Annika  Lapintie  /vas:

Herra puhemies! Nämä Kemikaaliviraston henkilökuntaedut ovat herättäneet paljon keskustelua jo valiokuntakäsittelyssä ja myös täällä täysistuntosalissa ja myös julkisuudessa, kun asiasta on tietoja julkisuuteen tullut. Aloitan ihan sanomalla, että totta kai on hyvä saavutus, että Suomeen saadaan EU:n kemikaalivirasto, mutta tähän sisältyy kyllä hyvin paljon näitä periaatteellisia ja ihan käytännöllisiäkin ongelmia.

Ensinnäkin asia, jolle ymmärrän, että tässä vaiheessa emme enää mitään voi, on se — tai ehkä sillekin voisi jotain, mutta tällä hetkellä se on fakta — että Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskeva pöytäkirja on saatettu Suomessa voimaan silloin, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Tämä pöytäkirjahan koskee EU:n työntekijöiden etuja, ja aika yllättävää on, että ne ovat huomattavan edulliset tavallisiin työehtoihin ja tavallisen työsopimuksen etuihin nähden. Esimerkkinä verovapaus on varmasti sellainen erityisesti Pohjoismaissa, joissa hyvinvointia rahoitetaan korkealla veroprosentilla. Jos joku on vapautettu veroista, niin totta kai se ei ole tasa-arvoista. Mutta nämä ovat niitä etuja, jotka on sovittu ja jotka EU-virastojen henkilökunnalle annetaan, ja ainakin vähin, mitä Suomessa voidaan tehdä ja muuallakin Euroopassa, on, että ei lähdetä laajentamaan näitä etuja.

Tämän pöytäkirjan mukaan ei tuloveroa makseta Suomeen eikä muitakaan veroja suoriteta Suomeen, vaikka henkilökunnalla on oikeus käyttää esimerkiksi päivähoitoa ja koulutusta, mikä sinänsä on tietenkin ihan perustelua, jos henkilökunnan lapset täällä asuvat. Mutta yleensä näiden etujen laajuus ja merkittävyys ja erityisesti ero tavallisiin työsopimuksiin on kyllä iso juttu.

Viraston suomenkielinen henkilökunta pysyy Suomen sosiaaliturvajärjestelmän piirissä, ja sekin on varmaan ihan kohtuullista, mutta samalla pitäisi muistaa, että aika usein tulee tapauksia esille, joissa tavalliset EU:n työntekijät, kun esimerkiksi asuvat toisessa maassa ja sitten tekevät työtä toisessa maassa, joutuvat väliinputoajiksi. Ihan esimerkiksi Turussa asuva ihminen, joka tekee töitä ruotsalaisen lipun alla: Tunnen tapauksen, jossa Turussa asuva äiti ja Turussa asuva lapsi eivät saa lapsilisää sen takia, kun äidin työpaikka on Ruotsin lipun alla. EU-maista siinäkin on kyse, ja päätös nykyisten säännösten mukaan pitää paikkansa. Pitäisi myös yhtä huolellisesti sitten pohtia tavallisten ihmisten oikeuksia tällaisissa väliinputoajatilanteissa. Kun EU:n säännökset oman henkilökunnan osalta ovat huippuhyvät, niin myös tavalliset väliinputoajat pitäisi perata pois.

Toisena ongelmana on sitten se, että tämän kemikaaliviraston osalta edellä mainittu sopimus ei ole riittänyt, vaan kun hallitus on neuvotellut tästä asiasta kemikaaliviraston kanssa, niin on haluttu — täällä on perusteltu asiaa näin — turvata kemikaaliviraston toimintaedellytykset ja kilpailukyky työpaikkana sopimalla kemikaaliviraston henkilöstölle myös oikeuksia, jotka menevät yli tämän Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevan pöytäkirjan. Erityisesti näitä ovat arvonlisäverovapautus suurista hankinnoista, jolloin suureksi hankinnaksi katsotaan 170 euroa tai siitä yli menevä. Tämä on tosin määräaikainen mutta ihan merkittävä sopimuksen ylittävä etu. Ihan erityisenä etuna on se, että kemikaaliviraston henkilöstö vapautetaan autoverosta, ja kolmen vuoden välein henkilökunta voi sitten hankkia verovapaan auton ja sen jälkeen myydä sen edellisen.

Nämä edut, jotka menevät yli tämän muutenkin jo erittäin edullisen sopimuksen, ovat hyvin hyvin ongelmallisia ihan sen takia, että tätä erivapautta laajennetaan, etuja laajennetaan, mutta myös siksi, että muut vastaavanlaisessa asemassa olevat kansainvälisten yhteisöjen työntekijät eivät näitä etuja saa. Esimerkiksi Suomessa on YK:n yliopiston taloudellisen kehitystutkimuksen kansainvälinen instituutti Wider. Tämän instituutin henkilökunta ei saa tällaista etua kuin nyt annetaan kemikaalivirastolle, eikä myöskään Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission Helcomin henkilökunta näitä vastaavia etuja saa.

Kaiken kaikkiaan ihan valiokunnankin saaman selvityksen mukaan tämä etuus on poikkeuksellinen myös muissa EU-maissa toimiviin yhteisöihin ja virastoihin nähden. Eli tästä voidaan todeta, että on superhyvät edut ja sitten niitä vielä lisätään, ja todennäköisenä seurauksena on, että muidenkin virastojen henkilökunta alkaa näitä etuja vaatia.

Vaikka täällä valiokunnan mietinnössä kuinka korostetaan ja vaikka kuinka on keskustelussa todettu, että ei haluta uusia erioikeuksia ja vapauksia myöntää ja hyvin pidättyvästi siihen pitäisi suhtautua, että nämä EU:n henkilöstön erioikeudet ja vapaudet entisestään laajenevat, niin siitä huolimatta valiokunnan enemmistö on suositellut tätä sopimusta hyväksyttäväksi. Tätä en kyllä voi ymmärtää, koska se toive, mikä tänne on kirjoitettu, että myöhemmässä vaiheessa sitten neuvoteltaisiin näitä etuja huonommiksi, on kyllä aika käsittämätön: että joku oikeasti kuvittelee, että hallitus lähtee sitten avaamaan tätä sopimusta ja uudelleen neuvottelemaan ja heikentämään henkilökunnan etuja. Aika vaikea kuvitella, että kun kaksi osapuolta neuvottelee ja toinen sanoo, että eikös heikennetä näitä etuja, niin vastaus on aika selvästi arvattavissa, ja tietenkään tämä henkilökunta ei suostu siihen.

Sitten vielä on se erityisen poikkeuksellisen periaatteellinen kysymys, miten hallitus voi eduskunnan puolesta hyväksyä tämän esityksen ja nyt vielä katsoa, että myös eduskunnan tulee se hyväksyä, koska tässähän on ehtona se, että ei tämä tule voimaan, ellei eduskunta sitä hyväksy. En pidä ollenkaan siitä, että neuvotellaan valtiolle ja kansalaisille hyvin epäedullisia sopimuksia ja sitten todetaan, että eduskunnan täysistunto toimii vain kumileimasimena. Eli tällä tavalla mielestäni ei voi menetellä. Kun aidosti iso osa kansanedustajista katsoo ja ainakin itse katson, että tätä ei pidä hyväksyä, niin tässä tilanteessa jo nyt tulee käydä tämän sopimuksen neuvottelut uudelleen niin, että noudatetaan näitä minimivaatimuksia, jotka EU:n sopimuksella on hyväksytty. Ymmärrän, että niiden alle ei voi mennä, mutta en katso, että tässä vaiheessa voidaan tätä sopimusta tällaisena hyväksyä.

Valiokunnan mietintöön jo jätetyn vastalauseen perusteella totean, että Euroopan kemikaaliviraston asettuminen Suomeen on merkittävä saavutus, mutta kuitenkaan tähän toimipaikkasopimukseen sisältyviä, edellä mainitun sopimuksen ylittäviä etuja ei voida pitää asianmukaisina. Sen vuoksi esitän, että eduskunta ei hyväksy Helsingissä 28. kesäkuuta 2007 Suomen tasavallan hallituksen ja Euroopan kemikaaliviraston välillä tehtyä toimipaikkasopimusta, ja esitän myös, että tämä lakiehdotus hylätään.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi haluan kannattaa ed. Lapintien tekemää hylkäysesitystä.

Herra puhemies! Ihan lyhyesti: voin yhtyä hyvin pitkälle siihen, mitä ed. Lapintie näistä ylimääräisistä etuuksista kertoi nimenomaan autoverosta vapauttamisen osalta.

Mielenkiintoista minun mielestäni, arvoisa puhemies, on se, että kun 16 artiklaa lukee, jossa ovat neuvottelijat lähteneet jo sopimaan siitä, että 7 ja 8 artiklan määräyksiä sovelletaan jo kesäkuun 1. päivästä 2007 lukien, eli kun sopimus on tehty 28. kesäkuuta, niin jo aikaisemmin määrätyt etuudet, nimenomaan juuri tällaiset ylimääräiset etuudetkin, tulevat voimaan jo aikaisemmin. Eli kyllä jää jonkinlainen hatara kuva siitä, mitä todella neuvottelijat ovat tarkoittaneet ja käsittäneet silloin, kun näitä etuoikeuksia on annettu, koska olen ymmärtänyt, että jo muutenkin EU:n lipun alla olevalla henkilöstöllä näissä virastoissa on ylimääräisiä etuuksia normaaleihin kansalaisten etuuksiin nähden. Sen johdosta minun mielestäni tämä on suorastaan kohtuuton näitten määrättyjen etuoikeuksien osalta, mitkä näille henkilöille on luvattu.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Jos joku ulkopuolinen, normaalijärjellä varustettu henkilö lukisi tämän mietinnön tekstin, niin hän tulisi varmasti siihen lopputulokseen, että valiokunta katsoo, ettei tätä sopimusta pidä hyväksyä. Valiokunta korostaa, ettei uusia erioikeuksia ja vapauksia tulisi myöntää, tai tulisi myöntää hyvin pidättyvästi, siis korostaa, ettei semmoisia tulisi myöntää.

Valiokunta suhtautuu, ei kriittisesti, vaan hyvin kriittisesti autoveroratkaisuun. Valiokunta pitää välttämättömänä, ei toivottavana, vaan välttämättömänä, että hallitus myöhemmin pyrkii saamaan muutosta tähän sopimukseen. Mutta sitten tulee se yllätys: sopimuksen avaaminen on käytännössä mahdotonta. Ei ole mitään vedenpitävää sopimusta syntynyt ennen kuin eduskunta on tämän hyväksynyt, eli on tavallaan sopimusluonnos. Jos valiokunta on todella sitä mieltä, mitä se mietinnössä toteaa, niin en ymmärrä, miten silloin eduskunta voisi tällaisen sopimusluonnoksen hyväksyä.

Minusta on väärin sanoa, että myöhemmässä vaiheessa sitten korjataan. Sopimus ei ole saanut niin sanottua lainvoimaa, ja sille ei pidä antaa lainvoimaa, jos on tarkoitus, että tällainen sopimus ensin solmitaan, annetaan sille lainvoima, mutta sitten myöhemmin muutetaan. Kyllä minä ymmärrän kaikki nämä myönteiset asiat, mitä kemikaalivirasto tuo Suomelle ja Helsinkiin, mutta sitä minä en ymmärrä, että erittäin kriittisesti todetaan, minkä takia ei pitäisi hyväksyä, mutta kuitenkin hyväksytään. Ihan opetukseksi meille kaikille ja muille tämä pitäisi hylätä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on kyllä hyvin merkillinen esitys. Sinä aikana, mitä itse olen täällä eduskunnassa ollut, en minä muista tämmöistä esitystä vielä aikaisemmin saaneeni. Juuri niin kuin ed. Kallis tuossa totesi, valiokunta on tehnyt tästä tämän mietinnön, jota lukiessa tuntuu, että mikään ei ole hyvästi, siitä huolimatta teidän on se hyväksyttävä. Aikaisemmassa keskustelussa tästä aiheesta yritettiin hämätä vielä sitä, jotta ikään kuin tämä sopimus olisi avattavissa. Se sitten paljastui myöhemmin joidenkin puhujien toimesta, että sitä ei olekaan mahdollista avata, eli kyse on toistaiseksi voimassa olevasta sopimuksesta. Jokainen tietää, mitä se tarkoittaa, siis toistaiseksi voimassa oleva sopimus. On turha yrittää meitä jujuttaa siinä, jotta myöhemmin joskus sitten tulevaisuudessa näitä etuja otetaan pois. Kyse on siitä, jotta kun on joku saavutettu etu, niin se tahtoo olla sillä tavalla, että se vaan laajenee, koska tiedetään hyvin sopimuspolitiikassa, mitä se tarkoittaa. Sehän tekee sen, jotta me lähdemme pois, ja sitten se häviää se asiantuntemus.

Mutta tähän sisältyy semmoinen isompikin juttu kyllä. Olen miettinyt sitä, jotta miten estää yleensä tämän tyyppinen lainsäädäntö ja toimenpiteet, koska tässähän ollaan rakentamassa yhä isompaa kuilua ensittäinkin tämän EU-eliitin ja yleensä hallinnon ja tavallisten ihmisten välillä. Sehän tekee katkeruutta, se tekee vihaa, se tekee vastakkainasettelua. Kun muutenkaan tämä EU ei ole kovin korkeassa huudossa, niin me olemme tässä eduskunnassa, ja hallitus, rakentamassa lisää tämmöisiä muureja, semmoisia kielteisiä asioita, tähän koko rakennelmaan. Yleensä siinä on kylläkin sillä tavalla käynyt, kun sen kansan ja eliitin muuri, ero, on riittävän korkea, niin sehän on hajonnut.

En minä hirveän pahoillani olisi, jos vaikka EU hajoaisi tähän. Mutta se todennäköisesti ei tähän hajoa, se vaan on yksi semmoinen lisäaskel tämän tyyppiseen ajatteluun. Koska mitä enemmän joillekin annetaan etuja ja sitten mitä kurjemmassa asemassa toiset ovat, niin totta kai on ihan aiheellista siellä kysyä, mitä tämä tarkoittaa. Tässähän tapahtuu sillä tavalla, jotta osan kuitenkin suomalaiset veronmaksajat tulevat maksamaan sitten näidenkin ihmisten näistä palveluista, jotka he tulevat käyttämään, mutta eivät Suomeen maksa mitään. Sitten saavat vielä tässä tapauksessa tämän ylimääräisen edun, mikä jo on sitten meidän neuvottelijoidemme lisäksi vielä antama etuus.

Sen takia olisin kannattanut ed. Lapintien esitystä, mutta kun tähän tuli kannatusta, niin hengessä olen mukana ja äänestämässä sen puolesta, että tämmöistä sopimusta ei hyväksyttäisi. Itse kun olen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa — se tasa-arvo erityisesti — tässä voi kysyä sitä, jotta millä tavalla ihmiset ovat tasavertaisia, tasa-arvoisia. Se vastaus on aika selkeä. Joku muuten voisi vääntää sen täällä — niin kuin ymmärsin, tällä on myös puolustajia täällä salissa — mikä tässä on semmoista tasa-arvoista ja hyvää, mikä voitaisiin markkinoida Suomen kansalle, miten erityisen kaunis ja hieno asia tässä ollaan taas säätämässä. Kun todennäköisesti täällä enemmistö on, niin kuin aina, jotta vaikka heinäseivästä äänestäisi, niin täällähän kun hallituspuolueet jotain päättävät, niin nehän äänestävät sitä heinäseivästä, koska näin on vaan päätetty. Sen takia ehdottomasti olen sitä mieltä, että tämä pitää kaataa, ja ne puheet siitä kriittisyydestä voi heittää kyllä romukoppaan. Ihmettelen, jotta tänne on keksitty semmoinen uusi sana, että ollaan kriittisiä kaikissa asioissa, mutta pitää vaan painaa aina vihreätä nappia.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Me olemme tänäänkin ed. Lahtelan kanssa painaneet oikein urakalla punaista nappulaa asia kerrallaan. (Ed. Lahtela: Niissä minä en ole kriittinen ollenkaan!) Mutta kyllähän tämä asia, tämä sopimus, on ikään kuin surkea sinetti sinänsä ihan hyvälle ja hyvin hoidetulle prosessille. Se on tässä se hankala juttu.

Ulkoasiainvaliokunnassa tätä tosiaan käytiin kaikilta kanteilta lävitse, ja se on täällä moneen kertaan kyllä valiokunnan puheenjohtajaa myöten läpikäyty. Siinä asiantuntijakuulemisessa ehkä sellainen perimmäinen virkamiesten palaute oli sen kaltainen, josta eräs tuttavani kertoi, joka varsin pitkään asui eteläisessä Euroopassa. Hän kuvasi lyhyesti sitä Suomi-kuvaa ja -tunnelmia, jotka siellä vallitsevat niitten ihmisten porukassa, jotka nyt eivät hirveästi seuraa ainakaan näitä seutuja, ja se oli semmoinen, että "kylmä pohjoinen kioski, ja vielä kallis kioski". Tämä tuli mieleeni sen vuoksi, että todellakin valiokunnassa perusteltiin hyvin voimakkaasti tätä asiaa sillä, (Ed. Kallis: Ei semmoisia henkilöitä tänne pidä houkutella, jotka eivät Suomea tunne!) että tämä hakijoittenkin parissa oleva Suomi-kuva on tämän kaltainen. Siihen ei parane ihan kokonaan kyllä uskoa, koska neuvotteluosapuoli osaa käyttää sellaista Suomi-kuvaa tietenkin hyväkseen.

Kyllä se on tosiaan niin, että ulkoasiainvaliokunnan kritiikki tässä autoverokysymyksessä on aika ainutlaatuista suhteessa siihen, että kuitenkaan ei hylkyä esitetty. Se mietintö kertoo ilman muuta hallituksen epäonnistumisesta ja epäonnistumisesta tässä viimeisillä kalkkiviivoilla koskien tuota pitkää pitkää prosessia, joka toi tämän viraston Suomeen. Se suuri kysymys sitten on se, minkä ed. Lahtelakin äsken esitti, miksi ei sitten hylkyä tässä kannatettu laajemmin, enkä itsekään sitä kannattanut. Itse koen sen kyllä sillä tavalla, että tässä valitettavasti oli jo lyöty kättä päälle, ja se oli tehty Suomen nimissä. Eivät siellä neuvotelleet kemikaaliviraston väki toisella puolen, toisella puolen suomalaiset virkamiehet, vaan siellä oli osapuolet Suomi ja komissio. Lopultakin näin.

Se on minusta se iso asia ja todella hankala siinä mielessä, että eduskuntaan sitten tuodaan tällainen valmiiksi neuvoteltu kättä päälle -sopimus. Kysymys on kyllä luottamuksesta: millainen luottamus meillä, tällä maalla, on tämän tyyppisissä prosesseissa, mikä on meidän uskottavuutemme nyt ja tulevaisuudessa. Siihen ainakin minun mielipiteeni kulminoituu. Vankkana toiveenani on se, että tällaisia virheitä ei enää tehtäisi ja että jatkossakin voisimme kuitenkin näitä menestyksekkäitä prosesseja käydä läpi ja saada tähän maahan sitä voimavaraa, jota Euroopan unioni tässä tapauksessa on valmis meille tarjoamaan.

Lyhyestä virsi kaunis: Näin oli tehtävä tässä yhteydessä. Minua tänne patisti oma eduskuntaryhmäni kertomaan tätä omaa kantaani. Meilläkin siellä ryhmässä tietysti monenlaisia mietteitä tässä asiassa on, mutta ne jotka valiokunnassa ovat olleet, tietävät kyllä, miten se homma läpikäytiin. Mielenkiintoinen prosessi sinänsä. Minusta hylky ei tässä ole Suomen edun kannalta oikea ratkaisu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tähän keskusteluun kemikaaliviraston toimipaikkasopimuksesta haluan todeta, että Suomen olosuhteet johtuvat kyllä tämän maapallon akselikulmasta ja sen kallistumisesta aina vähän eri asentoihin. Tämä säätila ei tästä paljon parane, vaikka ilmastonmuutos etenisikin.

Historiallisestihan 1999 juuri ennen vaaleja oli aika mielenkiintoinen tilanne, kun silloin myös lyötiin kättä päälle oikein television pääuutislähetyksessä. Tällainen elintarvikevirasto oli silloin kyseessä. Sen piti asettautua Suomeen. No, ei sitten tullut, tuli kemikaalivirasto, jonka vaiheista voi sen todeta, että Reach-asetusta, joka on tietysti kaiken sisältö ja merkittävin asia tässä, jonkinasteisesti kyllä vesitettiin ennen lopullista Reach-asetuksen muotoutumista.

Mutta nimenomaan nämä kättä päälle -panijat ovat laittaneet nyt sitten eduskunnan vastuuseen tästä tilanteesta ja istuvat kusiaispesään tavallaan eduskunnan housuissa. Tosiasiassa tavallisen kansalaisen näkökulmasta eduskunta siis tämän hyväksyy, ja kun moitteita tulee myöhemmin, aiheesta varmaan, niin ne kohdistuvat eduskuntaan. Näin ollen tässä jälleen ollaan tilanteessa, jolloinka eduskunnan on nautittava hallituksen luottamusta, ja näin mennään hallituksen viitoittamaa tietä, vaikka on aina ed. Zyskowicziin saakka oltu erimielisiä tässä asiassa.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä marssitaan jyrkästi niin kuin demokratian pelisääntöjen yli. Minusta se on jo riittävä syy tässä. Mutta kun miettii sitä kokonaisuutta tässä, niin meillä Suomessa kuitenkin on kemian alalla korkea koulutus. Meillä on hirveän paljon asiantuntijoita tähän hommaan. Laitetaan ne paikat auki ja katsotaan, täyttyvätkö nämä virat, mitä siellä kemikaalivirastossa tulee olemaan. Minä luulen, että ne kyllä täyttyvät. Mutta jos eivät täyty, niin sitten pitää katsoa, mitä sitten muuta, mutta ei semmoisia ehtoja, mitkä poikkeavat muista niin paljon kuin tässä tapahtuu.

Me avaamme tässä semmoisen pään, joka tarkoittaa jatkossa myös muille: Siis mitkä virastot Suomeen tulevat, niin siellä on sitten tarkoitus varmaan pyytää samat ehdot vähintään, ja se leviää myös muihin EU-maihin, koska nyt lähdetään käymään kilpailua siitä, kenelle annetaan, onko se vuosittain, jopa ilmainen auto kokonaan mahdollisesti.

Tällä merenkulkualallahan on lähtenyt tämmöinen menettely käyntiin. Sehän on rajaton. Siellä käyvät semmoista taistelua EU-maat keskenään, joka on mieletöntä. Siihen pitäisi joku raja saada. Tässä on yksi askel siihen suuntaan, että nyt Suomi on avannut yhden pään taas.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Nyt me kaikki salissa olevat olemme ilmeisesti sitä mieltä, että tämä on huono sopimus. Yhtä lukuun ottamatta olemme sitä mieltä, että huonoa sopimusta ei pitäisi hyväksyä. Minua vähän ihmetytti — sain joka tapauksessa sellaisen kuvan — että on täytynyt houkutella ihmisiä Suomeen. Minusta meidän pitää Suomea markkinoida maailman turvallisimpana maana. Eihän täällä ole mitään muuta kuin hyvää, ei täällä ole mitään huonoa, ja jos on, niin on hyvin vähän huonoa. Tänne pitäisi tulla huonommilla ehdoilla kuin mennään muihin maihin. Jos annetaan ymmärtää, että tämä on kaukana, täällä on kylmää ja kallista, eihän se pidä paikkaansa. Ei täällä ole sen kalliimpaa kuin muualla, ei täällä ole kovin kylmä, meillä on neljä vuodenaikaa, joista me nautimme aivan suunnattomasti.

Mutta sitten tähän kättä päälle lyömiseen. Kyllä meidän neuvottelijoidemme olisi pitänyt selvästi sanoa, että tämä sopimus astuu voimaan vasta silloin, kun eduskunta on sen hyväksynyt. Kyllä jokainen meistä on ollut erilaisissa neuvotteluissa ja joutunut toteamaan, että okei, pyritään tähän, mutta kaikki on kiinni siitä, mitä minun taustaryhmäni hyväksyvät; minulla on valtuudet tiettyyn rajaan saakka, ja jos yli mennään, niin se edellyttää sitten taustavoimien hyväksyntää. Ei missään nimessä pidä nyt mennä sille tielle, että annetaan muitten tehdä lähes mitä vaan, sitten moititaan ja sanotaan, että sitten myöhemmin joskus korjataan. Ei ole mitään vielä hyväksytty. Tämä on sopimusluonnos, ja me emme sitä hyväksy, ja silloin alkavat neuvottelut uudestaan ja tulee todennäköisesti sellainen sopimus, jota ei tarvitse moittia.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Kyllä minäkin vähän ihmettelen näitä perusteluita sille, miksi pitää hyväksyä kemikaaliviraston työntekijöille paremmat edut kuin muille vastaavissa tehtävissä oleville ihmisille varsinkin silloin, jos se perustelu on se, että Suomessa on kaikki niin huonosti, että tänne ei voi tulla töihin, jos ei saa jotain erityisiä super-etuja. Eli minunkin mielestäni aivan liian vähän painotetaan meidän hyviä puoliamme. Tämähän on kuitenkin hyvin turvallinen yhteiskunta, tasa-arvoinen yhteiskunta, täällä ei vielä ole piikkilanka-aitoja ja eriytyneitä asuinalueita, vaikka välillä tuntuu, että siihen suuntaan ollaan menossa. Mutta kuitenkin se, että meillä on yhteiskunnan rahoittamat julkinen koulutus ja terveydenhuolto ja päiväkodit ja vanhainkodit, kyllä luo sellaista turvallisuuden tunnetta, jota ei millään muulla tavalla saa kuin tällä meidän pohjoismaisella järjestelmällämme, joka perustuu siihen korkeaan veroasteeseen. Eli en ymmärrä näitä perusteluja, missä aliarvioidaan ja haukutaan omaa maata. (Ed. Kallis: Ystävällisiä ihmisiä!)

Toinen asia, jota en myöskään ymmärrä, on se, että väheksytään tätä eduskunta-edellytystä. Sehän on periaatteellisesti erittäin tärkeää, että jos hallitus tai virkamiehet neuvottelevat sopimuksen, johon sisältyy lauseke, että tämä tulee voimaan vasta sitten, jos eduskunta sen hyväksyy, niin joka kerta, kun eduskunta suostuu toimimaan kumileimasimena, niin se aina vain heikentää eduskunnan arvovaltaa ja eduskunnan mahdollisuutta vaikuttaa. Eihän hallituksen tarvitse välittää eduskunnan mielipiteestä, jos kerta toisensa jälkeen myönnämme, että kyllä me kaiken hyväksymme. Minun mielestäni tätä sopimusta ei pidä hyväksyä.