Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kunnat ovat järjestäneet vammaispalvelulain nojalla tulkkipalvelua vaikeasti kuulovammaisille, kuulonäkövammaisille ja puhevammaisille. Tulkinta tapahtuu esimerkiksi viittomakielellä, selventävänä kirjoituksena tai äänenä toimittamisella. Tällä hetkellä on seuraavia tulkkausmuotoja: viittomakieli, viitottu puhe, kirjoitustulkkaus, opiskelutulkkaus, etätulkkaus, seminaaritulkkaus, puheen selvennys sekä viittomakielen ja viittomien perhe- ja ryhmäopetus.

Suomessa on yli 3 000 tulkkipalvelun käyttäjää. Noin 70 prosenttia asiakkaista on työikäisiä, ja 10 prosenttia asiakkaista sai tulkkausta opiskelun vuoksi. Viittomakieli on noin 5 000 suomalaisen kuuron äidinkieli.

Kuntien tulkkipalvelujen järjestämisvastuu jatkuisi vielä ensi vuoden elokuuhun, minkä jälkeen vastuu siirtyisi Kansaneläkelaitokselle. On toivottava, että tämä vastuun siirto turvaa riittävät tulkkauspalvelut, kun otetaan huomioon, että kuulonäkövammaisella on oikeus saada tulkkipalvelua vuoden aikana vähintään 360 tuntia ja muulla vaikeavammaisella 180 tuntia.

Arvoisa puhemies! Kiitokset myös viestintäministeri Lindénille, joka on asettanut tavoitteeksi, että merkittävän osan yleisöstä tavoittaviin suomen- ja ruotsinkielisiin televisio-ohjelmiin liitetään jatkossa ohjelmatekstitys. Vieraskielisiin ohjelmiin liitetään myös äänitekstitys, joka perustuu olemassa olevaan tekstitysaineistoon. Odotan tätä tarkoittavaa lakiesitystä hallitukselta vielä tämän vaalikauden aikana.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on erittäin odotettu ja toivottu. Haluankin lausua ensiksi kiitoksia tästä esityksestä ja muutamista kohdista.

Pidän hyvänä, että esityksessä mahdollistetaan ainakin ajatuksen asteella — toivon, että se tapahtuu myös käytännössä — vammaisten henkilöiden tulkkausapu myös virkistykseen. Esimerkiksi ulkomaanmatkalla on mahdollisuus saada jatkossa tulkkausapua. Lisäksi oikeus etätulkkaukseen ja siinä tarvittaviin laitteisiin on hyvä asia, samoin mahdollisuus kahden tulkin käyttöön pitkäaikaisissa ja vaativissa tulkkaustilanteissa.

Sitten mennään näihin kysymyksiin, jotka toivon valiokunnan tarkasti selvittävän ja kuulemisissaan ratkaisevan ja lausuvan valitsemallaan tavalla. Liittyen näihin tulkkipalvelun vähimmäistuntimääriin edelleen tässä kirjataan 180 tai 360 tuntia riippuen vammasta tai vamma-asteesta. Tätä asiaa on käsitelty ja asiasta on keskusteltu ja pohdittu tuntimäärien poistamista ja on myös todettu se, että tulkkipalvelua ei maassamme käytetä väärin. Pidän hiukan hassuna sitä, että nyt kuitenkin nämä vähimmäistuntimäärät on tänne asetettu. Sitten tietysti se on myönteinen asia, että edelleen kirjataan se, että perustelluista syistä, esimerkiksi opintojen jatkamisessa tai opinnoista selviytymisessä tai opintojen tukemisessa, voi saada enemmänkin näitä tunteja. Jos ajatellaan tätä vammaisten subjektiivista oikeutta saada apua, niin se ei kyllä sitten toteudu, jos puhutaan enimmäis- tai vähimmäistuntimääristä, kun vammaisilla on kuitenkin yhdenvertainen oikeus osallistua ja toimia yhteiskunnassa samalla tavalla kuin kaikkien "terveiden".

Tietenkin se on totta, että tästä tuntimäärien poistamisesta olisi syntynyt kustannuspainetta, mutta totta on myös se, että uuden lain myötä ei olisi odotettavissa varsinaista kasvua palvelun käytön tarpeessa, mutta sen sijaan lisätuntien erillinen hakeminen, päätöksenteko ja seuranta aiheuttavat lisää työtä ja kustannuksia myös yhteiskunnalle.

Sitten toisena kohtana on tämän lain ensisijaisuus tai toissijaisuus. Mielestäni olisi ollut hyvä asia, jos rohkeasti olisi otettu se askel siihen suuntaan, että tulkkauspalvelulaki olisi ensisijainen laki tulkkauspalveluja järjestettäessä. Tätäkin asiaa on pohdittu hallituksen esitystä laadittaessa, mutta hallituksen esityksessä lukee seuraavalla tavalla: "Esityksessä on kuitenkin uudistuksen hallinnollisen ja kustannusneutraalin luonteen vuoksi päädytty jatkamaan lain toissijaisuuden osalta nykyistä sääntelyä, jossa ehdotetun lain mukaisia palveluja järjestettäisiin, jos henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja muun lain nojalla." Jos ajatellaan näin, että ainut syy on se, että halutaan, että lain vaikutukset ovat kustannusneutraalit, niin toteutuuko silloin vammaisten yhdenvertaisuus tässä yhteiskunnassa, jossa raha on se ensimmäinen pykälä, mitä tuijotetaan?

Sitten erityisesti kohta, mihin toivon valiokunnan kiinnittävän huomiota, on sivulla 31 liittyen tähän tulkkauspalvelun järjestämiseen ja siihen, millä tavalla turvataan tulkkipalvelun laatu. Tässä lakiehdotuksessa ei oteta varsinaisesti kantaa siihen, kuka voi toimia kyseisen lain tarkoittamana ammatinharjoittajana. Mielestäni tässä on kyllä tulkkauspalvelujen tarvitsijoilla ihan jo oikeusturvakysymys. Kun kuitenkin lakiin on kirjattu, että palvelu tulisi järjestää kokonaistaloudellisesti edullisimmin, niin se ajatus siitä, että saadaan halvalla hyvää, ei välttämättä kyllä tämän päivän yhteiskunnassa toteudu, kun se ei ole toteutunut aikaisemminkaan. Sen laadun pitää olla kuitenkin kaiken a ja o.

Täällä on vielä seuraava kohta: "Lisäksi yksittäistä tulkkauspalvelua järjestettäessä voi olla tarpeen poiketa kilpailutusjärjestyksestä esimerkiksi sen varmistamiseksi, että valitulla tulkilla on riittävä ammattitaito vaativaan tulkkaustapahtumaan." Tämä on kyllä äärimmäisen tärkeä juttu siinä mielessä, että monivammainen henkilö, jolla voi olla yhtä aikaa kuulo- ja näkövamma, tarvitsee erityisosaajan, ja jos ajatellaan tasavertaisuutta koko Suomen mittakaavassa Suomenmaassa, ei ole varmasti mitenkään välttämättä helppo ja yksinkertainen järjestettävä, ettei tässä sitten tämän kokonaisedullisuuden osalta mennä siihen, että laitetaan vaan tulkki paikalle, vaikka hän ei pystyisi tuota tehtävää hoitamaankaan.

Tietysti kokonaisuutena olisin toivonut, että olisi huomioitu myös se, että kun valitukset jälleen kerran menevät sinne Somlaan, sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan, joka on jo valmiiksi aivan tukossa, niin tehtäisiin semmoinen laki, että mahdollisimman vähän tarvitsisi ylipäätänsä valittaa ja laki olisi asianmukaisesti tulkittavissa. Tämän vuoksi toivonkin, että valiokunta kiinnittää erityistä huomiota tiedotus- ja opastusvelvollisuuteen, niin että tieto omista oikeuksista on asiakkaan kannalta helposti saatavassa muodossa ja mielellään omalla äidinkielellä tai omalla kommunikaatiotavalla.

Tietysti lopuksi haluan kiinnittää vielä huomiota siihen, että toiveissa niin yhdistyksillä kuin järjestöilläkin olisi ollut se, että meille muodostuisi semmoinen laki, joka olisi sopusoinnussa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen kanssa, että me emme tekisi ristiriitaisia ratkaisuja sen suhteen, että olisimme ainakin kuvitteellisesti noudattamassa YK:n sopimuksia.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Koska ed. Kyllönen edellä esitti tämän lakiesityksen sekä hyvistä että huonoista puolista laajan ja kattavan esityksen, niin yritän tiivistää tämän vain keskeisimpään kohtaan.

Kun ed. Laxell totesi pitämässään puheenvuorossa, että viittomakieli on kuurojen äidinkieli, niinhän se on. Silloin tulee tietysti ajatelleeksi, että kun tässä asetetaan vähimmäismääräksi kuurolle 180 tuntia, joka valitettavasti aika usein näyttää muodostuvan myöskin sitten maksimimääräksi, niin silloinhan tässä tarkoitetaan itse asiassa sitä, että ihminen, tässä tapauksessa kuuro ihminen, saa käyttää tai voi käyttää äidinkieltään, koska hän sitä tulkkia tarvitsee tullakseen ymmärretyksi, vain puoli tuntia päivässä.

Tässä salissa tietysti toisinaan lähetekeskusteluja ja vähän muitakin keskusteluja kuunnellessa tulee mieleen, että tämä saattaisi olla oikeastaan ihan käyttökelpoinen säännös. Mutta tavalliselle kuurolle ihmiselle, jolle myöskin oman äidinkielen käytön pitäisi olla perusoikeus, tämä on valitettavan usein kohtuuton vaatimus. Tämä keskustelu käytiin kolme vuotta sitten, kun näitä rajoja korotettiin, ja silloin jo totesin, että ei tämä vieläkään riittävä ole. Minusta nämä kolme vuotta ovat osoittaneet, että näin se asia on, ja siksi olisi ollut paikallaan yksimielisten lausuntojen perusteella poistaa tämä vähimmäisraja. Toivon, että se tehdään valiokunnassa ja sitten lopulta tässä salissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus on tuonut tämän esityksen eduskunnalle laeiksi vammaisten henkilöiden tulkkipalvelusta ja vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista. On selvää, että tähän saakka kunnissa kansalaiset ovat olleet eriarvoisessa asemassa. Eri kunnissa on tullut eri tavalla näitä palveluita. Nyt niitä pyritään yhdenmukaistamaan ja saamaan myös vastuu palvelun tuottajana Kansaneläkelaitokselle. Tästäkin huolimatta varmasti joudumme toimimaan edelleenkin lainsäädäntöteitse myös sen puolesta, että todella vammaisen ihmisen asema pystyttäisiin saamaan mahdollisimman lähelle sellaisen ihmisen mahdollisuuksia, jolla ei asianomaista vammaisuutta ole.

Viittomien tarjoamista esimerkiksi Yleisradion lähetyksissä olisi todella tärkeää lisätä myös tekstityksen lisäämisen ja puheen kautta tapahtuvan tiedottamisen lisäksi. Se on äidinkieli, ja monen maan julkista palvelua tuottava, Yleisradioon verrattavissa oleva televisiokanava antaa jo näitä palveluja huomattavasti enemmän kuin meillä. Siinä mielessä viittomien mukaan tuominen erilaisiin juhlallisuuksiin, juhlapuheiden yhteydessä ja muutenkin, olisi paikallaan.

Mutta kyllä paljon tekemistä on, ja myöskin tuon kokonaislakiesityksen tuominen, joka koskee vammaisuutta ja vammaisten ihmisten elämää, on edelleenkin odotuttanut itseään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Ed. Kyllönen ehti jo kiinnittää huomiota tähän laadun varmistukseen. Voin lämpimästi yhtyä siihen havaintoon, että mitä monivammaisempi henkilö on, sen vaativampaa tämä tulkkauspalvelu on ja sitä harvemmassa sitä laadukasta palvelua on. Ja mitä enemmän syrjäseudulle mennään, niin sitä on vielä vähemmän. Elikkä kun lähetekeskustelun eräänä tarkoituksena lienee se, että valiokuntaa evästetään kiinnittämään huomiota asiaan, niin jos jossakin, niin tässä asiassa pitäisi mietinnöstä näkyä selvät orderit.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Lähes kaikki tähän liittyvä on sanottu. Mutta iso periaatteellinen ja yhdenvertaistava juttuhan tässä on tämä Kelalle siirtyminen. Kun saadaan se kuntoon, kuten tässä ovat monet kantaneet huolta laadukkuudesta ja riittävyydestä, niin silloinhan tämän pitäisi olla sitten valtakunnassa kaikille samanlainen eivätkä olisi ainakaan rahasta kiinni nämä asiat. Yksi asia, josta jotkut vammaiset jo ovat olleet huolissaan, kun kuulivat tämän tulevan, on, että tulkkipalvelu poistuu sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksuista annetusta laista, mutta ymmärsin kuitenkin, jotta tämä tullaan hoitamaan muulla tavalla. Tässäkään ei ilmeisesti tule sitten ongelmaa olemaan. Kun ed. Kyllönen totesi, jotta tämä on toteutettu kustannusneutraalisti, niin siinä mielessä koin kuitenkin tämän positiivisena, että kun tällä hallituksella on ollut tapana myös leikata asioita, niin onneksi tässä ei tämä hallitus lähtenyt leikkauslinjalle.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on odotettu laki ja varsin tärkeä sellainen. Ruotsinkielinen vammaisjärjestö on kiinnittänyt huomiota tuohon viittomakieleen ja todennut, että viittomakieliä on suomen viittomakieli, on ruotsin viittomakieli ja on suomenruotsin viittomakieli. Tulisi kiinnittää huomiota valiokunnassa tähän, että ruotsin ja suomenruotsin viittomakielen välillä on eroja. Kun kysymyksessä ovat suomenruotsalaiset, niin ainakin mietinnössä tulisi korostetusti tuoda esille, että kysymyksessä on suomenruotsalaisten viittomakieli, koska se eroaa riikinruotsin viittomakielestä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On oikein hyvä, että hallitus on antanut tämän esityksen. Tulkkauspalvelut eri muodoissaan ovat osa, voi sanoa, ihmisarvoista kohtelua meidän yhteiskunnassamme. Tällä on suuri merkitys, kuinka henkilöt, jotka näitä palveluja tarvitsevat, voivat elää mahdollisimman täysipainoista ja hyvää elämää. Toivotaan, että valiokuntakäsittelyssä tämä etenee myönteisesti ja, mikäli hienosäätöä vielä tarvitaan, ne näkökohdat tulevat huomioon otetuiksi.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on todellakin myönteinen uudistus, mutta aika paljon on tullut ainakin minulle sähköpostiin tästä huolenilmauksia asianosaisilta ja vammaisjärjestöiltä nimenomaan sen vuoksi, että tässä nämä tuntimäärät eivät ole riittäviä, ja sen lisäksi ongelmana on se, että jotta pystymme ratifioimaan tämän YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen, niin kyllä täytyisi — siis tämä lakialoite ei vielä riitä siihen — näitä etuuksia parantaa. Kyllä valiokunnassa, jossa itsekin istun ja johon tämä on menossa, meidän tulee hyvin huolellisesti tämä tutkia ja kuulla näitä asiantuntijoita, jotka ovat jo viestejä lähettäneet, jos suinkin olisi mahdollista tätä esitystä parantaa ja ottaa nuo epäkohdat huomioon.