Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Lakialoite tuloverolain 57 §:n muuttamisesta
on varsin mielenkiintoinen. Lakialoitteessa halutaan edistää vaalirahoituksen
luotettavuutta ja avoimuutta, mikä sinänsä on
hyvin kannatettava tavoite, johon meidän myös
täällä Suomessa pitää aidosti
ja vilpittömästi pyrkiä — ja
myös teoilla, ettei pelkästään
puheilla.
Käytännössä tämän
lakialoitteen toteuttaminen voisi tuoda mukanaan melkoisia ongelmia. Se
saattaisi eri vaalien ehdokkaat entistäkin epätasa-arvoisempaan
asemaan. Toisin kuin Yhdysvalloissa, lukuisilla tavallisilla suomalaisilla
keski- ja pienituloisilla kansalaisilla ei ole juuri minkäänlaisia
mahdollisuuksia tukea missään vaaleissa samassa
taloudellisessa tilanteessa kärvisteleviä kanssasisariaan
ja -veljiään, jotka ovat ehdokkaina eri vaaleissa,
sillä harvalla kansalai-sella on ylimääräistä rahaa
käytettävissään. Siitä pitävät
huolen kalliit asunnot ja elintarvikkeet. Näin keski- ja
pienituloisten edustus ja edunvalvonta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa
kaventuisi entisestään.
Julkisuudessa esillä olleet useat käytännön vaalirahoitustapaukset
ovat osoittaneet, että varakkaat henkilöt ja erilaiset
yhteisöt tukevat pääasiallisesti oman
yhteiskuntaluokkansa edustajia eli omia seurapiirejään
eri vaaleissa.
Eräs yritysjohtaja ilmoitti kymmenkunta vuotta sitten
julkisuudessa, että hän oli tukenut 12:ta eduskuntavaaliehdokasta,
joista 8 oli tullut valituksi. Annan arvoa sille, että kyseinen
vaalirahoittaja esiintyi julkisuudessa omalla nimellään ja
kertoi avoimesti lahjoittamistaan rahamääristä.
Ne olivat valtavia. Ikävää sitä vastoin
on se, että hänen vaalirahojaan vastaanottaneiden
ehdokkaiden nimet eivät päätyneet koskaan
julkisuuteen. On todennäköistä, että monet äänestäjät olisivat
olleet halukkaita tietämään, ketkä ehdokkaat
kyseisen yritysjohtajan rahaa vastaanottivat. Tämä tieto
olisi saattanut muuttaa myös äänestyskäyttäytymistä.
Arvoisa puhemies! Jos poliitikkojen kummisedille myönnettäisiin
vielä vaalitukien vähennysoikeudet verotuksessa,
innostaisi se entisestään heitä lahjoittamaan
rahaa tietyille tarkan seulan läpikäyneille ehdokkaille,
kuten Kehittyvien maakuntien Suomen tapaus on osoittanut. Ei ole
hyvä, jos eri luottamuselinten johtotehtävissä toimivat
ovat jatkuvassa kiitollisuudenvelassa useiden peräkkäisten
vaaliensa rahoittajia kohtaan. Tällaisten salaisten ja
luottamuksellisten kytkentöjen syntyessä ja syventyessä saattaa
tulla tilanteita, joissa rahan vastaanottajat joutuvat edistämään
rahoittajansa etuja luottamustehtävissään
ja samanaikaisesti kuntalaisten ja kansalaisten yhteinen etu joutuu
väistymään. Näin suomalainen
pieni ja varakas yläluokka vahvistaisi entisestään
asemiaan eri päätöksentekoelimissä.
Esimerkiksi ruotsalainen kansanpuolue on saavuttanut Suomessa
merkittävän aseman, koska sillä on vanhaa
varallisuutta ja siten myös vaalirahaa huomattavasti enemmän
käytettävissään kuin perinteisillä suomalaisilla
vanhoilla ja suurilla puolueilla. Paljolti rahavallan avulla vankan asemansa
saavuttanut Rkp voi edelleen kyykyttää ja syrjiä monin
tavoin useissa kunnissa suurta suomenkielistä enemmistöä,
mutta tätähän ei saisi täällä ääneen
lausua.
Vuosien varrella yksityisiltä palkansaajilta on poistettu
lukuisia verovähennyksiä, kuten esimerkiksi sairauskulu-
ja silmälasikuluvähennykset, joita aikanaan sai
verotuksessa tehdä. Vähennysoikeuksien muutoksia
perusteltiin sillä, että verotusta haluttiin yksinkertaistaa
ja samalla Verohallinnon virkamiesten työpanosta kohdentaa muihin
tärkeämpiin ja vaativampiin työtehtäviin.
Tätä vasten olisi mielenkiintoinen tilanne, jos
uutena vähennysmuotona hyväksyttäisiin vaalilahjoitukset.
Arvoisa puhemies! Jos todella kaikki taloudellinen tuki, jota
myönnetään puolueelle tai yksityiselle
ehdokkaalle kunnallis-, seutu-, eduskunta-, europarlamentti- ja
tasavallan presidentin vaaleissa, tulisi sen antajalle verovähennyskelpoiseksi,
kärsisi tästä mielestäni koko
demokraattinen järjestelmämme. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus
ei toteutuisi edes nykyisessä laajuudessaan, kun suurkampanjoilla
ostettaisiin eri medioissa näkyvyyttä, kuuluvuutta,
uskottavuutta ja siten myös ääniä.
Tosiasia on, että suuri vaaliraha ja ammattitaidolla toteutetut
mainoskampanjat vaikuttavat hyvin selvästi vaalituloksiin, mikä ei
ole demokratian kannalta suotavaa kehitystä.
Viime aikoina monissa virallisissa puheenvuoroissa Suomen vaali-
ja puoluerahoitusta on haluttu kehittää siihen
suuntaan, että vaalikampanjat eivät kasvaisi enää nykytasoa
suuremmiksi. Ei voi muuta kuin toivoa, että hallitus saisi
aikaiseksi reilut ehdokaskohtaiset kampanjakatot kaikille eri vaaleille.
Mielestäni kunnallisvaaleissa ehdokkaan kampanjakatto voisi
hyvin olla 5 000 euroa ja eduskuntavaaleissa 30 000
euroa ja kunnallisvaaleissa kaikki yli 200 euron ja eduskuntavaaleissa
yli 1 000 euron lahjoitukset tulisi avata siten, että äänestäjät
tietävät, kuka on näillä summilla
ehdokasta tukenut.
Nyt esitetään, että vastaanotettu
tuki olisi verovapaata saajalle sen euromäärästä riippumatta. Tämä päämäärä on
jo toteutunut, sillä kukaan ammattimainen poliitikko ja
ehdokas ei ota vaalilahjoituksia omille pankkitileilleen vaan kierrättää rahat
tukiyhdistystensä tilien kautta. Näin näppärästi
isotkin vaalituet on kokonaan vapautettu saajansa lahjaverotuksesta.
Tosiasiallisesti monet vaalitukea sisältävät
seminaariliput ja taidekaupat ovat jo nyt myös verotuksessa
vähennyskelpoisia. Ilmeisesti jotkut yritykset ovat vähentäneet
mainoskuluina jopa joidenkin ehdokkaiden henkilökohtaisia
vaalimainoksia, joita ei mitenkään voida pitää vähennyskelpoisina
liiketoiminnan menoina.
On puhuttu myös, että jotkut yritykset ovat
ostaneet kymmeniä vaaliseminaarilippuja mutta itse tilaisuuteen
on osallistunut vain pari henkilöä. Ei ole oikein
vähentää yrityksen kirjanpidossa ja verotuksessa
epäasiallista vaalitukea. Toivonkin, että Verohallinto
tekisi verotarkastuksia yrityksissä, joiden tiedetään
osallistuneen epäasiallisten vaalikampanjoiden rahoitukseen.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen on täysin oikeassa,
ja niitä kriittisiä puheenvuoroja, mitä nyt
on käytetty tässä asiassa, ed. Ruohonen-Lerner
jne., on syytä tukea.
Tämä ed. Tuija Nurmen lakialoite, joka lähtisi siitä,
että kaikki taloudellinen tuki, joka myönnetään
puolueelle tai yksityiselle ehdokkaalle erilaisissa vaaleissa, olisi
antajalleen verovähennyskelpoista, ei voi olla terve lähtökohta.
Se tosiaan lisää valittujen riippuvuutta näistä taustavoimista,
jotka ovat lähinnä rahamaailman edustajia. Muistamme
hyvin sen tilanteen, kun televisiossa oli yrittäjä Sukari
ja ministeri Vapaavuori. Kun ministeri Vapaavuori ei kaavoituskysymyksessä alistunut
vastapuolelle eli tässä tapauksessa liikemies
Sukarin vaatimuksille, niin liikemies Sukari totesi, että kyllä hänellä on
muita ystäviä hallituksessa. On aivan selvää,
että ilmaista juustoa ei ole kuin hiirenloukussa.
Keskustelu päättyi.