Astrid Thors /r:

Värderade talman! Får jag säga att "Det kom lite plötsligt! sade föriga flickan", för jag hade uppfattat att vår värderade justitiekansler skulle inleda med presentationen, men så var det inte. (Ed. Pulliainen: Icke alls, icke alls!) — Ja, icke alls, icke alls.

För det första vill jag säga att det är som vanligt en intressant läsning och man kan konstatera att såväl för justitiekanslern som för justitieombudsmannen är det klagomålen mot socialmyndigheterna som har ökat. Om man tittar på statsförvaltningen så är det samma sak här. Samtidigt är det intressant att fästa uppmärksamhet vid ett av de sista fullständiga avgöranden som justitiekanslern har publicerat, dvs. hans svar till europeiska ombudsmannen i en undersökning om handikappanpassning, och konstatera att på sätt och vis är också han ganska maktlös i det här sammanhanget.

Hyvät ystävät! On mielenkiintoista todeta ... (Hälinää)

Jag tackar, värderade talman, så mycket ...

Värderade talman! Som sagt, eli kuten totesin, vastaavasti kuin eduskunnan oikeusasiamiehelle myöskin oikeuskanslerille on tullut valituksia erityisesti sosiaaliviranomaisten toiminnasta. Tässä yhteydessä on mielenkiintoista todeta myöskin hänen vastauksensa Euroopan oikeusasiamiehelle, ombudsmanille, joka koskee vammaisten oloja. Vähän tuntuu siltä kuin viranomaiset olisivat joutuneet nostamaan kädet pystyyn, ei ole niin paljon mahdollisuuksia toimia tässä valvonnassa. Se on ehkä asia, mihin meidän pitäisi kiinnittää huomiota.

Myöskin on mielenkiintoista todeta, että valitukset, jotka koskevat asianajajia, ovat lisääntyneet. Toivottavasti me keskustelemme siitä myöskin perustuslakivaliokunnassa, koska tämä aiheuttaa tietysti huolta siitä, toimiiko valvonta tai onko kansalaisten luottamus muuten murentunut.

I går talade vi i samband med 2002 års berättelse en del om de yrkanden och framställningar som justitiekanslern har gjort med anledning av EU-ärenden. Som han sade i går så har han i den här berättelsen i omfattande grad tagit ställning till behovet att i regeringens skrivelser till riksdagen ta upp både den rättsliga grunden när vi får EU-förslag men också grundrättskopplingarna.

Eilen totesimme käsitellessämme vuoden 2002 kertomusta, että on aiheellista, koska perustuslakivaliokunta oli näin myöskin todennut omassa mietinnössään, että valtioneuvoston kirjelmissä, jotka koskevat EU-asioita, U- ja E-asioita, tulisi tarkemmin ottaa esiin myöskin perusoikeudet, meidän oma perustuslakimme. Minä luulen, että me voimme vakaasti yhtyä tähän hänen käsitykseensä, koska on ollut tapauksia nyt viime aikoina, jolloin meillä on ollut hankaluuksia sitten saattaa kotimaiseen lainsäädäntöön joitakin EU-asetuksia ja direktiivejä, koska tämä perusoikeusulottuvuus ei ole ihan selkeä. Viittaan vaan tilatukiasiaan, joka aiheutti meille huomattavasti ongelmia ennen kesätaukoa.

Yleiskäsitys kuitenkin on, kun lukee, tai katselee lähinnä tässä vaiheessa, kertomusta, että hallinnon taso Suomessa on verrattain hyvä. Ei ole paljon moitteita. On pienempiä asioita, joihin oikeuskansleri ja hänen apulaisensa ovat joutuneet kiinnittämään huomiota. Tässä vaiheessa, kun keskustellaan kaikenlaisista lieveilmiöistä, minun täytyy sanoa, että se kuva, minkä saan, on se, että hallinto on hyvässä jamassa.

Man får det intrycket av justitiekanslerns berättelse att vi har en god förvaltning i det här landet. Det är klart att det finns en del situationer där utryckningsbilar kanske har styrts till fel ställen och att det har funnits skäl att anmärka mot att man inte har fått ta del av den ena eller den andra uppgiften. Det kanske intressantande fallet, så som jag bedömer det, är den uppmaning om korrigering som justitiekanslern gav gentekniknämnden. Frågan är här om vi måste ändra lagstiftningen eller om den är bra som den är.

Tässä yhteydessä mielenkiintoinen asia on geenitekniikkalautakunnalle annetut rapsut, joissa todettiin, että asiakirjojen luovuttaminen ei ollut tapahtunut oikeassa järjestyksessä. Kysymys kuitenkin kuuluu: tulisiko tässä erityislainsäädäntöä muuttaa?

Yksi asia, joka minua olisi kiinnostanut, mutta ehkä se on käännöksestä jäänyt pois, on asia — nyt pitää ottaa rillit — 1196/1/03, jota minä en ruotsinkielisestä laitoksesta ollenkaan löytänyt, ja se koskee nimenomaan viivytyksiä, kun käsitellään kaavoitusasiaa. Koska tämä on niin ajankohtainen, jos verrataan nyt viimeiseen budjettiriiheen ja meidän lakiesityksiimme, olisi ollut mukavaa saada nähdä tätä.

Vi kan också konstatera att frågan om hur man från myndigheternas sida skall bedriva husrannsakan kanske inte berörs i den här berättelsen. Vi fick dock just den här veckan ett utslag från europeiska människorättsdomstolen, där man konstaterar att myndigheterna hade tagit del av hårdskivan hos en advokat på ett sådant sätt som inte uppfyllde förpliktelserna och som föranleder att Finland måste ersätta advokaten.

Toivottavasti voimme myös kiinnittää huomiota siihen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökseen tältä viikolta, jossa todettiin, että asianajajalta oli väärin perustein otettu talteen kovalevy. Sehän oli äsken julkisuudessa hyvin julkaistu.

Till slut vill jag konstatera att jag med glädje noterar att justitiekanslern har förrättat en del inspektioner i Vasa. Det är rätt många av justitieförvaltningsenheterna i Vasa som har fått besök av justitiekanslern under det gångna året. Han har i sin berättelse berört problemet att särskilt när det gäller ärenden som behandlas på svenska dröjer de betydligt längre än de som handläggs på finska. Det här gäller en situation, där vi hade betydligt fler lagmän och domhavande i hovrätten som kunde svenska än vad läget är i dag. Justitiekanslern kommer inte med några förslag till avgörande, vi vet att det finns ett klagomål hos justitieombudsmannen i samma ärende, men jag hoppas verkligen att den här underligheten på något sätt kan beröras och vi kan studera orsakerna till detta.

Viime vuonna Vaasa on ollut oikeuskanslerin erityisen huomion kohteena. Kiinnitän tyytyväisyydellä huomiota siihen, että hän toteaa kertomuksessaan, että ruotsinkielisten asioiden käsittely Vaasan hovioikeudessa kestää huomattavasti pidemmän aikaa kuin suomenkielisten asioiden. Mitään suoraa vastausta tähän ongelmatiikkaan ei ole kertomuksessa, mutta toivon mukaan me voimme siihen palata eri yhteyksissä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Laillisuusvalvonta on ollut viime viikkoina esillä tässä salissa aika paljonkin; onko nyt neljäs viikko, kun arvoisa oikeuskansleri on täällä seuraamassa istuntoa silloin, kun Oikeuskanslerinviraston kertomusta käsitellään. Viime kerralla oli esillä vuoden 2002 perustuslakivaliokunnan mietintö.

Vuoden 2004 kertomuksesta voi päätellä osittain sen saman, mitä ed. Thors totesi, eli samat tahot ovat lukumääräisesti edustettuina hyvin voimakkaasti eli poliisiviranomaiset, sosiaaliviranomaiset ja asianajajat. Eli voi sanoa näin, että myöskin viesteissä, mitä kansanedustajille tulee tuolta kentältä kirjeitse ja puhelimitse, hyvin pitkälle sama sävy näyttää olevan kuin niissä kanteluissa, mitä tulee oikeuskanslerille.

Mielenkiintoista on havaita se, mistä täällä viime viikollakin lähinnä keskusteltiin: millä tavoin pitkittyy asioiden käsittely. Tässä voi todeta sen, että nyt Oikeuskanslerinvirastossa ei niin kovin paljon enää ole vanhoja asioita. Tämän tilaston mukaan vuoden 2004 alussa on ollut yksi vuodesta 2000 vireillä ollut asia.

Arvoisa puhemies! Perinteisesti olen muutamiin asioihin poliisipuolelta ottanut kantaa ja haluan erään erikoisuuden ottaa esille täällä, jossa on laillisuusvalvojan toimesta otettu kantaa poliisin värikkääseen kielenkäyttöön eräässä lehtikirjoituksessa; tätä on selostettu sivuilla 85 ja 86. Itseäni kiinnosti lopputulos ja myöskin se, millä tavoin asianomainen poliisimies on paikallislehdessä, käsitykseni mukaan, vastannut eräälle henkilölle. Poliisi on todennut: "Olen edelleen sitä mieltä, että poliisin ei tule käyttää verovaroja siihen, että se ryhtyy etsimään lemmenkipeälle poikamiehelle morsianta ylipäätään mistään." Eli kun lukee oikeuskanslerin selvityksen tästä asiasta ja myöskin tämän lopputuloksen, jossa on katsottu, että ei ole mitään sellaista, että se laillisuusvalvojalle antaisi aihetta toimenpiteisiin, niin tietysti voi tyydytyksellä todeta sen, että tässä nyt ainakin on annettu sananvapaudelle määrätty sija ja aivan oikein. Minun mielestäni on ohjattu ja arvioitu se, että on organisaation sisäinen asia, millä tavoin sen katsotaan halventavan tai korostavan poliisia.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka liittyy poliisisysteemeihin: Olen usein laillisuusvalvojien kertomuksia käsiteltäessä tuonut esiin sen, että olen itsekin poliisipäällikölle joissakin tilanteissa sanonut, että kertokaa totuus, ettei ole resursseja ja siitä pitkittyminen johtuu. Tässä tapauksessa, joka on selostettu sivulla 144 hyvinkin seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti, tässä nyt on poliisilaitos katsonut, että talousrikosten osalta, kun ei ollut riittäviä resursseja, tutkinta on pitkittynyt. Täällä selostuksessa on viitattu myös ihmisoikeussopimuksiin laillisuusvalvojan näkökannalta, ja siltä osin voi yhtyä hyvin pitkälle näihin kannanottoihin, joita laillisuusvalvoja tässä on todella hyvin yksityiskohtaisesti selvittänyt.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä haluaisin kiinnittää huomiota kyllä siihen toiseen puoleen, joka tällaisissa asioissa aina on esillä. Tulee hyvin paljon soittoja kansalaisilta siitä, että silloin kun rikoksen kohteen arvo on vähäinen, poliisi ei enää ole entisellä tavoin kiinnostunut esitutkinnan käynnistämisestä taikka syyttäjä katsoo, että asia on vähäpätöinen ja jättää sen sillensä ja syytettä ei nosteta, jolloin asianomistaja ei tahdo ymmärtää sitä tilannetta käytännön elämässä. Tiedän resurssiongelmat, mutta haluaisin vaan laillisuusvalvojan, oikeuskanslerin, kiinnittävän huomiota siihen, että joillekin pienituloisille esimerkiksi, kun polkupyörä anastetaan, se saattaa olla suurempiarvoinen menetys kuin jollekin varakkaalle se, että viedään vähän enemmän omaisuutta. Eli suhteellisuudentaju joskus näissä tapauksissa ainakin minun ymmärtääkseni horjuu kansalaisten keskuudessa.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä. Sivulla 96 on selvitetty sitä, millä tavalla laillisuusvalvoja katsoo, että olisi vastattava kansalaisten kirjeisiin, ja itsekin kun aika paljon näitä kansalaiskirjeitä saan, niin pohdin, että jos samassa mittakaavassa niitä virastoihin tulee, niin saattaa olla, että jonkinlaisia "laiminlyöntejä" saattaa tapahtua. Tässä laillisuusvalvojan ohjeistus minun mielestäni on se, että joka tapauksessa nämä kirjeet olisi vietävä diaariin, jolloin esitetyt epäilyt siitä, onko tullut tai ei, voitaisiin joka tapauksessa todentaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi erääseen asiaan. Laillisuusvalvoja on monessa kohdassa kiinnittänyt huomiota ministeriön toimintaan taikka voimassa olevaan lainsäädäntöön, mutta en ihan tarkkaan tiedä, miten laillisuusvalvoja voisi puuttua tällaiseen tilanteeseen, kun lehtiotsakkeissa muun muassa sanotaan "Venäläiset pyörittävät rekkarulettia mafiatyyliin". Kun olen mennyt lävitse muutamia lehtiartikkeleita, niissä on todettu se, että kun suomalaiset yrittäjät, kuorma-autoilijat, vievät tavaraa Venäjälle, siellä viimeisen päälle otetaan mitat, painot jne. Vastaavasti Suomen puolella, kun venäläiset kuorma-autot kuljettavat tavaraa täällä, valvonta on niin vähäistä, että Skalin arvion mukaan vuosittain jää saamatta noin 12 miljoonaa euroa lupamaksuja. Näitten seikkojen johdosta ilmeisesti tilanne on ajautumassa siihen, että Venäjän-liikennettä hoitavat lähes yksinomaan venäläiset rekat, niin kuin erässä lehtiartikkelissa eräs virkamies toteaa: "Tällä tavalla venäläiset valtaavat kaikki kuljetukset, jonka jälkeen suomalaiset joutuvat tyytymään pelkiksi maanteiden kunnossapitäjiksi jäämiseen." Tämä on minun mielestäni erittäin huolestuttavaa, kun toisaalta suomalainen virkamies, joka on aika paljon tekemisissä venäläisten kanssa, toteaa yksioikoisesti, että jos tällainen toiminta, mitä Venäjän kuorma-autoliikenteessä tällä hetkellä tapahtuu, on laillista, niin silloin on vika lainsäädännössä.

Arvoisa puhemies! Niin kuin viittasin aikaisemmin, laillisuusvalvoja on monessa kohtaa kiinnittänyt ministeriön huomiota siihen, onko lainsäädäntö ajan tasalla. Toivoisin, että tässä ulkomaanliikenteen osalta, tavaraliikenteen osalta, oikeuskansleri ylimpänä laillisuusvalvojana kiinnittäisi vakavaa huomiota siihen, että jos tämä tilanne jatkuu, niin kohta meillä ei ole suomalaisia yrittäjiä, jotka harjoittavat ulkomaanliikennettä Venäjällä.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka kiinnitti huomiota aika tärkeään asiaan, näihin resurssikysymyksiin. En tiedä, kuinka paljon Oikeuskanslerinvirasto, kun tulee kanteluja esimerkiksi poliisitoimesta ja muista, kiinnittää huomiota niihin resursseihin, mitä tosiasiallisesti siinä kihlakunnassa on.

Vakiintunut käytäntö kuitenkin näyttää olevan, niin kuin ed. Vistbackakin totesi, että poliisipiirien päälliköt eivät aina uskalla paljastaa sitä todellista tilannetta, missä esimerkiksi joku talousrikostutkinta tai joku muu vastaava tällä hetkellä menee resurssikysymyksistä johtuen, sairauspoissaoloista, virkojen täyttämättä jättämisestä ja muusta. Ne jäljellä olevat henkilöt, jotka siinä puristuksessa ovat, joutuvat kantelujen kohteeksi, ja totuus ei tule koskaan ilmi, mistä johtuu, ettei ole jaksettu hymyillä, ei ole jaksettu käyttäytyä tarpeeksi ystävällisesti, kohteliaasti, siten kuin kansalaiset tietenkin perustellusti odottavat. Eli tämä on tärkeä huomio, minkä ed. Vistbacka toi tässä äsken esiin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitin ed. Vistbackan äskeisessä puheenvuorossa huomiota venäläisten rekkojen yhä suurempaan osuuteen idänliikenteessä. Olin erinomaisen huolissani tästä asiasta, ja kun syksyllä 2003 meille tuli tämmöinen asiamies kaksoislaskutusasioissa tuonne Pietariin, niin pyysin selvitystä siitä, millä tavalla nämä asiat nyt ovat, pari vuotta myöhemmin.

Sieltä tuli selvitys tänä aamuna, ja siinä sanotaan hyvin tylysti, että tämä kaksoislaskutuskikkarointi, jossa siis me olemme menettäneet välittäjätulot, siis verotulot vaan, mutta muu kohdistuu Venäjän tappioihin, on muuttunut täydelliseksi salakuljetusrikollisuudeksi. Vienti- ja tuontitilastot Venäjällä eivät täsmää lainkaan toisiensa kanssa. Tässä on siis kyse syvällisestä selvityksen tarpeesta, myöskin suomalaisten osuudesta tähän asiaan, joka vääristää kaikkea kilpailua ja kaikkea toimintaa ja jossa kaikki menetelmät, mitkä mafialle kuuluvat, ovat varmasti mukana kuvassa. Se selittänee sitten myöskin sen, minkämaalaisia nämä rekat ovat.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Samaan asiaan, tähän kuljetusten muotoon ennen kaikkea Suomen satamista Venäjälle. E18 alkaa olla täynnä rekkoja Helsingistä itään, ja siihen, että niitä ei saada todella kiskoille, on varmasti monta syytä. Yksi on Suomen oma talousarvio, tämä eduskunnan budjetti, jossa ei kylliksi osoiteta rahoja kiskoliikenteen kehittämiseen ja esimerkiksi järjestelyratapihoille. Kotkan satama on yksi esimerkki. Mutta tämän mafian osalta, mihinkä ed. Pulliainen viittasi, lienee omat perustelunsa, koska nämä rekat ovat ikään kuin kontrolloitavissa jonkun tämän tyyppisen tahon toimesta toisin kuin rataliikenne, rautatieliikenne. Ympäristökysymykset ja teiden turvallisuus tukisivat kyllä konttiliikenteen siirtämistä kumipyöriltä kiskoille.

Valtioneuvoston oikeuskansleri Paavo Nikula

Ärade talman! Låt mig först beklaga att jag förorsakade riksdagsledamot Thors en överraskning, det var inte meningen. Jag brukar inte hålla någon slags föredragning här utan kommenterar det som kommer fram i diskussionen.

Riksdagsledamot Thors framförde att till exempel socialmyndigheterna hör till de mest överklagade myndigheterna om man nu kan säga på det sättet och polisen likaväl, så som hennes kollega, ledamot Vistbacka, framförde. Jag tror att det beror på att dessa myndigheter, socialmyndigheterna, polisen, domstolarna, har den intensivaste kontakten med folk och människor av alla slag, särskilt när det gäller socialmyndigheterna. Det betyder att det blir många klagomål. Jag tror inte detta faktum betyder att socialmyndigheterna skulle vara på något vis sämre myndigheter än till exempel myndigheterna som planerar miljön eller dylikt.

Språkfrågorna som riksdagsledamot Thors också tog upp i sitt inlägg är mycket viktiga och svåra. Vi har en ganska ny språklag som förutsätter mycket bättre service från myndigheternas sida än den upphävda lagen, men trots utlåtanden av till exempel mig har man inte satsat på språkservicen hos myndigheterna. Jag vet att i statsförvaltningen och troligtvis också i kommunalförvaltningen är det ont om svenskspråkiga tjänstemän som kan skriva och svara flytande till sina kunder. Jag kan till exempel säga att på min byrå som är ganska liten, vi är bara 37 tjänstemän, måste vi alltid ha åtminstone tre föredragande som har svenska som modersmål. Det betyder alltså nästan 10 procent, och det här förhållandet kan man inte uppnå i vissa domstolar. Kalla fakta är att lönerna hos staten och kommunen inte är så pass höga att de kan konkurrera med den privata sektorn.

Jag önskar att staten skulle satsa mera på svenskspråkig språkservice. Den baserar sig på grundlagen och tvåspråkigheten är djupt rotad i vår historia och kultur. Vi måste värna om den med allra bästa medel.

Arvoisa puhemies! Asianajajavalitukset ovat selvästikin lisääntyneet oikeuskanslerin työtaakassa. En pysty nyt suoraan sanomaan, johtuuko tämä siitä, että valvontajärjestelmä on muuttunut aika lailla kertomusvuoden aikana ja asianajajakunta on koko ajan kasvava, vai onko siellä taustalla myös jotain muuta rakenteellista. Asianajajakantelut kohdistuvat kyllä hyvin samantapaisiin asioihin, itse asiassa samoihin, mihin valtion viranomaisiin kohdistuvat kantelut: asiat viipyvät, kuolinpesiä ja avioeropesiä ei saada selvitettyä kohtuullisessa ajassa.

Näistä resurssikysymyksistä täällä on keskusteltu hyvin paljon edellisen kertomuksen aikana, se ei ollut jatkokertomus, mutta sillä oli jatkokäsittelyitä, enkä palaa nyt näihin asioihin. Ne ovat luettavissa edellisten viikkojen pöytäkirjoista.

Niin kuin ed. Vistbackan puheenvuorosta kävi ilmi, Oikeuskanslerinvirastossakin meillä on ollut vanhoja asioita, luulisin, että nyt ei ole enää kuin parilta vuodelta vireillä, mutta nämä ovat kaikille viranomaisille hyvin vaikeita asioita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on itse hyvin raskaasti työllistetty. Sieltä asioiden tulo kestää vuosia. Tämä ratkaisu, josta nyt tänään puhuttiin, tuli kyllä huomattavan paljon nopeammin. On vaikea antaa mitään yleistä vuosi- tai aikamäärää, mikä on kohtuullinen käsittelyaika. Omassa työssäni lähden ja olettaakseni myös kollegani tässä Oikeusasiamiehen kansliassa lähtevät siitä, että olennaista on, että asioita ei viivytetä, että ne eivät makaa missään vaiheessa. On vaan niin, että joskus joudutaan hankkimaan niin monelta taholta selvityksiä, että aikaa väkisinkin kuluu.

Tämä venäläisten rekkojen kysymys on tietysti tärkeä ottaa tarkasteluun, kun saan tämän keskustelun pöytäkirjat. Ne säännönmukaisesti kiertävät meillä virastossa, ja sieltä poimitaan sitten sellaiset asiat, jotka ansaitsevat lähempää tutkimusta. Tässä keskustelussa esiin tulleet asiat olivat jossain määrin uusia. En pysty seuraamaan lehdistöä niin tarkasti kuin tässä talossa, jossa tarjonta on jo merkittävästi tuntuvampaa.

Arvoisa puhemies! Vielä tähän lopuksi näistä kansalaiskirjeistä. Ne ovat hyvin olennainen tapa ihmisten saada kontakti, saada tietoa viranomaisiin, mutta niin kuin ed. Vistbackakin totesi, kirjeitä on hyvin erilaisia. Meillä tässä kertomuksessa toistuu se vaatimus, että asiallisiin kirjeisiin on vastattava. Tässä en nyt halua sanoa, että asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellunkanat, koska kysymys on julkisen vallan käytöstä ja siitä ei lasketa leikkiä. Mutta on totta, että myös viranomaiset niin kuin varmasti kansanedustajat, yleensä luottamushenkilöt yhteiskunnassa, saavat myös täysin asiattomia kirjeitä, joihin minusta ei ole tarpeen vastata. Osa kirjeistä on yleensä vain mielipiteenilmaisuja, katsotaan, että asiat voisivat olla toisin. Jos ajatellaan viranomaisia, niin voidaan kirjoittaa, miten te näin hullua lakia yleensä haluatte soveltaa. Silloin joudutaan tekemään tätä harkintaa. On ehkä kohtuutonta vaatia, että jokainen kirje, myös asiaton kirje, saa vastauksen, koska se vastaukseen käytetty aika on pois jostain muusta, asiallisemmasta työstä.

Näin ollen, arvoisa puhemies, tämä kansalaiskirjeisiin vastaamisen velvoite on samalla kertaa hyvin tärkeä, hyvin vaativa ja joskus vaikeita tulkintakysymyksiä herättävä.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Vielä jatkaisin tätä keskustelua sosiaaliviranomaisten toiminnasta ja toivoisin, että oikeuskansleri Nikula voisi lyhyesti kommentoida sitä. Nimittäin kysymys on toimeentulotuen maksamisesta. Niin kuin oikeuskansleri tietää, eduskunnan oikeusasiamies on ainakin Espooseen, Turkuun ja Hämeenlinnaan lähettänyt kirjeet sosiaaliviranomaisille siitä, miksi toimeentulotuen maksatus viivästyy, Espooseen muistaakseni kaksi kertaa. Lain tulkintahan on se — ymmärtäisin oikeusasiamiehellä — että "viipymättä" tarkoittaa noin viikon kuluessa, ja kun toimeentulotuki on viimesijainen toimeentulo, niin on aivan selvää, että jos sen maksatus kestää kuusi seitsemän viikkoa, niin kuin esimerkiksi Espoossa on tapahtunut, siihen pitäisi puuttua. Toivoisin todella oikeuskanslerilta myöskin kannanottoa tähän, mitä tässä voitaisiin tehdä. Pitäisikö meidän todella lakia täsmentää sillä tavalla, että se on tietyssä ajassa maksettava?

Kimmo  Sasi  /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeuskansleri on antanut jälleen erittäin hyvän ja perusteellisen kertomuksen eduskunnalle, ja siinä on käyty kattavasti vuoden 2004 osalta tapahtumat oikeuskanslerin osalta. Meillä perustuslaki turvaa kansalaisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, ja täytyy sanoa, että kun tätä kertomusta lukee, niin saattaa havaita, että suurimmat ongelmat meillä liittyvät siihen, että asioitten käsittely kestää erittäin kauan. Ongelma ei ole se, että riittävän suuri joukko ei voisi osallistua päätöksentekoon tai että valitusoikeudet eivät olisi riittävän laajoja, vaan kyllä kaikkein suurin ongelma on se, että asioitten käsittely kestää ja lupaprosesseja on valtavan paljon.

Hallitus on ollut kovasti huolissaan siitä, että esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla ei rakenneta riittävän nopeasti riittävän paljon, raakamaata ei ole käytettävissä. Täällä muun muassa on käsitelty tapausta, joka koskee alueellista ympäristökeskusta, jossa kaavan vahvistaminen kesti seitsemän vuotta. Täytyy sanoa, että jos tässä maassa pitäisi nopeasti rakentaa, saada raakamaata, ei voi olla niin, että kaava-asian käsittely kestää seitsemän vuotta. Tässä asiassahan on oikeuskansleri antanut huomautuksen alueelliselle ympäristökeskukselle.

Kaiken kaikkiaan on tärkeätä se, että me täällä eduskunnassa, myöskin oikeuskansleri toiminnassaan, pyrkisimme pitämään huolta siitä, että asiat käsitellään nopeasti ja tehokkaasti. Se on kaikkein paras keino turvata kansalaisten oikeusturva.

Valtioneuvoston oikeuskansleri Paavo Nikula

Arvoisa puhemies! Ed. Elolle joudun toteamaan, että kun oikeusasiamies on ottanut tämän Espoon asian käsittelyyn, niin minulla ei ole minkäänlaista edellytystä eikä tarvetta puuttua asiaan.

Noin yleisesti voi sanoa, että sikäli kuin lehtitietoihin voi nojautua, tässähän on myös kysymys uudesta tekniikasta. Hankitaan koneita, joiden kautta puheluita yritetään viedä eteenpäin, eikä ihmisiä. Tässä suhteessa kysymys on siitä, mihin perustuslakivaliokunnan herra puheenjohtaja viittasi puheenvuorossaan näistä resursseista. Viivytyksetön ja nopea käsittely edellyttää ihmistyötä. Julkishallinnossa menoista 85 prosenttia on palkkoja, koska mikään kone ei pysty korvaamaan ihmistä ja hänen harkintaansa ja hänen omistautumistaan asialle. Tässä suhteessa tietysti teen voitavani ja niin kuin totesin, meidän virastomme ei ole moitteista suinkaan täysin vapaa, mutta toisaalta ne kokemukset, joita minullakin on tässä omassa työssäni, kertovat, että henkilöstöä vähentämällä ei ainakaan asioiden käsittelyä pystytä lisäämään. Jos siihen halutaan mennä, niin sitten täytyy keskustella siitä, mitä substanssilainsäädäntöä kumotaan, mitä palveluita julkishallinnolta poistetaan.