Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys koskee kuntoutusta koskevan lainsäädännön muuttamista. Ministeri Perho omassa puheenvuorossaan jo viittasi myös tähän lakiin. Tässä on tietyllä tavalla yhtymäkohtia aiemmin käsiteltyyn työttömyysturvalakiin ja sen perusteella järjestettäviin työkokeiluihin ja it-rahoilla järjestettäviin elma-tutkimuksiin, eläköitymismahdollisuuksien tai eläkkeen saamisen mahdollisuuksien selvittämiseen. Mutta ennen kaikkea työeläkelainsäädäntö on se, jonka perusteella kuntoutusta ja kuntoutusajan toimeentuloturvaa pitäisi järjestää silloin, kun on kysymys tämän lainsäädännön piirissä olevista henkilöistä, joilla nimenomaan on tämä niin sanottu tulevan ajan oikeus voimassa.

Kuntoutushan on kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain mukaista toimintaa. Myös kansaneläkelainsäädännössä on runsaasti kuntoutukseen liittyviä sääntöjä, ja on myös kuntoutusrahalaki ja oma lakinsa Kelan järjestämästä kuntoutuksesta. Nämä kuntoutustoimenpiteet ovatkin pääasiassa tapahtuneet muun lainsäädännön perusteella. Työeläkejärjestelmä on hyvin vähän tähän osallistunut. Tätä on yritetty vahvistaa. Nyt tässä on aivan hyvä lakiesitys kuntoutuksen, nimenomaan varhaiskuntoutuksen, antamisesta ja oikeudesta. Nimenomaan tässä ollaan nyt muuttamassa työeläkelainsäädäntöä niin, että työntekijöille tulee oikeus kuntoutukseen silloin, kun heidän työkykynsä on alentunut. Se oikeus kuntoutukseen on silloin, kun sillä voidaan estää työkyvyttömyyttä, taikka toisaalta työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi. Tässähän puhutaan nimenomaan ammatillisesta kuntoutuksesta.

Tätä esitystä on myös useita vuosia valmisteltu, ja tästä tulevasta lainsäädännöstä on paljon puhuttu esimerkiksi, kun olemme järjestäneet eduskunnan auditoriossa työkyvyttömyyseläkkeisiin liittyviä seminaareja. Siellä on enemmän puhuttu juuri niistä tilanteista, joissa hylkypäätös on tullut, ja siitä, miten ongelmallisiin tilanteisiin nämä ihmiset joutuvat.

Tämä esitys on siis lähtökohtaisesti hyvä, mutta tässä on tiettyjä pieniä ongelmia, ja se liittyy koko järjestelmään. Ihan näihin pykäliin, mitkä nyt tässä ovat auki:

Näissä seminaareissa olemme puhuneet joka kerta esimerkiksi sellaisesta ongelmasta, että kun ruvetaan tekemään kuntoutussuunnitelmaa — ruvetaan pohtimaan, kykenisikö henkilö vielä tekemään jotain työtä, arvioidaan, tutkitaan, onko hän työkykyinen vai eikö hän ole ja voisiko hän tehdä jotain muuta työtä kuin hän aikaisemmin on tehnyt — niin tämän kuntoutuksen suunnittelun ja sen hoito- ja kuntoutussuunnitelman laatimisen ajalta esimerkiksi kuntoutusrahaa ei voida maksaa, koska laissa on 4 k §, jossa sanotaan: "Kuntoutusrahaa voidaan maksaa harkinnanvaraisena kuntoutusavustuksena myös kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta". Elikkä edellytetään kuntoutuspäätöksen antamista ennen kuin kuntoutusrahaa voidaan maksaa.

Juuri tämä on ongelma, että ennen kuin kuntoutuspäätös voidaan antaa, siihen menee runsaasti aikaa. Sairauspäivärahaa voidaan maksaa 300 päivää enintään, ja se edellyttää, että henkilö on silloin työkyvytön, ja usein tämä päiväraha loppuu tai se lopetetaan, kun todetaan, ettei tämä henkilö ole kokonaan työkyvytön. Vaikka hän ei pysty entistä hommaansa tekemään, niin ehkä pystyisi jotain muuta tekemään. Tällaisessa tilanteessa kuitenkin hoito ja tutkimukset ovat kesken, mutta tämä ihminen saattaa jäädä ilman mitään toimeentuloa. Onneksi juuri työttömyysturvalaki tuo turvan sellaisessa tilanteessa, mutta onhan se ihan hassua, että henkilön, joka selkeästi tarvitsee kuntoutusta ja parannusta myös sairauksiinsa, toimeentulo on työttömyysturvalla turvattu eikä jollain kuntoutusrahalla.

En voi todellakaan ymmärtää, että 4 k §:ää ei voitu tässä korjata, kun tämä olisi ollut niin pieni muutos ja tästä on niin paljon puhuttu. Mikä on vastaus? Partit ovat tämän sopineet, ja partit eivät ole tästä asiasta olleet valmiit tekemään muutosta. Partteja ei kiinnosta. Mitä ovat ne partit? Työmarkkinajärjestöt. Eivät niitä kiinnosta näin pienen luokan kysymykset, mutta jokaiselle ihmiselle, jota tämä koskee, tämä on koko hänen toimeentuloansa koskeva kysymys. Se on suuri kysymys yksittäiselle ihmiselle. Silloin ministeriön tehtävä olisi ollut korjata tämä, semminkin kun meillä on kuntoutustuen osalta jo viisi vuotta sitten muutettu pykälää niin, että kuntoutustukea voidaan myöntää hoito- ja kuntoutussuunnitelman laatimisen ajalta.

Mikä ero on kuntoutustuessa ja kuntoutusrahassa? Kuntoutustuki on entinen määräaikainen työkyvyttömyyseläke. Sitä voidaan maksaa, kun todetaan, että henkilö on työkyvytön. Kuntoutustuen aikana hänen työkykyänsä voidaan parantaa, niin että hänestä tulee taas työkykyinen, mutta edellytetään, että tämä henkilö on työkyvytön. Näissä tapauksissa tämä on siis kunnossa, kun voidaan todeta, että tämä ihminen on työkyvytön. Silloin hoito- ja kuntoutussuunnitelman laatimisen ajaltakin voidaan maksaa kuntoutustukea.

Mutta hyvin usein tulemme tilanteeseen, jossa todetaan seuraavaa. Minulla on tällä hetkellä esimerkkinä eräs rekkakuski. Ei kukaan edellytä, että tämä henkilö menisi rekan rattiin. Se on hänelle vaarallista, ja se on myöskin muille tienkäyttäjille vaarallista. Hän on työkyvytön rekkakuskin tehtävään. Mutta ajatellaan, että hän on nuori mies, kyllä hän vielä jotain muuta pystyisi tekemään, eli hän ei ole kokonaan työkyvytön. Tällaisessa tilanteessa kuntoutusraha olisi se, millä tätä asiaa voitaisiin hoitaa, mutta kuntoutusrahaa ei voida maksaa, ennen kuin on tehty kuntoutuspäätös. Kuntoutuspäätöksen tekemiseen menee aikaa. Täälläkin olemme puhuneet hoitojonoista, viimeksi tänään on tehty välikysymys siitä, että jonot sairaaloihin ovat pitkät, eivätkä jonot ole pitkät pelkästään sen takia, että resursseja ei ole, vaan vaikka olisi resurssejakin, tämä prosessi ei etene niin nopeasti. Kun yksi tutkimus on tehty ja saatu tällaiset tulokset, niin todetaan, että seuraava askel on tämä ja tämä ja siinä menee usein muutamia kuukausia. Kaiken kaikkiaan tämä prosessi voi kestää useamman vuoden ajan.

Olen vihainen siitä, että avoinna on tällaisia pieniä asioita, joista on vuosia puhuttu. Me kirjoitimme suoraan hallitusohjelmaan kohdan, ja silloin nämä kaikki asiat olivat esillä. Nämä ovat pieniä, yksittäisiä lainsäädännön ongelmia, jotka johtavat väliinputoamiseen, mutta näitä ei ole saatu korjatuiksi.

Toinen on se, että työkyvyttömyyseläkettä työeläkelakien mukaan, siis myöskään valtion ja kunnan puolella, ei voida maksaa muulloin kuin silloin, kun työkyvyttömyys on jatkunut yhtäjaksoisesti vuoden. Tämä aiheuttaa myöskin ongelmia juuri vastaavan tapaisissa tilanteissa. Sairauspäivärahaa on saattanut tulla täyteen 300 päivää useassa pätkässä. Jos se tulee kerralla täyteen, se on jo yhtäjaksoisesti vuosi, ja sen jälkeen voidaan myöntää kuntoutustukea vaikka muutamaksi kuukaudeksi. Mutta jos 300 päivää on tullut useammassa jaksossa täyteen, niin jos työkyvyttömyys selkeästi jatkuu tai jokin hoito jatkuu muutaman kuukauden, niin tälle henkilölle ei voida myöntää kuntoutustukea eikä hänelle voida myöntää myöskään enää sairauspäivärahaa saman sairauden perusteella. Tästä seuraa se, että henkilö, juuri sellainen, joka olisi valmis vielä palaamaan töihin, kun hänellä saattaa olla työpaikka ja hän voisi täysin palata, kun hoito on päättynyt ja hän on toipunut, voi jäädä useaksi kuukaudeksi ilman minkäänlaista toimeentuloa. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan yksinkertainen pieni muutos vastaamaan tilannetta, joka on ollut voimassa niin kauan kuin kansaneläkelaki on ollut olemassa, sellainen muutos, että työkyvyttömyyseläkettä tai nykyisin kuntoutustukea voidaan maksaa vaikka yhden kuukauden ajalta.

Sitten on vielä 300 päivän sairauspäivärahan enimmäisaika. Yhtä lailla on tiettyjä tilanteita, joissa sitä pitäisi jatkaa.

Nämä ovat kaikki pienemmän luokan kysymyksiä, ja toivon, että nämä todella voitaisiin valiokuntavaiheessa muuttaa.

Sellaisen asian vielä totean, että vaikka oikeus kuntoutukseen on hyvä, niin pelko herää, kun täällä on kuitenkin sanottu, että työkyvyttömyyseläkettä ei voida myöntää ennen kuin oikeus kuntoutusrahaan on päättynyt. Jos tullaan juuri siihen tilanteeseen, onko oikeus vai eikö ole oikeutta, niin siitä voi taas syntyä uusia väliinputoamistilanteita.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin ministeri Perho viittasi ihan oikealla tavalla siihen, että pyritään käyttämään järkeä arvioitaessa työkyvyttömyyttä myös sen suhteen, mikä on ammatti ja mikä on ammatin tila Suomessa, onko sellaista yleensä enää olemassa ja miten tämän ihmisen terveydentila liittyy ja suhtautuu siihen ammattiin, koska meillähän on ammatillisen työkyvyttömyyden käsite olemassa.

Nyt kun B-lausuntokäytäntö muuttui eikä ollut enää mahdollisuutta kirjoittaa niin kutsutusti toistaiseksi, määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle, vaan kuntoutustuki ja kuntoutustutkimus tulivat mukaan kuvioon, niin tuolloin tuli todellakin tämä ongelma ajan suhteen, mihin ed. Marjatta Stenius-Kaukonen viittasi. Siis pitäisi pystyä perustelemaan myös lausuntoja lukeville viranomaisille se, että potilas on todellakin työkyvytön eikä hänellä ole jäljellä olevaa työkykyä, joka olisi sitä mittaluokkaa, että hän voisi tätä ammattia harjoittaa, mikä hänellä on. Näin ollen kuntoutustutkimus tuli keskeiseksi kysymykseksi, ja sen yleensä suorittaa sairaanhoitopiirien kuntoutustutkimusyksikkö ja sinne on jonoa. Saattaa olla myöskin, ettei tässä yksikössä ole työntekijöitä, sinne ei ole saatu lääkäriä tai muuten yksikkö ei toimi, ja jos se vaikka toimiikin, niin aivan oikein, kuten ed. Marjatta Stenius-Kaukonen totesi, saattaa olla, että kuntoutusselvitys, jäljellä olevan työkyvyn selvitys, kestää varsin kauan röntgen- ja magneettitutkimuksineen ja erilaisine konsultaatioineen muissa poliklinikoissa ja sairaanhoitopiirin keskussairaalayksiköissä. Näin ollen se on todellakin pitkä, vaikea prosessi. Siitä tuli hiukan mutkikas ja enemmän vielä byrokraattinen kuin tilanne oli aikaisemmin.

Siellä sitten kaiken keskiössä on ihminen, jonka pitäisi saada selvyys ja päätös omaan terveydentilaansa. Ei ole mikään ihme, että lopulta moni pääsee, niin sanotusti pääsee eli siis joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle psykiatrisen diagnoosin avulla. Siinä on aivan tyyppitapa se, että todetaan, että kysymyksessä on masentuneisuus, johon oleellisesti vaikuttaa tämä prosessi ja sen aikana syntynyt epävarmuus. Näinhän ei tietenkään pitäisi olla.

Arvoisa rouva puhemies! Toteaisin vielä sen, että tässä kuntoutuksen saaminen ylimalkaan alkaa olla aikamoinen lottovoitto. Ensinnäkään ikääntyneille ihmisille ei Suomessa juuri enää ole kuntoutusta, jos ei toisaalta kuulu veteraanitunnuksen tai rintamatunnuksen haltijoihin tai esimerkiksi sotainvalidina jo nauti ansaittua etuutta. Mutta kaiken kaikkiaan yleisesti ottaen ikä on kyllä sellainen asia, joka sulkee aika nopeasti kuntoutuksen ulkopuolelle. Kansaneläkelaitoksen mahdollisuudet tai ainakin sen käytännöt kuntouttaa ikääntyneitä kansalaisia ovat varsin kaukaisia. Ehkä tilanne oli vielä 15 vuotta sitten toinen. Muutenkin kuntoutus on kyllä ongelma. Meillä olemme aika monta kuntoutusselontekoa viime vuosina täällä kuulleet ja asiasta on paljon keskusteltu, sen merkitystä painotettu, mutta siinä on tämä ongelma, että se uhkaa jäädä tämmöiseksi teoreettiseksi asiaksi, vaikka toisaalta lainsäädäntö edellyttää sen käyttämistä esimerkiksi yrityksessä palauttaa työkyky.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Edellä on puheenvuoroissa hyvin kuultu, jotta tässä on tietyn tyyppisiä joustamattomuuksia olemassa. Kaiken kaikkiaan meillähän on tämä järjestelmä sillä tavalla, jotta meillä on sellainen on—off-järjestelmä. Joko ollaan täysin työkyvyttömiä tai ollaan työkyvyllisiä. Siinä mielessä ed. Stenius-Kaukonen ihan oikein kuvasi, että välttämättä ihminen ei ole juuri sillä tavalla sairas, ettei voisi jotain tehdä. Sen takia siinä välimaastossa meiltä puuttuu kokonaan semmoinen ajattelu ja lainsäädäntö ja sosiaaliturvajärjestelmä esimerkiksi jos ajatellaan mielenterveyskuntoutujaa. Ei välttämättä ole ihan hyvä, että hän on kokonaan poissa työelämästä. Voisi olla vähän pehmeämpi malli olemassa, jolloin voisi olla osin eläkkeellä tai sairauspäivärahalla tai jollakin, mikä se onkin malli, tai kuntoutustuella ja osin töissä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Se on tämän lain mukaan mahdollista!) On monia muita juttuja, missä voisi olla vähän samanlainen tuki kuin työttömyysturvan puolella soviteltu päiväraha, joka sinällään on vähän kirosana, mutta kuitenkin saman tyyppinen malli, jossa madaltuisivat kynnykset päästä sillä tavalla kokeilemaan työelämää osin ja osin olla lepäämässäkin ja kuntouttamassa itseään.

Matti  Väistö  /kesk:

Arvoisa puhemies! Esityksen tavoitteet ovat varsin hyvät. Mielestäni on välttämätöntä tukea ja edesauttaa ihmisten työssä pysymistä, työhön kuntoutumista ja työttömyyseläkkeen siirtymistä. On tärkeää, että näillä toimilla, mitä on tehtävissä, yritetään auttaa ihmisten työssä selviytymistä ja toimintakykyä.

Ed. Tiusanen toi esille kuitenkin niitä todellisempia puolia. Välttämättä kaikki hyvät tavoitteet eivät ilman ongelmia ole toteutumassa. Mielestäni kuitenkin pitäisi kaikilla tahoilla tämän lakiesityksen tavoitteita määrätietoisesti pyrkiä toteuttamaan.

Tässä mielessä toivon, arvoisa puhemies, että ed. Stenius-Kaukosen esille nostamat korjaustarpeet tähän lakiesitykseen tulisivat todella myös eduskuntakäsittelyn aikana valiokuntavalmistelun pohjalta hoidetuiksi. Mielestäni on kohtuutonta, jos vedotaan syntyneeseen työmarkkinajärjestöjen sopuun eikä täällä enää katsota voitavan ryhtyä korjaamaan. Minusta on välttämätöntä, että (Puhemies koputtaa) yhteiskunnallinen päätöksenteko, hallituksen piirissä tapahtuva valmistelu ja eduskunnassa tapahtuva päätöksenteko katsoo asioita kokonaisuutena ja ottaa esille ne todella ilmenneet korjaustarpeet ja tekee tarvittavat korjaukset. Tähän, arvoisa puhemies, rohkaisen ja kannustan valiokuntatyössä.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitos ed. Väistölle rohkaisusta ja kannustuksesta. Se auttaa. Kyllä sitä yritystä riittää. Toivottavasti ed. Väistö puhuu tästä muillekin edustajille.

Ed. E. Lahtelalle toteaisin, että pyydän, että hän tutustuu 4 i §:n 1 momenttiin taikka koko tähän pykälään, koska tämä mahdollistaa sen, että henkilö tekee työtä ja voi saada kuntoutusrahaa samanaikaisesti. Jos hän saa enemmän kuin puolet palkasta, silloin hän saa puolet kuntoutusrahasta. Muuten hän voi saada täyden kuntoutusrahan.