Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ulkomaille suuntautuva korkeakoulujen tutkintoon johtava tilauskoulutus tehdään nyt mahdolliseksi. Sitä on kauan odotettu, että pystyttäisiin korkeakoululaitostamme kansainvälistämään, ja kansainvälistämisen kannalta juuri tällä tilauskoulutuksella saattaa olla suuri merkitys. Kansainvälinen yhteistyö on tärkeä osa tätä korkeakoulutusta, ja se omalta osaltaan edistää koulutuksen ja tutkimuksen laadun kehittämistä ja vahvistaa samalla kansallista innovaatiopohjaa.

Tämä hallituksen esitys hyväksyttiin meidän valiokunnassamme yksimielisesti. Valiokuntamme myöskin totesi näin, että suuri hyötyjäryhmä ovat suomalaiset opiskelijat.

Tätä tilauskoulutusta voidaan järjestää ryhmälle. Keskustelimme paljon, mikä se ryhmä oikeastaan on. Yksi se nyt ei voi olla. Kaksi on pari. Ehkäpä se on sitten kolme opiskelijaa ja siitä enemmän. Tilaajana voisi olla yksityis- tai julkisoikeudellinen oikeushenkilö, esimerkiksi osakeyhtiö, yhdistys tai säätiö tai valtio, kunta tai kuntayhtymä. Kuitenkin oleellista on, että tätä annetaan muille kuin Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansalai-sille.

Yliopistokoulutus on hyvin korkeatasoista koulutusta, ja se on hyvin arvostettua. Me voimme järjestää ja räätälöidä erilaisia houkuttelevia kokonaisuuksia, koulutuskokonaisuuksia, joita sitten voimme viedä ulkomaille. Tällaisia koulutusmahdollisuuksia oli, ja valiokunta löysi muun muassa opettajankoulutuksesta, musiikista ja muista taiteenaloista. Sittenhän on varmasti paljon muitakin, mutta nämä tulivat nyt esille lä-hinnä.

Valiokunta piti myöskin erittäin tärkeänä sitä, että tämä tilauskoulutus ei saa heikentää korkeakoulujen antamaa perus- tai jatkokoulutusta eikä saa rajoittaa tätä normaalia maksutonta tutkintokoulutusta, johon kaikilla henkilöillä kansalaisuudesta riippumatta on mahdollisuus osallistua.

Valiokunta painotti myöskin sitä, että koulutusta ei saisi järjestää tilaajalle, jonka tosiasiallisena aikomuksena on tilata koulutus siinä tarkoituksessa, että koulutukseen osallistuvat voisivat välttää yliopiston tai korkeakoulun valintakokeet.

Lisäksi myöskin pidettiin tärkeänä sitä, että maksullisen tilauskoulutuksen maksujen on katettava nämä menot. Kuitenkin varmasti on näin käytännössä, että lyhyellä tähtäimellä tämä ei ole mahdollista, mutta ainakin pitkänä ajanjaksona näin pitää olla.

Se, mikä paljon keskustelutti valiokuntaa myös, oli kehitysyhteistyön määrärahojen käyttö. Hallituksen esityksen mukaan tutkintoon johtavaa tilauskoulutusta voidaan toteuttaa myös osana kehitysyhteistyötä, mutta valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että kuitenkaan tätä tilauskoulutusta ei saa järjestää niin, että se tukee vain suomalaista korkeakoululaitosta, vaan avun tulee aina edistää kehitysmaan omaa paikallista kehitystä. Korostimme vahvasti myös sitä, että tämän kehitysyhteistyömäärärahojen käytön pitää noudattaa Oecd:n määrittelemiä kehitysavun kriteerejä eli tällaisia niin sanottuja oda-kriteerejä. Näissä kriteereissä painotetaan muun muassa sitä, että hyväksyttävän opiskelun on edistettävä saajamaan taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja opinto-ohjelmien tulee tähdätä kehitysvaikutukseen kohdemaassa ja että opinto-ohjelmien sisällön tulee liittyä kehitysmaiden kehityksen edistämiseen. Täytyy myöskin kiinnittää huomiota siihen, että opinnot eivät saa johtaa niin sanottuun aivovuotoon.

Valiokunta piti erityisen tärkeänä myös sitä asiaa, että opetusministeriö seuraa tätä tilauskoulutuksen sujuvuutta, miten se menee ja miten se lähtee liikenteeseen, ja sen tilauskoulutuksen vaikuttavuutta. Myöskin halusimme näin, että opetusministeriön tulee antaa selvitys valiokunnallemme vielä tämän vaalikauden aikana siitä, miten tämä tilauskoulutus on lähtenyt liikenteeseen.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! On aika etsiä uusia vientielinkeinoaloja. Suomi tunnetaan vahvan opetuksen maana. Pisa-tuloksemme ovat niittäneet mainetta maailman ympäri. Tosin Pisa mittaa ennen kaikkea keskimääräistä osaamista ja sitä, paljonko koululaisissa on erittäin huonosti osaavia. Huippuosaajien määrästä Pisa ei sen sijaan kerro mitään. Voimme kuitenkin hyödyntää tai käyttää hyväksemme mainettamme tasa-arvoisena ja vahvana peruskoulutusmaana. Sinänsä tässä tulee jo yleisluontoinen maine siitä, että olemme maan mainio koulutusmaa.

Koulutus voisi olla mainiosti meidän uusi vientituotteemme. Koulutustuotteiden myyjinä voisivat olla niin julkisen kuin yksityisen sektorin toimijat. Sinänsä yksityisellä sektorilla on jo pitkät kokemukset koulutuspalveluiden myynnistä. Vientipolkujen luonti vie kuitenkin aikaa ja rahaa. Ei ole yhtään huono ajatus, että lähdemme tuotteistamaan, markkinoimaan ja myymään yliopistollista ja ammattikorkeakoulutusta. Samoin toisen asteen koulutuksen palveluilla lienee sama mahdollisuus. Sinänsä tässä voidaan nähdä yksityisen sektorin kannalta se tilanne, että julkinen sektori käy luomassa eräällä tavalla vientipolkuja myöskin yksityisen sektorin toimijoille. Tärkeää on, että lukuisissa koulutuspaikoissa ei lähdetä pyörää keksimään aina uudestaan.

Yhteistyö ja työnjako eri toimijoiden välillä on tarpeen. Suomi on pieni maa. Siksi yhteistyö on ainoa kannattava tapa viedä tilauskoulutusta eteenpäin. Tilauskoulutukseen liittyy riskejä. Ensimmäiset pelkotilat varmasti löytyvät maksuttomuuden ja sen periaatteen menettämisestä. Toisaalta on muistettava siinä kohdin, että tässä on kysymys kansalaisista, jotka eivät ole maksaneet Suomeen veroja, ja se on oikeastaan se merkittävin kysymys, miksi me maksamme koulutuksen ihmisille, jotka eivät ole maksaneet veroja Suomeen. Lisäksi yliopistoissa tulee olemaan tilanne, että tuotteistus, markkinointi ja myynti vievät resursseja ja kilpailu koulutusmarkkinoilla on kova. Mahdollisuuksia kuitenkin riittää. Jos ajatellaan opiskelijoita, heillä on mahdollisuus saada eri kielillä olevia opiskeluohjelmia jatkossa mahdollisesti laajemmalla. Samoin saattaa olla, että kurssitarjontammekin laajentuu. Samoin, jos ajatellaan verkottumisen näkökulmasta, niin sekä opiskelijoille että yliopistoille mahdollistuu myöskin verkottuminen ulkomaalaisten kanssa. Parhaimmillaan saamme potkua koulutuksemme laadun parantamiseksi.

Sitten on kysymys, millä hinnalla me lähdemme myymään koulutusta. Halvalla ei kannata myydä. Alennusmyynti on oman osaamisen aliarvioimista. Laatu saa näkyä korkeana hintana, koska kyllä sen tuottaminenkin maksaa. Ostajatkin haluavat laatua. Ei kannata olla millään tavalla aliarvioiva vaan ottaa riittävän kova hinta. Usein myöskin käy niin, että mitä kovempi hinta, sitä kovempi mielikuva tulee myöskin laa-dusta.

Yhtenä näkökulmana nousi valiokunnankin työskentelyssä kehitysapu, ja yksi hyvä tapa antaa kehitysapua on koulutus. Tässä kohdin tietenkin tulee tilanne, että tulee moraalinen velvollisuus, että siinä kohdassa ei voida lähteä tuottamaan voittoa, eli niiltä osin hinnoittelu tulee olemaan toisen tyyppinen.

Tilauskoulutuksessa ei ole menetettävää, jos vielä me saamme tämän toiminnan organisoitua järkevästi. Käytetään hyödyksi sitä osaamista, joka löytyy meidän täydennyskoulutuskeskuksista. Hyödynnetään meillä jo maailmalla olevia vienti- ja innovaatiokeskuksia, joita ovat perustaneet muun muassa Tekes ja Finpro. Yhdistetään innovaatiot ja koulutus paketiksi. Näitä harva tarjoaa tänä päivänä maailmalla. Rakennetaan koulutuksen Suomi-portaali, jossa tarjontamme keskittyy yhden katon alle. Luodaan Suomen koulutukselle oma brändi. Mikä on ensimmäinen toimenpide? Ensimmäiseksi meidän pitää tehdä liiketoimintasuunnitelma Suomi-tasolla ja pitää tutkia, missä ovat ne markkinat, missä on tarvetta suomalaiselle osaamiselle. Joka paikkaan ei kannata säntäillä, vaan tulee valita huolellisesti.

Lisäksi on varmistettava, että tilauskoulutukseen osallistuvat eivät saa tutkintoja muita helpommalla, kuten jo aiemmin tuli vastaan. Valmistuneiden on hallittava tutkinnon tiedot. Pelkällä rahalla ei saa tutkintoja hankkia. Tämä on tärkeää siltä osin, kun mietitään, mikä on suomalaisen yliopistollisen tutkinnon laatu ja sen ylläpitäminen. Ilmaiseksi ei kannata antaa osaamista pois. Jos me saamme Suomeen maksukykyisiä, motivoituneita ulkomaalaisia opiskelijoita, saamme mahdollisesti myöskin sitä kautta lisää resursseja yliopisto-opetuksemme laadun parantamiseen.

Kannatan esitystä. Jatkoevästyksenä tuleville valmisteluille haluaisin kysyä, onko mahdollisuutta tulevaisuudessa myöskin laajentaa koulutuksen myyntiä EU- ja Eta-maiden sisällä. Mielestäni tähän pitäisi olla myöskin mahdollisuudet, koska kysymys on myöskin yhdenvertaisesta käsittelystä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys laista, josta on lyhyesti käytetty nimeä "tilauskoulutus", mutta sinänsä on asiallisesti kysymys hallituksen esityksestä laeiksi yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta. Mutta kuitenkin tämä muutos hyvin vahvasti kohdistuu siihen, millä tavalla yliopistoissa koulutusta tuotetaan; siihen kehitykseen esitetään muutosta.

Asiantuntijalausuntojen yhteydessä erityisesti yliopistojen aikuiskoulutusverkoston asiantuntija mainitsi lausunnossaan, luen suoran sitaatin: "Yliopistojen kannalta tilauskoulutuksen järjestäminen esitetyn lain pohjalta tulee olemaan haasteellista. Suomi on pieni maa, ja koulutuksen markkinointi sekä brändin rakentaminen vaativat yliopistoilta resursseja jo ennen kuin yksikään tilauskoulutettava tulee Suomeen. Tilauskoulutus pitää pystyä tuotteistamaan ja suomalaisen sinällään hyvän maineen omaavan koulutuksen brändi pitää rakentaa." Mielestäni tässä on tähän koulutukseen liittyvä tärkeä asia, eli on kysymys koulutuksen markkinoinnista, jossa tulee onnistua.

Näen erittäin tärkeänä sen, mihinkä valiokunnan kannanotoissakin ja kyllä myös lain perusteluissakin kiinnitetään huomiota, että ei ole kysymys vain koulutuksen myynnistä ulkomaalaisille opiskelijoille, määrätyistä maista tuleville opiskelijoille ja nimenomaan ryhmille, vaan nimenomaan tämän koulutuksen myötä on nähtävä, että koko suomalaisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen laatua samalla voidaan kehittää ja kansainvälistymistä kehittää, eli tällä on suuri merkitys koko suomalaisen korkeakoulutuksen tutkimukselle, korkeakoulutuksen laadulle ja kansainvälistymiselle, niiden kehitykselle. Sen vuoksi, niin kuin täällä edellä ed. Lauslahti toi esille, se, mitä tässä tämän koulutuksen valmistelussa tai suunnittelussa ennen varsinaista toteutusta tulee tehdä, on se, että se koulutus, mitä tuotetaan, on laadukasta ja se järjestelmä ei saa mahdollistaa niitä asioita, mihin täällä ed. Lauslahtikin viittasi, ettei sitä ajatusta tule, että helposti rahalla koulutus, vaan nimenomaan kysymys on hyvästä koulutuksesta, kansainvälistymisestä meidän korkeakouluverkostossamme.

Ongelmana on nostettu jo asiantuntijalausunnoissakin se, että nyt kun tätä koulutusta markkinoidaan, niin ei ole kysymys siitä, että Suomi pääsee joillekin erillisille koulutusmarkkinoille viemään tätä tilauskoulutusta, vaan voi sanoa, että globaalisti ei ole olemassa erillisiä tilauskoulutuksen markkinoita, vaan kaikki maat kilpailevat yksillä ja samoilla koulutusmarkkinoilla kukin omista lähtökohdistaan käsin. Esimerkkinä on mainittu muun muassa Ruotsin tilanne, jossa kilpailutilanteen kovuutta nimenomaan kuvastaa osaltaan se, että jos se on siellä ollut viisi vuotta käytössä, toiminnassa, niin vain 2 prosenttia saaduista tuloista on peräisin Ruotsin ulkopuolelta.

Tässähän yksi lainmuutokseen liittyvä asiakohta on se, että tällä koulutuksella, tällä muutoksella, ei tule vaikeuttaa suomalaista peruskoulutusta ja tutkimusta, vaan päinvastoin mahdollisesti tulee saada vahvistusta perusrahoituksen lisäksi tällä koulutuksella, jotta laatua voidaan parantaa, ja näin juuri ne maksut ovat olennainen osa. Kysymys on siinä mielessä tässä maksuista, vaikka meidän perusopetukseemme ei tule sitä heijastumaa ja siihen maksuihin liittyvää muutosta. Meillä on edelleenkin yliopisto- ja korkeakoulutus ilmaista, ja on erittäin hyvä, että valiokunnan kannanotoissakin kiinnitettiin huomiota siihen, että korkeakoulujen maksuttomuus säilyy, että tähän ei saa tulla mitään muutosta.

Toisaalta on kysymys jotenkin liiketaloudellisesta toiminnasta, mutta se ei saa olla koulutuksen yhteydessä yliopiston tärkein tehtävä, ja sillä tavalla se ei saa heikentää korkeakoulujen asemaa perus- ja jatkokoulutuksessa ajatellen tätä maksuttomuutta.

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin hyvänä sitä, että valiokunta yksimielisesti sai mietintöön, että tämän lain vaikutuksia, toimintaa, mitä tästä seuraa, seurataan ja nimenomaan, että tämä muoto, mikä tähän seurantakappaleeseen valiokunnan mietinnössä on sisällytetty, on se, että valiokunta pitää siis tärkeänä seurannan järjestämistä ja vaikuttavuuden arviointia ja edellyttää, että opetusministeriö antaa asiasta selvityksen sivistysvaliokunnalle vielä tämän vaalikauden aikana. Tässä nyt on sitten vielä kuitenkin kolme vuotta aikaa, että ei pelkästään yhden vuoden sisällä tarvitse sitä selvitystä pukata, vaan kolmen vuoden aikana. Se on mielestäni tärkeää.

Sitten, arvoisa puhemies, paitsi tähän laatuun, maksuttomuuteen ja tähän kansainvälistymiseen mielestäni valiokunta kiinnitti erittäin hyvin huomiota siihen, että nyt kun on kyse toisaalta sellaisesta toiminnasta, jota jo jossakin toteutetaan, eli on tuotteistettu ja myydään koulutusta ja on rakennettu brändejä ja sellaista toimintaa, joka on liiketaloudellista toimintaa, niin tämän yhteydessä sitä kaikkea osaamista ja kaikkea toimintaa, sitä verkottumista ja niitä yksiköitä, jotka ovat nyt jo yliopiston sisällä, sitä vahvaa osaamista hyödynnettäisiin, sitä korkeatasoista osaamista esimerkiksi, mitä on täydennyskoulutuskeskuksilla, kaikessa siinä toiminnassa, jossa on jo nyt käytetty tuotteistamista ja on valmiutta silloin lähteä tähän erilaisen markkinoinnin rakentamiseen. Näin näen myös yliopiston kokonaisuutena, että tietysti kysymys tässä on siitä — edellä erityisen hyvin ed. Lauslahti myös kertoi — mitkä ovat ne tuotteet, mikä on se koulutus, mitä Suomesta nyt ollaan viemässä, tarjoamassa ostettavaksi, kun muutkin tarjoavat. Itse olen Tampereen yliopiston kasvatteja — niin kuin täällä moni muukin — joka on hyvin vahvasti yhteiskuntatieteellinen korkeakoulu ollut, korkeakoululaitos ja yliopisto.

Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, hyvinvointipalveluita hyvin vahvasti tutkiva yhteiskunta, niin että meillä on hyvin paljon palvelujen tuotteistamista ollut. On mielenkiintoista nähdä kyllä sitten se, millä alueilla sitä vientiä löytyy ja myöskin sitä kysyntää. Mutta näkisin, että paitsi että meillä on tämä hyvä opettajankoulutus, mikä on täällä jo mainittu tämän mietinnön sisälläkin, ja nämä meidän maisteriohjelmamme, nyt pitäisi todella hakea se, minkälaisen koulutuksen rakentamisessa, sisällön rakentamisessa, Suomessa on semmoista osaamista, mitä ehkä ei muitten maitten myötä, yliopistojen myötä, vielä ole. Näen erityisesti erilaiset palvelutuotteet, palvelutuotannon ja tutkimuksen ja koulutuksen, mitä yliopistoissa palvelualoilla tehdään, ja toivoisin, että ne nousisivat kysynnän kohteiksi myös, mutta sehän tarvitsee myös tarjontaa, että meidän hyvät professorimme ja tutkijamme lähtisivät sitä tarjoamaan.

Arvoisa puhemies! Vielä yhtenä asiana tässä mietinnössä otimme kantaa kehitysyhteistyömäärärahojen käyttöön, ja mielestäni on tärkeää, että siinä todella seurataan myös sitä, että kaikki se, millä tavalla kehitysyhteistyömäärärahoja käytetään, vahvistaa kehitysmaiden tarpeellista, koulutuksen kautta tapahtuvaa toimintaa ja kehitystä.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä mietinnössä yliopistolakia ja ammattikorkeakoululakia muutetaan siten, että vientikoulutus tulee näille oppilaitoksille mahdolliseksi. Tätä uudistusta korkea-asteen opinahjot ovat kuumeisesti odottaneet. Vieläkin ihmettelen sitä, miksei tätä uudistusta saatu viime vaalikaudella jo toteutettua. Silloinen opetusministeri ei tuonut asian valmistelusta huolimatta tätä meidän käsiteltäväksemme.

Tässä mietinnössä valiokunta on pitänyt hyvänä sitä, että nyt luodaan edellytykset aktiiviseen osallistumiseen kansainvälisille koulutusmarkkinoille. Tästä uudistuksesta hyötyvät myös omat opiskelijamme, sillä he voivat myös osallistua tähän opetukseen. Tässähän oppilaitokset tekevät yhteistyötä kansainvälisten huippuyliopistojen kanssa, ja sitä kautta tämä tulee mahdolliseksi myös omille oppilaillemme.

Valiokunta pitää myös tärkeänä sitä, että koulutus, joka on liiketaloudellista toimintaa, ei saa heikentää korkeakoulujen perus- ja jatkokoulutusta. Tämä ei millään tavalla myöskään vaaranna korkeakoulujen maksutonta tutkintokoulu-tusta.

Laadunvarmistus oli valiokunnassa vahvasti esillä. Se on tärkeä niin opiskelijan, tilaajan kuin järjestäjänkin kannalta. Tällä lienee heijastusvaikutuksia muuhunkin opetukseen: kansainvälisyyteen liittyvä osaaminen paranee ja kielitaito kohenee.

Arvoisa puhemies! Ilman vahvaa markkinointia tilauskoulutus ei lähde liikkeelle. Koulutuksellamme on, kuten viime viikkoinakin on saatu kuulla, hyvä maine, ja sitä kannattaa hyödyntää. Omassa maassamme toteutetut maisteriohjelmat ja verkon välityksellä tapahtuva opetus yhteistyössä muiden oppilaitosten kanssa on tapa, jolla voidaan kehittää ihan vientituotetta.

Kehitysmäärärahojen käyttö tilauskoulutuksen rahoitukseen keskustelutti myös valiokuntaa. Mietinnön mukaan yliopistot tulevat selvittämään näiden varojen käyttöä yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Mallina voisi olla vaikkapa opettajankoulutus, laadukasta koulutustamme voitaisiin räätälöidä paikallisiin oloihin hyvin soveltuvaksi. Ja kun tässä uudistuksessa on selkeästä uudistuksesta kysymys, niin on välttämätöntä, että tälle järjestelmälle luodaan myöskin seuranta. Opetusministeriön tulee antaa selvitys vientikoulutuksesta sivistysvaliokunnalle jo tämän vaalikauden aikana, ja tämä on ihan hyvä asia.

Kaiken kaikkiaan tämä vientikoulutuksen kehittämisen käsittely on ollut kyllä miellyttävä kokemus ja on ollut ilo saada olla mukana tässä työssä.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ja sivistysvaliokunnan mietintö tähtäävät siihen, että tilauskoulutus mahdollistetaan korkeakouluille, siihen, että sitä voidaan viedä ulkomaille ja myöskin ulkomaalaiset ryhmät voivat tulla sitä hakemaan sitten Suomesta.

Tämä on suuri haaste, mahdollisuus, mutta ennen kaikkea koulutusmarkkinoilla oleva suuri kilpailu tekee tästä asiasta haasteellisen. Meidän koululaitostemme on syytä verkostoitua muiden oppilaitosten kanssa, jotta tämmöinen kansainvälisyys jatkuu ja sitä saadaan aikaan. Se ei aivan helpolla synny. Kehittäminen ja markkinointi lähtevät tässä mietinnössä siitä, että tämä tilauskoulutus kattaa omat kustannuksensa, mutta on selvää, että aluksi joudutaan varmaan näissä oppilaitoksissa laittamaan alkupanoksia siihen, että niitä yhteyksiä syntyy ja koulutuksia lähtee sitten liikenteeseen.

Haluan itse korostaa tästä valiokunnan mietinnöstä sitä, että tämä liiketaloudellinen toiminta ei saa vaarantaa korkeakoulujen tärkeää tehtävää antaa perus- ja jatkokoulutusta opiskelijoille.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy ensin todeta, että esitys on erinomaisen hyvä ja tarpeellinen. Täytyy pitää erikoisena sitä, että maa, joka niin vahvasti panostaa osaamiseen ja innovaatioihin, on rajannut itsensä ulos kasvavilta kansainvälisiltä koulutusmarkkinoilta. On itsestäänselvää, että Suomen täytyy päästä mukaan näille koulutusmarkkinoille. Esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulu myy jo nyt yhtä paljon mba-tutkintoja ulkomailla kuin tuottaa kotimaisia kauppatieteen maisterin tutkintoja. Kohdemaita löytyy niin Euroopasta, esimerkiksi Puola, kuin sitten kaukaisempia maita, Kiina, Korea, Taiwan, ja tietenkin naapurimme Venäjä. Opinaloja: erityisesti suomalainen opettajankoulutus olisi nyt kysyttyä Pisa-tutkimuksien tulosten perusteella. On erikoista, että suomalaista opettajankoulutusta ei ole tarjottu aikaisemmin maailmalle. Myöskin lääketiede ja taideaineet ovat kysyttyjä. Eiköhän kauppatieteiden lisäksi tekniikkakin siinä pärjäisi.

Erinomaisen lisäarvon tämä laki tuo siinä, että se mahdollistaa suomalaisten yliopistojen ja korkean asteen kansainvälistymisen. Meidän korkean asteen akilleenkantapää on kansainvälistyminen. Täytyy ihmetellä, että laki säädetään vasta nyt. Käydyssä keskustelussa uhkat tuntuvat voittavan aina mahdollisuudet. Suomen tulee hyödyntää kasvavia kansainvälisiä koulutusmarkkinoita ja sitä osaamista, jota Suomessa on.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitus on esittänyt yliopistolakia ja ammattikorkeakoululakia muutettavaksi niin, että maksullinen tilauskoulutus ulkomaisille tahoille käynnistyisi ensi vuoden alussa. Tilauskoulutus ei ulottuisi yksittäisiin opiskelijoihin, vaan ryhmiin, ja tilaajana voisi olla yksityinen tai julkinen taho. Tilauskoulutusta voitaisiin antaa vain Euroopan talousalueen ulkopuolisten maiden kansalaisille. Tällaisella tilauskoulutuksella hallitus on nähnyt paljon hyviä puolia. On sanottu muun muassa, että sen avulla suomalaisten yliopistojen osaamista voidaan räätälöidä kiinnostaviksi ja houkutteleviksi kokonaisuuksiksi. Voidaankohan?

Hallituksen esityksessä todetaan, että tilauskoulutuksen on katettava omat kustannuksensa. Tästä huolimatta on tärkeä muistaa, että yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen perusrahoitus pitää nostaa vastaamaan asetettuja opetuksen ja tutkimuksen kehittämisvaatimuksia. Ensi vuoden budjetissa yliopistojen rahoitusta ollaan lisäämässä 20 miljoonalla eurolla. Opetusministeriö esitti 53 miljoonaa ja valtion Tiede- ja teknologianeuvosto 50 miljoonaa euroa lisäystä. 20 miljoonan euron lisäys on riittämätön, kun otetaan huomioon, että yliopistojen toimintamenot kasvavat kustannustason nousun ja tilakustannusten lisääntymisen vuoksi.

Valtion tuottavuushanke supistaa ensi vuoden määrärahoja 11 miljoonalla eurolla. Asiantuntijoiden mukaan se merkitsee käytännössä vähennystä tämänvuotisiin määrärahoihin. Vaikka tilaajakoulutusta on perusteltu yliopistoille tulevana lisärahoituksena, se ei poista tarvetta perusrahoituksen lisäämiseen. Jos opetuksen ja tutkimuksen tasoa halutaan nostaa, se tapahtuu resursseja lisäämällä, ei tilauskoulutuksia järjes-telemällä. Nykyisellään opiskelija—opettaja-suhdeluku on meillä maailman huippuyliopistoihin verrattuna vähäinen. Yliopistojen ja korkeakoulujen toimintaresurssien yleiseen lisäämiseen pitää satsata eikä keskittyä raijaamaan tänne uusia opiskelijaryhmiä eri puolilta maailmaa riittämättömien opettajavoimien työmäärää lisäämään.

Puhemies! Tällä hallituskaudella kaikki tuntuu olevan kaupan, myös korkeakouluopetus. Hallitus on arvioinut esityksessään, että kansainväliset koulutusmarkkinat ovat laaja ja edelleen kasvava palvelukaupan muoto. Valiokunta puolestaan kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että kansainväliset koulutusmarkkinat ovat hyvin kilpaillut ja markkinoinnin pitää olla tehokasta, että näillä markkinoilla menestyttäisiin. Uuden kansainvälisen palvelutuotteen kehittäminen ja markkinointi kestää monia vuosia ja vaatii suuria kustannuksia.

Ulkomaalaisten opiskelujen järjestämiseksi yliopistojen yhteistyötä pitää kehittää ja käyttää jo valmiina olevia verkostoja, valiokunta muistuttaa. Kun samaan aikaan valtion tuottavuusohjelma nipistää korkeakoulujen resursseja, herää kysymys, miten paljon tämä Suomen ulkopuolisille tahoille järjestettävä toiminta nipistää oman maamme opiskelijoille käytettäväksi jääviä resursseja. Sitä paitsi, kuuluuko tällainen markkinointi tai suomalaisen koulutusbrändin rakentaminen korkeakoulujen ja yliopistojen tehtäviin? Ja ovatko markkinointitoimenpiteisiin sisältyvät ponnistelut pois yliopistojen varsinaisista tehtävistä? Ja eikö suomalaisen verovaroin ylläpidetyn korkeakouluopetuksen tärkeimpänä tehtävänä tulisi olla monipuolisen, kiinnostavan ja korkeatasoisen koulutuksen takaaminen ennen muuta suomalaisille opiskelijoille? Tilauskoulutuksen järjestäminen ei saa johtaa muiden opiskelijoiden aloituspaikkojen vähentämiseen. Lisäksi pitää varmistaa, että tilauskoulutuksen avulla ei yritetä kiertää yliopistojen tai korkeakoulujen valintakokeita.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman kirjaus hallituskauden aikaisesta 80 miljoonan euron panostuksesta yliopistojen perusrahoitukseen on täysin riittämätön, etenkin kun tuottavuusohjelma leikkaa siitä tämän kehyskauden aikana 44 miljoonaa euroa. Käytännössä se merkitsee 250:tä henkilötyövuotta. Opettajien määrän suhde opiskelijamääriin on yksi indikaattori, jolla yliopiston laatua arvioidaan. Suomessa suhdeluku on eräissä vertailuissa noin 20, kun se kansainvälisissä huippuyliopistoissa on jopa alle 10. Jos suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tasoa halutaan nostaa, erityistä huomiota on kiinnitettävä opettajien määrän lisäämiseen eikä supistamiseen. On myös hyvä muistaa, että jos tuottavuusohjelmaa toteutetaan tavoitteen mukaisesti, se lisäisi entisestään nuorten tutkijoiden määräaikaisia, lyhyitä työsuhteita.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä mietinnössä on yksi erinomaisen hyvä — käytän kerrankin tämmöistä ilmaisua kuin erinomaisen hyvä — ominaisuus, ja se on se, että tämä mietintö on yksimielinen. Tämä on erittäin tärkeää sen takia, että tämä asia ei ole niin ruusunhohtoinen kuin miltä se äkkinäisestään näyttää.

Tämän mietinnön kaikkein tärkein virke kuuluu seuraavalla tavalla, arvoisa puhemies: "Tilauskoulutuksen mahdollistaminen EU/Eta-maiden ulkopuolelta tuleville mahdollistaa korkeakouluille lisärahoituksen, mutta se ei poista tarvetta perusrahoituksen lisäämiselle." Elikkä toisin sanoen kysymys on mahdollisuudesta, ja on erittäin tärkeää tässä toteutusvaiheessa se, että tässä ei mene munat ja makkarat sekaisin. Tästä ei saa tulla pyttipannua. Se tarkoittaa silloin sitä, että on olemassa oma yksikkönsä, joka antaa tätä koulutusta, ja se, arvoisa puhemies, tulee erikoiseen merkitykseen, kun katsotaan, mitä täällä mietinnön lopussa lukee. Siellä lukee, että pitää seurata hyvin tarkoin, kuinka tässä asiassa käy, ja jo tälle eduskunnalle täytyy antaa siitä raportti.

Nimittäin tämä opetus on arvokasta, 40 vuoden yliopistokokemuksella sanon, että se on arvokasta. Mutta kun täällä on hyvin moni edustaja jo kerinnyt nähdä tässä suuria mahdollisuuksia, se pitää paikkansa, ja se mahdollisuus on nimenomaan eräässä opettajaresurssissa, joka Suomella on, ja se on 800 työtöntä väitellyttä tohtoria. Elikkä tällä on aivan erityinen merkitys tässä katsannossa. Jos tämän yliopistot ja ammattikorkeakoulut osaavat oikealla tavalla hyödyntää, niin tällä on silloin jo laajempaakin suomalaisen koulutusmaailman edistämisen ja toimeliaisuuden takaamisen merkitystä. Ja se merkitys on aivan erityisen suuri siinä suhteessa, että se pitää nämä henkilöt, jotka tällä hetkellä ovat kortistossa, työttömyyskortistossa, up to date -tasolla omassa osaamisessaan, ja sitä kautta sen merkitys tulee aivan erityiseen arvoon.

Se, mikä on ongelmallista, on kielitaito. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että jos laadukasta opetusta aiotaan antaa, niin täytyy osata myöskin opettaa sillä kielellä, jota oppilaat ymmärtävät. Tässä suhteessa meillä taitaa käydä sillä tavalla, että englanti on ainut opetuskieli, joka on mahdollisuuksien rajoissa. Tämä kokonaisuus tarkoittaa myöskin sitä, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut joutuvat opetuksen strategiaansa tarkistamaan vielä kerran uudestaan. Meillä on tapahtunut eräässä suhteessa heikennys tämän opetustaidon arvioinnin tasossa, ja se on se, että kun meillä oli apulaisprofessorikategoria, niin siinä aivan erityisesti arvioitiin opetustaitoa, ja nyt meillä tässä suhteessa taso on päästetty laskemaan. Kaikki ovat professoreita erityispainoarvosta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Tämä on siis mahdollisuus. Tämä on ehdottomasti toteutettava sillä tavalla, että yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa erilliset yksiköt vastaavat tämän toteutuksesta.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on kannatettavaa, että korkeakoulujen ulkomaille suuntautuva, tutkintoon johtava tilauskoulutus tehdään mahdolliseksi. Kansainvälisten ovien avaaminen suuntaan ja toiseen on varsin hyödyllistä sekä suomalaiselle yhteiskunnalle, korkeakoululaitokselle että elinkeinoelämällemme. Kansainvälisestä yhteistyöstä hyötyvät varmasti myös suomalaiset opiskelijat kasvaneena kansainvälistymisvalmiutenaan eikä pelkästään korkeakoulujen talous.

Tilauskoulutus selkeästi myös täydentää laadukasta perus- ja jatkokoulutustamme. Kannan kuitenkin huolta siitä, että korkeakoulujen perustehtävään keskitytään ja kotimaista osaamista vahvistetaan. Tilauskoulutus tuo myös mahdollisuuden korkeakoulujen lisärahoitukseen ja niin pesämunaa myös koulutustarjonnan kehittämiseen.

Kuten ed. Jukka Mäkeläkin totesi, korkeakoulutuksemme akilleenkantapää on kansainvälistyminen. Meillä on onneksi kansainvälisiä maisteriohjelmia, ja jatkossa tohtoriohjelmat voivat houkutella Suomeen kansainvälisesti arvostettuja tutkijoita, jotka varmasti tuovat lisäarvoa ja osaamista yhteiskuntaamme.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Voi sanoa, että nyt tämä esitys on yksi vaihe yliopistojen kokonaisuudistusta, mitä on nyt lähdetty viemään liikkeelle. Muut asiathan ovat tietysti yliopistojen itsenäisyyden lisääminen, on enempi valtaa tehdä siellä yliopistotasolla asioita, yhteistyön lisääminen ja tietysti panostukset myöskin tähän perusrahoitukseen, josta varmasti keskustellaan jatkossa. Tämän osalta voi sanoa, että on erittäin tärkeää, että tätä kautta saadaan myöskin osoitettua kansainvälinen pätevyys, minkälaista koulutusta meillä todellisuudessa on ja pystymmekö me olemaan kansainvälisessä kilpailussa mukana. Lisäksi me voimme saada tätä kautta lisärahoitusta omaan tutkimustyöhömme EU-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden osalta, me pääsemme todellakin kansainvälisille koulutusmarkkinoille, ja meidän on myöskin pakko panostaa siihen nyt, että me olemme kilpailukykyisiä näillä kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla.

Itse kävin muutama viikko sitten Koreassa ja siellä ihmeteltiin aika suuresti, onko todellakin mahdollista, että meillä on ilmainen koulutusjärjestelmä, ja sanottiin, että kun teillä on niin hyvä maine, niin kyllä me mielellämme jonkin verran maksaisimmekin siitä, kunhan te vähän markkinoisitte. Siellä olevalla yliopistolla oli aika paljon brittiläisiä yliopistoja markkinoimassa omia tuotteitaan, ja sitä kautta opiskelijat olivat erittäin kiinnostuneita.

On hyvä myöskin, että on otettu huomioon, että tämä uudistus ei saa heikentää korkeakoulun perus- ja jatkokoulutusta, mieluummin parantaa sitä laatua, kun me saamme kansainvälisiä opiskelijoita keskustelemaan tutkimuksen ja koulutuksen kehittämisestä. Se ei todellakaan poista tarvetta perusrahoitukseen, perusrahoituksen lisäämiseen yliopistoissa. Se on täysin erillinen asia. Tämä on yksi ainut lohko. Toivottavasti se lisää niitä rahoitusmahdollisuuksia. (Puhemies koputtaa) Resursseja lisätään myöskin tilauskoulutusta lisäämällä. Ei se ole vastakkainen ajattelu. Ja ihmettelin myös ed. Viitamiehen kommenttia, että tätä kautta raijataan opiskelijoita muualta (Puhemies koputtaa) meidän kotimaisiin yliopistoihimme. Innovaatiohan syntyy yhteistyöstä, myöskin kansainvälisestä yhteis- työstä.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Viitamies maalasi tummia pilviä tämän lain päälle, ennen kuin me olemme edes päässeet soveltamaan sitä käytännössä. Totta on se, että perus- ja jatkokoulutuksesta, siis korkeakoulujen perustehtävästä, pitää pitää kiinni. Mutta on selvää, että mikään oppilaitos, opinahjo, ei lähde tätä tilauskoulutusta viemään tietenkään eteenpäin tai tätä mahdollisuutta käyttämään, mikäli tämä peruskoulutus, perustehtävä, ei ole kunnossa. Tämä on suuri mahdollisuus, niin kuin tästä on puhuttu. Se ei tuo vaaraa siitä, että aloituspaikat suomalaisilta tai perustutkinnoista vähenisivät tai että ohitettaisiin pääsykokeet korkeakouluihin tämän kautta. Tässä on erityistä se, että seurantaa ja sen katsomista, miten tämä kehittyy, ennen kaikkea valiokunta painotti.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen piti hyvän puheenvuoron. Hän nosti esiin meidän piilossa olevan resurssimme, väitelleet tohtorit. Esitys on näin mahdollisuus myös näille yksilöille, väitelleille tohtoreille. Tämä on erittäin hyvä tunnistaa, että meillä todella löytyy resursseja, joilla me lähdemme tätä meidän työtämme viemään eteenpäin. Sinänsä voidaan sanoa, että mahdollisuus toteutuu vain sillä, että me saamme pienen Suomen rivit yhdessä tekemään tätä työtä, viemään suomalaista koulutusta maailmalle. En usko, että yksittäisinä yksiköinä siitä saadaan riittävän vahva toimintamalli. Eli näin ollen näen, että jos me olemme jalat maassa ja teemme Suomessa yhdessä sitä vientityötä, niin tämä myöskin onnistuu. Se ei ole ensi vuonna, seuraavana vuonna; voi olla, että vasta kymmenen vuoden kuluttua koulutus on meidän tähtituotteitamme.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun tuolla on kuunnellut näitä puheita, niin niissä nyt oikeastaan aika pitkälle on kaikki sanottukin. Mutta kanslerin kanssa tuossa presidentin kutsuilla kun juteltiin, niin tuli semmoinen olo, että se kaikista ratkaisevin ongelma on — jos se nyt ongelma on, mutta ilmeisesti on rankka ongel- ma — että Suomessa hyvin pienellä opettaja- ja professorimäärällä tehdään suhteessa opiskelijoihin todella upeaa tulosta niin, että Suomi on ihan kärjessä. Mutta verrattuna sitten tässä suhteessa maailmalle, miten on opettajia, Suomella taitaa olla 20—30 prosenttia nykymenossa opettajia verrattuna esimerkiksi joihinkin huippumaihin, joita verrataan Suomeen. Eli rahaa lisää koulutukseen hyvin paljon.

Muutenhan sitten tämä innovatiivisuus ja innoyliopisto ja huippuyliopisto ja muu, totta kai se on hyvä tavoite. Mutta muistan, kun ed. Aho tai pääministeri Aho aikoinaan vaati Suomen koulutuksen tason nostamista siihen aikaan, kun Suomi oli kaikessa silloinkin jo mallimaa näillä alueilla. Tässä on enemmänkin semmoinen perinteinen maailmalla oleva arvostus, että kun on tietyt amerikkalaiset ja englantilaiset ja muutamat muut korkeakoulut tai yliopistot aikoinaan nimetty huippuyliopistoiksi, niin Suomen on hyvin vaikea, suomalaisten yliopistojen, millään keinolla nousta, vaikka tekisivät tulosta kuinka, tälle tasolle. Meidän on vaan uskottava tähän ja pantava, niin kuin sanoin alussa, kunnolla rahaa opettajien ja professorien ja muitten vastaavien kouluttajien palkkoihin ja lisättävä määrärahoja.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tilauskoulutus on yksi osa yliopiston kehittämisaskeleita, ja se pitää nähdä mahdollisuutena, niin kuin täällä on tuotu esille. Mutta olen myös sitä mieltä, että siitä huolimatta sitä pitää pystyä kriittisesti tarkastelemaan kaikilta osin.

Tilauskoulutus on maksullista, ja näin ollen se on liiketoimintaa. On puhuttu ja vaadittu täälläkin, että tilauskoulutuksen onnistumista tulee seurata ja tarkasti valvoa muun muassa resursoinnin kannalta. Haluaisinkin nähdä siinä mielessä, että tilauskoulutuksen mukana esiin otetaan myös liiketoimintasuunnitelmat, joilla voidaan osoittaa maksujärjestelmän toimivuus ja myös se, että resurssit jakautuvat oikein.

On totta myös se väittämä, kuten täällä on sanottu, että suomalainen yliopisto tarvitsee roh-keutta kansainvälistymiseen, ja siinä mielessä tämä tilauskoulutus varmasti luo myös mahdollisuuksia suomalaisille opiskelijoille. Mutta tästä perusrahoituksen säilymisestä on kuitenkin edelleenkin pidettävä hyvää huolta, ja silloin tämä suunnitelmien tekeminen myös resursoinnin suhteen on tärkeää.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Alkoi välkytellä jo niin paljon tuo valo, että jäi sanomatta tämä lopputeksti tilauskoulutuksesta, että tällähän ei tätä ongelmaa ratkaista, päinvastoin pahimmassa tapauksessa tämä pahentaa tilannetta, koska suuret firmat ovat jo nyt sanelleet hyvin pitkälle sen sisällön, mitä yliopistoissa tarjotaan, ja ohjanneet kymmenisen vuotta tavallaan sitä uutta hiostamisperinnettä yliopistoilla, suunnanneet myös siis näitä opiskelualoja kaikentasoisen luovuuden ja humanistisuuden ja innovatiivisuuden kustannuksella. Tietysti se on eri asia, jos ruvetaan spekuloimaan sillä, että on erilaista muutakin luovuutta, matemaattista ja kaikkea tämmöistä, se on taas eri asia. Mutta tämä tilauskoulutus on nyt yksi lisä tähän, joka on ihan okei, mutta ei se sinänsä mitään muuta, jollei sinne saada kunnolla rahoitusta lisää. Jollei hallitus tässä ryhdistäydy ja todella ala arvostaa näitä suomalaisia perinteitä, niin ei muuta kuin lisätään vaan opettajien taakkaa tälläkin koulutuksella.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtaselle totean, että ei pidä nähdä pahana peikkona sitä, että yritykset ovat ohjaamassa yliopistoja. Kysymys on ennen kaikkea siitä, millä tavalla meidän hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuudessa on olemassa. Jos ajatellaan sitä, mitä yliopistot tekevät, siellä tehdään paljon sitä työtä, että koulutetaan niitä yritysten tarvitsemia osaajia, jotka sitten maksavat valtion ja kuntien kassaan veroja, joilla rahoitetaan tämän hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. En näe niin pahana sitä, että me saamme yritystoiminnasta viestejä siitä, mitä osaajia tarvitsee kouluttaa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tavallaan suomalaisen kansanperinteen ja sivistyksen ja snellmanilaisen aatteenkin pohjalta yliopistojen pohjalta meille on syntynyt tämä tilanne, jossa me olemme nousseet huipulle. Nyt viime aikoina sitten kaikilla tavoilla on kiristetty muillakin alueilla näitä juttuja tai tavallaan kärjistetty niin, että aletaan vaan kouluttaa sen kaltaisesti ihmisiä, että tämä innovatiivisuus ja luovuus ja laajempi yleissivistys katoaa tästä maasta. Ikään kuin nyt olisi saatu jo hallintaan myös tämän nykyisen hallituskoalitionkin kautta jättipotin ohjaimet ja suitset käsiin, ja nyt sitten vaan kohdistettaisiin siihen lopulliseen tavallaan lypsämiseen tai ihmiskuvan luomiseen tätä juttua. Tavallaan tämä nykyinen linjahan sotii sitä vastaan, millä me nousimme maailman huipulle ja olemme saavuttaneet tämmöisen jo aikoinaan, voisi mainita vielä, presidentti Clintoninkin mainitseman pohjoismaisen hyvinvointi- ja ihanneyhteiskunnan myös sosiaalisessa mielessä.