Jari Vilén /kok (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamiseksi lähetettiin suureen valiokuntaan sen jälkeen, kun eduskunta oli muuttanut tekijänoikeuslain 21 §:ä siitä, mitä sivistysvaliokunnan mietinnössä oli ehdotettu. Eduskunnan päätöksen mukaisesti jumalanpalveluksen yhteydessä esitettävästä teoksesta ei ole maksettava tekijänoikeuskorvauksia. Sivistysvaliokunta esitti mietinnössään päinvastaista ratkaisua. Tämä kysymys jakoi mielipiteet myös suuressa valiokunnassa, joka äänestyksen jälkeen päätyi yhtymään eduskunnan päätökseen.

Sen jälkeen, kun asia oli lähetetty suureen valiokuntaan, heräsi myös vilkas keskustelu siitä, miten lakiehdotuksen säännökset teknisistä suojauksista vaikuttavat lain 12 §:n mahdollistamaan yksityiseen kopiointiin. Hyvin pelkistetysti kysymys on siitä, muuttaako uusi laki tekijänoikeuksien haltijoiden sekä tallenteiden ostajien oikeuksien tasapainoa. Nykylain mukaan esimerkiksi cd-levyn ostaja saa tehdä levystä itselleen kopion vaikkapa kuuluisaan mp3-soittimeensa tai kasetille autossa kuunneltavaksi, kun taas uuden lain mukaan yksityiskopiointi on sallittua vain, jos kopiointi ei edellytä kopiointisuojauksen murtamista tai kiertämistä.

Vaikka keskustelu pääosin koski musiikkitallenteita, kuten cd-levyjä, lailla on vaikutusta myös muihin teoksiin sekä uusiin teknisiin ratkaisuihin, kuten musiikin myyntiin Internetissä.

Valiokunnan tuli myös selvittää lakiehdotuksen takana olevan EU:n niin sanotun tietoyhteiskuntadirektiivin tulkintaa ja etenkin sitä, mikä on jäsenvaltioiden liikkumavara direktiivin täytäntöönpanossa. Tähän kysymykseen ei käytettävissä olevassa ajassa saatu muuta vastausta kuin että direktiivi on yksityiskopiointia ja kopiosuojausta koskevassa kysymyksessä tulkinnanvarainen.

Valiokunta oli käsitykseni mukaan yksimielinen siitä, että tallenteiden markkinoihin tulee vaikuttaa siten, että oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien edut saadaan paremmin tasapainoon kuin mitä seuraa suoraan lakiehdotuksen sanamuodosta. Myös ministeri Karpela ehdotti, että valiokunta esittäisi eduskunnalle tämän suuntaisen perustelulausuman hyväksymistä.

Erimielisyyttä valiokunnassa herätti se, tulisiko lakiehdotusta muuttaa vai riittääkö perustelulausuma. Vähemmistöön jääneen mielipiteen mukaan 50 a §:ää olisi muutettu siten, että kopiointisuojauksen saisi kiertää, jos se on tarpeen sinänsä luvalliseen yksityiseen käyttöön. Valiokunnan enemmistö kannatti kuitenkin mietinnössä olevan perustelulausuman esittämistä. Ponsiehdotuksen mukaan hallituksen on seurattava puheena olevien säännösten vaikutuksia sekä edistettävä vapaaehtoisia toimenpiteitä yksityisen kopioinnin mahdollistamiseksi. Hallituksen on annettava asiasta selvitys sivistysvaliokunnalle ensi vuoden loppuun mennessä, ja jos tarvittavia vapaaehtoisia toimenpiteitä ei ole toteutettu, hallituksen tulee ryhtyä lainmuutosten valmisteluun.

Mietinnössään suuri valiokunta yhtyy sivistysvaliokunnan sekä lausuntovaliokuntien näkemykseen, jonka mukaan "tekijänoikeuslaista on muodostunut varsin mutkikas ja vaikeaselkoinen eikä käsiteltävänä oleva lakiehdotus ole kaikin osin omiaan lisäämään sääntelyn selkeyttä ja ymmärrettävyyttä". Suuri valiokunta kiinnittää myös huomiota tarpeeseen seurata tekijänoikeusjärjestelmää uusien digitaalisten sisältöjen, jakeluteiden, päätelaitteiden ja liiketoimintamallien kannalta. Valiokunnan mietintöön sisältyy yhteensä kolme vastalausetta.

Herra puhemies! Tekijänoikeuslain käsittely suuressa valiokunnassa oli varsin nopeatempoista ja intensiivistä. Sallinkin itselleni muutaman henkilökohtaisen havainnon tämän käsittelyn tiimoilta.

Tekijänoikeuslaista tuli poikkeuksellisen runsasta ja tehokkaasti kohdistettua kansalaispalautetta. Kansalaispalautteen saamisessa ei sinällään varmasti ole mitään pahaa, ainahan kansanedustajia on lähestytty niin kirjein, adressein kuin muinkin mielipitein, varsinkin kun käsiteltävänä on asia, joka jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Uutta taisi olla vain palautteen väline, tässä tapauksessa erityisesti sähköpostiviestien keskeinen osa. En yhdy niihin näkemyksiin, joiden mukaan tämä sähköpostipalaute olisi tuottanut negatiivisia vaikutuksia, vaan pidän erityisen ilahduttavana, että se suuri osa palautteesta ilmeisimmin tuli juuri nuorilta ihmisiltä eli niiltä, joiden poliittista aktiivisuutta me kaikki omalta osaltamme olemme olleet herättämässä ja haluamme herättää.

EU:n perustussopimuksen mukaan direktiivi asettaa kansalliselle lainsäätäjälle tavoitteen, jonka kansallinen lainsäätäjä voi saavuttaa niillä keinoilla, jotka ovat kansallisesta näkökannasta parhaat. Kun direktiivi on tulkinnanvarainen ja mielipiteitä jakava, kansallisen lainsäätäjän, eduskunnan siis, on tiedettävä, mikä on kansallinen liikkumavara. Tarvittaessa siitä on hankittava luotettava selvitys. En voi pitää hyvänä lainvalmisteluna sitä, että suuri valiokunta joutui nyt tyytymään ministeriön virkamiehen muistinvaraiseen käsitykseen keskustelusta, jonka hän on käynyt komission virkamiehen kanssa eri asiayhteydessä, varsinkin kun on tiedossa, että komission sisällä on tunnetusti mielipide-eroja.

Tekijänoikeuksien asema on muuttunut teknisen kehityksen myötä. Kun nykyinen tekijänoikeuslaki säädettiin vuonna 1961, lähtökohta oli lähinnä kuvan, kirjallisen tekstin tai musiikin tekijöiden oikeuksien ja ansiotason turvaaminen ottaen huomioon silloin tiedossa olleet teosten jakelukeinot. Tänään tekijänoikeuksista tehtävä kauppa muodostaa oleellisen osan kasvavasta sisältöliiketoiminnasta. Uuden tekniikan myötä myös intressitahojen lukumäärä on merkittävästi kasvanut.

Lakiehdotuksen käsittely sivistysvaliokunnassa oli poikkeuksellisen perusteellista. Siitä huolimatta on esitetty kysymys, kuultiinko riittävästi esimerkiksi kuluttajia edustavia asiantuntijoita. Rohkenen sanoa, että perusteellisuudestaan huolimatta lain valmistelun erityisesti ministeriössä ja myös eduskunnassa olisi tullut olla laajapohjaisempaa. Silloin emme olisi joutuneet tilanteeseen, jossa nyt olemme, jossa keskeinen suomalaisia kuluttajia koskeva näkökohta tuli esille vasta suuressa valiokunnassa ja ikään kuin sattumalta tai sivujuonteena johonkin toiseen kysymykseen. (Ed. Krohn: Ei pidä paikkaansa! — Ed. Dromberg: Ei niin!)

Digitaaliaikana raja tekijänoikeudella suojeltavan teoksen ja esimerkiksi patentilla suojattavan keksinnön välillä on hämärtynyt. Patentin kohteena voi olla ohjelmisto, ja toisaalta tekijänoikeuden kohteena oleva teos voi olla tärkeä osa esimerkiksi matkapuhelimen sisältämää kokonaisuutta. Tekijänoikeutta, patenttia ja muita immateriaalioikeuksia koskeva lainvalmistelu on nyt Suomessa hajotettu eri ministeriöihin. En ole voinut olla vakuuttunut siitä, että nykyinen hajautettu malli olisi tarkoituksenmukaisin. Siksi alan asiantuntemusta voitaisiinkin varmasti käyttää tehokkaammin, jos tämä immateriaalioikeuden osaaminen voitaisiin keskittää johonkin ministeriöön, esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriöön. Uskon, että tällainen keskittäminen edistäisi samalla monipuolisempaa lainvalmistelua ja eri osapuolten entistä tasapainoisempaa huomioon ottamista.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Tämä tekijänoikeuslaki on herättänyt varsin vilkkaan keskustelun, keskustelun ensinnäkin kuluttajan oikeuksista hyödyntää luovan työn tuloksia kuin myöskin lain selkeydestä tai ymmärrettävyydestä. Tämä tekijänoikeuslakihan noudattaa oikeusjärjestelmämme perusperiaatteita. Pääsääntönä on, että toisen omaisuutta ei saa ilman lupaa ottaa käyttöön eikä lukittuun tilaan saa murtautua. Jokainen laiton kopio tai piraattituote on luovan työn varastamista. Tämä pitäisi meidän keskustelussa nyt tunnustaa ja tiedostaa, jotta tämä asenneilmapiiri olisi ehkä enemmän ymmärtäväinen sille, mitä asiaa me nyt oikeastaan käsittelemme.

Luovaa työtä pitää tukea, ja luovan työn tekijöillä pitää olla oikeus saada elantonsa luovan työn tekemisestä. Siksi esimerkiksi äänitteen laiton kopioiminen ja levittäminen sekä teknisten suojausten murtaminen on kiellettyä. Suomen lähialueilla harjoitettava piraattitallenteiden valmistus ja myynti on ulottanut vaikutuksensa myös Suomen äänitemarkkinoihin. Onkin laskettu, että vuosittain matkailijoiden mukana Suomeen kulkeutuu jopa 3,5 miljoonaa laitonta tallennetta, ja näistä valtaosa on siis äänitteitä. Määrä on niin tavattoman suuri, että se vaikuttaa erityisesti musiikkimarkkinoiden olosuhteisiin, se vaikuttaa musiikin tekijöiden ja musiikkiteollisuuden ja kotimaisen kaupan asemaan. Tämän vuoksi piraattitallenteiden yksityinen maahantuonti kielletään kokonaan.

Tekijänoikeus kannustaa myös luovuuteen ja tämän luovuuden hyödyntämiseen. Yksittäisten luovien tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden työn taloudellinen arvo perustuu tekijänoikeuteen. Samalla tekijänoikeus muodostaa myös laajojen teollisuudenalojen taloudellisen pohjan. Tekijänoikeus antaa teoksen tekijälle neuvotteluaseman teoksen käytön ja taloudellisen hyödyntämisen suhteen. Neuvottelujen ja sopimusten kautta tekijänoikeus muuttuu varallisuudeksi ja synnyttää koko yhteiskuntaa hyödyttäviä tulovirtoja. Uskoisin, että liioittelematta voidaan sanoa, että tekijänoikeus muodostaa luovuuden, kulttuurin ja tiedonvälityksen taloudellisen selkärangan. Tekijänoikeus on myös tietoyhteiskunnan kehityksen keskeisimpiä lainsäädäntöalueita.

Puutun tässä seuraavassa puheessani muutamiin kysymyksiin, joita on erityisen runsaasti esitetty niin julkisessa keskustelussa kuin eduskunnassa käytävässä keskustelussa.

Tämän tekijänoikeuslainsäädännön uudistamisessa on pyritty tasapainoisiin ratkaisuihin, joissa otetaan huomioon paitsi oikeudenhaltijoiden myös kuluttajien ja muiden teosten käyttäjien tarpeet. Tekijän luvalla yleisön saataviin saatetuista teoksista saadaan jatkossakin tehdä kopioita yksityiseen käyttöön. Laajan huomion ovat saaneet teknisiä suojakeinoja koskevat säännökset. Kuluttajaintresseihin ja perusoikeuksiin vedoten lain eduskuntakäsittelyn viime metreillä vaadittiin, että tekniset suojaukset pitäisi saada murtaa tilanteessa kuin tilanteessa. Tällainen ratkaisu olisi kuitenkin aivan selvästi direktiivin ja kansainvälisten sopimusten vastainen.

Sähköpostiviestien lähettäjät kertoivat huolensa, kokivat sen erittäin suureksi, mutta tällä hetkellä opetusministeriöön olemme saaneet ääniteteollisuudelta varsin luotettavia arvioita siitä, kuinka paljon esimerkiksi cd-levyistä on sellaisia, joissa on tällainen tekninen suojaus, ja arvio on liikkunut yhdestä viiteen prosenttiin. Olen tietoinen, että Taloussanomissa on esitetty toisenlaisiakin prosenttilukemia koskien cd-levyjä, 20—30 prosenttia. En tiedä, mistä Taloussanomat on tämän tietonsa saanut, mutta ministeriöön olemme saaneet ääniteteollisuudelta tämän tiedon. Pitää myös muistaa sellainen tosiasia, että kun kuluttaja ostaa tällaisen cd:n tai tallenteen, jossa on aivan selkeästi, niin kuin pitääkin olla, merkitty kanteen, että tällainen suojaus on, kuluttajalla on tieto ostopäätöstä tehdessään tämän suojauksen olemassaolosta. Tällä tavalla tietysti ostaessaan tällaisen levyn kuluttaja on tietoinen sen ominaisuudesta.

Teknisten suojausten ja toistolaitteistojen yhteensopimattomuus ja kuluttajaintressien voimistuminen ovat saaneet aineistojen tuottajat ja niiden jakelijat etsimään teknisiä ratkaisuja, joilla esimerkiksi mahdollistetaan aineistojen rajattu kopioiminen erilaisille tallennusmedioille. Mielestäni tämä on hyvä kehityssuunta, ja uskoakseni myös eduskunnan ja suuren valiokunnan kanta oli ymmärtääkseni saman linjainen.

Kopiointioikeus koskee kaikkea laillisesti saatavilla olevaa aineistoa, mutta sen sijaan laittomasti tarjolla olevia aineistoja ei yksityisenkään käyttöön pitäisi kopioida. Jos aineistoa kopioi lähteestä, jonka tietää olevan laiton tai jonka laittomuudesta olisi pitänyt olla selvillä, laki mahdollistaa hyvityksen tuomitsemisen. Myös laittomasti valmistettu teoksen kappale voidaan oikeudessa määrätä menetettäväksi.

Sitten on aika paljon tullut viestiä tai huolta siitä, että tämä laki on hyvin vaikeaselkoinen. Tämä kritiikki on varmasti aiheellinen. Tästä monimutkaisesta direktiivistä ei kovin helpolla saa helppotajuista lakia. Tekijänoikeuslakia on tästä syystä arvosteltu hyvin monimutkaiseksi, ja sitä se varmasti on. Tämä arvostelu on mielestäni varsin aiheellista. Mutta kun tämä laki perustuu tekijänoikeusdirektiiviin, joka annettiin vuonna 2001 Euroopan yhteisön sisämarkkinoiden harmonisoimiseksi, tietysti Suomi on yhtä lailla velvollinen saattamaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöämme.

Komissio on varsin tarkasti seurannut Suomen tekijänoikeuslain valmistelua, ja direktiivin vastaiset säännökset johtavat vaatimuksiin lain muuttamisesta ja prosessiin EY-tuomioistuimessa. Pientä, sanoisin, "kansalaistottelemattomuutta" olemme noudattaneet muiden Pohjoismaiden tavoin. Tämä koskee sitä, että laki ei ole direktiiviin nähden tiukempi, vaan laki on direktiiviin nähden lievempi. Tämä johtuu siitä, että vastoin tätä direktiivin määräystä meidän kansallinen lakimme antaa oikeuden murtaa sellaiset tekniset suojaukset, jotka estävät tuotteen kuuntelemisen tai katselemisen. Jos esimerkiksi cd-levyn tekniset suojaukset estävät levyn soittamisen, niin tällaisessa tapauksessa siis suojauksen saisi kiertää.

EU:n jäsenenä joudumme ottamaan kansalliseen lainsäädäntöömme myös sellaisia säännöksiä, joita olemme pitäneet, uskaltanen luonnehtia, järjenvastaisina ja joita olemme myös päättäväisesti vastustaneet. Yksi tällainen on direktiivin määräys, jonka mukaan Eta-alueen ulkopuolelta myytäviä tuotteita ei saa edelleenlevittää ilman tekijän lupaa. Tätähän Suomi on linjakkaasti vastustanut. Mutta tämän tavoitteena on ollut sisämarkkinoiden edistäminen. Jos Euroopan ulkopuolella myydään teoksia halvemmalla, niin nämä halvemmat hinnat eivät siis saisi sekoittaa Euroopan markkinoita. Monissa tapauksissa nämä perustelut ontuvat ja direktiivin soveltaminen aiheuttaa ainakin pienissä jäsenvaltioissa ongelmia. Vain harvojen teoskappaleiden kohdalla syntyy hintakilpailuun perustuvia markkinoita, Suomen näkökulmasta katsoen tuskin koskaan.

Eta-alueen ulkopuolella myytäviä miljoonia ja taas miljoonia kirjoja ei milloinkaan levitetä täällä yleisölle. Jos sattuisi niin, että tällaisia teoskappaleita jo myydään jossakin muussa Eta-maassa, vaikuttaisiko muutaman kappaleen myynti Suomessa millään tavalla tuon toisen maan myynteihin? Hyvin suurella varmuudella vastaus olisi, että ei vaikuta. Suomi, Ruotsi, Tanska ja eräät muut jäsenvaltiot vastustivat näitä säännöksiä, mutta tilanne on se, että nyt säännösten kanssa pitää yrittää tulla toimeen.

Direktiivin mukaisesta lainsäädännöstä seuraa, että harvinaisten tai harvinaisilla kielillä kirjoitettujen kirjojen edelleenmyynti Suomessa hankaloituu. Jos haluaa varmistua edelleenmyynnin laillisuudesta, Euroopan talousalueen ulkopuolella yleisölle myydyt kirjat pitää hankkia niiden kustantajalta tai muulta oikeuden haltijalta. Vähittäismyynnistä hankitun kirjan osalta pitää erikseen selvittää, saako kirjan levittää Suomessa tai muualla Eta-alueella. (Puhemies koputtaa) Onneksi jokainen voi edelleenkin tilata omaan käyttöönsä kirjoja esimerkiksi Internetin välityksellä mistä päin maailmaa tahansa ja nämä kirjat voi huoletta myydä käytön jälkeen eteenpäin vaikkapa antikvariaateissa. Tästä on laissa oma säännöksensä.

Lopuksi aivan lyhyesti, arvoisa puhemies, tästä tekijänoikeuslaista. Kun olemme saaneet sen täällä käsitellyksi, on tarkoitus tiedottaa. Opetusministeriö tulee tiedottamaan lainmuutosten keskeisestä sisällöstä ja järjestämään tämän lisäksi laajempaakin koulutusta yhteistyössä eri sidosryhmien ja Kuluttajaviraston kanssa. Myös ministeriön Internet-sivuja parhaillaan uudistettaessa panostetaan tiedottamiseen ja informaation jakamiseen. Ja kuten tiedätte, tekijänoikeuslain uudistaminen jatkuu tästäkin eteenpäin.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella hieno asia, että tämä on nyt saatu jo tähän malliin, että se tulee eduskunnassa hyväksytyksi. Tämä on pitkä prosessi, joka on käyty eduskunnassa ja myöskin silloin minun ministeriaikanani, jolloin se edelliskerralla annettiin. Eli toisin sanoen tekijänoikeudet ovat oikeuksia tekijöille, ja me olemme lähteneet tuolla sivistysvaliokunnassa siitä, että ne oikeudet on turvattava.

Kun tämä sitten tuli tänne saliin käsittelyyn ja tämä kirkkomusiikki oli se asia, mikä oli varsinainen ongelmallinen tilanne, ja kun äänestyksen jälkeen se tuli sitten täällä muotoon, että kirkkomusiikki on vapaa korvauksista, niin sitten tuli tämä uusi ongelma. Minun mielestäni tapa, millä sitä on suuressa valiokunnassa käsitelty, jossakin mielessä kyllä ihmetytti näin sivistysvaliokunnan näkemyksen mukaan. Annettiin ymmärtää, että me emme olleet tutustuneet täysin syvällisesti tämän lain sisältöön, vaikka olemme kuunnelleet 66 asiantuntijaa puhumattakaan niistä lukemattomista yhteydenotoista ja myöskin tapaamisista, joita tämän lain kuluessa on ollut, ja siitähän kyllä suuren valiokunnan puheenjohtaja mainitsikin. (Puhemies koputtaa) Mutta kun kuunnellaan erityyppisiä lainopillisia asiantuntijoita, heillä on ristikkäisiä käsityksiä. Nyt minun mielestäni suuressa valiokunnassa on myöskin yksipuolisesti tulkittu niitä lain ja direktiivin kohtia, mitä on tullut esille tässä keskustelussa. (Puhemies koputtaa) Elikkä siinä mielessä on hyvä asia, että tämä on päätynyt tähän ponsilausumaan. Itse henkilökohtaisesti voin täysin yhtyä siihen, että se tulee myöskin sivistysvaliokuntaan vuoden päästä uudelleen tarkasteluun.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Drombergin mielipiteessä tuli nyt hyvin selkeästi esille se, että sivistysvaliokunta on käsitellyt tätä pelkästään tekijöiden kannalta, ja tämä on kyllä väärin. Koska nykymaailmassa tekijänoikeuslaki koskee ihan kaikkia ihmisiä, aivan jokainen Suomen kansalainen joutuu tämän lain kanssa elämään, tästä nimenomaan johtuu tämä ongelma. Sekään ei pidä paikkaansa, että tämä kuluttajien näkökulma olisi vasta nyt ykskaks yllättäen tullut esille täällä suuressa salissa. Jo maaliskuussa perustuslakivaliokunta kirjoitti pitkän julkilausuman, missä todetaan, että tekijänoikeuslainsäädäntö säätelee keskeisesti tekijänoikeuden haltijan ja muiden henkilöiden välisiä suhteita. Ja nimenomaan kun näitä muita henkilöitä ja kuluttajia ei perustuslakivaliokunnan huomautuksesta huolimatta ollenkaan ole otettu huomioon, niin kaikelta tältä suurelta sopalta, jonka sivistysvaliokunta (Puhemies koputtaa) on keittänyt kasaan, olisi vältytty, jos olisitte vaivautuneet lukemaan perustuslakivaliokunnan lausunnon.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä oli kyllä täysin kohtuuton puheenvuoro, mikä tässä käytettiin. Me olemme kuunnelleet Effiä ja sen lisäksi muitakin kuluttajien näkökulmia, me olemme ottaneet hyvin tasapuolisesti huomioon perustuslakivaliokunnan kannanoton, ja minä kyllä nyt ihmettelen edustajan kantaa tähän. Ja kun sen lisäksi olemme kuunnelleet ulkopuolisia vielä, ottaneet vastaan lähetystöjä ym., niin tämä kanta on ollut täysin selvä meille. Ei tekijänoikeuksia ole yksipuolisesti käsitelty, vaan on otettu huomioon kokonaisuus, ja myöskin opetusministeriöstä olemme saaneet asiantuntijakuulemisien kautta vielä lisäselvitystä. Minusta tämä on kyllä kohtuuton väite sivistysvaliokunnan käsittelyä kohtaan.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela mainitsi, että tekijänoikeuslainsäädäntö on siksi niin vaikeaselkoinen ja paljon viittauksia sisältävä, että sitä ei yksinkertaisesti voi ilman suurta lähdeaineistoa ymmärtää, koska direktiivi on niin sekava, tiukka ja vaikeaselkoinen. Olen kyllä lukenut direktiivin, ja minusta se nyt ei ole mikään mahdottoman vaikea. Siinä korostetaan toki, aivan oikein, tekijöiden oikeutta, luovan työn merkitystä ja luovan työn tekijöiden oikeuksia, mutta kyllä siellä myöskin sanotaan, että myöskin yksittäisten kuluttajien, kansalaisten oikeuksia tulee turvata, ja korostetaan, että nimenomaan kaupallinen käyttö on sellaista, jota ei voida sallia, jos puhutaan yksittäisten ihmisten tuotteiden käytöstä.

Sitten olisin halunnut sanoa ed. Drombergille, että te ette ole kuitenkaan sivistysvaliokunnassa sanallakaan perustelleet sitä, miksi ette ottaneet huomioon perustuslakivaliokunnan huomautuksia, joista sitten aiheutui tämä suuren valiokunnan aika pitkä kuuleminen siltä osin, onko käyttäjällä mahdollisuus (Puhemies koputtaa) käyttää sitä tuotetta, jonka hän on hankkinut, eli toisin sanoen murtaa tässä tapauksessa kopiosuoja.

Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hyvin iloinen, että tällä kaudella on päästy tähän vaiheeseen. Viime kaudella, kun olin sivistysvaliokunnassa, niin tämä lakihan raukesi, koska yllättäen tuli SanomaWSOY ja toi vastoin yksimielistä komiteaesitystä esille, että he vaativat työsuhdetekijänoikeusolettamaa tähän lakiin. Se olisi todella murtanut koko tekijänoikeuden perustan, koska tekijänoikeus on tekijänoikeus, ja silloin lain käsittely viivästyi, meni perustuslakivaliokuntaan ja koko lakia ei tullut. Tämä on aivan upeata, että ollaan tässä vaiheessa. Samoin olen ollut perustuslakivaliokunnan jäsenenä tätä käsittelemässä ja korostaisin, että nämä meidän ponnessamme lausutut perustuslainsäätämisjärjestysasiat on otettu huomioon. Nämä muut asiat ovat saman tyyppisiä, kun usein olemme huomanneet, että hallintovaliokunta ei ota perustuslakivaliokunnan mielipiteitä ihmisoikeussopimuksesta huomioon, niin kuin me olisimme halunneet. Tämä on normaalia eduskunnan valiokuntien välistä jännitettä, missä sivistysvaliokunta on käyttänyt harkintavaltaansa. Me katsoimme tätä asiaa perustuslakivaliokunnassa, ja tämä vastakkainasettelu ei ole suinkaan tekijänoikeudenhaltija ja (Puhemies koputtaa) kuluttaja vaan kansalainen, ja kansalaisia turvataan kirjastolaitoksella, yliopistolaitoksella ja tekijänoikeuden kestolla. Eli tämä kuluttaja ei ole se kansalaisen ydin vaan kansalaisuus.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti näistä edellisistä puheenvuoroista. On ollut käsittämätöntä kuunnella, kun kysytään, onko sivistysvaliokunta kuullut riittävästi asiantuntijoita. Puheenjohtajamme totesi, kuinka monia olemme kuunnelleet ja lisäksi erilaisia intressiryhmiä muulla tavalla.

Sitten olisin halunnut kommentoida ed. Vilénille. Olette tainnut jälleen kerran olla hiukan malttamaton. Puhuitte siitä, että komission näkemyksiä tuli suusanallisesti jostakin. Ainakin minä olen saanut komission asian kirjallisesti sähköpostiin. Jos suuri valiokunta on kuunnellut kolme plus yksi asiantuntijaa, niin kyllä siinä on ollut hiukan erilainen ja todellakin yksipuolinen näkökulma tähän asiaan. Haluaisin kiittää ministeri Karpelaa tästä erinomaisesta puheenvuorosta, josta johtopäätelmänä voi tehdä sen, että kansalaisten oikeus säilyy ja tämä niin sanottu jokamiehenoikeus käyttää näitä tuotteita säilyy jatkossakin.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sisällön tuottaminen on tulevaisuudessa Suomessa niitä keskeisiä selviytymisstrategioita. Hämmästelen lausuntoja, että kuluttajia ei ole kuunneltu, jos valiokunta on kuunnellut yli 66:ta tahoa plus lisäksi, niin kuin täällä on mainittu, muita epävirallisia tahoja. Me olemme olleet tekemässä tekijänoikeuslakia, ja jos tekijä päättää, että hänen teoksestaan ei saa ottaa kopioita ja merkitsee sen selvästi vaikka levyn etukanteen, niin en ymmärrä, miksi kuluttajalla siinä tapauksessa täytyy olla oikeus edelleen kiertää nämä suojaukset. Minun mielestäni tekijällä täytyy olla oikeus päättää siitä, mitä hänen teoksellaan tehdään, niin kauan kuin kuluttaja on täysin tietoinen siitä, minkälaista tuotetta kuluttaja on ostamassa.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kollegani ed. Krohn on sanonut yhdessä yhteydessä, että tämä laki on ikään kuin tietoyhteiskunnan perustuslaki, ja mielestäni hän on täysin oikeassa tässä. Onkin täysin kohtuullista, että jos kyse on näin perustavalla tavalla kansalaisten oikeuksiin vaikuttavasta laista, joka myöskin edistää luovuutta ja puolustaa teollisia oikeuksia, niin kuunnellaan tasapuolisesti. Kysyisinkin, mistä syystä sitten esimerkiksi Kuluttajavirasto on 22. päivänä syyskuuta tuonut esiin sen, että sen mielipiteitä ei ole tämän lopullisen lakiesityksen laadinnassa otettu huomioon. Ehkä ministeri Karpela voi antaa jonkinlaisen vastauksen siihen, olisiko opetusministeriö voinut hiukan avata myöskin toisia intressejä edustaville tahoille tämän lain valmistelua.

Jari Vilén /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Koskien asiantuntijoiden määrää en usko, että kellään on epäselvyyttä siitä lukumäärästä, mutta pitää varmaan yhdessä käydä lävitse näiden asiantuntijoiden taustat ja jakaantuminen, mitä tahoa he edustavat. Olen varma, että täällä olevat edustajat omissa puheenvuoroissaan tuovat vastauksen myös tähän kysymykseen.

Ministeri Karpela toi esille suuren valiokunnan kannan ja myös vastalauseessa olevat pohdinnat siitä, miten kopiointia voidaan sallia. Haluaisin korostaa sitä, että kaikissa kannanotoissa on yhtenäinen kanta siitä, että suojauksen murtaminen koskettaa todellakin vain ja ainoastaan henkilökohtaiseen käyttöön tai tutkimuskäyttöön olevaa kopiointia ja avoimuutta. Kukaan ei ole lähdössä siitä, että tämä avattaisiin vapaasti ja villiksi. Toivon, että tämä väärinkäsitys korjaantuu mahdollisimman nopeasti.

Mitä tulee suuren valiokunnan rooliin, jota ed. Karvonen tässä nosti omalta osaltaan esille, todettakoon se, että me tietoisesti teemme päätöksen, me emme halua aloittaa uutta kuulemiskierrosta tai tehdä samaa työtä, mitä sivistysvaliokunta on tehnyt. Kunnioitimme sitä työtä ja arvostimme sitä työtä. Me tarjosimme sitä vaihtoehtoa, haluaako sivistysvaliokunta kuulla uudelleen tiettyä joukkoa asiantuntijoita. (Puhemies koputtaa) Meille annetun tiedon mukaan näin ei haluttu tehdä. Me kuulimme vaan tiettyä lisäinformaatiota juuri tämän tasapainon saavuttamiseksi ja löytämiseksi. Toivon, että ministeri Karpela vastaisi vielä tässä keskustelussa tähän esittämääni kysymykseen, näkeekö hän tarpeen siitä, että voitaisiin katsoa tämän valmistelun (Puhemies koputtaa) laajentamista esimerkiksi toisiakin ministeriöitä koskevaksi, kuten selkeästi nyt tässä keskustelussa on tullut esille.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kuitenkin suuri valiokunta toivonut vielä vuoden ajan seurantaa, mitä tapahtuu. Ministeriltä toivon seurannan lisäksi myös perehtymistä siihen, mitä tapahtuu muissa maissa. Tässä hän viittasi pohjoismaisiin kansalaistottelemattomuuksiin tietyiltä osin, mutta olemme kuulleet myös viestejä jo niistä maista, joissa tämä monimutkainen direktiivi on ollut voimassa pidempään. Yllättävän vähän olemme saaneet niitä kokemuksia tiedoksi Suomelle juuri näistä käyttöoikeuksista ja keskusteluista, suojauksien purkamisista ja muista. Ne ovat hyvin huolestuttavia. Mielestäni onkin hyvä suuren valiokunnan lausunnon muotoilu, että hallituksen on ryhdyttävä toimiin lainsäädännön muuttamiseksi, mikäli näitä ongelmia tulee. Kysyisinkin: onko tätä muuttamista missään muodossa ollut esillä myös EU-neuvostossa jo, koska tämä on ollut voimassa ja ongelmia on varmaan jokaisen kulttuuriministerinkin mielestä tässä asiassa tullut esiin?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon mukaan suuren valiokunnan lausumaehdotus huomioidaan ja todella seurataan kuluttajien kannalta tätä tilannetta eteenpäin. Ehkä jopa semmoinen tekniikka löydetään, jolla kopiosuojatustakin cd:stä saa omaan käyttöön sen yhden kopion esimerkiksi mp3-soittimelle.

Toinen huoli on tämä Etan ulkopuolelta tuonti. Kyllähän tosiasia on se, että nimenomaan me monet marginaalikuluttajat haluamme ostaa sellaisia dvd:itä, cd:itä, kirjoja, joita ei ole julkaistu tällä alueella, ja tässä suhteessa tätä direktiiviä pitäisi pystyä muuttamaan. Niin kuin ministeri kertoi, Pohjoismaat hävisivät tämän, ja tämä tulee kaventamaan meidän kulttuuriamme. Jos suuret levy-yhtiöt sanovat, että sitä ei tuoda, niin sitä ei tuoda, ne tuovat vaan valtavirtaa meille suomalaisille. Kuitenkin pitäisi nähdä metsä puilta. Itse luovan työn tekijänä sanoisin, että tämä laki on kuitenkin tärkeä, koska lähialueilla rikollisjärjestöillä on niin hyvät kopiointilaitteet tällä hetkellä, että tämä piratismipuoli tässä on suuri asia, ja uskon, että tämä laki on siinä mielessä tarpeellinen.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustan sitä naiivia kantaa, että tekijänoikeuslainsäädännössä on kyse jostakin aivan muusta kuin kuluttajan oikeudesta murtaa suojakoodeja. Olen aina kuvitellut, että sillä on tarkoitus suojata muusikkojen, laulajien, näyttelijöitten, kuvataiteilijoitten, graafisten suunnittelijoitten, ohjaajien, lavastajien ja muun muassa kirjailijoiden oikeus hengentuotteisiinsa ja niistä saatuihin korvauksiin. Väitän ihan rehellisesti, että oletan, että jos olisi kysymys mistä muusta ammattiryhmästä tahansa kuin kulttuurialan ammattilaisista, tätä keskustelua ei käytäisi. Erityisen huolissani olen siitä, että tämäkin eduskunta on omalla panoksellaan kehdannut kertoa, että luova talous tulee olemaan yksi Suomen selviytymisstrategioista, ja samaan aikaan se luovan talouden jättiläisille eli luovan alan ammattilaisille tekee tällaisen karhunpalveluksen, että eduskunta käy keskustelua aivan jostakin muusta kuin tekijöiden oikeuksista.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela totesi puheenvuorossaan, että jokainen laiton kopio on tuomittava, mutta mikä on laiton kopio? Siitähän määrätään nimenomaan tällä lailla ja nyt ollaan laajentamassa sitä, mikä kopio on laiton ja mikä on se laittomuuden aste. Ihmettelenkin, miksi tämä esitys pitää oman, itselle ostetun, kopiosuojatun teoksen kopiointia omaan käyttöön tuomittavampana kuin saman teoksen kopioimista ilmaiseksi tietoverkosta omaan käyttöön. Edellisestä määrätään sakkorangaistus, jälkimmäisestä ei rangaistusta. Se on vaan kiellettyä.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela totesi täällä, että eduskuntakäsittelyn loppuvaiheessa haluttiin tässä teknisen suojauksen murtamisasiassa sallia se tilanteessa kuin tilanteessa. Ministeri Karpela itse hyvin tietää, että tämä ei pidä paikkaansa. Hallituksen esityksessä 177/2002 silloisen kulttuuriministeri Drombergin esityksestä todetaan seuraavaa:

"CD-levyn tai muun tallennekappaleen ostajan tähänastinen olettamus on ollut, että tallennekappaleen sisältämää teosta voi katsella tai kuunnella nykyisillä laitteilla. Samalla tavalla olettamus on ollut, että vahingoittumiselle alttiista tallennekappaleesta voi tehdä henkilökohtaisen käyttökopion tai sen voi siirtää toiseen tallennusformaattiin esimerkiksi mp3-soittimessa käytettäväksi.

Ehdotuksen mukaan laillisesti tallenteilla hankitun aineiston henkilökohtainen käyttö voisi edelleen tapahtua laillisesti tallenteen teknisestä suojauksesta huolimatta."

Yksityinen käyttö. Suuressa valiokunnassa haluttiin palata tähän kulttuuriministeri Drombergin tulkintaan, jota myös perustuslakivaliokunta puolsi tässä hallituksessa. Ette te, ministeri Karpela, pääse siitä mihinkään, että te tulkitsette tätä EU:n tekijänoikeusdirektiiviä tiukemmin kuin edellinen hallitus, tiukemmin kuin eduskunnan perustuslakivaliokunta ja tiukemmin kuin monet asiantuntijat. Tämä on teidän valintanne.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että tämä laki saadaan voimaan, ja se on tärkeätä työllisyyden ja tämän luovan talouden näkökulmasta, mutta yhtä tärkeätä on myös se, että tässä ilmenneitä epäselvyyksiä, tulkintavaikeuksia tämän vuoden aikana, kun annetaan selvitys sivistysvaliokunnalle ensi vuoden lopussa, tullaan yhteistyössä niin kuluttajajärjestöjen kuin näitten muittenkin kriitikkojen kanssa valmistelemaan ja tiedottamaan tästä niin, että saadaan aikaan Suomessa toimiva lainsäädäntö. Sanoisin myös, että yleensäkin, kun talousvaliokunnan näkökulmasta asiaa tarkastelee, niin tämä kuluttajanäkökulma Suomessa Neuvostoliiton jälkeiseltä ajalta on liian heikko. Tämä on sellainen asia, johon meidän pitää kiinnittää kautta linjan huomiota, ei niin, että se polkisi esimerkiksi tässä tapauksessa luovien taiteilijoitten mahdollisuuksia, mutta samaan aikaan pitää muistaa se, että meillä pitää myös olla oikeus oppia, oikeus sivistyä ja oikeus nauttia kulttuurista eli niistä tekijän aikaansaannoksista, joita tehdään, etteivät ne jää hänelle itselleen.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on uskomaton suoritus tässä käsittelyssä ja keskustelussa. Kun 9.9. eduskunta on ed. Särkiniemen ehdotuksesta päättänyt vastoin valiokunnan mietintöä, että tätä jumalanpalvelusmusiikkia ei tule tähän joukkoon sisällyttää eikä tehdä, äänin 91-58, niin suuri valiokunta on nyt sitten ryhtynytkin käsittelemään tätä kaikessa muussa laajuudessaan, jolloin voisin ottaa semmoisen johtopäätöksen, että jos täällä syntyy jotain epäselvää, pannaan sinne suureen valiokuntaan. Siellähän sitä voidaan pohtia ja tehdä.

Herra puhemies! Tähän voisi yhden laajemman näkökulman löytää, että kun suomalaiset ovat kovin lainkuuliaisia, alttiita ja noudattavat kaikkea, mikä on oikein kirjoitettu, ehkä tässä nyt tapahtuu semmoinen eurooppalainen käänne, että se, mikä on kirjoitettu, ei ihan kaikkea koske ja lakia sovelletaan, niin kuin se itselle hyvältä tuntuu, niin valitettavaa kuin se on, mutta näin pitäisi olla vähän monessa muussakin asiassa eikä vaan yksin tässä.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme sivistysvaliokunnassa puolitoista vuotta käsitelleet tätä ja avoimesti ja aina kertoen asiasta niille, jotka ovat olleet kiinnostuneita. Arvoisat toverit eivät olleet tämän prosessin aikana kovinkaan kiinnostuneita, ja olisimme varmasti kuunnelleet Kuluttajavirastoa, jos sitä olisi meille esitetty. Olisimme ottaneet lukuisia määriä uusia asiantuntijoita, jos niin olisi nähty. Kyse on siis prosessista. Me tiesimme koko ajan, että kysymys on arvovalinnasta. Meillä on ristikkäisiä tahoja, joilla on erilaiset toiveet ja tavoitteet ja joilla on kyse isosta rahasta. Me teimme arvovalintaa ja poliittista päätöksentekoa. Minusta lain, jonka nimi on tekijänoikeuslaki, nimenomaan pitää kunnioittaa tekijöiden oikeuksia. Sitten tuodaan viime vaiheessa kuluttajataho isolla haloolla, joka itse asiassa on aivan samassa kategoriassa media- ja teknologiayhtiöiden kanssa, jotka haluaisivat kaikki hyvitysmaksut pois. MikroBitin nettisivulla 8.9. sanotaan näin, että kansalaisaktivismia tekijänoikeusmunausta vastaan, ja se sai aikaan tällaisen vyöryn. Olen syvästi huolissani, kuinka te kunnioitatte tätä lainsäädäntöprosessia tässä talossa, kun tällainen pyöritys kevyin perustein lähtee liikkeelle.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihmettelen nyt edelleen tätä syyskuussa heräämistä, kun jo aivan selkeästi eduskunnan perustuslakivaliokunta maaliskuussa totesi nämä samat ongelmat. Todella sekään, että laki olisi epäselvä tai sotkuinen ja vaikeaselkoinen sen vuoksi, että direktiivi on sitä, ei pidä paikkaansa, vaan laki on epäselvä sen vuoksi, että siihen on jatkuvasti tehty osittaiskorjauksia, jotka ovat aiheuttaneet sen, että sitä on suurin piirtein liki mahdoton lukea, ja vitsinä heiteltiin pitkään täällä eduskunnassa, että Suomessa on vain yksi eli tämän lain valmistelija, joka tätä lakia tuntee. Eihän laki saa sellainen olla. Vieläkin väitän, että tämä koskee kaikkia Suomen kansalaisia ja se koskee niin tekijöitä kuin kuluttajia ja jokapäiväisessäkin elämässä tätä joudutaan soveltamaan, joten missään tapauksessa ei pitäisi lähteä tällaista hyväksymään.

Erityisesti ed. Ojansuulle ihmettelen, (Puhemies koputtaa) onko siinä jotain pahaa, että me kansanedustajat kuuntelemme kansalaisten mielipiteitä.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Ministern talade om cd-skivor och att det är kopiering av dem som vi inte skall förhindra, men det är faktiskt så att det också handlar om många andra saker, sådana som dvd, on line-musik osv. Det som jag tror att är viktigt i den här lagstiftningen är att vi inte skapar en sådan som låser in kunderna och oss konsumenter i en viss teknik och skapar nya flaskhalsar som ger makt åt nya makthavare i informationssamhället. Finland var jätteaktivt i fråga om digitalteven för att vi skulle få en sådan öppen kod som skulle göra det möjligt för kunderna att ha olika alternativ, olika distributionskanaler.

Ministern, jag vill fråga, för 19.7.2004 lanserade kommissionen en konsultation om en revidering av alla copyright-direktiv. Det är inte bara det senaste direktivet som har skapat problem, för under de tio senaste åren har man antagit minst åtta nya direktiv. Vad tänker ministern göra under det här året för att se till att de nya direktiven faktiskt skall befrämja en samkörningsmöjlighet mellan olika varor och att man inte skall låsa in kunderna i ett visst system?

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan lausunto asiasta oli hyvä. Siitä on vaikea löytää sellaisia seikkoja, jotka eivät olisi merkittäviä ja joita ei pitäisi ottaa huomioon. Mutta sitten taas toisin päin: sivistysvaliokunnan jäsenenä kun lakia yrittää tehdä, niin huomaa, että sitä ei taida saada valmiiksi ollenkaan, jos kerran asetetaan nämä periaatteet korkealle. Nimittäin kysymys on valtavasta määrästä intressiristiriitoja, ja tässä nyt on vain yritetty laittaa kirkko keskelle kylää ja korjataan sitten, jos meni pieleen.

Mutta kyllä minä vähän haluan yhtyä siihen, mitä ed. Lahtela sanoi, että laki lähetettiin suureen valiokuntaan yksittäisen pykälän takia, ja siellä ryhdyttiin sitten keskustelemaan ja avaamaan tätä. Minusta se oli merkillinen menettelytapa, ja en olisi ihan varma siitä, etteikö siinä saattaisi pikkuisen olla tilaa jopa politiikalle.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että tänä päivänä lähes jokainen suomalainen tietää, että tekijänoikeuslaki on eduskunnassa käsittelyssä, koska vielä viime keväänä se oli suurimmalle osalle kansanedustajistakin vieras ja tuntematon asia. Lainsäädäntötyö perustuu eduskunnassa asiantuntijakuulemisiin ja näin myös sivistysvaliokunnassa. Ihmettelen suorastaan sitä, että jos meillä on direktiivi, niin osa kansanedustajista olisi valmis tekemään direktiivin vastaista lainsäädäntöä. Mielestäni tämä on moraalinen kysymys. Jos me olemme Euroopan unionin jäseniä, meillä on direktiivejä, ja totta kai myös suomalaisen lainsäädännön pitää olla sopusoinnussa näitten direktiivien kanssa.

Mitä tulee tähän perustuslakivaliokunnan lausuntoon, se on sivistysvaliokunnassa huomioitu. Siitä on käyty keskustelua, vaikka niitä argumentteja ei ole mietintöön kirjattukaan, ja olemme tähän lopputulokseen päätyneet.

Sitten haluaisin todeta suuren valiokunnan puheenjohtaja Vilénille: Ihmettelen kyllä kommenttejanne siitä, että suuressa valiokunnassa haluttiin tasapainottaa tätä asiantuntijakuulemista. Millä lailla tasapainottaa, kun asiantuntijoina olivat opetusministeri ja opetusministeriön virkamiehet?

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Etteivät perusasiat unohtuisi, niin ensin mainitsen, että tekijänoikeuksien suojaaminen on mielestäni ensiarvoisen tärkeää. Toisaalta ehkä vaikkapa musiikkibisneksen sovittautuminen uuteen teknologiaan voisi tapahtua myös toisella tavalla kuin nyt, niin että tämä on vähän viivytystaktiikkaa.

Mutta toivoisin, että tekijänoikeuslaille tehtäisiin sellainen kokonaisuudistus, että niin vainoharhaiset tulkinnat kuin tällä hetkellä siitä liikkuvat eivät olisi helppoja. Ei kyllä ministeriön oma tiedotus ole yhtään tässä auttanut, kun sieltä on tullut ristiriitaisia viestejä ja seuraavalla viikolla sanotaan, että no, oho, viime viikolla meni vähän mutkat suoriksi.

Toivoisin myös, että tekijänoikeusdirektiiviä pyrittäisiin aktiivisesti muuttamaan. Siihen on mahdollisuus esimerkiksi Suomen puheenjohtajuuskaudella, jolloin voidaan nostaa esiin tietoyhteiskuntakysymykset ja siinä myös osana tämä.

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime viikkojen ja päivien aikana on tullut myös monenlaista viestiä opetusministeriöstä siitä, mikä tässä laissa on todella rangaistavaa ja mikä ei ole. Se on entisestään sekoittanut kuluttajien mielipidettä siitä, kun korjataan aikaisempia lausuntoja ja muutetaan mielipidettä kesken käsittelyn. Minun mielestäni lain pitäisi olla kuitenkin niin selkeä, että jokainen keskiverto kuluttaja tietäisi, syyllistyykö hän nyt laittomaan toimintaan vai ei.

Tietenkin näitä juttuja, mitä tämän lain tulon jälkeen tulee, joutuu suomalainen poliisi myöskin tutkimaan. Jää vaan miettimään sellaista mahdollista tapahtumaa, jos esimerkiksi 5 000 nuorta menee kopioimaan mp3-soittimelle tämän uuden lain mukaista toimenpidettä, tekevät tällaisen joukkorikoksen ja painuvat sen jälkeen poliisiasemalle. Voiko tätä asiaa sen jälkeen lähteä tutkimaan, ja miten tämä ponsi sitten käytännössä toteutuu?

Irina  Krohn  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastausta edelliseen: nämähän ovat asianomistajarikoksia, ei ole niin, että yleinen etu vaatii, että sitä tutkittaisiin.

Mutta kun tässä kysyttiin, miksi kuluttajien ehkä vanhoja oikeuksia on heikennetty, niin syyhän on aivan selvä: kuluttajat eivät ole olleetkaan kuluttajia vaan varkaita. Silloin on aivan selvää ja jokainen varmaan, osa kokoomuslaisista ja valiokunnan puheenjohtaja ed. Dromberg, ymmärtää aivan hyvin, että silloin kun omistusoikeutta järjestelmällisesti rikotaan jonkun säännöksen puitteissa, niin tulee uusia säännöksiä. Aivan samoin jos kirjastosta jatkuvasti varastettaisiin kirjoja, niin varmaan jonkinlainen muutos tulisi kirjastolaitokseen. Tässä tapahtuu nyt todella niin, että varkaiden kautta rehellinen kuluttaja joutuu kiusalliseen tilanteeseen, kun tätä lakia on muutettu.

Mutta itse tämä tekninen suojaushan ei liity mitenkään taiteilijoihin tai tekijänoikeuksiin. Se on tämmöinen markkinamekanismiin perustuva asia, (Puhemies koputtaa) ja jos se on liian overkill-tyyppinen, liian vahva, niin markkinat hoitavat sen ja normalisoivat sen suojan.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin toteaisin, että kukaan tässä talossa ei tiedä, mitä meidän lainsäädäntömme käytännössä huomenna tarkoittaa. Kukaan meistä ei ole tulevaisuuden tekijä, siinä mielessä ehkä enemmänkin ennustaja, ja täällä katsotaan poliittisia intressejä.

Minulla on kädessäni hallituksen esitys 111 kuluvalta vuodelta, joka on jo muutos tulevaan tekijänoikeuslainsäädäntöön sillä hetkellä, kun me ehkä jossakin vaiheessa jopa sen hyväksymme, eli siihen on jo tekeillä muutoksia siltä osin kuin on jo nyt todettu, että on tarvetta muuttaa. Minä en ymmärrä, miksei tätä käytäntöä olisi voitu tässä talossa jatkaakin.

Yhdyn siihen ihmetykseen, että suuri valiokunta on muuttanut rooliansa. Yksimielisesti hyväksytyn pykälän kohdalla on nyt se ongelma, ei suinkaan niitten pykälien kohdalla, mistä tässä salissa äänestettiin. Ja toiseksi, todellakin meidän talossamme EU-asioista vastaava valiokunta tulkitsee EU-asioita tavalla, joka mielestäni ei ole ihan sen hengen mukainen, mitä ohjeistusta muut valiokunnat suurelta valiokunnalta yleensä ovat tottuneet saamaan.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että suuri valiokunta on tehnyt tämän lausumaehdotuksen. Toki olisi voinut olla, että jos lakiehdotusta olisi hieman tarkemmin luettu, lausumaehdotus ei olisi ehkä ollut sen muotoinen, koska asia on sivulla 125 sanottu: "Teknisten suojakeinojen käyttöönottoa tulee edelleen seurata ja tarvittaessa tehdä johtopäätökset teknisten suojakeinojen kehityksestä ja käytöstä sekä lainsäädännön mahdollisista muutostarpeista." Elikkä tämä asia, mikä siellä lausumassa teillä on, on myös täällä laissa kirjoitettu sisälle.

Toisena asiana haluaisin sanoa ed. Salolle: Puhuitte tiedottamisesta. Jos kelaatte filmiä hiukan taaksepäin, muistanette varmaan lakivaliokunnan keskustelut, ja kun lausuntoa asiasta kirjoitimme, painotimme sitä, että ministeriön tulee asiasta tiedottaa riittävän selkeästi, ja niin kuin kuulimme äskettäin ministerin puheesta, näin se tulee myös tekemään.

Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suuren valiokunnan roolina on yhteensovittaa eduskunnan käsitykset Euroopan unioniin liittyvästä lainsäädännöstä ja tehtävistä siinä tilanteessakin, että ne ovat erikoisvaliokuntien mielipiteiden suhteen ristiriitaisia, niin kuin mielestäni tässä kysymyksessä selkeästi voidaan nähdä ottaen huomioon, kuten täällä on todettu, perustuslakivaliokunnan lausunto, lakivaliokunnan lausunto ja sivistysvaliokunnan lausunto, joissa on olemassa sisäisiä ristiriitaisuuksia.

Ed. Urpilainen oli aivan oikeassa siinä, että me olemme peruskysymyksen äärellä siinä, mitä direktiivi sallii ja mitä ei, ja meillä ei ole olemassa yksimielistä kantaa eikä komissiossa tule tulemaan yksimielistä tulkintaa asiasta. Me olemme nyt tekemässä niitä ratkaisuja, ja suuressa valiokunnassa on kaksi mielipidettä, on enemmistömielipide, jonka mielestä direktiivi vaatii tämän kaltaisen muotoilun, ja vähemmistö, joka katsoo, että olisi mahdollista muuttaa lakipykälää ennen kaikkea yksityisen kopioinnin murtamisen suhteen.

Mikä on tämä kysymys tästä tasapainottamisesta? Hämmästelen kyllä kysymystä. Hyväksytyssä mietinnössä, joka on olemassa, jonka myös hallituspuolueet ovat itse hyväksyneet, tämän koko ponsilausuman keskeinen sisältö on juuri sen tasapainon hakeminen. Osa meistä oli sitä mieltä, että tämä ponsilausuma yksistään ei riitä sen tasapainon hakemiseen.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lapintielle: Kyllä me todellakin kuulimme kuluttajajärjestöjä ja effiläisiä, ja johdonmukaisesti toin aina effiläisten näkemyksiä valiokunnassa esiin. Valiokunnan jäsenet voivat hyvinkin kertoa, että aina esitin niitä kysymyksiä ja sain vastauksia, mutta se, että vastaukset eivät miellyttäneet heitä, eivät olleet heidän tavoitteidensa mukaisia, sai aikaan sitten tässä todella loppuvaiheessa massiivisen kampanjan, jossa todellakaan enää eivät mitkään perustelut menneet läpi. Sitten on tällainen vainoharhainen kampanja ja tulkinta lähtenyt liikkeelle, niin kuin täällä joku edustajista osuvasti sanoi. Tuntuu, että mitkään järkiperusteet eivät enää mene läpi, ja kun kuitenkin on kysymys tekijänoikeuslaista, vielä kerran, immateriaalisten oikeuksien puolustamisesta tässä tapauksessa ja tasapainottamisesta muiden ristiriitaisten tavoitteiden kanssa, sivistysvaliokunta teki parhaansa, ja mielestäni sitä tulosta tulisi kunnioittaa.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kyllä ymmärsin niin, että suuren valiokunnan tehtävänä on puuttua siihen asiaan, jonka takia laki lähetetään suureen valiokuntaan. Sen seikan, mikä tässä nyt on aiheuttanut kovan mölyn, takia sitä ei lähetetty suureen valiokuntaan, mutta ristiriitoja löytää kyllä varmaan, jos haluaa, se on selvä, ja se ei lopu koskaan.

Mutta ed. Salo totesi täällä hyvin, että lain pitäisi olla selkeä. Se on juuri perustuslakivaliokunnan pääpointti, sen pitäisi olla selkeä. Mutta miten se tehdään selkeäksi, jos tasavallan parhaat asiantuntijat käyttävät sen esittelyyn aikaa, valiokunta kuuntelee tuskastukseen asti ja tekee siitä päätöksen? Minne se pitäisi lähettää, jotta siitä tulisi selkeä?

Astrid Thors /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksityiskopioita saa tehdä. Miten monta niitä saa tehdä, sen direktiivi jätti avoimeksi. Direktiivi pyytää meitä tasapainottamaan sitä, miten paljon hyvitysmaksuja maksetaan, suhteessa siihen, minkälaisia ovat nämä tekniset suojauskeinot. Siksi ei voida tässä yhteydessä puhua varkaudesta, kun ihmiset tasapainottavat näitä eri tekijöitä.

Mitä tulee siihen EU-komission tulkintaan, oikeastaan voi sanoa, että vasta, jos komissio vetää meidät kollegiossaan tuomioistuimen eteen, silloin meillä on arvovaltainen tulkinta siitä, mitä komissio haluaa.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Salon esimerkki siitä, että 5 000 nuorta ottaa kopioita netistä, kopioi mp3:lle kappaleen, varmasti osoittaa kaikille, kuinka suuresta asiasta tässä on kysymys. Silloin 5 000 kertaa tekijä on jäänyt vaille korvausta, mihin hän olisi periaatteessa oikeutettu.

Ihmettelen tätä käytäntöä, jonka suuren valiokunnan puheenjohtaja esitti, että suuri valiokunta on ottanut tämän asian käsiteltäväkseen, koska yhden valiokunnan lausuntoa ei ole riittävästi huomioitu mietinnössä. Kysyn, onko tämä jatkossakin aina käytäntö. Ja nyt muistutan, aivan kuten ed. Särkiniemi, että suuri valiokunta ei ottanut perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta asiaa käsittelyyn, vaan nimenomaan sen yleisen keskustelun pohjalta, joka heräsi yhtenä päivänä, ei suinkaan herännyt viime maaliskuussa, niin kuin täällä on ed. Lapintie sanonut, vaan syyskuun 9. päivä, mikä on täällä osoitettu. Se ei ole se peruste, minkä äsken ed. Vilén sanoi, miksi te olette ottanut tämän käsittelyyn, vaan te otitte ihan julkisesta keskustelusta lähteneen keskustelun takia. Kysyn, onko tämä sitten jatkossa tapa toimia eduskunnassa.

Jari Vilén /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suuren valiokunnan työjärjestyksen mukaan suurella valiokunnalla on mahdollisuus tarttua yksittäisiin pykäliin kysymyksessä, joissa on tarve. Me teemme joka kerta poliittisen harkinnan, ja poliittista harkintaa on käytetty hyvin varovaisesti ja pyritty tapaan, joka kunnioittaisi erikoisvaliokuntien mielipidettä, mutta kuten esimerkiksi tämänkin päivän keskustelussa on tullut esille, on kysymyksiä, joissa on syytä käydä tasapainottava poliittinen keskustelu.

Olen varma, että on tulossa muitakin kysymyksiä, joissa suuri valiokunta joutuu sovittamaan erilaisia ristiriitoja, erilaisia mielipiteitä, mitä on olemassa. Meillä on ollut vastaava tilanne esimerkiksi periaatepäätöksessä koskien terrorisminvastaista kamppailua. Tässä tilanteessa lakivaliokunnan kanta oli toisenlainen kuin jonkun toisen valiokunnan ja suuri valiokunta joutui tekemään tämän yhteensovittamistyön. Tämä tulee tapahtumaan myös jatkossa.

Kulttuuriministeri  Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Minusta on erinomaisen hieno asia, että tekijänoikeuslaki kiinnostaa ja herättää voimakkaitakin tunteita. Se on merkki siitä, että lainsäädäntö on meitä kaikkia lähellä ja otamme sen vakavasti. Yritän vastata kaikkiin esitettyihin kysymyksiin parhaani mukaan.

Ensinnäkin haluaisin kiittää siitä erittäin pitkäjänteisestä ja perusteellisesta työstä, jota eduskunta on tämän lain valmistelun yhteydessä tehnyt. Kuten tiedätte, tämä tekijänoikeuslakihan oli viime kaudella jo sivistysvaliokunnan käsittelyssä ja tämän vaalikauden aikana tämä asiantuntijavaliokunta on käsittelyä jatkanut ja hionut hallituksen esitystä erittäin laajapohjaisella asiantuntijakuulemisella. Mielestäni tämä asiantuntijakuuleminen on ollut tarpeen. Se on ollut hyödyksi tämän lain valmistelevassa käsittelyssä. Toki se myöskin on hyvä asia, että kun suuren valiokunnan kanssa kävimme keskustelua, pystyimme tämän keskustelun välityksellä kenties oikomaan sellaisia väärinkäsityksiäkin, joita tämän lain valmistelun yhteydessä on ollut esillä. En tiedä, onko niinkään eduskunnassa, mutta ainakin tällaisia huolia on kansanedustajille esitetty hyvin mittavassa määrin.

Täällä on useastikin tullut esille tämä mp3-soitinten käyttö ja se, mitä nyt tapahtuu, voiko tällaisia ylipäätänsä käyttää, ja jos kuluttajalla on tällainen mp-kolmonen, niin käykö nyt sitten niin, että ei enää voisikaan käyttää mp-kolmosia. Tällainen yksityinen kopiointi on aina lähtökohtaisesti sallittu, myös tämän uuden lain myötä, mutta teknisiä suojauksia siis ei saisi kiertää. Ed. Alatalo muun muassa esitti tästä huolensa. Näin ollen tämä uusikaan laki ei tule vaikeuttamaan tällaisten laitteiden käyttöä.

Pitää muistaa yksi tärkeä asia. Me teemme lainsäädäntöä tulevaisuutta varten ja myös nykyhetkeä varten, emme historiaa varten. Juuri tästä syystä direktiivi kieltää teknisten suojausten murtamisen, jotta markkinat kehittyisivät viipymättä siihen suuntaan, että kohtuullinen määrä yksityisiä kopiointeja olisi sallittu, jotta näitä niin kutsuttuja toisen polven kopiointisuojia tulisi yhä enenevässä määrin markkinoille käyttöön, ja se on hyvä kehityssuunta. Juuri näin pitäisi edetä. Tällaisella markkinan kehityksellä me varmistamme sen, että kuluttajat, kansalaiset, ovat varmasti tyytyväisiä ja me voimme turvata tekijän oikeuden varsinaisen periaatteen, tekijän oikeuden, jotta hän voisi luovasta työstään ansaita leipänsä. Tämä on siis todellakin lainsäädäntöä, joka vastaa tulevaisuuden ja tämän päivän tarpeisiin. Ei meidän kannata tehdä sellaista tekijänoikeuslainsäädäntöä, joka olisi valmiiksi vanha voimaan astuessaan.

Toiseksi, ed. Kasvi kysyi kopiosuojauksen kiertämisen kiellosta ja rangaistavuudesta koskien omaan käyttöön ostettua teosta. Kopiosuojauksen kiertämisen kielto, ed. Kasvi, on niin ikään direktiivin implementointia. Tutustukaa tähän direktiiviin tarkasti. Me olemme ministeriössä saaneet aivan kirjallisesti mustaa valkoisella erittäin tarkkaa tietoa siitä, mitä tämä direktiivi tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Meillä on tämä ollut käytössä, ja meidän pitää olla hyvin varovaisia siinä, ettemme joutuisi sellaiseen tilanteeseen, että sitten tuomioistuimessa joudumme vastaamaan lainmuutoksista, jotka ovat direktiivin vastaisia. Eli tämä kielto on direktiivin implementointia, ja direktiivi ei salli tehokkaan kopiosuojauksen kiertämistä omaan käyttöön ostetusta teoskappaleesta. Direktiivihän edellyttää, että jäsenvaltiot säätävät kiertämisen kiellon rikkomisesta johtuvat seuraamukset ja oikeussuojakeinot, joiden on oltava tehokkaita, oikean suhteisia ja vakuuttavia.

Täällä on esitetty myös kysymys, mistä sitten voi tietää, onko jotakin luvattomasti laitettu nettiin, mistä henkilö voi tietää, syyllistyykö hän kenties rikkomukseen. Hyvät edustajat, juuri tämän vuoksi tämä laki lähtee siitä, että pyrimme puuttumaan luvattomaan levittämiseen, jotta me saamme piratismin kuriin. Juuri tämä on se syy. Ajatellaan nyt arkitodellisuutta ja henkilöä, joka käyttää tietokonetta ja menee nettiin ja on käyttäjä, ja kuvitellaan, että hän olisi hyvin nuori henkilö. Tämä laki lähtee siitä, että tämä henkilö, on hän nuori tai vanha, ei välttämättä voi olla varma, onko sisältö laitettu luvalla tai luvatta nettiin. Tästä syystä laki lähtee siitä, että viranomaisille tulee tämän lain yhteydessä mahdollisuus puuttua luvattomaan levittämiseen. Jos on luvatta levitetty aineistoa, niin nyt on sitten viranomaisilla siihen paremmat mahdollisuudet puuttua juuri tästä syystä.

Sitten täällä on esitetty ehkä hieman persoonallisiakin kommentteja siitä, olisiko tämän direktiivin tulkinta kenties Suomen kulttuuriministerin oma mielipide. Niin paljon ei vielä Suomen kulttuuriministerillä ole valtaa, että ihan direktiiviä voi oman mielen mukaisesti tulkita. Kyllä tämä lähtee ihan yhteisistä linjoista keskustellen ja sopien, eikä tässä ole mahdollista Suomen ministerin käyttää omaa harkintavaltaansa, vaan direktiivi on direktiivi ja samat säännöt koskevat kaikkia jäsenvaltioita. Se lienee kaikille selvää. Ehkä se puhe oli huumoriksi tarkoitettu.

Ed. Alatalo kysyi yhteisöraukeamisesta. On selvää, että tämä on asia, jonka kanssa nyt on pakko elää, mutta Suomi on kaikissa neuvotteluvaiheissa vastustanut levitysoikeuden raukeamissäännöksen muuttamista sellaiseksi, että ulkomailla levitettyjen aineistojen tuonti Euroopan talousalueelle vaikeutuisi nykyisestä. Tietenkin tämä tilanne on mielestäni huolestuttava. Meidän pitää nyt sitten seurata tätä kehitystä ja pyrkiä toimimaan sillä tavalla, että tämä lupa tulee aina kysytyksi, jotta toimijat eivät sitten joutuisi ongelmiin tämän yhteisöraukeamisen eli 19 §:n kohdalla.

Lopuksi vielä haluaisin lyhyesti kommentoida väitteitä, joita on esitetty koskien Linuxia ja Macin käyttöä. Niitä ei niinkään ole esitetty tämän debatin aikana, mutta hyvin useasti näitä on esitetty ainakin sähköpostitse ja myöskin eduskuntaryhmät ovat lähestyneet minua tällä kysymyksellä. Ehdotetun 50 b §:n mukaisia teknisen toimenpiteen kiertämiskeinoja ovat siis laitteet, tuotteet tai osat taikka palvelut, joita ensinnäkin markkinoidaan, mainostetaan tai pidetään kaupan tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämiseksi; tai toiseksi, joiden tarkoituksella tai käytöllä on tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämisen lisäksi vain vähäistä muuta kaupallista merkitystä; taikka kolmanneksi vielä, jotka on pääasiallisesti suunniteltu, tuotettu, mukautettu tai toteutettu siten, että niiden tarkoituksena on mahdollistaa suojattuja teoksia suojaavien teknisten toimenpiteiden kiertäminen tai helpottaa sitä.

Summa summarum, jotta olemme nyt kansankielisiä ja vältämme tätä munkkilatinaa, sitä on varmasti riittävästi tämänkin lain yhteydessä käytetty: Linuxia tai Macia sen paremmin ei markkinoida eikä niitä ole suunniteltu teknisen suojauksen kiertämistä varten. Niillä on muuta kaupallista merkitystä kuin teknisten suojausten kiertäminen. Eli Linuxista, tässä esimerkkinä mainitakseni, ei ole tulossa laiton. Eli tällainen kysymys on useasti esitetty.

Vielä lopuksi tästä direktiivistä ja siitä, millä tavalla EU-kokouksissa ja Suomen puheenjohtajuuskaudella näihin asioihin tullaan ottamaan kantaa. Toki keskustelu on aina vilkasta, mutta pitää tiedostaa se tosiasia, että jo nyt tämä lainsäädäntö on lievempi direktiiviin nähden kuin direktiivi sallii. Sellaistakin on väitetty, että tämä olisi tiukempi direktiiviin nähden. Se ei pidä paikkaansa. Tämä on lievempi juuri siksi, että tämän mukaan sisällön voi saattaa nähtäväksi tai kuultavaksi teknistä suojausta kiertäen, ja tämä on selvä lievennys direktiiviin nähden.

Kaiken kaikkiaan uskon, että nämä huolet, joita on esitetty, hyvin pitkälle perustuvat vääriin tietoihin. Viimeksi tänään minulle esitettiin, että jos henkilöllä on laite ja hän äänittää tv:stä videonauhurilla taikka tallentavalla digisovittimella ohjelman katsoakseen sen myöhemmin sovittuna aikana, 48 § tämän kieltäisi. Tämä ei pidä paikkaansa. Yksityiseen käyttöön saa aivan samalla tavalla tulevaisuudessakin äänittää ohjelmia ja katsoa niitä sitten myöhempänä ajankohtana. Mutta, aivan niin kuin tähänkin asti, tällaisia itse tehtyjä kopioita, jos on vaikka elokuva tallennettu myöhemmin katsottavaksi, ei tietenkään saa levittää. Niin on ollut tähänkin asti ja niin on tulevaisuudessakin.

Hyvin paljon on huolia, mutta uskon, että nämä huolet ovat suurimmalta osin turhia. Toivon myös, ettei kyseenalaisteta sitä tietoa, jota on opetusministeriöön saatettu. En ainakaan itse ole löytänyt mitään perusteita, miksi näitä tietoja pitäisi jollakin tavalla kyseenalaistaa. En pidä epäluotettavuutta mahdollisena, ja minusta tällaisella voi suorastaan kansalaisia johtaa vääränlaisiin johtopäätöksiin, jos näin annetaan ymmärtää.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Kävi miten kävi, niin tämä tekijänoikeuslaki muistetaan tässä talossa vielä pitkään; pitkään siksi, että se tuuletti pölyt eduskunnan totutuista toimintatavoista; pitkään siksi, että äänestäjät heräsivät uusin keinoin ja suurin joukoin osallistumaan omaa arkeaan koskevaan poliittiseen keskusteluun; pitkään siksi, että jos tämä laki hyväksytään, kukaan ei ole aivan varma siitä, mikä on luvallista, mikä rangaistavaa ja mikä vain kiellettyä.

Miten yksi laki voi herättää näin suuria intohimoja? Siksi, että kyseessä ovat suuret rahat ja suuret periaatteet. Tietoyhteiskunnassa tieto on tärkein tuotannon väline ja tärkein kauppatavara, ja tämä laki määrää, mitä oikeuksia tekijöillä, teollisuudella ja kuluttajilla on tietoon. Kansanedustaja Irina Krohn onkin kutsunut tekijänoikeuslakia tietoyhteiskunnan perustuslaiksi.

PricewaterhouseCoopersin tuore selvitys arvioi maailman viihde- ja mediateollisuuden liikevaihdoksi 1,1 biljoonaa euroa vuonna 2004, siis 1,1 tuhatta miljardia euroa, ja alan ennustetaan kasvavan lähivuosina yli 7 prosentin vuosivauhdilla, ja tekijänoikeuslait määräävät, kenelle nuo biljoonat tulevaisuudessa kuuluvat. Mutta on tässä laissa kyse paljosta muustakin kuin pelkistä euroista ja dollareista. Kyse on myös periaatteista: Onko ihmisillä oikeus ottaa vapaasti vastaan tietoa, ostaa ja kuluttaa, mitä tietoa he haluavat, vai annetaanko mediateollisuudelle oikeus määrätä, mitä teoksia, mitä tietoja kukin meistä saa ostaa, lukea, katsella ja kuunnella? Onneksi Suomen perustuslain 12 § on tässä asiassa hyvin yksiselitteinen: "Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."

Arvoisa puhemies! Keskityn tänään tämän lakiesityksen mutkikkaisiin viime vaiheisiin ja sen eri tahoilla herättämiin reaktioihin. Paneudun itse esityksen yksityiskohtiin ja niiden ongelmiin ensi viikolla toisessa käsittelyssä, jossa aion esittää koko esityksen hylkäämistä.

Ehkä hämmentävintä koko tässä jupakassa on ollut opetusministeriön rooli. Meidän kansanedustajien on voitava luottaa siihen, että me saamme lakiesityksen valmistelleilta ministeriöiltä ja ministereiltä neutraalia, tasapuolista ja virheetöntä tietoa. Tämän esityksen kohdalla asia ei aina ole ollut näin. Meille on esimerkiksi väitetty, että kopiosuojausten kiertäminen kopioitaessa omaa cd- tai dvd-levyä omaan käyttöön ei olisi rangaistava teko, vaikka sen tehdäkseen joutuisikin tosiaan kiertämään sen suojauksen. Varmemmaksi vakuudeksi ministeriö julkaisi asiasta tiedotteen 13. syyskuuta. Kuitenkin esityksen 56 e § määrää tästä yksiselitteisen sakkorangaistuksen. Lain valmistelua vetänyt opetusministeriön virkamies onkin myöntänyt 21.9. julkaistussa haastattelussa, että ministeriön tiedote on ollut virheellinen. Tätä virheellistä tietoa ei ole kuitenkaan vieläkään missään oikaistu ja virheellinen tiedote oli ainakin tänä aamuna vielä ministeriön www-sivuilla ja sitä ovat käyttäneet muun muassa Helsingin Sanomat ja Iltalehti pääkirjoitustensa lähteenä. Mihin kansanedustaja voi luottaa, jos ei lakia valmistelevaan ministeriöön? Olen tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen.

Kuten kulttuuriministeri Karpela toi ilmi, eduskunnassa on kiinnitetty huomiota myös ministeriöstä saatuun tietoon kopiosuojattujen cd-levyjen osuudesta markkinoilla olevista levyistä. Hänen mukaansa suojattuja levyjä on vain prosentti, nyt korjattu jo yhdestä viiteen prosenttia kaikista levyistä. Mutta tosiaan mainittu Taloussanomat-lehden selvitys kertoo, että kaikkein myydyimmistä levyistä kopiosuojattuja on ollut viime aikoina jopa 20—30 prosenttia. Mistä tämä tieto yhdestä prosentista oli peräisin? Ääniteteollisuudelta, edunsaajaosapuolelta tässä laissa, ei miltään neutraalilta asiantuntijalta.

Me poliitikot saarnaamme myös mielellämme, että kansalaisten tulisi osallistua julkiseen poliittiseen keskusteluun, että meihin saa ja meihin pitää ottaa yhteyttä, kun eduskunnassa käsitellään jotain omaa sydäntä lähellä olevaa asiaa. Vaan kuinkas sitten käykään, kun ihmiset alkavat ihan oikeasti seurata meidän toimintaamme ja puheitamme, ottaa suurin joukoin kantaa ja vielä perustelevat kantansa? Se onkin sitten masinoitua sähköpostiterrorismia. Ei tämä ole masinointia. Tämä on tietoyhteiskuntaa parhaimmillaan, ja tämä on vasta alkua. Eikä tässä ole ollut kyse mistään pienen nörttiporukan puuhastelusta, kuten lakiesityksen valmistajille on yritetty vähätellä. Moni minut kadulla pysäyttänyt henkilö on kertonut, ettei heidän työpaikallaan tai oppilaitoksessaan ole viime päivinä juuri muusta puhuttukaan kuin tästä yhdestä lakiesityksestä ja vain yhdessä tyylilajissa.

Tietoyhteiskuntatutkijoiden piirissä on jo pitkään ihmetelty, miksei Suomeen ole syntynyt samanlaista poliittista nettiaktivismia, joka on Yhdysvalloissa politiikan arkipäivää. Siellä Internetin mahdollistamat vapaamuotoiset yhteisöt ovat merkittävä poliittinen voima. Blogien, itsenäisten vuorovaikutteisten nettipäiväkirjojen, kirjoittajia ei siellä syytetä masinoijiksi. Heidät kutsutaan puoluekokousten lehdistöaitioihin. Tämä tekijänoikeuslaki on ensimmäinen kerta Suomessa, kun Internetissä on suuressa määrin otettu kantaa poliittiseen kysymykseen. Parin viime viikon aikana on eri keskusteluryhmissä ja irkkikanavilla käyty satoja julkisia keskusteluita, joihin on osallistunut tuhansia ihmisiä, järjestetty mielipidekyselyitä, kerätty ja jaettu tietoja, kirjoitettu blogeja, perustettu www-sivuja ja käynnistetty kampanjoita, käyty julkista keskustelua ja otettu kantaa yhteisiin asioihin. Sillä Internet ei ole vain äärimmäisen tehokas tapa jakaa piraattikopioita, se on myös äärimmäisen tehokas tapa kommunikoida ja verkostoitua. Perinteisten yksisuuntaisten broadcast-medioiden rinnalle onkin nousemassa verkostoitunut amatöörimedia. Internetissä voi kuka tahansa harjoittaa joukkoviestintää. Ainoa, mikä ratkaisee, on se, onko sinulla jotain sellaista sanottavaa, että se kiinnostaa. Esimerkiksi eräällä suomalaisen yksityishenkilön omaksi ilokseen pitämällä sivustolla on jopa 2,5 miljoonaa kävijää kuussa.

Viime päivinä on välillä tuntunut siltä, että vain eduskunnan käytävillä harppova etujärjestön asiantuntija saa lobata kansanedustajia. Jos jokin, niin tämä tekijänoikeuslaki on pitänyt lobbarit kiireisinä aina kansainvälisen tekijänoikeussopimuksen laatimisesta tähän tekijänoikeuslakiesitykseen asti. Esimerkiksi mietintöä kirjoitettaessa kuultiin yli kahtakymmentä tekijänoikeuksien haltijoita edustavaa järjestöä, viittä mediayhtiötä, kolmea kansalaisjärjestöä, muttei lainkaan, kuten on todettu, Kuluttajavirastoa.

Kuluttajien herääminen lain käsittelyn viime hetkillä ja monien kansanedustajien kansalaispalautteelle antama huomio yllätti tekijänoikeusjärjestöt kuitenkin pahemman kerran. Kaikenhan piti olla jo selvää. Tuli tulenpalava kiire, ja kiireessä tulee myös virheitä.

Minun on helppo antaa anteeksi yksittäiselle kansalaiselle, jos hän on ymmärtänyt väärin jonkin tämän poikkeuksellisen mutkikkaan esityksen yksityiskohdan, kuten että mp3-soitin ei sinänsä suinkaan muutu laittomaksi, vain osa sen käytöstä, että varmuuskopion saa edelleen ottaa, kunhan kopioitava levy ei ole kopiosuojattu. Eivätkä tästä ole oikeusoppineetkaan saaneet tolkkua. Sen sijaan tekijänoikeusjärjestöiltä, jotka ovat seuranneet lain valmistelua alusta asti, virheitä on paljon vaikeampi ymmärtää. Silti me olemme saaneet lukea arvovaltaisia lausuntoja, että ei tässä mitään olla kieltämässä. Tai kuten säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry viime viikolla lähettämässään sähköpostiviestissä toteaa: Teknisiä suojauksia koskevat kohdat on hallituksen esitykseen muotoiltu siten, että tämä oikeus yksityiseen kopiointiin ei käytännössä vaarannu. Eihän se vaarannu, se vaan poistetaan kopiosuojattujen teosten osalta kokonaan. Vastaavasti ääniteteollisuuden edunvalvontajärjestö ÄKT syyttää lain vastustajia virheellisten väitteiden levittämisestä, mutta väittää itse tiedotteissaan, että uusi laki ei estä oman äänitteen siirtämistä esimerkiksi mp3-soittimeen. Laki sen sijaan estää kopiosuojausten purkamisen luvatonta kopiointia varten. Luvatonta tämän lain mukaan olisi nimenomaan oman kopiosuojatun äänitteen siirtäminen esimerkiksi mp3-soittimeen.

Ehkä röyhkeintä etujärjestöjen viime hetkien lobbauksissa on ollut kuitenkin se, ettei kaikilta vetoomusten allekirjoittajilta "ole muistettu" kysyä, saako heidän nimeään edes käyttää kopiosuojausten puolesta. Esimerkiksi muusikko Sara Nunes kirjoittaa www-sivuillaan ÄKT:n vetoomuksesta: "Sain tosiaan eilen tietää siitä, että mun nimi on laitettu listalle kysymättä lupaani. Olin ihan ihmeissäni kun sain palautetta kyseisestä asiasta. En ole missään nimessä allekirjoittanut mitään." Myös säveltäjien ja sanoittajien Elvis ry:n viime viikolla lähettämä kopiosuojausten kiertoa omaan käyttöön tehtäviä kopioita tehtäessä vastustava sähköposti on herättänyt ihmetystä. Siinä viitataan viime keväänä kansanedustajille lähetettyyn vetoomukseen ja tuon vetoomuksen 600 allekirjoittajaan. Kyseisessä vetoomuksessa ei kuitenkaan mainita sanaa "kopiosuojaus" kertaakaan. Siinä puhutaan aivan eri asioista, muun muassa kirkkomusiikista ja musiikkivideoista.

Yksi alkuperäisen vetoomuksen allekirjoittajista, muusikko Kivi Larmola, on antanut minulle luvan lainata hänen minulle lähettämäänsä sähköpostiviestiä. — Pyydän puhemieheltä anteeksi, minulla menee vielä minuutti, jos tämä sallitaan.

"Huhtikuussa olin 110-prosenttisesti säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry:n keräämän adressin kannalla. Vielä kaksi viikkoa sitten puolustin tekijänoikeuslain uudistamista henkeen ja vereen. Nyt tunnen itseni petetyksi. Uskoin siihen, mitä opetusministeriö sanoi sivuillaan. Uskoin, että lain henki olisi pienen ihmisen puolella, taiteen tekijöiden ja taiteen kuluttajien. Minulta on potkaistu jalat alta. Kun Elviksen adressia kerättiin, laitoin ilolla nimeni alle, koska, kuten varmasti useimmat muutkin allekirjoittajat, luulin adressin olevan piraattituontia vastaan ja luvattoman nettimusiikin vastaanottamisen kriminalisoimiseksi. Saadessani toissapäivänä lukea uutisista, että adressi olikin esitetty muodossa, että allekirjoittajat kannattavat ensisijaisesti levyjen kopiosuojausjärjestelmän säilyttämistä, olin tyrmistynyt. Laki ja lain henki takaavat kuluttajalle oikeuden kopioida rehellisesti hankittua tallennetta omaan käyttöön, ja tämä onkin ainoa, minkä kopiosuojaus voi estää. Rikollisella mielellä liikkuvia aineksia se ei estä. Kuka adressin tässä muodossa eteenpäin välittikin, syyllistyi vähintään harhaanjohtamiseen."

Ainakin minusta on viime päivinä tuntunut siltä, että meitä kansanedustajia pidetään pilkkana. Meille lähetetään vetoomuksia, joiden allekirjoittajia on johdettu harhaan. Meidän annetaan ymmärtää, että me olemme vainoharhaisia kysyessämme, mitä nämä pykälät käytännössä tarkoittavat, ja kaiken huipuksi meille annetaan ministeriöstä väärää tietoa eri asioiden rangaistavuudesta, jotta me rauhoittuisimme. Minun mielestäni tämä on eduskunnan arvovallan halveeraamista.

Arvoisa puhemies! Pitkän puheen lopuksi sallittakoon lyhyt, mutta vakava kevennys. Haluan nimittäin varoittaa lehdistölehterillä olevia valokuvaajia: tästä minun päälläni olevasta paidasta ei kannata ottaa lähikuvia. Siihen on painettu dvd-levyjen suojauksen avausohjelma. Yhdysvalloissa on haastettu tiedotusvälineitä tekijänoikeuslain nojalla oikeuteen, kun ne ovat julkaisseet liian tarkkoja valokuvia samaisesta paidasta.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Tiedätte varmaan tarinan, kun sokeat yrittävät kuvata norsua ja joku on kiinni hännässä ja joku sieraimessa ja kukaan ei tunnu saavan kuvaa siitä, mistä on kysymys. Tuntuu, että tämä tekijänoikeuslaki on vähän sellainen, että itse kukin on jossain sieraimessa tai hännännipukassa katselemassa kokonaisuutta. Minulla nyt on se kokonaisuus tässä kalvolla, mutta kun täällä ei saa esittää näitä graafisia kuvia, niin joudun käyttämään tätä verbaalista keinoa. Mutta todella, niin kuin tässä on tullut ilmi, kun kysymys on siitä, että hyvin monen tahon intressejä sovitetaan yhteen, niin siihen tarvittaisiin tämä graafinen kuva, joka sitten saliuudistuksen myötä varmaan tulee mahdolliseksi, mutta kielemme taas on vähän semmoinen sekajokotai-kieli, jossa tavallaan muodostuu, kun puhutaan, aina tällaisia hyvin voimakkaita vastakkainasetteluja.

Olen tekijänoikeuksia seurannut todella pitkään ja niistä hyvin innostunut ja muistan, että silloin, kun tätä lähdettiin direktiivitasolla tekemään, siinähän tapahtui niin, että EU-parlamentti muutti komission esitystä. Sikäli yhdyn siihen keskusteluun, että on totta, että EU-tasolla tai komission tasolla lain valmistelussa kuluttajat ja kansalaiset liittyen tähän yleiseen demokratiavajeeseen ehkä ovat liian kaukana. Kun valmistelua silloin tapahtui, oli kaksi osapuolta, oli käytännössä tekijänoikeuksien haltijat, jotka joissain tapauksissa ovat taiteilijat itse, mutta hyvin usein levy-yhtiöitä tai kustannustaloja, ja sitten toisaalta oli laitevalmistajat eli sisällönjakelijat. Nämä kaksi tahoa ikään kuin muodostivat sitä lakia, kun aidossa kansalaisyhteiskunnassa ja muussa tällä lailla on kaksi tärkeätä osapuolta eli sisällöntekijät — taiteilijat, kirjailijat, sanoittajat, säveltäjät ja elokuvantekijät — sitten toisaalta taiteen vastaanottajat. Toivon, että jos me jotain tästä keskustelusta opimme, niin se olisi se, että tämä taiteilijoiden ja kuluttajien kohtalonyhteys vahvistuisi.

Tekijänoikeus on sananvapauden ja demokratian ydin, koska vasta tekijänoikeuden myötä muutkin kuin kirkko tai rikkaat pystyivät määrittämään tai tuottamaan sisältöä, taidetta. Niin kauan kuin tällaisella epätyypillisellä ammatilla kuin taiteentekemisellä ei ollut mahdollista hankkia elantoansa, tämä ilmaisuvapaus, mikä taiteelliseen ja luovaan työhön liittyy, oli kirkon tai mesenaattien tilaamilla tekijöillä tai sitten rikkailla itsellään. Sanon vaikkapa, että palkkapiian poika August Strindberg ei olisi Ruotsissa voinut tehdä yhteiskuntaa mullistavia kirjojansa, jollei hän tekijänoikeustuloillaan olisi voinut päästä kohoamaan omasta säädystänsä. Eli tekijänoikeus antaessaan taiteilijalle toimeentulon työstä on mahdollistanut semmoisen ilmaisun kirjon ja yhteiskunnallisten uudistusten tapahtumisen, mitä ilman tätä tekijänoikeutta ei olisi ollut, joten kiittäkäämme tekijänoikeutta, että työläiskirjailijat ja populaarimusiikki ja monet muut tällaiset ovat muovanneet yhteiskuntaamme. En usko, että kirkko olisi August Strindbergin teoksia kovastikaan rahoittanut.

Tilanne on minusta vääristynyt nyt, kun on pantu pieni kuluttaja vastaan tekijänoikeuksien haltija, on tämä suuri, massiivinen, paha levy-yhtiö ja pieni viaton kuluttaja. Aivan yhtä todellisuutta kuvaavaa on se, että on köyhä taiteilija. Suomessa taiteilijat ovat Suomen köyhimpiä työtä tekeviä ihmisiä. Suomessa on muitakin köyhiä, mutta hyvin harva ammattiryhmä on niin suuren työnteon jälkeenkin niin köyhä kuin taiteilijat. Nämä taiteilijat joutuivat siihen tilanteeseen silloin, kun komissio tätä esitystä teki, että kun tapahtui tämä digiajan jakeluvallankumous, sitä voitaisiin verrata Gutenbergin kirjapainotaidon keksimiseen, niin silloin Nokian kaltaiset tai mp3-soittimia valmistavat yhtiöt näkivät valtavan markkinapotentiaalin: ihanaa, me valmistamme laitteita, joihin saa sisältöä ilmaiseksi. Eli kuluttaja ostaa laitteen ja tämä laitevalmistaja kyllä saa rahansa, ei hän sitä laitetta anna ilmaiseksi, mutta kuinka kätevää olisi ollut, että sisältö näihin laitteisiin tulisi ilmaiseksi. Ikään kuin laitevalmistajan haaveena oli samanlainen tilanne kuin satu siitä pöydästä, joka aina kattaa itse itsensä, kun myyt kuluttajalle pöydän, niin hän samalla saa aterian. Tämä oli se tiettyjen laitevalmistajien villein unelma.

Olen ollut niitä kuulemassa, ja silloin väitettiin niin, että tämä teknologinen vallankumous on sen kaltainen, että tekijänoikeudet uuden tekniikan aikana eivät ole enää mahdollisia eli että Internet, digiaika ja muut pakottavat meidät semmoiseen maailmaan, missä on mahdollista kyllä myydä mp3-soitin eli on mahdollista tehdä laitteet ja markkinat laitteelle, mutta ei olisi ollut mitään mahdollisuutta saada sille sisällön tekijälle, taiteilijalle, korvausta työstä. Tämä oli se jännite silloin kymmenen vuotta sitten, hetken nähtiin näin. Niinhän se on aina, että kun insinöörit keksivät uusia laitteita, he luulevat, että koko maailma on sen jälkeen kokonaan toinen, että juuri he ovat luoneet toisen todellisuuden. Mutta vasta sitten, kun aikaa menee vähän eteenpäin, osataan tämä tekninen innovaatio asettaa siihen yhteiskunnalliseen suhteeseen, mihin se kuuluu. Tässäkin tapauksessa sitten sen EU-parlamenttikäsittelyn jälkeen, josta varmaan ed. Heidi Hautala kertoo enemmän, kuitenkin lähdettiin siitä, että vaikka on tullut uusi teknologia, niin tämä ajattelu siitä, että tekijänoikeudet ovat voimassa ja taiteellisesta työstä annetaan palkka tässä tekijänoikeuskorvausmuodossa, jäi voimaan.

Oma näkemykseni tulevaisuudesta on, että laitevalmistajien, jotka nyt puhuvat kuluttajien kautta, ja toisaalta suurien tekijänoikeuksien haltijoiden, jotka nyt puhuvat taiteilijan suulla, näiden taustavaikuttajien rooli uuden tekniikan myötä voi vähentyä ja taiteen tekijät, tekijänoikeudenhaltijat ja taiteen ostajat Internetin ja uuden tekniikan myötä voivat löytää toisensa suoremmin. Tästä asiasta olen ed. Kasvin kanssa samaa mieltä, ja olemme siitä paljon keskustelleet.

Ajatellaanpa esimerkkinä muusikko Princeä. Hänhän julkaisee itse levynsä suoraan netissä niin, että kuluttaja voi ostaa suoraan tietyn määrän kappaleita levystä, ja silloin tavallaan tämä levy-yhtiöporras siitä jakelusta menee pois. On varmasti onnetonta, kun mielestäni osa levy-yhtiöistä liian myöhään reagoi tähän. Kun, sanotaanko, varastaminen on voimakas sana, mutta tavallaan ostaminen oli sen lisäksi, että oli kalliimpaa, myös vaivalloisempaa kuin tämä netti-imurointi, niin oli aivan selvää, että kuluttajat oppivat huonoille tavoille ja levy-yhtiöiden olisi pitänyt aikaisemmin reagoida siihen, että kuluttajat halusivat ostaa tuotteita suoraan netistä eivätkä tämän fyysisen levyn tai tällaisen kautta.

Yritän nyt pysyä annetussa ajassa, arvoisa puhemies. Sanon vaan todella varoituksen sanoja. Pelkään, että kun tekijänoikeudelle annetaan huono kaiku, on vaara, että palataan siihen samaan tilanteeseen, mikä todella täällä viime kaudella oli, että kustantajat, erikoisesti sanomalehtiä ja journalisteja edustavat liitot halusivat murtaa koko tekijänoikeuden käsitteen ja lähteä tästä työsuhdetekijänoikeusolettamasta, joka tarkoittaisi sitä, että tämän luovan työn tekijän ensisijainen oikeus, omistusoikeus, teokseensa murtuisi ja siirtyisi suoraan työnantajan haltuun. Tämän kaltaiset trendit ovat todella suuria uhkia koko tälle tietoyhteiskunnan perustuslaille. Toivon, että emme sellaista koskaan näe, että nämä jäävät vain keskusteluun markkinahäiriöistä eli näistä teknisistä suojista.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu tekijänoikeuksista on ollut hyvin jännittävää. Ilma on sakeana loukattuja tunteita, arvovaltakiistoja ei pelkästään henkilöiden vaan eri valiokuntien välillä, ja kaikessa tuntuu siltä, että mutkikkuuteen ja yksityiskohtiin sotkeutuminen kertakaikkisesti johtaa täydellisesti harhaan siitä peruslähtökohdasta, mikä on eduskunnan tehtävä lainsäätäjänä.

Ilman muuta tarvitaan tekijänoikeuslakia, ilman muuta tarvitaan sitä sovellettuna nyky-yhteiskuntaan, jossa elektroninen viestintä on olennainen ja liikkeelle paneva kommunikaation voima tänä päivänä. Ilman muuta tarvitaan siis laki, ja voimme sanoa hyvin voimakkaasti ei piratismille, ei rikolliselle toiminnalle ja ei luovan työn tekijöiden työn tuloksien riistämiselle. Tämä kai nyt on ollut aivan päivänselvä asia, että tästä olemme yksimielisiä.

Mutta eduskunnan tehtävä on aina myöskin sitten katsoa kulloisessakin lainsäädännössä erilaisia intressejä. Tekijänoikeus hakee perustuslaillisen suojansa omaisuuden suojasta, ja on päivänselvä asia, että meidän tehtävämme on yrittää sovitella yhteen tekijänoikeuslainsäädännössäkin tekijöiden, tekijänoikeuksien haltijoiden ja teosten käyttäjien perusoikeuksia. Olisi aivan mahdotonta ajatella, että omaisuuden suoja asettaisi mahdottomaksi modernin ympäristölainsäädännön. Me ymmärrämme aivan hyvin, että yleiset, yhteiskunnalliset argumentit voivat vaikuttaa siihen, mikä on esimerkiksi maanomistajien suoja. Emme me sano, kun joku menee metsään ja poimii marjoja ja sieniä, että hän varastaa. Hänellä on jokamiehenoikeus. Nyt tässä keskustelussa tekijöiden aivan oikeutettujen pyrkimysten ympärillä on juuri käytetty sellaista retoriikkaa, joka mielestäni on kääntymässä tekijöitä itseänsä vastaan, ja siihen myöskin ministeri Karpela viittasi puheenvuorossaan, että kysymys olisi aina varastamisesta.

Otan nyt yhden esimerkin siltä ajalta, kun olin itse nuori. Kieltäydyin tunnustamasta, että olisin ollut varas, kun kuuntelin radiota — silloin ei muuta ollut — ja nauhoitin kasettinauhurilleni sieltä musiikkia. Sen jälkeenhän on tullut kasettimaksu turvaamaan juuri tekijänoikeuksia. Näin pitää ollakin. En ole ollut varas, olen kuunnellut musiikkia, nauhoittanut sitä omaan käyttööni ja uskon, että musiikintekijät tekivät sen musiikin myöskin siitä näkökulmasta, että voin nauttia siitä ja voin jollakin tavalla ilmaista tunteitani sen kautta.

Tässä nykyisessä ympäristössä on vain toisenlaisia välineitä, ja edelleenkin kysymys asettuu mieluummin kuin sillä tavalla, onko joku varkaus ja tuleeko siitä rangaista, niin, mitä keinoja on sen asian hoitamiseksi, että tekijät saavat kohtuullisen korvauksensa. En usko, että tähän on käytetty ollenkaan riittävästi aikaa. Esimerkiksi itse olen valmis kyllä maksamaan siitä, että laajakaistan käytön yhteydessä maksan myöskin tekijöille jotain korvausta, ja onko se sitten riittävää tai ei, se on toinen asia, ja sitä sietää pohtia. Mutta kieltäydyn, että tämän kaltaisille asioille annetaan niin voimakkaita latauksia kuin varastaminen. Ainakin itselleni varastaminen on hyvin rangaistava ja hyvin ikävä asia, koska olen oppinut, että ei pidä varastaa.

Sitten haluaisin sanoa sen, kun ilma on sakeana näitä tunteita, että olen ollut kauhean hämmästynyt siitä palautteesta, jota olen saanut tekijänoikeusjärjestöjen taholta edellisen keskustelun jälkeen. Nyt kysytään esimerkiksi, kuinka yleensä voidaan puhua täällä kuluttajan turvasta, ja ed. Sirnökin täällä nyt vähän ihmettelee, kuinka täällä voidaan edes mainita kuluttaja, mutta tämähän on tekijänoikeuksien keskeinen kolmiyhteys. Eiväthän tekijät tee tuotteita, ellei ole olemassa kuluttajia, ja kuluttajillakin täytyy olla oikeus ilmaisuvapauteen, sananvapauteen, tiedon levittämiseen, tiedon saamiseen, tiedon käyttämiseen, ja on olemassa tilanteita, joissa omaisuuden suojaa ei voida levittää liian pitkälle. Niitä ovat luokkatilanteet, niitä ovat opetustilanteet yleisemminkin, tieteen tekeminen, yleishyödylliset asiat jne.

Tätä pohdintaahan perustuslakivaliokunta on tehnyt; se on sen tehtävä. Emme me perustuslakivaliokunnassa ja lakivaliokunnassa, jossa on myöskin kuunneltu asiantuntijoita ja antaneet oman asiantuntemuksensa sivistysvaliokunnan käyttöön, ole huviksemme niitä näkökohtia sinne kirjanneet ja esittäneet ja toivoneet, että ne otetaan huomioon. Kun täällä on puhuttu tästä yhdestä 50 §:stä ja sen kopioimisen suojan murtamisesta omaan käyttöön, niin eihän se tietenkään ollutkaan mikään ponsiasia, mutta kyllähän se hyvin voimakkaasti ankkuroitui siihen kummankin valiokunnan näkemykseen, että yleisen laillisuusnäkökulman vuoksi on tarpeellista, että ei tehdä tällaisia blankorangaistussäännöksiä, jotka ovat erittäin ongelmallisia sekä lakivaliokunnan että perustuslakivaliokunnan näkökulmasta hyvin monien lausuntojen ja mietintöjen pohjalta. Mitä tämä tarkoittaa suomeksi? Ei voida tehdä rikollisiksi sellaisia asioita, jotka ovat epäselviä ja joita motivoidaan sillä, että kun sitä ei voida valvoa, niin sen takia se onkin sitten laillista.

Sen vuoksi on ollut tarpeellista puhua täällä siitä, että eihän kuluttajien suoja todellakaan nyt ole tullut esille viime vaiheessa tämän sähköpostin kautta, kun tekijänoikeuksista on Internetissä keskusteltu, vaan koko ajanhan se on ollut täällä mukana. Se on ollut se asiantuntemus, jonka perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta ovat halunneet tähän käsittelyyn tuoda.

Sitten on sanottu, että direktiivi on niin sekava ja niin tiukka, mutta direktiivi itse asiassa sanoo hyvin yksiselitteisesti, että se on tekijöiden suojaksi tehty, mutta että kansallisessa lainsäädännössä yksityinen käyttö täytyy ottaa huomioon. Siellä viitataan tietoyhteiskuntaan. Siellä viitataan siihen, että kaupallista levitystä ja kaupallista hyötyä ei kuitenkaan tämä yksityinen käyttö saa tavoitella.

Meidän tehtävämme on tehdä täällä hyvää lainsäädäntöä, sellaista, että ihmiset ymmärtävät, mikä on oikein ja väärin, mikä on sallittua, mikä on kiellettyä. Parhaallakaan tahdolla ei voi nyt sanoa, että tämä lainsäädäntö olisi sitä, mutta nyt ei ole muuta neuvoa kuin tämä täällä hyväksyä, koska toisaalta ne yhteiskunnalliset menetykset ja tekijöiden oikeuksien menetykset, jotka nykyinen tila, jossa piratismille ei ole voitu panna rajoja, sallii, ovat niin painavat, että nyt täytyy tämä hyväksyä. Suuri valiokunta esittää mietinnössään sitä, että nyt seurataan asiaa, ja näin tietysti täytyy tehdä, mutta olisi ollut tietysti järkevää jo saman tien tehdä niitä pykälämuutoksia, jotka olisivat selkiyttäneet tilannetta.

Kuten sanoin, hyvin monenlaista palautetta on tullut. Ainakin itse olen hämmentynyt siitä, että omat motiivini tekijänoikeuksissa, joissa olen yrittänyt todella kuunnella mielestäni esimerkiksi Muusikkojen liiton hyvin painavia argumentteja, ovatkin kääntyneet sellaisiksi, että tässä on nyt ryhdytty pyllistämään taiteilijoille. Tällaisia termejä käytetään. Eihän tästä voi olla kysymys. Yhteiskunnalliset ristiriidat ovat aina soviteltavia ja erilaisten näkemysten yhteen laittamista. Siitä ei tule yhtään mitään, että eduskunnan täytyy jakautua toisten puolelle toisia vastaan. Eduskunnan pitää nousta tällaisten ristiriitojen yläpuolelle ja yrittää katsoa, että se, mitä meidän perustuslakimme turvaa kansalaisille, toteutuu myöskin näissä erillisissä lainsäädäntöhankkeissa.

Kun olen sanonut edellisellä kerralla, että tekijöistä on tullut mediateollisuuden torppareita, niin siitä myöskin monet ovat pahoittaneet tavattomasti mielensä. Mielestäni on huolestuttavaa, että tuottajat, siis mediateollisuus, aikoo rajoittaa käyttäjän mahdollisuutta valita tuotteen käyttöjärjestelmän, kun se alkaa tehdä suojauksia niin, että vain tietyillä laitteilla voi käyttää tiettyjä tuotteita. Mielestäni tämä on uskomatonta kuluttajan oikeuksien polkemista eikä tälle mielestäni tekijöiden, ei musiikin eikä minkään taiteenmuodon tekijän, pidä antaa minkäänlaista tukea. On tarpeellista luoda sellainen lainsäädäntö, joka antaa kuluttajalle mahdollisuuden päättää, minkälaisen laitteen hän hankkii, minkälaista käyttöjärjestelmää hän käyttää ja että näitä kopiosuojattuja tuotteita, joita on siis markkinoille tulossa, voi käyttää laitteista ja käyttöjärjestelmistä riippumatta. Tämä on sananvapauden, ilmaisuvapauden, tiedonhankkimisen ja koko tietoyhteiskunnan perusta. Jos tämä ei ole mediateollisuuden torppariksi tulemista, niin mikä sitten on?

Arvoisa puhemies! Aion vielä puhua tästä koko tekijänoikeuslaista toisessa käsittelyssä, jolloin tulen puuttumaan must carry -asiaan ja siihen, miten tärkeätä mielestäni on, että taiteilijat tekevät luovaa työtänsä ja että se saatetaan julkisesti nähtäväksi ja kuultavaksi. Mutta on aivan välttämätöntä ymmärtää myöskin se, että taidetta ei tehdä umpioon, taide tehdään nimenomaan katseltavaksi, nautittavaksi, kuultavaksi, ja siinä suhteessa täytyy ottaa huomioon myöskin niitten ihmisten oikeudet, jotka ovat näitä tuotteita hankkineet, että heillä on myöskin niitä mahdollisuus käyttää eri muodoissa.

Heidi  Hautala  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä laki varmaan todella tullaan muistamaan eduskunnassa pitkään, mutta toivottavasti yksi opetuksista on se, että jo lainvalmisteluvaiheessa valtioneuvostossa pitäisi tarpeeksi monet eri näkökohdat pystyä sovittamaan yhteen. Mielestäni alun perin virhe on tapahtunut siinä, että opetusministeriö ei ole laajentanut tämän lain valmistelua, jopa niin, että nyt aivan viime vaiheessa 22. päivä syyskuuta Kuluttajavirasto on ollut hyvin tuohtunut siitä, että se ei päässyt vaikuttamaan lakiesityksen valmisteluun. Mielestäni sivistysvaliokunta on tehnyt perusteellista ja hyvää työtä, mutta varmaan tämän opetusministeriön alkuperäisen yksisilmäisyyden takia valiokuntakaan ei ole sitten osannut kiinnittää huomiota näihin käyttäjien ja kuluttajien oikeuksiin liittyviin kysymyksiin.

Mutta todella myöskin silloin, kun tätä direktiiviä säädettiin Euroopan unionissa, niin loppuvaiheessa kiista koski aivan samaa asiaa kuin nyt eli tätä yksityisen käytön mahdollistamaa kopiointia, eli siinä mielessä tässäkään ei ole mitään uutta. Itse asiassa Suomi on alun perin opetusministeriön nuoteilla ollut erittäin tiukan linjan kannalla, joten siinäkään suhteessa ei ole nyt tähän tilanteeseen mitään muutosta. Suomi on viitannut monissa yhteyksissä omaisuuden suojaan, ja on aivan selvää, että omaisuuden suoja on tärkeä, mutta opetusministeriön muistioissa ei oikeastaan kertaakaan ole viittausta kuluttajien oikeuksiin. Mielestäni tämä on aivan selvä asia.

Kävin nämä asiakirjat läpi, koska minua kiinnosti tämän direktiivin tausta myöskin sen takia, että olin silloin siellä toisessa lainsäädäntöinstituutiossa eli Euroopan parlamentissa. Kyllä sielläkin lobattiin. Spice Girls, Jean Michel Jarre, monet kuuluisat muusikot tulivat sinne puhumaan siitä, että on äärimmäisen tärkeää, että heidän luova työnsä suojataan, ja niin onkin. Luovan työn suojaaminen ja henkisen omaisuuden suoja on äärimmäisen tärkeää. Mutta silloin oli kiinnostavaa, että itse asiassa Pohjoismaista suurin huoli kohdistui juuri siihen, miten esimerkiksi kirjastojen ja muiden julkisten laitosten toiminta jatkossa mahdollistetaan. Luullakseni nämä asiat ovat tässä direktiivissä ja myöskin laissa kohtuullisen hyvällä mallilla, ja muutenkin katson, että ongelmat aika pitkälle nyt sitten kiteytyvät tähän yksityisen kopioinnin mahdollistamiseen. Kuulun niihin, jotka suuren valiokunnan käsittelyssä päätyivät sille kannalle, joka on toinen kuin ministeri Karpelan kanta, että direktiivi olisi sallinut myöskin toisenlaisen tulkinnan ja olisi ollut täysin mahdollista ottaa lakiin vuoden 2002 hallituksen esityksen muotoilu siitä pykälästä, joka koskee teknisen suojauksen murtamista. Olinkin mukana lähes koko muun opposition kanssa esittämässä, että tämä pykälä olisi vaihdettu aikaisemman hallituksen esityksen muotoiluun.

Ministeri Karpela on täällä kertonut, että komissio on käynyt varoittamassa siitä, että tällainen sallivampi tulkinta yksityisestä kopioinnista olisi direktiivin vastainen. Hän äsken keskustelussa viittasi siihen, että on olemassa mustaa valkoisella komission kannasta, ja nyt todella haluan pöytäkirjaan sanoa sen, että mikäli tällainen asiakirja on olemassa, se on aivan ilmeisesti julkinen asiakirja, ja pyydän, että ministeri Karpela toimittaa minulle sen asiakirjan, koska ainoa asiakirja, jonka minä olen nähnyt, on johtaja Jukka Liedeksen syyskuussa suuren valiokunnan pyynnöstä laatima muistio, jossa viitataan komission virkamiehen käyntiin keväällä 2003, jolloin oli tarkasteltu tätä hallituksen ensimmäistä esitystä. Komission virkamies tämän muistion mukaan on suullisessa keskustelussa ilmoittanut, että se on liian salliva yksityisen kopioinnin osalta.

Ed. Vilén täällä jo totesi, että jos tähän asiaan halutaan lopullinen oikeusvarmuus, niin varmaan joku taho, joka kokee oikeuksiaan loukattavan, tämän voi tavalla tai toisella saattaa Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja sillä tavalla tähän tulee lopullinen vastaus.

Itse katson, että sallivampi tulkinta olisi täysin oikeutettu. Ymmärrän myös niitä, jotka ovat tiukemman tulkinnan kannalla, mutta mielestäni olisi rehellistä, että tunnustamme, että tässä on myös arvoristiriita, tässä on myös kysymys aidosta intressiriidasta. Minun mielestäni tämän hallituksen esityksen tulkinta on liikaa kallellaan tekijöiden oikeuksien suuntaan käyttäjien ja kuluttajien oikeuksien kustannuksella. Ymmärrän niitä, jotka haluavat vahvistaa tekijöiden oikeuksia ja ikään kuin katsovat, että kaikki yksityinen kopiointi omaan käyttöön lopulta sitten on omiaan murtamaan tekijöiden oikeuksia. Mutta miksi emme myöntäisi, että tässä on kaksi erilaista intressiä? Tässä ei ole kysymys mistään totuudesta.

Kyse on varmasti myöskin siitä, että henkisen omaisuuden suoja tietoyhteiskunnassa on aika lailla uusi kysymys ja siinä tulee koko ajan suuria yllätyksiä. Me käsittelemme nyt lakia, jossa pannaan toimeen Euroopan komission vuonna 97 antama säädösehdotus. Kyllä aika paljon on tapahtunut tuolla Internetissä ja koko tällä tekniikan saralla vuoden 97 jälkeen. Tämä laki on jo syntyessään vanhentunut. Se direktiivi on vanhentunut. Ed. Thors kertoi, että komissio on käynnistänyt tämän direktiivin ja muun henkisen omaisuuden suojaan, siis tekijänoikeuksien suojaan, liittyvän lainsäädännön uudelleenarvioinnin, ja tähän hallituksen pitäisi nyt täysin paneutua. On selvää, että tämän lain pohjalla oleva direktiivi on uudistettava.

Siellä on myöskin niitä ongelmia, joita meille tulleissa yleisöpalautteissa on kauhisteltu. Suomi on, niin kuin on todettu, vastustanut sitä, että sovellettaisiin sitä, että kun Euroopan talousalueelle tuodaan myytäväksi jotakin tekijänoikeuksien alaista aineistoa, niin ne oikeudet raukeaisivat Euroopan talousalueella. Suomi on kannattanut laajempaa, sallivampaa tulkintaa ja ratkaisua, joka olisi mahdollistanut sen, että vieraista kulttuureista vierailla kielillä on helpompi tuoda myytäväksi tallenteita ja kappaleita Suomeen, ja tässä suhteessa direktiivi on mennyt pieleen.

Myöskin kysymys siitä, että tämä rajoittaa ja kieltää tietokoneohjelmien ja tietokantojen siirtämistä verkossa, valitettavasti löytyy Euroopan unionin lainsäädännöstä, käsittääkseni tietokantadirektiivistä, ja toivottavasti tämä tietokantadirektiivi kuuluu myös näiden uudistettavien lainsäädäntöehdotusten joukkoon.

Hallituspuolueiden neuvottelema ponsi mielestäni ei kovin paljon lisää tähän lakiin, se on jo todettu täällä. Se on itse asiassa sivistysvaliokunnan mietinnön mukainen aika pitkälle. Itse kannattaisin sellaista pontta, jossa aivan selkeästi todetaan, että lakia täytyy uudistaa kuluttajansuojan suuntaan ja että sen ongelmat täytyy korjata ja että hallituksen täytyy tuoda ensi vuoden alkupuolella uusi esitys tekijänoikeuslaista eduskuntaan. Tällainen ponsihan oli eduskunnan suuressa valiokunnassa äänestettävänä, kun ed. Uotila tällaisen ponnen teki ja sitä lähes koko oppositio kannatti.

Annika  Lapintie  /vas:

Herra puhemies! Aloitan ihmettelemällä muutamien kansanedustajien kommentteja, mitä tässä viimeisten viikkojen aikana on kuultu. Yleensähän me puhumme siitä, miten huolestuttavaa se on, kun kansalaiset eivät osallistu eivätkä ole kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Ihmettelemme erityisesti, miksi nuoret eivät jaksa olla kiinnostuneita yhteiskunnallisesta päätöksenteosta, eivät edes niistä päätöksistä, jotka koskevat heitä itseään. Nyt kun on sitten käynyt niin, että monet nuoret ja vanhemmatkin ovat olleet kiinnostuneita siitä, mitä täällä teemme, ja ovat ottaneet yhteyttä, niin sitä on paheksuttu ja sitä on kutsuttu manipuloinniksi ja vaikka miksi. Mielestäni tämä ei ole oikein. Kyllä meidän kansanedustajien täytyy vaan olla iloisia ja kiitollisia siitä, että on olemassa ihmisiä, jotka aktiivisesti ottavat kantaa ja ovat kiinnostuneita yhteisistä asioista, sillä lainsäädännössähän on aina kysymys yhteisistä asioista.

Jotta nyt metsäkin nähtäisiin puilta, niin sanon nyt heti alkajaisiksi, että onhan se aivan päivänselvää, että tekijänoikeus on nimenomaan tekijän omaisuuden suojaa ja tekijällä on oikeus määrätä teoksen kaupallisesta käytöstä ja hänellä on myös oikeus päättää siitä, miten teos julkistetaan tai ollaan julkistamatta, ja on aivan oikein, että tekijä saa palkkion luovan työnsä tuloksen esittämisestä. Tästä toivottavasti olemme kaikki yksimielisiä.

Mutta sitten tulee tämä ongelma, mikä on liittynyt tämän lain valmisteluun. Ensinnäkin tekijänoikeuslainsäädäntö säätelee nimenomaan tekijänoikeuden haltijan ja muiden ihmisten suhteita, ja sen vuoksi on tärkeää muistaa myös se, että myös muiden henkilöiden kuin vain tekijänoikeuden tai muiden tähän liittyvien oikeuksien haltijoiden oikeus on tärkeää. Täällä aikaisemmissakin puheenvuoroissa todettiin, että sananvapauteen kuuluu myös tieto, mahdollisuus vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Samalla tavalla esimerkiksi tieteen, taiteen ja opetuksen vapaus on tärkeää, itsensä kehittäminen varattomuuden sitä estämättä on tärkeää myös niiden ihmisten osalta, jotka käyttävät teoksia, eikä vain niiden osalta, jotka niitä teoksia luovat.

Sen takia erityisesti tässä tekijänoikeuslaissa olisi aivan toisella tavalla kuin nyt tullut jo alkuvalmistelusta lähtien ottaa huomioon se, että kyse on erilaisten ristikkäisten perusoikeuksien säätelystä. Ei ole oikein, että tekijänoikeuslaki polkee sen enempää tekijänoikeuden haltijoiden kuin teosten käyttäjienkään oikeuksia ja rajoittaa niitä. Tämän tasapainon olisi tullut alusta alkaen olla mukana, ja näinhän ei ole ollut.

Olen kieltämättä itsekin pohtinut sitä, onko tämä tekijänoikeuslainsäädäntö, sen valmistelu, soveltaminen, ylläpitäminen ja seuraaminen, aivan oikean ministeriön alaisuudessa ihan sen takia, kun tästä on aivan selvästi tullut arvovaltakysymys. Ministeriö ei suostu ja valitettavasti myöskään sivistysvaliokunta täällä eduskunnassa ei ole suostunut näkemään, että tässä on myös muita ulottuvuuksia kuin pelkästään tekijöiden oikeuksien suojaaminen. Sen vuoksi on aivan aiheellinen kysymys se, onko valmisteleva ministeriö ja valmisteleva valiokunta nyt sitten täällä tämän asian käsittelyssä se oikea.

Vielä tämäniltaisen keskustelun aikanakin on aika yksipuolisesti kuitenkin esimerkiksi ministeri Karpela tuonut esille pelkästään tätä yhtä näkökulmaa, joka pohjaa tekijänoikeuksien haltijoiden etuihin, eikä ole myöntänyt esimerkiksi sitä, että tämä laki on hyvin mutkikas ja vaikeaselkoinen sen takia, että siihen on tehty monia osittaisuudistuksia, jotka ovat vain tehneet asian yhä monimutkaisemmaksi. Myös esimerkiksi käsiteltävissä oleva laki ei ole ollenkaan mikään kokonaisuudistus, joka selkeyttäisi tekijänoikeuslainsäädäntöä tai lisäisi sen ymmärrettävyyttä.

Itse asiassa tämän näytelmän aikana, jota täällä eduskuntakäsittelyn loppusuoralla on käyty, siitä tulkinnasta, mitä tekijänoikeuslaki sallii ja mitä se kieltää, on täysin mahdotonta saada mitään yksiselitteistä käsitystä. Mielestäni meidän ei sellaista lainsäädäntöä pitäisi täältä päästää ulos. Tämä on erityisen suuri ongelma sen takia, että tekijänoikeuslainsäädäntö aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin nykyään tietoyhteiskunnan aikana koskettaa kaikkia ihmisiä. Sen takia tällainen kokonaisuudistus olisi ollut se kaikkein paras, ja mielestäni ei olisi ollenkaan huono asia, jos tämä asia hylättäisiin ja aloitettaisiin uudelta pohjalta.

Sitten vielä suuren valiokunnan käsittelystä. Täällä on kovasti oltu vihaisia ja kritisoitu sitä, että suuri valiokunta tavallaan otti esille näitä ristikkäisiä näkemyksiä tämän lain valmistelussa ja otti huomioon myös sen, että esimerkiksi perustuslakivaliokunta oli todennut aivan selvästi muun muassa tästä teknisen toimenpiteen suojaamisen kierrosta, että koska kysymys on henkilön oikeudesta käyttää teosta sen käyttötarkoitusta vastaavalla tavalla eli oikeudesta ja katsella ja kuunnella teosta, "Lakiehdotuksen 50 a §:n 3 momentista on näin ollen syytä poistaa sen viimeinen virke". Tämä on täysin jäänyt huomaamatta sivistysvaliokunnassa, ja jos se nyt suuressa valiokunnassa tuli esille, myös kiitos tämän laajan kansalaispalautteen, minusta se on vain hyvä asia. En myöskään ymmärrä sitä, että täällä todetaan, että se ei olisi suuren valiokunnan rooli. Kyllä se vain on. Alun perin suuri valiokunta on nimenomaan perustettu toiseksi kamariksi, jonka tehtävänä on ottaa esille ristiriitaisuuksia ja ratkoa niitä. Se, että meidän suuri valiokuntamme nykyään toimii EU-valiokuntana, on ehkä hämärtänyt tätä sen toista roolia, mutta ei se sitä mihinkään ole poistanut. Sen vuoksi omasta mielestäni on ollut täysin oikein, että suuri valiokunta on tähän puuttunut.

Vielä nyt sanon ystävälleni, kollegalleni perustuslakivaliokunnassa, ed. Irina Krohnille, että perustuslakivaliokunnassa usein pohdimme sitä, mitä asioita laitetaan tänne niin kutsutusti ponteen, joita muiden valiokuntien on pakko ottaa huomioon, ja mitä taas kirjoitamme tänne tekstiin, kun huomaamme, että lainsäädäntö on huonoa ja se polkee joitakin perusoikeuksia eikä ota huomioon perusoikeuksien tasavertaista käsittelyä. Kyllä siellä valiokunnassa ainakin kaikki ovat olleet yksimielisiä siitä, että kyllä ne pitää ottaa huomioon eikä kysymyksessä ole vain se, että eri valiokunnat ajattelevat asioista eri tavalla. Mutta ehkäpä tämä oli kulttuurihenkilön kiihdyksissä toteama huomautus.

Suuressa valiokunnassa todellakin edustajat Kari Uotila ja Pentti Tiusanen vasemmistoliitosta esittivät tämän sisältöisen ponnen: "Eduskunta edellyttää, että kuluttajan aseman parantamiseksi ja lakiehdotukseen sisältyvien ongelmien poistamiseksi hallitus tuo tarvittavat ehdotukset eduskunnan käsittelyyn vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla." Kuten ed. Hautalan puheenvuorossa kävi ilmi, likipitäen koko oppositio suuressa valiokunnassa tätä kannatti. Tämä ponsi tullaan uusimaan toisessa käsittelyssä, ja ihan hyvä, jos tämä tullaan hyväksymään.

Itse kuitenkin olen vähän skeptinen tämän ponnen suhteen, kun olen nyt kuullut täällä ministeri Karpelaa ja sen lisäksi olen vielä nähnyt tämän asian käsittelyä ministeriössä ja vielä sivistysvaliokunnassa. Kun tästä nyt on tullut tiukka arvovaltakysymys ja ministeriö ei peräänny askeltakaan vaan päinvastoin syöksyy eteenpäin kuin panssarivaunu, en oikein jaksa uskoa, että tätä pontta, vaikka se hyväksyttäisiin, tullaan tottelemaan. Minun mielestäni ehkä tässä tilanteessa olisi paras tehdä niin, että tämä epäkelpo, sekava, vaikeaselkoinen, paljon tulkintaerimielisyyksiä aiheuttava laki tässä käsittelyssä hylätään ja aloitetaan uudelta pohjalta paremman ja uudemman lain valmistelu. Olemme kyllä nähneet, että tarvittaessa eduskunta pystyy hyvin nopeasti käsittelemään ja hyväksymään lakeja.

Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On harvinainen ilo olla eri mieltä ystävän ja kollegan, ed. Lapintien kanssa. Mutta kiinnitin huomiota siihen, että monet perustuslakivaliokunnan jäsenet käyttävät ikään kuin väärin perustuslakivaliokunnan auktoriteettia antaessaan ymmärtää, että tämä huomautus oli sitä myöten ehdoton ja perustuslain säätämisjärjestykseen liittyvä asia. Se oli ihan normaali huomautus, ja niin kuin sanoin, meidän tärkeitä ihmisoikeushuomautuksiamme on hallintovaliokunta usein jättänyt noudattamatta, joten ei tässä ole mitään poikkeusta tapahtunut eduskunnan sisällä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Krohnin huomautukseen. Kyllä itse ainakin yritin selvästi sanoa, että kyse ei ole siitä, tarvitaanko perustuslain säätämisjärjestystä vai ei, vaan kysymys on siitä huolestuttavasta kehityksestä, että taas kerran, kun perustuslakivaliokunnassa niin edustajat kuin varsinkin valiokuntaneuvokset tekevät huolellista, paneutuvaa työtä, ottavat esille lainsäädännön virheitä tai sanotaan huonoa lainsäädäntöä, joka voi johtaa tulkintaerimielisyyksiin, tai kohtia, joissa poljetaan perusoikeuksia tai ihmisoikeuksia, niin sitten se valiokunta, jolle tämä lausunto annetaan, ei sitä otakaan huomioon. Kyseessä ei ole mikään tapahtuma, joka toistuu silloin tällöin, vaan kyseessä on erittäin huolestuttava, todella väärään suuntaan menevä ilmiö, ja sen vuoksi pitäisin hyvin tärkeänä, että näihin aina suhtauduttaisiin hyvin vakavasti ja myös (Puhemies koputtaa) todettaisiin se, että on väärin, että valiokunta ei ole näihin kiinnittänyt huomiota ja noudattanut niitä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen saanut käsitellä tätä hallituksen esitystä, joka on annettu siis jo viime vuonna, suuressa valiokunnassa. Minulla ei ole ollut siihen minkäänlaisia ennakkopaineita ja olen koettanut kuunnella eri tahoja ja asettua heidän asemaansa. Koska olen ollut myös paljon tekemisissä kulttuurin kanssa, tiedän, kuinka kipeää se tekee, kun ideoita varastetaan. Sitä tapahtuu tieteessä, taiteessa, ja sitä tapahtuu myös täällä politiikassa.

Kuitenkin katson, että direktiivi tarkoittaa ohjetta, ja katson, että direktiivi sallii ostettujen tuotteiden kopioinnin omaan käyttöön. Se kieltää selkeästi tuotteiden kaupallisen kopioinnin edelleenmyyntiä varten. En käy toistamaan täällä käytettyjä puheenvuoroja vaan koetan tuoda oman kantani mahdollisimman selkeästi julki.

Mielestäni lain pitää olla selkeä, ymmärrettävä, valvottavissa oleva ja sen rikkomisesta pitää tulla sanktio. Myös politiikka on luovaa, ja arvostan tietenkin taiteilijoita, ja heidän tulee saada palkka työstänsä, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta elämme myös tätä päivää ja tietoyhteiskuntaa, jolloin käytetään erilaisia tieto-ohjelmia, tietokoneita, elektronisia laitteita, ja tämä totuus pitää myös hyväksyä ja siihen pitää sopeutua. Se voi tehdä kipeää, mutta se nyt vaan on totuus.

Hallitus vaatii kansalaisvaikuttamisohjelmaa, ja nyt se näyttää purevan, kun aktiivisuutta on ilmennyt. Henkilökohtaisesti varsinkin nuorten aktiivisuus on ollut ilahduttavaa. Haluan ihan vain sanoa muutaman paikkakunnan, mistä asti tähän asiaan on kiinnitetty huomiota, ilman, että henkilöt ovat olleet henkilökohtaisesti läsnä, eli tämä on tapahtunut tiedonvälityksen kautta. Pahoittelen, etten varmasti pysty kaikkia paikkakuntia mainitsemaan.

Nuoret allekirjoittivat adressin. Nämä nuoret tai opiskelijat jättivät adressin, oli 4 allekirjoittajaa ja sen lisäksi oli 2 126 muuta nuorta tai opiskelijaa, ja adressin pääsääntöinen sisältö ja syy, miksi he allekirjoittivat sen, oli se, että hallituksen esityksen tulee sallia yksiselitteisesti kopiointi ostetusta tuotteesta omaan käyttöön. Näitä allekirjoittajia oli Lahdesta, Helsingistä, Iitistä, Seinäjoelta, Alahärmästä, Ylistarosta, Kokkolasta, Mynämäeltä, Vehmaalta, Nastolasta, Pertunmaalta, Kouvolasta, Hollolasta, Turusta, Kotkasta, Liedosta, Oulusta, Vammalasta, Joensuusta, Lappeenrannasta, Muuramesta, Porista, Toholammilta, Torniosta, Enontekiöltä ja Vilppulasta muun muassa. Minusta se on aika ilahduttavaa, että asiaa on näin laajasti seurattu.

Jos ostamme tuotteen, on se sitten cd tai dvd tai mikä tahansa vastaava, on se meidän omaa omaisuuttamme. Silloin katson, että sitä pitää meidän saada käyttää, kuten haluamme. On aivan eri asia ryhtyä ottamaan kopioita ja käymään tällä tuotteella kauppaa. Sehän ei ole oman henkilökohtaisen käytön tarkoitus. Mielestäni tällainen kaupankäynti eli piratismi on ehdottomasti tuomittavaa.

On ollut mielenkiintoista suuressa valiokunnassa seurata, koska siellä kuitenkin työskentelee useampi entinen europarlamentaarikko, heidän kannanottojaan ja heidän näkemyksiään asiasta. On saanut hyvin laajan kuvan direktiivin synnystä ja lainsäädännön synnystä. On aivan totta, niin kuin ed. Lapintie täällä sanoi aikaisemmin, että suuri valtiokunta on ollut olemassa jo ennen EU-aikaa ja se on ollut juuri tämmöinen sovitteleva valiokunta. Nykyisin se mielletään tavallaan vain direktiivivaliokunnaksi.

Mielestäni hallituksen esitys 177 vuodelta 2002 oli sisällöltään parempi kuin nykyinen hallituksen esitys. Sen sisältö oli sellainen, että tuotteesta piti saada ottaa kopio omaan käyttöön. Sen piti olla siis laillista. Mielestäni ponnen esittäminen on hyvä ele hallitukselta. Se on kaunis ajatus ja kaunis ele, mutta mielestäni jokaisen oikeudentuntoon käy se, että lakeja tulee seurata ja niitä tulee muuttaa, mikäli ne eivät ole toimivia. Lain tulee olla selkeä, sitä pitää seurata ja tottelemattomuudesta tulee rangaista. Nyt tämän hallituksen esityksen suhteen tällaista ei ole mahdollista selkeästi tehdä. Mielestäni on periaatteellisesti tärkeää, että eduskunta päättää, että tekijänoikeuslaki tällaisena on hylättävä ja tehtävä uusi hallituksen esitys.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies, hyvät edustajatoverit! Kulttuurin ja tieteen helmien suurkuluttajana olen vähintäänkin loukkaantunut ed. Alhon tulkinnasta kuluttajia kohtaan, mitä hän täällä esitti, että olisin todennut, että kuluttajilla ei ole mitään oikeuksia tekijöiden helmiin. Yritin muistuttaa siitä, että kyseessä on kuitenkin noin 55 muuta pykälää kuin nämä, joista tällä hetkellä keskustelemme, ja että kyse on itse asiassa myös ammatinharjoittamiseen liittyvistä oikeuksista, joista valitettavan vähän täällä tänään puhuneet ovat muistaneet muistuttaa. Kyse on myös viestistä, mitä eduskunta antaa yhdelle Suomen koulutetuimmista mutta heikkotuloisimmista ja osin nykylainsäädännön lainsuojattomaksi jättämistä ihmisryhmistä.

Kritiikkini ei ole missään vaiheessa kohdistunut yhteenkään täällä esitettyyn pykälämuutokseen, ei 50 a §:ään eikä ed. Jyrki Kasvin täysistunnossa tuomiin pykäliin. Voi olla, että suuri valiokunta tulkinnoissaan tai perustuslakivaliokunta tulkinnoissaan tai ed. Jyrki Kasvi tulkinnoissaan on aivan oikeassa. Olen vaan osoittanut kritiikkini siihen toimintatapaan, jolla unohdetaan, että siinä on todellakin kyse myös aivan jostakin muusta kuin siitä, että yksipuolista tulkintaa käyttäen koko laki vaarannetaan kuluttajiin vetoamalla. Miten käy teatterinkuluttajien sen jälkeen, kun tämä laki nyt täällä mahdollisesti tiistaina kaatuu? Miten käy musiikinkuluttajien, jotka eivät otakaan kuluttamaansa musiikkia suoraan verkosta siinä tapauksessa, jos kaikki ne toiveet, mitä muun muassa Muusikkojen Liitto eli musiikin ammattilaisten edustajat ovat tätä tekijänoikeuslakia kohtaan osoittaneet, toteutuvat?

Arvoisa puhemies! On erittäin seksikästä puhua laitteista ja tekniikasta ja on erittäin seksikästä vedota kuluttajiin, mutta näyttää siltä, että vähemmän seksikästä on kantaa vastuuta kokonaisuudesta tai yksittäisistä ammatinharjoittajista. Samoin kuin olen loukkaantunut ed. Alhon tulkinnasta omista puheistani, olen vähintään yhtä loukkaantunut siitä väitteestä, että en kannattaisi demokratiaa enkä kansalaisaktivismia. Mielestäni kansalaisaktivismi on ok, sitä on myös sähköpostitse ainakin minulle huomattavasti aikaisemminkin jo toimitettu. Ehkä ed. Kasvi on poikkeus tässä, mutta uskoisin, että suuri osa kansanedustajista saa päivittäin kymmeniä kansalaisaktivismin tuloksia sähköpostiinsa. Mutta kuka huolehtii kokonaisuudesta, kun kansalaisaktivismikin kohdistuu vain yhteen yksityiskohtaan, jonka vielä kaiken lisäksi MikroBitti-lehti niminen tuote on hyvin suurelle kansakunnalle julkisuuteen tuonut? Jopa oma veljeni soitti, että koko tekijänoikeuslainsäädäntö pitää kumota sen takia, että hän ei saisi enää ladata netistä musiikkia. Mielestäni oma veljeni sentään tietää, että itse tulen taustaltani kulttuuripuolelta ja kyse on tekijänoikeuksien osalta ehkä jostakin muusta minun kohdallani.

Samoin mielenkiintoista on tämä, miten täällä kohdellaan tekijänoikeuksien omistajia. Useassakin puheenvuorossa on kerrottu, kuinka on hienoa, että kansalaisaktivismi muutaman pykälän kohdalta on toteutunut ja että täällä on saanut sanaa levittää eri tavalla. Mutta samassa puheenvuorossa kerrotaan, että tekijänoikeuksien omistajat ovatkin ykskaks vaan pelkästään lobbareita, että heillä ei olekaan sellaista samanlaista sananvapautta levittää omaa tarvettansa, tuoda esiin omia tarpeitansa tämän lainsäädännön suhteen. Kummastelen tätä, koska olen kuvitellut, että koska kyse on tekijänoikeuksista, kyse on myös siitä, että tekijänoikeuksien omistajilla on jonkinlainen sananvalta siihen, minkälaista säädäntöä me olemme luomassa.

Tiedossa on, kuten ed. Jyrki Kasvi täällä jo ilmoitti, että tässä salissa tullaan tekemään koko lakipaketin hylkyesitys, siis vain muutaman pykälän tähden, ei suinkaan koko kokonaisuuden tähden. Olisin ymmärtänyt, jos täällä salissa olisi perusteltu tulevaa hylkyesitystä sillä, että koko lainsäädäntö kokonaisuudessaan on heikko ja se pitää hylätä. Mutta mielestäni hylkääminen ei ole hyvä tässä vaiheessa, kun lakia on jo kahden eduskunnan aikana valmisteltu, osittain laki on 30—40 vuoden takaa, se on antiikinaikuinen, se ei osin tunnista sellaisia asioita kuin videot, vhs:t, digi-tv:t, cd:t, dvd:t nykymuodossansa, jolloin siinä on tekijöiden kannalta aivan todellisia suuria tarpeita uudistuksiin.

Nyt tämä eduskunta olisi valmis antamaan sen viestin, että okei, tekijänoikeudet ovat ihan ok, kuluttajansuojaa pitää vahvistaa, mutta tekijöiden oikeuksia ei tarvitse siirtää tälle vuosituhannelle vaan ne voivat jäädä vuoden 1960-luvun maailmaan. Miten vainoharhaista on kysyä, miten käy tekijöiden, jos ed. Jyrki Kasvin hylkäysesitys tulee toteutumaan? Miten käy ensi vuoden sopimusten osalta laulajien, muusikoiden, säveltäjien, näyttelijöiden, kuvataiteilijoiden, graafisten suunnittelijoiden, ohjaajien, puvustajien, lavastajien ja kirjailijoiden ja tanssijoiden ja monen muun ammattiryhmän osalta, jos päivästä toiseen he joutuvat elämään epävarmuudessa siitä, millä ehdoilla he tulevat omia tekijänoikeussopimuksiaan tulevaisuudessa tekemään?

Niin kuin totesin, voimassa oleva laki on osin antiikinaikuinen, se ei sellaisenaan kelpaa tähän päivään. Rehellisesti minä myönnän, että tämä esitys on sekava. Se on tilkkutäkki, mutta se on myös tekijöiden kannalta parannus nykytilaan. Sopimusosapuolena se vahvistaa tekijöiden oikeutta neuvotella omien töidensä hedelmistä, kun vielä muistaa, että 1960-luvun jälkeen, jolta suurin osa tekijänoikeuslainsäädännöstä on peräisin, maailma on myös muuttunut niin, että ei ole enää olemassa pysyviä työpaikkoja. Muusikoilla varmaan ei ole koskaan ollutkaan, mutta näyttelijöillä oli ennen vanhaan semmoiset hautakivisopimukset, että tästä ikuisuuteen tietyn teatterin palveluksessa. Valitettavasti näin ei enää ole. Suuri osa tekijöistä joutuu henkilökohtaisesti itse sopimaan freelancereina niistä oikeuksista, joilla he tulevat tekemään töitä. Tämä lainsäädäntö olisi huomattavasti parantanut yksittäisen ihmisen asemaa neuvotella tulevista tuloistansa ja niistä ehdoista, joilla hänen työtään tullaan käyttämään. Nyt muutaman pykälän tähden täällä eduskunnassa ollaan tämä parannus täysin sivuuttamassa.

Ed. Jyrki Kasvi on mielellänsä käyttänyt täällä kulttuuriteollisuutta esimerkkinä. Hän puhuu mielellänsä makrotasosta, hän puhuu mielellänsä mediajäteistä, ja hän puhuu mielellänsä isoista konserneista, jotka hallitsevat tiettyä teollisuutta. Mutta minulle ainakin henkilökohtaisesti kulttuuriteollisuudessa ja kulttuurituotannossa on myös mikrotaso. Siellä ovat ne tekijät. Jostain kumman syystä ed. Jyrki Kasvi ja eräät muut täällä haluavat sivuuttaa tämän osan kulttuuriteollisuudesta täysin näissä esityksissänsä.

Eniten minua vielä huolestuttaa se, että näillä näkymin luovuusstrategiasta ja luovasta taloudesta, jota mielellämme erilaisissa työryhmissä täälläkin askartelemme, on tulossa tämmöinen sisällötön mantra, jota me toteamme ja joka on osoittautunut itse asiassa sellaiseksi mantraksi, jota käytämme silloin, kun luovuutta missään suhteessa ei haluta edistää, sen rakenteita ei haluta vahvistaa, sitä osaamista, mitä luovuuteen liittyy, ei haluta kunnioittaa, vaan se on tämän päivän blaa blaa blaa, jolla yritetään vaan itse asiassa verhota tiettyjä heikennyksiä, jotka kohdistuvat hyvin usein juuri kädentaitoja omaavaan henkilöön tai niihin, jotka tekevät luovaa työtä. Tämän vuoksi esitän edelleen toivomuksen, että — äänestellään, mitä sattuu 50 a kohdan erilaisista lausumista täällä — tämä tekijänoikeuslaki, joka on kokonaisuudessaan kuitenkin huomattava parannus köyhimpien suomalaisten työtä tekevien ihmisten kohdalla, hyväksyttäisiin.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eduskuntahan on maamme korkein lakeja säätävä elin. Mielestäni kuitenkin lakien tulisi olla sellaisia, että Rymättylän tyttökin ymmärtää. Tätä lakia, rohkenen väittää, ei ymmärrä tässä salissa kukaan, ei yksikään sielu, koska tätä eivät näköjään ymmärrä myöskään lakia valmistelleet virkamiehet. Olemme saaneet ministeriöstä sekavia tietoja lain tulkinnoista.

Ymmärrän oikein hyvin sen asian — annan vähän syöttöjä seuraavalle puhujalle, joka näyttää olevan ed. Soini — että tämä laki on meidän hyväksyttävä, koska olemme EU:ssa. Suomi on viimeinen sivistysvaltio, joka tätä ei ole hyväksynyt. Olin jossakin vaiheessa jopa ehdottamassa, ajattelemassa, että tämä pitäisi hylätä, mutta ymmärrän nyt oikein hyvin, että on EU:n implementointimääräys. Kuulin tänään suuren valiokunnan puheenjohtajalta, että Suomea ei ole vielä sanktioitu EU:n puolesta, vaikka olemme myöhässä tässä asiassa, johtuen siitä, että EU-herrat tietävät, että tätä lakia valmistellaan ja tämä on niin sanotusti loppusuoralla. Siitä syystä kannatan, että tämä menee eteenpäin.

Toki tämä on susi jo syntyessään eli vanha tullessaan voimaan. Vaikka pykälissä on sanottukin suunnilleen samoilla sanoilla kuin suuri valiokunta täällä, että tätä tulee seurata ja ryhtyä toimiin, mielestäni täytyy ryhtyä niihin tämän lain uudistustoimiin heti, välittömästi, eikä odottaa. Käsittääkseni vasemmiston edustajat tuolla suuressa valiokunnassa olivat tehneet ehdotuksen, että tätä ruvettaisiin värkkäämään jossakin vaiheessa ensi vuonna. Mielestäni tätä voisi ruveta värkkäämään heti samaan syssyyn, kun tämä hyväksytään ensi viikolla.

Täällä puhutaan vaan musiikin kopiomahdollisuudesta. Minä ymmärrän hyvin, että tässä tulee käyttää myöskin talonpoikaisjärkeä. Mielestäni ei koskaan tulisi tehdä lakeja, joita ei voi valvoa. Tämä on yksi sellainen laki, jonka valvonta on käsittämättömyydessä, eli elämme sellaista aikaa, että tällainen imurointi ym. asiat, kopiointi — kuka sitä valvoo? Ei kukaan. Enkä minä näe ollenkaan ... Itsekin olen kulttuurin tekijä ollut, 11-vuotiaana aloitin näyttelijänä, sitten siirryin patarumpujen ääreen, sinfoniaorkesteriin jne., eli liippaa läheltä. Tämähän tarkoittaa myöskin muita, niin kuin ed. Sirnö ansiokkaasti kertoi.

Minulla on erinomaisen hyvä, katkera omakohtainen kokemus vuoden takaa ennen viime vuoden kunnallisvaaleja. Espanjassa asuva oululaiskuvataitelija teki Helsingin Sanomissa Nyt-liitteessä minusta olleesta valokuvasta taulun. Käytin sitä maalattua taulua vaalimainoksessani. Tulipahan lasku: 1 000 euroa plus alv. Taiteilijan tekemä taulu tuli maksamaan minulle, siis valokuvaajalle minun piti maksaa 1 220 euroa, ja ihan kiltisti sen maksoin. Soitin kyllä Journalistiliittoon lakimies Lauri Kerosuolle ja kysyin, voiko valokuvaaja tekijänoikeuden perusteella heittää tikalla hinnan. Kerosuo sanoi, että ei voi vaan valokuvaajalla täytyy, niin kuin kampaamossakin, olla hinnasto, mitä valokuvateos maksaa. Se oli kuulemma valokuvateos. Siitä on säännökset olemassa, ja heillä on sitten ohjeet, että jos tekijänoikeutta rikotaan, niin he voivat laskuttaa kaksinkertaisena sen hinnan, mikä heillä siitä valokuvateoksesta olisi muuten.

Siis kannatan tätä pelkästään sen EU-asian vuoksi, että tämä menee äkkiä eteenpäin. Säästyvätpähän Suomen hallitukselta ne vähät varat, kun tuo ensi vuoden budjettikin näyttää siltä, että Suomi tuntuu olevan aika ahdingossa. Mutta en ymmärrä tällaisia asioita, mistä ihmeen syystä me emme saisi kopioida omaan käyttöön esimerkiksi cd:ltä kasetille. Se menee jotenkin järjen yli. Vaikka kannatan tekijänoikeuksia, tämmöistä talonpoikaisjärkeä mielestäni tässäkin asiassa saa käyttää.

Tuli mieleen muuten tässä semmoinenkin asia tekijänoikeuksista, että kun tekijänoikeuksia on hyvin monilla aloilla, ed. Sirnö unohti yhden asian, mikä minulle on tullut mieleen. Onko kampaajalla oikeus tuotteeseensa, kun hän tekee esimerkiksi hääkampauksen? Semmoisenkin voisi heittää tänne aivan hyvin, laajentaa tekijänoikeuksia. Minun mielestäni kampaajatkin ovat taiteilijoita omalla alallaan ja on monia muita semmoisia, mistä pykäliä ei ole vielä ollut.

Mutta tämä on joka tapauksessa lyhyen parlamenttiurani aikana ylivoimaisesti sekavin laitos. Siitä syystä rohkenenkin sanoa, että tätä ei tässä salissa kokonaisuutena ymmärrä varmasti kukaan, koska sitä eivät ymmärrä myöskään virkamiehet. Ehkäpä, kun tämä hyväksytään ensi viikolla ja rupeamme värkkäämään tähän parannuksia niistä asioista, jotka ovat susia jo syntyessään, meidän täytyy ruveta tekemään toista lakia. Tämä on siis tekijänoikeuslaki, ja meidän täytyy ruveta sen jälkeen tekemään toista lakia, joka on sitten kuluttajanoikeuslaki, koska siitä tässä kovasti puhutaan, että kuluttajalla ei ole oikeuksia.

Minä olen myöskin närkästynyt, niin kuin täällä on joku muukin sanonut, että jotkut ovat närkästyneet siitä sähköpostitulvasta, mitä on tullut. Minä olen laskenut joka ainoan sähköpostin, mitä minulle on aiheesta tullut — ehkä se johtuu myöskin eräästä entisestä ammatistani — ja minulle on tullut 681 sähköpostia tämän asian tiimoilta. Aika mittava määrä! Kannatan, että tämä menee tämmöisenä läpi, niin päästään sanktioista.

Seuraavaksi päästään kuuntelemaan varmasti verbaalista antia EU:n suunnalta. Tervetuloa, ed. Soini!

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajala käytti erinomaisen puheenvuoron, ja vain häkellyin siinä alkuosassa, kun hän totesi, että pitää pelkästään EU:n takia hyväksyä tämä lakipaketti. Korostaisin kuitenkin edelleen, että mielestäni tämä laki on hyväksyttävä siksi, että se poistaa köyhyyttä ja se poistaa eriarvoisuutta tällä hetkellä Suomen vähiten toimeentulevan ammattiryhmän osalta.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen hyvin mielissäni, että ed. Rajala osaa jo itsenäisyystaisteluani ennakoida tässä puheenvuorossani ja toivottaa minut tervetulleeksi. Tulen tilaisuudesta, jossa pidin esitelmän: Itsenäisyys päivän lähempänä. Sehän on tänä päivänäkin lähempänä jälleen Suomen itsenäisyyden ja suvereniteetin suhteen.

Mutta, arvoisa puhemies, aloitan tästä, miten tämä laki oikeastaan joutui sinne suureen valiokuntaan, jonka varajäsenenä myöskin pääsin seuraamaan keskustelua ja ministereitä ja asiantuntijoita. Tosin oli äärimmäisen harmittavaa, että sitten kun tehtiin päätöstä, niin varajäsen ei saanut puhua eikä osallistua päätöksentekoon. Senkin takia haluan tässä täysistunnossa tästä puhua. Mutta ydinhän tässä asiassa on tietenkin se, minkä ed. Rajala sanoi. Tämä on EU-lähtöistä lainsäädäntöä, ja se on juuri EU:n näköistä lainsäädäntöä, sekavaa, ristiriitaista, byrokraattista, sanelevaa. Meille hyvin monessa yhteydessä valiokunnassa sanottiin, että EU-direktiivi vaatii sitä tai vaatii tätä, välys on tämänmoinen tai se on tuommoinen, ja sitten meille väitetään, että elämme itsenäisessä Suomessa, jossa me voimme itsenäisesti säätää lakeja. No, me emme enää, kun olemme Euroopan unionin jäseniä, ole tässä perinteisessä mielessä itsenäinen ja suvereeni valtio, mutta meistä tulee, kun kansan mitta täyttyy, ja tämä on erittäin oiva esimerkki siitä. Olen saanut noin 300 sähköpostia ja aloittanut kaikki ne vastaukset: "Tätä se EU teettää." Ja sitten tulee pitkä rimpsu perusteluja siitä, kuinka tämä asia nyt on.

Mutta, arvoisa herra puhemies, sehän tässä on mielenkiintoista, että tämä asia itse asiassa joutui suureen valiokuntaan sen vuoksi, että sali pisti jumalanpalvelusmusiikin sinne ja halusi, että jumalanpalvelusmusiikki olisi tekijänoikeusmaksusta vapaa, mikä on minunkin kantani. Olen iloinen, että sen puolesta pääsin äänestämään. Riittäköön tässä suhteessa Luojan ilo kiitokseksi tekijänoikeusasioissa, ja jos Herran huoneessa jotain esitetään, olkoon se korvauksesta vapaata.

Mutta kun olen tällainen yksinkertainen kansanmies, niin ajattelen näitä asioita ehkä hieman erikoisella tavalla. Kun tänäänkin tuosta tulin tänne ja katsoin marsalkka Mannerheimin patsasta, joka on aivan erinomainen, niin ajattelin, että eihän tästä nyt mene mitään tekijänoikeusmaksua, kun minä sitä katselen, eikä siitä nyt kilahda kenellekään rahaa, kun minä sitä katselen. Kun katselen kuvataiteilijoiden tauluja — minä kävin Lontoossakin tauluja katsomassa, sitä kuuluisaa kukkataulua ja muita — niin ei niistäkään mene rahnaa kenellekään. Ja tämmöinen yksinkertainen kansanmies ajattelee, että ovatkos nyt kuvataiteilijat ja muut taiteilijat sitten tasa-arvoisia keskenään vai kuinka tämä on. Tämä on saanut minut ajattelemaan tätä asiaa hyvin kriittisesti.

Minä katson, että aina, kun EU:ta vastaan hyökätään ja itsenäisyyttä puolustetaan, se on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta se on hyvä asia erityisesti, että kansalaiset ottavat yhteyttä kansanedustajiin. Ei se minulle ole suuri vaiva ollut ilmoittaa, että tätä se EU teettää. Pikemminkin se on ollut suuri riemun ja ilon aihe.

Mutta, arvoisa puhemies, tämä laki on, niin kuin ed. Rajala sanoi, vaikeaselkoinen ymmärrettäväksi. Olen siitä iloinen, että tämä prosessi on tällaisen pienen mutta kasvavan eduskuntaryhmän pakottanut myöskin perehtymään siihen. Koska sivistysvaliokunnassa ei ollut perussuomalaisten edustajaa, niin tämä prosessi, josta myöskin haluan kiittää ed. Kasvia, joka on laukaissut tämän kapinan tavalla tai toisella tietoisesti tai vähemmän tietoisesti, pakotti perehtymään tähän. En minä oikein tiennyt, mikä on mp3, ennen kuin tämmöinen kaplakka alkoi, mutta nyt tuolla ei uskalla kulkea lähiöissä tietämättä, mikä on mp3, mikä on koko tämä prosessi. Sieltä tulee melkoisen suoranuottista palautetta.

Tässä on selviä epäkohtia, mutta en ole niin tämän alan asiantuntija, että voisin sanoa, että tästä kaiken ymmärrän, mutta se pääasia, minkä ymmärrän, on juuri vastakkainen ed. Rajalan kanssa. Minua ei kerta kaikkiaan kiinnosta, mitä EU meiltä edellyttää ja käskee. Minä toivoisin, että ne vetäisivät meidät tuomioistuimeen ja tuomitsisivat siitä, että me käytämme itsenäistä lainsäädäntövaltaa Suomen eduskunnassa. Mikään ei olisi sen mieluisampaa kuin sitten kysyä, olemmeko itsenäinen valtio vai Brysselin tyrannian orjia, ja vastaus on, että me haluamme olla itsenäisiä. Sinä päivänä, kun Suomen kansa huomaa, mistä tässä on kysymys, rupeavat tolpat Pyrsselissä kaatumaan, ja se päivä tulee vielä koittamaan.

Aivan oikein kuten ed. Rajala sanoi, nimenomaan tällä EU-direktiivillä tätä on perusteltu jatkuvasti, ja EU-lakien ensisijaisuus kansalliseen lainsäädäntöön nähden on minulle, joka pidän kansan suvereniteettiä pyhänä, käsittämätön. En hyväksy mitään Brysselin byrokraattia tämän talon yläpuolelle. Tässä maassa toistaiseksi on ollut hieman niukasti vielä tässä eduskunnassa niitä, jotka ovat tässä asiassa samaa mieltä, mutta Euroopassa alkaa olla yhä enemmän. Juttelin tässä aikoinaan pitkäaikaisen Englannin konservatiiviparlamentaarikon Bill Cashin kanssa, ja hän sanoi, että se on aivan sietämätön ajatus — käytti sanaa outrageous — että Brysselin tyrannia voi olla Westminsterin yläpuolella. Se on täysin sietämätön ajatus, että Brysselin tyrannia voi olla Arkadianmäen yläpuolella. Tästä tulee loppu aikanansa.

Vielä juuri tämä, mitä ed. Rajala sanoi: Tällä hetkellä EY-tuomioistuimet tekevät ennakkotapaukset, jos on ristiriitaa kansallisen lainsäädännön ja EU-lainsäädännön välillä. Juuri sen vuoksi EU:n perustuslain hylkääminen Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksessä oli niin erinomainen asia, että tässä sopimuksessa olisi määritelty, että EU:n lainsäädäntö on automaattisesti kansallisen lainsäädännön yläpuolella. Kiitoksia Hollannin ja Ranskan sosialisteille tästä. Yleensä en ole sosialisteilta saanut yhtään mitään muuta kuin paljon veroja, mutta tässä yhteydessä tämä on aivan erinomainen asia.

Arvoisa herra puhemies! Olen kyllä päätynyt kannattamaan tätä hylkäysesitystä yhtään häpeämättä sitä, että en täysin pysty sanomaan kaikkia yksityiskohtia. Sen pystyn sanomaan, että jos tästä on selvää tulkintaerimielisyyttä, kun olet ostanut jonkun äänitteen, niin sen jälkeen siitä muodosta, missä sitä kuuntelet, olet maksanut kerran, on se muoto mikä tahansa.

Mutta erityisesti olen siitä suunnattoman iloinen, että tämä on tullut myös nettiviikareitten, irkkaajien ja kaikkien muiden tietoon, missä tämän sekasotkun alkulähde on. Ed. Rajala, se on Brysselissä. Sen synneiksi voimme tämän kaiken kevein mielin kipata.

Yleensäkin meidän päättäjien pitäisi olla sen verran itsekriittisiä, että jos emme pysty selittämään päätöstämme tai äänestyskäyttäytymistämme ihmisille, jotka meitä äänestävät ja kysyvät meiltä, miksi teit näin, parempi on sitten vastata, että en tehnyt niin, koska en ymmärtänyt. Se olisi moraalisesti selkärankaista. Itse ymmärrän sen, että tässä on näitä näkökohtia, tekijänoikeuksia ja muita, jotka varmaan ansaitsevat huomiota, mutta tämän turpean, erottamattoman, itseään täydentävän Brysselin etuluokan sanelupolitiikkaa on, että meillä asiantuntijat tohtorinhattu päässä todistavat, että meidän pitää näin tehdä. Ei milloinkaan taivu selkäni Brysselin tyrannian alle, ei tässä eikä jatkossa.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Arvon ed. Soini, tämä tekijänoikeuden tausta ei ole siellä Brysselissä, vaan ihan meidän omassa perustuslaissamme ja varmaan niissä perusarvoissa, joita tekin itse kannatatte, nimittäin työnteossa ja omistusoikeudessa.

Pyysin tämän toisen puheenvuoron siksi, että tässä olen häkeltynyt siitä, kuinka monet perustuslakivaliokunnan jäsenet antavat ymmärtää, että tämä tekijänoikeuslainsäädäntö ei sisältäisi sen kaltaisia rajoitteita, mistä voitaisiin käyttää sanaa public domain tai yhteiskunnalliset tarpeet tai muuta. Olen myös hyvin häkeltynyt siitä, että me olemme astuneet semmoiseen konsumismiin tai kuluttajayhteiskunnan aikaan, että kansalaisten hätä ei päättäjänä kiinnosta, mutta kun kuluttajat eivät halua maksaa, niin tämä sitten on sellainen asia, joka hätkähdyttää perustuslakivaliokuntaakin.

Suhteeni tekijänoikeuteen ei ensisijaisesti ole ollut sinä aikana, kun olen ollut eduskunnassa, oikeastaan taiteilijan, vaan juuri tämä yleisen yhteiskunnan näkemys, mistä esimerkiksi perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Arja Alho puhui. Kun hän käytti vertausta, että olisi hassua, jos omistusoikeus olisi niin pyhä tai rikkumaton, ettei voisi olla tämmöisiä ympäristönsuojeluasioita, niin se oli minusta hyvin vaarallinen rinnastus. Kun vihreänä olen lämpimästi kannattanut ympäristönsuojelua, niin me emme koskaan ole olleet konfiskoimassa tai sosialisoimassa ihmisten metsiä ilman, että niistä tulee täysi korvaus. Sen kaltaisesta ilmiöstä, että otetaan jonkun ihmisen omaisuus yhteiseen käyttöön ilman korvausta, on se sana sosialisointi. Olen hyvin häkeltynyt, että kokoomuslaiset, jotka ovat niin voimakkaasti olleet tämän luovuustalouden puolestapuhujia, ovat niin nopeasti sosialisoimassa taiteilijoiden työtä.

Niitä rajoituksia, kun puhun tekijänoikeuden puolesta, itse aikanaan vastustin, kun tekijänoikeuden kestoa pidennettiin 50 vuodesta 70 vuoteen. Sen taustalla oli varmaan se, että pelättiin, että Lumikki vapautuu yhteiseen käyttöön, eli että kun tekijänoikeudesta on tullut tällainen sen tekijänoikeuden haltijan, hyvin harvoin teoksen luojan etu tässä tilanteessa, niin se on yleistä pääomaa. Silloin tekijänoikeuden haltijalla on intressi, että tämä omistusoikeus on loppumaton. Itse edustan, niin kuin koko vihreä eduskuntaryhmä, näkemystä, että tekijänoikeus on erittäin tärkeä omaisuudenlaji tekijälle ja hänen lapsilleen, jotka hyvin usein kärsivät taiteilijavanhempiensa työstä, on oikeus taloudelliseen hyötyyn siitä, mutta tämän kaltainen ajatus, että tekijänoikeudet eläisivät useiden sukupolvien yli, ei ole taiteilijakunnan etujen mukaista. Pikemminkin kuolleen taiteilijan etu, jonka lapset saavat leivän suuhunsa, on se, että teos on vailla tekijänoikeussuojaa ja leviää. Yksi kynnys sen leviämiseen on matalampi, koska siinä ei ole näitä maksuja. Mutta nimenomaan nämä ovat tämmöisiä. Tekijänoikeuden kesto on yksi rajoite.

Toinen asia, mitä paljon parjatut opetusministeriön virkamiehet ovat aivan ansiokkaasti ajaneet, ehdottomasti suomalaisen yhteiskunnan ydin, on kirjastolaitos. Hyvin monessa maassa kirjastolaitos on täysin marginaalinen ilmiö ja nähdään lähinnä kilpailijana kirjakaupalle. Silloin ajatus, että kirjastolaitoksen osalta olisi jotakin poikkeuksia tekijänoikeuslainsäädäntöön, on nähty markkinahäiriönä. Suomi ja Pohjoismaat ovat pystyneet perustelemaan, että meillä nimenomaan tämä tiedon julkisuus toteutuu kirjastolaitoksen kautta, että se on universaalia ja toteuttaa meidän perustuslakimme mukaisia sivistyksellisiä perusoikeuksia, joiden ei pitäisi olla riippuvaisia tulotasosta. Samoin koska olemme tietoyhteiskunta, olemme tehneet todella isoja rajoituksia sen suhteen, että teoksia voi käyttää opetustoiminnassa. Tyyppiesimerkki on se, että varmaan julkaistuimmat runot Suomessa ovat ne runot, jotka joutuvat ylioppilaskirjoituksen materiaaliksi, ja niitä painetaan 30 000 kappaletta ja runoilija ei saa penniäkään.

Eli haluan korostaa sitä, että vihreä eduskuntaryhmä on ja itse olen hyvin voimakkaasti sitä mieltä, että tekijänoikeuteen liittyy myös tämä yhteiskunnallinen aspekti. Mutta tällaista, sanoisin, jopa provokatiivista anarkismia, joka eniten häkellyttää, kun se tulee kokoomuksen suusta, on se, että kuluttaja voisi siirtää eteenpäin suurempia oikeuksia mitä hän on ostanut, ajatus siitä, että sananvapauden pitäisi olla ilmaista. Ainakin minulla liittyy sanaan kuluttaja myös sellainen käsitys, että kulutus on ostotapahtuma. Silloin siinä tavallaan niin kuin tekijänoikeuden yli, jos puhutaan kuluttajan oikeuksista, on se, että jossain vaiheessa on tapahtunut tämmöinen ostotapahtuma, missä tämä oikeus teokseen tai oikeus teoksen nauttimiseen siirtyy sille kuluttajalle, ostajalle sen maksun kautta, ja silloin kuluttajansuoja on aivan toisen tason asia. Se on siis tärkeä asia ja siinä varmasti on ongelmia, mutta se on aivan toisen tasoinen asia kuin se, että sananvapauden nimissä meillä pitää olla turvattu kirjastolaitos ja yliopiston oikeus ilmaiseen tietoon. Itse olen käyttänyt liian vahvoista kopiosuojauksista poliisitermiä overkill, joka tarkoittaa sitä, että liian tehokkaasti tehdään jotakin, jotta joku asia voitaisiin estää. On ihan selvää, että sellaiset kopiosuojaukset, jotka estävät laitteen käytön, kuin olisi leivänpaahdin, joka ei paahda leipää tai muuta, ovat ongelma. Mutta minä uskon siinä mielessä kapitalismiin ja markkinaan, että tässä kuluttajat ja sitten laitteen tarjoajat löytävät uuden tasapainon.

Sitten viimeiseksi haluaisin vielä muistuttaa todella yhdestä tekijänoikeuden rajoituksesta, joka on aika radikaali ja joka oli juuri se syy, miksi tämä laki lähti suureen valiokuntaan: kaikki taiteelliset teokset, jotka esitetään minkä tahansa uskonnon jumalanpalvelustapahtumassa Suomessa, ovat tällä hetkellä tekijänoikeusvapaita. Ei kysymys ole vain musiikista kirkoissa, vaan kysymys on siitä, että oopperateos Bahá’i-uskonnon jumalanpalveluksessa on ... Mitä tahansa saa esittää, ja pidän sitä hyvin vaarallisena, että perusoikeuksia poljetaan niin, että uskonnot saavat erivapauden. Ajatelkaapa tilannetta, että joku uskonto katsoo, että sukupuolten ihmisarvot eivät ole samanlaisia, ja pyytäisi perusoikeuspoikkeuksia.

Todella tämä jumalanpalvelusten poikkeus, että ne eivät maksa tekijänoikeusmaksua, on mielestäni irvokasta, kun esimerkiksi tiedetään, että luterilaisessa jumalanpalveluksessa pappi kyllä saa palkkaa, kyllä siellä on maksettu alttaritaulusta, kyllä arkkitehti on saanut palkkansa, kyllä siivooja saa palkkansa. Miksi yksi työntekijäryhmä, joka vielä luo teoksia tälle kirkkokunnalle, jolla on vielä veronkanto-oikeus, vapautetaan palkanmaksusta? Se on minusta todella outoa populismia. En usko, että Jumala tämän kaltaisiin asioihin ... Jos häntä pitää palvella näin, niin luulen, että meillä on hyvin eri käsitys Luojan kiinnostuksen kohteista. Todella en näe tätä vain ongelmana näiden taiteilijoiden kannalta, vaan näen sen vaarallisena ennakkotapauksena suhteessa siihen, minkälaisia poikkeuksia perusoikeuksiin uskonnonvapauden nimissä voidaan tehdä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Muun muassa ed. Sirnö on esittänyt väitteen, että MikroBitti-lehti olisi viime päivien kansalaisaktivismin takana, se primus machinator, jota kaikki ovat kovasti etsineet. Ihan pöytäkirjaa varten on pakko kertoa, että tämä väite ei pidä paikkaansa. Toki MikroBitti-lehden net.nyt -blogissa kerrottiin tästä lakiesityksestä ja kehotettiin ottamaan yhteyttä kansanedustajiin, mutta niin tästä laista kerrottiin samaan aikaan myös monilla muillakin sivuilla, esimerkiksi Tietokone-lehden sivuilla, ITviikon sivuilla ja Digitodayn sivuilla, kymmenistä blogeista puhumattakaan. Onko se nyt niin suuri synti kehottaa ihmisiä ottamaan yhteyttä kansanedustajiin? Sitähän me itsekin teemme koko ajan. Kyllä niitä kehotuksia ottaa yhteyttä kansanedustajiin myös tämän asian tiimoilta löytyi Internetistä jo viime vuonna. Sääli vaan, etteivät ne kehotukset ottaneet silloin tulta. Se kipinä syttyi vasta, kun tv-uutiset kertoivat lain ensimmäisestä käsittelystä. Siihen heräsi net.nyt, siihen heräsi Tietokone, siihen heräsi ITviikko, Digitoday jne. jne.

Mitä tulee siihen, pitääkö koko laki hylätä parin huonon pykälän takia, niin kyllä, jos ne pykälät ovat riittävän huonoja tai riittävän vaarallisia lain kokonaisuuteen verrattuna. Ei kai lain tärkeys saa olla tekosyy hyväksyä miten huonoja pykäliä tahansa? Ja nämä pykälät, joista nyt on puhuttu lopultakin, ovat sitä: huonoja ja vaarallisia, vaikka ne päältäpäin näyttävät pelkiltä teknisiltä yksityiskohdista. Mutta kuten Lawrence Lessing toteaa kirjassaan Code and other Laws of Cyberspace, ne tekniset yhteiskunnat nimenomaan määrittävät tietoyhteiskunnan perusrakenteet, sen, mikä siinä yhteiskunnassa on mahdollista ja mikä ei.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvä ed. Kasvi! Ensinnäkin pyydän niiltä tiedotusvälineiltä, jotka vielä tähän aikaan yöstä kuuntelevat meitä, anteeksi. Olen tässä kaksi ja puoli vuotta yrittänyt saada tiedotusvälineitä kuvaamaan ed. Jyrki Kasvin paitaa, ja nythän hän edellisessä puheenvuorossaan kielsi tämän tai sanoi ainakin, että lainsuojattomuus on mahdollista, ja toivon, että ne kuuliaiset tiedotusvälineiden edustajat, jotka ovat tähän asti harkinneet noudattaa ohjeita, harkitsevat uudestaan Jyrki Kasvin ohjeitten mukaan.

Minun tietoni MikroBitistä liittyy siihen, että niissä viesteissä, jotka jaksoin lukea — myönnän, että 300 viestiä päivässä oli liikaa myös minulle, joka kuitenkin keskityn muun muassa lakivaliokunnan asioihin, erään puolueen varapuheenjohtajana olemiseen ja itse asiassa vain yhden tekijänoikeusjärjestön puheenjohtajuuteen, ne ylittivät minun rajalliset kykyni — niissä noin 10—20:ssä, joita päivittäin avasin, hyvin usein MikroBitti mainittiin tänä lähteenä. Ehkä siksi uskalsin mainita sen myös täällä. En kiistänytkään, etteikö samaa julkista keskustelua käyty muualla.

Mutta edelleenkin korostan sitä, että ei ole synti aktivoitua, ei ole synti aktivoida kansalaisaktivismiin. Synti on vain se, että se taho, jonka pitäisi kantaa kokonaisvastuu kaikkien osapuolten osalta, ei sitä tee. Mielestäni osa siitä populismista — anteeksi, käytän sanaa "populismi" enkä tarkoita ed. Jyrki Kasvia, joka on varmasti alan spesialisti tässä keskustelussa — mikä tähän lainsäädäntöön kahden viimeisen viikon aikana on tullut, liittyy yksinkertaisesti siihen, että sitä kokonaisvastuuta ykskaks ei ollakaan tässä talossa valmiita kantamaan.

Olen sitä mieltä, että jos lainsäädäntö on huono, jos siellä on pykäliä, joita tarvitsee muuttaa, niin äänestää prätkäytetään. Sitä vartenhan me olemme täällä, että me viime metreille asti muokkaamme lainsäädäntöä paremmaksi. Mutta ei voi olla niin, että täällä halutaan viljellä käsitystä, että "laki, joka ennen mua on, myös jälkeeni jää" olisi enää tätä päivää. Pelkästään minun lakivaliokunta-aikanani, joka on siis 2,5 vuotta, me olemme käsitelleet noin miljoona kertaa erilaisia terroristilakeja, erilaisia pakkokeinolakeja, erilaisia tuomioistuinlakeja, ihan yhtä lailla muuttaneet jo olemassa olevaa lainsäädäntöä. Väittäisin, että jos täällä puhutaan sekavasta lainsäädännöstä, niin kannattaisi käydä katsastamassa sitä poliiseihin, tuomareihin ja tuomioihin liittyvää lainsäädäntöä, joka pelkästään tämän minun 2,5 vuoden työskentelyni aikana on varmasti muuttunut vielä sekavammaksi ja huonommin tulkittavaksi kuin tämä käsillä oleva laki.

Minä tunnustan, että minä olen naiivi: minä olen tuore kansanedustaja, minulla on ihanteita, minun kohdallani ei ole vielä niin, että vuosikymmenet tässä talossa olisivat niitä ihanteita poistaneet ja toivottavasti eivät koskaan poistakaan. Mutta minulla on myös sellainen naiivi käsitys, että lainsäädännön tehtävänä on myös suojella heikompaa osapuolta. Tekijänoikeuslainsäädännön tarkoituksena ei ole suojella mediajättejä, niin kuin täällä on väitetty, sillä ei ole tarkoitus suojella isoja lehtitaloja, sillä ei ole tarkoitus suojella Yleä, MTV-kolmosta tai joitakin muita, jotka ovat täällä myös itse asiassa vankkumattomana lobbauskanavana olleet, mistä tänään täällä ei ole keskusteltu.

Minun mielestäni tekijänoikeuslainsäädännössä on kyse heikomman osapuolen eli tekijöiden oikeuksien suojaamisesta. Edelleen haluaisin vastauksen siihen kysymykseen, jonka ed. Jyrki Kasvi täysin ohitti: miten hylkäysesitys parantaa laulajien, näyttelijöiden, säveltäjien, muusikoiden, kuvataiteilijoiden, lavastajien, puvustajien asemaa, kun tämänhetkinen lainsäädäntö ei takaa sitä heikomman osapuolen suojaa? Tässä käsillä olevassa esityksessä se huomattava parannus tulee juuri siihen yksilön, sen suorittavan taiteilijan, luovan ihmisen, suojan parantamiseen niissä tilanteissa, joissa hän yksin joutuu neuvottelemaan omista oikeuksistaan. Mielestäni vastaukseksi ei riitä se, että osa lainsäädännöstä on huonoa, koska jos päätarkoituksena on turvata sitä heikompaa osapuolta, niin tämä motiivi kaataa koko lainsäädäntö ei mielestäni ole erityisen kestävä.

Haluan myös muistuttaa siitä yksityiskohdasta, että toki me puhumme hyvin pienestä ihmisryhmästä, jos rupeamme ajattelemaan niin että puhumme vain taiteen, tieteen ammattilaisista. Virallisesti verokorttien mukaan vain 20 000 suomalaista uskaltaa tunnustautua taiteen ammattilaisiksi. Sen sijaan niitä, jotka on koulutettu taiteen ammatteihin, on huomattavasti enemmän. Valitettavasti työmarkkinat ja muun muassa tekijänoikeudet, siis vallitsevat työmarkkinat ja vallitsevat tekijänoikeudet, ovat johtaneet siihen, että taiteen ammattilaisten, niiden hyvin moneen kertaan koulutettujen, useimpien jopa kolme neljä kertaa koulutettujen taiteen ammattilaisten on pakko siirtyä hakemaan leveämpää leipää jostakin muualta.

Se viesti, mikä tästä eduskunnasta pahimmillaan tällä hetkellä tulee, on se, että tulevaisuudessakaan ei ole väliä sillä, että tämä yhteiskunta ammentaa kaiken mahdollisen, mitä taiteella ja luovuudella on sille antaa, mutta ei ole valmis maksamaan siitä mitään tai korkeintaan maksaa vain roposia, joilla sitten taiteen ammattilaisten pitäisi tulla toimeen pelkästään siitä syystä, että he ovat joskus erehtyneet huomaamaan itsessään kovin luovia piirteitä.

Siksi edelleen vetoan siihen, että taistellaan pykälistä, mutta muistetaan, että kokonaisuuden muodostavat paitsi kuluttajien oikeudet, myös niitten pienten tekijöiden, joiden oikeuksia tässä lainsäädännössä ollaan parantamassa. Sen takia edelleen vetoan niihin, jotka ovat jo ilmoittaneet täällä kannattavansa hylkäämistä: harkitkaa, teillä on muutama päivä aikaa perehtyä, varsinkin niillä, jotka ed. Soinin tapaan rehellisesti tunnustavat, etteivät ole perehtyneet koko kokonaisuuteen, ainoastaan siihen keskusteluun, mitä kaksi viikkoa on julkisuudessa käyty tästä lainsäädännöstä.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vaan se tähän kommentiksi, että jos voisin irrottaa nämä asiat toisistaan tässä vaiheessa käsittelyä, niin tekisin sen, mutta tämä on niin kuin MacIntosh-tietokone. Ne asiat on pultattu yhteen: kun laitat MacIntosh-tietokoneeseen cd-levyn, se purkaa sen musiikin sieltä automaattisesti, suojattu eli ei, mutta kun tietokonetta voi käyttää myös johonkin muuhun, niin ainoa tapa on joko heittää koko tietokone roskiin tai käyttää sitä koko tietokonetta. Meillä on nyt sama tilanne tekijänoikeuslain kohdalla, ja minun mielestäni nämä pykälät, joista itse olen ollut eniten huolissani, ovat niin hankalia, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vetoaisin kuitenkin edelleen ed. Kasviin, joka oopperalaulajan puolisona tietää, miten hankalat työskentelyolosuhteet kulttuurin alan ammattilaisilla tällä hetkellä on, että hän ei kuitenkaan olisi valmis heittämään lasta pesuveden mukana pois.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tänään tätä asiaa käsitellyt sen aineiston pohjalta, mitä käytettävissä on. Ryhmämme on yksimielisesti todennut, että laissa on ainakin kolme pykälää, joissa on vakavia ongelmia, ja kun niihin ei päästä enää muutosta tekemään tässä käsittelyssä, niin ryhmämme on tämän lain hylkäyksen kannalla, ei siksi, että tämä laki pitäisi sinänsä hylätä, tässä on paljon hyvää. Mutta kun edes ministeri ei ole luvannut korjauksia näihin yksiselitteisesti, niin meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä saamaan tämä nurin, ja sitten hallitus valmistelee uuden esityksen näiltä osin siinä muodossa, joka turvaa kuluttajien ja tekijöiden kohtuullisen aseman, nimenomaan molempien.

Olen itse ollut käsittelemässä tätä suuressa valiokunnassa ja sen työjaostossa nyt viimeisinä viikkoina. Työjaosto piti epävirallisen palaverin, jossa oli kuultavana yksi asiantuntija, jota ei ollut sivistysvaliokunta kuullut aikaisemmin. Hän oli sellainen tutkija, joka oli varmasti puolueeton, ei edustanut tekijöitä eikä kuluttajia, vaan tarkasteli lakia hyvin puolueettomasti, ja hänen viestinsä oli selkeä näiltä osin.

Ongelmia on 11 a §:ssä, josta ensimmäisessä käsittelyssä äänestettiin ja lopputulos oli huono. Ongelmia on 19 §:ssä ja sitten ennen kaikkea tässä 50 a §:ssä. Kun nämä ongelmat ovat täällä sisässä, niin lopputulos on siis se, että katsomme, että on parempi, että koko laki hylätään toisessa käsittelyssä ensi viikolla ja sitten nopeassa tahdissa valmistellaan näiltä osin uusi, muutoin tietysti täällä on tehty jo pohjatyö valmiiksi.

Meidän lähtökohtamme on siis se, että tekijän oikeudet tulee turvata emmekä halua piratismia puoltaa missään tapauksessa, se on aivan selvä. Mutta niin kuin on moneen kertaan todettu, kuluttajien ja tekijöiden oikeuksien välillä pitää olla tasapaino. Kun EU-direktiiviä vuosia tehtiin, siellä ovat nämä tekijänoikeuksien puolen vahvat edunsaajat pystyneet hoitamaan etunsa paremmin kuin hajanainen kuluttajapuoli, käyttäjäpuoli. Siksi lopputulos on se, että direktiivi on epäoikeudenmukainen ja eräiltä osin kohtuuton. Kun ministeri ja hallitus ovat nyt tässä valmistelussa erityisesti 50 a §:n osalta orjallistakin orjallisemmin noudattaneet direktiiviä, silloin on lopputulos se, että tästä ei ole tullut kelvollista lainsäädäntöä.

Tämä 50 a § oli Lipposen toisen hallituksen rauenneessa esityksessä 177/2002 päinvastaisessa muodossa kuin se on nyt tässä Vanhasen hallituksen esityksessä 28/2004. Molempia perustellaan samalla direktiivillä, joka ei tällä välillä ole muuttunut sanaakaan, sivistysvaliokunta vain mietinnössään toteaa keskusteluissa Brysselin käytävillä tulleen tietoa, että aikaisempi tulkinta ei olisikaan oikea, direktiivi ei tällaista edellytä. Suomessa ei oltaisi tietystikään EU:n mallioppilaita, ellei noudatettaisi jokaista pihahdustakin, joka Brysselistä kuuluu. (Ed. Soini: Orjailu rehottaa!) — Tämä on sellaista orjailua, jota ei ole syytä jatkaa, vaan Suomessa on tehtävä järkevää lainsäädäntöä Brysselin säädöksistä huolimatta. Siksi tämä kohta olisi tullut korjata, mutta siihen ei nyt enää ole mahdollisuutta tässä jatketussa ensimmäisessä käsittelyssä.

Olen jättänyt suuren valiokunnan mietintöön vastalauseen. Se on vastalause n:o 2, jossa on nämä perustelut kaikkien näiden 11 a, 19 ja 50 a §:än osalta. Tältä osin joudun toteamaan, että kun ne ovat jäämässä väistämättä nyt huonoon muotoon, niin tämä on lopputulos, että äänestämme koko lakia vastaan.

Herra puhemies! Hallituspuolueet ja osa vasemmistoliitosta, osa vihreistä ja osa kokoomuksesta — no, en tiedä, oliko kokoomuksesta osakaan enää, mutta kuitenkin — lähtivät sille tielle, että lakia voidaan ikään kuin ponnella muuttaa ja korjata ja paikkailla. Tämähän ei ole tosiasiassa mahdollista. Pykälät ovat ne, joita oikeudessa tulkitaan, ei ponsia. Ponsi antaa seurantavelvollisuuden hallitukselle, mutta sellainenhan hallituksella on ilman muuta, ja ponsi ja pykälät eivät voi olla ristiriidassa keskenään, niiden ei ainakaan pitäisi olla. Minä olen joskus tarjonnut keskuskansliaan pontta, joka on ollut ristiriidassa hyväksyttävän lain kanssa, ja sitä ei ole otettu vastaan tai sitten viisaat virkamiehet ovat pyytäneet saada korjata sen semmoiseen muotoon, että se ei ole ristiriidassa itse hyväksyttävän lain kanssa, ja näin on sitten päästy eteenpäin. Tässä nyt ei ole ehkä ihan suoraan näin, mutta on vähän tällainen tilanne, että laissa sanotaan, että näin ei saa tehdä, mutta ponnessa sanotaan, että tehkää nyt kuitenkin. Ei tämmöinen ole mistään kotoisin. Sehän vie eduskunnan arvovallan, jos sitä vielä jäljellä on tässä yhteydessä.

Herra puhemies! Selvä on siis se, että me äänestämme tätä vastaan toisessa käsittelyssä.

Jumalanpalvelusmusiikin osalta totean, että olen yhtynyt — sen takia, että perustuslakivaliokunnan enemmistö on ollut tulkitsemassa tätä näin päin — myös siihen, että mikä ensimmäisessä käsittelyssä hyväksyttiin, se muoto saa jäädä laissa voimaan. Mutta tämä ei ole kyllä mukava asia kaikilta osin, tai miten sen voisi sanoa. Mielestäni pitäisi miettiä vielä, olisiko jumalanpalvelusmusiikin osalta luotavissa esimerkiksi joku sellainen rahastojärjestelmä, jolla näille hengellisen musiikin, kirkkomusiikin, jumalanpalvelusmusiikin tekijöille taattaisiin mahdollisimman hyvin heille kuuluva tulo siitä työstä, mitä he tekevät luomistyönsä kautta. Tätä pitäisi valtioneuvoston ja opetusministeriön pohtia ja yrittää luoda tällainen järjestelmä tähän maahan.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aina kun kristinuskosta tulee puhe, en malta olla toteamatta, että esimerkiksi katolisessa kirkossa papit eivät saa palkkaa, ja kun kristinusko ei mahtunut Euroopan unionin perustuslakiin, 70 000 sanaan ei voitu tätä kulttuuriperimää kirjata, mutta sinne kirjattiin kaikkien höperöiden valistusfilosofien aivoituksia, niin aina, kun punavihreä ateistivasemmisto voi kristinuskoa lyödä, aina se myöskin lyö ja aina yhtä varmasti minä puolustan tätä kulttuuriperintöä. Tässä poikkean ed. Kankaanniemestä. Minä olen aivan varma, että suurella ilolla nämä musiikkitaiteilijat, jos heidän teoksiaan kirkossa käytetään tai soitetaan, suovat tämän. Minä nimittäin uskon semmoiseen pitkään kaavaan kuin siunaus, kyllä se sieltä takaisin tulee. Ei tarvitse olla kolikosta kiinni tämän asian.

Irina  Krohn  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soinille sanoisin, että tämä laki ei koske vain kristinuskoa vaan turvaa myös Bahái-uskonnon, islamilaisten ja kaikkien muidenkin uskontojen mahdollisuuden käyttää jumalanpalveluksessa teoksia vapaasti. Päinvastoin kuin ed. Soini luulee, kirkkomusiikin säveltäjien yhdistys toivoi tekijänoikeusmaksua. Täytyy muistaa, että jos haluaa Luojaa ylistää, meillä on Bach ja kaikkea muuta tekijänoikeusvapaata musiikkia, joten en usko, että kirkot olisivat hiljaisia, vaikka nykysäveltäjät saisivat työstään palkan.

Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lähden kuitenkin siitä, että me elämme Suomessa enemmistön mukaan. Kristityiksi itseään sanovia on täällä ainakin 90 prosenttia. Minä olen iloinen siitä, että tämä eduskunnan täysistunto käänsi tämän asian ja suuri valiokunta jälleen poliittisella enemmistöllä teki tämän. Olen iloinen siitä, että joskus saan olla enemmistön matkassa ja Suomen kansan syvien rivien mukana.

Mutta sen verran vielä sanoisin tähän EU-asiaan samassa yhteydessä, että Schuman, Adenauer ja de Gasperi, jotka olivat EU:n isiä, olivat kristittyjä katolilaisia, mutta nyt enää katolista uskoa tunnustava Buttiglione ei voi mielipiteittensä takia tulla valituksi Euroopan komissioon. Aikoihin on eletty!

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tunnustan, että olen naiivi ilmeisesti myös kristillisyyden suhteen, koska — tämän päivän sana on naiivi näköjään — olen aina kuvitellut, että kristillisyyteen kuuluu tasa-arvo ja tasapuolisuus. Nyt kuitenkin kristillisyyteen vetoamalla ollaan eriarvoistamassa ihmisiä ja heidän oikeuttaan nauttia työstään saamastaan palkkiosta.

Olenkin tässä leikitellyt ajatuksella, että koska kirkot ovat siis tästä lähtien paikka, jossa kaikkea saa ilman tekijänoikeusmaksuja esittää, niin järjestetäänpä rock-kirkko. Tästä lähtien pakotetaan kaikki alan ammattilaiset esiintymään rock-kirkossa eikä makseta senttiäkään heille siitä, että he pitävät rock-konsertteja tai jotakin muuta. Kysehän on siitä, missä tilassa niitä esitetään, ei siitä, mikä sen esityksen käyttötarkoitus on. Olen kuvitellut, että jo se, että jumalanpalveluksessa esitetään kristillistä musiikkia tai uskonnollista musiikkia, on (Puhemies koputtaa) osa sitä jumalanpalvelusta, mutta ilmeisesti (Puhemies: Aika!) seinät ovat tärkeämmät kuin sisältö.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää erittäin lukuisaa joukkoa kansalaisia, jotka ovat lähestyneet tekijänoikeuslaissa. En ole likikään kaikille ennättänyt vastata.

Mutta puheenvuorossani otan kantaa tähän jumalanpalvelusmusiikkiin. Olen ymmärtänyt, että ne, jotka tekevät jumalanpalvelusmusiikkia, tuottavat sitä, siis säveltävät, sanoittavat, saavat korvauksen, mutta muuta kautta. Jos esitys tulee virsikirjaan tai jumalanpalvelusten muuhun messukirjaan, tämä asia hoidetaan siinä yhteydessä. Olisi mieletöntä, kun jumalanpalvelusta toimitetaan, panna rasti ruutuun, mitä virttä tai mitä messua käytetään. Se olisi aivan outo systeemi. Mielestäni tässä on järkevä käytäntö, joka myös turvaa, että musiikin tekijät saavat kyllä korvauksen. Sen he ehdottomasti ansaitsevat. Myös kirkkomusiikin tekijöitten on saatava työstään korvaus, ja kirkkomusiikki tarvitsee myös kehittymistä aina kaikkina aikoina. Mielestäni tässä on löydetty jumalanpalvelusmusiikkiin liittyvä hyvä käytäntö. Konsertit ovat asia erikseen, niissä toimivat sitten toiset pelisäännöt tämän lain mukaan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Olen tämän keskustelun aikana ruvennut laskeskelemaan, ketkä kaikki ovat hylkäämässä tätä tekijänoikeuslainsäädäntöä kuluttajanäkökulmaan viitaten. Olen laskelmissani päässyt siihen, että kristillisdemokraatit ovat ilmoittaneet kokonaisuudessaan olevansa hylyn takana. Ilmeisesti perussuomalaisetkin tulevat näin tekemään. (Ed. Soini: Kaikki kolme!) Vihreistä arvioni on, että kolmesta viiteen — no, vihreät voivat oikaista tämän. Kokoomuksesta täällä on noin puolet ilmoittanut halukkuutensa hylätä lain. Meiltä voin tunnustaa, että vasemmistoliitosta on noin puolella kanta, että tässä on kuluttajansuojasta kyse eikä tekijänoikeuksista, jolloin hekin ovat valmiita hylkäämään tämän lain. Oletan, että myös hallituspuolueissa on repeämiä.

Täytyy myöntää, että koen jonkinlaiseksi populismiksi sen, että varmaan itse kukin täällä rupeaa laskeskelemaan, mille puolelle pitää mennä, jotta on voittajien puolella. Mielestäni silloin perusasia eli se, että on tekijöiden oikeudesta, sen heikommassa neuvotteluasemassa olevan oikeudesta kyse, tuppaa unohtumaan tässä täysin.

Täytyy myöntää, että täällä käytettyjen puheenvuorojen perusteella olen purskahtamassa aivan rehellisesti sanottuna itkuun sen takia, että lisääntyvien yksittäisten kulttuurin freelance-pätkätyöntekijöiden puolesta ei kukaan ole täällä valmis taistelemaan, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut kuta kuinkin tämän koko keskustelun tuolla työhuoneessani, tosin samalla seuraten muutamaa muuta asiaa. Täällä on viehättävillä kansanedustajattarilla ollut erittäin vahvasti sanansäilä käsissään, mutta tästä huolimatta olen pysytellyt työhuoneessani.

Mutta haluaisin tähän omalta puoleltani todeta, että suuri valiokunta käsitteli erittäin asiallisesti tämän kyseessä olevan asian tekijänoikeuslaista. Siihen, mitä täällä ed. Sirnö totesi, uskon, että kaikkien mielestä on kysymys sekä tekijänoikeudesta ja näiden pätkätyöntekijöidenkin oikeuksien puolustamisesta että myöskin kuluttajansuojasta, molemmista asioista. Se, että nyt tänään tätä asiaa vielä näin käsitellään, oman käsitykseni mukaan pohjautuu aika tavalla siihen, että sivistysvaliokunta ei ottanut perustuslakivaliokunnan lausuntoa kokonaisuudessaan sen ansaitsemalla tavalla huomioon ja näin ollen olemme nyt tässä. Jokainen tekee oman ratkaisunsa, mutta uskon, että itse laki kyllä tulee hyväksytyksi.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa puhemies! Jouduttuani olemaan pari tuntia poissa havaitsen ilahduksekseni, että keskustelu täällä jatkuu. Pahoittelen, että en ole voinut seurata koko keskustelua enkä tiedä, mistä kaikesta täällä on jo puhuttu.

Ed. Sirnölle haluaisin todeta, että vaikka kuulun niihin, jotka ovat tätä lainsäädäntöä kritisoineet, ja olen ollut suuressa valiokunnassa tekemässä vastaehdotuksia ja ensimmäisen vastalauseen allekirjoittajakin, en tule äänestämään tämän lain hylkäämisen puolesta. Tämä on laaja kokonaisuus, ja tässä pitää ymmärtää kuitenkin suurempia asioita. Siitä huolimatta, että tässä on monia puutteita, tämä on vaikeaselkoinen, voi olla pykäliä, joista ollaan eri mieltä, kyllä minä väitän, että se menee pölhöpopulismin puolelle, että tätä koko lakiesitystä täällä esitetään hylättäväksi.

Mutta en malta olla vielä puuttumatta tähän 50 a §:ään. Kuten tiedetään, oli monta pykälää, joihin kohdistui kritiikkiä, ja me suuressa valiokunnassa valitsimme ehkä sen selkeimmän ja yksinkertaisimman keissin, joka oli helpoiten miellettävissä ja ymmärrettävissä, ja kritisoimme sitä. Tähän liittyy myös se, että tämän nimenomaisen pykälän osalta edellisellä hallituksella oli ollut erilainen linja, direktiiviä oli tulkittu eri lailla. Tähän edellisen hallituksen linjaan olivat yhtyneet myös perustuslakivaliokunta ja monet alan tutkijat.

En minä lakkaa ihmettelemästä sitä, että kun Suomen keskusta on kriittisimmin ainakin isoista puolueista suhtautunut EU-jäsenyyteen, niin sitten heidän ministerinsä ovat täällä paavillisempia kuin paavi itse ja kaikkein tiukimmin haluavat tulkita erilaisia EU-direktiivejä. Kyllä ainakin minulle on käynyt ilmi, että ministeri Karpela on nimenomaan perustellut tätä pykälää EU-direktiivillä eikä tekijänoikeuksien suojaamisella.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Jotta saisimme lopetettua tämän keskustelun myönteiseen sävyyn, niin yksi asia, josta voisimme muun muassa ed. Sirnön kanssa löytää yhteisen sävelen, on taiteilijoiden suojaaminen mediateollisuuden mielivaltaa vastaan. Esimerkiksi Saksassahan on säädetty laki, joka mahdollistaa korvauksen maksamisen tekijälle, jos julkaisija saa hänen teoksistaan kohtuutonta hyötyä. Minun mielestäni meidän pitäisi täällä eduskunnassa ryhtyä toimiin tällaisen lain saamiseksi myös Suomeen.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vapaavuoren ilmestyminen saliin ja hänen käyttämänsä sanat saivat minut vielä lopullisesti hymisemään tyytyväisyydestä siitä, että ed. Vapaavuori juuri kertoi totuudenmukaisesti sen, miten ministeri tätä perusteli; Brysselin orjuudella ja tyrannialla eli sillä, että kun direktiivi vaatii, meidän on tehtävä näin. Toivon, että, ed. Vapaavuori, te ette tästä Brysselin orjasieluisuudesta johtuen ole tämän lakipaketin hyväksymisen kannalla. Kun kokoomus yleensä on hyväksymässä EU-jäsenyyden ja Brysselin tyrannian Suomen lainsäädännön yläpuolelle, niin toivon, että te olette tässä mielessä piristävä poikkeus.

Mutta tämä on aivan totta, miten tätä asiaa on kuljetettu: juuri tällä direktiivillä ja sen tulkinnalla ja käytäväpuheilla perustellen. Tämä on minun mielestäni pelottava näkymä, vaikka minä en hyväksy koko EU-jäsenyyttä, teidänkin kohdaltanne, jos ruvetaan vielä ennakoimaan jatkossa, mitähän se Bryssel ajattelee. Meillä on Moskovasta tarpeeksi esimerkkejä siltä ajalta.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa puhemies! Soveltuvin osin haluan yhtyä ed. Soinin kritiikkiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos laajassa lakipaketissa yhden pykälän osalta on tulkittu EU-direktiivejä liian tiukasti, se ei kuitenkaan vielä ole riittävä syy vastustaa koko lakipakettia.

Tähän liittyen yksi näkökulma, josta en tosin tiedä, onko se tullut täällä jo aiemmin esille, on tämä hallitusryhmien muotoilema lausumaesitys, joka kyllä on kaiken surkeuden huippu ja itse asiassa todellinen vitsi. Lähtökohta on se, että oikeasti ollaan sitä mieltä, että tätä pykälää ei voida muuttaa sen takia, että se on direktiivin vastainen ja se on niin pyhä asia, että tämän takia sitä ei voida muuttaa, mutta sitten kuitenkin kirjoitetaan ponsi, jossa todetaan, että ellei maailma muutu, niin sitten kuitenkin pitäisi muuttaa lainsäädäntöä. Eli ensin perustellaan asiaa sillä, että se on direktiivin vastainen, ja sen jälkeen kirjoitetaan ponsi, että muutetaan lainsäädäntöä kuitenkin direktiivin vastaiseksi, ellei sitten markkinoilla tapahdu sen tyyppisiä vapaaehtoisia toimia, jotka muuttaisivat tämän tosiasiallisen tilanteen.

Vielä näistä perusteluista. Haluaisin nostaa hattua esimerkiksi ed. Sirnölle ja eräille muille, koska heillä on johdonmukainen, selkeä kanta tässä. Se on tekijänoikeuksien suojaaminen, jota kautta he päätyvät siihen, että tätä teknisen suojauksen purkamista ei saa sallia edes yksityiseen käyttöön. Se on ihan hyvä ja validi argumentti. Mutta ongelma on se, että esittelevä ministeri ei perustele sitä tällä tavalla, vaan hän perustelee sitä sillä tavalla, että EU-direktiivi kieltää, vaikka meillä on perustuslakivaliokuntaa myöten maassa auktoriteetteja, jotka ovat asiasta eri mieltä.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! On mukavaa, että tänne saapui saliin kokoomuslainen, joka ymmärtää omistusoikeuden päälle — mutta hän onkin helsinkiläinen kokoomuslainen.

Haluaisin sanoa tästä direktiivikielteisyydestä, että kyllähän me voimme aina valita linjan, että me teemme direktiivin vastaisen lain ja menemme sitten EU-tuomioistuimeen, mutta silloin pitää tietysti muistaa, että me voimme veronmaksajien rahoja joutua käyttämään sitten vahingonkorvauksiin. Se on sitten poliittinen valinta. Minä olen ymmärtänyt, että kokoomus on tämmöinen tarkan markan puolue, että tietysti tämä vahingonkorvausvastuun suuruuskin kannattaisi sitten harkita poliittisesti etukäteen.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Vallan häkellyin ed. Vapaavuoren kehuista, niin että en meinannut muistaa, mistä piti puhua.

Olen erittäin tyytyväinen, jos tämä pommitus, joka kohdistuu muutamaan pykälään yli 60:n pykälän lainsäädännössä, on aiheuttanut sen, että kansanedustajat vihdoinkin tietävät, mistä he ovat päättämässä. Mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole puolustuspuhe sille laiskuudelle, mitä 2,5 vuotta tämä eduskunta siinä tapauksessa on harjoittanut yksittäisten kansanedustajien osalta. En muista, että vastaavaa keskustelua olisi käyty, kun tekijänoikeuslainsäädäntö tuotiin tähän taloon. En muista, että sitä olisi käyty edes edellisen eduskuntakauden aikana, jolloin edellisen kerran niillä, jotka ovat jo täällä ainakin toista kautta, on ollut mahdollisuus keskustella juuri näistä kysymyksistä, mistä me täällä olemme tänään keskustelleet. Mielestäni se ei ole puolustus sille, että viime hetkellä herää sille, että kansanedustajat eivät tee työtänsä.

Tähän työhön oleellisena osana kuuluu se, että jos kokee, että on joitakin osa-alueita, joilla pitää vaikuttaa lainsäädäntöön, niin silloin pitäisi herätä myös siinä vaiheessa, kun se lainsäädäntö tänne tulee eikä vasta siinä vaiheessa, kun kymmenettuhannet kansalaiset ottavat yhteyttä. Mielestäni se on myös huono viesti kansalaisille siitä, miten tämä eduskunta työskentelee; että me ihan niin kuin vaan olemme täällä muuten vaan päivästä toiseen ja sitten, kun joku muu ulkopuolelta huomaa jonkun epäkohdan, niin sitten me vasta siihen puutumme. Eikö meidän pitäisi itse asiassa työskennellä tai muuttaa työskentelytapojamme siihen suuntaan, että me olemme asiantuntijoita jo siinä starttivaiheessa emmekä jälkiviisaita vasta siinä vaiheessa, kun on melkein liian myöhäistä?

Demokratiaan kuuluu erimielisyys. Siihen kuuluu tässä talossa erimielisyys pykälistä, pykälien sisällöstä ja niiden tulkinnoista. Ja ed. Vapaavuorelle tiedoksi, että en ole kertaakaan vielä ilmaissut täällä sitä kantaa, että olisin tässä suojakoodin murtamisasiassa eri mieltä mistään näkökulmasta. Olen vain paheksunut sitä tapaa, että se on noussut siksi ainoaksi keskustelun aiheeksi, josta tekijänoikeuksien kohdalla tällä hetkellä puhutaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Sirnölle totean, että te olette itse ilmeisesti ollut sivistysvaliokunnassa asiaa käsittelemässä ja ette ole herännyt siellä näihin ongelmiin, joita nyt on ilmennyt. Teidän ryhmänne ei ainakaan ole ollut hankkeessa mukana koko aikana, koska teidän ryhmänne edustajat ovat vastalauseessa ja ehkä hylkäämässäkin tätä koko esitystä. Kyllä meillä täytyy olla ihan selkä suorana oikeus todeta, että heräsimme myöhään, kun meitä heräteltiin. Emme me kaikki ole sivistysvaliokunnassa jäseninä asiantuntijoita kuulemassa.

Tämä lakiesitys on tehty toisen osapuolen ehdoilla, ja se on tässä se suurin ja vakavin ongelma. Puheenvuorossani totesin, että täällä on 11 a §, 19 § ja 50 a §, joissa kaikissa on vakavia ongelmia, jotka ovat nousseet esille, ei ainoastaan tämä 50 a §, jossa se on ehkä kaikkein pahin. Ja kun näitä pykäliä on kolme, niin silloin jo on aika paljon pohjaa sille, että koko esitys on syytä hylätä ja sitten odottaa ja vaatia, että hallitus tuo uuden esityksen, uudelleen perustellunkin esityksen, ei vain käytäväpuhein perustellun. Sivistysvaliokunnan mietinnön sivulla 5 valiokunta itse toteaa, että tämä tulkinta perustuu käytäväpuheisiin, saman direktiivin tulkinta, joka tulkittiin kolme vuotta sitten päinvastoin kuin nyt sitten tämän hallituksen aikana, eli kyllä tässä on niin paljon ongelmia. Se, mitä ed. Vapaavuori tuosta ponnesta sanoi, pitää täysin paikkansa, mutta ihmettelen vain sitä, että kokoomus on nyt kuitenkin sitten kääntämässä kelkkansa taas kerran ja on hyväksymässä tämän lain ja tämän kelvottoman ponnen sen saatteeksi.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa puhemies! Voin lohduttaa ed. Kankaanniemeä sillä, että meiltä tulee kyllä toisin muotoiltu ponsiesitys ensi viikon käsittelyyn. Mitä ed. Sirnön kritiikkiin myöhäisherännäisyydestä tulee, niin pitää vain todeta, että kaikki myöhäisherännäiset täällä kuitenkin ovat noudattamassa perustuslakia ja eduskunnan työjärjestystä ja sen sallimia mahdollisuuksia ottaa osaa lainsäädäntöprosessiin.

Vielä lopuksi, puhemies — lupaan, että tämä on viimeinen puheenvuoroni tästä aiheesta tällä kertaa — haluaisin puuttua yhteen periaatteellisesti tärkeään asiaan. Tämän 50 a §:n osalta, joka on saanut liikaa huomiota, myönnän sen, pitää muistaa, että edellinen hallitus kohtuullisen laajasti perusteli, minkä takia se omaksui tietyn kannan. Kun tämä hallitus antoi esityksen, niin se muutti sen näkemyksen perustelematta sitä lainkaan. Se on huonoa lainsäädäntökulttuuria. Tämän jälkeen perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan kohtuullisen laajasti perusteli sitä, miksi se on eri mieltä hallituksen kanssa ja samaa mieltä edellisen hallituksen kanssa. Tämän jälkeen sivistysvaliokunta palasi hallituksen linjoille perustelematta taaskaan millään tavalla. Tämä on huonoa lainsäädäntökulttuuria, ja tämä on varmasti yksi syy siihen, minkä takia tämä hämmennys täällä on niin suurta.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi, en ole sivistysvaliokunnan jäsen, en ole koskaan ollut sivistysvaliokunnan jäsen. Olen ollut hetken aikaa sivistysvaliokunnan varajäsen, mutta vasta silloin, kun sivistysvaliokunta oli aloittelemassa tämän käsittelyä. Olen vain ehkä tehnyt kotiläksyni hivenen huolella ihan johtuen henkilökohtaisesta kiinnostuksenaiheesta. Kritiikkini ei koskekaan sitä, vaan kritiikkini koskee sitä, että minä en olisi valmis tekemään täällä hylkäysesityksiä perehtymättä ensiksi kokonaisuuteen vain yhden yksityiskohdan tai julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella.

Mitä puolestaan tulee tähän vasemmistoliiton rakkaitten edustajatovereitteni käyttäytymiseen erilaisissa instansseissa, niin toveri Kankaanniemi tietää, että valitettavasti tämä ei ole diktatuuri, edes minä en voi päättää, miten oman ryhmäni edustajat käyttäytyvät, etenkään kun en ole ryhmäni puheenjohtaja. Varmaankaan ed. Kankaanniemelle ei ole tuntematon sanonta profeetasta omalla maallaan. Olen aika ajoin kokenut juuri tämän lainsäädännön kohdalla tätä puolta.

Mutta se, mistä haluaisin lopuksi tässä muistuttaa, on kuitenkin se, että tekijänoikeuslakiuudistus siinä muodossa, kuin se on nyt meille tänne tuotu, on huomattava parannus tekijöiden oikeuksien kannalta. Minä toivon, että tämä taiteen ja luovuuden ammattilaisten näkökulma vielä voittaisi jossakin vaiheessa ensi viikolla eli se perusasia, kenen puolesta tekijänoikeuslainsäädäntö alun perin on luotu, onko se luotu pelkästään kuluttajanäkökulmasta vai mahdollisesti niin, että siinä huomioidaan molemmat näkökulmat, mutta ei hylätä sitä, joka on tällä hetkellä neuvotteluasemassa heikompi eli luovan taiteen tekijät.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan kyllä ed. Sirnölle myös vakuuttaa, että heikoimmassa asemassa olevia taiteentekijöitä ei pidä todellakaan hylätä. Mutta tuo myöhäisherännäisyys: on se kyllä hieno asia kuitenkin, että eduskunnan on aktivoinut, sähköistänyt tämä tietotekniikan mahdollistama sähköpostijärjestelmä, joka on välittänyt jatkuvasti informaatiota kansanedustajille. Se on ihan hyvä asia, että tämä yhteys on olemassa ja se on meidät aktivoinut. Kun kerran todellakaan perustuslakivaliokunnan lausunto ei sivistysvaliokuntaa silloin aktivoinut, niin tämä on sen nyt tehnyt. Tämä on kansalaisyhteiskuntaa.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Siltä varalta, että joku tulkitsisi pöytäkirjaa lukiessaan ed. Sirnön kommentit siten, että olisin myöhäisherännäisenä esittämässä tämän lain hylkäystä: otin itse asiassa kantaa julkisuudessa useaan kertaan jo edelliseen tekijänoikeuslakiesitykseen, vaikka en silloin ollut vielä kansanedustajana, mutta koin, että se oli kriittinen osa minun kansanedustajakampanjaani, senkin esityksen kritisoiminen, mikä sitten johti siihen, että istun täällä nyt.