Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yleisradion osalta keskustelua on käyty ja varmaan keskustelua tullaan käymäänkin tästä eteenkinpäin, ja siinä mielessä tällainen pieni historiallinen katsaus vuosilta 2005—2006 kumminkin suuntaa tulevaisuuteen. Onhan, niin kuin vanha sananlasku sanoo, "joskus taustapeiliin hyvä katsoa, jos eteenpäin aikoo mennä". Niitä virheitä takana korjataan, jos niitä on siellä näkyvissä.

Mutta, arvoisa herra puhemies, tähän mietintöön. Julkisen palvelun tehtävä on sellainen, joka ehkä on syytä ensten nostaa esille, se, mitä se onkaan, koska lainsäädäntöä on muutettu kohtuullisen vastikään elikkä 2006 on astunut voimaan määritelmä, jossa julkinen palvelu määritellään. Mietinnössä se kuuluu seuraavasti: "Yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Yhtiön tulee erityisesti tukea kansanvaltaa ja tuoda erilaisia mielipiteitä esille. Julkiseen palveluun katsotaan kuuluvaksi myös kotimaisen kulttuurin tuottaminen, sivistys- ja tasa-arvonäkökohtien huomioonottaminen ohjelmistoissa, lastenohjelmien lähettäminen sekä hartausohjelmien tarjoaminen. Määrittelyssä painottuu myös kielellinen tasavertaisuus. Yhtiön tehtävänä on lähettää ohjelmia paitsi suomen- ja ruotsinkielisille, myös saamen-, romani- ja viittomakieliselle väestölle."

Elikkä tehtävä on laaja-alainen ja todella haastava, kun siinä lisäksi määritellään, että tehtävänä on lähettää ohjelmistoja myös vähemmistö- ja erityisryhmille ja yhtiön arvoja ovat erityisesti suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus. Yleisradion tulee ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa. Ja lopuksi ovat vielä viranomaistiedotukset, jotka kaikissa olosuhteissa pitää pystyä hoitamaan.

Kysymys tietenkin kuuluu, miten tämä haastava, vaikea, monimutkainen tehtäväkokonaisuus on onnistunut. Vastaus on, että se on onnistunut yllättävän hyvin, jos sitä verrataan siihen, mitä kuulijat ja katsojat sanovat. Suomalaisista 83 prosenttia oli vähintäänkin melko tyytyväisiä yhtiön radion, television ja internetin tarjontaan, ja tyytyväisyys heijastuu myös arvostuksessa julkisen palvelun tehtävää kohtaan. Tästä näkökulmasta katsottuna voi olla tyytyväinen.

Mutta valiokunta on tässä yhteydessä halunnut erityisesti painottaa sitä näkemystä, että toiminnan laadukkuuden ja julkisen palvelun merkityksen tulee olla myös tulevaisuudessa erityisesti huomion kohteena. Yleisradion julkinen palvelu ja sen menestyksellinen toteuttaminen ovat yhtiön erityisaseman perusta. Elikkä se asema, joka sillä suomalaisessa yhteiskunnassa on, mielestämme nojaa näihin. Yleisradion tehtävissä painottuvat toisaalta suurten kansalaisryhmien palvelu, esimerkiksi luotettavassa tiedonvälityksessä ja kansaa yhdistävässä urheiluselostuksessa, ja toisaalta kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteesta johtuva erityisryhmien tarpeiden huomioon ottaminen. Väestön eri kieliryhmien ja erityisten ja erityisvähemmistöryhmien kohdalla voi sanoa, että Yleisradio suomalaisessa yhteiskunnassa on ainoa palvelujen tarjoaja tällä laajuudella ja tällä mitalla. Siksi valiokunnan näkemyksen mukaan on välttämätöntä hyväksyä se, että yhtiön laajassa tarjonnassa näille ryhmille suunnattu osuus ohjelmatarjonnassa ylittää myös selvästi tämän väestönosan osuuden koko katsoja- ja kuulijakunnassa. Se on hyvä meidän täällä eduskunnassakin muistaa. Toisaalta taas luotettava ja riippumaton uutisvälitys sekä korkeatasoinen, yhteiskunnallisesti ja poliittisesti tasapuolinen ajankohtaisohjelmisto kuuluvat valiokunnan arvion mukaan Yleisradion julkisen palvelun merkittävimpien tehtävien joukkoon. Myös tulevat näkyviin selvästi alueellinen uutistoiminta radiossa ja televisiossa.

Nämä tehtävät ovat myös niitä, jotka ovat painotetusti esillä, kun tulevaisuutta katsotaan. Kun sitä tulevaisuutta katsotaan, niin on huomioitava se, että viime vuosina viestintäalan muutos on ollut todella erittäin nopeaa. Median yleisen viihteellistymisen myötä laadukkaiden asiaohjelmien arvostus on toisaalta noussut yleisön silmissä, ja valiokunnan saaman selvityksen mukaan katsojat pitävät erityisesti arvossa Yleisradion asiaohjelmien riippumattomuutta ja sisältöjen eettisyyttä. Yleisradion monimuotoinen ohjelmisto sisältää entistä enemmän etnisiä vaikutteita ja näkökulmia muihin kulttuureihin, ja yhtiö onkin useimmilla kulttuuriohjelmistojen ohjelma-alueilla, mukaan luettuna draama ja klassinen musiikki, ylivoimaisesti suurin ja joillakin alueilla myös ainoa kotimainen toimija. Tästä näkökulmasta on huomioitava, että kotimainen laadukas viihde kuuluu edelleen myös Yleisradion toimialaan, varsinkin, kun sillä on erittäin positiivinen vaikutus yleisön suhteen.

Yleisradion monipuolinen ruotsinkielinen peruspalvelu ja ruotsinkielinen ohjelmisto täydentävät näkökulmallaan suomenkielistä tarjontaa. Ne ovat arvokas lisä kokonaistarjonnassa valiokunnan käsityksen mukaan.

Yleisradion televisio- ja radio-ohjelmistoja koskeneessa keskustelussa on usein painottunut vertailu eri kanavien paremmuudesta ja kanavien kohderyhmien merkittävyydestä yhtiön toiminnalle. Valiokunta haluaa tähän todeta, että julkisen palvelun tosiasiallinen sisältö ja kohderyhmien tavoittaminen on ennen kaikkea sidoksissa ohjelmistojen sisältöön ja ohjelmistojen laatuun, ja tämä edellyttää meidän näkemyksemme mukaan voimavarojen ohjaamista yhä tehokkaammin hallinto-organisaatiosta ohjelmistojen tekoon ja hankintaan.

Valiokunta pitää myös tärkeänä, että Yleisradio edelleen huolehtii asemastaan vahvana lastenohjelmien tarjoajana siten, että lapsilla ja perheillä on valittavana ylikansallisten lastenohjelmien lisäksi myös kotimainen, omaan yhteiskuntaan ja kulttuuriin pohjautuva, lapsille turvallinen ja laadukas ohjelmatarjonta. Tämä nähtiin ja koettiin hyvin tärkeänä.

Valiokunta haluaa nostaa esille myös nuorten ja nuorten aikuisten muodostaman kohderyhmän merkityksen Yleisradion sekä nykyiselle että erityisesti tulevalle toiminnalle. Nuoret ja nuoret aikuiset on otettava huomioon myös ohjelmistoratkaisuja ja voimavarapäätöksiä tehtäessä.

Valiokunta halusi kiinnittää huomiota myös menestymiseen suurissa urheilutapahtumissa. Se on ollut perinteisesti suomalaisille hyvin tärkeää monestakin näkökulmasta, itsetunnon kohottajana ja kansaa henkisesti yhdistävänä tekijänä. Suurten urheilutapahtumien välittäminen suomalaisille on yksi tärkeistä julkisen palvelun tehtävistä.

Tekniseen kehitykseen haluttiin myös erityisesti kiinnittää huomiota ja myös siihen, että meidän Yleisradion pitää olla siellä mukana. Sen pitää olla mukana internet-, laajakaista- ja mobiilipalveluissa, niiden kehittämisessä, mieluummin siellä etujoukoissa kuin jälkikäteen, ja haluttiin myös ottaa esille syyskuussa 2006 avattu Elävä arkisto ja vuonna 2007 avattu Areena-palvelu, jotka ovat uusia hienoja tapoja Ylen sisällä.

Erityisryhmät nousi myös käsittelyn aikana esille. Yleisradio on ainoa organisaatio, joka erityisryhmille pystyy tarjoamaan koko maan mittakaavassa sitä heidän tarvitsemaansa. Mainitsen tässä vaan yhtenä kuriositeettina kuulovammaiset. Maassamme on arviolta 740 000 eriasteista kuulovammaista, joista noin 30 000 ei pysty kuulemaan televisio-ohjelmien ääntä kunnolla edes apuvälineiden avulla. Sitten ryhmään kuuluvat myös kuurosokeat sekä viittomakieliset, ja on erittäin tärkeää, että Yleisradio pystyy myös näille kohderyhmille ohjelmistoaan välittämään.

Näissä asiantuntijakuulemisissa on esimerkiksi Kuulonhuoltoliitto tuonut esille, että Suomessa Yleisradio tekstittää tällä hetkellä vain noin 20 prosenttia kotimaisista ohjelmistaan, kun monessa maassa, kuten Yhdysvalloissa, Ranskassa, Hollannissa ja Israelissa, ollaan aivan todella toisella luokalla: lainsäädäntöön on otettu jo nämä osat tai toimilupasopimuksen ehtoihin. Isossa-Britanniassa esimerkiksi julkisen palvelun yhtiö BBC tekstittää pääkanavillaan yli 90 prosenttia ohjelmista ja muilla kanavilla yli 80 prosenttia. Haastetta riittää. Toimitusjohtaja Jungner valiokuntakuulemisessa ilmoitti, että Yleisradio lisää tekstitettyjen ohjelmien määrän 30 prosenttiin kotimaisista ohjelmista. Valiokunta halusi tämän nostaa erityisesti myös esille tärkeänä osana julkisen palvelun tehtävää.

Saamenkielinen väestönosa on oma osionsa, josta myös pitää pitää huolta, ja valiokunta nosti myös tämän esille.

Vuosina 2005—2006 Ylen hallinnossa tehtiin todella laajaa toimintaa, ja valiokunta toteaa, että Yleisradiossa on tehty suuria järjestelyjä. Organisaatiota on muutettu, kanavaverkkoa rakennettu uudelleen. Asiantuntijat nostivat esille monta näkökulmaa. On toisaalta tuotu esiin se, että organisaatiomuutos on perusteiltaan terve ja kanavaverkko on rakennettu uudelleen oikeaan aikaan. Nämä toimenpiteet ovat näin mahdollistaneet Yleisradion sopeuttamisen uudistuvaan toimintaympäristöön.

Mutta valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että Yleisradiossa on jouduttu tekemään suuria, myös henkilöstöön vaikuttavia uudelleenjärjestelyjä, ja toisaalta onkin todettu, että ohjelmatoiminnan tuottavuuden tehostamisessa uusien toiminta- ja tuotantotapojen avulla on vain osin onnistuttu. Valmistusprosessia ideasta tuotteeksi pidetään liian hajautettuna ja katsotaan, että jatkuva organisaatiomuutos ei myöskään luo pohjaa luovuudelle ja kehittymiselle, ja myös digitelevisioon siirtymisen osalta oli myös tietynlaista arvostelua.

Mutta, arvoisa herra puhemies, rahoituspohja on tietenkin se, joka nousi myös esille hyvin voimakkaasti, kun tiedämme, että vuonna 2005 Yleisradion tappio oli 7,7 prosenttia liikevaihdosta ja 4,3 prosenttia vuonna 2006 ja että tarkoitus on saada talous tasapainoon vuonna 2008 — se on kova haaste — ja kun tiedetään, että osin se johtuu siitä, että televisiolupia jää melkoinen määrä maksamatta. Eräässä arviossa puhuttiin jopa 200 000—300 000:n määrästä televisiomaksuja, että ne jäävät maksamatta. Valiokunta haluaa erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että televisiomaksujen tarkastustoimintaa tulee tulevaisuudessa tehostaa. Valiokunta kantaa huolta Yleisradion taloudesta ja talouden kehityksestä ja sen vaikutuksista nimenomaan julkisen palvelun tehtävien toteuttamiseen.

Asiantuntijat nostivat esille myös erilaisia rahoitusvaihtoehtoja, erilaisia malleja, joissa nähtiin ongelmia, niin siinä, että luovuttaisiin lupaperusteisesta mallista, kuin siinäkin, että mentäisiin budjettirahoitukseen. Kummassakin on puolensa, ja niitä tulee miettiä hyvin tarkasti.

Lopuksi halutaan kiinnittää huomiota myös siihen, että eri rahoitusmalleja kun arvioidaan, tulee pitää mielessä Yleisradion erityisasema nimenomaan kaikille väestöryhmille ohjelmistoja tuottavana toimijana. Näin toimintaa ei voidakaan mitata yhtä helposti kuin kaupallisten toimijoiden toimintaa, jossa esimerkiksi katsoja- ja kuuntelijalukuja voidaan pitää toiminnan arviointiperusteena. Valiokunta korostaa, että televisiomaksut Yleisradion rahoituspohjana säilyttävät kansalaisten hyväksynnän ainoastaan laadukkaan ohjelmatarjonnan kautta.

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta esittää eduskunnan hyväksyttäväksi kaksi kannanottoa, jotka kuuluvat seuraavasti: "1. Yleisradio Oy:n toiminnan on toteuttaakseen julkisen palvelun tehtävän keskityttävä sisältöihin, palveluihin ja niiden toimivuuteen sekä näiden laatuun ja 2. Yleisradio Oy:n tulevaa rahoitusta on selvitettävä kokonaisvaltaisesti julkisen palvelun tehtävän toteuttamisen valossa."

Herra puhemies! Tässä tämä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Yleisradio on esittänyt monien vuosikymmenien ajan erittäin keskeistä roolia informaation, kulttuuripalvelujen ja myös sivistyksen tuojana suomalaisille. Kansallisesti ääritärkeän tehtävänsä vuoksi Yleisradio onkin saanut laajan poliittisen tuen. Yleisradion merkitys on edelleen korostunut globalisaation ja median kaupallistumisen ja viihteellistymisen myötä.

Yllättävää on se, että Yleisradio ei tänä päivänä kuitenkaan saa entisen laajuista tukea. Päinvastoin kaupallisten mediatoimijoiden taholta on käynnistetty tietyn sorttinen ajojahti suorastaan Yleä kohtaan. Tämän sanelevat varmaankin kapeat kaupalliset tarkoitusperät. Kaupallisten toimijoiden röykytyksessä Yleisradio on jätetty yksin kuin orpo poika tuosta myrskystä selviämään. Viestintäministerikin on katsellut sivusta hiljaa ikään kuin olisi sivullinen tässä tilanteessa Yleisradion kulkiessa Golgata-tietään digitalisoinnin ongelmat niskassaan. Kuitenkin tuohon viranhoitoon minun käsittääkseni kuuluu kansallisesti ääritärkeän Yleisradion puolustaminen ja sen auttaminen selviytymään vaikeuksista.

Aiheena Yleisradion vastaiseen ryöpytykseen käytetään Ylen talousvaikeuksia. Unohduksiin jää se, että kaupalliset tv-toimijat on tämän vuosikymmenen alkupuolella vapautettu kokonaan Yle-maksustaan. Vuonna 2000 maksu oli noilla kaupallisilla toimijoilla Ylelle 48 miljoonaa euroa vuodessa, mutta sitten se puolitettiin vuonna 2002, ja sen jälkeen koko maksu on asteittain poistettu, ja se loppui nyt syyskuussa tänä vuonna kokonaan. Siellä se tausta on näille kärjistyneillekin talousvaikeuksille. Tämän kaupallisen maksun poistamisen korvikkeeksi osittain otettiin kylläkin se, että on nostettu tv-maksua elinkustannusindeksin verran plus 1 prosentti vuodessa. Kokonaan se ei ole kuitenkaan näitä menetyksiä korvannut.

Erityisen aiheen Ylen retosteluun on todellakin antanut digitalisointi ja siinä ilmenneet tekniset vaikeudet. Kritiikissä kuitenkin on unohduksiin jäänyt se ja unohtui tässä salissakin tiistaina, kun Yle-keskustelu jo alkoi, kun käsiteltiin viestintämarkkinalakia, että digitalisoinnissa teki päätöksen Lipposen ykköshallitus 1996. Päätös oli minusta kyllä ihan oikea, mutta tämä jää unohduksiin ja myös se, että se oli koko poliittisen kentän yhteinen päätös. Ei Suomi voisikaan jäädä joksikin takapajulaksi teknologian kehittämisessä, mutta tämä yhteispäätös jää nyt sivuun, kun kritiikkiä esitetään. Sitä paitsi digitalisoinnista ja sen tuomista ongelmista ristille naulattu Yle ei ole oikeastaan niitten ongelmien aiheuttaja, joita nyt on sitten tuskaisesti ratkottu. Ongelmiahan ovat tuottaneet ensinnäkin nämä digisovittimet, joissa tekstitys on ollut, monissa niistä, useissakin niistä, heikosti välittyvä, ja toisaalta katvealueet, joissa taas kyse on ollut siitä, että näitä alilähettimiä tilattiin liian myöhään. Ei se ollut Ylen päätös sekään, mutta näin ne menevät Ylen piikkiin, eikä siinä sen kummempaa, mutta pitäisi joltakin poliittiseltakin taholta, arvoisa viestintäministeri, tuoda selvyyttä, mistä mikin johtuu, eikä vaan todeta, että Yle saa sitten kaikesta vastuunsa kantaa.

Varmasti Yleisradion johdossakin on ollut ylireaktioita näiden kovien talouspaineiden ja talouden tasapainottamispaineiden alla. Palvelujen huonontaminen ei taatusti ole oikea ratkaisu silloin, kun yleisön suunnalla on aivan aiheellista tyytymättömyyttä esimerkiksi digitalisoinnin tuomiin vaikeuksiin. Mutta kaikki Ylen katselija- ja kuunteluosuudet ovat kuitenkin korkealla tasolla. Jopa 87 prosenttia suomalaisista sanoo, että on ainakin melko tyytyväinen Yleisradion ohjelmistoon. Se on hirmuisen korkea luku kuitenkin, ettei tässä semmoista ole tapahtunut, että Yleisradio olisi menettänyt kansalaisten suosion. Siellä on ongelmia, mutta kyllä tämä luku on vahva näyttö siitä, että suomalaiset arvostavat Yleisradiota. Pohja, miltä kansallinen media voi jatkoon ponnistaa, on siis olemassa, ja se on vahvana sellaisena olemassa.

Arvoisa puhemies! Näillä lupamaksupäätöksillä jatketaan vuoteen 2010. Siitä on olemassa selkeät päätökset. Yleisradion osalta isot ratkaisut tehdään ensi keväänä asetettavassa parlamentaarisessa toimikunnassa. Se ratkaisee sen, mikä on Yleisradion rooli 2010-luvulla ja siitä eteenpäin. Peruskysymys on se, toimiiko Yleisradio jatkossakin laajan julkisen palvelun tuottajana vai kutistetaanko Ylen rooli kaupallisten toimijoiden toiveiden ja vaateiden mukaiseksi jonkinlaiseksi virallisten tiedotusten välittäjäksi ja, niin kuin joskus sanotaan, laadukkaiden, vakavien ohjelmien esittäjäksi, joilla ei ole katsojia. Kaikki suositut ohjelmat haluttaisiin varata kaupallisille toimijoille. Tämähän se joidenkin visio Yleisradion osalta on.

Vasemmiston näkemyksistä ei ole epäselvyyttä. Olemme laajan julkisen palvelun Ylen kannalla ja vieläpä niin, että Yleisradion pitää ottaa toiminnassaan jatkossa huomioon se, että väen eriytyminen jatkuu. Tämä koskee myös kieli- ja kulttuurieroja nyt, kun maahanmuutto Suomeen on voimistumassa. Ruotsinkielisen toiminnan supistaminen olisikin ollut tasan väärä ratkaisu tämän monikulttuurisen Suomen nyt lähdettyä lopultakin tekemään ainakin tuloaan. Se olisi ollut aivan väärä viesti. Pitää huomioida paremmin erilaiset vähemmistöt, niin kielelliset kuin kulttuurillisetkin, jatkossa.

Selvääkin selvempää on, että vain Yle pystyy jatkossakin huolehtimaan koko maasta. Siellä ovat nämä ääritärkeät aluetoimitukset tuottamassa ohjelmaa radiolle ja myös televisiolle, ja niiden voimavaroista pitää niin ikään jatkonkin osalta kantaa suuri huoli ja vastuu.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2010 jälkeinen Ylen rahoitusmalli ratkaistaan tässä toimikunnassa, näin olen käsittänyt. Tässä on sitten varmasti monenlaisia mielipiteitä olemassa, miten jatketaan. Henkilökohtaisesti tietenkin taustanikin vuoksi Yleisradion entisenä toimittajana ja toimittajana ylipäätään pidän kyllä nykyisen mallin vahvuuksia suurina. Tämmöinen televisiomaksu takaa parhaiten — ainakin minun tunteeni on se — Ylen itsellisyyden, ja se myös pitää Yleisradiota vireänä, koska ne lupamaksun maksajat pitää valloittaa puolelleen Yleisradion joka vuosi, ettei ole olemassa automaattia siitä, että maksu tulee. Koska kaikki eivät ole maksua maksaneet, vaihtoehdoksi on esitetty myöskin jonkinlaista mediaveroa. Sekin varmasti tulee harkintaan, mutta siihenkin liittyy heti tietynlaisia isoja kysymysmerkkejä, esimerkiksi se kysymys, perittäisiinkö sellaista mediaveroa henkilöiltä vaiko talouksilta. Siihen kysymykseen vastaaminen johtaa äkkiä syvien sosiaalisten ongelmien pohtimiseen. Voisihan esimerkiksi olla niin, että pienituloinen eläkeläispariskunta joutuisi maksamaan mediaveroa, jos se henkilökohtaisena perittäisiin, enemmän kuin yksin asuva varakas ihminen. Tässä tullaan heti näihin samoihin ongelmiin, jotka tv-maksujenkin osalta ovat aina esillä.

Kaupallisten toimijoiden tahtona näyttää olevan se, että Yleisradiosta tehdään rahoituksensa osalta budjetista riippuvainen eli Yleisradio siirrettäisiin budjettirahoitteiseksi. Sehän tarkoittaisi, että Yleisradiosta tulisi jonkinlainen Ratahallintokeskuksen tapainen virasto, jonka rahoista joka vuosi käytäisiin ankara rähinä budjettiriihessä, mikä johtaisi siihen, että Yleisradio joutuisi siinä tilanteessa kyllä enemmän kumartelemaan kuin nykyisin vuorenvarmasti sinne hallituksen suuntaan rahoituksensa turvaamiseksi. En minä tällaista venäläistyyppistä televisiota ja radiota Suomeen halua.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näissä puheenvuoroissa tultiin nyt asian ytimeen elikkä Ylen talouteen ja rahoitukseen. Kyllä tämä leikkausten tie alkaa olla pian kuljettu loppuun. Jos vielä kovasti säästetään, niin alkaa se jo näkyä oleellisesti palveluissakin. Keskusta haluaa kyllä vahvan Ylen, vahvan Yleisradion, ja hyvän julkisen palvelun, ja siitä täytyy pitää kiinni, että sillä myöskin edellytykset myös tulevaisuudessa on.

Näitä rahoitusvaihtoehtoja täytyy tuon parlamentaarisen työryhmän sitten aika avoimella mielellä pohtia ja tuoda esitys siitä, mikä olisi paras pidemmällä tähtäimellä, mutta toivoisin kyllä, että työryhmä voisi aika nopeastikin saada työnsä valmiiksi, ehkä niin, että myös johtopäätökset olisivat nopeasti käytettävissä. Haluaisinkin ministeriltä tietää, minkälainen ajatus tämän työryhmän aikataulusta nyt sitten on ja miten tässä tullaan etenemään.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän se on hyvin tärkeää, että meillä on tämä julkisen palvelun yhtiö Yleisradio ja että se julkisen palvelun tehtävä määritellään tällä tavalla laajasti, niin kuin ed. Tennilä omassa puheenvuorossaan äsken kuvasi.

Tästä talouspuolesta minäkin olisin sen verran sanonut, että tietenkin on hyvin tärkeää, että tälle parlamentaariselle työryhmälle, nyt sitten kun se perustetaan, annetaan työrauha ja sieltä sitten katsotaan mahdollisimman hyvässä yhteishengessä se malli, mikä tulevaisuudessa se paras malli sitten olisi. Mutta se, että tämä työ käynnistyy, ei tarkoita sitä, etteikö jo nyt tulisi tehdä toimia sen eteen, että voisimme saada enemmän näitä lupamaksuja kerättyä, ja siksipä olen pitänyt hyvänä näitä ministeri Lindénin, oliko se nyt eilen, esittämiä linjauksia siitä, että hallitus olisi käynnistämässä lain valmistelun sen suhteen, että siinä vaiheessa, jos ihminen tämän maksullisen tv-kanavan ottaa, niin samassa yhteydessä voisi sitten katsoa, että hänellä myös tv-lupa on hoidettu. Minun mielestäni, kun kuitenkin (Puhemies: Aika!) suuri osa suomalaisista näitä tv-lupamaksuja maksaa, on ihan oikein ja ihan kohtuullista heidänkin näkövinkkelistään, että tällaiset ihmiset, jotka maksu-tv:tä katsovat, voisivat sitten sen lupansa todistaa.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kuten ed. Tennilä tuossa sanoi, me tarvitsemme julkisen palvelun yhtiön, jossa näkyy myös maakunnat ja koko Suomi. Kaupalliset yhtiöthän ovat kovasti tietysti jopa ilkkuneet tätä Yleisradion tilannetta ja ovat esimerkiksi esittäneet huolensa tästä ruotsinkielisen väestön asioiden hoitamisesta. Kysyisin, mikä on Sanoma Oy:n tai Bonnierin intressi. Jos he ovat kiinnostuneita ruotsin kielestä, niin tehkää ruotsinkielisiä ohjelmia omilla kanavillanne.

Eli tämä on todellakin ollut se tilanne, että Yleisradiolla ei ole paljon ystäviä tuolla kaupallisella puolella ja siellä suorastaan odotetaan, että Yleisradio riisutaan mahdollisimman pieneksi. Tämä sama taistelu käydään Englannissa tällä hetkellä, monissa muissa maissa, mutta yleisesti Ebun maissa on todettu, että yleisradioyhtiöt tarvitaan.

Tämä rahoitusasia on tietysti se, että me voimme vaihtoehtoja tuoda esille, mutta ei lähdetä minun mielestäni liputtamaan minkään puolesta, koska sekin aiheuttaa sitten taas sitä, että katsojilla motivaatio vähenee maksaa lupamaksua. Vaihtoehtoja voidaan esittää, mutta varmasti tuo työryhmä tulee sitten aikanaan sen sementoimaan, mikä se vaihtoehto on.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että Yle on kriisissä. Kun ed. Tennilä sanoi, että sen on lunastettava joka vuosi katsojansa uudestaan, nyt on 50 000 ihmistä äänestänyt jaloillaan ja jättänyt tämän maksamatta. Minusta tämä on vakava paikka, ja voi olla, että tämä työryhmä tulee nyt liian myöhään. On eri rahoitusvaihtoehtoja: joko lunastettava katsojat takaisin tai sitten mentävä budjettirahoitukseen tai jopa mainospohjaiseen rahoitukseen. Mutta mielestäni tämä tilanne täytyy kyllä nyt käsitellä ja ottaa hanskaan. Siinä mielessä olen ed. Tennilän kanssa samaa mieltä, että vastuu kuuluu kyllä ministerille myöskin tässä tilanteessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun. Keskustelun pohjanahan on liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö, johonka meidän pitäisi ottaa sitten kantaa ja katsoa, millä tavalla se vastaa siihen tilanteeseen, joka nyt on syntynyt.

Täällä aivan oikein ed. Tennilä kertoi, että eduskunta synnytti eduskunnan Yleisradiolle ongelman 1996, jolloinka hyväksyttiin tähän digitalisointiin liittyvä tavoitteisto. Nyt sitten voidaan aivan hyvin todeta se, että pikkuisen skarpimmin olisi eräät asiat pitänyt hoitaa. Hallintoneuvoston kannalta katsottuna saimme kyllä informaatiota, mutta nyt jo tässä vaiheessa voidaan todeta se, että kun digisovittimissa oli kelvotonta laitteistoa, niin se musta lista, joka nyt sitten rohjettiin tuoda julkisuuteen ja jota nyt on sitten täydennetty, olisi pitänyt kerta kaikkiaan rohkeasti tuoda esiin hyvissä ajoin.

Toinen asia on, että oli selvä asia, että niitä katvealueita tulee, ja kun tiedettiin sitten resepti, mitenkä se asia hoidetaan, niin se homma olisi pitänyt hoitaa ja sillä siisti. Sitten se hoidettiin, kun pupu oli pöksyssä. Se, mitä ei osattu arvioida selvästikin operatiivisella tasolla, oli se, että kansa voi todellakin reagoida voimakkaasti tällaisiin puutteisiin. Nyt me tiedämme, että reagoi. Onneksi se reagoineitten määrä tässä ykkösvaiheessa on sitten vain 31 000 tällä hetkellä elikkä se ei ole sitä 50 000:ta, mutta kakkosvaihe on vielä edessä elikkä kaapelikytkentäiset. Elikkä nyt pitää tässä suhteessa olla hyvin skarppina.

Koko tämän homman ydin on julkisen palvelun tehtävän hoitaminen, juuri niin kuin Yleisradiosta annetun lain 7 §:ssä todetaan ja jota asiaa on tässä mietinnössä hyvin selostettu, kerta kaikkiaan juuri niin kuin sitä pitää selostaa. Näin tehtiin, kun näitä samanlaisia mietintöjä oli täällä salissa vuonna 2004 valtiopäivillä ja 2005 valtiopäivillä. Aivan samalla tavalla pitää nämä asiat kerrata kerta toisensa jälkeen uudestaan.

Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että tv-lupamaksuun pohjautuen talous hoidetaan. Meillä on ollut alijäämäiset tilinpäätökset, ja nyt sitten on luvattu ja velvoitettu, että talous on tasapainossa ensi vuonna, ja se on vakava asia. Mutta tietenkin vähän heikosti journalistisesti asennoituneet ovat kertoneet sitten jo puppua. On kerrottu, mitenkä Yleisradio on velkaantunut. Ei ole velkaa, päinvastoin on kassassa rahaa 2 kuukauden menoihin, elikkä nyt vaan se tulevaisuus pitää olla sillä tavalla, että se maksuvalmius säilyy ja se balanssi saavutetaan, mitä ajetaan. No, 800 henkilötyövuotta on vähennetty ja organisaatiota uudistettu samalla, kun palvelutoiminta on laajentunut. Seuraavassa vaiheessa laatuasiat ovat hyvin keskeisiä.

Mikä koskee julkisen palvelun tehtävän toteuttamista, mielestäni siinä on tapahtunut viime aikoina sellaisia näyttöjä, joihinka pitää aivan erikoisesti kiinnittää huomiota. Otetaan tämä surullinen Jokelan tapaus. Se osoitti sen, kuinka Yleisradion toimintayksiköillä on mitä suurin merkitys. On olemassa systeemi, joka voi olla mukana heti ajassa, juuri siinä hetkessä, aivan samalla tavalla kuin Radio Suomi oli siinä mukana koko ajan. Aivan samalla tavalla Nokian kaupungin vesiongelmatapauksessa pitää olla ajassa välittömästi kanavana mukana, ilman että siinä on joku kaupallinen intressi pelaamassa millään tavalla. Meillä puhutaan täällä lähiviikkojen aikana, ensi vuoden puolella, ilmastonmuutoksen tuomista luonnonmullistuksista ja muista, joihinka nyt kehotetaan jo ministeriöitä varautumaan. Sehän välttämättömästi merkitsee sitä, että meillä pitää olla Yleisradion kaltainen toimija välineenä, jos jotakin tällaista tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Tällä perusteella yhtä asiaa minä en tässä keskustelussa ymmärrä enkä hyväksy, ja se on se, että tv-lupamaksua, joka, jos katselee, velvollisuus on lunastaa ja maksaa, verrataan johonkin esineeseen taikka johonkin mihinkä tahansa palveluun ja mahdollisuuden ostamiseen. Siitä ei ole kysymys. Kysymys on aivan uniikista systeemistä rahoittaa tällainen julkisen palvelun tehtävä. Kysymys on kansalaisvelvollisuudesta. Aivan samalla tavalla kuin kansalaisella on oikeus saada posti, joka hänelle on lähetetty, kansalaisella on oikeus ja velvollisuus osallistua tähän osaan, ja yhteiskunnalla pitää olla välineet tämän kansalaisvelvollisuuden hoitamiseen kaikissa olosuhteissa, myöskin silloin, kun nyppii vähän kupolista. Tässä katsannossa minusta siihen tietosuoja-asiaan pitää löytyä ratkaisu. Postin kulussa se löytyi, ja tässä erityisessä tapauksessa sen täytyy löytyä myöskin. Se on eduskunnan tahdosta kiinni. Perustuslakivaliokunta suhtautui erittäin myönteisesti siihen postin kohdalla, sen ongelman ratkaisemiseen. Uskon, että eduskunnan perustuslakivaliokunta ymmärtää myöskin eduskunnan oman radion asian tässä yhteydessä.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Vaikka tämä keskustelu kuuluu eduskunnalle ja Yleisradion hallintoneuvostolle toimintakertomuksen kautta, haluan tässä yhteydessä kuitenkin käyttää puheenvuoron taustoittaen hieman asioita ja ehkä myös vastaten ed. Tennilälle, joka aika rohkeaa kieltä tuossa käytti ja kyseli viestintäministerin toimien perään.

Tässä talossa tiedetään aivan hyvin, että vuonna 2004 on tehty ratkaisut siitä, miten Yleä rahoitetaan vuoteen 2010 saakka. Ja näillä linjoilla myös hallitus on ollut hallitusohjelmaa kirjoittaessaan ja todennut, että vuoteen 2011 mennessä täytyy olla parlamentaarisen työryhmätyön kautta määritelty Ylen rahoituksen saaminen kestävälle pohjalle ja se, miten rahoitus hoidetaan vuoden 2010 jälkeen. Tätä tehtävää olen ryhtymässä toteuttamaan siten, että parlamentaarinen työryhmä asetetaan ensi vuoden alkupuolella ja sille annetaan tehtävä tarkastella Ylen toimintaa ja toiminnan kestävää rahoitusta.

Yleisradion hallintoneuvosto itse on tehnyt ratkaisun siitä, että vuoteen 2008 mennessä Ylen talous tulee tasapainottaa. Mielestäni tämä on hyvin kannatettava päätös, ja toivon, että Yleisradion hallintoneuvosto pitää tästä päätöksestään kiinni, koska vaikka Ylen rahoituspohjaa tullaan tarkastelemaan ja toivottavasti löytämään sille kestävämpi olomuoto tai kestävämpi pohja kuin tällä hetkellä se on, kuitenkin voinen jo tässä ennustaa, että ei ole löydettävissä mitään uutta rahasampoa, jolla Yleisradion rahoitukseen tulisi huomattavia rahasummia lisää. Jos tätä taloutta ei tasapainoteta, ne ongelmat löytyvät vain edestä päin. Ja niin kuin liikennevaliokunnan puheenjohtaja tuossa kertoi, hallintoneuvoston kertomuksesta näkee, että Ylessä on tehty huomattavia toimia sen johdosta, että taloutta on pyritty saamaan tasapainoon, ja olen ymmärtänyt, että vuoteen 2008 mennessä tässä tehtävässä tullaan onnistumaan, vaikkakaan se ei helppoa ole ollut.

Ed. Tennilä kysyi, miksi viestintäministeri ei ole syöksynyt pelastamaan Yleä, kun Ylellä nyt menee niin huonosti. Ensinnäkin haluan korostaa sitä, että Yle on eduskunnan valvoma laitos ja sen vuoksi käsittelemmekin täällä eduskunnassa Yleisradion hallintoneuvoston kertomusta, ei Suomen hallituksen kertomusta siitä, miten Yleisradiota on hoidettu. Toiseksi marraskuun loppuun mennessä Yleisradio ei ole pyytänyt apua viestintäministeriltä. Julkisuudessa on käyty keskustelua Ylen taloudellisesta tilanteesta ja siitä, että digitalisointi on maksanut enemmän kuin kuviteltiin. Toisaalta myös digitalisoinnin tekniset vaikeudet ovat tuoneet sen tilanteen, että ihmiset ovat luopuneet televisiomaksusta, mistä on syntynyt ensi vuoden osalta tämä, ymmärtääkseni 10 miljoonan mahdollinen tulokertymän vajaus, jonka johdosta sitten operatiivinen johto on lähtenyt toimenpiteisiin ja on esittänyt hallintoneuvostolle toimia, joilla tämä 10 miljoonan mahdollinen aukko, sehän riippuu ensi vuoden televisiomaksun kertymämäärästä, voitaisiin kattaa. Tämä on operatiivista toimintaa. Tätä arvioi hallintoneuvosto, joka toivottavasti kuulee omia eduskuntaryhmiään, joitten tehtävä on viestittää poliittisesti, miten ne haluavat hallintoneuvoston sitten omalta osaltaan tekevän päätöksiä ja ohjaavan Yleisradion hallitusta.

Yleisradio on lähettänyt kirjeen 26.11. liikenne- ja viestintäministeriöön ja pyytänyt nyt apua, kun on todennut, että tämä televisiomaksun maksamatta jättäneitten määrä on ollut suurempi kuin on alun perin arvioitu, ja on toivonut, että viestintäministeri selvittää sitä, voidaanko maksutelevisiotoiminnan rekistereitä käyttää apuna televisiomaksujen perinnässä. Samalla yhtiö on pyytänyt ministeriötä ryhtymään niin harkitessaan asian vaatimiin mahdollisiin lainsäädäntötoimiin. Ja kun tämä kirje on meille tullut, me olemme tietysti tätä asiaa selvittäneet, ja olen saanut tiedon juristeiltamme, että tällä hetkellä nykylainsäädäntö ei ainakaan suoraan mahdollista tietojen saantia maksutelevisio-operaattoreilta. Tämä näin ollen tarkoittaa sitä, että lainsäädäntöä tulee tarkentaa, jos haluamme toimia näin, ja tarkentaa siten, että Viestintävirastolla on oikeus saada maksutelevisioyhtiöiltä tiedot näiden tilaajarekistereistä. Lisäksi henkilötietolakia pitänee täsmentää niin, että maksutelevisioasiakkaat ovat tietoisia asiakasrekisterin uudesta käyttötarkoituksesta televisiolupien valvontaan. Omalta osaltani olen julkisuudessa kertonut, että minä haluan toimia niin kuin Yleisradio on toivonut, ja lähtien siitä, että mielestäni tämä oikeutus tähän tulee siitä, että niin kaapelitelevisioyhtiöiden kuin maksutelevisioyhtiöiden, joitten tilaajarekistereitä haluaisimme saada tähän käyttöön, liiketoiminnan perusta on siinä, että heidän asiakkaansa katsovat televisiota. Samanaikaisesti meillä on voimassa oleva lainsäädäntö siitä, että kaikki, jotka omistavat laitteen, jolla voi televisiosignaalia vastaanottaa, ovat velvollisia maksamaan televisiomaksun. Sitä maksua ei makseta Yleisradio-ohjelmiston katsomisesta, vaan sitä maksetaan kaikesta televisio-ohjelmien katsomisesta. Tällä perusteella olen sitä mieltä, että tätä lainsäädäntöä tulisi siltä osin muuttaa, että tämä tietojen saanti näistä tilaajarekistereistä mahdollistettaisiin Viestintävirastolle, jolle puolestaan kuuluu sitten tämä televisiomaksujen valvonta.

Olenkin lähestynyt oikeusministeri Braxia siltä osin, että haluamme kuulla oikeusministeriön näkökulman asiaan, ja olemme ainakin — virallisesti emme ole tietosuojavaltuutetun näkemystä vielä saaneet — julkisuudessa saaneet myös lukea sen, että tietosuojavaltuutettu ei tätä asiaa kovin hyvänä pidä. Mutta edelleenkin lähden siitä, että kysymys on nyt ikään kuin toimenpiteestä, jolla voimassa olevan televisiomaksujärjestelmän valvontaa voidaan tehostaa, jolla toivottavasti myös sitä tilannetta selvennettäisiin tai parannettaisiin, mikä minun mielestäni periaatteellisesti on hyvin tärkeää. Meillä on tällä hetkellä kuitenkin, jos ei voi puhua sadoista tuhansista, niin ainakin yli 100 000 kansalaista, jotka katsovat televisiota, mutta eivät maksa televisiomaksua. Tämä minun mielestäni ei ole oikein.

Mutta sitten aivan oma kysymyksensä on se, minkälainen tulee olemaan Ylen rahoitus vuoden 2010 jälkeen. Edustajat Tennilä ja Haavisto tuossa toivoivat, tai vaativat, että järjestelmät pitäisi uudistaa tai muuttaa ennen tätä aikaisemmin sovittua päivämäärää. Niin kuin totesin, tällaista toivetta ei ole virallisesti Ylen taholta esitetty, että heillä olisi olemassa niin syvä taloudellinen kriisi, että järjestelmät pitäisi lähteä uusimaan. Joka tapauksessa olen lähtenyt siitä, että kun parlamentaarinen työryhmä asetetaan, sen tulee pohtia perusteellisesti kaikki eri vaihtoehdot, ja silloin se tarkoittaa sitä, että sitä työtä ei tehdä yhdessä yössä, eikä kahdessakaan. Televisiotoiminnan ympäristö on muuttunut. Siihen saamme tammikuun alusta selvityksen, joka on tilattu ja jossa arvioidaan televisiotoiminnan nykytilannetta ja tulevaisuudennäkymiä, minkälaisessa ympäristössä tänä päivänä julkisen palvelun yhtiö toimii, ja tämä selvitys toivottavasti on työvälineenä tälle tulevalle parlamentaariselle ryhmälle.

Eli tässä on ikään kuin kaksi asiaa: Tämä Ylen niin sanottu akuutti kriisi, jota toivottavasti voidaan televisiomaksun tarkastamista tehostamalla parantaa. Tähänkään näitä työkaluja ei todellakaan monia ole. Sitten on erikseen se, millä tavoin Yleisradion rahoitus saadaan vakaammalle ja kestävämmälle pohjalle vuoden 2010 jälkeen. Tai jos nyt sitten oikein kiirehditään toimia, sitä voimaantuloa ehkä voidaan vähän aikaistaa, mutta tämä on iso asia, (Puhemies: Aika!) ja varsinkin jos lainsäädäntöä uudistetaan, sitä ei tehdä yhdessä yössä. Eli näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa keskenään. Toivon, että tässä televisiomaksun tarkastamisen tehostamiskysymyksessä tässä talossa, jos sellainen lainsäädäntöhanke ensi keväänä tänne tuodaan, niin nopeasti saadaan sitten myönteisiä ratkaisuja.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Viestintäministeri Lindén tänään valtioneuvoston istunnon jälkeen todellakin otti yhteyttä minuun ja kävimme lyhyen keskustelun. Oikeusministeriö aloittaa huomenna näin ollen asian tiimoilta tarkemman selvitystyön, mitä tulee tähän mahdollisuuteen käyttää maksu-tv-toiminnan tilaajarekistereitä.

Olen jo aikaisempien keskustelujen pohjalta tänään aikaisemmin päivällä tavannut tietosuojavaltuutettu Aarnion ja keskustellut asiasta. Tosin meillä oli kyllä paljon muitakin työasioita jo etukäteen sovittuina keskustelunaiheina.

Muutamia alustavia pohdintoja käynnissä olevasta teemasta. Ensinnäkin tiistaina täällä eduskunnassa keskustelussa oli esitetty kantoja, joissa tietosuojavaltuutetun kannan taikka tietosuojatulkintojen on väitetty menevän liian pitkälle, ja todettiin, että jo on aikoihin eletty, tämän asianhan pitäisi olla pelkällä tulkinnalla hoidettavissa. Tältä osin niin liikenneministeriön muistio kuin myös omat arvioni, joita tässä olen kerinnyt iltapäivän aikana myös muutaman asiantuntijan kanssa vähän resoneerata, ovat yksiselitteisiä, nimittäin että tätä lakia ei voi tulkita siten, että lakia muuttamatta voitaisiin näin vakavassa, tietosuojan kannalta tärkeässä asiassa liikkua, joten siltä osin viestintäministeri Lindénin ja omat arvioni ovat yhtenevät, että jos halutaan liikkua siihen, että maksukontrollin takia maksu-tv-toiminnan tilaajarekisterit olisivat Viestintävirastolla käytössä, tarvitaan lainmuutos. Tämä siis vielä kerran tiedoksi. Kysymys ei ole mistään liian pitkälle viedystä tietosuojatulkinnasta, vaan yksiselitteisesti lain puitteissa toimimisesta ja lain muutostarpeesta.

Kyseessä on aika perusoikeusherkkä asia. Vaikka on erittäin painavia syitä, meistä jokainen Yleisradion ja julkisen palvelun ystävä ymmärtää, että on olemassa erittäin painavia, poikkeuksellisia syitä miettiä vaihtoehtoja lainmuutokselle, niin samalla on kysymys myös hyvin perusoikeusherkästä tiedosta, kun julkinen valta haluaa käyttää hyväksi rekisteriä, joka kertoo, mitä kansalaiset ovat ostaneet, mitä mediaa he ovat halunneet ostaa. Syntyy rekisteri, joka kertoo, ketkä ovat halunneet katsella ja käyttää maksu-tv-palveluja. Tällöin tietysti täytyy valmistella huolella se mahdollinen toimintatapa, jos tähän päädytään. Täytyy myös olla vakuuttunut, että juuri tähän ratkaisuun on niin painavia syitä, että samaan erittäin painavaan tavoitteeseen ei päästäisi jollain toisella keinolla tai joidenkin toisten keinojen yhdistelmällä. Tämä täytyy siis selvittää, ja se työ alkaa oikeusministeriön puolelta huomenna.

Täytyy tunnistaa se, mistä ed. Viitanen puhuu, että olisi tulevaisuudessa se vaihtoehto, että näiden maksu-tv-pakettien ostamisen yhteydessä pitäisi näyttää, että on maksanut myös yleisradiomaksunsa. Se on huomattavasti vähemmän perusoikeusherkkä ratkaisu, suorastaan se paras tilanne, ja tulevaisuudessa varmasti niinpäin toimiminen olisikin helpompaa. Mutta tässä ja nyt me olemme jo tilanteessa, jossa pelkästään sillä muutoksella ei välttämättä päästä niihin tavoitteisiin, joihin Yleisradio pyrkii ja joista viestintäministeri Lindén äsken puhui.

Tässä vaiheessa en, arvoisa puhemies, valota asiaa enempää, vaan oikeusministeriö alkaa tehdä tässä tarkkaa perusoikeustyötä. Perustuslakivaliokunnan selän taakse tässä ei saa mennä, sillä perustuslakivaliokunta on pitkään vaatinut, jo vuosikausia, että myös hallituksen täytyy tehdä ensin oma perusoikeusarvionsa, ennen kuin sitten esittää asian perustuslakivaliokunnalle, joka toki viimeisen sanan tässä asiassa sanoo.

Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies: tietosuojavaltuutettu Aarnio kertoi tänään, että hän on jo hallintovaliokunnan kanssa sopinut tapaamisen tietosuojakysymyksistä. Viitaten tiistain eduskuntakeskustelussa joihinkin käytettyihin puheenvuoroihin varmaan olisi ihan perustietojen kannalta hyvä, jos myös liikenne-ja viestintävaliokunta sopisi samanlaisen tapaamisen tietosuojavaltuutetun kanssa. On erittäin tärkeätä, että eduskunnassa on riittävä yleinen tietämyksen taso siitä myös, mitä tapahtuu, jos kansalaisten tietoja, esimerkiksi heidän mediasuuntautuneisuuttaan, käytettäisiin väärin.

Eli jos päädytään tähän lakiin, täytyy löytää keinot, joilla nämä tiedot eivät päädy vääriin käsiin. Tiedot suojataan ulkopuolisilta. Ne hävitetään välittömästi. Mutta sitä ennen pitää olla myös vakuuttunut, ettei samoihin tavoitteisiin päästä joillakin toisilla keinoilla, jotka ovat vähemmän perusoikeusherkkiä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että tämä tietosuojaongelma on otettu vakavasti niin liikenneministeriössä kuin oikeusministeriössäkin.

Minun mielestäni oikeusministeri voisi kyllä panna pystyyn selvityksen siitä, onko meidän tietosuojalainsäädäntömme, henkilörekisterilainsäädäntömme, tiukkuus todella välttämätöntä esimerkiksi juuri perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Mitkä ovat ne ihmisten perusoikeudet, jotka ovat niitä oleellisia? Todennäköisesti tässä tapauksessa oikeusministeri on ihan oikeassa tässä, että jos urkitaan, mitä katselee tai mitä ostaa, niin totta kai se kuuluu sellaiseen alaan, josta nyt ei välttämättä tarvitse rekistereitä laittaa. Mutta on paljon sellaisia asioita, jotka tietosuojalainsäädäntö kieltää, jotka eivät ole mistään kotoisin, jotka aikaisemmin olivat vapaita, mutta eivät enää. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Esimerkiksi koetulosten tai yliopistoarvosanojen tulokset tauluilla olivat aikaisemmin yliopistoissa mahdollisia. Nyt ne eivät ole. Nyt ei anneta muuta kuin läpi menneitten nimet. Mitä ihmeen salattavaa siinä on?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin, kun tämä mietintö on tehty — siis tämä koskee vuosia 2005—2006 — mehän emme nähneet näitä digisiirtymän ongelmia vielä silloin, mutta ylipäänsä Yleisradioon suhtaudutaan myönteisesti. Minusta erittäin tärkeä asia on, että siellä on myös viihdettä ja urheilua, koko laaja tarjonta, että yleisöllä on motivaatiota maksaa tämä lupamaksu.

Toiseksi, yhtään tekevää ja toteuttavaa porukkaa enää Yleisradiosta ei voida kyllä irtisanoa. Siellä on varsinkin alueilla erittäin tiukalla jengi tällä hetkellä. Ne tekevät kovasti työtä tällä hetkellä verrattuna siihen massiivi-Yleisradioon, mitä se oli 70-luvulla.

Mitä tulee kaapeli-, satelliitti- ja maksu-tv-asiakkaisiin, niin ei tietenkään ole ongelmaton asia lähteä kontrolloimaan ihmisiä tällä tavalla, mutta uskon, että jo tämä keskustelu tulee aiheuttamaan sen, että jotkut saattavat aktivoitua lunastamaan tämän tv-luvan. Kyseessähän eivät ole pelkästään Yleisradion ohjelmat, vaan yleensäkin tässä tarjotaan koko paketti. Tässä tarjotaan myös radio-ohjelmia tietysti Ylen osalta, mutta nämä ongelmat yleensä kohdistetaan Yleen. Digitalla on ollut ongelmia, siellä ovat myös (Puhemies: Aika!) muut televisioyhtiöt mukana. Minusta tämä on tutkimisen arvoinen asia.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin tällä hetkellähän on hyvin tärkeää, että mahdollisimman nopeasti pystyisimme tekemään kaikki ne toimet, joilla pystyttäisiin saamaan tätä Ylen tulopuolta paremmalle tolalle. Se varmasti osaltaan auttaa, että tämä tekstitysongelma tulee nyt helpottumaan sen myötä, että ykköskanavan tekstitys saadaan sitten poltettua sille omalle kanavalle. Varmasti, kun tietoisuus tästä leviää, tämä voi positiivisessa hengessä tähän suuntaan toimia. Mutta siitä huolimatta se ei poista sitä ongelmaa. Minun mielestäni kyllä sellainen ihan yleinen oikeustaju kertoo siitä, että tarvitaan reilu peli, kaikki ketkä katsovat, osallistuvat kustannuksiin, eikä jätetä toisten harteille eikä syödä niin sanotusti kuormasta. Mielestäni nämä tällaiset reiluuden periaatteet kyllä ihan oikeuttavat sen, että näihin lakimuutoksiin on tarvetta. Varmasti, niin kuin ministeri Lindén tuossa puhui, toivottavasti sitten myös tukea niille löytyy. Minä kyllä uskon, että kun tämä seikkaperäisesti selvitetään ja todetaan taustat, niin kyllä eduskunnasta varmasti, ainakin omalta osaltani voin sanoa, tukea todellakin löytyy.

Sitten ihan vaan kysymys. Tämä on nyt ihan sellainen, että tuli vaan mieleen. (Puhemies: Aika!) Kun ministeri Brax sanoi, että tämä vähemmän perusoikeusherkkä tilanne olisi se, että vain tsekattaisiin sen oston yhteydessä, niin voiko sen toteuttaa sitten vielä nopeammalla aikataululla (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ilman näitä selvityksiä?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Digitalisointipäätöksen teki maan hallitus, mutta sitten kun tätä hyvin isoa päätöstä vietiin käytäntöön, niin totuus on se, että Yleisradio jätettiin kulkemaan Golgatan tietään kaikkien yhteistä ristiä kantaen yksikseen. Hyvä, että viestintäministeriö nyt havahtuu ja tulee mukaan näihin talkoisiin. Tämä on hyvä merkki, koska yhteisestä asiastahan siinä on kysymys, kun ääritärkeää kansallista mediaa tässä tuetaan ja sen puolta pidetään.

Ed. Haavistolle vain lyhyesti se, että 1 950 000 maksaa. Tämä muutaman kymmenentuhannen notkahdus tuli näistä digiongelmista, ei tämä järjestelmä ole kriisissä.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä kuulla, että hallitus on nyt lähtenyt valmistelemaan tällaista lakia, jolla sitten voidaan varmistaa se, että oikeudenmukaisuus toteutuu myöskin niitä kohtaan, jotka maksavat tämän lupamaksunsa, ja että tässä otetaan sitten tietosuoja ja muut mahdolliset perusoikeudet huomioon. Tämä tarkastelutapa vaikuttaa nyt erittäin perustellulta ja viisaalta.

Mutta tietenkin tämä akuutti kriisi myös liittyy siihen, että eduskunnan on aika keskustella tästä julkisen palvelun merkityksestä ja siitä, mitä kaikkea se pitää sisällään. On helppo yhtyä valiokunnan ponteen, jossa todetaan, että julkisen palvelun tehtävän on keskityttävä sisältöihin, palveluihin, niiden toimivuuteen sekä laatuun. Kyllä juuri tästä nyt eduskunnan pitää keskustella, jotta se voi sitten evästää hallintoneuvostoa, joka tekee näitä tärkeitä ratkaisuja.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhuttu Viitasen-malli on Norjan-malli, ja meillä on ihan selkeä, oikeusministeriölle helppo ratkaisu: kalastuskorttilaki. Rkp aikoinaan vastusti tämän nykymuotoisen syntymistä, mutta siihen syntyi tämä helppo juttu, että pitää olla valtion kalastuskortti, sitten se näytetään ja sitten saa paikallisen mitä tahansa. Tämmöiset tietosuojajutut, ne on tietysti hyvä ottaa huomioon, mutta näin tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä voin sanoa, että moni on ostanut tämmöisen hyvin lyhyen paketin tarjouksesta näitä näin. Nyt, kun sitten ensi vuoden puolella tai maaliskuussa mennään ostamaan tätä korttia, niin ne näyttävät sen kortin. Jollei näin käy, niin on pakko epäillä, että taas on kyse politiikasta, oikeiston juonia. Halutaan jopa Yle ajaa tälläkin tavalla alas, kaikki tämmöiset maksutelevision Yleä haukkuvat tyypit sitten niin kuin tämmöisen tietosuojaverhon takana, niin kuin ei tätä voi säätää jnp. Tämä on maailman helpoin juttu, valtion kalastuskorttisysteemillä eteenpäin. Uskon näin!

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lindén raottikin sitä kantaa, mikä on eduskunnalla ja Ylen hallintoneuvostolla ja hallituksella ollut rahoituksen pohjasta vuoteen 2010 asti, mutta tällä parlamentaarisella työryhmällä on siis tarkoitus selvittää Yleisradion rahoitusta ja myöskin näitä lupakäytänteitä. Mutta kuten edellisen puhujan puheenvuorosta saimme kuulla, moni on jo tässä vaiheessa naulannut itse asiassa kannan tulevasta rahoitusmallista kiinni, ja tämä hiukan häiritsee tätä keskustelua. Myöskin ministeri Lindén on kertonut omia mielipiteitään tästä tulevasta rahoituspohjasta, mikä tietysti on oikeutettua, mutta kielii varmaan siitä. Itse ainakin toivon, että tämän työryhmän työskentely on äärimmäisen avoin ja tuo jotain uutta myöskin muualta maailmasta.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että ne ovat oikeassa, jotka täällä sanovat, että kyse on vain notkahduksesta näiden kohdalla, jotka eivät maksa lupaansa, että kyse ei ole käänteestä. Mutta on pidettävä se riski mielessä, että on kyse käänteestä, myöskin on tullut uusia välineitä, tietokoneet, kaikki tämä. Uusi sukupolvi käyttää tv:tä toisella tavalla. Minusta pitää miettiä, miten rahoitetaan järkevästi julkisen palvelun toimintoja. Minä kannatan yleisradiotoimintaa, aivan kuten ed. Tennilä, mutta olen huolissani siitä, että tämä käänne saattaisi merkitä kurjistuvaa Yleisradiota, jos ei ajoissa mietitä näitä rahoitusmekanismeja. Mielestäni tätä työtä pitää kiirehtiä.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeri Braxilta, onko kansalaisten oikeusturvaa loukattu, kun kansalaiset pakotettiin ostamaan kalliit digisovittimet luvaten niiden toimivan. Kuitenkaan suuressa osassa Suomea ne eivät toimi ja katvealueella lukee vain kirjoitettuna "ei signaalia".

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä digihässäkkä on kompuroiden mennyt, tämä siirtymä, tähän mennessä ja parantamisen varaa aika paljon on. Tämä tv-lupakorttimalli on kyllä varmaan selvittämisen arvoinen, sitten kun näitä uusia malleja selvitetään. Useissa digibokseissahan on tämmöinen korttipaikka, johon tämmöisen kortin sitten voisivat luvan maksaneet laittaa, mutta kaikissa ei sitä ole. Jos tähän malliin mentäisiin, tarvittaisiin erillinen laite, kortinlukija, taas sitten tätä tv-lupakorttia varten, ja se kyllä täytyisi saada sitten valtion piikistä, että uusia laitteita ei pidä pakottaa ihmisiä enää ostamaan. Mutta jätettäköön tämäkin sen työryhmän pohdittavaksi.

Mutta vielä tästä työryhmästä: Onko tarkoitus asettaa joku takaraja tämän työryhmän toiminnalle, vai miettiköön niin kauan kuin tarvitsee? Jos halua olisi saada johtopäätöksiä käyttöön jo ensi vuoden aikana, niin onko se mahdollista?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on tuotu esille se, että noin 50 000 digiongelmien takia sanoi irti tv-lupansa. Mutta todellisuudessa näitä maksamattomia salakatselijoita on noin parisataatuhatta. Jollakin konstilla nämä on saatava takaisin ja saatava normaaleiksi katselijoiksi, ja siihen on keinona tämä katselukortti, joka täällä on aikaisemminkin ollut esillä. Mutta on niitä muitakin mahdollisuuksia. Yksinkertaisesti voidaan edellyttää, että jokaisessa perheessä tai talossa on oma tv-lupakortti, ja se onnistuu vaan, kun on olemassa rekisterit, ja sitä vartenhan meillä on olemassa nämä rekisterit, joista ne voi tarkistaa.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Joihinkin kysymyksiin vastauksia.

Ensinnäkin haluaisin aloittaa ed. Vehkaperän väitteestä, että itse olisin ottanut kantaa siihen, millä tavalla Ylen rahoitus pitäisi järjestää vuoden 2010 jälkeen. Näin en ole todennut. Toivoisin, että voisitte toimittaa sen dokumentin, missä yhteydessä olisin näin sanonut. Olen korostanut sitä, että järjestelmän tulisi olla oikeudenmukainen ja myös sellainen, jossa olisi mahdollisimman vähän vapaamatkustajia, koska nykyinen järjestelmä tällä hetkellä osoittaa sen, sanotaanko, huonon puolensa siinä, että kun vapaamatkustajien määrä yhtäkkiä nousee, niin se aiheuttaa taloudellisen kriisin Yleisradion toiminnalle.

Mutta parlamentaarisen työryhmän tehtävä on puhtaalta pöydältä käydä läpi kaikki erilaiset vaihtoehdot, ja sen vuoksi työryhmän työhön varmasti tarvitaan ainakin puoli vuotta aikaa. Jos kysymys on isommasta järjestelmän muutoksesta, niin myös lainsäädännön valmistaminen ja eduskunnassa sen läpikäyminen vie oman aikansa, joten jos tavoite on ollut, että vuoteen 2011 mennessä lait olisivat voimassa ja järjestelmä toiminnassa, niin sitä ehkä voidaan vuodella aikaistaa, mutta väistämättä, kun laskee työpanosta, niin sitä ei voida hirveän paljon nopeuttaa ja ennen kaikkea, kun lähtökohta on, että puhtaalta pöydältä tarkastellaan eikä lähdetä siitä, että meillä on olemassa oleva järjestelmä, jota tilkitään tai hiotaan, vaan kaikki eri vaihtoehdot käydään läpi.

Haluaisin muistuttaa ed. Tennilää siitä, että eduskunta on itse vuonna 2004 kiirehtinyt digitalisointia ja ollut huolestunut suomalaisesta tietoyhteiskuntakehityksestä (Ed. Tennilä: Yksimielisesti!) — yksimielisesti — ja näin ollen meillä kaikilla on, sanotaanko, se soppa sylissämme. Kysymys ei ole hallituksen tai Ylen tai jonkun yksittäisen tahon ongelmasta. Toisaalta tämä digiprosessi on ollut erittäin myönteinen yhteistyöprojekti, jossa kaikki osapuolet ovat olleet samalla puolella pöytää ja yhteinen tahto on ollut viedä se läpi. Silloin tietysti ei voitu kuvitella, että tällaisia teknisiä ongelmia tekstityksen osalta tulisi. Mutta tässäkään tilanteessa välttämättä se odottaminen ei olisi auttanut, koska vain harvoissa maissa tekstitetään, niin että vaikka odottaisimme Britannian digitaaliseen aikakauteen siirtymistä, se ei auttaisi näissä tekstitysongelmissa laisinkaan, koska siellä tekstitys ei ole käytössä.

Vielä tähän televisiomaksukertymään. Haluaisin korostaa sitä, että tällä hetkellä noin 70 000 televisiomaksua on ulosmittauksessa, mikä kertoo myös siitä, että maksutelevision tilaajarekisteriä vertaamalla ei mitään valtavan suuria saavutuksia varmastikaan ole taloudellisesta näkökulmasta saatavissa, vaan jos puhutaan paristasadastatuhannesta tv-luvan maksamatta jättävästä kansalaisesta, niin siellä on myös suuri joukko niitä, jotka eivät kerta kaikkiaan taloudellisesti sitä kykene maksamaan. Tämäkin on yksi asia, joka pitää tässä parlamentaarisessa työryhmässä pohtia.

Oikeusministeri   Tuija  Brax

Arvoisa herra puhemies! Vain kahteen kysymykseen.

Ed. Viitasen lonkalta kysymä oikea viisas kysymys. Minä ajattelen tämän kyllä niin, että kun eduskunta talvilomaltaan palaa, niin me olemme huomattavasti viisaampia näistä kaikista vaihtoehdoista. Missään tapauksessa, kun aikataulu on tämä, mitään vaihtoehtoa ei olisi ennen sitä selvitetty, joten kerkeämme aivan hyvin arvioida sekä tämän perusoikeuksien kannalta ehkä vähemmän herkän vaihtoehdon kuin myös ministeri Lindénin esittelemän perusvaihtoehdon ja ehkä vielä erilaisia yhdistelmiä tai peräti joitakin ihan uusiakin ajatuksia. Näitä kaikkia vaihtoehtoja täytyy punnita myös sitä vastaan, mitä ministeri Lindén lopuksi sanoi siitä, onko tämä välttämättä tehokas ja toisiko se todella sitten merkittävässä määrin lisää maksajia.

Sitten toiseen kysymykseen tästä perusoikeusherkkyydestä koko digitaaliuudistuksessa. Sosiaaliturvan näkökulmasta, kun puhutaan kaikista köyhimmistä ihmisistä, niin olen ymmärtänyt, että muun muassa aikoinaan oikeuskansleri Nikula kiinnitti näihin asioihin huomiota. Lähes kaikki kunnat ovat lähteneet siitä, että näihin digibokseihin on sitten saatu, jos omat rahkeet eivät riitä, toimeentulotukea. Sitä kautta tämmöinen vakava perusoikeusherkkyys on poistunut tai -ongelma on poistunut.

Mutta sitten se, että ne laitteet eivät toimi, on taas kuluttajansuojakysymys ensisijaisesti. Silloin on kysymys siitä, että markkinoille on toimitettu laitteita, jotka eivät toimi. Tietysti voidaan jossain määrin kysyä, minkälainen on vastuu tai mikä on hyvää hallintoa ja olisiko Ylen, niin kuin ed. Pulliainen kertoi, jo aikaisemmin omaltakin osaltaan ollut hyvä palvella ja kertoa, mitkä näitä mustalla listalla olevia laitteita ovat. Mutta noin perusoikeusnäkökulmasta oleellisinta on, että köyhimmät ovat saaneet yhteiskunnan avulla nämä digiboksit.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriltä ehkä sopii kysyä sitä, kun tähän liittyy tämä kuluttajansuojaongelma eli kun ihmisille on todella myyty viallisia laitteita: Eikö tässä nyt sitten voisi ryhmäkanne tulla kysymykseen ikään kuin apuna näille ihmisille? Ymmärrän tietenkin, että valtio ei tällaisia asioita järjestä, mutta eikö tätä lainsäädäntöä ole itse asiassa valmisteltu ja saatu aikaan juuri sen takia, että tässä nyt on tilanne, jossa sitä voitaisiin hyödyntää, kun vaan joku lähtisi sitä käyttämään?

Oikeusministeri   Tuija  Brax

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnan puheenjohtaja Hautalan puheenvuoro varmaan luetaan Kuluttajavirastossa harkinnalla. Rohkenen arvella, että he siellä virkavastuullaan näitä asioita miettivät.

Ilkka  Viljanen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuosikausia paikallisradioyrittäjänä toivoin päivittäin, että ylettömän hyvää päivää. Nyt hallintoneuvoston jäsenenä ennemminkin toteaa, että on ylellisen tai ylettömän mieltä liikuttavaa ollut se kiinnostus Yleisradiota ja sen tulevaisuutta kohtaan koko syksyn ajan. Se on ollut suurta ja huolta kantavaa. Ohjeita on tullut laajasti aina suuria mediakonserneja myöten. Se kertoo siitä, kuinka yhteiskunnan kannalta merkittävästä tahosta on kysymys.

On hyvä todeta tähän alkuun, niin kuin täällä on jo useammassa puheenvuorossa todettu, että Ylen ohjelmatarjonta niin tv:ssä kuin radion puolella on edelleen ollut hyvää ja siitä kertovat erinomaiset sekä kuuntelija- että katsojaluvut. Suomen kuunnelluin radiokanava Radio Suomi on lohkaissut viimeisten tutkimusten mukaan kokonaiskuunteluajasta eli kanavaosuutta yli 35 prosenttia ja tavoittaa keskimäärin noin 2 miljoonaa suomalaista joka viikko. Vertailun vuoksi: kaupallisten kanavien ykkösen, myöskin valtakunnallisen Radio Novan, kanavaosuus on ainoastaan 12 prosenttia. Kun tähän lisätään vielä Yle Radio 1, joka tavoittaa yli miljoona korvaparia viikon aikana, ja nuorille suunnattu YleX, silläkin lähes miljoona suomalaista kuulijaa, tämä kertoo siitä, että tuote on radion puolelta kunnossa. Tuoreimmat katselutulokset Finnpanelin sivuilta syys—lokakuulta paljastavat puolestaan, että tv:n katselusta Yle vie yli 42 prosenttia, missä on nousua viime vuoteen parisen prosenttiyksikköä, joten sekin kertoo, että tv:n puolella tilanne on tuotteen osalta kunnossa. Suurimmat haasteet tietty Ylellä on juuri kasvavissa sukupolvissa eli nuoressa väestössä. On valitettavaa, että tähän digiaikaan siirtymiseen on liittynyt niin paljon häiriötekijöitä, mikä on sitten kumuloitunut laajempanakin hysteriana. Uskon kuitenkin, että se on ohimenevä tauti.

Arvoisa puhemies! Sanoin sen jo aikanaan hallintoneuvoston kokouksessa, sanon uudestaan, mihin ed. Hautalakin täällä viittasi, että mielestäni nyt juuri on oikea aika — eikä vaan aika, vaan myöskin pakotettu tarve — perusteelliseen keskusteluun aiheesta, minkälaisen julkisen palvelun television ja radion haluamme Suomen kansalle 2000-luvulla ja mikä on se polku, joka vie sitä vahvasti myöskin eteenpäin, vaikka lakia on lähikköin uudistettu. On täysin kestämätön tilanne elää jatkuvassa murroksessa. Se on johdolle hankalaa, se on työntekijöille hankalaa, ja se on myöskin kuuntelijoille ja katselijoille, kansalaisille, hankala tilanne. Tämä ei tarkoita sitä, että ei pidä uudistua ajan haasteissa ja yhteiskunnan murroksessa. Sehän meille on itsestäänselvää kaikessa päätöksenteossa, vaikka välillä tuntuukin, että uudistaminen koetaan aina uhaksi ja heikennykseksi nykypäivään, ja välillä tuntuu, että pakki vain puuttuu.

Ajattelen niin, että on tärkeätä käydä keskustelua aiheesta juuri täällä, mutta toivoisi, että siitä voitaisiin puhua myöskin enemmän siellä, minne se aiheenkin puolesta minusta erittäin hyvin sopisi, eli Yleisradiossa. Siinähän toteutettaisiin julkisen palvelun tehtävää parhaimmillaan. Minusta on ollut hiukan eriskummallista, että keskustelua käydään lähes kaikissa muissa medioissa ja foorumeissa, mutta ei Ylessä itsessään kovin paljon. Tosin tähän tehtiin eilisiltana kyllä pieni korjaus ja hyvä näin. Printtimediassahan Ylen päähän potkiminen on oikeastaan ollut yksi journalismin osasuunta maailman sivu. Yle luonnollisesti on nähty jopa uhkana monissa viestintäkonserneissa.

Arvoisa puhemies! Aivan yhtä tärkeää kuin on pohtia ja miettiä Yleisradion tulevaisuutta, julkisen palvelun roolia ja Ylen rahoitusta, on siinä rinnalla hahmottaa koko mediakentän muutos, se, mitä on jo tapahtunut ja mitä on tapahtumassa. Kun tämän ymmärrämme, olisi meidän paljon helpompi linjata ja antaa evästystä päätöksentekoon julkisen palvelun roolista myöskin tuleville vuosille. Se muutos, mikä laajemmin on sähköisessä viestinnässä jo tapahtunut viimeisten vuosien aikana, on muuttanut lähes kaiken ja ennen kaikkea romuttanut monta jopa täysin betonoitua perinnettä. Tähän muutokseen on myös Yle yrittänyt vastata. Se on määrätietoisesti hakenut niin sanottuja kohderyhmäkanavia. Yleisön jakohan näihin eri segmentteihin käynnistyi oikeastaan kaupallisista radioista viitisentoista vuotta sitten. Yleisradion on ollut pakko seurata kehitystä, ja tämä tietenkin kulminoituu enemmän radion kuin television puolelle.

Arvoisa puhemies! Uskon ja olen itse asiassa vakuuttunut, että paluuta menneeseen ei enää ole. Se aika, kun yksi kanava tarjosi kaikille kaikkea, on auttamattomasti nykyisessä kanavaviidakossa ohi. Iltapäivän aikana muistamme hyvin, kun samalla tunnilla saattoi tulla kirjavarttia, maamiehen tietolaaria, rock-radiota ym. ym. Varsinkin radiopuolihan on kehittynyt hyvin paljon enemmän ohjelmavirtaa tuottaviksi yksiköiksi. Kyllästyminen tai tyytymättömyys katselijalla ja kuuntelijalla konkretisoituu tänä päivänä helposti kaukosäädön tai auton soittimen nappia painamalla. Ja kehitys sen kun vain jatkuu, vastaanottimien määrä ja valikoima kasvaa, jakelukanavat lisääntyvät, ja kasvavien sukupolvien mediakäyttäytyminen tulee edelleen muuttumaan lähivuosien aikana. Sanomalehtien kuolemaa on povattu vuosikaudet, mutta edelleenkin Suomi on luvattu maa lehtirintamalla. Varmaa kuitenkin on myös se, että sähköinen viestintä jatkaa kasvuaan ja mediasekoituksia tulee entistä enemmän.

Tämä on mielestäni äärimmäisen ristiriitainen tilanne myöskin Ylen tapauksessa, kun toisaalta Ylen ei pidä unohtaa alkuperäistä rooliaan eikä julkisen palvelun tehtäväänsä, johon se myöskin velvoitetaan, ja se tarkoittaa juuri sitä monipuolisuutta, jota monilla alan kaupallisilla toimijoilla, formaattikanavilla ei juurikaan ole. Mutta kun sähköinen media ei ole enää sitä, mitä se oli aikanaan, on yhtälö hankala. Yhdestä tuutista kaikille kaikkea ei ole tätä päivää. Ja edelleen vaaditaan, että Yle ei kuitenkaan voi jättää mitään ikäryhmää tai kohderyhmää pois.

Voidaanko kaikille ryhmille tarjota palvelua samalta kanavalta vai tarvitsevatko eri kohderyhmät omia kanavia, siitä toivoisin keskustelua lähikuukausina ja ylipäätänsä siitä, mikä on Suomessa julkisen palvelun rooli. Britanniassahan se on määritelty yksinkertaisesti, että julkisen palvelun tulee antaa kansalaisille tietoa ja sivistystä sekä tarjota viihtymystä ja elämyksiä. Se on helposti sanottu ja kirjattu paperille. Jokainen voi käytännössä tehdä siitä lähes oman versionsa, ja tähän on lisättävä jo aiemmin mainitut seikat, että pitää herättää yhteiskunnallista keskustelua myös vähemmistöille ja erityisryhmille. Julkinen palvelu on myös sitä, että ohjelmien tulisi tukea kotimaista kulttuuria sekä tarjota sivistäviä ohjelmia, hartausohjelmia, kannustaa ihmisiä opiskeluun. Myös eri kieliryhmät on huomioitava. On haasteellista vastata kysymykseen, miten mitataan onnistunutta julkisen palvelun tuottamista. Onko se sisällössä ja laadussa vai kuuntelija- ja katsojatutkimuksissa? On perusteltua todeta, että kaikki julkiseen palveluun luokiteltavat ohjelmat eivät välttämättä kiinnosta suurta yleisöä.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun Ylen rahoitusjärjestelmästä: On hyvä, että se selvitetään perin pohjin ja harkitaan vaihtoehdot. Olen vähän huolestunut, että olen useamman kerran ollut ed. Tennilän kanssa viime aikoina samaa mieltä. Suhtaudun itsekin skeptisesti budjettipohjaiseen rahoitukseen. Ei se ole mikään taikatemppu, jos rahat siirretään valtion budjettiin. Jostain se raha pitää myöskin sinne saada. Jos itseironiaa vähän harrastaisi, niin poliitikkojen johdonmukaisuus talouden turvaajana ei ole välttämättä paras pohja pitkäjänteiselle kehittämiselle myöskään Yleisradiossa. Mutta niin kauan kuin tämä nykyinen järjestelmä ja laki on säädetty ja on voimassa, niin kaikki keinot ja mahdollisuudet pitää, niin kun täällä useampi edustajakollega on sanonut, ottaa käyttöön, että vapaamatkustajia tässä järjestelmässä ei ole.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että käydään laaja keskustelu Yleisradiosta, ja ainakin sitä nyt käydään oikeassa paikassa, kun kysymys on eduskunnan valvomasta ja hallitsemasta yrityksestä.

Ensin haluaisin sanoa, että minä kannatan laajan julkisen palvelun Yleisradiota ja olen huolissani sen tulevaisuudesta. Mielestäni ensinnäkin kaikissa kansalaiskyselyissä on todettu, että myöskin Suomen kansalaiset haluavat tällaista yhtiötä. Sen tärkeimmiksi tehtäviksi on mainittu muun muassa kriisitiedotus, uutiset, lastenohjelmat, erityisryhmien palvelut, ja näillä on hyvin hyvin suuri tuki. Tietenkin itse olen tyytyväinen siitä, että on sen tyyppisiä kulttuuriohjelmia kuin vaikka Peter von Baghin "Sininen laulu", joka sai sitten kirjan muodossa Tieto-Finlandian. En usko, että kukaan muu sellaisia tuottaisi, pitkäjänteisiä projekteja, jotka sitten nostavat kansallista kulttuuritietoisuutta. Tämä on minusta tyypillistä julkisen palvelun toimintaa Yleisradiolta.

Hyvä uutinen, jos katsoo siihen peruutuspeiliin, josta täällä on puhuttu, on tietysti se, että tv-lupamaksut ja maksusuoritukset ovat olleet Suomessa hyvin korkealla tasolla eli kansalaiset ovat olleet lainkuuliaisia. Näitä lupamaksuja on pystytty Suomessa perimään paremmin kuin esimerkiksi Ruotsissa tutkimusten mukaan. Sen vuoksi olen itse aika huolissani tästä notkahduksesta. Toivon, kuten sanoin, että se on notkahdus eikä käänne, jossa lähdetään luisumaan siihen suuntaan, että kansalaisten lainkuuliaisuus tai halukkuus maksaa tv-lupamaksuja on vähentynyt.

Mutta mielestäni se pieni riski on olemassa, että myöskin tällainen käänne on tapahtunut, taustalla ehkä onneton ajoitus tähän digisiirtymän yhteyteen, uudet mediat, tietokoneen kautta katsottava tv ja muut. Tämä mahdollisuus on olemassa, että elämme sellaisessa murroksessa, johon täytyy aika nopeastikin vastata. Ja jos näitä irtisanottuja lupia on 30 000 tai jopa 50 000, mielestäni se on vakava signaali. Jos joku yritys menettäisi nopeassa ajassa 50 000 asiakasta, niin luulen, että toimitusjohtajan päätä vietäisiin jo pölkylle. Siinä mielessä tämä on kyllä kysymys, josta Ylen toimiva johto on vastuussa ja joutuu miettimään sitä, miten nämä asiakkaat saadaan takaisin.

Täällä tuotiin esille sitten keinoja, mitenkä maksamattomia lupia pystytään perimään. Mielestäni täällä on hyviäkin erilaisia malleja pohdittu, rekisterien yhteenajoa tai sitä, että voidaan esittää tv-lupamaksu silloin, kun liitytään kaapeli- tai maksu-tv-yhtiön asiakkaaksi. Mielestäni ovat tärkeitä ne tietosuojarajat, joita ministeri Brax täällä nosti esille. Kun emme haluaisi tietysti julkisia rekistereitä siitä, mitä lehtiä tilaamme, niin ymmärrän, että tämä on vähän sama asia näiden maksullisten kaapeli- ja tv-kanavien kanssa. Mutta ehkä tähän ratkaisu löytyy, jota eduskunta voi myös tukea.

Mielestäni on tavattoman tärkeä rooli, arvoisa puhemies, sillä parlamentaarisella työryhmällä, joka ensi vuoden alussa asetetaan, ja mielestäni sen pitää varautua erilaisiin tulevaisuusskenaarioihin. Toivottavasti tämä maksamatta jättäneiden suuri määrä on vain tilapäinen ilmiö, mutta samalla on katsottava eteenpäin, ja siellä tietysti on kolme vaihtoehtoa: nykyinen tv-lupamaksujärjestelmä, sitten tämä budjettirahoitusjärjestelmä ja mainosmyynti Ylelle, joka olisi ikään kuin tällainen kolmas vaihtoehto tai lisä näihin kahteen malliin.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että nämä budjettirahoitteiset mallit eivät yleensä ole tuottaneet lisää rahaa yleisradioyhtiöille, vaan ne vuotuiset neuvottelut ovat itse asiassa johtaneet niissä maissa, joissa on menty budjettirahoitukseen, tämmöiseen asteittaiseen alamäkeen tai kurjistumiseen, ja siinä ehkä poliittinen riippuvuus sitten hallituksesta tai eduskunnasta, jonka kanssa näitä neuvotteluja käytäisiin, tulisi vuosittain paljon suuremmaksi kuin tässä itsenäisessä lupamaksujärjestelmässä. Eli siihen liittyisi näitä ongelmia. Tietysti jos mennään tuonne mainosmyynnin puolelle — josta sinänsä en ajattele niin, etteikö Ylen kanavilla voisi olla mainoksia, kun siellä tulee viihdettä tai urheilua tai jotakin tällaista, niin mikäs siinä, katsotaan niitä mainoksia ja kuullaan muillakin kanavilla — niin siinäkin Yle joutuisi ehkä sellaiseen kilpailuun sitten muiden medioiden kanssa. Ensinnäkin se joutuisi kilpailuun, josta sillä ei ole kovin paljon kokemusta. Meillä on kaupallisia toimijoita tällä sektorilla, ja silloin tietenkin tulisi näiden yritysten välinen tasa-arvo ja toimijoiden välinen tasa-arvo juuri tässä mainospuolella kyseenalaiseksi.

Haluaisin puuttua yhteen kysymykseen, jota täällä keskustelussa ei ole vielä mainittu, ja se on ruotsinkieliset ohjelmapalvelut. Itse suomenkielisenä yhdyn tavallaan niihin, jotka ovat ehkä vähän surullisiakin siitä, että ruotsinkieliset tv-ohjelmat ovat siirtyneet omille kanavilleen. Katsoin ennen mielelläni TV-nyttiä ja suomenkielisiä uutisia peräkkäin verraten niitä, ja usein, täytyy sanoa, ruotsinkielisten uutisten eduksi monesta eri syystä. En tiedä, johtuuko se tämmöisestä pohjoismaisesta yhteydestä tai jostakin muusta, mutta monet sellaiset asiat, joihin suomenkielisellä puolella ei vielä ole havahduttu, tulevat ensin ruotsinkielisellä puolella esille. Siinä mielessä mielestäni on tärkeää se, että ruotsinkielinen uutistoimitus, niin kuin on nyt päätetty, säilyy, säilyttää itsenäisyytensä. Mutta soisin edelleen sen, että puhtaasti suomenkieliset katsojat myös voisivat näitä ruotsinkielisiä ohjelmia katsoa. Ymmärrän, että on ollut syitä siirtää ne omalle kanavalleen, mutta tämä on varmaan vähentänyt ainakin näitä katsojamääriä. (Ed. Tennilä: Yksi nappula!) — Kyllä, mutta sitä eivät aina ihmiset käännä, eivät ainakaan yhtä usein kuin aikaisemmin seuraa näitä.

Sitten aivan viimeiseksi haluaisin vain sanoa, arvoisa puhemies, että mielestäni Ylellä on erittäin pätevät tekijät ja olen ollut hyvin suruissani juuri siitä toimittajien kriisistä ja toimittajiin kohdistuvasta epävarmuudesta, jota tämä taloustilanne on aiheuttanut. Se ei ole kenellekään miellyttävä työympäristö. Mutta on tärkeää, että myös Ylen johto tuntee tässä tilanteessa vastuunsa ja antaa sen signaalin, että asiat ovat hallussa, että tulevaisuudensuunnitelmat, visiot, johtajuus ovat talossa olemassa. Mielestäni sitä voitaisiin vähän enemmän täältä eduskunnan puolelta myöskin edellyttää.

Mats Nylund /r:

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Åren 2005 och 2006 var goda år för Yle. Yle uppfyllde sin public serviceuppgift väl, höll en hög kvalitet på sin produktion och betjänade alla befolkningsgrupper jämlikt. Det syns i kommunikationsutskottets betänkande och de sakkunniga som utskottet hört har också bekräftat detsamma.

Det som hänt efter 2006 är däremot inte alls lika positivt. 50 000 tv-licenser har sagts upp bara under 2007, och enligt uppgift som getts till utskottet finns det totalt 200 000—250 000 hushåll som inte betalar sin tv-licens. Det är här som det egentliga problemet finns, att en stor del av medborgarna struntar i att betala sin licens, eller sysslar med skattesmitning om man vill kalla det så. Den utvecklingen kan inte svängas med att skära i Yles kostnader.

Arvoisa puhemies! Lääke, jota Yle nyt kokeilee, on täysin väärä. Nyt on tarkasteltava rahoituspohjaa, kuten valiokuntakin mietinnössään huomauttaa. Meidän on harkittava kaikkia mahdollisia keinoja saadaksemme kiinni lupamaksupinnarit eikä vain levitellä käsiä, kuten Yle nyt tekee. Ensi vuoden aikana asetettavan työryhmän tehtävänä on etsiä uusia rahoitusmuotoja, mikäli televisiomaksuilla tapahtuva rahoitus on aikansa elänyt. "Meillä" tarkoitan siis Suomen eduskuntaa Ylen hallintoneuvoston ominaisuudessa. On ehkä syytä panna merkille, että naapurimaassamme Ruotsissa on digitalisoinnin jälkeen onnistuttu nostamaan televisiomaksutuloja, joten tämäkin mahdollisuus on olemassa, kunhan sitä käytetään oikein.

Ylen katsojaluvut kasvavat, ja päinvastoin kuin monet luulivat, Ylen suosio mediakuluttajien keskuudessa on digitalisoinnin jälkeen pikemminkin lisääntynyt kaupallisiin kanaviin verrattuna. Suomenruotsalaisen FST5:n katsojaluvut nousevat jyrkästi, ja Yle hoitaa edelleen julkisen palvelun tehtävänsä.

Meidän velvollisuutenamme on valvoa, että näin on myös tulevaisuudessa. Yle ei ole kriisissä oleva yhtiö, vaikka saatammekin virheellisesti saada sen käsityksen kuunnellessamme yhtiön toimitusjohtajaa tai hallituksen puheenjohtajaa. Nyt ehdotetut säästötoimet ovat hätiköityjä, huonosti perusteltuja ja saattavat olla tuhoisiakin Ylen lakisääteiselle tehtävälle. Ja voin vielä lisätä, että ruotsalaisen eduskuntaryhmän jäsen Ylen hallintoneuvostossa, kansanedustaja Mikaela Nylander, ehdotti aikalisää viime hallintoneuvoston kokouksessa, mutta hän jäi yksin.

Värderade talman! Därför uppmanar jag mina kolleger, Yles förvaltningsrådsmedlemmar, att noga överväga sin inställning till styrelsens sparförslag. Det vi river ner nu kan vara omöjligt att få tillbaka. Osökt leder Yles agerande tankarna i den riktningen att någon kraft vill krympa public service-utbudet i vårt land för att ge utrymme för kommersiella medier och nu ser man sin chans. Om det handlar om det så innebär det en mycket stor förändring i hela vårt samhälle, och framför allt det finlandssvenska eftersom vi är alltför få för ett kommersiellt utbud. Den frågan får inte avgöras utan diskussion.

När förvaltningsrådet nästa vecka förrättar val av styrelse för Yle så finns det en möjlighet att svänga skutan från avvecklingslinjen till utvecklingslinjen. Bästa kolleger, försitt inte den chansen.

Eli kun hallintoneuvosto ensi viikolla valitsee Ylen hallituksen, on mahdollista tehdä täyskäännös lakkautuslinjalta kehityslinjalle. Hyvät kollegat, älkää jättäkö tätä tilaisuutta käyttämättä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleisradion hallintoneuvostossa Rkp:n edustaja ei jäänyt millään lailla yksin. Päinvastoin Yleisradion hallintoneuvosto lähti siitä ja siihen päädyttiin täysin laajasti yhteisymmärryksessä, että ruotsinkielinen nuorisoradio-ohjelma, joka oli ollut keskustelun alla, jatkaa toimintaansa ja että nämä uutistoimitusten yhdistämiset selvitetään vielä uudelleen, ja lopputulos on se, että ne jatkavat erillisinä eikä irtisanomisia tule, eli kyllä minusta tässä aika happy end, hyvä päätös, on loppujen lopuksi syntynyt, niin että ei se ihan noin hankalaa ole ollutkaan.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todettakoon nyt tässäkin yhteydessä pöytäkirjoihin ihan juuri tämän happy endin vuoksi, että kyllähän se juuri niin oli, että se oli Yleisradion hallintoneuvoston viisautta siinä tilanteessa palauttaa tämä päätös. Me puhuimme hyvin kriittiseen sävyyn näistä irtisanomisasioista ja muista ja nyt olemme nähneet, että tällä oli vaikutusta siihen, että päätös oli aivan erinäköinen, kun se nyt on tulossa seuraavan kerran meille.

Ei varmasti kellekään jäänyt epäselväksi, että nimenomaan sosialidemokraatit olivat tässä hyvin vahvasti herättämässä keskustelussa tästä julkisen palvelun ... (Ed. Tennilä: Kyllä siellä oli ihan ...) — Kyllä, mutta kaikki kertokoot omasta puolestaan. — Ja tässä on hyvin tärkeää, kun mietitään tätä, että meillä oli koko ajan tärkeä viesti siitä, että tästä julkisen palvelun kokonaisuudesta pidetään kiinni eikä pidä tuoda hätiköityjä säästötoimia pala palalta ilman tietoa kokonaisuudesta. Tästä kävimme vahvan keskustelun, ja nimenomaan tämän keskustelun hengessä lopulta tämä monien vaiheiden jälkeen palautui, ja se on hyvin tärkeää. Se tehtiin sitten yksimielisesti, ja päädyimme happy endiin.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyydän anteeksi, jos minä olen käyttänyt sanoja väärin. Me olemme kiitollisia tietenkin, että me saimme tukea.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että käydään keskustelua Yleisradion julkisen palvelun tehtävästä, mutta todennäköisesti tämä keskustelu on vasta alkusoittoa sille, mitä tuleman pitää. Me joudumme jatkossa miettimään todella vakavasti ja perusteellisesti, mikä on Yleisradion tehtävä ja kuinka monta kanavaa ja kuinka monta radiokanavaa tähän tehtävään tarvitaan.

Minä olen aika lailla samaa mieltä kuin ed. Haavisto täällä, että periaatteessa kanavien määrä ei ratkaise sitä, onko julkisen palvelun tehtävä hyvää vai huonoa, täyttääkö Yleisradio sen tehtävänsä. Silloin aikanaan, kun meillä oli ne kaksi kanavaa, Ykkönen ja Kakkonen Ylellä, niin kukaan ei valittanut sitä, että Yleisradio ei olisi tätä perustehtäväänsä täyttänyt. Nyt voisi kysyä, kun on viisi televisiokanavaa, hajautuuko yleisö liian laajalle, löytääkö se sitten todella tästä kanavaviidakosta ne itselleen tarpeelliset ja tärkeät ohjelmat, joiden takia Yleisradio nimenomaan on olemassa ja joiden takia eduskunta pitää huolen sen rahoituspohjasta ja toimintaedellytyksistä.

Kun tulevaisuudessa rahoituspohjaa mietitään, niin tämä akuutti kriisi ja 200 000 salakatselijaa ovat ongelma, joka on lähiaikoina ratkaistava. Jatkossa me joudumme miettimään, miten me rahoitamme viisi kanavaa ja kuusi radiokanavaa ja hyväksymmekö sen, minkä minä esimerkiksi voisin hyväksyä, hyväksymmekö sen, että joittenkin ohjelmien tai ehkäpä joidenkin kanavien osalla olisi mainoksia. Minusta se nyt (Puhemies koputtaa) ei ole mitenkään paha asia jopa julkisen palvelun kanavalle. Jos ...

Kiitos, minä voisin tulla. (Siirtyy puhujakorokkeelle)

Arvoisa puhemies! Jatketaan täältä. Ei minulla enää paljon ole sanottavaakaan. Olisin vaan puuttunut Yleisradion tämänhetkiseen ohjelmapolitiikkaan ja siihen, minkälaisia ohjelmia sieltä tulee. Sieltä tulee erittäin hyviä ohjelmia, mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, ne katoavat tähän kanavaviidakkoon.

Mutta voisi puuttua yhteen asiaan, joka minun mielestäni vetää ihmiset niin Yleisradion kuin minkä tahansa kanavan pariin. Se on hyvä kotimainen viihde, ja sitä meidän kanavillamme ei ole. Nyt huomaa esimerkiksi, kun on tämä Karjalan kunnailla tai oli Tahdon asia, jotka ovat erinomaisia tv-draamoja, miten paljon ne vetivät katselijoita. Toivoisi, että tämän tyyppisten ohjelmien tuottajana Yleisradio miettisi enemmän tämän palvelun tarjoamista. Ei viihdettä ole se, mitä tällä hetkellä televisiokanavat suoltavat, tosi-tv:tä, BB:tä, kaikkea muuta tämän tyyppistä roskaa, jota nyt ei kyllä järkevä ihminen mielellään katsele. Kunnon viihde, kunnon asiaohjelmat, kunnon dokumentit ja kunnon ajankohtaisohjelmat ovat se suola, jonka varassa Yleisradio lunastaa sen julkisen palvelun tehtävän. Totta kai täytyy antaa vähemmistöryhmille ja pienryhmille ja eri kieliryhmille oma osuutensa, mutta se on kokonaisuus, joka muodostuu katselijoitten valinnoista, ja katselijat nyt ovat tietyllä tavalla hajaantuneet näiden viiden tv-kanavan viidakkoon.

Minä olen hieman samaa mieltä — toivottavasti en loukkaa ruotsinkielisiä, suomenruotsalaisia täällä olevia, kun sanon — että FST on hyvä ja siellä on hyviä ohjelmia, mutta kyllä sinne suomenkielinen aika harvoin eksyy, ellei ihan tieten tahtoen mene. Mutta silloin kun se oli siellä normaalien kanavien joukossa, niin silloin sitä tuli katsotuksi paljon enemmän kuin tällä hetkellä. En tarkoita sitä, eikä tätä saa tulkita niin, etteikö tarvita ruotsinkielistä kanavaa. Sitä ei varmasti hallintoneuvosto ole poistamassa eikä myöskään näitä radiokanavia. Sen ainakin minä omalta osaltani voin taata.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Yleisradion erityisasema suomalaisessa viestinnän kentässä perustuu lainsäädäntöön. Yhtiön talous nojaa lakisääteisiin tv-lupamaksuihin. Televisiovastaanottimen omistavat kotitaloudet ovat lain nojalla velvollisia suorittamaan rahallisen korvauksen siitä, että televisiolähetyksiä välittävät taajuudet ovat käytettävissä. Lain tarkoituksena on turvata yleisradioyhtiön vakaa talous, niin että se kykenee ylläpitämään ja kehittämään tehtävänsä mukaista ohjelmatuotantoa ja -palveluita.

Laki ei kuitenkaan määrää ihmisiä hankkimaan tai säilyttämään itsellään televisiovastaanotinta. Yleisradion toimintaa eivät joudu siis rahoittamaan nykysysteemissä ne, jotka eivät ota vastaan televisiolähetyksiä. Yleisradioyhtiön talouden kannalta ongelman muodostavat ne kotitaloudet, jotka katsovat oikeudekseen olla noudattamatta lakia ja maksattaa television katsomisensa muilla. Kun Ylen talous on keskeisesti sen varassa, noudattavatko ihmiset lakia vai eivät, olisi tärkeätä löytää keinoja, joilla ihmisten halua lainkuuliaisuuteen voidaan lisätä.

Vaikka lupamaksuvelvollisuus ja yhtiön tulot perustuvat lakiin, ei tämä anna yhtiölle tietenkään lupaa hoitaa tehtäväänsä miten tahansa. Ylen ohjelmatuotannon on uskottavalla tavalla toteutettava laissa määrättyä yhtiön julkisen palvelun tehtävää. Yle ei ole kaupallinen mediayhtiö, jonka tuotantoa keskeisimmin ohjaisivat suuren yleisön katsojatottumukset ja odotukset. Tämä ei tarkoita sitä, ettei Ylen tarvitsisi olla kiinnostunut omien radio- ja tv-kanaviensa katsoja- ja kuuntelijamääristä. Lupamaksunsa maksaneella on oikeus odottaa, että julkisen palvelun Yleisradioyhtiö palvelee myös häntä. Suurten yleisöjen palveleminen tapahtuu ennen muuta monipuolisen uutisvälityksen ja ajankohtaisohjelmien kautta sekä tärkeiden urheilutapahtumien seuraamisen ja raportoinnin muodossa, laatuelokuvia ja tasokasta kotimaista viihdettä unohtamatta.

Valiokunnan mietintö, jota nyt käsitellään, antaa monipuolisen kuvan niistä erityishaasteista, joita Yle kohtaa asemansa takia. Näitä erityisiä tehtäviä ovat esimerkiksi demokratian tukeminen ja tilan antaminen erilaisille mielipiteille. Ylen poliittinen riippumattomuus on tämän johdosta hyvin tärkeä asia. Ylen tulee tuottaa kotimaista kulttuuria, pitää esillä sivistys- ja tasa-arvoasioita, lähettää lastenohjelmia ja hartausohjelmia. Kielellisen tasa-arvon toteuttaminen on keskeinen julkisen palvelun tehtävä. Suomen- ja ruotsinkielisten palvelujen lisäksi Ylen on tuotettava palveluita saamen kielillä, romanikielellä ja viittomakielellä. Erityisryhmistä mikään ei muodosta suurta ja kaupalliselta kannalta merkittävää yleisöpotentiaalia. Kansalaisten tasa-arvon ja demokratian toteutumisen kannalta on kuitenkin välttämätöntä, että nämä ryhmät ovat palvelujen piirissä.

Mietinnössä todetaan, että eri kieliryhmien ja erilaisten erityis- ja vähemmistöryhmien kohdalla Yleisradio on käytännössä ainoa palvelujen tarjoaja. Aivan oikein mietinnössä linjataan, että Ylen julkisen palvelun tehtävästä seuraakin se, että erityisryhmille suunnattuihin palveluihin käytetään suhteessa enemmän resursseja kuin mikä on näiden ryhmien osuus katsoja- tai kuulijakunnasta. Valiokunta on erityisesti nostanut esiin haasteen viittomakielisten palveluiden lisäämisestä sekä saamenkielisten uutis-, ajankohtais- ja lastenohjelmien aseman vahvistamisesta. Näiden haasteiden esiin nostaminen kuvaa hyvin sitä, mitä tarkoittaa se, että Yle on laajan julkisen palvelun yhtiö.

Viestintäkentän muuttuessa nopeasti uuden teknologian käyttöönoton takia Yle on joutunut uudenlaiseen kilpailuasetelmaan vaikkei markkinaehtoisesti toimikaan. Tilastotiedot kertovat, että Yleisradio pärjää loistavasti. Maksu-tv-kanavat eivät ole vieneet katsojia Yleltä vaan pikemminkin kaupallisilta yhtiöiltä. Niin tv- kuin radiopuolella yleisön suhde yhtiön tuotantoon on kilpailijoihin verrattuna vahvaa. Internetiin rakennetut verkkopalvelut ovat nopeasti löytäneet laajenevan yleisönsä. Yle menestyy myös verkossa monipuolisten ja luotettavien palveluidensa ansiosta.

Ylen uutis- ja asiaohjelmien koetaan edustavan vahvaa eettisyyttä ja luotettavaa asiantuntijuutta. Ylen panos kulttuurin luomisessa ja esiin nostamisessa on merkittävä sekä kansallisella että kansainvälisellä alueella.

Arvoisa puhemies! Yleisradion julkisen palvelun tehtävä on määritelty hyvin, eikä tämä määritelmä tarvitse päivitystä. Elämme aikaa, jona kansalaisten kiinnostus yhteiskunnallisia ja poliittisia asioita kohtaan on laskusuunnassa. Tämä näkyy muun muassa äänestysprosenteissa. Tutkimusten mukaan tätä kehitystä voidaan olennaisella tavalla hidastaa silloin, kun yhteiskunnassa on merkittävä julkisen palvelun profiililla toimiva mediayhtiö. Yleisradioyhtiön asema yleissivistyksen vahvistajana ja yhteiskunnallisen ymmärryksen, aktiivisuuden ja osallisuuden lisääjänä on samantapainen kuin suomalaisessa yhteiskunnassa on laajalla kirjastolaitoksella.

Ylen hyvän toiminnan rahoittaminen on keskustelun alla erityisesti ensi keväänä. On tärkeätä, että rahoitusta pohtiva työryhmä voi tehdä työnsä rauhassa. Lähtötilanteessa on hyvä muistaa, että potentiaalisia lupamaksutuloja on nykytilanteessa kymmenien miljoonien arvosta. Haasteena on löytää keinot, joilla vapaamatkustajat motivoidaan osallistumaan lain edellyttämällä tavalla yleisradiotoiminnan rahoittamiseen. Tämän haasteen kohtaamisessa Yle ansaitsee vahvaa tukea niin eduskunnalta kuin liikenne- ja viestintäministeriöltäkin. Yle voi itse motivoida vain porkkanalla, keppiä sillä ei ole käytettävissään. Yleisradion valtuuksiin ja tehtäviin ei kuulu huolehtia tv-maksutulojen perimisestä.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta tuo, mitä ed. Kantola tuossa edellä sanoi tästä nimenomaisesta demokratiahaasteesta ja siitä, missä on vahva julkisen palvelun yhtiö, niin siellä on myös enemmän tietoisuutta yhteiskunnasta ja muuta, niin se on mielestäni tärkeä fakta, joka on syytä toistaa tässä, että tämäkin on yksi hyvä piirre, miksi on niin iloinen asia, että meillä kuitenkin tällainen laajan julkisen palvelun tehtävän omaava Yleisradio ylipäätään olemassa on.

Minun mielestäni tämä valiokunnan mietintö tästä asiakirjasta on hyvä. Tässä on hyvällä tavalla kuvattu tietyt asiat ja myös tämä julkisen palvelun tehtävä. Nimenomaan tässä valiokunnan mietinnössähän käy hyvin esiin se, että jatkossakin toivottavasti tämä julkisen palvelun tehtävä halutaan nähdä mahdollisimman laajasti. Eli se, että samaan aikaan Ylen pitää pystyä tarjoamaan mielekästä ohjelmistoa laajoille yleisöille, mutta myös huomioida sillä hienolla tavalla erityisryhmät, mikä tähän julkisen palvelun tehtävään kuuluu.

Se, että meillä on Yleisradio, jonka tehtäviin kuuluu demokratian, tasa-arvon, kulttuurin, sivistyksen edistäminen, se on mielettömän arvokas asia. Siksipä minäkin tässä tunnustaudun, niin kuin varmasti me kaikki, suureksi Yleisradion ystäväksi tässä suhteessa, ja toki me kaikki kannamme huolta siitä, että myös jatkossa tämä tehtävä säilyy ja nimenomaan laajana.

Mielestäni on vähän hämmentävää, kun silloin tällöin käydään keskustelua siitä, mitä Yleisradio saisi tehdä tai mitä se ei saisi tehdä, mitä sen ei pitäisi tehdä. Mielestäni ainoa oikea asia nähdä tämä julkisen palvelun tehtävä on nähdä se niin, että emme me voi lähteä rajoittamaan sitä, mitä julkisen palvelun tehtävään ei erityisesti kuulu, vaan pikemminkin niinpäin, että me haluamme kertoa, mitä siihen kuuluu, ja silloin siihen kuuluu nimenomaan nämä erityisryhmien huomiointi ja edellä mainitsemieni arvojen toteuttaminen. Mutta sitten emme voi lähteä koteloimaan sitä, että mitään muuta Ylelle ei sitten kuulukaan, ja tehdä siitä sellaista pientä toimijaa, jolla ei olisi isoja yleisöjä tavoittelevaa ohjelmistoa. Päinvastoin. Aivan kuten hyvin tässä mietinnössäkin todetaan, niin kyllähän ne kansalliset urheilukilpailut tai siis kertakaikkisen luotettavaksi koettu uutistarjonta tai tämän tyyppiset asiatkin ovat äärimmäisen hyvässä jamassa siellä tällä hetkellä hoidettuna.

Mutta kaiken kaikkiaan tietenkin, niin kuin täälläkin niin monesti on käynyt jo tässä keskustelussa ilmi, niin totta kai meidän täytyy tällä hetkellä kantaa huolta tästä Ylen talouspuolesta, ja on totta kai suuri huoli se, miksi niin moni ihminen tässä vaiheessa on jättänyt maksamatta nämä tv-lupansa. Syitä on monia, mutta me tiedämme, että se pääasiallinen syy tässä tilanteessa on tietenkin tämä digisiirtymä.

On hyvin tärkeää se keskustelu, mitä kävimme tässä aiemmin ministerien läsnä ollessa, että pystyisimme mahdollisimman nopein keinoin tekemään niitä muutoksia, joilla voisimme varmistaa, että tämä tv-maksuinnokkuus jälleen tästä sitten nousisi. Eli siinä mielessä pidin sitä keskustelua hyvin tärkeänä, mikä tässä äsken käytiin. Oli myös huojentavaa kuulla, että myös tosiasiallisia toimia halutaan hallituksen puolelta tässä asiassa nopeallakin aikataululla tehdä.

Kaiken kaikkiaan tässä on ollut aika kova prosessi Ylellä meneillään sinänsä. Ympäristö muuttuu, niin kuin täällä on todettu jnp. Haluan minäkin osaltani sanoa, että tämä pistää osaltaan myös omat paineensa henkilöstön suuntaan. Mielestäni on ollut tärkeä periaate se, että kuitenkin kaikissa tilanteissa tulee henkilöstöä kohdella mahdollisimman hyvin. Mehän olemme hallintoneuvostossa käyneet useita keskusteluja viime vuosien aikana siitä, että näissä muutostilanteissa tulee aina huomioida henkilöstön tarpeet ja kuunnella henkilöstöä ja myös niin, että esimerkiksi irtisanomisten sijaan pääsisimme erilaisiin uudelleenkouluttautumisratkaisuihin, luonnollisiin poistumiin jnp.

Mielestäni tässä suhteessa esimerkiksi, kun puhuttiin näistä irtisanomisista, tämä hallintoneuvoston viimekertainen ratkaisu palauttaa tämä eräs esitys oli järkevä ja viisas, koska sillä vältyttiin todennäköisesti aika moneltakin irtisanomiselta sitten tässä tilanteessa, joten mielestäni se kannattaa kyllä huomioida tässä suhteessa kaiken kaikkiaan.

Tämä parlamentaarinen työ, joka on nyt lähtemässä käyntiin, sille täytyy antaa työrauha. Kyllä minäkin olen vähän huolissani siitä keskustelusta, että päivänpoliittisesti aletaan heitellä, että nyt jos koska tarvitsemme heti budjettirahoituksen tai jotakin muuta tämän tapaista, sillä nyt jos koska me kuitenkin tiedämme, että tilanne on se, että me tulemme elämään tämän nykyisen järjestelmän puitteissa vielä muutamia vuosia eteenpäin, ja se tärkeä ykköstehtävä on tietenkin saada tämän järjestelmän puitteissa se legitimiteetti mahdollisimman korkeaksi ja lupamaksujen tuotto mahdollisimman hyväksi ja ihmisten hyväksyntä tälle järjestelmälle. Siksipä on äärimmäisen tärkeää, että annamme nyt tälle työlle, joka alkaa tässä parlamentaarisessa työryhmässä, täydellisen työrauhan.

Minun mielestäni ei tässä pidä etukäteen lyödä lukkoon kantoja minkään tulevan mallin puolesta sen enempää, mutta haluan minäkin omalta osaltani sanoa sen suuntaisia terveisiä, että kyllä se asiakassuhteen säilyttäminen tulevaisuudessa olisi tärkeää, ja varmasti, jos puhutaan vaikkapa budjettirahoitteisuudesta, niin ei ole ihan ongelmatonta yhtäkkiä sitten valtion budjetistakaan löytää sitä noin 400:aa miljoonaa euroa. Kyllä minäkin kannan huolta siitä, mistä tässä moni puhuja edellä, että tietynlaista uudenlaista riippuvuutta se todellakin aiheuttaisi, että ei pidä ihan purematta niellä niitä asioita, mitkä helposti tuntuvat heitettynä helpolta ja kätevältä ratkaisulta näihin monimuotoisiin kysymyksiin, mitä meillä edessämme on.

Mutta kaiken kaikkiaan haluan todeta vielä sen oikeastaan, mitä tuossa sanoin aikaisemminkin, että tämä mietintö on mielestäni ihan hyvä. Tässä on hyviä eväitä eteenpäin ja hyviä terveisiä. Erityisesti tietenkin minua ilahdutti se, että valiokunta on aika lailla kirjoittanut tästä erityisryhmien asemasta myös. Se on hyvin tärkeää, että palvelut kuuroille ihmisille ja sokeille ihmisille jnp. toimivat Yleisradiossa, ja siitä kiitos myös valiokunnalle, että jälleen kerran tämä asia on tässä mietinnössä hyvin merkittävällä tavalla huomioitu.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Herra puhemies! Yleisradio-osakeyhtiön tehtävä julkisen palvelun tarjoajana määritellään yhtiöstä annetussa laissa. Tämän tehtävän jaamme kaikki ja olemme siitä puhuneet tämän illan aikana. Ohjelmatarjonnan tulee olla laadukasta, edistää kotimaisen kulttuurin tuotantoa ja huomioida erityis- ja vähemmistöryhmät. Viime aikoina otsikoissa olleiden ruotsinkielisten lähetysten ohjelmien lisäksi on muistettava esimerkiksi viittoma- ja saamenkielisen väestön tarpeet. Yle on laatinut erityis- ja vähemmistöryhmien palvelustrategian 2006—2010. Sen toteuttaminen on jäänyt kuitenkin vielä varsin ohueksi. Saamenkielisten uutislähetysten osalta suunta on ollut todellakin positiivinen, mutta ääni- ja tekstityspalveluiden osalta odotan tulevilta vuosilta todellisia edistyksiä. Tavoitteisiin ei ole vielä päästy.

Julkisen palvelun tehtävä on kirkastettava edelleen. Mikään muu kanava tai taho ei ole kiinnostunut näin laajasta tehtäväkuvasta, joka Yleisradiolle kuuluu. Väestöryhmien tasavertaisen kohtelun ohella Yleisradiolla on merkittävä rooli uutisten ja ajankohtaisohjelmien välittäjänä. Näissä on panostettava ennen kaikkea riippumattomuuteen, luotettavuuteen ja ajanmukaisuuteen. Kansalaisten luottamus Ylen ajankohtaisohjelmatarjontaan on korkea, niin kuin valiokunnan mietinnössä on todettu, joten yhtiön on toimittava tämän luottamuksen arvoisesti. Kaiken kaikkiaan Ylen toiminnan perustana tulee olla vastuullisuus, tasavertaisuus ja monipuolisuus. Yleissivistävä tehtävä, opetusohjelmien tarjonta, joka on varsin hyvää ja laadukasta, näitäkään ei saa siis unohtaa. Mutta myöskin viihdetuotanto on osa Ylen brändiä.

Kova vaatimustaso huomioon ottaen on vastuullamme turvata yhtiön toimintaedellytykset riittävän rahoituksen osalta. Tänään on puhuttu näistä televisiomaksuista, ja tähän pohjautuva rahoitusmalli on saanut tässä kovaa kritiikkiä myöskin osakseen. Itsekin katson, että rahoitusjärjestelmän uudistaminen on tarpeen, mutta ennen asiaan kantaa ottamista haluan kuulla uusista rahoitusmahdollisuuksista, ja niitä kartoitetaan sitten tässä lähiaikoina. Yleisradion alijäämäisille tilikausien tuloksille ei voi lausua kiitosta. Talouden tasapainottamiseksi joudutaan tulevissa hallintoneuvostojen kokouksissa tekemään toiminnan tiivistämisiä, mistä olemme myöskin kuulleet.

Yhtiön toiminnasta ja palvelujen tarjonnasta haluan nostaa esiin muutamia asioita. Ylen vuoden 2006 toimintakertomuksen johdannon otsikko on "Vakautta ja valmistelua". Ainakin ensin mainitun toteutuminen yhtiön viimeaikaisessa toiminnassa ei ole ollut pelkästään kehuttavaa. Digitaalisiin tv-lähetyksiin siirtyminen ei toteutunut suunnitellulla tavalla. Sen takkuamisesta on kärsinyt ainakin ihmisten tasavertaisuus palvelujen saatavuuden ja laadun suhteen. Lisäksi ohjelmapolitiikassa on tehty äkkinäisiä ratkaisuja, esimerkiksi YLE24 tilalla huhtikuussa 2007 aloittanut YLE Extra lakkautetaan jo tämän vuoden loppuun mennessä. Tarpeellisten säästöjen aikaansaamiseksi on tehty hyvinkin nopeita päätöksiä, joilla on ollut paitsi ohjelmatarjonnallisia myös valitettavan laajoja henkilöstövaikutuksia. Tulevaa silmällä pitäen onkin syytä panostaa entistä enemmän huolelliseen valmisteluun, jotta vakautta tosiaan saataisiin aikaan.

Ylen radiotoiminnasta haluan korostaa maakuntaradioiden merkitystä paikallisuutisten ja muunkinlaisen paikallisista lähtökohdista kumpuavan alueellisen ohjelman tarjoajana. Miksi emme soisi paikallisille lähetyksille enemmän aikaa Radio Suomen valtakunnallisissa osuuksissa? Suunnitelmissa on ensi kesäksi sitten ihan toisenlaisia suunnitelmia. Paikallisuus ja läheisyys ovat hittikäsitteitä niin ruuan kuin demokratian suhteenkin, miksi ei siis radio ja televisiotoiminnassakin.

Muutenkin perinteisten radiokanavien toiminnan jatkuvuus on turvattava. Emme saa antaa periksi television ja internetin vallankumoukselle. Tavallisesta radiosta on voitava kuunnella monipuolista ohjelmaa, uutisia ja ajankohtaisohjelmia, kuunnelmia, lastenohjelmia ja tietenkin musiikkia. Perinteistä kiinni pitäminen ei tietenkään sulje pois tai vähennä uusien palvelumuotojen, mobiilin, netin jne. kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Kiitosta Yleisradiolle on ilo antaa laadukkaista, turvallisista lastenohjelmista. Vanha kunnon Pikku Kakkonen kuuluu edelleen monen pienen suomalaislapsen alkuiltaan. Osa kaupallisilla kanavilla esitettävistä niin sanotuista lastenohjelmista vastaa piirrettyä toimintaelokuvaa, on räiskivää ja varsin rähinää aiheuttavaa, vauhtia ja hyvin vaarallisia tilanteita. Olisi muistettava, ettei liian hurja meno sovi perheen pienimmille. Nalle Luppakorvassa sen sijaan on sitä jotain.

Anna-Maja Henriksson /r:

Ärade herr talman, arvoisa puhemies! Rundradions förvaltningsråds berättelse om bolagets verksamhet åren 2005 och 2006 är i sig en angenäm läsning. Av berättelsen framgår att hela 83 procent av finländarna var ganska nöjda med Yles utbud av teve, radio och nya tjänster. Också i kommunikationsutskottets betänkande kan man läsa att publiken, dvs. folket mer än tidigare förefaller att sätta värde på det som vi kallar public service.

Arvoisa puhemies! Ylen hallintoneuvoston toimintakertomus vuosilta 2005 ja 2006 on sinänsä miellyttävää luettavaa. Myös liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä suhtaudutaan myönteisesti Yleisradion toimintaan kyseisinä vuosina. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan katsojat pitävät erityisesti arvossaan Yleisradion asiaohjelmien riippumattomuutta ja sisältöjen eettisyyttä. Valiokunta toteaa myös, että Ylen monipuolinen ruotsinkielinen peruspalvelu ja ruotsinkielinen ohjelmisto täydentävät näkökulmallaan suomenkielistä tarjontaa ja ovat arvokas lisä kokonaistarjonnassa.

Ärade herr talman! Mot den här bakgrunden är det svårt att förstå att det är samma bolag som under de senaste två veckorna i offentligheten framstått som ett bolag i kris med ett oklart uppdrag. Ett bolag som förefallit som om det tappat styrkursen åtminstone tidvis och lotsats utan kompass. Just nu är det svårt att se de långsiktiga planerna för bolagets verksamhet.

I stället för att fokusera på intäkterna då man vet att cirka 50 000 hushåll har sagt upp sina licenser och att därtill kanske 200 000—250 000 hushåll valt att avstå från att betala licensen, fastän man ser på betalkanaler och då till och med så mycket som kanske 40 miljoner euro går bolaget förbi, så har ledningen koncentrerat sig på att kasta fram den ena nedskärningslösningen efter den andra.

Tack och lov så kunde man avstå från att sammanslå den finska och svenska nyhetsredaktionen. Tack och lov kunde också Radio Extrem, Radio Peili, räddas.

Onneksi tässä onnistuttiin, ja onneksi hallintoneuvosto päätti, että Radio Extremeä ei lakkauteta ja että Radio Peili myös saa jatkaa. Onneksi hallitus on myös päättänyt, että uutistoimistoja ei laiteta yhteen.

Yles uppgift är att erbjuda public service för alla på lika villkor, också för oss svenskspråkiga. Vi har alla två öron, två ögon oberoende av modersmål. Och de åtgärder som Yles styrelse viftat med som botemedel på sin kassakris, de kunde utgöra om de skulle förverkligas ett verkligt hot mot den publika servicen som bolaget skall stå för. Det är uppenbart att följderna i så fall skulle vara ödesdigra för såväl kvaliteten som innehållet i programmen och servicen.

För oss finlandssvenskar är FST5-kanalen, Radio Vega, Radio Extrem oerhört viktiga kanaler i vår vardag och vi behöver dem precis på samma sätt som våra finskspråkiga kolleger behöver sina finska kanaler. Nu behövs aktiva grepp för att öka inkomsterna, inte för att hitta nedskärningsobjekt.

Samtidigt kan vi gott fråga oss om dagens tv-licenssystem har levt ut sin tid för det är ju nog så att det förefaller inte särskilt rationellt och logiskt att det kostar att titta på TV-nytt via en tv-apparat men inte att titta på programmet via nätet på sin laptop med hjälp av Yle Arenan som i sig är en jättefin uppfinning.

Herr talman! Vi behöver ett nytt finansieringssystem för Yle som är hållbart och som står sig då tekniken går framåt. Tills vi har hittat det nya systemet så måste den akuta krisen kunna skötas så att Yles uppdrag som leverantör av public service på bred bas till såväl den finsk- som svenskspråkiga befolkningen och till våra övriga minoriteter, likaså hörsel- och synskadade inte äventyras. Någonting annat kan inte accepteras.

Det handlar om public service, ett för vår demokrati och vår rättsstat synnerligen viktigt uppdrag. Yleskutan måste fås på rätt köl igen och kaptenen måste hitta farleden, samtidigt som det är så att folket måste inse att det är värt att betala sin tv-licens. Man skall följa lagen och till den hör att har man en tv-apparat så betalar man också sin licens.

Tässä voisi kyllä miettiä sitä, millä tavalla saadaan tällä hetkellä ihmiset maksamaan tv-lupiansa paremmin kuin nyt on asianlaita. Kampanja voisi olla paikallaan. Muistan lapsena, kun aina välillä oven takana seisoi tv-lupatarkastaja ja silloin kysyttiin, että onko mustavalkoinen tv vai onko väri-tv ja onko lupa kunnossa. Sellaista tarkastajaa ei ole vuosikymmeniin nähty. Muun muassa Ruotsissa käytetään aika tehokasta järjestelmää, jossa SVT:n kanavilla vaan ilmoitetaan, että näissä ja näissä kunnissa suoritetaan nyt tehostettu lupatarkastus. Aika tehokas keino. Miksei meilläkin voisi näin tehdä?

On erittäin myönteistä, että molemmat ministerit, jotka olivat täällä tänään paikalla, omalta osaltaan nyt vievät tätä asiaa eteenpäin ja haluavat saada tehtyä jotain niin, että me saamme tv-lupamaksut kerättyä. On myös erittäin myönteistä, että asetetaan parlamentaarinen työryhmä ensi vuonna toiminnan ja kestävän rahoituksen miettimistä varten.

Herr talman! Jag förenar mig med kommunikationsutskottets ställningstagande, och jag skulle säga åt de ledamöter som tidigare sade här att det är svårt att se FST5:n och TV-nytt.

Eli niille, jotka aikaisemmin tässä sanoivat, että nyt eivät seuraa sillä tavalla enää TV-nyttiä, niin eihän se sen vaikeampaa ole kuin napilla painamalla pääsee katselemaan. Ainakin se onnistuu minulta hyvin vaihtaa FST5:stä Ylen TV1:lle. Se ei ole hankalaa eikä raskasta; ei pitäisi olla väliä.

Elikkä toivon, että tällä asialla on, niin kuin tässä todettiin aikaisemmin, happy end — eikä vain hetkellisesti.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Toisin kuin ed. Henriksson, ehkä hän ei tiedä, sanoi, että onneksi Yleisradion hallitus on päättänyt: Yleisradion hallitus ei päätä mitään. Hallitus esittää, hallintoneuvosto päättää, ja se tapahtuu ensi viikon tiistaina, tiedoksi. Minua varoitettiin tuolla käytävällä taas kerran, että älä mene puhumaan sellaisia, ne ovat sellaisia asioita, mistä ei saa puhua, mutta minäpä puhun.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön asettama työryhmä esitti raportissaan toukokuussa 2001, että kaupallisten tv-yhtiöiden Ylelle tuloutettava toimilupamaksu puolitetaan heinäkuun alusta 2002 alkaen. Tämä toimenpide nappasi tuolloin Yleltä heti 20 miljoonaa euroa vuodessa. Lopullisesti muiden kanavien toimilupamaksut poistuivat kokonaan tämän vuoden syksyllä digitalisoinnin myötä. Yle menetti toimilupamaksun poistumisen kautta noin 50 miljoonan euron vuositulot.

Toisin kuin ed. Bjarne Kallis täällä toissailtana väitti, ettei kukaan meistä tiedä, mikä on lupamaksu vuodessa, ainakin minä tiesin sen ja myös sen ed. Kallikselle sanoin, että noin 208 euroa vuodessa. Tiesin sen muuten sentin tarkkuudella, koska olin sattunut sen juuri laskun eräännyttyä samana päivänä maksamaan. Eli totuus on vähän toisenlainen, se on nimittäin 208 euroa ja 15 senttiä tarkalleen.

Suomalainen lupamaksu on eurooppalaista keskitasoa. Todettakoon, että muun muassa Islannissa ja Sveitsissä lupamaksu on Suomea suurempi, vaikka noissa maissa yleisradioyhtiöt saavat myös runsaasti mainostuloja. Suomessa mainosten esittäminen on kielletty laissa Yleisradio Oy:stä.

Otetaanpa hiukan historiaa: Tv-maksu vuonna 1995 oli 145 euroa ja nyt siis 208 euroa. Tuolloin televisiokanavia oli kaksi, nyt viisi. Ohjelmatarjonta televisiossa on tuosta ajasta kolminkertaistunut, radiossa kaksinkertaistunut ja samalla kuitenkin henkilöstömäärä on pienentynyt.

Ihmettelin suunnattomasti edellisessä Yleisradion hallintoneuvoston kokouksessa Rkp:n käyttäytymistä. Kokoukseen mennessämme meillä oli käsissä hallituksen esitys, jonka mukaan ruotsinkielinen Radio Extreme olisi lopetettu. Sisään mennessämme kuitenkin hallituksella oli uusi kevyempi ehdotus, jossa tämä kielivähemmistön nuorisoradio saikin jatkaa. Säästöesityksenä oli suomenkielisen ja ruotsinkielisen uutistoiminnan yhdistäminen siten, että toimitukset yhdistyisivät, mutta kumpikin jatkaisi uutisten toimittamista omista lähtökohdistaan.

Meitä on täällä eduskunnassa useita radiossa tai tv:ssä toimineita toimittajia, kuten minäkin. Ymmärrän ja tiedän, että toimitusten yhdistäminen olisi tuottanut runsaasti synergiaetuja. Eipä kelvannut tämäkään rakentava ehdotus hallituskumppani Rkp:lle. Yhdistämisestä, joka olisi selkeästi helpottanut ja parantanut toimintaa, nousi hirveä haloo. Miksi alan ammattilaiset eivät ymmärrä, että saattamalla molempien kielten uutistoimitukset yhteisen uutishankinnan piiriin, se olisi helpottanut molempien kielten toimitusten työtä. Ylehän on lopettanut siis uutisten hankinnan STT:n, Suomen Tietotoimiston, kautta keskittyen omaan uutishankintaan. Siis mitä pahaa siinä olisi ollut, että helpotetaan kahden erikielisen toimituksen yhteistä uutishankintaa? En ymmärrä.

Arvoisa puhemies! Olen syntynyt Ruotsissa, ollut lapsena ruotsinkielinen Taalainmaalla, Dalarna, Ludvika, ja sitten ainoana — vuorenvarmasti koko Sievin kunnan historian ainoana — ruotsinkielisenä Sievissä Keski-Pohjanmaalla pikkupoikana. Olen Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtaja. Nämä seikat eivät kuitenkaan merkitse sitä, että en ymmärtäisi faktoja. Kun Yle on rahoituskriisissä, on tehtävä jotain. Edellä mainittu uutisten yhteishankinta olisi helpottanut toimitusten työtä ja keventänyt kuluja.

Ylen budjetista runsaat 16 prosenttia menee ruotsinkielisen ohjelman tuotantoon ja esittämiseen. Kuitenkin esimerkiksi viime vuonna 2006 Ylen ruotsinkielinen FST5 sai vain 0,2 prosenttia katsojien kokonaiskatseluajasta. Kulut 16 prosenttia, katsojat 0,2, miettikääpä sitä. Suomen Yleisradio maksaa myös suomenkielisen television näkymisen Ruotsissa. Viimeisen tilaston mukaan Suomessa on ruotsinkielisiä 289 609 henkilöä, se on 5,5 prosenttia. Ruotsissa on suomenkielisiä sama prosenttimäärä, 5,5 prosenttia, määrältään 470 000. Kahden vuoden kuluttua tulee 200 vuotta siitä, kun Suomi on eronnut Ruotsista, kas kummaa. Siitä huolimatta Ruotsissa suomen kieli on virallisena kielenä — minä osaan ulkoa nämä paikkakunnat — Kiirunassa, Jällivaarassa, Övertorneåssa, Pajalassa, Haaparannassa. Viidessä kunnassa suomi on virallinen kieli Ruotsissa, meillä se on koko valtakunnassa, Ahvenanmaalla jopa ainoana virallisena kielenä, se olkoon eri asia.

Ihmeitten aika ei ole ohi. Jos Suomessa on 5,5 prosenttia, elikkä 289 000 ruotsinkielistä, saamenkielisiä ja romaneja on suunnilleen saman verran, noin 6 000 kumpaakin, saamenkielisillä oma kanava, omaa ohjelmaa, monia uutisia, hyvä näin. Miksi me maksamme yhteiskunnan varoilla yhdelle kielivähemmistölle näin suuren summan? 16 prosenttia Ylestä menee ruotsinkieliseen toimintaan ja katsojia 0,2 prosenttia. Korostan näitä asioita moneen kertaan, että ne jää kaaliin.

Seuraavaan asiaan, arvoisa herra puhemies! Mielestäni digi-tv:n ongelmia kärjistetään. Kun näin suuri muutos tehdään, uusi tekniikka ei taatusti ole heti valmis. Nyt uudistuksesta on mennyt vain muutama kuukausi, mutta tekniikka alkaa vähitellen olla ojennuksessa. Oli järkevää siirtyä digitekniikkaan kerralla eikä maakunnittain, kuten Ruotsissa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Olemme Euroopan edelläkävijöitä, olkaamme onnellisia siitä. Yleisradion julkisen palvelun velvoitteen mukaan kaikkien kansalaisten on saatava sama palvelu. Siihenkin Yle on valmistautunut tarjoamalla katvealueiden muutamalle tuhannelle asukkaalle erittäin edullisen mahdollisuuden siirtyä uuteen tekniikkaan satelliittiantennin avulla.

Arvoisa herra puhemies! Tietosuojalaki on mielestäni itsesuojelulaki. Miksi ihmeessä me pelkäämme sitä, että kun ostamme maksullisen kanavan kortin, samalla rekisteröityisimme myöskin tv-lupamaksun maksajiksi? Aivan kuten ministeri Lindén on tänäkin iltana useasti maininnut, tv-lupamaksu ei ole maksu vain Ylen vaan kaikkien kanavien katsomisesta. Siis, kun omistat television ja sinulla on siitä yhteys television kanaville, sinä olet velvoitettu maksamaan saman 208 euroa 15 senttiä vuodessa, asuisitpa sitten missä tahansa Suomessa, puhutpa mitä kieltä tahansa tai tunnustatpa mitä uskontoa tahansa.

Muistan oikein hyvin ajan, kun silloinen Kolmos-tv alkoi näkyä Oulussa. Ensimmäinen Oulussa nähty ohjelma oli iltapäivällä: Timo T. A. Mikkosen Tänään, tässä ja nyt. Muistin sen siitä, kun Timo T. A. Mikkonen pyysi minut tähän ensimmäiseen Oulussa nähtyyn ohjelmaansa vieraaksi. Pienenä anekdoottina, että tuolloin muuten Mikkosen palveluksessa oli minua jututtamassa kyseisessä ohjelmassa myös nykyinen kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson. Ei meillä Oulussa nokiteltu, kuten ed. Pulliainen muistaa, siitä tv-lupamaksun suuruudesta, vaikka kaikki kanavat eivät meillä näkyneetkään ennen tuota päivää. Sama maksu oli kaikilla, vaikka eivät kanavat näkyneetkään. Tämä oli hyvin pitkään näin.

Ylellä on julkisen palvelun velvoite. On hyvä, että myös me huonokuuloiset — olen pakotettu käyttämään täällä Suomen korkeinta lainsäädäntövaltaa käyttävän eduskunnan hälisevässä ja erittäin huonoilla äänentoistolaitteilla varustetussa salissa kuulolaitetta — saamme parannusta palveluun tekstityksen muodossa. Meitä huonokuuloisia Suomessa on yli 700 000. Useimmilla huonokuuloisuus johtuu muista syistä kuin minulla, minulla se lienee kärjistetysti sanottuna tarkoitushakuista. Toimin ammattimuusikkona, kuten ed. Pertti Virtanen tietää, yli 20 vuotta ilman kuulosuojaimia. Hyvät ystävät, kertokaa lapsillenne, että kuulo on arvostettava asia: käyttäkää itse ja määrätkää myöskin jälkikasvunne käyttämään korvien sisään laitettavia tulppia esimerkiksi mennessänne kovaääniseen konserttiin. Minä en sitä ymmärtänyt. Eipä silti, että sitä olisi kukaan minulle tai aikalaisilleni ollut kertomassakaan.

Viestintävirasto on lisännyt tv-lupatarkastajien määrää. Ihmettelen kuitenkin, eikö tällä tekniikan vuosituhannella voida löytää vapaamatkustajia tekniikan keinoin? Taksin voit nykyään tilata kännykällä sanomatta sanaakaan, gps-paikannin kertoo sijaintisi. Miten on mahdollista, ettei myös televisiossa jo hankintavaiheessa voisi olla siru, joka kertoisi muun muassa laitteen sijainnin? Kuulin vasta tänään tai eilen ministerin suusta, että nykyinen tietosuojalaki estää lupatarkastajien pääsyn kerrostaloihin. Olemmeko säätäneet lakeja, jotka suojaavat meitä liikaa? Onko ihmisen tietosuoja karannut käsistä? Järki käteen ja ennen kaikkea järki lakiin. Uskon, että viime kauden erinomainen lakivaliokunnan puheenjohtaja, nykyinen oikeusministeri Tuija Brax, ottaa onkeensa ja vihreydestään huolimatta mitä pikimmin panee alulle tiiviin tietosuojamme purkamisen järkeviin mittoihin.

Aivan lopuksi, arvoisa herra puhemies, en ole kouluttautunut talousviisas, mutta mummolta opituin sanoin — Sievissä opittuja asioita 50-luvulla — "ei voi kuluttaa enemmän kuin on kukkarossa". Siitä on lähdettävä.

Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ainoastaan sen verran haluan tässä vaiheessa kommentoida, että FST5 tavoittaa tänä päivänä noin 75 prosenttia suomenruotsalaisista ja se on hyvä luku, 75 prosenttia, se on hyvä luku. FST5 tavoittaa niin monta suomenruotsalaista tänä päivänä. Ed. Rajalan luvut eivät tässä ... (Ed. Rajala: Kaikista katsojista 0,2!) — Joo, mutta suomenruotsalaiset ovat myös sataprosenttisesti ihmisiä, ja tässä on kysymys yhdenvertaisuudesta, jota saa arvostaa. Molemmilla on kahdet korvat ja kahdet silmät.

Pertti  Virtanen  /ps:

Arvoisa puhemies! Ehkä nyt, kun on toinen puhemies, niin voidaan puhua tästä Ylen yhtäkkiä huomioimasta jutusta, täällä meinasi alkaa kyselytunnilla oikein keskustelukin, mutta yksi puhemies ei antanut enää puheenvuoroja tästä samasta aiheesta kyllä, tästä ruotsin kielen asemasta.

Nämä vanhat totuudet, kun minä olen aikoinaan nähnyt tämän hyvin yksinkertaisesti, ollessani kansanedustaja käytin tämmöistä harvinaista asetta vuonna 98 kuin yleiskeskustelua ja sain täällä aikaan yleiskeskustelun Ylen asemasta, jolloin tuli kaikki nämä, tässä lukee kauniisti "Virtanen muistutti julkisen palvelun idean tärkeydestä". Kaikki nämä asiat tulivat, ja ed. Tennilä mainitsi, että 96 tuli digitalisointi ja kaikki hyväksyivät sen ja muuta vastaavaa. Kävimme täällä valtavat keskustelut, ja oikeastaan kaikki — kun luen tätä kirjaa "Vuodet graniittikaltereiden takana", ja tässä on pitkät pätkät justiin tästä Ylen asemasta laitettu sitten, koska se oli tärkein asia — kaikki nämä pahimmat skenaariot ovat toteutuneet. Silloin täällä oikeiston superpoppamies, muuten loistava ja mukava ja hieno ihminen, Klaus Bremer heitti yleistä, täysin hävytöntä ja irvokasta juttua koko ajan, ja loppujen lopuksi ne ilmeisesti sitten 2000-luvun alussa menivät ja upposivat sosialidemokraatteihin ja muihinkin, koska nyt kaikista näistä on luovuttu ja Yle ollaan ajamassa alas.

Se, mitä joskus tulee tästä ruotsinkielisyydestä mieleen, kun näitä kanavia nyt sitten Ylellä on, 25 prosenttia vain, niin tuossa tuli tuommoinen luku kuin 16, mutta kun siitä jätetään se ekstra pois, FST on siellä verrattuna siihen prosenttilukuun, niin se on aika hurja määrä, mitä suomenkieliset ovat antaneet periksi tässä asiassa. Oikeastaan tulee mieleen jotkut tuommoiset demokratian tärkeimmät presidentit kuin Amerikassakin joskus ovat lausuneet siitä, että välillä teidän pitäisi olla kiitollisia siitä, mitä te olette saaneet, ja kysyä itseltänne, mitä te voisitte tehdä tämän asian hyväksi.

Luulisi tyhmimmänkin ruotsinkielisen Suomessa tajuavan, että suomen kieli on se, mikä on nyky-Euroopassa vaarassa. Kun Yle on vaarassa, tärkein media, tärkein kansaa tavallaan yhdistävä kokonaisvaltainen laitos, jota kansalaiset itsekin ovat ruvenneet arvostamaan nykyhetkellä, niin luulisi todella jonkunlaista kiitollisuutta tai myötätuntoa tai välillä vuorovaihteeksi tulevan jotain sen kaltaista, että Rkp ajaisi ja puolustaisi Suomen asiaa näillä jutuilla. Näistä säteistä ja muista aalloista on annettu niin paljon tämän kielen ja mielen kautta, aivan kuin annettiin naisille ensimmäisenä maailmassa äänioikeus ja kaikille ihmisille, niin luulisi, että siitä joskus oltaisiin kiitollisia eikä niin kuin joku pahin ay-rakki, koko ajan saavutettujen oikeuksien puolesta sitten käytetään sitä kanavaa ja tiedotusvälineistöä suomalaisuutta vastaan, niin ettei täällä kukaan uskalla edes keskustella näistä asioista enää, paitsi niin kuin äsken tyly raja — anteeksi, ed. Rajala vähän toi esiin joitakin lukuja.

Tämä on minulle jotenkin hämmästyttävän vastenmielinen keskustelunaihekin, koska minä tiedän sen, että kun tästä puhuu, niin leimataan. Vaikka minulla on erittäin hyvät välit ja olen saanut Hufvudstadsbladetista aina kaikki parhaat haastattelijat kimppuuni ja hienoimmat jutut tehty, niin silti täällä eduskunnassa koko ajan tuntuu, että viimeisiä vietäisiin kielivähemmistöltä, jolle ei ole koskaan mitään annettu ja sorrettu koko ajan.

Minä vielä sanon, me olemme harvinaisen ratkaisevassa vaiheessa. Suomen kieli on se, joka on uhattuna, ainutkertainen kulttuuriperintö ja historia siihen on liittynyt. Englund on monissa kirjoissaan sanonut sitä, ettei ole olemassa mitään, miten suomalaisia vähätellään, että oli joku itäinen pieni provinssi, vaan on ollut Suomi—Ruotsi yhtenä valtiona ja valtakuntana ja sitä on käsiteltävä sellaisena. Sitten kun Suomi itsenäistyi tai autonomisoitui tai joutui Venäjälle ensin, niin se oli hirvittävä takaisku koko tälle valtakunnalle. Ja niin sitä käsittelevät parhaat ruotsalaiset tutkijat. Se on eri asia, minkä takia esimerkiksi meidän ruotsinkielisellä vähemmistöllämme tässä maassa, kun on mediaa ja kaikkea hallussa ja muuta vastaavaa, tai sitten, kun me rahoitamme kaikki meidän ohjelmamme, jotka tulevat Ruotsissakin, itse, suomenkieliset, niin miksei siellä näy koskaan propaganda, tervehenkinen psyykkaus ja propaganda tämän asian puolesta, vaan aina nöyristely sille, että kaksikielisyys on rikkaus ja kulttuurin voima. Koskaan sitä kiitollisuutta ei näy täällä missään. Tästä ei uskalleta puhua.

Kaikki kunnia ed. Hautalallekin, joka on ajanut näitä asioita, mutta silloin, kun jotkut asiat alkavat mennä omalla painollaan ja vääristyä ja tässä Ylen hallintoneuvosto, tai mikä hallitus, antoi periksi kaikille näille, mitä vähän piti tehdä, kun vähän ääntä korotettiin, siinä näkyy juuri tämä todellinen eduskunnan vieraantuminen omasta kansasta ja valtiosta ja sen tahdosta. Pikkuhiljaa jokainen tajuaa sen, ettei kannata nyt enää suututtaa taas tuota kielivähemmistöä, koska se osaa kaikki temput ja muuta vastaavaa ja tietää, kuinka ihminen eristetään, ovat vielä pahempia kuin edustaja Ben Z ja kaikkea, jos suututtaa.

Eli vielä kerran sanon: Tässä asiassa minä olen ennen kaikkea sen kannalla siis, että budjettirahoitusta ei missään nimessä pidä ottaa käyttöön. Jos eilen joku katseli A-studiota, jossa olivat Karhuvaara ja Olkinuora ohjelmassa, niin Karhuvaaran kaikista reaktioista näki sen, että tämä on fuulausta, tietyllä tavalla petetään ihmisiä sillä, yritetään hämätä, ettei tämä olisi poliittinen juttu.

Maailman yksinkertaisin ja helpoin asia on tämä kalakorttisysteemi, Norjan-malli, Norjassa toiminnassa, kuka tahansa kun menee ostamaan. Minä tiedän sen, kun lähden ostamaan tuolta videokaupasta jotain korttia, arvoisa puhemies, niin minä vaan näytän sen kortin näin, että minulla on Ylen kortti tai valtion kalastuskortti, ja sitten minä saan sen kortin. Siinä ei ole mitään sen kummallisempaa ja yksinkertaisempaa ja sen pystyisi pistämään heti täytäntöön. Ja niin kuin sanoin äsken, näitä maksullisten kanavien paketteja on myyty vain muutamiksi kuukausiksi, ehkä joku on ostanut puoli vuotta tai jotain, se laukeaa vähän ajan päästä, ja sitten se homma olisi hoidossa. Se ei ole mitään sen kummallisempaa, jos siihen lähdetään ja ryhdytään. Siinä ei ole kyse todellakaan silloin mistään tietosuojista, ellei sitten haluta oikein pitkälle tätä viedä.

Eniten minä tässä vielä, olen kirjoittanut tänne, ihmettelen kyllä keskustapuoluetta, kun tässä on minun mielestäni kyse Suomesta, tähän liittyy koko tämmöinen maaseudun ja köyhemmänkin viljelijän, jos niitä vielä on ja kun niitä vielä on, tavallaan tämä kulttuuri. Miten pieni tuommoinen, jos voisi käyttää vanhaa sanaa juppius tai cityjuppi, kaupunkikepulaisuus, joka vielä ajaa oikealta ohi noista kokoomuksen änkyröistä, miten tässä asiassa juuri näkyy semmoinen käsittämätön sokeus, että jotenkin hajota ja hallitse? Ei uskoisi, että tavallaan tämmöinen vanha, perinteinen keskustan demokraattinen ja tasa-arvoinen linja on tässä Ylen kielen ja mielen kysymyksessä, jonka kautta keskusta on vielä saanut, ihme kyllä, harvinainen puolue maailmassa, niin eikö se ole tämän kielen ja mielen ansiota, että meillä on tuommoinen puolue — sitten antanut periksi semmoiselle pienelle, ahneelle joukolle, siivelle, joka ajaa tämän systeemin — minun mielestäni törkeintä hajottamista — Ylen alasajoon. Lopullista ihmisten jättämistä saalistajille heitteille.

Vielä sitten käsittämätön tämä Rkp:n linja, jossa prosentit, niin kuin minä näen sen, että 25 prosenttia on annettu tv-kanavista ruotsinkielisille. Minä kunnioitan, jos missä, kaikennäköistä erilaisuutta, kunnioitan Suomessa sitä, että me olemme ottaneet huomioon vähemmistömme, arvostin vaikka kuinka Romano- ja Manne-tv:tä ja naureskelin ja ymmärsin heti sen huumorin ja tiedän niitten taiteilijoitten tuskan siellä sisällä, omien kulttuuriensa sisällä, ja siitä on vähiten puhuttu, sentään Jörn Donner on puhunut jotain, mikä on tuska jossain Rkp:n älymystön tai kulttuuriosaston siivessä verrattuna vielä tähän. Ja kun otetaan vielä tämä eteläsuomalainen verrattuna siihen lähelle Oulua tulevaan rannikkoruotsalaisuuteen, josta joskus aikoinaan kalastuskorttikiistan aikana käytin nimeä ryöstökalastuspuolue Rkp, koska he mustamaalasivat silloin suomalaisen kalastajan kaikista pahimmaksi luonnon saastuttajaksi ja turmelijaksi, mitä ikinä voi olla.

Voisin lukea vielä lyhyen pätkän tästä omasta, tämä oli siis yli 10 vuotta sitten: "Vaikka lakiin on kirjattu se, kuinka tärkeää eduskunnan mielestä on, että Suomessa toimii Yleisradio Oy:n kaltainen julkisen palvelun viestintäyritys, laki kokonaisuudessaan painottuu yksityisen sektorin oikeuksien ja vapauksien määrittelyyn jopa niin, että huolenaiheeksi nousee esimerkiksi julkisen palvelun maksun käsitteen hämärryttäminen. Olisin pitänyt suotavana, että tämä käsite ja periaate olisi edelleen säilytetty laissa, koska jo ed. Bremerin vastalause oirehtii siitä vaarasta, että koko periaate kyseenalaistetaan. Siksi yhdyn ed. Bremerin vaatimukseen julkinen palvelu -termin täsmentämisestä, mutta päinvastaisesta syystä."

Eli vielä se, mikä on julkinen palvelu. Periaatteessahan kaikki kaupalliset kanavat ovat paljon julkisempia. Siellä tulee pornosta kaikkeen rivouteen asti kaikki julki. Mutta mikä on tämmöisen suomalaisen kulttuurin, kokonaisvaltaisen julkeuden, terveen itsetunnon ja hengen se, joka meidän puolueemmekin saa sittenkin kuitenkin, vaikka ne ovat niin erilaisia, olemaan yllättävän samankaltaisia? Tämä pieni, maailmalla vähemmistö ja tämä pieni ainutkertainen kieli. Virokin on, ihme kyllä, säilynyt ja siellä se henki (Puhemies koputtaa) on hämmästyttävällä tavalla olemassa ja siellä on paljon kovemmat äänensävyt siitä. He tajuavat, että ovat pieni kielellinen vähemmistö.

Mutta vielä kerran sanon, kaikki on tehtävä. Tämä on jotenkin ratkaiseva kamppailu. Vaikka minua ei ole paljon näkynyt siitä poliittisuudesta johtuen Ylen kanavilla viime vuosina eikä kymmeniin vuosiin, niin silti Ylen tehtävä ja Ylen tärkeys tässä maassa kaiken tämän hajoamisen, skitsofreenisen kaupallisuuden (Puhemies koputtaa) aikana on tullut entistä tärkeämmäksi, ja puolueitten jotenkin on tässä asiassa löydettävä ja ryhdistäydyttävä perinteiseltä kannaltaan eikä annettava periksi, niin kuin minä väitän jopa semmoisille tyypeille, jotka nuoruudesta johtuen eivät edes tajua tämän asian vakavuutta, vaan ovat menossa kaikista helpoimpaan ja tuottavimpaan ratkaisuun. Kiitoksia ja terveisiä päätöksille hallintoneuvostossa.

Heidi  Hautala  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tänä iltana on saatu kuulla ministeri Braxin ja ministeri Lindénin taholta hyviä uutisia siitä, että joitakin edellytyksiä Yleisradion akuutin kriisin ratkaisemiseen ollaan saamassa varmaankin heti, kun eduskunta kokoontuu talvitauon jälkeen työhön. On todella tärkeää se, että kun ihmiset laajasti noudattavat lakia ja maksavat lupamaksunsa, niin vapaamatkustajia voidaan sitten saada myöskin maksamaan nämä maksut, jotka ovat jääneet pois lähinnä epäonnistuneen digitalisoinnin takia, josta toki eduskunta kantaa suurimman osan vastuusta.

Mutta on selvää, että on myös joitakin muita asioita, joita tulee tässä akuutissa tilanteessa mieleen. Mainitsin jo sen, että ryhmäkanne on käytettävissä oleva väline, kun ihmiset alkavat miettiä, kuka myi heille viallisen digisovittimen, ja toivon todellakin, että kuluttaja-asiamies hiukan pohtisi tätä asiaa sen takia, että onhan olemassa aivan selkeät listat niistä laitteista, jotka ovat osoittautuneet katteettomien lupausten laitteiksi.

Mutta Yleisradio ei ole ainoastaan akuutissa kriisissä, vaan niin kuin tänä iltana moni kollega on todennut, on pohdittava julkisen palvelun merkitystä pidemmällä tähtäimellä ja juuri tässä kilpailutilanteessa, jossa nimenomaan kaupallinen tarjonta ja eri tekniset välineet, muun muassa internet, ovat nopeasti valtaamassa alaa. Mutta voi hyvin yhtyä liikennevaliokunnan ponteen, jossa todetaan, että on todellakin jatkossa toimittava niin, että Yleisradio Oy:n toiminta keskittyy julkisen palvelun tehtävässään sisältöihin, palveluihin ja niiden toimivuuteen sekä näiden laatuun. On aivan oikein, että myöskin eduskunnassa käydään keskustelua siitä, mitä tämä kaikki voisi esimerkiksi ohjelmatarjonnassa merkitä.

Haluaisin itse todeta, että kun demokratian tukeminen ja edistäminen on mainittu yhdeksi julkisen palvelun osatekijäksi, niin esimerkiksi tänä vuonna Yleisradio on oivalla tavalla kansainvälisillä yhteyksillään osallistunut laajaan demokratiaprojektiin ja esittänyt eri maista kymmenen korkeatasoista dokumenttifilmiä, jotka ovat saaneet ihmiset pohtimaan demokratiaa. Olemme nähneet, kuinka kiinalaiset lapset jo kouluissa totutetaan ankaraan kilpailuun, kuinka he valitsevat keinoja kaihtamatta luokka-asiamiehen. Olemme nähneet, kuinka nationalismin oppeja levitetään venäläisessä luostarissa, jne. Haluaisinkin sanoa, että Yleisradio on itse asiassa aika merkittävä dokumenttielokuvan tukija ja rahoittaja. Tänä syksynä olen toiminut kotimaisen DocPoint -elokuvafestivaalin kotimaisen sarjan raadin jäsenenä, sen maallikkona, ja olen katsonut useita kymmeniä kotimaisia dokumenttielokuvia, ja hyvin hyvin monissa näistä Yleisradio on merkittävänä rahoittajana. Myöskin Yleisradion kansainväliset yhteydet tällä alalla ovat tärkeitä, ja juuri tämä demokratia-dokumenttiprojekti osoittaa, että tässä ehkä on yksi sellainen ulottuvuus, jota yleisradioyhtiöt eivät ole vielä täysin käyttäneet hyväkseen. Tarkoitan tällä sitä, että voidaan samoihin aikoihin esittää esimerkiksi eri eurooppalaisissa yleisradioyhtiöissä, niiden kanavissa, samoja ohjelmia, joiden tarkoitus on edistää kansalaiskeskustelua esimerkiksi juuri demokratiasta.

Aikanaan kun toimin Euroopan parlamentissa, niin huomasin, että aina kun jossain maassa esitettiin dokumentteja epäeettisistä eläinten kuljetuksista, niin aina sen maan edustajat vuorollaan sitten ryhtyivät keskustelemaan siitä, mitä Euroopan tasolla voitaisiin tehdä, mutta nämä ohjelmat esitettiin aina eri aikoina. Mutta nyt esimerkiksi tämä demokratiaprojekti osoittaa, että yksi tapa, jolla yleisradioyhtiöt todellakin voivat vahvistaa myös eurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa, on se, että ne käyttävät hyväksi sen mahdollisuuden, että ne voivat samaan aikaan esittää yhteistoimin tuotettuja ohjelmia. Muuten, juuri näistä dokumenteista, joista nyt tässä puhun, kaksi lienee Oscar-ehdokkaana ja muutama muu on sitten esillä maailman arvostetuimmilla dokumenttifestivaaleilla. Myöskin tällä tavalla yleisradioyhtiöillä on merkittävä kulttuuritehtävä, jota tulee jatkossa puolustaa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa myöskin, että on syytä kiinnittää huomiota nuoriin ja nuoriin aikuisiin ja heitä kiinnostavaan ohjelmatarjontaan mukaan lukien koulutus- ja opetusohjelmat, jotka kuuluvat 12 arvostetuimman Yleisradion julkisen palvelun ohjelmatyypin joukkoon. Tämä on varmasti senkin takia erittäin tärkeää, että on jatkossa pyrittävä toimimaan niin, että nuoret todellakin pysyvät Yleisradion kanavien katsojina ja kuuntelijoina, kun ehkä muut tekniset muodot, kuten juuri internet ja sen antamat mahdollisuudet, tulevat yhä suositummiksi. Myöskin on tärkeää, että Yleisradio on avannut arkistonsa, ja tällä tavalla se merkittävällä tavalla osallistuu myöskin suomalaisten lähihistorian tallentamiseen ja tekee sen kaikille ilmaiseksi saataville, ja näitä toimintoja tuskin olisi mahdollista pitää yllä, ellei meillä todella olisi yleisradioyhtiötä.

Arvoisa puhemies! En ajatellut provosoitua ed. Pertti Virtasen puheesta, mutta sanonpa nyt kuitenkin, että toivon, että meihin suomalaisiin ei Euroopassa suhtauduta samalla tavalla kuin hän äsken suhtautui suomenruotsalaiseen vähemmistöön. Me tiedämme, että meitä suomalaisia ei ole enää edes sitä 3:a prosenttia Euroopan unionin jäsenmaista nyt, kun unioni on laajentunut. Meitä on paljon vähemmän, ja kuitenkin olemme aina olleet kannattamassa sellaisia toimintasääntöjä, joissa ikään kuin kompensoidaan tätä pientä väestöosuutta antamalla meille hieman sitä suurempi äänivalta. Katson, että sama periaate on aivan täysin sovellettavissa myöskin Yleisradion budjettiin. On selvää, että Yleisradion ruotsinkielinen ohjelmatarjonta voi ja saa maksaa enemmän kuin ruotsinkielisen väestön osuus väestöstä, ja tämä myöskin sen takia, että on tärkeää, että ruotsinkielisiä ohjelmia ei supisteta ja pelkistetä sellaiseksi ohjelmatarjonnaksi, joka ainoastaan seuraa ruotsinkielisen Suomen asioita. Tämä juuri oli se syy, minkä takia oli tärkeää, että suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä tv-uutisia ei yhdistetty.

Niin kuin ed. Haavisto täällä aikaisemmin sanoi, niin nämä tv-uutiset ovat itse asiassa muodostaneet hyvin jännittävän ja mielenkiintoisen kokonaisuuden ja niillä on molemmilla omat ominaispiirteensä. Kuulun itse niihin tiettävästi noin 1,3 miljoonaan suomenkieliseen suomalaiseen, joille ruotsin kieli on mieluisa kieli ja jotka mielellään käyttävät ruotsin kieltä ja myöskin katsovat ja kuuntelevat radiota ja televisiota ruotsin kielellä. Juuri tähän liittyy ehkä se ajatus, jonka ed. Haavisto otti esiin, että ruotsinkielisten suomalaisten kannattaa miettiä sitä, onko kielistrategian kannalta viisasta, että on oma ruotsinkielinen kanava FST5. En usko, että on mitään järkeä lähteä kyseenalaistamaan sen olemassaoloa nyt, kun se on vasta aika vähän aikaa toiminut, mutta toivoisin ruotsinkielisten suomalaisten keskustelevan keskuudessaan siitä, olisiko kielistrategiana kuitenkin paremmin toimiva se, että ruotsinkieliset ohjelmat olisivat jonkin muun Yleisradion kanavan yhteydessä. On esimerkiksi esitetty mielenkiintoinen ajatus tällaisesta Teema—FST5-kanavakokonaisuudesta. Itse varmaankin sitä hyvin mielelläni katsoisin.

Arvoisa puhemies! On selvää, että tässä vaiheessa ei voi esittää mitään selkeitä näkemyksiä siitä, kuinka tulevaisuudessa Yleisradio pitäisi rahoittaa, mutta kerron, että vihreiden kulttuuripoliittisessa ohjelmassa katsotaan, että "Yleisradion rahoitus on kriittinen kysymys — on tärkeää, että suunnitelmallinen toiminta voidaan turvata vakaalla tulovirralla." Sopivimpana rahoitusmallina pidetään tasapainotettua lupamaksujen ja valtion budjettirahoituksen yhdistelmää. Todetaan: "Liian vahva yksipuolinen sidos valtion budjettiin on ongelmallinen; se merkitsee käytännössä riippuvuutta kulloisistakin vallanpitäjistä. Toisaalta tuntuva lupamaksun alentaminen nykyisestä on sosiaalisesti oikeudenmukaista, sillä budjetista tuleva osuus kootaan progressiivisella verotuksella."

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pyrin myös välttämään kielikeskustelua ja keskittymään hallintoneuvoston kertomukseen.

Ylen arvot perustuvat yhtiön julkisen palvelun tehtäviin, ja ne ovat suomalaisuus, luotettavuus, riippumattomuus, monipuolisuus ja korkea laatu. Ylen arvot näkyvät sen toiminnassa, kuten hyvin voimme hallintoneuvoston kertomuksesta todeta. Yle edistää ja luo suomalaista kulttuuria sekä tarkastelee myös kansainvälisiä asioita usein suomalaisesta näkökulmasta. Lisäksi Yle tuottaa täyden palvelun ohjelmistoa myös ruotsiksi ja tekee ohjelmia muilla vähemmistökielillä. Yleisradio onkin maassamme ainoa organisaatio, jonka tehtävänä on tarjota erityisryhmille, muun muassa kuulovammaisille ja viittomakielisille, mahdollisuudet tasavertaiseen yhteiskunnalliseen tiedonsaantiin ja monipuolisiin mediapalveluihin. Vaikkakin asiantuntijakuulemisessa tuli esiin, että Yleisradio tekstittää tällä hetkellä vain noin 20 prosenttia kotimaisista ohjelmistaan, kehityssuuntaa pidetään sinänsä myönteisenä. Tekstitettyjen ohjelmien määrän lisääminen kotimaisissa ohjelmissa palvelee myös maahanmuuttajia, eri kielivähemmistöjä ja henkilöitä, joilla on erityyppisiä oppimisvaikeuksia.

Myös luotettavuus on Ylen ohjelmatoiminnan ja tiedonvälityksen ehdoton arvo. Kuten liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, katsojat pitävät erityisesti arvossaan Yleisradion asiaohjelmien riippumattomuutta ja sisältöjen eettisyyttä. Yleisradion ohjelmien kohdeyleisöt ovat monipuoliset, moninaiset ja myös pienet yleisöt huomioidaan. Esimerkkejä merkittävistä, mutta suhteellisen pienten yleisöjen ohjelmistoista ovat esimerkiksi lastenohjelmat, kulttuuri-, tiede- ja opetusohjelmat. Yleisradion lastenohjelmat ovat perinteisesti saaneet tutkimuksissa kiitettäviä arvosanoja lasten vanhemmilta. Niitä on pidetty lasta arvostavina ja kehittävinä sekä väkivallattomina että turvallisina, mikä tuntuu varsin hyvältä näinä aikoina.

Yleisradio pyrkii ohjelmistossaan korkeaan laatuun, ja laatu syntyy osaavan henkilöstön ammattitaidosta. Laadun mittarina pidetty katsojien ja kuuntelijoiden tyytyväisyys ohjelmatarjontaan on säilynyt hyvin vahvana ja jopa hieman kasvanut. Yle on kaupallisesti ja poliittisesti riippumaton, eli toiminta rahoitetaan yleisöltä kerättävillä tv-maksuilla, ei mainostuloilla eikä valtion budjetista. Valitettavasti meillä on eräiden arvioiden mukaan noin 200 000 vapaamatkustajaa, jotka eivät maksa tv-lupiaan. Tästä on varsinkin tänä iltana käyty hyvin paljon keskustelua. Ymmärrän, että lupien maksamattomuus on joidenkin mielestä signaali Ylelle, mutta niin kauan, kun meillä on tämä laki, lupamaksut on hoidettava. Tämä on moraalinen kysymys. Pidän erittäin hyvänä, että Viestintävirasto on tehostanut toimintaansa tv-lupien tarkastamisessa lisäämällä tarkastajien määrää sekä kampanjoimalla asian puolesta. Myös edustajien Henrikssonin ja Rajalan ehdotukset tv-kampanjoinnista ja tekniikan hyötykäytöstä ovat varsin kannatettavia. Myös aiemmin käyty keskustelu Ylen rahoituksesta, sen kestävyydestä, sekä kannustukset parlamentaariselle työryhmälle olivat positiivista kuultavaa.

Kuten hyvin tiedämme ja tänään on myös useasti toistettu, tv-maksu kuuluu myös niille, jotka katsovat maksu-tv-kanavia. 200 000 vapaamatkustajan selvittämisessä ministeri Lindén on toiminut aktiivisesti, kun on herättänyt keskustelun, voidaanko maksutelevision hankkineiden ja televisiomaksun maksaneiden rekistereitä sovittaa yhteen. Kuten ministeri Lindén totesi, tällä hetkellä tulkinta ministeriössä on, että se ei ole nykylainsäädännön pohjalta mahdollista, mikä on varsin outoa. Tietosuojavaltuutettu sanoi taannoin televisiossa, että tietosuojan kannalta ei voida hyväksyä sitä, että poliisi, joka on kerännyt passeja varten sormenjälkiä, tekisi niistä rekisterin ja käyttäisi tätä rekisteriä johonkin muuhun, esimerkiksi rikosten selvittämiseen. Eli tietosuojalainsäädäntö ilmeisestikin estää Ylen lupamaksujen perimisen.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ei käsitelty pelkästään menneitä asioita, vaan kiinnitettiin huomiota myös Yleisradion tulevaisuuden toimintaan ja digitelevisiosiirtymään. Digisiirtymän piti tuoda parempi ääni ja kuva, mutta uuden teknologian käyttöönotto ei kuitenkaan ole kaikilta osin onnistunut, ja siirtymä on ollut muutamille vapaamatkustajille myös mahdollisuus hypätä pois maksuista. Tekniikan kehittäminen avaa kylläkin uusia mahdollisuuksia ohjelmien katselijoille ja kuuntelijoille. Asiantuntijakuulemisten perusteella Yleisradion tekninen osaaminen on ajan tasalla ja jopa korkeatasoista, joten valiokunta pitääkin hyvänä yhtiön avauksia uusiin internet-, laajakaista- ja mobiilipalveluihin. Nämä toimintamuodot ovat hyvin tärkeitä, kun tavoittelemme nuorisoa Yleisradion asiakkaiksi, jos näin voi sanoa.

Arvoisa puhemies! Mottoa "sisältö on kuningas" voidaan soveltaa myös Yleisradiossa. Kuningas voi mediagenrestä riippuen olla viihdeohjelma tai tiukka uutisanalyysi. Lähtökohtana on se, että laadukas ja hyvin brändätty sisältö lyö itsensä läpi kaikissa relevanteissa kanavissa. Ylen kaltainen mediayhtiö erottuu joukosta vain rikkaalla sisältöperinteellään. Kattavat arkistot ja journalistinen näkemys ovat niitä harvoja kilpailutekijöitä, jotka eivät ole muiden kopioitavissa edes internetissä.

Och till slut vill jag erkänna att jag hör de finskspråkiga människor som gillar svenska och erkänner att det är bra att vi har två officiella språk.

Pertti   Virtanen  /ps:

Arvoisa puhemies! Ehkä onneksikin ed. Hautala lähti menemään, koska kohtuuton ja ehkä justiin vihreän epätoivon perusmetodi — täällähän ed. Sinnemäki hyvin usein käyttää samaa menetelmää, joka on se, jota aikoinaan itse nimitin fasistiseksi metodiksi. Ed. Kimmo Kiljunen aikoinaan sanoi, että se on tyypillinen suomalainen poliittinen metodi, joka on kyllä vähentynyt onneksi tässä eduskunnassa, mutta siis se on se, että vääristää tai suoraan sanoen valehtelee — ai, anteeksi, ei saa käyttää sitä sanaa — mutta siis jotenkin antaa ymmärtää, että toinen puhui ihan toista.

Aikoinaan viime kaudella, kun nimitin fasistiseksi metodiksi sitä, että ...

Näin on. Ed. Biaudet väitti, että väitin, että ruotsinkieliset ovat fasisteja, kun kerroin siitä, että suomenkieliset muka raiskaavat koko rannikon, kalastajat, ja kerroin, että silloin käytin tätä nimitystä tavasta leimata. Mutta vastaan nyt ed. Hautalalle jonkun verran tässä, arvoisa puhemies.

En puhunut mitään sen kaltaista. Nyt kehuin, että Hufudstadsbladet on kehunut, haastatellut minua näistä Ylen jutuista, tehnyt minusta parhaat jutut. Arvostan kaikkea monimuotoista kulttuuria. Ainoa asia, mitä sanoin, oli, että vaadin, kun luettelin nämä prosentit, kuinka paljon Ylellä esimerkiksi on nyt, ja ed. Rajala toi esiin, vaadin tai halusin, että Rkp ryhdistäytyisi ja rupeaisi auttamaan suomalaisia, rupeaisi antamaan meille nyt takaisin lopultakin kiitollisina jotain ja esimerkiksi tätä mediapuolella Yleä ja mitä tahansa hyväksi käyttäen vaikka Ruotsissa ajaa meidän asiaa. Suomen kieli on se, joka on uhattuna täällä Skandinaviassa, Pohjoismaissa, ja Yle on hyvin ratkaiseva tärkeä tekijä tässä maassa. Ja kauniisti suomalaiset ovat antaneet niin paljon vielä ruotsinkielisille tässä omassa maassaan.

Jos tästä nyt joku sitten saa semmoisen käsityksen kuin ed. Hautala puhuessani Ylestä ja sen hyväksikäytöstä ja muusta, niin en voi muuta kuin todeta, että tämä Suomen parlamentti alhaisuudessaan ja tämmöisessä suggestiivisessa väärin käyttäytymisessään on todella jotenkin katkera, akkoontunut siinä, että kaikki tämmöinen kaksihaarainen, terävä, louhimainen kieli pyrkii vääristämään.

Vielä kerran sanon: Yle tässä on kriisivaiheessa, tässä käytetään kaikkia keinoja, kaikki tietynlaiset leimaamiset esimerkiksi. Edustan puoluetta, vaikka olenkin itsenäinen, tässä Yle-asiassa ja sanoin siitäkin, että kun ei pääse enää kanavillekaan, kun ei kuulu Ylen hallintoneuvostopuolueisiin. Jotenkin tuntuu, että tässä tahallaan halutaan leimata esimerkiksi minun ryhmittymäni sen kaltaiseksi, että se jotenkin lietsoisi jotain Suomen lakien vastaista ihmisvihaa tai jotain. Se on jotenkin hämmästyttävää, että tämän tasoisia kansainvälisesti Suomea edustavia ihmisiä on maailmalla. Ilmeisesti muutkin kuin nämä kaupalliset kanavat antavat Suomesta täysin väärää kokonaisvaltaista kuvaa maailmalla, kun me päästämme ihmisiä tietyistä pienryhmistä maailmalle levittelemään kokonaisvaltaisesta suomalaisesta kansanluonteesta tämän kaltaista rasistista ja muita kieliä halveksivaa kuvaa.