Leena Rauhala /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä lakialoitteessani on kysymys työsopimuslain muuttamisesta. Esitän aloitteessani muutettavaksi työsopimuslain 4 luvun 6 §:ää siten, että työntekijän lapsen tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen, joka ei ole täyttänyt 13 vuotta, sairastuessa äkillisesti työntekijällä olisi oikeus saada lapsen hoidon järjestämiseksi tai tämän hoitamiseksi tilapäistä hoitovapaata. Eli tämä on se tarkoitustavoite tällä aloitteella. Lapsen sairauden takia annettavan tilapäisen hoitovapaan ikärajaa — se on nykyisin 10 vuotta — nostettaisiin 13 vuoteen.

Tilapäinen hoitovapaa on tarkoitettu lapsen sairauden aiheuttaman poikkeuksellisen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi. Suomen lainsäädännössä ei ole määritelty suositusikärajaa sille, minkä ikäisenä terveen lapsen voi jättää kotiin yksin. Esimerkkejä Englannista, kansainvälisesti, on, ja suositus on, ettei alle 12-vuotiasta lasta tulisi jättää yksin. Eli näitä esimerkkejä löytyy. Työsopimuslaissa asetettu 10 vuoden ikäraja sairaan lapsen yksin jäämiselle on mielestäni liian alhainen.

Tietysti tiedämme, että monet lapset ovat hyvinkin kehittyneitä, että on myös hyvin erilaisia perheitä ja hyvin erilaisia lapsia. Mutta nyt kun oli tämä sikainfluenssan aiheuttama pandemia, sinä aikana nousi joidenkin vanhempien sanomana esille, että he tarvitsisivat nimenomaan tämänlaisen muutoksen, eli vanhempien hätä lasten selviämisestä yksin tuli esille.

Oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen ei koske 10 vuotta täyttäneiden lasten vanhempia edes siinä tapauksessa, että lapsella on vamma, jonka vuoksi hän ei sairastuessaan selviydy yksin. Valtion ja kuntien virkaehtosopimuksissa oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen koskee kylläkin jo nykyisin myös yli 10-vuotiaiden vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten hoitoa, mutta ei kaikkien. Tämä oikeus tulisi ulottaa koskemaan kaikkia työntekijöitä, joilla on alle 18-vuotias vammainen tai muulla tavoin vaikeasti sairas lapsi, joka ei äkillisesti sairastuessaan selviydy yksin.

Virkaehtosopimuksen ehto koskee lapsia, joilla on esimerkiksi kehitysvamma, leukemia, vaikea sydänvika, vaikeasti tasapainotettava sokeritauti tai keuhkoastma. Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota. Vuonna 2006 työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnössä numero 4 esitetään, että hallitus selvittää mahdollisuudet laajentaa työsopimuslain mukainen oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen kattamaan äkillisesti sairastuneiden yli 10-vuotiaiden vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten hoito.

YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen keskeisiin periaatteisiin kuuluu lapsen etu. Hoitovapaan kehittämisen lähtökohtana tulee olla lapsen tarpeet ja lapsen etu. Lapsen kannalta paras vaihtoehto on läheisen, isän tai äidin, oleminen kotona ainakin sen ajan, kunnes muu hoito saadaan järjestymään. Työ- ja perhe-elämän joustava yhteensovittaminen edistää myös työhyvinvointia ja työntekijöiden jaksamista ja tukee vanhempien mahdollisuuksia lasten koko kasvatustehtävässä ja hyvinvoinnista huolehtimisessa. Tukemalla vanhemmuutta tuetaan kaiken kaikkiaan lasten hyvinvointia, ja tässä yhteiskunnassamme on liian paljon lasten pahoinvointia.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rauhalan aloite on erittäin tärkeä, ja itse asiassa jo tuossa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnössä on esitetty selvitystoive siitä, että myös 10 vuotta täyttäneen tai 10 vuotta vanhemman lapsen sairastumisen johdosta vanhemmilla olisi mahdollisuus hoitaa lastaan. Jo aikaisemmin on ollut keskustelua tästä samasta asiasta, ja silloin nostin keskusteluun erityisesti sen kysymyksen, että murrosikäisten lasten keskuudessa on huomattavan paljon henkistä pahoinvointia ja henkistä sairastumista, jolloin monta kertaa myös vanhempien voimavarat ovat erittäin tiukoilla. Se, millä tavalla tuetaan perheitä esimerkiksi tällaisissa tilanteissa, olisi äärimmäisen tärkeätä. Mikäli ajatellaan sitten työurien jatkamisen kannalta ja työuran eteenpäinviennin kannalta, niin kaikki toimet, joilla voidaan mahdollistaa perheen ja työelämän yhteensovittamista, ovat tässä yhteiskunnassa tarpeen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Monissa työehtosopimuksissa ja virkaehtosopimuksissa on sovittu erinäköisiä asioita paremmin kuin lain tasolla, ja tässähän ed. Rauhala nyt esittää lain tasolle nostettavaksi tiettyjä rajoja koskien ikää ja päiviä. Tämä voi olla ihan hyvä ratkaisu sinällään, koska tämä johtaisi siihen näköalaan, jotta paremmin kehittyisivät lasten vanhempien oikeudet jäädä hoitamaan lasta, koska se johtaisi siihen ketjuun, että kun lain tasolla on vähimmäisehto säädetty, niin työehtosopimuspöydissä halutaan sitten korjata näitä asioita. Siinä mielessä tämä on tavallaan hyväksyttävissä.

Tiedän tapauksia, joissa on hyvin vaikeata saada ... Vaikka se TES antaa oikeuden ja laissa sanotaan tietyt edellytykset, niin työnantajat suhtautuvat aika nuivasti kuitenkin joissakin tapauksissa siihen oikeuteen, ennen kaikkea jos vielä isä jää hoitamaan lasta, koska se oikeushan koskee isää ja äitiä. Minulla on ainakin tullut eteen tapauksia, joissa hyvin miesvaltaisella alalla oleva työnantaja on todennut, yhdessäkin tapauksessa, että kyllä se lapsenhoito kuuluu sille äidille, että minkäs takia sinä olet jäämässä. Kyse oli siitä, että molemmat vanhemmat ovat töissä, ja siinä tapauksessa isä halusi jäädä hoitamaan. Tapausta en tiedä, miten päättyi. Kyllä se samanlainen oikeus on jäädä hoitamaan kuin äidilläkin. Tämä vaan kuvaa semmoista ajattelua, työnantajan ajattelua ja asennetta, että ei tavallaan kunnioiteta lainsäädäntöä eikä työehtosopimuksia, ja vielä tällaista sukupuoliajattelua, että isä ei voisi olla lapsen hoitaja.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhalan tekemä aloite on hyvä ihan siinäkin mielessä, että se nostaa keskustelun alle tällaisen asian. Itsekin olen monta kertaa miettinyt sitä 10 vuoden ikää, että mihinkä se perustuu. Kun on sitten 10 vuotta täyttänyt lapsi, saattaa hyvinkin olla vaikea tilanne jäädä yksin sairaana kotiin, esimerkiksi korkeassa kuumeessa. Siinä varmasti on lapsi aika pelokas, jos ei siellä ole ketään hänen kanssaan. Ja sitten kyllä vanhemmilla on aikamoinen huoli työpaikalla siitä, kuinka se lapsi siellä pärjää, että ei tämä oikeastaan ole kenenkään etu.

Lähtökohtana pitää olla, niin kuin tässä aloitteessa on, lapsen etu ja se turvallisuuden tunne. Olen itsekin aika hämmästynyt siitä, että tätä oikeutta ei ole edes sellaisella lapsella, jolla on joku vamma, niin että yksin ei pysty olemaan kotona. Ainakin tämä asia on minun mielestäni sillä lailla hoidettava, että tällaisen lapsen vanhempi saisi jäädä pois kotoa, koska jos tilanne todella on, ettei lapsi voi olla tämän vamman vuoksi yksin, niin sehän on aika absurdi tilanne, että meillä on tällainen lainsäädäntö olemassa.

Kyllä tämä tietysti tukee sillä lailla tätä ajatusta, mitä tänä päivänä puhutaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Eivät kaikki perheet ole samanlaisia eivätkä kaikki lapset ole samanlaisia eivätkä kaikki työpaikat ole samanlaisia, että hyvin paljon yksilöllisyyttä löytyy näissä asioissa. Siksi on tärkeää, että näissäkin on myös joustavuutta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aloitteen myötä on syntynyt erittäin hyvä elämän arkea koskeva keskustelu, jonka toivon antavan pohjaa asian jatkokehittelylle sekä valiokunnassa, jonne tämä aloite menee, mutta myöskin tulevia hallitusohjelmia valmisteltaessa ja tulevan eduskunnan ja hallituksen työskentelyn pohjaksi erittäin hyviä, inhimillisiä arjen ja elämän kysymyksiä, mitä täällä on tullut esille.

Lapset, nuoret ovat yksilöllisiä myös sen suhteen, milloinka he voivat kokea turvalliseksi olla yksin kotona. Ja varsinkin, jos on sairautta, kuumetta tai muuta sairautta jo tämän lisäksi olemassa aiemmin elämässä, vammaisuutta, niin silloin nämä joustavat, yksilölliset ratkaisut, joissa elämäntilanteet voitaisiin ottaa työelämässä huomioon, ovat kaikki hyvin kannatettava, kehitettäviä.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, jossa aikanaan olen työskennellyt, ovat monet arjen ja elämän kysymykset olleet esillä, ja on hyvä, että asianomainen valiokunta on ottanut vuonna 2006 myös tätä asiaa esille siten, että elämäntilanteessa tilapäinen hoitovapaan oikeus voisi olla saatavilla paremmin kuin nyt, eli silloin kun sitä tarvitaan. Ja on oikein hyvä, että kansainvälisesti on annettu myös tässä tärkeässä asiassa oikeita määrittelyjä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Itse lapsen kannaltahan asiat pitää hoitaa juuri tällä tavalla. Tämä on eräällä tavalla subjektiivinen oikeus lapselle tulla oikein hoidetuksi. Mutta kiinnitän huomiota siihen, että tässä on työsopimuslain muutoksella ajateltu tämä asia hoidettavaksi, mikä on sinänsä mielenkiintoista, että tämähän on sopimuksenvarainen asia. Elikkä valistuneen työnantajan kanssa tämä asia pitäisi olla hoidettavissa noin vain, mutta ehkä se on sillä tavalla, että suomalainen yhteiskunta on siinä tilassa, että tällaisessakin pitää antaa tukiopetusta työnantajille. Tässä nyt on tukiopetuslainsäädännöstä kyse, mutta opetusalan ihminenhän on tekemässä tätä lakialoitetta, niin että sopii oikein hyvin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen toi aivan oikein esille, mistä tässä noin lainsäädännöllisesti on kyse. Tämänhän pitäisi toimia terveen järjen mukaan jo nykyisenkin lainsäädännön puitteissa, mutta varmasti on niin, että eri elämäntilanteissa työntekijä saattaa kokea arkuutta esittää esimiestaholle niitä tarpeita, joita lähipiiristä nousee. Jos näitä tilanteita on alituiseen, jatkuvasti, niin työntekijä työpaikalla voi sitten joutua kokemaan ikävyyksiä tai ainakin itse voi tuntea, että kehtaako hän tämmöisiä asioita esittää, niin minusta selkeät lainsäädännölliset tukinojat tässä tilanteessa olisivat hyvinkin paikallaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Jos työnantajat olisivat sillä lailla valistuneita kuin ed. Pulliainen totesi, niin silloinhan me emme tarvitsisi lainsäädäntöä eikä työehtosopimuksia. Semmoinen yhteiskuntahan olisi tosi hyvä, elikkä olisi tämmöiset inhimilliset arvot vallalla, jolloin työnantajat ja kaikki voisivat sopia tämmöisistä asioista ja otettaisiin huomioon tämmöiset inhimilliset tekijät, että lapsia pitää hoitaa, ja ennen kaikkea, kun mietitään, mikä meillä on tulevaisuudessa tilanne siitä, että meillä on vielä liian vähän lapsia, niin heidät kaikki pitäisi saada niin hyvin hoidettua ja niin pitkälle hoidettua, että heistä tulisi joskus hyviä työntekijöitä, jotka pitäisivät meistäkin huolta sitten, maksaisivat verot ja mahdollisesti hoivaisivat, vaikka omaishoitajana pitäisivät meistä huolta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Edellä olevat puheenvuorot todella nostivat ihan tärkeän näkökulman tähän. Itsekin, kun olen kuntapolitiikassa ja vielä henkilöstöjaoksessa, jossa käsitellään henkilöstöpoliittisia asioita, niin näen aivan samalla tavalla, että miten hyvä olisi, että kunnat ottaisivat asian esimerkiksi henkilöstöpoliittiseen ohjelmaan, kun henkilöstöohjelmia luodaan, koska sairauspoissaolot on yksi aika merkittäväkin osa, mistä keskustellaan silloin, kun henkilöstön hyvinvoinnista ja työhyvinvoinnista käydään keskusteluja, ja myös siitä, millä niitä pystyttäisiin ehkäisemään, ja ei puhuta pelkästään poissaoloista, vaan siitä, millä työhyvinvointia pystytään saamaan paremmaksi, että viihtyvyys ja työssäjaksaminen lisääntyy. Kyllä kunnissa varmasti ainakin julkisella puolella — en tiedä, kuinka sitten yksityisellä, ehkä ei niinkään — odotetaan aina sitä signaalia, mitä on säädöksissä ja sopimuksissa ja yleisemminkin kuin yksittäisen kunnan kohdalla. Silloin on aina helpompi tarttua siihen, ja ehkä voi sanoa, että velvoittavuus myöskin panee tekemään hyviä tekoja.