Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän lain piiriin on ... (Hälinää)

Kiitos, puhemies! Tämän lain piiriin on pitkään jo kuulunut myös lähisuhdeväkivalta, ja Suomi on saanut vähintäänkin kyseenalaista mainetta siinä, että olemme poikkeus lähisuhdeväkivallan sovittelun suhteen moneen muuhun sivistysyhteiskuntaan verrattuna. Tämä suomalainen tapa sovitella lähisuhdeväkivaltaa siinä missä joitakin muitakin rikos- tai riita-asioita on kyseenalainen ehkä sen takia, että erityisesti lähisuhdeväkivaltatapauksissa on vaikea nähdä, että sovittelun osapuolet ovat tasavertaisessa asemassa.

YK:n naisiin kohdistuvan kaikenlaisen syrjäyttämisen ehkäisyyn keskittynyt toimikunta, Cedaw-toimikunta on tässä viime kesän aikana vaatinut Suomea selvittämään erityisesti juuri tätä sovittelukäytäntöämme lähisuhdeväkivallan osalta. Olen hivenen huolissani, että näyttää, että julkinen keskustelu tästä puuttuu täysin. On toivottavaa, että lakivaliokunta seuraavan kerran käsitellessään tai avatessaan tätä lakia uskaltaisi myös aidosti kysyä, onko tämä sovittelu se ainoa oikea tapa tai edes ollenkaan oikea tapa käsitellä aidosti rikosasiaa, jossa toinen osapuoli on selkeästi heikommassa asemassa, jossa toinen osapuoli useimmiten joutuu kantamaan myös syyllisyyttä siitä, että uhrina hän ei ole valmis sovitteluun.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta ei ole tämän lakiehdotuksen yhteydessä tätä asiaa, mihin ed. Sirnö viittasi, erikseen käsitellyt eikä aio paneutua myöskään sen lakiesityksen kohdalla tähän kysymykseen, jossa käsitellään lievien pahoinpitelyjen siirtymistä yleisen syyttäjän alaisiksi rikoksiksi.

Tämä problematiikka, josta ed. Sirnö puhui, on totta, ja tästä on hyvin eriäviä käsityksiä. Jotkut sovittelua tekevät tahot pitävät täysin perusteltuna sitä, että myös lähisuhdeväkivaltatapauksissa sovitellaan, ja sitten on selvästi toisia näkemyksiä. Yhdyn kyllä siihen käsitykseen, että silloin, kun lähtökohtaisesti osapuolten asema on hyvin eriarvoinen ja toinen on niin kuin alistetussa asemassa syystä tai toisesta suhteessa toiseen, sovittelu on paljon problemaattisempaa kuin muissa riita- ja rikosasioissa.

Mutta mitä tähän lakiehdotukseen tulee, niin tämän lähtökohtahan on se, että vuodesta 2005 asti voimassa ollut sovittelulaki on tuottanut hyviä tuloksia. Kun sitä on sovellettu, peräti 72 prosenttia tapauksista vuoden 2009 tilastojen mukaan on päättynyt onnistumiseen elikkä hyvään lopputulokseen. Tässä on vähän ollut ongelmia sitten resurssien kohdentumisen osalta niin, että joillakin maantieteellisillä alueilla resursseja on jäänyt käyttämättä ja joillakin sitten konkreettinen tarve on ollut suurempi kuin mitä määrärahoja on ollut. Sen vuoksi tällä lainuudistuksella joustavoitetaan ja järkevöitetään tätä resurssien kohdentamista, että yleensäkin tämä sovittelutoiminta voisi paremmin jatkua.

On syytä kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että tarkkana pitää olla, ettei näitä voimavaroja käytetä väärin ja ne voimavarat, mitä rikosasioiden sovitteluun on kohdistettu, todella käytetään siihen eikä esimerkiksi ylimääräisen tai sivussa olevan hallinnon ylläpitämiseen ja pönkittämiseen.