Annika Lapintie /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ymmärsin, että tämän asian yhteydessä sallitaan keskustelu myös 20) asiasta. Olen ilmeisesti ymmärtänyt oikein.

Kiitos! — Herra puhemies! Tämä ryhmäkannelakiasia on iso ja merkittävä muutos, ja sen takia on todella ikävää, että oikeusministeri Luhtanen ei voi olla paikalla käsittelemässä tätä asiaa. Ryhmäkanteen ydinperustahan on siinä, että lisätään oikeusturvaa ihmisille tilanteessa, jossa on paljon loukattuja, ja tässä hallituksen esityksessä nyt vihdoin siinä päästään yksi askel eteenpäin. Kun usealla ihmisellä on vaatimus samaa oikeuden loukkaajaa kohtaan, niin silloin voidaan yhdessä käydä tätä oikeutta ilman, että kenenkään yksinään tarvitsee esimerkiksi suuria näyttökustannuksia vaativia tutkimuksia tehdä, tai jos on riski siitä, ettei kanne menesty, niin sitten ei suuria oikeudenkäyntikuluja tarvitse korvata.

Sen lisäksi ryhmäkanteellahan on myös väärinkäytöksiä ennakolta ehkäisevä vaikutus, joka on vähintään yhtä tärkeä. Kun esimerkiksi yritykset tietävät, että ryhmäkannetta on mahdollista käyttää, niin se pistää sitten vähän tarkemmin etukäteen miettimään, miten kannattaa toimia. Kolmantena seikkana on myös se, että tällä tavalla oikeudenkäynnit tulevat halvemmiksi.

Ryhmäkanteen tarpeellisuudesta ja tärkeydestä kertoo myös se, miten kauan ja perusteellisesti tätä asiaa on valmisteltu. Oikeusministeriössä on valmistunut kaksi selvitystä aiheesta, ensimmäinen jo vuonna 1992 ja toinen vuonna 2005. Sen lisäksi on oikeusministeriössä myös valmisteltu hallituksen esityksen muotoon valmiiksi lakipykäliksi kolmekin kertaa tällainen ryhmäkanne-esitys, vuonna 1995, vuonna 1997 ja nyt sitten vuonna 2006.

Olen itse tehnyt tästä myös lakialoitteen, joka on rinnakkaislakialoite tälle hallituksen esitykselle. Syynä on se, että hallitus tätä pitkää ja perusteellista valmistelua ei ole hyödyntänyt eikä kunnioittanut eikä ottanut niitä tärkeitä asioita riittävästi huomioon, mitä vuosikymmeniä kestäneiden valmistelujen jälkeen on saatu aikaan.

Ryhmäkanne on anglosaksisissa maissa, joissa tosin on erilainen oikeusjärjestys kuin meillä, yleisessä käytössä; Yhdysvalloissa, Englannissa, Kanadassa ja Australiassa. Siellä tällaisia rajoituksia ei ole, mitä nyt esimerkiksi hallituksen esitykseen on laitettu. Sen sijaan meidän oman oikeusjärjestyksemme kaltaisissa maissa Ruotsissa ja Norjassa tällainen on ja Tanskassakin hallituksen esitys.

Perustelen nyt enemmän tätä omaa lakialoitettani, miksi sen olen tehnyt.

Oikeusministeriön työryhmä päätyi ehdottamaan ryhmäkannetta osittain hallituksen esityksen mukaisesti mutta myös ympäristövahinkoasioissa. Tätä rajausta en voi ymmärtää, minkä takia hallitus tuo tänne vain puolittaisen lakiesityksen, ja tämänkin vuoksi olisin todella toivonut, että oikeusministeri Luhtanen olisi ollut paikalla kertomassa, minkä takia hallitus ei katso, että ympäristövahingoissa olisi syytä käyttää ryhmäkannetta. Tämän oman lakialoitteeni pohjaan täysin tähän hallituksen esityksen muotoon valmisteltuun työryhmäesitykseen, joka on oikeusministeriön työryhmämietintö n:o 4 vuodelta 2006. Toivoisin, että kun lakivaliokunta asiaa käsittelee ja on mahdollisuus myös tätä rinnakkaista lakialoitetta käsitellä, niin kuultaisiin asiantuntijoita myös niistä asioista, jotka koskevat tätä pois leikattua — mielestäni täysin ilman perusteita pois leikattua — osaa tästä työryhmän osuudesta, eli näiden ympäristövahinkojen osalta.

Tämän työryhmän esityksen ja oman lakialoitteeni mukaan ryhmäkanne olisi mahdollista nostaa myös sellaisissa tilanteissa, joissa tietyllä alueella harjoitettavasta toiminnasta johtuisi vahinkoa, joka on aiheuttanut ympäristön pilaantumista tai muuta vastaavaa häiriötä, kuten melua tai säteilyä. Ryhmäkanne ympäristöasioissa ei lisää eikä kiristä nykyistä vahingonkorvaussääntelyä vaan ainoastaan helpottaa siihen turvautumista. Kantajana, samoin kuin tässä hallituksen torsossa esityksessä, olisi ensisijaisesti viranomainen, mutta tietyissä tapauksissa myös yhdistys voisi ajaa tällaista ryhmäkannetta.

Tarvittavan asiantuntijatodistelun hankkiminen ympäristövahinkoasioissa saattaa aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Tämän takia ympäristövahinkoasiat tulee ottaa mukaan ryhmäkannelain soveltamisalaan. Hyvin usein vahingonaiheuttajan ja vahingonkärsijän sosioekonominen asema poikkeavat toisistaan merkittävästi. Yksityishenkilön on jo taloudellisestikin lähes mahdotonta lähteä käräjöimään ympäristövahinkoasioissa suuryrityksiä vastaan. Kuvaavana esimerkkinä, joka on myös ollut pohjana tässä hallitukselle tehdyssä työryhmämietinnössä, käytettiin vuonna 2003 Saimaalla tapahtunutta UPM-Kymmenen Kaukaan paperitehtaan jätevesipäästöä. Tässä onnettomuudessa pääsi myrkyllisiä jätevesiä vesistöön, ja myrkkypäästön seurauksena kalat kuolivat eikä vesi ollut enää sinä kesänä uimakelpoista. Sittemmin — onneksi — kalakannat ovat palautuneet ja veden laatukin on parantunut.

Vahingon kärsineet eivät toistaiseksi ole esittäneet korvausvaatimuksia käräjäoikeudessa, vaan 95 prosenttia vahingonkärsijöistä sopi korvauksista vahingonaiheuttajan kanssa. Korvaukset sovittiin tiettävästi yhtiön ulkopuolisella konsulttitoimistolla teettämän vahinkolaskelman perusteella, jossa esimerkiksi rannan omistajien haitat laskettiin yleisen laskentakaavion mukaan. Se, miksi tämä on ongelmallista ja mistä tässä aiheutuu erityinen oikeusturvariski, on se, että vahingonkärsijöillä ei ollut tasa-arvoista neuvotteluasemaa eikä myöskään taloudellisia mahdollisuuksia teettää kilpailevaa selvitystä aiheutuneiden vahinkojen määrästä. On mahdollista, että jo pelkästään ryhmäkanteen nostamisen mahdollisuus parantaisi vastaavanlaisissa tilanteissa kuin tämä UPM-Kymmenen tapaus vahingonkärsijöiden neuvotteluasemaa. Tämähän on yleisesti yksi ryhmäkanteen kolmesta perussyystä, miksi se on olemassa oikeusjärjestyksessä.

Vahinkojen pätevään todistamiseen oikeudessa tarvitaan useissa tapauksissa lukuisia asiantuntijoita ja asianajajia, jolloin oikeudenkäynnin kulut voivat nousta helposti huomattaviksi. Tämä nostaa väistämättä myös toimivaltaisen viranomaisen kynnystä kanteen nostamiselle. Siksi tässä ensimmäisenä allekirjoittamassani lakialoitteessa ehdotetaan myös, että tietyn määritelmän täyttävillä rekisteröidyillä yhdistyksillä ja säätiöillä on ympäristövahinkoasioissa toissijainen oikeus nostaa ryhmäkanne.

Jos esimerkiksi alueellinen ympäristökeskus ei pane vireille ryhmäkannetta, voisi asuinympäristön viihtyisyyttä, ympäristön- tai luonnonsuojelun taikka kalastuksen, maanviljelyn, poron- tai metsänhoidon edistämistä ajava rekisteröity yhdistys tai säätiö nostaa tällaisen ryhmäkanteen. Toissijainen kanneoikeus on ensisijaisesti yleishyödyllisillä ja tietyn ammatin harjoittamista edistävillä järjestöillä. Tällöin tämä yleishyödyllinen järjestö ajaisi kannetta, jossa välittömänä hyödynsaajana olisi yksityinen henkilö eikä niinkään tämä yhdistys itse. Kanneoikeuden käyttäminen ei edellyttäisi, että yhdistyksellä tai säätiöllä on omaa välitöntä intressiä asiassa.

Kaupunginosayhdistys voi toimia kantajana esimerkiksi lentomelua tai hajuhaittaa koskevassa asiassa, jolloin se edustaa niitä ryhmään ilmoittautuneita, jotka kanteen mukaan ovat kärsineet ympäristövahinkolain mukaista korvattavaa vahinkoa. Yhteisöjen toissijaisella kanneoikeudella tehtäisiin mahdolliseksi ryhmäkanteen nostaminen sellaisessa tilanteessa, jossa aihetta kanteen nostamiseen on mutta ympäristökeskus katsoo, ettei sillä olisi edellytyksiä kanteen ajamiseen.

Ryhmäkanne ympäristöasioissa muodostaa luonnollisen jatkeen myös Århusin sopimuksen edistysaskeleille. Århusin sopimushan edisti kansalaisten tiedonsaantia, osallistumista ja muutoksenhakuoikeutta ympäristöasioissa. Ympäristöjärjestöjen mahdollisuus ajaa ryhmäkannetta on omiaan tukemaan ympäristöviranomaisten ponnisteluja yleisen ympäristöedun valvonnassa.

Ryhmäkanteen olemassaolo ei tarkoita sitä, että kanne olisi aina nostettava silloin, kun se on mahdollista. Mikäli vahingonaiheuttaja ja vahingonkärsijä pääsevät asiasta sopimukseen kaikkia tyydyttävällä tavalla, ei kanteen nostamiseen olisi syytä. Ryhmäkanne on myös taloudellinen tapa käsitellä oikeudessa samaa tai saman tyyppisiä kanteluita, koska tällöin säästytään asian päällekkäisiltä käsittelyiltä eri käräjäoikeuksissa ja myös mahdollisten keskenään ristiriitaisten ratkaisujen riski vähenee.

Ryhmäkannetta vastaan on esitetty kaiken näköisiä uhkakuvia ja väitetty, että kanne ehkä nostettaisiin kiristämis- tai vahingoittamistarkoituksessa, mutta en voi ymmärtää näitä, (Puhemies: 10 minuuttia!) ja onhan aivan itsestäänselvää, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen tulee toteutua myös ryhmäkanteessa.

Toivon, että lakivaliokunta kuulee asiantuntijoita myös tästä ympäristövahinkoasiasta asiaa käsitellessään.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin mitä tulee ministeri Luhtasen aikatauluihin, olen tästä asiasta hänen kanssaan keskustellut. Hän todella yritti löytää kiireisen puheenjohtajakauden välissä mahdollisuutta ja on talon virkamiestenkin kanssa sitä etsinyt, mutta Luxemburgissa alkaa huomenna ministerikokous, ja talon aikataulut eivät antaneet mahdollisuutta lykätä tätä lähetekeskustelua pidemmälle. Kun täällä pahoiteltiin hänen poissaoloaan, niin rohkenen kyllä sanoa, että se ei ole nyt tällä kertaa ministerin vika. Hän yritti olla täällä paikalla (Ed. Pulliainen: Tiedossa oli!) ja todellakin olisi halunnut olla täällä tänään.

Ministeri Luhtasen toiminta tässä asiassa muutenkin mielestäni ansaitsee kyllä kiitoksen. Ryhmäkannetta tietysti sen kunnollisessa ja laajassa merkityksessä, josta oikeastaan hyvä ja aika pitkälle ajateltu esimerkki on juuri ed. Lapintien aloite, on ajettu jo yli kymmenen vuotta. Itse asiassa silloin, kun vihreät olivat ensimmäisen kerran hallituksessa 95, se saatiin hallitusohjelmaankin, tosin sitten kokoomuksen vaatimuksesta vesitettynä, että selvitetään ryhmäkanteen mahdollisuus. Siitä lähtien kaikki ne argumentit, jotka ed. Lapintiekin tässä hyvin toi esille, ovat olleet käsillä.

On vaikka kuinka moneen kertaan osoitettu, että näillä vastalobbauksen väitteillä ja pelotteluilla muun muassa amerikkalaisen oikeusjärjestelmän käsittämättömistä vahingonkorvauksista ja kuuluisista amerikkalaisista miljoonakorvauksista milloin liian kuumasta kahvista ja milloin siitä, että kissa on laitettu mikroaaltouuniin eikä mikroaaltouunissa lukenut, että tänne ei saa laittaa kissaa jne., näillä millään esimerkeillä, joita tässä vastalobbauksessa on ollut, ei ole ollut koskaan eikä ole nytkään mitään tekemistä suomalaisten tai pohjoiseurooppalaisten ja nyt myös Espanjassa olevan ryhmäkanteen ajatuksen kanssa.

Se kaikki, mitä olette dekkareista ja vitsisarjoista ja amerikkalaisista tv-sarjoista nähneet ryhmäkanteesta, johtuu amerikkalaisen oikeusjärjestelmän aivan toisesta piirteestä, ei varsinaisesti siitä, että voi viedä monta yksittäistä saman kaltaista asiaa kerralla oikeuteen, niin kuin ryhmäkanteessa voi, vaan siitä, että Amerikassa, kun siellä on heikko valtio — ja halutaan, että on heikko valtio — vahingonkorvausoikeudella onkin poikkeuksellinen myös tämmöinen rangaistusluonne, jolloin jos on aiheuttanut vahinkoa, niin usein tuomioistuimet tosiasiallisesti rankaisevat ikään kuin varoitukseksi vahingonkorvauselementtiä käyttäen moninkertaisesti aiheutetun vahingon verran ikään kuin muille opiksi ja varoitukseksi. Tästä plus siitä, että amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä lähes kaikkialla yksi tapa asianajajan ottaa tehtävä on sopia, että hänelle tulee palkkio saavutetusta voitosta, mikä taas Pohjoismaissa ja Suomessa varsinkin on äärimmäisen harvinainen tapa ottaa toimeksiantoja — ja meillä asianajajien toimintaa ja etiikkaa kontrolloidaan aivan toisella tavalla kuin monissa osavaltioissa Yhdysvalloissa — näistä kahdesta elementistä syntyivät nämä naurettavat, Suomeen mitenkään liittymättömät tarinat, joita lobbarit taas kerran — olen kuullut niitä jo viisitoista vuotta — kertovat, ja monesti nämä pääsevät lehteenkin.

Korostettakoon nyt vielä kerran sitä, mitä ed. Lapintiekin täällä sanoi: Se ryhmäkanne, joka kaikissa näissä oikeusministeriön eri versioissa on ollut ja joka nyt on ed. Lapintien aloitteessa, on Suomeen räätälöity ryhmäkanne, jossa noudatetaan Suomen prosessisääntöjä ja myös meidän vahingonkorvausjärjestelmäämme, ja niistä ei voi johtua näitä amerikkalaisista dekkareista tunnettuja tapauksia.

Lopulta uskon, että ryhmäkanne tulee toteutumaan, niin kuin ed. Lapintie sen esitti, eli siinä muodossa, jossa se on nyt ollut viimeisimmissäkin asiantuntijatyöryhmissä oikeusministeriössä. Mutta ajattelen myös niin, että ministeri Luhtanen on tehnyt todella naisen työn, että hän on saanut edes tämän hiukan minimalistisen version tänne, ja näen, että tämä, että saadaan aloitettua ryhmäkanne edes näissä kuluttaja-asioissa ja muutamissa muissakin asioissa ja edes näin, että se tapahtuu nyt ensi alkuun kuluttaja-asiamiehen johdolla, on erittäin tärkeä askel kohti oikeata, kunnon ryhmäkannetta myös ympäristöasioissa ja muissa, sillä, arvoisa puhemies, tällä hallituksen esityksellä tulee olemaan se tosiasiallinen vaikutus, että kun ryhmäkanne on ollut joitakin vuosia edes tässä minimalistisessa muodossa, voidaan lopullisesti todistaa, että nämä vasta-argumentit — propaganda — ovat roskaa. Siinä mielessä on tärkeätä saada läpi tämä hallituksen esitys nyt, koska se tulee lopulta johtamaan siihen, että ryhmäkanne vääjäämättä etenee laajemmaksi ja lopulta myös ympäristöasioihin, joissa sitä todella kipeästi tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt, että ministeri Luhtasella oli tässä prosessissa keskustan edustajien kanssa aikamoinen iltapuhde. Näin olen julkisuudesta lukenut. Kun itse aikoinani hallituksesta käsin ryhmäkannetta ajoin ja törmäsin kokoomuksen vahvaan vastustukseen, niin ajattelin, että keskusta nyt kuitenkin väittää usein olevansa kuluttajan puolella, ja oliko se nyt Santeri Alkio, joka puhui jotakin siitäkin, että köyhän asiaa ei saa unohtaa. Minulle on ollut suuri hämmästys, että näissä viime suoran neuvotteluissa nimenomaan keskustan rooliksi on tullut yrittää vielä taas kerran kaataa tämä kovasti tarvittu, nimenomaan köyhiä, pienituloisia ihmisiä auttava hanke. Kuluttaja-asioissa on usein niin, että väärin tehnyt osapuoli, vahinkoa aiheuttava osapuoli, voittaa todella suuria summia rahaa siksi, että se voi laskea sen varaan, että yksittäinen kuluttaja ei vie asiaa oikeuteen, koska hänen kärsimänsä vahinko siihen nähden, kuinka kallista oikeudenkäynti on, on kuitenkin niin sanotusti liian pieni. Se ei kuitenkaan ole liian pieni hänen kukkaroonsa nähden, ja siitä näkökulmasta tapahtuu suuri vääryys, jota tämä hallituksen esitys osaltaan korjaa.

Aivan lopuksi: Pidän tätä päivää silläkin tavalla voittona ja historiallisena hetkenä, että silloin kun ensimmäisen kerran selvästikin organisoitu lobbaus ryhmäkannetta vastaan lähti liikkeelle vuoden 95 hallitusohjelman kirjauksen jälkeen, useista lehdistä saimme lukea paitsi näitä amerikkalaisia naurettavia Suomeen kuulumattomia esimerkkejä ryhmäkanteesta heti perään myös väitteen, että ryhmäkanne on hallitusohjelmassa vain ja ainoastaan siksi, että ed. Tuija Brax on siitä aikoinaan tehnyt gradunsa oikeustieteellisessä. Se ei tietenkään ollut vain ja ainoastaan siitä syystä. Se oli siitä syystä, että jo muissakin Pohjoismaissa on ollut tarvetta, ja varsinkin siitä syystä, että ryhmäkanne on tarpeen auttaaksemme oikeuden toteutumista. Nyt viimeistään nähdään, että ryhmäkanne etenee edes näin, ja olen aivan varma, että lopulta se, mitä ed. Lapintie on aloitteeksi kirjannut, toteutuu, ehkä jo neljässä viidessä vuodessa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tällä lakiesityksellä avataan sellainen ovi, josta kukaan ei tiedä, mitä sen oven takana tulee olemaan. Tässä voisi ehkä ... (Ed. Pulliainen: Kyllähän se tiedetään, sehän juuri kuvattiin!) — No, voin kertoa teille, ed. Pulliainen, että on jonkun verran kokemusta yrittäjänä toimimisesta, ja voin sanoa, että koskaan minulla ei ole ollut mitään ongelmia niiden asiakkaiden kanssa, joita minulla oli. Jos joku tuli jostakin asiasta valittamaan tai toteamaan, että hän ei ole saanut oikeaa palvelua, niin varmasti sai eikä ollut tarvetta viedä niitä asioita yhtään sen pidemmälle eteenpäin.

Yrittäjällä on aina intressi toimia niin, että asiakas on tyytyväinen, koska asiakas on kuningas. (Ed. Pulliainen: On se joskus toisinkin!) Sitten on tietysti niitä tilanteita, joissa näin ei tapahdu, ja sitä varten on olemassa nykyinen kuluttajalainsäädäntö. Minusta voi kysyä sitä, onko nykyinen kuluttajalainsäädäntö Suomessa niin huono, että se ei pysty vastaamaan näihin tilanteisiin. Väitän, että se 999 kertaa 1 000:sta pystyy vastaamaan näihin tilanteisiin. Voi toki olla yksittäisiä tapauksia, sitä en kiistä.

Mutta toinen puoli tässä asiassa on se, (Ed. Pulliainen: Lainsäädännön pitäisi olla aukoton!) mihin ed. Lapintie täällä jo viittasi, kun ed. Lapintie totesi, että yritysten pitää varautua tähän ryhmäkanteeseen. Näin on, ja missä se sitten näkyy? Se näkyy hinnoissa, koska niissä varaudutaan siihen, että ryhmäkanteen uhka on olemassa. Sen maksaa viime kädessä kuluttaja, tai toisaalta se voi johtaa sellaisiin oikeudenkäynteihin, jotka ovat turhia, ja silloin sen maksavat veronmaksajat. Eli nämä asiat eivät ole ollenkaan niin yksiselitteisiä.

Mitä tulee ympäristönsuojelukysymykseen, joka tästä lakiesityksestä nyt on jätetty viisaasti pois, myöskin siinä suhteessa minun mielestäni voi kysyä, onko Suomen ympäristönsuojelulainsäädäntö todellakin niin huono, että se ei kestä kansainvälistä vertailua, että se tarvitsisi tällaisen mahdollisuuden. Toki voidaan löytää yksittäinen esimerkki, kuten ed. Lapintie täällä mainitsi, mutta onko se todellakin niin huono? Väitän, että näin ei ole.

Sitten täällä ed. Lapintie jo aikaisemmin toi esille verratessaan tätä UPM-Kymmene-tapausta, että tässä ikään kuin olisi vastakkain suuryritys ja kuluttaja. Okei, näin voi olla jossakin tilanteessa, mutta aika usein tämän lakiesityksen mukaan tulee myös sellainen tilanne vastaan, että vastakkain ovat valtion maksamat oikeudenkäyntikulut ja tekemä ryhmäkanne ja toisella puolella on pienyrittäjä. Tämä on myöskin se tilanne, mikä tässä tulee, ja sekään ei ole kovin tasapuolinen lähtökohta.

Sitten on tietysti kysymys siitä, voidaanko tätä käyttää painostuskeinona. No, varmasti voidaan. Kuinka paljon tullaan sitten käyttämään, sen aika tulee näyttämään. Siinä suhteessa ei tässä vaiheessa ole mahdollista tehdä arviointia. Vaarana on myös se, että kanteen motiivina saattaa jossain tilanteessa olla se, että virkamies haluaa nostaa omaa profiiliaan.

Näen myöskin asian niin, että Suomessa on hyvin lainkuuliaisesti toimiva yrityselämä ja nykyisellään meillä tilanne on hyvinkin hallinnassa eikä pelkästään se riitä perusteeksi, että Ruotsissa on tähän menty tai että Norjassa on tällaisesta asiasta päätetty. Ihan kaikkiin houkutuksiin ei kannata mennä sen takia, että jossakin muualla on tehty, vaan sen perusteella, onko siihen todellinen tarve olemassa vai ei.

Minä todella pelkään, että tässä käy niin, että loppukädessä tästä tavallinen kuluttaja maksaa korkeampina hintoina sen, että yritykset varautuvat ryhmäkanteeseen, ja toisaalta myöskin veroina sen, että tulee näitä oikeudenkäyntejä. Toivon, että näin ei käy. Toivon olevani väärässä, mutta mitään varmuutta siitä ei ole olemassa, eikä tämä asia todellakaan ole mikään yksiselitteinen, toisin kuin täällä on voinut edellä esitetyistä puheenvuoroista ymmärtää.

Ymmärrän kyllä sen, mitä tässä ed. Brax äsken mainitsi, että vertailu amerikkalaiseen oikeusjärjestelmään ontuu. Se onkin tehty vain juristeja varten, eikä siihen nyt tietysti ole tarvetta mennä, ja hyvä on, että ei sinne ole menty. Se olisi ollut vielä paljon pidemmälle menevä ja kokonaan toisen tyyppinen asia. Sellaisesta asiasta tässä ei ole kyse.

Mutta ei myöskään voi ajatella niin, että tämä asia ei ole ollenkaan vaaraton. Tähän liittyy paljon dubioita, ja minun mielestäni tämä vaatii myöskin perusteellisen valiokuntakäsittelyn.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On kohtuutonta taikka mielestäni suomalaista yrityselämää kohtaan suorastaan käsittämätöntä antaa ymmärtää, että yrittäjät niin valtavassa määrin koko ajan suunnittelisivat ja perustaisivat liiketoimintaansa vahingon aiheuttamiseen, että tämän lopulta maksavat kuluttajat. Suurin osa suomalaisesta liiketoiminnasta on niin hyvää, laadukasta eikä vahinkoa aiheuttavaa, ettei yrittäjille tästä mitään kuluja synny eikä sitä kautta kuluttajillekaan.

Jos ed. Satosen logiikka olisi totta, silloin meillä olisi suomalainen liike-elämä, jonka koko logiikka perustuisi yhdeltä osaltaan vahinkojen aiheuttamiseen. Ei tietenkään ole niin. Tätä tarvitaan vain siltä osin kuin vahinkoja on todellakin aiheutettu.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä ed. Satonen on nyt jotenkin nurin perin ymmärtänyt ryhmäkanteen ajatuksen ja sen, että tarkoituksena olisi nimenomaan sillä tavalla yllyttää yrittäjiä varautumaan, että nostavat valmiiksi hintoja, jos joutuvat joskus jotain aiheuttamastaan vahingosta korvaamaan. Kyllä tässä on tarkoituksena se, että suhtaudutaan varovaisemmin, varaudutaan esimerkiksi ympäristöpäästöihin tai vastaavasti tarkemmin katsotaan, ettei pääse mitään viallista tavaraa markkinoille. Tämän tyyppistä varautumista tarkoitetaan kaikissa näissä ennakkotöissä, mitkä on tosiaan vuodesta 1990 lähtien tehty, eli yritetään paremmin auttaa kuluttajia ja yksittäistä kansalaista turvautumaan edullisemmin ja halvemmin niin oikeusjärjestyksen kuin koko valtion ja yksittäisen kansalaisen kannalta oikeudenkäyntiin.

Toisissa puheenvuoroissa — uskon, että ed. Satonenkin on varmaan käyttänyt sen tyylisen puheenvuoron — on esitetty, että on se kamalaa, kun oikeudenkäyntikulut ovat niin korkeat, että tavallinen kansalainen ei voi ryhtyä oikeuden kautta vaatimaan oikeuksiaan. Tämä on yksi keino, miten voidaan vaatia halvalla oikeutta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satosen mainitsemat hyvät yrittäjät, joita tämä ei siis koske ja joita on varmasti valtaosa suomalaisista yrittäjistä, eivät joudu tästä tietenkään kärsimään, koska eihän heitä tuomita tässä prosessissa. Sen sijaan kuluttajat, jotka eivät voi hakea oikeutta itselleen siksi, että eivät uskalla, joutuvat kärsimään siinä tilanteessa, vaikka olisivat oikeassa, mutta eivät näistä prosessuaalis-kustannuksellisista syistä voi sitä tehdä. Kysymys siitä, onko tämä tarpeellinen vai tarpeeton laki, ratkeaa tietenkin sen perusteella, kumpi on suurempi: se riski, että viattomat yrittäjät vai että viattomat kuluttajat joutuvat kärsimään. Kyllä uskon vahvasti kaiken sen näytön perusteella, jota tähän saakka suomalaisesta yhteiskunnasta ja oikeusjärjestelmästä on saatavissa, että tähän saakka kuluttajat ovat kärsineet, ja siksi tätä lakia tarvitaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistan elävästi, kun viime vuosikymmenen ensimmäisten viiden vuoden aikana kansallinen kokoomus oli ajamassa Suomea Euroopan talousalueen jäseneksi ja kaikissa puheenvuoroissa täällä salissa siltä puolelta tuotiin voimakkaasti esille, että nyt tarvitaan laatua, nyt tarvitaan kilpailua, nyt tarvitaan uusia markkinoita. Siinä keskustelussa en tuollaista puheenvuoroa, jonka ed. Satonen äsken käytti, muista yhtään ainutta kuulleeni. Ei tuolta pohjalta, mihin hän puheenvuoronsa oli rakentanut, kukaan tuntunut ajatelleen silloin. Ilmeisesti ed. Satonen on ollut uusi tuulahdus maailmankaikkeudesta tänne eduskuntaan, kun on keksinyt tuollaiset perustelut.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Satonen toteaa, että varautuminen ryhmäkannelain toteutumiseen johtaisi kuluttajien kustannusten lisääntymiseen. Silloin tämä logiikka pitää sisällään todella sen, että nyt jo joillakin yrityksillä on toiminnassaan sellainen muoto, joka aiheuttaa ryhmäkanteelle pohjan. Tämähän ei ole yhteiskunnan kannalta toivottava tilanne, ja todellakin asetatte tällaisen hyvin vahvan epäilyn nimenomaan suomalaisille yrittäjille ja yrityksille siitä, että niiden toimintaan liittyy tällainen epäkohta. En usko, että tästä on kysymys. On enemmänkin kysymys UPM Oyj:n tyyppisen yrityksen aiheuttamista merkittävistä vahingoista, jotka ovat ympäristövahinkoja, tämän tyyppisiä asioita ja kuluttajansuoja-asioita. Valitettavasti ensin mainitut ympäristöasiat tällä hetkellä vielä ovat tämän lainsäädännön ulkopuolella.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt täytyy sanoa, että kyllä ed. Satonen puheenvuorossaan maalaili virheellisiä käsityksiä yrittäjien ja kansalaisten keskuuteen ja kauhukuvia siitä, miten tämä laki käytännössä vaikuttaisi. Minusta on jossain määrin edesvastuutonta, että näin yritetään pelotella, tässä tapauksessa erittäin voimakkaasti, yrittäjiä, siitä, mitä tämä laki tulee mahdollisesti vaikuttamaan ja mihin tulisi yrittäjien sitten varautua. Tosiasia on se, te hyvin tiedätte sen, että tässä otetaan erittäin varovainen askel ryhmäkanteen osalta kuluttajansuojakysymyksissä. Tämä ei tule mullistamaan millään merkittävällä tavalla suomalaisten yrittäjien asemaa, ainakaan sellaisten yrittäjien, jotka toimivat kaikkien lakien, mitä te mainitsitte, lakien ja periaatteitten mukaisesti. (Puhemies: Minuutti!) Me saamme tästä hyvää kokemusta, ja katsotaan, miten sitten eteenpäin.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän lain eteenpäinviemisen edellytys on ollut juuri se, että nämä ympäristökysymykset ovat sieltä poissa. Jos ajatellaan vaikkapa niitä tahoja, jotka saivat ajettua liito-oravan suomalaiseen lainsäädäntöön uhanalaiseksi lajiksi, ja nyt niitä on joka paikassa, niin sitä virhettä maksetaan tänä päivänä erittäin voimakkaasti. Sen vuoksi myös lainsäädännössä tulee olla varsin varovainen tämän tyyppisissä kysymyksissä.

Tuossa suhteessa, mitä ed. Laitinen sanoi, kuluttajakysymyksiä tulee käsitellä ihan juuri tuolla lailla, ja tältä pohjalta tämä koko lakiesitys on lähtenyt liikkeelle. Kun tänään perustuslakivaliokunnassa käsittelimme jo aiemmin tässäkin salissa käytyä konkurssilainsäädäntöä ja viitattiin myös ulosottolakiin, niin oikeusministeriön edustaja perusteli siellä, että henkilökohtaista konkurssia ei voida ottaa, koska se johtaa juuri siihen, että muita kustannuksia vyörytetään ja yritykset tai luotottajat, rahoittajat, joutuvat ottamaan tämän huomioon ja näin ollen rahan hinta nousee. Eli se efekti, mitä myös ed. Satonen yritti tavallaan todistella, kyllä se jossakin tulee, että kuluttaja sen viime kädessä myös aina maksaa. (Puhemies: Minuutti!) Se voi olla kollektiivista tosin.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ryhmäkanne tulee ja varsinkin kuluttaja-asioitten osalta erittäin hyvään tarpeeseen ja seurataan muita Pohjoismaita tässä. Itse olisin myös ollut näitä ympäristöasioita sinne tuomassa. Muun muassa tämä oli esimerkkinä, että jos joku saastuttaa ja yksityinen ihminen kärsii siitä eikä pysty oikeuksiaan peräämään.

Mutta siltä osin ympäristöasiat eivät kyllä siihen kuulu, jos niitä käytetään esimerkiksi yhteiskunnan kehittämisen esteenä — täällä on metsänsuojelua ja energia-asioita, tieasioita ja sellaisia — jos ne avaavat siihen mahdollisuuden, niin kuin Århusin sopimus avaa, että voidaan jopa maan rajojen ulkopuolelta tulla tänne valittamaan ja estämään yhteiskunnan kehitystä. Tässä kulkee minun rajani ympäristöasioitten kohdalta. Muuten ne voisivat olla siinä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän saamastani palautteesta, vaikka en ehkä tullut täysin ymmärretyksi. Tässä on ikään kuin sellainen tilanne, tuntuu näistä puheenvuoroista olevan tulema, että on sellaisia hyviä yrittäjiä, joita tämä ei koske ollenkaan, sitten on sellaisia pahoja yrittäjiä, jotka nyt tässä ovat kuluttajaa höynäyttäneet tai tehneet tietoisesti näitä ympäristörikoksia, ja nyt heidät saadaan sitten tällä systeemillä kuriin. Ei se asia näin ole, vaan se asia on pikemminkin niin, että voi tulla sellainen tilanne ikään kuin yllättäen, jossa tämä asia tosiasiassa laukeaa, ja se voi johtaa jonkun ihan kunniallisesti toimivan pienyrityksen konkurssiin menoon ja toiminnan loppumiseen. Tämä on täysin mahdollista. Sitä ei kukaan tiedä, käykö näin, mutta näin voi hyvin käydä.

Mitä sitten tähän ympäristöpuoleen tulee, niin siinä olen ed. Kankaan kanssa aivan samaa mieltä, että tämä Århusin sopimukseen liittyminen oli erittäin suuri virhe, ja on hyvä, ettei tällä esityksellä ole sitä virhettä jatkettu.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Nämä liito-oravat ja henkilökohtainen konkurssi menevät kyllä hieman sivuun tästä itse ryhmäkanteen perusytimestä. Tarvettahan tälle ryhmäkanteelle on ollut. Niin kuin tässä on esiin tullut, jo pitkin 90-lukua asiaa on tutkittu. Kun tässä ed. Satonen epäili tämän tarpeellisuutta, niin kuluttajaviranomaiset ja kuluttajajärjestöt ovat todella konkreettisissa tapauksissa nähneet sen, että kaikissa tilanteissa asiat eivät mene niin hyvin kuin voisi mennä ja voisi toivoa. Eli kaikilta osin kaikki yrittäjät eivät aina toimi täysin oikein. Silloin tarvitaan keinoja, joilla kuluttajat voivat päästä oikeuksiinsa, oikeuksiinsa, jotka jäävät usein toteutumatta sen takia, että meillä oikeudenkäyntikuluriski on aika korkea pieneen intressiin nähden. Moni ei osaa taidoiltaan tai tiedoiltaan ajaa oikeuksiaan, ja sen takia moni kuluttaja jää nuolemaan haavansa sitten itsekseen. Joku elinkeinonharjoittaja saattaa hyötyä siitä tilanteesta, että näin tapahtuu.

Ryhmäkannehan koskee tilanteita, joissa on samoihin tai saman kaltaisiin seikkoihin perustuva vaatimus samaa vastaajaa vastaan, ja tässä tilanteessa voidaan kerralla käsitellä se asia ja saada kerralla tuomio. Kyseeseen voisi tulla vaikka joku kännykän tyyppivika, joka on aiheutunut useille ihmisille, jotka ovat ostaneet tämmöisen kännykän. Autossa voi olla tämmöinen tyyppivika. Voi olla vaikka valmismatka, jossa on ollut puute, joka on koskenut kaikkia kuluttajia. Sitten tässä hallituksen esityksessä tuodaan esiin tämmöinenkin esimerkki, että useat henkilöt voisivat juoda alkoholina myytynä metanolia ja sokeutua siitä. Tai sitten viitataan erääseen esimerkkiin Espanjassa, jossa aiheutui ruokaöljymyrkytys, jossa ihmisiä kuoli. Eli tämän tyyppisiin asioihin tämä ryhmäkanne voisi soveltua. Nämä ovat tietysti hyvin äärimmäisiä tapauksia, ja niitä toivottavasti ei aiheudu, mutta se idea tässä onkin, että tämmöisen ryhmäkanteen olemassaolo toimii jo ennalta ehkäisevänä. Kun tiedetään, että tämmöinen mahdollisuus on, niin varmasti moni sopii nämä asiat sitten jo ennalta, ettei jouduta siihen menemään.

Tavoitteena on siis, että aineellinen oikeus toteutuu paremmin. Tässä on puutteita. Kuluttajaviranomaiset ovat todenneet, että kaikki elinkeinonharjoittajat eivät noudata esimerkiksi kuluttajavalituslautakunnan suosituksia, pieni osa kylläkin, mutta näitäkin on. Näihin tilanteisiin tarvitaan sitten ryhmäkanne. Kuluttaja joutuu menemään oikeuteen ajamaan asiaansa, ja kun on kyseessä tämmöinen massatapaus, niin tämä myös säästää rahoja ja tuomioistuinten resursseja, kun voidaan kerralla hoitaa asiat.

Tässä on elinkeinoelämän puolella ollut paljon pelkoja, joita tässäkin vilauteltiin, näitä amerikkalaismallisia pelkoja, jotka ovat aika pitkälti kyllä aiheettomia tai kokonaan aiheettomia, koska meidän oikeudenkäyntikulujärjestelmämme on täysin toisenlainen. Meillä häviävä osapuoli korvaa vastapuolen kulut. Juttuja ei nosteta huvikseen kokeilumielessä, koska tämä kuluriski pitää huolen siitä, että silloin on oltava tosissaan liikkeellä. Eli pelko siitä, että juttuja nostettaisiin kiristämis- tai vahingoittamistarkoituksessa, on meillä aika minimaalinen.

Ruotsissahan tämä ryhmäkanne on ollut käytössä vuodesta 2003 lähtien ja tapauksia on ollut muistaakseni kolme, hyvin vähän joka tapauksessa käytännössä. Kun pelotellaan sillä, että Suomen kilpailukyky kärsisi, voidaan verrata Ruotsiin. Ei ole näyttöä siitä, että siellä olisi käynyt näin, että maan kilpailukyky tämän takia olisi ollut vaarassa ja uhattuna. Ruotsissakin nimenomaan tämä on ollut ennalta ehkäisevänä voimassa, ja se vaikutus on ehkä nimenomaan siinä. Rehellinen yrittäjä tuskin huomaakaan sitä, että ryhmäkanne on tullut voimaan. (Ed. Tiusanen: Ovatko siellä liito-oravat tulleet röyhkeämmiksi?) Rehelliset yrittäjät eivät huomaa.

Itsekin olen yrittäjän puoliso. Ed. Tuija Braxinkin mies on toiminut pitkään yrittäjänä, enkä näe, että tässä olisi mitään pelkoja, joista tavallisen, oikein toimivan yrittäjän pitäisi olla huolissaan. Päinvastoin yrittäjä hyötyy siitä, että sellaiset yrittäjät putsataan pois markkinoilta, jotka toimivat niin, että he luottavat siihen, että kuluttajat eivät kaikissa asioissa nosta juttuja heitä vastaan, ja toimivat pikkasen puolivillaisesti. Luulisi, että on myös yrittäjän etu, että tämmöinen poistuu.

No, nyt tämä malli, mikä tässä esityksessä on, on viranomaisaloitteinen. Se ei ole niin laaja kuin se olisi voinut olla, eli tämän kanteen voi nostaa vain kuluttaja-asiamies. Se tietysti vähän supistaa tätä siitä mallista, joka muualla on, eli se olisi voinut olla semmoinen, että kuka tahansa, joku järjestö tai muutkin, olisi voinut tämän jutun nostaa. Samoin tämä soveltamisala rajautuu pelkästään kuluttajasuhteita koskeviin riita-asioihin, eli nämä mainitut ympäristöasiat ovat pois tästä valitettavasti. Mutta tämä perustuu nyt siihen, että hallituksessa oli vastahankaa ja epäilyksiä tätä koko asiaa kohtaan. Aika pitkään ministeri Pekkarinen lehtitietojen mukaan oli pikkasen epäileväisellä kannalla. Sitten ministerit Luhtanen ja Pekkarinen neuvottelivat asiasta, ja tämän tyyppiseen kompromissiin hallituksessa päädyttiin. Olen iloinen, että näin tapahtui, ja siitä kiitos. Pidän tärkeänä, että tämä menee edes tällä tavoin nyt eteenpäin. Katsotaan sitten jatkossa, voidaanko sitä laajentaa.

Eli tänä päivänä meidän hieno kuluttajansuojajärjestelmämme ei kaikilta osin toimi. Tämä olisi sille hyvä täydennys. Samoin ryhmävalitus kuluttajavalituslautakunnassa on hyvä lisätäydennys, joka varmaankin tulee myöskin tässä meillä voimaan. Kuluttajaneuvojia on liian vähän. Heidän tehtävänäänhän olisi neuvoa kuluttajia ja sovitella riitoja ennalta, mutta heitä on aivan liian vähän, ja nythän tämä systeemi on Paras-hankkeenkin myötä ehkä siirtymässä valtiolle. Mutta puutteita on kuluttajan oikeuksien toteutumisessa kyllä käytännössä, vaikka paperilla asiat ovatkin aika hyvin.

Eli kiittäisin nyt siitä, että tämmöinen esitys on saatu eduskuntaan. Toivottavasti edes tässä muodossa saadaan alku kuluttajien oikeuksien paranemiselle siitä, mitä meillä on. Ruotsin esimerkkiin viitaten uskon, että tämä ei yrittäjille tuo niitä kauhukuvia, mitä tässä jotkut ovat maalailleet.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ryhmäkanteen käyttöön ottamista perustellaan taloudellisilla seikoilla silloin, kun vahinkoa kärsineiden tai loukattujen joukko on suuri ja epämääräinen, ja silloin, kun vahinko on määrältään niin pieni, että itsenäisen oikeusprosessin käynnistäminen ei kannata.

Suomessa on kansainvälisesti katsoen erittäin kehittynyt kuluttaja- ja tuotevastuulainsäädäntö. Kuluttajaviranomaisia täydentävät riitojen ratkaisuelimet, kuten kuluttajavalituslautakunta, Pankkialan asiakasneuvontatoimisto, Arvopaperilautakunta, Kuluttajien vakuutustoimisto sekä Vakuutuslautakunta. Kokemukset näistä pääosin vapaaehtoisuuden pohjalta toimivista vakuutuselimistä ovat myönteiset. Ne ovat vuosien varrella ratkaisseet tuhansia tapauksia. Esimerkiksi kuluttajavalituslautakunnan ratkaisusuosituksia noudatetaan noin 80-prosenttisesti. Rahoitusalalla pankit, vakuutusyhtiöt ja sijoituspalvelujen tarjoajat noudattavat lähes poikkeuksetta lautakuntien suosituksia ja maksavat korvaukset suositusten mukaisesti.

Edellä mainitun lisäksi kuluttaja-asiamiehellä on oikeus periaatteellisesti tärkeissä tapauksissa avustaa yksittäistä kuluttajaa oikeudenkäynnissä. Kaikkia edellä mainittuja järjestelmiä voidaan kehittää edelleen. Täytyy kysyä: Onko tarkoituksenmukaista kehittää yhtäältä nopeaa ja edullista tapaa oikeussuojan saamiseksi ja toisaalta raskasta ja aikaavievää ryhmäkannetta, etenkin kun ryhmäkanneprosessi vie paljon aikaa, koska ryhmäkanteiden käsittely keskitetään muutamaan käräjäoikeuteen, joita on muutenkin raskautettu lisätehtävillä?

Arvoisa puhemies! Hallituksen ryhmäkanne-esitys saattaa johtaa käytännössä siihen, että valtion kustannuksella ajetaan kannetta pk-yritystä vastaan, jolla ei ole voimavaroja raskaan oikeusprosessin rahoittamiseen. Yksittäiselle kannetta ajavalle saavutettu etu saattaa olla mitätön, mutta pk-yritykselle kohtalokas. Suurten yritysten tai yritysketjujen osalta ryhmäkannelaki merkitsee sitä, että on pakko panna syrjään voimavaroja ryhmäkanteiden varalle. Suurten yritysten osalta siis ryhmäkanne saattaa tuoda pienehkön lisän kuluttajahintoihin.

Oikeusministeriön valmistelussa jäi huomiota vaille vaihtoehtojen kehittäminen, jonka pitäisi olla osa laadukasta lainvalmistelua. Ryhmäkanteen ohella yhdessä oikeusministerin työryhmässä pohdittiin ryhmävalitusmahdollisuutta. Ryhmävalitus kattaisi tehokkaasti isojen ihmisryhmien vaatimukset. Mielestäni hallituksen olisi pitänyt harkita ryhmäkanteen sijasta ryhmävalitusjärjestelmän ja pilottikanteen mahdollisuutta.

Tiukan vastustuksen vuoksi hallitus on rajannut esityksestään pois asiat, joita eniten pelättiin, kuten työoikeuteen ja ympäristöön liittyvät asiat, ja kun kanteen panee vireille viranomainen, voidaan odottaa, että pahimmat ylilyönnit voidaan torjua. Hallituksen lakiesityksen mukaan kanneoikeus on kuluttaja-asiamiehellä. Hallitus ei ole pitänyt ongelmana sitä, että kuluttajaviranomainen kanteen vireillepanijana saattaisi joissain tapauksissa vaarantaa valvontaviranomaisten puolueettomuuden. Kuluttaja-asiamiehen uskottavuus lakien noudattamisen valvojana ja ohjeiden antajana saattaa murentua, kun hän panee vireille oikeusjutun valvottaviaan vastaan. Tätä asiaa olisi ollut hyvä käsitellä enemmän ja ottaa huomioon myös lakiesityksessä.

Arvoisa puhemies! Nykyistä kuluttaja-asiamiestä raskauttaa vielä hänen kannanottonsa, jonka mukaan nykyiset hyvitysjärjestelmät ovat riittämättömiä. Asiamies on sitä mieltä, että kukaan ei ole esittänyt ryhmäkanteelle todellista vaihtoehtoa. Kuluttaja-asiamiehen mukaan ryhmäkanne on keino, jonka avulla yritykset voidaan saada kuluttajille maksamaan se, mikä heille sopimuksen tai lain perusteella kuuluu. Tämä on kovaa tekstiä, ja kuluttaja-asiamies tuntuu tehtäväänsä yli-innokkaalta. Voimmeko me siis luottaa, että kuluttaja-asiamiehen vireillepanemisen kynnys on riittävän korkealla?

Mielestäni hallituksen ryhmäkanne-esityksen vaikutuksia ei ole riittävästi arvioitu. Merkittävien uudistusten arviointiin olisi varattava aikaa ja voimavaroja. Erityisesti pysyvien institutionaalisten muutosten suunnittelussa, kuten tässä, olisi panostettava kunnollisiin vaikutusarviointeihin. On syytä kysyä: Mitä järkeä on tehdä uudistus, jonka vaikutuksia ei tunneta tai osata arvioida?

Reijo Laitinen /sd:

Puhemies! Aivan lyhyesti: Minusta ryhmäkannelain aikaansaaminen edes tähän muotoon on ollut pitkä tie, ja me kaikki tiedämme sen. Ministeri Luhtanen on toiminut edes tämän sisältöisen lakiehdotuksen aikaansaamiseksi erittäin ponnekkaasti, niin kuin täällä ed. Brax totesi. Se periaate, että saadaan ryhmäkanneperiaate läpi ja lailla säädetyksi edes kuluttajasuhteita koskevissa riita-asioissa, on mielestäni askel laajempaan soveltamiseen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Se, että ministeri Luhtanen on tehnyt hyvää työtä, on, niin kuin sanottu, naisen työn tehnyt, ed. Braxia siteeratakseni, on hienoa, siitä kiitos. Työ on tietysti kesken, ja se ei ole varmasti ministeri Luhtasen vika. Itse en usko siihen, että lobbarit olisivat tätä asiaa hoitaneet. Kyllä varmasti ministeriössä ja valtioneuvostossa on asiantuntevuutta, joka tietää, että on turha maalailla kauhukuvia. Ruotsin esimerkki osoittaa, että tällaista ryhmäkannevirtaa ei ole odotettavissa. On aivan spesiaalitilanteesta kysymys tältä osin, jolloinka ryhmäkanne tulee käytäntöön, ja siinä on sitten tämä viranomaisvaikuttaminen vielä välissä. Pikemminkin kysymys on poliittisesta päätöksenteosta, jossa nyt on ehkä sitten hallituksen sisällä ne toimijat, jotka ovat poliittisesti katsoneet tarpeelliseksi jättää ympäristökysymykset ulkopuolelle.

Tuossa tänään vilahti ministeri Pekkarinen täällä. Varmasti hänkin olisi ollut hyvä henkilö osallistumaan tähän keskusteluun, keskustelemaan siitä nimenomaan, miksi ympäristökysymykset eivät voi olla mukana. Mikä on ympäristönäkökulma tämän ryhmäkanteen kohdalla? Se on ympäristöterveyskysymys, se on yleensä kansanterveyteen liittyvä kysymys. Se on sellaiseen haittaan liittyvä kanne, kuin oli esimerkiksi 2003 UPM Oyj:n Saimaalla Lappeenrannassa tapahtunut päästö, jossa mustalipeää pääsi suoraan vesistöön hyvin merkittävä määrä. Tuossa tilanteessa käytiin vapaaehtoinen konsultaatio, vapaaehtoisesti tehtiin sopimukset, hyvä on. Mutta tilanne oli myös se, että oli vain yksi määräävä osapuoli tässä asiassa jokaisessa neuvottelussa, ja se oli suuri konserni vastassa pieni rannanpätkän omistaja. Tällaisessa tilanteessa lopputulos vahingonkärsijöiden näkökulmasta olisi saattanut olla parempi, jos ryhmäkannemenettely olisi ollut tuolloin jo voimassa. Tulevaisuutta emme tiedä. Vastaavan tyyppisiä ympäristörikoksia, niin kuin tämä asia on ollut tutkittavana sillä nimikkeellä, tai ympäristövahinkoja, tahattomia tai tahallisia, saattaa tulla vastaan.

Laajentaako ryhmäkanne jollakin lailla lainsäädäntöä? Näinhän sinänsä ei ole. Kysymys on vain siitä, että se tuo kansalaisille lain paremmin saavutettavaksi. Kysymys on siis saavutettavuudesta. Ryhmäkanteen tarve ympäristövahinkoasioissa siis perustuu jo olemassa olevan oikeuden tosiasialliseen saavuttamattomuuteen, eikä se kumpua niinkään ympäristövastuusäätelyn riittämättömyydestä, toteaa oikeustieteen kandidaatti Niemelä, joka on tässä asiassa ottanut asiantuntijana kantaa.

Tämä Århus, jolla aina pelotellaan, jotenkin sillä sanalla nostetaan hiuksia pystyyn jollakin suunnin, ei ole todella mikään maamme rajojen ulkopuolella toimivien ympäristöjärjestöjen vipuvarsi Suomeen, vaan se antaa mahdollisuuden Suomessa toimiville ympäristöjärjestöille toteuttaa perustuslakia muun muassa, sitä, että kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Tällä asialla ja Århusilla on niin paljon yhteyttä, että se mahdollistaa tavallisen kansalaisen oikeuden silloin, kun hänen elinympäristöään on vahingoitettu, vahingonkorvaukseen, vastuun hakemiseen.

Ympäristövahinkolaissahan valmiiksi jo säädetään vahingonaiheuttajan ankarasta vastuusta, mutta tämä vastuu vain huonosti toteutuu Suomessa. Todetaan aina silloin tällöin, ettei asialle oikeastaan mitään mahda, ja se, että tavallinen kansalainen asettaisi suuren yrityksen, taloudellisen toimijan, ikään kuin vastapuolekseen oikeudenkäyntimenettelyssä, on aika hankala tilanne. Silloin tulevat vastaan mahdolliset korkeat oikeudenkäyntikustannukset, jos esimerkiksi oikeudenkäynti päättyy tässä tapauksessa syytteen nostajan näkökulmasta huonolla tavalla. Tämä on eräs asia, joka myös toimii täällä mukana.

Mutta kaiken kaikkiaan tässä asiassa on hyvä, että asian puhemiesneuvosto esittää lähetettäväksi lausunnolle myös ympäristövaliokuntaan, jolloinka asiaa voidaan tarkastella myös nimenomaan tämän ympäristöulottuvuuden näkökulmasta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on kerrottu, että pienyritykset joutuvat tämän takia nyt vaikeuksiin. Muistuttaisin kumminkin, että kuluttaja-asiamies toimii virkavastuulla. Minusta tuntuu, että se on tällainen pienen yrittäjän turva näissä asioissa. Se seuloo nämä asiat, onko asiallista tällainen kanne nostaa vai ei. Pitää muistaa, että nämä kauppaketjut ja teollisuus ja tällainen ovat maailmanlaajuisia suuryrityksiä, joita joutuvat nämä pienet yrittäjätkin palvelemaan ja ottamaan lusikan kauniiseen käteensä, ja niitäkin niin sanotusti kyykytetään, pienyrittäjiä. Eli tätä vartenhan tämmöinen kuluttajansuoja on, yksittäistä ihmistä suojelemaan.

Tästä Århusin sopimuksesta sanoisin siltä osin, että kun Suomessakin esimerkiksi metsänsuojelun osalta vaaditaan puoli miljoonaa hehtaaria Etelä-Suomen parhaita metsiä suojeltavaksi, silloin suomalaisen metsäteollisuuden raaka-aineen saanti vaikeutuu. Maan rajojen ulkopuolelta näkyy vaan ilmestyvän sitten niitä toimijoita tänne kertomaan, että vaikeutetaan Suomen teollisuutta ja muuta eteenpäinmenoa, jos ette tee niin kuin me haluamme.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tänä aamuna tänne työpaikalle tulin ja katsoin päivän listaa, lähetekeskusteluja, niin totesin ensinnäkin, että aha, hienoa, ryhmäkannelaki on vihdoinkin. Minä muistan äärimmäisen elävästi sen, kun ed. Brax ajoi tätä asiaa erittäin voimallisesti vuonna 95 työnsä aloittaneen Lipposen hallituksen ohjelmaan. Ed. Braxille näytti jääneen täsmälleen mieleen se, mitä asian tiimoilta julkisuudessa silloin puhuttiin ja tapahtui. Täsmälleen tuossa muodossa tapahtumat ja lausahdukset jäivät minunkin mieleeni. Voin vain onnitella ed. Braxia siitä, että 11 vuoden jälkeen jotakin on jäänyt paperille siitä, mitä silloin ajettiin.

Toinen asia, mikä tuli tänä aamuna mieleen, on se, että on aivan varma asia, että tässä lähetekeskustelussa tulee kaikki mahdollinen luontoon liittyvä, luonnoton ja eläimellinen esiin, kaikki, mitä ihmisen mielikuvitus vain voi loihtia kaivettavaksi esiin, ja näin juuri on käynyt. Elikkä ei tarvinnut olla ennustajaukko, kun ajatteli, että kyllä varmaan liito-oravat löytyvät paikalle tänne isoon saliin, ja niin tapahtui. Suomen eduskunta on liito-oravavammainen aivan selvästi. Se on traumoittanut kansanedustajien sielun ytimen. Se rassaa luita niin, että tuskin pystyy öisin nukkumaan, jos seuraavana päivänä voi tarjoutua mahdollisuus lausahtaa jotakin liito-oravista maailmankaikkeudessa ja erikoisesti Suomeen liittyen. (Ed. Kallis: Aika lievä vamma!) — Ed. Kallis kuuluu tähän ryhmään, jolla sielu liikuttuu aina täydellisesti.

Nyt on kuitenkin vaan muistettava se asia, että Euroopan unioniin ei olisi pitänyt liittyä. (Ed. Brax: Sieltä se tulee!) Sieltä se pulppuaa. Tämä oli kaikki tiedossa täällä salissa, kun syksyllä 94 käytiin asianomaista keskustelua. Liito-oravat olivat liitteen IV mukaisesti kaikkien meidän tiedossa, ja ei yksikään kokoomuslainen eikä EU-jäsenyyttä voimakkaasti kannattanut nähnyt mitään ongelmia liito-oravissa eikä liitteessä IV, ei vähäisimmässäkään määrin. (Ed. Kallis: Pieni vamma!) — Niin, mutta näyttää rassaavan.

Se on ilmeisesti niin, että siitä on tullut krooninen vamma, josta ei tahdo päästä millään eroon, ja sitten se vaikeuttaa sellaisia asioita kuin ryhmäkanneasian käsittelyä täällä, ja kun nimenomaan tässä olisi nyt se vihonviimeinen mahdollisuus ollut ottaa hyvissä ajoin ympäristövahinkoasiat tähän mukaan juuri sillä tavalla, kuin ed. Lapintien aloitteessa on osoitettu. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tämä maailma käy pieneksi. Vaikka Suomi on väljästi asuttu, niin tämäkin maa käy ahtaaksi tälle taloudelliselle toimeliaisuudelle. Toimijat tulevat yhä isommiksi, ylikansallisemmiksi ja voimakkaammiksi ja tuntevat olevansa vahvoilla. Kaikki johto on ammattihenkilöitten hoidossa, elikkä sillä tavalla siis tämmöinen omistajayrittäjyysnäkökulma on kokonaan näistä asioista tavallaan häivytetty pois. Silloin ammattijohtajilla on kvartaalitalouden tulokset, ja sen mukaisesti ohjautuvat kaikki toimenpiteet, lasketaan kylmästi vaan, mitkä ne mahdollisuudet ovat, ja siinä suhteessa täällä ovat kuvaukset olleet aivan täsmällisiä ja oikeita.

Minä harvinaisen paljon toivon nyt sitä, että kun tämä merkittävä askel nyt kuitenkin ollaan ottamassa, niin edes mietintöön saataisiin joitakin kauniita lausahduksia ed. Lapintien aloitteesta ja sillä tavalla muistutettaisiin, että tämä on vain ensimmäinen askel ja seuraava toivottavasti tulee mahdollisimman pian.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Vaan ed. Laxellille, kun hän mielestäni hyvin kohtuuttomin sanakääntein yritti väittää, että kuluttaja-asiamiehen rooli tässä jotenkin muuttuisi hallituksen esityksen myötä tai tulisi mahdollisesti jotenkin ristiriitaiseksi: Kuluttaja-asiamies on koko toimintansa alusta asti saanut avustaa yksittäisissä oikeudenkäynneissä, ja sillä on ollut siis paitsi valvovaa ja neuvovaa roolia myös mahdollisuus yksittäisissä asioissa olla oikeudessa avustajana jo tähänkin asti. Sen lisäksi kuluttaja-asiamiehellä on koko ajan valvojiinsa nähden ollut paljon vakavampia ja merkittävämpiäkin toimivaltoja suhteessa sitten kuluttajansuojalainsäädännön rikkomiseen, joten tämä puhe siitä, että nyt jotenkin vaarannettaisiin kuluttaja-asiamiesinstituutiota tai tuotaisiin sinne jotain ristiriitaisia elementtejä, oli aivan paikkansapitämätöntä, puhumattakaan siitä kohtuuttomuudesta, että lähdettäisiin siitä, että kuluttaja-asiamies ei olisi saanut antaa asiantuntijalausuntoa tämän lain valmistelusta, joka kuulosti nyt jo sananvapausnäkökulmastakin käsittämättömältä näkökulmalta.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta tästä ryhmävalituksesta, että tätä koskeva esitys on annettu eduskunnalle 12.9., toisin kuin tässä ed. Laxell peräsi.

Haluaisin vielä muistuttaa siitä, että meillä lakien ja sopimusten noudattaminen on oikeusvaltion ja koko markkinatalouden kulmakivi, jolloin voi kysyä, pitääkö asiakkaan maksaa siitä, että hän saa jotain muuta, mitä on luvattu, eli vähemmän, eli ei kai kukaan yrittäjä voi rakentaa toimintaansa sen varaan, että näin toimitaan. Sen takia pidin aika erikoisena tätä ed. Laxellin toteamusta, että kuluttaja-asiamiehen lausunto siitä, että lakeja on noudatettava, olisi jotain radikaalia ja erikoista.

On aika mielenkiintoista, että tässä nyt kokoomuksen riveistä aika voimakkain sanakääntein maalaillaan näitä kauhukuvia ja pelotellaan tällä ryhmäkannelailla. Voikin ehkä sanoa, että me olemme nähneet Suomessa työväen presidentin, joka oli kokoomuslainen, ja Ruotsissa uuden työväenpuolueen, mutta ilmeisesti kokoomuksesta ei ole nyt sitten ensi vaaleissa sukeutumassa työväenhenkistä puoluetta, joka olisi kuluttajien asialla. Vai onko? En tiedä.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, värderade ledamöter! Det är helt klart att det finns ett rättspolitiskt behov av den här lagstiftningen. Och jag tycker det var väldigt värdefullt att kollegan Rahkonen hänvisade till, som jag tror, att alla hederliga företagare också önskar en sådan här lagstiftning. Det ligger ju aldrig i någon hederlig företagares intresse att det finns sådana som genom lägre nivåer på sin service och svikligt förfarande kan dra nytta av och bidra till en oskälig konkurrens.

Det som jag hoppas är att vi har ett öppet sinne för att fundera på vad som rättspolitiskt är det bästa. Jag tror att det kunde ha funnits också and-ra vägar att gå vidare än genom förfarandet med grupptalan. Det enda oroande i den överdrivna kritiken som har framförts i dag är att hur klarar vårt domstolsväsende av detta. Men jag tror också att den kritiken är överdriven för ser vi på Sveriges erfarenheter är processen ganska svår. Det har varit väldigt mycket dimridåer som har lagts ut och använts i det här sammanhanget.

Todellakin, yhdyn niihin, jotka sanovat, että tässä on liioiteltu näitä esimerkkejä, minkälaisia vaikutuksia tällä voi olla. On viitattu Ruotsin tilanteeseen, mihin se vaikuttaa. No, Ruotsissahan on erittäin vähän tämän tyyppisiä kanteita nostettu.

Se huolenaihe, mikä on tullut minun korviini, on oikeastaan, mitä tapahtuu kustannuksille, jos kuluttaja-asiamies häviää oikeudenkäynnin. Miten valtio siihen on varautunut? Tässä mielessä ehkä olisimme voineet saavuttaa toisenlaisilla ratkaisuilla varmempaa tietä. Minun mielestäni tätä pitää miettiä nyt, kun lakivaliokunta saa asian käsiteltäväkseen. Elikkä oikeuspoliittinen tarve tähän on. Tämä on yksi mahdollisista ratkaisuista, mutta mielestäni on myöskin erinomaista, että me saamme tämän ryhmävalituksen kuluttajavalituslautakuntaan, ja toivottavasti myös sillä lautakunnalla on riittävästi resursseja, niin että sekin voi purkaa omia jonojaan.

Kompromissi nyt sitten oli, että tässä vaiheessa ei ympäristöasioita otettu tähän mukaan. Varmaan sitä tulee tarkastella myöskin avoimin mielin, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, mikä on se tarve, voidaanko palata tähän asiaan esimerkiksi seuraavan vaalikauden aikana.

Mutta ilmeistä on, että nyt täytämme kyllä tavanomaisten kuluttaja-asioiden osalta sellaista aukkoa, mikä on. Tänä päivänä voimme lukea taas lehdistä, että i Grejus by i Östra Nyland yksi henkilö on nyt ollut kymmenen päivää taas ilman puhelinpalvelua. Onko tällainen palvelu riittävä sopimusten mukaan? Eikö näissä yhteyksissä tarvita juuri nimenomaan sekä ryhmävalitusta että mahdollisesti ryhmäkannetta? Todellakin olemme tilanteessa, jossa tämmöinen pieni kuluttaja joissakin asioissa todellakin jää jalkoihin.

Nythän tästä on jätetty arvopaperiasiat pois. Tiedämme toisaalta, että arvopaperit on sellainen asia, jossa meillä on se oma ratkaisumekanismi, ja on väitetty, että se toimii, ja me olemme saaneet kiitosta siitä. Toisaalta minä kansanedustajana saan korviini myöskin paljon esimerkkejä siitä, että yksityinen kansalainen on vaikeassa asemassa, koska hän ei pääse todistamaan, minkälaisia neuvoja hän on saanut, elikkä siinä mielessä meidän pitää myöskin muistaa, että näihin asioihin pitää kiinnittää huomiota, koska tiedämme, että ehkä tulee koko ajan uusia niin sanottuja instrumentteja ja vanhempi kansalainen ehkä ei aina pysty seuraamaan, mutta juuri nimenomaan tämä taho haluaa turvata vanhuuttaan tällaisilla sijoituksilla. Valitettavasti meillä on monta esimerkkiä ehkä siitä, että vanhemmat ihmiset ovat näillä sijoituksillaan menettäneet osan siitä vanhuudenturvastaan, mitä he olivat toivoneet.

Det är bra att vi äntligen har fått en lagstiftning men det finns några, som sagt, saker som man kan fundera på, om de är rättspolitiskt riktiga lösningar. Sist och slutligen tror jag också att den här lagen har en större preventiv effekt än vad vi kan tro och att följderna inte alls kommer att vara så dramatiska som varken förespråkarna eller motståndarna har sagt, men den fyller en brist som har funnits i vår lagstiftning.

Matti Kauppila /vas:

Rouva puhemies! Ryhmäkanneasia on periaatteessa hyvä asia. Tietysti historian valossa, kun miettii, niin on tämä valitusmenettely, valitukset eri kunnissa kaavoitusta, rakentamista ja montaa muuta asiaa kohtaan, tämmöinen historiallinen taakka. Uskon, että näiden ympäristöasioiden poisjättäminen tässä nyt hallituksen taholta on nimenomaan sitä.

Mielenkiintoisena asiana minusta tähän yritystoimintaan tulee myöskin maa- ja metsätalous, jossa varmasti ympäristökanteilla olisi paljonkin ehkä asiaa. Kun ajatellaan metsän lannoitusta, jopa golfkenttien lannoitusta, niin sieltä löytyisi kyllä ryhmäkanteille varmasti asiaa. Jostakin syystä nyt sitten hallitus ei uskalla lähteä tälle tielle. Mutta täytyy muistaa, että ryhmäkanne on myöskin tavallisen ihmisen kannalta noin positiivisessa mielessä ihmisen suoja, elikkä hän voi porukalla sitten yrittää lähteä hakemaan oikeuksiaan, kun ei yksin ole varaa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen piti hyvän puheenvuoron tuosta liito-oravamöröstä, joka aina on jotenkin käyttökelpoinen uhka. Sillä ei ole todella tekemistä millään lailla tämän asian kanssa, mitä nyt käsitellään, enkä oikein usko, että tämän salin ulkopuolella tuollaisia puheenvuoroja nyt ehkä viljelläänkään.

Mutta haluaisin ed. Kankaan puheenvuoroon viitata siltä osin, että Århusin sopimus ja tämä ryhmäkannelaki, jos siinä olisi mukana ympäristönäkökulma ja ympäristövahinko, ympäristöterveys otettu mukaan, niin se vahvistaisi ainoastaan niitä Århusin sopimuksen periaatteita, jotka jo nyt on otettu mukaan ympäristönsuojelulakiin. Sitä kautta se olisi käyttökelpoinen, tämä laki, nimenomaan suojaamaan ihmisten oikeuksia, jotka nyt jo lainsäädännössä on todettu, ja viemään sitten niitä asioita eteenpäin käytännöksi. Eli nimenomaan nämä prosessuaaliset ongelmat vähenisivät ja voimassa oleva lainsäädäntö paremmin toteutuisi, jos meillä olisi ryhmäkannemahdollisuus myös ympäristöterveyden alueella.