Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minulla ei ole enää leikki-ikäisiä lapsia, mutta lapsenlapsia on, ja sen vuoksi uskaltaisin kommentoida tätä hallituksen esitystä yhden pykälän muuttamiseksi lasten päivähoitolakiin, kun koko laki on vuodelta 1973 ja koko laki tulisi uudistaa.

Mistä ihmeestä järjestetään ne parisataa erityislastentarhanopettajaa yhtäkkiä näihin päiväkoteihin, mitä tämä laki edellyttäisi, kun heitä valmistuu vain noin 50 vuodessa? Myöskin valtionapu tälle toiminnalle on varsin vähäinen, vain noin miljoona euroa, kun Kuntaliitto on laskenut, että se maksaisi 7 miljoonaa euroa, eli ei ole kovinkaan viisasta tuoda tämmöisiä esityksiä sosiaalipaketissa, jotka taas lisäävät kuntien menoja ja joita ei pystytä toteuttamaan, jolloinka ne aiheuttavat erittäin suuria pettymyksiä kansalaisille.

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä käsittelyssä on tällä hetkellä hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta. Tämä esitys sisältää vain yhden muutoksen, joka koskee erityistä tukea tarvitsevien lasten aseman parantamista säätämällä, että kunnan käytettävissä tulee olla lasten päivähoidossa esiintyvää tarvetta vastaavasti erityislastentarhanopettajan palveluja. Tämä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2007.

Tämä parannus on sinänsä hyvä ja oikean suuntainen, kohdentuuhan se ongelmana koettuun erityisen tuen tarpeen lisääntymiseen ja toisaalta liian pieniin henkilöresursseihin. Tämän lain tavoitteenahan on, että varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy olisivat enemmän mahdollisia kuin tällä hetkellä.

Tarvittavan pätevyyden omaavien erityislastentarhanopettajien saatavuudessa kunnilla on vain valitettavasti jo tälläkin hetkellä ongelmia. Erityislastentarhanopettajia ei ole samanveroisesti eri puolilla maata saatavissa johtuen muun muassa koulutuksen epätasaisesta sijoittumisesta. Noin 20 prosenttia erityislastentarhanopettajista on epäpäteviä.

Päivähoidon laadun kehittämisessä on ongelmallista, jos päivähoitolain muutokset supistuvat nyt tehtyyn muutosesitykseen. Hallitusohjelma lupaa enemmän, samoin yleinen odotus. Muutosesitys ei tuo tullessaan kaikille lapsille vaadittavaa varhaiskasvatussuunnitelmaa, johon sisältyisi kyllä erityisen tuen tunnistaminen ja sen edellyttämät tukitoimet, mutta myös laajemmin lapsen yksilöllinen huomioiminen kasvatuskumppanuudessa vanhempien kanssa. Myöskään ryhmäkokoihin ei oteta tässä lakiesityksessä kantaa.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa lasten päivähoitolain pikaista kokonaisuudistusta kannattavan toimenpidealoitteen allekirjoitti yli sata kansanedustajaa marraskuussa 2001. Päivähoitolain kokonaisuudistustarve on todettu lukuisissa eri muistioissa ja asiakirjoissa. Lasten päivähoidosta annetun lain kokonaisuudistusta ovat vaatineet lukuisat varhaiskasvatuksen tutkijat, järjestöt ja muut asiantuntijatahot. Eduskunnassa asiasta on tehty lukuisia kirjallisia ja suullisia kysymyksiä. Eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota lasten päivähoidosta annetun lain tulkinnanvaraisuuteen erityisesti päivähoidon ryhmäkokojen osalta.

Tämän käsitteillä olevan esityksen puutteena on myös se, ettei lasten päivähoidon henkilöstömitoitusta tarkastella kokonaisuutena. Viime vuosina meillä on päivähoidon lapsiryhmissä korkeammin koulutetun henkilökunnan määrä suhteessa muuhun henkilöstöön vähentynyt. Suunta on juuri päinvastainen kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.

Yliopistollinen lastentarhanopettajakoulutus tuottaa pienten lasten kehityksen ja oppimisen asiantuntijuutta. Erityislastentarhanopettajien tarve tulee tarkastella osana muuta päivähoidon henkilöstöä ja henkilöstön koulutustasoa. Ei ole hyväksyttävissä, että päivähoidon lapsiryhmissä työskentelevässä henkilöstössä korkeammin koulutetun henkilöstön määrä vähenee ja samalla lisätään erityislastentarhanopettajien määrää.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön tuottamassa lasten päivähoidon tilannekatsauksessa syyskuulta 2005 todetaan, että kunnissa on liian vähän erityislastentarhanopettajia. Palveluja on saatavissa vain noin joka neljännessä kunnassa. Kyselyyn vastanneet kunnat arvioivat, että eniten kunnissa oli tarvetta erityislastentarhanopettajista ja että erityislastentarhanopettajia tarvittaisiin lisää noin 160. Nyt esillä olevan lakiesityksen perusteluissa todetaan, että erityislastentarhanopettajien tarve on vajaa sata, elikkä aikamoinen erotus siihen nähden, mikä tarve todellisuudessa olisi. Erityislastentarhanopettajia valmistuu vuosittain alle viisikymmentä. Uusilla varhaiserityisopettajilla, kasvatustieteen maistereilla, on oikeus myös perusopetuksen erityisopettajiksi, joten heistä suuri osa sijoittuu perusopetuksen tehtäviin. Tämä on tietysti se rekrytointiongelma, että he eivät tule näihin tehtäviin, joista tässä laissa on kysymys.

Ihan lopuksi vielä totean, että päivähoidon säädösten uudistamisen tarve koetaan joka päivä varhaiskasvatuspalveluiden arkitodellisuudessa. Eikö siis olisi aika vastata tähän tarpeeseen hallitusohjelman lupausten mukaisesti ja siis uudistaa koko varhaiskasvatuksen lainsäädäntö?

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva lakiesitys on erittäin hyvä. Muutama huomio ja ehkä hieman evästystä valiokuntakäsittelyyn.

Tässä on ansiokkaasti todettu, kohdassa "Yhteiskunnalliset vaikutukset", että "esitys parantaa lasten välistä tasa-arvoisuutta päivähoitoa toteutettaessa". On kuitenkin huomattava, että noin 70 prosenttia lapsista on päiväkodeissa hoidossa ja noin 21 prosenttia on perhepäivähoidossa. Tämähän on juuri sitä, mitä me keskustalaiset ajattelemme, että vanhemmilla pitää olla monipuoliset mahdollisuudet valita hoitopaikka. Nyt kuitenkin voi olla vaarana, että kun näitä erityislastentarhanopettajia kuntiin tulee, niin he toimivat pääsääntöisesti vain siellä päiväkodissa. Tässä toivoisi, että valiokunta kiinnittäisi huomiota siihen, millä tavalla ammatillinen yhteistyö perhepäivähoitajien ja näitten erityislastentarhanopettajien kanssa saadaan toimimaan kunnissa. Varmaan löytyy sellaisiakin kuntia, joissa nämä prosenttiluvut ovat hiukan toisenlaisia elikkä lapset ovat enenevissä määrin perhepäivähoidossa, koska myös siellä hoidossa on lapsia, jotka voivat tarvita tätä erityislastentarhanopettajan apua.

Lisäksi kiinnittäisin huomiota siihen, että kun opetusministeriössä on tehty erilaisia sormiharjoituksia siitä, mitkä koulutusalat tulevaisuudessa kenties kuuluvat yliopistoihin ja mitkä kuuluvat ammattikorkeakouluihin, niin haluaisin huomauttaa sen, että tässä on selvästi tuotu esille, että erityislastentarhanopettaja on asiantuntija, joka toimii konsultaatiotehtävissä ja asiantuntijatehtävissä. Uskoisin, että myös valiokuntakin voisi mietinnössään kiinnittää huomiota siihen, mikä merkitys on sillä, että tällaisiin asiantuntijatehtäviin koulutus on saatu yliopistoissa eikä esimerkiksi ammattikorkeakouluissa.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu, kuntien käytettävissä ei ole riittävää määrää päteviä erityislastentarhanopettajia ja toisaalta, kuten hallituksen esityksestä käy ilmi, noin 7 prosentille päivähoidossa olevista lapsista tällainen tarve olisi.

Minun mielestäni tämä on hyvä hallituksen esitys, joka ei sulje pois kokonaisuudessaan niitä ongelmia, mitä tällä hetkellä on, mutta kuten täällä on aiemmin todettu, kokonaisuudistukselle on selkeä tarve ja ilmeisesti sosiaali- ja terveysministeriössä kaikki valmiudet siihen kokonaisuudistamiseen on olemassa.

Täällä ed. Karvonen peräänkuulutti moniammatillista osaamista. Juuri näin, olen täsmälleen samaa mieltä siinä suhteessa, että esimerkiksi jo nyt voitaisiin kunnissa esimerkiksi sosiaalityön osalta tiivistää yhteistyötä päiväkotien kanssa.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn tuossa edellä edustajien Moilanen-Savolainen ja Karvonen puheenvuoroihin siinä, että tarve on kieltämättä suuri tällaisille ammattihenkilöille. Mutta haluan ikään kuin evästyksenä valiokunnalle antaa myöskin sen teeman, että he miettisivät, tuleeko näiden tulevien erityislastentarhanopettajien rooli olemaan se, että he ovat niin sanottuja kiertäviä, konsultoivia, erityislastentarhanopettajia vai sijoitetaanko heidät mieluummin yhteen paikkaan, jolloin voi miettiä sitä, mikä on se suurin hyöty, millä tavalla tämä toiminta järjestetään. Itse olisin sillä kannalla, että jos ja kun päivähoitoon näiden henkilöiden sijoittamisessa päädytään, niin tarkastellaan erityisen tarkasti se, mikä on se kaikista paras saatava hyöty tämän henkilöstön sijoittamisessa.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on, kuten valiokuntien mietinnöissä on tapana sanoa, tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. On tärkeää, että erityislastentarhanopettajia on kunnissa riittävästi ja erityislastentarhanopettajien palveluja on riittävästi saatavilla.

Kiinnitän huomiota kuitenkin yhteen perusasiaan. Me olemme viime aikoina useassa yhteydessä joutuneet lisäämään resursseja erityisosaajien palkkaamiseen ja joudumme jatkossa sitä tekemään entistä enemmän. Aina, kun tällaisia päätöksiä teemme niin kuin tässäkin, meidän on syytä myös kysyä, miksi, miksi näitä tarvitaan entistä enemmän. Tämä viestii ongelmista, ja mielestäni kysymyksessä ovat nimenomaan perheiden pahoinvointiin liittyvät asiat. Nämä tarpeet tulevat perheiden pahoinvoinnista johtuvista ongelmista, joiden oireiden hoitamiseen tarvitsemme entistä enemmän erityisosaajia. Tällaisessa yhteydessä mielestäni meidän tulee aina tarkastella, miten pystymme puuttumaan myös tähän peruskysymykseen, millä tavalla ja miten perheet voisivat paremmin ja pystyisivät paremmin hoitamaan kasvatusvastuun. Me tarvitsemme entistä enemmän erityisosaajia perheiden hyvinvointiin. Me tarvitsemme erityisosaajia koulussa ja monessa muussa yhteydessä.

Menemättä nyt tässä yhteydessä yksityiskohtiin, näihin pahoinvointikysymyksiin — niistä jatkuvasti julkisuudessa on asioita esillä ja myöskin meidän sosiaali- ja terveysvaliokunnassamme — halusin ottaa tämän näkökulman esille, että erityisosaajien lisäämisellä pelkästään nämä asiat eivät ratkea. Sitä meidän tulee tehdä, mutta perusasiakin on saatava paremmalle tolalle.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minun on pakko arvostella nyt kyllä hallituspuolueita siitä, että tätä sosiaalipakettia toteutetaan aivan epärealistisesti. Silloin kun lähdimme toteuttamaan hoitotakuuta, niin sinne pantiin 130 miljoonaa euroa ensimmäiseksi vuodeksi. Mutta tätä sosiaalipakettia toteutetaan siten, että tulee kaikenlaisia lakeja, joita ei käytännössä voi toteuttaa.

Meillä ei ole näitä erityislastentarhanopettajia saatavilla, ja kunnilla ei ole siihen rahaa. Jos se maksaa 7 miljoonaa, valtio antaa miljoonan. Siis tällä tavalla ei voi näitä kuntia pakottaa toteuttamaan semmoisia toimintoja, jotka niille ovat täysin mahdottomia. Sitten se aiheuttaa erittäin suuria pettymyksiä kansalaisille. Esimerkiksi omaishoito on tällainen. Ei ole voitu toteuttaa omaishoitoa, kun kunnilla ei ole ollut rahaa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa puhemies! Tuen sitä, mitä täällä keskusteltiin tästä moniammatillisesta työstä ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Tällaiset lapset ja yleensäkin lapset ja nuoret, joilla on hyvin monenlaisia ongelmia, tarvitsevat monenlaista asiantuntijuutta. Erityislastentarhanopettaja ei välttämättä sitä vyyhtiä pysty yksin selvittämään, mikä monestikin näillä lapsilla on, mistä tässä on kysymys eli erityishoidon tarpeessa olevista lapsista.

Kun ajoin takaa kokonaisuudistusta, niin ehkä meillä pitäisi uskaltaa puhua myös siitä, miten tämä varhaiskasvatus organisoidaan, onko se opetustoimen alla vai sosiaali- ja terveystoimen alla. Siitähän on käyty paljon keskustelua, mutta ehkä sitä pitäisi jatkaa.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara peräänkuulutti kuntien vastuuta tehtävien järjestämisessä. Mutta viitaten ehkä eiliseen keskusteluun haluammeko lisätaakan näiltä osin, lisäpalvelujen järjestämisvastuuta kunnille, kun taloudellinen realismi on sitä, mitä on. Eilen käytiin aika mielenkiintoinen keskustelu niiltä osin. Tässä annetaan selkeä signaali kunnille, niin kuin omaishoitajien laissakin tehtiin.

Puheenvuoroni halusin pyytää lähinnä siitä syystä, että tämä lakihan ei poista sitä ongelmaa, joka liittyy koulutukseen, ja toisaalta on se huolestuttava piirre, joka liittyy työssä viihtymiseen. Heittäisinkin pallon työmarkkinapöydissä istuville, että vakavasti mietittäisiin sitäkin kysymystä, miten nämä henkilöt, jotka tekevät erityislastentarhanopettajan työtä, saataisiin pysymään työssään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Mitä ed. Moilanen-Savolainen tuossa heitti ilmaan kysymyksiä, niin varmasti sillä tavalla saadaan pysymään työssään, että heillä olisi kunnollinen palkka. Lastentarhanopettajien, myös erityislastentarhanopettajien, palkka on aivan liian vaatimaton huomioiden koulutus, huomioiden työ. He kuuluvat näihin Akavan pienipalkkaisiin. Erinomaisia ihmisiä ja työntekijöitä, ja meillähän on hyvä päivähoito. Palkkauskysymys on siis ihan keskeinen ongelma.

Lasten ongelmat, mihin täällä on keskustelussa viitattu, lisääntyvät. Kun vasemmistoliitto oli viettämässä kesäkokousta Espoossa, niin Espoon Jorvin sairaalan lastenpsykiatri kertoi, että hyvinvoivassa Espoossa 20 prosenttia lapsista kärsii vakavista psyyken häiriöistä, siis Espoossa 20 prosenttia vakavista psyyken häiriöistä. Tuohon lukuun, jonka ylilääkäri, psykiatrian ja lastenpsykiatrian ylilääkäri, kertoo, on tietysti uskominen, vaikka se tuntuu suurelta. Toisaalta jossakin muualla luku voi olla vieläkin suurempi. Mikä on tämän sitten tämän tilanteen tausta: eriarvoistuminen. Ongelmana lasten kohdalla ovat tietysti vanhempien kuluminen, burn out, loppuunpalaminen, avioliittojen hajoamiset, turvattomuus sekä alkoholin käyttö, joka on yleinen ongelma eikä liity edes sosiaaliluokkaan. Kaiken kaikkiaan yhteiskunnan intensiivisyys, joka ryöstää lapsilta vanhemmat ja vanhemmilta vanhemmuuden, tämä on todella syvä, tärkeä, suuri ongelma. Hyvä, että siitä keskustellaan.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen nosti täällä esille hyvin kipeän asian, ja täällä on vastikään käyty keskustelua vammaispolitiikasta. Yksi keskeinen vammaisryhmä ovat kuurot lapset, jotka useimmiten eivät saa omalla äidinkielellään erityispäivähoitoa, joten tässäkin suhteessa asettaisin uusia painotuksia ja haasteita koulutuksen osalta, koska tämä on ihmisoikeuteenkin liittyvä kysymys ja edistäisi näitten vammaisten lasten asemaa myöskin päivähoidon sisällä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Moilanen-Savolainen innosti vielä puhumaan tästä koulutuksesta, elikkä nythän tietysti, kun näitä erilaisia tarpeita tulee, se on sisällöllinen kysymys koulutuksessa, mutta myöskin sitten ihan tällainen määrällinen kysymys siitä, onko meillä ennakoitu riittävän hyvin, minkälaisia tarpeita tulee. Mielestäni sosiaali- ja terveydenhuollossa on paljon sellaisia alueita, joista opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä tällaisissa työryhmissä pitäisi keskustella, ja minä tiedän, että sellaisia keskustelufoorumeja onkin. Mutta tästä erityislastentarhanopettajien tilanteesta, mikä nyt on, siitä puutteesta, ei ole kyllä riittävästi keskusteltu eikä osattu sitä ennakoida, joskin me tiedämme sen, että vaikka heitä koulutettaisiin, on se ongelma, että he eivät pysy sillä alalla, koska se on huonosti palkattua ja erityislastentarhanopettaja suuntautuu ja työllistyy muuallakin paremmin palkatuilla paikoilla.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun näitä en sanoisi ongelmaryhmiä vaan haasteellisia ryhmiä on tuotu tänä iltana esille moniaita, niin yksi erittäin suuri ja koko ajan kasvava ryhmä ovat tietysti puhevammaiset ihmiset. Elikkä puheopetus, joka aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, tuottaa parhaimman tuloksen. Ei sovi pelkästään kohdentaa näitä erityislastentarhanopettajien ikään kuin ammattikuvia yksinomaan perheitä tukevaan toimintaan, vaan sieltä löytyy todella monia ryhmiä, joihin näitä henkilöitä kipeästi tarvitaan, ja sanoisinpa, että valiokunnalla on tässä tosi työ etsiä kaikkiin näihin ongelmiin parannusta pelkästään tämän lain avulla. Luulen, että mahdoton tehtävä, mutta haasteita meille riittää.