Anne Kalmari /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen matkapuhelinverkon tukiasemien varavoimasta. Vaikka tämä hyvin ei-mediaseksikäs sanahirviö ei julkisuudessa saane kovin paljon välttämättä huomiota, olen erittäin kiitollinen siitä, että niin moni edustaja jaksoi kuunnella asiani ja allekirjoittaa tämän aloitteen. Toivon todella, että se etenisi. En väitä olevani mikään asiantuntija näissä tekniikka-asioissa mutta sen sijaan väitän olevani asiantuntija siinä, miltä tuntuu, kun sähköt katkeavat ja matkapuhelinverkko lakkaa toimimasta.

No mikä se matkapuhelinverkon tukiasema on? Tukiasema muodostuu yhdestä tai useammasta radiolähettimestä ja -vastaanottimesta sekä radioantennista, jotka ovat yhteydessä niihin yksittäisiin matkapuhelimiin. Kun me soitamme kännykällä, lähetämme radioaaltoja, jotka menevät lähimpänä olevalle tukiasemalle, ja antenni vastaanottaa ne ja lähettää radioaallot sitten matkapuhelinkeskukseen, joka lähettää ne sitten sinne tukiasemalle, joka on lähinnä sitä henkilöä, jolle matkapuhelimeen esimerkiksi sitten taas soitetaan. Nämä tukiasemat kaipaavat tietenkin käyttövoimakseen sähköä. Täytyy sanoa, että kun tätä asiaa lähti perustelemaan, niin niin alkutekijöissään oli ihmisten tietoisuus tästä sähkön tarpeesta, että osa ihmisistä ajattelee niin, että jos kännykkään saadaan sitä virtaa, niin kyllähän se puhelinliikenne sitten toimii. Mutta todellakin sinne matkapuhelinverkon tukiasemille tarvitaan sitä virtaa.

Näitä tukiasemia on esimerkiksi Soneralla yli 3 000 kappaletta, ja näitä on luokiteltu viiteen eri tärkeystasoon, joista parhaimmat ovat kaupunkien keskustoissa ja ovat bunkkeriin valettuja ikkunattomia paikkoja, joissa on omat varavoimalähteet, ja ne ovat tavallaan idioottivarmoja monenlaisten eri riskien varalta. Mutta sitten kun mennään tänne luokituksen alapäähän, viitosluokkaan ja jo sitäkin ennen, siellä ei ole erityisiä säännöksiä siitä, mitä tulisi tehdä, kun virrantulo katkeaa.

Kun kiinteästä lankaverkosta ollaan luopumassa, Viestintävirasto antoi tällaiset 12 kohdan ohjeet, joissa eräässä kohdassa esitetään suosituksia tästä virran kestosta. Mutta näitäkään suosituksia ei ole laitettu käytäntöön. Siellä on vaatimus kolmen tunnin kestosta, ja jo kesäkuun alussa olisi kuusi tuntia pitänyt ruveta olemaan joka tukiasemalla, mutta tätä ei ole tapahtunut.

Kun siis sähköt katkeavat, tapahtuu seuraavaa: Kolmen tunnin päästä lakkaavat kuulumasta oikeastaan kaikki muut paitsi Soneran verkot ja sen jälkeen pikkuhiljaa rupeaa Sonerakin hiipumaan. Sen jälkeen ei voi soittaa mitään matkapuheluita, ja kun kiinteitä verkkoja harvaanasutulla maaseudulla ei enää juurikaan ole, ei siis ole mahdollisuutta ottaa puhelimella yhteyttä mihinkään, ei myöskään hätäkeskuksiin. Hätäpuhelutkaan eivät välittyneet esimerkiksi Asta-myrskyn aikana. Se tarkoittaa sitä, että ei voi soittaa apua, jos tarvitsisi ambulanssia, ei voi soittaa apua, jos puu on katkennut tielle, ei voi soittaa apua, jos tarvitsisi vettä esimerkiksi karjalle tai haluaisi hoitaa näitä sähkökatkon aiheuttamia vaurioita, kenties lainata aggregaattia jostakin.

Oikeastaan kauheimpia asioita on myös se, että tämä sähköverkon korjaus käy erittäin vaikeaksi, koska miehet siellä linjoilla eivät voi oikein korjata näitä vikoja, kun eivät tiedä, onko juuri se linja kytketty varmasti pois päältä, ja joudutaan ajelemaan eestaas ja varmistelemaan, että nämä huoltotyöt voisivat jollain tapaa toimia, kun se puhelinliikennekään ei toimi, elikkä sähkön saanti vaikeutuu entisestään.

Muistatte, minkälaista porua täällä eduskunnassakin on pidetty esimerkiksi hätäkeskusten vastausviiveistä, minkälaista porua on mediassa siitä, jos ambulanssi myöhästyy viisi minuuttia. Miettikää, että Suomessa oli Asta-myrskynkin aikana isoja alueita, kokonaisia pitäjiä, joissa ei vuorokauteen tai puoleentoista vuorokauteen voinut soittaa yhtään minnekään. Ei voinut soittaa sinne hätäkeskukseen, siinä oli puolentoista vuorokauden viive.

Tekevätkö yritykset sitten omatoimisesti jotakin tälle asialle? Epäilen vahvasti, että eivät tee. Nimittäin Asta-myrskyn jälkeen, kun se kännykkäverkko simahti, Yle Keski-Suomi haastatteli esimerkiksi kehityspäällikkö Tomi Heikkilää TeliaSoneralta. Hän totesi, että ei ole mitään suunnitelmia, että lähdettäisiin akkujen kestoaikaa pidentämään, vaikka näissä 12 kohdan suosituksissakin tästä jo on maininta. Sama vastaus tuli Elisalta. Tiedän sen, että mitään ei tapahdu, ellei lainsäädännöllä tähän asiaan puututa.

Olen sitä mieltä, että näin ei voi jatkua tulevaisuudessa. On suorastaan ihme, että mitään vakavampaa ei ole vielä sattunut. On aivan ehdoton vaatimus se, että maaseudun ihmiset pystyvät tämän peruspalvelun saamaan turvallisesti itselleen kaikissa tilanteissa, niin että ihminen voi soittaa hädän aikana apua.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tulen seudulta, jossa välimatkat ovat pitkät ja avuntarve viivästyy usein senkin vuoksi, että kulkeminen paikasta toiseen kestää oman aikansa. Mutta nyt tässä lakialoitteessa näen sen äärimmäisen tarpeellisena, että jonkunlainen takaportti täytyy olla siihen, kun luonto näyttää meille voimansa ja vie sen viimeisenkin yhteydenpitomahdollisuuden ja avunhankintamahdollisuuden pois. Ja varsinkin tämmöisillä suurtuhoalueilla harvoin edes pääsee sieltä välttämättä suoraan henkilöautolla — jos sitä sattuu nyt sitten olemaankaan käytettävissä — hakemaan apua, jos sitä tarvitsee.

Jollakin tapaa tämä ajatus lankaverkon poiston yhteydessä siitä, että turvataan kansalaisille telepalvelut joka paikassa, on kyllä hämärtynyt kaiken tämän keskellä, että on käsittämättömän isoja alueita edelleen Suomessa, joissa ei toimi minkäänlainen kännykkäpuhelinliikenne. Ja tuntuu uskomattomalta, että meillä on velvoitteet ja palveluista on perustuslaillisesti kirjattu, että kansalaisille tietyt palvelut tuotetaan, mutta edelleen me käymme tällaista kamppailua 2010-luvulla siitä, mihin ihmiset ovat oikeutettuja ja mihin eivät.

Kiitän kyllä lämpimästi ed. Kalmaria, joka keräsi yli sata nimeä tähän aloitteeseen, ja pidän kyllä äärimmäisen tärkeänä, että se menee eteenpäin ja nämä varavirtatoiminnot tulevat kaikille alueille, jotta ihmisten ei tarvitse olla vuorokausisotalla täydessä motissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ikään kuin johdannoksi tälle iltasaarnalle voisi todeta vaikka näin: akkuja, komisario Palmu! Siitä nimittäin on kysymys. Ovatko asiat ylipäätään menneet parempaan vai huonompaan suuntaan, kun on tähän kännykkäaikaan siirrytty?

Minä satun olemaan semmoinen heppu, joka oli aikanaan saamassa aikaiseksi kiinteän puhelinlinjan Suomen syrjäisimpään, varmasti syrjäisimpään, asuttuun pisteeseen. Sallan kunnan perukalle Värriön tutkimusasemalle vedettiin linjaa lähes sata kilometriä, ja siinä samalla sitten Rajavartiolaitoskin sai sen kiinteän linjan sinne.

Miten se oli mahdollista? Se oli mahdollista sen takia, että meillä oli Posti- ja telelaitos, josta sitten tehtiin pilkkomisen jälkeen Postilaitos ja Telelaitos, ja pidettiin itsestäänselvänä sekä täällä eduskunnassa että tässä instituutiossa sitä, että puhelinyhteys on perusoikeus, ja vaikka se linja maksoi maltaita — vielä enemmän se maksoi kyllä ihan kultaharkon verran rahaa — niin joka tapauksessa katsottiin, että se pitää olla, ja vielä sitten laitettiin erämaapuhelinkin siihen yhteyteen sinne vielä syrjäisempään pisteeseen. Tällä tavalla toimi myöskin siihen aikaan metsäpalovartiointi, koska oli olemassa tämä toimiva yhteys. Sen linjan kunnossapitämistä varten oli olemassa henkilökunta, pysyvä henkilökunta, ja sillä välineistö, jolla liikkua kesäkeleissä, talvikeleissä ja kaikilla keleillä niin, että siellä korkeintaan oli sitten oikein pahan myrskyn jälkeen ehkä päivän verran linjat poikki, mutta joka tapauksessa tulijat olivat paikalla, mutta viestijärjestelmä oli myöskin olemassa, ihmispohjainen viestijärjestelmä, mikäli näin olisi päässyt käymään. Elikkä siellä työskentelevien perusturvallisuus oli tällä tavalla turvattu.

Mutta sitten kun satuin eksymään tähän taloon kansan valitsemana ja ajauduin täällä sitten liikennevaliokunnan puheenjohtajaksi, niin kohtasin ihmeellisen maailman, maailman, jossa näillä arvoilla ei ole mitään merkitystä. Muutamat poliittiset tahot, joilla on aika runsaasti kansanedustajia täällä eduskunnassa edelleenkin, päättivät, että tämä koko telelaitosjärjestelmä täytyy romuttaa. Se ensin piti yhtiöittää, sille keksittiin hienoja nimiä, ja sitten ne nimenmuutokset johtivat Soneraan, ja sitten päätettiin, että ne osakkeetkin vielä myydään ja sillä tavalla. Niin kauan kuin Suomen valtiolla oli Soneran osakkeita hyvin merkittävä määrä, niin kauan liikennevaliokunnan puheenjohtaja kuului siihen rinkiin, jota informoitiin odotettavissa olevista muutoksista. Niitä oli niin, että toimitusjohtaja itse kävi Relanderia myöten ja kumppaneita myöten täällä eduskunnassa informoimassa. Mikä oli sanoma? Sanoma oli se, että nyt taas tapahtuu seuraava huononnus, joka johti siihen, että kun olin se henkilö, jolle informoitiin, niin minä ilmoitin, että muuten ette kyllä heikennä, ja käytiin joka ikisessä vaiheessa tiukka keskustelu siitä, heikennetäänkö vai eikö heikennetä.

Sitten tuli tämä lankalinjojen rullallepanovaihe. Siinä vaiheessa en ollut enää sitten puheenjohtaja mutta liikennevaliokunnan jäsen vaan. Sitä piti rautalangasta vääntää, millä tavalla pitää sitten hoitaa nämä muut järjestelyt. Ja siinä tultiin akkuihin, ed. Kalmari. Silloin kysyttiin, että no, milläs tavalla se akkuhuolto hoidetaan. Sitten mentiin 3 tunnin ja sitten 12 tunnin suositukseen, joka ei varmaan koskaan, se 12 tunnin suositus, toteutunut, ja joka ikistä piti vastustaa, ja aina vaan huonompaan suuntaan ja huonompaan suuntaan sen maaseudun kannalta.

Ja nyt, arvoisa puhemies, nyt ollaan tässä tilanteessa. Tässä ei ole mitään järkeä. Tämä on järjetöntä puuhaa. Rahat on syöty ja ryypätty, ja maaseutu on tässä tilassa.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä edellinen, ed. Pulliaisen puheenvuoro oli todella selventävä ja avasi niitä historian näkymiä, miten tähän on tultu. Joka tapauksessa toimiva puhelinyhteys on perusoikeus, jonka todella pitäisi toteutua myös maaseudulla ihan riippumatta luonnonolosuhteista. Ja ihmettelenkin suuresti, että kun noitakiinteitä linjoja on purettu, ei ole jo etukäteen varauduttu siihen, että kännykät toimivat oli tilanne mikä hyvänsä. On aivan selvää, että tuo kolmen tunnin akun kestävyys ei ole riittävä, 12 tuntiakin voi käydä liian lyhyeksi ajaksi, kun muistellaan nyt viime kesänkin Asta- ja Veera-myrskyjä.

Maaseudulla niin maatilayrittäjät kuin muutkin yrittäjät ovat jo tottuneet turvautumaan aggregaatteihin, joko ihan omiin tilakohtaisiin, talokohtaisiin tai sitten yhteisiin. Minulle tämä tekniikka on sillä tavalla tällä kohtaa epäselvä, että en tiedä, niin kuin ed. Kalmarikin tuossa sanoi, olisiko tällainen yhteisaggregaatti, joka tukisi näitä tukiasemia, mahdollinen ja onko niihin saatavissa mahdollisesti yhteiskunnan tukea. Pitäisi olla, jotta sitä kautta edes yhteiskunta tulisi mukaan siihen, että ihmisten perusoikeus maaseudulla toteutuisi.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kalmari on tehnyt erinomaista työtä laatiessaan tämän lakialoitteen, ja se on erittäin perusteltu. Todellakin tähän digiaikaan siirryttyämme olemme siinä tilanteessa, että luonnonolosuhteet estävät viestinnän todella tehokkaasti. Kun ed. Erkki Pulliainen omassa puheenvuorossa vaati komisario Palmun kielikuvia käyttäen akkuja, niin minä sanoisin, että tässä melkein pitäisi käyttää erään olympiavoittajan kielikuvaa, kun hän vaati jäidenpoistovälinettä hiihtoladulle, että tätä samaa kielikuvaa voisi käyttää vaadittaessa akkuja näihin mastoihin.

Totuus on se, että kun sähköt katkeavat maaseudulta, niin sieltä loppuu viestintä kovin tehokkaasti. Ja vaikka sähköyhtiöt ovat rakentaneet sähköverkkoa niin, että virtaa pystytään syöttämään seutukunnalle eri teitä, ettei ole vain yksi syöttösuunta, niin tämäkään ei tietenkään pysty varmistamaan turvallista viestintää siinä tilanteessa, kun tulee tällainen Asta- tai Veera-myrskyn tapainen valtava myrsky, joka tuhoaa kaikki linjat. Eli ainoaksi keinoksi jää se, että lainlaatijat, Suomen eduskunta, tekee sellaisen lakimuutosesityksen elikkä hyväksyy tämän ed. Anne Kalmarin lakialoitteen, että näiden linkkimastojen tyveen pitää saada sellainen aggregaattijärjestelmä, joka on automaattinen, joka lähtee pyörimään tietyn viiveen jälkeen, kun valtakunnan verkosta on virrat pois. Tällä tavalla pystytään varmistamaan ihmisten turvallisuus.

Ja pitää muistaa, että vaikka maaseudulla ihmisiä asuukin kovin vähän, niin siellä liikkuu kesäaikaan paljon turisteja, suuret määrät ihmisiä, myös kesäasukkaita, ja silloin sillä alueella on hyvin paljon ihmisiä, joiden turvallisuus olennaisesti vaarantuu ja esimerkiksi ambulanssin saaminen paikkakunnalle hätätilanteessa on täysin mahdotonta. Tämän takia ed. Kalmarin aloite on erinomainen, ja toivon sille menestystä. Ja koska lakialoitteen on kirjoittanut 102 kansanedustajaa, niin katson, että sillä on hyvät mahdollisuudet menestyä esittelyssä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on käytetty hyviä puheenvuoroja. Totean vaan, jotta tämä kuvastaa sitä, miten ollaan nyky-yhteiskunnassa riippuvaisia tiedonvälityksen toimivuudesta. Mutta näissä tapauksissa, kun Asta ja Veera viime kesänä riehuivat tuolla metsissä ja mannuilla, niin siinähän ei olisi auttanut, vaikka lankaverkotkin olisivat olleet, koska siinä olisivat katkenneet kaikki langat samalla tavalla. Tämä langaton verkkoyhteys on hieno keksintö siinä tilanteessa, koska siellä on se tukiasema kunnossa, virtaa olemassa, systeemit toimivat. Ymmärsin, että joissakin paikoin katkos oli ilmeisesti useampia päiviä, kahteen kolmeen päivään pahimmassa tapauksessa puhelimet eivät toimineet, eikä sähköä saatu viikkoon. Se tuntui aika hurjalta, kun väitettiin, että kolmeen päivään ei mikään toiminut. Ja niin kuin ed. Kalmari tuossa totesi, nämä korjaustyöt olivat aika hankalia, koska ei saatu yhteyttä muihin, että mitä tehdään, missä ovat virrat päällä ja missä ei ole. Ja tämmöistä joutavaa ajoa ja tiedon hakemista tapahtui sitten. Ajettiin ristiin rastiin siellä, ja se hidasti korjaamista.

Sen verran ed. Pulliaisen hyvään puheenvuoroon voisi todeta, jotta kannattaa jokaisen edustajan kokeilla Soneraan soittaa ja käydä seurustelemaan jonkun vika-asian osalta. Viime viikolla kolme päivää tein töitä kotisivujen korjaamiseksi. Minulla on omat kotisivut, ja kun keskiviikkona aloitin, niin perjantaina vihdoin viimein selvisi, jotta se onkin Elisan verkko. Elikkä sinne on jäänyt roikkumaan tämä, kun Sonerasta eduskunta osti vuoteen 2007 asti tämän laajakaistan, ja se meidän oma kotisivumme sattuu olemaan Sonerassa, mutta nyt tällä hetkellä tämä eduskunnan laajakaista onkin Elisassa, ja kolme päivää meni selvittäessä sitä, siis kolme päivää, miettikää, soitin, seurustelin tietokoneen kanssa. Se kysyi, sanokaa henkilötunnus ja ... (Puhemies: 2 minuuttia! Pyydän edustajaa siirtymään puhujakorokkeelle!) No, tämä ei ole niin tärkeää, mutta se kuvastaa, jotta me olemme siirtyneet semmoiseen palveluyhteiskuntaan, jossa joudumme seurustelemaan koneiden kanssa, jotka ovat täysin tunnottomia.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin miellyttävä yhtyä tämän ed. Kalmarin lakialoitteen kiittelijöihin. On tietysti suuri katastrofi rajuilmatilanteessa, jos puhelinyhteydet eivät toimi. Toivonkin, että tämä ed. Kalmarin lakialoite on juuri se yksittäisen rivikansanedustajan alulle panema lakialoite, joka tällä kaudella toteutuu.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kalmarin aloite on kyllä erinomainen ja kannatettava. Kun muistelemme viime kesäisiä myrskyjä ja kuulimme, että jotkut ihmiset ovat joutuneet olemaan esimerkiksi kesäasunnoilla viikonkin verran niin sanotusti motissa, ettei ole saanut minkäänlaista yhteyttä mihinkään päähän, niin kyllä se on tietysti aika erikoista suomalaisessa yhteiskunnassa 2010-luvulla, että kun on hätä, niin ei voi edes hätäkeskukseen saada yhteyttä. Siinä mielessä ajatellen tämä asia pitää kyllä korjata sillä lailla, että näiden akkujen kestoaikaa pidennetään tuonne 12 tuntiin, mikä sekään ei ole varmasti kaikilta osin riittävä.

Ihan kysyisin sellaista asiaa, onko tällaiselle uudistukselle laskettu minkäänlaista hintalappua, että mitähän tämä mahtaisi tulla maksamaan, että tätä varmuusaikaa pidennettäisiin 12 tuntiin. Sitten ihan kysyisin tällaisen huoltovarmuuden kautta, että mitä tapahtuisi, jos yritysten kynnystä hankkia näitä aggregaattia sitten helpotettaisiin, minkälaisia hintalappuja näille asioille mahdollisesti syntyisi.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun lankaverkkoja rullattiin, firmat säästivät monia kymmeniä miljoonia euroja, joten itse asiassa tämä tukiaseman varavoima-asia on peanuts siihen verrattuna. Jos yksittäisellä yrityksellä on varaa hankkia aggregaatti, sen totisesti pitäisi olla mahdollista sinne tukiasemallekin. Tällainen vaihtokytkin, joka tarvitaan, jos ulkopuolinen aggregaatti sinne tukiasemalle tulee, maksaa asennuksineen noin 500 euroa, ja aggregaatin saa halvimmillaan alle 1 000 eurolla.

Itse asiassa yksi mahdollisuus, mikä tässä lakialoitteessa myöskin on, on se, että tehdään vain sopimus esimerkiksi paikallisen yrittäjän kanssa, kun on huolehdittu, että siellä on se varavoiman syöttömahdollisuus. Useat maatilathan nykypäivänä jo omistavat aggregaatteja, ja esimerkiksi näin niitä voitaisiin saada lisää, juuri kuten ed. Paula Sihto tuossa totesi. Luulen, että niille maaseudun ihmisille, jotka hyötyvät myös itse siitä, ei olisi kovin korkea kynnys tarjota tällaista palvelua aivan sopuhintaan. Se on heidän itsensäkin etu, ja maaseudulla on totuttu jopa talkoilla tekemään tällaisia asioita, mutta ei toki talkoomieheksi tämän kokoluokan yhtiöille tarvitse kenenkään lähteä, vaan siitä voisi saada asiallisen korvauksen.

Jos verkkoyhtiöitten ihmisiltä kysytään, tämä on tietysti heidän mielestään liian kallista, koska bisnes on bisnestä, ja siksi lainsäädännöllä meidän on tähän puututtava. Tosiasiallisesti ei ole kyse rahasta vaan voiton maksimoinnista siellä firmoissa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä Anne Kalmarin lakialoite ja aiempi minun lakialoitteeni liittyvät molemmat viime kesän rajuilmojen koettelemuksiin ja niitten seurauksiin, jotka on koettu. On käsittämätöntä, että nykyaikana viestiyhteydet voivat sillä tavalla mennä poikki kuin viime kesänä tapahtui. Sitä ei kerta kaikkiaan voi pitää millään tavoin hyväksyttävänä.

Puhelinyhtiöt, viestiyhtiöt, pitäisi velvoittaa pitämään huolta siitä, että on varajärjestelmä, joka automaattisesti kytkeytyy päälle, kun akut menevät liian heikoiksi toimimaan. Tämä ei olisi mitenkään mahdotonta, etteikö linkkimastoilla olisi moottorit, jotka automaattisesti käynnistyisivät tuottamaan akkuihin sen virran, mitä tarvitaan, kun akut osoittavat riittävän varaustason vähenevän. Vastaavaa tekniikkaa käsittääkseni on sairaaloissa ja muissa elintärkeitten toimintojen kohteissa. Ymmärtääkseni linkkimasto viestiliikenteessä toimii varsin vähäisellä virralla, jotenka tämä ei olisi ollenkaan mitenkään mahdotonta toteuttaa siten, että yhtiöt velvoitettaisiin huolehtimaan siitä, että automaattisesti linkkimastoihin tulee se virta, mitä ne tarvitsevat, kun virta tyhjentyy. Kyse on yhteiskunnan elintärkeitten toimintojen turvaamisesta. Kansalaiset tarvitsevat viestiyhteyksiä.

Erityisesti hätätilanteita oli viime kesänä, jo puhtaasti huolenaiheina, paljon, mitä on näitten myrskyjen jäljiltä tapahtunut. Itsekin sain Pihlajavedeltä viestiä tilanteessa, kun myrsky kaatoi puita, tukki tiet, ja akuutin selvityksen tilanteessa, missä myrskyn tuho oli totaalinen. Oli aivan ihme siinäkin, että puut eivät surmanneet ketään. Ja sitten viimeksi nämä viestiyhteydet loppuivat.

Elikkä tilanteessa, jossa apua olisi tarvittu nopeasti, pahin ongelma olisi ollut se, että viestiyhteydet eivät toimi. Toinen ongelma olisi ollut se, että apu ei paikalle kovinkaan monessa tapauksessa olisi maitse päässyt. Ainakin Konnevedellä oli sellaista tuhoa, että panssarivaunullakaan ei olisi päässyt ajamaan niitä teitä, mitkä siellä olivat järeitten tukkipuitten ristiin rastiin tukkimia satojen metrien matkoilta. Toisin sanoen tilanne on hyvin yllättävä, kun jotain tämmöistä tapahtuu. Elikkä yksinkertaiset keinot ovat selkeitä: velvoittaa puhelinyhtiöt, viestiliikennettä harjoittavat yhtiöt, huolehtimaan itse siitä, että on saatavana varavoimaa, joka automaattisesti kytkeytyy päälle.

Ed. Kalmari toi esille hyvän ajatuksen siitä, että joku lähistön asukas velvoitettaisiin sitten huolehtimaan myös sähkön tuottamisesta. Se on yksi hyvä mahdollisuus, mutta mielestäni parempi olisi tämä automaattinen virran kytkeytyminen päälle.

Edelleen voitaisiin ajatella, että meillä yhteiskunnassa poikkeusolojen varalle pitäisi luoda järjestelmä, jolla minimivirta sähköä voitaisiin saada kaikissa olosuhteissa. Näkisin jopa, että entiset pienvesivoimalat ovat yksi mahdollisuus. Ne eivät tarvitse edes ulkomaista energiaa, jos energiasta tulee puutetta. Silloin voitaisiin viestiyhteyksiä pitää yllä ja ehkä joitakin muitakin yhteiskunnan elintärkeitten toimintojen tarvitsemia sähköntarpeita.

Uskon, että kun eduskunnan kansanedustajista näin suuri osa on kirjoittanut alle tämän aloitteen, niin onhan ihan ihme, jos ei tämä etene myönteiseen päätökseen. Kiitän siitä, että myös minut on Anne Kalmari kutsunut allekirjoittajaksi. Ilomielin näin hyvään aloitteeseen koko sydämestäni olen halunnut yhtyä, ja toivon, että meillä olisi tässä suhteessa turvallisempi yhteiskunta.

Yhdyn täällä esitettyihin ajatuksiin, joita ed. Pulliainen toi esille. Todellakin meillä on jatkuva maaseudun viestiliikenteen alasajo ollut. Lankapuhelinverkon menetys on asia, jota en voi hyvänä pitää, vaikka se on tosiasia. Näen, että jos olisi tämä rinnakkainen lankapuhelinjärjestelmä, niin joissakin muissa olosuhteissa sillä olisi suuri merkitys verrattuna siihen, että puhelut ja viestiliikenne kulkevat vapaassa ilmatilassa. Nyt siellä, missä myrskytuhot olivat todella pahat, puhelinlangatkin — jos niitä olisi ollut ja missä niitä oli — kyllä tuhoutuivat samalla. Mutta näkisin, että enää ei pitäisi niitä viestiliikenteen lankoja, mitä vielä on, ainuttakaan metriä hävittää, vaan tulisi selvittää, mitenkä olemassa oleva langallinen viestiverkosto voidaan myös säilyttää.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Viime kesän Asta- ja Veera-myrskyt osoittivat, kuinka haavoittuva nykyinen yhteiskuntamme on. Tämä edustaja Kalmarin tekemä lakialoite, jolla halutaan varmistaa myöskin poikkeusoloissa viestiliikenteen kulku, on erittäin kannatettava, ja kun siihen on yli puolet edustajista nimensä laittanut, niin se myös velvoittaa hallitusta toimimaan tällä tavalla kuin tässä lakialoitteessa esitetään.

Tämä esitetty viestiyhteyksien varmistaminen on itse asiassa maaseudun ihmisten perusoikeuksien perusoikeus tilanteessa, jossa on hätä, jossa on tarve lähettää viestiä tai vastaanottaa viestiä ja mikään ei onnistu. Sen enempää ei myöskään onnistu se, että pystyy lähtemään hakemaan sitä hätää varten apua, koska kaikki tiet ovat tukossa. Eli sanalla sanoen ihmiset olivat viime myrskyn jäljiltä totaalisen motissa: mikään ei toiminut ja mihinkään ei päästy. Tällaista tilannetta ei pitäisi nykyisessä yhteiskunnassa voida syntyä, ja siksi me tarvitsemme tavan, jolla voimme varmistaa sen, että sähköjärjestelmä ei katkea puhelinliikenteen ja tietoliikenteen tukiasemilta, tukilinkeiltä, linkkimastoilta tai miksi niitä halutaankin nimittää.

Tässä lakialoitteessa ehdotetaan, että akkujärjestelmän tehostamisella voitaisiin tämä asia varmistaa. Näin varmasti on. Toinen vaihtoehto olisi se, että me vetäisimme maakaapelilla sähkönsyötön näille tukiasemille, jolloinka myrskyt eivät siihen pystyisi. Tietääkseni vain yksi tukiasema sinänsä fyysisesti vioittui, ja kysymys oli vain siitä, että niiltä loppui akuista virta. Siksi on täysin välttämätöntä, että tavalla tai toisella varmistetaan se, että missään tilanteessa näin ei pääse tapahtumaan.

Varavoimajärjestelmän osalta täällä on käytetty puheenvuoroja. Omat tietoni ovat myöskin samanlaisia: Varavoimajärjestelmään jos tukeudutaan, joka on sekin hyvin varteenotettava vaihtoehto, näiden tukiasemien tarvitsema tehomäärä on aika pieni, se ei montaa kilowattia tarvitse, ja siksi nämä varavoimajärjestelmät ovat myöskin suhteellisen edullisia eikä tällaisten hankkiminen missään nimessä voi olla kynnyskysymys myöskään operaattoreille, ylläpitäjille, jollei sitä maakaapelointia voida tehdä. Eli jompikumpi on pakko määrätä yhteiskunnan taholta, lainsäätäjän taholta, operaattoreiden tehtäväksi. Se on aivan selvä asia.

Puhemies! En myöskään itse malta olla sanomatta vähän sitä historiaa, mihin edustaja Pulliainen erinomaisella tavalla täällä äsken viittasi. Mielestäni ne päätökset, joilla aikanaan Sonera myytiin, olivat maaseudun viestinvälityksen ja tulevaisuuden kannalta yksi kaikkein huonoimpia päätöksiä, mitä silloin tehtiin. Ja se myynti tehtiin ilman ehtoa, mikä nyt sitten jälkeenpäin on asetettu yleisen palveluvelvoitteen muodossa, joka tulee maksamaan kaikille erittäin paljon, kaikille erittäin paljon. Silloin se olisi totta kai jonkun verran alentanut loogisesti ajatellen myyntihintaa ja valtion saamaa hintaa tästä teleoperaattorista, mutta se olisi samalla varmistanut maaseudulle tasapainoiset, tasa-arvoiset viestipalvelut, jos se jo silloin olisi merkitty yleisen palveluvelvoitteen piiriin kuuluvaksi palveluksi. Sitä ei tehty, ja nyt me saamme sitten tätä laajakaistaa kaikille, mikä on sinänsä hyvä hanke, kannatettava hanke. Mutta se olisi tullut silloin puoli-itsestään, puoli-ilmaiseksi. Nyt se maksaa meille erittäin paljon ja aiheuttaa monia monia hankaluuksia. Mutta edelleenkin se on erinomaisen hyvä, että se nyt vihdoin viimein tapahtuu.

Puhemies! Meillä on toinenkin uhka, joka uhkaa tällä hetkellä maaseudun asujia, yrittäjiä, kesäasukkaita tietoliikenteen osalta, ja se on Digita 450 -verkon alasajo, jos Digita ei löydä tuolle verkolleen ostajaa, ennen kuin se aikoo siitä luopua. Mielestäni tämä on asia, josta myös sekä ministeriön että koko hallituksen pitää huolehtia niin, että Digita ei pysty luopumaan tästä verkosta ennen kuin sillä on jatkaja, koska erittäin moni maaseudun asukas on vain ja ainoastaan tämän 450-verkon varassa. Siellä ei toimi mikään muu järjestelmä. Tämä liittyy myös viranomaisverkkojärjestelmiin, ja siinäkin mielessä on erittäin tärkeää, että Digita velvoitetaan tekemään kaupat niin, jos se kauppoja tekee tästä, että mitään katkosta tähän palveluun ei synny. Digitalla on Suomessa, ed. Pulliainen voi täydentää, viisi kuusi erilaista toimilupaa. Minusta ne pitää nyt yhdistää. Jos kerta tämä ei toimi ja tässä on lupa, niin eivät kyllä toimi sen jälkeen televisiolähetyksetkään, mikä on Digitalle pomminvarmaa bisnestä.

Miksi me annamme ranskalaisille rahat emmekä velvoita heitä hoitamaan tasapuolisesti tässä maassa asioita? Tämä on se, mihin meidän poliitikkojen pitää puuttua ja rohkeasti, määrätietoisesti ja selväsanaisesti. Ja siinä mielessä kannustan myöskin ministeriä Lindéniä, joka on viime aikoina kyllä tormakoitunut näissä asioissa, edelleen tekemään selväksi sekä muille operaattoreille että tässä erikseen mainitsemalleni Digitalle, mikä on meidän poliittinen tahtotilamme tässä asiassa. Tätä perusoikeutta ei voi viedä maaseudun ihmisiltä pois. Tällä hetkellä sen perusoikeuden arvo ja merkitys on se, että siellä on huonommat palvelut ja kalliimmat hinnat kuin taajamissa ja kaupungeissa ja se ei ole tasa-arvoa nähnytkään. Siksi on täysin välttämätöntä, että edes nykyisen kaltaiset palvelujärjestelmät pystytään ylläpitämään.

Puhemies! Aloite on erinomaisen hyvä, ja toivon, että me kaikki edustajat nyt huolehdimme siitä ja pistämme myöskin hallituksen huolehtimaan siitä, että hallituksen esitys tästä tulee ja tämä asia saadaan järjestykseen.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä tuli yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto, maakaapeli. Tietysti täytyy pohtia sitten tapauskohtaisesti, kuinka kauas sitä täytyisi vetää, kuinka kalliiksi se tulisi. Mutta sen takia en halunnutkaan tässä lakialoitteessani löytää ikään kuin yhtä ratkaisua, vaan minun mielestäni yritykset voisivat tehdä sen, mikä kulloisessakin tapauksessa olisi järkevintä tai halvinta. Jonnekin voi käydä kiinteä varavoimalaitos, on tuulen, aurinkoenergian käyttömahdollisuutta ja tämäntapaisia ratkaisuja, voidaan tehdä tämmöinen ostopalvelusopimus tai sitten tehdä pitempikestoinen akusto.

Kaikilla on hintalappunsa, mutta kokonaisuudessaan ne eivät totisesti liikaa maksa, ja minun mielestäni tällainen peruspalvelu on jotakin, mitä meidän oikeudenmukaisuustajumme kannalta on pakko puolustaa. Ei voi olla niin, että yhtiöt saavat toimia miten ikinä haluavatkaan. En haluaisi nähdä koskaan myöskään esimerkiksi Itellan osalta tällaista keskustelua, että joudumme puolustamaan niitä itsestäänselvyyksiä, mitkä myös maaseudun ihmisille kuuluvat.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Jari Lepän erinomaisen puheen johdosta haluan vielä yhtyä tähän, että meidän on pidettävä huoli siitä, että Digita 450 -verkko säilyy. Se on elintärkeä merkittävillä alueilla meidän maassamme, ja muun muassa Valtionrautateitten viestiyhteys liikkuviin juniin, jota matkustajat sitten voivat hyödyntää, perustuu juuri tähän Digita 450 -verkkoon kaikkien muitten käyttäjien ohella.

Erinomaisesta ideasta, maakaapeli linkkimastolle -kysymyksestä, haluaisin todeta sen heikkouden, että jos vaurioituu myöskin niitä sähkölinjoja, joista tämä maakaapeli saa virran, kuten hyvin laajalti nyt kesän myrskyissä tapahtui, niin silloin ei maakaapelikaan auta, jos se virta, joka olisi vaikka kilometrien päässäkin, jää tulematta. Näitä ongelmia oli nimenomaan näillä pahimmilla myrskytuhoalueilla, että ihan nämä merkittävät kantolinjat vioittuivat, ja niidenkin korjaaminen kesti varsin kauan silloin, kun sähköä odotettiin paikalle. Tiedän, että yksittäistalouksissa se on ehkä kuukauden kestänyt. Eräskin vanhempi mieshenkilö Konnevedellä sanoi, että häneltä on nyt puuttunut sähköt kolme viikkoa, ja hänelle sanottiin, että seuraavat kolme viikkoa ainakin menee, ennen kuin on toiveitakaan, että sähköt tulevat, ja siellä oli muitakin samassa asemassa.

Elikkä henkilökuntaa sähköyhtiöillä on myös kovin vähän, joka myös voisi antaa tätä virtalähdettä. Pitäisin parhaimpana sitä, että siellä olisi automaattinen moottori, joka myöskin tuulettomalla pakkassäällä käynnistäisi akut, aivan samaan tapaan kuin on sairaaloitten varavoimaloissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En halua pitkittää tätä keskustelua enää sen enempää, mutta totean kaksi näkökohtaa. Ensinnäkin, onko meillä tämä niin sanottu akkuhuolto jossakin ihan toimivana järjestelmänä? Sehän on jokaisessa niin sanotussa erämaapuhelimessa, johon ei kesäkelissä viedä yhtään patteria elikkä akkua, vaan lumikeleillä viedään moottorikelkalla akut ja seuraavan kerran uusien lumikelien aikana käydään vaihtamassa akut, ja homma hoituu, ja sitten ne menevät lataukseen, elikkä tämä toimii näin.

Sitten tämän nimenomaisen aloitteen yksi puoli on vielä se, että sehän on uhka Soneralle. Siis tämä säädetään, jos Sonera ei välittömästi ryhdy toimenpiteisiin ja tee asiaankuuluvia korjausliikkeitä, joissa sillä on mahdollisuus käyttää kaapelia ja varavoima-asemaa ja kaikkia niitä temppuja, joiden se katsoo olevan missäkin tapauksessa paras mahdollinen. Jos ei Sonera nyt kerta kaikkiaan nokanvalkaisua aloita, niin silloin tämä lakialoitehan viedään läpi sellaisenaan. Siinäpähän se sitten on.