Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kysymyksessä on Etelämannerta koskeva ympäristönsuojelusopimus. Etelämannerhan on kansainvälisin sopimuksin hyväksytty nimenomaan rauhan ja tieteen luonnonsuojelualueeksi. Kovin kauniisti sanottu, mutta myös hyvin tarpeellista.

Tavoitteena on Etelämantereen ympäristön ja siihen liittyvien ekosysteemien kokonaisvaltainen suojelu ja korkeatasoisen tutkimuksen edistäminen. Muun muassa kaikki mineraalivaroihin kohdistuva toiminta, joka ei ole tieteellistä tutkimusta, on kielletty 50 vuodeksi. Tällaista tieteellistä tutkimusta on tehty muun muassa otsonikadon selvittämiseksi, ja myös Suomi on omalla tutkimusasema Aboallaan tähän osallistunut. Tuo Aboahan palvelee Suomea myös kylmien alueiden tutkimusosaamisen kehittämisessä.

Paineita, arvoisa puhemies, Etelämannerta koskevaan sopimukseen on toisaalta niin, että mineraalivaroihin, luonnonvaroihin kohdistuvaa vaatimusta sen mannerjalustaan on esiintynyt ja esiintyy aina entistä enemmän ja myöskin muun muassa sen lähialueilla olevaan kalastukseen ja muun muassa valaiden metsästykseen ja tappamiseen, jossa valitettavasti Japani on erityisesti kunnostautunut.

Arvoisa puhemies! Toinen paine on se, että huolimatta tästä luonnonsuojelualueasemasta erilaiset paikalliset paineet, muun muassa ympäristöpaineet, jotka tulevat näiltä tutkimusasemilta, ja lisääntyvä turismi ovat lisänneet näitä ympäristöhaittoja.

Tämä hallituksen esitys käsittelee myös avustustoimintaa, ympäristöonnettomuuksien torjuntavalmiutta ja sitä, että jos alueella lisääntyvästä turismista johtuu ihmisten joutuminen vaaraan, niin tätä varten löytyy voimavaroja ja tämä otetaan ikään kuin etukäteen huomioon silloin, kun annetaan erilaisia lupia tuon alueen käytössä. Eli ennakoidaan nimenomaan myös taloudellisia panoksia, joihin valiokunnan kannanotot liittyvät, ja jotka liittyvät tässä tapauksessa erityisesti tuohon pelastustoimintaan.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen ja nämä Etelämannerta koskevan sopimuksen pöytäkirjaliitteet esitetyn mukaisesti. Tämä kysymys etelämantereesta kaiken kaikkiaan on nyt tässä tietysti lähinnä ympäristövaliokunnan näkökulmasta mutta laajemminkin hyvin tärkeä asia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maapallolla on kovin vähän niin herkkiä alueita, jotka ovat säilyneet sillä tavalla puhtaina ja luonnonmukaisina kuin nyt käsiteltävänä oleva Etelämanner. Tämän vuoksi hallituksen esitys ja siitä annettu valiokunnan mietintö ovat hyvin paikallaan, ja sitä kautta Suomi on antamassa myös oman arvokkaan panoksensa ympäristön ja luonnon puolesta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Ensinnäkin tämä on tietysti, niin kuin ed. Tiusanen jo totesi, erinomaisen myönteinen asia, mutta kiinnitän huomiota muutamaan näkökohtaan.

Ensinnäkin se, että nämä mineraalivarat on, lukuun ottamatta tutkimustarkoitusta, suojeltu seuraavat 50 vuotta tällä sopimuksella. No, kiinnitän huomiota siihen, että tutkimus on kuitenkin sallittu. Ja mihinkä se tutkimus tähtää? Se tähtää siihen, että nämä varannot selvitetään perin juurin täydellisesti. Ja se alkutieto on tietysti aivan järisyttävä, siis siinä mielessä hyvä, että niitä mineraalivaroja on aivan uskomattoman paljon ja ne ovat uskomattoman arvokkaat. Elikkä 50 vuotta rauhoitusaikaa on todella vähän, siis toisin sanoen aikaa tutkia kunnolla, ja sitten ruvetaan hyödyntämään; tätä voi lukea myöskin sillä tavalla.

Toinen näkökohta on se, että tämä manner on rakenteeltaan sellainen, että siinä merivirrat kiertävät ympäri sitä mannerta ja sitten nämä rinteet ovat erittäin jyrkät. Niissä on semmoinen kumpuamisilmiö, että toisin kuin meidän rannikolla, siinä merivirta on vertikaalinen ja tuo aina uudestaan ravinteet pintaan ja sillä tavalla yhteyttämistoiminta on poikkeuksellisen runsasta ja äyriäistuotannot ovat äärimmäisen voimakkaita ja eläimistö on sen mukainen. Ja nyt, mihin ed. Tiusanen varmaan viittasi, on ryhdytty pyytämään niillä aluksilla, joilla aikaisemmin valaita pyydettiin, näitä krillikantoja ihmisen tarkoituksiin ja muun muassa lannoitteitten valmistamiseen jnp. Tämä on kova juttu, koska siinä on käymässä sillä tavalla, että kun valaskanta, esimerkiksi hetulavalaat, ottaa ruokansa tällä tavalla [puhuja näyttää käsillään, miten hetulavalas syö] kertaheitolla, niin ne ovat niin pienet ne kannat, että tyhjää haukkovat henkeensä, elikkä pelko on, että ne kuolevat pois. (Ed. Gustafsson: Mitenkäs tämä saadaan pöytäkirjoihin? — Ed. Laukkanen: Jospa edustaja näyttää, miten se tapahtuu!)

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tästä myönteisestä muminasta voi todeta, että me ymmärrämme kyllä, mitä ed. Pulliainen painottaa ja tarkoittaa. On kysymys hyvin vakavasta asiasta: suurimpien nisäkkäiden tulevaisuudesta tällä planeetalla.

Tämä kysymys tästä herkästä luonnon tasapainosta on hyvin tärkeä asia. Ja tässä valiokunnan mietinnössäkin mainittu seikkailuturismi, joka on lisääntynyt Etelämantereella, ei ole mikään ongelmaton kysymys. Nyt sen aiheuttamia vaatimuksia ja ongelmia pyritään myös näiden sopimusten keinoin kaitsemaan ja nimenomaan niin, että näiden seikkailuturistien aiheuttamiin ympäristöongelmiin pyritään näillä järjestelyillä etukäteen vaikuttamaan, ja siinä mielessä on myös erittäin tärkeätä, että sopimus kehittyy.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Otin sen takia puheenvuoron, kun ed. Pulliainen mielestäni niin hyvin konkreettisesti selitti tämän asian, että jopa kansakoulupohjalta ymmärsi. Tähän on uskominen. Täs tuli samalla historiallinen katsaus siinä mielessä, jotta tästä oppii. Tämä pitäis pistää koko Suomen kansalle nähtäväksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Miedolle: Kiitoksia paljon. Kun minä olen yliopistossa opettanut 30 vuotta tätä asiaa, niin on jollakin tavalla jäänyt mieleen kansakoulupohjallakin ymmärrettäväksi tämä sama asia, ja olen pitänyt kurssejakin näille tutkijoille.

Kiinnitän vielä huomiota yhteen asiaan. Tämä, minkä minä nyt sanon, ed. Tiusanen ja kumppanit, ei ole millään pahalla sanottu. Mutta silloin, kun te käytätte tällaisissa asioissa asiantuntijoita, voisi tuolta yliopistolta jonkun sellaisen proffan pyytää asiantuntijaksi, joka on tutkinut näitä asioita. Sillä tavalla voisi saada pohdiskeltavaa vähän enemmän näihin mietintöihin. Tässä ei ole mitään virhettä, mutta näin kuitenkin.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihan valiokunnan puolesta haluan todeta, että meillä ei valitettavasti ollut tähän erittäin mielenkiintoiseen asiaan mahdollisuuksia kovin syvällisesti paneutua sen johdosta, että työpöytämme on kovin kovin täynnä erilaisia asioita. Mielellään olisimme tutkijoitakin tässä yhteydessä kuulleet ja otamme tämän kyllä evästyksenä ed. Pulliaiselta vastaan, että seuraavissa yhteyksissä voimme kuulla myös tutkijapuolta. Mutta todella ympäristövaliokunnan työtilanne on nyt sellainen, että meidän on ollut aivan pakko hieman rajoittaa niitä kuulemistoiveita, joita meillä on ollut. Mielestäni olemme kuitenkin nyt tällä lyhyellä kuulemisella onnistuneet tähän keskeisimmät asiat kirjaamaan ylös.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on todella mielenkiintoista, että tässä laissa nämä lainmukaiset lupaviranomaistehtävät siirretään ympäristöministeriöltä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Se, että lupatehtävät siirretään ministeriötasolta sen alaiseen hallintoon, on tietysti hyväksyttävää, mutta se on myöskin tietysti mielenkiintoista kansainvälisen yhteistyön, EU-koordinaation ja Suomen profiloitumisen arktisten kysymysten kannalta. Suomellahan on erittäin paljon osaamispohjaa tällä hetkellä arktisessa tutkimuksessa, joka totta kai liittyy sitten yhtä lailla Etelämantereeseen, siihen liittyvän teknologian kehittämiseen ja merenkulun kehittämiseen. Arktisen osaamisen keskus on ollut jo hyvin pitkälle Rovaniemellä ja Lapin yliopiston ja Arktisen tutkimuskeskuksen piirissä. Tämä tulee mielestäni vahvistamaan myöskin näitä ominaisuuksia Rovaniemellä. Suomen kannattaa näin ollen profiloitua tämän arktisen osaamisen rinnalla myöskin näissä hankkeissa, joita tämä laki Etelämantereen osalta tarkoittaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Asia on juuri näin, kuten ed. Laukkanen tässä kuvaa. Valiokunta kiinnitti huomiota myös näihin resursseihin ja myös siihen, että ne jatkossa pysyvät siellä Lapin elyssä. Nyt tässä on kysymys hyvin paljon persoonakohtaisesta osaamisesta. On olemassa osaajia siellä, mutta myös jatkossa tämän tulee toimia näin. Ja sitten se resurssivaade ei ole todellakaan kovin suuri, koska näitä erilaisia lupia ei todella monta vuodessa ole.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkaselle kommenttina, että kiinnitin tähän samaan asiaan huomiota, mutta totean kuitenkin, että kun kysymys on Etelänapamantereesta, niin matka sinne piteni.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka etäisyydet ovat pitkät, kuten ed. Pulliainen sanoi, niin Suomi on arktisen osaamisen ja arktisen tutkimuksen kärkimaita, maailmassa aivan kärjessä monissa asioissa. Silloin on luontevaa, että myös tätä suomalaista huipputiedettä, osaamista, käytetään myös Etelämannerta koskevissa kysymyksissä.

Markku Laukkanen /kesk:

Herra puhemies! Ihan lyhyesti totean vaan vielä sen, että olkoon tämä esimerkki myöskin siitä, että näitä lupatehtäviä voidaan ministeriötasolta siirtää sen alaiseen hallintoon myöskin maakuntiin. Silloin me voimme löytää myöskin maakuntiin tämän kaltaisia osaamiskeskuksia, mitä nyt vaikkapa näiden kylmien alueiden, arktisen Etelämantereen, kehittäminen ympäristönäkökulmista ja kaikesta muustakin käsin tarkoittaa Rovaniemellä. Kannustan myöskin muita ministeriöitä selvittelemään näitä mahdollisuuksia. Se on selvästi linjassa silloin myöskin niiden hallinnon hajauttamistoimien kanssa, mitä tämä hallitus on itselleen asettanut.

Päivi  Lipponen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin tärkeätä arktisen alueen merkityksen korostuessa se, että se herkkä luonto ja ympäristö pystytään turvaamaan. Siinä tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, ja sen takia Suomen on oltava tässä yhteistyössä mukana ja pyrittävä toimimaan siellä ympäristöarvoja noudattaen. Suomen on myös pyrittävä mukaan siihen taloudelliseen yhteistyöhön, mitä näitten arktisten alueiden avautuminen selvittää, mutta sen olisi oltava kestävän kehityksen linjoilla.