Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on taas hallituksen esitys, josta näkee, ketkä ovat niin sanotussa kolmikantaisessa sopimisessa läsnä ja ketkä eivät. Harva esitys syrjii niin törkeällä tavalla matalapalkkaisia työntekijöitä, ja näistä matalapalkkaisista työntekijöistä hyvin iso osa on naisia. Kun hallitus teki tuplavirheen siinä, että se keväällä ei tehnyt työllisyyslisäbudjettia, ja kun paljastui, että Esr- rahat jäivät käyttämättä, niin se teki tuplavirheen. Nyt tässä esityksessä hallitus syyllistyy tuplasyrjintään.

Kerron keskeiset seikat tätä niin sanottua työaikamallia vastaan.

Ensinnäkin, malli pienentää pieni- ja keskituloisten eli käytännössä alle 2 900 euroa kuukaudessa ansaitsevien etuuksia, mikäli työaika vähenee yli 25 prosenttia.

Toiseksi, työttömyyden laji ja työn tekemisen tapa vaikuttaisivat maksettavan etuuden määrään. Esimerkiksi pysyvästi osa-aikatyötä tekevät häviävät suhteessa lomautettuina nelipäiväistä viikkoa tekeviin, sillä toisille maksettaisiin nykysäännösten mukaan ja toisille päiväraha maksettaisiin ilman sovittelua. Asiakas ei voisi tähän valintaan vaikuttaa.

Kolmanneksi, erilaisten sääntöjen soveltaminen eri työttömiin monimutkaistaisi järjestelmää. Se on selvää, että kaksi rinnakkaista järjestelmää ei ainakaan selkeytä tilannetta, kun pyrkimys on ollut kautta linjan siihen, että yritetään tätä viidakkoa purkaa. Esimerkiksi työajan puolittuessa työaikamalli tuo paremmat etuudet, kun työttömyyttä edeltävä palkka on yli 3 000 euroa. Nykymalli tuo palkkahaitarissa 1 000—3 000 euroa enimmillään jopa 80 euroa kuukaudessa enemmän korvausta. Työajan lyhentyessä paljon on nykymalli edullisempi 2 900 euron tuloihin saakka.

Lapsikorotusten vaikutus on pääsääntöisesti parempi nykysovittelussa. Eri alojen sukupuolijakautuneisuuden takia esitetty työaikamalli ei kestä sukupuolivaikutusten arviointia, ja toisaalta yhdenvertaisuuden näkökulmasta kahden rinnakkaisen mallin käyttöönotto saattaa olla mahdotonta. On aivan hyvä, että tämä esitys menee lausunnolle myöskin perustuslakivaliokuntaan, sillä niin kovia asioita tähän hallituksen esitykseen on sisälle rakennettu.

Työaikamallin puolesta kaikki keskeisimmät perustelut liittyvät kassojen toiminnan helpottamiseen, nopeuttamiseen ja sovittelun hahmottamisen parantamiseen. Sovittelun piirissä on tällä hetkellä esimerkiksi 2 600 Palvelualojen ammattiliiton jäsentä, ja JHL:ssä luku on hieman pienempi. Selvää kuitenkin on se, että työaikamallin käyttöönotolla heikennettäisiin tuhansien palvelusektorin työntekijöitten työttömyysturvaa siitä syystä, että teollisuusliittojen työttömyyskassat eivät ole pysyneet tässä työttömyysturvan maksatuksessa mukana. Se ei kuitenkaan ole koskaan mikään hyväksyttävä syy, ei edes äärimmäisen työpaineen johdosta.

Arvoisa puhemies! Tämä asia olisi voitu hoitaa pienellä työllä hieman toisin ja paljon oikeudenmukaisemminkin. Ensinnäkin 75 prosentin työaikaraja korotettaisiin 80 prosenttiin, näin useimmat pääsisivät työttömyysturvan piiriin mukaan luettuna päiväksi viikossa lomautetut. Toiseksi 90 prosentin katto korotettaisiin 95 prosenttiin, ja tämä parantaisi erityisesti pienituloisten asemaa mutta niiden asemaa myös, joiden työaika on vähentynyt vain vähän. Nämä kaksi korjausta olisivat kustannusvaikutuksiltaan olleet vain 10—20 miljoonaa euroa.

Erityisistä sovittelujaksoista tulisi luopua. Se keventäisi byrokratiaa ja helpottaisi sovittelun ymmärtämistä. Myös lomakorvauksen jaksotuksesta olisi luovuttava, se aiheuttaa hyvin paljon epäoikeudenmukaisia tilanteita.

On tässä hallituksen esityksessä sentään yksi hyvä puoli. Toistuvien lomautusten tilanteessa on epätarkoituksenmukaista tehdä uusia palkanmäärityksiä, jos työssäoloehto täyttyy lomautusten välillä.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi yksi puhutteleva esimerkki siitä, kuinka epäoikeudenmukainen tämä esitys on. Jos puhutaan esimerkiksi PAMin työttömyyskassan saajien keskipalkasta, 1 500 euroa kuukaudessa, ja verrataan sitä esimerkiksi 4 500 euroa ansaitsevaan kuukaudessa, niin jos nämä eri tulonsaajaryhmät, palkansaajaryhmät, jaetaan sen mukaan ryhmiin, että lomautusjakso on kolme päivää viikossa, niin tämä pienituloinen menettää 200 päivän lomautuksen aikana 700 euroa, hivenen päällekin, kun tämä 4 500 euroa kuukaudessa ansainnut henkilö, palkansaaja, voittaa 2 100 euroa. Eli järkyttävää epäoikeudenmukaisuutta!

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Näyttää olevan kannattavaa käyttää puheenvuoroja tänä iltana toisena, kun toisen kerran tapahtui niin, että edellinen puhuja tyhjensi asiallisen pajatson. Ed. Mustajärvi kävi perusteellisesti läpi tähän lakiesitykseen liittyvät ongelmat ja toisaalta myöskin esitteli ansiokkaasti korjausesitykset, joilla tilanne voitaisiin parantaa.

Totean vain, että minusta on hieman, eikä edes hieman vaan vähän enemmänkin, huolestuttavaa se, että tämmöinen kolmikantainen sopiminen tässäkin on nyt toteutettu. En tiedä tosin, minkälainen työntekijäpuolen joukkue tässä kolmikannassa on ollut mukana. Kun tämä alkaa johtaa lopputuloksiin, jotka ovat työntekijöitten kesken epätasa-arvoisia, niin siihen on kyllä suhtauduttava kohtuullisella huolella ja toivottava tai jopa edellytettävä, ettei tämmöinen meno jatku.

Valitettavasti tuossa ihan kohta tulevassa seuraavassa lakiesityksessä joudumme todistamaan vähän samanlaista tapahtumaa, kun eräitten maksujen huomioon ottamisesta päivärahoja määrättäessä säädetään lopultakin pysyvällä lainsäädännöllä.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärven puheenvuoro oli todella valaiseva ja kattava tähän kysymykseen. Mutta haluaisin kumminkin vähän omalta osaltani myös hämmentää tätä hallituksen esitystä nyt tässä. Niin kuin ed. Mustajärvi totesi, tässähän todellakin on nyt menty palkansaajan pussille. Jos täältä nyt jotakin negatiivista haluaisi nostaa vielä esille, niin tämä etuuden saaja ei itse voi valita itselleen parasta vaihtoehtoa, jolloin lopputulos on se, että mikäli on lomautettuna enemmän kuin yhden päivän ja lähtöpalkka olisi tuo 2 900 euroa kuukaudessa tai alle, niin etuuden taso laskee ja lasku on enimmillään jopa 80 euroa kuukaudessa.

Toinen kohta on sitten tietysti, että yhdenvertaisuus on tässä asiassa vaakalaudalla. Osa-aikaisuuden johdosta soviteltua työttömyysturvaetuutta saavat puolestaan häviävät suhteessa päiväksi lomautettuihin. Hallituksen esityksen mukaan päiväksi lomautetut saisivat korvausta ja olisivat paremmassa asemassa kuin ne, joiden työaikaa olisi lyhennetty vastaavan verran useampana päivänä. He eivät saisi korvausta ollenkaan, ja tässä on tasavertaisuus hyvinkin vaakalaudalla. Toivon, että valiokunnat ottavat tämän huomioon lausuntoa antaessaan ja etenkin perustuslakivaliokunta katsoo tätä asiaa vakavasti.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Olen kyllä aika hämmentynyt ed. Mustajärven ja muiden vasemmistoedustajien kovin kriittisistä puheenvuoroista tämän ehdotuksen kohdalla, vaikka kyllä samalla totean, että ed. Mustajärvi on erittäin hyvin paneutunut näihin kysymyksiin ja varmasti ne hallitsee.

Mutta itse ymmärsin lähtökohtaisesti tämän esityksen myönteiseksi varsinkin niiden osalta, jotka lomautetaan yhdeksi päiväksi viikossa. Tällä hetkellähän työnhakijalla ei ole edes oikeutta soviteltuun työttömyysetuuteen, jos hänen työaikansa ylittää 75 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta.

Täällä hallituksen esityksen perusteluissa väitetään, että tämä esitys parantaisi palkkatasosta riippumatta kaikkien yhdeksi päiväksi lomautettujen asemaa yhden työttömyyspäivärahan määrällä, joten ihan mielelläni kuulen, eikö tämä kuitenkin edes joidenkin osalta paranna tilannetta, kun heille tulee mahdollisuus joustavammin saada tätä työttömyyspäivärahaa, jos lomautus kohdistuu esimerkiksi vain yhteen päivään viikossa.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdeksi päiväksi lomautetut on se ainoa ryhmä, jota kohdellaan tässä tasapuolisemmin. Kaikissa muissa tuloryhmissä ja lomautuksen pituuden perusteella arvioituna nimenomaan pienipalkkaiset työntekijät häviävät, ja ne pienipalkkaiset ovat sitten hyvin usein palvelualoilla työskenteleviä naisia. Nämä epäkohdat olisi voitu poistaa sillä, että tämä 75 prosentin raja olisi nostettu 80:een ja tämä 90 prosentin katto 95 prosenttiin.

Niin kuin sanoin, tämä oikeudenmukainen korjaus ei olisi kaiken kaikkiaan valtion talousarvioon kokonaiskustannuksina tullut maksamaan kuin 10—20 miljoonaa euroa. Se olisi minusta ollut pieni hinta oikeudenmukaisuudesta. Se, mistä tämä epäkohta syntyy, on nimenomaan se seikka, että työntekijä pakotetaan ottamaan jompikumpi malli. Hän ei itse voi vaikuttaa siihen.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lisäyksenä siihen, mitä ed. Mustajärvi sanoi, totean vaan, että oikeudenmukaisuus ei synny siitä, että joittenkin kohdalla epäkohdat korjataan ja samalla heikennetään toisten asemaa, vaan siitä, että kaikkia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti ja mieluummin tietenkin niin, että samalla parannetaan kaikkien asemaa, koska se asema tällä hetkellä tässä työttömyystilanteessa, lomautustilanteessa, on jo valmiiksi heikko.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelliset puhujat jo sanoivat sen oleellisen niin, että minulla ei ole tähän lisättävää.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun tämän hallituksen esityksen luin, niin tulin kyllä samaan tulokseen kuin ed. Räsänen. Kyllä tässä korostetaan sitä, miten tämä parantaa eräiden lomautettujen asemaa. Te olette jo sen todenneet, että tänä päivänä, jos on yhden päivän lomautettuna, ei ole oikeutettu mihinkään. Nyt tullaan oikeutetuksi. Ymmärsin myöskin, että noin 15 000 tulee nyt tämän piiriin, eli 15 000 työntekijää on jäänyt ulkopuolelle ja nyt he tulevat saamaan työttömyysrahaa, joten siinä mielessä tämä on kyllä hyvä. En osaa kommentoida sitä, mitä te olette todenneet niistä häviäjistä, pienituloisista häviäjistä. Ilmeisesti olette laskeneet oikein.

Mutta haluaisin myöskin todeta, että Suomessa tartutaan aika helposti tuohon lomauttamiseen. Muistan, että joitakin kuukausia sitten oli lehdissä, miten Saksassa menetellään, kun työt vähenevät. Nämä henkilöt pannaan koulutukseen, yritetään pitää väkisin mukana, työelämässä kiinni, mutta vapaa — tai vapaa ja vapaa — se aika, milloin työtä ei riitä, ollaan koulutuksessa. Luulen, että olisi kyllä erittäin hyvä, jos vähän samanlainen järjestelmä saataisiin Suomeen. Eli minkä takia pitää olla lomautettuna ja kotona? Eikö olisi parempi, että silloin oltaisiin koulutuksessa? Ja kun taloustilanne muuttuu paremmaksi, silloin myöskin ammattitaito on parempi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on hyvää ja huonoa, niin kuin tässä on tullut jo aikaisemmin esille.

Ed. Kallikselle voisi todeta tästä lomautusasiasta, että meillä Suomessa enstäinkin tämä lomautusjärjestelmä on moneen EU-maahan nähden erilainen, tämä on poikkeava. Siellä ei lomautusta tunneta. Siellä se on niin kuin peli poikki: jos työt loppuvat, irtisanotaan tai sitten on tämä koulutusvaihtoehto. Meillä tämä on tehty hyvin joustavasti sillä tavalla, jotta kun tilapäisesti työ loppuu, niin voidaan lomauttaa, ja sitten se ainakin yleisesti on ollut hyväksytty, koska se koulutusvaihtoehto isoissa tämmöisissä tilanteissa, niin kuin nyt tällä hetkellä on, ilmeisesti olisi aika raju toteutettava. Ihmismäärät ovat niin suuria, että siellä ei löytyisi varmaan enstäinkään kouluttajia, mutta sitten toisaalta, onko enää tarpeeksi paljon koulutettavaakaan, jos lomautus kestää vuoden tai kaksi. Siellä mahtaisi loppua aiheet, mihin koulutetaan ainakin siinä samassa työpaikassa.

Mutta ongelmahan on tässä siinä, että nyt tässä niputetaan kaikki samaan nippuun. Kun käydään purkamaan tätä, niin pitää mennä siinä historiaa taaksepäin. Vuonna 1994, taisi olla puolessavälin vuotta, muuttuivat nämä kaikki, siis osa-aikatyötä tekevät ja alle kuukauden työsuhteiset tulivat tämän saman järjestelmän piiriin. Sitä ennenhän oli systeemi, jotta kun oltiin vaikka päivä työttömänä tai kun oli ensin karenssi ja omavastuuaika pidetty, niin sitten ihminen, kun oli päivän tai kaksi päivää työttömänä, niiltä päiviltä sai sitten työttömyyspäivärahan. Hän kirjoitti siihen lappuun, siihen työttömyysturvahakemukseen, "työtön, työtön, työtön, työssä" ja hän sai niiltä päiviltä työttömyysturvan eikä ollut mitään ongelmaa, mutta sitten tämä sovittelu laajennettiin koskemaan myös kaikkia muita. Elikkä sitten on tultava sovitteluun, missä kuukauden sovittelujakson puitteissa katsottiin, onko se ihminen hankkinut satasen vai mitä on hankkinut, ja se soviteltiin sinne kuukauden jaksolle tai neljän viikon jaksolle ja se pienensi siltä osin sitten hänen työttömyysturvaansa tietyn rajan yli, kun nyt se on 50 prosenttia ja sitä vähennetään ja sitten se sovitellaan koko kuukaudelle.

Nyt tässä pitäisi kyllä tehdä niin, että jos oikeutta haetaan tässä, niin kuin pitäisi hakea ja toivon mukaan valiokunnat sen tekevät, niin tämä pitäisi eriyttää, kun kyse on vuoden määräaikaisesta laista, sillä tavalla, jotta tässä eriytettäisiin nyt tämä siten, jotta olisi erikseen nämä osa-aikatyötä ja alle kuukauden työtä tekevät, jolloin ne menisivät vanhan systeemin mukaan, mutta sitten on nämä lomautetut. Jos on, niin kuin todettu, päivän tai kaksikin voi olla, että ei saa mitään, riippuen vähän siitä tilanteesta ja ansiosta, niin näiden tilannehan pitäisi saada tässä korjattua, koska onhan se nyt hullun homma, jotta työnantajat joutuvat tekemään ja pyritään yhdessä tekemään, jos onnistutaan, että niputetaan sitten näitä lomautuksia vähän pitemmälle, jotta voidaan saada semmoinen järjestelmä aikaan, jotta se työntekijä ei menetä mitään etuutta ja mahdollisesti saa työttömyysturvaa. Jotkut työnantajat eivät tietysti pysty sitä tekemään, ja silloin voi olla, että ihminen ei saa mitään mistään sitten, ja se olisi kaikkein huonoin tilanne.

Tässähän pyritään tietysti siihen esityksen joustavuuteen siten, jotta työnantajat voisivat hoitaa oman tuotannon kysynnän ja työpanoksen mukaan sen työaikajärjestelyn, milloin ihmistä tarvitsee, jolloin voisi lomauttaa yhdeksi tai kahdeksi päiväksi ja se ihminen taas voisi lähteä mielellään siihen lomautukseen, kun tietää, jotta saa työttömyysturvaa. Sen takia tässä yksi vaihtoehto on, että eriytetään, tai sitten, mikä voi olla työttömyyskassojen kannalta hankalampi kysymys, on se, jotta olisi valinnan mahdollisuus, noudatettaisiinko tätä vanhaa systeemiä vai onko tämä uusi järkevämpi, niin kuin näissä eläkeratkaisuissa on, että siirtymäajan säännöksistä voidaan katsoa, onko uusi vai vanha järjestelmä parempi, ja sitä noudatetaan sitten.

Kyllä minä olen sitä mieltä, että tässä ei pitäisi tehdä tämmöistä huononnusta. Ed. Mustajärvi hyvin kuvasi, ketkä siinä joutuvat huonompaan asemaan. Niitä ovat alle 2 900 euroa kuukaudessa hankkivat, kun ovat pysyvästi osa-aikatyössä. He ovat tässä häviäjiä. Ja kun katsoo sitten sen rajan alapuolella olevia henkilöitä, niin ne ovat kyllä naispalkkaisia aloja, ja siinä mielessä tässä on myös se tasa-arvonäkökulma otettava huomioon, rangaistaanko tässä pienipalkkaisia ihmisiä, jotka valtaosin ovat naisia. Sen takia odotan, jotta työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käy läpi tämän seikan, koska se kuuluu sille, ja sosiaali- ja terveysvaliokunta sitten korjaa tämän epäkohdan, jotta ei näitä ihmisiä aseteta heikompaan asemaan. Joko tehdään vaihtoehtoinen malli, kumpi on edullisempi työntekijälle siinä työttömyysturvan saannissa, tai sitten eriytetään nämä lait erikseen, niin kuin äsken kuvasin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Edelleen tämän esityksen kohdalla, kun sen luin läpi ja itse sain niin myönteisen kuvan tämän hallituksen esityksen pohjalta, ihmetyttää se, että kun asia on valmisteltu kolmikantaisesti, siinä näin paljon sitten sieltä vasemmalta löydetään näitä epäkohtia ja lähtökohtaisesti pidetään ongelmallisena tätä esitystä. Tämän ehdotuksen kohdalla olisi kyllä ollut erittäin hyvä, että myös hallituspuolueiden edustajat tähän keskusteluun olisivat osallistuneet. (Ed. Kankaanniemi: Pulliainen!) — Nythän tänne saliin tuli paikalle yksi hallituksen edustaja, (Ed. Pulliainen: Onko se yllätys?) mutta äsken ei ollut yhtään, kun tämän puheenvuoron varasin.

Tietysti vielä parempi olisi, jos ministeri itse olisi tätä hallituksen esitystä esittämässä ja myös puolustamassa, minkä vuoksi tähän lopputulokseen on päädytty.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis, kun Hegel aikanaan esitti teoriansa, niin eräs hänen opponenttinsa lausui, että "kaikki tosiasiat puhuvat teidän käsityksiänne ja teidän teoriaanne vastaan", johon Hegel totesi, että "sen pahempi tosiasioille".

Nyt kun kuuntelen tässä ed. Räsäsen ja ed. Kalliksen kritiikkiä ed. Mustajärven ja meidän muiden täällä sanomaa kohtaan, niin kun te vetoatte siihen, että tämän lakiesityksen perustelut puhuvat meidän näkemyksiämme vastaan, tekee mieli sanoa, että "sen pahempi hallituksen esityksen perusteluille". Ja oikeastaan sopii kysyä, mistä syystä hallituksen esityksen perustelut — ja näin on minunkin mielestäni, kun minä luin ne — todellakaan eivät anna oikeaa kuvaa siitä, mitä tässä on oikeasti tapahtumassa.

Tämä ei ole tietenkään pelkästään tämän esityksen ongelma, vaan se on aika usein hallituksen esitysten, tämän tyyppisten esitysten, ongelma, että tämä toinen puoli, joka tässä tapauksessa on nimenomaan pienipalkkaisten naisvaltaisten alojen työntekijöitten aseman heikkeneminen, jää syrjään. Se ei ole lainsäädännön kannalta missään mielessä hyväksyttävää, ja silloin pitää tietenkin toivoa, että kuulemme valiokunnassa — ja varmasti, ed. Räsänen, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tulemme kyllä kuulemaankin — esimerkiksi PAMin näkemyksen tästä asiasta, ja veikkaanpa, että se tulee tukemaan sitä, mitä olemme täällä esittäneet.

Sitä, miksi näin on voinut tapahtua, täältä vasemmaltakin katsoen sopii kyllä ihmetellä. Tosiasia lienee se, että tämä asia on kolmikannassa neuvoteltu teollisuusliittojen ja työnantajien ja ministeriön kesken. Kaikella kunnioituksella minä epäilen, että täällä hallituspuolueitten edustajien läsnäolo ed. Pulliaista ehkä lukuun ottamatta ei kyllä sen laajempaa selvyyttä tähän asiaan olisi teidän kannaltanne tuonut, tuskin edes ministerin läsnäolokaan.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Löysin vielä tästä sanottavaa. Hallituksen esityksessä "Esityksen vaikutukset" -kohdassa sanotaan: "Koska esityksessä ehdotetaan, että työttömyyspäivärahaa voitaisiin maksaa yhdeltäkin työttömyyspäivältä - -." Sitten siihen otetaan 3 200 euron palkkataso kuukaudessa, se olisi neutraali nykyisen hallituksen esityksen ja tämän nykyisen järjestelmän kautta nimenomaan yhdeltä päivältä lomautettuna. Sitten 3 500 euron kuukausituloilla se tarkoittaisi, että viikkoansiot olisivat 14 euroa nykyistä suuremmat, ja kun sitten on tämä 2 500 euroa kuukaudessa, niin siihen on vertailukohdaksi otettu kahden päivän lomautusajalta soviteltu — nimenomaan soviteltu — päiväraha, joka olisi viikossa 19 euroa, kolmen päivän lomautuksen ajalta 13 euroa ja neljän päivän lomautuksen ajalta 6 euroa enemmän kuin esityksen mukaisessa mallissa — elikkä negatiivinen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tilauksesta tulin tänne paikalle. Olen pahoillani, että kävin vessassa — jos se nyt helpottaa, tämä selvitys, asiantilaa täällä salissa.

Kun kuuntelin ed. Mustajärven puheenvuoron, niin minä kyllä yllätyin siitä kritiikistä ja meni niin sanotulle ula-osastolle tämä homma. Elikkä ikään kuin tässä olisi tarkoituksellisesti naisvaltaisia aloja sorsittu, tarkoituksenmukaisuuspohjalla tehty eräänlaista kategorisointia kohderyhmien kohdalla.

Arvoisa puhemies! Tämä kritiikki on niin merkityksellistä, että minä toivon hartaasti, että valiokunnassa tätä asiaa käsiteltäessä tämä aukaistaisiin perusteellisesti, ja jos se perusteellinen aukaiseminen tuo oikeutetuksi ed. Mustajärven mielipiteen, niin se puolestaan tulee sitten näkyviin joka tapauksessa vastalauseessa, niin että voimme käydä tästä, sitten kun tämä asia palaa takaisin isoon saliin, uuden keskustelun.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn siihen, mitä ed. Erkki Virtanen totesi siitä, minkälaisia hallituksen esitysten perustelujen tulisi olla: todella niihin tuodaan kaikki asiat, niin hyvät kuin huonot puolet.

Kun tämän hallituksen esityksen lukee, niin — en minä nyt tiedä — ainakin minä tulen siihen tulokseen, että esitys on hyvä. Sen piiriin saadaan 15 000 sellaista työntekijää, jotka ovat tällä hetkellä ulkopuolella. Ja sitten tässä lopussa todetaan, että kyllä tästä voi tulla jonkin verran lisää kustannuksia mutta Työttömyysvakuutusrahasto vastaa niistä.

No, jos kustannukset lisääntyvät, niin kyllä kai se on parannus silloin. Ikävä kyllä joidenkin asema huononee. Tässähän sanotaan näin: "Palkanmäärittelyn muutoksesta johtuva Työttömyysvakuutusrahaston menolisäys jää todennäköisesti vähäiseksi. Palkanalennukset ovat pieniä, ne koskevat todennäköisesti melko harvoja työntekijöitä ja heistä vain osa joutuu työttömäksi." Siis hallitus antaa sellaisen kuvan, että tämä on hyvä, se jonkin verran lisää kustannuksia, mutta niistä vastaa Työttömyysvakuutusrahasto.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kannattaa lukea tuo sivu 3 ja se, mitä ed. Piirainen totesi. Kun luette alalaidassa sen viimeisen tekstin, joka sanoo, mitä nämä alle 2 500 euroa kuukaudessa tienaavat häviävät siinä, niin se on vaan kirjoitettu niin kierosti, jotta tämä on niin kuin nurinpäin kirjoitettu; joku voisi lukea, että tässä tulee lisää rahaa, mutta tämä tarkoittaa, että ne ihmiset häviävät tässä. Nämä ovat niitä pienituloisia ihmisiä just, naispalkka-aloja, ja he eivät välttämättä ihan kokopäiväistä työtäkään ole tehneet, mutta on laskettu sitä työttömyysturvaa. Lukekaa, miten taitavasti joku virkamies osaa kirjoittaakin sen. Kun luette sen, niin tuntuu hyvältä — 19 euroa, 13 euroa ja 6 euroa — mutta se kääntyykin niinpäin, että se vanha systeemi on antanut niille enemmän tämän verran mutta tämä uusi systeemi vähentää. En ymmärrä, miten ed. Kallis lukee myönteisesti tämän puolen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela, minä vähän epäilen, että missähän se virkamies, ehkä jopa lainausmerkeissä sanottuna, on sijainnut. Minä epäilen, että hänen työhuoneensa sijaitsee sellaisessa paikassa, jonka aika läheltä lähtee laivoja, mutta sanon nyt tämän vain näin, jotta en kärjistäisi liikaa.

Mutta Työttömyysvakuutusrahaston menojen lisäys on tietysti tässä tapauksessa siinä mielessä mielenkiintoista, että näihin lomautuskustannuksiinhan valtio ei osallistu lainkaan ja Työttömyysvakuutusrahaston menot kattavat työntekijät ja työnantajat. Kun Työttömyysvakuutusrahaston menotkaan eivät siis näitten perustelujen mukaan runsaasti lisäänny, niin itse asiassa ei tapahdu juuri mitään, ehkä tapahtuu vähittäistä paranemista.

Mutta se olennainen kysymyshän on juuri siitä, miten se summa, joka ei ole kovin suuri, jakautuu. Vaikka se summa ei olisi kokonaisuutena kovin suuri, niin siellä ryhmien välillä saattaa tapahtua huomattavia muutoksia, ja niin tässä juuri tapahtuu, ja se tapahtuu paremmin tienaavia suosien, vähemmän tienaavia sorsien. Ei ainakaan minun oikeudentajuuni oikein millään tahdo semmoinen riittää.

Siinä suhteessa, kun tämä esitys kassojen vaikeuksien voittamiseksi on ikään kuin perusteltu sillä, niin se on ihan ok, mutta jos se tehdään pienipalkkaisten ja pienempituloisten tilannetta heikentäen, ikään kuin heidät pannaan maksamaan tästä parannuksesta, niin eihän se voi olla oikein. Kaiken kaikkiaan kun tässä on kassojen maksuongelmista puhuttu, niin niitten ongelmien keskeinen ydin on se, että työttömyysturvalainsäädäntö ... Kuten nytkin olemme kuulleet, kun täällä nyt jopa niin viisaalle miehelle kuin ed. Kallikselle tuottaa vaikeuksia ymmärtää, mistä tässä on kysymys, meistä muista puhumattakaan, niin se on kyllä minusta osoitus siitä, että tämä koko lainsäädäntö pitäisi kirjoittaa uudelleen niin, että jo puhtaasti teknisiltä ongelmilta vältyttäisiin.