Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Maatalouden luopumistukijärjestelmää esitetään nyt jatkettavaksi vuosina 2011—2014, koska nykyinen luopumistukilaki on voimassa vielä vuonna 2010. Ehdotuksen mukaan luopumistukea voidaan myöntää maatalouden harjoittamisesta luopuvalle maatalousyrittäjälle. Tuen saaminen edellyttää kaiken kaupallisen maatalouden harjoittamisen lopettamista. Luopuminen voi tapahtua aiempaan tapaan toteuttamalla tilalla sukupolvenvaihdos taikka luovuttamalla tilan pellot lisämaaksi toiselle viljelijälle. Vastaavalla tavalla voidaan luopua myös porotalouden harjoittamisesta.

Luopumistuki on nimenomaan rakennetukea ja vastaavat tukijärjestelmät kuuluvat myös Euroopan unionin yhteisessä maatalouspolitiikassa maatalouden rakennetukijärjestelmiin eli sinänsä se ei ole mikään poikkeuksellinen järjestelmä. Tällä rakennetukijärjestelmällä edesautetaan uusien maatalousyrittäjien saamista alalle, parannetaan viljelijöitten ikärakennetta sekä edistetään maatalousyritysten elinkelpoisuutta tilakoon kasvun myötä.

Maatalousyrittäjien ikääntyminen ja väheneminen on ongelma kaikkialla Euroopan unionissa. Suomessa maatalousyrittäjien keski-ikä on noin 48,2 vuotta. Nuoren viljelijän saaminen alalle edellyttää usein sitä, että ikääntyvä yrittäjä voi luopua tilanpidosta ennen vanhuuseläkettä. Luopumistukea voidaan maksaa vähintään 56 ja enintään 65 vuotta täyttäneelle maatalousyrittäjälle. Ikäraja 56 vuotta on silloin voimassa, jos pellot ja tuotantorakennukset luovutetaan sukupolvenvaihdoksena tai pellot lisämaiksi lähisukulaiselle. Jos luovutuksen saajana on muu kuin lähisukulainen, ikäraja onkin 60 vuotta. Porotalouden harjoittajan vähimmäisikä on 56 vuotta. Luopujien ikärajat säilyvät siis voimassa olevan järjestelmän mukaisina tässä uudessakin hallituksen esityksessä. Toisaalta yhtä tärkeää on myös se, että jos tilalle ei löydy omasta takaa jatkajaa, pellot päätyvät lisämaaksi tuotantoaan laajentavalle tilalle. Toisaalta on otettava huomioon, että nykyisiä ikärajoja on sovellettu vasta reilut 2 vuotta. Sukupolvenvaihdos puolestaan on monivuotinen prosessi. Sen toteuttaminen onnistuneesti edellyttää suhteellisen ennakoivaa, pitkäjänteistä rakennetukijärjestelmää, jossa luopujan ikä on olennainen tekijä. Vuosina 2007 ja 2008 käytössä ollutta luopumista vuokraamalla pellot toiselle viljelijälle ei tässä ehdotuksessa ehdoteta uudelleen käyttöönotettavaksi. Maatalouden rakenteen pysyvä parantaminen saadaan aikaan tehokkaammin omistukseen perustuvissa luovutuksissa. Lisäksi vuokrattua peltoa ei yleensä peruskunnosteta, kuten salaojiteta tai kalkita, vastaavalla tavalla kuin omaa peltoa. Lakia ehdotetaan siis jatkettavaksi pääosin voimassa olevan lain mukaisin ehdoin.

Joitakin täsmennyksiä tässä kuitenkin tehdään ja niistä muutama esimerkki. Mahdollisuus ennen luopumista luovuttaa osia tilasta uusjakoon ilman, että samalla menettää oikeuden luopumistukeen. Luopumisen yhteydessä pidätettävän maatalousmaan alan lisääminen, tukiehtojen tarkistaminen luovutettaessa tila yhä useammalle luovutuksensaajalle, samoin kuin eräät helpotukset luovuttaessa porotalouden harjoittamisesta. Ehdotetun luopumistukijärjestelmän tavoitteena on saavuttaa vuosittain noin 500 sukupolvenvaihdosta ja 200 lisäalueluovutusta. Tavoitteena on, että sukupolvenvaihdoksissa syntyisi keskimäärin 50 hehtaarin tiloja ja lisäalueluovutuksissa on mahdollisuus jopa päästä 85 hehtaarin tiloihin, kun tällä hetkellä se keskiarvo on noin 79 hehtaaria näissä luovutuksissa.

Toivon asialle asiallista käsittelyä maa- ja metsätalousvaliokunnassa, niin kuin tiedänkin, että asia siellä hoidetaan. Todellakin tässä on kysymys nykyisen järjestelmän jatkamisesta lähivuodet.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouden rakennekehityksen kannalta on tärkeää, että ikääntyneillä maatalousyrittäjillä on mahdollisuus siirtää maatilansa nuoremmille tilanpitoa jatkaville sukupolville riittävän ajoissa. Luopumistukijärjestelmän avulla turvataan ensisijaisesti maatalouselinkeinon jatkuminen sekä maatalouden rakenteen parantuminen ja sitä kautta kotimainen elintarviketuotanto. Luopumistukijärjestelmä on keskeinen maatalouden rakennekehitystä edistävä keino.

Euroopan yhteisöjen maaseudun kehittämisasetuksessa varhaiseläkejärjestelmää pidetään edelleen tarkoituksenmukaisena toimenpiteenä maatalouden kilpailukyvyn edistämisessä ja alan toimijoitten henkilökohtaisten toimintaedellytysten parantamisessa. Yhteisölainsäädännössä halutaan kiinnittää huomiota siihen, että maaseudulla säilyy riittävästi asutusta ja taloudellista toimintaa ja tukea sitä erilaisin toimenpitein. Luopumistukijärjestelmän avulla voidaan edistää siis sitä, että maaseudulle saadaan lisää yrittäjiä, asutusta ja monipuolista elinkeinotoimintaa. Luopumistukijärjestelmällä on myös useita sosiaalipoliittisia perusteita.

Maatalouden harjoittamisesta luopuminen on aina maatilakohtainen ratkaisu, joka edellyttää molempien puolisoiden toimeentulon turvaamista. Työeläkettä haettaessa kummankin puolison tulisi erikseen täyttää eläkkeen myöntämisen edellytykset ja tämän vuoksi vain harvoilla maatalousyrittäjillä on ilman luopumistukea taloudelliset mahdollisuudet luopua maatilastaan ja maatalouden harjoittamisesta ennen vanhuuseläkeikää. Siis luopumistukijärjestelmän tavoitteena on turvata ennen vanhuuseläkeikää maatalouden harjoittamisesta pysyvästi luopuvan ikääntyneen maatalousyrittäjän toimeentulo.

Järjestelmällä on luopujien osalta toimeentulon turvaamisen ohella myös toinen sosiaalipoliittinen ulottuvuus. Tilanpitoa jatkavan luovutuksen saajan asettuminen maatilalle tuo ikääntyvälle luopujalle niin henkistä kuin fyysistäkin turvaa, mikä sinällään on yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Käytännössä noin 40 prosenttia kaikista sukupolvenvaihdoksista toteutetaan luopumistukijärjestelmän turvin. Järjestelmän kautta tulleet jatkajat ovat käytännössä noin 6 vuotta nuorempia, panostavat selkeästi enemmän maatalouteen ja ovat useammin päätoimisia viljelijöitä kuin ne, jotka aloittavat maatalousyrittäjätoiminnan luopuvan sukupolven siirryttyä MYEL-eläkkeelle.

Onkin siis erittäin tärkeää, että tämä hyvä lakiesitys menisi eteenpäin hyvin joutuisasti, ilman että käsittelyyn sisältyisi merkittäviä ongelmia tai epävarmuuksia. Onhan selvää, että jos esimerkiksi tämän järjestelmän ikärajoista alkaisi suuri empiminen, aiheuttaisi se monesti ongelmia pitkäjänteisyyttä vaativien sukupolvenvaihdosten suunnitteluun.

Kun tuota hyvää lakiesitystä lukee, niin toki siinä on, rohkenen sanoa, yksi puute eli esitys lähtee siitä, että tähän uuteen luopumistukilakiin ei sisällytettäisi peltojen vuokrausvaihtoehtoa. Käytännössä tämä johtaa tilanpidon jatkamiseen entistä pidempään myös niillä tiloilla, joilla taloudellisista tai terveydellisistä syistä olisi perusteet tuotannon lopettamiselle. Luopumisten siirtyessä heikentää se myös tilanpitoa jatkavien ja kehittävien tilojen mahdollisuuksia, koska uutta peltoa ei tule tarjolle. Erityisesti Itä-Suomessa peltojen myynti on erittäin vähäistä, koska pellot sijaitsevat pääsääntöisesti talouskeskusten ympärillä eikä tilaa haluta tai ole järkevää pilkkoa peltojen osalta myymällä niitä, eli olisi toki tärkeää, jos tätä vuokrausvaihtoehtoa voitaisiin tähän luopumisvaihtoehdoksi pohtia.

Aikataulujen suhteen joka tapauksessa olisi tärkeää, että tämä menee jouhevasti eteenpäin ja olisi myös tärkeää, että esityksen hyväksymismenettelyä EU:ssa voitaisiin kiirehtiä. Olen ymmärtänyt sillä tavalla, että tämä asia on valmisteilla maa- ja metsätalousministeriössä, mutta en tiedä, olisiko sitä vielä mahdollista millä tavalla nopeuttaa, sillä mitä nopeammin EU:n hyväksyntä saadaan, sitä nopeamminhan eduskunta voisi myös hyväksyä tämän lain.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on nyt hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain sekä maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta. Haluan antaa parhaat kiitokset maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle siitä, että hän on tuonut tämän lakiesityksen nyt eduskuntaan. Maataloushallinnon puolella on ollut hyvin tavanomaista se, että lakiesitykset tulevat useimmiten niin viime tippaan, että se aiheuttaa sekä hakukieltoja että käsittelyn rajoituksia näiden asioiden eteenpäin viemiseksi, ja se tuo luonnollisesti epävarmuutta sitten viljelijöiden tulevaisuuden suunnitelmiin.

Nykyinen lakiesitys on voimassa on vuoteen 2010 saakka. Sen johdosta on nyt aikaa hyvin tämän asian käsittelyyn niin, että tämä voi sitten astua voimaan 2011. Kyseessähän on viiden vuoden voimassaolojakso.

Tämä lakiesitys on aika pitkälti sama, mikä tälläkin hetkellä on. Ehkä keskeisin osa-alue tässä on se, että nyt on mahdollista luovuttaa osia tilasta uusjakoon ilman, että tämä menettäisi oikeutta luopumistukeen. Tämä on hyvä yksityiskohta tässä lainsäädännössä nimenomaan siksi, että tällä voidaan huomioida tai varmistaa se, että maatalouden rakennekehitystä voidaan edesauttaa myös uusjakotoimenpiteiden kautta. Näin ollen tällä on vaikutusta myöskin siihen, että kyläyhteisöissä asiat voivat mennä sitten eteenpäin.

Luopumistukijärjestelmä kuuluu maatalouden rakennetukiosa-alueeseen ja luopumistukea voidaan myöntää 56—65-vuotiaille viljelijöille. Vaihtoehtona on joko perinteinen sukupolvenvaihdos tai sitten luovutus tilan peltojen osalta lisämaiksi toisille tiloille. Julkisuudessa usein arvostellaan viljelijöiden luopumistukijärjestelmiä siitä, että viljelijöillä on mahdollisuus 56-vuotiaina siirtyä luopumistuen piiriin. Mutta tässä yhteydessä on tärkeää huomioida se, että tästä edusta huolimatta viljelijöiden keski-ikä on vuosien varrella noussut ja he tekevät työpalvelusta kyllä maatiloilla vielä pitkään usein eläkkeelle jäänninkin jälkeen. Siksi on tarpeellista jatkaa tällaista järjestelmää. Uskon niin, että maa- ja metsätalousvaliokunta tulee tämän hyvin ripeästi käsittelemään ja viemään tätä asiaa eteenpäin.

Nyt, kun huomioidaan se, että maatalous on erityyppisten tukien piirissä johtuen siitä, että olemme osa Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa, on tärkeä huomata se, että kun tehdään sukupolvenvaihdoksia, niin tilat ovat silloin aloittamistuen piirissä. Ja sitten kun luovutaan siitä, niin ollaan luopumistuen piirissä. Väliin jää semmoinen 25, 35, joskus 40:kin vuotta. Suurin ongelma on nimenomaan tästä väliajasta selviämisessä siinä, että maatalouspolitiikkaa voitaisiin harjoittaa niin, että viljelijälle muodostuisi kohtuullinen toimeentulo ja mahdollisuudet tilan kehittämiseen näiden aktiivisten vuosien aikana. Uskon niin, että tältäkin osin vaikutetaan nyt sitten siihen tilan rakennekehitykseen niin, että tilat voivat sitten tästäkin välivaiheesta selvitä. Mutta tärkeää on se, että myös muu maatalouspolitiikka näissä yhteyksissä tulee hoidetuksi niin, että viljelijät saavat hyvän ja kohtuullisen toimeentulon.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ministeri Anttilaa ja koko hallitusta siitä, että tämä esitys on saatu tänne ilman mitään julkisuuden paineita ja vieläpä hyvissä ajoin, kun nykyinen laki on voimassa vielä vuoden 2010 loppuun asti. Toki tämä aika tietenkin tarvitaan eduskuntakäsittelyyn ja EU-komission käsittelyyn, mutta uskon sen tällä kertaa hyvin riittävän. Voi vain muistella niitä ongelmia, joita oli kolmisen vuotta sitten, kun kiisteltiin näistä ikärajoista. Silloinen päähallituskumppani halusi nähdä tämän lainsäädännön nimenomaan eläkelainsäädäntönä eikä maatalouden rakennepoliittisena lainsäädäntönä, jota se EU-järjestelmän mukaan on. Kiitokset hallitukselle hyvästä toiminnasta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus ja ministeri Sirkka-Liisa Anttila ovat tehneet hyvää työtä. Tavoitteena on säilyttää suomalaista maataloutta, suomalaista elävää maaseutua ja suomalaista ruuan tuotantoa. Nämä ovat suuria arvoja. Meillä tulisi päästä entistä enemmän ruuan tuotannossa kotimaiseen omavaraisuuteen. Tällä hetkellä on suorastaan hälyttävää, mitenkä suuri meillä on tuontiruuan osuus. Suomi on ainut maa maailmassa, jossa on viljan varmuusvarastointi. Meillä tulisi panostaa myös tähän, jotta voisimme pitää huolta ei vain omasta kansasta, vaan maailmanlaajuisten katojen tullessa, joita irrationaaliset muutokset, muun muassa tulivuorten purkaukset, auringonpilkut ja ennalta-arvaamattomat ilmastonmuutokset voivat aiheuttaa. Silloin meidän tulisi olla myöskin kykenevät auttamaan muita maita siten, että täältä voitaisiin viedä viljaa. Suomessa pitäisi olla ruuan tuotannossa omavara, vieraanvara ja vielä jäämisen vara. Tämäkin yksityiskohta lainsäädännössä haluaa omalta osaltaan tuota edistää.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti, kiitoksia hyvin rakentavasta ja asiallisesta keskustelusta.

Ed. Timo Korhonen nosti esille aivan oikein kysymyksen siitä, että peltojen vuokrausvaihtoehto ei sisälly tähän esitykseen. Sen jo tuossa omassa puheenvuorossani totesin, mutta kannustan valiokuntaa asiaa selvittämään. Sitten meidän pitää vaan käydä neuvottelut siitä, että valtion budjetin kehyksiin saadaan vastaava lisäys, koska tämä ongelma tulee juuri siitä, että meillä on seuraava kehysneuvottelu tuolla helmi-maaliskuun vaihteessa. Viimeistään siinä yhteydessä pitää nämä kehykset eteenpäin siltä osin sitten lisätä, jos päädymme yhteistyössä hallitusryhmien kanssa siihen, että tätä vuokrausvaihtoehtoa tähän yritetään saada mukaan. Ymmärrän sen tarpeen sitä taustaa vasten, että se madaltaa kynnystä tehdä sukupolvenvaihdos taikka laajentaa tilaa, koska silloin ei niitä pääomia tarvita niin paljoa.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tämä esitys on tullut ja riittävän ajoissa. Oli myöskin erinomaista kuulla ministerin suulla, että tuohon vuokrausvaihtoehtoon voidaan palata. Valiokunta tekee sen mielihyvin. Täällä ovat siihen myöskin edustajat viitanneet.

Sen lisäksi, mitä ministeri totesi tuosta vuokrauksesta, sillä on valtiontaloudellisia vaikutuksia, mutta samaan aikaan meillä on myös vuokralainsäädännön tarkistaminen menossa. Yksi sellainen merkittävä asia, joka tulee vastaan, on se, mikä tässä perusteluissakin mainitaan, elikkä että välttämättä vuokrapellot eivät ole ihan samanlaisen huolenpidon kohteena kuin jos ne ovat omistuksessa. Mutta jos me muutamme ja saamme muutettua vuokralainsäädäntöä niin, että vuokra-ajat pitenevät, tämä ongelma poistuu. Sitä kautta me voimme myöskin tarkastella tätä vuokrausmahdollisuutta, ja sen valiokunta ilman muuta tekee.