkkinoilla, päästökaupan korkea hinta, sen seuraukset tavallaan kotimaisille markkinoille ja ilmastotavoitteisiin sitoutuminen tavallaan pakottavat, arvoisa ministeri, meidät ottamaan uuden asennon energiapolitiikassa ja löytämään energian, sähkön ja myös liikennepolttoaineiden tuotannossa kotimaisia vaihtoehtoja. Ja siinä katsannossa, kun täällä on korostettu, että tämä hallitus on tehnyt kaikki suuret hankkeet, tältä osin ei pitäisi olla vielä mitään valmista vaan koko ajan tuoda uutta, uusia innovatiivisia, dynaamisia ehdotuksia eduskuntaan. Ensi vuoden budjetin osalta voidaan jo sanoa, että tämä kuuluisa niin sanottu risupaketti tarvitsee myöskin resursseja edelleenkin, jotta se tie, mihin ollaan jo päästy kotimaisten energiavarojen lisäämisessä, voisi edelleenkin jatkua.

Ja lopuksi vielä totean tämän tematiikan näistä telemarkkinoista. Kun te edustatte nyt omistajapolitiikkaa, minusta olisi erittäin tärkeä asia, johon myös ed. Karjula täällä viittasi, että telemarkkinoiden uudelleenjärjestely ei tapahdu sillä tavoin yksinomaan markkinoilla kansainvälisten bulvaanien, sijoittajien, toimesta ja valtio katsoo sivusta. Haluaisinkin nyt avata tämän keskustelun ja pyydän, ministeri, teidän kommenttianne siitä, millä tavoin valtiovalta aikoo tässä yhteydessä omistajapolitiikkaa harjoittaa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tämmöistä revolverivauhtia menisi hirveän monta kysymystä läpi.

Mitä vielä Finluxiin tulee, sanon, että näillä teknologiapanostuksilla valtio on ollut erittäin vahvasti mukana tällä toimialalla myös Finluxista puheen ollen — suoraan sanottuna. Ja mitä tulee siihen, olisiko vielä pitänyt jotain tehdä tässä vaiheessa: jos olisi ollut näkymä siitä, että tämä muutaman vuoden tähtäimellä johtaa sellaiseen kehitysuraan, varmuus siitä tai edes jonkunlainen vahvempi varmuus siitä, että tästä tulee jotain, niin minä uskon, että valtio olisi ollut vielä valmis ottamaan vähän pitemmän askeleen. Mutta sellaista nyt ei ainakaan niillä premisseillä, mitkä oli silloin käsissä, kun hallitus tätä asiaa monta, monta kertaa tarkasteli, löytynyt, ja valitettavasti nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, missä ollaan.

Mitä syntyy Finluxin raunioille? Minä uskon, että jotain syntyy, löytyy. Minä toivon, että sellainen yksityinen rahoittaja löytyy, rahoittajaryhmä, joka lähtee tässä liikkeelle.

Minä vaan vielä tähän totean, että nythän olisi tämä käytännössä tarkoittanut sitä, että valtion olisi pitänyt ryhtyä uudeksi Finlux-yrittäjäksi, ei nyt ihan sadalla prosentilla, mutta melkein tämmöisellä omistuspohjalla. Sellainen nyt taitaa olla hivenen takaperoista menoa kuitenkin. Uskotaan siihen, että yrittäjyys tässä toimii ja vetää.

Mitä tulee ed. Pulliaisen tärkeään kysymykseen siitä, miksi kilpailukykyisin ja miksi kumminkaan rahaa ei ole tänne tullut — suorat sijoitukset eikä portfolio-sijoitukset, niin kuin olisi ehkä vielä toivottu — niin nyt on muutosta jonkin verran tapahtunut, mutta se ei vielä näy investointeina riittävästi.

Kun on katsottu erilaisista selvityksistä, kuinka houkuttavia eri maat ovat investointikohteina, on erittäin suuri ero siinä, että me olemme toimintaympäristöltämme maailmassa numero yksi, mutta me olemme investointien kiinnostuskohteissa aika kaukana, emme edes siinä viidentoista joukossa, emme edes EU:n keskitasossa, vaan sen heikommallakin puolella. Siinä on monta eri tekijää. Ihan näistä selvästi mitattavissa olevista tekijöistä siinä on varmaan tämä tuottavuushomma, että me emme ole siinä vielä kuitenkaan sillä uralla, mille pitäisi päästä, mutta sitten on paljon sellaisia henkimaailman asioita, joissa meidän pitää petrata omaa toimintaamme.

Yksi niistä toimista on Invest in Finlandin toiminta. Me olemme panneet aika paljon rahaa siihen, että me viemme suomalaisia tuotteita ulos, mutta emme juurikaan tähän asti siihen, millä tavalla houkutellaan investointia Suomessa. Nyt me olemme uudistaneet Invest in Finlandin toiminnan, ja tässä budjetissa tulee 0,8 miljoonaa euroa lisää rahaakin sen työn jämeröittämiseksi.

Mitä vielä palvelusektoriin tulee, niin täällä ed. Karjula ja monet muut siihen viittasivat. Kyllä me aika massiivisia teknologiaohjelmia olemme käynnistäneet; minä olen jo monta kertaa aiemminkin täällä kertonut FinnWellin esimerkkinä. 150 miljoonaa euroa laitetaan terveyssektorin palvelupuolen hankkeitten kehittämiseen ja teknologiatyöhön. Sana "teknologia" vähän viittaa väärään siihen nähden, missä tämä fokus Tekesin toiminnassa on tällä hetkellä, mihin suuntaan se on menossa. Tuskin nyt ehkä välttämättä kuitenkaan nimeä tarvitsee sen takia muuttaa.

Ed. Karjulan suunnassa liikutaan kaiken aikaa. Mitä tulee vielä palvelualan yrittäjyyden nostamiseen entistä aktiivisemmin pinnalle, niin tarvitaan siinäkin monia toimia — aika ei riitä kaikkeen siihen.

Kerron vain yhden esimerkin — olen ehkä kertonut sen täällä aikaisemminkin. Tällä hetkellä, kun ihminen valmistuu yliopistosta, vaikkapa kasvatustieteellisestä, sosiaalitieteistä, mistä tahansa vastaavasta, hän saa sen substanssiosaamisen siihen tieteenalaan, mutta äärimmäisen harvoin samalla kertaa jonkunlaisen yrittäjyyden perusvalmiuksia. Nyt me olemme käynnistämässä tämmöistä poikkitieteellisyyttä koulutusohjelmien ja tutkintosisältöjen osalta ja sitäkin kautta vastaamassa tavallaan uuteen tilanteeseen, siihen, että palvelusektorillakin yhä useammin palveluntarjoajana toimii akateemisen koulutuksen saanut ihminen, joka entistä enemmän pystyy hyödyntämään myöskin tämän t&k-työn tuloksia ja hedelmiä.

Ed. Kurviselle: Maatalous ei ole niissä luvuissa mukana, mitä äsken tässä kerroitte. Ja siitä ulkomaisesta rahasta tiesitte aivan oikein, kiinteistöt on yksi tärkeä sen volyymin lisäyksen kohteista.

Mitä tulee sitten myyntituloihin ja valtion omistukseen, niin ensinnäkin valtio on myynyt aika reippaasti, mutta valtion yritysten salkku on suurempi kuin koskaan ennen. Näin tässä on käytännössä käynyt. Elikkä samaan aikaan kuitenkin se arvo on kasvanut kaiken aikaa, vaikka on aika paljon myytykin.

Mihin pitäisi näitä rahoja käyttää? No, minä tietysti seison virallisesti sen hallituksen linjan takana, ja se filosofia on: vuosittain 500 miljoonaa ylittävältä osalta 10 prosenttia. Mutta samalla kun sanon, että totta kai minä viime kädessä siihen sitoudun, niin samalla, kun tässä nyt kysytään, minun on pakko tässäkin sanoa se, minkä puolesta olen yrittänyt tehdä kaikkeni ja teen jatkossakin: että tätä suhdelukua kerta kaikkiaan muutettaisiin, niin että huomattavasti suurempi osa voitaisiin siirtää uuden menestyksen perustamiseen. Ei valtion tarvitse olla omistajana siellä, missä markkinat hoitavat nämä asiat. Jos jollain suurella valtionyhtiöllä on suuri investointi, ei se tarvitse valtiota pääomittamaan sitä yritystä, jotta se pystyy sen investoinnin tekemään. Sehän hankkii markkinoilta sen rahan, eikö niin?

Tästä syystä voidaan irtaantua entistä enemmän siitä omistuksesta ja käyttää näitä rahoja ei välttämättä budjetin velkasalkun keventämiseksi, vaan luomalla niillä rahoilla uutta yrittäjyyden, uutta menestyksen pohjaa, joka on ei vain yrittäjyyden pohjaa, vaan osaamisen, tietämisen, taitamisen, teknologian, kaiken tämän, pohjaa ja myös liikenneinfraa, koska se on tärkeä osa siitä yleisestä reaalisesta kilpailukyvystä. On hintakilpailukyky, on reaalinen kilpailukyky, ja liikenneinfra on tärkeä osa nimenomaan reaalista kilpailukykyä. Sillähän kansantalouksien kisa sitten viime kädessä mitataan, miten reaalisen kilpailukyvyn käy.

Mitä tulee vielä tähän energiaan, kun siihen monta kertaa täällä on viitattu, myös näitten demorahojen osalta ed. Tiusanen kajosi. Minä vaan totean ensinnäkin, että se demoraha on ollut 9,6 miljoonaa euroa. Sitä ei ole käytetty. Nyt se lisäbudjetin yhteydessä pyritään hoitamaan sillä tavalla, että saadaan jatkoa sille rahalle, koska sen määräaika loppuu, ja lähimmän kahden vuoden aikaan meillä on lähes 10 miljoonaa euroa käytössä. Aivan kuten ed. Laitinen sanoi, pitäisi saada hankkeita. Yksi hanke oli erinomainen, en viitsi sanoa sitä nimeltä. Valituksen tietä se pitkittyi niin ja niin pitkälle, ja nyt vaikka korkein hallinto-oikeus antoi vapauttavan päätöksen, niin investoijien osalta asia oli mennyt ohitse eikä koko hankkeesta tullut yhtään mitään. Valitettavasti kävi tällä tavalla. No, minä tiedän, että nyt on tulossa kyllä hankkeita, ja toivotaan, että nyt sitten myös tämä demoraha, koska näitten demojen kautta me pääsemme sille uralle, mihin ed. Tiusanen täällä kiinnitti huomiota, siihen, että suomalainen teollisuus kykenee sellaiseen kehitystyöhön, jolla ei vain maassa, vaan myös maailmalla se kykenee ottamaan entistä suurempia markkinasiivuja.

Ehkä tästä vielä on syytä jatkaa parilla sanalla energiaan liittyvissä asioissa. Ensinnäkin kyllä uusiutuvan kotimaisen bion käyttö on lisääntymässä tällä hetkellä erittäin kovaa vauhtia. Mitä risupakettiin ja muihin tulee, kerron lyhyesti, että siellähän silloin arvioitiin, jos katsotaan esimerkiksi puun käyttöä, puupohjaisen energiaraaka-aineen käyttöä ja silloin puhuttiin, että 5 miljoonaa kiintokuutiota, se on kova juttu, sitä pitäisi tavoitella ja se pitäisi saada 2010 mennessä. Nyt näyttää siltä, että se ylittyy jo ennen vuotta 2010 tai että 2010 ollaan sen rajan yläpuolella, mikäli ne ennusteet, ne arviot, mitä meillä tällä hetkellä on, pitävät paikkansa. Tietenkin täytyy myöntää, että jos yhtäkkiä esimerkiksi öljyn ja sen mukana kivihiilen maailmanmarkkinahinta huikeasti laskisi, niin voi olla, että kilpailukyky muuttuisi taas toiseen suuntaan, mutta nykytilanteessa se paranee erittäin vahvaa vauhtia. Tarkoitus on, että valtio jatkossakin huolimatta siitä, että uusiutuvien energiamuotojen kilpailukyky paranee näiden maailmanmarkkinajuttujen vuoksi, on vielä vauhdittamassa erilaisten investointi- ja teknologiahankkeitten kautta näitten uusien investointien pystyyn panemista. Niin kuin äsken sanoin, 17—20 terawattitunnin lisäys kymmenessä vuodessa on aika mahtava lisäys kaiken kaikkinensa primäärissä, mutta se ongelma on turve vielä kertaalleen sanottuna, ja hallitus nyt pyrkii löytämään ratkaisuja siihen, että energiaomavaraisuus voitaisiin turvata.

Minä nyt jo pyydän eduskunnalta, toivon, että täällä kaikki tahot, kaikki poliittiset ryhmät, ymmärtäisivät, että me joudumme ajamaan tulevien vuosienkin aikaan sähköntuotannossa tietyn määrän tuotannossa lauhteella ja kova kysymys tulee olemaan, miten me sen teemme, teemmekö me sen niin, että annamme kivihiilen tulla ja napata koko sen lauhdesiivun, joka lähivuosien aikaan edessä on, vai toimimmeko kansallisesti niin, että turvaamme kaikissa oloissa kansallisen energiaresurssin hyödyntämisen Suomessa eikä tuolta maailmalta kaivetun kivihiilen varassa niitä viimeisiä häntiä hoideta.

Jos me tämän hoidamme, meidän on pakko ottaa käyttöön sellaisia instrumentteja, mitkä EU hyväksyy. Suorat tuet eivät käy. Meidän on pakko ottaa käyttöön sellaisia sertifikaattijärjestelmiä, joilla me varmistamme sen, että turvetta ajetaan kuitenkin ennen kuin kivihiiltä. Minä toivon, että eduskunta sitten siinä vaiheessa, kun tämän asian käsittely tulee täällä ajankohtaiseksi, ymmärtää tämän kansallisesti tärkeän punktin, mikä tähän juttuun liittyy.

Arvoisa puhemies! Vielä puuteollisuuden osalta. Meillähän on tällainen erillinen ohjelma. En siitä sen enempää. Minä uskon siihen, (Puhemies koputtaa) että puun käyttö tulee lisääntymään merkittävästi myös huonekaluteollisuudessa. On suuri paradoksi, että Suomi on huonekalujen nettotuoja. — Yritän olla kuuliainen nyt puhemiehelle, minulta jää moni asia vastaamatta. Ehkä minä sen voin vielä sanoa, että t&k-resurssien lisäys ei alkanut, ed. Laitinen, vain jossakin Lipposen hallituksen aikaan. Esko Ahon hallituksen aikaan, jolloin kaikesta (Puhemies koputtaa) jouduttiin leikkaamaan, lisättiin t&k-varoja huikealla tavalla huikeita määriä ei vain suhteellisesti vaan myöskin absoluuttisesti. Ja toinen asia. Tesi perustettiin edellisen hallituksen aikaan. Minä olin silloin sen ministerivaliokunnan puheenjohtaja, jonka johdolla tämä asia valmisteltiin. Haluan tämän tässä sanoa pöytäkirjaan.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen kolmas talousarvioesitys on jatkoa talouskasvua ja kotimaista kysyntää edistävälle sekä yrittäjyyttä kannustavalle politiikalle. Yritysverokantaa on alennettu, yritysten sukupolvenvaihdosten verotusta on kevennetty, kotitalousvähennystä on laajennettu, t&k-panostuksia on lisätty, ja tulokset ovat selvästi näkyvissä: työpaikkoja tulee koko ajan lisää, ja vaalikauden alussa asetettua työllisyystavoitetta selvästi lähestytään, vaikka se tavoite aluksi näytti jo karkaavan käsistäkin.

Työllisyyttä edistäviä toimia jatketaan myös ensi vuonna. Tuloratkaisuun liittyvä veronkevennys pitää yllä kotimaista kysyntää, kotitalousvähennystä edelleen laajennetaan etenkin hoiva-alalle suunnattuna, mikä koituu esimerkiksi kotona asuvien vanhusten hyväksi. Uutena satsauksena on niin sanotun matalan tuottavuuden työn työnantajamaksujen tuntuva keventäminen kohdistettuna ikääntyneempien, vielä hyvässä työiässä olevien ihmisten työllistämiseksi.

Nuorten tilanne ja mahdollisuudet työhön ja opiskeluun ovat viime vuosina parantuneet niistä pahimmista vuosista, mutta toki niissäkin ikäryhmissä on vielä paljon tehtävää. Esimerkiksi Noste-ohjelman tapaisilla ja vastaavilla toimenpiteillä nuorten tilannetta täytyy jatkuvasti vaalia.

Vanhasen hallituksen toimenpiteet ovat tähdänneet myös sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan politiikkaan. Alimpia sairaus- ja äitiyspäivärahoja korotettiin heti hallituskauden alkupuolella. Nyt korotetaan omaishoidon tukea, ja se saatetaan oman lain piiriin. Vaikka korotus on vielä melko pieni, suunta on oikea, ja se on hyvänä lisänä monien kuntien tavoitteille tukea esimerkiksi vanhusten ja vammaisten kotona asumista ja avopalveluita. Kuntien vanhussuunnitelmissahan yleensä päädytään toteamukseen, että avohoidon kehittäminen on se tie, joka alentaa merkittävästi kustannuksia.

Kansaneläkkeitäkin jo toistamiseen jonkin verran korotetaan. Korotus ei toki ole suuri, mutta huomioiden hoito- ja hoivatakuu sekä omaishoidon kehittäminen ei voida puhua sen väestöryhmän pilkkaamisesta, kuten täällä joissakin oppositiopuheenvuoroissa on esitetty.

Koska hallituksen veroratkaisut ovat kohdistuneet työllisyyden nopeaan parantamiseen, ei elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen ole vielä tähän mennessä mahtunut keinovalikoimaan. Mielestäni se pitäisi sinne kuitenkin tulevina vuosina saada helpottamaan pienituloisten ja lapsiperheiden taloudellista tilannetta. Mutta kun se ei hallitusohjelmaan kuulu ja tämä työllisyysvaikutus on ensisijainen tavoite, niin toistaiseksi sitä ei ole voitu ottaa käyttöön, mutta se täytyy pitää koko ajan myös keskustelussa esillä.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätaloudesta puhuttaessa täytyy eteläpohjalaisena ensinnäkin osoittaa tunnustus ministeri Korkeaojalle Maaseutuviraston alueellistamisesityksestä. Toivottavasti, niin kuin uskon, hallitus vahvistaa tämän ministeri Korkeaojan esityksen ja virasto sijoitetaan Seinäjoelle vahvan elintarvikemaakunnan keskukseen. Tämä nyt ei ole budjettikysymys, mutta sopii mielestäni hyvin tässä yhteydessä mainita.

Itse maatalouselinkeino on kovassa Wto- ja EU-politiikan puristuksessa. Ensi vuonna meillä toteutetaan uusi tilatukijärjestelmä. Siihen sisällytetään pääosa EU:n kokonaan maksamista tuista. Budjettiesityksen mukaan tukijärjestelmien rahoitus voidaan juuri ja juuri hoitaa, koska kansallista tukea arvioidaan siirtyvän tältä vuodelta ensi vuodelle noin 7 miljoonaa euroa.

Maatalouden ongelma on kuitenkin jatkuvasti heikkenevä kannattavuus. Tämä on todettu myös valtion tilinpäätöskertomuksessa viime vuodelta. Voin siitä lukea yhden pätkän. Kertomuksessa todetaan: "Maataloustulo aleni 4 prosenttia. Kasvavat tuetkaan eivät riittäneet kompensoimaan alenevia myyntituottoja ja voimakkaasti nousevia tuotantokustannuksia. Esimerkiksi polttoainekustannukset kohosivat peräti 13 prosenttia ja koneiden ja rakentamisen hinnat selvästi yleistä inflaatiovauhtia nopeammin." No, hallitushan päätti maaliskuussa — puhuttiin maataloustuposta — että polttoaineen hinnannousua korvataan, mutta se on byrokratian rattaissa vielä jumissa eikä mitään tähän päivään mennessä ole tapahtunut.

Maa- ja metsätalouspääluokassa yksi keskeinen ongelma on Makera eli Maatilatalouden kehittämisrahasto ja sen rahoitusmahdollisuuksien riittämättömyys investointeihin. Toinen ongelma on vesistörakentamisen rahojen väheneminen edellisestä vuodesta. Kolmantena ottaisin maatalousneuvonnan määrärahat, kun tilatukijärjestelmään siirryttäessäkin entistä enemmän tarvittaisiin tiloilla tällaista tilakohtaista neuvontapalvelua. Näihin kysymyksiin on budjetin käsittelyssä puututtava. Varmasti maatalousjaostossa asiantuntijakuulemisissa niihin pyritäänkin saamaan parempia ratkaisuja.

Ottaisin esille myös maatalouteen liittyen ympäristöasiat, jotka täällä eräässä puheenvuorossa, ed. Lepän puheenvuorossa, nousivat esille. Hallituskumppani sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa kritisoitiin voimakkaasti maatalouden ympäristökäyttäytymistä. Nythän on ollut pitkään hyvin laajalti puheenaiheena, että maatalous pilaa Suomenlahden. Tämä on sikäli käsittämätöntä, että koko EU-aikana on todella voimakkaasti maatalouden ympäristönsuojeluun kiinnitetty huomiota.

Minulla on tilasto ravinteiden käytöstä. 80-luvun lopulla typpeä käytettiin noin 100 kiloa hehtaarille, kun se on nyt noin 72; fosforia oli 30, ja se on pudonnut 8,9:ään; kali 60:stä 25:een. Eli tilastot näyttävät, että ravinteita käytetään selvästi vähemmän. EU edellyttää ympäristöohjelmissa tarkennettua lannoitusta. On suojakaistat, on eloperäisten lannoitteiden levitysajoista tiukat määräykset. Todella meillä on tilat tiukassa kontrollissa. Maitotankin pesuvedet täytyy koota erikseen.

On käsittämätöntä, että Suomenlahti näiden toimenpiteiden jälkeen voisi maatalouden toimien takia pilaantua. Epäilen, että siellä on sitä vanhaa sakkaa maataloudenkin puolelta, mutta toki Pietarin ja muiden jätevesi on kuormittanut meren niin pahaan tilaan, että kuormitus ruokkii jo itse itseään. Tästä todisteena on se, että Pohjanlahden rannalla ei koeta mitään vastaavia ongelmia. Pohjanlahteen virtaavat Oulusta Poriin asti suurten viljelyslakeuksien joet, eikä siellä ole mitään vastaavia ongelmia. Mielestäni tätä maatalouden saaastuttamiskysymystä pitäisi kyllä tutkia vielä tarkemmin. Yleinen mielipide on kääntynyt liian jyrkästi maataloutta vastaan, mikä sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossakin tuotiin julki.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä haluan lopuksi vielä todeta myönteisenä asiana kehitysapurahojen pitämisen kasvu-uralla. Esityksen mukaan kehitysyhteistyöhön suunnataan ensi vuonna 0,42 prosenttia bkt:sta. Tässä hallituksen esityksessä on jonkin verran lisäystä siihen, mitä silloin kehyskeskustelussa oli esillä.

Tero Rönni /sd:

Puhemies! Budjettia taas tavalliseen tyyliin käsitellään. Pari kolme päivää puhutaan täällä raskaasti, ja mikään ei valitettavasti muutu. Toivottavasti sitten tuolla valiokunnassa joku asia voi muuttua, mutta näitten puheitten perusteella uskallan sanoa, että mikään ei valitettavasti muutu, mutta täytyypä ne omat huomionsa tuolta kerätä.

Pidän budjettia kuitenkin kohtuullisen hyvänä. Siellä on paljon hyvääkin siinä linjassa, ja talous on saatu aika hyvälle mallille. Toki täytyy sanoa, että ei ehkä ihan sillä tavalla ja niillä toimilla, mitä itse olisin toivonut, mutta näin kuitenkin tässä ainakin tällä hetkellä edetään.

Pari huomiota: Äsken käydystä keskustelusta voisin sanoa, että en kyllä ymmärrä ed. Tulosen linjausta siitä, että kaikki pitää myydä. En olisi kyllä myymässä Alkoa esimerkiksi. Tuottavaa yritystä ei kannata myydä. (Ed. Hemmilä: Eikä Kemiraa!) Nyt, kun täällä on keskustalaisia paikalla, voisi sanoa, että lypsävää lehmääkään ei kannata myydä eikä yhtä kanaa vähempää yleensä kannata pitää. (Ed. Hemmilä: Kemirakin on hyvin lypsävä!)

Iso ongelma, mikä tässä varmasti tulee ja mihin joudutaan ensi vuonnakin paneutumaan ja mitä ei ole huomioitu budjetissa, on varmasti kuntien talous. Ensinnäkin tämä uudistus, pikku-uudistus, mikä sanottiin, on täysin epäonnistunut, ja se pitäisikin mielestäni jäädyttää ja mennä sillä vanhalla valtionosuusjärjestelmällä ensi vuosi, ja tehdään sitten kunnon remontti eikä tämmöisiä rääpimisiä, joissa siirretään maakunnasta toiseen vaan rahoja ja saadaan maan eri osat katkerina toistensa kimppuun.

Samoin olisin toivonut, että vanhat velat valtio olisi maksanut kunnille pois ensi vuonna ilman muuta kaikki. Vain niillä eväillä olisi mahdollisuutta kunnilla edes jotenkin tulla toimeen. Se, missä on kaikista suurimmat puutteet, joista ministeri Pekkarinenkin äsken sanoi, on se, että julkisen talouden tuottavuudessa on ongelmia, ja minä olen kyllä alleviivaamassa sitä täysin ja erityisesti sen kohdalta, että terveydenhuolto pitäisi saada kokonaan uusiin puihin. Mielestäni tällä systeemillä me emme kauan voi jatkaa. Lääkärit valitettavasti rahastavat koko järjestelmän aivan piloille.

Esimerkkejä siitä on tässä päivittäin kuullut. Eilenkin puhuin sairaanhoitopiirin hallituksessa olevan henkilön kanssa, joka kertoi, että kun hoitojonoja purettiin, niin pyyntö oli nelinkertainen palkka normaaliin palkkaan nähden, että suostuivat tulemaan tekemään, niin että ei ihan mitään pikkujuttuja. Samaten meillä on paisunut ongelmaksi se, että eräät lääkärit eivät tee päivän mittaan yhtään mitään. Jos kuusi potilasta otetaan työpäivän aikana vastaan, niin ei kyllä ole mistään tuottavuudesta kyse, vaan kyllä on täysin kiukuttelusta ja siitä, että halutaan järjestelmä murentaa. Kyllä tässä olisi kauppa- ja teollisuusministeriön innovaatioilla töitä ja ekonomeilla töitä. Mielestäni kaikki lääkärit pitäisi näistä hallinnoista pudottaa pois ja laittaa sinne ekonomit hoitamaan asioita, niin ne voitaisiin saada oikeille linjoille.

Sitten ehkä oikeusministeriön alalta muutama sana. Ministeri Pekkarinen sanoi tuossa, että tutkimukseen ja tuotekehitykseen lisätään 7 prosenttia, ja sitten vankeinhoidon alalla kymmeniätuhansia euroja joudutaan paimentamaan joka vuosi ja jätetään asioita tekemättä sen takia, että ei ole rahaa. Jos sinne tutkimukseen ja tuotekehitykseen sysätään kymmeniä miljoonia ja toiset kymmeniätuhansia säästävät, niin ei tämä nyt ihan tasapuolisesti mene. Kyllä minä sen ymmärrän, ettei vankeinhoito ole mikään mediaseksikäs eikä muutenkaan erityisen kiihottava alue, mutta kyllä ne ihmiset on kuitenkin hoidettava. Jos se asia hoidettaisiin paremmin, niin kenties asia voisi olla niin, että he eivät sinne palaisikaan, ainakaan niin suurelta osin.

Myöskin tässä oikeusjärjestelmän toimivuudessa on selviä ongelmia, joihin näillä eväillä ei korjausta saada.

Täällä on paljon puhuttu perustienhoidosta, ja olen samaa mieltä, että perustienpitoon pitää saada valiokuntakäsittelyssä lisää rahaa. Tiet eivät suorastaan murene, mutta ne kyllä menevät pinnoitteiden ja muiden osalta luvattoman huonoon kuntoon, jos tätä tasoa ei nosteta, eikä parannuksia ainakaan saada aikaan.

Sitten joukkoliikenteen tuki on toinen asia, mikä on sydäntä lähellä. Haja-asutusalueella asuvana tiedän, että sieltä pitäisi saada näihin lähiliikenteen vuoroihin tukea edes tämänvuotinen määrä, ettei niitä jouduttaisi lopettamaan. Pitäisi myöskin miettiä sitä, voitaisiinko näihin linja-autoliikenteen vakiovuoroihin ulottaa järjestelmä, joka meillä on jossain vaiheessa ollut, jossa ajettujen kilometrien mukaan on palautettu veroa hakemuksesta. Kilometrit ovat erittäin helppoja todentaa. Nykyisillä polttoainehinnoilla se voisi olla järjestelmä, joka toisi siihen vähän lisää mahdollisuuksia.

Puolustusministeriön hallinnonalalta: Olen tässä vuosien varrella monta kertaa puhunut siitä asiasta, että me emme käytä kotimaisia tuotteita. Meillä on puolustusministeriön pyynnöstä taikka käskystä eräissä tuotantolaitoksissa koneita odottamassa kriisiaikaa, ja sitten näistä tuotantolaitoksista ei kuitenkaan osteta. Tiedän kyllä nykyiset kilpailusäännökset ja kaikki muut, mutta kyllä virkamiehiltäkin osaisi olettaa, että heilläkin on jonkinlaista aloitteellisuutta ja katsantokantaa, että voidaan katsoa vähän sormien läpikin ja voidaan vähän räätälöidysti tilauksia tehdä, koska se on kuitenkin työllisyyteen aika iso panostus. Väitän, että vaikka se tuotteen hinta voisi olla hetken aikaa sillä hetkellä halvempi, kokonaistaloudellisesti siitä voisi maalle jäädä myöskin hyötyä, kun ne veroeurot saataisiin kotimaahan jäämään.

Köyhyyspaketti on minun mielestäni täysin riittämätön. Eläkeläiset lähinnä nauravat ja pilkkaavat meikäläisiä tuolla. Nyt tätä pilkkaa on saanut jo kokea vaikka kuinka pitkään näillä 5 euron korotuksilla. Se ei ole kyllä mistään kotoisin. Sen olisi pitänyt olla aivan joku toisenlainen. Minä toivoisin, että sitä vielä mietittäisiin ja edes aikaistettaisiin sen voimaantuloa.

Asumistuen omavastuuosuuden poisto oli kyllä ihan positiivinen. Sitäkin voisi miettiä, voisiko se tulla kesällä taikka maaliskuussa voimaan. Työmarkkinatukeen siellä ei ollut mitään. Sitä me odotimme, valitettavasti ei.

On turha puhua, etteikö meillä ole rahaa, mitä voisi köyhillekin antaa. Meillä on varaa pistää johonkin oopperaankin joka vuosi ainakin 30 miljoonaa euroa, ja se talo seisoo suurimman osan vuotta tuossa tyhjillään, ja sitten me rupeamme rakentamaan jotain musiikkitaloakin. (Ed. Hurskainen: Ei pidä paikkaansa!) — No, oopperan säätiölle lukee budjettikirjassa, että 30 500 000 euroa, näkyy lukevan, ed. Hurskainen. — Ja musiikkitaloon nyt lähes konkurssissa oleva Yleisradio satsaa ja valtio. Minusta siinä on yksi niitä typerimpiä asioita, mitä tämä maa ja tämä eduskunta ovat voineet päättää, että sinne laitetaan, johonkin musiikkitaloon. Siinä on kaksi rakennusta nyt jo tyhjillään, niin että menkööt pillipiiparit sinne soittelemaan ja vinguttelemaan jompaankumpaan, joko Oopperataloon taikka Finlandia-taloon. Sieltä varmasti aikaa löytyy.

Jos meillä on varaa vielä kaiken huipuksi ottaa kaikista rikkaimmilta ihmisiltä, joilla on niin paljon rahaa, etteivät he edes tiedä, paljonko heillä on omaisuutta, varallisuusvero pois, lähes 100 miljoonaa euroa vuodessa, niin älkää tulko puhumaan minulle, että meillä ei ole rahaa. Siis kyse on puhtaasta arvomaailmasta eikä mistään muusta. Jos me haluamme lahjoittaa semmoisille ihmisille rahat, niin kyllä ei tarvitse puhua tästä eteenpäin, etteikö meillä olisi rahaa käyttää hyviin tarkoituksiin.

Puhemies! Tässä kevyet eväät.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvioesitys sisältää tärkeitä sosiaalipoliittisia parannuksia. Vähävaraisempien asiat on budjetissa valittu painopisteeksi. Kaikkein vähävaraisimpien toimeentulotuen saajien asemaan tuleva parannus, 7 prosentin asumismenojen omavastuuosuuden poistaminen toimeentulotuesta, on mielestäni ehdottomasti kipeimmin tarvittu parannus. Me sosiaalialan ihmiset vastustimme alun alkaenkin tämän omavastuun asettamista. Tuntuu hyvältä, kun se nyt vihdoinkin poistuu. Itsekin olen tämän eteen toiminut aktiivisesti. Tämän omavastuun lisäksi monissa kunnissa useat asiakkaat maksavat todellisuudessa vielä toisenkin omavastuun, sillä hyvin monella vuokran suuruus ylittää kunnassa asetetun maksimivuokran suuruuden, mikä on usein hyvin alimitoitettu vapaana olevien asuntojen vuokratasoon nähden. Tämän ylimenevänkin vuokran asiakas joutuu siis nipistämään ruokaan ja muuhun välttämättömään varatuista minimituloista, joten tämä 7 prosenttia on ollut aivan kohtuuton ja huutava vääryys.

Erinomaisia ovat myös tulevat parannukset toiseen karkeaan vääryyteen, nimittäin työttömän vastaanottaessa työtä ei asumistuki onneksi jatkossa enää katkea, vaan asiakas saa niin sanotun kolmen kuukauden bonusrahan. Tämä tuo helpotusta nykytilanteeseen, jossa joskus pienituloisen vastaanottaessa työtä perheen taloudellinen tilanne on keikahtanut ylösalaisin, kun maksussa ei ole palkka eikä työttömyysturvakaan. Tästä on seurannut myös turhaa byrokratiaa, kun toimeentulotuella ja sen takaisinperinnällä on varmistettu tällaisissa tilanteissa ihmisten selviytyminen. Olisin toivonut, että bonusraha olisi kohdistunut myös työttömyysturvaan, mutta on sentään hyvä, että nyt siis todella asumistukeen saadaan tämä etu. Byrokratialoukkuja tulee purkaa myös jatkossa ja kiinnittää huomiota etuuksien yhteensovittamiseen ja siihen, ettei etuuksien maksatus viivy kohtuuttomasti.

Hyvä, että myös kansaneläkkeeseen tulee edes pieni korotus, vaikka hyvin pieneksi se valitettavasti jää, mutta paikkaa se sentään indeksien jälkeenjääneisyyttä.

Tärkeitä parannuksia ovat myös omaishoitajien pienimmän hoitopalkkion korotus ja saattohoitovaiheen palkkion 600 euron tason varmistaminen. Lisäksi vankilasta vapautuvien tukitoimien kehittäminen, työttömien päihdekuntoutukseen pääsyn helpottaminen sekä kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien työosuusrahan korotus ovat tarpeellisia ja oikean suuntaisia parannuksia.

Koulupudokkaiden ja peruskoulun opintonsa päättävien tilanteeseen haetaan myös ratkaisuja muun muassa Omakympin ja opetuksen tukitoimien kehittämisen kautta. Myös nuorten yhteiskuntatakuun toteutumista vahvistetaan lisäresurssein, ja myös nuorten työpajatoimintaan ohjautuu lisäresursseja. Näin satsataan oikean suuntaisesti nuorten syrjäytymisen estämiseen ja ehkäisyyn. Myös nuorisotyötä tekevien järjestöjen resurssien lisäykset ovat osa tätä oikean suuntaista politiikkaa, vaikka myös kuntien nuorisotoimen resursseja tulisi parantaa jatkossakin.

Työllisyys on parasta köyhyyden ehkäisyä. On erinomaista, että työllisyystoimiin ohjataan jälleen lisäresursseja. Ikääntyvälle työväestölle kohdennettu työnantajamaksujen kevennys on oikein, koska ikääntyvän työväestön on irtisanomistilanteissa vaikea työllistyä uudelleen, ja tämä tukee myös työurien pidentymistä. Myös aktivointiastetta työllisyystoimissa nostetaan muun muassa työmarkkinatukiuudistuksen kautta. Tässä yhteydessä todettakoon myös se, että työmarkkinatuki olisi todella kaivannut korotusta, mutta siihen ei hallituksessa valitettavasti nyt löytynyt mahdollisuutta. Muidenkin vähimmäisetuuksien tasoa on tärkeä nostaa jatkossa.

Kotitalousvähennyksen laajennus on työllisyyden edistämisen kannalta tärkeää. Koska työelämän rakennemuutos on ollut suurta, on oikein myös se, että tuporatkaisun yhteydessä sovitut muutosturvaa parantavat toimet toteutuvat. On tärkeää, että irtisanomistilanteissa henkilön uudelleen työllistymiseen on käytettävissä entistä tehokkaampia keinoja.

Tietysti voidaan aina keskustella siitä, kuinka riittämättömiä ovat kulloinkin toteutettavat toimet, sillä millään tämänkään vuoden budjettiin ei ole saatu kaikkia vähävaraisimpien asemaan tarvittavia parannuksia, mutta pitkästä aikaa viedään kuitenkin vähävaraisiin kohdentuvia parannuksia nyt eteenpäin.

Tuloerothan ovat kasvaneet ja eriarvoisuus syventynyt viime vuosina, joten oli todella aikakin köyhimpien asioiden painottamiselle. Toki olisi hyvä, että parannukset voitaisiin toteuttaa vuoden alusta, sillä lykkääntyminen syksylle tuntuu kohtuuttomalta, kun kyseessä ovat todella apua tarvitsevat henkilöt ja heidän asemaansa tarvittavat parannukset. Tämän köyhyyspaketin kokonaissumma on myös suhteellisen vähäinen, jos sitä vertaa esimerkiksi veronkevennyksiin, mutta oikeaan suuntaan nyt siis mennään.

Hyvä, että sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet kasvavat 270 miljoonaa euroa sosiaalialan kehittämishankkeiden sekä terveydenhuollon hankkeen mukaisiin toimiin. Tämä tarkoittaa muun muassa ikäihmisten hoivatakuun toteuttamista ikäihmisten palveluissa. Vihdoinkin siis nyt 2000-luvulla vahvistetaan ikäihmisten sosiaalisia oikeuksia.

Budjettikeskustelussa on puhuttu varsin paljon vähävaraisista ja heikossa asemassa olevista lapsiperheistä, mikä onkin aiheellista, sillä lapsiperheiden, erityisesti yksinhuoltajaperheiden sekä monilapsisten perheiden, taloudellinen asema on jäänyt jälkeen. Jatkossa tarvitaan tämän ryhmän asemaan parannuksia niin palvelupuolelle kuin sosiaaliturvankin saralle.

Toimeentulotuen varassa eläville lapsiperheille sentään toteutettava toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuuden poisto tuo erityistä helpotusta, koska etenkin monilapsisten perheiden kohdalla se saattaa merkitä jo tuntuvaakin parannusta nykytilanteeseen. Kyse on kuitenkin myös palveluista, sosiaalityön tukipalveluista sekä sosiaalityön resursseista kunnissa eli siitä, kuinka tällaisia perheitä pystytään tukemaan ja auttamaan niin taloudellisesti kuin palveluinkin.

Arvoisa puhemies! Muista asioista haluan nostaa hyvänä uudistuksena työsuhdematkalipun toteuttamisen, mikä todella on niin työntekijän kuin ympäristönkin kannalta myönteistä. Valitettavana asiana sen sijaan on se, että joukkoliikenteen määräraha pienenee budjetissa, kun siihen olisi ennemminkin korotuspaineita. Joukkoliikenteen kehittäminen ja turvaaminen olisi paitsi ympäristön myös sosiaalisen tasa-arvoisuuden kannalta tärkeää. Myös muita ilmastonmuutosta torjuvia toimia tarvitaan ripeästi. Esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden tuen tasoa olisi syytä korottaa. Ilmastonmuutoksen ehkäisyyn olisi satsattava reippaasti nyt, kun siihen vielä on mahdollisuus. Ilmastonmuutoksen hillintä on maapallon tulevaisuuden kannalta ensiarvoista, eikä sen laiminlyöntiin ole mahdollisuutta, ja aikaa odotteluun toimissa ei ole.

Myös maatalouden ympäristötukea tulisi kehittää Itämeren ja muiden vesistöjen suojelua tukevampaan suuntaan. Täällä muun muassa ed. Leppä kyseli, miksi sosialidemokraatit ovat nostaneet maatalouden ympäristötuen kehittämisen erityisesti esiin. Vastaus on yksinkertainen: sen vuoksi, että maatalouden päästöt ovat kokonaispäästöistä suurimmat vesistöjä kuormittavat seikat. Tämän vuoksi tähän on satsattava, ja ilman muuta myös muut toimet, esimerkiksi Pietarin jätevedenpuhdistamo, mihin lähiyhteistyömäärärahoilla on panostettukin, ovat tärkeitä, mutta myös maatalouden ympäristötuen ehtojen kehittäminen on ehdottomasti välttämätöntä ja tärkeää vesistöjen suojelemisessa.

Lisäksi alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden vanhempien tulojen vaikutusta opintoetuuksiin tulisi lieventää tai poistaa tämä vaikutus kokonaan. On todella väärin, että korkeakoulussa opiskelevien osalta vanhempien tulot eivät vaikuta opintoetuuksiin silloin, kun opiskelija asuu itsenäisesti, mutta toisen asteen opiskelijoilla puolestaan vaikuttavat. Toivottavasti tähän asiaan saataisiin jatkossa tasa-arvoa lisäävä muutos.

Arvoisa puhemies! Punamultahallituksen budjetti on onnistunut. Ensimmäisen kauden kansanedustajana tuntuu hyvältä se, kuinka paljon tärkeitä parannuksia jokaiseen budjettiin on saatu mahtumaan myös tänä vuonna. Painopiste on nyt ollut ainakin minun arvopohjani mukaan oikea, kun vähävaraisimpien asemaa parannetaan. Tämä antaa myös uskoa politiikan oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että on paljon ihmisiä, jotka oikeasti haluavat panostaa näiden ryhmien elämän helpottamiseen.

Tämä antaa uskoa tulevaisuuteen, hyvät kollegat. Toivottavasti tämä suunta jatkuu myös tulevaisuudessa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen ensi vuoden budjettiesitys on selkeästi alijäämäinen. Ennustettu talouskasvu ensi vuodelle on noin kolme prosenttia. Tuntuu siksi hämmästyttävältä se, että tällaisen nousukauden aikana valtio velkaantuu lisää. Herää kysymys, milloinkahan se valtion velkojen takaisinmaksun aika sitten koittaa ja minkälaisessa taloudellisessa tilanteessa maa silloin makaa.

Herra puhemies! Kuntien tilinpäätökset viime vuodelta kertovat, että kuntatalous on kääntynyt huolestuttavasti heikompaan suuntaan. Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä yli kaksinkertaistui siten, että yhteensä 137 kunnalla tulos oli pakkasen puolella vuonna 2004. Kuntien toimintakulut kasvavat huomattavasti verotuloja nopeammin. Terveydenhuoltomenot lisääntyvät nopeasti tietysti johtuen väestön ikääntymisestä. Tämän lisäksi hallitus siirtää kuntien hoidettavaksi aina vaan uusia ja uusia tehtäviä ja palveluita. Nykyinen hallituksemme ei ole kuitenkaan ollut valmis antamaan kunnille näistä lisätehtävistä selviämiseen tarvittavia varoja. Mikäli tällainen meno jatkuu, tuplaantuu kuntien lainakanta vuoteen 2010 mennessä, tämä on Kuntaliiton arvio. Tuolloin kuntien yhteenlaskettu vuosikate laskee kolmasosaan vuoden 2007 tasosta. Silloin onkin jo pakko tehdä rajuja muutoksia nykyisiin palveluihin ja niitten palvelujen tuotantotapoihin, jotta edes peruspalvelut voitaisiin kansalaisille turvata.

Eduskunta onkin huolestuneena seurannut tilannetta, mutta ei ole vain tyytynyt seuraamaan. Nimittäin eduskunnan hallintovaliokunta pyysi perustuslakiin vedoten hallitukselta selvityksen "kuntien taloudellisista mahdollisuuksista huolehtia asianmukaisesti tehtävistään ja velvoitteistaan". Eduskunnan viime keväänä saaman selvityksen mukaan vuodesta 1999 alkaen valtion toimenpiteiden vaikutus kuntatalouteen oli keskimäärin positiivinen aina vuoteen 2003 saakka. Tällöin tapahtui jyrkkä käänne huonompaan suuntaan, ikään kuin vastatuuleen.

Kuten niin monet kunnan päättäjät hyvin tietävät, syynä ahdinkoon ovat edellä mainitut kuntien lisääntyneet tehtävät sekä tietenkin valtionosuus- ja verouudistukset. Välittämättä siitä, että yhä useamman kunnan toiminta on tappiollista, hallitus kuitenkin viime vuoden lopulla päätti ottaa pakkolainaa kunnilta yli 300 miljoonaa euroa valtion budjetin tasapainottamiseksi, ja tuota pakkolainaa ei todellakaan ensi vuonnakaan ole merkittävässä määrin aikomus maksaa takaisin.

Herra puhemies! Hallitus suunnittelee pienten koulujen lakkauttamista. Se toteutettaisiin kajoamalla opetustoimen valtionosuuksiin. Tällä hetkellä niille kunnille, joissa on pieniä, alle 80 oppilaan kouluja, maksetaan erityistä pienten koulujen lisäosaa. Tämän lisäosan poistamista opetusministeriössä nyt kaavaillaan. Uudistus on kohtuuton varsinkin sellaisissa kunnissa, joissa kouluverkon supistuksesta ei selvitä sillä, että lapset kuljetetaan muihin kouluihin. Monissa kunnissa yhdenkin koulun ovien sulkeminen edellyttää lisätilojen rakentamista jäljelle jääviin kouluihin. Jos hallitus kuitenkin aikoo toteuttaa leikkauksen opetustoimen valtionosuuksiin erityistilanteissa, joissa koulun sulkemisesta aiheutuu lisärakennustarvetta, valtion tulee mielestäni varata määrärahat näihin laajennusinvestointeihin ja kohdistaa ne näille kunnille. Muussa tapauksessa kunnassa joudutaan kaapimaan uudistuksen toteuttamiseen tarvittavat rahat muusta opetuksesta tai muilta sektoreilta.

Erityisopetuksen määrärahoja ollaan leikkaamassa tämän budjetin mukaan siten, että mahdollisuudet hyvään erityisopetukseen monessa kunnassa heikentyvät jopa radikaalisti. Jatkuvat säästöt lasten koulutukseen ja muihin lapsen oikeuksiin kuuluviin asioihin liittyen tulevat vielä kostautumaan isoina konkreettisina laskuina muutamien vuosien kuluttua.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kehittämisrahaston tilanne on huolestuttava. Edellisen hallituksen aikana tehtiin perusteellinen selvitys erilaisista ratkaisuvaihtoehdoista. Makeran tilanne on edelleen ratkaisematta, ja hallitus ei ole kyennyt turvaamaan sen toimintaedellytyksiä. Viimevuotinen alijäämäinen kehitys näyttää jatkuvan edelleen, ja uusissa kehyksissä ei ole varauduttu Makeran toimintaedellytysten turvaamiseen, vaikka ministeri Korkeaoja on vielä tänä kesänäkin julkisuudessa vakuutellut hallituksen sitoutuneen huolehtimaan Makeran riittävästä rahoituksesta. Makeran pääoma on nyt painunut alle sen tason, jolla voitaisiin turvata maatalouden tulevaisuuden investointeja. Seuraava hallitus joutuukin vääjäämättä panostamaan huomattavasti Makeran peruspääoman saattamiseen sille tasolle, jolla rahasto voi turvata maatalouden investointien jatkumisen.

Herra puhemies! Tieliikenteeltä kerätään vuosittain veroina ja maksuina reilusti yli 4 miljardia euroa. Tuosta summasta teiden kunnossapitoon käytetään kuitenkin vain vajaa neljännes. Viime talvi karmealla tavalla osoitti sen, että teiden kunnolla ja kunnossapidolla sekä onnettomuuksien määrällä ja vakavuudella on selkeä yhteys. Tiestömme kärsii jatkuvasta kunnossapitorahojen puutteesta. Varsinais-Suomessa, josta tulen, koko tieverkon kunto päätiet mukaan lukien on nyt kaikkein huonoimmassa jamassa kahteen vuosikymmeneen. Pääteitämme rasittavat suuret automäärät kuitenkin tasaisesti ympäri vuoden. Tierahojen alueellisessa kohdentamisessa tulisi nykyistä enemmän näkyäkin tämä ympärivuotinen rasitus. Lisäksi päällystystöiden laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tienpidon määrärahoihin ei näytä kuitenkaan tässä budjetissa olevan tulossa korotuksia. Päätietkään eivät enää kaikilta osin täytä liikenneturvallisuuden vaatimuksia.

Paikallistiet ovat heikommassa kunnossa kuin aikoihin. Edellisellä hallituskaudella erityisesti keskustalaiset edustajat tässä salissa moittivat moneen otteeseen paikallisteiden ja yksityisteiden tukien pienuutta. Siksi tuntuukin käsittämättömältä, että yksityisteiden tukia nyt ollaan leikkaamassa tämän budjettiesityksen mukaan.

Lipposen toinen hallitus laati vuoden 2001 keväällä maaseutupoliittisen periaateohjelman, johon se sisällytti yksityisteiden tukemisen, tavoitteenaan myös maaseudulla asuvien ihmisen tasavertainen kohtelu. Nyt budjetissa yksityisteille varatuilla varoilla jäädään kauas tuosta Lipposen hallituksen 2001 keväällä asettamasta tavoitteesta.

Herra puhemies! Suomella on hyvät raaka-aine-, tekniset ym. mahdollisuudet biokaasun, vilja- tai juurikasetanolin tai biodieselin tuotantoon. Nykyisillä edellytyksillä EU:n asettamiin tavoitteisiin biopolttoaineiden käyttömääristä ei tulla pääsemään eikä näin ollen saavuteta biopolttoaineiden tuotannosta tulevaa hyötyä. EU-direktiivissä annetaan mahdollisuus jäsenvaltioille biopolttoaineen valmisteveron alentamiseen tai siitä kokonaan vapauttamiseen käytettäessä biopolttoaineita erityisesti kokeiluhankkeissa. Nyt tarvitaan selkeitä, suoraviivaisia toimenpiteitä. Biopolttoaineiden valmistevero on poistettava. On suunnattava investointitukia bioenergiakohteisiin. On tuettava biopolttoaineiden tuloa laajemmille markkinoille. On kohdennettava lisää rahaa tutkimustyölle, jotta biopolttoaineiden käytön esteet voidaan voittaa. Biopolttoainemarkkinoilla tulee säilyttää myös mahdollisuus hajautettuun tuotantoon, joka palvelisi rajattua asiakaskuntaa ja jonka etuna ovat lyhyet kuljetusmatkat. Sekä liikenteessä käytettävien polttoaineiden että lämmityksessä käytettävien polttoainevaihtoehtojen suhteen meidän tulisi olla paljon nykyistä avarakatseisempia ja ennakkoluulottomampia. Näin voidaan kohottaa omavaraisuutta sekä pienentää kotitalouksien ja teollisuuden riippuvuutta tuontienergiasta.

Herra puhemies! Poliisi on uusien haasteiden edessä järjestäytyneen rikollisuuden kasvaessa ja raa’istuessa. Liikenneonnettomuuksien ja niissä menehtyneiden määrä on lähtenyt uudelleen nousuun. Talousrikokset ovat entistä monimutkaisempia, ja siten niiden tutkinta ja selvittäminen sitoo yhä enemmän resursseja. Tilastollisesti yhä harvempi rikos kuitenkin voidaan selvittää. Poliisilla ei ole kerta kaikkiaan riittävästi voimavaroja rikosten selvittämiseen, saati ennalta ehkäisevän työn tekemiseen.

Herra puhemies! Vuosikymmenien ajan, siis vuosikymmenien ajan, on poliisikoulutukseen ollut hakijoita kymmenkertaisesti enemmän kuin on voitu hyväksyä sisään. Nyt tilanne on selkeästi muuttunut. Pääsykriteereitä on jouduttu jopa lieventämään, jotta saadaan edes sen verran uusia opiskelijoita, että poliisikoulutus voisi jatkua nykyisessä laajuudessa. Tämä on selkeä viesti siitä, että nuoret eivät enää halua poliisiksi.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tämä budjetti hallituksen esityksenä julkistettiin, niin sitä seurannut keskustelu kävi ehkä kaikkein vilkkaimmin siinä, millä tavalla liikenneinfraa tässä maassa edistetään. Lähinnä siihen liittyy myöskin menettelytapakysymyksiä, miten eduskunta oli ilmaissut tahtonsa asiasta aikaisemmin ja sitten miten valtioneuvoston tai hallituksen sisällä asiassa edettiin. Me tiedämme nyt budjettiin liittyvän liikennepoliittisen ratkaisun.

Väylien ja teiden osalta totean tässä sen, arvoisa puhemies, että oikeastaan pisimmälle näissä tietoliikenne-, vesi-, maa- ja raideliikenneasioissa edettiin viime vaalikauden lopussa tulevaisuusvaliokunnassa, jossa reagoitiin hallituksen selontekoon koskien tasapainoista alueellista kehitystä. Siellä valiokunnassa oli sosialidemokraatteja, joiden ryhmän vastaavana olin itse mukana, ja meidän sekä kokoomuksen, keskustan ja myöskin vasemmistoliiton ja kaikkien muidenkin ryhmien taholta syntyi ratkaisu, jossa olisi kirjattu ja oli jo tekstin muodossa se, että esimerkiksi muun muassa täältä Helsingistä Jyväskylän kautta Ouluun ja siitä eteenpäin olisi tähän niin sanottuun Nelostie-ratkaisuun otettu pitkällä aikavälillä kantaa jopa niin, että tie olisi ollut Lusista Jyväskylään moottoritietasoinen. Mutta onnettomuudeksi tuo valmis teksti sitten kaatui Espoon kunnallispoliittisiin, lähinnä maapolitiikkaan liittyviin ratkaisuihin, kun tuossa paketissa oli myöskin mukana se, että Helsingistä Espooseen vedetään metro. Tarkoitan, puhemies, sitä, että tämä yhtälö on kyettävä ratkaisemaan, millä tavalla tämä etelä—pohjoinen—pohjoinen—etelä-liikkuminen myös maanteitse tapahtuu, etenkin tuo Lusi—Jyväskylä, siitä Ouluun väli, joka on Jyväskylä—Lusi-osuudelta maan vilkkaiten liikennöity raskaan liikenteen väli.

Puhemies! Haluan myös kuitenkin kiittää hallitusta. Tässä budjetissa satsataan koulutukseen, teknologiaan ja tieteeseen muun muassa ja sitä kautta suomalaisen osaamisjärjestelmän edistämiseen. Budjetista huokuu selvästi hallituksen tahto, Vanhanen—Kalliomäki-hallituksen tahto rakentaa Suomea tietovaraisen yhteiskunnan kautta siten, että tiedon ja osaamisen määrä kasvaa ja kasvaa siten, että se ei tapahdu samoin kuin tämä informaation kaaosmainen kasvaminen. Tulkoon mainittua, että digitekniikka ja Internet-teknologia ovat luoneet tilanteen, että vuonna 2000 arvioitiin kaiken tähän nettimaailmaan liittyvän tiedon tai informaation käsittävän 250 kirjan kirjaston per maailman asukas. Sellaisesta infomäärästähän ei kukaan oikeastaan saa selvää.

Toinen tärkeä alue, arvoisa puhemies, on työllisyys, johon hallitus on selkeästi panostanut. Tämän päivän iloinen uutinen on se, että tuo näköpiirissä oleva valtaisa työikäisen väestön osuuden supistuminen olisi jonkin verran taittumassa, koska 63 vuotta täyttäneet näyttävät jatkavan enemmän työelämässä kuin aikaisemmin. Myös tärkeä on se tieto, joka tuli muistini mukaan eilen ja johon ministeri Pekkarinen aivan oikein viittasi, nimittäin että työllisyysaste on nyt Tilastokeskuksen laskelmien mukaan 69 prosentin tasossa. Tältä osin Vanhasen hallituksen asettama tavoite, että vaalikauden loppuun kyettäisiin työllisyys nostamaan 75 prosenttiin, on kyllä erittäin hyvin perusteltu. Me olemme tilanteessa, jossa 15 vuoden kuluessa ja tästä eteenpäin puolet nykyisestä työvoimasta näyttää siirtyvän eläkkeelle. Yksinkertaisemmallakin matematiikalla se tarkoittaa sitä, että Suomi lähestyy uhkaavaa työvoimapulaa, jota voidaan ratkaista vain siten, että kaikille nuorille ja kaiken ikäisille koulutuksen, ammatillisen koulutuksen kautta tai muutoin luodaan valmiudet työelämässä toimimiseen, ja siten, että työpaikka on niin turvallinen, että työkykyinen ihminen haluaa ottaa sen vastaan, ja siten, että työpaikat ovat miesten ja naisten välillä yhdenvertaisesti saavutettavissa, ja siten, että palkkakehitys ja työelämän ilmasto kohtelevat miehiä ja naisia yhdenvertaisesti, ja siten, että työelämässä jaksaminen voidaan hoitaa paremmin kuin nykyisin on hoidettu.

Työllisyys on siis kohentunut erityisesti vuoden 2004 loppupuolella ja vuoden 2005 aikana, mutta yhä budjettikirja osoittaa Suomen kamppailevan rakenteellisen työllisyysongelman kanssa. Työttömyys ei siis taitu siinä tahdissa, kuin on arveltu ja arvioitu, ja pitkäaikaistyöttömyys on yhä se ratkaisematon ongelma, johon pitää tarttua. Budjetti sisältää kuitenkin myönteisenä matalapalkkaisen työvoiman kysynnän tukemisen, johon hallitus esittää 100 miljoonan euron panostusta työnantajille suunnattuna juuri matalapalkkatukeen ja siten myöskin, että tuettaisiin 55 vuotta täyttäneiden osalta tietyin budjetin menetelmin työssä pysymistä.

Täällä on useassa puheenvuorossa korostettu kotitalousvähennyksen uudistamista. Se, että vähennyksen enimmäismäärää kaksinkertaistetaan kotitalous-, hoiva- ja hoitotöissä, on kiistatta pääministerin hallituksen osalta oikean suuntainen toimenpide. Samoin tuo paljon eduskuntaa puhuttanut työmarkkinatuen uudistaminen, jossa heijastuu yhteiskuntatakuu myöskin tämän väestönosan osalta, on oikea toimenpide.

Puhemies! Tässä käytiin muutama tovi sitten vilkas keskustelu ministeri Pekkarisen läsnäollessa KTM:n toimialaan kuuluvasta yrittäjyyspolitiikasta. Se keskustelu varmasti on hyvä pitää mielessä myöskin, kun laaditaan seuraavaa budjettia vuodelle 2007, koska se tosiasia, että työpaikat syntyvät yritystoiminnan kautta, on välttämättömän tärkeä myöskin talouspolitiikan ja pitkäjänteisen työllisyyspolitiikan edistämiseksi. Meillähän on, kuten keskustelussa kävi ilmi, noin 230 000 yritystä tässä maassa, mutta se seikka, joka liian usein unohtuu, on se, että näistä yrityksistä noin 221 000 on alle 10 työntekijän yrityksiä. Se merkitsee sitä, että mikäli pk-yritystoiminnan menestymisen edellytyksiä kyetään oikean suuntaisesti vahvistamaan, pelkästään luomalla joka toiseen tai joka kolmanteen yritykseen yksi työpaikka voidaan ratkaista merkittävällä tavalla työttömyyden ongelmaa ja edistää työllisyyden kysymyksiä.

Arvoisa puhemies! Tässä budjetissa myöskin annetaan signaali sille tärkeälle edessä olevalle, eduskuntaankin tulevalle asialle, millä tavalla suomalaiselle ja Suomessa asuvalle kansalaiselle turvataan palvelut, palvelut siten, että valtio—kunta-suhde kyetään määrittelemään tulevaisuuden vaatimusten mukaisesti, ja siten, että julkisen ja yksityisen sektorin työnjako myöskin määritellään tämän päivän ja etenkin tulevaisuuden tarpeiden mukaan. Tähän yhtälöön liittyy paljon uutta yrittäjyyttä, paljon myöskin tehostamista kokonaisjärjestelmän osalta ja paljon sellaista, missä tarvitaan uudella tavalla julkisen sektorin osuutta, mutta missä myös voidaan vähentää julkisen sektorin osuutta, arvoisa puhemies.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva valtion talousarvio ensi vuodelle sisältää monia erittäin hyviä asioita. Vanhasen hallitus on muun muassa laajentanut kotitalousvähennystä monella eri tavalla. Vähennykseen oikeuttaa verovelvollisen kotona tai vapaa-ajan asunnossa tehty tavanomainen kotitalous- sekä hoito- ja hoivatyö. Myös verovelvollisen omassa käytössä olevan asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja parannustyöt oikeuttavat vähennykseen. Tämän vuoden alusta vähennyksen on voinut saada myös työstä, joka on tehty verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolison vanhempien käyttämässä asunnossa.

Ensi vuoden alussa kotitalousvähennys kaksinkertaistuu hoito- ja hoivatyön osalta. Tätä on syytä pitää erinomaisena toimena. Kotitalousvähennyksen suuntaaminen voimakkaammin hoito- ja hoivatyöhön on oikea panostus työllistämisessä, kuten täällä on monessa puheenvuorossa todistettu. Uudistuksella parannetaan oleellisesti ikäihmisten ja vammaisten mahdollisuuksia erilaisiin palveluihin ja lisätään heidän valinnanvapauttaan. On kuitenkin ymmärrettävää, ettei laajennettu kotitalousvähennys koske tältä osin remonttityötä, sillä remontti- ja rakentamistyössä markkinat ovat jo olleet hyvinkin ylikuumentuneita ja työllisyystilanne on hyvä. Hoito-, hoiva- sekä kotitaloustyöntekijöitä sen sijaan on riittävästi saatavilla.

Kotitalousvähennyksen käyttöönotto näkyy myös työvoimatoimistoon tulleissa starttirahahakemuksissa. Eri puolilla maata on perustettu lukuisia yrityksiä muun muassa LVI- ja remonttialalle. Starttirahan hakijoiden työmahdollisuudet ovat lisääntyneet huomattavasti kotitalousvähennyksen ansiosta. Kotitalousvähennyksen ansiosta syntyneet työpaikat ovat pysyviä ja markkinaehtoisia. Ne eivät vie työpaikkoja muilta työllisiltä. Kotitalousvähennykseen kuuluvat työpaikat eivät myöskään ole käyttäneet hallinto- tai neuvontaresursseja eivätkä muita kustannuksiltaan kalliiksi tulevia työllisyyttä tukevia toimenpiteitä. Varsinkin remonttityössä välilliset työllisyysvaikutukset ovat suuret siitä syystä, että remonteissa käytetään pääasiallisesti kotimaisia raaka-aineita ja tarvikkeita. Lisäksi kotitalousvähennys on vähentänyt huomattavasti pimeästi tehtävää työtä. On arvioitu, että tällä hetkellä harmaassa työvoimassa työskentelee noin 2 000 työntekijää vähemmän kuin ennen kotitalousvähennyksen käyttöönottoa ja sen laajentamista.

Arvoisa puhemies! Hallitus antaa eduskunnalle talousarvioesitykseen liittyvän lakiesityksen erääksi muutokseksi verolainsäädäntöön. Ensi vuonna ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi valtionverotuksen ansiovähennys siten, että aiemmin kunnallisverotuksen ansiovähennyksen avulla pieni- ja keskituloisille suunnatut veronkevennykset kohdistuvat pelkästään valtion rasitukseksi. Tämän arvioidaan vähentävän valtion verotuloja noin 300 miljoonaa euroa. Tämä on hyvä asia kuntien taloudellisen hyvinvoinnin ja kehittymisen kannalta; kunnat saavat lisää käyttövaroja. Tämä on myös yksi osoitus siitä, että Vanhasen hallitus kantaa omalta osaltaan vastuunsa kuntien taloudellisesta tilanteesta.

Lapin alueen ja saaristokuntien työmaksukokeilu on päättymässä. On erittäin valitettavaa, että hallitus budjettiriihessä ei saanut tehtyä päätöstä maksukokeilun jatkoajasta. Erittäin huolestuneena luin sosiaali- ja terveysministeriön momentilta Sairausvakuutus-luvun osalta, että Lapin alueen ja saaristokuntien kokeilun päättyminen on otettu huomioon muiden työnantajien sairausvakuutusmaksujen mitoituksessa. Tässä olisinkin halunnut kysyä, minkä vuoksi sosialidemokraatit vastustivat ministeri Mannisen esitystä sotumaksukokeilun jatkosta. Uskon kuitenkin, että eduskunta palaa tähän asiaan budjettikäsittelyn aikana ja tekee tarvittavat muutokset, että sotumaksukokeilu jatkuu Lapissa ainakin sellaisenaan, mitä se on siellä ollut. On esitetty syyksi siihen, miksi kokeilua ei kannattaisi jatkaa, että sillä ei ole ollut minkäänlaisia työllisyysvaikutuksia. Tähän voi sanoa, että kokeiluaika on ollut erittäin lyhyt ja sen vuoksi tämmöiset pitkälle menevät johtopäätökset ovat tässä vaiheessa hieman hankalia ja kenties vähän arveluttavia. Sen vuoksi on tärkeää, että kokeilua jatketaan ja voidaan rauhassa katsoa, millä tavalla se vaikuttaa Lapin työllisyyteen.

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi vielä yhdestä asiasta, josta olen täällä puhunut jo, en muista, monennenko kerran, mutta tässäkin talossa näyttää olevan se käytäntö, että toistoa, toistoa, ja kertaus on kenties opintojen äiti. Nykyisessä ja käsittelyssä olevassa kuntien valtionosuusjärjestelmässä huomioidaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetusjärjestely erityisopetukseen sidotulla korotuksella. Tällaista tukimuotoa ei ole valtion harjoittelukouluissa. Opetusharjoittelua järjestävien normaalikoulujen olisi taattava opettajiksi opiskeleville mahdollisuus oppia rakentamaan järkeviä oppimisympäristöjä myös erityistä tukea tarvitseville oppilaille. Kasvatuksellisten erityistarpeiden yleistyminen lisää kaikkien opettajien erityispedagogisen osaamisen vaatimuksia. Tämän vuoksi opettajaksi opiskelevilla pitää olla mahdollisuus jo opetusharjoittelujen yhteydessä päästä soveltamaan erityispedagogisia tietoja ja taitoja käytännössä. Nykyinen maksatusjärjestelmä ei tue harjoittelukouluja ottamaan erityistä tukea tarvitsevia oppilaita opetukseen. Tämän vuoksi harjoittelukoulujen määrärahoihin on tehtävä tarvittava määrärahaesitys, että ensi vuoden syksystä harjoittelukoulut ottavat riittävästi erityisoppilaita omaan opetukseen ja opettajaksi opiskelevien harjoittelumahdollisuudet paranevat.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyyn tullut valtion talousarvioesitys vuodelle 2006 ajoittuu erittäin mielenkiintoiseen aikaan. Öljyn hinnan nousu markkinoilla USA:n myrskyn jälkeen on tuonut epävarmuutta sekä kansainväliseen taloustoimintaan että myös Suomeen. Nyt USA:n taloutta ja samalla koko maailmantaloutta on uhkaamassa uusi myrskytilanne Yhdysvalloissa, joka saa mahdollisesti aikaan uusia häiriöitä markkinoille.

Saksan vaalien jälkeinen tilanne Saksanmaalla, eräänlainen pattitilanne, on myöskin haaste. Se vaikuttaa meille suoraan ulkomaankaupan kautta, koska Saksa on Suomen suurin vientimaa ja sillä on merkitystä nimenomaan esimerkiksi suomalaiseen työllisyyteen. Se vaikuttaa samalla myös koko Euroopan unionin tilanteeseen, onhan Saksa Euroopan unionin maksajamaista kaikkein suurin.

Työttömyyden lasku kuluvana vuonna on ollut erittäin rohkaisevaa, ja samalla se on ollut merkki pääministeri Matti Vanhasen järkevän talouspolitiikan onnistumisesta, ja koko hallitukselle siitä täytyy antaa tunnustus. Suuret veroratkaisut on tehty tämän hallituskauden aikana, ja niiden vaikutukset kotimaisen kysynnän vahvistamisessa alkavat vähitellen näkyä. Viennistä on koko ajan odotettu vahvaa vetoapua Suomen taloudelle, toivottavasti tulevana vuonna tavoite toteutuu. Uhkakuvia toki kuitenkin on. Viime kevään metsäteollisuuden sopimuskiistat leikkasivat bruttokansantuotteen kasvua, mikä osoittaa meidän taloutemme herkkää riippuvuutta viennistä ja kertoo myös metsäteollisuuden osuudesta koko kansantaloudessa. Pitää muistaa myös, että työllisyyskehitys riippuu aika pitkälti myös siitä, mikä on metsäteollisuuden menestyminen maailmanmarkkinoilla.

Ensi vuoden talousarviovalmistelussa ja budjettiriihessä saivat suurta julkisuutta aikaan tie- ja väylähankkeet. Jo aiemmin sovittua niin sanottua infrapakettia toteutetaan tämän hallituskauden aikana määrätietoisesti loppuun saakka, ja näin varmistetaan taloutemme moottorien toimivuus. Mutta hallituksen on pidettävä huoli myös alemman tieverkon kunnosta. Perustienpitoon tulee saada lisää määrärahoja, jotta suurinta osaa Suomesta peittävä alempi tieverkko saadaan kohennettua vihdoin hyvään kuntoon. Tähän työhön meillä ei ole aikaa enää kovin pitkälti varattu, koska tiestön kunto on todella huolestuttava. Onhan merkillinen tilanne, että varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa on jo teitä, joilla muun muassa puutavarankuljetusta suorittavat urakoitsijat kieltäytyvät käyttämästä jotakin tienosaa kaluston rikkoutumisen pelossa. Pitää muistaa se, että kuorma-autourakoitsijoiden jo polttoaineista johtuvat kustannukset ovat niin suuret, että huonoon tienpitoon meillä ei yksinkertaisesti ole kansantaloutena enää varaa.

Tällainen tilanne on kestämätön niin metsätalouden kuin koko suomalaisen metsänkäytön kannalta. Jos haluamme edistää bioenergian käyttöä, tätä tavoitetta palvelee parhaiten hyvä, kunnossa oleva tieverkko, jota voi myös raskas kuljetuskalusto turvallisesti käyttää. Pitää muistaa myös, että kaikessa yritystoiminnassa, joka ruokkii sitten myös rataverkon käyttöä tässä maassa, alempi tieverkko on erittäin tärkeä. Ilman toimivaa alempaa tieverkkoa esimerkiksi rautatiekuljetusten ja satamakuljetusten toimivuus on vaarannettu. Kyse on kansalaisten tasa-arvosta ennen kaikkea. Turvallinen liikenne on kaikkien suomalaisten etu myös Ruuhka-Suomen ulkopuolella.

Arvoisa herra puhemies! Yksityisteitä on Suomessa noin 280 000 kilometriä. Tätä tieverkkoa käyttävät kaikki suomalaiset. Yksityisteiden hoidossa ja kunnostuksessa tulee päästä viime vuosikymmenen hyviin aikoihin, jolloin valtion talousarvion kautta tuettiin tätä tärkeää tieverkkoa noin 25 miljoonalla eurolla. Tämän vuoden määrärahaan, 13,9 miljoonaa euroa, pitää saada lisäystä ainakin 3 miljoonaa euroa ja tulevissa talousarvioissa siirtyä kohti viime vuosikymmenen hyvää tasoa. Niin metsätalouden kuin muunkin yritystoiminnan kannattavuus ja elpyminen ja uusien työpaikkojen syntyminen vaativat hyvän tieverkon koko maassa.

Tässä yhteydessä pitää muistaa myös tietoverkot. Ei se, että jossakin suurkaupungissa on hyvä tietoverkko, laajakaistayhteydet joka paikkaan, riitä vielä esimerkiksi Itä-Suomeen, Pohjois-Suomeen tai jonnekin keskiseen Suomeen. On oikeus, että voi käyttää esimerkiksi laajempaa tietoverkkoa hyväkseen, koska nykyiset tietopalveluthan ovat saatavilla koko maahan, kunhan vain verkko on kunnossa.

Pääratojen huono kunto on tiedostettu ja siihen ollaan panostamassa lisää rahaa. Jotta koko maan tarpeellinen junaliikenne voidaan turvata, on niin sanotuille vähäliikenteisille radoille saatava korjausrahat. Nämä radat tukevat nimenomaan metsäteollisuuden kuljetuksia ja varmistavat toimivan puuhuollon. Perinteiset metsäteollisuusyhtiöt ovat jo nyt kansainvälisessä omistuksessa. Pitää muistaa, että kolmesta suurimmasta metsäteollisuusyhtiöstä kaksi on jo ulkolaisten omistajien hallussa elikkä päätöksenteko perustuu aivan muihin lähtökohtiin kuin suomalaiseen, kansalliseen etuun. Kysymys on puhtaasti kansainvälisestä sijoitustoiminnasta.

Meidän on pidettävä huoli siitä, että metsäteollisuuden toimintaympäristö säilyy hyvänä, ja tässä yhteydessä esimerkiksi toimiva rataverkko on erittäin tärkeä, samoin kuin alemman tieverkon ja myös yksityisteiden kunto. Jos ajatellaan kehitettävän suomalaista metsätaloutta, niin sitä tilannetta ei koskaan saa päästä syntymään, että meillä on metsätalouden kannalta kartalla valkoisia alueita, jotka eivät puun ostajia kiinnosta. Siinähän menee vuosikymmenien työ ihan hukkaan, kun pitkällinen investointi jää hyödyntämättä. Tähän tilanteeseen älkäämme koskaan joutuko. Tähän eduskunta pystyy nyt esimerkiksi tässä budjetissa tai seuraavissa budjeteissa varautumaan.

Ensimmäisiä varoittavia ääniä on tällaisesta metsätalouden mahdollisuuksien leikkaamisesta kuulunut jo monella puolen Suomea rajoittuen pääasiassa Itä-Suomeen, Kainuuseen ja Lappiin. Totta kai metsätalous on kannattava ja tärkeä elinkeino joka puolella Suomea. Lapista on lisäksi kuulunut ja näistä Itä-Suomen ja Kainuun kunnista ja teollisuuspaikoilta on tullut huolestuttavia tietoja siitä, että tiettyjen teollisuuslaitosten kehitys on vaarassa. Sehän tarkoittaa pitkässä juoksussa sitä, jos tämä teollisuus vaarantuu, sehän johtaa siihen, että ulkomaiset omistajat tekevät päätöksiä tehtaiden jatkosta ja pahimmillaan moni sellukattila kylmenee ja moni paperitehdas menee kiinni.

Bioenergian lisääminen tulee ottaa Suomessa paljon nykyistä vakavammin. Talousarvioesitykseen merkitty leikkaus metsänparannusvaroihin on varmaan pikku virhe, jonka muuttaminen eduskunnassa oikealle tolalle onnistuu nyt alkaneen käsittelyn aikana. Bioenergian kasvumahdollisuudet ovat meillä erittäin hyvät. Samalla uusiutuvien energiamuotojen lisäkäyttö hyödyntäisi suomalaista huippuosaamista edustavien voimaloiden ja logistiikkajärjestelmien vientiä. Tämä toisi koko ajan uusia työmahdollisuuksia koko maan alueelle. Pitää muistaa, että esimerkiksi metalliteollisuuden ja kemian teollisuuden puolella tällä uudella toimintamuodolla on erittäin lupaava tulevaisuus. Esimerkiksi suomalainen kattilateollisuus, joka valmistaa erilaisia polttokattiloita bioenergialle, on maailman huipputasoa tälläkin hetkellä.

Korkealla käynyt öljyn maailmanmarkkinahinta on vain varoitus tulevasta. Tähän tulee meidän kaikkien suhtautua vakavasti.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala on vaativan tehtävän edessä. Hallitusohjelman mukainen riittävä palvelujen tarjoaminen kaikille suomalaisille kohtuullisella maksurasituksella tulee pitää koko ajan mielessä hallitusohjelman lupauksen mukaan, ja tehtävä ei mielestäni ole mahdoton, vaan se on haasteellinen. Pieniin eläkkeisiin saatu korotus on kieltämättä vaatimaton, mutta suunta on otettu nyt oikein ja sillä tiellä tulee jatkaa niin tämän talousarvion käsittelyn aikana kuin seuraavissa talousarvioissa ja myös seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa. Tässä yhteydessä viittaan eilen käytyyn peruspalvelukeskusteluun, johon ministeri Liisa Hyssälä toi vahvan osuutensa ja esitti sitä vahvaa osaa, joka peruspalveluministerillä ja koko sosiaali- ja terveysministeriöllä tässä vaativassa hankkeessa on. Toivokaamme kaikkien puolesta, että nämä hyvät tarkoitukset ja tavoitteet onnistuvat.

Tässä yhteydessä tulee mainita myös, että elinkeinojen kehittämistä ei budjetin laadinnan yhteydessä saa missään nimessä unohtaa. Tässä on helppo viitata esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen viestiin, jossa hän totesi, että teknologian kehittämiseen, uusiin innovaatioihin, hallitus sijoittaa tänä vuonna 7 prosenttia enemmän kuin edellisessä talousarviossa. Mutta onko se riittävä määrä, sehän ratkeaa markkinoilla. Se tulee meidän pitää mielessä, että kehityksen kulussa on pysyttävä mukana ja Suomen huipputeknologiaa tulee hyödyntää myös tulevina vuosina. Tulevaisuuden työpaikat tehdään tutkimuksella ja koulutuksella.

Arvoisa puhemies! Toivokaamme budjettikäsittelystä sopuisaa, ja toivokaamme ennen kaikkea sitä, että saadaan edelleen eduskunnan tahto toteutumaan budjettiesitykseen nähden.

Sisäasiainministeri  Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Muutamia näkökohtia sisäasiainministeriön, sisäisen turvallisuuden ministeriön, pääluokkaan ja budjettiesitykseen liittyen.

Ensinnäkin keskeisen toimijan poliisin voimavarojen osalta linjaukseni mukaisesti vahvuus tullaan säilyttämään vuoden 2002 tasolla. Se koskee siis myöskin liikenneturvallisuuden ja liikennevalvonnan tasoa. Poliisin toimintamäärärahat kasvavat 3,5 prosenttia ensi vuonna, ja kun parhaillaan käymme alueellistamis- ja määrärahojen kohdentamiskeskustelua ministeriön johdossa läpi, niin on selvää, että erityisesti biometriikkaan ja myöskin EU:n puheenjohtajuuskauteen liittyvät lisäratkaisut tulevat aikaansaamaan muun muassa paikallispoliisiin liittyviä lisäysmahdollisuuksia myös tarpeen mukaisesti ensi vuoden alkupuolella. Tällä hetkellä tehdään tietysti nykyisessä tilanteessa ratkaisu.

Poliisin sisäisessä resurssienjaossa korostuu panostus liikenteen valvontaan, erityisesti raskaan liikenteen valvontaan. Tältä osin jatketaan monitahoisia toimia raskaan liikenteen turvallisuuden parantamiseksi.

Hallituksen vuoden 2006 budjettiesitys varmistaa tehostetun talousrikostorjunnan jatkumisen, kun talousrikostorjunnan ehkäisyyn esitetään lisättäväksi 1,5 miljoonaa euroa. Se työ, jota sisäasiainministeriön johdolla hallituksen ratkaisulla on tehty ja jota on kiitoksen ansaiten myös eduskunta vahvasti mukana ollen tukenut, on merkinnyt lyhyessä ajassa monia toimenpiteitä. Viime vuonna perustettiin krp:n yhteyteen pimeän ulkomaisen työvoiman väärinkäytön valvonta- ja tutkintayksikkö, jota on vahvistettu. Viime vuonna kehitettiin talousrikostutkijoiden palkkausta, kun 10 prosenttia viroista oli täyttämättä. Viime vuonna perustettiin 12 uutta talousrikostutkijan virkaa. Tänä vuonna perustettiin 15 talousrikostutkijan virkaa lisää. Tänä vuonna perustettiin rahanpesun selvittelykeskuksen toimintaan kaksi lisävirkaa. Talousrikostorjuntaan on osoitettu tehostamisrahaa muun muassa välineistön hankintaan. On luotu talousrikostutkinnan yleinen prosessimalli tutkintatavan tehostamiseksi. Tänä vuonna on käynnistetty talousrikosten esikäsittelytoiminta Pääkaupunkiseudulle. Pyrimme myös aktiivisti vaikuttamaan muiden hallinnonalojen valmisteluvastuulle kuuluvien talousrikostorjuntaa tehostavien lainsäädäntömuutosten etenemiseen. Tämä 1,5 miljoonaa euroa tulee vahvistamaan sekä ulkomaisen laittoman työvoiman valvonnan että talousrikostutkinnan tilannetta, myös Pääkaupunkiseudun puolta. Tämä työhän on ulottunut myös alueille. Muun muassa Oulussa on tullut kolme talousrikostutkijan vakanssia lisää tämän toimintamme johdosta.

Tämä on kaikki perusteltua hyvinvointivaltion rahoitusperustan ja koko yhteiskunnan moraalisen perustan kannalta, myöskin koko työmarkkinoiden ja yritysjärjestelmän terveydenkin varmistamiseksi, puhumattakaan siitä, että valtio saatuna rikoshyötynä kyllä nämä panostukset moninkertaisesti saa takaisin. Viime vuonna se nousi 35 miljoonaan euroon, ja nyt kesäkuulle mennessä jo tänä vuonna olemme saaneet nämä takaisin. Selvittämättömien talousrikosten määrä on vähentynyt, ja takaisin saadun rikoshyödyn määrän ohella päästään myöskin reaaliaikaisesti tekemään tätä työtä. Olemme erityisesti talousrikosten jutturuuhkaa todella näiden toimenpiteiden johdosta kyenneet purkamaan erityisesti Pääkaupunkiseudulla.

Hyvät edustajat! Hallitus sopi talousarvioneuvotteluissa 24.8. valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa koskevan eduskunnan lausuman mukaisesti, että sisäasiainministeriö selvittää yhdessä ulkoasiainministeriön ja valtiovarainministeriön kanssa mahdollisuudet vahvistaa siviilikriisinhallinnan kansallisia voimavaroja. Selvitystyö on aloitettu, ja se tehdään siten, että sen edellyttämiä toimenpiteitä voidaan tarkastella seuraavan kehyspäätöksen yhteydessä.

Sisäasiainministeriön vuoden 2006 tavoitteisiin kuuluu edelleen siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksien kehittäminen ja ylläpitäminen vastaamaan lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia. Ensi vuoden aikana perustetaan siviilikriisinhallintakoulutusta antava koulutuskeskus Kuopioon Pelastusopiston yhteyteen. Siviilikriisinhallinnan koulutusjärjestelmän perustamisella parannetaan ulkomaille lähetettävän henkilöstön kykyä vastata entistä paremmin siviilikriisinhallintatehtävien kansainvälisiin haasteisiin.

Sisäasiainministeriön tavoitteena on myös jatkaa ulkomaalaishallinnon tehostamista. Ulkomaalaisvirasto on käynnistänyt hankkeen, jonka tarkoituksena on sähköistää kaikki ulkomaalaisprosessit: maahanmuutto, turvapaikka ja kansalaisuus. Tavoitteena on luoda kaikkien ulkomaalaisprosesseihin osallistuvien viranomaisten, yhteensä noin 14 000 käyttäjän, yhteinen tietojärjestelmä. Sähköistäminen ja toimintojen kehittäminen tuovat merkittäviä säästöjä kaikkiin hakemusprosesseihin. Järjestelmän hankintakustannuksiin on tarkoitus hakea lisärahoitusta tämän vuoden talousarviossa olevasta tuottavuusmäärärahasta. Tavoitetilassa 2012 kaikkien viranomaisten saavuttamat säästöt selvitettyjen prosessien osalta arvioidaan lähes 16 miljoonaksi euroksi. Turvapaikkaprosessissa valtaosa säästöistä syntyy hakijan maassaoleskelukustannusten alenemisesta työministeriön hallinnonalalla.

Hallitus sopi talousarvioneuvotteluissaan elokuussa myös, että sisäasiainministeriö selvittää biometriahankkeen kustannusvaikutukset kokonaisuudessaan siten, että ne voidaan ottaa huomioon ensi vuoden ensimmäisessä lisätalousarvioesityksessä. Biometrian avulla voidaan automatisoida monia valtion keskeisiä turvallisuustoimintoja. Näihinhän kansainväliset, myös EU:n, säädökset edellyttävät meidän ryhtyvän. Tämä tuottaa huomattavia kustannussäästöjä ja mahdollistaa kevyemmän organisaation. Tästä on jo esimerkkejä. Turvapaikanhakijoiden Dublin-menettely on automatisoitu biometrian avulla. Se tuottaa Suomelle vähintään 10 miljoonan euron vuotuiset säästöt tällä hetkellä Ulkomaalaisviraston nopeutetun käsittelyn kanssa. Säästöt leviävät monelle eri hallinnonalalle. Esimerkiksi poliisin ja Ulkomaalaisviraston investoinnit biometriaan turvapaikkahakemusten käsittelyssä tuottivat suurimmat säästöt työministeriölle. Tältä osin on syytä myöskin korostaa sitä, että kansainvälinen tietojenvaihto käsittää myös muun muassa terrorismista tai muista rikoksista epäiltyjen biometriset tunnisteet. Niiden avulla epäillyt voidaan tunnistaa ja pidättää jo rajalla; kansallisen ja arjen turvallisuutta siis sekin.

Suuri tehostamishanke sisäasiainhallinnossa on myös koko hallinnonalan yhteisen talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen perustaminen. Toiminta alkaa Joensuussa ensi vuoden alusta, Kajaanissa on merkittävä sivupiste, 30 työpaikkaa.

Pelastustoimessa painopiste on ensi vuonna pelastustoimen alueiden palvelutasopäätösten toteuttamisessa. Hätäkeskusjärjestelmä on siirtynyt valtion vastuulle koko maassa, ja hätäkeskusten toimintaedellytysten turvaamiseksi olemme saaneet aikaiseksi puolen miljoonan euron lisämäärärahan neuvotteluissa.

Sisäasiainministeriö panostaa ensi vuonna myös rajaturvallisuuden ylläpitämiseen ja vilkastuvan rajaliikenteen sujuvuuden turvaamiseen. Uudistetun Rajavartiolaitosta koskevan lainsäädännön toimeenpanoa jatketaan. Rajavartiolaitokselle esitetään lähes 2 miljoonan euron määrärahalisäystä uuteen palkkausjärjestelmään siirtymisen johdosta. Lisäksi toimintamenoja esitetään lisättäväksi 2,1 miljoonalla eurolla. Eduskunnan aikaisemmasta linjauksesta 1,3 miljoonaa euroa tältä osin jäi vajaaksi, mutta olen varsin tyytyväinen jälleen valtiovarainministerin ja valtiovarainministeriön kanssa käytyyn vastuulliseen, turvallisuutta palvelevaan budjettivalmisteluun.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset poikkeuksellisen terävästä ja lyhyestä esittelystä. Ministeri Rajamäki ansaitsee erityisen kiitoksen siitä aktiivisuudesta, jolla hän on toiminut harmaan ja mustan talouden kuriin saattamiseksi. Se on syytä todeta niin monta kertaa, että se varmasti jokaiselle tulee tiedostetuksi.

Kun nytkin tällä kertaa, kun arvoisa ministeri esitteli tätä, mitä on saatu aikaiseksi viime aikoina, miettii eduskunnan kannalta, niin, arvoisa ministeri, olisiko mitenkään mahdollista se, että eduskuntaan saataisiin ensi valtiopäivillä selonteko, jotta eduskunta voisi käydä tästä asiasta keskustelun? On tämä niin valtavan tärkeä asia kokonaisuuden kannalta.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Korvaani miellytti etenkin ministerin linja näissä turvapaikka-asioissa. Se on ollut selkeä ja hyvä.

Mutta, arvoisa puhemies, kysyisin hieman tästä raskaan liikenteen valvonnasta, josta ministeri myöskin mainitsi. Etenkin tuolla itäsuunnalla on tapahtunut paljon vakavia onnettomuuksia ja ylikuormat ja muu kalusto ovat suuria. Nyt kun olen ymmärtänyt, että liikkuvan poliisinkin määrärahat ovat aika tiukat, niin jos tätä tehostetaan, niin kuin pitäisi, mistä se raha sitten otetaan, vai onko luvassa lisäresursseja, ettei muun liikenteen valvonta tästä kärsisi?

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Rajamäki teki hyvin selkoa hallinnonalan asioista ja erityisesti kansalaisten kannalta tärkeästä turvallisuudesta. Tähän liittyy osaltaan myös tuo ulkomaalaishallinto. Sen osaltahan valtioneuvoston piirissä on paljon tapahtunut kehittymistä ja asioiden käsittelyn nopeutumista, mutta toisaalta vielä hallinnon osalta ehkä tulisi varautua, niin kuin ministerikin toi esille, myös hallinnon tarpeellisiin muutoksiin. Joko valtioneuvoston piirissä tätä asiaa on valmisteltu, niin että kyettäisiin edelleen tehostamaan ja saamaan tällä tavoin nopeutta asioiden käsittelyyn ja myös taloudellisuutta?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäki aivan oikein korosti tätä sisäisen turvallisuuden ministeriöksi. Pystytäänkö tällä budjetilla takaamaan kansalaisille sisäinen turvallisuus ja sisäisen turvallisuuden tunne? Kokoomus sitä epäilee ja sen takia on ollut esittämässä sinne lisää rahaa.

Sitten toinen kysymys koskee, niin kuin ed. Soinikin täällä kysyi, venäläistä rekkaliikennettä ja yleensä venäläisten autojen turvallisuutta. Onko siihen panostettu tarpeeksi ja mitä tullaan tekemään?

Ja viimeinen kysymys: kun oli kesällä kova kiista rajavartijoitten palkasta — meille kyllä kävi selväksi, että niissä on tarkistamisen varaa — ovatko tulevat toimenpiteet riittäviä, että tilanne rajoilla rauhoittuu?

Reijo  Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Pulliaisen tapaan annan ministeri Rajamäelle täyden tunnustuksen siitä, että hän on kyennyt saamaan lisää voimavaroja talousrikostutkintaan ja harmaan talouden torjuntaan. Tämä on todella tärkeä asia, ja tällä on myöskin ennalta ehkäisevää vaikutusta. Tämä toiminta on osoittautunut myös erittäin kustannustehokkaaksi, kuten ministeri totesi, eli takaisin saatu rikoshyöty on noussut erittäin voimakkaasti jo vuodesta 2003 vuoteen 2004 mennessä, ja näyttää siltä, että tänä vuonna tämä nousuvauhti on vieläkin nopeampaa. Olen joskus miettinyt sitä, mahtaisiko samantapainen malli toimia tuolla liikennevalvonnan puolellakin, että jollakin tavalla resursseja lisäämällä ja uudelleen kohdentamalla saataisiin siellä paitsi tietysti liikennekuri paremmaksi myöskin tuottojen kautta takaisin ne uhratut kustannukset.

Jos muuten ymmärsin ministeri Rajamäen puheenvuoron oikein, niin ensi vuonna poliisin määrärahat ovat kestävällä pohjalla eikä tarvita mitään keskusteluja lomautuksista ja tämäntapaisista asioista.

Ja vielä jos saan kysyä yhden kysymyksen: nyt kun mietitään kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa, (Puhemies koputtaa) onko ministeriössä millään tavalla ollut esillä se, että palo- ja pelastustoimen tehtävät siirrettäisiin valtion hoidettaviksi?

Maija-Liisa Lindqvist /kesk (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Rikostutkinta on erittäin tärkeää myös kansainvälisessä yhteistyössä, ja olemme saaneet erittäin hyviä esimerkkejä eri viranomaisten yhteistyön toimivuudesta. Haluaisinkin tiedustella, onko meillä riittävästi voimavaroja tähän toimintaan nyt tulevaisuudessa, nimenomaan taloudellisia resursseja.

Lisäksi sitten paikallispoliisien tilanteesta haluaisin kysyä, koska se on semmoinen, josta kansalaiset kysyvät varsin usein, että poliisia ei juuri näy tietyillä paikkakunnilla.

Toinen on vielä tämä eduskunnan tahto Rajavartioston osalta. Määräraha on jäänyt pienemmäksi kuin eduskunnan lisäys oli, joka oli tarkoitettu myös tällekin vuodelle. Onko tässä sitten tulos se, että siellä joudutaan tekemään saneerauksia myös henkilöstön suhteen, vai tullaanko tällä todella toimeen?

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat tänä vuonna iloinneet siitä, että presidentti Ahtisaari on onnistunut neuvottelemaan Acehiin rauhan. Suomi on sitoutunut siviilikriisinhallinnan kehittämiseen EU:ssa erittäin voimakkaasti. On valitettavaa ja kerrassaan hämmästyttävää, että hallitus ei kuitenkaan esitä siviilikriisinhallinnan koulutukseen määrärahoja. Ministeri puheenvuorossaan mainitsi, että suunnitelmia on Kuopion suunnalla, mutta määrärahaa ei ole budjettiesitykseen myönnetty. Ihmettelen tätä suuresti ja toivon saavani tähän asiaan vastauksen arvoisalta ministeriltä, koska on hyvin tärkeää, että siviilikriisinhallinnan koulutusta, jossa otetaan huomioon esimerkiksi siviilien asema, naisten ja lasten asema, konflikteissa, kehitetään määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti, niin että on valmius lähettää monipuolisen ammattitaidon omaavaa henkilöstöä tehtäviin eri puolille maailmaa.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitokset vaan ministerille monesta ripeästä toiminnasta menneinä aikoina, erityisesti viime aikoina näissä turvapaikanhakijoiden ongelmissa. Keväällähän työelämävaliokunta otti kantaa siihen, mitä pitäisi tehdä tässä, ja hyvin laajaa kannatusta meillä valiokunnassa oli sen suhteen, miksei näitä turvapaikka-asioita voisi keskittää sisäministeriöön. Onko siitä miten paljon ollut keskustelua, jotta tämmöinen tehtäisiin? Koska nyt kun tämä on hajautettu malli, niin tämä on sillä tavalla aika tehoton malli, vaikka eteenpäinkin on menty, mutta kuitenkin se on jotenkin vähän semmoinen hösselö malli.

Mutta sitten yksi asia, joka tässä on itseäni viime päivinä kummastuttanut, kun ihmiset taas ovat ottaneet yhteyttä tuolta Ylä-Karjalan suunnasta, on tämä laiton metsästysasia. Siellä syksy kun alkaa pimetä, niin nyt yhä edelleen siellä yhä enemmän kuulemma salakaadetaan hirviä. Lailliset metsästäjät, jotka siellä ovat, ovat huolissaan siitä, jotta siellä (Puhemies koputtaa) kuulemma viranomaisvaroja ei ole riittävästi käytössä. Onko tähän nyt sitten tulossa jotain uutta, mikä voisi estää tämän laittoman metsästyksen?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Rajamäki todellakin, kuten täällä on monta kertaa jo aiemmin lausuttu, ansaitsee kiitoksen siitä, että hän on sisäisen turvallisuuden asioita kovasti pitänyt esillä ja varmasti siellä hallituksen piirissä myöskin puolustanut määrärahoja.

Nyt taas budjettiesityksessä kuitenkin on semmoinen puute, että tämä ei vastaa hallitusohjelman luonnehdintaa sisäisen turvallisuuden osalta. Nimittäin hallitusohjelmassa luvataan näin: "Poliisipalvelujen saatavuutta kaikkialla Suomessa parannetaan Kosken työryhmän (9.1.2001) pohjalta. Poliisien laajan eläköitymisen johdosta poliisien koulutusmääriä nostetaan. Poliisitoiminnan kehittämisen painopisteenä on rikostutkinnan ja rikostorjuntatyön tehostaminen. Poliisille turvataan ammattitaitoinen henkilöstö."

Herra puhemies! Ministeri Rajamäki on täällä monta kertaa meille kansanedustajille todistanut, että (Puhemies koputtaa) tämä hallitusohjelman kirjaus toteutetaan, mutta käytännössä tuolta kihlakunnista kuullaan kuitenkin viestiä, että määrärahojen puutteen takia ei virkoja voida täyttää. Tietääkö arvoisa ministeri tämän tilanteen kihlakunnissa?

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia sisäministeri Rajamäelle erinomaisesta esityksestä. Oli lohduttavaa kuulla, että poliisin toimintamahdollisuudet tulevana vuonna parantuvat määrärahalisäyksen myötä. Mutta tulee mieleen väkisin sellainen asia, että kun rajaturvallisuuden ja nimenomaan sisäisen turvallisuuden kannalta poliisin, tullin ja rajan yhteistyö on erittäin tärkeää ja sillä alalla ministeri on tehnyt ansiokasta työtä, olisin kysynyt lyhyesti, onko tällä ptr-yhteistyöpuolella nyt ensi vuonna odotettavissa joitakin edistysaskeleita.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Menee ehkä toistoksi, jos totean, millä tavoin ministeri on käsitellyt turvapaikanhakijoiden asioita ja yrittänyt tuoda siihen jotakin järkeä. Tietysti toivoisin tulevaisuudessa myöskin sitä, että se käsittelyaika, joka tällä hetkellä on, saataisiin vielä lyhyemmäksi, koska se maksaa veronmaksajille erittäin paljon.

Arvoisa puhemies! Sitten tunnustuksena myös ministerille se, että Seinäjoelle saadaan uusi virastotalo, määrärahat on suunnitteluun, mutta toivoisin, että ministeri huolehtisi nyt tavalla taikka toisella, että jo mahdollisesti tämän vuoden lisäbudjettiin saataisiin myös Pietarsaaren osalta suunnittelurahoja, koska 40 prosenttia työntekijöistä on sairastunut homeongelmista johtuen ja on hajasijoitettu nyt eri puolille kaupunkia, osittain toiseenkin kaupunkiin, ja se aiheuttaa myös valtiolle hyvin paljon lisäkustannuksia. Toivoisin, että ministeri omalta osaltaan pystyisi huolehtimaan siitä. (Puhemies koputtaa) Arvoisa puhemies! Aika loppuu.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäki ansaitsee minusta kiitoksen, hän on uudistanut erittäin ahkerasti oman hallinnonalansa asioita. Erityisesti tietysti haluan kiittää tässä yhteydessä ministeriä myös siitä, että rajajääkärikoulutus säilyy Imatralla. Se on meille erittäin merkittävä hanke, koska olemme rajan läheisyydessä.

Toinen asia, minkä vieressä istuva edustaja, Ulla Anttila, otti esille, on erittäin merkittävä, siviilikriisinhallinta. Se nousee myös tuolla rajan läheisyydessä erityisen vahvasti esille. Toivoisinkin, että tähän paneuduttaisiin entistä enemmän, koska uhkat, joita on tälläkin hetkellä nähtävissä, ansaitsevat kyllä sen, että me varaudumme uhkiin ja että rahoitus on varattu myös budjetissa.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan yhtyä niihin tunnustuksen sanoihin, joita ministerille on kohdistettu talousrikostutkintaan ja -torjuntaan osoitetuista lisäresursseista. Tämähän on hyvin merkittävä ja vaikuttava asia. Me varmaan saamme odottaa entistä parempia tuloksia.

Nyt näyttää olevan niin, että pitkän aikaa on ollut maan tapa teettää monia asioita niin sanotusti pimeänä. Haluan kysyä ministeriltä, mikä on mielestänne tilaajan vastuu näissä asioissa. Moraalinen vastuuhan siinä on aika iso, mutta mikä on juridinen, ja miten tätä vastuuta voitaisiin realisoida, ja mitä tässä voitaisiin lainsäädäntömielessä tehdä?

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Voin yhtyä hyvin mielellään niihin kiitoksiin, mitä on osoitettu ministeri Rajamäelle. Hän on toiminut erittäin esimerkillisesti ja uudistanut sisäasiainministeriön toimintaa. Tässä yhteydessä myöskin kiitos tästä Seinäjoen kihlakunnanviraston suunnittelun käynnistämisestä. Kaksi kokoomuslaista sisäministeriä sitä on yrittänyt, mutta ei ole onnistunut. Te onnistuitte siinä. Se seutukunta lisää väkeänsä jo tämänkin puolen vuoden aikana 500:lla, eli siellä kyllä tarvetta riittää.

Viime päivien uutisetkin ovat kertoneet suurista huumausainetakavarikoista, mutta budjettikirjassa ennustetaan, että törkeiden huumausainerikosten määrä laskisi tämänvuotisesta. Olisinkin kysynyt, mihin tämä arvio perustuu, kun tälle vuodelle on arvioitu 860 kappaletta törkeitä huumerikoksia ja ensi vuodelle arvioidaan 770 kappaletta.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Herra puhemies! Aluksi nöyrästi kiitokset palautteesta ja hyvästä yhteistyöstä, joka toivottavasti myös jatkuu sisäisen turvallisuuden asioissa, jotka nyt eivät ole kaikkinensa kovin helppoja ja helposti hallittavia ja eteenpäin vietävissäkään, kuten teidän moninaisesta palautteestannekin saattaa päätellä.

Ensinnäkin siviilikriisinhallinnasta: Olen täysin samaa mieltä, se on ja pysyy sisäasiainministeriön selkeänä ykkösasiana nyt esimerkiksi lähiaikoihin liittyvissä ratkaisuissa. Me saimme esitykseni mukaisesti kehysriihessä nimenomaan kirjauksen siitä, että sisäasiainministeriön johdolla ulkoasiainministeriön ja valtiovarainministeriön kanssa valmistellaan siviilikriisinhallinnan valmiudet varmistava kokonaisesitys kehysratkaisuun mennessä ja sisäministeriö pitää kiinni siviilikriisinhallinnan koulutuskeskuksen toiminnan aloittamisesta.

Tähän liittyen käydään nyt sitten myöskin eräitä muita keskusteluja siitä, että voimme ennen kehysratkaisua myös nämä toimenpiteet suorittaa. Sisäasiainministeriö on ilman mitään budjettilisärahaa hoitanut koulutus-, koordinaattori- ym. järjestelyt, ja tulemme tähän vakavasti paneutumaan. Itse asiassa valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ja kaikki yhteiset hallituksen ja eduskunnan linjaukset pitävät tätä perusteltuna. Se 1,5 miljoonaa euroa, joka oli budjettineuvotteluissa, ei ole iso raha niihin uhkiin ja haasteisiin nähden, mihin joudumme yhtäkkiä kenties vastaamaan. Hallituksen budjettiriihessä laajempi yhteisvastuu kuin vain sisäministeriön ikään kuin oman tontin hoitamisen vastuu tunnustettiin, ja olen iloinen siitä.

Kansliapäällikkö Ritva Viljasen johdolla kansliapäällikkötasoinen ryhmä on aloittanut kehotuksestani työt, ja tämä etenee hyvin rivakasti niin, että haluan sen työn etenevän sillä tavalla, että kun eduskunta käsittelee myös budjettia, eduskunta ja sen valiokunnat saavat tästä mahdollisimman hyvät rakennuspuut tehdä myöskin mahdollisesti johtopäätöksiä yhteistyössä hallituksen ja sisäasiainministeriön kanssa.

Edustajien Pulliainen ja Kallio puheenvuoroihin on helppo yhtyä. Tämä on laaja yhteinen vääntö. Minua kovasti kiehtoo vastata myöntävästi ed. Pulliaiselle siinä, että pitää löytää tapa, jossa tämä selkeä uusi vaihe talousrikollisuuden ja harmaan talouden vastaisessa työssämme saataisiin laajemmin myöskin arvioitavaksi. Hallitus on pitänyt kaksi iltakoulua ja neuvottelua, mikä on erittäin merkittävä asia, tähän aikaan jo tämän kysymyksen parissa. Seuraava vaihe edellyttää paitsi talousrikostutkijoita myöskin täällä esille tuotuja tilaaja- ja rakennusalaan liittyviä rekisteri- ym. monia lainsäädäntökysymyksiä. Nyt pitäisi yhdessä katsoa, missä on oikeat painopisteet, millä tässä mennään eteenpäin, muun muassa liiketoimintakieltoihin liittyvät pohdinnat. Meillä on tällä hetkellä poliisin arvion mukaan yli 600 henkeä liiketoimintakiellon valvottavia tämän vuoden lopulla. (Ed. Pulliainen: Ne kikkailevat Viron kanssa!)

Nämä Viron kysymykset, joista Viron sisäministerin, paitsi Margus Leivon myös Kalle Laanetin, kanssa olemme jo keskustelleet ja lähiaikoina Viron vierailulla jatkamme, ovat erittäin tärkeä asia. Meillä on tällä hetkellä liiketoimintakiellon valvojien kirjavahvuus noin 20 henkilöä. Monessa yksikössä valvottavien määrä on kohonnut yli 50:n, jopa 80:n, ja silloin olisi syytä miettiä, olisiko liiketoimintakiellon valvonnan oltava päätoimista. Tässä oli isoja myöskin meidän sisäisiä pohdintatarpeitamme. Yhdyn kovasti ajatukseen siitä, että etsitään tapaa, jolla tästä asiasta kansanvaltaisesti myöskin voidaan laajasti yhteiskunnassa keskustella. Tämä on todella iso kysymys.

Sisäisen turvallisuuden tunne: Teemme parhaamme, että entisestään, huolimatta uudenlaisista uhista ympäristössämme ja myöskin keskuudessamme, arjen turvallisuuden tunne vahvistuu. Ymmärrän, että oppositio ei voi tunnustaa koskaan, että sillä turvallisuuden tunne vahvistuisi, vaan totta kai on esitettävä rahaa, kun budjettia käsitellään. Mutta siinä on vaan pieni vaara inflaatiosta ja uskottavuudesta, jos esittää rahaa, jota oikeasti ei juuri sillä kohdalla tarvita, että kannattaa pikkusen nyt paneutua, eikä yksityiskohtia muisteta vaan syksyn 2003 keskustelua, jossa kokoomus erityisesti vaati sellaisia rahoja, jotka me löysimme kyllä sitten jo tarkistuslaskennassakin sisäministeriön poliisimomentilta.

Joka tapauksessa se on kiistatta selvää, että poliisien määrän säilyttäminen vuoden 2002 tasolla ja poliisien määrän turvaaminen on selvä poliittinen linja ja siitä on pidetty kiinni. Se edellytti juuri siksi syksyllä 2003 päätöstäni siitä, että Tampereen poliisikoulun aloittavien oppilaiden määrä on nostettava 360:stä 408:aan, jotta meillä on ihan oikein peräänkuulutettu ammattitaitoinen poliisi ja ikääntymisen johdosta voidaan ylipäänsä poliisinvirat täyttää. Kun eräät edustajat ovat tehneet kirjallisia kysymyksiä, että on muutama kurssilta vapautunut poliisi vielä ilman työpaikkaa, niin mikä olisi tilanne, jos olisi 48 vähemmän aloittanut kurssinsa? Tässä kirjallinen kysymys kohdistuisi toisella tavalla. Nämä ovat tärkeitä asioita.

Nyt haluan erityisesti korostaa, että tämä biometriaraha ynnä monet muut tulevat olemaan niitä asioita, joissa meidän on käytävä läpi myös paikallispoliisin rahaperusteita. Marraskuussa linjatulla tavalla jaetaan tietyillä kriteereillä nyt rahaa, mutta on myöskin ulkomaalais- ym. uusien tehtävien mukaisesti tarkistettava alueellista jakoa. Nyt nimenomaan lisäpelivara suunnataan paikallispoliisin toimintaedellytysten varmistamiseen. Liikkuvan poliisin osalta me pidämme vahvuuden nykyisellään. Palaan siihen kohta tarkemmin.

Rajaturvallisuusasioissa me olemme totta kai vaikeassa uuteen palkkausjärjestelmään liittyvässä lakonjälkeisessä tilanteessa, jossa on nyt rakennettava, ja omalta osaltani teen parhaani, että Rajavartiolaitoksen johdon ja kentän suhteet ja yhteistyö paranevat. Olen tavannut henkilökohtaisesti Rajavartioliiton molemmat puheenjohtajat kolmeen pekkaan pitkän illan merkeissä, eikä meillä ainakaan ongelmia ole. Me paneuduimme yhdessä haasteisiin ja pyrimme sisäisen turvallisuuden keskeisen voimavaran, Rajavartiolaitoksen, kanssa vastaamaan kovasti kasvaviin haasteisiin, mitä sillä puolella meillä on.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ed. Hurskaisen kiitokset kuitata sillä tavalla, että kun eduskunta jäi lomalle juuri silloin, kun tein tämän ratkaisun rajajääkärikoulutuksen ja rajajääkärikoulutuspaikkojen osalta, se ratkaisuhan oli sillä tavalla hankala, koska ikäluokkien pienenemisen yhteydessä oli linjattu myöskin, että Rajavartiolaitoksen vahvuus pitää suhteuttaa Puolustusvoimien vahvuuteen ja koulutukseen. Oli kaavamaisesti lähdetty siitä, että kaksi neljästä rajajääkärikoulutuspaikasta lakkautetaan. En halunnut mennä Rajavartiolaitoksen esikunnan selän taakse vaan otin itselleni tämän alkuvuodesta valmisteltavaksi ja myöskin vastuun kannettavaksi. Erilaisten valmisteluvaiheiden jälkeen minusta oli keskeistä tunnustaa se, että koko pitkä rajamme, vihreä raja mukaan lukien, edellyttää erityisolosuhteiden, myös kriisiaikaan liittyvien erityisvalmiuksien takia Tunturi-Lapin erityiskoulutuksen varmistamista.

Toinen näkökulma oli se, että me tarvitsemme 160 uutta rajajääkäriä Kaakkois-Suomeen, joka on painopistealue meillä, turvallisten, sujuvien rajanylitysten varmistamiseksi myös Venäjän Pietarin suunnan takia. Silloin oli selvää, että ei voi kuvitella, että sitten sen alueen koulutus lopetetaan, ja sen jälkeen mitoittamalla tätä asiaa Ivalon osalta katsoin, että ilman muuta Onttola, Pohjois-Karjala, on se, jolla on perustelut.

Kajaanissa tehdään hyvää koulutustyötä, Kainuussakin olisi tarvittu koulutusta, mutta kun yhtälö on tämä, niin silloin päädyttiin tähän ja päädyin tähän ja myöskin sen takia, että Kainuun Prikaati on tässä tapauksessa rauhanajan suurin joukkoyksikkö. Tämä oli vaikea yhtälö, mutta yhtälö ei ollut kaksi neljästä vaan kaksi plus yksi, oikeastaan kolme. Lopputulos kuitenkin, uskon, on kokonaismaanpuolustuksellisesti myöskin toimiva. Esimerkiksi Ivalon osalta ei sisäministerillä olisi ollut kompensaatiolähestymistapoja lainkaan.

Minä olen jo keskustellut Ulkomaalaisviraston ylijohtajan kanssa Kuhmon Ulkomaalaisviraston yksikön jatkovahvistuksesta. Sen lisäksi — ehkä se oli vähän tietoista ennakointia, vaikkei sitä silloin ääneen voinut sanoa, mihin olin päätymässä rajajääkärikoulutusasiassa — halusin siirtää ja myöskin tukea Kajaanin sivuyksikköä tässä hallintopalveluyksikössä Joensuun ratkaisun yhteydessä. No, tämä on joka tapauksessa se tilanne.

Täällä ed. Kallio kysyi pelastustoimeen liittyvistä asioista. Se on osana Paras-hanketta, tietysti sisäministeriön vastuulla ja valmisteltavana. Me lähdemme siitä, että pelastustoiminnan toimintaedellytysten pitää olla joka tilanteessa aina lähtökohtana tässäkin valmistelussa. Myöskin eläköitymiseen liittyvä, pelastustoimen ikääntymiseen liittyvä erillisselvitys on nyt meneillään, se on käynnistetty jo aikaisemmin.

Herra puhemies! Huomaan kellon käyvän, mutta kysymyksiä tuli niin paljon, että toivon, että voisin kuitenkin nyt vastata.

Ensinnäkin raskaan liikenteen valvonta on painopistealue, jolla tarvitaan useiden toimijoiden, liikenne- ja viestintäministeriön ym. yhteistyötä. Siellä on tiettyjä lainsäädäntöhankkeita, kuten tiedämme. Meidän osaltamme liikkuvan poliisin vahvuus siis säilytetään mutta painopistettä siirretään raskaan liikenteen puolelle. Sen lisäksi Rajavartiolaitoksen uusia valtuuksia raja-asemilla raskaan liikenteen valvonnassa lisätään. Kysymyshän ei ole vain venäläisen, ulkomaisen kaluston, kansallisen intressin ja yhteisen turvallisuuden näkökulmasta, vaan kyllä täällä Helsingin satamissakin ulkomaisia rekkoja ym. on. Lisäksi on tarkoitus, että selvitetään krp:n laittoman työvoiman valvontayksikön kytkennät sekä Rajan että lp:n toimintaan muun muassa myöskin harmaan kuljetustalouden mukaan ottamiseksi tähän turvallisuusarviointiin. On tärkeää myöskin varmistaa, että raskaan liikenteen koulutus- ja tarkastustehtävät kiinnostavat, ja on myöskin kannustavuus tältä osin jatkossa varmasti myös muistettava.

Puhemies! Ulkomaalaishallinnon osalta haluan todeta, että tämä on asia, johon on kiinnitetty eri yhteyksissä Valtiontilintarkastajia myöten huomiota, tähän hajanaiseen hallintoon, hallintovaliokunta ja työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta viimeksi alkukesästä. Tämä on kysymys, josta on pakko keskustella. Meillä esimerkiksi turvapaikan käsittely, kun ajasta kaksi kolmasosaa muodostuu esimerkiksi maassa oleskelusta ja maasta poistamisesta, on erittäin kallista ja epätarkoituksenmukaista. Kun meillä on yhtenäinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka, Dublinin ym. järjestelmä, niin sitä täytyy myöskin yhtenäisesti pyrkiä käyttämään.

Tältä osin auttaisi — ja me pohdimme sitä nyt eri tavoin — ulkomaalaislain epäkohtiin puuttuminen ja yhteinen korjaus. Kuten ulkomaalaislain käsittelyssä huomautin, meillä on myöskin ilmennyt epäkohtia, joita on syytä käydä kriittisesti läpi. Tämä liittyy myöskin turvapaikkajärjestelmän ja toimeentulotuen maksatus- ym. käytänteidenkin mahdollisiin vaikutuksiin. Mutta ehkä yksi tapa voisi olla, että Ulkomaalaisviraston työntekijä olisi vastaanottokeskuksissa nopeuttamassa rekisteröintiä ja myöskin asioiden täytäntöönpanoa. Kyseessä ovat isot kysymykset kuitenkin. Me tarkennamme sisäministeriössä omilta osiltamme koko ajan tietysti ulkomaalaislain tehokkaan täytäntöönpanon edellytyksiä, ja tätä työtä tehostetaan tältä osin.

Puhemies! Täällä oli, anteeksi, vielä muutama kysymys, joihin on vastattava.

Poliisin rahojen osalta työ on siis positiivisesti, myönteisesti etenemässä. Laittoman metsästyksen osalta olemme tässä yhteistyössä eri viranomaisten kanssa tehostaneet toimintaa ja osoittaneet siihen myös määrärahoja. Meillä on tässä Itä-Suomessa todella myös tarvetta.

Ed. Wallinille ja ed. Vistbackalle pääsee kuittaamaan myönteisesti, että Seinäjoki hoidettiin valtiovarainministerin kanssa hyvin budjettiriihessä. Nyt on sisäministeriön esitys sitten, että lisäbudjetissa myöskin Seinäjoen jälkeen nyt Pietarsaari saataisiin sitten myönteisesti kuntoon.

Kihlakuntavirastopuolen asiat ovat sinänsä myönteisesti nyt etenemässä, mutta poliisitalojen rakentamisen puolella meillä on sisäministeriössä valmistelu meneillään. Meidän täytyy nyt katsoa, missä määrin poliisitalojen osalta päästäisiin eteenpäin. Siinä kieltämättä ovat olleet vähän ongelmana vuosiin 1999—2003 liittyneisiin poliisitalojen rakentamisiin liittyvät hankintamenettelyt, jotka ovat olleet kalliita veronmaksajille ja joissa on ollut moitittavuutta, kuten Valtiontilintarkastajat, Valtiontalouden tarkastusvirasto ja sisäasiainministeriön sisäinen tarkastus ovat huomanneet, mutta yritämme jatkaa. Nykyistä ministeriötä ja hallitusta on kai väärin tuomita niistä kalliista toteuttamistavoista, mitä edellisellä kaudella kenties kannattavuuden ja poliisin itsensä kannalta tehtiin.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Toimivat liikenneväylät ovat keskeinen tekijä niin elinkeinoelämän menestymiselle kuin kansalaisten liikkumisellekin. Lamanaikaisista laiminlyönneistä johtuen liikenneväylät ovat päässeet luvattoman huonoon kuntoon, ja tilanteen korjaaminen vaatisikin mittavia investointeja.

Toukokuun lopulla 2003 hallitus asettikin ministerityöryhmän valmistelemaan liikenneinvestointiohjelmaa, jossa tuli muun muassa tehdä ehdotus liikenneinfrastruktuurin ylläpitämisen ja kehittämisen yleisistä linjauksista seuraavien kymmenen vuoden aikana sekä väylätoiminnan tarkemmista painotuksista alkaneen hallituskauden aikana. Ministerityöryhmä jätti mietintönsä helmikuussa 2004. Siinä oli listattu tärkeimmät väylähankkeet ja asetettu ne tärkeysjärjestykseen. Myös tarvittava rahoitus oli arvioitu ja etsitty uusia rahoitusmalleja, joista ehkä eniten on keskusteltu niin sanotusta elinkaarimallista. Ensi vuoden budjettia koskevissa neuvotteluissa koettiin aluksi kuitenkin ikävä yllätys, kun valtiovarainministeriö ei ollutkaan ottanut huomioon ministerityöryhmän ja liikenneministeriön esittämiä hankkeita. Muun muassa kaikki ratahankkeet oli tiputettu esityksestä pois.

Onneksi tilanne kuitenkin muuttui valtiovarainministeri Antti Kalliomäen ja pääministeri Matti Vanhasen välisissä neuvotteluissa. Niissä sovittiin muun muassa, että Ilmalan ratapihan uudistus otetaan mukaan vuoden 2006 budjettiesitykseen. Tervetuloa 4.10. tutustumaan tähän hankkeeseen, kun eduskunnan rautatieystävät sinne matkaavat. Tämä on erittäin tärkeä päätös, koska Ilmalasta on muodostunut tulppa koko eteläisen Suomen junaliikenteelle. Myös käytössä oleva laitteisto on vanhentunutta ja kipeästi uusimisen tarpeessa.

Vuonna 2007 sovittiin aloitettavaksi rataosuuksien Seinäjoki—Oulu sekä Lahti—Luumäki parantaminen. Nämä ovat merkittäviä osuuksia rautateiden kilpailukyvyn kannalta. Jotta ympäristöystävällisestä rautatieliikenteestä tulisi varteenotettava kilpailija lentoliikenteelle Helsingistä Ouluun, on ratojen oltava siinä kunnossa, että nopeita junia päästään hyödyntämään. Suunnitelmissa oleva nopea junayhteys Helsingistä Pietariin taas edellyttää sitä, että nykyiset liikenteen pullonkaulat saadaan poistettua. Nämä hankkeet on tarkoitus rahoittaa osaksi valtionyhtiöiden myyntituloillakin, koska budjettikehyksiä ei haluta ylittää. Harkinnan arvoinen ratkaisu olisi myös se, että pantaisiin liikenneväylät kuntoon nykyistä nopeammallakin aikataululla. Näin varmistettaisiin teollisuutemme hyvä kilpailukyky.

Liikenneväyliin sijoitetut rahat eivät mene hukkaan, vaan ne lisäävät kansallista varallisuutta. Hyvät liikenneyhteydet parantavat myös elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Liikenneyhteyksillä on myös aluepoliittista merkitystä, koska ne ohjaavat yritysten sijoittumista maassamme. Unohtaa ei pidä myöskään tavallisten kansalaisten liikkumismahdollisuuksia. Liikennepoliittisilla ratkaisuilla joko edistetään tai vähennetään kansalaisten välistä tasa-arvoa.

Huolestuttavaa on tämä joukkoliikennemäärärahojen pienentyminen. Junaliikenteen osalta käytetään tänä vuonna ostoliikenteeseen 39,7 miljoonaa euroa, ja tässä budjettiesityksessä siihen on varattu vain 36 miljoonaa euroa. Se tarkoittaisi joukkoliikenneostojen vähentymistä junaliikenteessä peräti kymmenellä prosentilla. Mitä taas tulee bussipuoleen, voi todeta, että valtiovarainministeriön määrittelemät joukkoliikenteen määrärahakehykset ovat pienentyneet bussipuolella tasolle, joka uhkaa romuttaa joukkoliikenteen palveluverkoston. Valtiovarainministeriön esittämä budjettileikkaus 3,8 miljoonaa euroa merkitsisi kokonaisuudessaan noin 1 400 päivittäisen bussivuoron lakkauttamista ja vaikuttaisi kymmenientuhansien ihmisten liikkumistapoihin. Paitsi että vuorojen raju karsiminen vähentäisi kuntakeskusten välisiä tärkeitä yhteyksiä, myös 400 työpaikkaa häviäisi maaseudulta, sieltä, missä työtilaisuuksia on muutenkin enää vähän jäljellä.

Mitä tulee vielä tähän sisäministeriön pääluokkaan, niin haluan vielä täältä puhujakorokkeeltakin kiittää ministeri Rajamäkeä Seinäjoen kihlakunnanviraston suunnittelun käynnistämisestä. Ollessani kaupunginhallituksen puheenjohtajana esittelimme asiaa sisäministeri Häkämiehelle. Hän lupasi asian hoitaa. Sen jälkeen tuli sisäministeriksi ministeri Itälä. Hän lupasi asian hoitaa. Aina valtiovarainministeri Niinistö tämän tyrmäsi. Nyt tämä suunnittelu käynnistyy tämän budjetin mukaan ensi vuonna, ja kuten ed. Vistbacka jo aikaisemmin totesikin ja ministeri siihen yhtyi, tilanne Pietarsaaressa on hyvin kaoottinen. Toivottavasti se tulee sitten ratkaisuun lisäbudjetin yhteydessä.

Maija Rask /sd:

Arvoisa herra puhemies! On ainakin kaksi tapaa kansanedustajilla lähestyä talousarvioesitystä: joko niin, että vedetään suuret poliittiset linjat, tai sitten keskitytään johonkin yksityiskohtaan. Minulla on tarkoitus keskittyä vain yhteen asiaan, terveyteen.

Tämä kansanterveyshanke, mikä nyt on menossa, on erittäin hyvä asia, ja on erinomaista, että siihen on myös lisätty määrärahoja. Mutta hanke ei pelkästään riitä, ja ongelmia on kyllä toisaalla. Ongelmana on esimerkiksi se, että erikoissairaanhoitolain mukaista valtionosuutta yliopistosairaaloille lääkärikoulutukseen on jälleen kerran pienennetty. Korvaukset laskevat samanaikaisesti, kun uusia opiskelijoita — ainakin budjettikirjan mukaan — arvioidaan otettavan sisään. Ja on selvä, että kun määrärahat pienenevät ja opetettavien määrä lisääntyy, niin on pelättävissä, että koulutuksen laatu laskee. Erikoissairaanhoitolain mukainen tutkimusraha kylläkin nousee, mutta siinä tämä 8 miljoonan euron nousu on täsmälleen saman suuruinen kuin koulutusrahoista tuleva vähennys. Tässä on käymässä niin, että otetaan yhdestä taskusta rahaa ja siirretään toiseen taskuun. Ongelma lääkärikoulutuksessa yliopistosairaaloissa on rahan vähyys, johon pitäisi kyllä puuttua.

Arvoisa puhemies! Muutenkin haluan sanoa muutaman sanan lääkärikoulutuksesta. Puutun kahteen asiaan. Me itse asiassa tarvitsisimme sellaisia lääkäreitä, jotka erityisesti kiinnittäisivät huomion myös ihmisessä olevaan terveyteen eivätkä vain siihen sen hetkisen sairauden hoitamiseen. Me tarvitsemme terveyslähtöisesti ajattelevia lääkäreitä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lääkärin tulisi aina puuttua asiakkaan, potilaan, tupakanpolttoon ja sanoa, että se kannattaa lopettaa, koska se on sinulle vaarallista. On tutkittu, että näin eivät lääkärit tee, vaikka potilaat sitä itse asiassa odottavat. Kansanterveyshanke, niin kuin sanoin, on hyvä asia, mutta sekin on pitkälle sairauskeskeistä.

Mutta toinen tulevaisuudessa todella tärkeä asia liittyen lääkärikoulutukseen on se, että me tarvitsemme lisää geriatreja elikkä niitä lääkäreitä, jotka ovat erikoistuneet ikääntyvän ihmisen hoitamiseen. Meillä on tällä hetkellä tilanne, joka johtuu siitä, että suomalainen terveydenhuolto on erittäin korkeatasoista, lääketiede ja hoitotiede on korkeatasoista, hyvinvointi maassamme on hyvä: ihmiset elävät pidempään. On aivan selvä, mitä pidempään eletään, niin sitä todennäköisempää on, että myös sairastutaan. Nyt jos koska pitäisi tähän asiaan puuttua, koska kaikki nämä väestöennusteet osoittavat, että ikääntyvän väestön määrä yhteiskunnassamme lisääntyy.

Minusta on tärkeä todeta — palaan nyt tähän terveysajatteluun — että meillä on vähän vaikeat ja huonot asenteet suhtautumisessa. Arvoisa puhemies! Minä haastattelin vasta lääkärinkoulutuksen aloittaneita opiskelijoita noin vuosi sitten. Kysyin nuorelta, 18-vuotiaalta lääketieteen opiskelijalta, mikä sinun mielestäsi on pahin terveysuhka Suomessa. Vanhuus, vastasi lääketieteen opiskelija. Me emme pääse iästä, emme sukupuolesta emmekä perimästä eroon. Minusta on tärkeää, että puhumme näistä asioista ja yritämme vaikuttaa siihen, että lääketieteessä otetaan terveys lähtökohdaksi, myös vanhenevien ihmisten terveys. Minä ainakin itse haluan vanheta niin kuin entisaikainen kirjoituskone Remington, täysin toimintakykyisenä, vaikka vähän iän myötä löystyvänä.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2006 valtion tulo- ja menoarvion laadinnassa sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä painotti erityisesti lapsiperheiden ja yksinhuoltajien sekä eläkeläisten ja pitkäaikaistyöttömien aseman parantamista. Asetetut tavoitteet pääsääntöisesti saavutettiin ja budjettiesitystä voidaankin pitää tasapainoisena ja yhteisvastuullisena kokonaisuutena.

Keskeisenä tavoitteena sosialidemokraateilla oli toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuuden poistaminen. Tämä muutos tulee auttamaan suoraan kaikkia maamme 400 000:ta toimeentulotuensaajaa. Muutos tulee olemaan konkreettinen, sillä toimeentuloasiakkaan käteen jäävä tulo tulee omavastuuosuuden poistamisen myötä nousemaan noin 30 euroa kuukaudessa. Erityisesti muutos tulee helpottamaan niiden 70 000 kotitalouden asemaa, jotka ovat pysyvästi toimeentulotuen varassa. Asumiskulujen omavastuuosuus on joissain tapauksissa aiheuttanut vuokrarästien kertymistä ja asuntojen irtisanomisia. Näiden uskon muutoksen myötä vähenevän.

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntamme viime vuosien vaikein ongelma, korkea työttömyysaste, on hallituksen määrätietoisella ja tavoitteellisella toiminnalla saatu selkeään laskusuuntaan. Tämän todistavat myös tuoreimmat tilastot tältä kuluvalta viikolta. Ennusteiden mukaan suotuisa kehitys jatkuu edelleen. Silti meillä on edelleen suuri joukko pitkäaikaistyöttömiä, joiden asema vaatii parannuksia. Pidän onnistuneena ratkaisuna pitkäaikaistyöttömien työhönpaluun tukemista asumistuen muutoksen avulla. Meillä on edelleen sellaisia tulonsiirtoihin liittyviä loukkuja, jotka eivät välttämättä tee mielekkääksi ottaa vastaan ainakaan lyhytaikaista tai pienipalkkaista työtä. Yli vuoden työttömänä olleen henkilön tilannetta pyritäänkin nyt parantamaan pitämällä asumistuen määrä muuttumattomana kolmen ensimmäisen työssäolokuukauden ajan. Muutoksella paitsi tuetaan työllistymistä, myös estetään niiden valitettavien tilanteiden syntymistä, joissa liikaa maksettua asumistukea peritään takaisin. Uudistus tulee koskemaan noin 3 000—5 000:ta maamme kansalaista, ja heidän osalleen tuleva rahallinen hyöty tulee olemaan noin 200 euroa kuukaudessa.

Ikääntyneiden työllisyys on hallituksen toimien avulla maassamme parantunut. Esimerkiksi 55—64-vuotiaiden työllisyysaste on 10 prosenttia korkeampi kuin vuosituhannen alussa. Ikääntyneiden ihmisten on kuitenkin edelleen vaikeampaa löytää uutta työtä. Tästä syystä työnantajamaksun alennuksen suuntaaminen yli 54-vuotiaisiin on mielestäni oikea ratkaisu. Tärkeää on myös se, että uudistus astuu voimaan eli työnantaja saa alennuksen vain silloin, kun työntekijän tekemät työtunnit riittävät säädyllisen toimeentulon saamiseen.

Arvoisa puhemies! Nuorten syrjäytymisen ehkäisy on yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Jos nuori 25-vuotiaana kokonaan syrjäytyy yhteiskunnasta ja elää 40 vuotta erilaisten tukien varassa, on siitä syntyvä lasku jopa miljoonan euron luokkaa. Pidänkin erittäin tärkeänä, että hallitus panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin. Tästä esimerkkinä ovat muun muassa nuorten yhteiskuntatakuuseen satsaaminen, nuorten työpajojen vakinaistaminen sekä koulupudokkaiden tukeminen.

Budjettiin on tulossa yli 23,5 miljoonan euron lisäpanostus nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Lisäksi 1,5 miljoonaa euroa suunnataan nuorten työpajoihin, joiden toiminta ollaan myös vakinaistamassa. Yhteiskuntatakuuseen tulee myös muutoksia siltä osin, että jatkossa alle 25-vuotiaille ja vastavalmistuneille tehdään viimeistään kuukauden kuluttua työttömyyden alusta suunnitelma, jonka avulla pyritään helpottamaan nuorten työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Koulupudokkaille taas perustetaan opetusministeriössä erillinen hanke, jolla jo peruskoulun yläkoulussa pyritään tukemaan kouluvaikeuksia potevia lapsia. Onkin erittäin tärkeää, että kouluissa on riittävän pienet oppilasryhmät ja erilaisia tukitoimia oppilaiden hyvinvoinnin takaamiseksi ja opettajien työn tukemiseksi.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen merkitys kansallisessa ja alueellisessa innovaatiojärjestelmässä sekä kulttuurin, kilpailukykymme ja hyvinvointimme kehittämisessä on suuri. Kuuden yliopistokeskuksen perustaminen vuoden 2004 alusta lähtien on ollut tärkeää niiden alueiden kehittymiselle, joilla ei ole omaa tiedeyliopistoa. Yliopistokeskusten toiminnan turvaaminen on myös kirjattu hallitusohjelmaan. Kuluvan vuoden budjetissa keskusten toimintaan on suunnattu 3 miljoonaa euroa. Vuoden 2006 tulo- ja menoarviossa määräraha olisi vain 2,5 miljoonaa euroa. Toivonkin, että eduskunta nostaa yliopistokeskuksille esitetyn määrärahan vähintään 3 miljoonaan euroon vuodessa, jotta yliopistokeskusten toiminta voidaan turvata myös tulevaisuudessa.

Vaikka budjettiesitys on hyvä, on siinä kuitenkin muutamia puutteita. Yliopistokeskusten rahoituksen ohella toivon, että eduskunta lisäisi myös perustienpitoon osoitettuja määrärahoja. Tiet ovat kansallista omaisuutta, joihin on sidottu paljon rahaa ja joiden kunto on merkityksellinen tekijä asukkaiden viihtyvyyden, turvallisuuden ja alueiden toimivuuden kannalta. Pidän tärkeänä, että myös harvaanasutulla alueella tieverkko on hyvässä kunnossa. Se on myös yksi tapa turvata esimerkiksi elinkeinoelämän edellytysten paranemista maaseudulla.

Korjausta vaatii myös alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden asema, johon hallitus ei ole budjettiesityksessään puuttunut. Toivon, että eduskunta voisi poistaa opintotuen yhteydessä alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden vanhempien tulorajat. Asia on erityisen tärkeä jo opiskelijoiden tasa-arvoisen lähtökohdan ja näkökulmankin takia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin nostaa esille omalla alueellani erittäin tärkeäksi nousseen Pietarsaaren poliisitalohankkeen, johon täällä on jo aikaisemminkin viitattu. Viime kesään saakka Pietarsaaren poliisi toimi sellaisissa tiloissa, jotka työterveyden näkökulmasta katsottuna olivat täysin ala-arvoiset. Sisäilmaongelmien seurauksena noin 40 prosenttia henkilökunnasta oireili ja useat sairastuivat vakavasti. Viime kesänä poliisi muutti uusiin tiloihin, jotka kuitenkaan eivät ole toiminnan kannalta mitenkään asianmukaiset. Pietarsaareen tarvitaankin mitä pikimmin uusi poliisitalo. Ensi vuoden budjettiin ei esitystä kuitenkaan ole saatu mahtumaan, ja toivon, että asia hoidetaan lisätalousarvion yhteydessä. Iloitsen erityisen paljon siitä, että sisäministeri Kari Rajamäki on asiassa ollut erittäin aktiivinen, ja luotan siihen, että asia lisätalousarvion yhteydessä hoidetaan.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet satoja puheenvuoroja, joissa on laajasti käsitelty tulevan vuoden talousarvioesitystä. Jokainen puheenvuoron käyttäjä on tarkastellut asiaa omasta viiteryhmästään ja kiinnostuksestaan käsin, ja epäilemättä myös tämä oma puheenvuoroni kulkee samaa rataa.

On selvää, että monin paikoin olisi tarvittu suunniteltua enemmän taloudellista lisäystä vähävaraisten ihmisten asioiden parantamiseksi ja olosuhteiden ikään kuin uudelleenjärjestämiseksi. Toisaalta on syytä sanoa, että tilanteeseen on kuitenkin tartuttu, ja yhtenä tärkeänä toimenpiteenä on asumistuen omavastuun poistaminen toimeentulotuesta. On selvää, että omavastuun poistaminen jo vuoden alusta olisi ollut toivottavaa ja tarpeellista. Työmarkkinatuen korotuksen poisjääminen esityksestä on selvä vaje, ja korotuksen toteutumiseksi on tehtävä edelleen työtä.

Erityinen vähävaraisuus tutkimusten mukaan johtuu pääsääntöisesti pitkäaikaistyöttömyydestä, joka näyttää siirtyvän sukupolvesta toiseen ja näin erityisesti vaarantaa lasten ja nuorten tulevaisuutta ja ikään kuin väistämättä ohjaa heidän elämänvalintojaan heille itselleen ja yhteiskunnalle kielteiseen suuntaan. Aikuisten voimavaroja lasten hoitamisessa ja huoltamisessa on monin eri keinoin tuettava. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuranta ja erityisesti varhainen puuttuminen häiriötilanteissa on hyvin merkityksellistä.

Tässä työssä päiväkodit, koulut, neuvolat, oppilashuolto ja kouluterveydenhuolto ovat avainasemassa, minkä vuoksi niiden toimintamahdollisuuksista on pidettävä huolta jatkossakin. Aikuisten jaksamista vanhemmuudessa, perheessä ja työelämässä on tuettava. Työterveyshuolto on merkittävä organisaatio työhyvinvoinnin vahvistamisessa. Työtehtävät ovat monimutkaistuneet ja osaamisen vaatimukset kasvaneet. Toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, joten työpaikkojen ja työntekijöiden on kyettävä uudistumaan kaiken aikaa.

Hallituksen tavoitteena on työuran pidentyminen 2—3 vuodella, mihin uusi eläkejärjestelmä antaa myös mahdollisuuden. Tämä vaatii kuitenkin monenlaisia uudistuksia työoloissa ja suvaitsevaisuutta yleisessä ilmapiirissä. Työkyvyttömyyden yleisimpiä syitä ovat mielenterveyshäiriöt sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Mielenterveysongelmien yleisyys on mielestäni ilmiö, johon ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota. Valtakuntaan on perustettu mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta, joka aloittaa työnsä tänä syksynä, ja on perusteltua odottaa, että erityisesti tämä neuvottelukunta alkaa aktiivisesti tuoda esille asiaan liittyviä ongelmia, mutta myös uusia aloitteita asioiden korjaamiseksi.

Työterveyshuollon tehtäväkenttä on laajentunut ja painottunut yhä enemmän työssäjaksamisen ja työhyvinvoinnin varmistamiseen. Näin ollen työterveydessä työskentelevien osaamisen varmistaminen on suuri haaste ja välttämätön, jotta se voisi tukea pidempää työssäoloaikaa sekä työntekijöiden selviytymistä työssä ja yksityiselämässään. Ajattelen, että ihmisen elämä on kokonaisuus, jota ei voi keinotekoisesti pilkkoa työn ja perheen kesken, vaan ne ovat elämässä limittäin ja molempien on ymmärrettävä toisiaan.

Arvoisa puhemies! Budjettikirjan kohdassa 33.14 käsitellään valtion mielisairaaloita. Näiden sairaaloiden, Vanhan Vaasan sairaalan ja Niuvanniemen sairaalan Kuopiossa, tehtävä on tuottaa valtakunnallisia oikeuspsykiatrian erikoisalan hoito- ja tutkimuspalveluja. Sairaaloissa hoidetaan mielentilan vuoksi rangaistukseen tuomitsematta jätettyjä henkilöitä ja muita mielenterveyden häiriöitä potevia, joiden hoitaminen on erityisen vaikeaa tai vaarallista. Niuvanniemessä on lisäksi alaikäisten potilaiden hoitoyksikkö, joka on osoittautunut erityisen tarpeelliseksi itselleen ja ympäristölleen sairautensa vuoksi vaarallisten alaikäisten hoitamisessa.

Tulevaisuus näyttää siltä, että tällaisen hoidon tarve pysyy vähintään ennallaan ja hoitoon ja mielentilan tutkimukseen määrätyt henkilöt ovat yhä useammin huumeiden käyttäjiä. On kyse monella tavalla vaativasta potilasryhmästä, ja ehdoton edellytys on, että heidän tutkimuksensa ja hoitonsa edelleen järjestetään ja tuotetaan valtion omana toimintana. Stakesista lähteneet ajatukset siitä, että näiden sairaaloiden toiminta voitaisiin muuttaa säätiöpohjaiseksi, ovat mielestäni täysin käsittämättömiä. Pidän hyvin tärkeänä, että valtion mielisairaaloiden toimintaedellytykset tulevaisuudessakin turvataan, jotta voidaan rikoskierre katkaista ja ennalta ehkäistä uusintarikollisuus juuri näiden potilaiden kohdalla.

Kuntien vastuulla oleva sosiaalityö on monin paikoin riittämätöntä. Noin 10 prosentissa kunnista ei ole päteviä sosiaalityöntekijöitä, mikä asettaa kuntalaiset sosiaalityön osalta eriarvoiseen asemaan. Talousarvioesityksessä sanotaan, että vuonna 2006 valmistellaan tarvittavia säädösmuutoksia oikeudesta päästä palvelujen tarpeen arviointiin kunnallisessa sosiaalityössä. Nämä säädösmuutokset ovat aivan varmasti tarpeen ja vieläpä pikaisesti päätettäviksi saatettavia. Luulen, että tämä tulee olemaan vielä vaativampi työ kuin maaliskuussa voimaan astunut hoitoon pääsyn varmistava laki. Hyvin toimiva sosiaalihuolto on merkittävä tekijä syrjäytymisen ehkäisemisessä ja erityisesti toimivan lastensuojelun toteuttajana. Jotta sosiaali- ja terveysministeriö ja sosiaali- ja terveysvaliokunta voisivat onnistua myös tämän lain säätämisessä, tarvitaan valmiutta taloudelliseen lisäpanostukseen myös tulevina vuosina.

Arvoisa puhemies! Tämänkin talousarvioesityksen jälkeen työtä ja tavoitetta näyttää riittävän niin oppositiolla kuin hallituksella, eli olemme tässä suhteessa samassa veneessä. Kunpa muistaisimme joskus edes pienen pätkän soutaa samaan suuntaan.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuluvan hallituskauden aikana Suomen talous on kehittynyt hyvin. Työllisyys on kasvussa, ja valtiontalouskin on lähellä tasapainoa. Vahva pohja tulee tarpeeseen, jotta julkinen sektori selviäisi tulevien vuosien haasteista. Erityinen ongelma on kuntatalouden nopea kasvu, ja valmisteilla oleva kuntarakenneuudistus on saatava voimaan nopeasti uudistuksen kunnianhimon tasosta tinkimättä.

Talouden tyydyttävän tilanteen ei tulisi antaa aihetta nyt hallitukselle itsetyytyväisyyteen. Hyvät tulokset on saatu aikaan määrätietoisella taloudenpidolla ja siihen liittyvällä poliittisen riskin ottamisella. Vielä tärkeämpää on kuitenkin oivaltaa, että tulevien vuosien talouspolitiikassa tarvitaan vielä huomattavasti vahvempia otteita. Valtiontalouden joustovara ei riitä alkuunkaan, jos julkisen sektorin menokehitys pääsee karkaamaan ja talouden kasvu hidastuu. Kumpi tahansa riski voi tulevaisuudessa toteutua.

Talouskasvun ylläpitämisessä riittää haasteita. Väestön ikääntyminen vähentää työvoiman tarjontaa, mitä puolestaan on paikattava työllisyysasteen nostamisella sekä työuria pidentämällä että työttömyyttä alentamalla. Pitkällä tähtäyksellä vielä tärkeämpää on, että tuottavuuden kasvu-ura nostetaan riittävän korkealle. Tämä puolestaan edellyttää sekä osaamistason nousua että yritysten investointien kasvua. Etenkin viime mainittuun kasvun edellytykseen on syytä kiinnittää huomiota. Vaikka tietotaidon lisääntyminen on kasvun tekijänä välttämätön, se ei ole sellaiseksi riittävä. Tarvitaan muutakin.

Valtiontalouden varsinaiset ongelmavuodet saattavat tulla kuitenkin vasta ensi vuoden jälkeen, erityisesti ensi vaalikaudella. Varsinaiset lykätyt menot ovat kohtuulliset ja hallittavissa. Tänä syksynä päätetyt liikenneinfrahankkeet kasvattavat menoja vuosina 2007 ja 2008 joillakin kymmenillä miljoonilla, ja lisäksi kuntien valtionosuustarkistuksista erääntyy valtiolle maksettavaa yhteensä lähes 200 miljoonaa, mutta luulen, että aika monet meistä ovat sitä mieltä kuitenkin, että nämä liikenneinfraratkaisut olivat oikea-aikaisia, ja kiitokset vaan Kakkostiestä.

Edellä lueteltuja suuremmat ongelmat koituvat menopaineista, jotka ovat syntyneet ja syntymässä istuvan hallituksen politiikasta huolimatta. Suomen osuus EU-rahoituksesta vuonna 2007 alkavalla kehyskaudella on vielä ratkaisematta, mutta on paikallaan varautua useiden satojen miljoonien eurojen lisämenoon.

Kehitysyhteistyössä meidän on valmistauduttava kansainvälisten velvoitteiden kantamiseen eli avun nostamiseen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Se on nyt ehdottomasti hoidettava. Sekin maksaa yli 400 miljoonaa euroa vuodessa, elikkä pähkinää riittää purtavaksi.

Hiukan pienemmistä menopaineista käy esimerkiksi kuntien kalleusluokituksen poisto. Se lisää menoja 130 miljoonan euron verran.

Valtiontaloutta hoitaessaan nykyinen hallitus on ottanut lähtökohdakseen vastuun kantamisen koko julkisesta taloudesta, vaikka jotain muuta täällä on tänään saatettu väittää. Valtion menojen säästöä ei ole saatu aikaan kuntatalouden kustannuksella. Veronkevennykset on korvattu kunnille kutakuinkin viimeistä euroa myöten ja valtionosuuksien indeksitarkistukset on tehty aiempaa korkeammalla tasolla ja hoito- ja hoivamenoihin on suunnattu enemmän valtion rahaa.

Näin rehellisyyden nimissä ja lyhyelläkin matematiikalla on uskallettava todeta, että kuntien talousahdinkoa ei voi ratkaista lisäämällä valtion rahoitusta tai vain siirtämällä tehtäviä kunnilta valtiolle. Kuntien menokasvu oli 90-luvulla noin prosentin vuodessa, ja se kiihtyy 2000-luvulla 5,5 prosenttiin. Samaan aikaan kuntien tulot kasvoivat vain 3,5 prosenttia vuodessa. Elikkä jos laskee lyhyellä matikalla, niin rahat eivät kunnissa nyt riitä. Osa kasvusta on rahoitettu velalla. Joku merkitys on kai silläkin, että kuntien valtionosuuksia on 2000-luvulla kasvatettu 8,5 prosentin vuosivauhdilla.

Onneksi on käynnistetty kuntarakenneuudistus, joka hakee ratkaisua kuntien menokasvuun. Sitä on haukuttu laatikkoleikiksi ja arvosteltu kovastikin opposition toimesta, mutta luulen, että me löydämme jossain vaiheessa yhteisen sävelen, kunhan hallituspuolueet sen löytävät ensiksi.

Uudistettavan kuntarakenteen merkitystä suomalaiselle hyvinvointimallille ei voi yliarvioida. Neljä viidestä julkisen sektorin työntekijästä on kuntaorganisaation palveluksessa, ja julkisissa hyvinvointipalveluissa kuntien merkitys on vielä suurempi. Kuntien ja valtion työnjaossa kunnat vastaavat toimeenpanosta ja valtio valvoo ja katsoo päältä. Kuntarakenneuudistuksessa tavoite on asetettu korkealle. Toisaalta pohja, jolta tavoitteeseen ponnistetaan, on aika hatara, näin ainakin tavanomaisen hallitustyöskentelyn näkökulmasta, sillä kuntarakenteen uudistusta ei ole kirjattu hallitusohjelmaan.

Arvoisa puhemies! Yksi tärkeistä tulevaisuuden kysymyksistä on opetusministeriön esiin nostama koulupudokkaiden tilanne. On myönteistä, että ensi vuoden budjettiin on saatu lisää määrärahoja koulupudokkaiden auttamiseksi. Hallituksen budjettiriihessä sopima lisäys opetusministeriön kehyksiin on hyvä alku tukemaan koulun keskeyttämisvaarassa olevia nuoria jo varhaisessa vaiheessa, mutta tämä on vain projekti. Meidän nuoremme eivät saa olla projekteja eivätkä hankkeita. Heidän tulevaisuuttaan ei niin kehitetä. Todellinen määrärahojen tarve lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi on kuitenkin moninkertainen nyt saatuun miljoonaan euroon verrattuna. Arvioiden mukaan nyt saadulla miljoonalla pystytään auttamaan noin 200:aa peruskoulun keskeyttämisvaarassa olevaa oppilasta, kun todellinen tarve on vähintään 3 000 oppilasta. Se on todella paljon, ja se on kasvanut vuosi vuodelta.

Opetusministeriön aktiivinen puuttuminen asiaan ansaitsee kuitenkin tunnustusta. Nuoria on autettava heti, kun putoaminen peruskoulupolulta alkaa näyttää ilmeiseltä. Ongelmamme nykyään on se, että me osaamme ennalta ehkäistä ja me osaamme havaita ongelmia, mutta sitten siinä, miten esimerkiksi se koulupudokas nostetaan jaloilleen, keinovalikoimamme on aika hatara ja ohut. Me emme osaa ohjata koulupudokkaita uudelleen sille peruskoulupolulle. Koulupudokkaiden tukemisen tulee myös tapahtua tavalla, joka ei aja opetustyön kuormittamia opettajia umpikujaan. Oikea tapa lähestyä asiaa on etsiä palkattavaksi erityisopetuksen moniammatillista henkilökuntaa. Samalla tulee huomata, että koulupudokkaat eivät ole varsinaisesti erityisopetukseen siirrettyjä lapsia, vaikka valtaosa heistä saakin erityisopetuspäätöksen. Peruskoululuokkien sisällä tapahtuvalla pienryhmätoiminnalla on saavutettu hyviä tuloksia. Nimenomaan tätä toimintalinjaa on syytä soveltaa koulupudokkaiden auttamisessa.

Koulupudokkaiden auttaminen ei myöskään saa jumiutua hallintorajoihin. Opetusministeriön tehtyä osansa kouluaikaisten tukitoimien järjestämiseksi on myös sosiaali- ja terveysministeriön sekä työministeriön omilla toimillaan ehkäistävä nuorten syrjäytymistä. Koulun keskeyttämisen taustalla olevat ongelmat johtuvat usein kodin ja kasvuympäristön sosiaalisista ongelmista eivätkä pelkistä oppimisvaikeuksista.

Työllisyyden politiikkaohjelmassa on pitkäaikaisen työttömyyden luonnetta hahmoteltu ansiokkaalla tavalla. Yhtäältä työministeriö pyrkii toimillaan työllistämään pitkäaikaistyöttömiä, ja toisaalta on estettävä ihmisten joutumista pitkäaikaistyöttömyyden kierteeseen. Siinäpä on aikamoinen tehtävä. Tulevaisuudessa meillä ei ole varaa tuhlata ainuttakaan nuorta.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Käsittelyssä oleva talousarvioesitys pohjautuu viime keväänä päätettyihin budjettikehyksiin. Talousarvio vahvistaa talouden kehitystä, osaamista, yrittäjyyttä ja vakautta. Samalla se toteuttaa monia uudistuksia ja edistää yhteisvastuuta ja huolenpitoa. Väestön ikääntymiseen on varauduttava, samoin siihen, miten selviydymme globaalien haasteiden keskellä. Jatkossa keskeinen huolenaihe liittyy myös osaavan työvoiman riittävyyteen muun muassa metalliteollisuuden alalla samaan aikaan, kun meillä on edelleenkin mittavasti työtä vailla olevia. Tämä kysymys nousi esille alkuviikosta Pohjois-Karjalan kansanedustajienkin evästystilaisuudessa. Koulutuksen kohdentamiseen ja jatkuvaan kehittämiseen sekä eri tahojen yhteistyöhön onkin erityisesti kiinnitettävä huomiota, samoin tulevien osaamistarpeiden ennakointiin.

Arvoisa puhemies! Alueellisen kehittämisen perustana ovat toimivat liikenneyhteydet, samoin tietoliikenneyhteydet tähän liitettyinä. Sekä teiden että rautateiden kunnossapidon ja rakentamisen rahoitusta on lisättävä. Tämä viesti nousee vakavana huolena esille myös täällä eduskunnassa käytävässä keskustelussa. Muussa tapauksessa perusrakenteet heikkenevät ja elämisen ja yrittämisen edellytykset vaikeutuvat. Myös yksityisteiden valtion rahoitusta tulee lisätä. Samoin on huolehdittava siitä, että toimivat ja kohtuuhintaiset tietoliikenneyhteydet ovat kaikkien ulottuvilla.

Vähäliikenteisten rautateiden osalta tehtiin taannoin selvitys. Pohjois-Karjalassa sekä Ilomantsin että Lieksa—Vuokatti-rataosuuksien osalta odotetaan kunnostusrahaa. Esimerkiksi Ilomantsi-radan kuljetusten ennakoidaan jatkossa lisääntyvän kenties merkittävästikin mahdollisen kaivostoiminnan avautumisen myötä.

Vesiliikenteen kehittämistä puoltavat monet seikat. Niistä merkittävimpiä ovat energia- ja ympäristökysymykset. Yritystoiminnan ja yhtä lailla julkisen sektorin kuten kuntien, tutkimuslaitosten, yliopiston ja muiden koulutusyksiköiden osalta myös maakuntiin toimivat lentoyhteydet ovat keskeinen osa alueellista kehittämistä.

Herra puhemies! Hallitus asetti vaalikauden aluksi tavoitteekseen 100 000 uuden työpaikan luomisen vaalikauden aikana. Tällä tiellä on edetty kohtuullisen hyvin. Näin siitä huolimatta, että hallituksen alkuaikoina tilanne näyttikin karkaavan ulottumattomiin. Nyt työllistyminen ja työpaikkojen synty ovat edenneet tasaisen varmasti. Tämänhetkisen arvion mukaan ensi vuoden talouskasvu on nopeutumassa jopa runsaaseen 3 prosenttiin. Kasvun myötä työttömyyden arvioidaan alenevan koko maassa alle 7 prosentin tason. Tämä on toteutuessaan lama-ajan jälkeen alhaisin lukema ja kuvaa pitkäjänteisen työn onnistumista.

Työttömyydessä on toki ongelmallisia alueellisia ja tietysti myös väestökohtaisia eroja. Niinpä tasapainoisemman alueellisen kehityksen toteutuminen vaatii jatkuvasti erityistoimia. Niitä on jatkettava myös pitkäaikaistyöttömyyden samoin kuin nuorisotyöttömyyden osalta.

Yrittäjyyden edistäminen on kaikkinensa tässä keskeisellä sijalla, ja kuten aiemmin päivällä käydyssä keskustelussa voitiin todeta, pääministeri Matti Vanhasen hallitus yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi nimettynä on ollut tätä myös käytännössä. Nyt voidaan sanoa, että yrittäjyyden edistämisessä ja tukemisessa nykyinen hallitus on tehnyt mittavan työn.

Tutkimukseen ja tuotekehitykseen kohdennettujen varojen lisääminen sekä panostaminen osaamiseen on ollut hallituksen keskeinen pitkäjänteinen toimintaperiaate. Tällä on haluttu vastata kilpailukykyhaasteeseemme maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Ensi vuoden talousarviossa laajennetaan kotitalousvähennystä ja edistetään näin palveluyrittäjyyttä. Tämä on erittäin hyvä asia. Ensi vuonna käynnistetään myös historiallinen matalan tuottavuuden alojen työllistämistuki.

Herra puhemies! Uusia toimenpiteitä tarvitaan myös aloitus- ja kasvuvaiheessa olevien yritysten rahoitukseen ja neuvontaan. On myönteistä, että yrittäjien sosiaaliturvaan ollaan myös yrittäjyysohjelman myötä saamassa kohennusta. Ensi vuonna toteutuvat yrittäjille maksettavat sairauspäivärahat ja myös työterveyshuoltoa kehitetään.

Työllisyyden parantaminen ja yritystoiminnan vahvistuminen luovat edellytyksiä myös sekä lapsiperheiden että eläkeläisten ja muiden ryhmien toimeentuloedellytysten parantamiseen, ja myös pienituloisten asema laajasti ottaen on osana jo ensi vuodenkin talousarviota.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan sosialidemokraattina voin olla suuriin linjoihin tyytyväinen ja ylpeäkin siitä, mitä olemme budjettineuvottelujen kokonaisuudessa saaneet aikaiseksi. Helpoin vastaus, jonka monella torilla löytää, on juuri se, että tämä budjetti antaa kaikkein köyhimmille jotain, ja siitä voi vähän varakkaampikin olla tyytyväinen. Vähävaraisimpien aseman parantaminen on ollut meidän ryhmämme keskeisimpiä tavoitteita pitkään (Ed. Kallis: Viime vuonna te äänestitte sitä vastaan!) ja teemme budjettia pitkäjänteisesti vuosi vuodelta.

Köyhyystutkijoiden mukaan lisätukea on tarvittu erityisesti pitkäaikaistyöttömien sekä köyhien lasten ja nuorten aseman parantamiseksi. Kun köyhyystutkijat ovat tutkineet keinoja, millä tuki menee perille, niin yksimielinen osoitus on siitä, että asumisen omavastuun poistaminen toimeentulotuesta on se kaikkein paras keino, ja sen olemme saaneet nyt mukaan budjettiin.

Juuri äsken huoneessani luin sähköpostia, jossa tulee vihaista kysymystä siitä, pitääkö vielä kurjuuden jatkua 8 kuukautta näiden 8 vuoden jälkeen. Kiitin vihaista miestä viestistä, hän osoittaa sillä sen, että tuki menee juuri oikeaan kohtaan ja oikeaan paikkaan, valitettavasti ehkä sitten vasta ensi vuoden syyskuun alusta. (Ed. Kallis: Olisi pitänyt korjata viime vuonna!) — Tai 8 vuotta sitten, ed. Kallis, tämä päätös on ehkä ollut semmoinen, jossa olemme oikeaan suuntaan menemässä nyt yhdessä teidän kristillistenkin kanssa.

Suurempi osa työttömistä tulee myös pääsemään aktiivitoimien piiriin. Yrittäjiltä kuulemme, että työnhakijoita ei aina löydy, ja työttömiltä kuulemme, että he eivät löydä töitä. Työministeriön ansiokkaat ja reippaat otteet työvoiman palvelukeskusten perustamisessa antavat ehkä tähän apuja. Oikeiston kritiikistä huolimatta uskomme, että omaan suomalaiseen työvoimaan tulee panostaa ja ihmisiä ottaa aktiivitukien piiriin. Valitettavasti olemme edelleen lisätyistä määrärahoista huolimatta esimerkiksi naapuriamme Ruotsia jäljessä.

Aivan toiseen asiaan: Euroopan unionin pohjoinen ulottuvuus on Suomen alulle panema yhteistyö, joka välittömästi parantaa meidän omaa elinympäristöämme muun muassa ympäristö- ja sosiaali- ja terveyskumppanuuksien kautta. Lähialueemme tarjoaa lisäksi lukuisia mahdollisuuksia talouskasvulle ja hyvinvoinnin edistämiselle, joista Suomi voi hyötyä sekä suoraan että välillisesti. Keväällä teimme eduskunnassa suuren työn eri valiokunnissa, kun perehdyimme pohjoiseen ulottuvuuteen ja ideoimme lisääkin työmahdollisuuksia.

Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuudelle on järjestynyt yhteensä 2 miljardin euron rahoitus, josta reilu 225 miljoonaa tuli lahjoituksina. Suomen panos on ollut yhteensä 12 miljoonaa euroa, josta 10 sijoitettiin Pietarin vedenpuhdistamoon. Tämä sana "sijoitettiin" onkin tässä todella oikeaan osuva ja mielenkiintoinen, koska hankkeen moninkertainen kannattavuus ilmenee myös niin, että juuri suomalainen osaaminen ja yritykset sitä kautta ovat olleet hankkeessa monella lailla voittopuolella sen lisäksi, että yhteinen Itämeremme ei kuormittuisi niin paljon. Ruotsi on sijoittanut ympäristöhankkeeseen 16 miljoonaa euroa, Ranska jopa 40 miljoonaa euroa. Suomen osuudesta voisi olla enemmän ylpeä, jos voisimme tähän enemmän laittaa.

Suuri valiokunta omassa lausunnossaan pohjoisesta ulottuvuudesta kesäkuussa totesi, että Suomen rahallinenkin panostus pohjoisen ulottuvuuden kumppanuuksiin vaikuttaa myös neuvottelijoidemme vakuuttavuuteen muiden jäsenvaltioiden silmissä, ja sen takia olisi yhteistyöhön osoitettua määrärahaa lisättävä. Suuri valiokunta lisäksi ehdotti, että pohjoisen ulottuvuuden hankkeiden määrärahaotsikkoon voisi lisätä nimen pohjoisen ulottuvuuden määräraha. Lausunnosta myös voin lukea, että valtioneuvoston tulee toimia määrätietoisesti pohjoisen ulottuvuuden edistämiseksi.

Tulen jättämään talousarvioaloitteen, jossa toivon pohjoisen ulottuvuuden kumppanuushankkeisiin osoitettavan määrärahaa. Voisimme olla enemmänkin hankkeen puolesta silloin puhumassa. Toivon tähän euromääriä lisää ja myös tukea eduskunnalta. Jatketaan sitä työtä, mitä keväällä tehtiin.

On mahdollista saada Suomeen tilanne, jossa meillä olisi nolla työtöntä nuorta. Uskon tähän tosissani, että kukaan suomalainen nuori ei jäisi tyhjän päälle yli kolmeksi kuukaudeksi. Nuoren itsenäisen elämän ei pidä alkaa työttömyyteen totuttelulla. Nuorten yhteiskuntatakuu on lupaus nuorelle, joka on ollut kolme kuukautta työttömänä, että hänelle tarjotaan aktiivisia työllistämistoimia, paikka opiskella tai mahdollisuus osallistua työpajatoimintaan. Näin on ollut tämän vuoden alusta, ja uskon, että tuleva budjetti antaa vielä lisätyökaluja päästä nuorisotyöttömyydestä aivan kokonaan eroon.

Työvoimatoimistojen asiakkaana on koko Suomessa kuukausittain noin 2 000 alle 20-vuotiasta ja noin 10 000 yli 20-vuotiasta nuorta, jotka ovat olleet työttömiä yhtäjaksoisesti yli kolme kuukautta. Oman vaalipiirini Vaasan luku on noin 3 000 nuorta. Tehokkaalla eri tahojen yhteistyöllä saadaan jokaiselle muutamassa kuukaudessa järjestettyä paikka, jossa edetä kohti omaa työpaikkaa. Suomalaiset suuret ikäluokat ovat lähtemässä eläkkeelle, ja pienille ikäluokille riittää kyllä tulevaisuudessa töitä, mutta jokaisen on oltava polulla kohti oikeaa määränpäätä.

Nuorten työttömyyden ennaltaehkäisyn kannalta yhteistyö eri toimijoiden välillä on keskeistä. Esimerkiksi on tärkeää tehostaa oppilaitosten ja työvoimatoimistojen yhteistyötä opintojen loppuvaiheessa olevien nuorten tukemisessa. On hyvä, että hallitus esittää oman budjetin Omakymppi-toiminnan toteuttamiselle. Kymppiluokkaa voidaan kehittää niin, että jatko opintoihin ja töihin onnistuu sujuvammin ja jokaiselle nuorelle suomalaiselle löytyy polku kohti omaa työpaikkaa.

Nuorten yhteiskuntatakuun toimeenpanoon liittyy läheisesti myös nuorten työpajatoiminta, jota toteutetaankin jo yli 200 kunnassa. Työpajatoiminta nousee asiakaslähtöisesti alueellisesta ja paikallisesta tarpeesta, ja se kykenee tarjoamaan yksilöllistä ja yhteisöllistä tukea työpaja-asiakkaalle. Nyt työpajatoiminnan rahoitusmalli mahdollistaa työpajatoiminnan vakinaistamisen. Osan työpajatoiminnan rahoituspohjasta muodostaa valtionavustuksena myönnettävä valtion tuki, ja myös työvoimapalveluja on mahdollisuus työpajoista ostaa.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi ennen paikallisia terveisiä yksi yleinen asia, joka on ehkä pieni, mutta suurta huolta herättävä ja osuu minusta kipeästi väärään paikkaan.

Veikkausvoittomäärärahojen myötä on tulossa kaiken kaikkiaan huomattavia lisärahapanostuksia kulttuuriin ja liikuntaan, mutta huoleni on se, että lausunnoista ja toiveista huolimatta tätä ei juurikaan saada kanavoitua kuntiin ja paikallistasolle. Huolestuneita yhteydenottoja tulee yleisen kulttuuritoiminnan vetäjiltä eli eri kuntien kulttuurisihteereiltä. Opetusministeriön esittämä 1,65 miljoonan euron leikkaus tarkoittaa 33,4 prosenttia vähemmän rahaa yleiseen kulttuuritoimeen.

Kaiken kaikkiaan kulttuurimäärärahat lisääntyvät, mutta juuri tämä vapaasti kuntien käytettävä rahamäärä leikkautuu, ja tämä logiikka ei minusta ole hyvä enkä ole sitä kannattamassa. Kun tällä hetkellä tuki on 4,2 euroa per kuntalainen, se on laskemassa 3,5 euroon per asukas. Tässä on ilmeisesti ollut vielä, näin olen saanut tietää, monivuotinen hanke vähentää tätä tukea kuntien yleisestä kulttuuritoimesta. Tämä on harmi juuri sen takia, että pienikin kunnan resurssi kulttuuritoimeen tarkoittaa suurten resurssien käyttöä. Siellä on vapaaehtoistyötä, on taiteilijoita, on järjestöjä, jotka toimivat, mutta se kulttuurin henkilö, viranomainen, on se mahdollistaja ja fasilitaattori. Esimerkiksi taiteiden yön tapaiset toiminnat, joissa on satoja ammattilaisia, satoja harrastajia liikenteessä, poistuisivat kokonaan, mikäli näitä varoja vedetään liian tiukille.

Paikallisista hankkeista nostan kärkeen muutaman.

Merenkurkun liikenteen turvaaminen on hallituksen esityksessä hoidettu hyvin, 500 miljoonaa euroa vuodelle 2006. Se on puolet vähemmän kuin tähän asti on saatu, mutta meillä on myös paikallinen ymmärrys siitä, että tämä oli siirtymävaiheen tukea, jota tarvittiin kahden valtion välisen yhteyden ylläpitämiseksi, että Suomesta pääsee myös keskikohdalta Ruotsiin. Nyt lehtitietojen ja viranomaispalaverien kautta olen kuullut, että sille ollaan esittämässä jotain vastikkeellisuusehtoa, että tuki voisikin olla vain puolet siitä, mitä muualta tulee. Me panostamme kyllä alueellisesti tähän, mutta näin jälkikäteen yhtäkkiä yllättäen vastikkeellisuuden esittäminen on mielestäni jopa pelisääntöjen vastaista. Kun budjettikirjassa on merkitä vain kahdella rivillä ja siellä ei ehtoja 50 prosentin tukikatosta tai muuta esitetä, niin en myöskään pidä siitä, että virkamiehet näitä vaatimuksia siinä vaiheessa esittävät. Tämä on valtion liikenneongelma siinä missä alueenkin, ja kaikkien tulee siihen panostaa.

Sepänkylän ohitustie on osa E8:aa. Matkaa Vaasasta pohjoiseen ... (Puhemies: 10 minuuttia!) — Arvoisa puhemies, lopetan, sanon tämän lauseen vain loppuun. — Tämä on ainoa kehittämishanke koko Suomessa, joka uhkaa vanhentua kaavaa myöten. Uuden kaavan tekeminen vie vuosia ja maksaa miljoonia turhaan, ilman että tietä saadaan kuntoon. Se tulee hoitaa aikaisemmin kuntoon.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Budjettia lukiessani tarkastelin sitä useammalta näkökulmalta, ensinnäkin isompia asioita ja pienempiä asioita ja sitä, miten se vastaa omaa käsitystäni siitä, miten asioita pitäisi hoitaa.

Ensinnäkin meillä on tiedossa toistamattakin, että väestön keski-iän noustessa sosiaali- ja terveyspuolen menot tulevat kasvamaan ja se tarkoittaa, jos nykyinen palveluvarustus ja toimet hoidetaan, että me tarvitsemme sinne lisää rahoitusta. Siinä mielessä voisi todeta, jotta tässä budjetissa on myönteistä se, jotta sinne on yleistä valtionosuutta lisätty siltä osin, jotta kunnat paremmin voisivat hoitaa sen tehtävän.

Toinen kysymys on se, jotta miten turvataan työvoiman riittävyys tulevaisuudessa. Itse juuri kävin Messukeskuksessa, pistäydyin huonekalumessuilla, ja siellä tuli esille sama viesti, minkä ed. Väistö kuvasi Pohjois-Karjalan kansanedustajien evästystilaisuudessa maanantaina tulleen esille. Pohjois-Karjalassa puhuttiin siitä, että siellä ei löydy enää metallin perustyöntekijöitä riittävästi, siellä ei hakeudu kouluihin nuoria, joista tulisi metalliammattilaisia. Huonekalumessuilla puhuttiin ja minulta heti kysyttiin sitä, jotta miten muuttaa koulutusjärjestelmiä ja turvata tulevaisuudessa puuosaajien riittävyys Suomessa. Tänä päivänä on jo hyvistä puusepistä puutetta, mutta ennen kaikkea, kun katsoo niitä aloittavia linjoja, joista tulee näitä peruspuuduunareita, niin sinne on kovin vähän hakeutujia.

Se kuvastaa osin sitä tilannetta, mitkä arvot meillä yhteiskunnassa vallitsevat, ja tietysti se kuvastaa vanhempien asenteita. Se ei pelkästään kuvasta nuorten ja lasten asenteita, jotka ovat koulutukseen hakeutumassa ja ammattia valitsemassa, vaan jokainenhan yhteiskunnassa tietysti miettii lastensa osalta ja perheissä sitä, miten lapset saisivat paremman oksan kuin missä itse on ollut. Sitten kouluissa on tietysti ne koulutusmekanismit ja järjestelmät, mitkä on luotu, ja siellä pyritään turvaamaan ne ajattelut, mitkä tällä hetkellä on olemassa.

Sen takia minusta yhteiskunnan toimin pitäisi muuttaa sitä järjestelmää ja pyrkiä kasvattamaan myös siihen, että käsillä tehtävä työ on hyvin arvokasta eikä kaikkien tarvitse olla korkeakoulututkinnon suorittaneita. Tämä ongelma ei tietysti ole pelkästään vain Suomen ongelma, vaan samaa podetaan monissa muissa maissa, missä olen viime aikoina käynyt. Mutta se on Suomessa myös vahvuus, jos me osaamme tämän homman ratkaista niin, että kaikki ei perustu siihen, että me odotetaan ja tuudittaudutaan pelkästään siihen, että me saamme ulkolaista työvoimaa tähän ongelman ratkaisuun.

Sitten tässä budjetissa on isoja periaatteellisia linjakysymyksiä kohdistuen työttömiin ja niihin toimenpiteisiin. Yksi siinä on työmarkkinatuen muuttaminen siten, jotta se heitetään sitten kunnille. Kun ihminen on 500 päivää ollut työttömänä, niin kunnat joutuvat sitten jatkossa maksamaan puolet työmarkkinatuesta. No, siellä on joitakin porkkanoita sitten olemassa, että toimeentulotukipuolella valtio osallistuu vähän isommalla summalla kuin nykyisin näihin toimeentulotukikustannuksiin.

Mutta ongelma tulee minusta siinä, jotta nythän odotetaan, että kunnat järjestäisivät näitä aktiivitoimia, koulutusta, kuntoutusta, kuntouttavaa työtoimintaa, tukityötä, kaikkea tämän lajista, mutta samanaikaisesti siellä on jouduttu ottamaan jo käyttöön muutosturvalaki, joka on hirveän hyvä asia. Se on osoittanut kyntensä siinä, kun monet ovat hakeutuneet muutosturvan piiriin, joka tarkoittaa, että siinä työttömyyden alkuvaiheessa on jo kaiken näköisiä toimia, millä tämä ihminen mahdollisesti sijoittuisi työelämään mahdollisimman nopeasti. Mutta käykö tässä sillä tavalla, kun molemmissa näitä aktiivitoimia tarvitaan paljon, että tässä jää semmoinen väliporukka, jolla työttömyys oikeasti pitkittyykin, joka ei pääse muutosturvan piiriin, mutta ei ole ollut vielä 500 päivää työmarkkinatuella? Jääkö sinne semmoinen porukka ihmisiä, joihin kukaan ei satsaa? Sen takia minä odotan, että nyt valiokuntakäsittelyssä tähän ongelmaan paneuduttaisiin ja katsottaisiin, mitkä ratkaisut tähän saadaan aikaiseksi, että ei tehdä tietämättä semmoista, että tähän jää tämmöinen aukko, joka mahdollisesti aiheuttaa syrjäytymistä ja pitkäaikaistyöttömyyttä lisää.

Sitten yksi asia, joka on tullut tässä esille. Mehän teimme hyvän lain sinällään eläketuesta, mutta siinä on selkeästi nähtävissä, että siinä ennen vuotta 47 syntyneiden ikäluokat eivät riitä tähän, vaan tätä syntymäaikaa pitäisi muuttaa johonkin vuoteen 50, mahdollisesti kaikkiin, ketkä ovat syntyneet 40-luvulla esimerkiksi, koska siellä on kuitenkin jo hyvin pitkään työelämässä olleita ihmisiä, jotka ovat joutuneet työttömiksi laman syövereissä, mutta siitä huolimatta he eivät sijoitu mihinkään.

Eilen minulle soitti kaveri, joka on 55-vuotias, eikä hän pääse tähän eläketuen piiriin, vaikka on ollut yli neljä vuotta työttömänä. Nyt se hänen tiensä tulee olemaan semmoinen, että hän ei pääse työttömyyseläkeputkeen, koska työttömyyseläke hänen ikäiseltään on nyt poistunut, mutta hän ei pääse eläketuellekaan, ja hänen tulevaisuutensa on se, jotta kunta mahdollisesti järjestää aktiivitoimia, kursseja, hän käy puistossa lakaisemassa hiekkoja silloin tällöin aina tukityöllistettynä. Mutta niin kuin hän sanoi, hän ei näe mitään mahdollisuutta, että hänelle mistään yksityiseltä sektorilta löytyy oikeata työtä, koska hän on niin pitkään ollut työttömänä. Hän on pyrkinyt omin toimin hakemaan työtä, mutta sitä ei vain löydy mistään.

Minusta tässä pitäisi pystyä tarkentamaan tätä eläketukijärjestelmää hyvin nopeassa aikataulussa, jopa ensi vuoden puolella siten, jotta tätä ikärajaa muutetaan johonkin sinne, jotta kaikki 40-luvulla syntyneet pääsevät tähän systeemiin mukaan.

Sitten yksi asia, mikä täällä on tullut esiin, ja siihen minä lopetankin, on kysymys liikenneinfrasta. Tässä minulla on tullut semmoinen ajatus mieleen — en tiedä, onko muilla tullut mieleen, kun yleensähän hallitus tekee taitavasti budjettiesitykset — onko tässä taas heitetty tämmöinen koukku ja luu eduskunnan kaluttavaksi, kun siellä on yksityistieavustuksia karsittu, esitys on pienempi kuin tänä vuonna. Kun hyvin tiedetään, miten eduskunta on edellisinä vuosina lausunut yksityistieavustuksista esimerkiksi tai tierahoista, niin onko tässä tehty vähän keljuillessaan semmoinen ratkaisu, että heitetään luu kaluttavaksi eduskuntaan, että sen voimavarat uhrautuvat jonkun tämmöisen asian puimiseen ja muut isommat asiat jäävätkin taka-alalle? En tiedä, onko hallitus näin häijy ollut ajatuksissaan, mutta aina joskus tulee mieleen. Menneinä vuosina joka vuoden budjetissa oli tämä kuljetustukikysymys, jota jauhettiin, ja se oli niin kuin viimeisen päälle tärkeä kysymys. Nyt onneksi se on saatu ratkaistua, että se nyt ollut rauhassa jo useamman vuoden.

Mutta tähän liittyen minä odotan, että tämä luu pitää ottaa kyllä kaluttavaksi täällä, jos se on meille heitetty. Eduskuntahan jättää aina omat sormenjälkensä ja peukalonjälkensä näihin budjetteihin. Tässä tapauksessa minusta yksityistieavustuksen pitää olla sillä linjalla, mitä eduskunta on aikaisemmin lausunut, jo edelliset eduskunnat. Nimittäin se lausui sillä tavalla, että sopiva taso, silloin markka-aikaan, on enemmän kuin 100 miljoonaa, elikkä nyt varmaan on 20—25 miljoonaa euroa semmoinen sopiva, jolla voitaisiin hoitaa nämä yksityistiet kuntoon.

Sitten näiden tierahojen osalta yleisesti ottaen tuossa budjetissahan on perustienpidon rahoitusta pienennetty — mahtaakohan olla noin 10 miljoonaa euroa — ja se tarkoittaa tuolla meidän alueellamme Savo—Karjalan tiepiirin osalta noin miljoonaa euroa. Sillä just ja just, kun kysyin sieltä tiepiirin johtajalta, tämä kunnossapito hoidetaan hyvin nuukasti, mutta ei sillä muuta hoidetakaan. Siellä joudutaan sen lisäksi kuorimaan pinnoitteita pois. Minusta on se aikamoinen hyvinvointiyhteiskunta, jos samanaikaisesti puhutaan, että meillä on kaikki hyvin ja on rahaa käytössä moniin tarkoituksiin, mutta hevosvetoisena aikana rakennettiin nämä tiet, tehtiin pinnoitteet sinne, ja nyt sitten hyvinvointiaikana, jolloin on koneet, kaikki värkit käytössä, me emme pysty pitämään huolta noista syrjäisempien alueiden teistä. Ne on kuitenkin tärkeitä raaka-aineiden kuljetuksessa, ja siellä asuu vielä ihmisiä, jotka meidän pitäisi, heidänkin olosuhteensa, ottaa huomioon. Sen takia toivon, että valiokuntakäsittelyssä näihin äsken mainittuihin asioihin paneudutaan kussakin valiokunnassa, mihin tämä menee.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden budjetti on pääosiltaan hyvää luettavaa. Budjetin loppusumma on hallitusti kasvanut, ja rahaa on löytynyt myös kaikkein pienituloisimpien tilanteen kohentamiseen. Eilisessä sosialidemokraattien ryhmäpuheessa ed. Viitanen esitteli ansiokkaasti pienempituloisille suunnattuja toimia, joihin ryhmän jäsenenä olen erittäin tyytyväinen. Sosialidemokraattien painopisteet budjettiesityksessä ovat työllisyyden sekä heikompiosaisten ihmisten elämäntilanteen parantamisessa. Kaikkeen rahaa ei kuitenkaan riittänyt, vaan tasapainoa on haettu työllisyyttä ja talouskasvua tukevien toimien ja toisaalta riittävien palvelujen ja tulonsiirtojen välillä.

Nostaisin esiin pari asiaa, joita ei ole huomioitu ensi vuoden budjetissa mutta jotka minua vaivaavat tässä sinänsä oivallisessa kokonaisuudessa.

Ensinnäkin työmarkkinatuen nostamisella olisi saatu ihmisiä pois säännöllisen toimeentulotuen piiristä. Työmarkkinatuen tasokorotus mahdollistaisi entistä paremmin palvelurakenteiden kehittämisen myös sosiaalipalveluiden parissa. Olen ennenkin puhunut tästä, mutta toistan taas, että työmarkkinatason nostamisella saavutettaisiin pitkällä tähtäimellä säästöä ja tehokkuutta, kun sosiaalityöntekijöiden voimavarat saataisiin paremmin heidän koulutustaan vastaavaan käyttöön ja todelliseen oikean sosiaalityön tekemiseen. Myös ihmisen kannalta tärkeä asia on, että työmarkkinatuella voisi tulla toimeen ilman toimeentulotukeen turvautumista. Toimeentulotuen tulisi olla aina viimesijainen ja väliaikainen.

Toinen asia, jonka olisin toivonut näkeväni budjetissa, on alle 20-vuotiaiden keskiasteen opiskelijoiden opintotukiaseman parantaminen. Toivoisin, että näiden opiskelijoiden arjessa tällä hetkellä vallitsevan epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseen vielä löydetään tarvittavat rahat.

Arvoisa puhemies! Työvoiman kysyntä on kääntynyt viimein nousuun. Työllisyysasteen arvioidaan ensi vuonna nousevan 68,2 prosenttiin, ja työvoiman tarjonnan kasvun pysähtyessä työttömyysaste alenee 7,5 prosenttiin. Tämä on erittäin hyvä kehityssuunta, joka tukee edelleen kotimaisen kysynnän hyvää tasoa ja siten myös talouskasvua. Työmarkkinoilla on kuitenkin rakenteellisia ongelmia, jotka heikentävät markkinoiden toimivuutta. Pitkäaikaistyöttömien määrä on pysynyt viime vuosina talouden suhdanteista huolimatta melko tasaisena, mikä on yksi osoitus työttömyyden rakenteellisuudesta.

Kohtaanto-ongelman yksi puoli on, etteivät työttömien työnhakijoiden osaaminen ja avoimien työpaikkojen vaatimukset vastaa toisiaan. Myös asuntojen puute muun muassa kasvukeskuksissa haittaa työpaikkojen täyttöä. On hyvä, että näihin ongelmiin on entistä voimakkaammin puututtu myös ensi vuoden budjetissa.

Työmarkkinauudistus on meille suuri haaste, mutta myös mahdollisuus. Työmarkkinatuen muuttaminen passiivisesta aktiiviseksi on yksi keino saada pitkäaikaistyöttömyyden kierrettä katkaistua. Tavoitteena on yhteiskuntatakuun avulla saattaa 500 päivää työmarkkinatukea saaneet aktiivitoimien piiriin tai töihin niin, että aktivointiaste nostettaisiin puolitoistakertaiseksi. Olennaista aktivoinnissa on, että aktiivitoimia ei jäädä odottamaan 500:aa päivää, vaan tavoitteena on tukea ja aktivoida ihmisiä ennen työttömyyden pitkittymistä.

Pitäisin tärkeänä, että valtion ja kuntien aktivointitoimien lisäksi myös kolmannen sektorin toimijat huomioitaisiin. Aktiivi toiminta vaikka ystävätoiminnassa, kansanterveysjärjestöissä sekä urheiluseuroissa työntekijöinä, joka olisi kylläkin suunnitelmallista ja tavoitteellista, voitaisiin myös katsoa työmarkkinatuen jatkumiseen oikeuttavaksi toiminnaksi. Tärkeintä on ihmisen oma aktiivisuus ja työkykyä ylläpitävät toimintamuodot. Me emme saisi lainsäädännöllä tukahduttaa ihmisten omaa luonnollista aktiivisuutta työelämässä ja yhteiskunnassa. Tällä on oma vaikutuksensa myös syrjäytymisen ehkäisyyn. Peräänkuuluttaisin aktivoinnissa ylipäätään joustavuutta ja luovuutta. Lähtökohtana tulisi olla työttömän henkilökohtainen elämäntilanne.

Työvoimakoulutuksen asema nousee entistä tärkeämmäksi. Se on keskeinen osa sekä muutosturvan toimintamallia että edellä mainittua työmarkkinatuen aktivointia. Toukokuussa kaikista työttömistä noin 42 prosenttia oli edelleen vailla ammatillista tutkintoa. Tästä syystä erityyppisillä työvoimakoulutuksilla on erittäin suuri merkitys niin pitkäaikaistyöttömien kuin muidenkin työttömien mahdollisuuteen työllistyä uudelleen. Osaamisen merkitys on kasvanut ja kasvaa edelleen niin kansallisen kuin kansainvälisenkin kilpailukyvyn edellytyksenä. Pidän entistä tärkeämpänä, että työvoimakoulutuksen laatua pidetään korkeana. Vaikka työvoimakoulutuksen palaute pääsääntöisesti onkin hyvää, ei pidä unohtaa, että yksikin huonosti järjestetty kurssi tai koulutus, josta palataan turhautuneena työttömyyteen, on liikaa. Työvoimakoulutuksen lisäksi myös ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja Noste-ohjelmaan suunnatuilta lisäresursseilta on syytä odottaa paljon.

Myös työnantajamaksujen alentaminen 55 vuotta täyttäneiden työllistämiseksi matalapalkkaisiin töihin on tervetullut uudistus edesauttamaan ikääntyvien työllistymistä. On erittäin tärkeää, että tuki on suunnattu vain kokoaikaisiin työsuhteisiin. Tavoitteena on oltava, että työstä saatavalla palkalla saa kohtuullisen toimeentulon. Paljon kritiikkiä on esitetty tämän työllistämiskeinon ympärillä ja pelätty työssäkäyvien köyhien luokan rantautuvan lopullisesti Suomeenkin. Mielestäni kuitenkin nyt esitetty tukimalli vaikuttaa hyvältä kompromissilta, ja jään kiinnostuneena odottamaan asian käsittelyä eduskunnassa sekä lain vaikutuksia työllistymiseen sitten käytännössä.

Budjetissa esitetään useita työllisyyttä edistäviä toimia, ja mainittujen lisäksi myös kotitalousvähennyksen laajentaminen sekä nuorisotakuun laajentaminen ovat toimia, joiden vaikutukset varmasti näkyvät yhteiskunnassamme positiivisesti. Voimakas panostaminen, noin 100 miljoonan euron lisäys, koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen on olennainen satsaus tulevaisuuteen ja työllisyyteen. Lisäksi muutosturvan vahvistaminen sekä työsuhdematkalipun käyttöönottaminen ovat mielestäni erittäin myönteisiä poimintoja budjetista.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä budjetissa on paljon hyvää. Tämähän on käynyt ilmi jo täällä käytetyistä puheenvuoroista. Itse olen kuitenkin tyytymätön liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan esityksiin. Nehän ovat vastoin sitä, mitä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa on aiemmin hyväksytty kiireellisyysjärjestykseksi, ja myöskin tämä esitys on vastoin sitä, mitä täällä eduskunnassa 22. kesäkuuta päätettiin. Tuolloinhan eduskunta piti välttämättömänä, että elinkaarimallin kehystulkintaa muutetaan, ja ehdottoman tärkeänä, että kaikista ministerityöryhmän esittämistä ensimmäiseen koriin kuuluvista hankkeista tehdään aloituspäätökset vielä kuluvan vaalikauden aikana. Nyt kun valtiovarainministeri on täällä paikalla, niin kysynkin: miksei tältä osin noudateta eduskunnan tahtoa?

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä ensi vuoden talousarvion lähetekeskustelussa haluan keskittyä ikääntymiseen terminä ja siihen tapaan, miten talousarviossa tätä asiaa käsitellään. Siinä yhteydessä kerron, että lähinnä lainaan yleisperustelujen sivuilta 23, 24 ja 25 hallituksen tekstiä ja siitä sitten teen muutamia omia huomioitanikin.

Tässä aivan oikein tarkastellaan sitä, että Suomen väestö ikääntyy, työvoiman määrä kääntyy laskuun ja työikäinen väestö supistuu vuoteen 2030 mennessä noin 315 000 henkilöllä — kaikki selviä, epidemilogisia, väestöpyramidiin perustuvia tietoja ja jokainen näistä tiedoista sinänsä huolestuttava tieto taloudellisessa mielessä. Näin tietysti budjettikirjassa tämä asia pitää kertoakin. Samanaikaisesti asia etenee niin, että todetaan, että seniori-ikäisten lukumäärä kasvaa jyrkästi ja tuohon mainittuun vuoteen 2030 mennessä 65 vuotta täyttäneitä tässä maassa on 590 000 enemmän kuin nyt. Siis varsin huomattava muutos verrattuna siihen tapaan, miten ihmiset nykyään ovat työelämässä ja tuottavat ja rakentavat bruttokansantuotetta tai ovat sitten siitä sivussa. Tämän jälkeen todetaan vielä, että vaikka meillä ikäännytään nopeinta vauhtia, niin meillä on varauduttu useimpia muita maita paremmin näihin asioihin, luetellaan varautumisen keinot. Velkaantuneisuuteen on varauduttu ja se otettu huomioon, työeläkkeiden rahastointi mainitaan, talouden rahoituspohja mainitaan ja tehdyt eläkeuudistukset mainitaan. Nämä ovat tietysti kaikki aivan oikeita asioita.

Mutta se, mitä tässä erityisesti haluaisin nyt korostaa, on se, joka täällä jää sanomatta kokonaan, mutta johon onneksi pikkuhiljaa on toisenlainen asenne tullut. Vielä vuosi sitten hyvin yleisesti puhuttiin siitä, että ikääntyminen on Suomessa ongelma. Onneksi esimerkiksi ministeri Mönkäre eilen sanoi, että se on haaste. Itse asiassa minä sanoisin vielä pitemmälle. Koska ikääntyneet ihmiset elävät aivan samalla lailla normaalia elämää kuin nuoret tai keski-ikäiset ihmiset, se on elämän yksi kohta, luonnollinen ilmiö jos mikäkin. Mutta mitä vanhemmasta ihmisestä on kysymys, niin samanaikaisesti on sitä kokeneemmasta ihmisestä kysymys. Siellä on aika paljon resurssia erittäin monilla tavoilla jäljellä.

Tätä on näiden viimeisten kahden päivän aikana, kun olen budjettikirjaan perehtynyt entistä enemmän, arvoisa valtiovarainministeri, ruvennut miettimään, mistä meihin suomalaisiin on tarttunut tyyli, että tietyn iän jälkeen ei valtiolle ole mitään väliä sillä, että huomattava resurssi heitetään hukkaan, vai onko tosiaan niin, että valmistelevista virkamiehistä aika monet eivät tiedä sitä, että suurin osa ihmisistä, jotka elävät kolmatta ikää, siis ikää vuodesta 65 vuoteen 80, ovat täysin toimintakykyisiä. Heillä on kaksi tai kolme kroonista sairautta, jotka eivät mitenkään oleellisesti laske heidän työkykyään eikä toimintakykyään, eikä mihinkään katoa se kokemus, mitä heillä on työelämässä ollut siihen mennessä. Varsinaiset terveydenhuoltoa rasittavat vaikeudet alkavat vasta Suomessa keskimäärin 80-vuotiailla ihmisillä.

Samaten tällä luokalla, kolmannessa iässä olevilla, jotka saavat eläkettä, se eläke on väliaikaisesti, sehän kiertää takaisin yhteiskuntaan. Eläkeläiset ovat mitä maan mainioimpia kuluttajia meidän yhteiskunnassamme hyvin monilla eri tavoilla. Itse asiassa taitaa olla vähän suhtautumiskysymys, miten ajatellaan siitä, kenen ne eläkerahat loppujen lopuksi ovat. Ne ovat tienattua palkkaa, jotka on rahastoitu ja tulevat tietyn järjestelmän mukaan aikanaan käytettäviksi, mutta nykyinen työeläkelainsäädäntö pitää kyllä siitä huolen, että vähitellen se osa, joka kuluttaa aika paljon, jolla on mahdollisuus säännöllisen työelämän jälkeen olla muuallakin, saa vähemmän ja vähemmän rahaa käteensä. Pidetään huolta itse asiassa siitä, että heidän ostovoimansa alenee. Sen tilastot osoittavat. Näin on tapahtunut jo monta vuotta, ja siitä asiasta on täälläkin pitkään keskusteltu.

Kun työeläkelainsäädäntöä viimeksi muutettiin, silloin annettiin meille kyllä kuva, että työeläkelainsäädäntö ei muunlaista järjestelmää kestä. Nyt itse olen kyllä tästä toista mieltä, sen verran olen niitä asioita itsekin selvittänyt. Tyypillisin esimerkki on niin sanotun taitetun indeksin kohtalo, kun itsepäisesti meillä pidetään kiinni tästä 80/20-säännöstä, jossa kulutusindeksiä huomioidaan enemmän kuin palkkaa.

Mutta miksi näissä ei yritetä, kun talouskirjaa, budjettia, käsitellään, olla enemmän taloudellisessa mielessä ajan tasalla, pistää raha kiertämään, pistää eläkeläisten raha kiertämään? Miksi valtioneuvosto ei esimerkiksi kerran hallituskaudessa tarkistele näitä eläkeindeksejä ja katso, jos jonkinlainen muu indeksijärjestelmä olisi mahdollinen? Sveitsissä on esimerkiksi järjestelmä, jossa kahden tai kolmen vuoden välein on lain mukaan pakko tarkastella nämä asiat uudestaan ja sen perusteella päätellä, millä indeksillä muun muassa eläkeläisten ostovoimaa nostetaan.

Meillä on, arvoisa puhemies, jumiutunut asenne eläkeläisiin, ja terminologisesti haluaisinkin heitä mieluummin kutsua kokeneiksi ihmisiksi, jolloin tulisi ilmi se, mikä resurssi heissä on. Ei Suomen kansantaloudella ole varaa heittää tämmöisiä määriä ihmisiä täysin sivuun työelämästä, kuten hallitus sivuilla Y 23 ja 24 kertoo. Tämä itse asiassa oli se, mitä halusin analysoida tässä vaiheessa keskustelua.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarviota käsitellään nyt melko suotuisissa olosuhteissa, koska talouskasvun arvioidaan olevan yli 3 prosenttia ensi vuonna. Tämän hallituksen aikaisemmat budjetit ovat pysyneet budjetoitua paremmin tasapainossa, ja myös ensi vuoden osalta näin voi uskoa olevan. Ensi vuoden budjetti sisältää monia oikean suuntaisia uudistuksia. Työllisten määrän kasvu tämän vuoden kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen aikana on ollut 32 000 henkeä ja työttömyys on alentunut 8 prosentista 7,2 prosenttiin. Hallituksen toimet ovat selvästi olleet oikeaan osuneita, ja hallitus on saavuttamassa asettamiaan tavoitteita työllisyyden parantamisessa.

Veronkevennyksillä on vahvistettu kotimaista kysyntää ja myös vienti on saatu kasvu-uralle tietoisesti panostamalla osaamiseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovatiivisuuteen. Budjettiin on tehty yli 800 miljoonan euron veronkevennykset, ja on aivan oikein, että ne painottuvat pieni- ja keskituloisiin.

Elintarvikkeiden alv:n alentaminen ei ole hallitusohjelmassa, mutta haluan jälleen korostaa sen tärkeyttä ja merkitystä nimenomaan pienituloisten ihmisten ostovoimassa ja taloudessa sekä yrittämisessä.

Kuten ed. Kalli totesi täällä, on tämä hallitus meidän kautta aikojen yrittäjämyönteisin hallituksemme, ja tähän on helppo yhtyä. Yrittäjyyden edellytyksiä on parannettu ja sen myötä tämän hallituksen aikana on perustettu noin 8 000 uutta yritystä. Parhaillaan menossa oleva starttirahauudistuskokeilu luo toivottavasti uutta nuorten yrittäjyyttä tulevaisuudessa ja sitä kautta on pienentämässä nuorisotyöttömyyttä. Suomen ongelmahan on tällä hetkellä yrittäjien ikääntyminen. Myös kotitalousvähennyksen laajentaminen tukee osaltaan yrittäjyyttä.

Eläkeläisiä on muistettu tällä hallituskaudella ensin 7:n ja tässä talousarviossa 5 euron korotuksin eläkkeisiin. Vaikka nämä korotukset ovat valtiontaloudessa tuntuvia ja oikean suuntaisia, on kentältä saatu palaute ollut oikeutettua, kun korotus suhteutetaan veronkevennyksiin ja vaikkapa meidän kansanedustajien palkankorotuksiin, joihin niitä mielellään on kentällä verrattu. Kansaneläke on vaatimaton, ja pientä eläkettä saavat elävät köyhyysrajoilla. Silti hyvänä asiana voidaan pitää kaikkia niitä palveluja, joiden saantiin on vaikutettu positiivisesti, kuten terveydenhoito, omaishoidon tuki jne.

Lapsiperheiden asemaan on kiinnitetty huomiota tämän hallituksen aikana ja myös tässä budjetissa lisäämällä ennalta ehkäiseviä terveyspalveluja lapsille ja nuorille. Parannuksia on tehty, mutta silti monilapsisten perheiden taloudellinen tilanne on ja voi olla kohtuuton.

Perustienpidon ja -radanpidon sekä yksityisteiden rahoitukseen on saatava korjausta eduskuntakäsittelyn aikana, sillä teiden ja ratojen rakenteiden fyysinen rapautuminen tulee maalle kalliiksi tulevaisuudessa. Keskustan eduskuntaryhmä linjasikin kesäkokouksessaan tavoitteeksi tie- ja ratarahojen sekä yksityisteiden rahoituksen lisäämisen.

Hallitus ansaitsee tunnustusta myös Tampereen läntisen kehätien ottamisesta ensi vuoden budjettiin. Alkuperäinen ykköskorihankkeiden rakentamisjärjestys olikin selvästi virheellinen, koska Tampereen läntisen kehätien hyötykustannussuhde oli syystä tai toisesta merkitty vain murto-osaksi todellisesta. Pirkanmaan ja naapurimaakuntien kansanedustajat ovat kiitettävästi puhaltaneet yhteen hiileen asian korjaamiseksi. Jokainen Tampereen ohi ajanut on voinut todeta, kuinka paljon yhteiskunnalle on maksanut lisääntyneenä polttoaineen kulutuksena ja menetettyinä työtunteina pitkissä jonoissa mateleminen. Lisäksi hankkeen siirtyminen olisi maksanut uudelleen tehtävän suunnittelun muodossa, sillä suunnitelmat vanhenevat ensi vuonna. Nyt tehdyllä ratkaisulla yhteiskunnan panostuksiin tulee varmasti korkea kustannushyötysuhde.

Bioenergia- ja energiaomavaraisuus on nostettava entistä tärkeämmäksi, koska päästöoikeuksien hinta on kohonnut oletettua 10:tä euroa huomattavasti korkeammaksi, tällä hetkellä jo 25 euroon. Sähkön hinnannoususta on tulossa uhka Suomen vientiteollisuudelle ja talouskasvulle. Öljyn hinnan nousu nostaa koko energiapolitiikkamme tärkeyttä. Kotimaisen energian hyödyntämistä on pikaisesti lisättävä. Sitä kautta pystytään parantamaan sekä työllisyyttä että toimeentuloa maakunnissa. Energian hinta on syömässä paitsi kuljetusyrittäjien myös viljelijöiden tuloja. Kuljetusyrittäjien pitäisi periaatteessa saada polttoaineen hintojen nousu siirtymään hintoihin, mutta maataloudessa vastaava ei tule onnistumaan, vaan asiassa tarvitaan valtion toimia.

Suomalainen maatalous ja koko elintarviketaloutemme on kovassa rakennemuutoksessa ja mukana kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Kaupan sekä elintarviketeollisuuden ja -jalostuksen markkina-alue on laajenemassa Itämeren alueelle. Puola ja useat muut entisen Itä-Euroopan maat ovat ostamassa maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen liittyvää neuvontaosaamista Suomesta. Jos haluamme säilyttää oman elintarviketaloutemme kilpailukyvyn ja osaltamme menestyä kasvavilla Itämeren alueen markkinoilla, ei ole järkevää lähteä nyt leikkaamaan lisää maatalouden ja maaseudun kehittämisen määrärahoista. Kuitenkin hallitus on jälleen esittämässä rajua leikkausta maaseudun kehittämisen määrärahoista. Momentille 30.10.50 hallitus esittää yhteensä 10 370 000:ta euroa, jossa on vähennystä edelliseen esitykseen yli 1,5 miljoonaa euroa. Jo 90-luvun laman jälkeen neuvonnan määrärahat puolitettiin ja nyt loputkin ollaan vähitellen puolittamassa. Vertailun vuoksi on todettava, että nyt koko maatalouden ja muun maaseudun elinkeinojen kehittämiseen esitetty määräraha 7,45 miljoonaa euroa on jäämässä pienemmäksi kuin esimerkiksi sinänsä tärkeänä pitämäni hevoskasvatuksen ja raviurheilun esitetty määräraha.

Maaseudun kehittämisessä toimivissa organisaatioissa toimii vielä kaikkiaan noin 1 500 asiantuntijaa. Asiakasrahoituksen osuus näissä palveluissa on jatkuvasti kasvanut valtionosuuden pienentyessä. Neuvonta on pelkästään jo henkilöstölle maksamillaan noin 40 miljoonan euron palkoilla mahdollistanut yhteiskunnalle neuvonnan valtionapua vastaavat verotulot. Nyt esitetyt säästöt johtaisivat neuvontahenkilöstön vähennyksiin ja olisivat suoraan pois yhteiskunnan saamista verotuloista. Jo Alma-rahoituksen päättyminen tietää noin 70 henkilötyövuoden vähentymistä neuvontahenkilöstöstä. Tulen jättämään usean muunkin edustajan allekirjoittamana neuvonnan määrärahoihin liittyvän talousarvioaloitteen. Myös esitys Makeran rahoituksen osalta kaipaa korjausta.

Vesitalouden määrärahojen leikkaus on esityksen mukaan noin 2 miljoonan euron luokkaa. Kuitenkin maakunnissa on lukuisia tärkeitä vesihuoltohankkeita, joiden käynnistäminen ja toteuttaminen odottavat valtion avustuspäätöstä. Esityksestä ja tulevasta lisätalousarviosta on muun muassa karsittu Lounais- ja Luoteis-Pirkanmaan vesihuoltohankkeen avustus. Toivottavasti eduskuntakäsittelyn aikana saadaan korjausta näihin vesitalouden määrärahoihin.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan talousarvio luo edellytykset työllisyyden edelleen parantumiselle, uusien yrittäjien aloittamiselle ja työpaikkojen syntymiselle ja talouskasvulle. Panostamalla osaamiseen panostamme parempaan huomiseen.

Sinikka  Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kokonaisuudessaan voi sanoa, että budjetti on kohtuullisen hyvä ja valtiovarainministeri on onnistunut budjetin kasaamisessa. Puheenvuorossani puutun ainoastaan pariin kohtaan: koulutuspolitiikkaan ja kuntien palvelurakenneuudistukseen.

Suomen koulutuspolitiikka on saanut kiitosta usealla taholla eikä vähiten Pisa-tutkimustulosten myötä. Koulutuspolitiikkamme ansaitsee kiitosta myös sen vuoksi, että olemme pystyneet vastaamaan jo globalisaation myötä tulleisiin haasteisiin ammattitaidolla ja myös korkealla teknologialla, joka on myös osaksi koulutuksen tulosta. Koulutus ja sen taso on olennainen osa kilpailukykyämme myös tulevaisuudessa. Niinpä opetusministeriön esityksessä on painopisteeksi asetettu koulutuksen laatu ja sen tehokkuus.

Budjetissa lisätään yliopistojen toimintamenojen rahoitusta 37 miljoonalla eurolla. Suuntaus on hyvä, mutta rahoituksen turvaamiseksi käydään keskusteluja usealla tasolla ja useasta eri kohteesta.

Ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksut olivat viime kesänä uutisköyhän kesän otsikoissa. Useimmissa Euroopan maissa oleva lukukausimaksukäytäntö on luonut myös Suomelle painetta ottaa kantaa asiaan. Ministeri Haatainen asetti työryhmän pohtimaan EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien tutkinto-opiskelijoiden mahdollisia lukukausimaksuja. Minä en pidä maksua huonona ajatuksena, mutta asia luonnollisesti tulee valmistella perin pohjin ja huolella. Kehitysyhteistyövaroilla ja elinkeinoelämän rahoittamilla stipendirahastoilla voitaisiin turvata köyhimmille ulkomaisille opiskelijoille mahdollisuus opintoihin Suomessa.

Ammattikorkeakoulujen omistuksen uudelleenjärjestämisestä keskustellaan tämän syksyn aikana varmaan paljon täällä eduskunnassa. Yhtenä mahdollisuutena on tullut esille nykyisin suurimmaksi osaksi kunnallisten ammattikorkeakoulujen valtiollistaminen. Tässä vaihtoehdossa on useita hyviä puolia ammattikorkeakoulun omistuksen ja rahoituksen tarkoituksenmukaiseksi ratkaisemiseksi, sillä valtiollistaminen vähentäisi kuntien välistä keskinäistä kilpailua ja toisi ammattikorkeakoulujen toimintaan suunnitelmallisuutta ja tehokkuutta sekä mahdollistaisi nykyistä kokonaisvaltaisemman tavoitteiden asettelun.

Opetusministeriön toimenpitein rakennetaan edelleen tulevaisuuden hyvinvointivaltiota. Opetusministeriön esityksessä on syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn lisätty rahaa. Yleissivistävän koulutuksen tietoyhteiskunta- ja hyvinvointihankkeisiin ehdotetaan valtionavustuksia 2,7 miljoonaa euroa ja lisäksi 3 miljoonaa euroa tietoliikenneyhteyksien parantamiseen. Koulupudokkaiden tukemiseksi perustetaan kouluihin erityisiä pienryhmiä. Ryhmätoiminnan tavoitteena on ennaltaehkäistä peruskoulun keskeyttämistä ja syrjäytymiskehitystä sekä parantaa nuorten hakeutumista jatko-opintoihin. Syrjäytymisuhan allahan on noin 3 000 nuorta kustakin ikäluokasta.

Opetusministeriön hallinnonalan budjettiesityksessä herättää huolta kuntien kulttuuritoimen tila tulevana vuonna. Esityksessä ehdotettu arvio on huomattavasti pienempi kuin tämän vuoden talousarvion määrärahat. Muutos merkitsisi 1 650 000 euron vähennystä kuntien kulttuuritoimelle ensi vuonna. Valtionosuuksien ja -avustuksien vähenemisen luonnollisena seurauksena olisi, että kuntien omaan harkintaan nojaavat kulttuuritoimen palvelut joutuisivat nykyistä uhatummiksi, mikä puolestaan vaikuttaisi suoraan kuntalaisten, niin vanhusten, työikäisten kuin lastenkin, yleiseen hyvinvointiin.

Arvoisa puhemies! Kuntien palvelurakenneuudistus on välttämätön, jotta kuntien korkeatasoiset palvelut voidaan turvata. Palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on nostettu esille kuntien määrän pudottaminen 20:een ja aluekuntamallin toteuttaminen. En näe kovinkaan hedelmällisenä uudistuksena lisätä aluehallintoa ja mahdollisia veronkantoportaitakaan. En hyväksy ollenkaan ratkaisuja, joissa päätöksenteko viedään kauas kuntalaisista ja kavennetaan näin demokratiaa. Olisi mielestäni tärkeää, että viimeinkin keskityttäisiin korkeatasoisten ja laadukkaiden palvelujen tuottamiseen. Luonnollisesti näen seudullisen ja alueellisen yhteistyön tässä erittäin merkittävänä, mutta kuntien palvelurakenneuudistuksessa ja rakenneuudistuksessa näkisin, että puolueeni puheenjohtajan Heinäluoman ehdotus on erittäin kehityskelpoinen malli, kun sitä pohditaan eteenpäin.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Talouskasvun ennustetaan jatkuvan ensi vuonna vahvana. Tämä mahdollistaa osaltaan hyvän työllisyyskehityksen toteutumisen. Hallitusohjelman työllisyystavoite on edelleen voimassa, eivätkä positiiviseen työllisyyskehitykseen ole vähiten vaikuttaneet hallituksen omat toimet. Näistä keskeisiä ovat ansiotulon verotuksen mittavat kevennykset ja onnistunut yritys- ja pääomatulojen verouudistus. Ensi vuoden budjetissa ovat tulossa tulopoliittisen sopimuksen mukaiset ansiotulon verotuksen lisäkevennykset, matalatuottoisen työn kysyntää tukeva ratkaisu ja kotitalousvähennyksen laajentaminen. Nuorten työllisyyttä tuetaan erillisellä määrärahalla.

Matalatuottoisen työn kysyntää edistävää ratkaisua vastustaneet tahot pelottelivat lain valmistelun aikana byrokratian paisumisella. Valittu toteuttamismalli on hyvin käytännöllinen eikä aiheuta työnantajille juurikaan vaivaa tai lisäkustannuksia. Työnantajahan laskee itse hänelle kuuluvan työllistämistuen ja vähentää sen palkan veron ennakonpidätyksestä. Matalatuottoisen työn kysyntää vahvistetaan 100 miljoonan euron määrärahalla, joka kohdistetaan 55 vuotta täyttäneiden työllistymismahdollisuuksien parantamiseen. Keskustassa olisi mielellään nähty tämän Holmin ja Vihriälän nimeä edelleen kantavan mallin mukaisen työllistämistuen kohdistuvan jo tässä vaiheessa myös alle 30-vuotiaisiin tai ainakin alle 25-vuotiaisiin työntekijöihin. Kun käyttöön otettu malli arvioni mukaan osoittautuu hyvin toimivaksi ja hallinnollisesti tehokkaaksi, tulee se viipymättä säätää koskemaan myös nuoria työntekijöitä. Näin tuettaisiin nuorten työllistymistä, joka useimmiten tapahtuu yksityissektorilla.

Kotitalousvähennyksen laajentaminen tässä vaiheessa vain kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön osalta on suhdannetilanne huomioon ottaen oikea ratkaisu. Rakennusalan suhdannetilanteen aikanaan heiketessä voisi aivan hyvin harkita kotitalousvähennyksen suurentamista myös remonttitöiden osalta.

Arvoisa puhemies! Hallitukselta on odotettavissa parin kolmen lähiviikon kuluessa budjettiin kiinteästi liittyvä esitys varallisuusverolain kumoamisesta ja tähän liittyen esitys laiksi varojen arvostamisesta verotuksessa. Suomessa luovutaan varallisuusverosta vuodesta 2006 alkaen. Kun varallisuusverolaki kumotaan, mikä sinänsä on myönteinen asia, vero-oikeuteen syntyy uusi ongelma. Tämä johtuu siitä, että varallisuusverolaki sisältää varojen arvostamissäännöksiä, jotka ovat tarpeen monen muun veron määräämisen yhteydessä. Vastaavat säännökset tarvitaan jatkossakin. Veromuotoja, joissa käytetään suoraan varallisuusverolain varojen arvostamista koskevia säännöksiä, ovat perintö- ja lahjaverotus, kiinteistöverotus ja tuloverotus. Perintö- ja lahjaverotuksessa on kysymys maa- ja metsätalouden sekä muun yritystoiminnan jatkajaan kohdistuvasta verotuksesta. Tuloverotuksessa taas on kyse esimerkiksi maatalouden tulon tai muun yritystulon pääomatulo-osuuden määrittämisestä nettovarallisuuden perusteella.

Mielestäni itsestäänselvää pitäisi olla, että varallisuusverolakiin sisältyvät arvostamissäännökset siirretään uuteen arvostamislakiin sellaisinaan niitä asiallisesti tai tasollisesti muuttamatta. Tämän sisältöinen oli käsitykseni mukaan myös päätöksenteon hiljainen henki, kun hallitus tulopoliittisen ratkaisun yhteydessä 30. marraskuuta 2004 ilmoitti varallisuusverosta luopumisesta, vaikkei muusta kuin varallisuusveron poistamisesta nimenomaista päätöstä tuolloin tehtykään.

Arvoisa puhemies! Edellä esittämäni pohjustus liittyy siihen, ettei valtiovarainministeriön virkamiesvalmistelussa ole kaikilta osin haluttu ottaa huomioon mainitsemieni poliittisten realiteettien muodostamia valmistelun reunaehtoja. Hallituksen esitys oli laajalla lausuntokierroksella heinä—elokuussa. Erityisesti osuuskunta yritysmuotona näyttää olevan valtiovarainministeriön vero-osaston hampaissa. Osuuskunnista eri puolilta maata on kantautunut minullekin huolestuneita viestejä. Eikö valtiovarainministeriössä pidetä osuuskuntamuodossa harjoitettua toimintaa yritystoimintana ollenkaan?

Maatalouden nettovarallisuutta laskettaessa ei tule poiketa nykyisestä osuuskunnan osuuden arvostamisperusteesta. Osuuden arvostamisperusteen tulee jatkossakin olla sama kuin osakkeen. Tämä siis on asianlaita nykyisin. Osuutta arvostettaessa tulee ottaa huomioon koko osuuskuntaan ehkä jopa sadan vuoden kuluessa tai ainakin vuosien kuluessa kumuloitunut nettovarallisuus eikä vain osuusmaksun määrää, kuten valtiovarainministeriö hallituksen esityksen luonnokseen on kirjoittanut.

Jos esitys tulisi eduskuntaan valtiovarainministeriön kaavailemassa muodossa, kysymyksessä olisi muutos nykysäännökseen. Tällaisesta ei tiettävästi ole poliittisesti sovittu. Muutos kiristäisi nimenomaan tuotantoaan EU:n puristuksessa vahvasti kehittäneiden maataloudenharjoittajien verotusta. Varallisuusverolain kumoaminen ei saa sivutuotteena johtaa myöskään maatilan sukupolvenvaihdoksen perintö- ja lahjaverotuksen kiristymiseen. Tämä ei voi olla myöskään hallituksen tarkoitus, etenkin kun se itse juuri on ollut aktiivinen yritystoiminnan, kuten maa- ja metsätalouden, jatkajan verokohtelun huojentamisessa.

Eduskunta hyväksyi viime vuonna yksimielisesti perintö- ja lahjaverolain muutoksen, jolla sukupolvenvaihdosten verotusta tuntuvasti kevennettiin. Nyt metsän arvostus maa- ja metsätilan sukupolvenvaihdoksessa uhkaa välittömästi kiristyä, jos valtiovarainministeriö saa tahtonsa läpi.

Arvoisa puhemies! Maatalousbudjetin ongelmakohtia ovat maatalouden rakennekehityksen vaatimien määrärahojen riittämättömyys, metsänparannusvarojen määrän perusteeton vähentäminen ja neuvonnan niukat määrärahat. Maatilatalouden kehittämisrahaston pääomien riittävyydestä on pidettävä huolta pitkällä tähtäyksellä. Vuotuisissa budjettiratkaisuissa on muistettava, että EU:n komissio vaatii Suomelta investointitukien täysimääräistä käyttöä.

Metsänomistajia tulisi kannustaa pitkäjänteiseen, koko yhteiskuntaa hyödyttävään toimintaan takaamalla metsänparannusvarojen riittävyys. Tämä tukisi myös työllisyystavoitetta ja Kansallisen metsäohjelman toteutumista. Eduskunnan on mielestäni tehtävä tarpeellinen lisäys puuntuotannon kestävyyden turvaamista koskevaan määrärahaan.

Arvoisa puhemies! Liikenneverkon pitäminen ajanmukaisella tasolla on tärkeää ennen kaikkea liikenneturvallisuuden kannalta. Perustienpitoon kaivataankin pikaisesti lisärahoitusta. Tiestön kunnossapitotoimilla turvataan päivittäinen liikennöitävyys ja olemassa olevan päällystetyn tiestön, siltojen sekä rakenteiden ja laitteiden ylläpitotoimet. Perustienpitoon valtion talousarviossa osoitettavaa kokonaisrahoitusta on lisättävä. Nyt hallituksen budjettiesityksessä valittu suunta on valitettavasti päinvastainen. Samaa koskee yksityisteiden valtionapua.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Toista vuorokautta keskustelua, jossa roolit ovat tulleet selviksi: hallitus—oppositio. Ed. Zyskowicz on jälleen kerran omalla tyylillään esiintynyt vanhojen sanomalehtien aikakausi- ja päivittäiskatsauksen tekijänä ja muistanut muistuttaa menneistä ja osoittanut syyttävällä sormella keskustaa kohti, joissakin osin varmaan jopa onnistuen, mutta sitten oli väittämiä esimerkiksi puheenjohtaja Kataisen suulla eilen siitä, mitä kaikkea keskusta oppositiossa ollessaan vastustikaan. Ihan kaikki ei pidä paikkaansa, ja tässä yhteydessä totean, että esimerkiksi eläkeuudistuksen osalta päälinjoista keskusta oli tuon suuren uudistuksen osalta tuolloin tehdyn esityksen kanssa samaa mieltä, samoin kuin olemme vieneet hanketta tällä vaalikaudella eteenpäin, niin kuin yhteisesti on sovittu.

Tämähän ei ole sinänsä mitään uutta. Tämä kuuluu tietysti keskusteluun, jota eduskunnassa tulee käydä, mutta minusta on ollut tämän keskustelun osalta mielenkiintoista, että kokoomuksen sosiaalinen omatunto ja sosiaalipoliittinen omatunto on kokenut jonkinlaisen herätyksen oppositiotaipaleen kestettyä 2,5 vuotta. Täällä on saanut kuulla hyviä ja ansiokkaita puheenvuoroja siitä, miten eläkeläisten asema on heikentynyt tai lapsiperheiden elämäntilanne on vaikea.

Hallitus tarttui niin sanottuun köyhyyspakettiin tavalla, joka valmisteltiin hyvin, ja lopputuloksena tehtiin ratkaisu, jossa vuositasolla panostetaan 90 miljoonaa euroa pienituloisten kansalaisten toimeentulon parantamiseen. Tämän kun liittää tällä hallituskaudella vuositasolla jo kohdistettuun 160 miljoonaan euroon, päästään vuositasolla 270 miljoonaan euroon, jota ei voi ihan vähäisenä muutoksena kuitenkaan pitää verrattuna siihen tilanteeseen, jossa oltiin siinä vaiheessa, kun vaalikausi alkoi.

Toinen asia: Tuon ratkaisun pääkohdat ovat asumistuen omavastuun 7 prosentin poistaminen ja kansaneläkkeisiin tehtävä 5 euron tasokorotus. Ne ovat ne valinnat, jotka on tässä kuluneen kesän ja alkusyksyn aikana tehty, ja ainakin omalta osaltani laitan ne kiitollisuudella merkille. On totta, että palautetta tuosta 5 euron tasokorotuksen määrästä on tullut. Tähän yhteyteen voi liittää tällä vaalikaudella tehdyn 7 euron korotuksen kansaneläkkeisiin, joka tekee kuitenkin 12 euroa, ja niille väittämille, ettei olisi mitään tehty ja tehtäisiin pilkkaa, annettakoon oma arvonsa. 12 euroa on kuitenkin enemmän kuin nolla euroa.

Mitä tulee nyt tehdyn ratkaisun ja eduskunnan käsittelyssä olevan ja lopullisen sisältönsä tämän syksyn aikana saavan paketin ja sovun sosiaalipoliittiseen ulottuvuuteen, siitä voitaisiin keskustella ja tuleekin keskustella. Omalla kohdallani ja henkilökohtaisena mielipiteenäni olisin nähnyt, että yksinhuoltajien asema olisi noussut tässä vaiheessa esille merkittävämmin, mutta ymmärrän sen, että nyt käsittelyssä oleva ratkaisu on tehty ja tämän osalta eteenpäin mennään. Meidän tulee hallitusryhmien sisällä ja kesken nähdä ja kuunnella ne viestit, jotka alan asiantuntijoilta tulevat, ja viimeisten viikkojen viestit ovat olleet sen tyyppisiä, että lapsiperheiden ja ennen kaikkea yksinhuoltajien aseman tarkastelua tulisi voida tehdä. Tältä osin nostan esiin esimerkiksi tilanteen, missä me nostimme lapsilisiä ensimmäisen lapsen osalta 10 euroa kuukausitasolla. Tämähän ei kohtaantunut yksinhuoltajalapsiperheiden osalle niiden perheiden osalta, jotka toimeentulotukea saavat, koska toimeentulotukilaskelmassa tämä lapsilisä ei ole etuoikeutettu. Esimerkkinä mallista, jolla tilanteeseen voitaisiin puuttua, mielestäni olisi toimeentulotukilain avaaminen näiltä osin. Mutta se sitten aikanaan.

Olemme kuulleet useita puheenvuoroja siitä, kuinka huono ja kuinka vaatimaton budjettiesitys sosiaalipolitiikan osalta on. Siellä on monien isojen asioiden sisällä kaksi asiakokonaisuutta, jotka haluan nostaa esiin. Ne koskevat jokaista suomalaista, niillä on vaikutus jokaisen kansalaisen arkipäivään. Sairausvakuutuksen rahoituksen ja näiltä osin myös lain osittainen uudistaminen, rahoituksen kokonaisuudistus, on iso, merkittävä asia, jossa on päästy hyvän valmistelun jälkeen lopputulokseen, jolla pyritään luomaan tilanne, missä rahoitus sairausvakuutuksen osalta saadaan kuntoon. Meillähän on ollut vuosikausia tilanne, missä Kelan maksuvalmiudessa on ollut ongelmia, ja toivottavasti, ja tiedänkin, että tätä kautta ratkaisu asiaan saadaan.

Toinen hyvinkin ajankohtainen asia valiokuntakäsittelyyn liittyen on lääkekorvauslaki ja siihen liittyvät asiat. Sillä haetaan ensinnäkin lääkekorvausten kasvun taittamista ja toisekseen pyritään etsimään ratkaisua, jolla päästäisiin näiltäkin osin kestävälle uralle. Kaksi asiaa, jotka vaikuttavat jokaisen kansalaisen arkipäivään.

Vaikka tässä ollaan käsittelemässä vuoden 2006 budjettia, niin näihin vaateisiin siitä, että enemmän olisi pitänyt saada, aivan listanomaisesti: lapsilisiä on kuitenkin tällä vaalikaudella korotettu, yksinhuoltajien tukeen on tullut korotus, kotihoidontukea on korotettu, alimpia äitiys- ja vanhempainpäivärahoja on nostettu, eräs periaatteellisesti iso asia, jossa päästiin eteenpäin, on perättäisten synnytysten vaikutus äitiyspäivärahaan jne.

Ed. Akaan-Penttilä omassa ansiokkaassa puheenvuorossaan keskittyi varttuneemman senioriväen elämäntilanteeseen jatkossa. Budjetti pitää sisällään ensiksikin erityisen lain omaishoidosta, joka on iso periaatteellinen kysymys, ja toisekseen hoitopalkkion korotus olisi tietysti voinut olla suurempi, mutta on kuitenkin sitä suuruusluokkaa, että sillä on merkitystä. Samoin lainsäädäntö hoivatakuusta — eli meillähän on lapsille subjektiivinen päivähoito-oikeus ja me olemme terveydenhuoltoon saaneet hoitotakuun — ikääntyvien ihmisten kohdalla on merkittävä asia, ja kotitalousvähennyksen laajennus, jonka malleista, laajuudesta ja määrästä on peistä taitettu moneen kertaan, on iso askel eteenpäin, kun sitä laajennetaan hoito- ja hoivatyöhön. Tässä joitakin esimerkkejä.

Herra puhemies! Aivan lopuksi: Omalta osaltani harvoin puhun teistä ja tienpätkistä, mutta muutama sana siitä, että kuulun niiden joukkoon, jotka ihmettelevät loppukesän ja alkusyksyn ratkaisuja. Sovituista asioista pidetään tästä eteenpäinkin kiinni, mutta pidettiinkö niistä tuolla matkan varrella? Yksittäinen edustaja jää vääjäämättä tätä kysymään. Tiedän, että sovun syntyminen ei ollut välttämättä aivan yksinkertainen ratkaisu, mutta siitä huolimatta meillä oli olemassa prioriteetti ja on ollut maakunnissa, niin omassa kuin naapurimaakunnissakin, helppo kulkea ja puhua, kun on pystynyt sanomaan, että on prioriteetti ja on kokonaisuus, jota eteenpäin yhteisvoimin viedään. No, nyt meillä on syntynyt uusi tilanne, ja nyt me puhumme siitä, että tämä on se ratkaisu, jolla eteenpäin mennään. Hyväksyn sen, mutta toivon, että vielä voitaisiin hallituksen taholla ja tietysti ensi kädessä nyt eduskunnassa kuluvan syksyn aikana, mutta viimeistään hallituksen tasolla vuoden 2007 budjettia valmisteltaessa, tarkastella tätä prioriteettia ja ne hankkeet, jotka on luvattu, ainakin itse koen ja toistan, on luvattu, pystyttäisiin saamaan tällä vaalikaudella eteenpäin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tietysti itse mielelläni käsittelen pääluokkaa 35, joka on ympäristö, kun ympäristöministerikin on täällä salissa, mutta ehkä kuitenkin näistä kaikista nopeasti jotakin.

Rakennussuojelu on ympäristöpääluokassa, ja se on ehkä kaikkein vähiten turvattu osa ympäristö- ja luonnonsuojelua, siihen ei juurikaan ole taloudellisia tukipilareita silloin, kun joudutaan rakennussuojeluun turvautumaan. Sehän tapahtuu kahta kautta, toisaalta rakennussuojelulain kautta, jolloinka valtiolla on taloudellinen velvoite, ja toisaalta kuntien toiminnan kautta eli maankäyttö- ja rakennuslain kautta. Tähän pitäisi saada lisää rahoitusta.

Toinen on ympäristötyöt, joita vähennetään viime vuoden budjettitasolta 1 900 000 eurolla, eli 1,9 miljoonaa on aika paljon. Ympäristötyöt ovat koko maan alueella työllistäviä, ne ovat ympäristön kannalta tärkeitä. Ne ovat usein runkoviemäreitä, ja ne ovat siis ympäristöä ja haja-asutusalueita tukevia, nimenomaan hajapäästöjä vähentäviä. Kun puhumme Itämeren rehevöitymisestä, tiedämme, että lähde rehevöitymiselle on usein haja-asutusalue ja sen puutteellinen viemäröinti.

Edelleen ympäristöjärjestöt, jotka tekevät Itämeren alueen puolesta Itämeren rehevöitymistä estävää työtä, tarvitsisivat lisää määrärahoja. Myös maatalouden hajapäästöt tarvitsisivat tarkkaa rahoitusta, että Itämeren rehevöityminen ei etenisi.

Ympäristön kannalta myös demonstraatiolaitosten puute, esimerkiksi siksi, että meillä ei ole kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokassa kylliksi resursseja, on huomioitava. Lisäbudjeteilla on demonstraatiolaitoksia pyritty rahoittamaan. Tässähän on ollut tunnetusti ongelmia myös täällä Pääkaupunkiseudulla, mutta se ei vähennä sitä tarvetta, että me tarvitsemme tätä rahoitusta jatkossa muun muassa ilmastonmuutoksen hallinnoimisessa ja hillitsemisessä.

Julkisen liikenteen tuki heikkenee. Ostotoiminnan, mitä valtiovalta suorittaa muun muassa VR Osakeyhtiöltä, määräraha vähenee. Tämä on ongelma, koska ympäristön kannalta nimenomaan kaikki liikenne, joka kulkee kiskoilla sen sijaan, että se olisi kumipyörillä, on edullista. Tässä on siis myös kysymys asiasta, jolla on ympäristönäkökohta.

Kunnat ovat tietysti tärkeä ympäristötoimija, niiden hankintojen pitäisi olla sen suuntaisia, että ne tukevat hyvää ympäristöä, kestävää kulutusta. Tässä mielessä kunnat tarvitsevat neuvontaa, ohjausta, miten tarjouspyynnöt laaditaan, jotta ne pystyisivät tekemään oikean tyyppisiä pyyntöjä, jotka kestävät myös kritiikin. Tässä mielessä on tärkeätä tukea kuntia.

Ympäristöpuolelta haluaisin vielä tuoda muutaman huomion, kun huomaan, että arvoisa ympäristöministeri on paikalla. Suomen ympäristökeskuksen toimintamenot ovat tällainen kapeikko-, pullonkaulakysymys. Olemme viime vuosina lukuisten lainsäädäntötoimien yhteydessä ohjanneet lisää tehtäviä alueellisille ympäristökeskuksille, mainittakoon vaikkapa Pirkanmaan ympäristökeskus, ja myös Suomen ympäristökeskukselle. Tarvittava lisärahoitus olisi aina ja on aina tässä kohdin varmistettava, muuten meidän hyvät pyrkimyksemme eivät saavuta tulosta. On myös pidettävä mielessä yhteistyö metsäsektorin ja ympäristösektorin välillä.

Toinen asia vielä, joka liittyy ympäristöpääluokka 35:een, on ympäristönsuojelun yleinen edistäminen. Tässä kohdassa voimme todeta, kun katsomme budjettikirjaa, että on tapahtunut päämomentilla ympäristönsuojelu merkittävä 33 prosentin vähenemä. Tähän tietysti on syynsä siinäkin, että voi olla budjettikirjan sisäisiä siirtoja. Mutta kaiken kaikkiaan tämän ympäristökysymyksen pitäisi olla vahvana esillä, ja vielä niin, että kun ympäristö ei ole saavuttanut sellaista taloudellista tukea, joka olisi riittävä, niin voisi sanoa, että tietynlainen tekstituki pitäisi siellä olla. Ja se, mikä sieltä puuttuu koko kirjasta, on kokoava kappale siitä, miten Suomi tulee budjettirahoituksensa kautta ensi vuonna, mutta myös tulevaisuudessa, valmistautumaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja myöskin tarvittaessa muutokseen sopeutumiseen. Tämä olisi aivan oman kappaleen väärti ja varmaankin kuuluisi budjettikirjan alkuosaan, jossa on yleisperustelut. Sieltä tällainen oma kappale ilmastomuutoksesta puuttui. Se mielestäni, puhemies, olisi syytä saada jo vuoden 2007 budjettikirjaan.

Lopuksi totean aivan lyhyesti sen, että kuntien tilanne on ongelmallinen ja se vaatii toimenpiteitä valtiovallalta. Pääministeri Vanhanen täällä patisti omassa puheenvuorossaan eduskuntaa hoitamaan kotityöt hyvin ja sanoi, että meidän suomalaisten pitäisi hoitaa ne yleisesti ottaen hyvin. Mielestäni hallitus ei ole omia kotitöitään kunnolla suorittanut, koska kunnat edelleenkin kamppailevat budjettialijäämässään ja budjettiongelmat ovat jokapäiväistä todellisuutta. Muun muassa kotikaupungissani vähennettiin kaksi terveydenhoitajan virkaa kesken alkusyksyn ja saatiin 20 000 euron "säästö", kun neuvolasta lopetettiin kahden terveydenhoitajan toiminta. Kaikki ymmärrämme, että tämä ei voi olla viisasta politiikkaa. Se ei johdu nyt eduskunnasta, se oli kotkalainen virhe. Mutta taustalla on tämä yleinen riittämätön budjettirahoitus.

Verotuksen kohdalla on huomioitava, että miljoona suomalaista veronmaksajaa ei ole päässyt mukaan veroaleen, ja he ovat ennen muuta eläkeläisiä, pienituloisia ja työttömiä, ja kun täällä edellinen puheenvuoron käyttäjä viittasi siihen, että tuo eläkeläisten 5 euron eläkkeennousu ensi vuoden syyskuun alusta ei olisi pilkkaa, niin on vaan todettava, että tämä on pilkaksi koettu laajalti eläkeläisten keskuudessa, ovatko he sitten väärässä vai eivät. Itse ymmärrän kyllä heidän kantansa. Edelleenkin taitettu indeksi on olemassa, ja kansaneläkkeen perusosan palauttamisesta ei ainakaan hallituksen puolelta puhuta sanaakaan. Mielestäni myös se pitäisi pitää mielessä.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Olen aikaisemmissa puheenvuoroissani käsitellyt ensi vuoden talousarvioesitystä ottamalla kantaa muutamiin budjetissa minun mielestäni painaviin asioihin. Haluan kuitenkin vielä palata tuohon hallituksen esitykseen, jossa esitetään eduskunnalle hallituksen esityksenä sotilasvammalain 6 §:n muuttamista. Esityksessähän esitetään sotainvalidien laitoshuoltoon pääsyn työkyvyttömyysrajan alentamista 30 prosentista 25 prosenttiin.

Minun mielestäni hallituksen olisi kyllä pitänyt linjauksissaan poistaa ainakin sotainvalideilta kaikki maininta mihinkään työkyvyttömyysprosenttiin. Itse en ainakaan voi ymmärtää, että keski-iältään 84-vuotiaiden henkilöiden kohdalla puhutaan työkyvyttömyysprosenteista. Jotenkin tuntuu siltä, että hallitus katsoo vain hamaan tulevaisuuteen ja ikään kuin odottaa, että asia hoituu itsestään. Näin varmasti tapahtuukin aikanaan. Mutta kyllä meidän pitäisi hoitaa kunnialla maamme kunniakansalaiset eli itsenäisyytemme lunastaneet sotaveteraanit ja kotirintamanaiset niin kauan kuin he ovat vielä keskuudessamme. Puheissa heitä kyllä kiitellään, mutta kun on muistamisen aika, niin sitten asia näyttää unohtuvan.

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni ministeri Mönkäre totesi täällä aikaisemmin aivan oikein, että meidän pitäisi päästä siihen, että sotainvalidien kohdalla ei enää puhuttaisi mistään prosenteista, kun on kyse heidän hoitoonpääsystään. Meillä on varmasti niin paljon rahaa, että he ja kaikki muutkin itsenäisyytemme lunastaneet voisivat saada kunnon hoidon. Toivon, että kun valiokunta käsittelee nyt sotilasvammalain muutosta, niin siellä ainakin harkittaisiin luopumista noista ikävistä prosenteista, koska niistä tulee vain sanomista, kun hoitava lääkäri on prosenteista toista mieltä kuin se lopullisesti päättävä taho.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Muutamassa minuutissa ei ehdi käymään syvällisesti läpi niinkin isoa asiaa kuin valtion talousarvioesitys, ja kun tämmöiset yleispuheenvuorot on jo pidetty, niin minä keskityn ihan muutamaan pienempään, mutta hyvin tärkeään seikkaan.

Haluan kuitenkin muistuttaa siitä hallituksen suuresta linjasta, joka on päinvastainen kuin näillä päähallituspuolueilla, keskustalla ja sosialidemokraateilla, oli vielä ennen viime eduskuntavaaleja. Nyt on päätökset ylisuurista, etupainotteisista ja varakkaimmille keskittyvistä veronalennuksista tehty jo kolminkertaisina siihen nähden, mitä oli hallitusohjelman minimitaso, ja tämä 3 miljardin lasku tulee ennen pitkää maksettavaksi. Ei tarvitse hakea kaukaa syytä siihen, miksi tiestö rappeutuu, työttömyysturvaan ei tule parannusta koko hallituskauden aikana, köyhyyspaketti jää onnettoman pieneksi ja vielä talousarvioesitys on pahasti alijäämäinen.

Suurimpana heikkoutena ja peikkona kummittelee kuitenkin kuntatalous. Se on saanut sekä SDP:n puheenjohtajan Heinäluoman että ministeri Mannisen nakkelemaan julkisuuteen milloin minkäkinlaisia esityksiä, ja niitä esityksiä ei ole kyllä ehditty pohtia sen enempää. Kuitenkin kumpikin päähallituspuolueitten keskeinen vaikuttaja haluaa unohtaa sen seikan, että on aivan sama, mikä malli kunta- ja palvelurakenteeseen valitaan, kun kunnat eivät tule päällekaatuvista velvoitteistaan selviämään ilman lisärahoitusta.

Täällä aiemmissa puheenvuoroissa keskustan ryhmäpuhuja Kalli puhui systemaattisesti matalan tuottavuuden tukimallista, joka otetaan ensi vuonna käyttöön, ja myöskin muut keskustalaiset ovat puhuneet matalan tuottavuuden mallista, mutta sellaista mallia ei tuolta budjettikirjasta kyllä löydy. Kyse on matalapalkkatuesta, ja siihen on varattu se 100 miljoonaa euroa. Tämä ero on tärkeä tehdä senkin vuoksi, että matalalla palkalla ja matalalla tuottavuudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Pienellä palkalla sinnittelevä työntekijä saattaa tehdä hyvinkin tuottavaa työtä, ja tämmöisiä työntekijöitä, sekä miehiä että naisia — aika useasti naisia — on Suomessa paljon ja lisää tulee, jos tämä hallituksen tavoite toteutuu.

Sinällään kohderyhmä elikkä ikääntyneet pitkäaikaistyöttömät tai työntekijät on ihan oikea, mutta tämä tukimekanismi täysin väärä. Matalapalkkatyössä työnantaja saa välillisten työvoimakulujensa maksualennuksen sillä perusteella, että maksettava palkka on riittävän alhainen. Tämmöinen ajattelutapa ja mekanismi varmaan sopii hyvin keskustalaiseen työreformiin, mutta kuinka se sopii sitten sosialidemokraattiseen arvomaailmaan?

Arvoisa puhemies! Hallituksen toinen työmarkkinoita koskeva keskeinen esitys on työmarkkinatuen määräaikaistaminen. Tätä muutosta markkinoidaan pitkäaikaistyöttömän yhteiskuntatakuuna, mutta siinä on vaan se ikävä puoli, että tässä yhteiskuntatakuussa ei taata yhtään mitään, viimeksi se työpaikka. Työmarkkinatuen saajia on noin puolet työttömistä eli 135 000 henkilöä, ja tähän pitkäkestoisen työttömyyden riskiryhmään kuuluu arviolta 100 000 työtöntä. Nyt tämä vaikeasti työllistyvien henkilöitten aktivointiaste halutaan nostaa puolitoistakertaiseksi, 20 000:sta 30 000 työttömään.

Miten sitten tämä työmarkkinatuki muuttuu? Olennainen kohta on tämä 500 päivän laskennallinen raja. Kun työtön on saanut mainitun ajan työmarkkinatukea, hänelle tehdään aktivointitarjous. Sitä, mikä sen sisältö on, ei tiedä vielä kukaan, ja jos työtön kieltäytyy, evätään etuus määräämättömäksi ajaksi. Tämä oikeus työmarkkinatukeen palautuu viiden kuukauden aktiivijakson jälkeen. Kunnat joutuvat osallistumaan 500 päivän jälkeen työmarkkinatuen rahoitukseen puolittain valtion kanssa, mikäli aktivointitarjousta ei ole tehty. Jos on ja työtön kieltäytyy, toimeentulotuki jää hänelle ainoaksi mahdollisuudeksi. Tällöin kunnan rahoitusvastuu vääjäämättömästi kasvaa, eikä sitä ole huomioitu mitenkään kunnille luvatuissa kompensaatioissa.

Valtion talousarvioesityksessä ilmoitetaan aktiivitoimiin suunnattavan 100 miljoonan euron lisäpanos, mutta itse asiassa käy niin, että passiivisen tuen puolelta siirretään 64 miljoonaa ja ainoastaan yksi kolmasosa on tätä lisäpanostusta seuraavan vuoden aikana. Yksinkertainen esimerkki tästä panostuksesta: Otetaan aktivoitavien määrä, keskimäärin 3 000 henkeä vuoden 2006 aikana. Kohderyhmä on nämä vaikeimmin työllistyvät. Rahaa on käytettävissä vähän yli 10 miljoonaa euroa, ja jos aktiivipäiviä viikossa on 5, niin niitä on vuodessa noin 258. Eli 13 euron 95 sentin päiväkohtaisella panostuksella ajatellaan aktivoitavan tämä vaikeimmin työllistyvien ryhmä, ja sillä pitäisi sitten puuttua oleellisella tavalla rakenteellisen työttömyyden ongelmaan. Minä siihen en usko, että tämä malli toimii.

Arvoisa puhemies! Työvoimatoimistojen johtajille tehdyn haastattelun perusteella arvioidaan, että eläketukiratkaisu koskee vain kymmenesosaa siitä, mikä on tosiasiallinen kohderyhmä. Eläketuen piiriin arvioidaan pääsevän 3 000—4 000 henkilöä vuodessa, mutta kysymys kuuluu, mitä tapahtuu niille, jotka eivät aktivoidu, mutta eivät pääse eläkkeellekään.

Voidaan esittää myös filosofinen, mutta ajankohtainen kysymys siitä, miksi työttömyyden eri vaiheissa eläviä aktivoidaan täysin päinvastaisin keinoin. Heinäkuun alussa astui voimaan muutosturva. Siinä työelämässä pidempään ollut henkilö saa työsuhteen päättyessä oikeuden hakea palkallisena aikana uutta työpaikkaa ja saa esimerkiksi lisäkoulutuksen aikana huomattavan taloudellisen porkkanan. Tässä mallissa panostetaan aitoon kannustavuuteen, ja tämä malli on ihan oikea. Mutta sitten pitkään työttömänä ollut henkilö: häntä kannustetaan sillä, että häneltä uhataan evätä työmarkkinatuki kokonaan ja määräämättömäksi ajaksi. Kun ajattelee, mikä on näiden vaikeimmin työllistyvien työttömien tilanne, niin tätä hallituksen työllisyyspolitiikkaa voi kyllä luonnehtia sanoilla "työmarkkinatuen määräaikaistaminen — aktivointia elävänä tai kuolleena".

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Riittävän vahva talouskasvu ja korkea työllisyysaste ovat hyvinvointivaltion perusedellytykset. Etlan laskelmien mukaan 1 prosenttiyksikön lisäys työllisyysasteeseen vahvistaa julkista taloutta yhteensä 1,5 miljardilla eurolla. 25 000 uuden työpaikan luominen työmarkkinoille lisää yhteiskunnan kassaan välittömiä verotuloja noin 760 miljoonaa euroa ja välillisiä noin 420 miljoonaa, kun taas sosiaalimenojen vähennys samanaikaisesti on noin 400 miljoonan euron luokkaa. Puhumme siis merkittävästä asiasta paitsi työttömien itsensä kannalta myös kansantaloudellisesti.

Hallitusohjelman keskeisin tavoite on 100 000 uuden työpaikan luominen hallituskauden loppuun mennessä. Tavoite on tärkeä, mutta valitettavasti epärealistinen. Viimeisimpien työllisyyslukujen mukaan työllisten määrä on kahdessa vuodessa noussut vain 13 000:lla. Määrä oli viime kuussa 2 437 000 ja vastaava luku kaksi vuotta sitten elokuussa eli Vanhasen hallituksen aloittaessa toimintansa 2 424 000 työllistä. Tavoitteesta uupuu siis "vain" 87 000 työpaikkaa. Hallitus saa ottaa todella tehokkaan loppukirin, mikäli se aikoo päästä edes lähelle itse asettamaansa työllisyystavoitetta.

Pitkän jahkailun tuloksena hallitus on vihdoin esittämässä matalapalkkaisen työn tukimallia, jossa tuki on rajattu vain yli 54-vuotiaisiin. On myönteistä, että joku ratkaisu on sentään saatu aikaiseksi, mutta valitettavasti tällaisena malli on torso eikä tule merkittävästi auttamaan uusien työpaikkojen luomisessa. Esitetty malli luo myös osittain epätervettä kehitystä työmarkkinoille. Se tuo mukanaan sellaiset työpaikat, jotka ovat taloudellisesti kannattavia vain silloin, kun työntekijä on ylittänyt tietyn ikäpylvään. Tämä sulkee tarjolla olevan työpaikan monen sitä kipeästi tarvitsevan nuoren tai nuoren aikuisen työttömän ulottumattomiin. Ikäraja on täysin perusteeton ja epäoikeudenmukainen, jopa syrjivä.

Oikea, järkevä tapa olisi ollut ulottaa tukimalli kaikkeen matalapalkkaiseen työhön, kuten kokoomus on esittänyt. Rajattu matalapalkkatuki on monimutkainen järjestelmä, joka koskee vain pientä ryhmää. Näin ollen myös hallinnollisten kustannusten hinta henkilöä kohden nousee korkeaksi. Jotta todella onnistuisimme luomaan lisää työpaikkoja, on tuki ulotettava kaikkeen matalapalkkaiseen työhön.

Arvoisa puhemies! Eräs tehokkaaksi havaittu tapa lisätä yrittäjyyttä ja alentaa kynnystä yrittäjäksi ryhtymiseen on starttiraha. Starttiraha on mahdollistanut lukuisten uusien yritysten syntymisen. Sen tarkoitus on omaehtoisen työllistymisen tukeminen sekä uuden yritystoiminnan käynnistymisen helpottaminen. Merkittävää on, että starttirahalla perustetut yritykset pysyvät varsin hyvin pystyssä. Viiden vuoden päästä 80 prosenttia starttirahalla perustetuista yrityksistä on yhä toiminnassa, kun yleensä yrityksillä vastaava prosentti on 57.

Starttirahan myöntämisedellytyksiä laajennettiin määräaikaisena kokeiluna vuoden 2005 alusta siten, että sitä voidaan myöntää myös sellaisten palkkatyöstä tai työmarkkinoiden ulkopuolelta yrittäjäksi siirtyvien henkilöiden toimeentulon turvaamiseksi, jotka eivät ole työttömiä työnhakijoita. Lakimuutos on otettu myönteisesti ja innostuneesti vastaan, ja näyttää siltä, että starttirahat ovat tältä vuodelta loppumassa. Tämä tarkoittaa monen starttirahapäätöksen saaneen kohdalla sitä, että luvattujen kymmenen kuukauden sijasta rahaa ei käytännössä ole riittänyt kuin ensimmäiselle kuuden kuukauden jaksolle. Rahoituksen epääminen on tällaisissa tilanteissa erittäin arveluttavaa. Moni alkava yrittäjä on laskenut alkuajan toimeentulonsa nimenomaan starttirahan varaan.

Kun ottaa huomioon, että hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelman tavoitteisiin on kirjattu starttirahakokeilun saaminen pysyväksi, on todella epäjohdonmukaista, että hallitus esittää 3 miljoonan leikkausta starttirahaan verrattuna viime vuoden tasoon. Vuodelle 2006 starttirahaan on esitetty varattavaksi 22 miljoonaa euroa, mikä on 3 miljoonaa vähemmän kuin tämän vuoden määräraha. Tämä epäkohta on syytä korjata budjettiin ja samalla lisätä starttirahaan kohdentuvaa määrärahaa 30 miljoonaan euroon. Rahoitus tähän löytyy kivuttomasti saman momentin sisältä.

Arvoisa puhemies! Työllisyyspolitiikkaan ja erityisesti työvoimakoulutuksen tehokkuuteen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Tehottomista ja turhista työllisyyskursseista tulee siirtää painopistettä selkeästi niihin toimiin, jotka todennäköisimmin johtavat työllistymiseen, kuten starttirahaan, yritysten tarpeiden mukaan räätälöityihin koulutuksiin ja erityisesti oppisopimuskoulutukseen.

Myönteistä budjetissa on muun muassa se, että hallituspuolueet ovat jälleen kerran omien vaalitavoitteidensa vastaisesti uskaltautuneet keventämään verotusta. Tämä on selkeästi kokoomuksen linjausten mukaista talouspolitiikkaa, ja siitä jälleen kerran kiitokset "rohkealle" hallitukselle.

Hallitus ei valitettavasti ole tohtinut esittää muutoksia perintö- ja lahjaveroon. Perintö- ja lahjaverotuksen uudistaminen on kuitenkin aloitettava pikaisesti, jotta pystymme varautumaan edessä oleviin yritysten sukupolvenvaihdoksiin. Perintö- ja lahjaveron asteittainen poistaminen tulisi aloittaa poistamalla vero yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdostilanteessa. Tärkeää on varmistaa yrittäjätoiminnan keskeytyksetön jatkuminen ja sitä kautta turvata työpaikkojen säilyminen. Kannattavan yritystoiminnan jatkamisen tulee olla mielekästä ilman, että jatkajalle sälytetään kohtuuton vero- ja velkataakka. Myönteistä on myös varallisuusveron poisto. Erityisen ilahduttavaa tämä on siksi, että esityksen tekee demarivaltiovarainministeri. Järkevän veropolitiikan aika ei siis onneksi ole ohi, vaikka omat tässä asiassa ministeri Kalliomäkeä ovatkin ampuneet.

Suomessa työn verotus on edelleen kireää ja verokiila kohtuuttoman suuri. Tänä vuonna työnantajan palkkakustannuksista kuluu keskituloisen kohdalla 54,7 prosenttia verokiilaan. Verokiila on se osa työkustannuksesta, joka menee yhteiskunnalle erilaisina veroina ja veronluonteisina maksuina. Veronmaksajain Keskusliiton selvityksen mukaan verokiila on kaventunut 5,6 prosenttiyksikköä vuodesta 95, jolloin palkkaverotus Suomessa oli kireimmillään ja verokiila jopa yli 60 prosenttia. Seuraavien kahden vuoden aikana verokiila on kaventumassa yhteensä vajaalla prosenttiyksiköllä. Mitä sitten verokiila käytännössä tarkoittaa? Kun keskituloisen työntekijän palkka nousee, työvoimakustannusten kasvusta verokiilaan menee peräti 63,7 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että taatakseen työntekijälleen esimerkiksi 50 euron nousun nettona työnantajan on maksettava 138 euroa enemmän työvoimakustannuksia kuin aikaisemmin.

Kun salissa suurin elein halutaan vyöryttää kaikki vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset työnantajan kannettaviksi, olisi syytä pitää mielessä, millaista Suomea oikeastaan haluamme rakentaa. Selvitysmies Janne Metsämäen raportissa esitetään, että yrittäjälle säädetään uusi vanhempainvakuutusmaksu, joka olisi 0,29 prosenttia yrittäjän työntekijöilleen maksamasta palkasta. Tämä hallituksen piirissä kaavailtu ratkaisu tarkoittaisi työnantajan sivukulujen nostamista 178 miljoonalla eurolla vuosittain.

Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset ovat erityisesti naisvaltaisilla aloilla kohtuuttoman suuret ja vaikeuttavat yritysten toimintaa ja heikentävät kannattavuutta. Samalla tämä kustannuserä on aiheuttanut sen, että synnytysikäiset ja erityisesti nuoret naiset ovat joutuneet työmarkkinoilla epäoikeudenmukaiseen ja epätasa-arvoiseen asemaan. On välttämätöntä, että tähän tilanteeseen saadaan parannus. Kustannusten vyörytyksestä ei kuitenkaan ole syytä tehdä mitään nais- ja miesvaltaisten alojen tukkanuottakilpaa, vaan rahoitus tulee hoitaa yhteisvastuullisesti siten, että työnantajan sivukuluja ei nosteta. Syntyvyyden nostaminen ja perheiden hyvinvointi on koko yhteiskunnan asia, siksi sen rahoitustakaan ei tule kohdentaa pelkästään työnantajan vastuulle.

Arvoisa puhemies! Budjetin myönteisiin kohtiin kuuluu myös kotitalousvähennyksen parantaminen. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärän kaksinkertaistaminen 2 300 euroon on hyvä ja kannatettava esitys ja vastaa kokoomuksen linjaa. Kotitalousvähennys on osoittautunut varsin toimivaksi ja tehokkaaksi tavaksi tukea uusien työpaikkojen ja yritysten syntymistä. Samalla on saatu tehokkaasti karsittua harmaata taloutta. On ilo huomata, että puheet piikayhteiskunnasta ovat vähitellen vaimentuneet ja samalla on ymmärretty tämän mallin kiistattomat hyödyt. Miinuksena on pidettävä kuitenkin sitä, että vähennyksen enimmäisrajan nosto koskee vain kotitalous-, hoito- ja hoivatyötä. Erityisesti harmaan työn kitkemiseksi olisi järkevää, että samat ehdot koskisivat kaikkea kotona teetettävää työtä, myös remonttityötä. Samoin tulisi ensi vuonna sallia vähennyksen hyödyntäminen myös silloin, kun vanhemmat ostavat kotipalveluita lastensa perheille. Tällä tuetaan ennen kaikkea perheiden jaksamista ja arjessa selviytymistä.

Kun yksityishenkilö teettää töitä tai ostaa palveluyritykseltä työsuorituksia, tähän kohdistuu kaksinkertainen verokiila. Palvelut joudutaan ostamaan jo kertaalleen maksettujen verovarojen jälkeisellä nettopalkalla, ja itse palvelun hintaan sisältyy taas sen työvoimakustannuksen verokiila. Leveä kaksinkertainen verokiila rasittaa sekä työn suorittajan että palvelun ostajan ostovoimaa. Erityisen kaltoin se kohtelee työvaltaisia palvelualoja. Tätä kaksinkertaista verokiilaa on pystytty kotitalousvähennyksellä kaventamaan, ja sitä on syytä edelleenkin jatkaa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2006 ei sinällään yllättänyt. Esitys vastaa hallituksen aikaisempia talouspoliittisia linjauksia. Budjettipolitiikka jatkuu vakaana, ja linjan ydintä voi myös muiden ilmaisujen lisäksi kuvata tasapainoiluksi menojen kurissapitämisen sekä aktiivisen uudistuspolitiikan välillä. Vaikka esitys on kouluarvosanalla kuvattuna hyvä, niin siihen on jäänyt vielä tarkennettavaa ja lisättävää. Eilen pitämässäni puheessa käsittelin esityksen myönteisiä asioita. Nyt tarkastelen näitä korjattavia kohtia, paria korjattavaa kohtaa.

Puheenvuorot täällä salissa tämän lähetekeskustelun aikana ovat osoittaneet, että muun muassa tiemäärärahat, köyhyyspaketti ja maataloustuki tulevat aiheuttamaan valiokunnissa ainakin keskusteltavaa. Työllisyyden hoidon ohella liikennehankkeet ovat budjettiesityksen tärkeimpiä osa-alueita. Esityksessä on rahaa luvassa teiden ja rautateiden peruskunnostukseen. Tästä huolimatta liikenteeseen tarvitaan yhä lisäinvestointeja tasapuolisesti ympäri maata. Edelleen on käynnistämättä useita tiehankkeita. Näiden rahoittaminen voitaisiin toteuttaa esimerkiksi valtionyhtiöistä saaduilla myyntivoitoilla.

Perustienpidon ja yksityisteiden rahoitus on oikeutetusti synnyttänyt keskustelua. Budjettiesityksessä yksityisteiden rahoitusta esitetään pienennettäväksi. Samoin perustienpidosta esitetään vähennettäväksi. Toteutuessaan nämä vähennykset tulevat koskettamaan kipeimmin maakuntia ja maaseutukuntia.

Yksityistiet muodostavat koko tieverkostomme eräänlaisen hiussuoniston. Yksityisteiden määrä on arviolta noin 350 000 kilometriä. Kysymys ei ole mistään vähäpätöisestä asiasta, vaan hyvin merkittävästä, monia ihmisiä ja ammattiryhmiä koskettavasta tieverkosta. Maassamme on tällä hetkellä pysyvän asutuksen käyttämiä yksityisteitä noin 100 000 kilometriä. Yksityisteiden varressa maaseudulla asuu edelleen puoli miljoonaa ihmistä. Lisäksi yllättävän moni kaupunkien ja taajamien asemakaava-alueiden omakotitalokin on katumaisen yksityistien varrella. Valtaosa maamme 400 000 kesäasunnosta sijaitsee yksityisteiden varressa ja niiden vaikutuspiirissä.

Peruselinkeinoelämällemme yksityistieverkostolla on erittäin suuri merkitys. Puutavarasta yli 90 prosenttia lähtee yksityisteiden varrelta kuorma-autoilla joko suoraan tehtaisiin tai rautateiden varteen. Myös energiaksi tarvittavan turpeen tai hakkeen kuljetukset tapahtuvat pääsääntöisesti yksityisteitä pitkin. Maatalouden kannalta yksityisteiden kunnolla on tärkeä merkitys. Maidon kuljetus ja muut elintarviketeollisuuteen liittyvät kuljetukset käyttävät päivittäin yksityisteitä. Unohtaa ei sovi koulukuljetuksia, kirjastoautoja, kauppa-autoja, palo- ja pelastusautoja sekä lukemattomia muita kuljetuksia ja palveluita, joita yksityisteiden varrella asuvat ihmiset päivittäin tarvitsevat.

Arvoisa herra puhemies! Maatalous ja lähinnä maatalouden tilatukimalli tulee myös puhuttamaan, ennen kuin talousarvio on hyväksytty tässä isossa salissa. Esityksessä ollaan koko hallinnonalalta leikkaamassa nettomääräisesti 24 miljoonaa euroa. Maatalouden osalta on muistettava ja lunastettava ne sitoumukset, jotka on tehty tuottajajärjestöjen kanssa.

Suomen maaseutu on muuttunut rajusti viimeisen vuosikymmenen aikana. Keskusteluun maaseudun kohtalosta on tullut kohtalokkaan synkeitä sävyjä. Maaseutu sai tuntea äkkimuutoksen 1990-luvulla. Lakkautetut koulut ja tyhjät kyläkauppojen ikkunat ovat tuttu näky maaseutukunnissa. Koko maan kattavan sosiaalisen tasa-arvon ihanne sai parantumattomat kolhunsa. Euroopan unioniin liittyminen oli monelle maatalouden ammattilaiselle shokki, josta ei vieläkään täysin ole toivuttu. Usein kysytään, missä aurinko, joka valaisisi niemet, notkot ja saarelmat.

On paikallaan esittää kysymys, miten maaseutu sitten on muuttunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Numerot puhuvat karua kieltään. Suomesta on vuosien 90—98 aikana hävinnyt tuhansia maatiloja ja tämän myötä yli 80 000 työpaikkaa. Tämä tarkoittaa lähes puolta alan työpaikoista. Viljelijöiden osuus työllisistä on nykyään 4,7 prosenttia, kun se vielä vuonna 1993 oli yli 7 prosenttia. Varsinaisista maatalousammateista hävinneisiin paikkoihin täytyy vielä lisäksi laskea erilaiset kerrannaisvaikutukset. Näitä ovat esimerkiksi maatalouden liitännäiselinkeinojen sekä tukipalveluiden tarpeen väheneminen sekä elintarviketeollisuuden keskittymisestä seuranneet muutokset. Muutos ei missään tapauksessa ole vielä ohi, sillä maatiloilla työskentelevän väestön keski-ikä nousee eikä tiloille tahdo löytyä helposti jatkajia. Muutoksen suuruutta on vaikea käsittää. Kymmenessä vuodessa on siirrytty kansallisesta maatalouspolitiikasta eurooppalaiseen maatalouspolitiikkaan ja sopeutettu kansallinen aluepolitiikka EU:n aluepolitiikan kanssa yhteensopivaksi.

Maataloustuotannon uudelleen käynnistäminen, jos se kerran on lopetettu, on työlästä ja vaatii runsaasti aikaa, koska maatalous on biologinen tuotantoprosessi. Toimiakseen elintarvikeketju vaatii lisäksi erikoistunutta teollisuutta ja palveluita.

Arvoisa herra puhemies! Oman kotimaisen maatalouden alasajolla olisi dramaattiset vaikutukset maaseudun elämään sekä koko maan talouselämään. Elintarvikeketjun osuus bkt:sta on meillä noin 10—12 prosenttia. Lisäksi se työllistää arviolta 250 000 ihmistä, eli saman verran syntyisi siis uusia työttömiä. Tämä johtaisi paheneviin sosiaalisiin ongelmiin ja siitä aiheutuviin lisäkustannuksiin. Lopullinen johtopäätös tästä kaikesta on se, että kansantaloutemme kannalta ajateltuna halvat elintarvikkeet eivät olisikaan todellisuudessa halpoja. Huolen elävästä maaseudusta ja sen ihmisten jaksamisesta ja tulevaisuudesta, koko haja-asutusalueen elinvoimasta, on oltava aito ja yhteinen. Elävä maaseutu on yhteinen asiamme. Yhteinen on myös huoli ruuan turvallisuudesta ja eettisistä tuotantotavoista, hyvästä ympäristöstä, metsien kestävästä käytöstä ja hoidosta. Kotimainen elintarviketuotanto on mahdollista vain, jos maataloustuotanto on kannattavaa.

Lopuksi totean, että maan tasapuolinen kehittäminen, työllisyyden edistäminen ja köyhyyspaketti on pidettävä kirkkaasti mielessä talousarviota puitaessa.

Tapani Tölli /kesk:

Herra puhemies! Aluksi haluan kommentoida lyhyesti ed. Holmlundin puheenvuoroa niiltä osin, kuin hän lopussa käsitteli kotitalousvähennystä ja sen laajentamista. Olen hänen kanssaan siitä asiasta hyvin samaa mieltä. Se laajennus oli hyvin merkittävä, ja uskon, että sillä on myös merkittäviä vaikutuksia. Olen myös siinä samaa mieltä kuin hän, että sen laajennuksen olisi voinut ulottaa myös remonttityöhön. Silläkin on merkittävä vaikutus, vaikka rakennusala onkin työllistetty, mutta tämä laajennus vaikuttaa myös harmaan talouden vähentämiseen. Aivan liian paljon on nimenomaan tämän tyyppisissä töissä pimeää työtä. Samoin se liittyy osittain hoivatyöhön. Aika paljon näistä asuntojen remonteista on juuri vanhusten asuntojen kunnostamisia, jolloin remontin jälkeen pystytään sitten paljon pidempään asumaan kotona.

Herra puhemies! Tässä budjetin lähetekeskustelussa monissa puheenvuoroissa on sivuttu kuntien tilannetta ja ajankohtaista kunta- ja palvelurakenneuudistusta. On paljon otettu kantaa näihin eri malleihin. Minusta sekä keskustelu täällä että myös muualla on liikaa painottunut hallintorakennekeskusteluun, keskusteluun kuntien oikeasta lukumäärästä ja keskusteluun kuntien rajoista. Keskustelu siitä, onko oikea lukumäärä kuntia 20, 80 vai 120 vai 400, vie kärjen pois ydinasiasta, joka on kuntalainen ja kuntalaisen tarvitsemat palvelut ja näiden palveluiden tuottaminen mahdollisimman tehokkaasti, taloudellisesti ja tasavertaisesti. (Ed. Dromberg: Ja laadukkaasti!) — Laadukkaasti, juuri niin. — Elinvoimainen kuntarakenne on erittäin hyvä käsite, ja sitä on syytä pitää yllä, mutta huomattavasti tärkeämpi asia ja käsite on elinvoimainen kuntalainen.

Mutta jos me ajattelemme tätä käsitettä "elinvoimainen kuntarakenne", niin kun näen ed. Drombergin tuossa edessä, tekee mieli kysyä, onko Pääkaupunkiseudulla nyt elinvoimainen kuntarakenne. Ja jos se rakenne takaa elinvoimaisen kunnan, niin Vantaan talouden pitäisi olla erinomaisessa kunnossa. Asukasluku riittäisi. Eli tällöin joutuu toteamaan sen, että on kysymys myös muusta.

On kysymys palvelurakenteista, on kysymys palveluiden sisällöstä. On kysymys kuntien tehtävistä ja kuntien ja valtion välisestä tehtäväjaosta. Eli pelkästään hallintorakennemuutos ei riitä ratkaisuksi. Sekin tarvitaan, ja siksi tämän keskustelun kärkeä tulisi suunnata palveluiden sisältöön. Meidän on tarkasteltava kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa. Meidän on tarkasteltava kuntien tehtäviä sinänsä. Me joudumme tarkastelemaan myös normiohjausta, ja me joudumme tarkastelemaan myös ihmisten omaa vastuuta suhteessa yhteiseen vastuuseen.

Meillä on erittäin paljon tietoa käytettävissä tällä hetkellä siitä, missä ihmiset ovat, mikä on väestörakenne, elinkeinorakenne, ja analysoitua tietoa on eri puolilla, ja nyt kannattaa käyttää tämä aika, kun keskustellaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, myös siihen, että näitä asioita analysoidaan. Nyt ei kannata väitellä liikaa näistä malleista. Kyllä se malli tämän keskustelun jälkeen löytyy, ja tämän keskustelun yksi positiivisimpia, merkittävimpiä asioita on se, että on yleisesti ja yhteisesti hyväksytty se, että muutos on välttämätön. Nykyisellä mallilla ja sisällöllä me emme pysty jatkamaan, koska kuntien toimintamenojen kasvun on taituttava. Kuntien toimintamenojen kasvu on runsaasti yli 5 prosenttia ollut vuosina 2000—2004, ja samanaikaisesti tulot ovat kasvaneet huomattavasti vähemmän. Sama kehitys on näköpiirissä, jollei tätä kasvua taiteta. Tästä vallitsee aika suuri yhteisymmärrys, ja se on jo jotakin sekin. Eli uskon, että tässä asiassa on löydettävissä ratkaisuja, niin että sekä hallintorakenne eli kuntarakenne että palvelurakenne ja palveluiden sisältö ovat sillä tavalla yhteisesti hyväksyttäviä.

Välillä on väitelty sitten kuntaliitoksista ja niiden merkittävyydestä. Olen sitä mieltä, että kuntaliitoksia tulee ja niitä on syytä rohkaista, mutta jos ei siihen kuntaliitokseen sisälly muita muutoksia, se ei tuo sinällään ratkaisuja. Niitä on tehtävä ja niitä on syytä tehdä, mutta on puolueista riippumatta mielenkiintoinen ilmiö se, että kun kuntaliitoksen kohteeksi joutuu tai tulisi oma kunta, niin siihen suhtaudutaan aika mielenkiintoisesti. En halua mitenkään liikaa sormella osoittaa, mutta kysyin ed. Jyrki Kataiselta, kun hän esitti tätä, oliko se nyt sadan kunnan mallia, että jos hän on sitä mieltä, niin joko hän on valmistellut esityksen Siilinjärven liittämisestä Kuopioon, koska se kuuluu tähän. Mutta ei hän ollut vielä valmistellut, ei myöskään äsken puhunut ed. Anne Holmlund, joka on Ulvilan kunnanvaltuuston puheenjohtajana, aikonut ainakaan lähitulevaisuudessa eikä senkään jälkeen tehdä esitystä Ulvilan liittämisestä Poriin, mikä saattaisi olla hyvin järkevä ratkaisu. (Ed. Vielma: Entäs keskustajohtoiset Keski-Suomen kunnat?) — Siellä on varmasti hyvin monia, joita tulisi harkita liitettäväksi. — Minä haluan vaan tällä osoittaa sen, että puolueista riippumatta tämä asia näyttää olevan tällainen. Siksi on syytä rohkaista siihen, että muutos alkaa meistä siitä, mitä jokainen omalta osaltaan tekee eikä niin, että siellä jossakin. Se on vähän sama tilanne kuin se, kun olemme jokainen olleet pikkupoikia. Silloin jos jotakin oli tapahtunut, me sanoimme, että en minä vaan nuo pojat, tässä on sama suhtautuminen. Kyllä tämän kuntaliitokseen suhtautumisen jokainen omalta osaltaan katsoo, mikä on järkevää ja mitä tulisi tehdä.

Herra puhemies! Vielä yhden asian osittain tähän liittyen haluan ottaa esille. Se on terveyden edistäminen, joka kansanterveyslain muutoksen yhteydessä tulee täsmennetyksi. Se on keskeinen osa kuntien tehtävää, sen vaikuttavuus on todella suuri. Se on tietysti määräraha- ja resurssikysymys, mutta ennen kaikkea se on asennekysymys. Se on varsin laaja-alainen asia, se ei kuulu vain sosiaali- ja terveyslautakunnalle tai terveyskeskukselle, se on yhtä voimakkaasti teknisen toimen asia. Mielihyvin olen pannut merkille, että esimerkiksi kun tehdään asemakaavoja, niin monessa kunnassa siihen sisältyy nykyään sosiaali- ja terveysvaikutusten arviointi. Jokaisella on oma vastuunsa tässä mielessä terveyden edistämisestä.

On seurattu, millä alueilla meillä on terveimpiä ihmisiä Suomessa, ja yksi alue, joka on kiinnittänyt huomiota, on ruotsinkielinen Pohjanmaa. Mistä se johtuu? Sitäkin on varmasti selvitetty, mutta ei se ainakaan keskeisesti johdu palvelurakenteesta, vaan ehkä se johtuu elintavoista, varmaan geeniperinnöstä, ehkä yhteisöllisyydestä. Mutta näihin asioihin meidän on syytä yhteisestikin kiinnittää huomiota.

Hyvinvointi, terveyden edistäminen ja pahoinvointi liittyvät toisiinsa. Jos ja kun me pystymme vähentämään pahoinvointia, joka kohdistuu perheisiin ja kohdistuu yksinäisiin, se vaikuttaa myös voimakkaasti meidän yhteiskuntamme taloudelliseen tilanteeseen, se vaikuttaa resursointiin ja vaikuttaa sillä tavalla koko yhteiskunnan hyvinvointiin.

Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Ed. Tölli haastoi nyt minut kyllä kuntarakennekeskusteluun, jonka ajattelin jättää syrjään. Mutta kun hän mainitsi nimenomaan Vantaan myös tässä, niin olen samaa mieltä, että kuntarakennetta tulee tiivistää, tehostaa palvelurakennetta, myös samalla saada parempaan kuntoon ja taata se laatu, mutta myös täytyy katsoa tätä maata kokonaisuutena. Meillä on valtavasti pieniä kuntia, jopa tuhannen asukkaan kuntia. Lähdetään ensin sieltä päin, ennen kuin aletaan sortteerata tätä Pääkaupunkiseutua.

Täällä on miltei miljoona ihmistä näissä Pääkaupunkiseudun kunnissa. Katsotteko te, ed. Tölli, että se on se rakenne, jolla parhaiten palvellaan asukkaita ja lähidemokratiaa? Minä katson, että ei. Siinä mielessä nämä itsenäiset kunnat kyllä pystyvät myöskin itse toimimaan tekemällä yhteistyötä, yhä enemmän tänä päivänä sitä tehdään. Ja kun ajatellaan, että se hallintorakenne, jota te ajatte, on kolmiportainen, niin kyllä sillä hallintorakenteella on myös tulevaisuudessa merkitystä siinä mielessä, että mitä monimutkaisempi tai kerroksellisempi se on, sitä kauemmas jää se tavallinen ihminen, jota palvellaan. Kun minä ajattelen Vantaan kaupunkia, niin jos me saisimme ne kaikki omat verorahat, mitä meidän asukkaamme maksavat, ettei siinä olisi sitä tasoitusta, tasausjärjestelmää, niin me pärjäisimme erinomaisen hyvin.

Nyt haluan varsinaisesti puuttua sivistykseen ja koulutukseen.

Missä ovat tämän talousarvioesityksen panostukset koulutukseen? On todella paheksuttavaa, että hallitus ei vieläkään lunasta lupaustaan siitä, että ikäluokkien pienentyessä vapautuvat resurssit käytetään koulutuksen vahvistamiseen. Ensi vuonna tuo summa on 23 miljoonaa euroa, ja koulupuolella sille rahalle todellakin on käyttöä. Tulevan opetusministerin Kalliomäen olisi kannattanut käydä viime viikolla eduskuntatalon portailla tapaamassa mieltään osoittaneita opettajia, Pääkaupunkiseudun opettajia. Heidän huolensa opetuksen resursseista oli aito ja oikeutettu. Toivonkin, että nyt kun ministeri Kalliomäki lähtee tähän arvokkaaseen työhön, niin hän hoitaa tämän asian kuntoon.

Valtiontalouden kehyksiin vuosille 2005 ja 2008 ei sisälly opetustoimen valtionosuuksien kasvattamista muuten kuin vajaan indeksin kautta. Lisäksi valtion kunnilta ottamaa pakkolainaa on maksamatta vuoden 2006 lopussa vielä yhteensä noin 280 miljoonaa euroa, josta opetustoimen ja kirjaston osuus on noin 73 miljoonaa euroa. Tästä on helposti vedettävissä se johtopäätös, että perusopetus ei todellakaan ole punamultahallituksen prioriteettilistalla.

Lukioissa ja perusopetuksessa otetaan käyttöön uusia opetussuunnitelmia ja muun muassa opinto-ohjausta on aikomus tehostaa. Jotta opetussuunnitelmien uudistaminen toteutuisi ja kohottaisi opetuksen laatua, tarvitaan kouluissa uutta oppimateriaalia ja opettajille täydennyskoulutusta. Velvoitteet ovat kasvaneet, mutta lisää rahaa ei ole näkynyt. Sen sijaan opetusministeriössä näperrellään joidenkin pikkuhankkeiden parissa. Omakymppi-hankkeen tavoite koulupudokkaiden määrän vähentämisestä sinänsä on hyvä ja kannustettava. Tehokkaimmin se tapahtuisi kuitenkin turvaamalla laadukas perusopetus riittävän perusrahoituksen kautta eikä suuntaamalla rahoitusta erilaisiin hyviin mutta pieniin hankkeisiin, niin kuin tänä päivänä tapahtuu.

Yliopistojen osalta haluan huomauttaa, että yliopistorahoituksen lisäys ei kata jatkuvasti lisääntyneitä tehtäviä. Toimintamenorahoitus kasvaa budjettiesityksen mukaan 37 miljoonalla eurolla. Tästä 20 miljoonaa perustuu korkeakoulujen kehittämislakiin, jonka me säädimme täällä. 17 miljoonaa euroa ei riitä kattamaan yliopistojen eikä varsinkaan opetus- ja tutkimushenkilöstön uusia tehtäviä.

Herra puhemies! Taiteen ja kulttuurin määrärahoihin on tulossa lisäystä, mikä on sinänsä hyvä asia. Olen kuitenkin hyvin huolissani kuntien yleisestä kulttuuritoiminnasta. Hallitus esittää 1,65 miljoonan euron vähennystä kuntien yleiseen kulttuuritoiminnan tukemiseen. Valtionosuuden laskentaperusteen yksikköhinta on monta vuotta ollut 4,20 euroa/asukas, eikä siihen ole tehty minkäänlaisia indeksitarkistuksia. Tästä valtion osuus on ollut 37 prosenttia ja kunnan osuus 63 prosenttia. Nyt ministeriö esittää laskentaperusteen yksikköhinnaksi 3,50:tä euroa/asukas. Kun tähän vielä tulee valtionosuusuudistuksen mukanaan tuoma muutos prosenttijakoon, siis valtio 29,7 prosenttia ja kunta 70,3 prosenttia, on vähennys siis vielä suurempi.

Esitetty määrärahan leikkaus tarkoittaa tuen vähentämistä nimenomaan ruohonjuuritason kulttuuritoiminnasta ja on samalla hyvin huolestuttava viesti asukkaita lähellä olevan kulttuuritoiminnan arvostuksen puutteesta. Mielestäni opetusministeriössä toteutettu linjanveto on hämmästyttävä, varsinkin kun samassa talousarvioesityksessä on kirjattu ministeriön toiminnan tavoitteeksi taiteen ja kulttuurin saatavuuden parantaminen. Kun tähän vielä lisää tämän hetken taloudellisen tilanteen kunnissa, niin on todella huolestuttavaa, miten kulttuuri kunnissa tulee järjestettyä. Kun ajatellaan, että kuntapäättäjätkin tässä tilanteessa ovat valmiita tinkimään erityisesti kulttuurimäärärahoista, niin huoleni on todella syvä.

Herra puhemies! Kirjastot ovat kansalaisten ainoita julkisia maksuttomia palveluja ja tiloja. Kirjastot ovat luovuuden tiloja, vapaita vyöhykkeitä, joihin kaikilla kansalaisilla on avoin pääsy. Kirjastot tarjoavat turvallisen ja virikkeellisen ympäristön kaiken ikäisille. Kirjastoautot puolestaan tuovat kirjasto- ja kulttuuripalvelut myös taajamien ulkopuolelle. Kirjastojen perustaminen ja ylläpito on yhteiskunnalle edullinen tapa edistää kansalaisten hyvinvointia, ehkäistä ennakolta syrjäytymistä ja tukea kaiken ikäisten oppimista ja harrastuksia.

On hyvin huolestuttavaa, että budjettiesityksessä on valtuus kirjastojen tulevien vuosien perustamishankkeisiin pyyhitty kokonaan pois. Perustamishankkeita ovat uudet tai saneerattavat kirjastotilat ja kirjastoautot. Vuonna 2006 saa valtionosuuden myöntämispäätöksiä perustamishankkeille tehdä enintään 4 miljoonalla eurolla. Se riittää ainoastaan rakenteilla olevaa Turun kaupunginkirjaston uudisrakennukseen ja kahden kirjastoauton tai yhden pienemmän kirjaston perustamiseen. Vuoden 2006 jälkeisille vuosille laajuuksia perustamishankkeille ei ole vahvistettu lainkaan. Todellinen tarve vuosittain on 10 miljoonaa euroa. Valtio on myöntänyt tähän saakka vuosittain noin 5 miljoonaa euroa, mikä on riittänyt vain puolelle kaikista hankkeista. Valtion tulo- ja menoarvioon tähän asti sisältynyt erillinen valtionosuus kirjastojen perustamishankkeisiin on välttämätön kirjastorakennusten ja kirjastoautojen uusimiseksi. Kunnilla ei yksin ole mahdollisuutta rahoittaa hankkeita.

Herra puhemies! Opetusministeriön Kirjastostrategia 2010:n mukaan kirjasto on perusopetuksen ohella julkishallinnon tärkein tapa toteuttaa tietoyhteiskunnan kansalaisuuden perusedellytykset. Siksi on tärkeää yleisten kirjastojen teknisen infrastruktuurin parantaminen ja asiakkaiden opastuksen turvaaminen etenkin pienissä kunnissa ja taajamien reuna-alueilla. Pieniä panostuksia on saatu kirjastojen asiakaspäätteisiin ja laajakaistayhteyksiin, mutta lisärahaa tarvitaan. Pelkät tietokoneet eivät luo kansalaisen tietoyhteiskuntaa, vaan asiakkaille tarvitaan lisää käyttötukea. Kuten sivistysvaliokunnassakin olemme todenneet, nämä toimenpiteet ovat tietoyhteiskunnan tehokkain keino estää alueellista, tiedollista ja sosiaalista syrjäytymistä. Julkisen hallinnon sähköisen asioinnin saaminen kansalaisten arkipäiväiseksi toiminnaksi onnistuu parhaiten kirjastojen ja yhteispalvelupisteiden kautta. (Puhemies: 10 minuuttia!)

Koska ministeri Luhtanen on paikalla, niin ehkä esitän tämän toiveen hänelle tiehankkeesta: Kehä kolmonen Hämeenlinnan risteyksen kohdalla on todella ruuhkainen, ja toivon, että liikenneministeriössä tämä on niiden kiireisimpien hankkeiden kohdalla, kun seuraavia ratkaisuja tehdään. Siitä hyötyy koko Suomi.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön osalta voidaan sanoa, että valtion ensi vuoden talousarvio näyttää kokonaisuutena hyvältä, vaikka tiettyjä kipukohtia siitä tietysti löytyykin. Merkittävimpänä asiana pidän suurten liikenneinvestointien eteenpäinmenoa. Nythän tässä budjettiesityksessä esitetään viiden uuden hankkeen aloittamista sekä vuonna 2006 että myös vuonna 2007. Voin sanoa näin, että tämä esitys on historiallinen, vai muistaako joku, onko koskaan tehty kerralla päätöstä näin monen hankkeen aloittamisesta? Lisäksi päätettiin, että myös niiden infraministerityöryhmän esittämien ykköskorin hankkeiden, joista ei vielä ole tehty rahoituspäätöksiä, valmistelua jatketaan, eli koko ykköskorista on siis tehty tavalla tai toisella päätökset ja kannanotot. Totean sen, että tässä on erinomaisen hyvänä asiana ensi askeleen ottaminen yhden vuoden tähtäyksestä pitkäjänteisyyden suuntaan. Nimenomaan pitkäjänteisyyden puolesta olen puhunut useasti eri yhteyksissä, varmasti täälläkin joka ikisessä puheessani. Tämä budjettiesitys luokin erinomaisen pohjan väylähankkeiden järkevälle suunnittelulle, mikä tuo myös — ja tätä haluan erityisesti korostaa — kustannussäästöjä valtiontalouteen.

Vuoden 2007 budjetin laadinnan yhteydessä on tietenkin viisasta katsoa jälleen hieman enemmän eteenpäin, jotta pitkäjänteisyys jatkuu. Mutta nämä asiat jäävät sitten uuden liikenne- ja viestintäministerin harkintaan.

Pitkäjänteisyyden ulottaminen suurten hankkeiden käynnistämiseen tarkoittaa kansantalouden kannalta ennustettavuuden paranemista, kun yritykset ja kansalaiset tietävät valtion toimista usean vuoden päähän tehdessään omia päätöksiään. Tietysti voi sanoa näinkin, että myös tähän liittyvien investointien antama kasvusysäys taloudelle on merkittävä niin rakentamisvaiheessa kuin sen jälkeenkin. Toistan vielä senkin, mikä on mielestäni huomionarvoista, että Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on siis arvioinut, että väyläinvestoinnit tuovat panostukset 2,5-kertaisena takaisin.

Talousarvioesityksen valmistelun yhteydessä sovittiin, että elinkaarimallihankkeiden budjetointitapa selvitetään ja mahdollisesti muutetaan vastaamaan perinteisellä budjettirahoituksella toteutettavia hankkeita. Henkilökohtaisesti näkisin erittäin tärkeänä, että budjetointitapa muutettaisiin jo ennen seuraavaa kehysriihtä. Eduskuntahan on edellyttänyt elinkaarihankkeiden budjetointitavan muutosta.

Liikenne- ja viestintäministeriön pääluokan selvitysosan mukaan "tehdään päätös teiden ja ratojen runkoverkosta sekä valmistellaan vuonna 2005 tehtyjen selvitysten pohjalta ehdotus rataverkon laajuudesta ja yleisen ja yksityisen tien rajapinnasta". Liikennejärjestelmän kokonaistehokkuuden parantamiseksi tällä päätöksellä tulee olemaan tärkeä merkitys. Tässä on ikään kuin tällainen kokonaisuus nyt kaiken kaikkiaan käsittelyn pohjana, ja tämä on mielestäni se merkittävä seikka.

Merkittävä rahoitusta koskeva uudistus on se, että nyt on annettu kunnille mahdollisuus aikaistaa toteutuslistoilla olevia hankkeita, kuten Oulun ja Kiimingin kunta tekivät Kuusamontien tapauksessa lainaamalla valtiolle korotonta rahaa siihen saakka, kunnes valtiokin olisi ollut valmis ottamaan hankkeen toteutukseen. Tästä toteaisin sen, että olen ollut erittäin avoin ja ajamassa erilaisia uusia rahoitusmalleja kalliisiin, pitkäjänteisiin investointeihin ja tässä nyt sitten tavallaan tällä budjetilla ikään kuin otettiin käyttöön konkreettisesti tämän kaltainen rahoitusmalli eli lainoitusmalli. Se on hyvä sikäli, että meillähän ministeriössä pohtii parhaillaan työryhmä myös erilaisia muita rahoitusmalleja siltä pohjalta, että niitä voitaisiin lähteä toteuttamaan ja tätä kautta vielä ikään kuin pitkäjänteistää väylästöhankkeita ja niihin liittyviä investointeja järkevältä pohjalta.

Perusväylänpidosta on tietysti todettava se, että perusväylänpitoon tuli kehyksiin verrattuna lisää, tosin niin vähän, että kustannustason nousu huomioon ottaen reaalista nousua ei käytännössä tullut. Tässä voisi näin todeta, että perustienpidon määrärahojen kanssa vielä jotakuinkin niukin naukin voisi elää, mutta varsinkin perusradanpidossa on todella vaikeuksia.

Perusradanpidon rahoitus on talousarvioesityksessä myös uudelleen kohdennettu. Ratahallintokeskuksen johtokunta on kiinnittänyt huomiota esitykseen ja todennut, että esimerkiksi kiinteistöjen hoito ei ole mahdollista esitetyllä rahoituksella ja että Seinäjoki—Oulu- ja Lahti—Luumäki-ratojen suunnittelu ei etenisi niin, että hankkeet todella voitaisiin aloittaa vuonna 2007. Siis toisin sanoen aloituspäätökset on tehty mutta budjetin sisäisiä momentteja on nyt muuteltu siellä sisällä, ja tämä tulee aiheuttamaan käytännössä nyt siis näitä suunnittelu- ja mahdollisia aloitushankaluuksia. Ratahallintokeskus onkin esittänyt liikenne- ja viestintäministeriölle tulostavoitteiden tarkistamista, ja liikenne- ja viestintäministeriö tuleekin neuvottelemaan, näin myös uskon seuraajani kohdalta, tästä asiasta Ratahallintokeskuksen kanssa. Lisäksi korvausinvestointien esitetty määrä tarkoittaisi, että yli-ikäisten ratojen korjaaminen etenisi hyvin hitaasti ja ratojen käytölle asetettuja rajoituksia ei voitaisi poistaa niin nopeasti kuin olisimme toivoneet.

Arvoisa herra puhemies! Suurten infrahankkeiden eteenpäinmenon lisäksi toinen suuri ilonaiheeni on budjettiesitykseen sisältyvä työsuhdematkalipun käyttöönotto. Tästä asiasta on täällä eduskunnassa ollut paljon keskustelua, ja pidän tätä erittäin merkittävänä uutena avauksena nimenomaan joukkoliikenteen edistämiseksi. Nyt tietysti on ehkä arvioitava sitä, että tämän uudistuksen vaikutukset kokonaisuudessaan tulevat näkymään vasta noin kahden kolmen vuoden kuluessa. Tästä voin sen vaan todeta, että tämä työsuhdematkalippu on työnantajan kokonaan tai osittain kustantama joukkoliikenteen kausilippu, josta työntekijä maksaa veroa lipun ostohinnan perusteella. Periaatteena tässä tietysti on se, että työsuhdematkalippu alentaa kynnystä joukkoliikenteen käyttämiseen ja toivottavasti lisää matkustajamääriä. Tietysti tässä sellaisen toiveen voi esittää, että työnantajat nyt sitten ottaisivat tämän lipun käyttöön, koska todella niitä keinoja, joilla joukkoliikennettä voidaan parantaa, ei ole mitenkään mittavasti ja tämä on minusta nyt yksi merkittävä ja käyttökelpoinen keino. Tämä asia tulee nyt sitten budjettilakina käsittelyyn.

Mutta sen sijaan joukkoliikennerahoja on vuodelle 2006 esitetty kaikkiaan 74,6 miljoonaa euroa, eli itse asiassa tämä on huono asia sikäli, että tämä on noin 10 prosenttia vähemmän kuin kuluvana vuonna. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että junaliikenteen ostoissa tulisi tällä rahoituspohjalla tapahtumaan hyvin isoja muutoksia, ja täällä eduskunta on käynyt jo paljon keskustelua siitä, mitä esimerkiksi junaliikenteen ostoon liittyvä joukkoliikenteen määräraha tarkoittaa, esimerkiksi nyt vaikka tämä uusi Kerava—Lahti-oikorata ja tähän liittyvä taajamaliikenne. Mutta nyt on tilanne se, että näitä lähiliikenteen ostoja tai tätä rahoitustilannetta selvitetään parhaillaan tämän vuoden loppuun mennessä erityisessä joukkoliikenteen rahoitustyöryhmässä, ja minä odotan, että sieltä saadaan tietysti järkeviä ratkaisuja.

Lentoliikenteen ostoista voisin todeta sen, että niihin on varattu nyt 1 miljoonaa euroa, ja tällä rahalla voidaan taata nyt sitten Varkauden, Mikkelin ja Savonlinnan ostoliikenne yhdessä näiden kuntien kanssa.

Mutta ihan tästä joukkoliikenteestä yhteenvetona voisin sanoa vain se, että kyllä näen erittäin suurena huolena tämän joukkoliikenteen tason turvaamisen työsuhdematkalipun toteutumisesta huolimatta.

Arvoisa herra puhemies! Tähän budjettiesitykseen sisältyy kahden uuden viraston perustaminen. Uuden rautatieviraston perustaminen liittyy Euroopan unionin toiseen rautatiepakettiin, missä jäsenvaltioiden on perustettava riippumaton ja itsenäinen rautatiealan turvallisuusviranomainen. Tämän viraston tulee aloittaa työnsä 1.9.2006, ja sen valmistelu on käynnissä; sen perustamiseen liittyvät määrärahat sisältyvät budjettiesitykseen.

Budjettiin liittyy myös erittäin mittava koko ilmailun hallintouudistus. Nykyisestä Ilmailulaitoksesta siirretään (Puhemies: 10 minuuttia!) norminantoon liittyvät tehtävät ja lähes kaikki julkiset hallintotehtävät uudelle virastolle eli Ilmailuhallinnolle. Tässä tietysti kootaan nyt tämä Ilmailuhallinnon henkilöstö pääasiassa Ilmailulaitoksen lentoturvallisuushallinnon ja lentoliikennehallinnon nykyisistä työntekijöistä. Tässä vaan totean sen, että kun uuden Ilmailuhallinnon tärkein tehtävä, ja tätä haluan korostaa, on huolehtia lentoturvallisuudesta, se tarvitsee kunnon resurssit, jotka on varmistettava talousarviokäsittelyssä.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan hyvä, että on positiivisia asioita liikenneministeriön hankkeissa, joita ministeri esitteli. Tietysti työsuhdematkalipun saaminen vihdoinkin budjettiin on hyvä asia, mutta kyllä se tietysti korvalle lyö sitä, että joukkoliikennerahoja on leikattu aika paljon. Sehän, niin kuin ministeri tietää, lisää työttömyyttä, ja se on todella ikävä asia. Myöskin yritystoimintaa joudutaan ajamaan alas. Alan yrittäjät ovat ottaneet yhteyttä, ja ne luvut ovat aika isoja, joihin tämä asia nyt sitten päätyy.

Mutta mistä rahat sitten kaiken kaikkiaan tulevaisuudessa? Se on tietysti tuhannen taalan kysymys. Ministeri Pekkariselta täällä aiemmin kysyin, minkä tähden hallitus ei tee selkeää päätöstä valtion omaisuuden myyntitulojen voitoista, mihin ne käytetään. Se on semmoista salatiedettä, että ymmärtää, että velkoja joudutaan maksamaan, mutta kun valtion, Suomen kansan, omaisuutta myydään, eikö olisi järkevää (Puhemies: Aika!) todella sijoittaa enemmän kuin se 10 prosenttia infraan, kun sekin on suomalaisten omaisuutta?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen kuvaili hyvin tässä budjetissa joukkoliikenteelle tarjottavaa hyvin niukkaa leipää. Joukkoliikennemäärärahat kutistuvat nykyisestä, ja ratojen kunnossapidossa vallitsee edelleen aika ankara niukkuus. Ihmettelenkin, miten ministeri voi kuvata ja kertoa olevansa kokonaisuutena kuitenkin tyytyväinen tähän oman hallinnonalansa budjettiin. Kertooko se siitä, kuinka vähän joukkoliikennettä arvostetaan?

Mutta tähän myönteiseen asiaan budjetissa eli joukkoliikenteen työsuhdematkalippuun. Siitä on huolena esitetty, että työnantajat eivät välttämättä ottaisi sitä omakseen ja sen takia tämä uudistus voisi jäädä vähän torsoksi. Onko ministeriössä valmistauduttu siihen, että jos joukkoliikenteen työsuhdematkalippu ei ota tuulta siipiensä alle, mitä sitten tehdään ja mitkä ovat jatkotoimenpiteet?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että te, ministeri Luhtanen, nyt esittelette tässä roolissa viimeistä kertaa tällä vaalikaudella budjettia eduskunnalle. Minä arvostan sitä paljon, että sitoudutte voimakkaasti tähän eduskunnan edellyttämään kehysmenettelyn uudistamiseen, ja harmittaa kovasti, että ette onnistuneet selättämään valtiovarainministeriä tässä. Olisin nyt vielä kysynyt, mihin tämä nyt oikein kaatui, koska se kehysmenettelyn uudistaminen olisi antanut meille tarvittavaa pelivaraa niihin välttämättömiin uusinvestointeihin, mitä me olisimme infrapuolella tarvinneet.

Olisin pitänyt myös parempana, että olisi pysytty siinä pitkässä listassa, joka perustuu Tiehallinnon eri tahojen ja ministeriön asiantuntevaan käsittelyyn. Haluttiin päästä sellaisesta sattumanvaraisesta päätösmenettelystä, jota aikaisempina vuosina muun muassa eduskunnassa tehtiin. Nyt valtiovarainministeriö meni pistämään listan uusiksi.

Mutta lopuksi vielä, arvoisa ministeri: Mihin perustuu tämä junaturvallisuusvirastoon liittyvä sijoituspaikkaongelma ja siihen liittyvä laskelma? Mikä tekee Kouvolan kalliimmaksi? Minulle on kerrottu, että laskelmien taustalla on joku muutosturvalupaus Ratahallintokeskuksen virkamiehille, että heidän ei tarvitse siirtyä mihinkään (Puhemies: Aika!) toiselle paikkakunnalle, ja siitä syntyy lisäkustannus. Pitääkö tämä, arvoisa ministeri, paikkansa?

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Todella haluan omalta osaltani kiittää ministeri Luhtasta siitä, että hän on hoitanut tehtävänsä hyvällä asiantuntemuksella, määrätietoisesti, päättävästi ja kunnioittanut eduskunnan tahtoa. Uskon niin, että tämä sali hyvin laajasti tähän näkemykseeni yhtyy.

Liikennehankkeiden osalta pitkäjänteisyys, turvallisuustekijät, yritystoiminnan kehittäminen, investointien käynnistäminen edellyttävät sitä, että niin sanotun ykköskorin hankkeet toteutetaan ja niistä päätös tehdään vuoden 2006 budjetin käsittelyn yhteydessä siten, että valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto valmistelee eduskunnalle asiat ja eduskunta tekee päätökset. Eduskunnalla on budjettivalta näissä asioissa.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiriihestä kuuluneen metelin perusteella voisi luulla, että siellä lisättiin kyseisen pääluokan määrärahoja merkittävällä tavalla, kun valtiovarainministeri Kalliomäki omilla hankkeilla ajeli jo päätettyjen listojen ohi. On hyvä nyt muistaa kuitenkin se, että siellähän päätettiin aloitusrahoista. Rahoitusvastuuthan on pitkälti siirretty tuleville vuosille.

Mutta mitä sitten tulee perustienpitoon ja perusradanpitoon, niin, niin kuin ministeri totesi, niissähän on aleneva trendi, ja ymmärrän erittäin hyvin, että täälläkin hallituspuolueiden edustajat ovat tätä trendiä kritisoineet. Meidän liikenneturvallisuutemme ja valtion omaisuuden, teiden ja ratojen kunto heikkenevät. On siis syytä tehdä jotain. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tehnyt sekä perusradanpitoon että perustienpitoon määräraha-aloitteita, ja odotamme teiltä, erityisesti keskustan kansanedustajilta, sitten tukea tässä työssä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itsekin totean, että ministeri Luhtanen on hoitanut tehtävänsä kyllä niin, että hän on pitänyt kiinni käsityksistään mahdollisimman pitkälti ja varmasti aina luonnollisesti loppuun saakka sen suhteen, miten esimerkiksi ratoja pitäisi ylläpitää. Tämä alueellisen liikenteen palvelujen oston heikentyminen, joka nyt on budjetissa, merkitsee joukkoliikenteen heikentymistä kiskoilla. Se on tietysti myöskin ympäristöllisesti heikko asia ja myös alueen taloudelle monesti. Kysyisin, kun viittasitte tuohon tutkimukseen ja selvitykseen, onko siinä vielä mitään tuloksia, kun käsitykseni mukaan Kotka—Kouvola—Kotka-rataosuus olisi näitä kaikkein edullisimpia kokonaistaloudellisesti, siis henkilöjunaliikenteen ylläpitäminen valtion tuella.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laitisen tapaan on varmasti helppo yhtyä niihin kiitoksiin liikenneministerille siitä, mitä jäntevyyttä ja täsmällisyyttä hän on toimessaan osoittanut. Mutta elämä jatkuu eri tehtävissä. Nyt on kysymys näistä teiden eri rahoitusmalleista. Katsoisin, että tällä näkymällä kuntien talousnäkymät ovat sen verran negatiiviset, huonompaan suuntaan menossa, että ei voisi edellyttää sitä, että kaikki kunnat pystyisivät tasa-arvoisesti osallistumaan esimerkiksi teiden rakentamisen rahoitukseen. Katsoisin kuitenkin, että erilaisia rahoitusmalleja on syytä kehitellä. Mutta miten pelastaa nämä kunnat, jotka eivät itse pysty vastaamaan tähän isoon haasteeseen?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin yhdyn ministeri Luhtasen huoleen, joka koski perustienpidon ja perusradanpidon määrärahatasoja, jotka ovat laskevilla käyrillä. Perusongelmat ovat niillä suunnilla, investointeja tulee ja niitä menee. Totean, että talouspoliittinen ministerivaliokunta on helmikuussa 2004 kuitannut tämän ministerityöryhmän mietinnön sellaisenaan lisäten kaksi hanketta, Pasilan ja Ilmalan ratapihahankkeen. Ei voida väittää, että se olisi jotenkin ylipainoinen. Se on ollut alipainoinen, sinne on lisätty tavaraa.

Kysyn, kun hallitus on tuporatkaisun yhteydessä päättänyt, että liikenneinfran kehittämistä jatketaan ministerityöryhmän esittämän etusijaisjärjestyksen pohjalta: Onko tämä päätös voimassa? Onko hallituksen tarkoitus edetä tällä tavalla?

Yhdyn niihin kiitoksiin myöskin, joita ministeri Luhtaselle on esitetty. Hän on tehnyt työtä tarmolla ja sydämellä. Kiitos liikennejaoston puolesta erinomaisen hyvästä yhteistyöstä.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa puhemies! Yhdyn murheisiin perustienpidon ongelmista ja laskevista määrärahoista. Aivan euromääräisesti tai markkamääräisesti 90-luvun alusta lähtien ollaan nyt noin 20 prosenttia alhaisemmalla tasolla, ja jos otetaan vielä indeksikorjaus huomioon, niin selvästi alemmalla. Tuntuu siltä, että hallitus haluaa rangaista yksityisautoilua tai yleensä liikennöintiä, koska perittyjen verojen määrä on ollut huikeassa kasvussa viimeisen 15 vuoden aikana. Ja sitten tienpito, joka tietysti vaatisi enemmän rahaa, kun on enemmän kulutusta, on selkeästi laskussa.

Arvoisa ministeri! Oletteko tietoisia siitä, että vuonna 90 (Puhemies: Aika!) tästä verosta käytettiin tienpitoon 47 prosenttia, vuonna 95 31 prosenttia, vuonna 2000 19 prosenttia ja vuonna 2005 (Puhemies: Edustaja, aika!) 17 prosenttia?

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkisen liikenteen matkustajamäärät ovat jo valmiiksi olleet laskussa, ja nyt esimerkiksi paikallisen liikenteen valtionapujen pienentäminen tarkoittanee noin 1 400 päivittäisen bussivuoron lakkauttamista. Jos ei edes ympäristö kiinnosta, niin, arvoisa puhemies, toivoisin, että hallituksessa muistettaisiin, että Suomessa asuu ihmisiä, jotka eivät ikänsä, kuntonsa tai taloudellisen tilanteensa puolesta voi hoitaa päivittäisiä asioitaan omalla autolla.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri totesi äsken, että väylähankkeisiin sijoitetut rahat tulevat yhteiskunnassa takaisin 2,5-kertaisina. Muistuttaisinkin siitä, että jos väylästöä, tieyhteyksiä, ratayhteyksiä ja myös lentoyhteyksiä parannetaan nykyisestään, niin tämä 2,5-kertainen tuottohan on parempi kuin useimmissa muissa sijoituksissa. Näin ollen, oletteko, arvoisat ministerit, keskenänne, te, jotka nyt istuttu siellä aitiossa, vakavasti miettineet, mitä valtion omaisuutta nyt voitaisiin vaihtaa toiseen valtion omaisuuteen? Ja oletteko esimerkiksi ottaneet esille sen mahdollisuuden, että nämä paljon puhutut alueellistamishankkeet asetettaisiin ikään kuin vastakkain väylästön rakentamishankkeiden kanssa?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, joita täällä on esitetty ministeri Luhtaselle. Olette hoitanut tehtävänne hyvin ryhdikkäästi. Aivan erityisesti pidän suuressa arvossa sitä, että liikenneväyläpolitiikan linjauksia vuosille 2004—2013 valmistelleen ministerityöryhmän puheenjohtajana olette laatinut erinomaisen paperin, jota toivon, että myöskin seuraava hallituskin voisi noudattaa. Siinä yksi oleellisimpia asioita on se, että liikenneväylien pitoa tulee suunnitella pitkäjänteisesti hallituskausittain ja pidemmäksi aikajänteeksi laadittavien strategioiden ja investointiohjelmien pohjalta. Eli tämmöinen pitkäjänteisyys saadaan tällä ohjelmalla.

Toivotaan nyt, että vuoden 2007 budjettia tehtäessä sitä kunnioitetaan, ettei käy niin kuin nyt tässä kävi, että suunnitelmia muutettiin. Perustienpitoon ja yksityisteiden valtionapuun on eduskunnassa saatava lisää rahaa tämän budjetin käsittelyn yhteydessä. On täysin kohtuutonta verrattuna siihen, mitä eduskunta on lausunut, se taso, missä nyt ollaan. Tarve on huomattavasti suurempi, ja kiitos Valtatie 2:n saamasta peruskorjausrahoituksesta. Se tuli tarpeeseen, ja sen eteen on tehty erittäin pitkään töitä.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaiset kiitokset myöskin ministeri Luhtaselle nyt tässä vaiheessa! Ministeri Luhtanen, sanoitte, että liikenne- ja viestintäministeriön kannalta katsottuna talousarvio on kokonaisuutena hyvä. Minä sanon keskisuomalaisin silmin katsottuna, että talousarvio on todella huono. Se johtuu nyt siitä, että meillä ei näitä pääasioita ole saatu vielä ratkaistua.

Sanoitte, arvoisa ministeri, että ministeriössä pohditaan rahoitusmalleja. Kysyisin, onko yhtenä mallina se, että omaisuuden myyntituloista 500 miljoonan markan ylittävältä osalta käytettäisiin enemmän kuin 10 prosenttia, vai tuleeko teille saneluratkaisu valtiovarainministeriöstä. Minä toivoisin, että sitä nostettaisiin, aivan samalla tavalla kuin ed. Tulonen toivoi, ja käytettäisiin teiden rakentamiseen ja nimenomaan tässä tapauksessa Valtatie 4:n rakentamiseen.

Perusradanpidosta sanoisin, että ei ole ihme, että VR:n rautatieliikenteen matkustajamäärät vähenevät, koska esimerkiksi Jyväskylän junat ovat jatkuvasti tunnin myöhässä. Ei ole matkustajilla varaa odotella semmoisia aikoja.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vain yhteen asiaan. Yksityistierahat tässä alenevat, ja kun miettii sitä mennyttä aikaa silloin aikanaan vuonna 95, niin silloin oli tarkoitus leikata kokonaan pois. Eduskunta kuitenkin säilytti lain voimassa, ja pikkuhiljaa on lisätty sinne puolelle varoja. Sitten on asetettu tavoitteita siihen, mitä se pitäisi olla. Muistan hyvin ne liikennevaliokunnan ja eduskunnan kannanotot. Tällä hetkellä sen tasonhan pitäisi olla joku 20—25 miljoonaa euroa, ja sekään ei vielä olisi realistisella tasolla, mitä se oli 90-luvun alussa. Onko tässä heitetty kapula — tai luu, niin kuin minä äsken totesin puheenvuorossani — taas eduskunnalle kaluttavaksi, jotta pienestä asiasta saa ison asian, koska eduskunta todennäköisesti tulee palauttamaan kuitenkin vähintään samalle tasolle tämän yksityistieavustuksen kuin millä se tänä vuonna on? Tämä tuntuu vaan ihan tosi pieneltä, mutta yhdyn niihin kiitoksiin muuten ministeri Luhtasen toiminnasta. Tämä vähäinen juttu ei kiitoksia vähennä yhtään.

Petri Neittaanmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä jäljellä olevat ykköskorin hankkeethan maksaisivat yhteensä 371 miljoonaa euroa eli lähes täsmälleen sen verran kuin tämän Lohja—Muurla-hankkeen uudelleenbudjetoinnista vapautuisi varoja. Kun eduskunta todellakin viimeksi 22. kesäkuuta piti välttämättömänä, että elinkaarimallin kehystulkintaa muutetaan, ja ehdottoman tärkeänä, että ensimmäiseen koriin kuuluvista hankkeista tehdään aloituspäätökset vielä tällä vaalikaudella, niin kyllä tämä valtiovarainministeriön linja ihmetyttää. Miksi te niskuroitte, kun budjettivalta on eduskunnalla, niin kuin ed. Laitinen täällä totesi? Ongelmaan olisi ratkaisu. Miksi tässä esityksessä sitä ei ole ratkaistu?

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ilahtunut siitä, että ministeri Luhtanen on huomioinut myöskin Uudenmaan ja Pääkaupunkiseudun hankkeet. Niitähän ei ole vuosikausiin otettu siinä mielessä huomioon, kun ajatellaan, mitkä liikennevirtaukset täällä on. Siinä mielessä minä toivoisin, että Kehä kolmonen, joka on ihan valtaväylä, jäisi niihin hankkeisiin ja seuraava ministeri veisi niitä eteenpäin.

Mutta semmoinen pieni yksityiskohta, että liikenteen joustavuuden ja turvallisuuden kannalta olisi erittäin tärkeätä, että asuntoautojen nopeusrajoitukset saataisiin samalle tasolle kuin muualla Euroopassa. Suomessa ja Albaniassa on ainoastaan 80 kilometrivauhti, ja kaikkialla muualla on aivan toisenlaiset lukemat. Se olisi erittäin tärkeätä myöskin liikenneturvallisuuden kannalta. Siitä taas johtuu, että tulee näitä kolareita, ja se sitten on yhteiskunnalle kyllä kallista.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn näihin kiitoksiin ministerille. Hän on erinomaiselle tavalla myös kehittänyt näitä erilaisia malleja ja työryhmien kautta tuonut uusia näkökulmia niin talouden näkökulmasta kuin turvallisuuden näkökulmasta. Sen tähden kun täällä on useissakin edustajien puheenvuoroissa tullut esille, että meillä kerta kaikkiaan on liian pieni liikennepuolen budjetti, se koskee sekä rataverkostoa että tieverkostoa. Jos ajatellaan Suomen olosuhteita, muuttuvia ilmasto-olosuhteita, niin se kyllä edellyttää ihan toisenlaista menoa koko budjettikehykseen näiltä osin. Se varmasti tulee myös sieltä talouden, toimeliaisuuden ja turvallisuuden kautta takaisin.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin kiittää ministeri Luhtasta. On hyvä, että näitä uusia hankkeita aloitetaan, mutta vielä tärkeämpää on se, että ne hankkeet, jotka on jo aloitettu, saatetaan loppuun. Tässä viittaan läntisen kehätien jatkorahoitukseen ja kiitän siitä valtiovarainministeriä.

Kuten täällä puheenvuoroissa on nostettu esille, surullista todella on se, että perustienpidon määrärahoja karsitaan. Tämän vuoden talousarvioon verrattuna määrä on 11 miljoonaa euroa. Myös yksityisteiden valtionavustukset tulevat pienenemään. Tosiasia on se, että näihin tarkoituksiin on saatava lisää rahaa. Se, mitä ed. Lindqvist täällä nosti esille, että tämän puolen budjetti on liian pieni, on aivan totta, mutta eikö keskustapuolue ole tällä hetkellä hallituksessa, eli siltä osin tähän asiaan varmasti pystytään vaikuttamaan? Epäoikeudenmukaista on todella se, että liikenteessä kerätään vuosi vuodelta enemmän varoja monenlaisten maksujen ja verojen muodossa ja kuitenkaan se ei kohdennu takaisin, esimerkiksi perustienpidon kunnossapitoon. Muistan, kuinka Konginkankaan turman jälkeen yksi sun toinen nosti esille myöskin ministeritasolla sitä, (Puhemies: Minuutti!) että perustienpidon kunnossapitoon rahoitusta on lisättävä. Tältäkin osin viittaan siihen, että toivon, että perustienpidon kunnostamiseen löytyy lisää rahaa.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitän myöskin menneistä vuosista. Kanssanne on ollut helppo ja miellyttävä asioida.

Ed. Drombergin puheeseen on myöskin helppo yhtyä. Asia on pieni mutta tärkeä, niinpä viittaankin tekemääni toimenpidealoitteeseen tämän asian tiimoilta.

Oletus: Sisältyyhän tähän ensi vuoden budjettiin myöskin tämä ekologinen verouudistus sen osalta, että toimimme juuri niin kuin komissio on edellyttänyt eli poistamme auton ostoverotuksen ja siirrymme kohti käytön ja kulutuksen verottamista. Tämähän voidaan tehdä sillä tavalla, että sillä ei budjettivaikutuksia ole. Siksi se varmaankaan ei siellä budjettikirjojen välissä ole vaan ihan jo listoissa olevina toimenpiteinä.

Toinen pieni asia, ei niinkään pieni, on tämä Tampereen läntinen kehätie ja sen kakkosvaihe. Olen hieman ihmetyksellä seurannut tätä keskustelua, mikä siitä on ollut. Aiotaanko tulevaisuudessa päättää näistä suurista väylähankkeista faktisten hyöty—kustannus-lukujen perusteella? Jos niin olisi tehty, olisi ollut infratyöryhmällekin heti selvää, että tämä Tampereen läntisen kehätien kakkosvaihe olisi alun perinkin ollut siellä ykköshankekorissa, ja tätä koko episodia ei olisi tarvinnut tehdä.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri mainitsi puheenvuorossaan, että Lahti—Luumäki-rata ei etenisikään siinä aikataulussa kuin sen rakentamissuunnitelmat ovat. Toivon, että ministeri tarkentaisi, mistä johtuu, että tätä hanketta ei voitaisikaan aloittaa vuoden 2007 alussa.

Vielä haluaisin nostaa esille tämän jatkon tästä eli rataosuuden Luumäki—Imatra. Se on yksi maan kuormitetuimpia rataosuuksia. Nyt tämän ratakapasiteetin puutteessa joudumme siirtämään paljon kuljetuksia maanteille, eli hanke olisi myös erittäin merkittävä tältä osin. Jos tämä Lahti—Luumäki-rata viivästyy, silloin oletettavasti myös viivästyy Luumäki—Imatra-rataosuus. Toivon näihin vastausta.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minulle ei ollut mikään yllätys se, että meillä on hyvä liikenneministeri Luhtanen. Hän on erittäin hyvin hoitanut tehtävänsä. Koska talousvaliokunnassa kahdeksan vuotta olin, tulin siihen tulokseen, että hän oikea henkilö on. Samoin ed. Susanna Huovinen oli talousvaliokunnassa, ja uskon, että hän pystyy tässä tehtävässä erittäin hyvin selviytymään. Tämä on vähän naisten asia.

Arvoisa puhemies! Liikenneväylähankkeisiin me kaikki kansanedustajat täällä haluamme lisää rahaa, mutta katsotaanpa nyt sitten, miten hallituspuolueitten edustajat äänestyksissä käyttäytyvät sitten, kun todella päätetään lisärahasta. Uskon, että ne puheet ja teot eivät täällä kohtaa. Minä haluaisin liikenne- ja viestintäministeriön budjettikirjaa sillä tavalla muuttaa, että liikennehankkeitten investoinnit, väylähankkeet, olisivat omana könttänään ja omana könttänään olisi kunnossapito. Nythän ne ovat yhteisenä könttänä. Silloin kunnossapito ei söisi näitä investointihankkeita.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jäin pohtimaan ed. Lahtelan puhetta siitä, kun hän kysyi niistä yksityistierahoista. Tässä puheenvuorossa ovat nousseet esille myös alempi tieverkko ja sitten nämä niin sanotut vähäliikenteiset radat. Ministeri Luhtanen on tehnyt erinomaista työtä, ja hänen äskeiset painotuksensa puheenvuorossa lämmittivät mieltä. Siksi olisin tarkennuksena halunnut vain kysyä, onko näille ed. Esa Lahtelan esittämille yksityisteille ja samoin myös alemmalle tieverkolle ja alemmalle rataverkolle tulossa todella lisää rahaa, kun ymmärrän, että eduskunnan tahto tässä asiassa on erittäin yksiselitteinen.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aion yhtyä niihin vähäisiin kiitoksiin, jotka on valtiovarainministeriön suuntaan täältä lähetetty. On itsestäänselvää, ettei teitä voida joka paikkaan rakentaa, ainakaan kaikkia hankkeita yhtenä vuonna. Oli erittäin tärkeää se, että tämä arvojärjestys palautettiin niin, että tätä hyöty—kustannus-lukua seurattiin. Ei tästä muuten mitään tule.

Yksi kysymys olisi vielä ministeri Luhtasen suuntaan. Nyt on käynyt niin, että kun näitä isoja hankkeita lähtee liikkeelle, samoin teemahankkeita lähtee liikkeelle, niiden pienempien hankkeiden, jotka menevät tiepiirirahoista, määräraha on vähennetty puoleen, ja ymmärrän sen, että sitä rahaa on osittain siirretty muualle. Mutta onko tämä painotus oikea, koska nyt siellä uhkaa tulla näitä väliinputoajahankkeita, jotka eivät saa rahoitusta mistään, koska tiepiireillä ei ole niihin varaa ja ne ovat liian pieniä teemahankkeiksi?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on vähän semmoinen haikeiden jäähyväisten tunnelma, niin kuin, ministeri Luhtanen, huomaatte tästä kiitostulvasta. Toivon, että evästäisitte myöskin seuraajanne siitä, miten valiokuntien kanssa tullaan hyvin toimeen.

Kumma, että ministeri Kalliomäkeä on täällä kiitelty niin vähän. Hänkin jättää tehtävänsä ymmärtääkseni ylihuomenna. Ainakin se, mistä Anttia pitää kiittää, on johdonmukaisuus. Johdonmukaisuuslinja on pitänyt, näin on asia.

Mutta, arvoisa ministeri Luhtanen, vielä evästys seuraajallenne. Hän tekee matkan Moskovaan ensi viikonloppuna, hyvin nopeasti. Evästäkää nyt ihmeessä seuraajaanne siitä, että liikenne- ja viestintäministeriön Venäjä-strategia on koko Suomen kannalta elintärkeä. Kaikki ne hankkeet, mitä me joudumme kehittämään ja pitää kehittää Suomen transitomaa-aseman säilyttämiseksi niin maalla, merellä kuin junaliikenteessäkin, ovat Suomen kilpailukyvyn kannalta äärimmäisen tärkeitä hankkeita: nopea ratayhteys Pietariin, Kotkan—Haminan satamien kehittäminen ja ennen muuta sitten maantieväylien kuntoon saattaminen nopealla aikataululla. Muuten Suomi menettää sen asemansa logistisena solmukohtana EU:n ja Venäjän välisellä alueella. Kyllä Baltian maiden satamat ja liikenneyhteydet ovat valmiit kilpailemaan meidän kanssamme ja kuljetukset menevät sinne, ellei tätä oteta vakavasti. Tämä on hyvin tärkeä viesti seuraajallenne.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Heti aluksi haluan todeta sen, että kiitokset lämmittivät, ja omasta puolestani voin todeta, että yhteistyö valiokunnan kanssa on ollut erinomaista, kiitokset siitä, ja niin myös valtiovarojen liikennejaoston ja liikenne- ja viestintävaliokunnan kanssa. Ilman yhteistyötähän asiat eivät sujuisi. Se on ollut perusedellytys sille, että asiat ovat edenneet.

Muutama kokonaisuus. Ensinnäkin ed. Hurskainen otti esille tämän Lahti—Luumäki-radan. Totesin näin — ja tähän pitää nyt edustajien kiinnittää huomiota — että perusradanpidon rahoitusmomentteja siellä, sisäisiä momentteja, joihinka liittyvät kaikki tällaiset asiat kuin suunnittelu, kiinteistönhoito, sellaisia pienempiä asioita, on muutettu. Se investointiraha on ilman muuta Lahti—Luumäki 2007, mutta jos momentit on siellä sotkettu ja nyt Ratahallintokeskus on kertonut, että se vaikeuttaa näitä suunnitteluja, silloin tietysti koko homma vaikeutuu. Minusta nyt pitää valiokunnan arvioida tätä tilannetta. Minä en ymmärrä, miksi sitä momentointia oli muutettu. Minä sanon sen nyt ihan suoraan tässä.

Joukkoliikenteestä. Minä sanon näin — puheessa en ehtinyt kaikkea sanoa — että meillä oli joukkoliikenteessä, johon minä olen erittäin perusteellisesti paneutunut, kolme työryhmää, jotka käsittelivät asiaa joka ikisestä joukkoliikenteen kulmasta, rahoituksesta, sujuvuudesta, työsuhdematkalipusta jne. Työsuhdematkalippu meni näin, mutta rahoituksesta toteaisin sen, minkä takia tässä ei nyt ihan vielä hiuksia revitä: joukkoliikennerahoituksen rakenneuudistusta, mikä on erittäin tärkeä, valmistellaan vielä työryhmissä. Se työ valmistuu vasta vuoden 2006 alusta. Tästä syystä ei voinut kaikkia asioita ruveta repimään tähän budjettiin, koska tätä rakenneuudistustyöryhmän työtä on järkevä odottaa, ja jos minä saisin päättää, minä tietysti laittaisin heti välittömästi lisätalousarvioon sen edellyttämät rahat. Se on erittäin hyvä työryhmä. Se työskentelee. Minä olen seurannut sen työtä.

Rahoitusasioista joitakin esiin tuotuja asioita. Meillä ei harrasteta korvamerkintää, valtiovarainministeri tietää sen, että meillä ei ole korvamerkintää olemassa. Se on valitettavaa. Monet muut maat käyttävät korvamerkintää, eli kun liikenteeltä peritään maksuja, ne laitetaan joko rahastoihin tai suoraan budjetin kautta liikenteen hyväksi. Meillä ei sitä ole. Olen täysin tietoinen tästä kehityksestä, kun joku esitti näitä trendejä — ed. Seppälä. Tämä oli yksi syy siihen, kun havaitsin, että monessa Euroopan maassa käytetään korvamerkintöjä ja on olemassa rahastoja, että asetin tämän työryhmän. Haalin mielestäni kaikki asiantuntijat siihen työryhmään pohtimaan näitä erilaisia vaihtoehtoja erikseen mainiten vielä, että pitää saada selvitys ja kunnon selvitys siitä, olisiko Suomeen mahdollista saada esimerkiksi tällainen tierahasto, mihin kerättäisiin, rahastoitaisiin ja sijoitettaisiin, ja kun sitten tulisi sellaisia hetkiä, taantumia tai muita, niin rahastosta kaivettaisiin rahaa. Tätä selvitystä tehdään. Tietysti harmittaa, että se jää kesken, mutta kyllä minun seuraajani varmasti näitä vahtii. Tämä on erittäin merkittävä työ ja semmoinen perusasia kaikkeen tähän rahoitukseen nähden.

Ed. Drombergille välillä, että tämä matka-autoasian nopeuskysymys on valmisteilla ja siinä on sellainen ikään kuin pieni jarrutus ollut, koska näitä direktiivejä on vatvottu nyt kissojen ja koirien kanssa. Mutta minun näkemykseni on, että se tulee. Toivon, että se tulisi jo ensi kesäksi niin, että ed. Dromberg pääsisi ajelemaan tuolla teillä, mutta todella se on valmisteilla. (Ed. Dromberg: Kiitos!)

Tästä rautatievirastoasiasta, minkä ed. Laukkanen otti esille, minä haluaisin vain todeta sen seikan, että ... (Eduskunnasta: Tämä ei ole oikea paikka!) — Tämä ei ole oikea paikka, mutta se on puhtaasti rahasta kiinni. Jopa Helsingin perustamismääräraha olisi edellyttänyt muistaakseni 1,2 miljoonaa euroa. Sitäkään ei tullut. Perustamisraha on yksi miljoonaa euroa. Siinä on tarkat laskelmat olemassa. Eduskunta voi perehtyä siihen asiaan, ja tältä pohjalta asia etenee. Minä olen todennut, että niukin naukin niiden laskelmien perusteella, mitä nyt tässä budjetissa on tarjottu, se virasto pykätään jollakin tavalla tänne Helsinkiin, mutta eduskunta nyt sitten katsoo näitä asioita. (Ed. Laukkanen: Onko annettu Rhk:n työntekijöille joku muutosturva?) — Kyllä siellä on tehty ihan perusteelliset laskelmat näistä asioista.

Täällä kysyttiin myös siitä, pitääkö hankkeiden tärkeysjärjestys paikkansa. Siihen väliin tuli tämä Tampere ja Oulu—Kuusamo, ja itse asiassa infratyöryhmän erilliskysymyksenä käsitelty Ilmalan ratapiha tuli myös siihen väliin. Tämä nyt on sellainen tapaus, että tämän kanssa on elettävä.

Samaan syssyyn toteaisin, että minä en ole vastustanut missään yhteydessä Tampereen ohikulkutietä, tulkoon vielä historiankirjojen takia mainittua. Se ei ole mistään pudonnut. Se ensimmäisen kerran ylipäätään nostettiin hallituksen tasoiseen asiakirjaan meidän kakkoskoriin ja nyt sitä aikaistettiin. Eiköhän nyt pitäisi olla tyytyväisiä, että se siellä on ja vielä tuli lisukkeetkin päälle eli infratyöryhmän esitys.

Mitä tulee siihen johdonmukaisuuteen, pitäisikö Suomessa rakentaa tiet aina valmiiksi, totta ihmeessä pitäisi, mutta Suomi on pitkä maa. Meillä oli keskeneräisiä teitä tämä maa täynnä jo ennen minua, tulee olemaan minun jälkeeni. Jos ajatellaan ed. Vielman puhetta, että totesin, että kokonaisuutena esitys on hyvä, mutta Keski-Suomi ei saanut mitään. Minä puhun Suomen kokonaisuudesta. Voin sanoa näin, että kyllä se Nelostiekin siellä on saanut osansa, koska kohta vihitään tämä Lahti—Lusi-pätkä Nelostietä. Siinä on yksi pätkä valmiina. Nyt, ed. Vielma, pitää kiinnittää huomiota siihen, mitä totesin tämän pitkäjänteisyyden puolesta: minusta on äärimmäisen tärkeätä nyt, että siinä budjetin liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan yleistekstissä todetaan budjettiriihen päätös 2006 hankkeista, 2007 hankkeista, mutta lisäksi suuren taistelun jälkeen on se lause, että myös muiden ykköskorissa mainittujen hankkeiden valmistelua jatketaan. Siellä on se ed. Vielman ja muiden täällä ansiokkaasti Nelostien puolesta puhuneiden Nelostie myös siinä ykköskorissa. Tässä on nyt se pitkäjänteisyys. Minä toivoisin näin, että tämä nyt miellettäisiin. Minä sanon, että tämä on ikään kuin tämän infratyöryhmän paras aikaansaannos. Meillä on ensimmäisen kerran kirjattu ulos pitkäjänteiset asiat, päätökset, seuraavan vuoden päätökset ja sitten pitkäjänteisyydestä tämä lause.

Minä olisin sydämestäni toivonut, että olisi mennyt läpi se laskentatapa kehyksistä elinkaarimallihankkeiden kohdalla. Mutta niin kuin totesin, se on jo tietysti aika paljon, että todetaan, että valmistellaan tämä seuraavaa hallitusta varten. Se ei tullut budjettikirjaan, mutta se oli budjettiriihen päätös. Se on tavallaan jo ikään kuin tunnustus siitä, että tätä menettelytapaa täytyy uudistaa, vai mitä? Minä lähden siitä, että se pitää mahdollisimman nopeasti käsitellä, perata ihan perinjuurin, jos aiomme ja niin kuin pitää ottaa käyttöön erilaisia hankkeita ja malleja tässä tilanteessa, missä me nyt olemme. Meillä on määrätty rahapotti. Osa pannaan investointeihin. Siinä pitäisi olla erilaisia rahoitusmalleja, sujuvia rahoitusmalleja, ja sitten budjettirahoja.

Totta kai budjettirahoitus säilyy aina ja siitä sitten otetaan perustienpitoon, perusväylänpitoon, ja vielä se, mikä on nyt jäänyt keskustelematta, mutta mitä pidän myös infratyöryhmän ansiona, kun vielä menettelytapoja selkiytetään, on tämä teemapakettiasia. Kun täällä todettiin eräästä hankkeesta, että se on liian pieni (Puhemies koputtaa) eikä tule teemahankkeeksi ja on liian iso sitten tällaiseksi muuksi hankkeeksi, näitä pitää juuri selvitellä, mikä on sellainen hanke, kuuluuko se johonkin teemastoon se rahamäärä, ja sitä kautta lähteä näitä viemään. Teemahankkeet ovat ylipäätään tietysti huomattavasti pienempiä kuin isot investoinnit ja niitä on siellä nipussa monia, monia. Minä uskon, että eduskunta, sen valiokunta ja jaosto ovat erittäin hyvin tästä perillä, niin että näitten kanssa pärjätään.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Suunnilleen samalla kanavalla, arvoisat kollegat. Budjetti on kokonaisuudessaan selvästi elvyttävä, ja siellä sisällä on paljon sellaisia rakenteita, jotka vielä tukevat sitä. Vaikkapa esimerkkinä voisi sanoa sen, että kun korkomenoihin käytetään yli 200 miljoonaa euroa vähemmän, niin se raha voidaan käyttää järkevämmin täällä budjetin sisällä. Veroratkaisut, sekä niiden määrä että ne rakenteelliset muutokset, mitä siellä on tehty niin kotitalousvähennyksen sisällä kuin sitten esimerkiksi valtionverotuksessa, jossa tulee ansiotulovähennys myös sille puolelle, tukevat työllisyyttä samaten kuin ikääntyneiden työntekijöiden veroluonteinen tukimaksu, jota joku kutsuu matalan tuottavuuden tueksi, joku matalapalkkatueksi. Sillä on monta nimeä, mutta yhtä kaikki se lisää ikääntyneen työvoiman kysyntää. Sen lisäksi monet muut toimet tukevat sitä, ennen muuta tutkimus- ja tuotekehityspanostukset, että meillä syntyisi työpaikkoja tähän maahan, ja siihen sarjaan kuuluvat myös nämä infralisäykset, joista tässä puhuttiin.

Mutta keskityn nyt tässä siihen, mitä tapahtuu työvoimapolitiikan sisällä, ja ehkä keskeisimpiä uudistuksia siinä on työhallinnon rakenteellinen muutos, joka tarkoittaa sitä, että meillä hallinnon palvelut jakautuvat työvoiman palvelukeskuksiin, jotka ovat pitkäaikaistyöttömille ja moniammatillista osaamista tarvitseville työttömille suunnattuja palveluita, joita tehdään yhdessä kuntien, Kelan ja muiden toimijoiden kanssa. Tämä on eduskunnalle tutumpaa asiaa varmasti, koska nämä uudistukset ovat olleet liikkeellä jo pitkän aikaa.

Mutta uudempana ovat tulleet työnhakukeskukset, joilla pyritään siihen, että työnantajia voitaisiin palvella paremmin kuin nykyisin ja myös niitä ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole työttömiä työnhakijoita vaan jotka ehkä haluavat vaihtaa työpaikkaa, haluavat vaihtaa ammattia tai muutoin hakevat uutta työtä itsellensä. Näitä työnhakukeskuksia on tarkoitus perustaa kaikkiin suurimpiin työvoimatoimistoihin ja keskisuuriin toimistoihin. Ajatus on se, että ne olisivat keskeisillä paikoilla, että niissä voi helposti pistäytyä, käyttää sähköisiä palvelujärjestelmiä mutta myös saada henkilökohtaista neuvontaa ja apua ilman jonotusta, ilman ajanvarausta, jotta ne toimisivat tällaisina matalan kynnyksen työhallinnon palveluina.

Sen lisäksi, kun meillä ilmiselvästi näkyy se, että tietyillä aloilla työvoimakapeikot ovat vaikeutuneet, on tarkoitus parantaa palveluprosesseja ja kehittää niitä eteenpäin. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita sen, että tämmöisiä räätälöityjä työnhakuosoituksia tullaan jatkossa tekemään enemmän. Tähän asti niitä on joidenkin te-keskusten alueella tehty voimakkaasti ja määrällisesti paljon ja ne ovat tuottaneet hyvää tulosta ja jossakin taas niitä on tehty vähemmän, mutta pyrimme valtakunnalliseen linjaukseen siitä, että työnantaja voisi olla varma, että jos hänelle työntekijä osoitetaan, niin työntekijällä on se ammattitaito, jota työnantaja tarvitsee, ja jos taas työntekijä osoitetaan hakemaan jotakin tehtävää, niin hänellä on myös aito mahdollisuus tuohon työpaikkaan työllistyä. Viime kädessähän on tietenkin työnantajan valinta, kenet hän työntekijäkseen ottaa.

Nuorten yhteiskuntatakuu on lähtenyt tänä vuonna jo hyvin liikkeelle, ja on varmasti sen ansiota osittain, että nuorisotyöttömyys on laskenut voimakkaasti tämän alkuvuoden aikana. Se lasku on ollut viimevuotisesta noin 10—13 prosenttia hiukan vaihdellen kuukausittain. Mutta nyt tälle puolelle panostetaan lisää. Budjetissa on 25 miljoonaa euroa lisää nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Siitä 1,5 miljoonaa euroa menee opetusministeriön puolelle työpajojen toiminnan kehittämiseen, ja loppu on sitten työhallinnon puolella erilaisia aktivointitoimia. Lähtökohta on se, että tähän mukaan tulisivat paitsi alle 25-vuotiaat, myös vastavalmistuneet jatkossa. Kyse on siitä, että ensimmäisen työttömyyskuukauden aikana tehtäisiin suunnitelma siitä, miten työllistymistä parannetaan, ja jos nuori ei ole kolmen kuukauden sisällä työllistynyt tai löytänyt itselleen opiskelupaikkaa, niin sen jälkeen työhallinnon velvollisuus on joko tarjota hänelle koulutusta, tukityötä, työpajapaikkaa tai sitten ohjata hänet sosiaali- tai terveyspalvelujen piiriin, jos sieltä uskotaan löytyvän se ensisijainen ratkaisu. Tämä on ennen muuta sitä varhaisen puuttumisen periaatteen vahvistamista.

Sen lisäksi muutosturvaan ensi vuonna tulee lähes 50 miljoonaa euroa rahaa tai hallitus on varautunut siihen. Me toki toivomme, että muutosturvatapauksia tulisi maahan mahdollisimman vähän. Nyt niitä on sieltä tupon voimaantuloajasta, keväältä helmi-maaliskuulta, tähän mennessä tullut noin 2 500 henkeä, elikkä ollaan suunnilleen niissä arvioissa, joita aiemmin on vuosivolyymeiksi esitetty. Mutta toisaalta toivomme myös, että niistä ihmisistä, jotka sitten menettävät työpaikkansa tuotannollisista ja taloudellisista syistä, mahdollisimman moni lähtisi parantamaan aktiivisesti ammattitaitoansa tai täydentämään sitä, jos siihen on tarvetta, ja tähän tätä koulutusresurssia on työministeriön puolella varattu, ja sosiaali- ja terveysministeriön puolella ovat sitten ne rahat, jotka tulevat näinä korotettuina työttömyysturva- tai koulutusrahoitusosuuksina.

Työmarkkinatukiuudistus on ehkä kaikkein keskeisin, mitä tässä budjetissa työhallinnon puolella on, ja siinähän on kyse siitä, että rakenteelliseen työttömyyteen pyritään puuttumaan nykyistä tehokkaammin. Ilman työvoiman palvelukeskuksia tätä uudistusta ei voitaisi toteuttaa. Se olisi käytännössä lähes mahdotonta.

En käy nyt sen yksityiskohtia täältä rahoituspuolelta tarkemmin läpi, koska hyvin pian se koko lakiesityspaketti tulee eduskunnalle, mutta ne perusperiaatteet ovat ne, että passiivinen raha muuttuu tulevaisuudessa aina aktiivikäyttöön silloin, jos ihminen on ollut pitkään työmarkkinatuella, ja lisää panostusta tänne aktiivitoimiin tulee 36 miljoonaa euroa, ja täältä passiivisen rahan muutoksesta tulee reilusti toinen mokoma, elikkä se kokonaisvolyymi, jota aktiivipuolelle tulee tällä järjestelyllä, on 100 miljoonaa euroa.

Kyse on siitä, että ihmisille tarjotaan toimenpiteitä jo huomattavasti ennen kuin tämä työmarkkinatuen 500 päivää täyttyy, koko prosessi pyrkii tähän ennaltaehkäisyyn, että meillä olisi mahdollisimman vähän niitä ihmisiä, joilla tämä 500 päivää passiivista työmarkkinatukea täyttyy.

Voisi sanoa, että tämä on laki, joka näyttää toimivan jo, ennen kuin sitä on edes säädetty, koska tähän asti on ollut niin, että vaikka työttömyys sinänsä on laskenut, niin pitkään työmarkkinatuella olleiden ihmisten määrä ei ole vähentynyt, päinvastoin se on noussut, ja siitä päivästä, kun hallitus talouspoliittisessa ministerityöryhmässänsä päätti, että tämä uudistus tehdään, ja päätettiin myös sen rahoitusjärjestelyistä, niin sen jälkeen yllätys, yllätys, yli 500 päivää työmarkkinatuella olleiden ihmisten määrä on radikaalisti pudonnut. Se on pudonnut yli 15 000 henkeä viime keväästä, ja tähän ei kerta kaikkiaan löydy muuta selitystä kuin se, että sekä työvoimatoimistoissa, kunnissa että alueilla on ryhdytty varautumaan siihen, että tämä laki tuo rahoitusmuutoksia, ja pyritty perkaamaan nimenomaan pitkään työttömänä ollutta joukkoa aktiivitoimien piiriin.

Ainoita selittäviä tekijöitä, mitkä tätä määrän alennusta voivat selittää, on se, että on tehty eläkeratkaisu pitkään työttömänä olleille, mutta se ei ole voimassa vielä täysimääräisesti ja senkin volyymi maksimissansa on alle 4 000 henkeä, mutta valtaosa näistä ratkaisuista on vasta tulossa voimaan. Siellä ovat hakuprosessit käynnissä, mutta päätöksiä ei ole ja ne ihmiset eivät ole eläkkeelle siirtyneet. Ei myöskään meidän yleinen eläkelainsäädännön muutos vaikuta tähän, koska tässä joukossa ei ole juurikaan yli 60-vuotiaita. He ovat toisenlaisten järjestelyjen piirissä sen vuoksi, että heillä useimmiten on ollut pitkä työhistoria ja he ovat työttömyyseläkeputkessa tai muualla. Tässä kohderyhmässä keski-ikä on alle 45 vuotta, ja se kertoo tämän uudistuksen tärkeydestä. Tähän rinnalle kuuluu palkkatukiuudistus, joka liittyy siihen, miten työllistämistukia jatkossa käytetään.

Kun täällä oltiin huolissaan siitä, että starttirahaan on ensi vuonna budjetoitu vähemmän kuin tänä vuonna, niin yksi syy siihen on nimenomaan järjestelmämuutos. Tähän asti esimerkiksi starttiraha on aina maksettu työllistämistukivaroista, isolta momentilta, mutta jatkossa silloin kun ihminen on työmarkkinatuella, tuki maksetaan passiivisesta työttömyysturvasta. Näin toimitaan kaikissa työllistämistuissa silloin, kun ihminen on työmarkkinatuella, ja vasta siihen päälle tulee sitten isolta budjetissa olevalta momentilta tuki, on kyse sitten kouluttautumisesta tai pidempään työttömänä olleen palkkaperusteisesta lisätuesta. Tämä tukee työmarkkinatukiuudistusta kokonaisuutenansa.

Ehkä mainittava asia on se, että kun tähän mennessä työmarkkinatuki on voitu siirtää työnantajan palkkatueksi silloin, kun ihminen on ollut 200 päivää työmarkkinatuella, niin jatkossa voidaan siirtää jo 130 päivän jälkeen. Elikkä kun noin puolen vuoden jälkeen ihmisen todennäköisyys joutua pitkäaikaistyöttömäksi kasvaa huomattavasti, tällä pyritään vaikuttamaan siihen käännetilanteeseen, että näin ei kävisi.

Starttirahasta voisi sen verran vielä todeta, koska se useammassa puheenvuorossa on tullut esiin, että se on todellakin lähtenyt hyvin liikkeelle ja siinä on ollut voimakkaasti kysyntää. Viime viikolla te-keskukset ovat saaneet lisää rahaa ja osa on pyytänyt sitä muun muassa starttirahan käyttöön.

Mutta pitää muistaa nyt, että meillä on yksi yhteinen iso momentti. Kun aikaisemmin piti päättää eduskunnan kautta, voidaanko kuntien tukityöllistämisrahaa muuttaa vaikkapa työvoiman koulutusrahaksi tai starttirahaksi, niin enää ei tarvitse, vaan se voidaan ihan työvoimatoimistotasolla tehdä sen ison momentin sisällä, kunhan siitä vain neuvotellaan ja on yhteisymmärrys siitä, mihin se raha suuntautuu.

Ainoastaan valtion tukityöllistämisessä on kiintiö, koska siinä valtio maksaa 100-prosenttisesti kustannukset (Puhemies koputtaa) ja sitä rahaahan menisi loputtomasti, jos ei sen käyttöä jollakin tavalla pyrittäisi kontrolloimaan.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On ilahduttavaa todeta, että työttömyys todella on alentunut, niin kuin se on tehnyt viime aikoina. Kuitenkin varmaan edelleen suomalaisia hämmentää se, että meillä on kahdenlaisia tilastoja. Meillä on Tilastokeskuksen koko maata käsittävät tilastot, ja toisaalta meillä on työministeriön tilastot, jotka esimerkiksi koskevat kuntia ja työvoimapiirejä. Niin kuin ministeri Filatov tietää, tässä on suurin piirtein 100 000 ihmisen ero tällä hetkellä. En tiedä, pystytäänkö tätä tilastointia koskaan tekemään sen tarkemmaksi kuin se nyt on, mutta joka tapauksessa työministeriön tilastoissa on paljon enemmän ihmisiä kuin Tilastokeskuksen tilastoissa.

Puhemies! Sen lisäksi haluan todeta, että varmaan talouspolitiikalla on ollut keskeinen rooli siinä, että työttömyys on alentunut. Verohelpotukset ja muut ovat tuoneet lisää ostovoimaa ihmisille, ja on pystytty palveluihin työllistämään entistä enemmän.

Tässä yhteydessä ottaisin erityisesti esille ne, sanotaan, vaikeasti työllistettävät (Puhemies koputtaa) ja myöskin eräät paikkakunnat, joihin esimerkiksi Pori kuuluu, siellä pitkäaikaistyöttömien määrä on suuri ja työttömyys on ollut yli 15 prosenttia noin 15 vuoden ajan. Pyytäisin ministeriä kommentoimaan, mitä tällaiselle alueelle pitäisi tehdä, mitä erityistoimenpiteitä voitaisiin tehdä esimerkiksi Porin tapaiselle alueelle, (Puhemies koputtaa) jolla siis 15 vuoden ajan on ollut 15 prosentin työttömyys?

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin huomiota lähinnä tähän hallituksen esitykseen matalapalkkatukimallista. Olen erittäin pettynyt siitä, että alkuperäiseen nähden esitys on jäänyt näin torsoksi. Eli käytännössä nyt kun rajataan tämä tuki siihen, että kyseinen henkilö on 55 vuotta täyttänyt, niin eikö ole erittäin suuri vaara siinä, että nyt luomme sellaisia työmarkkinoita, joille syntyy työpaikkoja, jotka pelkästään käyvät ikääntyneemmälle väestölle? Käytännössä jätämme esimerkiksi työtä tarvitsevat nuoret ja nuoret aikuiset näiden työpaikkojen ulkopuolelle.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työministeriöstä on tullut vuoden alussa ulos päätös, jonka mukaan perhehoitajat eivät voi jäädä päätyöstään osa-aikalisälle tai vuorotteluvapaalle. Tällaisia kieltäviä päätöksiä on tehty muun muassa Varsinais-Suomessa ja minuun on otettu aiheesta yhteyttä.

On varsin erikoinen tulkinta, että perhehoitajat eivät voi käyttää tätä mahdollisuutta, mitä muutkin ihmiset voivat käyttää, ensinnäkin sen vuoksi että lastensuojelun kannalta tämä ajattelu ei tietenkään toimi. Moni perhehoitaja voisi tarvita tätä mahdollisuutta sijoitusten alussa, silloin kun lapset tulevat perheeseen, tai sairauden sattuessa. Sitä paitsi Suomi on täynnä ihmisiä, jotka varmasti voisivat tätä vuorotteluvapaata paikata, semmoisia ihmisiä, joilla olisi mahdollisuus myös tehdä tätä työtä. Miksi tällainen tulkinta ja mihin se perustuu?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymykseni perustuu 30 vuoden kokemukseen työvoimaviranomaisten kanssa, ja aloitan kiitoksella, ettei kysymystäni käsitettäisi väärin. Ministeriö ja ministeri ovat tehneet hyvää työtä ja työvoimatoimistot ja viranomaiset hyvää työtä, mutta aseet ovat käytännössä puuttuneet itse pääasian hoitamiseen eli keskeisesti työllistämiseen.

Henkilökohtaisesti olisin sitä mieltä, että pitäisi harkita ministeriöitten yhdistämistä, jotta työvoimaviranomaisilla ja työvoimaministerillä olisi enemmän mahdollisuuksia toimia, jopa vaikka niin, että jos yhdistetään pari ministeriötä, niin olisi vaikka kaksi ministeriäkin, kuten on valtiovarainministeriössä, ei mikään mahdottomuus, mutta saataisiin tämä vaikea organisaatio toimimaan. Tällä hetkellä ihmiset tekevät ihan läkähdyksiin työtä, mutta kuten sanoin, itse pääasia ei kyllä voi hyvin. Oletteko mahdollisesti keskustelleet tällaisesta organisaatiouudistuksesta?

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puutun tässä yhteydessä vain yhteen asiaan eli tähän starttirahaan. Minusta oli erinomainen asia, että starttirahan myöntämisperusteita muutettiin. Sehän on merkinnyt sitä, että jo tämän vuoden ensimmäisen seitsemän kuukauden aikana starttirahan turvin on perustettu yli 4 200 yritystä, ja näissä yrityksissä oli palkkatyössä olevia 1 500 henkilöä. Viime vuonna seitsemän kuukauden aikana perustettiin starttirahan turvin noin 2 800 yritystä. Selvitysten mukaan, kun on selvitetty, miten nämä yritykset ovat sitten jatkaneet toimintaansa, niin viiden vuoden kuluttua perustamisesta noin 80 prosenttia yrityksistä edelleen on toiminnassa ja kehittäneet toimintaansa. Juuri tämä starttiraha on todella yhteiskunnalle, valtiolle, edullinen järjestelmä luoda uutta yrittäjyyttä, ja tässä suhteessa kannustan ministeriä edelleenkin kehittämään myöskin tätä asiaa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten äsken ministerin puheenvuorosta kuulimme, niin työllistämismahdollisuuksia on lukuisia. Mutta kysyisin sitä, kun eri työvoimaviranomaisten kesken on vielä edelleen tulkintaerimielisyyksiä erinäisten työllistämisrahojen saannista tai työllistämistoimista yleensä, niin auttaako enää koulutus tähän yhdenmukaistamiseen vai onko otettava käyttöön jotain ikään kuin vankempia aseita. Onko ministerin korviin näitä asioita kuulunut kentältä?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerille tiedoksi: kuntia jonkin verran edelleen huolestuttavat työmarkkinatukiuudistuksen rahoitusseuraukset niille itselleen. Kun luen budjettia, niin en nyt ihan vakuuttunut myöskään ole, miten mahtaa käydä.

Itse asiassa kysyn kysymyksen, joka pitäisi oikeastaan esittää valtiovarainministerille, mutta ministeri vastannee nyt oman kokemuksensa perusteella. Kun tunnetusti olemme kehyksissä niin päättäneet, että jokaisen kahden poistuvan tilalle valtionhallintoon palkataan tulevaisuudessa yksi henkilö, niin miten esimerkiksi työministeriö selviää tästä vaatimuksesta? Riittääkö esimerkiksi 5—10 vuoden kuluttua vain puolet ministeriön työntekijöistä hoitamaan nämä näköjään vain kasvavat velvoitteet?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tämän matalan tuottavuuden mallin esittämiseen tulee, niin siinähän kävi niin, että sosialidemokraatit saivat siinä suhteessa tahtonsa läpi, koska on koko ajan oltu sitä kohtaan epäileviä ja keskustan voima ei riittänyt muuhun kuin tähän laihaan kompromissiin, vaikka sitä täältä oppositiosta koetettiin tukea.

Haluaisin kysyä myös liittyen työvoiman kapeikkoihin. Meillä on jo hyvin paljon näitä erilaisia aktivointitoimia niin nuorille kuin pitkäaikaistyöttömille. Niitä saa toki olla, mutta en usko, että se asia enää pelkästään sitä kautta ratkeaa, niin että kysyn: kuinka nopealla aikataululla hallituksen on tarkoitus tuoda näitä Rauno Saaren työryhmän esityksiä liittyen työperusteiseen maahanmuuttoon tänne eduskunnan käsiteltäväksi?

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun kysymykseni liittyy ed. Laitisen asiaan välillisesti ja suoraankin. Kysyisin tästä työvoimapoliittisesta koulutuksesta. Olen ymmärtänyt, että yrittäjyyspolitiikka otetaan siihen vankasti mukaan. Onko se itsenäistä koulutusta vai kaikessa työvoimapoliittisessa koulutuksessa osana?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyn eilisen puhelinsoittajan kysymyksen. Hän on syntynyt vuonna 1950, ja hänellä täyttyisivät nämä eläketuen muut edellytykset, mutta hän on syntynyt kolme vuotta liian myöhään. Elikkä 2 500 työmarkkinatukipäivää jäljellä. Miten ministeri luulee näiden aktivointitoimien vaikuttavan tähän henkilöön, kun tälläkään hetkellä hän ei ole työllistynyt ja asuu semmoisessa paikassa, jotta sillä kunnalla ei ole mahdollisuutta järjestää tukityötä eikä mitään. Onko tässä muuta tulevaisuutta hänellä, kun hän ei pääse työttömyyseläkkeelle, kuin että hän nyt sitten 62 ikävuoteen asti sitten tässä seilailee ja käy kursseja, jotta kestää jotenkin leivän syrjässä kiinni, ja kunta vielä maksaa tietysti osan, jos ei pysty järjestämään mitään, puolet siitä työmarkkinatuesta?

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Starttirahan myöntämisperusteiden muutos on ollut todella hyvä ja myönteinen toimenpide, joka on varmasti ollut osaltaan auttamassa monia niitä, jotka ovat olleet työttömyysuhan alla, ja on jäänyt se sellainen työttömyyteen joutumisen masennus pois. Minulla on tiedossa muutama sellainen henkilö, jotka ovat tämän starttirahan saaneet siinä tilanteessa, ja ovat sanoneet, että se on ollut todella kuin uuden elämän alku ja erinomainen asia.

Nyt haluaisin tiedustella, mitä työministeriön puolelta tehdään Lahden alueen hyväksi, kun meillähän on tämä ikävä tilanne siellä, että 700 henkilöä menettää työpaikkansa Foxconnin Hollolan tehtaan lopettamisen takia, mikä vaikuttaa koko Lahden talousalueeseen, ja Lahdessa on edelleen noin 15 prosentin työttömyys.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Onko työministeriö selvittänyt sitä, miksi teollisuuden investoinnit ovat viime vuosina siirtyneet ulkomaille, kun viime vuonna esimerkiksi 60 miljardia olivat teollisuuden investoinnit ulkomaille ja kotimaahan vain 30 miljardia. Onko syy korkeissa työvoimakustannuksissa vai onko työn tuottavuudessa, vai missä on syy? Jatkossa jos ajatellaan Suomen valtiontaloutta ja kansantaloutta, niin tämä on hirvittävä epäkohta, jos ei suuntaa saada vaihdettua tänne kotimaan suuntaan investoinneissa.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin ilahtunut siitä, että ministeri toi esille, että starttirahatarpeisiin on vastattu ja eri te-keskuksille lisärahaa on nyt tulossa. Olen kantanut usein tästä asiasta huolta. Olisin nyt halunnut ministeriltä kysyä, arvioiko hän, että tämä ensi vuodelle esitetty määräraha tulee riittämään. Edelleen, starttirahan laajennuskokeiluhan tulee päättymään ensi vuoden lopussa. Tuleeko ministeri sitten esittämään, että kokeilu vakinaistetaan ja starttirahan saajien joukko näin laajenee? Tämähän on ollut loistava juttu.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edelleen tämä suuri pääasia eli työttömyyden ja työllisyyden kehitys tässä maassa ei ole tyydyttävällä tasolla. Hallitusohjelman mukaanhan hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on nimenomaan uusien työpaikkojen luominen vähintään 100 000 hengelle tämän vaalikauden loppuun mennessä.

Te, ministeri Filatov, kerroitte joskus 1.8.2004 lehtihaastattelussa, että te ette usko, että tämä hallituksen työllisyystavoite toteutuu, sen tähden, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei pystytä tekemään riittävän isoja ratkaisuja. Onko nyt sitten näköpiirissä hallituskauden loppukaudella sellaisia isoja ratkaisuja, joilla tähän keskeiseen tavoitteeseen päästään?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitokset ministerille tästä starttirahaa selventäneestä puheenvuorosta.

Ed. Satosen lievään kritiikkiin matalan tuottavuuden työn tukemisesta voi vain todeta, että kiitos siitä tuesta ja on hyvä, että keskustan voima riitti tämmöisen päänavauksen saamiseen. Kokoomuksella ei valitettavasti riittänyt viimeksi voima edes pään avaamiseen.

Olisin kysynyt ministeriltä vielä: Kun nyt työmarkkinatukea uudistetaan ja aktivoidaan, onko mahdollista ajatella, että kaikkein vaikeimmin työllistyvän joukon työskentely kolmannella sektorilla, järjestöjen toiminnassa aktiivisesti mukana olo, voitaisiin lukea aktiivisuuden osoitukseksi ja tällä tavalla madaltaa kynnystä ja ensimmäistä askelta pitkään työttöminä olleilla päästä takaisin yhteiskunnan osallisuuteen? Voidaanko (Puhemies koputtaa) tätä aktivointitoimenpiteiden kirjoa siis laajentaa järjestötoimintaan osallistumisen suuntaan?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meille on jaettu Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus vuodelta 2004, jossa sanotaan työministeriön hallinnonalasta seuraavaa, ja kysymykseni on, onko tähän puututtu nyt tässä budjetissa vai onko se jätetty huomiotta. Tarkastusvirasto toteaa: "Ministeriö ei ole asettanut toiminnalleen taloudellisuustavoitteita tai näitä korvaavia kustannuksia koskevia tavoitteita eikä sen tilinpäätöksen katsottu sisältävän oikeita ja riittäviä taloudellisuutta koskevia tietoja." Onko tämä asia korjattu nyt tässä uudessa budjetissa?

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ero työministeriön ja Tilastokeskuksen luvuissa tulee siitä, että Tilastokeskus tekee kyselynä, tämmöisenä gallupina, omat tilastonsa. Niissä usein nuoret, jotka ovat koulutuksessa mutta etsivät töitä, kirjautuvat työttömiksi ja sitten taas ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat pettyneet ja luopuneet työnhausta, eivät kirjaudu työttömiksi. Tämä on se suurin syy, miksi näitä eroja on. Itse uskon, että työministeriön luvut kertovat enemmän työttömien määrästä kuin Tilastokeskuksen, koska Tilastokeskuksessa on hieman tätä gallupin mukanaan tuomaa harhaa, kun kysytään, oletko hakenut työtä, ei kysytä, oletko työtön, vaan kysytään, oletko hakenut työtä. Myös moni sellainen ihminen, joka saattaa olla pätkätöissä, voi silti kokea itsensä identiteetiltänsä työttömäksi, elikkä nämä tilanteet vaihtelevat.

Porin erityistilanteessa tietenkin on käytetty niitä työvoimapolitiikan välineitä, joita meillä on, ja uskon, että esimerkiksi tämä palvelukeskusuudistus ja työmarkkinatukiuudistus ovat sellaisia välineitä, jotka voivat tuoda tähän erityisluonteeseen, pitkään ja ikääntyneeseen työttömyyteen, siellä helpotusta, samaten kuin ne eläkeratkaisut, joita tässä on tehty. Mutta sinänsähän koko Satakunnan te-keskuksen alueella työttömyys on alentunut muistaakseni nopeiten maassamme. Satakunta ja Varsinais-Suomi olivat niitä kärkialueita nyt viimeisissä tilastoissa. (Ed. Elo: Pitää paikkansa!)

Tämä niin sanottu matalapalkkatuki on sinänsä valtiovarainministeriön valmistelussa, mutta mielestäni on perusteltua, että se on suunnattu ikääntyneeseen työvoimaan, koska nimenomaan ikääntyneellä työvoimalla on vaikeuksia päästä työhön sen jälkeen, kun se on joutunut työttömäksi. Meidän yhteiskunnassamme on yhä edelleen asenteita, jotka syrjivät ikääntynyttä työvoimaa, ja tällaisella positiivisella diskriminaatiolla, jota käytetään hyvin monessa maassa, voidaan saada tavallaan käänteistä vaikutusta aikaiseksi. Mutta pitää muistaa, että kyllä meillä silti ovat voimassa ne työelämän pelisäännöt, jotka säätelevät työntekijöiden valintaa, työntekijöiden esimerkiksi osa-aikaistamista tai työntekijöiden palkkausta, eivät ne minnekään häviä. Kun tämän "matalapalkkatuen" yhteydessä aina joskus on puhuttu, että siitä tulee tällainen palkkakynnys tai loukku tai muuta, niin meillä on kuitenkin yleissitova työehtosopimus, joka pyrkii turvaamaan sen, että näin ei kävisi. Mutta näitä lieveilmiöitä on varmasti syytä tarkkaan seurata.

Perhehoitajien kohdalla ei ole mitään erityistä, ministeriöstä lähtenyttä säännöstä, joka sen sinänsä estäisi, mutta vuorotteluvapaa kokonaisuudessansa ei ole subjektiivinen oikeus vaan on aina kyse siitä, että siitä pitää työnantajan kanssa sopia. Voi olla, että joillakin alueilla paikallisesti on etsitty tällaisia ratkaisuja, mutta meillä on käsittääkseni tulossa ainakin virkamiestasolla sellaiset treffit, joissa tätä asiaa puitaisiin hieman perusteellisemmin. Siinä yhteydessä voidaan varmaan siihen palata.

Yhdistäminen ministeriöiden välillä tai ministeriöiden yhdistäminen ei automaattisesti tuota lisähyötyä, ja itse kysyisin, mihin työministeriö sitten pitäisi yhdistää: mahdollisesti sosiaali- ja terveysministeriöön rakennetyöttömyyden purkamiseksi, mahdollisesti opetusministeriöön, jotta koulutusasiat saataisiin paremmin hoidettua, tai mahdollisesti kauppa- ja teollisuusministeriöön, jotta elinkeinoelämän puolelta löytyisi synergiaetua. Äkkiseltään löytyy jo kolme ministeriötä, joiden kanssa on kiinteän yhteistyön tarve, plus sitten tietenkin paikallistasolla kuntien kanssa tehtävä yhteistyö. Itse uskon siihen, että laatikkoleikit ovat aina hitaita ja tuottavat hallinnossa muutosvastarintaa. Pitää vain ylittää ne rajat, joita ministeriöiden välillä on. Tätä on hyvin opeteltu erilaisten politiikkaohjelmien kautta, mutta tuo työ on vielä selvästi kesken. Vieläkin meidän hallintomme on liian sektoroitunutta niin valtiotasolla kuin paikallisella tasolla kunnissakin. Tätä työtä pitää vaan skarpata.

Starttiyritykset elävät hyvin, ja yksi osa sitä, että ne elävät hyvin, on varmasti se, että siihen kuuluu kiinteästi yrittäjyyskoulutusta. Yrittäjyyskoulutusta työvoimapoliittisessa koulutuksessa on lisätty, mutta se ei kulje sillä tavalla kaikessa koulutuksessa sisällä, koska osa meidän koulutuksestamme on enemmänkin valmentavaa, voisi sanoa hyvin lähellä sosiaalityötä olevaa, ja toisaalta osa koulutuksesta on esimerkiksi hygieniapassin hankintaa, jotta voi työskennellä ravintola- tai keittiöalalla, ja tämän tyyppisiä koulutusmuotoja, joissa se ei sinänsä ole tarpeen. Mutta tätä ajattelua pitää varmasti viedä kaikkeen koulutukseen, ja sehän on opetusministeriönkin puolella yksi tällainen läpäisyperiaateasia.

Siinä, miten yhdenmukaisia päätöksiä työvoimatoimistoissa tehdään, on tavallaan se tasapainottelun ongelma, että jos tehdään tiukat säännöt ja sanotaan, että sinä ja sinä päivänä pitää tapahtua tätä ja tätä ja sen jälkeen näin ja näin ja tätä tukea saa käyttää tiukasti vain tähän tarkoitukseen, niin se herkästi jäykistää. Sitten taas, kun on paikallista päätäntävaltaa, mitä työhallinnossa on hyvin paljon niin te-keskustasolla kuin toimistotasollakin, törmätään siihen, että ihmiset saavat erilaisia vastauksia eri työvoimatoimistoista ja tavallaan ihmisen näkökulmasta oikeusturva ei ole paras mahdollinen, koska vastaukset riippuvat hieman siitä, mistä kysyy. Tämän vuoksi me pyrimme etsimään ratkaisua työvoimatoimistojen tehostetusta ohjauksesta te-keskusten kanssa yhdessä, jotta ne isot muutosprosessit, joita hallinnossa on käynnissä, menisivät oikeasti eteenpäin eivätkä jäisi vain paperille ja joiksikin kirjauksiksi budjettikirjaan tai lakeihin, vaan toimisivat myös todellisuudessa.

Kuntien rahoitus työmarkkinatuessa tulee kuntakohtaisesti kompensoiduksi. Tässä on kolmen vuoden siirtymäaika, jonka jälkeen sitten seuraava hallitus varmasti arvioi sitä, mikä se aktivointiaste on ollut ja mikä on sitten se jatkotoimenpide, tarvitaanko siellä joitakin rahoitusjärjestelyjä vielä vai toimiiko se sillä pohjalla, mille se nyt on rakennettu. Itse asiassa en ole enää tätä rahoituskritiikkiä kunnista kuullut. Esimerkiksi Helsingin kaupunginjohtajan kanssa keskustelimme, ja hän totesi, että kompensaatio on täysimääräinen, ja tämän saman vastauksen olen kuullut useaa kautta. Mutta ehkä niissä kunnissa se pelko on ollut vielä olemassa, joissa ei ole huomattu, että ei ole kyse pelkästään yleisestä valtionosuudesta, joka on kompensaationa, vaan se tulee myös sinne kuntakohtaisiin, erityisesti on laskettu sen mukaan, mikä se työmarkkinatuki-ihmisten määrä siellä on. Mutta tämä aktivointiasteen nousuhan on se, joka pitkässä juoksussa sitten ratkaisee, miten tämä systeemi toimii.

Siihen, riittävätkö työhallinnossa resurssit, jos valtiolta henkilöstöä poistuu, totean, että jos me onnistumme rakennetyöttömyyden purkamisessa, niin toivottavasti sieltä vapautuu resursseja, joita voidaan sitten käyttää tulevaisuudessa varmasti pahenevien työvoimakapeikkojen hoitamiseen. Tämähän on ajateltu tällaiseksi pitkän aikavälin prosessiksi, että kun eläköitymistä tapahtuu, niin voitaisiin etsiä uusia toimintamuotoja ja myös suunnata resursseja toisin, tai muutoin me olemme tilanteessa, jossa lähestulkoon joka toinen lukiolainen työskentelee valtionhallinnossa, ja sellainen maailma kai ei ole mahdollinen.

Työperusteista maahanmuuttoa koskevan työryhmän, jota Rauno Saari on vetänyt, raportti on parhaillaan lausuntokierroksella. Tämän syksyn aikana siitä ministerityöryhmä tekee oman esityksensä, ja sen jälkeen osa niistä toimenpiteistä varmasti tulee myös lainsäädäntönä eduskunnan käsittelyyn.

Näistä kolmesta vuodesta, jotka eläkeratkaisusta puuttuvat, totean, että on varmaan aika monta ihmistä, jotka ovat sitä mieltä, että muuten täyttäisin eläkekriteerit, mutta puuttuu muutama vuosi, niin että en pääse eläkkeelle. Tämän kyseisen henkilön tilannetta en sen paremmin tunne, mutta jos hänellä on asioita, jotka vaikeuttavat hänen työntekoansa, esimerkiksi terveydellisiä syitä, niin silloinhan tämän eläkkeen Elma-malli on se, jonka piiriin hänet pitäisi ohjata. Jos taas niitä ongelmia ei ole, niin silloin tietenkin on kyse siitä, miten paikallisesti tai kohtuumatkan päässä on työtä tarjolla. Ja jos sitä ei ole, niin silloin saattaa olla edessä sellainen tilanne, jossa sitten nämä toimet, jotka työttömyyttä katkaisevat, mutta eivät tuo pysyvää ratkaisua, ovat se ratkaisu.

Lahdessa ja Hollolassa on tilanne, jossa Foxconn irtisanoo mittavan määrän ihmisiä ja on suoraan sanoen käyttäytynyt muutenkin hieman kummallisesti, koska sitten heti suunnilleen hetken päästä onkin tarvittu lisää työvoimaa ja sitä on hoidettu vuokratyön kautta. Lahteen on tulossa tai tullut selkeästi lisää rahaa tässä meidän jaossamme sillä tavalla, että te-keskus on arvioinut sen riittäväksi. Lahden työvoimatoimistoon on tullut kaksi virkaa, jotka ovat nimenomaan siitä paketista, joka on tullut isoihin työvoimatoimistoihin ja jolla on ollut tarkoitus tätä muutosturvaa toimeenpanna. Projektirahalla yritetään katsoa erityistarpeita. Sen lisäksi olen ollut yhteydessä esimerkiksi luottamushenkilöihin ja heidän toiveisiinsa ja on käyty läpi niitä mahdollisuuksia, mitä työhallinnolla on tulla henkilöstöä vastaan. Sinne on perustettu jo palvelupisteet näihin firmoihin, mutta ihmiset ovat itse asiassa mieluummin tulleet asioimaan työvoimatoimistoon kuin hoitaneet näitä asioita siellä työpaikalla, ja se ehkä kertoo tilanteen tulehtuneisuudesta.

Teollisuuden investoinnit ja niiden selvittäminen kuuluvat kauppa- ja teollisuusministeriön toimialaan, ja siellä sitä selvitystä on tehty. Työn tuottavuus tai korkeat kustannukset Oecd-maavertailun mukaan Suomessa eivät ole se este. Kyllä yhä edelleen suurin syy on se, että yritykset hakevat markkinoita, mutta toki koko ajan hintakilpailu on kiristynyt.

Valtion tilintarkastuslausunnosta voin sanoa, että meillä on tapana käydä se läpi ja puuttua niihin asioihin, mitä siellä tulee esiin, ja etsiä niihin ratkaisuja. Näitä saman tyyppisiä huomautuksia saavat hyvin monenlaiset hallinnot, ja on kyse siitä, että koko ajan pitää parantaa niitä toimintatapoja ja informaatiota, joita on budjetissa sekä sitten siinä jälkihoidossa.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Työllisyyden parantaminen ja uusien työpaikkojen luominen on ollut nykyhallituksen keskeinen tavoite. Tästä tavoitteesta on jääty hyvänkin talouskasvun aikana tuntuvasti, eikä nyt käsittelyssä oleva budjettiesitys anna eväitä asian korjaamiseksi. Syntyneet työpaikat ovat puolestaan pitkälti punamultahallituksen omaksuman kokoomukselaisen veropolitiikan aikaansaamaa tulosta.

Työllisyyden parantumisesta on riippuvainen meidän kaikkien hyvinvointimme. Työllisten määrän lisääminen on myös edellytys hyvinvointipalvelujen säilymiselle. Maltillisilla veronkevennyksillä saadaan paljon hyvää aikaan, ja työn verotuksen keventäminen on rakennepolitiikkaa parhaimmillaan. Sillä lisätään suomalaisten ostovoimaa ja samalla vauhditetaan talouskasvua. Hallituksen olisi syytä myös ottaa tosissaan työnantajamaksujen alentaminen porrastamalla ne palkkatason mukaan sekä edelleen parantamalla kotitalousvähennystä.

Arvoisa puhemies! Talouden kohentumiseen ja työpaikkojen lisääntymiseen liittyy olennaisena osana myös yrittäjyyden edellytysten parantaminen sekä koulutukseen panostaminen. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa kehuskeltiin vuolain sanoin hallituksen yrityspolitiikkaa. Nykyisessä Suomen työllisyys- tai pikemminkin työttömyystilanteessa arvio on silti vähintään kyseenalainen. Sitä ei käy kieltäminen, etteikö hallitus olisi saanut aikaan parannuksia yrittäjien asemaan, mutta tulevaisuus tällä sektorilla tarvitsee kipeästi lisätoimia. Nimenomaan yrittäjyyttä tarvitaan menestyvän talouden kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja työpaikkojen lisäämiseksi. Tällä hetkellä uusien, varsinkaan kasvuyritysten määrä ei Suomessa kuitenkaan vastaa riittävää tasoa. Enemmistö yrittäjistä ei usko toiminnan kasvattamisen hyödyttävän yritystä tai yrittäjää, minkä vuoksi kasvusta ei myöskään olla kiinnostuneita.

Yrittäjyys uravaihtoehtona ei Suomessa todellakaan ole kovassa huudossa, ja siksi yrittäjyysasenteiden parantamiseen tarvitaan erityistoimia. Erityisesti nyt elämme kriisivaiheita, kun lähitulevaisuudessa sukupolvenvaihdos on edessä jopa 80 000 yrityksellä. Nämä yritykset on voitava säilyttää toimintakykyisinä tulevaisuudessakin, siksi peräänkuulutan pikaista perintö- ja lahjaveron poistamista näissä tapauksissa. Mielestäni myös yrittäjäksi ryhtymistä on helpotettava edelleen. Lisäksi yrittäjän epäonnistuminen tulisi yhteiskunnassa hyväksyä yleisesti. Olen myös sitä mieltä, että kasvuun liittyviin riskeihin tarvittaisiin enemmän julkista panostusta.

Arvoisa herra puhemies! Myös koulutus ja osaavat työntekijät ovat avainasemassa näissä tulevaisuuden ja talouden haasteissa. Jos Suomessa yrittäjyyttä kohtaan on asenneongelmia, on niitä myös perinteisiä ammatteja kohtaan, joiden taitajista kuitenkin nyt on jo pula ja jatkossa jopa huutava pula. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ammattiopistoista ei enää riittävästi valmistu tavallisia kirvesmiehiä, muurareita, rappareita, maalareita jne. Heitä puuttuu tänä päivänä työmailtamme, ja tuloksena työvoimaa tuodaan ulkomailta, esimerkiksi Virosta. Suuntaus on tältä osin hyvin huolestuttava, enkä nyt tarkoita sitä, että työvoimaa tulee muualta, vaan sitä, että suomalaiset eivät enää ole kiinnostuneita perusammateista. Tärkeät ja arvostettavat duunarihommat eivät kiinnosta tällä hetkellä oikein ketään.

Arvoisa puhemies! Toivoisin todella, että edes kerran voisin kiittää hallitusta hyvästä esityksestä tie- ja rataverkon parantamiseksi. Mutta ei, se päivä ei ole tänäänkään, niin kuin täällä eduskunnassa on kaikissa kansanedustajien puheenvuoroissa kuultu. Hallituksen liikenneväyläpolitiikka on erittäin lyhytnäköistä, epäloogista ja alueellisesti epäoikeudenmukaista. Hallituksen kuukauden takaisen väyläinvestointisotkun jätän kokonaan kommentoimatta, mutta muistuttamista Suomen tie- ja rataverkon todellisesta tilasta en yksinkertaisesti voi unohtaa.

Suomen tie- ja rataverkon heikko nykytila on meidän kaikkien kansanedustajien tiedossa. Eduskunta on jo monena vuonna edellyttänyt riittävää rahoitusta tie- ja rataverkkojen pitkäjänteiseen parantamiseen. Hallituksen esittämän määrärahatason arvioivat sekä Tiehallinto että Ratahallintokeskus johtavan väyläverkoston kunnon ja arvon heikentymiseen. Edes nykyistä tasoa ei siis voida ylläpitää tällä rahakehyksellä. Jos hallitus todella ottaisi todesta puheet liikenneväylien ylläpidosta, kehittämisestä ja liikenneturvallisuudesta huolehtimisesta, se hyväksi havaittuaan hyväksyisi kokoomuksen esittämät määrärahaesitykset sekä perustienpidon että perusradanpidon osalta. Väylähankkeet ovat investointeja, jotka parantavat Suomen kilpailukykyä, tukevat elinkeinoelämää, lisäävät turvallisuutta liikenteessä sekä luovat uusia työpaikkoja. Sen vuoksi näihin tulisikin panostaa erityisesti ja hoitaa hankkeitten rahoitusta yhä enemmän myös elinkaarimallia käyttäen.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Esitellessäni sekä vuonna 2003 että 2004 eduskunnassa näitä kulttuurin ja liikunnan sekä nuorisotoimen rahoitusnäkymiä minulla oli tuolloin varsin miellyttävä tilaisuus esitellä kumpanakin vuonna hyvää kasvua näille toimialoille, ja vuoden 2006 budjettiesitystä näin esitellessäni voin esitellä erittäin hyvää kasvua, sillä kaikkiaan kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan kolmeen budjettilukuun sisältyy määrärahavarauksia yhteensä 495 miljoonaa euroa, mikä siis tarkoittaa 6,5 prosentin kasvua vuoden 2005 talousarvioon verrattuna.

Kulttuurin, liikunnan ja nuorisotoimen budjetissa merkittävä osuus on veikkausvoittovaroilla, ja niitä arvioidaan kertyvän 387,4 miljoonaa euroa, joista rakentamiseen käytettyjen lainojen, korkojen ja lyhennysten tuloutuksen on arvioitu olevan 0,2 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi yhtiön käyttörahastoa on voitu purkaa 4 miljoonalla eurolla, joten veikkausvoittovarojen yhteissummaksi ensi vuodelle muodostuu näin 391,4 miljoonaa euroa. Yhtiön tulouttamistavoitteen määrittelyssä on noudatettu edelleen maltillista 1,5 prosentin kasvun linjaa.

Käsitellessään vuoden 2005 talousarviota eduskunta edellytti, että hallitus esittelee niin sanotun jakosuhdelain nopeuttamista koskevan lain. Ja valtioneuvosto on talousarvion antamisen yhteydessä antanut lakiesityksen jakosuhdelain 2 §:n muuttamisesta siten, että kirjastojen valtionosuuksien siirto yleisiin budjettivaroihin tapahtuu kokonaisuudessaan vuoteen 2010 mennessä. Tästä seuraa, että ensi vuonna kirjastojen valtionosuuksista rahoitetaan veikkausvoittovaroista enää 44 prosenttia, kun vastaava prosenttiosuus kuluvana vuonna on 54,2 prosenttia. Taiteen ja kulttuurin toimialan budjetti kasvaa ensi vuonna kuluvaan vuoteen verrattuna 10,9 miljoonalla eurolla kokonaismäärärahan ollessa 359,7 miljoonaa euroa, ja siitä rahoitetaan veikkausvoittovaroin siis 51,8 prosenttia.

Lisämäärärahoja voidaan osoittaa useisiin veikkausvoittovaroista rahoitettaviin kohteisiin. Lisäyksistä merkittävä osuus osoitetaan kotimaisen elokuvan edistämiseen, ja budjetissa merkittäviä lisämäärärahan kohteita ovat myös alueellisen kulttuuritoiminnan ja lastenkulttuurin edistäminen. Lisämäärärahoja on voitu osoittaa myös kulttuuriviennin edistämiseen, eri taiteenalojen valtionavustuksiin sekä keskeisten kansallisten kulttuuri- ja taidelaitostemme toimintaedellytyksiin turvaamalla niille kustannuskehityksen edellyttämä tuen kasvu.

Eduskunnan käsiteltävänä oleva valtionosuusuudistus koskee myös kulttuuria, ja kirjastojen osalta ensi vuodelle kirjastojen yksikköhinnat nousevat 2,7 prosentilla. Museoiden, teattereiden ja orkestereiden laskennallista henkilötyövuotta kohden määrättyjen yksikköhintojen määräytymistapaa muutettaisiin, ja teattereiden, museoiden ja orkestereiden valtionosuuden perustana olevat yksikköhinnat laskettaisiin kunkin laitosmuodon käyttökustannusten pohjalta joka neljäs vuosi. Myös teattereiden yksikköhintoihin tehtäisiin vastaisuudessa kustannustasosta ja valtion toimenpiteistä johtuvat muutokset.

Kulttuuripalvelujen alueellista saatavuutta on edistetty tukemalla eri puolilla maata toimivia taide- ja kulttuurilaitoksia, muun muassa lisäämällä henkilötyövuosia museoille kaikkiaan 30, teattereille 10 ja orkestereille 6. Yhteensä näiden taidelaitosten henkilötyövuosien määrä lisääntyy vuosina 2004, 2005 ja 2006 näin ollen 184 henkilötyövuodella, mikä on varsin merkittävä määrä. Lisäksi teattereiden valtionosuuden määrään on nyt saatu lisättyä teatteritoimialan pitkään toivoma indeksikorotus, joka lisää vuonna 2006 valtionosuutta 0,55 miljoonalla eurolla. Tanssin aluekeskusten toimintaan on lisätty ensi vuodelle määrärahoja, jotta kuluvana vuonna aloitettu toiminta saadaan vakiinnutettua, ja myös alueellisten taidetoimikuntien määrärahoja sekä valtakunnallisten kulttuuritapahtumien määrärahoja on voitu lisätä. Lastenkulttuuriin osoitettuja määrärahoja on nyt voitu lisätä käytettäviksi sekä lastenkulttuurikeskusten toimintaan että lastenkulttuurin tukemiseen. Lisäksi hallituksen mediaväkivaltaohjelmaan ja mediakasvatukseen on osoitettu lisämäärärahoja.

Yksikköhinnan laskeminen toteutuneiden kustannusten pohjalta lisäisi vuodesta 2008 alkaen valtionosuutta lakiehdotuksen siirtymäsäännöksen nojalla vuodesta 2008 aina vuoteen 2010 jaksotettuna teattereille yhteensä 11,7 miljoonaa euroa, orkestereille yhteensä 5,1 miljoonaa euroa ja museoille yhteensä 13,1 miljoona euroa. Teattereiden, orkestereiden ja museoiden yksikköhintojen laskemisessa otettaisiin käyttöön nettouttaminen vuodesta 2008 alkaen, jolloin valtionavustukset otettaisiin huomioon yksikköhintojen perusteena käytettävissä kustannuksissa.

Aleksanterin teatteria koskeva vuokrakiista on saatu ratkaistua. Senaatille maksettavia vuokria varten osoitetaan määräraha vuoden 2006 talousarviossa, ja vuoden 2005 vuokraa varten on myönnetty avustus veikkausvoittovaroista aiempina vuosina kertyneistä säästöistä.

Hallituksen käynnistämistä neljästä poikkihallinnollisesta politiikkaohjelmasta kulttuurin, liikunnan ja nuorisopolitiikan toimialaa koskettavat erityisesti tietoyhteiskuntapolitiikkaohjelma ja kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, ja tietoyhteiskuntapolitiikkaohjelman toimeenpanon kannalta on erityisen ratkaisevaa resursointi. Kuluvana vuonna osa tarvittavista julkisen hallinnon asiakaspäätteistä saatiin rahoitettua ohjelman avulla yleisiin kirjastoihin. Tarkoitus on jatkaa asiakaspäätteiden rahoittamista myös ensi vuonna. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma tuo myös lisää määrärahoja ensi vuodeksi.

Aivan lyhyeksi lopuksi vielä: Nuoriso- sekä liikunta-alalla ja niin ikään nuorisopolitiikassa on selkeät painopistealueet ja lisää määrärahan korotusta ensi vuoden budjetissa. Kuntien valtionosuutta on muun muassa lisätty edellisestä vuodesta 15,6 prosenttia, ja kunnille suuntautuvia nuorten työpajatoiminnan määrärahoja on opetusministeriön osalta kaksinkertaistettu, kuten myös ehkäisevän päihde- ja huumetyön tukea on lisätty 1 miljoonaan euroon.

Liikuntatoimen osalta on hyvä muistaa, että terveysliikunta on edelleen vahva painopistealue, mutta myös huippu-urheilun kansainvälisen ja eettisesti kestävän menestyksen parantamiseksi vahvistetaan valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen perusteita ja osaamista, ja myös liikuntapaikkarakentaminen saa talousarvioesityksessä lisää voimavaroja. Näin lyhyesti.

Kaiken kaikkiaan budjetti kasvaa merkittävästi, ja nämä budjettilisäykset tullaan kohdentamaan niiden painopisteiden mukaisesti, joita on ministeriössä sekä eduskunnassa linjattu.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun nyt ministeri näin voimakkaasti kehui sitä, miten budjetti on kasvanut — se on varmastikin kasvanut, näinhän se on — miksi sitten tässä erittäin hyvässä tilanteessa tämä kuntien kulttuurieuro on kuitenkin laskemassa? Se on tällä hetkellä ollut euroissa noin 4,20, ja nyt se tiputetaan 3,50:een. Se on todella huolestuttava tilanne sitä taustaa vasten, että kuntien taloudellinen tilanne on heikentynyt ja juuri kulttuuripuolella sielläkin tingitään. Mitä te olette valmis tekemään tämän asian hyväksi, että se palautetaan, koska siinä ei ollut mitään indeksikorotuksiakaan? Eli se on sitä kuntien peruskulttuurityötä, mitä siellä tehdään, ja erittäin tärkeää.

Toinen asia, mihin haluaisin puuttua, on kuitenkin kirjastot. Kuntien taloudellisessa tilanteessa nämä kirjastot ja pienet kirjastot, jotka palvelevat juuri sitä asiakaskuntaa, joka muuten sivistyksellisesti tarvitsee näitä kirjastopalveluja, ja siellä on tavaton puute. Toitte esille nämä kirjastojen asiakaspäätteet, laajakaistayhteydet, sanoitte, että niitä lisätään. (Puhemies koputtaa) Se vaade oli aikanaan 4 miljoonaa, ja nyt siellä on 3 miljoonan vaje. Mitä tulette tekemään sille, että nämä päätteet saadaan sinne eli se 3 miljoonan lisäys, mikä siellä tarvitaan?

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On erinomainen asia, että lopultakin on tapahtumassa tämä, että meillä tiede, taide, liikunta ja nuoriso saavat niitä määrärahoja, joita on alun pitäen ollutkin. Nämä ovat olleet vuosien laina tässä välillä.

Haluaisin kuitenkin tiedustella, millä tavoin muun muassa ... Meillähän on yksi ongelmakohta seuratoiminta ihan ruohonjuuritasolla, millä tavalla jaksavat lasten ja nuorten osalta nämä, jotka todella vuodesta toiseen siellä talkoovoimin vetävät näitä nuoria, ja sitten osa sieltä pääsee huipulle. Se vaihe on todella raskas näille seuroille. Toivoisin, että ministeri paneutuisi kovasti siihen pulmaan, joka juuri liittyy ... Sitten kun he pääsevät sinne huipun tuntumaan, niin silloin yleensä löytyy sponsoreita ja kaikkialla rahaa. Meillä on paljon varmasti sellaisia nuoria, jotka hyytyvät juuri siihen tilanteeseen tällä hetkellä.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut hienoa huomata, niin kuin edellinenkin puheenvuoron käyttäjä sanoi, että monia hyviä, tärkeitä asioita ollaan viemässä eteenpäin, muun muassa nuorisotyöhön ja liikuntaan panostetaan ehkä enemmän kuin vuosiin. Mutta kaksi asiaa, jotka minua huolestuttavat, ovat vähän eri alueelta.

Toinen, joka täällä mainittiin, on kulttuurimäärärahojen vähentäminen. Samanaikaisesti toivoisi, kun joka tapauksessa nuorisotyöhön ja liikuntaan panostetaan, että tässä yhteydessä kulttuurinkin rooli nousisi kokonaisuutena tärkeäksi osa-alueeksi.

Toinen asia liittyy sitten alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden opintorahajärjestelmään ja opintotukilainsäädännön kehittämiseen. Tiedän, että siihen ei ole tällä hetkellä varattu budjettiin määrärahoja, mutta kysyisin, kuinka valmistelu etenee ja millä tavalla se mahdollisesti tulevaisuudessa tulee sitten huomioitua.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On positiivinen ja hyvä asia, että ministeri noudattaa eduskunnan tahtoa. Nyt on tässä teatteriasiassa hyvä, että indeksiin on sidottu nämä yksikköhinnat vihdoinkin, kun eduskunta jo viidennen kerran siitä lausui. Tietysti on hyvä asia, että nämä kymmenen henkilötyövuotta on saatu nyt sitten lisää. Se on tietysti hyvä alku sille positiivisuudelle, mikä todenmukaisesti sitten nyt lähtee uuden järjestelmänkin myötä, mitä ministeri esitteli, mikä voidaan ilolla todeta. Mutta minne ministeriö on aikonut esittää nämä henkilötyövuodet, onko mahdollisesti uusia teattereita tulossa vai vanhoilleko jaetaan?

Mutta sitten tästä kulttuurieurosta. Täällä ovat ministerit tänä päivänä todistelleet, että tämä hallitus on tuottavuuden parantamisen hallitus. Se on muodostunut jo mantraksi. Sitä taustaa vasten oikeastaan ihmettelen, kun kunnilla on todella, kaikillakin kunnilla, hyvin paljon kulttuuriasioita esillä, onko tämä leikkaus nyt ristiriidassa. Kuntien kulttuuripalveluihinhan tämä tulee vaikuttamaan merkittävästi.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Anneli Kiljunen otti esille täällä toisen asteen opiskelijoitten aseman. Kysymys on aiheellinen, ja toivonkin, että ministeri sitten puolestaan voisi suunnata kysymystä myös toiseen hallituspuolueeseen. Minä nimittäin tarkentaisin sillä tavalla tätä kysymystä, että eikö ministerillä ollutkin määrärahat varattuna jo tähänkin hankkeeseen ja kuinka sitten kävikään, että tämä asia ei tavoitteeseensa asti päässyt. Se on varmasti syytä selvittää tässä asiakohdassa.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että kotimaiseen elokuvaan panostetaan, kuten myöskin lastenkulttuuriin. Kaiken kaikkiaan on hyvä, että tällä sektorilla budjetti kasvoi. Mutta kuten monessa muussakin puheenvuorossa on kiinnitetty huomio, niin omasta puolestani myöskin haluan tähän kulttuurieuroon kiinnittää huomiota siltä osin, että tosiasia on se, että se tulee laskemaan. Ministeri Karpela, sanoitte omassa puheenvuorossanne, että tilanne paranisi siitä, että alueelliset taidetoimikunnat saavat rahoitusta, mutta tosiasia on kuitenkin se, että tilanne ei tältä osin tule paranemaan, koska nämä rahat menevät aika pitkälti ammattitaiteelle. Tosiasia on se, että jos tämä kulttuurieuron aleneminen tässä mielessä tulee toteutumaan, niin kyllä kuntien panostus kulttuuriin tulee laskemaan.

Toinen asia, jonka haluaisin nostaa esille, on se, onko mietitty panostuksia opiskelijoiden opintososiaalisiin etuuksiin ensi vuoden budjetin osalta, esimerkiksi vapaan tulonrajan nostamisen osalta. Mielestäni hyvin tärkeätä olisi se, että jos tätä vapaan tulonrajaa nostettaisiin, siinä huomioitaisiin myöskin eritoten nämä perheelliset opiskelijat.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä toisen asteen opiskelijoitten asiasta. Nimittäin ed. Rask syytti tässä salissa eilen ministeri, teitä, nimenomaan teitä, siitä että tämä kipeä uudistus toisen asteen opiskelijoitten aseman parantamisesta ei mennyt budjettiriihessä läpi. Haluaisinkin nyt tietää, mikä oli ed. Raskin oman puolueen, sosialidemokraattien, rooli siinä, ettei tämä erittäin kipeästi odotettu ja toivottu ja valmisteltu uudistus sitten onnistunutkaan.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Länsi-Suomessa olemme kehittämässä ja kehittäneetkin jo hyvin merkittävää elokuvatuotantoklusteria, jonka keskeisenä toimijana on Länsi-Suomen tv- ja elokuvakeskus Villilä, joka on myös satakuntalainen erittäin tärkeä kärkihanke. Hanke on hyvässä tuulessa ja menossa, mutta lisärahoitusta toki tarvitaan ja lisäpanostukset ovat erittäin kaivattavia. Pidänkin erittäin hyvänä sitä, että elokuvatuotantoon on saatavissa lisää määrärahoja, ja erityisen myönteisenä näen sen, että alueellisiin av-tuotantokeskuksiin on budjetissa määrärahaa. Nyt kun kuitenkin katson tätä määrärahaa, tämä 187 000 euroa vaikuttaa kovin pieneltä. Kysyisinkin ministeri Karpelalta, miten tämä on tarkoitus jakaa, ja jos määräraha jaetaan kovin monien toimijoiden kesken, niin eikö nyt ole vaarana se, että kaikille jää jaettavaksi pelkkiä pieniä sirpaleita?

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vanhasen hallituksen yksi sivistyspoliittinen linjaus on myös kulttuurivienti ja kulttuurin ympärille muodostunut elämä ja myöskin yritystoiminta. Otan ilolla vastaan sen, että kulttuurivientiin panostetaan tämän hallituksen aikana.

Mutta kysyisin nuorisolain toimeenpanosta sen verran, että kun meillä on valtakunnallisia nuorisojärjestöjä, jotka toimivat hyvin aktiivisesti — ja luonnollisesti on heidän asiansa, miten toimintansa järjestää — miten on jatkossa tarkoitus turvata alueellinen ja paikkakuntakohtainen vapaaehtoinen nuorisotyö. Nämä määrärahat nyt onneksi nousivat 2,5 miljoonaa euroa, mutta miten se jyvitetään niin sanotusti kentälle?

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni ei ollenkaan paranna hallituksen uskottavuutta se, että niin tässä salissa päähallituspuolue kysyy kuin myös tuolla lehtien palstoilla riidellään jo siitä, kuka on onnistunut pilaamaan sen, että toisen asteen opiskelijoiden asema ei tässä budjetissa parantunut. Meille oppositiossa hallituksen toimenpiteet ovat kumminkin aina kokonaisuus, emmekä pidä siitä, että täällä kaadetaan nyt toisen hallituspuolueen niskaan jatkuvasti asioita.

Mutta se asia, mistä ajattelin käyttää puheenvuoron: Etelä-Pohjanmaan liitto on lähestynyt pohjalaisia kansanedustajia hyvin vakavasti kulttuuritoimintaan varatun valtionosuuden yksikköhinnan pudottamisesta. Se tarkoittaa noin 1,5 miljoonan euron vähennystä. Etelä-Pohjanmaan liiton mielestä tämä tarkoittaa sitä, että kun laskuun lisätään vielä valtionosuusjärjestelmän muutoksen vaikutukset, se saattaa pienemmissä kunnissa viedä jopa 30 prosenttia nykyisiä voimavaroja. Vähennys tuntuu erityisesti ruohonjuuritason toiminnassa, ja kuntien myöntämät avustukset museoille, yhdistyksille ja lasten ja nuorten kulttuuritoimintaan edelleen pienenevät. Näin keskustajohtoinen Etelä-Pohjanmaan liitto lähestyy meitä pohjalaisia kansanedustajia, ja sen varmasti myöskin mielellään kansanedustaja Susanna Haapoja vahvistaa.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kyllä minun kysymykseni asia syöty jo. Nimittäin tarkoitukseni oli tarkentaa tätä toisen asteen opiskelijoiden asemaa. Sehän on epäoikeudenmukainen suhteessa esimerkiksi yliopisto-opiskelijoihin. Olisin kysynyt ministeriltä, kuinka suurista rahoista tässä tarkkaan ottaen olisi ollut kysymys, jos tämä hanke olisi voitu toteuttaa.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin on varmaan hyvä tiedostaa, kun tässä ollaan ikään kuin voittotunnelmissa, että rahaa on tälle sektorille saatu lisää, se, että kuntien tilanne on todella hyvin vakava. Se tietää sitä, että on äärimmäisen vaikea näillä asioilla itse meidän kunkin kuntatasolla saada tukea, että nämä siellä säilyvät.

Kysyisin lisäksi sellaisesta asiasta, että täällä budjetissa on 560 000 euroa osoitettu tappiontakuisiin. Sen lisäksi menee samasta rahasta myöskin arvokilpailumatkoihin ja Euro-cup-kilpailumatkoihin. Kun meillä oli nämä yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut, joita paikalla oleva varapuhemies oli keskeisesti järjestämässä, niin kun tällaisia tapahtumia Suomeen haetaan tai vähän pienemmänkin mittaluokan tapahtumia, niin eivät nämä liitot pysty niitä hakemaan, jos ei tämä tappion takuusumma ole olennaisesti suurempi. Eikö tällaisiin tapahtumiin kannattaisi enemmän panostaa, koska ne kuitenkin jättävät sitten aivan toisen mittaluokan rahoja, kun tänne tulee tuhansia turisteja?

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opintososiaaliset asiat ovat edistyneet tällä vaalikaudella ihan kiitettävästi. Aikajärjestyksessä siellä on ateriakorvauksen nostaminen, sitten asumistuen vuokratason kohottaminen, ja viimeisenä tuli tuo opintolainan tulo sinne muun opintotuen ohelle lisäämään opiskelijoiden käytettävissä olevaa tuloa. Pahin epäkohta on tämä toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulotason rajaus. Millä tavalla tästä pattitilanteesta, joka budjettiriihessä tuli, päästään eteenpäin, ja mitä muita asioita on, joilla voidaan opintososiaalisia asioita edelleen kehittää?

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikein ilolla panin merkille sen, että taiteeseen, liikuntaan ja nuorisolle tulee ensi vuodelle 18,1 miljoonaa lisää rahaa. Se raha varmasti tulee tarpeeseen.

Toinen mukava asia on ollut se, että ministeri ja koko hallitus on nähnyt sen, että kulttuurilla on myös työllistävää vaikutusta, ja ministeri on omalla päätöksellään kulttuurivientiyksiköstä halunnut lisätä sitä työllisyyttä Suomessa.

Olisin kysynyt yhtä asiaa kirjastoista. Tässä kun budjettikirjaa lukee, niin saneerauksiin 2006 vuodelle ei ole laitettu yhtään kappaletta eikä yhtään hyötyneliömetriä. Olisin halunnut tiedustella ministeriltä, ollaanko nyt lopettamassa kirjastojen saneeraukset ensi vuodelta, ja minkä takia tällaiseen päätökseen on tultu.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti en ole koko keskustelussa ollut läsnä, mutta tiedän, että viestiä on tullut, ja haluan myös omalta osaltani mielipiteitäni ilmoittaa ja samalla ministeriltä kysyä tätä ongelmaa, joka ei lausunnoissa nyt näytä etenevän eteenpäin toimeenpanoon asti, ja toivottavasti tämä toimii myös evästyksenä. Kyse on liikunnan ja kulttuurin lisääntyvistä määrärahoista ja siitä toiveesta, että myös paikallistason liikuntaan saadaan lisämäärärahoja. Mutta silti kuulen valtion liikuntaneuvoston liikuntapoliittisen jaoston jäsenenä, että se raha, ulkomuistista noin 10,4 euroa per kuntalainen, ei ole kasvanut noin kymmeneen vuoteen eikä ole kasvamassa vieläkään. Viime vuoden jälkeen koetin sitä seurata ja virkamiesten kautta saada sitä lukua irti, kun se ei tule eduskunnan päätöksistä, vaan vasta ministeriön sisältä. Se ei pelkästään riitä, että liikuntapaikkarakentamisen kautta saadaan paikallistasolle toimintaa.

Kulttuurin puolella tämä näkyy hyvin selvästi myös niin, että se suuri leikkaus kohdistuu juuri siihen vapaaseen kulttuuritoimintaan, kuntien yleiseen kulttuuritoimintaan. Siellä pieni resurssi mahdollistaa suuren määrän vapaaehtoistoimijoita, (Puhemies koputtaa) järjestöjen toimijoita, muun muassa Taiteiden yön tapaisiin järjestelyihin osallistumaan, ja he toimivat fasilitaattoreina, ja näin eteenpäin se kulttuurin saatavuus tulee kaikkien ulottuville. (Puhemies koputtaa)

Olin pahoillani tästä, mitä luin lehdistöstä, että opetusministeriössä oli henkeä, että ei haluta antaa sitä sinne vapaasti, vaan ministeriö pitäisi kontrollin sillä, että sitä ohjataan valtakunnallisesti niin, että se menee teattereihin ja laitoksiin, ja sen takia leikattaisiin tätä kulttuuripuolen yleisen toiminnan rahaa kuntien osalta.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän tuotonjakolain nopeutuminen vihdoinkin, sen voimaansaattamisen nopeuttaminen, on erittäin hyvä asia. Sehän silloin säädettiin. (Ed. Dromberg: Eduskunta teki hyvän päätöksen!) Me teimme aikanaan hyvän lakiehdotuksen arpajaislain yhteydessä, ja nyt sitä sitten pikkuhiljaa on kyetty vahvistamaan. Liikuntahan on erittäin tärkeä väestön hyvinvoinnin kannalta, terveyden kannalta, ja se on sitä paitsi meidän aikuisten, niin eritoten myös lasten ja nuorten kannalta. Seuratoiminta tässä on hyvin tärkeällä sijalla ja sen rahoitus, vaikkakin vapaaehtoistoiminta tietysti on se keskeinen tekijä siellä.

Mutta sitten koulupuoli: Onko nyt jollain tapaa tuolla koulussakin arvioitavissa uudelleen liikunnan osuutta koko koulupäivän osalta, niin että saataisiin tällaista jatkuvaa kestävyyttä ja voimaa kasvattavaa liikuntaa lapsille ja nuorille? Näyttää siltä, että se puoli meillä on jäämässä noin tulevaisuutta ajatellen vähän hunningolle.

Maija  Rask /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todella kiitokset ministerille siitä, että jakosuhdelaki on nyt eduskunnalle annettu. Se on erinomainen asia.

Mutta haluaisin kysyä sitä, kun tämä valtionosuus ja -avustus kuntien kulttuuritoimintaan nyt kuitenkin sitten samanaikaisesti puree kunnalliseen teatteritoimintaan. Kun tämä avustus valtioneuvostolta tänä vuonna on asukasta kohden 4,2 euroa, niin se nyt tässä budjetissa on 3,5 euroa. Se laskee 4,2:sta 3,5 euroon asukasta kohden, ja tämä tuntuu aika hankalalta asialta siinä mielessä, että Veikkauksen kautta kyllä tuetaan nyt teatteritoimintaa huomattavasti suuremmalla summalla, mutta toisaalla tätä leikataan.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa puhemies! Aloitan tästä valtionosuudesta kuntien kulttuuritoimeen. On esitetty paljon laskelmia. Esimerkiksi Kuntaliitto on esittänyt huolensa siitä, miten tämä laskennallinen yksikköhinta laskee.

Ensinnäkin palaisin hieman tähän taustaan. Kun neuvottelin valtiovarainministeri Antti Kalliomäen kanssa tulevista kehyksistä, niin kaikki ministerit, koko hallitus, velvoitettiin tietynlaisiin kehyspäätöksiin, joihin myös hallituspuolueet ja koko eduskunta on sitoutunut. Omalta osaltani tämä leikkauspäätös, joka on niin kehysten yhteydessä kuin budjettiriihen yhteydessä hallituksessa käyty läpi, tarkoittaa käytännössä sitä, että tämä valtionosuuden leikkaus kuntien kulttuuritoimeen todellisuudessa on 0,32 euroa henkilöä kohden per vuosi. Ei ole kysymys, niin kuin ed. Salo täällä antoi ymmärtää, 30 prosentin leikkauksesta, ei suinkaan, vaan siis 0,32 euroa per henkilö. Tämä eroavaisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että on esitetty laskennallisen yksikköhinnan perusteella tämä 4,2 ja siitä 3,5:een, kun me laskemme todellisten eurojen perusteella, mitä se todellinen leikkaus on. Budjettimenoissa tämä on 1,65 miljoonan euron säästö, ja syy, miksi tämä leikkaus on kohdistettu juuri tähän kohtaan, on se, että tämä on niin sanotusti sellaista rahaa, josta emme voi olla täysin varmoja, millä tavalla se kohdistetaan, ja kun on jostakin pakko hakea nämä leikkauskohteet, niin ministeriössä katsoimme, että tällainen korvamerkitsemätön raha, jonka kunta voi käyttää sitten miten haluaa, on ainut, jolla me emme rokota niitä toimijoita, joille meiltä lähtee korvamerkittyä rahaa.

Kuntien saama kulttuuritoimen valtionosuus on täysin siis laskennallinen osuus opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusjärjestelmää. Tämä laskennallinen yksikköhinta on siis tämä 4,2, ja se laskee 3,5 euroon, mutta kunnan saama osuus, todellinen osuus, tästä yksikköhinnasta laskee 1,28 eurosta 0,96 euroon, eli ratkaisevaa on maksettu raha, ja se vähenee 0,32 eurolla per henkilö. Kuntien saamista kulttuuritoimen valtionosuuksista kyseinen valtionosuus, ed. Salo, on 4 prosenttia. Tämä valtionosuus on siis 4 prosenttia, ja ensi vuoden budjetissa kirjastoille, orkestereille, teattereille ja museoille osoitetut valtionosuudet kasvavat, joten kunnat saavat kulttuuripalveluihin entistä enemmän rahaa valtiolta. Valtionosuuksien kokonaismäärä on ensi vuonna 170,2 miljoonaa euroa, kun tänä vuonna vastaava summa on 162,7 miljoonaa euroa, eli kasvu on 7,5 miljoonaa euroa. Elikkä yhteenvetona voidaan todeta, että kunnallisten kulttuuripalveluiden käy hyvin niin ensi vuonna kuin jatkossakin ja valtionosuusuudistus, kuten edellä jo kerroinkin, tuo teattereille nämä erittäin kauan kaivatut indeksikorotukset, ja tämä lakimuutos korjaa sitten vuodesta 2008 lähtien teattereiden, museoiden ja orkestereiden valtionosuuden perustana olevan yksikköhinnan vastaamaan näitä todellisia kustannuksia ja tuo myös lakiin neljän vuoden välein tapahtuvan yksikköhinnan tarkistamisen. Tämä muutos tuo kulttuurisektorille vuoteen 2010 mennessä 30 miljoonan euron lisäyksen.

Eli kuten aina, leikkauspäätökset ovat vaikeita. Ei hyviä kohteita olekaan. Toki mielelläni kuuntelen, mikä olisi tuo parempi kohde, mutta kuten olen aikaisemmin sanonut, olemme kaikki kehyspäätökseen sitoutuneet. Kun valtiovarainministeri Kalliomäen kanssa kävimme tämän läpi, niin tämä nyt oli sitten se kohde, jolla yritimme varmistaa sen, että näiltä toimijoilta, joille meiltä lähtee tätä korvamerkittyä rahaa, ei tätä rahaa poistettaisi. Mutta, haluan siis korostaa, tämä oikea leikkaus, euromääräinen leikkaus, on siis 0,32 euroa per henkilö.

Sitten minulta kysyttiin teattereiden tilanteesta. Teattereiden tilanne, kuten edellä on tullut jo ilmi, on myös ensi vuoden budjettia katsottaessa varsin hyvä. Vuoden 2006 osalta teatterit saavat siis 2,4 prosentin indeksikorotuksen, mikä tarkoittaa 700 000 euroa lisää, ja tämän lisäksi vielä kehittämisrahaa 300 000 euroa.

Kirjastojen osalta mainittakoon, että kasvua tulee olemaan siis 2,7 prosenttia. Se merkitsee valtionosuuksista sellaista 2,5—3 miljoonan euron kasvua. Tähän liittyen asiakaspäätteistä, joista kysyttiin. Asiakaspäätteethän olivat hanke, joka koskee koko julkista hallintoa, mutta yhteisestä päätöksestä päätettiin, että opetusministeriö on se taho, joka vie tätä esitystä eteenpäin. Näin ollen, koska tämä koskee koko julkista hallintoa, on varsin kohtuullista ja loogista, että tietoyhteiskuntapolitiikkaohjelman saralla on asiakaspäätehanketta viety eteenpäin, ja sitä tullaan myös viemään ensi vuonna eteenpäin. Myös tätä kautta ovat nämä tarvittavat määräraharesurssit tulleet.

Seuraavaksi vastaisin kirjastojen kysymykseen. Ed. Karvonen kysyi kirjastojen perustamishankkeiden määrärahasta. Kirjastojen perustamishankkeiden määräraha on edelleen entisellään, tuo 6 miljoonaa euroa, mutta uusien hankkeiden rahoitusvaltuus on todellakin tuo 4 miljoonaa euroa, joka siis on 1 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Se, mitä pidän erityisen ongelmallisena ja vakavana tilanteena, on se, että laajuuksien vahvistamisvaltuus on jäänyt kokonaan pois talousarviosta. Tästä kävimme budjettiriihessä hyvin pitkän keskustelun ja myöskin valtiovarainministeriön kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että tähän kysymykseen hallitus tulee palaamaan seuraavan kehysneuvottelun yhteydessä.

Uskon, että tästä pitää löytyä kirjastojen kohdalla hyvä ratkaisu, koska kuten tiedämme, nyt kun eduskunnassa on käsittelyssä vos-uudistus, sen lähtökohtahan oli nimenomaisesti se, että kirjastojen järjestelmä pysyy samankaltaisena. Näin ollen kirjastojen roolia mielestäni pitää vahvistaa seuraavassa kehysneuvottelussa, jotta tämä tarvittava määräraha saadaan ja jotta kirjastojen perustamiskustannuksiin, rakentamiseen, saadaan edelleen tämä tarvittava määräraha.

Sitten minulta kysyttiin elokuvatuesta. Elokuvatukeen on varsin mittava lisäys, se on 2,3 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi haluaisin mainita, että kun meillä menee tähän audiovisuaalisen taiteen tukemiseen hyvin monelta riviltä tukea, niin myös hallituksen mediaväkivaltaohjelma on saanut aivan oman rivinsä. Se tulee saamaan 155 000 euroa lisää, eli ensi vuonna tähän ohjelmaan tullaan osoittamaan 455 000 euroa. Eli lyhyesti sanottuna elokuvatuki tulee monelta riviltä ja tavoitteena ilman muuta se, että kotimaista elokuvatuotantoa tuetaan entistä voimallisemmin. Tavoitteeksi olen asettanut, että tämän vaalikauden aikana kotimaisen elokuvan tuotantotukeen, valtion tukeen, pitää kasvaa tuon 5 miljoonaa euroa, ja siihen tulemme pääsemään.

Sitten minulta kysyttiin vielä liittyen liikuntaan ja siihen, millä tavalla liikunnan määrärahoja suunnataan. Liikunnan määrärahoista pitää muistaa, että valtion liikuntabudjetti edelleen lähtee siitä painopisteestä, että 90 prosenttia menee kansalaisten liikuttamiseen, matti ja maija meikäläisen liikuttamiseen, ja se 10 prosenttia huippu-urheiluun. Erinomaisen tärkeänä pidän sitä, että nimenomaan liikuntaseurojen toimintaa tuetaan entistä vahvemmin, jotta voimme vaikuttaa omalta osaltamme siihen, että lapset ja nuoret ja kaikenikäiset liikkuisivat terveytensä kannalta riittävästi. Tässä teemme poikkihallinnollista yhteistyötä.

Vielä lopuksi kulttuurivientiin. Kulttuurivientiin on osoitettu aivan uusi määräraha, kuin myöskin ministeriössä on aloittanut uusi kulttuurivientiyksikkö. Se tulee saamaan myös määrärahat tähän toimintaansa, ja toki tässä suhteessa teemme sitten yhteistyötä kauppa- ja teollisuusministeriön sekä ulkoasiainministeriön kanssa, jotta voimme kulttuurivientiä edistää.

Viimeiseksi vielä kysymys toisen asteen opintotuesta. Tästä kysymyksestä emme valitettavasti päässeet poliittiseen yhteisymmärrykseen. Tätä toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajojen tarkistamista esitin, mutta tämä ei mennyt eteenpäin. Tämä on siinä mielessä valitettava tilanne, että katson, että tämä on seuraava. Kun opintososiaalista asemaa lähdemme parantamaan, tämän pitää olla ehdottomasti kiireellisin toimenpide seuraavaksi. Tämä olisi tarkoittanut, siis määrärahassa 15 prosentin korotus olisi tarkoittanut, 5 miljoonan euron lisämäärärahan tarvetta. Tämä olisi ollut mahdollista budjettiriihen aikana kehysten puitteissa hoitaa, mutta kuten sanoin, valitettavasti toisen neuvotteluosapuolen kanssa emme vielä päässeet tästä poliittiseen yhteisymmärrykseen. Olen valmis asiaa eteenpäin viemään, jos budjettisopu tästä huolimatta säilyy.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri puolusteli kovasti, että kuntaeuro loppujen lopuksi on pieni vähennys kuntien kulttuurirahoitukseen. Mutta tietysti täytyy ministeriössä ja koko hallituksen ajatella kokonaisuutta, kun tiedetään, että kuntarahat ovat todella tiukassa. Jos valtionosuusuudistus tämmöisenä tulee, niin esimerkiksi Pirkanmaan kunnista suurin osa häviää tässä. Jos ajatellaan Tampereen kaupunkia, jossa verotulojen tasausjärjestelmä, hallituksen esittämä uusi malli, leikkaa myöskin pienimmiltä kunnilta, mitä tämä tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että hoitotakuun myötä joudutaan siirtämään rahoja kunnissa muualle, koska valtionosuuksia tulee liian vähän. Mistä ne otetaan? Meillä ei ole kuin yksi ainoa asia, mistä ne voidaan ottaa. Ne otetaan kulttuurista. Sen tähden on epäviisasta todella esittää, että kulttuurieuroa nyt vähennetään. Mistä muusta tahansa, (Puhemies koputtaa) mutta se on liian helppo tie kunnille ja vaikea tie kunnille. Näin tulee, ministeri, tapahtumaan.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että kävi ilmi tämä toisen asteen opiskelijoiden aseman kohtelu. Toteankin vaan tähän lopuksi, että ihan kuten ed. Salo omassa puheenvuorossaan viittasi, niin toivon, että me voimme hallitusrintamassa yhteisesti viedä näitä yhteisiä tärkeitä tavoitteita eteenpäin, että saamme sitten opiskelijoiden asemaa parannetuksi tasa-arvoisempaan suuntaan.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä lainasin omassa puheenvuorossani ainoastaan sitä, mitä Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuuriasiantuntijat meille kertoivat. Pyrin vielä vahvistamaan ed. Haapojan nimellä, että tämä oli tietoa, mitä meidän kulttuurihenkilömme saavat esimerkiksi opetusministeriön virkamiehiltä. Mutta yritin nyt käyttää tässä kalkulaattoria tämän teidän puheenne aikana ja laskea kertomalla tällä 0,28 sentillä Suomen asukaslukua. Kuinka ollakaan, niin sieltä tulee sitten 1 650 000 kumminkin luvuksi, joka on miinuksena myöskin täällä budjettikirjassa, eli nämä ovat ihan yksi yhteen. Minun kotikunnassani asuu 5 000 asukasta, se on 1 promille. Se tarkoittaa Ala-Härmän kunnassa, että meidän kulttuuritoimestamme vähenee 1 650 euroa, joka on se sama määrä, mitä Ala-Härmän kunta antaa museoille, yhdistyksille sekä lasten ja nuorten kulttuuritoimintaan.

Lopputulos on, ministeri Karpela, kuitenkin aivan sama. Vaikka puhutaan sentin kymmenyksistä ja muusta, vähennys on 1 650 000 euroa, ja se vaikuttaa myöskin laskennallisesti kuntiin asukasluvun perusteella samalla tavalla. En ymmärrä, miten tästä säästöpäätöksestä yhtäkkiä tulikin hyvä päätös.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua jäi ministerin puheenvuorossa kovasti vaivaamaan tämä, että on seuraavaksi kiireellisin asia tämä toisen asteen opiskelijoiden kohtelu, kun neuvottelukumppani ei tähän lähtenyt mukaan. Jos se sormi osoittaa SDP:n ministeriryhmään, niin se on minusta aika outoa, kun itse johdannossa ministeri sanoi, että tämä olisi ollut mahdollista toteuttaa kehysten puitteissa, 5 miljardin euron juttu, mutta hän luokitteli tämän seuraavaksi kiireellisimmäksi asioissa. Toivottavasti — anteeksi, tuli väärä lukukin siihen — tämä vaikka eduskunnassa jo hoidetaan yhteisellä hallitusrintamalla, kun ministeri priorisoi toisia asioita ministerikehyksen sisällä toisin.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri sanoi, että liikunnan määrärahoja pyritään entistä enemmän suuntaamaan seurojen tukemiseen. Olen nyt viisi vuotta ollut Mikkelin Hiihtäjien puheenjohtajana mutta en yhtään penniä ole nähnyt tällaista rahaa, en ohjaaja-avustuksena enkä minään muunakaan. Millä tavalla se tulee seuroille, kun ei se tule mistään? Itse ne rahat on kerättävä, joka penni, ja niitä on sentään kymmeniätuhansia euroja vuodessa, mitkä kerätään, jopa 100 000 euroa.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Karpelaa vastauksesta, mutta minulle jäi edelleen hänen vastauksensa perusteella epäselväksi se, miten käytännössä tämä alueellisiin av-tuotantokeskuksiin käytettävä määräraha on tarkoitus jakaa ja kuinka monen toimijan kesken? Ymmärsinkö nyt oikein sen, että käytännössä alueellisiin av-tuotantokeskuksiin määrärahaa löytyisi myös joltakin toiselta momentilta?

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin alueelliset av-keskukset etenevät samalla tavalla kuin aikanaan ja nykyään etenevät tanssin aluekeskukset. Tällä tarkoitan sitä, että pyrimme siihen, että koko valtakunta tulisi katetuksi yhteistyötä lisäämällä. Meillä on nyt olemassa tuo raha, jolla me pääsemme alkuun.

Ed. Kumpula-Natrille haluaisin korjata. Kysymys ei missään tapauksessa ole priorisoinnista, vaan kysymys oli siitä, että kun kävimme budjettiriihessä neuvotteluja, niin toki minulle tarjottiin tuota 5:tä miljoonaa yleisen katteen puolelle ja tähän suostuin. Kun esitin tätä 5:tä miljoonaa toisen asteen opiskelijoille, niin valitettavasti toinen neuvottelukumppani veti tarjouksensa takaisin ja lopputulemana päädyimme sitten siihen, että tätä Veikkauksen rahastoa lähdimme purkamaan. Tätä Veikkauksen rahaston purkuesitystä niin ikään esitin jo alussa. Tämä on tilanne, eikä se muuksi muutu. Kuten sanoin, niin toivon, että tässä päästään eteenpäin. Se on kaikkien yhteinen intressi. Siitä olen aivan varma. Turha meidän on täällä riidellä siitä, millä tavalla tämä asia eteni. Olin itse paikalla ja tiedän täsmälleen, kuinka tämä asia eteni. Näin tämä asia on, kuten edellä sanoin. Mistään priorisoinnista ei siis ole kysymys vaan ainoastaan siitä, että emme neuvotteluissa nyt tällä kertaa vielä päässeet eteenpäin. Toivottavasti tämä asia vielä hoituu.

Toiseksi minulta kysyttiin alueellisista taidetoimikunnista ja niistä saadusta infosta. Alueelliset taidetoimikunnat tulevat ensinnäkin saamaan lisärahoitusta, ja kun minulta kysyttiin jälleen kerran valtionosuutta kulttuuritoimeen ja sitä, millä tavalla se tulee vaikuttamaan kuntien kulttuuritoimintaan, ed. Salo, nyt teidän pitää ymmärtää, että kulttuuribudjetti rakentuu sekä yleisestä katteesta että veikkausvoittovaroista. Tästä johtuen, kun veikkausvoittovarat lisääntyvät, kulttuuribudjetti kasvaa merkittävästi veikkausvoittovarojen suhteen, yli 10 miljoonaa euroa, ja kuten edellä mainitsin, niin ratkaisevaa on, että tämä valtionosuus kuntien kulttuuritoimeen, tämä maksettu raha, vähenee 0,32 eurolla, ei 0,82:lla, kuten te sanoitte, vaan 0,32 eurolla. Tämä tarkoittaa, että valtionosuuksien kokonaismäärä on ensi vuonna 170,2 miljoonaa euroa, kun se tänä vuonna on 162,7 miljoonaa euroa, eli kasvua on siltäkin osin 7,5 miljoonaa euroa. Tämä on budjettitekniikkaa, ja se selviää, kun luette tätä keltaista kirjaa.

Aivan lopuksi vielä liikunnan puolelta sanoisin, että opetusministeriön lähtökohta on nimenomaisesti ollut se, että kansalaisten liikuntamahdollisuuksia edistetään. Syy, miksi näin ei, ed. Nepponen, kenties aikaisemmin ole ollut, johtuu todennäköisesti siitä, että aikaisemmin urheilubudjetti ei ole kasvanut. Mutta nyt, kun se kasvaa, niin meillä tähän mahdollisuuksia on.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Herra puhemies! Ikään kuin saatteeksi ministeri Karpelalle tähän jatkoksi: Toisen asteen opiskelijoiden kannustaminen ja sen vaihtoehdon korostaminen tulevaisuudessa on erittäin tärkeää. Täällä usea edustaja kiinnitti puheenvuorossaan huomiota siihen, että meillä ei ole ammattiosaajia moneenkaan alaan, ei kirvesmiehiksi, ei putkimiehiksi jne. Jos me emme myöskään arvosta itse päättäjinä toisen asteen koulutusta niin, että myöskin opintososiaalisia etuuksia kehitetään riittävästi, niin vaikea sitä on nuorelle perustella, että lähde tuohon kouluun mutta pärjää omillasi. Pidän tärkeänä, että valtiovarainvaliokunnassa myöskin tähän asiaan paneudutaan ja katsotaan, kuinka tärkeään asemaan se nostetaan.

Toisen asteen opiskelijoiden aseman parantaminen on tärkeätä siksi, että meillä myöskin hallitusohjelmassa lukee erittäin painokkaasti se, että on saatava nuoret aikaisemmin työelämään. Meidän hyvinvointiyhteiskuntamme ei jaksa kovin hyvin, jos näin ei tapahdu. Iloitaan siitä, mitä ministeri Mönkäre aamulla puheessaan mainitsi, että nyt uusi eläkelainsäädäntö on alkanut toimia niin, että ihmiset jaksavat ja jatkavat työelämässä hieman pidempään kuin aikaisemmin. Toivotaan, että ne uudistukset, jotka ministeri Karpelan alueelle myöskin kuuluvat, esimerkiksi ensi vuonna toimivat jo niin, että me voimme todeta, että nuoret innolla opiskelevat ja opintoajat ovat lyhentyneet. Toivotaan, että vuoden päästä on tällainen viesti täällä eduskunnassa.

Tällaisessa keskustelussa, mitä tänään on käyty, haluan omalta osaltani korostaa työmarkkinatukiuudistuksen merkitystä. Kentältä kuuluu palaute siitä, että työttömälle on todella merkityksellistä se, että aktiivitoimesta maksetaan ja siitä, että syntyy kuluja, kun lähtee kotoa työllistämistöihin tai koulutukseen, saa myöskin käteensä enemmän rahaa ja se toimii, ja hyvä niin.

Palvelurakenneuudistus pyörii teoreettisen keskustelun merkeissä tällä hetkellä, ja tämäkin vaihe on ilmeisesti käytävä läpi. Kuitenkin kaiken tämän keskustelun tiimoilta lienee syytä muistaa se, että ihmiset ovat varsin tyytyväisiä suurimmalta osin saamiinsa palveluihin tänä päivänä. Mikään maailmanlopun meno ei kunnissa kuitenkaan ole menossa.

Keskusteluissa täällä kiinnitettiin huomiota myös erääseen momenttiin, joka ainakin vielä viime vuonna budjettiin valtiovarainvaliokunnan toimesta lisättiin koskien lasten ja nuorten hyvinvointia ja heidän kuntoutumistaan, nimenomaan psykiatrista kuntoutumistaan. Se momentti ja rahat siltä osin myöskin puuttuvat tänä vuonna, mutta varmasti jaosto katsoo tarkkaan tämänkin asian. Se, mikä erityisesti on noussut esiin, koskee lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisia tutkimuksia siltä osin kuin ne koskevat virka-apua, joka annetaan poliiseille tutkintavaiheessa. Tältä osin tuntuu varsin selkeältä, että pyrittäisiin nämä kustannukset siirtämään valtiolle korvattaviksi sen sijaan, että ne ovat ikään kuin hoitoa ja siihen varattua resurssia syömässä tällä hetkellä. Arvelen, että valiokunta paneutuu myöskin tähän asiaan.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Vuoden 2006 talousarvioesitys tukee hyvin meneillään olevaa talouden kasvuvaihetta. Näkymät ovat muuttuneet tämän vuoden kuluessa myönteiseen suuntaan, hyvä niin.

Hallituksen keskeisenä tavoitteena on työllisyysasteen nosto ja työttömyyden alentaminen sekä alueellisten työttömyyserojen kaventaminen, mikä edellyttää jatkossakin vahvaa kasvua ja selviä päätöksiä rakenteellisen työttömyyden vähentämiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi. Talousarvioesitys antaa kohtalaisen hyvät eväät tämän työn jatkamiseksi. Sitä voidaan hyvällä syyllä kutsua yhteisvastuun, työllisyyden ja yleisen luottamuksen talousarvioksi.

Talousarvioon sisältyvillä työllisyyttä edistävillä toimilla pyritään toisaalta vahvistamaan yleisiä kasvun edellytyksiä ja toisaalta puututaan sitkeään rakennetyöttömyyteen. Tutkimuksen ja kehittämisen satsaukset ovat merkittäviä, kasvua tähän vuoteen nähden jopa 5—6 prosenttia. Olemme johtava maa maailmassa tällä alueella. 90-luvun satsaukset Lipposen hallitusten aikaan nostivat Suomen kehitykseen.

Ansiotuloverotuksen kevennystä jatketaan. Näin veroratkaisuilla tuetaan vuosille 2005—2007 sovitun tulopoliittisen sopimuksen tavoitteita vahvistaa palkansaajakotitalouksien ostovoiman kehitystä sekä tehdä työnteko aiempaa kannattavammaksi. Hallituksen pidemmän aikavälin veropoliittinen linja on jopa minunkin epäilyksistäni huolimatta osoittautunut lähes onnistuneeksi. Samalla kun on vahvistettu tuloksellisesti työllistävää kotimaista kysyntää, on kyetty huolehtimaan valtiontalouden vakaudesta ja tasapainosta. On toteutettu erityisesti pk-yrityksiä tukeva yritysverouudistus, joka merkitsi sitä, että noin 600 miljoonaa euroa yrittäjäverotus keveni. Tämä näkyy nyt tänä päivänä yritysten kohentuneina investointeina pk-sektorilla.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki on valtion kirstun vartijana osoittanut kykynsä ohjata valtiontaloutta suuntaan, joka on mahdollistanut, että julkinen talous on monesta Euroopan maasta poiketen terveellä pohjalla. Hän on nimenomaan toteuttanut politiikkaa, joka on mahdollistanut työllisyyttä tukevan talouspolitiikan toteutumisen.

Palaan vielä veropolitiikkaan. Hallituksen esitykseen sisältyy varallisuusveron poistaminen, mikä merkitsee sitä, että valtio menettää verotuloja noin 100 miljoonaa euroa. Minä en tätä esitystä ymmärrä, vaikka kuinka sitä perustellaan sillä, että se on osa tulopoliittista kokonaisratkaisua, tai sillä, että keinotellaan, jottei tarvitse varallisuusveroa periä. Minusta tärkeätä on se, että perintö- ja lahjaveroa uudistetaan. En esitä sitä enkä ole esittänyt, että se poistetaan, vaan että sitä uudistetaan. Siellä on asioita, jotka eivät ole nykypäivän tilanteen mukaisia, ja tästä johtuen olen allekirjoittanut ed. Kalliksen tätä koskevan aloitteen.

Pienituloisten toimeentuloa voidaan kehittää nostamalla verovapauden alarajaa valtionverotuksessa. Lipposen hallituksen aikaan useampaankin otteeseen näin meneteltiin. Tätä tietä on jatkettava.

Liikennemäärärahoista on puhuttu viime aikoina runsaasti. Esillä on ollut lähinnä eräiden yksittäisten hankkeiden vertailu ja niiden tarpeellisuus. Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt se tosiasia, että esimerkiksi tienpidon määrärahat ovat pienentyneet monen vuoden aikana. Samanaikaisesti liikenne on kasvanut ja ympäristö- sekä turvallisuusvaatimukset kiristyneet.

Maa- ja vesirakentamisella on ollut myös tärkeä merkitys koko rakennusalan työllistäjänä viime vuosina. Ilman uusia päätöksiä uusista hankkeista maa- ja vesirakentaminen olisi kääntynyt tämän vuoden jälkeen laskuun. Samalla alan työllisyys olisi heikentynyt, mikä ei olisi ollut hallituksen työllisyystavoitteiden mukaista politiikkaa.

On välttämätöntä, että niin sanotun ykköskorin infra-, väylähankkeet toteutetaan, niin kuin eduskunta on useammissa lausumissaan todennut. On käsittämätöntä, että eduskunnan vastaisesti hallitus lähti muuttamaan tätä linjausta. Sen takia on välttämätöntä, että hallitus palautetaan ruotuun ja eduskunnassa päätetään, miten ykköskoriin sijoitetut väylähankkeet toteutetaan vielä tämän vaalikauden aikana. (Ed. Laukkanen: Voiko tähän luottaa?) — Kyllä näin on, tästä on lähdettävä. — Käytännössä se tarkoittaa sitä, että silloin toteutetaan myöskin Heinolan—Lusin ja Jyväskylän—Vaajakosken väliset osuudet, jotka ovat liikenneturvallisuuden kannalta erittäin ongelmallisia: tie on kapea, mäkinen ja mutkainen, se pohjautuu 50-luvun rakentamiseen. Siellä tapahtuu erittäin paljon kuolonkolareita. Kyllä niin on, että eduskunnan arvo ja budjettivalta edellyttävät, että pidämme kiinni kannastamme käynnistää nämä ykköskorin hakkeet tällä vaalikaudella. Samaten pitää lisätä määrärahoja perustienpidon ja ratojen kunnostamiseen. Ja käytettäköön näitten hankkeitten rahoittamiseen enenevässä määrin valtion myyntituloja. Puretaan se 10 prosentin katto.

Arvoisa puhemies! Rakennetyöttömyyden vähentäminen on osoittautunut hyvin haasteelliseksi tehtäväksi. Tällä hetkellä vaikeasti työllistyvien määrä on noin 160 000 henkilöä. Aivan viime aikoina vaikeasti työllistyvien määrä ei tosin ole enää kasvanut, mutta tilanne vaatii silti tehokkaita ja pitkäjänteisiä toimia. Rakenteellisen työttömyyden vähentämistä on vaikeuttanut se tosiseikka, että sopivia työpaikkoja on ollut tarjolla kovin vähän. Nyt tähän ongelmaan puututaan määräaikaisella työnantajan matalapalkkatuella, jonka avulla yritykset voivat työllistää 55 vuotta täyttäneen henkilön kokopäivätoimisesti. Samalla kotitalousvähennystä korotetaan matalapalkkaisen työvoiman kysynnän vahvistamiseksi kotitalous-, hoiva- ja hoitotyössä. Työnantajien on nyt tartuttava tähän mahdollisuuteen ja tarjottava riittävästi työnsaantimahdollisuuksia.

Työmarkkinoilla on tapahtunut myös muuta positiivista kehitystä yleisen työttömyysasteen laskun ohella. Ikääntyneiden työllisyys on kohentunut nopeasti muun muassa eläkejärjestelyjen muutoksen vuoksi. Nuorisotyöttömyys on laskenut voimakkaasti muun muassa nuorten koulutus- ja yhteiskuntatakuun toteutuksen seurauksena. Nyt nuorten yhteiskuntatakuuta laajennetaan myös vastavalmistuneisiin. Pitkäaikaistyöttömien työmarkkinavalmiuksia parannetaan yksilöllisin aktiivitoimin ja yli 500 päivää työmarkkinatukea passiivitukena saaneille toteutetaan yhteiskuntatakuu työn tai aktiivitoimenpiteiden muodossa.

Tämän vuoden heinäkuussa voimaan astunut irtisanomistilanteiden muutosturva vakiinnutetaan ensi vuonna. Järjestelmä on osoittautunut jo nyt lyhyestä voimassaoloajasta huolimattakin tarpeelliseksi ja toimivaksi uudelleensijoittautumiskeinoksi. Muutosturvaa on edelleen vahvistettava.

Köyhyyden vähentämiseen on vuonna 2006 budjetoitu noin 33,5 miljoonaa euroa ja seuraavina vuosina noin 90 miljoonaa euroa. Alku on hyvä, mutta ongelmaan nähden aivan liian köyhä. Köyhyys on lisääntynyt, tuloerot ja varallisuuserot kasvaneet. Näin on käynyt. Varallisuusveron poistamisen myötä jää noin 100 miljoonaa euroa verotuloja pois, mikä on suuri tulonmenetys valtiolle. Varallisuusveroa ei siis pidä poistaa. Siitä tulevat tulot voitaisiin ohjata köyhien ihmisten elinolojen parantamiseen eikä rikkaiden rikastumiseen.

Kansaneläkkeen 5 euron korotus ei voi olla mikään tasokorotus. Pienten eläkkeiden ostovoima suhteessa palkkoihin on vuosien saatossa reippaasti alentunut. Osittain se johtuu indeksijärjestelmistä ja tietyissä eläketuloissa ansiotuloja korkeammasta verotuksesta. Pieniin kansaneläkkeisiin tulisi tehdä todellinen tasokorotus, mikä parantaisi myös pienellä työeläkkeellä olevien asemaa. Minusta on täysin käsittämätön se asia, että työmarkkinatukeen ei ole tulossa tasokorotusta, vaikka tiedämme, että juuri työmarkkinatuella elävät ihmiset ovat köyhimpien suuri joukko.

Minä toivon, että tämä Nelostie-kysymys etenisi sillä tavalla nyt budjettikäsittelyssä kuin äsken esitin. Näin ollen tulisi Etelä-Savon maakuntaliiton, Keski-Pohjanmaan liiton, Pohjois-Savon liiton, Satakunnan liiton, Etelä-Pohjanmaan liiton, Hämeen liiton, Keski-Suomen liiton, Lapin liiton, Pohjanmaan liiton, Pohjois-Pohjanmaan liiton sekä Päijät-Hämeen liiton toive toteutettua.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun lähes joka toinen euro siitä, mitä suomalaiset tienaavat, käytetään yhteiskunnan toimesta ja siitä määrästä merkittävä osa on valtion budjetissa, on valtion budjetti keskeinen keino ohjata tulevaisuuden kehitystä. Olen pyrkinyt tässä omassa puheessani katsomaan asioita hiukan pidemmältä perspektiiviltä ja sopeuttamaan tätä budjettiesitystä siitä näkökulmasta.

Hätkähdyttäviä tietoja löytyy, kun katsoo tuossa budjettikirjassa esimerkiksi kohtaa "Julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä". Työikäisen väestön määrä supistuu viimeistään vuonna 2010, todennäköisesti jo aikaisemmin. Vuonna 2030 on työikäisiä 315 000 vähemmän kuin nyt ja vastaavasti eläkeläisiä 590 000 enemmän kuin nyt. Koen asian varsin läheiseksi, koska vuonna 2030 olen itse, jos Luoja niin suo ja kansantalous kestää, jäämässä eläkkeelle. On mielenkiintoista seurata, minkälaisia keskusteluja silloin tässä salissa tullaan käymään, kun eläkeläisten poliittinen painoarvo on paljon nykyistä suurempi aktiiviväestöön verrattuna. Väestökehitykseen on toki mahdollista vaikuttaa 25 vuoden aikana panostamalla perhe-etuisuuksiin, perheen ja työn yhteensovittamiseen sekä edistämällä työperusteista maahanmuuttoa. Silti minua, vuoden 2030 eläkeläistä, hirvittää nykymeno, jossa eletään kuin viimeistä päivää ja velkaantuvat sekä kotitaloudet että valtio.

Asuntojen hintakehitys on ollut huolestuttavaa. Yhä useampi suomalainen on mitoittanut asuntolainansa kymmeniksi vuosiksi henkilökohtaisen taloudellisen kantokykynsä ylärajoille, osa jopa diskontannut olettamansa tulevat palkankorotukset. Lähes kaikkea ostetaan osamaksulla, kohta jopa kännyköitä, kun kytkytkauppalaki saa eduskunnan hyväksynnän. Osittain maksimaalinen kulutus johtuu siitä, että asuminen suurten keskusten läheisyydessä on useimmille lapsiperheille sietämättömän kallista. Kauempaa käymistä, pidempää työmatkaa syö taas kohonnut polttoaineiden hinta, mihin hallitukselta ei ole tullut vastaantuloa. Vähintään pitäisi korottaa työmatkavähennyksen ylärajaa ja suhteuttaa se polttoaineen hinnannousuun, kuten Niinistön valtiovarainministerikaudella tehtiin, jotta työnteko säilyisi kannattavana hieman pidemmänkin matkan päästä. Se ei ole oikein, että ihmistä rangaistaan siitä, että työtä tekee.

Tuloveroja alentamalla voidaan lisätä työnteon kannattavuutta ja siten parantaa työllisyysastetta sekä lisätä kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja. Se ei silti tarkoita sitä, että kaikki pitää kuluttaa. Säästämiselläkin on yhä yhteiskunnassa arvonsa, ja parhaat asunto- ja autokaupat tehdään silloin, kun ostajia on vähän ja myyjiä paljon.

Hallitus on johdonmukaisesti ja hallitusti alentanut tuloveroa. Haluankin tässä yhteydessä kiittää valtiovarainministeriä, vaikka hän ei olekaan paikalla, siitä, että hän on ryhdikkäästi seisonut kokoomuslaisten verolinjausten takana. Työn arvoa vähentää jonkun verran se, että valtiovarainministeri yrittää täällä eduskuntasalissa selittää valkeaa mustaksi ja nähdä jonkinlaista linjaeroa tekemiensä veronalennusten ja kokoomuksen linjan välillä. Lienee kuitenkin niin, että hänen ärhentelynsä ei ole niinkään puhumista kokoomuksen joukoille, vaan omille joukoille, joissa suuri osa ei edelleenkään ymmärrä veronalennusten hyvinvoinnin edistämisen ideologiaa.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2030 eläkeläinen on huolissaan siitä, miten julkiset palvelut silloin kyetään järjestämään. Ikääntymisen haasteeseen on tartuttava jo nyt. Kuntien kokoa pitää laajentaa, palvelutuotantoa kehittää ja julkisen sektorin hallinnon työpaikkojen määrää hallitusti ja valikoiden vähentää. Vuoden 2030 eläkeläinen ei saa eläkkeitään, jos Suomi ei menesty kansainvälisessä kilpailussa. Se edellyttää panostamista koulutukseen ja erityisesti sen laatuun joka tasolla. Laadukkuus ei ole samaa kuin kaikkien kyläkoulujen säilyttäminen tai kaikkien ammattikorkeakoulun tai yliopiston linjojen ylläpitäminen. On tehostettava yksiköitä, sopeutettava palvelurakennetta kysynnän suhteessa ja menestyttävä kansainvälisesti teknisessä kilpailussa ja tuotteiden myynnissä. Työnteon ja yrittämisen on kannatettava. Syrjäytymisuhan alla olevat nuoret on saatava takaisin yhteiskuntaan, mikä on sekä heidän itsensä että koko kansakunnan kannalta välttämätöntä. Yhä pienemmistä ikäluokista yhä useamman on oltava töissä.

Vuoden 2030 eläkeläinen saa osittain eläkkeensä ja palvelunsa myös maahanmuuttajien tekemästä työstä. Kansainvälistyminen on nyt tulossa juhlapuheista lähipubeihin myös maaseudulla. Rauno Saaren työryhmän raportti työperusteisen maahanmuuton edistämiseksi on hyvä päänavaus, joka ei tule ainakaan liian myöhään. Toivoa sopii, että sen keskeiset kohdat etenevät eduskunnassa nopeasti. Jatkossa menestyvät ne kansakunnat, jotka onnistuvat houkuttelemaan maahansa osaajia ja ahkeria työntekijöitä.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2030 eläkeläisen on hyvin vaikea käsittää, miksi nyt vielä väestöltään nuorekkaan kansakunnan kannattaa hyvän talouskasvun aikana velkaantua 600 miljoonaa euroa. Eikö nyt pitäisi tehdä ylijäämäisiä budjetteja, jotta varautuisimme ikääntymiseen? Eikö nyt pitäisi toteuttaa uudistuksia, joilla työllisyyttä parannettaisiin, työllistymisastetta kohotettaisiin ja harmaata taloutta saataisiin kuriin? Tiedän, että alijäämäisen budjetin muuttaminen ylijäämäiseksi ei ole helppoa ja suosittua, mutta vielä on silti paljon, mitä voisimme tehdä. Onko teitä rakennettava joka paikkaan vai vain sinne, missä hyötykustannussuhde on parhain? Onko viisasta rakentaa musiikkitalosta uutta menoautomaattia, kun oopperakin on jo liian kallis tälle kansakunnalle? Onko viisasta antaa oikeuslaitosten ruuhkautua toistuvilla valituksilla ja pitkittää tärkeitä rakennusinvestointeja, ja miten terveydenhuollossa meidän jokaisen omavastuuta voidaan lisätä siten, että kaikki saavat tarvitsemansa hoidon myös tulevaisuudessa?

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä talouspolitiikan suurta linjaa koettaa tässä vaiheessa vaalikautta arvioida, niin muihin EU-maihin nähdenhän Suomen talouspolitiikka on ollut aikamoista menestystarinaa. Tässä mielessähän opposition haukku on osunut aika tavalla pahasti harhaan, varsinkin, kun ei ole ollut kuitenkaan esittää mitään semmoista todellista perusvaihtoehtoa tähän isoon linjaan. (Ed. Jari Koskinen: Ed. Laukkanen ei ole kuunnellut!) — Kyllä on kuunnellut ja todennut, että kokoomuksen puolelta on tullut enemmän retoriikkaa kuin todellista substanssia. Siinä ovat viestintäkonsultit tehneet kyllä puheenjohtajanne suhteen töitä, mutta semmoista todellista dynaamista, innovatiivista vaihtoehtoa ei ole ollut.

Suomen taitohan jatkossakin mitataan siinä, miten taiteillaan tässä muun Euroopan apatiaa tuottavan talouden ja Aasian ja toisaalta myöskin Venäjän talouskasvun välissä. Tämä on hyvä tavoite ja antaa meille todella paljon mahdollisuuksia. Myöskin Venäjän jatkuva talouskasvu antaa meille paljon mahdollisuuksia.

Tänään täällä kiiteltiin lähtevää liikenne- ja viestintäministeriä hyvästä yhteistyöstä. Lähtevän valtiovarainministerin ansioksi varmaan voidaan sanoa se, että hän jos joku on ollut sen tietynlaisen jatkuvuuden takuumies. Hänen kohdallaan tietysti olisi voinut odottaa hieman mielikuvituksellisempia ratkaisuja esimerkiksi tässä nyt paljon esillä olleessa infrastruktuurihankkeiden kehysbudjetointimenettelyssä. Siinä olisi minusta ollut nyt paikka valtiovarainministeriön ottaa uusi asento ja arvioida sitä asiaa eduskunnan linjaamalla, eduskunnan tahdon mukaisella tavalla.

Työllisyys ja yrittäjyys ovat Suomessa kehittyneet suopeasti, hyvään suuntaan, mutta on hyvä muistaa, kun katsellaan työllisyyslukuja, että talouspolitiikan keinoin voidaan kuitenkin työllisyyteen vaikuttaa vain rajallisesti. Siihen vaikuttavat toki monet muutkin seikat ja yhä enemmän myöskin eurooppalaisen ja globaalin talouden kehitys.

Korkokannan alhaalla säilyminen on tavattoman suuri kysymys, miten kauan se tulee jatkumaan. Arviot viittaavat siihen, että tämän vaalikauden loppuun mennessä tulee varmasti nousupaineita korkokantaan. Siitä taas seuraa myöskin kotimarkkinoille aika paljon epävarmuustekijöitä esimerkiksi asuntomarkkinoilla, koska kansalaisten asuntolainojen kasvu on ollut aikamoista varsinkin Pääkaupunkiseudulla. Nuoret parit ottavat huimia asuntolainoja, isoja vastuita, jotka eivät salli juurikaan takaisinmaksuohjelmassa korkokannan muutoksia.

Eli minusta on hyvin huolestuttavaa, jos mennään sellaiseen amerikkalaiseen lainoitusmalliin, että otetaan 40:n, jopa 50 vuoden lainoja eikä ideana ole enää edes maksaa niitä takaisin. Mehän kuulumme siihen sukupolveen, joka otti lainaa sillä mielellä, että se maksetaan joskus takaisin. Näiden lainojen ideahan on, että ne siirtyvät joskus seuraaville sukupolville sen omaisuusmassan kanssa. Minusta tässä saattaa olla aikamoinenkin miina koko talous- ja työllisyyspoliittiselle tavoitteelle vielä tässä vaalikauden loppukaudella.

Sen takia kaikki keinot Pääkaupunkiseudulla, jotka liittyvät tonttitarjonnan lisäämiseen, täytyy ottaa käyttöön, tarvitaan keppiä ja porkkanaa. Pääministeri ja valtiovarainministeri ovat esitelleet erilaisia vaihtoehtoja, ja kaikkia niitä kannatan ja pidän välttämättöminä. (Ed. Vielma: Ei mitään merkitystä!) Julkinen tuki kunnallistekniikkaankaan kehyskunnissa ei ole riittänyt tonttitarjonnan riittävään lisäämiseen.

Eli tarvitaan uusia avauksia, ja jos valtiovarainministeri täällä sanoo, että tavallaan isot hankkeet on tällä kaudella tehty, haluan siltä osin vaan todeta, että silloin kun on vaalikautta, hallituskautta, vielä puolitoista vuotta jäljellä, niin ei ole mitään syytä sanoa niin, vaan politiikkaa täytyy tehdä ajassa. Maailmantalouden muutospaineet ovat kovia, Suomen talouden täytyy elää mukana, ja sen takia on selvää, että hallituksen täytyy valmistella ja tuoda eduskunnalle kaiken aikaa uusia avauksia.

Eräs tällainen uuden avauksen ja uuden innovatiivisen politiikan paikka on energiapolitiikassa. Kun lasketaan yhteen ne epävarmuustekijät, mitkä maailman energiatilanteessa tällä hetkellä vaikuttavat ilmeisestikin hyvin pitkään — korkealle jäävä energianhinta, toisaalta päästötavoitteet, Kioton sopimukseen sitoutuminen ja toisaalta päästökauppa, joka tuo sekin suomalaiselle yrityselämälle, elinkeinoelämälle erittäin paljon lisärasitetta — kaikki tämä vaan tarkoittaa sitä, että nyt on aktiivisesti etsittävä keinoja ja mietittävä, missä vaiheessa energian hinta ja polttoaineiden hinta alkaa olla sellainen tekijä, joka vaarantaa suomalaisen yrityselämän ja elinkeinojen kilpailukykyä.

Sitä täytyy kaiken aikaa hyvin herkällä korvalla kuunnella ja olla valmis myös herkällä tavalla sitten mahdollisimman nopeasti siihen reagoimaan ja samaan aikaan valmistella massiivisia energiantuotantomuotoja niin sähkön energiantuotantoon, yhteistuotantoon, kuin sitten polttoainetuotantoon, jossa maksimaalisesti hyödynnetään vaikkapa kotimaisia biopolttoaineita. Biodieseltuotannon osaltahan Neste on tehnyt investointipäätöksen, mutta siltäkin osin sopii kysyä, pitäisikö siinä pyrkiä käyttämään vaikkapa suomalaista rypsiä, ja ottaa käyttöön sellaisia porkkanoita, mitä esimerkiksi Ruotsissa on. Monessa Euroopan maassa maakaasuauton käyttöä tuetaan eri keinoin, esimerkiksi myöntämällä vapautuksia pysäköintimaksuista, oikeuksia ajaa joukkoliikennekaistoilla, alennuksia tietulleihin, työsuhdeautoille myönnetään veroetuuksia Ruotsissa jne.

Eli käyttämällä ympäristöystävällisyysperusteita — porrastamalla auton hankintaveroa, antamalla työsuhdematkalipulle nimellistä arvoa alhaisempi verotusarvo, tukemalla erilaisia liikenneratkaisuja, joissa otetaan ympäristöystävällisyys huomioon — me pystymme etenemään myöskin energiapoliittisissa, mutta myös ympäristöpoliittisissa tavoitteissa, mikä on hyvin tärkeä kysymys, ja samalla pystymme viemään myöskin suomalaiseen biopolttoaineeseen perustuvia ratkaisuja, jotka perustuivat perusvoimaratkaisuun, -pakettiin, voimakkaasti eteenpäin.

Puhemies! Muutama sana sitten näistä infraratkaisuista. Minusta se eduskunnan päätös, joka tehtiin täällä kesäkuussa, jossa haluttiin muutosta tähän kehysmenettelyyn, olisi pitänyt nyt kyetä toteuttamaan. On aivan selvää, että olisi pitänyt voida suosia näitä uusia elinkaarimalleja, etsiä niitä aktiivisesti, ottaa niitä nyt jo nopeasti käyttöön. On valitettavaa, että tavallaan sitä kehystä kiristetään vielä tällä nykyisellä kehysmenettelyllä, jossa lasketaan usean vuoden projektin kaikki menot samalle vuodelle. Näinhän ei voi olla. Ei kukaan kuntakaan näin budjetoi, eivät yksityiset taloudet eivätkä yritykset näin toimi. Sen takia tässä olisi pitänyt ehdottomasti omaksua uusi menettelytapa. Budjettitekniikka suosii perinteistä toteutustapaa tämän kehittyneemmän elinkaarimallin kustannuksella. Näin tavanomaisten hankkeiden osalta budjetissa mainitaan rakentamiskulut eli kokonaisvaltuutus ja arvio vuotuisesta rahankäytöstä. Tässä asiassa pitäisi voida voimakkaasti edetä.

Täällä on, totta kai, jokaisella vaalipiirillä ja edustajalla omat suosikkinsa. Voidaan maailman tappiin saakka kiistellä, mikä hanke on järkevä, mikä on mielekästä. Sen takia mielestäni olisi pitänyt pysyä siinä alkuperäisessä ministerityöryhmän pitkässä listassa. Se tehtiin hyvin huolella Tiehallinnon ja ministeriön asiantuntijatyönä, ja sillä haluttiin päästä eroon sellaisesta poukkoilevasta investointiratkaisusta ja päätösmenettelystä, mikä aikanaan vallitsi, kun viimeisinä budjettiöinä sitten sovittiin, mitä hankkeita ensi vuonna aloitetaan. On ikävää, että valtiovarainministeriö sitten on juuri se, joka haluaa rikkoa tämän pitkäjänteisyyteen tähtäävän toimintatavan.

Siinä pystyttiin ottamaan huomioon myöskin ne suuret haasteet, jotka liittyvät Anne Brunilan johtaman globalisaatiotyöryhmän huomioon siitä, että se, mihin Suomen täytyy nyt erityisesti infrastruktuurissa investoida, ovat kansainväliset tieyhteydet, ennen muuta Venäjän-kauppaa palvelevat liikennehankkeet, niin rautatie- kuin meri- ja maantiehankkeet juuri siksi, että Suomi on saavuttanut viime vuosina merkittävän logistisen aseman Venäjän ja toisaalta Aasian sekä Euroopan unionin välisenä logistisena transitoliikenteen solmukohtana. Jos me emme nyt tätä ikkunaa, joka on tällä hetkellä auki, käytä hyväksi, on aivan selvää, että Baltian maat ja Venäjä itse tulevat hoitamaan omien satamiensa ja omien liikenneyhteyksiensä kautta nämä transitokuljetukset ja nekin työpaikat, joita esimerkiksi Kaakkois-Suomessa on toistakymmentätuhatta, sijoittuvat varmasti sellaisiin maihin, joissa on halukuutta ja valmiutta investoida.

Sen takia on tavattoman tärkeää, että eduskunta, niin kuin täällä nyt monet puhujat ovat korostaneet, todellakin käyttäisi sille kuuluvaa budjettivaltaa ja palauttaisi tämän infrastruktuurin investointimallin alkuperäiselle uralle eli toteuttamaan sitä ministerityöryhmän pitkän linjan listaa ja että olisi kykyä objektiivisesti arvioida liikenneturvallisuusnäkökohdat sekä sitten tämän globaalin kilpailukyvyn, Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn, kannalta keskeiset hankkeet. Jos Suomi ei nyt tätä tee, me menetämme sen optimitilaisuuden, mahdollisuuden, olla siinä kansainvälisessä transitoliikenteessä vahva toimija.

Arvoisa puhemies! Huomaan, että aika rientää. Muutama sana tekisi vielä mieli puhua telemarkkinoista, Rautatievirastosta, tietoyhteiskunnasta, mutta niistä sitten tuonnempana.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen punamultahallituksella on nyt viimeisen näytön paikka. Ymmärrän hyvin valtiovarainministeri Kalliomäen uhon kansanedustajia kohtaan. Oecd:n arvio Suomen talouskasvusta on hyytymässä vain 1,5 prosenttiin seuraavien viiden vuoden aikana. Samaan hengenvetoon ministeri Kalliomäki kuitenkin toteaa, että Suomen henkivakuutus on talouden kasvu ja työllisyys. Tästä me olemme samaa mieltä. Mitkä ovat siis tämän budjetin konkreettiset toimenpiteet, jotta vakuutus on voimassa? Täytyy valitettavasti todeta, että vähäiseksi jäivät.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ainoa konkreettinen lupaus tämän hallituskauden osalta on ollut lupaus 100 000 uudesta työpaikasta. Tämäkin laskettiin nopeasti 60 000:een, kun huomattiin, että punamullan lääkkeet eivät työttömyyteen pure. Aika nopeasti siis heitettiin pyyhe kehään työllisyyden osalta. Realistisen tavoitteen on oltava työllisyysasteen nostaminen tasolle, joka tulevaisuudessa mahdollistaa peruspalveluiden rahoituksen. Tämä on kaiken pohja. Tässä budjettiesityksessä on sisällä vain muutama vesitetty esitys työllisyyden kohentamiseksi. Rakenteellisen työttömyyden osalta onneksi on parannusehdotuksia olemassa, ja kotitalousvähennyksen korotus on erittäin hyvä. Tosin hoivatyötä ei olisi pitänyt rajata erikseen, vaan tämä potti olisi pitänyt kohdentaa sillä tavalla, että kaikkeen kohdentuu tämä sama vähennysraja.

Etlan laskelmien mukaan 1 prosenttiyksikön lisäys työllisyysasteeseen eli 25 000 henkilöä vahvistaisi julkista taloutta yli 1,5 miljardilla eurolla. Työllisyysasteen kasvattamisessa ei ole siis kyse mistään näpertelystä vaan suurista summista. Työllisyysasteen kasvattamisen pitäisikin olla hallituksen ensisijainen tavoite. Siten saadaan varoja jaettavaksi muihin kohteisiin, joita nyky-Suomessa kyllä riittää.

Positiivisesti tervehdin budjettiehdotuksessa olevia veronkevennyksiä, jotka ovat oikean suuntaisia, ja niitä tulee jatkaa kaikissa tuloluokissa kohti eurooppalaista tasoa. Olisin kuitenkin kaivannut myös yritystoiminnan edistämiseen tähtääviä veroratkaisuja, perintö- ja lahjaveron poistamista asteittain, ensin yritysvarallisuudelta sekä yrittäjän sairaan lapsen hoidosta aiheutuvien kustannusten verovähennysoikeutta. Uusien yrittäjien starttirahan leikkaus 3 miljoonalla eurolla tämän vuoden tasoon verrattuna on virhe. Se on ristiriidassa kauniiden yrittäjyyteen kannustavien puheiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Missä ovat riittävät panostukset koulutukseen ja riittävät panostukset osaamiseen? Korkeatasoinen koulutus ja osaaminen ovat yhteiskuntamme kivijalka. Lisärahoitusta kaivataan kautta linjan perusopetuksesta huippututkimukseen ja tuotekehitykseen. Hallituksen kehyspäätöksen mukaan valtionhallinnosta tullaan vuoteen 2011 mennessä vähentämään 17 500 työntekijää. Jos tämä kehyspäätös toteutuu yliopistoissa, tarkoittaa se yliopistoissamme 6 000 viran vähennystä. Tämä on ristiriidassa valtioneuvoston tuoreen periaatepäätöksen kanssa, jonka mukaan yliopistojen tulisi jatkossa panostaa tutkimuksen laatuun ja kansainvälisesti korkeatasoiseen tutkijakuntaan. Myös tänä keväänä päätetty yliopistolain muutos toi tullessaan lisää velvoitteita yliopistoille opintojen nopeuttamisen ja opinnonohjauksen tehostamisen myötä.

Yliopistojen tilanne ei tule tulevaisuudessa olemaan häävi. Sisään otettavien opiskelijoiden määrää joudutaan rajoittamaan ja laitoksia sulkemaan. Hallintoa, tieto-, kirjasto- ja muita tukipalveluita joudutaan karsimaan. Perusopetuksen laatu kärsii ja määrä vähenee. (Ed. Kerolan välihuuto) Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtajan mukaan maailman huippuyliopistoissa on noin 13 opiskelijaa per opettaja, kun Suomessa luku on jo 20—30. — Ed. Kerola, toivon, että kuuntelette tämän tarkkaan. — Elinkeinoelämämme on syystäkin tästäkin syystä juuri huolissaan. Näillä panostuksilla ei huipputekijöitä eikä huippututkimusta tulevaisuudessa voida pitää yllä.

Arvoisa puhemies! Miten käy kulttuuripalveluiden? Opetusministeriön talousarvioesityksessä ensi vuodelle todetaan: "Koulutuksellista ja kulttuurista tasa-arvoa edistetään - -." Muun muassa kulttuuri-, taide-, liikunta- ja nuorisopalvelujen saatavuutta ja tarjontaa vahvistetaan koko maassa. Tosiasia on kuitenkin se, että palvelujen saatavuutta ei voida vahvistaa, sillä tätä tukea tullaan pienentämään jo entisestäänkin kolmanneksella. Tuki kuntien kulttuuritoimintaan on, kuten äskeisessä debatissa ilmi kävi, 4,20 euroa, ja se ollaan pudottamassa 3,50 euroon. Ministeri Karpela täällä kyllä totesi, että todellinen pudotus tulee olemaan 0,32 euroa, ja toivonkin, että todella näin on ja että tämä ei tule vaurioittamaan kuntien kulttuuripuolta ja kulttuuripuolen tarjontaa.

Mitä sitten kuuluu peruspalveluiden tuottajille eli kunnille? Tämän hallituksen aloittaessa negatiivisen vuosikatteen kuntia oli 67. Nyt niitä on tällä hetkellä noin 137, ja arvioiden mukaan lähitulevaisuudessa niitä tule olemaan yli 200. Kun tähän vielä lisätään tämän hallituksen pakkolaina kunnilta, joka vielä kaiken kukkuraksi jaksotettiin ensimmäistä kertaa historiassa neljälle vuodelle, niin hännät tulevat vasta ensi hallituskaudella vuonna 2008. On sanomattakin selvää, että nykyisenlainen kuntarakenne on tullut päätepisteeseensä. Itse myöskin kannatan lämpimästi kuntarakenneremonttia, ja on hyvä, että tässä asiassa ollaan vihdosta viimein liikkeellä.

Arvoisa puhemies! Kunnat on ajettu taloudelliseen ahdinkoon. Surku on niitä valtuutettuja, joiden ainoa tehtävä tänä päivänä on päättää kunnissa lisälainan otosta ja alijäämän määrästä. Mitä demokratiaa tämä oikeasti enää on?

Nyt kaavailtu valtionosuusuudistus on myöskin kuntien osalta erittäin epäoikeudenmukainen. Ennakkolaskelmien mukaan maakunnista Pirkanmaa on menettämässä bruttomääräisesti eniten eli noin 7,4 miljoonaa euroa vuodessa. Suuri voittaja olisi bruttomääräisesti Uusimaa, joka saa noin 11 miljoonaa euroa lisää. Meillä Pirkanmaalla vaikutus on miinus 16 euroa per asukas. Pirkanmaan osalta tämä tarkoittaa, arvoisat edustajat, toteutuessaan 300 henkilön vuosittaista työpanosta. Jos valtionosuuden vähennykset siirretään kuntien tuloveroilla rahoitettaviksi, yli 20 kuntaa joutuu korottamaan tuloveroprosenttiaan keskimäärin 0,5 prosenttiyksikköä. Nyt, kun kunta- ja palvelurakenneuudistus on parasta aikaa menossa, eikö olisi järkevää odottaa ja katsoa kokonaisuus, koska tätä lakia joudutaan joka tapauksessa tulevaisuudessa vähän ajan kuluttua muuttamaan?

Toinen ongelma on se, että Pirkanmaallakin on rakennemuutoksista kärsiviä niin sanottuja kriisialueita. Nimi löytyy kyllä toden teolla, mutta budjetissa rahoitusta näille alueille ei ole osoitettu. Toivottavasti edes Länsi-Suomen vankilahanke kohdistuisi nyt aluepoliittisesti Kylmäkoskelle.

Voidaan todeta, että Tampereen läntisen kehätien jatkorahoitus on Pirkanmaan ainoa valopilkku tässä budjetissa. Muuta korvamerkittyä rahaa Pirkanmaalle ei ole tulossa.

Surullisinta lopuksi on vielä se, että perustienpidon määrärahoja karsitaan. Tämän vuoden talousarvioon verrattuna tienpidon määrärahat laskevat liki 11 miljoonaa euroa. Myös yksityisteiden valtionavustukset tulevat pienenemään. On epäoikeudenmukaista, että liikenteeltä kerätään vuosi vuodelta enemmän ja enemmän veroja monenlaisten maksujen muodossa, mutta näitä rahoja ei palauteta tienpitoon. Siitä syystä kannatankin lämpimästi ministeri Luhtasen täällä tekemää ehdotusta siitä, että muodostettaisiin erillinen rahasto koskien näitä tiemäärärahoja.

Liikenneturvallisuus on heikentynyt. Tämän on todennut muun muassa liikkuva poliisi, jonka määrärahoja muutoin myöskin ollaan kaventamassa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kaiken kaikkiaan tästä budjetista voi todeta, että asioihin ei ole tartuttu tarpeeksi jämäkällä otteella. Suuret ongelmat, kuten työttömyys ja kuntien surkea tilanne, saavat odottaa edelleen ratkaisuaan.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minä haluan aluksi esittää kiitokset puhemiesneuvostolle talousarvioistunnon hyvästä organisoinnista. Tämä on ollut todella suuri parannus, että me tiedämme, milloin ministerit ovat paikalla, ja osaamme ohjelmoida oman työmme.

Sitten toiseksi haluaisin sanoa sen, että kun minä olen kuunnellut talousarviokeskustelun yhteydessä hallituksen sisäisiä ristiriitoja keskustapuolueen ja sosialidemokraattien välillä, niin minä toteaisin, että lopetetaan ne ristiriidat ja tehdään porvarimaahan porvarihallitus, enkä olisi ollenkaan yllättynyt, vaikka presidentinvaalien jälkeen näin kävisikin.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, itse asiaan. Eilen käytin jo yleisemmän puheenvuoron ja nyt puhun hiukan asuntoasioista ja kaavoituskysymyksistä sekä kunta-asioista.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki esitti kesällä idean, että kunnat olisi pakotettava lailla kaavoittamaan asuntoja nykyistä nopeammin. Kuten me muistamme, kesälomilta palannut pääministeri Matti Vanhanen antoi ajatukselle tukensa, mutta hiukan eri sanankääntein kuin valtiovarainministeri. Olin tuolloin hämmästynyt noista ajatuksista. On syytä muistella sosialidemokraattien maapoliittisia periaatteita menneiltä vuosilta. Juuri sosialidemokraatit ajoivat maassamme 70-luvulla läpi linjan, että kuntien tulee kaavoittaa vain yhteiskunnan omistamaa maata. Samoihin aikoihin runnottiin maahamme asuntojen vuokrasäännöstely, jolla hävitettiin suuri osa vapaarahoitteisesta vuokra-asuntokannasta. Edellä mainittua kaavoitusperiaatetta noudatettiin lähinnä vasemmistoenemmistöisissä kunnissa yksisilmäisesti parin vuosikymmenen ajan ja monet taajama-alueet maassamme hajaantuivat tai ränsistyivät pahoin sen seurauksena. Vasta 80-luvun puolivälissä saatiin aikaan kaavoitussopimuksia yksityisten maille ja linja muuttui monessa kunnassa perusteellisesti. Asuntojen vuokrasäännöstely purettiin 1990-luvulla.

On tietysti tervehdittävä tyydytyksellä sitä, että johtavat ministeripoliitikot kantavat huolta asuntotuotannosta ja kaavoituksesta maassamme. Asuntotuotannon onnistuminen riippuu kuitenkin paljon muistakin tekijöistä kuin kaavoittamisesta. Se on monen eri toimenpiteen yhteistulos, ja niiden kaikkien tulee onnistua. Ratkaisuun vaikuttaa valtiovalta muun muassa lainoituksen ja lainsäädännön osalta sekä maanomistajana, kunnat huolehtivat alueiden kaavoituksesta, rakennuttajat ja rakentajat itse kohteen toteuttamisesta ja rahalaitokset rahoittamisesta, ja mikä tärkeintä, lopullisen päätöksen asunnon hankinnasta tekee aina yksityinen ihminen. Hän tekee ratkaisunsa lopputuloksen perusteella eli ostaa oikeasta paikasta oikeaan aikaan ja mieluummin kohtuuhintaisen asunnon. Pääministerin ja valtiovarainministerin ja koko hallituksen tulisi mielestäni käydä huolellisesti läpi nuo kaikki vaiheet riittävän asuntotuotannon turvaamiseksi ja tehdä kokonaisehdotus sen jälkeen. Tuo kaikki on vielä mahdollista tehdä, ennen kuin vuoden 2006 talousarvio hyväksytään täällä eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Hallitus näyttää valinneen menneitten punamultahallitusten periaatteitten mukaiset pakkokeinot kaavoituksen nopeuttamiseksi. Kokemuksesta tiedän, että valittu tie on virheellinen. Helsingin seudun ongelmia ei ratkaista korotetun kiinteistöveron avulla. Sillä vain nostetaan asumiskustannuksia. Helsingin seudun ongelmiin pitäisi uskaltaa puuttua tarkastelemalla ennakkoluulottomasti kuntarajoja. Pääkaupunki tarvitsee lisää alueita kaikkea rakentamista varten. Varsinkin asuntotuotantoa rajoittavat täälläkin kuntarajat, toisen kunnan alueelle kun ei ole järkevää eikä oikeastaan lainkaan mukaista rakentaa. Tämä pätee myös asetelmassa Jyväskylän kaupunki ja maalaiskunta. Kuntajaon muuttaminen on monilla alueilla aivan keskeinen lähtökohta järkevälle kaavoitukselle. Suurimmat summat tuhlataan maassamme virheellisestä yhdyskuntasuunnittelusta seuraavaan vääriin paikkoihin rakentamiseen ja virheinvestointeihin ja niitä seuraaviin kalliisiin käyttökustannuksiin.

Valtion, kuntien ja elinkeinoelämän tulevaisuuden suunnittelu ja keskeiset investoinnit tulisi tehdä yhteistyössä ja niiden ajoituksen tulisi olla mahdollisimman samanaikainen. Näin autettaisiin monta aluetta, varsinkin kasvukeskuksia, kehittymään ja kasvamaan. Jos esimerkiksi Jyväskylän kaupunki ja maalaiskunta päättäisivät yhdistyä ja samaan aikaan valtio päättäisi aloittaa Nelostien parantamisen ja yritykset uskaltaisivat tehdä investointeja, syntyisi todella kova kehitystrendi koko Keski-Suomen alueelle. Tämä olisi oikea porkkanatapa valtiovallalta, jolloin myös jälkeä syntyisi. Toisin sanoen sanon lyhyesti: jos valtiovalta ilmoittaa, että me käynnistämme Nelostien, jos hoidatte Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan kuntaliitoksen, niin se olisi todella suuren luokan kehityspäätös.

Pieniä positiivisia askeleitakin hallituksen esityksessä toki on. Valitusmahdollisuuksia rajoittamalla ja hallinto-oikeuksien resursseja lisäämällä voidaan muutamissa tapauksissa kaavoitusprosessia nopeuttaa. Täällä esimerkiksi Vuosaaren sataman osalta on ollut kysymys erittäin merkittävästä asiasta Helsingin seudun osalta. Positiivista on myös se, että valtion maa-alueita yritetään saada asuntotuotantoon nykyistä nopeammin, valtio kun on ollut monta kertaa omien kokemuksienikin mukaan se vaikein neuvotteluosapuoli, joskus jopa hankalampi kuin yksityinen maanomistaja. Käytännössä tulee vain huolehtia siitä, että tämä viesti menee perille valtion omistajaorganisaatioissa. Tarkoitan sillä sitä, että siellä olevat johtajat suhtautuvat myönteisesti kuntien asuntotuotantotarpeisiin.

Arvoisa puhemies! Aivan keskeinen osa kaavoitus- ja asuntotuotantoprosessia on oikea maapolitiikka. Sen onnistuminen riippuu asenteista yksityisiin omistajiin, ja nuo asenteethan ovat riippuneet puoluepoliittisesta kannasta, lähinnä välillä oikeisto—vasemmisto, niin kuin alussa kerroin. Aina tulee muistaa, että pakkokeinot ovat hätäkeinoja, joita käytetään ainoastaan viimeisenä mahdollisuutena silloin, kun kaikki muut keinot ovat epäonnistuneet. Kunnissa tulee olla henkilöitä, jotka käyvät kauppaa ennakkoluulottomasti ja rohkeasti yksityisten maanomistajien kanssa. Kokemuksesta tiedän, että kauppoja syntyy, jos asenteet ovat oikeat. Väärässä paikassa pihistäminen saattaa myös pysäyttää koko keskustelun. Kuuluisa vasemmistolainen kateuspykälä tulee näissä neuvotteluissa aina kokonaan unohtaa. Kun maanomistajia kohdellaan oikeudenmukaisesti, on kauppoja ja sopimuksia aikaansaatavissa. Kunnat saavat aina omistamistaan maista niin sanotusti omansa pois, jos osaavat kaavoittaa alueitaan oikein ja oikeaan aikaan.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi todeta, että en usko hallituksen esittämin keinoin hitaan kaavoitusprosessin kovinkaan paljon nopeutuvan. Tarvitsemme välittömästi edellä esittämiäni muita toimenpiteitä ja selvityksiä.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kuulijat! Tulevan vuoden budjettia on tavanomaista miellyttävämpää tarkastella tällä kertaa, joskin parantamista aina löytyy. Suotuisat talousnäkymät ja ennen kaikkea harvinaisen myönteinen työllisyyden kehitys ovat olleet antamassa hyviä eväitä budjetin tekoon. Samalla ne ovat kertomassa kannustavaa viestiä siitä, että suuntamme on oikea. Nyt on huolehdittava siitä, että myönteinen kehitys turvataan tasapuolisesti koko maan alueella. Erityisesti kansanosat, jotka eivät kykene itse pitämään puoliaan, eli vanhukset, vammaiset ja lapset, on kutsuttava yhteisen kakun jakoon. Pieniä kädenojennuksia onkin suunnattu näille ryhmille. Hyvän päänavauksen hallitus on tehnyt muun muassa kotitalousvähennyksen laajentamisessa, jonka soisi jatkuvan ja laajentuvan vielä entisestään.

Oleellisin viesti hyvän taloussuunnan linjasta on työllisyysasteen kehitys. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla työttömien osuus työvoimasta laski vuoden takaiseen verrattuna 3 prosenttia 11,6 prosenttiin. Se on hyvin rohkaiseva luku, vaikkakin koko maan 10,3 prosentin työttömyyteen verrattuna tilanne on hiukan huonompi. Huolestuttavampi asia on Pohjois-Pohjanmaan pitkäaikaistyöttömyyden kohoaminen reilulla 3 prosentilla samaan aikaan, kun koko maan pitkäaikaistyöttömyys laski 1,6 prosenttia. Parempaa on kuitenkin luvassa näidenkin lukujen suhteen omalla alueellani, sillä kauan odotettuja infrainvestointeja ollaan käynnistämässä jo ensi vuonna.

Perustienpitoon negatiivisesti vaikuttavat budjettiluvut pienentävät työllisyyslukuja, ja siksi on välttämätöntä, että tiemäärärahoja lisätään paitsi perustienpitoon myös yksityisteihin. Lusi—Vaajakoski-tiehanke on otettava listoille ensi tilassa, sillä sen pullonkaula säätelee muunkin maan liikennettä.

Nostan budjetista esille kolme asiakokonaisuutta.

Ensimmäiseksi haluan ilmaista täyden tukeni etenemässä olevalle hankkeelle, vaihtoehtoisten energialähteiden muuntoavustusten laajentamiselle koskemaan myös yksittäisiä kotitalouksia. Tämä on tehokas käytännön toimi ilmasto- ja energiapolitiikan saralla. Tästä ei liene kenelläkään epäselvyyttä. Suomessa kaikesta tuotetusta energiasta teollisuus käyttää noin puolet, lämmitykseen käytetään noin neljäsosa ja liikenne käyttää siitä noin 16 prosenttia. Lämmitykseen käytetyn energian osuus on siis varsin huomattava, samalla kun energian kulutus ja hiilidioksidipäästöt kasvavat koko ajan. Kysymys kuuluukin, mistä rahat muuntoavustuksiin. Vastaan, että Asuntorahaston tulouttamiseen tarvittavalla lisäämisellä, kuten ministeri Enestam on ansiokkaasti ehdottanut omassa budjettiesityksessään.

Toinen iso kokonaisuus on ympäristötyöt. Niiden lisämäärärahan tarve on välttämätön muun muassa siksi, että vesihuoltohankkeet, kuten esimerkiksi siirtoviemärityöt, saadaan tasapuolisesti toteutettua valtion 50 prosentin avustuksella, kuten menneinä vuosina on tapahtunut. Tässä budjetissahan useimmat hankkeet saavat 40 prosentin avustuksen.

Toiseksi puutun toisen asteen opiskelijoiden opintorahaan, jonka maksuperusteet pitäisi viimeinkin saada tasapuolisiksi ja tasa-arvoisiksi. Vanhempien tulojen perusteella tapahtuva tuen epääminen saattaa esimerkiksi monilapsisen perheen opiskelevan jälkikasvun eriarvoiseen asemaan, kun verrataan häntä samassa oppilaitoksessa opiskelevaan perheen ainokaiseen lapseen. Tähän toivon muutosta budjetista, ja hyvää näyttääkin olevan luvassa, sillä tässä asiassa viittaan äsken käytyyn keskusteluun. Tiedän, että keskustalle tämä asia on pläkkiselvä jopa rahoitusta myöten. Sen sijaan odotan toiselta hallituskumppaniltamme myötäotetta tähän asiaan.

Kolmantena ja viimeisenä asiana peräänkuulutan kotihoidon tukeen panostamista entisten hyvien avausten lisäksi. Tämän todellisen mahdollisuuden lasten hoitamiseen kotona voisi hyvin luontevasti sisällyttää laajemmin kotitalousvähennyksen piiriin. Se on seuraava tärkeä askel sille, että kotona tapahtuva ja kotitalouksien tarjoama arvokas työ alkaa pikkuhiljaa saada asiaankuuluvaa arvostusta myös rahallisessa mielessä.

Arvoisa puhemies! Tässä muutama avaus, ja uskon, että kun budjettikäsittely etenee joulun alla, niin sitten puutumme pienempiin yksityiskohtiin.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kerolan puheenvuoro oli kyllä sangen tyhjentävä, joten tässä omassani linjaan vain hieman lisää. Allekirjoitan hänen ajatuksensa kyllä täysin.

Vanhasen hallitus on linjannut Suomen tulevaisuutta monin uudenlaisin politiikkaohjelmapainotuksin. Hallitus on tehnyt esityksiä, jotka nimenomaan luovat uskoa tulevaisuuteen, vaikka täällä kokoomus, jonka rivit ovat nyt tällä kertaa tyhjinä, on toisin väittänyt.

Yrittäjyyden politiikkaohjelma saa tukea tästä budjettiesityksestä. Suomi tarvitsee lisää yrittäjiä ja ennen kaikkea yrittäjähenkisyyttä. Varallisuusveron poisto, matalapalkka-alan verotuen voimaansaattaminen sekä erityisesti kotitalousvähennyksen laajentaminen ovat keinovalikoimaa, josta yrittäjyydelle löytyy tukea. Lisäksi ne ilmaisevat tahtotilan ja linjan, mistä jatkaa. Varallisuusveron poisto tukee meidän omaamme, sinivalkoista omistamistamme, ja toisaalta varallisuudesta on jo aikaisemmin tulojen kautta verot maksettu. Matalapalkka-alan tuki kohdistuu alkuvaiheessa yli 54-vuotiaisiin työntekijöihin. Tiedämme, että kokeneemmalla iällä työllistyminen on hankalaa, ja siksi tämä tuki on paikallaan. Jatkossa tietenkin päämääränä tulee olla ikähaitarin laajennus. Alle 2 000 euron palkasta työnantaja voi saada tällä matalapalkka-avulla jopa 220 euron tuen. Kotitalousvähennyksen laajennus ja kaksinkertaistaminen on mitä parhain sosiaalipolitiikankin osa. Olemme tottumassa palvelujen ostamiseen kotiimme. Tulevaisuudessa suorastaan tarvitsemme monenlaisia hoivapalveluja tarpeen ja määränkin kasvaessa.

Lisätoimia tarvitaan lähinnä yrittäjien sosiaaliturvaan. Ministeri Mönkäre otti vastikään vastaan työryhmän mietinnön asioista, joista tässä salissa on paljon puhuttu. Toivon näille työryhmän esityksille onnea jatkossa. Yrittäjäksi ryhtymisen pitää olla houkuttelevampaa, myös sillä saamme lisää työpaikkoja Suomeen. Yrittäjyys ja työnteko kasvattavat verotuloja, elämisen meiningistä puhumattakaan.

Puhemies! Ministeri Luhtanen on linjannut pitkälle suomalaista liikennepolitiikkaa Vanhasen hallituksen myötävaikutuksella.

Myös maa- ja metsätalouden osalta on valtava määrä uudistuksia ja paineita, jotka kohtaantuvat Euroopan unionin ja kotimaan maatalouspolitiikan hallinnon ja kehitystyön kautta aina tiloille saakka. Politiikan tavoitteena on perheviljelmien toimintaedellytysten sekä puhtaan ruoan turvaaminen. Maatalouspolitiikan pitkälinjaisuus ja sen toteuttaminen on kuitenkin vaikeaa. Kysymys suomalaisen alkutuotannon tulevaisuudesta riippuu kuitenkin monista asioista, niin verotuksesta kuin selkeiden maataloustukien suuntaamisesta. Suomalaisten tuotteiden kulutus on avainasemassa. Viljelijöiden pitää voida luottaa tulevaisuuteen, kuluttajan kohtuuhintaiseen, turvalliseen ruokaan.

Hyvät kuulijat! Suomi on tullut tienhaaraan. Meidän on valittava keinojen tie, jolla järjestämme tarvittavat toiminnot koko maassa jokaiselle. Suomi koostuu monenlaisista alueista. Omaamme vahvoja maaseutualueita ja alati laajentuvia kaupunkeja. Tasapainoinen Suomi tarvitsee hyvää aluepolitiikkaa ja varojen sekä toimintojen suuntaamista laajalle pohjalle. Yhdistelmä ei ole helppo. Uusia kuvioita, kuten aluekehitysseurantaa, tarvitaan.

Suomi tukeutuu koulutukseen ja kehittämistyöhön. Yliopistojen ohella maakuntakeskusten yliopistokeskuksilla on keskeinen rooli oppimisen ja tutkimuksen verkostoissa. Toiminnan vakinaistamisen edellytyksenä on valtion rahoituksen vakaus oman alueellisen rahoituksen ohella. Lisärahoitus on välttämätöntä toiminnan jatkon kannalta.

Arvoisa puhemies! Ihminen, meistä jokainen, tarvitsee hoivaa. Useimmiten lähisukulainen tai ystävä koetaan omana hoitajana lämpimäksi vaihtoehdoksi. Omaishoito on kaikin tavoin tärkeää toimintaa. Vanhasen hallitus haluaa tukea omaishoitoa korottamalla palkkion vähimmäismäärää 300 euroon kuukaudessa, ja tällä esityksellä tätä nousua tulee peräti 67 euroa. Mikäli hoitaja on lyhytaikaisesti estynyt omasta työstään hoitaakseen omaistaan, palkkio olisi vähintään 600 euroa. Inhimillisyyden lisäksi omaishoidon avulla vähennetään kuntien kuluja.

Vaikka niukkuuttakin jaetaan, tämä budjetti kuitenkin osoittaa, että senkin jakamisessa on onnistuttu kohtuullisesti. Valtion, niin kuin meidän yksityistenkin, lompsa vaatii aina täytettä, ja sitten vasta on sitä jakamista. Sijoittamista voidaan harjoittaa myös tulevaisuus silmissä.

Jari Koskinen /kok:

Herra puhemies! Heti alkuun terveisiä Turusta päin. Siellä kokoontui eilen ja tänään Etelä-Suomen maakuntien liitto, on pitämässä siellä kymmenvuotisjuhlakokoustaan. Siellä myös tehtiin tänään eräänlainen julkilausuma, jossa oli kaksi keskeistä asiaa. Toinen liittyi kuntien palvelu- ja rakenneuudistukseen. Esityksessä toivottiin, että syntyy hyviä ja järkeviä ehdotuksia hallitukselta, jotta voidaan turvata kaikkien suomalaisten tärkeät peruspalvelut. Toinen viesti sieltä kokouksesta oli se, että vaikka on paljon hyviä infrahankkeita liikkeellä, on myös paljon vielä niitä, joita pitäisi saada liikkeelle. Toivottavasti nämä terveiset hallitus ottaa sitten vastaan ja aikanaan myös tekee sopivia päätöksiä.

Päivällä oli kuulemma erittäin hyvä keskustelu kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen johdolla täällä. Hän kuulemma sai paljon kehuja. Voi varmaan todeta, että on helppo olla hyvä ministeri, kun on erittäin hyvä erityisavustaja, niin kuin hänelläkin on.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki sanoi perjantaina täällä eduskunnassa, että meidän pitää kiinnittää huomiota tulevaisuuteen. Se on viisaasti sanottu. Me kaikki tiedämme ne haasteet, joita meillä on edessä, niitä on turha tässä luetella. Mutta ehkä Kalliomäen tokaisussa, että kiinnitämme huomiota tulevaisuuteen, oli myös jotain muuta. Ehkä Kalliomäki halusi osittain unohtaa sen, että ensi vuoden budjetti on yli 600 miljoonaa euroa alijäämäinen. Se ei ole kyllä ollenkaan hyvä asia. Siksikö pitäisi puhua vuosien 2007 tai 2008 asioista ja unohtaa se, että ensi vuonna valtio velkaantuu reippaat 3,5 miljardia markkaa, jos käytetään vanhoja rahoja, tai sitten se yli 600 miljoonaa euroa, jos puhutaan tästä nykyrahasta? Se kertoo siitä, että hallitusohjelman tavoite, että valtiontalous olisi tasapainossa normaalin talouskasvun oloissa, ei toteudu tällä hallituskaudella. Ensi vuoden budjetti pohjautuu vähän yli kolmen prosentin talouskasvuun, ja sitä voidaan pitää pikemminkin hieman yli normaalitason suorituksena kuin edes normaalitasoisena. Eli tulevaisuudessa, keitä sitten hallituksessa istuukin, hallitus joutuu kyllä varmasti tekemään monenlaisia ikäviäkin päätöksiä, koska nykytahti ei kyllä hyvältä näytä.

Herra puhemies! Millä me siihen sitten voisimme vaikuttaa? Olennaistahan on se, miten meidän työllisyytemme kehittyy. Työllisyydestä on täällä paljon puhuttu, ja se on kuitenkin keskeinen tässä asiassa. Jotain kuitenkin on ehkä pielessä, koska työvoiman kysynnän ja tarjonnan epätasapaino on koko ajan olemassa. Kun tapaa yrittäjiä eri puolilla Suomea ja kysyy, miten heillä tällä hetkellä menee, mikä on tilanne heidän yrityksessään, niin aika usein saa vastaukseksi, että ihan kohtuullisen hyvin menee, mutta ongelmia on ammattitaitoisen työvoiman saannissa. Se on kyllä huono viesti, kun tiedetään, että työttömiä on nyt sitten mitattuna millä tavalla tahansa joka tapauksessa noin 200 000 ihmistä.

Budjettikirjassa todetaan, että ensi vuoden aikana työvoimapoliittisissa toimenpiteissä on osallisena yli 90 000 kansalaista. Jos kerran niin paljon käytetään rahaa erilaiseen työvoimapoliittiseen toimintaan, niin luulisi että siitä syntyisi myös tuloksia eli syntyisi sellaista koulutusta, että ihmiset löytäisivät ihan oikeasti työpaikkoja ja tämmöistä pelkkää työvoimapoliittista toimintaa ei tarvitsisi tehdä. Onkohan kaikki rahat nyt sitten suunnattu ihan oikeaan paikkaan, ja osataankohan niitä kaikkia rahoja ihan oikealla tavalla käyttää? Monet tutkimukset tukevat sitä, että työvoimapoliittisessa koulutuksessa on myös paljon huonoa koulutusta. Se ei ole ollenkaan laadultaan tai tavoitteiltaan sitä, mitä sen pitäisi olla.

Herra puhemies! Sitten muutama sana verotuksesta. Kokoomuksessa olemme tyytyväisiä siitä, että hallitus on jatkanut tuloveronalennuksia. Se on ihan okei. Samalla tavalla varallisuusveron poistaminen ensi vuoden alusta on loistava toimenpide, sitä on jo kauan aikaa odotettukin. Seuraavaksi pitäisi liikkua sitten perintö- ja lahjaverotuksessa. Tiedetään, että on tulossa kymmeniätuhansia yrityksiä, joissa tapahtuu sukupolvenvaihdos lähivuosien aikana. Sukupolvenvaihdos on erittäin tärkeä tilanne yrityksen jatkamisen kannalta. Nyt olisi siis syytä lähteä liikkeelle siinä mielessä, että ainakin perintö- ja lahjaverotuksessa yritysvarallisuus jätettäisiin sen ulkopuolelle koskien niin yrityksiä kuin maa- tai metsätalouttakin. Voi sanoa, että muutaman vuoden tähtäimellä ylipäätään koko perintö- ja lahjaverotuksesta pitäisi luopua samalla tavalla kuin jo aika monessa muussakin Euroopan maassa on tehty.

Yksi asia, mikä liittyy reilu vuosi sitten hyväksyttyyn yritysverouudistukseen: Sinne jäi edelleen muutamia ongelmakohtia, joista kyllä täällä eduskunnassa hallitusta moneen kertaan muistutettiin, mutta hallitus ei niitä asioita halunnut kyllä paljon kuunnella. Jos halutaan kannustaa suomalaiseen omistajuuteen, osinkotuloja ja osuuspääoman korkoja pitäisi kohdella hieman eri tavalla kuin tällä hetkellä. Pitäisi säätää esimerkiksi noin 5 000 euron vapaa raja, elikkä 5 000:een euroon asti voisivat olla niin osingot kuin osuuspääoman korotkin verovapaita. Samoin yritysverouudistukseen jäi edelleen voimaan tuo niin sanottu 90 000 euron osinkokatto, joka sekin on vähän tämmöiseen kateuteen viittaava rajoitus. Ongelmia on myös sellaisilla yrityksillä, joilla on erittäin vähän nettovarallisuutta, jolloin osinkoja ei pystytä nostamaankaan, vaan ainoastaan pystytään nostamaan palkkaa, ja se ei kaikissa yrityksissä ole ihan mahdollistakaan.

Herra puhemies! Tähän liittyy myös kotitalousvähennyksen laajentaminen, siitä on lakiesitys annettu. Minun mielestäni on huonoa verokäytäntöä se, että nyt eriytetään kotitalousvähennyksessä erikseen hoivatyö ja erikseen muu työ, mitä kotitalouksissa tehdään. Olisi ollut paljon selkeämpää ja yksinkertaisempaa verotuksen toimittamisen kannalta ja kansalaisten kannalta, että he tietäisivät tasan yhden rajan. Kun tiedetään, että edelleenkin meillä on olemassa harmaita markkinoita, monia töitä kotitaloudessakin tehdään edelleen pimeästi, niin laajentamalla kotitalousvähennystä myös remonttitöissä samalla tavalla kuin tehdään muissa töissä varmasti harmaa talouskin vähenisi ja valtio saisi lisää verotuloja. Tähän on varmaan syytä puuttua vielä tämän syksyn aikana, kun tämä lakiesitys täällä varsinaisesti tullaan hyväksymään.

Herra puhemies! Lopuksi pari sanaa maaseutuasioista.

On hyvä, että hallitus tekee ohjelmia, hallitus on tehnyt muun muassa maaseutupoliittisen ohjelman, mutta sinänsä on ihmeellistä, että hallitus ei noudata näitä omia ohjelmiaan. Maaseutupoliittisessa ohjelmassa haluttiin panostaa esimerkiksi yksityisteiden valtionavustuksiin. Nyt ei olla lähelläkään sitä tasoa, mitä maaseutupoliittiseen ohjelmaan on kirjattu. Joukkoliikenteen tukemisen supistaminen aikaansaa ongelmia maaseudulla. Paljon tulee linja-autovuoroja jäämään pois. Kahdeksan uutisista kuulin ohimennen, että taidettiin sanoa, että oliko se nyt Itä-Suomessa ensi vuoden aikana peräti 170 linja-autovuoroa lakkaa sen takia, että joukkoliikennettä supistetaan. Se ei ole missään nimessä hyvä asia.

Herra puhemies, lopuksi: Jokainen on huolissaan siitä, mitä tulee tapahtumaan EU:n maatalouspolitiikassa, erityisesti sokerijuurikasreformissa. Toivottavasti hallitus on linjakas ja puolustaa suomalaista sokerijuurikastuotantoa viimeiseen mieheen ja naiseen asti.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen elämä on selvästi yli puolenvälin. Hallituksen elämää on synkästi hallinnut sosialidemokraattinen valtiovarainministeri ja sosialidemokraattinen voima, vaikka voisi sanoakin, että se on rakentunut yksin valtiovarainministerin varaan. Näin katsottuna ei tämä budjetti lupaa sellaista hyvää, mitä kansa odottaa ja mitä kansalle on luvattu.

Näyttää vähän siltä, että ennen vaaleja on ollut paljon lupauksia, hallitusohjelmassa on paljon luvattu, mutta sitten sitä sisältöä ei kuitenkaan tähänkään talousarvioesitykseen ole löytynyt eikä syntynyt.

Tietenkin täytyy katsoa tilannetta myöskin siltä silmältä, että olemme paljolti globalisoituvassa maailmassa, yleiseurooppalaisessa ilmapiirissä matkassa. Kun ed. Jari Koskinen puhui puheenvuoronsa lopussa sokeritehtaitten, sokerijuurikkaan viljelijöiden tulevaisuudesta, niin tässäkin olemme, voisi sanoa, yleismaailmallisessa, ainakin yleiseurooppalaisessa juoksussa matkassa, ja ne uhkatekijät, joita sen asian ympärille on Suomessa rakennettu, ovat todella synkät ja vaikeat. Itse tulen alueelta, missä sokerijuurikkaan viljelyllä ei ole suurta sijaa tulonmuodostuksessa, mutta kun katsomme tästä tuonne länteen päin aina tätä viljavaa Varsinais-Suomea ja Pohjanmaata myöten, siellä sille elämälle on todellinen merkitys. Tässä asiassa ymmärrän, että hallitus on yrittänyt parhaansa, mitä on kyennyt tekemään, mutta täytyy sanoa, että alkuunkaan ei riittävästi ole tehty. Olisi pitänyt tehdä enemmän, näkyvämmin ja vahvemmin. Täytyy vain odottaa, että siinä pitkässä odotuksessa suomalaiset pärjäävät jotenkin, toivottavasti niin, että selviämme ilman supistuksia, mutta joka tapauksessa, että juurikkaan viljelijöitten asema täällä Suomenmaassa turvataan.

Ed. Koskisen puheenvuorosta jäi mieleen myöskin erinomaisen hyvin se, että edustaja puheenvuorossaan näki myönteisenä tuloveron alentamisen, mutta erittäin tärkeänä asiana näki myöskin tämän asian, että perintö- ja lahjaverotuksen uudistamiseen ei ole nähty tarvetta, ei mahdollisuuksia. Väitän, että ei ole nähty halujakaan. Kun Suomessa lähiaikoina jopa 80 000 yritystä odottaa uutta sukupolvenvaihdosta, uutta jatkajaa, tätä ajatellen olisi ollut äärettömän tärkeätä, että se olisi jo nyt ollut olemassa täällä ja olisi nähtävissä semmoinen signaali, että tämän osalta asiat voisivat kevyemmin toteutua ja käydä.

Niiden edustajien taholta, jotka ymmärtävät asioita, on erittäin monessa puheenvuorossa tuotu julki se, kuinka tärkeä tämä olisi ollut olemassa nimenomaan niiden, miten sanoisin, säästeliäiden ja vähän irtonaista rahaa omaavien kansalaisten osalta, joilla erityisesti on kuitenkin sen säästämisen ansiosta syntynyt omaisuutta, kuinka tärkeätä se olisi ollut näitten leskien ja lasten aseman turvaamisessa, että perintö- ja lahjaverouudistus olisi jo nyt aloitettu. Hallituksella jos olisi vähänkin ollut tähän asiaan hyvää tahtoa, hyvää tahtoa ja ymmärtämystä, olisi sitä jotenkin voinut tänne tuoda, aloittaa sen korjaustyön, kun näyttää nyt kuitenkin, että tosiasiat ovat sen tyyppiset, että kokonaan siitä ei voida luopua, vaikka siitä pitäisikin luopua. Tässä nimenomaan olisi toivottu uutta signaalia siihen parempaan elämään.

Muutamassa puheenvuorossa on myöskin muistutettu siitä asiasta, josta ainakin itse muistan puhuneeni voimakkaasti ennen vaaleja, että ruuan arvonlisäverotuksen alentaminen on nyt tehtävä, hoidettava ja toteutettava. Kyllä oikeastaan olen ollut tämän koko vaalikauden alkupuolen sitä mieltä, että vielä siinä joskus järjen valo paistaa tähänkin asiaan, jolloin pientä ja köyhää syöjää muistettaisiin ja avustettaisiin tämänkin verotuksen osalta. Mutta näyttää niin, että kyyti on kylmää. Mitään lämmintä kättä ei ole tähän nähtävissä, ei edes sympatiaa.

Tästä tietenkin on helppo jatkaa myöskin siihen, että ennen budjettiriihen neuvotteluja useassa eri yhteydessä kerrottiin — muistan, että itsekin olin todistamassa sitä — että pienen ja köyhän kansan asemaa, köyhän asemaa, erityisesti korostetaan ja korjataan eräänlaisella tukipaketilla, missä nämä asiat tulevat järjestykseen. Mutta kun olen lukenut ja miettinyt, niin näyttää siltä, että ainut uudistus, mitä tähän noin konkreettisesti kansalle selitettävänä jää käteen, on tämä 5 euron kansaneläkkeen tasokorotus, mikä nyt sitten tämän budjettikauden jälkeen ikään kuin tulee järjestykseen ja kuntoon. Se on kuitenkin selvästi riittämätön, ja sillä ei ole mitään tekemistä tämän köyhyyspaketin kanssa. Se keskustelu, mitä köyhyyspaketista käytiin, ne puheet, täytyy tarkasti peruuttaa. Nämä, mitä perheeseen, huoltajuuteen ja vastaaviin tulee tässä talousarviossa lisää, ovat vain marginaaliosaa siitä, mitä luvattiin, mitä ainakin toivottiin.

Herra puhemies! Jos voidaan sitten katsoa tätä maailmaa eteenpäin, niin mielestäni tämän talousarvioesityksen oikein todelliset heikkoudet liittyvät näihin liikenneväyliin ja väyläinvestointeihin. Tämä tietenkin on tätä koko keskustelua hallinnut, jo ennen julkituloa sovitut ja julkaistut tämän kehyksen, taikka sanotaan niin, että sen suunnitelman, ulkopuolella olevat investoinnit, mukaan lukien Tampereen läntinen ohikulkutie ja Oulun tiet, mitkä sinänsä ovat tärkeitä ja oleellisia olleet toteuttaa. Mutta siitä paketista sitten, mitä jatkoa syntyi ja tuli — tämäkin, korostan vielä erityisesti, syntyi sosialidemokraattisen komennon alta, missä tämän hallituksen ydinjoukot sitten sopivat, että näin tehdään ja mennään — syntyi sellainen vaikutelma, että kaakkoiseen Suomeen, missä on vahvimmat liikennevirtojen kasvut erityisesti raskaan liikenteen osalta, ei ropoakaan liiennyt. Tämä osoittaa sitä kylmää, syvää tunteettomuutta, mitä tämän valtiovarainministerin kautta näihin liikennehankkeisiin nähdään ja toteutetaan.

Täällä on useassa puheenvuorossa niin hallituksen kuin oppositionkin taholta todettu, että tämä kokonaisrahoituksen, elinkaarirahoituksen, kautta pitäisi löytää ja toteuttaa ja hoitaa paremmaksi. Näin näyttää vaan, että mitään ei tapahdu, mitään ei synny. Toivottavasti tulee kansan osalta vielä joskus sellainen tuomio, missä tämä kerrotaan niin, että näitä asioita on alettava panna kuntoon. Erityisesti perustienpitoon liittyvälle rahoitukselle ei ole nähty minkään näköistä valoa. Niin kuin kaakkoissuomalainen viljelijämies sanoi, kyllä herrat laskevat, että sen verran tiessä on aukkoa, että sieltä autolla pääsee, ja keväällä lumi sulaa pois, eikä nyt kaikkina liukkaina päivinä ole niin nuuka liikkuakaan. Tähän tämä peli ilmeisesti on laskettu, että näin pärjätään, näin tehdään. Mutta katsoen siihen, mitä se yhteiskunnalle maksaa aiheutuneina onnettomuuksina, aiheutuneina hukka-ajoina ja kaikkina muina, tämä voitaisiin tehokkaammin ja paremminkin hoitaa.

Jos maailmaa katsotaan sitten eräästä tärkeästä maaseudun lähtökohdasta, yksityisteiden avustuksista, niin tässä se on oikein tämä maalaisnäkemys tänne tullut viimeisen päälle nurinkurisena. Yksityistiet ovat tärkeä väylä, väylä, millä teollisuus saa puutavaransa ja raaka-aineensa tuolta maakunnasta, väylä, millä kansalaiset matkustavat asutustaajamiin, muun muassa tänne Helsinkiin. Se alkaa aina suurin piirtein siitä yksityistien päästä. Se on väylä, millä nämä helsinkiläiset ja muutkin oppineet pääkaupunkilaiset, suurten taajamien asukkaat, matkustavat sinne kesäasunnoillensa ja muuhun vapaa-ajanviettoon, marjastus, sienestys mukaan lukien. Näille kehdataan esittää tässä talousarviossa, kun viime vuonna eli vuodelle 2005 oli 13,9 miljoonaa euroa, alenevaa summaa, 12:ta miljoonaa, kun tarve olisi selvästi vastaavasti ainakin saman verran suurempi. Tämä on sellainen summa, semmoinen suuntaus, mitä ei kukaan järjellä ajatteleva tienkäyttäjä voi ymmärtää, nähdä eikä toteuttaa.

Herra puhemies! Tämä tässä ensimmäisessä tämmöisessä lievemmässä, kohentavassa puheenvuorossani esille. Ehkä myöhemmin illalla jatkan lisää.

Pekka Vilkuna /kesk:

Herra puhemies! Esitin valtiontilintarkastajan ominaisuudessa, kun teimme valvontakäynnin valtiovarainministeriöön, kysymyksen, onko valtiovarainministeriön huolehdittava myös kansantaloudesta vai riittäkö se, että se ministeriö huolehtii vain valtiontaloudesta. En saanut siihen selvää vastausta, mutta minulla on vakaasti se käsitys, että valtiovarainministeriön päätehtävä olisi huolehtia kansantaloudesta ja siinä ohessa sitten valtiontaloudesta. Tarkoitan tällä kysymyksellä sitä, että ei tässä nykyisessä budjetissa, ei tämänvuotisessa eikä nyt esitetyssä, riittävästi huolehdita kansantaloudesta. Juuri nämä tiemäärärahat on se, millä se on kaikkein helpoin osoittaa.

Nämä tiet, väylät ja muu infra on pystytty rakentamaan Suomeen silloin, kun meillä oli köyhä aika, ja nyt elämme historiamme rikkainta aikaa, ja nyt meillä ei ole varaa pitää näitä edes kunnossa. Kansallisomaisuus rapistuu käsiin. Se on silloin erittäin huonoa kansantalouden hoitoa, koska se tieverkosto on kuitenkin se hiussuonisto, millä kansantalouden rattaat lähtevät pyörimään, mistä se bruttokansantuotteen kertymä lähtee kasvamaan. Alempi tieverkosto saa ehdottomasti liian vähän rahaa, ja suuretkin väylät, kuten Nelostie, jonka Lusi—Vaajakoski-välin korjausta siirretään vuodesta toiseen, ja se on kuitenkin tämän valtakunnan pääsuoni. Oulu on kiistatta valtakunnan kasvukeskuksia, ja tällä menolla se on jäämässä saareen, eikä se näin voi toimia.

Ed. Seppo Lahtela tuossa äsken aivan oikein yksityistiemäärärahojen vähenemisestä huomautti. Se on käsittämätön asia, että valtio kerää yksityistiekunnilta arvonlisäveroa kolme kertaa enemmän kuin antaa yksityistieavustuksina rahaa. Minusta tässä tapauksessa on vähän väärä sana puhua mistään avustuksesta. Koska nämä yksityistiet ovat jokamiehenoikeuden kautta kaiken kansan käytettävissä, niin kyllä niiden hoitamisestakin pitää kaiken kansan maksaa. Elikkä eivät ne ole muuta kuin suuren yleisön yksikkömaksuja, mutta niitäkään ei suostuta pitämään yllä.

Tästä ed. Lahtelan mainitsemasta ruuan arvonlisäveroasiasta minä olen ollut koko ajan eri mieltä. (Ed. S. Lahtela: Se on kaalinkasvattajien näkemys!) — No, kyllä se on kokemus asiasta, että jos tuommoinen homma ruvetaan sieltä laskemaan, niin tämmöisessä maassa sen ottavat välikädet. Se ei tule kuluttajan eteen koskaan. Meillä on liian monta porrasta siinä välissä: on kuljetusta, on jalostusta, on tukkua, on pakkausta, on taas kuljetusta ja on kauppaa. Johonkin näihin väleihin se raha jää. — Jos todella halutaan ruuan kautta vähäosaisia auttaa, niin parempi olisi, että arvonlisävero nostettaisiin 22 prosenttiin ja näin laskennallisesti saatu lisätulo kanavoitaisiin esimerkiksi pienimpien eläkkeitten korottamiseen tai peruspäivärahan korottamiseen. Silloin se menisi oikeaan osoitteeseen.

Täällä veropuolella kuitenkin hallitus teki aivan oikean päätöksen tämän perintöveron poistamisesta. Veljemme ja sisaremme vasemmalla ovat kyllä tätäkin arvostelleet kateussyistä huomaamatta kuitenkaan, minkälaisesta asiasta siinä on kysymys. Todella ne rikkaat, joita tässä maassa ehkä muutamia tuhansia voi olla, ei ainakaan enempää, eivät tästä nykyisestä käytännöstä ole piitanneet mitään. He ovat pystyneet pörssin kautta pyöräyttämään omaisuuttaan, Tukholman pörssin kautta, ja antamalla sen sillä lailla verottomana eteenpäin. Mutta tästä nykyisestä käytännöstä, perintöverosta, on nimenomaan kärsinyt se kansanosa, joka on työllään ja tarkalla taloudenpidollaan sen pienen omaisuuden, omakotitalon tai jotain tämmöistä, sanotaan muutaman sadantuhannen euron luokan omaisuuden, kiinteäksi tänne maahan hankkinut. Tämä väestön osa on siitä kärsinyt. Eikä se ole minusta oikein, että siltä, joka on tarkalla taloudenpidolla, tiukalla, kovalla työnteolla, veron maksetulla rahalla sen omaisuutensa saanut, se taas perintövaiheessa pitää uudelleen ulosmitata.

Työvoimahallinto on tässä maassa ollut jo pitkään systeemi, joka näyttää olevan itseään varten. Kyllä nämä Työvoimahallinnon toimenpiteet ovat temppuilua. Tosin työllisyystilannehan on nyt parantunut viime vuosien aikana, mutta minä sanon, että Työvoimahallinnosta huolimatta se on parantunut. Jos siellä todella haluttaisiin väkeä työhön ja tuloksia aikaan, niin sieltä perattaisiin suoraan ulos ne, jotka ovat jo sosiaalisesti työrajoitteisia. Tämmöisillä henkilöillähän kiusataan sekä työnantajaa että tätä henkilöä itseään, että heitä yritetään sieltä syrjäytymisraiteilta takaisin vetää, kun ei se enää kuitenkaan onnistu.

Toinen asia, mikä on minusta aivan väärin, on se, että nuorille annetaan vastikkeetonta rahaa. Kyllä tässä maassa on semmoisia töitä, aputöitä ja muita juttuja, että alle 25-vuotiaan pitäisi käydä vaikka vain tunti päivässä tekemässä jotain yhteiskunnan eteen, että se nuori ymmärtäisi sen, että yhteiskunnan rattaat pyörivät työnteon kautta ja yhteiskunnalla on oma aikataulunsa. Se on täysin yhteiskunnan rahoittamaa syrjäytymiskehitystä, jos nuoren annetaan jäädä makaamaan minimitoimeentulon varassa ja ottaa elämäänsä väärä vuorokausirytmi ja väärät elintavat. Jos tämmöinen ihminen ei sitten muutaman tämmöisen vapaan vuoden jälkeen enää uskalla töihin lähteä, niin ei se ole sen yksilön vika. Se on yhteiskunnan vika, että se on opettanut sen yksilön tämmöisille tavoille.

Lopuksi haluan puuttua sosialistien ryhmäpuheenvuoroon, jonka ed. Viitanen piti. Muuten hallituspuolueelta aivan odotettu puhe, mutta se viimeinen kappale, missä ryhmäpuheenvuoron pitäjä hyökkäsi maataloutta vastaan Itämeren saastuttajana, se on vanhaa tietoa. Se on väärää tietoa, eikä se perustu tämän päivän tutkimukseen eikä tämän päivän tietoon.

Ensinnäkin maatalouden piikkiin pannaan kaikki haja-asutusalueelta tuleva kuorma, kaikki teiltä ojiin valuvat typpi- ja muut saasteet luokitellaan maatalouden saasteeksi. Tänä päivänä jo kolmena neljänä vuotena Suomen pelloille on levitetty typpeä ja fosforia vähemmän kuin sieltä on sadon mukana otettu pois. On siis matemaattinen mahdottomuus, että tämän päivän viljelijä olisi enää syyllinen noihin Itämereen meneviin typpi- ja fosforipäästöihin. Sen tunnustankin, että sieltä tulee vielä jotakin, mutta ne ovat 50- ja 60-luvun perintöä. Maan rakenne on semmoinen, että se hitaasti luovuttaa ylimääräisen pois, mutta sitten, kun se sen tasapainon saavuttaa, niin sitten asia on ohi. Nämä toimenpiteet, joita nyt on tehty ympäristön eteen maataloudessa, ovat aivan oikeita, ja näin on pitänytkin tehdä, mutta näin suuressa systeemissä, mistä nyt on kysymys, sille pitää heittää aikaa, että se voi näyttää tämän voimansa.

Minä en ainakaan ole vielä missään nähnyt oikein todellista puolueetonta tutkimusta, jossa tämä asia pystyttäisiin tämän päivän viljelijän syyksi panemaan. Siinä mielessä pidin tätä aika sopimattomana hyökkäyksenä suomalaista talonpoikaa kohtaan.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Katsellessani tässä istuntosaliin ja vähän tuota puhujalistaakin tulee mieleeni vain, että eivät kai edustajat epäile sitä, että illalla pidetyillä puheilla ei olisi vaikutusta. Kyllä tietenkin on, ja luotan siihen, että puhumalla asiat selviävät ja siksi olemme tänään täällä. Mutta asiaan.

Ministeri Kalliomäki totesi perjantaisessa budjetin esittelypuheessaan, että lähetekeskustelussa pitäisi nähdä metsä puilta. Pitäisi kysyä, mitkä ovat tämän maan vahvuuksia, mitkä ovat heikkouksia ja tulevaisuuden suuria haasteita ja pohtia sitten sitä, miten hallituksen budjettiesitys vastaa näihin tuleviin haasteisiin. Minusta tämä pyyntö oli oikeutettu ja kohtuullinen, ja niin meidän pitäisi täällä nyt yrittää tehdä.

Ongelmana on se, että tuollainen keskustelu on vaikea. Se on vaikea siksi, että numeerinen asioiden tarkastelu antaa helposti sellaisen mielikuvan, että puhutaan aina faktoista eikä katsomuksista ja poliittisista linjoista. Esimerkiksi sopii se debatti, joka täällä käytiin ministeri Mönkäreen puheenvuoron jälkeen. Heti, kun siirryttiin luvuista miettimään vakuutusperiaatteen suhdetta verorahoitteiseen malliin, siirryttiin kovin hankalalle alueelle, mutta juuri sitä meidän pitäisi täällä miettiä. Ed. Zyskowicz teki ihan oikein haastaessaan voimassa olevan mallin toisella. Se on eri asia, olenko hänen kanssaan samaa mieltä, mutta näin piti tehdäkin.

Oikein teki myös ministeri Kalliomäki siinä, että hän vaati Suomessa käytävään poliittiseen keskusteluun kriisitietoisuutta. Se oli minusta hyvin sanottu, koska taloudessamme vallitsee skitsofreeninen jännite. Meidän pitäisi olla samanaikaisesti tyytyväisiä ja huolissamme kehityksen suunnasta. Asia liittyy muun muassa siihen, että emme oikein pysty politiikassa nostamaan esille kysymystä yksilön ja perheen vastuusta suhteessa julkisiin palveluihin. Pääministeri puhui keskustelun alkupuolella Euroopan apatiasta. Ed. Viitanen otti kunnian SDP:lle Euroopan hyvinvointimallin kehittämisestä ja rakentamisesta. Nyt tietenkin pitäisi kysyä, onko apatialla ja tällä mallilla jokin yhteys keskenään? Sitä miettiessämme muutamia positiivisia asioita budjetista.

Kasvuennusteet ensi vuodelle lupaavat tuollaista 3—4 prosentin mukavaa kasvua, mikä on lähes kaksinkertainen moniin Länsi-Euroopan maihin verrattuna. Maahan on syntynyt lähes 40 000 uutta työpaikkaa, työllisyysaste on lähellä 7:ää prosenttia, kansalaisten ostovoima kasvaa, korot ovat historiallisen alhaalla. Kansainvälisessä vertailussa niin koulutuksen laadun kuin kansakunnan kilpailukyvyn osalta tai järjestelmän korruptoimattomuuden osalta Suomi menestyy erinomaisesti. Ministeri Pekkarisen uusimmat tiedot Suomen menestyksestä vain vahvistivat tätä.

Sosiaalipolitiikan käsittein palveluita on pystytty parantamaan ja pitkästä aikaa myös keskustan poliittisten tavoitteiden mukaisesti kaikkien pienituloisimpien tulonsiirtoja on voitu lisätä. Poliittinen ajattelu on tässä muuttunut verrattuna 90-luvun kovaan oikeistolaiseen linjaan. Sanon nimenomaan oikeistolaiseen, sillä ed. Huotari oli aivan oikeassa todetessaan täällä sen säännön, että tulonsiirtojen lisääminen niille kansalaisryhmille, joilla on vähän rahaa ja paljon tyydyttämättömiä tarpeita, siirtää rahan suoraan kotimaiseen kysyntään. Nyt kasvu on ennen muuta kotimaisen kysynnän varassa, niin kuin budjettiasiakirjoista käy ilmi. Ei oikeistolaiseen politiikkaan tietenkään koskaan liity tarvetta lisätä tulonsiirtoja. Tässä on ehdottomasti rakenteellinen seikka, johon nyt pitäisi kiinnittää huomiota. Mikä on siis verotuksen ja verovähennysten dynaaminen vaikutus kuluttamiseen, mutta myös yrittämiseen ja toimeliaisuuteen? Samalla asialla on kaksi puolta, ja meidän on muuttuneessa ympäristössä kysyttävä, onko meillä nyt kirkko keskellä kylää eli painotus oikeassa paikassa. Minusta ei aivan ole.

Ajattelen niitä lukuisia työvaltaisten alojen pienyrittäjiä, myös naisyrittäjiä, joiden asemasta täällä salissa on parin päivän aikana hyvin puhuttu, siis niitä yrittäjiä, jotka ovat jo nyt laittaneet kaikkensa peliin ja tuntevat itsensä voimattomiksi harmaata taloutta vastaan käydyssä taistelussa, juuri siinä, mistä ed. Pulliainen on täällä usein ansiokkaasti puhunut. Ed. Viitanen totesi SDP:n ryhmäpuheenvuorossa, että valvontaa tulee kiristää. Se voi kyllä toimia joissakin tapauksissa, mutta ongelmaa se ei poista. Seurauksena on useimmiten lainkuuliaisten yrittäjien paperisodan kiristyminen, kun varsinaisiin koijareihin ei saada mitään otetta. Verotuksen muutoksilla vaikutus olisi tehokkaampi. Taloudessa kannattaa mieluummin luottaa itsekkyyden pysyvään olotilaan ja voimaan kuin ailahtelevaan hyväntahtoisuuteen. Tämä on vähän kovasti sanottu taustaani peilaten, mutta näin se kuitenkin on. Kotitalousvähennysten kaksinkertaistaminen on terveellinen suunta, vaikka se olisi minun mielestäni pitänyt ulottaa myös remonttitöihin ja myös lastenhoitoon.

Vasemmisto on täällä ahkerasti arvostellut veronalennuksia. Minusta kritiikillä on hiukan kantoa. Suomen veroaste on ylipäätään korkea, mutta toimivatko veronalennukset sellaisina kiihokkeina, jotka lisäävät investointeja Suomeen? En ole aivan varma. Suomi on jo pitkään keikkunut kansainvälisten kilpailutilastojen kärjessä, mutta se ei ole näkynyt investointeina. Voisi perustella niinkin, että veronalennusmiljoonilla olisi kannattanut parantaa erityisesti Pääkaupunkiseudun liikenneinfraa, koska Pääkaupunkiseutu tulee joka tapauksessa olemaan vahvaa väestönkasvun aluetta. Ja jollei se ole myös vireää elinkeinoelämän kasvun aluetta, meidän maamme perii hukka.

Samoin on realistista kysyä, olisiko kotimaisen kysynnän kasvun kautta saatu elinkeinoelämään suurempi piristysruiske sillä, että veronalennukset olisi kohdennettu vaikkapa lapsivähennyksenä monilapsisiin perheisiin. Joka sentti menisi suoraan kotimaisen kysynnän kasvattamiseen, ja mikä tärkeintä, vaikutettaisiin suoraan yhteiskuntapolitiikkamme suurimpaan haasteeseen eli väestön ikääntymiseen. Tällä kohdalla minulla on kyllä hiukan epätoivoinen olo. Budjetti on kyllä oikean suuntainen, niin kuin edellä sanoin, mutta ongelman suuruuden kannalta kuitenkin kosmeettinen. Alla on kysymys jälleen rakenteista eli siitä, mistä valtiovarainministeri kehotti meitä puhumaan. Nykyinen tulonsiirtojen ja palveluiden malli tekee lapsiperheiden elämän niin raskaaksi, erityisesti naisten kannalta, että väestön kääntyminen kasvulinjalle ei toteudu. Tämä on poliittinen valinta.

Asian tekee erityisen haastavaksi se, että talousarvioesitys on 617 miljoonaa alijäämäinen. Taloudellisen kasvun aikana ja tietenkin muutoinkin on suuri ongelma siirtää vanhoillisilla rakenteilla tuotettu palvelupaketti tulevien sukupolvien maksettavaksi. Tämä olisi jotenkin hyväksyttävissä, jos meillä ei olisi vaihtoehtoja, mutta niitä on. Tämä todetaan selväsanaisesti muun muassa edustajille jaetussa budjettikatsauksessa. Siellä käsitellään kuntataloutta ja sanotaan näin: "Ongelman ydin ei ole niinkään riittämättömissä resursseissa, vaan rakenteissa, toimintaperiaatteissa, organisaatioissa ja työtavoissa." Tämä olisi hyvä muistaa, kun valmistellaan vuosisadan suurinta remonttia eli kuntien palvelurakenteissa tapahtuvaa muutosta.

Toivon, että näillä ajatuksilla voisimme vauhdittaa sitä tervejärkistä linjaa, jonka valtiovarainministeri alussa otti esille.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten jo edellisessä puheenvuorossa sanoin, niin ensi vuoden talousarvio on monelta osin hyvä, mutta puutun nyt muutamaan osioon, jotka liittyvät lähinnä sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Koko sosiaaliala elää voimakasta uudistumisen ja kehityksen aikaa niin työelämässä kuin koulutuksessakin. Yhteisesti voidaan todeta, että tämän päivän ja tulevaisuuden haasteet ovat niin vaativia, että sosiaalityön sisältöihin ja resursseihin on pakko panostaa, jotta selviäisimme niistä edes jossakin määrin. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin annetaan 55 miljoonaa euroa, joista 25 miljoonaa euroa ohjautuu sosiaalialan kehittämishankkeisiin ja alkoholiohjelman hankkeisiin. Valiokuntakäsittelyn yhteydessä todettiin, etteivät kunnat ole osanneet tarvittavissa määrin hakea sosiaalialan hankerahoitusta. Uskon, että tämä asia korjaantuu, kun tieto kunnille tästä menee. Sosiaalialan täydennyskoulutukseen halutaan myös panostaa lisää lähes 10 miljoonaa euroa. Tähän liittyy oleellisesti sosiaalialan työntekijöiden osaamisen turvaaminen ja työssäjaksaminen.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että kehittämishankkeen onnistumista turvataan riittävillä määrärahoilla. Sen sijaan en voi ymmärtää sosiaalialan osaamiskeskusten toimintaan osoitetun valtionavustuksen supistamista. Viimeksi valtiovarainvaliokunta nimenomaan esitti perusrahoituksen vahvistamista, jotta systemaattinen ja pitkäjänteinen kehittämistyö olisi mahdollista lyhytaikaisen hallinnoinnin voimavaroja syövän hankerahoituksen sijaan. Osaamiskeskuksilla on keskeinen alueellinen rooli sosiaalialan kehittämisessä, koulutuksessa ja tutkimuksessa sekä uudistusten toteuttamisessa ja hankkeissa kehitettyjen hyvien käytäntöjen levittämisessä ja juurruttamisessa.

Kaakkois-Suomen osaamiskeskuksessa esimerkiksi yhtenä hankkeena viisi kuntaa kehittävät seudullista omaishoidon palvelukokonaisuutta ja yhtenäistä palvelusetelijärjestelmää. Toisessa hankkeessa kolme kuntaa yhteistyössä kehittävät lastensuojelun palveluprosesseja. Seudullisena käynnistyy myös päihdepalvelujen hanke, jossa kehitetään sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä varhaisen puuttumisen, mini-intervention, katkaisuhoidon ja päihdekuntoutuksen palveluja seudullisina kokonaisuuksina. Osaamiskeskuksissa tehdään aivan olennaista työtä myös kunta- ja palvelurakenneuudistusta ajatellen. Vähintäänkin osaamiskeskuksiin syntyy huomattavaa asiantuntemusta palveluiden järkeväksi järjestämiseksi. Nyt kun osaamiskeskusten tehtävät ovat vakiintuneet, kattavuus ja vaikuttavuus ovat kasvaneet, olisi syytä myös turvata niiden tulevaisuus riittävällä rahoituksella.

Arvoisa puhemies! Yksi myönteisimmistä asioista ensi vuoden budjetissa on omaishoidon uudistaminen. Tätä uudistusta on pitkään odotettu niin omaishoidon arjessa kuin monien kansanedustajienkin keskuudessa. Nyt tehtävät parannukset ovat päänavaus järjestelmän kehittämiseksi. Haluan tässä yhteydessä korostaa, että tämä on alku uuden lain kehittämiselle ja toteuttamiselle. Suurin periaatteellinen uudistus, mikä tässä on, on lain säätäminen omaishoitoon. Siirtyminen asetuksista lain tasolle parantaa perustuslain mukaisten oikeuksien toteuttamista. Laki myös selkeyttää omaishoidon kokonaisuutta ja helpottaa säännösten tulkintaa. Vaikka subjektiivista oikeutta omaishoidon tukeen ei tule, tuen myöntämiskriteerit täsmennetään laissa. Uudistuksen tavoitteena on parantaa myös omaishoidon ja tuen alueellista saantia, kun jatkossa kaikkien kuntien on varauduttava tuen maksamiseen omaishoidon kriteerien täyttyessä. Budjetissa valtionosuuksiin on lisätty 3,8 miljoonaa euroa kuntien lisääntyviin omaishoitokuluihin.

Omaishoito on usein lähiyhteisön kannalta inhimillisin tapa ja toisaalta yhteiskunnan kannalta yksi taloudellisimmista tavoista järjestää ikääntyvien tai vammaisten läheisten hoito. Omaishoidon piirissä suurin osa on iäkkäitä vanhuksia, ja hoitajana on iäkäs puoliso tai työssäkäyvä omainen. Molemmissa tapauksissa erilaisten palveluiden saatavuuden merkitys omaishoidon tukimuotona korostuu. Jos omaishoitajana on iäkäs puoliso, joka itsekin tarvitsisi apua, ja hän hoitaa itseään sairaampaa puolisoa, jää omaishoitaja herkästi ilman tarvittavaa huomiota ja tukea. Hoito ja hoidon tarve keskittyy helposti ainoastaan hoidettavaan. Jos omaishoitaja käy töissä, hoito- ja palvelujärjestelmän täytyy olla joustava, riittävä ja monipuolinen. Työnantajien ymmärrys omaishoitoa kohtaan ei aina ole suopea. Tästä syystä työssäkäyvien omaishoitajien tilannetta ja jaksamista täytyy myös tukea kuntien erilaisina palvelumuotoina. Omaishoitajien arki on sidottu erittäin vahvasti hoidettavaan. Omaishoitajille tulee antaa oikeus myös omaan elämään ja omiin tarpeisiin, ei ainoastaan kaksi vapaapäivää kuukaudessa.

Arvoisa puhemies! Jakosuhdelain myötä liikunnan määrärahoihin on esitetty 5,1 miljoonan euron lisäystä, jolla parannetaan liikuntajärjestöjen toimintaedellytyksiä, tuetaan liikuntapaikkojen rakentamista ja väestön terveyttä edistävää liikuntaa. Uskon, että nämä rahasatsaukset saadaan moninkertaisesti takaisin ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin lisääntymisenä. Huoleni on kuitenkin, kuinka kohdennamme rahat ja resurssit siten, että tavoittaisimme ne ihmiset, jotka eivät tänä päivänä syystä tai toisesta liiku riittävästi. Tämä tarkoittaisi mielestäni valtion, kuntien ja eri järjestöjen entistä parempaa yhteistyötä, tahtotilaa panostaa päiväkoteihin, kouluihin, iltapäivätoimintaan, työelämään laajasti, niin ikääntyviin ihmisiin kuin monella tavalla liikuntarajoitteisiinkin ihmisiin. Terveysliikunnan edistämistä ei voi kyllin korostaa. Meidän tulisi luoda luonnollisia olosuhteita, jotka houkuttelevat ihmiset liikkumaan. Tämä ei ole ainoastaan liikuntaihmisten asia.

Arvoisa puhemies! Tiedämme, millaisia säästöjä kansanterveys tuottaa. Kuitenkin terveyden edistämisen rahat ovat jääneet ensi vuoden osalta ennalleen eikä tarvittavia lisämäärärahoja ole ensi vuoteen kohdennettu. Muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunta on ottanut kantaa, että se näkee ehkäisevän terveydenhuollon ja terveyden edistämisen laajan ja monipuolisen merkittävyyden kansanterveyden näkökulmasta, ja on esittänyt, että tämä näkyisi myös ensi vuoden talousarviossa.

Kansanterveyteen voidaan vaikuttaa monella tavalla. Samoin erilaisia tutkimuksia kansanterveydestä on tehty paljon. Viimeisin tutkimus oli esillä eilen. Siinä todettiin, että vyötärölihavuudella on suora yhteys sydän- ja verisuonitauteihin ja kakkostyypin diabetekseen. Lihavuus on suomalainen kansansairaus. Sydänliiton arvion mukaan nykymenolla kakkostyypin diabetes lisääntyy kymmenessä vuodessa peräti 70 prosentilla. Vastaavasti tiedetään, että elämäntapamuutoksilla sitä pystytään vähentämään 60 prosenttia. Yhtälö on aika selkeä. Kakkostyypin diabetes ei sinänsä insuliinihoitoineen ole kovin kallis sairaus yhteiskunnallisesti, mutta siitä seuraavat vaikeat verisuonitaudit moninkertaistavat kustannukset. Tällä edellä mainitulla esimerkillä olisi myös terveyden edistämiselle suuri merkitys.

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että ehkäisevälle terveydenhuollolle ja terveyttä edistäville hankkeille annettaisiin se merkitys, joka niillä on kansanterveyden ja taloudenkin näkökulmasta. Toivoisin, että tämä näkyisi myös tulevan vuoden ja tulevien vuosien budjeteissa.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Haapoja totesi omassa puheenvuorossaan, että Suomessa tarvitaan yrittäjähenkisyyttä. Henkisyyttä toki tarvitaan, mutta on todettava, että ei yrittäjäkään pelkällä hengellä sentään elä. Suomi tarvitsee uusia yrittäjiä, ja tästä olen ed. Haapojan kanssa tismalleen samaa mieltä.

Jotta aidosti kannustaisimme yrittäjyyteen, tarvitaan myös niitä toimia, joilla yrittäjän sosiaaliturva saadaan edes hieman lähemmäksi palkansaajan vastaavia etuuksia. Hallitus esittääkin, että yrittäjän sairauspäivärahan karenssiaika lyhennetään neljään päivään. Tämä on askel oikeaan suuntaan, vaikkakin rahoitus käytännössä tapahtuu yrittäjän sosiaaliturvamaksua korottamalla.

Lapsen sairastuessa yrittäjä ei ole oikeutettu vähentämään verotuksessaan hoitajan palkkaa tai saamaan korvausta ansionmenetyksestä, jos hoitajaa ei järjesty. Palkansaaja voi tarvittaessa jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta, ja työnantajan maksama sairaan lapsen hoito on työntekijälle veroton etu. Yrittäjävanhemmat ovat tässä tilanteessa erittäin epätasa-arvoisessa asemassa verrattuna palkansaajavanhempiin. Tämä vaikeuttaa olennaisesti yrittäjyyden ja perhe-elämän yhteensovittamisen mahdollisuuksia. Lienee sanomattakin selvää, että ongelma koskee erityisesti naisyrittäjiä. Valitettavan monissa kohdissa kaikkein heikoimmassa asemassa ovat nimenomaan naisyrittäjät.

Eräs tärkeä uudistus, josta olen lukuisia kertoja tässäkin salissa puhunut, on osa-aikaisen sairausloman mahdollisuus. Aion mainita siitä jälleen kerran. Osa-aikaisuutta tulisi harkita myös palkansaajan kohdalla, mutta erityisen tärkeänä pidän sitä, että yrittäjällä olisi mahdollisuus pitää sairauslomansa osa-aikaisena. Nykyinen järjestelmä, jossa sairauspäivärahan myöntäminen edellyttää täydellistä työkyvyttömyyttä, on ongelmallinen yrittäjille erityisesti silloin, kun kyse on pidempiaikaisesta sairauslomasta. Käytännössä toipuminen tapaturmasta, leikkauksesta tai pitkäaikaisesta sairaudesta on asteittaista. Työntekijällä toimeentulo ja työn jatkuminen on turvattu sairaudesta riippumatta, mutta yrittäjän kannalta tilanne on toinen. Vaikka sairauspäiväraha korvaakin yrittäjän oman toimeentulon, pitkäaikainen sairausloma on usein riski yritystoiminnan jatkuvuudelle. Tämä on ongelmana erityisesti pienissä yrityksissä, joissa yrittäjän oma osaaminen, tietotaito ja työpanos ovat yrityksen toiminnan kannalta aivan keskeisessä roolissa. Asiantuntevaa sijaista yrittäjän tilalle on lähes mahdotonta saada.

Moni työtehtävä on mahdollista hoitaa myös sairausloman aikana, vaikka vakuutettu sairausvakuutuslain määritelmän mukaisesti olisikin työkyvytön. Toipilas ei ehkä jaksa täyttä työpäivää mutta pystyy työskentelemään osittaisesti. Työkyvyn vähitellen palautuessa kuntoutumista edistäisi oikeus osa-aikaiseen työskentelyyn sairausloman aikana sekä mahdollisuus palata työhön asteittain. Nykyinen sairausvakuutusjärjestelmä ei kuitenkaan tunne osapäivärahan mahdollisuutta, eikä voimassa oleva lainsäädäntö tunne mahdollisuutta osa-aikaiseen sairauslomaan tai osittaiseen työhön paluuseen sairausloman aikana. Yrittäjälle pitkä sairausloma voi pahimmillaan olla myös suuri stressi ja paranemista hidastava tekijä, ja huoli yrityksen toiminnasta voi osaltaan jopa vaikeuttaa toipumista. Toisaalta myös liian nopea palaaminen kokopäiväiseen työhön voi vaarantaa henkilön terveydentilan.

Osa-aikainen sairausloma tulisi myöntää vain hakemuksen perusteella. Lääkärin tulisi arvioida henkilön työkyky sekä valmiudet osa-aikaiseen työntekoon. Tällöin sairauspäiväraha voitaisiin myöntää osapäivärahana tai sitä soviteltaisiin lääkärin tekemän työkykyarvion mukaisesti. Omaan työhön palaaminen asteittain olisi monessa tapauksessa myös hyvää kuntoutusta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Hallituksen olisi syytä pikaisesti muuttaa sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan myöntämisen edellytyksiä siten, että se voitaisiin myöntää yrittäjän hakemuksesta myös osittaisena. Näin voitaisiin tukea yrittäjän tasapainoista työhönpaluuta ja tätä kautta edistää hänen työ- ja toimintakykynsä palautumista. Samalla voitaisiin vähentää sitä riskiä, jonka yrittäjän pitkäaikainen sairausloma yritystoiminnan jatkuvuudelle pahimmillaan aiheuttaa.

Arvoisa puhemies! Muutama sana köyhyyspaketista. Köyhyyspakettiin sisältyvä kansaneläkkeen 5 euron tasokorotus on monien eläkeläisten mielestä lähinnä huonoa pilkantekoa. Sellaiselta se valitettavasti näyttää, varsinkin kun muistelee ministeri Hyssälän kovaäänisiä omia vaatimuksia kansaneläkkeen nostamisesta 300 eurolla. Tasokorotuksen perimmäinen tarkoitus lienee kuitenkin hyvä, mutta kansaneläkkeen varassa elävien taloudellinen tilanne ei valitettavasti tällä tasokorotuksella kohene.

Myönteistä on toimeentulotuen saajien asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuuden poistaminen. Toisaalta on syytä pitää huolta siitä, että pienipalkkaista työtä tekevät eivät joudu epätasa-arvoiseen asemaan niiden kanssa, jotka rahoittavat asumisensa täysin toimeentulotuella.

Hallituksen köyhyyspaketista unohtuivat valitettavasti tyystin yksinhuoltajat ja lapsiperheet. Kokoomuksen mielestä lapsilisän yksinhuoltajakorotus tulisi nostaa 45 euroon osana köyhyyspakettia. Myös lapsilisien sitominen indeksiin jää valitettavasti edelleen toteutumatta.

Perustienpidon osalta budjetti on valitettavasti jälleen kerran surullista luettavaa. Perustienpidon rahoitus on kerrassaan riittämätöntä. Ennestäänkin riittämättömät määrärahat ovat joutuneet höylän, vaan ei maantiehöylän alle. Sama koskee perusradanpitoa. Rapautuvat liikenneyhteydet ovat paitsi liikenneturvallisuuden kannalta arveluttavia, myös eräs tekijä, joka heikentää seutujen elinmahdollisuuksia ja tasapainoista kehittymistä. On tärkeää, että eduskunta puuttuu tähän hallituksen esityksen epäkohtaan budjetin käsittelyn yhteydessä ja nostaa rahoituksen edes osittain kestävälle tasolle.

Kiitoksen hallitukselle voi antaa siitä, että Satakunnan iäisyyshanke Valtatie 2:n parantaminen välillä Pori—Vihti on vihdoin saatu mahtumaan budjettiin. Hanketta on moni yrittänyt lukea omiin nimiinsä, mutta taustalta taitaa löytyä myös useampi sopankeittäjä. Joka tapauksessa Valtatie 2:n rahoituksen eteen on tehty paljon määrätietoista työtä yli puolue- ja maakuntarajojen, puhumattakaan siitä panoksesta, jonka alueiden toimijat ovat hankkeen eteen tehneet. Satakunnassa tärkeää työtä ovat poliitikkojen ohella tehneet muun muassa elinkeinoelämän keskeisimmät vaikuttajat, Rauman ja Satakunnan kauppakamarit. Yksituumaisuus on osoitus hankkeen suuresta merkityksestä koko maakunnalle tai pitäisi varmaan sanoa: maakunnille.

Sen sijaan tyylipisteitä hallitukselle ja sen poukkoileville ministereille ei voi parhaallakaan tahdolla antaa tiemäärärahan vähintäänkin oudosta käsittelystä. Erityisen ikävää on ollut se, että valtiovarainministeri Kalliomäki käveli täysin tietoisesti eduskunnan tahdon yli ja siten osoitti ylimielisen asenteensa sekä välinpitämättömyytensä yhteisesti sovituista tiehankkeista.

Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksen puutteena pidän myös sitä, että yliopistokeskusten kehittämiseen varattu määräraha on pudotettu kuluvan vuoden 3 miljoonasta eurosta 2,5 miljoonaan euroon. Tällainen valtiovallan näkökulmasta pieni tai oikeastaan olematon leikkaus on hämmästyttävä. Onko tämä eduskunnan itse vuoden 2004 talousarvioon tekemä lisäys jäänyt jollekin hampaankoloon? Mitään järkiperustetta en tälle leikkaukselle ole löytänyt. Määräraha on jaettu tasan kuuden yliopistokeskuksen kesken. Yliopistokeskukset ovat alueidensa merkittäviä kehittäjiä ja toteuttavat mitä parhaiten yliopistojen kolmatta lakisääteistä tehtävää eli alueellisen vaikuttamisen tehtävää. Toivon, että eduskunta korjaa tämän epäkohdan ja vähintäänkin palauttaa budjettiin tämän leikatun määrän. Järkevintä olisi samalla nostaa määrärahan taso 3,6 miljoonaan euroon. Asiaa koskevalle talousarvioaloitteelle toivon eduskunnassa myötäsukaista käsittelyä.

On myönteistä, että talousarviossa on osoitettu määräraha alueellisiin av-tuotantokeskuksiin, audiovisuaalisiin tuotantokeskuksiin siis. Valitettavasti summa on kovin vaatimaton, 187 000 euroa, ja vaarana onkin, että selkeiden panosten sijasta on tyydyttävä pelkkiin rippeisiin. Satakunnassa merkittävä elokuvataiteen ja teollisuuden keskittymä on Villilän tv- ja elokuvakeskus Nakkilassa. Länsi-Suomessa elokuvatuotannosta on tarkoitus kehittää monipuolinen, toimiva kokonaisuus, ja kaikki mahdollisuudet alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisestikin varteenotettavalle tuotantohaaralle ovat olemassa. Tällä sektorilla on näkyvissä myös erittäin merkittävät työllistymisen ja työllistämisen mahdollisuudet.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalousyrittäjien tulokehitys on kymmenen viime vuoden aikana ollut heikompi kuin minkään muun ammattiryhmän. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan menot vuoden 2006 budjettiesityksessä ovat yhteensä 2,7 miljardia euroa. Esityksen mukaan loppusumma pienenee kuluvaan vuoteen verrattuna 24 miljoonalla eurolla. Ministeriön mukaan huolimatta budjetin loppusumman pienenemisestä rahaa olisi käytettävissä noin 44 miljoonaa euroa tämänvuotista enemmän johtuen siirtyvästä määrärahasta. Maatalouden tukiin varataan budjetissa 1,902 miljardia euroa. EU:n osuus tuista on 42 prosenttia. EU:n jäsenmaksuista palautusta saamme merkittävimmin oman maataloutemme avulla.

Myös budjettikirjassa myönnetään, että viljelijöiden tulokehitys Suomessa on EU:n aikana ollut aleneva. Vuonna 2004 yhteenlaskettu maataloustulo oli reaalisesti noin 68 prosenttia vuoden 1994 tasosta, vaikka maataloustuotannon määrä ei ole supistunut. Myös viljelijäkohtainen maataloustulo on ollut aleneva. Koko isänmaamme edun kannalta meidän olisi ymmärrettävä pitää entistä parempaa huolta viljelijäväestön elinoloista.

Euroopan unionin yhteisten päätösten mukana on tulossa uusia hankalia ratkaisuja. Muun muassa sokerijuurikkaan viljely on Suomessa vaakalaudalla ja toinen tehtaista mahdollisesti joudutaan sulkemaan. Varmuutta ei ole toisenkaan tehtaan säilymisestä. Tällä on sekä suora että periaatteellinen vaikutus maatalouden harjoittamisen perusteisiin. Tässä asiassa ei pidä antaa periksi. Suomella on oltava oikeus ja mahdollisuus tuottaa suomalaisten tarvitsemia elintarvikkeita.

Maatalouden lomitusjärjestelmään ei budjettiesityksessä ole esitetty toivottavia ja tarvittavia muutoksia. Viljelijät ovat kasvavan työpaineen alaisia, ja avioerot sekä loppuun palamiset yleisen väsymisen takia ovat yhä yleisempiä. Lisälomapäiville on todellinen tarve. Makeran eli Maatilatalouden kehittämisrahaston pääomahuolto kaipaa myös suuremman korotuksen kuin esitetty 1,3 miljoonaa euroa. Lisärahan tarpeeksi arvioidaan yhteensä 9,3 miljoonaa euroa.

Perustienpidon kustannukset liittyvät läheisesti maatalouden harjoittamiseen. Perustieverkon ja yksityisteiden kunto kaipaa välttämättä lisärahoitusta. Hallituspuolueiden sisällä näyttäisi salissa puhutun perusteella olevan yksituumaisuutta määrärahojen lisäämiseen perustienpitoon, mutta myös yksityisteille tarvitaan lisäpanostusta.

Bioenergia on tulevaisuutta ja tukee elävää maaseutua. Kotimaisen energiatuotannon lisäämiseksi tarvitaan hallituksen toimenpiteitä. Meillä on mahdollisuus nousta energiateknologiassa myös merkittäväksi viejämaaksi, mikäli kehitämme omaa uusiutuvan energian tuotantoa.

Arvoisa puhemies! Maatalous on kokenut erittäin kovia viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Viljelijät ovat onneksi vahvasti eteenpäin katsovia ja ammatistaan ylpeitä ihmisiä. Valtiovallan pitää tukea maaseudun ihmisten ponnisteluja jatkossakin, sen he todella ovat ansainneet.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minulla on tässä vähän pidempikin, arvokas, kirjoitettu puheenvuoro, mutta en sitä nyt käy lukemaan tässä, koska nämä oleelliset kohdat ehkä voinee käsitellä tässä vähän kevyemminkin. (Ed. Zyskowicz: Ne voi liittää suoraan pöytäkirjoihin!) — Niin, ed. Zyskowicz, minä kyllä ymmärtäisin niin, että tämän voisi liittää aivan suoraan pöytäkirjaan ja siltä osin tämä olisi varsin kohtuullinen paikka.

Jos tässä asiassa näin voisi ajatella, niin täällä eilen sosiaali- ja terveysministeri, luopuva sosiaali- ja terveysministeri, esitti ajatuksia perhevapaiden toteuttamisesta ja hoitamisesta niin, että ne kohdistuisivat enempi kaikille työnantajille ja enempi myöskin sen suuntaisina, että miestyönantajat voisivat enempi pitää vanhempainlomia. Ihmettelen kyllä niitä perusteita tässä esityksessä, mitä ministeri esitteli, mitä eilen esiteltiin muutenkin, annettiin ja tehtiin.

Kun hallituksen kaikissa puheissa on todettu, että työnantajamaksujen osuutta ollaan keventämässä tai pyritään keventämään tai aiotaan keventää tai että ainakin pienempien työnantajien työn sivukulujen osuutta kevennetään, niin tämä sattui erinomaisen huonosti myöskin tähän, sattuu erittäin huonosti sellaiseenkin ajatusmaailmaan, että yleensäkin näitä perhekustannuksia ollaan työnantajan pussilta lisää niin kuin viemässä.

Siltä osin tämä selvitys on oikein, että tällä kertaa kulut ehdottomasti kohdistuvat erittäin voimakkaasti sellaisille aloille, missä on nuoria naisia töissä, ja siinä työryhmän selvitysmiehen esitys on kyllä paikallaan, että työnantaja jos joutuu valitsemaan nuorista miehistä taikka nuorista naisista, niin kyllä kai hän valitsee ilman muuta niitä nuorempia miehiä.

Mutta tätä asiaa miettiessä itsellekin joskus jotain työntekijää palkatessa tulee mieleen kuitenkin, että se nuori nainen on ahkerampi, tunnollisempi ja rehellisempi työntekijä kuin ehkä se nuori mies. Tämä saattaa olla vain jokin tunne, mutta on minulla aika varmojakin käsityksiä, että näin on olemassa. Sitten tietysti, jos niitä naisia on paljon, saattaa olla, että keskinäinen kisa ja kiista ja kateus tekee sen, että työpanos menee suurin piirtein sille tasolle kuin se miehillä on, mutta yleensä ottaen naiset ovat ahkerampia ja tunnollisempia olemassa.

Kun tätä peliä katsotaan ja ajatellaan sitten, että ollaan siirtämässä eräällä lailla yhden veron lailla kaikille työnantajille näitä maksettavaksi, niin täytyypä vaan ihmetellä, mistä tämmöinenkin ajatus lähtee ja syntyy. Ymmärrän erinomaisen hyvin sitä työnantajapuolen nopeata reagointia tähän asiaan ja kommentointia, että on täysin mahdoton ja toteuttamiskelvoton ajatus.

Jos ajatellaan raskasta metalliteollisuutta, missä oikeastaan naisten osuus on vaan marginaalisen pientä tai oikeastaan olematonta, niin miten se kestää tällaisen lisäkulun sinne palkkakuluihin, jota tässä ollaan esittämässä, kun on aivan yksiselitteisen selvä lähtökohta olemassa, että valtion tulee korvata ne kustannukset ja korvata ne myöskin täysimääräisinä työnantajille vanhempainlomien osalta, se mitä syntyy ja tulee. Ymmärrän erinomaisen hyvin, että vanhempainvapaat ja -lomat ovat tärkeitä, tärkeitä nimenomaan pienten lasten hoidon osalta, kohdistuivatpa ne sitten äitiin tai isään. Mutta en ymmärrä sitä, että näissä selvityksissä kannetaan erityistä huolta siitä, että miehet eivät pidä näitä vanhempainlomia. En käsitä vieläkään, mistä tämä voi johtua ja mikä voi olla perusteena sille, että tämä on niitä suurimpia huolia olemassa.

Kun ajatellaan ja katsotaan, niin valtion tulee yksiselitteisesti maksaa ja hoitaa nämä. Täällä hallituspuolueitten puolustuksen rivit näyttävät harvoilta, puolustus jää melkein itseni varaan, niin että kun itse esitän, itse vastaan. Siinä se aidoimmillaan ehkä tuleekin, mutta en kuitenkaan ryhdy niin tekemään, mutta vähän siihen suuntaan kuitenkin viittaan, kun esitän, että nämä tulee valtion maksaa. Ne tulee ehdottomasti maksaa.

Valtion tulee jostakin tulonsa saada. Se saa ne tulonsa verotuksen kautta, ja tässä näin voisi sanoa, että on vähän kiero esitystapa, mutta esitän sen kuitenkin: Kun yritysverotuksen osalta olisi selvästi keventämisen tarvetta olemassa ja tulisi keventää, niin jos valtio kokonaisuutena hoitaisi nämä vanhempainkustannukset, mitä syntyy, niin en olisi vaatimassa niin suuria kevennyksiä kuin tällä kertaa tulee mieleen. Tätä kautta se olisi hoidettavissa ja korvattavissa, ja luulen, että kaikki osapuolet olisivat tähän todella tyytyväisiä, myöskin työnantajat. Näin katsottuna, jos vähänkin valtiovarainministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä katsottaisiin eteenpäin ja ajateltaisiin, kuinka kansa ja yrittäjät tämän näkevät, ottaisivat tästäkin puheenvuorosta vähän opikseen, kun tämän halvalla kuitenkin saavat.

Herra puhemies! Yksi aihe, mikä jäi aikaisemmassa puheenvuorossa käsittelemättä, on tietenkin tämä sisäasiainministeriön hallinnonala, mistä voi todeta, että kaiken kaikkiaan se on aika hyvinkin turvallisuuden osalta, joskin voidaan sanoa, että tuolla perimmillä maakylillä turvallisuudesta ei ole tietoa. Se perustuu lähinnä oman pihan valvontaan, ja siinä se turvallisuus on olemassa.

Mutta yksi oleellinen aihe, mikä tässä on olemassa, on liikenteen turvallisuus. Siitä perimmiltään on helppo vetää aasinsilta siihen, että se liikenneturvallisuus on erinomaisen paljon siitä kiinni, ovatko tiet kunnossa, onko ne aurattu, hiekoitettu, ja ovatko ne yleensäkin semmoisessa kunnossa, että auto niillä pysyy. Mutta nyt tuli tämä sisäasiainministerin viimeinen hanke ja ulostulo ja julistus, että raskaan liikenteen valvontaan panostetaan toinen puoli lisää, ikään kuin sillä nämä asiat tulisivat järjestykseen. On tietenkin hyvä, että raskasta liikennettä valvotaan ja hoidetaan, mutta näin katsottuna, itse kun katson tätä vähän rahvaan, maalaisisännän, näkökulmasta, jää sellainen tuntuma, onko tämä raskas liikenne nyt sitten kokonaan niin retuperällä, että siellä tapahtuvien suurten väärinkäytösten poiston kautta tämä asia tulisi hoidettua ja tehtyä, jolloin syyllistetään sellainen toimiala, mikä on maan elinkeinoelämälle ja kuljetuksille elintärkeä, sen luonteiseksi, että siellä se aukko ja vääryys on olemassa.

Tätä se ei mielestäni kuitenkaan suinkaan ole, ei missään muodossa. Jos ajatellaan vaikkapa sitä, että itse yritän tarkalla silmällä katsoa ja nähdä näitä naapurimaan autoja, venäläisiä raskaan kuljetuksen autoja, niin niissäkin nykyään jo valot palavat. Takavuosina ei ollut valoja oikein ollenkaan: edessä jos paloi yksi lamppu, takana jos yhtään, niin se oli jo aika hyvin nähty. Nyt nämäkin asiat ovat kunnossa. En tiedä niiden jarruista, mutta tuossa kuitenkin Haminan ja Kotkan välillä olen nähnyt vakituiseen, että siinä on joku vaaka taikka jarrudynamometri taikka joku muu, miten tätä asiaa hoidetaan ja tehdään.

Näin katsottuna on hyvä, että valvotaan, mutta ulostulo tässäkin asiassa on ollut vähän sen tyyppinen, että ei ole hyväksi sille alalle eikä alan yrittäjille, kun syyllistetään mielestäni aiheetta kotimaisia, arvokasta työtä tekeviä, pientä korvausta, huonoa yrittäjätulosta saavia kuljetusyrittäjiä.

Herra puhemies! Yksi tärkeä aihe, mikä on olemassa, on puolustus ja puolustushallintoon liittyvät määrärahat. Tulen esittämään talousarvioaloitteen sellaisesta aiheesta, joka ei liity suoraan puolustukseen, mutta se siirtyy liikennerahoihin: että niille alueille, missä Puolustusvoimat vakituisesti, toistuvasti yksityisillä teillä harjoittelevat, olisi joku sellainen Tiehallinnon jakama raha, ylimääräinen avustus yksityisille teille, joita Puolustusvoimat vakituisissa harjoituksissaan toistuvasti taikka jatkuvasti käyttävät. Tähän tietenkin seuraava vastaus hallituksen taholta on, että Puolustusvoimat korjaa kaikki tiet, niin kuin se korjaakin.

Mutta muun muassa johtuen palvelukseenastumisajoista kaakkoisen Suomen alueella, mikä on Suomen painopistealuetta pahimman varalta torjuttaessa, toistuvasti keväällä joudutaan touko—kesäkuun vaihteessa niin kuin syksylläkin marras—joulukuun vaihteessa pitämään pääsotaharjoituksia, loppusotaharjoituksia, ennen kotiuttamista, ja ne jäljet korjataan. Mutta sitä kuran mukana roiskuvaa soraa, mikä sieltä yksityiseltä tieltä metsään menee, ja sitä, minkä se pohja painuu, sitä ei kukaan korvaa eikä yritäkään korvata, eikä se ole tarpeenkaan, jolloin tällaista asiaa ja ulottuvuutta pitäisi nähdä ja hoitaa vähän paremmin. Se, minkä takia tätä ei ole syytä esittää puolustushallinnon rahoista, johtuu siitä, että se raha on kuitenkin riittämätön ja Puolustusvoimat aiheetta syyllistettäisiin tässä asiassa sellaisenaan, vaikka raha on riittämätön, että sotaväki ei maksa ja hoida.

Herra puhemies! Esimerkkinä voisi sanoa, että Rajalla oli vastaavanlaisia ongelmia aikaisemmin, Rajavartioston ajoista aina oltiin valittamassa. Nykyisin se asia on ratkaistu niin, että Rajavartiolaitoksella on omien ajomääriensä mukainen yksikköosuus yksityisillä teillä, ja se toimii erinomaisen hyvin. Toivon, että tämä asia myöskin voitaisiin ottaa koko sotaväen leiriin, myöskin sisämaahan, kautta maan.