Kimmo Kiljunen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole aivan varma, pitäisikö minun aloittaa tämä puheenvuoro: "Arvoisa pöytäkirja!" Tässä on itse asiassa kyse melko tärkeästä lakialoitteesta, jonka olemme yhdessä, kolme kansanedustajaa, tehneet koskien velkojen vanhentumisesta annetun lain muuttamista. Meitä on kolme kansanedustajaa, jotka olemme koonneet allekirjoituksia tähän lakialoitteeseen, edustajat Kirsi Ojansuu ja Kari Uotila minun lisäkseni, mutta johtuen nyt monista eduskunnan työjärjestykseen liittyvistä asioista tämän puheenvuoron joutuu nyt tekemään käytännössä tyhjälle salille, eivätkä kyseiset edustajat myöskään tähän pystyneet osallistumaan.

En tiedä, arvoisa puhemies, onko tässä yhteydessä oikein oikeastaan muistuttaa siitä, että meidän varmaan täytyisi jossain yhteydessä miettiä myöskin eduskunnan työtapoja. Tämä on hieman turhauttava tilanne erityisesti sen vuoksi, kun olemme saaneet tähän lakialoitteeseen yli sadan kansanedustajan allekirjoituksen, jolloin eduskunnan enemmistö hengittäisi sen suuntaan, mitä tässä aion puhua. Meillä on 105 allekirjoitusta, ja on vielä koko joukko edustajia menneiden viikkojen aikana ilmoitellut, että olisivat mielellään tulleet tähän mukaan.

Arvoisa puhemies! Mistä on kysymys? Kysymys on siitä, että 90-luvun alun lama aiheutti vaikeuksia rahoitussektorilla, pankkikriisi on tuttua, ja se aiheutti myöskin suuria henkilökohtaisia traumoja, tilanteita, joissa monet ihmiset ylivelkaantuivat ja joutuivat sitten pysyvään velkariippuvuuteen. Tällä hetkellä velkasaneerauksen piirissä on noin 70 000 kansalaista ja kotitalouksia on yli 100 000, jotka ovat tässä niin sanotussa ylivelkaantuneessa tilanteessa. Nämä kotitaloudet, nämä kansalaiset, käytännössä eivät ole ainoastaan syrjäytyneitä työmarkkinoilta, normaalista yhteiskunnallisesta elämästä, vaan meidän lakialoitteemme perussisältö on, että vaikuttaa siltä, että heidät on osittain syrjäytetty.

Tämä velkatilanne, pysyvä velkariippuvuus, joka on itse asiassa tullut sellaiseksi kuormaksi, että ihminen ei koko elinkaarensa aikana pysty siitä selviytymään, on aiheuttamassa sen, että merkittävä osa suomalaisista ihmisistä, jotka periaatteessa voisivat antaa aktiivisen panoksen yhteiskunnan kehittämiseen työelämässä ja muulla tavoin, ovat itse asiassa voimattomia. Tämä on vakava tilanne. Tässä tietysti on taustalla henkilökohtaisia epäonnistumisia, saattaa olla jopa väärinkäytöksiäkin, mutta merkittävä osa, suurin osa, näistä ylivelkaantuneista kotitalouksista, ihmisistä, itse asiassa on täysin asiallisesti hoitanut tehtävänsä, mutta tämä yhteiskunnallinen taantumatilanne silloin 90-luvun alussa ajoi heidät kriisitilanteeseen.

Yhteiskuntahan on tullut vastaan monella tavalla, jolla on pyritty ratkaisemaan tuon pankkikriisin seurauksia. Muun muassa pankkien osalta me teimme hyvinkin keskeisiä ratkaisuja, joilla on helpotettu pankkijärjestelmän säilymistä. Samoin meillä on tietysti lainsäädäntöteitse muun muassa konkurssilainsäädännön kohdalta yritykset vapautettu tällaisesta pysyvästä velkariippuvuudesta, mutta yksityisten kansalaisten osalta suvereeneina kansalaisina tätä järjestelyä ei ole olemassa. Yhdysvalloissa, arvoisa puhemies, on olemassa käytäntö, jossa voidaan niin sanottu henkilökohtainen konkurssi myöskin aikaansaada, jolloin vapautetaan ihminen tällaisesta pysyvästä velkariippuvuudesta.

Kaikkein traagisinta on se, että tämä velkakuorma, joka monilla henkilöillä — puhumme siis kymmenistätuhansista suomalaisista — on kannettavanaan, on todellisuudessa virtuaalivelkaa. Kansalaisilta on realisoitu velkojen panttina jo pois se reaaliomaisuus, joka heillä on ollut. Silti tuo velka ei tuosta lyhene. Pankit ovat saattaneet myöskin realisoida tuon omaisuuden, jonka he ovat ottaneet takuiden panttina ja hyödyntäneet alle hintojen, mutta todellisuudessa tämä velka ei sinänsä lyhene. Viivästyskorot, asiantuntijakulut, pankin kulut, perintätoimiston kulut, ulosoton kulut, kaikki raksuttavat päälle, ja velkakuorma muodostuu monta kertaa suuremmaksi kuin todellinen alkuperäinen velka on ollut. Aivan laskennallisesti, jos on 18 prosentin viivästyskorko, joka jää maksamatta viiden vuoden ajalta, tuo velka on jo pelkästään tämän korkorasitteen kannalta kaksinkertainen.

Useimmilla ylivelkaantuneilla todellinen velka on virtuaalivelkaa. Se on siis rahaa, jota he eivät ole koskaan saaneet, vaan se on muodostunut tämän viivästyneen velansuorituksen seurauksena, ja se on tässä sitten kuormana päällä. Tämä tekee sen, että näiltä ihmisiltä ovat normaalit elämän edellytykset poissa, ja näin ollen, kuten totesin, meillä on merkittävä joukko kansalaisia, jotka eivät voi luontevalla tavalla osallistua yhteiskuntaan.

Edelliset, Lipposen hallitukset itse asiassa tekivätkin jo paljon. Tämä ylivelkaantuneiden ongelma on tietysti ollut vakava, ja siihen on tartuttu. On tehty yksityishenkilöiden velkajärjestely, on myöskin velkasovinto-ohjelmia käynnistetty, me olemme niistä hyvin tietoisia. Viimeisin ja erittäin merkittävä uudistus on se, että 15 vuoden jälkeen ulosotto pysäytetään. Se on siis määräaikaistettu 15 vuoteen. Tämä oli tietysti merkittävää siinä suhteessa, että yksittäisen kansalaisen osalta ainakin ulosottoprosessi pysähtyi 15 vuoden jälkeen, kun oikeus oli tehnyt päätöksen.

Velka ei kuole. Siis meillä on erikoinen tilanne, että ulosotto lopetetaan mutta velka jää edelleen kirjanpitoon pankkien taseisiin ja on viime kädessä sitten myöskin kuolinpesän rasitteena. Tämä tekee tietysti myöskin arvoisan asianosaisen kansalaisen luottokelpoisuuden joka tapauksessa kyseenalaiseksi, eli se velkarasite, vaikka sitä ei enää karhutakaan, on todellisuudessa elämässä.

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriössä asetettiin toimikunta, joka komiteanmietinnön vuonna 2001 laati. Tuon komiteanmietinnön keskeinen suositus oli se, että samanaikaisesti, kun ulosotto loppuu, pitäisi myöskin todeta velan vanhentuneisuus. Kun lakiuudistusta tehtiin vuosi sitten, tältä osin tätä oikeusministeriön komiteanmietintöä ei saatettu voimaan. Nyt tällä lakialoitteella eduskunnan enemmistö on edellyttämässä sellaista lainsäädäntöä, että silloin, kun ulosotto lopetetaan, samassa yhteydessä todettaisiin tämä velka vanhentuneeksi, tavallaan se kirjattaisiin pois. Silloin se tarkoittaisi sitä, että tämän prosessin jälkeen kansalainen olisi näiltä osin velaton ja pystyisi tarttumaan taloudellisiin toimintoihin, tarttumaan elämään toisella tavalla kuin tähän asti.

Kriittinen huomio on tietysti se, että meillä on osa — pieni osa mutta osa — veloista sellaisia, että siinä on eri tavalla ehkä väärinkäytöstä takana. Tämän väärinkäytöksen torjumiseksi tähän lakialoitteeseen on sisällytetty se ajatustapa, että jos on osoitettavissa, että tässä on mahdollisia väärinkäytöksiä olemassa taustalla, velan vanhenemista voidaan lykätä kymmenellä vuodella vielä eteenpäin, jolloin nämä väärinkäytöstilanteet voidaan myöskin selvittää.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa, että todellakin eduskunnan enemmistö on tämän lakialoitteen takana, ja soisin, että valiokunta ottaa sen silloin arvoiseensa käsittelyyn.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Totesin juuri, että tässä lakialoitteessa on yksitoista edustajatoveriani allekirjoittajina. Minäkin tyrkytin nimeäni mutta myöhästyin. Kun ed. Kiljunen totesi, että enemmistö on tämän lakialoitteen takana, minä vahvistan sitä enemmistöä ilmoittamalla pöytäkirjaan, että olen myöhästyneenä samaa mieltä kuin tässä lakialoitteessa on ilmi tuotu.

Tuon suuren laman, syvän laman, jäljiltä nyt, kun Arsenalia kuopataan pikkuhiljaa pois, Vakuusrahasto selvittää sen jäämistöasioita. Se ehkä kestää aika kauan, kun siellä kaikenlaista on. Mutta joka tapauksessa sitä kautta ollaan kuittaamassa tuo lamakausi historiaan myöskin ylivelkaantuneitten osalta. Niiltä osin kuin ei ole siis väärinkäytöksestä kysymys, on koittanut aika hoitaa tämä asia pois päiväjärjestyksestä. Kun on tämän laatuisesta asiasta kysymys ja kun aikaakin on kulunut jo toistakymmentä vuotta, olisi erinomaisen paikallaan, että hallituksen esitys tulisi täydentämään Lipposen hallitusten esitysten pohjalta tapahtunutta lainsäädäntötyötä, mutta jos ei se nyt sieltä hallituksesta tule, hoidettakoon tällä lakialoitteella sitten pois päiväjärjestyksestä.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kiljunen aloitteensa ensimmäisenä allekirjoittajana pahoitteli sitä näköalaa, että eduskunnan salissa ei ole kovin paljon kuulijoita. Minä sen sijaan näen monta penkkiä täällä ja koen tämän asian sen luonteisena, niin kuin yleensä iltaistuntojen aikana, silloin kun tärkeistä asioista on kysymys: Kuulijoita ei kovin paljon ole paikalla, mutta näiden kuulijoiden lisäksi, mitkä täällä nyt ovat olemassa — te, edustajat Kiljunen, Pulliainen ja Polvi — minä uskon, että kaikki muut, poissaolevat, yhtyvät tähän näkemykseen ja ovat samaa mieltä, koska eivät esitä vastustavaa näköalaa tähän asiaan.

Tämän osalta ed. Pulliainen puheenvuorossaan totesi, että tässä on hyvä näköala, kun minkään väärinkäytösten kautta ei olla anteeksi antamassa, vaan nämä ovat niitä onnettomia ihmisiä, mitkä sen 90-luvun alun huuman ja nousun perusteella ylivelkaantuivat niin, etteivät ikinä näistä eroon pääse. Näin on olemassa, ja tätä pidän nimenomaan tässä tärkeänä, tärkeänä niin, että ihmiset pääsevät jaloillensa ja pääsevät eteenpäin.

Maailma on kuitenkin niin muuttunut, että niitä kun on sellaisia perintätoimistoja, mitkä yrittäjältä tai muulta saavat tämän perinnän aikaiseksi, syntyy sellainen näköala, että perittävästä saannosta perinnän onnistuessa puolet tulee sille, kelle alun perin se velka kuuluu, ja toinen puoli sille perintätoimistolle. Onhan rakentunut sellaisia ohjelmia, järjestelmiä, missä tämä asia toimii sähköisesti. Kukaan ihminen ei ole perimässä millään rintamalla, mutta sähköinen perintä hoitaa ja pitää sitä yllä nykykäytännön mukaan. Tämä ei tietysti ole tämän alkuperäinen tarkoitus siinä vaiheessa, kun velan maksettavuudesta on kysymys, ja yrityskin on sen velan unohtanut jo aikoja sitten, mutta perintätoimisto siitä huolimatta pitää sitä hengissä. Siltä osin, vaikka näihin asioihin kriittisesti suhtaudunkin, olen allekirjoittajana tässä asiassa toisin kuin ed. Pulliainen ja näen tämän asian myönteisenä ja tärkeänä.

Ed. Kiljunen murehti sitä, kuinka tämä asia kulkee eteenpäin, kuinka tarvitaan kehitystä. On syntynyt Lipposen hallitusten aikana sellaisia esityksiä ja päätöksiä, missä ovat syntyneet saneerausjärjestelmät, on sovintojärjestelmät. Sitten myöskin tälläkin kertaa on selvästi talousvaliokunta miettinyt konkurssilainsäädännön uudistamisen kautta näköalaa — ja edellytetty, että hallituksen tulee antaa esitys vielä pikaisesti, tarkoittaa: niin kauan kuin hallitus hengissä on — tästä henkilökohtaisesta konkurssista ja sitä kautta olevasta mahdollisuudesta jatkaa yritystoimintaa sillä panoksella, mikä yksittäisellä kansalaisella kokemuksen kautta jo on olemassa. Kyllä on nähtävissä niin, että tämä on yksi erinomainen naula siinä, kun tätä viedään eteenpäin. Toivon, että hallitus virkistyy tässä asiassa ja hoitaa ihmisten yrittämisen kannustavuutta eteenpäin, myöskin sellaisten ihmisten, jotka ovat epäonnistuneet.

Mutta uskon, että tämä aloite pääasiassa käsittelee ja koskettelee niitä ihmisiä, mitkä, miten sanoisin, sinisilmäisyyttään ovat joutuneet tällaiseen vastuuseen, mistä eivät ikinä selviä, kuten esimerkiksi takausten tai muiden hyväuskoisuuteen perustuvien olettamusten perusteella, jolloin on syntynyt sellainen velkavastuu, mistä ei kukaan ikinä perille selviä. Velan perijöittenkin osalta ne ovat kaikki jo luottotappioina kirjautuneet aikoja sitten.

Herra puhemies! Tämä tälle pullealle salille näin lyhyesti lausuttuna.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela totesi näin, että sali hiljaisuudellaan eli läsnäolottomuudellaan antaisi tukensa tälle lakialoitteelle. Ed. Pulliainen tässä ilmoittautui lisäallekirjoittajaksi. Haluan kertoa sen, että tässä ovat todella useat kansanedustajat sen jälkeen, kun tämä lakialoite on jätetty sisään, lähestyneet valmiudella olla mukana tässä lakialoitteessa. Ainakin puolen tusinaa kansanedustajia on tämän tullut toteamaan. Haluaisin vielä alleviivata sitä, että tämän lakialoitteen takana on kyllä erinomaisen vahva enemmistö kansanedustajista.

Kun tämä on vakavalla tavalla tehty lähtien liikkeelle oikeusministeriön erityisen toimikunnan, joka on selvittänyt tätä velkakysymystä, sanamuotoja käyttäen, toivoisin, että valiokunta ottaisi tämän todella käsittelyyn eikä laittaisi sitä siihen suureen odottavien pinoon, joka hyvin herkästi ohjautuu sinne ö-mappiin. Eli toivon, että tämä asia nyt todella otettaisiin käsittelyyn, koska tässä on selvästi eduskunnan enemmistön tahto takana.