Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen taustalla on viime vuoden marraskuussa Jokelan koulukeskuksessa tapahtuneet kuolemaan johtaneet tapahtumat. Tässä lakiesityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki tämän surmatyön tutkimisesta. Tapahtumaa tutkisi tutkintalautakunta, ja tämän tutkinnan tarkoituksena on selvittää, miten voitaisiin ehkäistä ennalta saman kaltaisia tapahtumia ja torjua sellaisista aiheutuvia vahinkoja. Tähän kokonaisuuteen sitten liittyy se, mitä tapahtui vastikään Kauhajoella. Tässä ehdotetaan säädettäväksi erillislaki siitä syystä, että onnettomuustutkintalakia ei suoraan tähän pysty soveltamaan.

Suuronnettomuudet ja eräät muut onnettomuudet tutkitaan yleisen turvallisuuden lisäämiseksi ja onnettomuuksien ehkäisemiseksi onnettomuustutkintalain perusteella. Hallituksen esityksen mukaan kyseisen lain nojalla ei voida asettaa tutkintalautakuntaa selvittämään tapahtunutta, koska kysymys rikollisesta teosta.

Hallintovaliokunta korostaa, että erillislain säätäminen on tarpeen myös riittävien toimivaltuuksien antamiseksi tutkintalautakunnalle, kun kysymyksessä ovat toimenpiteet poikkeuksellisen vakavan ja yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan laajan tapahtuman selvitystyössä.

Samalla kuitenkin hallintovaliokunta pitää, kuten perustuslakivaliokunta antamassaan lausunnossa, tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä ryhdytään toimenpiteisiin sen selvittämiseksi, olisiko tarkoituksenmukaista muuttaa onnettomuustutkintalakia siten, että sitä voitaisiin soveltaa jatkossa vastaavien tapahtumien tutkintaan.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää välttämättömänä tätä tutkintalakia, jossa selvitetään mahdollisuuksia saman kaltaisten tapahtumien ennaltaehkäisemiseen ja vahinkojen torjumiseen. Tämän säädettävän lain nojalla asetettavan tutkintalautakunnan tehtäväksi on tarkoitus antaa tapahtumien kulun sekä viranomaisten ja muiden toimintaan osallistuneiden toimenpiteiden selvittäminen. Lisäksi tutkinnassa selvitetään oppilas- ja opiskelijahuollon sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden samoin kuin opetustoimen toimintaa niiden ennalta ehkäisevässä työssä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon, poliisin ja pelastustoimen ja opetustoimen varautumista poikkeuksellisiin tilanteisiin oppilaitoksissa niin ikään selvitetään. Tärkeää on tehtävässä tutkinnassa tarkastella myös aselupien myöntämismenettelyä ja tiedotusvälineiden toimintaa. Tähän palaan tässä vielä myöhemmin. Tutkintakokonaisuuteen kuuluu lisäksi psykososiaalisten tekijöiden sekä tiedotusvälineiden, internetin ja tietokonepelien mahdollisten vaikutusten selvittäminen tapahtuneisiin tekoihin.

Hallintovaliokunta tähdentää laajan ja perusteellisen tutkinnan merkitystä. Tutkintalautakunnan tehtävänä on antaa valtioneuvostolle tutkintaselostus. Lautakunnan suositukset toimenpiteiksi otetaan myös tutkintaselostukseen saman kaltaisten tapahtumien ehkäisemiseksi.

Kiitoksia. — Valtioneuvosto puolestaan päättää toimenpiteistä, joihin tutkintaselostuksen ja -suositusten perusteella ryhdytään.

Hallintovaliokunta painottaa kunkin ministeriön vastuuta toimialaansa koskevien asetettavien toimenpiteiden toteuttamiseksi. Valiokunta korostaa niin ikään tässä yhteydessä yleisemminkin viranomaisten yhteistyötä tarpeellisten tietojen saamiseksi toiselta viranomaiselta. Mikäli ilmenee, että tietosuojanäkökohdat aiheuttavat tässä suhteessa liiallisia rajoituksia, on ryhdyttävä toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi.

Haluan tässä yhteydessä todeta myös, että paikallisella tasolla, muun muassa kuntatasolla, viranomaisten yhteistyöhön on syytä kiinnittää huomiota ja se nykyisenkin lainsäädännön vallitessa voi olla huomattavasti tiiviimpää.

Muutamia yksityiskohtia sitten tästä lakiesityksestä, ensinnäkin tiedonsaantioikeudesta, jota käsitellään 7 §:ssä. Lautakunnalla on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada viranomaiselta tutkinnan tarkoituksen kannalta tarpeelliset tiedot muun muassa poliisin, terveydenhuollon, viranomaisten, hätäkeskuksen, pelastustoimen ja muiden viranomaisten toiminnasta tapahtumien yhteydessä, samoin pelastustoimen, poliisin, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulutoimen varautumisesta poikkeuksellisiin tilanteisiin oppilaitoksissa.

Valiokunta on mietinnössään ottanut huomioon sen, mitä perustuslakivaliokunta lausui tässä yhteydessä luottamuksellisten tietojen välttämättömyysedellytyksen täyttymisestä, ja valiokunta lisäsi mietinnössään uuden 7 §:n 3 momentin, joka kuuluu seuraavasti: "Lautakunnalla on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada viranomaisilta myös tutkinnan tarkoituksen kannalta tarpeelliset tiedot asiaa koskevan esitutkinnan aineistosta ja kuolemansyyn selvityksestä sekä tutkinnan tarkoituksen kannalta välttämättömät tiedot esitutkinnan aineistoon sisältyvien luottamuksellisten viestien sisällöstä." Eli tällainen rajoitus sitten tähän alkuperäiseen hallituksen esitykseen verrattuna.

Sitten tästä tutkintaselostuksesta niin ikään valiokunta on rajannut ja toteaa mietinnössään näin:

"Hallintovaliokunta katsoo, että tutkintaselostukseen otettavien suositusten perustelemiseksi voidaan pitää välttämättömänä ottaa julkaistavaan tutkintaselostukseen myös salassa pidettäviä tietoja. Valiokunta ehdottaakin perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten 9 §:n 3 momentin muuttamista niin, ettei tietoja tekijän perhe-elämästä tai muista siihen verrattavista henkilökohtaisista oloista saa sisällyttää tutkintaselostukseen sellaisenaan, vaan tietoja tulee käsitellä yleisemmässä muodossa."

"Samalla hallintovaliokunta tähdentää, että kyseistä säännöstä on kaiken kaikkiaan tutkittava supistavasti ja ottamalla oikeasuhtaisuuden vaatimukset asianmukaisesti huomioon."

Arvoisa puhemies! Sananvapauden näkökulmasta muutama sana. Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, ettei tämä lakiehdotus, joka sisältää sen, että tutkitaan tiedotusvälineiden toimintaa, ole sananvapauden näkökulmasta ongelmallinen. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan kuitenkin, että hallintovaliokunnan on syytä arvioida, onko tiedotusvälineiden toiminnan selvittämistä ylipäätään tarpeen sisällyttää tutkintalautakunnan tehtäviin.

Hallintovaliokunta arvioi tätä asiaa ja totesi, niin kuin on, että tämä kannanotto ei ole valtiosääntöoikeudellinen näkemys, ja hallintovaliokunta päätyi siihen, että myös tiedotusvälineiden toimintaa on syytä arvioida kokonaiskuvan saamiseksi.

Arvoisa puhemies! Tämä hallintovaliokunnan mietintö tässä asiassa on yksimielinen ja valiokunta esittää siten, että tämä hyväksytään.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja, puheenjohtaja Tölli jo varsin ansiokkaasti selvitti, mikä on hallituksen tarkoitus tällä hallituksen esityksellä, millä tavalla on tarkoitus Jokelan koulusurmia tässä yhteydessä selvittää ja millä tavalla on tarkoitus pyrkiä estämään vastaavat surmat.

Puhemies! Aluksi kuitenkin ehkä haluaisin todeta, että Jokelan koulusurmat tapahtuivat jo 7. päivänä marraskuuta 2007. Tämän jälkeen 27. päivänä marraskuuta viime vuonna oikeusministeri asetti työryhmän valmistelemaan työryhmää tai lautakuntaa, joka selvittäisi tätä asiaa, ja oikeusministeriö kiireiltään sai tämän esityksen eduskuntaan vasta toukokuun 16. päivänä tänä vuonna eli runsas puoli vuotta näitten Jokelan tapahtumien jälkeen. Ja kun asiantuntijat antoivat arvionsa tästä hallituksen esityksestä, se sai varsin ankaraa kritiikkiä eräitten yksityiskohtien osalta. Täytyy sanoa, että ehkä tässä tapauksessa täytyy oppia se, että ei pitäisi ryhtyä selvittämään selvitystä, vaan pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisimman nopeasti.

Nyt Kauhajoen tapahtumien johdosta voidaan todeta, että sisäministeriö toimi varsin ansiokkaasti: aseiden saantikäytäntöä muutettiin noin viikossa selvästi tiukempaan suuntaan. Kun nähdään, missä välittömät ongelmat ovat, niihin täytyy välittömästi puuttua, ja suuremmat ongelmat ja toimintatavat pitää sitten aikaa myöten pyrkiä arvioimaan, ja siinä suhteessa tämä selvitys, joka Jokelan ja nyt Kauhajoen osalta tehdään, on tärkeä ja arvokas, mutta välittömät toimenpiteet voidaan tietysti tehdä selkeästi nopeammin. (Ed. Jaakonsaari: Se oli puoluepoliittinen näkökulma!)

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että perustuslakivaliokunta on joutunut tässä esityksessä kiinnittämään tiettyihin seikkoihin huomiota, erityisesti kolmeen, joista yksi on se, että nyt annetaan erillislaki. Toinen on se, että tässä on kysymys myöskin yksityisyyden suojasta. Ja kolmanneksi sananvapauden kannalta tätä asiaa on jouduttu arvioimaan.

Mitä tulee siihen, että nyt annetaan erillislaki, niin se on asiantuntijoitten keskuudessa aiheuttanut tiettyä huolta, koska kun joitakin asioita selvitetään, niitä asioita pitäisi selvittää yhdenmukaisten periaatteitten mukaisesti ja käyttää yleislakeja eikä lex in casu -lakeja. Tietysti tässä tapauksessa tapahtuma oli varsin poikkeuksellinen, ja se puoltaa sitä, että suoritetaan erillinen arviointi. Mutta tärkeätä on se, että jatkossa arvioidaan asiaa toisesta näkökulmasta. Perustuslakivaliokunta lähteekin siitä, että jatkossa tällaisia yksittäistapauksellisia lakeja on syytä pyrkiä välttämään ja on pyrittävä selvittämään se, voitaisiinko onnettomuustutkintalakia muuttaa siten, että tämän tyyppiset tapahtumat voidaan onnettomuustutkintalain mukaisesti selvittää.

Oikeastaan, kun arvioitiin sitä, voitaisiinko onnettomuustutkintalakia soveltaa jo tähän tapaukseen, perusteena hallituksen esityksen perusteluissa on se, että tässä on kysymys rikollisesta teosta. Kuitenkin esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa myöskin tekijä syyllistyy rikolliseen tekoon, joten tämä tulkinta ei välttämättä ole täysin kiistaton, mutta jos on epävarmuutta, oikeusministeriö on tehnyt tässä suhteessa kyllä oikean arvioinnin. Jos epävarmuutta esiintyy, silloin annetaan erillinen laki, jotta asia ei tulkinnanvaraisena jää epäselväksi.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi on kysymys sitten yksityiselämän ja luottamuksellisen viestin salaisuuden suojasta. Tässä tapauksessa, Jokelan tapauksessa ja myöskin Kauhajoen tapauksessa, tekijät ovat kuolleet. Kuitenkin täytyy sanoa se, että ihmisarvon loukkaamattomuus ulottuu myöskin henkilöön, joka on jo kuollut, tietyllä omalla tavallaan. Tämän lisäksi on olennaista se, että näillä henkilöillä on myöskin perhe, ja yksityisyydensuoja koskettaa näitten perheitten elämää hyvin voimakkaalla tavalla ja siitä aiheutuu tiettyjä rajoituksia lainsäädännölle.

Sinänsä on täysin selvää, että tutkintalautakunnalla, kun kyse on viranomaisista, on oikeus saada kaikki välttämättömät tiedot työn suorittamista varten. Lähtökohta perustuslaissa kuitenkin on se, että tarpeellisia tietoja voidaan saada, jos tietosisällöt on tyhjentävästi luetteloitu laissa. Mutta tässä kaikilta osin näin ei ole tehty, vaan niissä tapauksissa, joissa selkeätä, yksiselitteistä luetteloa ei ole, perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, että silloin näitten tietojen täytyy olla välttämättömiä tuon tutkimustyön suorittamisen kannalta, ja hallintovaliokunta ansiokkaasti on tätä koskevat muutokset myöskin tähän lakiesitykseen tehnyt.

Mikä on myöskin sitten tärkeätä, on se, että hallituksen esityksessä esitettiin, että tutkintaselostukseen voitaisiin laittaa varsin yksityiskohtaisia tietoja tekijöiden henkilökohtaisesta elämästä. Tältä osin todetaan, että jos niitä halutaan käyttää pelkästään suositusten perustelemiseksi, tätä ei voida pitää kovinkaan hyväksyttävänä perusteena varsinkaan, kun sillä on suurta merkitystä tekijän lähipiiriin kuuluvien henkilöiden kannalta. Tältäkin osin voidaan sanoa, että oikeasuhtaisuusvaatimus ei tältä osin kovinkaan hyvin täyty. Ja tästä syystä onkin tärkeätä, kuten nyt on tehty, että täsmällisiä tekijän ja hänen perheensä olosuhteisiin liittyviä tietoja tutkintaselostuksessa ei ole, mutta tietysti niitä voidaan käyttää pohjana arvioille ja yleisluontoisia selvityksiä tältä osin voidaan toki tuossa yhteenvedossakin tuoda esille.

Arvoisa puhemies! Lopuksi sananvapaudesta, josta varsin pitkälti perustuslakivaliokunnassa keskusteltiin. Sananvapaussääntely selkeästi kieltää ennakkoesteen asettamisen viestinnälle, mutta on täysin selvää, että jälkikäteinen valvonta on mahdollinen ja tietysti tietyn tyyppisiä järjestysmääräyksiä voidaan sananvapaudelle asettaa, mutta tietysti niitten pitää olla aina oikeasuhtaisia.

Ja mitä tulee nyt esitettävään pykälään, tältä osin täytyy sanoa, että on täysin selvää, että se ei oikeuta viranomaista valvomaan tiedotusvälineitten sananvapauden käyttöä eikä millään tavalla suoranaisesti puuttumaan sen käyttöön. Eli ei voida sanoa, että lehdistön täytyy tietyssä tilanteessa käyttäytyä ehdottomasti tietyllä tavalla. Tällaisia ohjeita tuo lautakunta ei voi antaa.

Mutta sen sijaan on hyvä, että havainnoidaan sitä, millä tavalla tiedotusvälineet ovat toimineet, ja onko esimerkiksi sillä merkitystä, että tekijä jopa kuolemansakin jälkeen saa nimensä ja kuvansa näyttävästi esiin, hänestä puhutaan paljon. Onko tämä sellainen tekijä, joka saattaa kannustaa tekijää toimimaan tietyllä tavalla? Haluamme korostaa sitä, että Tampereen yliopistossa on tehty tältä osin tutkimus, ja mikäli oikein ymmärrän, niin tämä tutkintalautakunta tulee käyttämään juuri tätä tutkimusta hyväksi. Tietysti tärkeätä on se, että tätä keskustelua käytäisiin nimenomaan tiedotusvälineitten keskuudessa ja tutkimusyhteisössä, mutta on täysin selvää, että myöskin tuo lautakunta voi tiettyjä havaintoja tehdä tätä keskustelua varten. Tällä tavalla päästäisiin tulokseen, jossa yleinen viestintäilmapiiri ei vaikuttaisi siihen, että tällaisia valitettavia tapahtumia kuten Jokelassa ja Kauhajoella on sattunut, voisi tulevaisuudessa sattua.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia hallintovaliokunnan puheenjohtajalle ed. Töllille ja koko hallintovaliokunnalle ripeästä ja yksimielisestä toiminnasta. Yhteistyö hallintovaliokunnan kanssa loppusuoralla on ollut saumatonta, ja oikeusministeriön mielestä työrupeama oli hyvä kaikilta osin. Kiitoksia! Erityisen paljon kiitoksia myös puheenjohtajalle siitä, että hän sekä omassa puheessaan että jo mietinnössä sanoi hyvin selvästi, että tämä hallituksen esitys on välttämätön ja että tämä on hallintovaliokunnan yksimielinen näkemys.

Jo keväällä perustuslakivaliokunnassa, kun olin kuultavana, myös tästä asiasta oli puhetta, ja silloin jo valiokunnalle kerroin, että kokonaisuudistus on oikeusministeriön suunnittelussa. Se ei vaan missään tapauksessa olisi kerinnyt valmistua riittävän nopeasti, joten tältä osin voi kyllä vanha sanonta pitää paikkansa, että sitä kannattaa vaatia, minkä tietää muutenkin toteutuvan. Oikeusministeriöllä on koko ajan ollut — ja se on valiokunnille kerrottu ja hallintovaliokunnan kanssa hyvässä yhteistyössä tämä todettukin — aikomuksena tehdä myös kokonaisuudistus tähän lakiin, mutta se vie huomattavasti enemmän aikaa.

Tuulikki Petäjäniemen johdolla tapahtunut toimikuntatyöskentely heti alusta asti on jakaantunut kahtia niin, että ministeriöiden kanssa ja tutkijoiden kanssa yhteistyössä on tehty alustavia asioita jo hyvin pitkälle, mutta siltä osin kuin tarvitaan lainmuutosta on tietysti ripeästi valmisteltu lainmuutos. Sitä, että toisaalta ajatellaan, että olisikin pitänyt tehdä kerralla kokonainen lainmuutos, ja toisaalta moititaan, että puolessa vuodessakin on sitten kuitenkin osittain vielä jäänyt joitakin korjattavia asioita eduskuntaan, pidän sisäisesti hyvin ristiriitaisena kritiikkinä, ja olen iloinen, ettei hallintovaliokunta tältä osin tähän kritiikkiin yhtynyt.

Arvoisa puhemies! Muutamia seikkoja. Perustuslaillisuuden näkökulmasta se, että vaaditaan välttämätöntä tietoa, on erittäin hyvä havainto, ja näin tietysti oli tarkoitus toimiakin. Niin myöten tietysti Tuulikki Petäjäniemen johdolla tapahtuvassa toiminnassa ei missään vaiheessa ole ajateltu retostella ihmisten yksityiselämää, ja tältäkin osin tarkennukset ovat paitsi viisaita myös sen mukaisia kuin on ollut koko ajan tarkoitus toimiakin.

Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota myös tietosuoja-asioihin, ja todella hyvä niin. Oikeusministeriössä on puolen vuoden sisällä valmistumassa kokonaiskatsaus tietosuojalainsäädännön tilanteesta ylipäätänsä Suomessa, mutta jo nyt me voimme sanoa, että siltä osin kuin on kysymys oppilashuollon sisäisestä tiedonkulusta ja niistä tietosuojamuureista, joita muun muassa opettajien, terveydenhuoltohenkilökunnan, sosiaalipuolen ihmisten välillä on, niin ne muurit eivät johdu tietosuojalainsäädännöstä tai tietosuojan yleisistä periaatteista vaan alemman tasoisesta, yksityiskohtaisesta alan omasta sääntelystä, jota nyt ollaan jo sosiaali- ja terveysministeriössä ja opetusministeriössä muuttamassa. Tietosuojavaltuutettu on jo vuonna 2002 tehnyt selväksi, että tietosuoja ei estä kyseisiä ministeriöitä parantamasta tiedonkulkua oppilashuollon sisällä, ja tältä osin, kuten sanoin, asianomaiset ministerit ovat jo aloittaneet työn.

Arvoisa puhemies! Aivan viimeiseksi sitten lehdistön toiminnasta. Perustuslakivaliokunnalle ja hallintovaliokunnalle on todellakin kerrottu, että oikeusministeriö oli hyvin iloinen, kun kuuli, että yksityinen taho, Sanoma Osakeyhtiötä lähellä oleva säätiö, rahoitti Tampereen yliopiston tutkimuksen Jokelan tapahtumista. Se oli meille erittäin tärkeä tieto sen takia, että oikeusministeriö myös sananvapaudesta monella tapaa vastuullisena ministeriönä pitää kunnia-asianaan pitää mahdollisimman selvän rajan siinä, että toimeenpaneva valta ei puutu tarpeettomasti sananvapauden käyttöön.

Ennakkosensuurin kielto on tietysti jo perustuslaissakin, mutta myös tässä jälkikäteisessä arvioinnissa, jota nyt lain nojalla tulemme tekemään, jos te eduskunnassa hyväksytte hallintovaliokunnan näkemyksen, oikeusministeriön linja on hyvinkin sananvapautta kunnioittava. Yritämme olla niin delikaatteja kuin mahdollista, ja koska tämä Tampereen yliopiston tutkimus on hyvinkin kiitosta saanut, niin todennäköisesti tukeudumme niihin arvioihin pääsääntöisesti kokonaan. Saattaa olla, että lautakunta löytää jotain muuta, se on lautakunnan arvioitavissa oleva asia, mutta tämän hetken arviot ovat, että nimenomaan tämä yliopistollinen tutkimus on ollut toisaalta riippumatonta mutta toisaalta laadukasta, ja lehdistön taholta on tehty moneen kertaan selväksi, että se vaikutti jo Kauhajoen toimintaan, ja näin näin ulkopuolisen silmissäkin näyttäisi tapahtuneen. Kritiikkiä Kauhajoen osalta en ole kuullut laisinkaan tältä osin.

Kiitoksia vielä kerran yhteistyöstä, ja toivotaan, että tämän kaltaisia asioita emme joudu tutkimaan enää koskaan ja että se laki, joka muutetaan kokonaan, ei tule kuitenkaan koskaan käyttöön tämän kaltaisissa rikoksissa kuin nyt on tapahtunut Jokelassa ja Kauhajoella.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri puhui median vastuusta ja sananvapaudesta. Haluaisin kuitenkin korostaa sitä, että medialla on keskeinen vastuu meidän narsistisessa kulttuurissamme tänä päivänä. Suomessahan on poikkeuksellisen paljon ollut itsemurhia, nuorten miesten itsemurhia myöskin. Nyt meillä on se tilanne, että me olemme uuden käsitteen kanssa tekemisissä, joka on laajennettu itsemurha. Lehdistön kautta meille luodaan eräille henkilöille kuolemanjälkeistä ylösnousemusta, kun niitä markkinoidaan näiden itsemurhien jälkeen tässä mittakaavassa kuin nyt on tehty. Tämä on muuten vakava, vakava kysymys, ja siinä mielessä medialla on suuri vastuu.

Toinen vastuu koskee tietysti virtuaalitodellisuutta, joka meille on luotu, jossa me sallimme tehdä monia sellaisia asioita, jotka elävässä elämässä ovat absoluuttisesti kiellettyjä asioita, ja siinä virtuaalitodellisuudessa se luodaan vielä mahdollisimman todenmukaiseksi. Tässä on toinen lohko, jossa meillä on erittäin suuri tehtävä liittyen ennen kaikkea internetmaailmaan, jossa myöskin täytyy pystyä pääsemään pilaantuneisiin tuotteisiin kiinni (Puhemies: Minuutti kulunut!) aivan toisella tavalla kuin tänä päivänä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Brax sanoi, että nämä nähdyt ja koetut tietosuojaongelmat eivät johdu tietosuojalainsäädännöstä vaan näiden eri alojen sääntelystä. Näin varmasti on, mutta nämä ongelmalliset sääntelyt näillä eri aloilla tietysti johtuvat tietosuojanäkökulmasta. Itse olen kyllä opponoinut täällä salissa aikaisemminkin tätä tietosuojan ylikorostumista. Minun mielestäni silloin, kun voidaan ihmisiä auttaa, nuoria auttaa sillä, että saadaan ajoissa riittävät tiedot eri viranomaisten käyttöön, niin silloin ei tietosuoja saisi muodostua esteeksi. Kyllä sellaista seinille hyppimistä ja isoveli valvoo -mentaliteettia nähdään vähän turhaan vähän kaikessa, myös oikeusministeri Braxin toimesta. Viimeksi kun oli esillä se, että passeja varten annettuja sormenjälkiä voitaisiin käyttää esimerkiksi törkeiden rikosten selvittämiseen, niin te televisiouutisissa tätä ihmettelitte. Minun mielestäni se olisi hyvin käytännöllistä, että näitä sormenjälkiä voitaisiin käyttää.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä oikeusministeriltä sitä, kun todellisuus on kuitenkin lainsäätöä askeleen edellä, mitä oikeusministeri ja oikeusministeriö aikoo tehdä tälle jatkuvalle, lähes jo päivittäiselle koulu-uhkausketjulle, jota kouluissa, voi sanoa, jo aamuisin jännitetään: mikä koulu pannaan kiinni, ja missä oppilaat lähetetään kotiin. Nyt on kysymys varsin vakavasta turvallisuusongelmasta, ja jos ajatellaan näin, niin jopa ihan lasten ja nuorten kokonaispersoonallisuuteen vaikuttavasta asiasta, jos kouluun ei voi mennä turvallisesti ja rauhassa. Aiotaanko nyt näitä uhkaajia kohtaan kiristää toimenpiteitä ja tehdä vähän lisätoimia, koska tilanne on erittäin, erittäin huolestuttava?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin kiitollinen ed. Kimmo Kiljuselle äskeisistä sananvalinnoista, koska minä kovasti yritin miettiä, mitenkä minä päätyisin suurin piirtein samanlaiseen lausumaan, minkä äsken juuri toitte esille. Nimittäin julkisuudesta on näköjään tullut suhteellisen lyhyessä ajassa sellaista ihmiselle elämän täyttymyksen antavaa sisältöä, jonka eteen tehdään mitä tahansa, jossa eräänlainen taivasosuus aukeaa.

Minulla on arvoisalle ministerille kommentti tai toivomus: kun teillä on hallussanne Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, niin käynnistäisitte tätä nimenomaista asiaa koskevan tutkimusprojektin mahdollisimman pian, ja samalla se aineisto, mikä nyt on syntynyt valitettavasta kahdesta tapauksesta, olisi siinä pohjana.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta esittää, että tutkinnassa selvitetään myös tapahtumiin liittyviä ja vastaavien tapahtumien yhteydessä esille tulleita psykososiaalisia seikkoja sekä tiedotusvälineiden, internetin ja tietokonepelien mahdollisia vaikutuksia tekoon. Minusta tämä laajennus on hyvä. Kuitenkin on toimittava myös niin, ja tämä viestinä hallitukselle, että näitä isompia murhenäytelmiä ei pääsisi tapahtumaan, ja siksi ilmoittaudun tässä ja nyt Holkerin ja Rehnin linjalle: käsiaseet pois niiltä, jotka eivät niitä omassa toiminnassaan tarvitse. Sillä lailla estetään ainakin tämmöiset isommat murhenäytelmät. Ainahan näitä ongelmia tapahtuu.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pahoinvointi tässä yhteiskunnassa ja kouluterveydenhuollossa havaitut epäkohdat ja viranomaisten huono yhteistyökyky tulevat vaatimaan ihan uudenlaista otetta meillä. Samoin varmasti on myöskin kyettävä näkemään se, että meillä eivät myöskään viranomaisten toimintaedellytykset vakavan rikollisuuden torjumiseksi esimerkiksi internetissä ole kunnossa. Esimerkiksi peitetoiminnan mahdollistaminen, jota esitin helmikuussa 2007 muun muassa pedofilian ja vakavan rikollisuuden torjumiseksi, torjuttiin voimakkaasti. Oikeus- ja sisäasiainministerineuvostossa Euroopan unionissa esitetään myöskin kansallisten ja kansainvälisten rikostorjuntaviranomaisten parempaa internetin seurantaa ja tiedonvaihtoa, Europolille vahvempaa roolia. Toivottavasti Suomen hallitus on tätä tukemassa.

Herra puhemies! Minusta nyt on kyllä myöskin aika jo vaatia selkeästi selvitykset siitä, mihin konkreettisiin toimenpiteisiin sisäministeri ja sisäministeriön johto ryhtyivät välittömästi Jokelan jälkeen identtisten uhkien (Puhemies: Minuutti on kulunut!) konkreettiseksi torjumiseksi. Nyt on kyllä myöskin sen läpikäynnin aika.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti on niin, että joka hautoo vuosikausia näin kauheita tekoja, löytää sen välineen aina. On niinkin, että sitä välinettä ei pidä ojentaa käteen, mutta ainakin, jos minä olen lukenut oikein tämän aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen liittyen aselakiin, siellä sanotaan näin, että pitää olla hakijasta johtuva erityinen syy, että saa sellaisen aseen käyttöön niin kuin Jokelassa ja niin kuin Kauhajoella, enkä minä ainakaan ole nähnyt sellaista syytä, koska nämä aseet ovat olleet luonteeltaan semmoisia, että niillä ei ole mitään käyttöä metsästyksessä, itse asiassa ne ovat kiellettyjä siellä, ja ampumaharrastuksessakin ne ovat aivan toisarvoisia aseita, mutta äärimmäisen tulivoimaisia ja vaarallisia, niin kuin on nähty. Tähän liittyen, näkeekö ministeri Brax mahdolliseksi sen, että internetin ja teletunnistetietojen seurantaa ja käyttöä liitettäisiin yhteen silloin, kun on joku erityinen syy ottaa henkilö seurantaan?

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksittäistapaukseen säädettävä laki ei vastaa yleistä oikeustajua. Voisiko ministeri vielä esittää ne perusteet, miksi päädyttiin tähän ratkaisuun, että erillislaki säädetään? Onnettomuustutkintalaki olisi voinut tulkinnalla olla riittävä, ja perustelu siitä, että seuraukset kyseisessä tapauksessa on aiheutettu rikollisella teolla, ei ole aivan kattava, kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi tuossa edellä esitti. Kokonaiskäsittelyn ja tietosuojan kannalta en katsoisi, että ne riittäisivät perusteiksi erillislaille.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä, että valiokunta rohkeasti otti vielä lisätarkennuksia ja kantaa tähän lakiesitykseen. Mutta kun kerran tietosuoja ei ole esteenä sille, että oppilashuollon, erityisopettajien, kuraattorien, koulupsykologien, sosiaali- ja terveyspuolen ihmisten viesti kulkisi toiselta toiselle, ja kun kuitenkaan käytännössä näin ei tapahdu ja maalaisjärjellä ajatellen tämä olisi aivan sama asia kuin se, että isän tiedot ja äidin tiedot eivät kulkisi toiselta toiselle, niin ministeri Braxilta kysyisin, mitä te voisitte tehdä. Kannattaisiko antaa ohjeistusta sinne alemmalle tasolle, että todellakin toimikaa näin ja tietosuoja ei ole esteenä?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu aika paljon julkisen sanan vastuusta. Tällaisissa tilanteissa tietysti vastuu on erittäin kova, mutta toisaalta tietysti ymmärtää sen, että lehtien kilpailu on myös kovaa ja siellä yritetään saada levikkiä ja irtonumeromyyntiä. (Ed. Kimmo Kiljusen välihuuto) — Rahalla mitataan lähinnä sitä.

Mutta, arvoisa puhemies, kun nyt nämä koulu-uhkaukset jälleen viime päivinä ovat lisääntyneet, niin siinä odottaisin kyllä julkiselta sanalta vastuuta, koska se herättää näköjään määrätyissä henkilöissä intohimoja, kun nähdään, että koko koulu tyhjennetään yhden soiton perusteella. Toivoisin kyllä siltä osin, että valtioneuvostossa eri ministereitten kesken pohdittaisiin sitä, miten soittajat saataisiin selville, onko se sitten teletunnistetietojen tai muitten kautta, vaikka rikos sinällään ei oikeuta sitä, mutta tällaisessa tilanteessa voitaisiin näin saada nopeasti tekijät kiinni. Tämä voi aiheuttaa koko maassa aika suuren ongelman.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitihän se arvata, median ja julkisen sanan syytähän se on koko yhteiskunnan kaikki rikollisuus, kaikki pahuus, mitä tässä on. Eikö niin? (Välihuutoja vasemmalta)

Mutta olisin kysynyt ministeri Braxilta yhtä asiaa. Anders Chydenius -seminaarissa, Helsingin Sanomien Säätiön järjestämässä seminaarissa, pitämästänne puheesta minä ymmärsin, että itse asiassa teille olisi riittänyt se, että mediaa tutkitaan. On tutkittu Tampereen yliopistossa, ja median omat itsesäätelyjärjestelmät toimivat. Minä en ymmärrä, miksi te ette ohjeistanut hallintovaliokuntaa, että se olisi tämän asian tuonut esille lausunnossaan. Miksi ylipäätänsä, jos kerta turvaudutaan pelkästään Tampereen yliopiston tutkimuksiin eikä tehdä uutta tutkimusta, tästä pitää olla maininta laissa?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Joihinkin seikkoihin, joista ehdottomasti vakavin on tällä hetkellä kouluihin kohdistunut uhkailuaalto, johon parikin edustajaa kiinnitti huomiota.

Laiton uhkaus on kriminalisoitu: siitä voi saada kaksi vuotta vankeutta. Meillä sekä syyttäjät että poliisit tällä hetkellä kyllä tekevät kaikkensa, myös jalkautuvat kouluihin resurssien vaan salliessa kertomaan nuorille, että kysymys on kuitenkin kohtalaisen vakavasta rikoksesta. Olemme myös julkisuuden kautta tehneet nyt selväksi, että kiinni jäänyt saattaa joutua merkittävien vahingonkorvausvastuiden kantajaksi. Koulun tyhjentäminen, ihmisten mahdollisesti tarvitsema hoito, sen pelon aiheuttamat toimenpiteet — niiden korvaaminen voi olla todella suuri lasku ajattelemattomasta uhkailusta.

Mutta mitä sitten voidaan vielä tehdä tämän aallon katkaisemiseksi, siinä rikostorjunnan keinot, rikostorjunnan välineet, joita oikeusministeriöllä on, ovat hidasvaikutteisia. Sen sijaan sitten se, mitä poliisi pystyy tekemään tutkinnan aktivoimiseksi ja nimenomaan kiinnijäämisriskin nostamiseksi, on sisäministeriön vastuulla. Mutta poliisi tekee tällä hetkellä aika tehokasta työtä, ja näitä uhkasoittajia on kyllä saatu kiinni. Mutta huoli on aiheellinen, ja tällä hetkellä molemmat ministeriöt omalta osaltaan kyllä viestittävät sitä, että kysymyksessä on vakava rikos, siitä jää kiinni ja pelkän rikosoikeudellisen rangaistuksen lisäksi edessä voi olla myös merkittävät vahingonkorvaukselliset vastuut.

Sitten todella tärkeitä kysymyksiä tuli myös aiheesta erityislaki vai yleislaki.

Suomessa ei ole, niin kuin perustuslakivaliokunnallekin kyllä sitten asiantuntijakuulemisissa selvisi, mitään semmoista oppia, että ei saa olla yksittäinenkin tapaus. Yleislaki olisi vaatinut, koska laissa on paljon muutakin korjattavaa, huomattavasti pidemmän valmisteluajan. Kun kuuntelin ed. Zyskowiczin huolia, niin oikeastaan tuli vähän ristiriitainen olo kuunnellessani hänen aika suoraviivaisia näkemyksiään siitä, että pitää voida toimia ja nopeasti, ja sitten taas ed. Karvon ja myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan näkemyksiä tästä tarkkarajaisuusvaatimuksesta, niin että tässä on selvästikin vähän kahta ilmaa silloin myös kokoomuksen sisällä siitä, (Ed. Zyskowicz: Vähintään!) millä tavalla asioita voidaan hoitaa.

Tuulikki Petäjäniemen ja oikeusministeriön arvio siitä, että tämä erityislaki oli kuitenkin oikea ja nopein mahdollinen tapa ennalta estää tulevia rikoksia, saada tietoa siitä, mitä täytyy tehdä jatkossa paremmin, on mielestäni erittäin pätevä arvio ja on nyt eduskunnan valiokunnissakin yksimielisesti tullut hyväksytyksi arvioksi. Jos ed. Karvon laintulkinta on toinen, niin silloin minusta tuntuu, että se tällä kertaa on ehkä sitten — näin rohkenen ennen äänestystä arvella — vähemmistön arvio.

Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies, vielä ed. Ukkolan esille tuomasta asiasta. Kun tehdään erillislakia, niin toteutetaan tietysti ajatusta siitä, mitä kaikkia asioita saattaa olla tarpeen tutkia rikoksentorjunnan näkökulmasta samalla metodilla kuin onnettomuustutkintalautakunta. Silloin nousee myös esille se, onko tiedotusvälineillä ollut roolia joko ahdistusta, pelkoa, turvattomuutta lisäävissä asioissa tapahtumien jälkeen tai mahdollisesti, kun mennään videopelien ja tiedotusvälineiden maailmaan, jo aikaisemmin. Tässä tapauksessa olen todellakin iloinen, että ulkopuolinen riippumaton taho on tämän pätevästi selvittänyt. Mutta ei lakia voi rakentaa sen mukaisesti, että nyt tiedetään, että Tampereella tutkitaan. Kun me teemme tätä kokonaisuudistusta ja nyt kun perustuslakivaliokunta on katsonut, että perustuslaki ei sinänsä aseta estettä tämän kaltaiselle valtuudelle, niin hyvin todennäköistä on, että siinä laissakin tämä valtuus nimenomaan pitää olla olemassa. Mutta sitten tulee, ed. Ukkola, se tärkein asia: sitten pitää olla viisautta miettiä, miten sitä käytetään. Sovellettaessa täytyy olla viisautta ottaa huomioon muun muassa ne näkökulmat, joita ed. Ukkola on käsittääkseni myös valiokunnassa hyvinkin ansiokkaasti, ainakin kun valiokunnassa tapasimme, pitänyt esillä.

Luulisin, että tässä yhteydessä jäljelle jää enää kommentoitavaa Optulan jatkotutkimuksista. Kun hallitus viimeinkin, todennäköisesti vuoden sisällä, saa aikaan sektoritutkimusuudistuksen, jossa Optula on kunnolla resursoitu tutkimuslaitos, niin silloin ed. Pulliaisen perustellut vaatimukset voidaan täyttää. Tällä hetkellä Optulassa on 19 tutkijaa ja seuraavat kolme vuotta muun muassa rikosuhritutkimuksen takia, mikä on erittäin tärkeä ja hyvä asia, kädet täynnä töitä. Optulaa täytyy resursoida aivan eri tavalla, että se pystyisi näihin ajankohtaisiin, akuutteihin, tärkeisiin asioihin puuttumaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen ryhmän piirissä on varmasti useampia näkemyksiä näistä tietosuojakysymyksistä. Oma näkemykseni ja myös kommenttini ministerille oli se, että minun mielestäni nämä tietosuojanäkökohdat ja yksityisyydensuojanäkökohdat liikaa korostuvat eräissä tilanteissa. Varsinkin ministeri Braxin oman puolueen, vihreiden, piirissä nostetaan aina esiin tällainen iso veli valvoo -kritiikki, kun ollaan jotain tähän suuntaan tekemässä. Vihreät ovat vastustaneet esimerkiksi aikanaan poliisille tulleita lisävaltuuksia teletietoihin ja (Ed. Rajamäki: Näin oli!) teleseurantaan, vaikka ne ovat olleet välttämättömiä, jotta monia hyvin törkeitä rikoksia, henkirikoksia, huumerikoksia, on voitu selvittää. (Ed. Rajamäki: Prümin sopimusta!)

Nyt esitin teille kritiikkiä siitä, että olette julkisuudessa torjunut ajatusta siitä, että passeja varten otettuja sormenjälkiä voitaisiin käyttää esimerkiksi törkeiden rikosten selvittämiseen, että siinä olisi jokin tietosuojaongelma. Kun rekistereistä pidetään hyvää huolta, kun pidetään huolta siitä, että ne eivät joudu vääriin käsiin, niin mitä ihmeen ongelmaa on siinä, että joku törkeä murha saadaan selvitettyä sen ansiosta, että meillä on passeja varten aikanaan otettu sormenjäljet?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Ukkolan puheenvuoroon haluan todeta, että kun hallintovaliokunta hyvin lyhyesti toteaa tiedotusvälineiden osalta vain, että tärkeää on tehtävässä tutkinnassa tarkastella myös tiedotusvälineiden toimintaa, niin tämä ei sisällä minkäänlaista syyllistämistä tai näkemystä sananvapauden rajoittamisesta.

Mutta juuri kokonaiskuvan saamisen kannalta on tärkeää tätä asiaa selvittää, ja erittäin tärkeä asiahan on se, että tätä on selvitetty jo tiedotusvälineiden omasta toimesta ja Tampereen yliopiston toimesta, niin että sehän on jo valmiiksi selvitettyä, tutkittua tietoa ja sen parempi. Mutta ei ollut myöskään perusteita poistaa tätä tästä lakiesityksestä, vaan tärkeää on sisällyttää se siihen.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin myös nostaa tämän ed. Zyskowiczin ajatuksen tietosuojasta, miksi tämmöisiä mahdollisia apuvälineitä, esimerkiksi juuri sormenjälkiä, ei voitaisi käyttää, kun rikoksia selvitellään. Haluan kuulla ministerin vastauksen.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz viittasi kokoomuksen sisäisiin erilaisiin kantoihin tietosuojanäkökulmiin. Minä käytän puheenvuoron, josta tiedän, että se herättää myöskin erilaisia kantoja sosialidemokraattien piirissä: toinen pyhä lehmä eli sananvapaus, josta esitettyyn kysymykseen ministeri ei vastannut.

Otan konkreettisemmin. Kauhajoen tapahtumien, hirvittävien tapahtumien, jälkeen ei ainoastaan keltainen lehdistö, iltapäivälehdistö, vaan valtakunnan pää-äänenkannattaja, suurin lehti, vetää etusivulle tämän murhan tehneen ihmisen kuvat, nimet, tarinat, kaikki. On selvää, että narsistisessa kulttuurissa kun olet julkisuudessa, näyt, sinä elät. Tämä on kohtuuton tilanne, tällainen julkisuushakuisuus, mikä meidän järjestelmässämme on, että saadaan tämä laajennettu itsemurha toteutettua niin, että tulee vielä tämmöinen kuolemanjälkeinen ylösnousemus ihmiselle. Tämä on vakava, vakava, vakava kysymys, ja siihen soisi ministerinkin paneutuvan siltä osin, että pikkuisen kommentoisi, mitä median vapaus, sananvapaus, Suomessa tänä päivänä tarkoittaa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Zyskowiczin lailla on syytä korostaa sitä, että nimenomaan poliisin toimintaedellytykset muun muassa internetissä vakavan rikollisuuden torjumiseksi ovat välttämättömiä, ja myöskin on syytä valitettavasti yhtyä siihen kritiikkiin, joka nimenomaan on nyt vihreiden osalta kyllä syytä tuoda esille.

Ministeri Brax muun muassa hyvin voimakkaasti täällä vastusti loppuun saakka keväällä 2007 Suomen päätöstä liittyä rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja laittoman muuttoliikkeen torjuntasopimukseen, Prümin sopimukseen, jossa nimenomaan dna- ja ajoneuvorekisteritietojen vaihdolla pystytään vakavaa rikollisuutta — murhia, erittäin vakavia väkivallantekoja — selvittämään. Nämä ovat asioita, joissa täytyy vihdoin tunnustaa, että sananvapauden varjolla ei kenelläkään ole oikeutta uhata tai suunnitella vakavia rikoksia kanssaihmisiä kohtaan.

Oikeusministeri Tuija Brax

Kiitoksia, arvoisa puhemies!

Ed. Zyskowiczille: Tietosuoja ja tietoturva ovat kaksi asiaa. Minä olen kritisoinut mahdollista sormenjälkirekisteriä, johon otetaan kaikki suomalaiset passinhakijat, tietoturvanäkökulmasta. Rikoksista kiinni jääneiden sormenjälkiä jo nyt kerätään aivan perustellusti ja oikein, ja niistä on ollut paljon hyötyä. Mutta että maailman ensimmäisenä maana koko kansakunnan sormenjäljet keräämme rekisteriin, silloin pitää olla huoli siitä, että ne tiedot eivät karkaa. Sormenjälki on ihmisen henkilökohtainen jälki, ja jos se joutuu vääriin käsiin, se on vaarallista. Eli me silloin puhumme aivan eri asiasta. Tietosuojan näkökulmasta tässä ei ole ongelmaa. Minun huoleni ovat olleet tietoturvaongelmia eli sen rekisterin turvaa koskevia, miten sitä käytettäisiin, mistä sinne mennään. (Ed. Zyskowicz: Hyväksyttekö rekisterin, jos se on turvallinen?)

Ed. Kimmo Kiljuselle: Esiin nostamanne seikat — muun muassa se, miten tämmöinen rikollinen, jolla todella, paitsi että hän on tehnyt vakavan rikoksen, on saattanut olla myös vakavia mielenterveysongelmia pitkään, miten hänet myöhemmin nostetaan mahdollisesti sankariksi väärällä tavalla — ovat painavia näkökulmia. Ne ovat todella painavia näkökulmia. Mutta vierastan semmoista ajatusta, että oikeusministeri, kaikista maailman ministereistä juuri oikeusministeri, alkaisi journalismin ylipapittareksi tai -papiksi, ja sen takia katson, että keskustelua siitä, mikä on hyvää journalismia, mikä huonoa journalismia, käyvät aika paljon luontevammin muun muassa kansanedustajat esittämillään puheenvuoroilla. (Ed. Kimmo Kiljunen: Tässä sitä juuri käydään!)

Mutta kun meille taas kuuluu oikeusministeriössä toisaalta hyvin vahvana nimenomaan sananvapauden suojaaminen, niin tämmöistä ristiriitaista keskustelua, jälkikäteistäkään arviota siitä, oliko joku journalismi omiaan ennemmin tekemään tekijästä sankarin vai ei, en itse käy, mutta arvostan kovasti, että sitä käydään laajemmin.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Jokela-laki on todellakin yksittäistapaus, kuten täällä on sanottu ja kerrottu. Olen samaa mieltä kuin ed. Karvo siitä, että paljon parempi vaihtoehto olisi ollut, että olisi joko heti alettu valmistella uutta suuronnettomuuslakia tai tehdä muutosta nykyiseen, joka olisi kattanut myös rikokset.

Hyvä myös on, että hallintovaliokunta on ottanut huomioon perustuslakivaliokunnan huomautukset yksityisyyden suojasta. Sen sijaan hallintovaliokunta on jättänyt huomiotta perustuslakivaliokunnan toivomuksen siitä, onko tiedotusvälineiden toiminnan selvittämistä ylipäätään tarpeen sisällyttää tutkintalautakunnan tehtäviin.

En oikein ymmärrä myöskään ministeri Braxin vastausta siitä, miksi se olisi välttämätöntä ollut, kun asia kuitenkin on jo tutkittu Tampereen yliopistossa. Media itse on sitä tutkinut, pitänyt seminaareja, ja, jos nyt käyttää tätä sanaa, ottanut virheistään opiksi niissä tapauksissa, joissa virheitä on tehty.

Muutenkin voi sanoa, että Jokela-laki oli hätiköity. Pääministeri Vanhanenhan lupasi sen järkyttyneille nuorille ottaessaan vastaan nuorten adressin. Kun adressissa arvosteltiin mediaa, samalla luvattiin, että myös median toiminta tutkitaan.

On siis pakko ihmetellä ja tuolloin ihmeteltiin, että adressin ottivat demokraattisessa valtiossa vastaan hallituksen keskeiset ministerit, joille median toiminta ei kerta kaikkiaan kuulu, ei hyvässä eikä pahassa.

En puutu toimittajien toimintaan enkä Jokela-tutkimukseen tässä sen enempää. Sanon vaan yhden asian, joka tuli tässä Tampereen yliopiston selvityksessä. Osasyyllinen näihin mediakohelluksiin on keskusrikospoliisi, joka ei ymmärtänyt pätkän vertaa, että sen olisi tullut myös tiedottaa eikä hätistellä mediaa kauemmaksi. Se ei ymmärtänyt, että kyseessä oli maailmanlaajuinen uutinen. Kauhajoella poliisi tiedotti, ja media ymmärsi.

Vaikka hätäpäissään tulee lähetystöille ja valittajille luvatuksi mitä sattuu, joillakin hallituksessa pitäisi sentään olla sen verran järkeä, että ymmärtäisivät, ettei median käyttäytymisen tutkiminen kuulu länsimaisessa demokratiassa valtiovallalle. Kansanedustajillakaan, kuten huomaan, ei näytä olevan minkäänlaista käsitystä siitä, että media itse korjaa demokratiassa virheensä ja ylilyöntinsä, ja näin Jokelan jälkeen on todellakin tehty. Siihen ei valtiovaltaa tarvita, jos aiomme edes jotenkuten kunnioittaa sananvapautta.

En ryhdy toistamaan tämän Tampereen yliopiston tutkimuksen tuloksia. Näistä kuitenkin käy selkeästi ilmi, että tämä poliisin Jokela-tiedotus oli liian vähäistä. Tiedotusvälineet olivat Jokelassa nimenomaan pakotettuja hankkimaan tietoja silminnäkijöiltä, koska virallista tiedotusta tapahtumien jälkeen ei ollut. Poliisin ensimmäinen tiedotustilaisuus oli kuusi tuntia ampumisen jälkeen vasta iltakuudelta. Yrittäkää nyt kuvitella, minkälaiset huhut siitä lähti liikenteeseen.

Palaan vielä siihen, että Kauhajoella tämä tiedottaminen oli aivan toista. Lainaan Helsingin Sanomien toimittajan, Riitta Vainion kirjoitusta 26.9.: "Kaupungintalon ala-aula ja valtuustosali muuttuivat - - kuin itsestään valtavaksi mediakeskukseksi. Kaupungin toimistovirkailijat opastivat toimittajia ja kuvaajia, jakoivat paikkakunnan karttoja, tiesivät tiedotustilaisuuksien aikataulut. Ulkomaisia toimittajia opastamaan, ja ulkomailta tuleviin puheluihin vastaamaan pestattiin kaupungin messupäällikkö ennen kuin ensimmäiset puhelut tulivat. - - Ero Jokelaan oli valtava. Jokelassa vallitsi paniikki ja hysteria - -. Kaduilla harhaili onnettomuuskoulun oppilaita ilman aikuisten tukea. Syntyi väärinkäsityksiä ja huhuja. Tämän sekasorron keskellä kohtasivat hätääntyneet nuoret - -."

Haluan lukea toisenkin toimittajan silminnäkijäkuvauksen Jokelasta. Tämän on kirjoittanut STT:n toimittaja Päivi Setälä 21.11.2007. "Kriisityöntekijät antoivat hyvän avun Jokelassa nuorille, mutta unohtivat, miten valtava tiedontarve tapahtuneesta oli sekä Suomessa että muualla. Keskiviikkona me toimittajat odotimme kriisikeskukseksi muuttuneen Jokelan kirkon ulkopuolella ja pyysimme kriisityöntekijää kertomaan, mitä apua nuoret saavat. Odotin tietoja tuntikaudet tihkusateessa itsekin järkyttyneenä ja mieli matalalla siitä, mitä nuoret olivat joutuneet kokemaan. Kukaan auttajista ei tullut eikä tullut vielä torstaiaamupäivänäkään. Asioiden kertominen olisi vienyt yhdeltä ihmiseltä vain hetken. En ymmärrä, miksi he eivät puhuneet meille. Koska tietoja ei saatu, emme voineet välittää niitä medioiden kautta omaisillekaan, jotka hermoilivat kodeissaan. Poliisit olivat hiljaa. Tietoja saattoi saada vain kriisikeskuksesta vanhempiensa kanssa poistuneilta nuorilta."

Ehkä tässä vaiheessa on syytä pyytää jo etukäteen anteeksi sitä, että loukkaan kovasti ammattiryhmää, joka pitää itseään auttajana. Kysymys on kriisityöntekijöistä, jotka todellakin kuvittelevat, että ilman heitä ei kukaan tässä maassa enää selviä elämästä hengissä. Tämä ryhmä pitää itseään korvaamattomana. Tämän ryhmän mielestä keskustelu median kanssa traumatisoi entistä enemmän. Tietojeni mukaan SPR kouluttaa kriisityöntekijänsä demokratian ja sananvapauden vahtikoiraksi. Medialle ei saa puhua, mediaa pitää karttaa, media on paha, ja media tekee kaiken päin prinkkalaa. Tätä valtaa käyttävä psykopapisto — tämä ei ole minun termini, vaan yhden asiaa tutkineen toimittajan termi — on asettunut tulkitsemaan sananvapautta tavalla, joka on ehdottomasti perustuslain vastainen. Perustuslain 12 §:ssä sanotaan: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä." Siis kenenkään ennakolta estämättä.

Nyt kriisipsykologit haluavat kontrolloida avoimeen yhteiskuntaan olennaisesti kuuluvaa vapaata tiedonvälitystä uhrien, omaisten, läheisten, koulutovereiden ja työtovereiden hyvinvoinnin nimissä. Tällainen sananvapauden säätely ei kerta kaikkiaan kuulu kriisipsykologeille. Toivon todellakin, että joku psykopapiston kynsiin joutunut tekee asiasta rikosilmoituksen.

Malagan onnettomuuden aikana poliisit suojelivat toimittajilta Malagasta saapuneita, siis lentokoneellista aivan sinänsä ulkopuolisia ihmisiä. Poliisin muodostamassa turva-aidassa oli enemmän sinitakkisia kuin toimittajia koko lentokentällä. Kun suomalaiset toimittajat sitten ennättivät Malagaan, tiedot oli hankittava espanjalaisilta ja asiaan vihkiytymättömiltä. Suomalaiset kertoivat työtään tekemässä olleille suomalaisille toimittajille, että papit ja psykopapit olivat kieltäneet puhumasta median edustajille yhtään mitään.

Arvoisa puhemies! En käsitä, miten virallinen kriisityöntekijä ylipäätään on parempi auttaja kuin läheiset ystävät ja sukulaiset, joille varmasti voi purkaa sieluaan siinä kuin virallisille ammattiauttajille. Onko keskustelusta psykologin tai muun terapeutin kanssa sitten hyötyä? Mitä jos surun ja murheen jatkuva vatvominen, jatkuva terapointi vain pitkittää parantumista, kun kriisi tieten tahtoen pidetään koko ajan aktiivisena tietoisuudessa? Milloin terapeutti oikeasti jättää ihmisen rauhaan ja parantumaan?

Tuoreen uutisen mukaan länsimaissa, siis myös meillä, niin muodikasta trauman purkamista psykologin tai terapeutin kanssa on myös tutkittu. On selvinnyt tässä tutkimuksessa, ettei tämänkaltaisesta tapahtuman työstämisestä ole mitään hyötyä.

Kalifornian Irvinen yliopistossa on tutkittu World Trade Centeriin kohdistuneen terrori-iskun kokeneita ihmisiä. Käsittääksemme olemme yhtä mieltä siitä, että tämä isku, tämä terrori-isku oli ja on tämän ajan pahin siviilikriisi. Osoittautuikin, että huonoimmin voivat sekä henkisesti että fyysisesti ne, jotka olivat osallistuneet tarjottuun terapiaan. Siitä kieltäytyneet voivat keskimääräistä paremmin. Mitä me tästä opimme? Ei media ehkä olekaan kaikkeen syyllinen, kaikkeen onnettomuuteen. Ehkä siellä on muitakin tässä yhteiskunnassa, joita voi syyttää. (Ed. Karvo: Vai olisivatko apua hakeneet ne, jotka eniten ovat tarvinneet?)

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitus päätti esittää esillä olevan lakiehdotuksen, kun onnettomuustutkintaviranomaiset katsoivat, ettei vuoden 1984 onnettomuustutkintalakia voitu soveltaa Jokelan koulukeskuksessa käsiaseella tehtyyn joukkomurhaan. Onnettomuustutkintaviranomaisten tulkinnan mukaan tutkintaa ei voida suorittaa, jos onnettomuuden syynä on rikos. Tällainen tutkinta tehtiin jo Myyrmäen pommiräjähdyksen kohdalla. Asiaan ei silloin valitettavasti reagoitu. Tosin Myyrmäen tapauksesta tehtiin perusteellinen poliisitutkinta.

Onnettomuustutkintalain esitöistä ilmenee kuitenkin, että tulkinta olisi voinut olla toinen. Ainahan suuronnettomuuksien yhteydessä esitetään rikosepäilyjä. Poliisi ja tutkintaviranomaiset ovat tottuneet joustavaan yhteistyöhön onnettomuuspaikoilla. Hallituksen esityksessä vuodelta 1984 sivulla 13 todetaan: "Onnettomuuden syynä voi olla rangaistava teko tai laiminlyönti. Pelkästään turvallisuuden lisäämiseenkin tähtäävässä tutkinnassa voidaan joutua selvittämään, mikä sittemmin rangaistavaksi osoittautuvan teon vaikutus tapahtumiin on ollut." Sen sijaan onnettomuustutkinnassa ei arvioitaisi tapahtumia rikosoikeudelliselta kannalta. Saman esityksen sivulla 17 todetaan: "Tahallisella rikoksella kuten terroriteolla aiheutettua tapahtumaa ei ole yleensä pidettävä tässä laissa tarkoitettuna onnettomuutena. Tutkimus voidaan kuitenkin toimittaa, jos samalla on ilmennyt olennaisia puutteita turvallisuusjärjestelmässä ja pelastuspalvelussa." Eli tutkinta voitaisiin tehdä onnettomuuden joidenkin osa-alueiden osalta. Lakivaliokunnan mietinnössä tuolloin todetaan: "Lain mukaan kaikki suuronnettomuudet tutkittaisiin samoja periaatteita ja samanlaisia menettelyjä noudattaen." Tämä on merkittävä periaate vielä tänään.

Jokelan tapauksessa onnettomuustutkintalain nojalla tapahtuvaa tutkintaa olisivat puoltaneet koetellut tutkintamenettelyt ja kokemusperäinen yhteistyö poliisin ja muiden viranomaisten kanssa. Saatavilla olisi myös ollut kokenut ja pätevä henkilökunta. Jokelan tapahtuma oli hyvin poikkeuksellinen. Onnettomuuslaki ei olisi antanut tutkimusviranomaisille oikeutta hankkia kaikkia niitä tietoja, joiden hankkimiseen nykyinen lakiehdotus antaa valtuudet. Se ei myöskään olisi mahdollistanut niin laajan selvityksen tekemistä tapahtumien syistä kuin mitä nyt tavoitellaan. Tältä osin hallituksen esitys on perusteltu ja antaa tutkintalautakunnalle mahdollisuudet tutkia tapauksen perusteellisesti ja tehdä tutkinnan tulosten edellyttämiä toimenpidesuosituksia. Toivotan lautakunnalle menestystä tässä tärkeässä työssä.

Toivon kuitenkin, että ministeriö ottaa huomioon sekä perustuslakivaliokunnan että hallintovaliokunnan toivomukset onnettomuuslain soveltamisalan laajentamisesta niin, että vastaavat tapaukset voitaisiin tulevaisuudessa tutkia nykyisen onnettomuuslain pohjalta. Laki on osoittanut toimivuutensa monissa hankalissa tutkintatilanteissa. Sen soveltamisalueen laajentaminen ei vaatisi suuria muutoksia. Ymmärsin ed. Karvon puheenvuoron niin, että hän tarkoitti tämmöistä osauudistusta, ja ed. Braxin puheenvuoron sillä tavalla, että hän tarkoitti kokonaisuudistusta, eli molemmat olivat tavallaan oikeassa.

Arvoisa puhemies! Esillä oleva poikkeuksellinen lakiehdotus herättää luonnollisesti paljon periaatteellisia kysymyksiä. Perustuslakivaliokunta kiinnitti hallintovaliokunnalle antamassaan lausunnossa huomiota kolmeen tärkeään asiaan. Hallintovaliokunta otti niistä huomioon yhden tarkistamalla asianmukaisesti lakiehdotuksen 7 §:n. Hallintovaliokunta torjui kuitenkin perustuslakivaliokunnan vaatimuksen siitä, että 9 §:stä poistetaan kokonaan maininta salaisten tietojen sisällyttämisestä tutkintaselostukseen. Hallintovaliokunta muotoili lauseen niin, ettei salassa pidettäviä tietoja saa "sellaisenaan" siihen sisällyttää. Toivoa sopii, että tutkintalautakunta aikanaan osoittaa enemmän kunnioitusta perustuslakivaliokunnan perusoikeusmyönteiselle kannanotolle.

Perustuslakivaliokunta suhtautuu lausunnossaan varauksella säännöksiin, joiden mukaan tutkintalautakunta selvittäisi tiedotusvälineiden toimintaa tapahtumien yhteydessä sekä tiedotusvälineiden mahdollisia vaikutuksia itse tekoon. Perustuslain tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen sananvapaussäännökset eivät sinänsä sulje pois median toiminnan rajoittamista, jos se perustuu lakiin ja on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Jälkiarviointi on aina mahdollista. Median tehtävä on kuitenkin länsimaisessa oikeusvaltiossa pitää silmällä valtiovaltaa ja vallanpitäjiä. Median tulisi toimia niin, että kansalaiset saavat perusteiltaan oikeata tietoa tärkeistä tapahtumista. Yhteiskunnassa voidaan näin käydä asiapitoista keskustelua tärkeistä asioista.

Vierastan periaatteessa sitä, että valtiovalta asettaa lain nojalla tilapäisen tutkintalautakunnan selvittämään median toimintaa ja mahdollisia vaikutuksia rikolliseen tekoon. Totean lisäksi, että Tampereen yliopistossa asiantuntijat ovat paneutuneet asiaan ja julkaisseet tutkimuksen. Julkisen sanan neuvosto on käsitellyt asiasta tehtyjä kanteluja eettisten ohjeiden pohjalta. Asiasta on myös käyty alan julkaisuissa keskustelua. Monet koulun oppilaat kokivat lehdistön toiminnan tapahtumien yhteydessä tunkeilevaksi. Toivoisin kuitenkin, että tutkijalautakunta, sikäli kun se katsoo asian tarpeelliseksi, perustaisi arvionsa edellä mainittuun, varsin laajaan materiaaliin. Jokelan onnettomat tapahtumat synnyttivät maailmanluokan uutisen, joka yllätti viranomaiset täysin. Mediaa palvelevaa tiedostusta ei saatu heti toimimaan, ja tämä ilmeisesti johti paikan päällä moneen käytännön ongelmaan. Kauhajoen traagisen tapahtuman osalta viranomaiset saivat kaiketi tiedotuksen toimimaan paremmin. Hyvä niin.

Arvoisa puhemies! Puollan tämän hallituksen lakiehdotuksen hyväksymistä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että erillislaki saatiin säädetyksi, ja todellakin, kuten mainitsin, hyvä mielestäni, että hallintovaliokunta napakasti otti kantaa sen puolesta, että tarkoituksen kannalta tarpeelliset asiaa koskevat tiedot voidaan saada. Olisivathan meille nauraneet naurismaan aidatkin, jos niitä samoja asioita, mitkä ovat iltapäivälehdissä ja 7 päivää -lehden sivuilla, ei tutkintalautakunta pystyisi saamaan. Olen todellakin samaa mieltä ministeri Braxin kanssa siitä, että varmasti onnettomuustutkintalakia tulee jatkossa tarkastaa ja miettiä tätä viranomaisyhteistyötä vielä tarkemmin.

Olen myös siitä asiasta samaa mieltä valiokunnan kanssa, että mitään tahoa ei ole syytä jättää pois tutkintalautakunnan selvityksestä. Totta kai meidän täytyy miettiä tietokonepelien, internetin ja myöskin tiedotusvälineitten osuutta sen lisäksi, että mietitään ennalta ehkäiseviä toimia. Nimittäin, kun ed. Ukkola totesi, että jos nämä terapiatyöntekijät pitävät kriisiä aktiivisena, niin se vaikuttaa psyykeen epäedullisesti, niin aivan samalla tavalla kuultiin televisiosta psykologian asiantuntijoita, jotka totesivat, että mitä nopeammin tämä olisi pois julkisuudesta, sitä edullisempaa se olisi meidän kaikkien psyykelle ja varmasti sitä vähemmän jatkoseuraamuksia tästä olisi. Virheistä on opittu, ja tämmöistä sosiaalipornoahan ei oikeastaan Kauhajoella enää esiintynytkään. Mutta kuitenkin olisi tärkeää myöskin tunnistaa tämä asia, mistä ed. Kiljunen puhui, että ei nostettaisi jotenkin jumalalliseen asemaan kuvan kanssa tämmöisiä nuoria ja voitaisiin ottaa pois lööpeistä tällaiset teot, jotka aiheuttavat pahaa mieltä ja tekevät joillekin tarpeen kopioida näitä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Söderman puheenvuorossaan ja edellisen puheenvuoron käyttäjä viittasivat myöskin median rooliin. Ed. Söderman sanoi selvästi, että media pitää silmällä valtiovaltaa. Kysymys tietysti täytyy esittää näinpäin: Kuka pitää silmällä neljättä valtiomahtia? Montesquieun vallanjako-oppihan perustui siihen ajattelutapaan, että rakennetaan eri toimijat, vallankäytön keskukset, jotka kaikki vahtivat toinen toisiansa. Meillä on syntynyt tämä neljäs valtiomahti, joka luo todellisuuskuvan, toimii syyttäjänä ja viime kädessä tuomarina ja toimii vielä pahimmassa tapauksessa kaiken yhteiskunnallisen vastuun ulkopuolella. Totta kai meidän on pakko näissä tilanteissa, joissa me nyt juuri olemme, peräänkuuluttaa, mikä on neljännen valtiomahdin vastuu tässä yhteiskunnassa ja kuinka luodaan ne peruskriteerit, että sieltä ei tavallaan pilaantuneita tuotteita tule meidän syliimme, niin kuin tällä hetkellä tulee liian paljon.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On suurin piirtein järkyttävää, että ed. Kiljunen sanoo, että media toimii yhteiskunnan vastuun ulkopuolella. Kuinkahan monta mediaoikeudenkäyntiä on käyty 1990-luvulla ja 2000-luvulla? Osa niistä oikeudenkäynneistä on mennyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, ja siellä on narahtanut valtiolle sakot. (Ed. K. Kiljunen: Katsokaa sitä lehdistöä!) — Kyllä.

Toinen asia on, että kenen pitäisi ed. Kiljusen mukaan valvoa mediaa, valtiovallanko? Höpö höpö.

On toinenkin asia, mihin olisin puuttunut. Kysyn ministeri Braxilta, miksi tässä työryhmässä, josta todennäköisesti tulee se lautakunta, ei ole yhtään ainutta median edustajaa, ei sen enempää Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajaa kuin ketään muutakaan. Julkisen sanan neuvosto on antanut päätöksen kahdesta Jokelasta tehdystä kantelusta, ja ne ovat olleet minun muistini mukaan kaikki tuomitsevia, elikkä kyllä median itsesääntely toimii. Se toimii niillä periaatteilla, mitkä se itse on ... (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Joo, kyllä nimenomaan, mutta me ... [Mikrofoni suljetaan.]

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta on hitusen nurinkurista, että me ryhdymme arvostelemaan tässä sitä osaa mediaa, joka sitten tässä tapahtumien loppuvaiheessa selostaa sitä sillä tavalla, millä media kansainvälisestikin tällaisia tapahtumia jollakin tavalla kansalle selostaa, minusta ei mitenkään ylidramatisoiden kaiken kaikkiaan. Mutta minusta sen olennaisen kritiikin pitäisi kohdistua siihen osaan mediaa, joka on rakentanut tällaisen tilanteen, että meillä kasvaa nuoriso, josta puolet haluaa julkkikseksi, jossa media koostuu pudotuskilpailuista, kiusaamiskilpailuista, ja me taas aikuisina ihmisinä, katsojina, kuluttajina, olemme itse vastuussa siitä, että me ylläpidämme niitä katsomalla niitä. Kyllä sen kritiikin pitää myös kohdistua meihin itseemme.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme keskustelleet tästä aikaisemminkin ed. Kiljusen kanssa, mutta kun hän antaa ymmärtää, että tällä neljännellä valtiomahdilla ei ole mitään valvontaa, niin minä olisin kiinnittänyt huomiota siihen, että oikeuslaitos valvoo heitäkin. Meillähän on poikkeuksellisen paljon oikeudenkäyntejä lehdistöä vastaan pohjoismaisittain, ja siinä vielä yleensä ovat syyttäjätkin mukana. Sitten kun mennään niistä ihmisoikeustuomioistuimeen, osa niistä kuivuu siellä kokoon. Mutta sellaista tilannetta ei ole Suomessa, että mediaa ei valvottaisi.

Mutta jos on epämiellyttäviä ilmiöitä tässä maailmassa, niin kuin narsismi tai ties mitä, niin se ei ole median syytä, se on sitten tämän elämänmenomme syytä. Minä sanoisin, että tärkeintä sille, että tämä maa pysyy kohtuullisessa kunnossa ihmisten kannalta, on se, että meillä on toimiva, kriittinen, itsenäinen media, ja siihen ei pidä koskea.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tästä samaa mieltä, niitä, jotka ihmettelevät, miksi päivälehtiä syytetään siitä, että ne uutisoivat tapahtuneita tosiasioita. Ongelmahan on aivan muualla. Minun mielestäni se on hyvin syvällä yhteiskunnan arvoissa, kovassa kilpailuttamisessa ja niissä vääristymissä, jotka tulevat sitten näissä BB-ohjelmissa ja muissa sen tyyppisissä ehkä esille.

Mutta todella, uutisointi asiasta kaiken kaikkiaan on tärkeää, ja uskon, että vastuullinen media myös taustoittaa uutisia, niin kuin ainakin itse voin lukemistani lehdistä päätellä.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan kysymykseen: Oikeusministeriö rahoittaa Julkisen sanan neuvostoa summalla, joka, jos meillä olisi enemmän rahaa, voisi olla suurempikin, mutta kuitenkin se on ihan merkittävä rooli. Meidän motivaatiomme siinä rahoittamisessa on hyvin pitkälle se, että ensisijaisesti katsomme kuitenkin, että olisi hyvä, että julkisen sanan valvonta on itsesääntelyn piirissä, ja vasta sitten, jos on pakko ja jos on sitten rikoslain tai sananvapauslain vakavammista asioista kyse, päädytään tuomioistuinlaitoksen piiriin.

Oikeusvaltion, länsimaisen demokratian näkökulmasta on parempi tilanne, jos lehdistön oma toiminta on aktiivista, myös kollegiaalinen valvonta ja itsesääntely, ja että meillä on — ja tämä on oikeusministeriön linja — mahdollisimman vähän semmoisia tilanteita, joissa sitten joudutaan ihan oikeudelliseen harkintaan. Mutta se vaatii tietysti myös lehdistöltä juuri sitä laadukasta toimintaa, että sitten sananvapauslain tai rikoslain kanssa ei jouduta tekemisiin.

Jos tämä pidetään taustalla, niin saattaa olla vähän ongelmallista, ainakin täytyy kysyä Julkisen sanan neuvoston jäseniltä ja puheenjohtajalta, miten he kokisivat tämän itsenäisen roolin näkökulmasta varsinaisen tutkintalautakunnan jäsenyyden. Ajatus ei ole mahdoton, mutta saatan kuvitella, että nimenomaan tämän itsenäisyyden ja itsesääntelyjärjestelmän erillisyyden näkökulmasta voi olla luontevaa, että esimerkiksi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja ei ole tutkintalautakunnan jäsen, vaan ennemmin sitten vuoropuhelua käydään kuulemistilaisuuksilla ja muilla tavoilla.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä asiaa meidän tulee kyllä ajatella lasten ja nuortenkin hyvinvoinnin kannalta, ja tämän vuoksi laaja tutkintaselvitys mukaan lukien median toiminnan arviointi on mitä tarpeellisin. Näillä tapahtumilla jo sellaisenaan on vaikutusta ihmismieleen ja sillä, miten ne nimenomaan uutisoidaan. Se on merkityksellistä, ja arviointi tässä yhteydessä, myös median arviointi, on tärkeää. On toki myös hyvää uutisointia, joten kaikkea uutisointia kohtaan ei ole syytä kohdentaa kritiikkiä.

Tämän lain tarkoituksena on mahdollistaa perusteellinen tutkinta sekä pyrkiä ehkäisemään samankaltaisia tapahtumia tulevaisuudessa. Hallintovaliokunta pitää tärkeänä ja välttämättömänä, että tämä tutkinta tehdään perusteellisesti. Nyt käsittelyssä oleva esitys antaa tutkintalautakunnalle valtuudet selvittää tapahtumien kulkua ja eri viranomaisten toimintaa. Tutkinnassa selvitetään ennalta ehkäiseviä toimia oppilas- ja opiskelijahuollossa, sosiaali- ja terveystoimessa, opetustoimessa sekä kaiken kaikkiaan viranomaisten varautumista poikkeuksellisiin olosuhteisiin oppilaitoksissa.

Koska hallintovaliokunta korostaa mietinnössään laajan ja perusteellisen tutkimuksen tärkeyttä, on tärkeää tarkastella myös tiedotusvälineiden toimintaa. Molempia koulusurmia uutisoitiin laajasti, ja voidaankin kysyä, onko tiedonvälityksen kannalta tarpeellista esitellä kuvia tuhoutuneista luokkahuoneista tai hyvin yksityiskohtaisia kuvia tapahtumista päivän aikana. Tiedotusvälineiden toiminnan arviointi on tärkeää, ja kuten tässäkin on tänään puhuttu, nuorten maailma on hyvin mediakeskeinen monessa mielessä, ja tällä on vaikutusta heidän toimintaansa ja ajatuksiinsa.

Tässä yhteydessä myös aselupien myöntämismenettelyä arvioidaan uudelleen, ja onkin hyvä, että sisäministeriössä on jo tartuttu toimeen rivakasti ja sieltä on annettu uusia tiukempia ohjeita aselupaa hakevan henkilön muun muassa terveydentilan arvioinnista. Myös netissä toimivan rikollisuuden torjuntaan on siirretty resursseja. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa on tekeillä parannusesityksiä, ja siltä osin työ on käynnissä. (Ed. Jaakonsaari: Saapa nähdä!)

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta korostaa mietinnössään laajan ja perusteellisen tutkinnan merkitystä. Erityisen tärkeää on laaja ja avoin yhteistyö viranomaistasolla, sen kaikilla tasoilla. Tapausten ennaltaehkäisyssä viranomaisten välinen tietojen vaihto on tärkeää. Esimerkiksi tiedonkulku Puolustusvoimista poliisille asepalveluksen keskeytyksen syystä voi olla olennainen tapauksia ennalta ehkäistäessä.

On myös syytä selventää nykykäytäntöjä viranomaisten välillä, jos näin on, kuten ministeri Braxkin tänään meille kertoi, että tietosuoja ei ole esteenä, mutta näin kuitenkin viranomaisten kesken tai työntekijöiden kesken luullaan, eli käytännössä ei toimita niin kuin voitaisiin toimia. Myös tutkinnasta vastaavien tutkijoiden käyttöön on saatava salassa pidettäviä terveystietoja. Hallintovaliokunnassa asiantuntijakuulemisten perusteella moni tutkinnan kannalta tärkeä seikka jäisi tutkintaselostuksesta pois, jos terveystietoja ei saada. Ei ole mieltä tehdä kuukausien pituista selvitystä, jos kaikkein olennaisin tieto joudutaan jättämään selvityksen ulkopuolelle.

Kuitenkin valiokunta pitää tärkeänä, että henkilökohtaisia tietoja tulee selvityksessä käsitellä yleisellä tasolla, ja hallintovaliokunta on kannanotossaan esittänyt, että mikäli tietosuojanäkökohdat asettavat liiallisia rajoituksia tutkinnan laatimiseksi, on lainsäädäntöä siltä osin muutettava jatkossa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt täytyy kyllä olla samaa mieltä hallituksen kanssa siitä, että tämä lakiesitys on ihan tarpeellinen ja minun mielestäni välttämätön, kun huomioi voimassa olevan lainsäädännön onnettomuustutkinnasta, suuronnettomuuksista jne. Hyvin voi yhtyä niihin muutoksiin, joita hallintovaliokunta on tehnyt. Minun mielestäni hallituksen pitäisi tuoda eduskuntaan aika pian kyseinen lain muutos, että aina erillislailla ei jouduttaisi näitä asioita viemään eteenpäin, että saataisiin nopeasti käynnistettyä tutkinnat.

Arvoisa puhemies! Se, mitä täällä hallintovaliokunnan muutoksena on 7 §:ään, on minun mielestäni välttämätöntä ja perusteltua. Muutenkin minun mielestäni tiedonsaantioikeus eri viranomaisten kesken on liian jäykkää. Meillä on monia esimerkkejä siitä, kuinka suurta vahinkoa on aiheutettu yksilölle loppujen lopuksi sillä, että kukin viranomainen haluaa säilyttää itsellään ne tiedot eikä ole valmis niistä oikein helposti luopumaan.

Arvoisa puhemies! Mikäli ymmärsin oikein, täällä hieman kritisoitiin 9 §:n lisäystä. Minun mielestäni kuitenkin jonkinlainen yksityisyydensuoja sen perheen sisäisistä asioista kyllä täytyy säilyttää. Minun mielestäni on aivan oikein se, että niistä voidaan mainita, mutta yleisellä tasolla, ettei lähdetä aivan yksityiskohtaisuuksiin.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on osa globaalia maailmaa, ja monet epäsuotuisatkin ilmiöt rantautuvat meille. Nyt on syytä selvittää kokonaisvaltaisesti keinoja, joilla tällaiset tapahtumat saadaan estetyksi, mistä tänään on kysymys. Hallituksen politiikkaohjelma lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi on hyvä tähän tarkoitukseen. Työn ja perheiden yhteensovittaminen on ratkaisevassa asemassa, jotta perheiden arjen tuki voidaan toteuttaa.

Käsiteltävänä oleva lakiehdotus kohdistuu yksittäiseen tapahtumaan, Jokelan koulukeskuksessa sattuneisiin kuolemiin johtaneiden tapahtumien tutkintaan. Tutkinnan tarkoituksena on selvittää mahdollisuuksia saman kaltaisten tapahtumien ennaltaehkäisemiseksi ja vahinkojen torjumiseksi. Ennalta ehkäisevä työ on aina sekä inhimillisesti että taloudellisesti ottaen edullisinta kaikkien kannalta. Käsiteltävänä oleva laki on nähty tarpeelliseksi säätää, koska onnettomuustutkintalaki ei yksiselitteisesti ulotu rikoksella aiheutetun teon seuraamusten tutkintaan. Perustuslakivaliokunta on oikein painottanut sitä, että tämän kaltaisten yksittäistapauksellisten lakien säätämistä on syytä pyrkiä välttämään. Tässä erityislaatuisessa tilanteessa lakiesitys on kuitenkin paikallaan, siis olen asiasta aivan samaa mieltä.

Kysymys siitä, olisiko lain nopeampi käsittely voinut olla estämässä Kauhajoen tapahtumia, jää arvailujen varaan. Selvää kuitenkin on, että pysyväisluonteinen ratkaisu on saatava aikaan. Voidaan katsoa, että kyseessä olevissa tapahtumissa on kyseessä onnettomuus, inhimillinen tragedia kaikille asianosaisille — vaikka seuraukset on saatu aikaan rikollisella teolla, kuten myös esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa. Onnettomuustutkintalakia olisi mahdollisesti voitu soveltaa, kuten ed. Söderman aiemmin esitti, että lain perusteluista olisi voitu saada toisenkinlainen tulkinta. Mutta koska olemme tässä tilanteessa nyt, on syytä painottaa sitä, että onnettomuustutkintalakia on muutettava niin, että se on yksiselitteinen ja kattaa myös nyt kyseessä olevien rikollisten tekojen tutkinnan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä erityislaki on tarpeellinen. Jos ylipäätään ryhdytään tutkimaan, on tutkittava perusteellisesti ja siihen on oltava valtuudet. Nimittäin siinähän se kaikkein huonoin vaihtoehto olisi se, että ryhdytään tutkimaan ja siitä tulee koko tutkinnasta eräänlainen kupla. Elikkä se on niin kuin kaikkea tulevaisuutta varten kertomus siitä, että ei tässä nyt sitten mitään kummempaa tapahdukaan, jos nyt jotakin tulee tehneeksi. Elikkä tässä katsannossa hallitus on tehnyt aivan oikein. Olemme kuulleet sen, miksi se aikataulu, jolla asiat etenivät, oli sellainen kuin oli.

Erittäin hyvä huonossa tapauksessa on se, että tämä Kauhajoki-tapaus, joka on traaginen, jota ei missään nimessä olisi saanut olla seuraksi tälle edelliselle tapahtumalle, se on kirjattu nyt ajantasaisesti tähän lakiin. Elikkä siis tällä tavalla on viitoitettu tietä sille, että onnettomuustutkintalakia tultaisiin myöhemmin ja toivottavasti mahdollisimman pian muuttamaan tähän suuntaan niin, että sellainen lainsäädäntö on olemassa, josta kaikki toivovat, että sitä ei koskaan tarvittaisi, elikkä että tässä jäätäisiin tämän erityislain historian kanssa elämään.

Täällä ed. Ukkola käytti varsin perusteellisen puheenvuoron median roolista tässä asiassa. Minä jäin odottamaan siitä yhtä ainutta lausetta, jolla olisi kuitattu koko pitkähkö esitelmä, ja se oli se, että median itsesääntely toimii, piste, eikä mitään muuta. Kaikki mitä te sanoitte, ed. Ukkola, heikensi sitä, että itsesääntely toimii, koska se antoi hirmuisen selittelyn maun, ja tämä asia olisi ollut hoidettavissa ihan näin.

Arvoisa puhemies! Sitten se erityinen syy, miksi — paitsi tuon alkuvirkkeen takia — tulin tänne puhujakorokkeelle ja johonka viittasin jo vastauspuheenvuorossani, on se, että me eräällä tavalla elämme sellaisessa julkisuus autuuttaa -kulttuurissa. Se on jonkinlainen tavoiteltava kliimaksi yksilön elämässä. Jos ei normaali ura siihen julkisuuteen johda, niin se täytyy hankkia millä tavalla tahansa. Mitä tästä seuraa? Siitä seuraa, että tässä on markkinataloudessa synnytetty markkinatarve ja markkinarako, jota, niin kuin ed. Tabermann täällä kuvasi, koko tämä apparaatti tukee kaikella mahdollisella tavalla ja jota tavalliset kuluttajat, jotka lehtiä ja muuta ostavat ja hankkivat, tukevat omilla hankintapäätöksillään. Tällaista on tämä Idols-kulttuuri, Maajussi-kulttuuri, pudotuspelikulttuuri ja lukemattomat muut kulttuurit, ja suorastaan surkutellaan, että tällaiset pelit, jotka juuri tähtäävät vain tunnettuudella ja julkisuudella pelaamiseen, eivät ole tuottaneet riittävää taloudellista tulosta. Elikkä siis vielä pitää panna paremmaksi, että näin on.

Arvoisa puhemies! Minulla on henkilökohtainen kokemus, joka on aika järkyttävä, ja haluan sen kirjata tällä puheenvuoroni loppuosalla pöytäkirjaan.

Muutamia tai se on aika monta vuotta sitten Oulussa oli lentokonekaappaus. Nuori mies kaappasi Finnairin lentokoneen Oulun lentoasemalla. Sitä edeltävällä viikolla tapahtui seuraavaa: Olin menossa kaupungintalolle kokoukseen, ja kun aikaa olikin ylimäärin, niin menin kaupungintalon vastapäätä olevaan Lentävä lautanen -nimiseen kuppilaan kahville. Eteeni tuli erittäin kohteliaasti käyttäytyvä nuorimies, joka kumarsi, pyysi oikeutta saada istuutua vastapäätä minua siihen pöydän ääreen, ja sen jälkeen alkoi äärimmäisen kiusallinen mutta oireellinen keskustelu. Hänen kysymyksensä kohdistuivat siihen, kuinka tullaan julkkikseksi, miltä tuntuu olla julkkis, mitä keinoja voidaan käyttää, että varmasti tulee julkisuuden henkilöksi jne. jne. jne. Hän syvätenttasi minua, ja minä yritin jollakin tavalla selvitä siitä tilanteesta ollen kohtelias häntä kohtaan. Seuraavalla viikolla yllätyin, kun hänen kuvansa oli kaikissa johtavissa medioissa. Hän oli siellä lentokoneen ovella, tuttu hahmo, henkilö, joka oli halunnut juuri tuohon asemaan. Oliko minun huonoilla vastauksillani syytä, se on kalvanut mieltäni koko sen jälkeisen ajan. Mutta tämä olkoon aineistoa näihin tutkintoihin, joita toivottavasti ei koskaan tämän jälkeen tule, mutta nyt vireillä olevat asiat vielä tutkitaan.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! On selvää, että tässä tilanteessa kaikkien on pysähdyttävä tapahtuneiden joukkomurhien syiden ja viranomaistoimien tarkan arvioinnin eteen. Tässä yhteydessä on tietysti tärkeätä, että hallintovaliokunnan lailla otetaan viranomaisyhteistyön eri tekijät esille. Mutta se asia, johon pitäisi syvällisemmin pysähtyä, on tietysti laajemmin tämän yhteiskunnan pahoinvointi. Lasten huostaanottojen määrät, lasten- ja nuortenpsykiatrian ongelmat ja monet Pisa-tutkimustemme varjoon jääneet arjen kysymykset pitäisi pystyä myöskin käymään paremmin läpi niin sosiaali- ja terveysviranomaisten kuin kouluterveydenhuollon panostusten ja toimintakyvyn suhteen.

Sitten tullaan tietysti siihen, että tutkiminen on tärkeätä, mutta se ei saa missään nimessä muodostua savuverhoksi sille, ettei kunnolla analysoida myös sitä, miten näissä tapauksissa viranomaiset oikeasti ovat toimineet. Nyt tarkoitan nimenomaan myös Jokelan jälkeistä ennen Kauhajokea ollutta väliaikaa. Nämä kysymykset pitää pystyä käymään rehellisesti ja rohkeasti läpi. Sen on tämä edustuksellinen demokratia myöskin velkaa kansalaisille, että viranomaistoiminta myös kriittisesti arvioidaan.

Tältä osin on tietysti eri vaiheissa puhuttu siitä, miten tarvitaan viranomaisten kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön tehostamista. Oikeus- ja sisäministerineuvostossa jo viime kaudella niin Europolin pääjohtajan Ratzelin kuin komissaari Frattinin johdolla ja kanssa selviteltiin viranomaisten rajat ylittävän yhteistyön mahdollisuuksia. Tässä yhteydessähän nimenomaan se työ, jolla saimme Suomen mukaan ennen perustajamaita Prümin sopimukseen, rajat ylittävään järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja laittoman maahanmuuton torjuntasopimukseen 2007 vuoden alusta, oli hyvin tärkeä, koska siinähän dna- ja ajoneuvorekisteritietojen vaihdolla pystyttiin myöskin luomaan toimintaedellytyksiä. Mutta nyt on myöskin hyvin tärkeätä, että vahvistetaan Europolin ja EU:n sisäistä yhteistyön kuvaa ja toimintamahdollisuuksia. Samoin on syytä pohtia, missä määrin myöskin esimerkiksi 2006 komissaari Frattinin ministerineuvostossa esille ottama väkivaltaisen internetin ja tietokonepelien hallinta ja kieltäminen ja torjunta myöskin voitaisiin ottaa paremmin käsiin.

Muistan, että kun aikoinaan teimme videolain, jossa nimenomaan raaistavan ja väkivaltaisten videoesitysten osalta halusimme eduskunnassa kiristää lakia ja näiden tuotteiden alle 18 -merkintää myös voimistaa, niin tästähän tuli sananvapauden vastaisena kritiikkiä ja julkisuudessa ei ymmärretty lainkaan sitä toimenpidettä. Kysymys on nyt siitä asiasta, jonka ääreen joudutaan varmasti uudelleen palaamaan.

Se tietysti on nyt myös hyvin tärkeätä, että selvitetään oikeasti myöskin Suomen poliisin toimintaedellytykset internetissä pedofilian ja kovan rikollisuuden torjunnassa. Peitetoimintaa tarvitaan, ja sille on luotava edellytykset. Tässä toivoisin aidosti, että hallitus ja oikeusministeriö myös tarkistaisi kantojaan.

Mutta se, mistä myös on selvästi saatava konkreettinen selvitys, on se, mihin konkreettisiin toimenpiteisiin välittömästi Jokelan jälkeen sisäministeri ja sisäministeriö ryhtyi identtisten uhkien torjumiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi, mitä panostuksia keskusrikospoliisi oikeasti teki internetissä olevien identtisten uhkien läpikäymiseksi ja torjumiseksi ja mitä päätöksiä tehtiin ministeriön johdossa.

Kiinnitän huomiota siihen, että vielä Kauhajoen jälkeen suojelupoliisin johto tiedotti julkisuuteen, että kyseessä ei ole suojelupoliisia koskeva kysymys. Tämä kantahan korjattiin sitten parin päivän kuluessa. Tämä ehkä oirehtii siitä Jokelan ja Kauhajoen välisestä ajasta. Viittaan vaan siihen, että kun oli tiettyjä illegaali- ym. toimintoja, niin viime kaudella perustettiin 2004 suojelupoliisin ja poliisin eri toimintayksikköjen ryhmä muun muassa tiettyyn torjuntatyöhön. Toivon, että käy ilmi, että välittömästi Jokelan jälkeen on poliisin eri asiantuntijoista koottu nimenomaan identtisten uhkien torjuntaan riittävät panostukset. henkilöstö ja muut linjaukset.

Myöskin aselainsäädännön kiristämisen osalta ei asedirektiivin selän taakse tässä asiassa voida mennä. Ennakoivasti kansallisesti voidaan koska tahansa muuttaa lainsäädäntöä eikä pitkää valmistelua vaadi se, että tietyt aseet luetaan lainvastaisiksi. Se on puhtaasti määrittely- ja lainsäädäntöasia. Tekikö joku Jokelan jälkeen esityksiä aselain tällaisesta tarkistamisesta ja korjaamisesta? Jos teki, missä se oli? Nämä ovat myös asioita, joista toivon ja minusta on syytä edellyttää, että nämä asiat käydään myöskin perusteellisesti läpi.

Mutta keskeistä tulee tietysti olemaan suomalaisen yhteiskunnan sisäisen hyvinvoinnin, sisäisen turvallisuuden nosto aivan olennaisesti paremmalle tasolle. Tässä yhteiskunnassa syrjäytyneiden määrä ei ole vähenemässä, vaan se on kasvamassa, ja tämä on sisäisen turvallisuuden suurin uhka Suomessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun käymme nyt tätä keskustelua tämän hallituksen esityksen yhteydessä siitä, miten yhteiskunta voi tutkia tapahtumia, kuten Jokelassa ja Kauhajoella, niin tietysti silloin mietityttää se, miten olemme tähän tilanteeseen yleensä joutuneet. Ei ole syytä syyttää peiliä, jos naama on vino, vaan pyrkiä katsomaan, kääntämään katse sisäänpäin, että mistä johtuu tämä vinous.

Täällä on kysytty, mitä hallitus teki Jokelan jälkeen. Voidaan myös kysyä, mitä on tehty ennen Jokelaa. Miten yhteiskunta on kääntynyt tällaiseksi kilpailuyhteiskunnaksi, jossa on asetettu arvot aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin, johonka arvotukseen liittyy juuri tällainen julkisuuden, minäkuvan, narsismin vahva korostaminen? Mutta tämä ei missään tapauksessa ole mediavikainen kysymys, kysymys lähtee enemmänkin omasta mielestäni tällaisesta taloudellisesta kilpailusta, ihmisten asettamisesta toinen toistaan vastaan, sen tyyppisistä lähtökohdista.

Puhemies! Haluaisin muutamalla sanalla viitata tähän terveydenhoidon puoleen: neuvoloiden heikentyminen lamasta alkaen nopeutuvalla vauhdilla, työntekijöitä liian vähän, tarkastuksia on vähennetty. Kouluterveydenhoidon tunnettu kriisi, kuten terveyden- ja sairaanhoidon kriisi, ei ole parantunut vuosien 92—93 laman vaikutuksista vieläkään. Erityisen ongelmallinen on mielenterveyden hoito: pitkät lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian jonot tai mahdottomuus yleensä päästä hoitoon taikka spesialistin tapaamiseenkaan. Psykiatriset palvelut todella ovat heikoimmin kaikista erikoissairaanhoidon palveluista tavoitettavissa.

Tässä tilanteessa voisi ajatella edes nyt Kauhajoen jälkeen kuntien tekevän uusia päätöksiä, jotka paikkaisivat edes tilannetta. Pakko ottaa myös tällainen, kuten ed. Pulliaisella, paikallinen esimerkki, tosin paljon vaatimattomampi. Kotkan kaupungin vastaava johtaja ilmoitti ilosanoman. Ilosanoman sisältö oli varsin vähäinen eli kaksi uutta terveydenhoitajaa neuvoloihin. Sitten se punakynätarkistuksissa jäi ainoastaan yhteen hoitajaan, joka aloittaa vasta vuoden puolessavälissä — siis tällaiselta 56 000 asukkaan kaupungiltakin tällaisia varsin vaatimattomia yrityksiä parantaa ennaltaehkäisyä.

Mutta tähän toiseen puoleen eli tähän hallituksen esitykseen. Hallituksen esityksen lain nimikekin ehti muuttua tässä välin, kun nämä Kauhajoen tapahtumat ehtivät edelle. Täällä kysyttiin sellaisenkin asian perään kuin mitä hallitus on tehnyt aselainsäädännön uudistamiseksi. Niistä keskusteluista on sitten syytä odottaa myöhemmin jatkoa. Mutta tiedonvälitykseen niin paljon vielä, että tälläkään hetkellä ei erikoissairaanhoito pysty keskustelemaan sähköisesti kaikkien avoterveydenhoidon yksiköiden kanssa, koska nimenomaan yksityinen sektori on ulkopuolella tästä sähköisestä kentästä. Toisin sanoen terveyskeskuksissa ja erikoissairaanhoidossa yhteydet pelaavat. Mutta jos tämä keskussairaalan spesialisti on yksityisvastaanotollaan, niin sieltä hän ei pääse siihen verkkoon, jossa hänen vakituinen työpaikkansa, keskussairaala, on. Mielestäni tämänkin tyyppiset laajennukset täytyy ottaa vakavasti keskusteluun silloin, kun puhumme tiedon välittämisestä ja sen esteiden poistamisesta.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty varsin laajaa keskustelua tämän lakiesityksen ja mietinnön pohjalta. Kiinnitän huomiota vielä tämän lakiesityksen perustarkoitukseen. Tässä lakiesityksessä todetaan, että "tutkinnan tarkoituksena on selvittää, miten voitaisiin ehkäistä ennalta samankaltaisia tapahtumia ja torjua sellaisista aiheutuvia vahinkoja". Tämä on tämän lakiesityksen perustarkoitus, ja se on syytä pitää mielessä. Tässä ei ole kysymyksessä rikostutkinta eikä syyllisten hakeminen vaan tässä on juuri tämä perustarkoitus, joka tässä on mainittu.

Sitten tässä keskustelussa on ollut esillä tietosuoja, sen mahdollinen muutostarve. Siihen hallintovaliokunta otti kantaa ja siihen on tässä keskustelussa otettu kantaa.

Kiinnitän vielä yhteen asiaan huomiota, ja se on paikallisella tasolla viranomaisten toiminta kunnissa ja alueilla. Jo nykyisen lainsäädännön vallitessa pystytään tiiviimpään yhteistyöhön, kuin mitä monessa tapauksessa tehdään. Joskus kuulee käytettävän sanontaa, että älkää piiloutuko salassapitovelvollisuuden taakse. Se ei tarkoita sitä, ettei salassa pidettävä tieto pidetä salassa vaan että myös vastuullisesti tiedoista, asioista kerrotaan. On luonnollista, että on arvioitava se, mikä on lainsäädännön muutostarve sekä sektorikohtaisesti että varsinaisesti, onko tietosuojalaissa jotakin tarkistettavaa.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta oli joku viikko sitten vierailulla Italiassa, juuri sillä viikolla, kun tämä Kauhajoen tapahtuma sattui. Jouduimme useassa tilaisuudessa vastaamaan tähän tapahtumaan liittyviin kysymyksiin, koska se oli siellä myös iso uutinen. Mieleeni jäi se, että muutamissa kommenteissa todettiin, että tämä ei ole vain suomalaisten asia vaan tässä on myös yleismaailmallisia ilmiöitä. Meidän kaikkien on kiinnitettävä näihin ilmiöihin huomiota ja siihen, miten näihin asioihin pystytään puuttumaan ja ennalta ehkäisemään tällaiset tapahtumat.

Arvoisa puhemies! Tässäkin kokonaisuudessa me jokainen kannamme omalta osaltamme vastuuta. Täällä on viitattu yhteiskunnassamme vallitsevaan pahoinvointiin. Me pystymme sen hoitamiseksi tekemään jokainen jotain. Juuri nyt on se aika, että tuemme kouluja, tuemme opettajien työtä ja opettajien vastuuta omasta tehtävästään, tuemme perheitä, vahvistamme yhteisöllisyyttä jne. Varsinaisesti ei ole niinkään syyllisten hakemisen paikka vaan on vastuunkannon paikka.

Lopuksi, arvoisa puhemies, yksi käytännön asia, joka on myös ajankohtainen. On tärkeää, että paikallisesti eli kunnissa tehdään myös entistä laajapohjaisempia sisäisen turvallisuuden suunnitelmia niin, että niissä ovat mukana tarpeeksi kattavasti sosiaaliviranomaiset, nuorisotoimi, koulu, tietysti poliisiviranomaiset ja myöskin vapaaehtoisjärjestöt. Sillä tavalla pystytään myöskin vahvistamaan varhaista puuttumista ja myöskin toimimaan silloin, kun jotakin tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Tämä on varsin yhteinen asia, ja uskon, että näistä kokonaisuuksista käyty keskustelu johtaa myös siihen, että saamme paljon korjauksia aikaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olemme varmasti kaikki samaa mieltä, että tässä on koko yhteiskunnalle yli puoluerajojen vakavan pysähtymisen paikka nimenomaan näiden syiden ja yhteiskunnallisen pahoinvoinnin läpikäymiseksi. Mutta haluaisin nyt tarkentaa valiokunnan puheenjohtajalta, eikö nimenomaan, kun valiokunta laajentaa tämän koskemaan myös Kauhajoen surmatöitä ja murhia, se silloin soveltamisalan laajentamisella tarkoita, että myös viranomaisten toiminta tältä Jokelan ja Kauhajoen väliseltä ajalta tulee arvioida, enkä tarkoita pelkästään, mitä välittömästi tehtiin tai tarkistettiin aselakien suhteen, vaan tarkoitan nimenomaan viranomaistoimintaa ja rikostorjuntaa vastaavien identtisten uhkien konkreettiseksi torjumiseksi. Se nyt minusta on vähintä, minkä tässä yhteydessä pitää olla myös valiokunnankin ajatus.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tutkintalautakunnalla on varsin laajat valtuudet.

Tommy Tabermann /sd:

Herra puhemies! Lait ovat lakeja ja lait tulevat paikalle sitten, kun on siivoamisen aika. Mutta niin kuin laulussa kysytään "Missä syntyy väkivalta?", sekä tässä Jokelan tapauksessa että Kauhajoen tapauksessa nousee esille yksi sana tulikirjaimin. Se on "kiusaaminen". Me suomalaiset olemme äsken julkistetun tutkimuksen mukaan Euroopan johtava kiusaajakansa sekä työpaikoilla että kouluissa. Meidän prosenttilukemamme ovat kaksinkertaiset muihin EU-maihin verrattuna ja muihin Pohjoismaihin verrattuna nelinkertaiset. Ja ne viestit, mitä minä olen saanut lähipiiristä näistä tragedioista, kertovat, että tämä kiusaaminen oli todellista myös näissä tapauksissa. Mistä tämä syntyy? Mistä me olemme kehittäneet tällaisen kiusaamisen yhteiskunnan?

Tänään me kuulimme uutisista, että 30-vuotiaat suomalaiset miehet ovat kärjessä kotiväkivallan harjoittajina. Luvut ovat 10 vuodessa kaksinkertaistuneet. Neljän seinän sisällä saa nyrkistä tai vastaavasta joka vuosi yli 100 000, useimmiten naista, Suomessa. Nämä ovat pahoinvoinnin indikaattoreita. Kyllä meidän täytyy herätä siihen, minkälaisen pahoinvoinnin Suomen me olemme kyenneet tänne luomaan.

Minä näen sen niin, että me synnyimme tänne, tulimme tänne kedon kukkaset käsissämme ja silmissämme, mutta mitä meillä tapahtuu, että meillä on kyynärpäät esillä niin pian, kepit kädessä, me piinaamme toisiamme, ase kädessä tapamme toisemme? Meillä on suuren, sellaisen kansallisen projektin, väkivallan ja kiusaamisen vastaisen projektin, paikka tässä. Muuten me säädämme lakeja aivan turhaan.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan muutamaan asiaan vielä. Tämän lain tarkoitus on, kuten valiokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tölli sanoi, mahdollistaa se tutkimus, miten voitaisiin ehkäistä ennalta ja torjua Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tapahtumia. Sehän tässä justiin onkin vaarallista, että se lehdistö, media, on tässä tutkimuksessa mukana. Mistä me voimme tietää, miten sananvapautta kunnioittavia lautakunnan jäsenet sitten jatkossa ovat, kun he tutkivat, joko tutkivat tai katsovat, mitä Tampereen yliopiston tutkimus on tuonut tulokseksi? Ehkäpä he saattavat sitten esittää tietynlaisia mahdollisia esityksiä tai toivomuksia, ja tietenkin ne on demokraattisessa yhteiskunnassa tuotava keskustelunalaisiksi, jos tällaisia esitetään.

Mutta voi kysyä, onko se sananvapauden kannalta sitten mitenkään paikallaan, miten siihen sananvapaus ja meidän perustuslakimme suhtautuvat. Onneksi nämä tämmöiset mahdolliset sieltä tulevat järeät toimet tulevat sitten kyllä perustuslakivaliokunnan tiukkaan syyniin.

Minä toivon myös, että oikeusministeri katsoo itsekin hieman näiden ehdotusten perään tässä suhteessa. Minä ihan oikeasti pelkään, että jotain saattaa olla tulossa siksi, että tämä ilmapiiri on niin mediavastainen tällä hetkellä. Se ehkä johtuu osittain siitä, että silloin, kun Jokela tapahtui, oli aikamoisia ylilyöntejä esimerkiksi jopa Opetushallituksen taholta. Siellähän esitettiin, että Nietzsche ja Platon on pantava paitsioon, niitä ei saa opettaa enää kouluissa. Toivottavasti sentään Valtio ja Näin puhui Zarathustra eivät ole vielä kiellettyjen listoilla eikä ole rovioita poltettu. Minusta tämän tyyppiset kannanotot, kun aletaan (Puhemies: Nyt on 2 minuuttia täyttynyt!) esittää, että virallisia filosofeja asetetaan pannaan, ovat aika vaarallisia demokraattisessa yhteiskunnassa.

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Voin lohduttaa ed. Ukkolaa siitä, että mediamaailma tai meidän maailmamme ylipäätänsä tällä hetkellä on sellainen, että uudet tragediat ja uutiset peittävät äärimmäisen nopeasti vanhat alleen. Katselin Jokelan jälkeen tehtyä mediatutkimusta äskettäin — tätä ei ole julkistettu vielä — ja sen mukaan Jokela katosi yleisönosastoista ja uutisista noin kuukaudessa. Vasta Kauhajoki nosti sen uudelleen esiin, mutta sekin tulee katoamaan noin kuukaudessa. Näin helposti me unohdamme sitten, kun aika vähän syö tämän dramatiikan uutisten ympäriltä. Mutta meidän ei tulisi unohtaa, koska muuten ne toistuvat.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu hyvää asiaa ja aiheellista asiaa tämän Jokela-lain taholta. Täällä ed. Tölli puhui siitä, että emme ole yksin tämän asian kanssa. Tämä on kansainvälinen asia. Tässä yhteydessä on varmasti hyvä muistaa, että nämä tekijät näissä ikävissä tapahtumissa ovat varmasti saaneet myös mallia tuolta maailmalta internetin ja sen suomien mahdollisuuksien avulla.

On tietenkin hyvä, että nämä ikävät tapahtumat selvitetään mahdollisimman hyvin ja luonnollisesti käydään läpi kaikki ne asiat, joita tämä koskettaa, eli tämä selvityspinta on hyvin monitahoinen ja laaja. Siellä on yhtä lailla varhaisen puuttumisen keinoja, oppilashuoltoa, psykiatriapalveluja, opetusryhmäkokoja, mediakasvatuksen osuus, internetin turvallisuus, perheiden tuki jne.

Ylipäätänsä meidän on varmasti hyvä selvittää, miten luodaan se riittävä verkosto tässä suomalaisessa yhteiskunnassa, joka pystyy antamaan ihmiselle perusluottamuksen. Kaiken kaikkiaan ihmisen pärjääminen tässä yhteiskunnassa on hyvin pitkälle kiinni perusluottamuksesta elämään ja sen mahdollisuuksiin.

Filosofian tohtori Lauri Rauhala on mielestäni aika hyvin kertonut tästä ihmisen pärjäämisestä. Meillä tänä päivänä hyvin helposti, siinä vaiheessa kun tulee ongelmia, lähdetään lääkitsemään lääkkeillä, ja psyykenlääkkeissä on aina se toinen puoli, eli ne tuovat myös persoonallisuuden muutoksia, ja tällä tavalla me emme auta sitä ihmistä selviämään itse niistä omista ongelmistaan, vaan siirrämme sen vastuun niille lääkkeille. Rauhala hyvin sanookin, että meidän tulisi nimenomaan vahvistaa sitä ihmisen omaa kasvamista, omaa vahvuuttaan selvitä niistä ongelmista. Eli tavallaan me kaikki tarvitsemme sen oivalluksen, että hei, minä selviän tästä elämästä, ja sitä varten meidän pitäisi keksiä keinoja ja tukimuotoja.

Täällä on myös puhuttu ja tämän lain yhteydessä tulee tietysti käsitellyksi myös aselainsäädäntö, ja siinä on nyt jo ministeriö tehnyt toimia. Tässä olisin sitä mieltä, että on toisaalta myös vaarallista lähteä ryhmittäin purkamaan tätä lainsäädäntöä sillä tavalla, että sieltä poimitaan nyt metsästys ja metsästyksen harrastajat yhtenä ryhmänä, ja siihenhän nyt on sitten tuotu jo tämä käsiaseiden kielto tämän loukkupyynnin osalta.

Mielestäni näitä aselakisäädöksiä pitäisi selvitellä kokonaisuuksina sillä tavalla, että siellä puututtaisiin nimenomaan tähän luvan hankintaan ja niihin prosesseihin, mitä siinä yhteydessä tehdään. Eli uskon, että tähän on mahdollisuuksia, kun tehdään kaikki se voitava siinä vaiheessa, kun aselupaa ollaan myöntämässä.

Täällä ed. Kiljunen myös puuttui voimakkaasti tähän median osuuteen ja siihen, miten suomalainen media ja tietysti kansainvälinenkin media uutisoi näitä tapahtumia. Näkisin tärkeänä sen, että nimenomaan kiinnitettäisiin nyt niitä panoksia sinne internetin turvallisuuden puolelle ja siihen, mitä se luo ja tuo mukanaan. Luonnollisesti myös tämän median toiminnan on tietysti oltava asiallista, ja uskon, että siihen meillä kyllä pystytään, niin kuin täällä on voimakkaasti tätä sananvapautta myös puolustettu.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty asiasta varsin hyvä keskustelu. Muutama huomio.

Ensinnäkin tässä Jokelan tapauksessahan poliisitutkinta on jo tehty ja perustuslakivaliokunta oli tilaisuudessa myöskin tutustua siihen. Voidaan sanoa, että poliisilla on ollut täysin riittävät keinot tuon tutkinnan suorittamiseen. Tässä Jokelassahan lähtökohta on se, että selvitetään, miten voidaan varautua tämän tyyppisiin tilanteisiin ja estää ne, ja näin se on, että jos ongelma esiintyy, pitää pyrkiä miettimään, millä tavalla tällaiset ongelmat voidaan tulevaisuudessa estää. Pitää aina oppia.

Mitä tulee tietojensaantiin, niin mielestäni on täysin selvää, että viranomaisten kesken täytyy tietoja voida luovuttaa suhteellisen helposti, jos se on välttämätöntä tai tarpeen. Tietysti, jos ihmiselämän suojeleminen on tavoitteena, on täysin selvää, että jos on välttämättä tarvetta saada tietoja, viranomaisten kesken niitä voidaan antaa, koska viranomaiset toimivat kuitenkin viranomaisvastuulla.

Mitä sitten tulee näitten tietojen antamiseen julkisuuteen, siinä tietysti kynnyksen pitää olla erittäin korkea, koska silloin puututaan yksilönsuojaan jo, ja on täysin selvää, että tietoja ei kovin helposti pidä levittää yksilöistä julkisuuteen.

Mitä tulee lehdistönvapauteen, niin mielestäni nämä sekä mietintö että lausunto antavat selkeät ohjeet tässä suhteessa. Suomessa ei hyväksytä ennakkosensuuria, lautakunta ei voi antaa ohjeita lehdistölle, millä tavalla toimia, ja millään tavalla ei voida puuttua lehdistön lähdesuojaan eikä arvioida yksittäisten toimittajien toimintaa tässä tilanteessa. Mielestäni pelisäännöt tältä osin ovat varsin selkeät. Mutta tarkoitus on, että annetaan aineistoa keskustelua varten. Sitä keskustelua voidaan käydä täällä eduskunnassa, niin kuin tänään on käyty, ja myöskin lehdistön piirissä, ja se voi johtaa sitten tiettyihin arvioihin lehdistön piirissä. Siihen yhteiskunnan ei pidä vaikuttaa, vaan lehdistö itse arvioi, mikä on tarkoituksenmukainen toimintatapa tällaisessa tilanteessa.

Lopuksi vielä, puhemies, onnettomuustutkintalakia on nyt syytä varmasti kehittää, ja mielellään ensimmäisessä vaiheessa, kuten ed. Söderman sanoi, tätä soveltamisalaa laajennetaan. Sitten voidaan ajatella pitkällä aikavälillä myös, että tehdään kokonaisuudistus, mutta se, että meillä on yleislaki, on hyvää lainsäädäntöä.

Kaiken kaikkiaan lopuksi täytyy sanoa, että suurin ongelmahan tässä on ei yksittäistapaus vaan se, että väkivalta on valitettavan yleistä Suomessa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys laiksi Jokelan koulukeskuksessa sattuneitten, kuolemaan johtaneitten tapahtumien tutkinnasta on synnyttänyt hyvän ja mielestäni hyödyllisen käsittelykeskustelun täällä eduskunnassa, jossa on tuotu eri näkökulmista monia hyödyllisiä asioita esille.

Aivan kuten hallintovaliokunnan puheenjohtaja, ed. Tapani Tölli toi esille, tarkoituksena on ennalta ehkäistä näitä ikäviä tapahtumia, joista uutiset ovat joutuneet kertomaan, ja samalla torjua ennalta niitä vahinkoja, joita niin Jokelan kuin Kauhajoenkin tapahtumien johdosta on jouduttu kohtaamaan.

Mutta aivan kuten ed. Tabermann toi esille, tässä tulisi nähdä myös asioissa syvemmälle ihmiseen. Kiusaaminen ja väkivalta pitäisi saattaa tuomittavaksi kansalaisten mielessä. Oikean ja väärän erottaminen on elämän kunnioitukseen kuuluvia perusasioita. Ihmisen ja elämän arvon kunnioittaminen itseisarvona tulisi juurruttaa hyvin syvästi elämän kultaisen säännön ja kymmenen käskyn mukaisessa hengessä jo varhaiskasvatuksesta läpi koko koulukasvatuksen aikuisikään saakka ihmisen sisimpään, että tajuttaisiin elämän ainutkertaisuus, ihmisen ainutkertaisuus. Siinä varmasti olisi tietty kynnys, jolla saatettaisiin kaikkein syvimmin yrittää tätä estää. Tietysti pahuutta on maailmassa ollut ja tulee olemaan ajan loppuun asti, mutta sitä tulee voida mahdollisimman tehokkaasti estää ja kitkeä.

Ed. Tölli toi täällä esille myöskin kuntien sisäisen turvallisuusstrategian ja -suunnittelun. Katselin eilen kotikaupunkini osalta ja Länsi-Suomen läänin osalta Artu-projektia, arjen turvallisuus. On hyvä, että tehdään tällaisia suunnitelmia, mutta niitä tulisi jotenkin sieltä paperilta saada myöskin toimintaan ja elämään.

Näkisin, että myös poliisin läsnäolo on hyvin hyödyllinen asia. Meillä paljolti keskustellaan ja muun muassa ylihuomenna tulee Keuruulta kansalaisadressin luovutus tänne siihen liittyen, että menetämmekö paikallista poliisin läsnäoloa, poliisin näkyvyyttä, rakenteitten uudistumisen myötä. Tällä en tarkoita pelkästään sitä, että poliisi näkyy, mutta se on lähtökohta. Mutta poliisin näkymistä ovat myös vierailut päiväkodeissa, kouluissa. Nyt monet kiireet estävät tämän. Onko niin, että on myöskin niin, kuten kaikissa ammateissa saattaa olla, että tulee paperityötä tai paetaan sen paperityön pariin. Läsnäolo eri muodoissaan olisi hyvä asia. Silloin kun opettajat, vanhemmat, kasvattajat, kaikki opettavat sitä ihmisarvon ja elämän kunnioitusta ja kun siihen joukkoon liittyy myöskin tuttu ja turvallinen lähipoliisi, niin tämä kaikki luo semmoista hyvää elämän alustaa.

Täällä on viitattu myös median osuuteen. On hyvin tärkeää, että nuorille annettaisiin oikeaa mediakasvatusta, että mediassakin voitaisiin erottaa oikea ja väärä. On järkyttävää, että jo lasten leikkipeleissä leikitään tappamista. Tämäkin on minusta kyseenalaista, että on sellaisia sähköisiä pelejä, joissa opetetaan tuohon. Lapsi ei voi välttämättä tajuta, missä kulkee leikin ja todellisuuden raja. Tästäkin on esimerkki, että tiiliskiven jo päiväkodissa heitti lapsi toista lasta kohti, ja helposti sinne ihmisen sisimpään piirtyy mallit, jotka syystä tai toisesta, kiusatuksi tulemisesta tai mistä tahansa, sitten ohjaavat ikäviin käyttäytymismalleihin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on hyvin paikallaan asiasta ja toivon, että tämä käyty keskustelu avaisi niitä näköaloja, joilla voitaisiin kiusaamista kitkeä Suomesta ja luoda tästä ihmisille hyvä yhteiskunta.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän lain täytäntöönpanoa on odotettu, jotta riittävän kattavat, myöskin tutkitut, tiedot tulisivat esiin ja toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä pikimmiten. Tapahtumien tutkintalautakunnan tehtävänkuva on varsin kattava ja laaja. Poimin sieltä lähinnä oppilas- ja opiskelijahuoltoon liittyvät ja sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvät tarkastelut, joita pidän erittäin tärkeinä. On tärkeää, että oppilaitoksissakin poikkeusolojen valmiuksia nostetaan näitten traagisten tapahtumien vuoksi ja oppilaitoksissa on valmiuksia erilaisten muidenkin kuin esimerkiksi palo- ja pelastustoimen tehtävänkuvien hoitamiseen. Tämä on tärkeää oppilaitten kannalta, mutta myöskin opetushenkilökunnan ja viranomaisten yhteistyön kannalta.

Valiokunta on nostanut esille tiedotusvälineitten toiminnan tarkastelun, ja tämä on aivan aiheellista. On tärkeää, että tarkastellaan sitä, ei syytellen, vaan niin, että tiedotusvälineet saavat tarvittavan tiedon, jakavat sitä eteenpäin, ja myöskin ajatellen näitä tapahtumia siltä kannalta, että viranomaisten tehtävä on myöskin omalla tavallaan suojella uhreja ja asianomaisia. Mielestäni tiedotusvälineet ovat oppineet tässä viimeisessä tapahtumassa tämän tehtävän.

Tämän tutkintalautakunnan tehtävä on antaa valtioneuvostolle tutkintaselostus ja sitten esittää tarvittavat toimenpiteet. Valtioneuvosto sitten päättää näistä toimenpiteistä. Olisi myöskin tärkeää, että asianomaiset valiokunnat, joita nämä toimenpiteet koskevat, pääsisivät myöskin jollakin tavalla käsittelemään näitä aiheita ja etenkin, jos niihin liittyy lakimuutoksia.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys Jokelan koulusurmiin liittyen ja siitä annettu mietintö on välttämätön toimenpide. Maallikkona ja kansalaisena on ollut vaikea ymmärtää niitä ongelmia, joita tutkijalautakunnan työssä on ilmennyt. Tämän erillislain säätäminen helpottaa tutkijalautakunnan työtä, jotta voitaisiin ehkäistä ennakolta vastaavia tilanteita. Vastuun laajentaminen eri tahoille on nyt välttämätöntä turvallisuuden lisäämiseksi kouluissa ja yhteiskunnassa laajemmin.

Tiedon saanti on ollut hankalin asia tässä kysymyksessä. Lautakunnalla on oltava mietinnön ja myös perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan mahdollisuus saada tarpeelliset tiedot asiaa koskevan esitutkinnan aineistosta, myös luottamuksellisten viestien sisällöstä. Tiedotusvälineiden toimintaan niin ikään ennakolta ehkäisevästi tällä lailla toivon olevan suoran vaikutuksen.

Arvoisa puhemies! Aseiden ostolupiin tämän asian käsittelyn rinnalla tehdyt ohjeistuksen tarkentaminen ja lupien saannin tiukentaminen ovat paikallaan. Hyviä ja terveitä harrastuksia uudistus ei saa kuitenkaan hankaloittaa. Koulujen turvallisuus on noussut viime vuoden aikana usein esille. Turvallisuusriskejä joudutaan pohtimaan ja analysoimaan. Jos selvittelyssä ilmenee, niin tarvittaessa on ryhdyttävä myös lainsäädännöllisiin toimiin.