Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen käsittely sopii oikein hyvin jatkoksi tuohon äskeiseen. Joka kerta, kun tätä tähän saakka yksivuotista lakia on 6,5-vuotisen urani aikana täällä käsitelty, olen joka vuosi käynyt täällä pöntössä siitä puhumassa siitä yksinkertaisesta syystä, että neljän ensimmäisen vuoden aikana tein siitä joka kerta vastalauseen ja myöskin kahtena seuraavana vuonna toisena sen tein ja toisena olin siinä mukana, ja joka kerta niitten vuosien ja itse asiassa lähes tämän lain 18-vuotisen yksivuotisena säätämisen historian aikana eduskunta sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön hyväksyessään on edellyttänyt, että tämä laki pitää säätää pysyväisenä. No, nyt niin tapahtuu. Nyt tästä laista tehdään pysyvä.

Silti en ole tyytyväinen. Tämä oli yksi niitä asioita, joissa asetin tähän kuuluisaan Sata-komiteaan toivoni, josko nyt tämä vääryys ... Siis tämähän on viimeinen Ahon hallituksen voimassa olevista raippaveroista. Se säädettiin Ahon hallituksen aikana muka ikään kuin tasapuolisuuden vuoksi, että työttömätkin joutuisivat maksamaan, lainausmerkeissä siis maksamaan, työttömyysvakuutusmaksua ja sairausvakuutusmaksua ja näitä muutamia muita maksuja, jotka vähennetään siis työssä olevien palkoista, ja sitten keksittiin kompensaatio, että ikään kuin kysymys olisi kompensaatiosta, mutta eihän siitä ole kysymys.

Kun nyt puhutaan tämän lain perusteluista, niin siihen samaiseen ikään kuin oikeudenmukaisuus- ja kompensaatioperusteluun vedotaan nytkin. Mutta näissä perusteluissa jää sanomatta se, että sairailta, työttömiltä, äideiltä ja kenelle nyt päivärahaa maksetaankaan sen vuoksi, ettei voida olla työssä, se leikkaus tehdään sillä tavoin, että eihän se päivärahan suuruus ole kuin tietty prosenttiosuus siitä kokonaispalkasta. Siis tässähän on kysymys siitä, että sitä päivärahaa, joka maksetaan, ei lasketa prosenttiosuutena siitä oikeasta palkasta, vaan sitä laskentapalkkaa vähennetään tietyillä ikään kuin teknisillä vähennyksillä, jotka johdetaan näistä maksetuista etuuksista. No, tosiasiassa niitä ei johdeta oikeasti edes niistä, vaan se on nyt vaihdellut 1,5 prosentista yli 5 prosenttiin, ja nyt sitten, kun ... Siis Sata-komitea ei saanut tätä esitystä aikaan. Sata-komitea ei ole päätynyt tässä asiassa mihinkään ratkaisuun, tai se päätyi ikään kuin esittämään sen jälkeen, kun syntyi tämä kuuluisa sosiaalitupo — ja nyt päästään jälleen tuohon edelliseen lakiesitykseen.

Työntekijäjärjestöt, jotka koko sen ajan, kun olen ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, vaativat tämän lain kumoamista, ei edes välttämättä säätämistä pysyväiseksi vaan kumoamista, nyt sitten sopivat työnantajan kanssa osana tätä isoa kauppaa, jonka suurin potti oli kelamaksun poistaminen ja kaiken maailman muuta, mitä siinä nyt olikaan, tekivät sopimuksen, jolla laista tehdään pysyvä eli tämä leikkaus vakinaistetaan, tehdään pysyväksi, mutta helpotuksena sitä nyt sitten ikään kuin näistä etuuksista johdettua vähennystä ei oteta huomioon sataprosenttisena, kuten tähän saakka, vaan vain 60-prosenttisena. Eli pysyväisyys ostettiin ikään kuin 60 prosentin hinnasta, ja en olisi kyllä tällaista uskonut.

Jos ja kun olen arvostellut aiemminkin tätä sosiaalitupoa näistä heikennyksistä, joihin siinä työntekijäjärjestöjen osalta on suostuttu, mistä syystä erityisesti ed. Kallis ja ed. Räsänen ja ehkä muutamat muutkin keskioikealta tai äärioikealta ovat kritiikkiäni ihmetelleet, niin täytyy sanoa, että jos jossain olen halunnut kolmikantaista sopimista, johon nyt tämä sosiaalitupokin, vaikkakin tietenkin työntekijäjärjestöjen kannalta vähän pakkoraossa tehtynä, kuuluu, johon siis tämäkin sopimus kuuluu, niin tämä lakiesitys on minulle henkilökohtaisesti oman edustajaurani pahin pettymys.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Yleensä kun joitakin asioita vakinaistetaan, niin on pitänyt taputtaa käsiä yhteen ja olla hyvillään, mutta tässä olen samaa mieltä kuin ed. Erkki Virtanen, koska kyse on, kuten edellä tuli esille, Ahon hallituksen aikaisesta leikkaustoimenpiteestä, jolla leikattiin työttömyysturvan tasoa ja saatiin sillä tavalla pienennettyä korvauksia. Kun sitä on vuosittain jatkettu, niin nyt sitten tämä vakinaistetaan ja liittyen just, niin kuin äsken tuli esille, tähän sosiaalitupoon ja siihen kysymykseen, mitä siinä lehmänkauppoja tehtiinkin. Tämä olisi pitänyt nyt vihoviimein poistaa. Tämä olisi pitänyt poistaa jo ajat sitten, niin kuin täällä salissa on äänestetty monta kertaa tästä kysymyksestä, mutta nyt tästä tehdään pysyvä. Ihmettelen kyllä, miten työmarkkinajärjestöt tämän tyyppiseen ratkaisuun ovat lähteneet, koska alun perin ymmärsin, jotta silloin oli vastustusta, että tätä ei tulisi ollenkaan näin tehdä, mutta nyt sitten siitä leikkurista 60 prosenttia tulisi vähennettäväksi.

Tähän liittyen, kun tähän sosiaalitupoon, isoon pakettiin, liitetään tämä kelamaksujen poisto, niin tänä iltana täällä salissa käytiin keskustelua siitä oikeastaan, mihin se on johtanut ja tulee vielä johtamaan jatkossakin, koska se teollisuuden energiaveron korotushan on vain osio siitä ja ilmeisesti se loppu, niin kuin muistaakseni siinä paketissa luki, tulee sitten 2011 jälkeen maksettavaksi, jolloin me olemme siirtyneet hyvin omituiseen tilanteeseen siinä, jotta semmoisia asioita maksatetaan sitten, jotka ovat olleet pysyviä, pitkäaikaisia, ja tehdään niin isoja, radikaaleja muutoksia, joita on hankala pakittaa. Viime kädessä niillähän viedään ostovoimaa pois sitten jatkossa 2011 jälkeen ja nyt on viety jo teollisuudelta kilpailukykyä jonkun verran pois sillä ratkaisulla.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto olivat hallituksessa molemmat yhdessäkin 8 vuotta ja sosialidemokraatit 16 vuotta ja tämä laki pyöri vuosi vuodelta eteenpäin sellaisenaan, niin että ei tässä nyt kannata ihan hirveästi röyhistellä vasemmalla.

En ota nyt tähän esitykseen tässä vaiheessa sen enempää kantaa, mutta totean, että 1992—1993 elettiin syvässä lamassa ja otettiin 60 miljardia markkaa velkaa yhtenä vuonna valtiolle. Enempää ei saatu, ja Suomi oli täysin romahduksen partaalla. Silloin oli pakko jakaa taakkaa varsin monella tavalla. Keinot vaan olivat aika vähissä, kun esimerkiksi vasemmisto-oppositio kaatoi Sorsan sisäisen devalvaatiopaketin, joka olisi saattanut auttaa, että olisi joku ehkä 100 000 työpaikkaa säilytetty, mutta kaikki kaatuivat. Silloin elettiin niin toisenlaisessa tilanteessa. Ensi vuonna otetaan 13 miljardia euroa velkaa valtiolle. No, se on helppoa nyt, ei tarvitse siitä paljon puhua, koska valtio saa velkaa. Silloin ei saatu mistään velkaa. Valtiovarainministeri Viinanen kiersi Japania ja Kaakkois-Aasiaa ja Arabimaita ja joka paikkaa ja yritti löytää velan antajia, mutta niitä ei kerta kaikkiaan enää löytynyt ja jouduttiin menemään varsin ikäviin toimenpiteisiin. Pääosinhan tämä raippavero kuitenkin koski työssä olevia, joille kaadettiin vähän vastuuta siitä, että sadattuhannet ihmiset joutuivat kokonaan työelämän ulkopuolelle työttömiksi ja perusturvaa ei haluttu leikata.

Eli tilanne on tällainen historian kannalta, ja nyt on tietysti syytä tarkkaan katsoa, missä muodossa tämä poistetaan. Toki nyt tilanne näyttää erittäin vaikealta jälleen eteenpäin katsoen, ja voi olla, että seuraava hallitus, jossa ehkä vasemmisto on mukana, tekee taas kurjaakin kurjempia päätöksiä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä ei pitäisi tietenkään ryhtyä tekemään ikään kuin välillisiä tulkintoja kuulemansa perusteella, etenkään ed. Kankaanniemen puheenvuorojen perusteella, joihin olen tämän tyyppisen kritiikin osalta tässä kerinnyt tottua, mutta toivon nyt, että tätä ei pidä tulkita niin, että ed. Kankaanniemi on a) joko ryhtynyt ennustajaeukoksi ja ennustaa, että uusia työttömiin ja muihin vähempiosaisiin kohdistuvia leikkauksia on tulossa, tai jopa niin, että ed. Kankaanniemi niitä olisi jopa kannattamassa, jotta Suomen valtionvelka ja kilpailukyky ja kaikki muut nämä mantrat, joilla heikompiosaisten leikkauksia on perusteltu tässä menneinä vuosina, ikään kuin saataisiin hoidettua.

Muistutan nyt vain tämän lakiesityksen osalta, että vaikka silloin olisi pidetty hyväksyttävänä, mitä itse asiassa en näin takaapäin tarkastellen voi pitää hyväksyttävänä edes silloinkaan, että työttömiltä, sairailta, äideiltä leikattiin tällä tavoin, jotka olivat siis kaikkein heikoimmassa asemassa, niin sillä ei nyt kuitenkaan sitä Suomen lainansaantia ratkaistu. Kun tässä kerkisi mennä 18 vuotta ja olla parikin nousukautta tässä välillä, niin tämä olisi hyvin keritty hoitaa jo siihenkin mennessä. Nyt kun se tilaisuus olisi ollut, niin sitten päädyttiin tällaiseen ratkaisuun ilman, että siihen oli löydettävissä muita perusteluita kuin että työnantaja nyt tämän porvarihallituksen tuella tunsi olonsa niin vahvaksi, että pystyi kiristämään työntekijäjärjestöt tämmöiseen yhteiseen sopimukseen, jonka hedelmiä me nyt sitten täällä realisoimme.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! En ihan tarkkaan muista, mitä ilmaisua ed. Erkki Virtanen käytti, mutta tähän tyyliin se oli joka tapauksessa, että tämä on hänen mielestään pahin esitys, (Ed. Erkki Virtanen: Henkilökohtaisesti pahin pettymys!) — henkilökohtaisesti pahin pettymys — mikä hänen eduskuntakautensa aikana on tullut. Tämä sai tietenkin minut miettimään, mikä oli minulle suurin pettymys, ja silloin minä menen toistakymmentä vuotta taaksepäin Lipposen hallituksen aikaan, joka muodostui kokoomuksesta, demareista, vasemmistoliitosta ja vihreistä. Silloin sairauspäivärahaa muutettiin niin, että se kaikkein pienin päiväraha putosi nollaan ja ylin päiväraha nousi. Sitä minä en voinut ymmärtää, miten on mahdollista, että hallitus tekee sellaisen esityksen, että pienin putoaa nollaan ja korkein nousee.