Virpa  Puisto /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan hyvin lyhyesti tuoda esiin asioita tämän lakialoitteen osalta, joka on rinnakkaislakialoite hallituksen esitykseen 88, joka koskee valtionosuusjärjestelmän muutosta siltä osin, että monien teknisten ja tarpeellisten muutosten ohessa on myös purettu lastensuojelun tasausrahasto.

Ymmärrän sen, että korvamerkitty raha valtionosuuksissa on huonoa hallintomenettelyä, siihen on helppo yhtyä. Silloin kun tämä on tehty vuoden 98 jouluna, olivat koko 90-luvun taloudellisista syistä alasajetun lastensuojelun avohuollon vajeen jäljet näkyvissä, laiminlyöty lastensuojelu näkyi noin 5—7 vuoden viiveellä ja erittäin graavit lastensuojelutapaukset olivat eri puolilla maata hoitamatta. Silloin poikkeuksellisesti sosiaalivaliokunnan aloitteella yksimielisesti tehtiin lakialoite, joka myös yksimielisesti kahdessa viikossa käsiteltiin tässä salissa ja todettiin, että sen myötä voidaan helpottaa avohuollollisten toimenpiteiden toteutumista.

Jotkut ovat arvostelleet sitä, että korvamerkinnän voimaantulon jälkeen näkyi selvänä tilastollisena piikkinä se, että huostaanottojen määrä hetkellisesti nousi. Totta kai, koska avohuollolliset toimenpiteet oli laiminlyöty melkein kymmenen vuoden ajan, vain graaveimmat ensiaputapaukset hoidettiin siitä huolimatta vain tämän tasausrahaston kautta. On myös kuulunut lausuntoja siitä, että muun muassa Perhehoitajaliitto on maininnut, että tämän myötä lapsia olisi laitostettu. Meillä ei sijoiteta lapsia lastenkoteihin kuin siksi ajaksi, kunnes me voimme katsoa, että huostaanotto on pysyvä. Kun huostaanotto on pysyvä, siinä vaiheessa lapsille haetaan ensisijaisesti sijaiskoti, ensisijaisesti koti, johon sijoitetaan.

Me näemme eri puolilla maata jatkuvasti ilmoituksia, joissa valitettavasti vähän kuin huutolaislapsille jo haetaan koteja, jotka suostuvat toimimaan sijaisvanhempina. Sen lisäksi meillä on eritasoisia perhekoteja, joista kaikki ne kodit, jotka ovat muun muassa Perhehoitajaliiton jäseniä, jotka ovat ammatillisia perhehoitokoteja, jotka on kirjattu ammatilliseksi perhehoitokodiksi, ovat myös Stakesin tilastossa niin sanottuja laitoksia, koska ne on ammatillisiksi hyväksytty ja ne täyttävät ne kriteerit. Sen lisäksi meillä on hyvin kirjava joukko perhekoteja, joiden kohdalla valitettavasti kirjo on myös haarukan alareunassa ja meillä ei ole yhteiskunnallisia resursseja valvontaan. Toivon, että ammatillisesti osaavien perhekotien määrä lisääntyy, jotta paikkoja näille huostaanotetuille lapsille riittäisi.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä on purettu koko lastensuojelun avohuollollinen tuki. Sen sijaan valtionosuutta annettaisiin jälkikäteen kunnille, jyvitettäisiin vain huostaanottojen mukaan — vain huostaanottojen mukaan, ikään kuin lastensuojelu olisi huostaanottoa. Huostaanotto on viimeinen ääritapaus, ja meidän velvollisuutemme tässä talossa on huolehtia siitä, että kunnilla on mahdollisuus taata kaikille perheille ja lapsille avohuollolliset tukitoimet ajoissa, silloin kun niitä tarvitaan.

Samanaikaisesti meillä on vielä avohuollollisesti lastensuojelutyötä tekevien järjestöjen asema kyseenalaistettu. Verohallinto kyseenalaistaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen yleishyödyllisyysperiaatteen ja palvelujen tarjoamismahdollisuuden, ja tähän me vielä purkaisimme tasausrahaston aikana, jolloin lastensuojelulaki on tulossa käsittelyyn, toivottavasti viimeistään vuoden sisällä, ja palvelurakenneuudistus, kuntarakenneuudistus myllertää palvelukenttää.

Minä uskon, että jättämääni lakialoitetta ei tarvitse käsitellä. Minä uskon, että viisaus löytyy tästä talosta ilman sitä. Uskon myös, että tähän liittyvä talousarvioaloite samasta syystä raukeaa ja tämä asia käsitellään muulla tavalla. Esimerkiksi lastensuojelulain hyväksymisen jälkeen palvelurakenteen tasaannuttua seuraavan hallituksen hallitusneuvotteluissa on oikea hetki keskustella näistä asioista. Ja jos löytyy parempi menettelytapa, silloin voidaan purkaa tämä.

Arvoisa puhemies! Tähän lakialoitteeseen olisin varmasti saanut yli 100 nimeä. Tämä on tarkoituksella jätetty muistaakseni 86 edustajan allekirjoittamana. Minusta tapa, joka tähän taloon on tullut, että edustajan saadakseen minkä asian kanssa hyvänsä äänensä kuuluville, saadakseen esimerkiksi lakialoitteensa käsittelyyn, on juostava ympäri taloa keräämässä yli 100 nimeä. Se on parlamentarismin pilkkaa. Samasta syystä olen talousarvioaloitteeseen kirjoittanut vain oman nimeni.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minä olen allekirjoittanut tämän ed. Puiston rinnakkaislakialoitteen, ja sen takia muutama huomio siihen liittyen.

Tämä perusteluteksti, jonka ed. Puisto tähän on kirjoittanut, kertoo lukijalle ihan selkeästi, mistä tässä on kysymys. Tämän tekstin perusteella, joka on vajaa puolitoista sivua, on erittäin helppo ottaa kanta tähän asiaan, ja jos sitten tietää sen, mikä hallituksen esitys on, niin sen jälkeen on aika helppo päättää, kummalla puolella pöytää on, onko sillä puolella pöytää, jolla jatketaan käytäntöä, jossa sinänsä on hyvin paljon vaikeuksia sisällä, mutta jossa kuitenkin tämän alan kaikkea hoitoarsenaalia käytetään niin kuin pitää käyttää, johon meillä Suomessa on totuttu ja jossa pienet kunnatkin sitten tasausjärjestelmän kautta saavat sen lisäavun, mitä ne ehkä muutamina vuosina saattavat aivan yllättäenkin tarvita. Sen sijaan hallituksen esitys on tässä mielessä hyvin kylmää kyytiä tälle erityisalalle.

On tietysti järkyttävää, että lastensuojelutyön tarve on huutava tässä maassa, niin kuin, edustaja, sanotte aloitteenne perusteluissa. Se on varmasti aivan oikein sanottu, ja tekisi mieleni kyllä joltain taholta kysyä, miten se on hyvinvointi-Suomessa mahdollista, että nämä asiat ovat näin huutavan puutteen kohteena, ja miksi näin huutava tarve tähän liittyy. Kun näin on, niin luulisi, että hallitus kohdentaisi painopistettään niiden syiden perkaamiseen ja kaikkeen siihen seurantaan ja ennaltaehkäisyyn, jotta tämmöiseen tilanteeseen ei jouduttaisi, eikä niinpäin, että niin sanottuja kertoimia keksitään ja niitä muutetaan. Oletan kyllä hallituksen esittelijöidenkin sen verran tietävän, että jos heidän ehdotuksensa nyt menee lävitse, niin silloin koko tämä avohuollon tukiketju purkaantuu. Miksi niin tapahtuu? Minä en ainakaan ole päässyt kärryille siitä viisaudesta, kun varsinainen valtionosuuslainsäädäntöhän on meillä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuultavana. En minä sitä viisaudenkiveä esittelijöiltä ole saanut, miksi näin tehdään. Tässä on tyypillinen ehkä valtiovarainministeriöstä alun perin lähtenyt ajatus, jossa ajatellaan, että tietyt eurovirrat saadaan kohdalleen pelkästään kertoimien avulla.

Hyvin selkeä asia on, että näin pitäisi menetellä, niin kuin ed. Puisto on ehdottanut. Mielenkiintoiseksihan asetelman tietenkin tässä tekee se, että ed. Puisto erittäin kokeneena kansanedustajana on hallituspuolueen edustaja ja nyt tämä on rinnakkaisaloite hallituksen omalle esitykselle. Mutta hyvä näin, koska se on ainoa tapa saada tärkeistä asioista kunnon keskustelua Suomessa aikaiseksi myös sillä tavalla, että valiokuntatyössä siitä voidaan äänestää ja ajaa eteenpäin ja myöskin tässä isossa salissa. Itse asiassa kiitos myös siinä mielessä teille tästä asiasta.

Tekee mieleni tähän liittää myöskin toinen seikka, joka on samassa valtionosuuslainsäädännössä. Sinnehän on ensimmäistä kertaa otettu mukaan myöskin vammaiskerroin, sinänsä erittäin hyvä asia ja hyvää tarkoittava asia, mutta tämän kertoimen perusteluissa on jo sanottu, tosin vähän epäsuorasti, että minkäänlaista lisärahoitusta tämä vammaiskerroin ei kuitenkaan tule tuomaan. Itse asiassa nyt näyttää omien selvitysteni perusteella siltä, että esimerkiksi vaikeavammaisten osalta, mihin esimerkiksi vammaiskertoimen aivan erityisesti luulisi kohdentuvan, osa hoidosta vaikeutuu.

Tässä on, arvon puhemies, kummallinen analogia kahden kertoimen käyttöönotolla. Erittäin helposti on myöskin syytä perustella, minkälaisia puutteita kummassakin kertoimessa on. Tietenkin, jos tähän kaikkeen lisätään vielä se, että meillä on Paras-hanke tai, niin kuin nyt oppositiossa mieluummin sanomme, Kupru-hanke menossa, jolla kaikkea tätä myöhennetään, kyllähän hallintoleikilläkin tietysti tietty rajansa pitäisi olla.

Tulen toimimaan sekä valiokunnassa että täällä täysistunnoissa sen puolesta, että — sopuisasti, jos mahdollista — tämä teidän lakialoitteenne otettaisiin huomioon, niin että se toteutuisi.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Puiston lakialoite on todella hyvä. Tässä perustelutekstissä ja nyt erityisesti vielä täällä esittelypuheenvuorossa edustaja toi hyvin esille sen, miksi tämä lastensuojelukerroin ei tuo sitä odotettua lastensuojelun kokonaiskehitystä, mitä varmasti kaikki lastensuojelujärjestöt ja lapset ja perheet odottavat. Olen itse myös tämän allekirjoittanut.

Nyt kun sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tätä asiaa käsitellään, todella toivoisin, että nyt jo tähän puututtaisiin ja tarkistettaisiin tämä 15 b § ja, niin kuin tässä on esitetty, poistettaisiin sieltä. Vaikka tässä hallituksen esityksessä 88 on paljon muutakin probleemaa, niin kuin täällä tuli jo esille tämä vammaiskerroin jne., tämä on se ydinongelma, mikä on nyt jo valiokunnan keskustelussa noussut esille. Todella toivoisin, että tämmöinen lastensuojelun tasausjärjestelmä, jonka tarkoitus on ollut ei laitossijoittaminen, vaan avohuollon toimenpiteitten vahvistaminen, se linja, säilyisi eikä, kuten käy, jos tämä jää tähän lakiin, laitossijoittaminen tulisi vahvistumaan. Sitä meidän tulee estää.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! En ole allekirjoittanut tätä aloitetta. Se johtuu kyllä vain siitä, että ei ole pyydetty. (Välihuuto) — Juu, en ole varmaan ollut paikalla. — Olisin kyllä ilomielin allekirjoittanut tämän.

Viitaten edellisestä aloitteesta käytyyn keskusteluun laskin, että tämän on allekirjoittanut 29 sosialidemokraattia, 4 ruotsalaista, 1 keskustalainen, 7 vihreätä, 3 perussuomalaista, 23 kokoomuslaista, 12 vasemmistoliittolaista ja 4 kristillisdemokraattia eli siis kaikista muista ryhmistä paitsi Rkp:stä ja keskustasta ryhmien enemmistö, ja Rkp:stäkin näyttää vain yksi puuttuvan. Tästä voi tietenkin esittää sen kysymyksen, että no, mistä syystä tämä nyt sitten kuitenkin on täällä hallituksen esityksenä. Itse kyllä myös toivon, asiantuntijoitakin kuultuamme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, että tässä nyt muutaman päivän sisällä hallituspuolueitten valiokuntaryhmät ja asianomainen ministeri pääsisivät asiasta sellaiseen sopuun, ettei tästä nyt tarvitse ryhtyä rähisemään sillä tavoin, kuin tuo edellinen pykälä antoi vähän viitteitä.

Tähän liittyy myöskin se puoli, että tällä on kyllä kuntataloudellisia vaikutuksia, vaikka tämä kokonaisuutena olisi neutraali, mutta kyllähän tosiasia tietenkin on, että ainakin nykyisillä ehdoilla tämä suosii suuria kuntia. Esimerkiksi Kuopiolle tämä uudistus maksaisi noin miljoona euroa vuodessa, ja se on kyllä ihan liikaa. Sitten, jos se perustuu todellakin jatkossa vain huostaanotettujen määrään, niin se saattaa johtaa, kun tiedämme toisaalta sitten, mikä on kuntatalouden tilanne, nämä kaksi yhdistettynä, todella huonoihin lopputuloksiin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Virtanen, sen verran oikaisuksi tässä, jotta ei pidä suurinta hallituspuoluetta mollata noin pahasti, kun on tässä kaksi keskustalaista nimeä sentään. Tässä on ed. Sirkka-Liisa Anttilan ja ed. Pekka Vilkunan nimet, eli kyllä suurin hallituspuolue on mukana tässä aloitteessa.

Olisi odottanut kyllä, että ed. Puisto olisi kerännyt enemmän, että olisi saatu sata nimeä. Mutta tietysti tuon tyyppisellä vetoomuksella, jonka hän esitti tuolta korokkeelta käsin, jotta tämä hoidettaisiin, hän heitti vähän niin kuin ihmisten omantunnon varaan tämän jutun. Minusta se voi olla oikeastaan aika juoni ja tehokas konsti, ja toivon mukaan tämä hoidetaan nyt sillä tavalla. Kun valiokunnan puheenjohtajakin tässä kohta pitää puheenvuoron, niin toivon mukaan hän sitten ilmoittaa, että tämä otetaan vakavasti, vaikka ei sataa nimeä olekaan, ja käsitellään niin kuin sadan nimen aloite. Odotan sillä tavalla, jotta tämä aloite viedään läpi ihan oikeasti tässä muodossa.

Se tiedetään kuitenkin, että jos tasausjärjestelmää ei olisi olemassa, ja lisäksi kun on tämä ajatus, että tämä ei olisi laitospainotteista, niin sehän tarkoittaa sillä tavalla kuitenkin, jotta pienet kunnathan tässä ovat hyvin pahassa jamassa ja laiminlyövät näitä asioita. Nyt jos tasausrahasto saadaan pysymään ja tulee tämä ed. Puiston esittämä ajattelu tähän vielä sisään, niin minusta tämä on suomalaisten lasten ja suomalaisen yhteiskunnan etu. Sen puolestahan meidän pitäisi täällä kansanedustajina toimia.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi noudatan sitä tapaa, jonka tähänkin asti valiokunnan puheenjohtajana olen ottanut tavaksi, että valiokunnassa kesken olevaa asiaa, varsinkaan valiokunnan kuulemien lausuntojen perusteella, en kommentoi. Totean ed. Esa Lahtelalle, että vaikka ottaisin tähän kantaa, niin valiokunnan puheenjohtaja ei ole koko valiokunta, mikä pitää tietysti myös muistaa.

Totean kuitenkin, että tämän lastensuojelun tilanteen kehittyminen Suomessa tähän tilanteeseen, jossa nyt ollaan, vaatii kyllä todellisia toimenpiteitä ja kokonaisvaltaista huomiota. Näin ei voida jatkaa, ja sen takia koko keskustelu lastensuojelun tämänhetkisestä tilanteesta on paikallaan. Toisekseen, jos täällä mennään sille tielle, että katsotaan, kuka on mitäkin tehnyt, tai varsinkin, kuka ei ole mitään tehnyt, niin minulla on semmoinen käsitys, että jos tarkastellaan asioita vähintään kolme vaalikautta taaksepäin, niin tästä salista ei löydy yhtään puolueryhmittymää, jolla ei olisi jotenkin omat sormet pelissä tämän tilanteen kehittymisessä. Viittaan nyt 1990-luvun lamaan ja sen jälkiseurauksiin, joista tällä hetkellä vakavasti keskustellaan, kun puhutaan lastensuojelun tilasta.

Toisekseen olen sitä mieltä, että kun tähän vakavaan ongelmaan pitäisi puuttua, niin järjestelmän pitäisi olla sellainen, että ne kunnat, jotka todellisuudessa ja kokonaisvaltaisesti tämän lastensuojelun hyväksi tekevät työtä, tulisivat jollakin tavalla tässä valtionapujärjestelmässä huomioon otetuiksi. Ymmärrän myöskin aloitteen allekirjoittajan ja, voin sanoa, äidin, ed. Virpa Puiston, tunteet tämän lakialoitteen osalta, kun hän totesi, että 1998 nyt voimassa oleva laki tehtiin tarpeiden perusteella ja kun sitä ollaan nyt romuttamassa, totta kai tällainen näkökohta on hyväksyttävissä. Hän myöskin omassa puheenvuorossaan toi kolme asiaa esille, joihin on helppo yhtyä. Samanaikaisesti eduskunnan käsittelyyn on tulossa lastensuojelulain kokonaisuudistus, jossa määritellään ne tarpeet. Totta kai tällaisen kokonaisuudistuksen ja rahoituksen yhteensovittamisella on oma merkityksensä ja oma sijansa, mikä täytyy ottaa huomioon.

Toisekseen meillä on tällä kertaa sisäministeriön valmistelussa kunta- ja palvelurakenneuudistus, jonka yhteydessä tietysti pohdiskellaan näitä tarpeita kuntien palvelurakenteen puitteissa. En usko, että siinäkään yhteydessä nämä asiat ovat toisistaan irrallaan. Myöskin on sitten kuntien valtionosuusuudistus, ja kun otetaan huomioon, että tämä hallituksen esitys 88 on ainakin osin näistä irrallaan eduskunnan käsittelyssä, niin puuttuu tällainen kokonaisvaltainen ajattelu, jota itse olen lämpimästi kannattanut, samaten ministeriökohtaista analyysiä siitä, mitä mikin asia tarkoittaa. Jos tällainen tehtäisiin, voitaisiin ehkä näistä löytää yhteinen nimittäjä, jolla saataisiin jonkinlainen käsitys siitä, mihin tällä pyritään.

Totean nyt kuitenkin lopuksi, että tämä asia on sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä lausunnon antamista varten. Osaa asiantuntijoista on kuultu, ja perjantaina sosiaali- ja terveysvaliokunta käy oman lähetekeskustelunsa ja antaa sitten lausunnon, jonka sisällön tietysti määrittelee valiokunta itse niiden kuulemisten perusteella, joita meille on tähän asti annettu. Oman lisänsä siihen varmasti tulee tuomaan tämä lakialoite.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Valto Koski piti viisaan puheenvuoron. Sanon vain ihan lyhyesti, että varmasti tällä lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmällä on ollut hyvä tarkoitus, mutta tosiasia nyt näyttää kuitenkin olevan, että tämä ei kohtele demokraattisesti pieniä ja suuria kuntia. Suuret kunnat ovat hyötyneet tästä, pienet kunnat ovat jääneet nettomaksajiksi.

Kohta 2: Tämä järjestelmä ei ole kannustanut kuntia kehittämään lastensuojelun avohuoltoa, ikävä kyllä, vaikka se oli tarkoitus. Päinvastoin sekä laitossijoitusten määrä että kustannukset ovat moninkertaistuneet muutamassa vuodessa.

Kohta 3: Lapsilla ja nuorilla Suomessakin pitäisi olla oikeus perheenomaiseen hoitoon. Se on tämän tasausjärjestelmän vuoksi aivan selkeästi vaarantunut, koska laitossijoitukset on valittu sen sijaan, että olisi tätä palettia kehitetty ja avohuoltoa ja myöskin perhehoitoa, joka on yksi hyvä vaihtoehto. Tällä hetkellä on alle 40 prosenttia kaikista sijoituksista perhehoidon sijoituksia, kun Ruotsissa ja Norjassa luku on 70—80 prosenttia. Tämä tasausjärjestelmä on ajanut suomalaisia alle kouluikäisiä lapsia laitossijoituksiin, ja se on minusta väärin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun viime vuosikymmenen lopulla luotiin tämä lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä, minä ymmärsin silloin niistä keskusteluista, jotka tässä salissa käytiin useaan otteeseen, että se oli varsin edistyksellinen ja oikeudenmukainen järjestelmä. Esimerkiksi äskeisen ed. Paloniemen puheenvuoron osalta olen tupailloista — joita meidänkin alueellamme järjestetään, muutkin kuin keskustalaiset — ymmärtänyt, että asiaa voidaan lähestyä tuollakin tavalla.

Mutta kun ajattelee sitä, mitä hallitus on nyt tarjonnut ratkaisuksi, se on niin yksioikoinen järjestelmä, että en edes ilkeä eduskunnan pöytäkirjaan niitä kommentteja kirjauttaa. On se ollut niin tylyä, mitä siitä hallituksen esityksestä toteutettuna saattaisi seurata tai seuraisi. Siinä katsannossa vain totean sen vertailuna, että hallituksen esityksellä ja sillä, mitä ed. Paloniemi äsken totesi, niillä kahdella, ei ole kyllä mitään tekemistä toistensa kanssa. Tämä on vakava asia kuin mikäkin. Tämä on myöskin Oulun kaupungissa äärimmäisen vakava yhteiskunnallinen ongelma tällä hetkellä, ja täytyy todella fiksulla tavalla tässä asiaa hoitaa.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti lisään sen, että lastensuojelun avohuollon tapausten määrä on tuplaantunut eli avohuoltoa on todella tehty ja sillä tavalla ehkäisty huostaanottojen määrää. Jos tämä korvamerkintä nyt poistetaan, kunnille ei siunaannu mistään sitä rahaa eikä jää muuta vaihtoehtoa kuin uudelleen jättää avohuollon toimia tekemättä. Silloin olemme menossa kohti rajuja huostaanottoja, enkä usko, että meistä kukaan haluaa olla sitä tukemassa.

Sen sijaan ed. Paloniemen esiin tuomaa perhehoitoa ja perheisiin sijoitusta olen lämpimästi tukemassa ohjattujen ja valvottujen perhesijoitusten osalta. Toivon, että niitä perheitä löytyisi meille. Meillä on korjattavaa sekä perhehoitajien lainsäädännössä että heidän kokonaiskustannustensa korvauksessa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Paloniemen perustelu sinänsä kuulosti loogiselta, kun hän esitti, että ensiksi tehtiin tämä uusi järjestelmä silloin seitsemän vuotta sitten ja sen jälkeen lastensuojelutoimenpiteitten määrät ovat voimakkaasti kasvaneet. Näin on todellakin tapahtunut. Tämä tieteellinen tutkimus vaan edellyttää erilaisia riippuvuuksia todisteltaessa, että otetaan myöskin huomioon mahdolliset muutkin tekijät. On aika vahvaa väittää, että lastensuojelutoimenpiteitten tarve olisi kasvanut vain siksi, että on siirrytty tällaiseen järjestelmään, kun tiedetään, mitä tässä yhteiskunnassa samanaikaisesti on tapahtunut, juuri kuten ed. Pulliainen tuossa edellä viittasi. Vaikka tässä on kysymys vakavasta asiasta, niin minulle tulee kyllä mieleen kertomus entisestä miehestä, joka joi ensiksi konjakkia ja kahvia; ja kun tuli pää kipeäksi, sen jälkeen votkaa ja kahvia; ja kun tuli taas pää kipeäksi, viskiä ja kahvia; ja kun taas tuli pää kipeäksi, päätti luopua siitä kahvista.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle ja ed. Virtaselle toteaisin kuitenkin, että nämä äsken mainitsemani tiedot eivät ole keskustan tupailloista, vaan ne ovat Stakesin ja muun muassa Perhehoitoliiton ja Kuntaliiton selvityksistä. Yksikään näistä tahoista ei ole istunut ainakaan samoissa tupailloissa minun kanssani, niin että voisimme pysyä kyllä ihan asiassa.

Mutta olen siitä erittäin iloinen, että ed. Puisto, jonka ihan varmasti tiedän välittävän näistä asioista ja tietävän niistä paljon, on myös sitä mieltä, että meidän pitää löytää järjestelmä, jolla me saamme myöskin lapsia pois laitoksista, saamme perhesijoituksiin. Meidän täytyy tehdä yhdessä työtä sen eteen, että me voimme järjestää rekrytointikampanjoita ja tehdä tuota asiaa tunnetuksi. Se on nimittäin oikea tie eikä pelkästään se, että jopa uusia laitoksia ollaan nyt suunnittelemassa lastensuojelussa, kun muissa sosiaalipalveluissa ollaan menossa pois laitoksista. Sekään ei ole keskustalainen tupailta-ajatus vaan on ihan, ed. Pulliainen, sekin luettavissa erilaisista selvityksistä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on syytä meidän kaikkien huomata se, että on kysymys lapsista ja todella tärkeästä asiasta, niin kuin aloitteentekijä, ed. Puisto on korostanut. Täällä sanotaan, että laadukkaan lastensuojelutyön tarve on huutava koko maassa. Ed. Pulliainen korosti aivan oikein sitä, että tämä ongelma on Oulussa, niin se on kaikkialla muuallakin maassa, Jyväskylässäkin. Meidän pitää mahdollisimman huolellisesti paneutua asiaan, ja jos löytyy sellainen ratkaisu valiokuntatasolla — silloin tämä aloitteena raukeaa — löytyy sopu, niin sehän olisi tietysti lasten etu, ja siihen meidän kaikkien pitää voimamme panostaa. Mutta ei mihinkään pääse — kun täällä todella todetaan, että pienet kunnat tästä kärsivät ja kyllä minä ihmettelin kovasti sitä, että tässä ei ole todella keskustapuolueen osalta kuin 2 allekirjoittajaa, kokoomukselta on 23 ja sosialidemokraateilta 29. Mutta lopuksi todella toivon, että tämä asia tulee mahdollisimman asiallisesti hoidettua, niin että tämä aloite tavallaan raukeaa.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Minä uskon, että useampi keskustalainen varmasti olisi tämän allekirjoittanut, jos olisin ryhtynyt heitä voimaperäisesti etsimään ja pyytämään ja keskustellut. Kuten viittasin aiemmin, en halunnut erityisesti hakea sitä sataa, koska pidän sitä parlamentarismin pilkkana. Kun hallintovaliokunta ja sosiaalivaliokunta tätä asiaa käsittelevät, niin varmasti kannattaa avata se Stakesin tilasto, katsoa, mitä se oikeasti pitää sisällään.

Minun saamani tieto on se, että nämä ammatilliset perhekodit, juuri nämä Perhehoitajaliiton jäsenet, on kirjattu laitoksina, koska ne on hyväksytty ammatillisiksi perhekodeiksi. Tässä asiassa ed. Paloniemen kanssa olemme ikään kuin ihan saman suuntaisesti ajatelleet. Minä en jaksa uskoa, että tässä maassa kukaan olisi kehittelemässä sen tyyppistä lastensuojelua, että rakennettaisiin itsetarkoituksena uusia lastenkoteja, joihin lapsia laitettaisiin. Siitä ajasta olemme onneksi jo monta, monta kymmentä vuotta päässeet eteenpäin.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty keskustelua myöskin siitä, muuttaako tämä tavallaan isojen ja pienien kuntien keskinäistä suhdetta jollakin tavalla. Minun mielestäni se on kaikkein epäolennaisin asia tässä asiassa, kun kysymys on lapsista ja tämän päivän perhetilanteesta. Valiokunnan puheenjohtaja Koski käytti täällä hyvin diplomaattisen, taitavan puheen, ja varmasti siltä pohjalta voidaan tämän asian kanssa edetä.

Mutta sen kokemuksen pohjalta, mitä sanoisin poliisimiehenä ja sosiaalilautakunnan jäsenenä — olen näitä asioita lähestynyt molemmilta puolilta — voisin todeta, että ne ilmiöt, joiden vielä ehkä parikymmentä vuotta, kymmenen vuotta sitten koettiin olevan suurien kaupunkien ongelmia, lähiöiden ongelmia, joissa oli työttömyys ehkä ja alkoholinkäyttö ja muu suurempaa, valitettavasti ovat tulleet pieniin maaseutukuntiin, alle 5 000 asukkaan kuntiin tänä päivänä viiveellä ja ryminällä ja samalla voimalla.

Puuttumisen kynnys ehkä vaihtelee kunnittain sen mukaan, mikä on se kulttuuri ja milloin ympäristö puuttuu varhaisen puuttumisen periaatteella. Se on tietenkin hyvä, jos näin tapahtuu, koska vauriot jäävät yleensä pienemmiksi. Toisessa kunnassa saatetaan mennä hyvinkin pitkälle, ennen kuin prosessi vasta liikahtaa liikkeelle. Sitten kun prosessi liikahtaa liikkeelle, tehdään joskus liiankin nopeita ratkaisuja johonkin tiettyyn toiseen suuntaan.

Taitohan on pitkästi sosiaalialan ammattilaisilla, mutta myöskin lautakunnilla. Luottamusmiehet, -henkilöt osallistuvat kaikkiin näihin ratkaisuihin. Nämä eivät jää koskaan virkamiehen yksin päätettäväksi. Siellä pitäisi olla myöskin sitä osaamista. Se on kuitenkin totta, mikä täällä on todettu, että nämä ilmiöt ovat hyvinvointi-Suomessa tällä hetkellä täysin kestämättömät. Meidän pitäisi ehkä käydä eduskunnassa ajankohtaiskeskustelu tästä asiasta joskus ja miettiä, mitä me voimme lainsäätäjinä tehdä, jotta niihin alkusyihin voidaan puuttua.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä en lainkaan epäile, etteivätkö ed. Paloniemen siteeraamat tilastot sinänsä olisi oikeita. Ne on varmasti oikein poimittu Stakesin ja muista asiakirjoista. Tässä on vaan kuitenkin kysymys minun mielestäni siitä, että meidän pitää oikealla tavalla aukaista nämä tilastot ja se kaikki muu informaatio, mikä on saatavissa, ja nimenomaan katsoa, että niille tarpeellisille oikeille toimenpiteille, joihinka päädytään, on olemassa todellinen toteuttamisen pohja. Se on minusta se villakoiran ydin tässä, ja sellaisia toimenpiteitä ei pidä tehdä, joilla vaarannetaan tämä ydinasia. Tämä lastensuojelujuttu on äärimmäisen vakava juttu. On Oulun kaupungin luottamushenkilönä kauheata lukea niitä tilastoja, jotka tulevat viikoittain — huom. viikoittain — luettavaksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Huostaanotot ovat siis lisääntyneet, ja ne ovat yhteiskunnallinen ongelma. Ne pohjautuvat osaltaan tietysti siihen 90-luvun alun tilanteeseen, säästöpäätöksiin, mutta myös kaiken kaikkiaan tämän yhteiskunnan kehittymiseen ehkä sen suuntaisesti, mikä ei ole lapsille eikä tuleville sukupolvillekaan kaikin puolin hyväksi.

Ed. Puisto on tehnyt tässä hyvää työtä. Tämä keskustelu on ollut hyvää. Mutta kritisoisin todellakin sitä ajatusta, että huostaanotto otetaan nimenomaan siksi kriteeriksi, jonka kautta tarkastellaan tilannetta. Se olisi terveydenhoidon tai sairaanhoidon puolelle siirrettynä suunnilleen sitä, että katsottaisiin ainoastaan esimerkiksi tehohoitoa ja tehohoitoyksiköissä olevien potilaitten määrää. Näin ollen tuo kriteeri ei ole oikea, vaan pitää katsoa ja arvioida muita sosiaalityön toimia, niin kuin täällä on todettu.