Sisäasiainministeri  Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Yleisen turvallisuuspoliittisen kehityksen ja globalisaation myötä Suomeen kohdistuvat turvallisuusuhat ovat muuttuneet ja muuttumassa. Kylmän sodan aikaisen sotilaallisen vastakkainasettelun riskit ovat korvautuneet uudenlaisilla, entistä mutkikkaammilla uhkilla, jotka painottuvat ja konkretisoituvat sisäisen turvallisuuden alueelle. Sisäisen turvallisuuden pitkäjänteinen kehittäminen ja kasvava panostus kansainväliseen yhteistyöhön korostuvat, myös kaukaisia kriisipesäkkeitä on seurattava tarkasti ... (Hälinää)

... sisäisen turvallisuuden kannalta, koska niillä voi olla äkillisiä heijastusvaikutuksia.

Kansainvälisen terrorismin kohteena on yhä selvemmin siviiliväestö, ja terroritekojen tekijöiden tavoitteena on synnyttää laajaa pelkoa ottamalla kohteeksi tavalliset ihmiset arkipäivän toimissaan. Terrorismin pelko voi kasvaa suuremmaksi kuin mikä sen todennäköisyys on, ja pahimmillaan siitä voi tulla ihmisten elämää ja toimintaa rajoittava tekijä. Bioterrorismi on uhkatekijä, joka voi saada nopeasti viranomaisten resursseja sitovia muotoja jne.

Ulkomailta, pääosin Venäjältä ja Virosta, johdettu kovan toimintamallin rikoskulttuuri voi myös saada jalansijaa Suomessa ja hallita laaja-alaisesti erityisesti vakavaa, rajat ylittävää rikollisuutta. Järjestäytynyt ja kansainvälinen rikollisuus pitää yllä myös ihmisten arkipäivässä näkyvää päihteiden käyttöä ... (Eduskunnasta: Ei kuulu! — Hälinää)

Arvoisa puhemies! Järjestäytynyt ja kansainvälinen rikollisuus pitää yllä myös ihmisten arkipäivässä näkyvää päihteiden käyttöä, massarikollisuutta, prostituutiota ja varastetun tavaran markkinoita. Laajalti tietoverkkojen ja -järjestelmien varassa oleva tietoyhteiskunta on haavoittuva erilaisten häiriöiden ja rikosten suhteen. Uhkat kasvavat sitä mukaa, mitä enemmän yhteiskunnan toiminnot tukeutuvat näihin järjestelmiin.

Rajaturvallisuuden ylläpitäminen vaikeutuu, sillä Euroopan unionin useiden ulkorajanaapureiden sisäinen turvallisuustaso paranee hitaasti ja sosiaalinen eriarvoisuus on siellä merkittävä ongelma. Venäjän uudistaessa rajanvalvontajärjestelmäänsä tulee Suomen ja Venäjän välinen raja mahdollisesti myös aiempaa helpommin läpäistäväksi. Puutteet rajanvalvonnassa ja tullivalvonnassa vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden ulkorajoilla voivat helpottaa ulko- ja sisärajat ylittävän muun rikollisuuden toimintamahdollisuuksia Suomessa. Euroopan unionin maiden kiristyvä ulkomaalaispolitiikka voi osaltaan myös aiheuttaa sen, että nykyistä selvästi merkittävämpi määrä unionin alueella luvattomasti oleskelevia henkilöitä siirtyy maasta toiseen.

Sisäisen turvallisuuden kehittäminen kytkettiin alusta saakka kiinteäksi osaksi vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelua. Sisäasiainministerinä olen hyvin tyytyväinen tähän laajan kokonaisturvallisuuden tarkasteluun ja valmisteluun, jossa nähtiin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajan muodostuneen entistä epäselkeämmäksi. Nyt eduskunnalle annetun turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon lisäksi valtioneuvosto teki myös viime viikolla merkittävän sisäistä turvallisuutta koskevan periaatepäätöksen sisäisen turvallisuuden ohjelmasta. Nämä kaksi merkittävää turvallisuutta ja sen kehittämistä käsittelevää asiakirjaa on jo valmisteluvaiheessa sovitettu yhteen. Selonteossa näkökulmana on ennen kaikkea kansallinen turvallisuus, kun taas sisäisen turvallisuuden ohjelmassa painottuu kansalaisen turvallisuus ja sen tavoitteena on lisätä arjen turvallisuutta.

Sisäisen turvallisuuden kehittäminen on selonteossa jaettu kahdeksaan alakohtaan, joista nopeasti muutama huomio.

Järjestäytyneen ja vakavan rikollisuuden tehokas torjunta edellyttää kattavaa, ajantasaista ja tarkkaa kokonaiskuvaa rikollisuudesta. Kehittyneellä rikostiedustelu- ja rikosanalyysitoiminnalla sekä viranomaisten välisellä tiiviillä yhteistyöllä tämä on toteutettavissa. Rikollisten varautuminen poliisin eri menetelmien käyttöön edellyttää tiedonhankinta- ja tutkintamenetelmien kattavaa suojaamista. Rikollisuuden toimintatapojen raaistumisesta johtuen todistajansuojelua ja viranomaisiin kohdistuvien uhkien torjuntaa kehitetään. Poliisin suorituskykyä tietojärjestelmien, tietoliikenneyhteyksien ja sähköisen asioinnin suojauksessa sekä tietoverkkorikollisuuden torjunnassa lisätään.

Kyky torjua terrorismia edellyttää riittävästi henkilöstöä ja välineistöä sekä lainsäädännöllisiä edellytyksiä. Terrorismin torjunnassa ja sen seurausten hallinnassa korostuu viranomaisten yhteistyö ja koordinaatio resurssien tehokkaan käytön varmistamiseksi. Terrorismin torjuntaan liittyvien eri viranomaisten analysointi- ja ennakointityön koordinoimiseksi on asetettu jo sisäasiainministeriön johdolla toimiva poikkihallinnollinen yhteistyöelin, jossa myös Puolustusvoimien edustus on mukana.

Euroopan unionin yhteisellä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikalla torjutaan laitonta maahanmuuttoa, tehostetaan laittomasti unionin alueella oleskelevien kolmansien valtioiden kansalaisten poistamista EU-alueelta sekä ehkäistään turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä. Valtioneuvosto selvittää ulkomaalaishallinnon toimivuuden ja kehittämistarpeet erityisesti turvapaikkapäätöksenteon ja turvapaikanhakijoiden vastaanoton osalta.

Väestön suojaamisessa otetaan aiempaa enemmän huomioon joukkotuhoaseiden sotilaallinen ja terrorikäyttö. Suojien käyttöönottovalmiutta tarkistetaan uhkakuvien edellyttämällä tavalla. Evakuointisuunnitelmat uusitaan.

Pelastustoiminnan ja väestönsuojelun johtamisjärjestelmää kehitetään yhteensopivaksi muiden viranomaisten kanssa. Poikkeusoloihin varautumisessa alueen pelastustoimen ja kuntien työnjako tarkistetaan. Valmiutta osallistua siviilikriisinhallinnan ja kansainvälisen pelastustoimen tehtäviin tehostetaan ottaen huomioon erityisesti Euroopan unionin päätökset ja Suomen antamat sitoumukset. Meripelastushelikoptereiden uusiminen käynnistetään vuosikymmenen lopulla.

Todennäköisin ja koko ajan kasvava ympäristöriski liittyy lisääntyviin öljykuljetuksiin Itämerellä. Suomen kykyä öljyntorjuntaan lisätään öljyn ja kemikaalien torjuntaan soveltuvalla monitoimimurtajalla. Rajavartiolaitoksen kahteen Tursas-luokan vartioalukseen asetetaan vuoteen 2006 mennessä myös öljynkeräyslaitteet. Suurimpien sisävesialueiden öljyntorjunnan järjestelyt selvitetään vuoteen 2008 mennessä.

Laittoman maahantulon torjuntaa tehostetaan ylläpitämällä kyky tarkastaa ulkorajaliikenne sekä valvoa Suomen itärajaa koko pituudeltaan tehokkaasti. Rajavartiolaitoksen vastuuta laittoman maahantulon ja sen järjestämisen torjunnassa lisätään. Biometrian tuomat mahdollisuudet automaattiseen henkilötunnistukseen hyödynnetään. Tätä viemme myös EU:ssa voimakkaasti eteenpäin. Rajaliikenteen sujuvuus taataan turvallisuudesta tinkimättä rajanylityspaikkoja kehittämällä.

Kahdeksanneksi, vapaaehtoistoimintaa kehitetään yhdessä järjestöjen kanssa tavoitteena yhteistoiminnan helpottaminen ja synergiaetujen saavuttaminen. Sisäisen turvallisuuden viranomaisia tukeva vapaaehtoistoiminta tapahtuu aina asianomaisen viranomaisen ohjauksessa. Vapaaehtoistoiminnalla on keskeinen merkitys palokunnissa, etsintä- ja pelastuspalvelussa sekä meripelastuksessa.

Tältä osin on ollut tarpeetonta huolta pelastustoimen ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteensovittamisesta. Pelastustoimen alalla vapaaehtoisorganisaatiot, erityisesti vapaaehtoiset palokunnat, vastaavat merkittävästä osasta päivittäin vaadittavaa toimintavalmiutta. Ne ja alan valtakunnalliset ja alueelliset järjestöt osallistuvat huomattavalla panoksella alan koulutukseen sekä kansalaisille ja poikkeusolojen organisaatioon kuuluville tarkoitettuun neuvontaan.

Uudehkona toimijana tälle alalle on tullut Maanpuolustuskoulutus ry. Sen toiminnan pääpaino on Puolustusvoimia tukevassa toiminnassa, mutta se on myös järjestänyt yleistä turvallisuuskoulutusta ja siviiliyhteiskunnan varautumista tukevaa koulutusta ja harjoituksia.

Pelastusalan järjestökentässä on herännyt pelko siitä, että pelastustoimen järjestöjen toimintakentälle ja eri toimijoiden vastuusuhteisiin tulee sekaannusta. Pelätään epätarkoituksenmukaista kilpailua ja epäoikeudenmukaisia rahoitusmalleja. Tosiasia on, että pelastustoimi ja niitä tukevat viranomaiset sekä vapaaehtoiset palokunnathan suoriutuvat omin voimin lähes kaikista eteen tulevista pelastustehtävistä. Apua tarvitaan lähinnä suuria henkilömääriä edellyttävissä tilanteissa, esimerkiksi kadonneiden etsinnöissä, öljyvahinkojen torjunnassa ja metsäpalossa.

Tärkeää on, että koulutuksessa ja muussa toiminnassa noudatetaan lainsäädännön mukaista vastuun- ja tehtäväjakoa. Tässä selonteossa korostetaankin, että sisäisen turvallisuuden viranomaisia tukeva vapaaehtoistoiminta tapahtuu aina asianomaisen viranomaisen ohjauksessa.

Vaikka selonteossa ei suoraan sanotakaan, pidän itsestäänselvänä, että myös muiden alalla toimivien järjestöjen asema sekä niille osoitettava valtion rahoitustuki on myös selvitettävä osana samaa kokonaisuutta. Järjestöjen tasapuolinen kohtelu on myös turvattava.

Selonteon osalta sisäisen turvallisuuden rahoituksesta käytyyn keskusteluun haluan todeta, että tältä osin ensi vuoden talousarvioon sisältyy jo terrorismin torjuntaan ja talousrikollisuuden torjuntaan konkreettisia sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaisia määrärahoja ja että kehyspäätöksen yhteydessä 2006—2009 tehdään sisäisen turvallisuuden eri osa-alueiden osalta sitten lisäratkaisuja.

Tässä yhteydessä haluan myös todeta, että kun täällä mainitut rajajääkärikoulutuspaikat ovat jatkossa menossa neljästä kahteen, niin kyseessä ei ole minkään salaisen pöytäkirjan piilottaminen, vaan puhtaasti olen lähtenyt, samoin kuin Rajavartiolaitoksen johto, ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan valmistelussa siitä, että me emme voi tässä vaiheessa sitoutua esillä olleisiin tai mihinkään muihinkaan rajajääkäriyksiköihin tai koulutusyksiköihin, niitten lakkauttamiseen tai säilymiseen, ennen kuin varuskuntien koko tuleva linjaus on selvä, jotta operatiivinen maanpuolustuskokonaisuus ja varusmieskoulutuskokonaisuus on hallinnassa ja tiedossa. Siis tältä osin ne nytkin eduskunnassa esillä olevat kaksi koulutuspaikkaa eivät ole niitä, joihin esimerkiksi tässä vaiheessa meillä tähdättäisiin.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että Euroopan unionin toimintakyky nousee oikeus- ja sisäasioissa ja sisäisen turvallisuuden asioissa entistä keskeisemmälle sijalle. Kysymys ei ole pelkästään maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan, EU:n uuden rajavalvontaviraston, rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaedellytysten varmistamisesta, vaan ylipäänsä kunkin EU-maan sisäinen turvallisuus on entistä enemmän riippuvainen sisäasiain linjauksista Euroopan unionissa.

Pidän myös tärkeänä, että niin Euroopan unionin toteutuneen laajentumisen kuin suunnitteilla olevan laajentumisen osalta on syytä perusteellisesti selvittää laajentumisen vaikutuksia (Puhemies koputtaa) sisäisen turvallisuuden eri osa-alueille ja tehdä niistä myös tarvittavia johtopäätöksiä.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tietääkseni hallitus on valmistelemassa terrorisminvastaisen taistelun nimikkeen alla virka-apulainsäädännön uudistamista. Tarkoituksena on se, että armeija voi antaa virka-apua poliisille huomattavasti nykyistä järeämmin keinoin, muun muassa tykkien avulla, ohjuksien avulla, panssarivaunujen avulla. Onkohan tässä nyt, herra puhemies, kysymys liioittelusta?

Samanaikaisesti tässä lainsäädännön uudistamishankkeessa pohditaan myös matkustajalentokoneen ampumista alas: minkälainen ohjeisto on tarpeen, jotta matkustajalentokone, joka on kaapattu, voidaan ampua alas. Mielestäni tämän kaltaiset toimenpiteet ovat sellaisia, jotka vaatisivat laajan kansalaiskeskustelun, ennen kuin hallitus kulisseissa päätyy tämän kaltaisiin ratkaisuihin. Tietääkseni lähtökohtana on nyt se, että tulevaisuudessa valtioneuvosto voi antaa kaapatun matkustajalentokoneen alasampumiseen luvan. Kiireellisessä tapauksessa päätöksen tekee Pääesikunta ja valtioneuvostoa informoidaan asiassa vasta jälkikäteen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yksi ongelma Suomen sisäisessä turvallisuudessa ovat suomalaisissa vankiloissa olevat erittäin kovan luokan ulkomaiset rikolliset, nämä roistot, jotka pitäisi suitsait sukkelaan saada siirrettyä omiin maihinsa tuomioitaan kärsimään. Varsinkin Viron kohdalla tämä olisi ihan mahdollista, koska Viro on mukana sellaisessa kansainvälisessä sopimuksessa, joka tämän mahdollistaa. Kuitenkin nämä konnat käyttävät suomalaisten veronmaksajien rahoilla suomalaisia huippujuristeja ja käyttävät kaikki mahdolliset valitustiet hyväkseen lykätäkseen tätä siirtoa.

Oikeusministeri Koskinen on viime heinäkuussa ollut hyvin huolissaan tilanteesta, ja Turun Sanomat uutisoi viidellä palstalla, että oikeusministeri Koskinen kaipaa virolaisvankien siirtoon vauhtia. Ministeri Koskinen, niin minäkin. Milloin aiotte tuoda eduskuntaan sellaisen esityksen näiden valitusmahdollisuuksien rajaamiseksi, että tähän siirtoon saadaan vauhtia? Rehellisyyden vuoksi sanon vielä, että aion kysyä tätä asiaa (Puhemies koputtaa) teiltä niin kauan, kunnes jotain tapahtuu.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sisäisen turvallisuuden kysymys on hyvin laaja, kuten täällä ministeri Rajamäki hyvin kuvasi. Hallitus on valmistellut myös sisäisen turvallisuuden ohjelman, joka kattaa arkipäivän asiat ihmisten turvallisuuden osalta varsin hyvin. Rajaturvallisuus nousi myös tässä keskustelussa esille. Kysymys voimavaroista on myös hyvin tärkeä, ja nyt tässä ministeri arvioi, että seuraavalla kaudella sitten entistä enemmän paneudutaan näihin kehyksiin ja voimavarojen riittävyyteen. Miten nyt ministeri arvioi tämän tilanteen osalta, kyetäänkö tässä näillä kehyksillä nyt ministeriöiden osalta varmistamaan se, että ne sisäisen turvallisuuden tärkeät kehittämishankkeet voidaan nyt panna alulle ja hoitaa sillä tavoin kuin turvallisuus edellyttää?

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz on kiitettävästi pitänyt virolaisvankien asiaa esillä. Ministeriö on kuitenkin jo ennen, kuin ed. Zyskowicz oli asiaan herännyt, tehnyt nämä esitykset kotimaisen lainsäädännön muuttamiseksi. Käsittelyt Suomessa kestivät liian pitkään, mutta nyt kun niitä on jo yli 20 tapausta käsitelty, ne Suomen pään putket kyllä vetäisivät ihan siedettävässä aikataulussa.

Vastaus ed. Zyskowiczin kysymykseen siitä, milloin päästään eteenpäin: silloin, kun annatte valtuudet minulle esitellä Viron lainsäädäntöä. Nythän on ongelma siellä päässä eli Virossa on katsottu, että siitä vastaanottopäätöksestä on täydet valitustiet eteenpäin, ja tällä mallillahan näitä ei koskaan palauteta, koska se kestää Viron keskimääräisten käsittelyaikojen mukaan sitten jo vuodesta kahteen siellä. Usein kuitenkin on (Puhemies koputtaa) tämmöisestä parin vuoden jäännösrangaistuksesta kysymys, mikä ehdittäisiin panna täytäntöön.

Mutta kansainvälisellä tasolla olemme tekemässä esitystä, että Euroopan unionissa tulisi Euroopan unionin jäsenmaita koskeva yksinkertaisempi menettely näihin vastentahtoisiin palauttamisiin asuinmaahan.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan laajasta turvallisuuskäsitteestä ja globaalista turvallisuudesta, niin me kaikki olemme sitä mieltä, että köyhyyden poistaminen, eriarvoisuuden vähentäminen ja tällaiset seikat ovat tärkeitä, kun halutaan globaalilla tasolla turvallisuutta parantaa. Tässä osiossa, joka koskee sisäistä turvallisuutta, tämä ulottuvuus on tyystin unohdettu tai jätetty pois, mitä suomalaiselle sisäiselle turvallisuudelle merkitsee suurtyöttömyyden jatkuminen, eriarvoistuminen, tuloerojen kasvaminen, monien ihmisten epätoivo arjen elämässään. Minusta olisi ollut kyllä tärkeää tässä osiossa arvioida myös sitä turvallisuusuhkaa ja sitä, mitä toimenpiteitä tämän turvallisuusongelman, jonka tällainen tällä hetkellä vallitseva kehitys tuo mukanaan, poistamiseksi voitaisiin tehdä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäen äskeisen puheenvuoron otsikoksi sopisi hyvin "Poikkihallinnollisuus turvallisuuspolitiikassa". Tässä olemme nähneet sen, että ministeri Rajamäki itse on ollut erittäin aktiivinen poikkihallinnollisuuden edistämisessä, mutta hänen edeltäjiään ei voi juuri ylistää tässä suhteessa erikoisen ansioituneiksi.

Kysynkin: kun on havainnut, että tätä poikkihallinnollisuutta tarvitaan muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ja sisäisen turvallisuuden asioissakin, niin eikö sitten pitäisi a:n sanomisen jälkeen sanoa myöskin b, että tulisi sellaiset rakenteet, että se ei ole ministerin henkilökohtaisesta aktiviteetista kiinni?

Outi  Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan ensiksi on todettava, että aseriisuntakysymykset ja myös pienasekysymykset ovat saaneet erittäin vähän tilaa tässä selonteossa, valitettavasti. Ne olisivat tarvinneet paremman analyysin. Monastihan ajatellaan, että pienaseongelma liittyy ainoastaan köyhiin maihin ja niissä oleviin sisällissotiin, mutta ne ovat myös suuri ongelma monissa niin sanotuissa hyvinvointivaltioissa. Ne voivat olla lisääntyvä turvallisuusongelma myös meillä, jollemme ole tarkkoina. Täällähän oli eduskunnassa viime viikolla pienaseseminaari, ja sieltä kyllä monia hyvä ja varottavia esimerkkejä on löydettävissä.

Arvoisa ministeri Rajamäki, olisin nyt kysynyt teiltä, millä tavoin nyt jatkossa huolehditaan siitä, nimenomaan sisäisen turvallisuuden osalta, että esimerkiksi maakuntajoukoissa tai vapaaehtoisen maanpuolustuksen puolella tai muualla ei pääse syntymään sitä ongelmaa, että pienaseet lähtevät leviämään myös täällä Suomessa.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sisäasiainministeri kertoi täällä äsken, että tähän ei sisälly Rajavartiolaitoksen varusmieskoulutuksen osalta mitään mystistä. Ei sisällykään. Täällä sanotaan, että keskitetään kahteen koulutuskeskukseen, ja vuoden 2005 talousarviossa sanotaan, että koulutus Imatran eli Immolan ja Ivalon komppanioissa lopetetaan.

Herra ministeri, minä kysynkin: Koska ilmeisesti rajojemme vartioinnin pääpainopistesuunta on kaakkoisessa Suomessa Imatralla ja Immolassa, eikö ole edesvastuutonta vetää varusmieskoulutus sieltä pois? Kun nyt on nähtävissä, että sen varusmieskoulutuksen kautta, mikä rajalla tapahtuu, tulee paras henkilökunta Puolustusvoimiin, paras henkilökunta tulliin ja rajalle sekä poliisiin jne., eikö tätä Immolaa kuitenkin kannattaisi kaikin keinoin pystyssä pitää?

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että sisäministeriö laatii väestön suojaamisen periaatteita käsittelevän strategian vuoteen 2006 mennessä. Kysyisin ministeriltä, onko tässä suunnitelmissa jokin suurempi periaatteellinen muutos väestönsuojelua ajatellen. Itse olen sitä mieltä, että pitäisi selvästi nykyistä enemmän suosia yhteisiä väestönsuojia. Onko se todella järkevää, että jokaisen 600 neliön teollisuushallin nurkkaan tehdään koppi, joka maksaa kuitenkin aika paljon? Se voi olla sitten täynnä jotain tavaraa, kun tyhjäämiseksi riittää 24 tuntia. Eikö kannattaisi kannustaa selkeästi yhteisiä väestönsuojia, joihin tuntuu sekä yrittäjillä että kunnilla olevan kiinnostusta?

Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minäkin olisin kiinnostunut kuulemaan sisäministeri Rajamäeltä ehkä hieman selvennystä hänen äskeiseen puheenvuoroonsa koskien rajavartiostojen varusmieskoulutusta, koska hetken aikaa tulkitsin ja kuulin hänen puheensa niin, että hän ilmoitti olevansa eri mieltä sen kanssa, mitä selontekoon on kirjoitettu koulutuspaikkakuntien supistamisesta. Kuten myös ed. Lahtela totesi, tässä selonteossa, johon ministeri on sitoutunut, todetaan selkeästi, että koulutus keskitetään kahteen koulutuskeskukseen. Kun kerran niitä tällä hetkellä on neljä, niin tämähän tarkoittaa siis kahden lakkauttamista. Kysyisin ministeriltä, millä aikataululla hän aikoo edetä tässä asiassa ja pitävätkö myös ne budjettikirjassa olevat paikkakuntamääritteet paikkansa. Tämän mukaisesti budjettikirjassa todetaan, että Ivalo ja Immola ovat niitä paikkakuntia, joilla koulutus tullaan lakkauttamaan.

Lisäksi olisin kiinnostunut kuulemaan ministeriltä siviilikriisinhallinnasta, joka on ollut meidän keskeinen kansallinen painopisteemme, jolle on olemassa laaja poliittinen tuki eduskunnassa ja joka on nähty yhtenä Suomen erityisvahvuutena. Mutta ministeri, missä on rahoitus tämän toiminnan tekemiseen, koulutukseen ja sen jatkuvuuteen? Budjetista sitä ei ainakaan löydy.

Ulla  Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Terrorisminvastaisessa toiminnassa se alue, jossa on edetty kansainvälisesti pisimmälle, on terrorismin rahoituksen estäminen. Tämä on tietysti sekä YK:n että muiden järjestöjen päätösten että viranomaisyhteistyön tulosta.

Mitä sitten tulee ministeri Rajamäen esittelemiin poliisiasioihin, näen toki, että poliisin täytyy toimia terrorisminvastaisessa kamppailussa keskeisellä sijalla, mutta pelkään myös toisaalta, että jos vain tätä puolta korostetaan, saatetaan edetä hyvinkin liioiteltuihin uhkakuviin, mikä saattaa myös osaltaan lisätä ulkomaalaisvihamielisyyttä, mitä en tietenkään toivo. Ministeri Rajamäki puhui melko yksityiskohtaisesti. Toivoisin, että Suomen hallitus puhuisi samalla yksityiskohtaisuudella niistä toimista, joilla ehkäistään terrorismin syntyä esimerkiksi sillä tavoin, että arvioidaan uudelleen Barcelona-prosessi ja pyritään vaikuttamaan yhteistyömenettelyin esimerkiksi arabimaihin, (Puhemies koputtaa) niin että terrorismin kasvualustaa saataisiin kitketyksi.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kohdassa 6.1 "Järjestäytyneen ja vakavan rikollisuuden torjunta" on kappale, joka alkaa näin: "Rikollisuuden torjunnassa on ratkaisevassa asemassa mahdollisimman tehokkaiden tutkintamenetelmien käyttö." Kysyisinkin nyt, onko tulossa lainsäädäntöä, joka helpottaa tai muuttaa esimerkiksi salakuuntelua, todistajien suojelua, poliisien ja heidän omaistensa turvallisuuden turvaamista, eli kun on kyse vakavasta rikollisuudesta, silloin poliisi tarvitsee tehokkaat menetelmät, mikä tietenkin edellyttää sitten varmaan uudenlaista lainsäädäntöä.

Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt hallitus on tehnyt kaksi selontekoa. Toinen on sosialistisedän eli Kari Rajamäen hallitseman poliisiministeriön tekemä sisäisen turvallisuuden raportti, joka on erittäin radikaali, jossa poliisi on ajanut ohi vasemmalta sos.dem-puolueen vaatiessaan sosiaalipolitiikkaa kohdistettavaksi arvioituun suurimpaan sisäpoliittiseen turvallisuusriskiin kaikista riskeistä, 30—40-vuotiaisiin irrallisiin miehiin. Nyt me puhumme hyvin pinnallisella tasolla sisäisestä turvallisuudesta. Kysyn, miten nämä kaksi turvallisuusohjelmaa liitetään toisiinsa ja milloin me voimme keskustella tästä suurimmasta turvallisuusuhkasta, miehistä, joita ei oteta armeijaan, jotka potkitaan sieltä pellolle jne. Pyysin jo neljä vuotta sitten ajankohtaiskeskustelua yksinäisten miesten asemasta. Toivon, että tässä asiassa tehdään operatiivinen ohjelma. (Puhemies koputtaa) Kysynkin, missä se viipyy, että sosiaalitätien johtama sosiaali- ja terveysministeriö saataisiin jotenkin mukaan tähän miesten aseman kohentamiseen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen kertoi, että Euroopan unionin tasolla pyritään yhteistyöhön vankien siirtämisessä omiin maihinsa tuomiotaan kärsimään, ja minun mielestäni tämä on erinomainen hanke. EU:n tasolla pitäisi voida toimia yhtä sujuvasti kuin tänään yhteistyö näissä asioissa toimii Pohjoismaiden välillä.

Mutta ministeri Koskinen sanoi myös, että Suomen lainsäädäntöön — näin ymmärsin — on tehty muutoksia, joilla tätä prosessia Suomen päässä on sujuvoitettu ja näitä valitusmahdollisuuksia on rajoitettu.

Nyt kysyn ihan vilpittömästi, että kun en ole huomannut tällaisia lainsäädäntömuutoksia tehdyn, milloin ne on tehty ja mitkä ovat niiden tarkemmat sisällöt?

Olli  Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn niiden huolenaiheisiin, jotka kiinnittivät huomiota siihen, että rajavartiokoulutus loppuu Ivalossa ja Immolassa. Selonteossa korostetaan rajavartioinnin merkitystä alempiasteisissa kriiseissä ja siinä korostetaan myöskin reservin käytön tärkeyttä. Nämä Ivalosta ja raja-alueen läheisyydestä rekrytoidut miehet muodostavat aikanaan juuri sen reservin, jolla voidaan nopeasti kehittyvässä kriisissä tehostaa rajavartiointia reserviläisten avulla. Miksi ei sitten rekrytoida juuri niiltä alueilta, missä miehiä käytettäisiin, vaan nyt sitten miehet tulevat mistä sattuu? Samalla voidaan myöskin rekrytoida hyvää ainesta pysyviin rajavartiotehtäviin.

Tony  Halme /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Zyskowiczin kanssa kerrankin samaa mieltä, että Suomesta pitäisi ulkouttaa vankipalvelu Venäjälle, mutta ei vain virolaiset vaan kaikki Suomessa rikoksia tehneet ulkomaalaiset Venäjälle vankeutta kärsimään. Venäjä voisi samalla lyhentää velkaansa Suomelle, ja vankilajutun jälkeen ulkomaalaiset voitaisiin suoraan passittaa takaisin kotimaahansa.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Kiitoksia, arvoisa puhemies, hyvästä ohjeistuksesta myöskin!

Ihan lyhyesti järjestäytyneen rikollisuuden saamista korkeakouluopetuspuitteista ja verkottumispuitteista Suomen vankiloissa. Tästä asiasta olemme oikeusministerin kanssa useassa yhteydessä muun muassa Viron ministereitten kanssa keskustelleet. Tämä on kyllä todella vakava asia. Se koetaan poliisin ja sisäasiainministeriön puolella kyllä yhtenä pahimpana piikkinä tällä hetkellä turvallisuustilanteessamme ja siihen pitää saada, niin kuin oikeusministeri totesi, pian korjauksia.

Terrorismiin liittyvistä eri välineistä totean vain sen verran, että sisäasiainministeriö ja poliisi keskeisesti tietysti ensisijaisesti on toimintavastuinen näissä asioissa, mutta meillä on myöskin tältä osin Selinin vetämä poikkihallinnollinen terrorismin ennaltaehkäisyyn liittyvä ryhmä, jossa eri viranomaiset ovat mukana. Tiedustelu ja tämän tyyppiset tehtävät, kansallinen ja kansainvälinen viranomaisyhteistyö tulevat tietysti olemaan erittäin ratkaisevia näissä asioissa jatkossa.

Puolustusvoimilta tarvittava tai saatava apu tiettyihin pahenevan kriisin tilanteisiin on lainsäädännön kautta aikanaan katsottava, minkä tyyppisiä lisiä tarvitaan — nytkin sinänsä apua on saatavissa. Ei myöskään kannata unohtaa Rajavartiolaitoksen valmiutta näiltä osin. Me puhumme Karhu-ryhmästä, mutta Neuvostoliiton lakattua, sen jälkeen, varautumiseen on liittynyt rajan valmiusjoukkojen hyvä, systemaattinen kehittäminen, ja nämä ovat meillä erittäin hyviä ryhmiä myöskin pahenevaan tilanteeseen, muun muassa aseelliseen välikohtaukseen.

Tältä osin, mitä tulee rajaturvallisuuden voimavaroihin, niin ed. Väistö muun muassa otti hyvin tärkeän näkökulman esille. Meillä on varauduttava siihen muutokseen, mikä Venäjällä tapahtuu. Nimenomaan Kaukasuksen puolen paineet aiheuttavat Suomen ja Venäjän rajaan liittyviä Venäjän puolen järjestelyjä. On tietysti selvää, että meidän on tällä hetkellä, vaikka olemme tyytyväisiä yhteistyöhön ja rajan pitävyyteen ja läpäisyestoon, tältä osin valmistauduttava myös siihen, että pystymme toimimaan. Kaakkois-Suomen rajaan erityisesti liittyy tältä osin paineita.

Rajavartiolaitoksen valmiuksiin on liittynyt myöskin terrorismimäärärahan saaminen ensi vuoden budjettiin kuin myöskin MM 2005 -kisoihin liittyvät Rajavartiolaitoksen lisämäärärahat. Mutta se on kieltämättä ongelma sisäasiainministeriön ollessa muuten tyytyväinen ensi vuoden talousarvioesitykseen, mikä hallituksen kautta on eduskuntaan tullut, että siinä on sama rakennevamma kuin oli 2003 syksyllä, elikkä me emme ole halunneet, että tässä vaiheessa tehdään päätöksiä rajajääkärikoulutuspaikkojen vähentämisestä tai lakkauttamisesta. Siis sisäministeriö ei ole sitä halunnut. Me olemme Rajavartiolaitoksen johdon kanssa lähteneet siitä, että tämä tarkastelu pitää suorittaa vasta sitten, kun varuskuntien ja Puolustusvoimien koulutukselliset tavoitteet ja rakenteet ovat selvinneet, koska sen kokonaisuuden, operatiivisen koulutusvalmiuden ja rakenteen pitää olla yhteensovitettu. Tässä suhteessa ei ole ollenkaan sanottua, ovatko Ivalo ja Imatra silloin oikeat paikat lakkauttaa vai tykkääkö tältä osin myöskään Puolustusvoimat siitä, että me ikään kuin katamme pöytää varuskuntien tulevalle arvioinnille. Se ei varmasti ole järkevää. Tältä osin eduskunnan hallitusryhmäthän viime syksynä tämän asian ratkaisivat, ja niitten käsissähän tietysti valtiovarainvaliokunnassa asia on nytkin.

Sisäisen turvallisuuden ohjelmaan puututtiin edustajien Ranta-Muotion, Väistön, Uotilan ja Taipaleen ym. toimesta. Minä katsoisin, että nämä ovat kokonaisuus. Hallitus teki viime viikolla hyvän periaatepäätöksen sisäisen turvallisuuden laajasta ohjelmasta, ja hallintovaliokunta, joka ansiokkaasti jo alkukesästä katsoi ja pohti niitä lähestymistapoja, on onneksi nyt myös lausunnonantajana, kun tehdään selontekoa. Minä uskon, että sitä kautta paitsi että nämä molemmat ohjelmat ovat tekotavassaan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa niveltyneet hyvin toisiinsa myös eduskunnan käsittelyssä, niitä on mahdollista tarkastella myös turvallisuuden laajaa käsitettä sivuavilta osin, mikä tarkoittaa myös sosiaaliseen turvallisuuteen liittyviä näkökohtia.

Oikeastaan siviilikriisinhallintaan haluan vielä puuttua, se on tällä hetkellä hyvin tärkeä asia. Kyllähän se vaan tietysti niin on, että kun sisäasiainministeriöllä on nyt toista vuotta ollut siviilikriisinhallinnan vastuu, ei tämä ole ihan riittävästi ehkä vielä näkynyt meidän niin sanotussa budjettilinjauksessamme ja painotuksessamme. Haluan vain korostaa sitä, että sisäasiainministerinä lähdin siitä, että koska meillä on siviilikriisinhallinnan kouluttajan virka jäänyt perustamatta, niin me katsoimme sen omista rahoistamme, että se siviilikriisinhallinnan kouluttajan virka perustettiin, koska se on niin tärkeä asia. Itse asiassa olen erittäin tyytyväinen kyllä hallituksen linjaukseen siinä, että täällä on Pelastusopiston kehittämiseen liittyen erittäin vahvat näkökohdat siitä, että yritetään saada tämmöistä yhtenäistä EU:ssa kehitteillä olevaan koulutusjärjestelmään liittyvää koulutusta meillä ja että Pelastusopistoa kehitettäisiin sotilaallisen siviilikriisinhallinnan yhteistoimintaa koskevan koulutuksen ja tutkimustoiminnan keskuksena, eli myös Suomen koulutuksellinen puoli tältä osin on vahva. Toinen asia on sitten, että meidän täytyy myöskin omien turvallisuustoimijoidemme kanssa olla valmiit pelastustoimen, poliisin ym. osalta sitten osallistua näihin. Meillä on hallituksessa tältä osin tietysti hyvää yhteistyötä, mutta siviilikriisinhallintakoulutus ja siviilikriisinhallinta sinällään kuuluu sisäasiainministeriölle, ja tästä meidän täytyy pitää huolta.

Mielestäni ed. Vilénille ja muille vastasin, että meillä ei ole siis missään nimessä tarkoitus nyt lakkauttaa yhtään. On selvää, että tämä linjaus, mikä tässä turvallisuuspoliittisessa selonteossa on, tähtää tulevaan tilanteeseen, jossa varuskuntien yhteistarkastelun yhteydessä puolet ikäluokkien pienetessä myöskin rajajääkärikoulutuksesta kyllä joudutaan lakkauttamaan, mutta paikkoja ei ole sisäasiainministeriön Rajan johdossa päätetty.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz väitti minun väittäneen, että Suomessa olisi karsittu valitusoikeuksia. Näinhän en väittänyt, vaan totesin, että on saatu sujuvammaksi niiden käsittely. Niiden ensimmäisten käsittelyt kestivät kohtuuttoman pitkään hallinto-oikeusvaiheessa, mutta nyt sujuu jo ripeämmin. Sitten sehän, että kaikille valituksille, jotka olisivat kiireellisiä, säädettäisiin laissa enimmäiskäsittelyaikoja, johtaisi siihen, että sitten ne muut tärkeät valitusasiat laahaisivat vielä pidempään perässä. Se on tavallaan kestämätön tie, mutta sitäkin harkitaan varmaan tässä yhteydessä.

Se, missä kaivattaisiin lainsäädännön muutoksia, on Viro. Siellä toisin kuin meillä siitä vastaanottopäätöksestä saa valittaa ja loputtomiin kierrättää sitten tätä oikeusturvamekanismia. Tärkein linjahan tässä virolaisten ja ulkomaalaisten vankien vähentämisessä on, että saataisiin poliisi- ja tutkintayhteistyötä parannettua yli rajojen siten, että voitaisiin palauttaa täällä rikoksen tehnyt henkilö, kun usein siihen kytkeytyy rikos jo siellä lähtömaassa, ja koko ketjurikosasia käsiteltäisiin asuinmaassa ja silloin myös rangaistuksen täytäntöönpano luontaisesti jäisi sinne. Poliisi on tätä toimintastrategiaansa tähän suuntaan tarkistanut jo noin vuosi sitten, ja pikkuhiljaa sen tulokset alkavat näkyä.

Sisäasiainministeri  Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Vastauspuheenvuorossani oli vakava puute: ed. Ojalan kysymys kokonaan unohtui, ja kysymys on pienaseista. Tämä on tärkeä kysymys ja itse asiassa tuli myös hallituksen sisäisen turvallisuuden ohjelman käsittelyn yhteydessä esille. Meillähän on tehty armovuosilaki, mutta sen toimivuus ei ole ollut kyllä riittävä esimerkiksi vapaaehtoisella tavalla näitä kerätä. Toisaalta meillä eri viranomaiset, totta kai, laittomien aseiden osalta pyrkivät olemaan aktiivisia. Pelkästään rajalla viime vuonna takavarikoitiin 300 erityyppistä asetta, eli se on aika iso määrä.

Viimeksi viime viikolla poliisijohdon kanssa kävin keskustelua muun muassa virka-aseiden säilyttämiseen ja turvalliseen säilyttämiseen liittyvistä periaatteista. Tältä osin Suomessa tilanne onkin erittäin hyvä verrattuna Ruotsiin, jossa lähes 1 000 virka-asetta taitaa olla karkuteillä, meillä on muutamia, siis alle 10. Nämä ovat tärkeitä asioita myös viranomaisten aseiden säilyttämisen osalta. Mutta varmasti pienaseiden ja laittomien aseiden valvonta tulee vaatimaan ed. Ojalan esittämällä tavalla myös parempaa työtä.

Eero  Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tarkastelen tässä selontekokeskustelussa turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta asiaa ed. Ranta-Muotion työryhmän kautta. Tämä työryhmähän käytti nimeä turvallisuuspoliittinen seurantaryhmä, ja se teetti raportin. Tämä raportti on hyvin kattava ja merkittävä sen takia, että kaikki eduskuntapuolueet osallistuivat tähän työhön. Tämä työryhmä piti 24 kokousta, sillä oli 12 erillistä tapaamista nykyisen tasavallan presidentin ja aikaisempien presidenttien ja muiden vastaavassa asemassa olevien korkeatasoisten henkilöiden kanssa, se suoritti 4 kansalaiskuulemista, teki 6 ulkomaanmatkaa, joista 2 rapakon taakse, ilmeisesti transatlanttisten suhteiden vuoksi, ja lisäksi sillä oli 2 seminaaria eduskunnassa. Tätä taustaa vasten työryhmä on varmasti tehnyt paljon muuta pohjatyötä.

Se, mitä tämä työryhmä tiivistelmässään kertoo, on minusta hyvin merkittävää, kun tätä asiaa ajatellaan poliittisessa mielessä. Silloin otan terminä ensin esille "sotilaallisen liittoutumattomuuden", miten se täällä tiivistelmässä minun nähdäkseni tulee esille, vai tuleeko. Terminä se kirjoitetaan yhden ainoan kerran, mutta luen täältä kappaleen: "Suomen osalta perinteisten sotilaallisten uhkien vähentyessä keskeinen haaste on arvioida uusien uhkien vaikutusta turvallisuusympäristöömme ja tehdä sen mukaisesti toimintalinjaukset. Sotilaallisiin uhkiin varautumiseksi Suomen tulee säilyttää uskottava kansallinen puolustuskyky, mutta uhkien torjuminen edellyttää yhä vahvempaa solidaarisuutta ja sitoutumista monenväliseen kansainväliseen yhteistyöhön. Suomi on EU:n jäsenenä mukana turvallisuusyhteisössä, jossa meillä on vastuu omalta osaltamme toimia turvallisuuden vahvistamiseksi niin Euroopassa kuin globaalisti. YK:n ja kansainvälisen oikeuden sekä monenkeskisen yhteistyön vahvistamisen tulee jatkossakin olla keskeisellä sijalla Suomen turvallisuuspolitiikassa. Uhkia torjuttaessa on kunnioitettava oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia." — Jään tässä kysymään, mitä tarkoittaa se, että me niin voimakkaasti olemme tarttuneet sanaan "sotilaallinen liittoutumattomuus", kun tätä tekstiä täältä luetaan.

Toinen yhtä selvä termi on "Nato-jäsenyys". Näin siitä taustasta sanotaan täällä: "Nato on muuttunut kylmän sodan jälkeen, mutta se on edelleen merkittävin euroatlanttinen turvallisuusjärjestö, jonka puitteissa ylivoimainen enemmistö Euroopan unionin jäsenmaista hoitaa puolustuksensa. EU:lla ja Natolla on omat erityisvahvuutensa, ja molempia järjestöjä tarvitaan. Suomen kannalta on tärkeää, että EU:n itsenäistä toimintakykyä kehitetään niin, että se ei vaikuta kielteisesti Yhdysvaltojen kiinnostukseen Eurooppaa kohtaan tai heikennä Naton kehittämistä.

Suomelle on tärkeää, että käytännönläheinen yhteistyö Naton kanssa jatkuu. Naton rauhankumppanuusyhteistyö on ollut Suomelle merkittävää. Selonteossa tulisi arvioida, miten laajentumisen aiheuttama kumppanuusohjelman muutos vaikuttaa yhteistyöhön ja miten sen merkittävyys voidaan turvata myös jatkossa.

Naton jäsenyyden tulee olla Suomen turvallisuuspolitiikan todellinen vaihtoehto tulevaisuudessakin. Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys edellyttäisi perusteellisen ja kokonaisvaltaisen selvityksen laatimista. Mahdollinen jäsenyys edellyttäisi myös laajaa kansalaismielipiteen tukea päätöksenteon pohjaksi."

Minusta, arvoisa puhemies, kysymys tässä kohtaa kuuluu: Miksi hallitus omassa selonteossaan ei kerro, miksei sen aktiivimmin olla Natoon ehkä myöskin liittymässä? Sitä ei näinpäin meille kerrota, vaikka tässä tiivistelmässä, jossa koko eduskunta on takana, puhutaan näin selvää tekstiä. Jos maallikko lukee nämä, hän saa aivan eri käsityksen kuin mitä me pelkästään poliittisen liturgian kautta tässä talossa ymmärrämme tätä asiaa.

Toinen seikka on termi "uskottavuus", josta eilen kysyin täällä pääministeriltä. Palaan tähän asiaan sen takia, että jalkaväkityöryhmän väliraportissa tätä uskottavuutta pohditaan vähän eri näkökulmasta. Siellä sanotaan, että uskottavuutta on vaikea määritellä: "Puolustuksen uskottavuutta ja sen muutoksia voidaan arvioida kansallisista tai kansainvälisistä lähtökohdista. Uskottavuus vaikuttaa maanpuolustustahtoon ja maanpuolustuksemme ennaltaehkäisykykyyn. Uskottavuuden ja sen muutosten yksiselitteinen mittaaminen on vaikeaa ja moniulotteista, eikä asiasta ole laadittu kokonaisvaltaisia tieteellisiä tutkimuksia." Näin ymmärrän, arvoisa puhemies, itsekin tämän asian ja siihen nähden vähän ihmettelen tapaa, millä ikään kuin rintoja röyhistäen täällä sanotaan, että meidän puolustuksemme on uskottava, ilman että sitä selkeillä mittareilla ja kriteereillä määritellään, niin kuin se ehkä pitäisi määrittää. Me olisimme silloin vähän selvemmillä vesillä.

Akateemisessa mielessä lähinnä koen tarvetta arvostella näiden termien esiintuontia ja käyttöä; en varsinaisesti arvostele sitä, että tässä vaiheessa emme ole liittymässä Naton jäseneksi. Ymmärrän, että siihen on hyvin selkeä kansalaismielipide, ja sen mukaisestihan Suomessa on tapana mennä eteenpäin, ja se on aivan oikein. Mutta tasokkaammiksi nämä mietinnöt tulevat, jos ne kirjoitetaan vähän toisella lailla. Ehkä ne tulevat myöskin poliittisessakin mielessä rehellisemmiksi.

Tähän loppuun vielä, arvoisa puhemies, puhuisin miinoista muutaman sanan. Käytin eilen koko puheenvuoroni siihen tiettyjen veteraanien kertomusten perusteella. Ymmärrän, että poliittisesti tämä asia on jo ratkaistu. En sen takia sitä varsinaisesti arvostele, vaan haluan olla rakentava tällä kohtaa, mutta kuitenkin luen tämän jalkaväkimiinatyöryhmän väliraportista sivulta 20, jos teillä on tämä kyseinen raportti käytettävissä.

Muuten sivuhyppynä: On mielenkiintoista, että näihin lisähakuteoksiinhan ei viitata mitenkään erityisesti selonteossa. Olisi kuitenkin akateeminen tapa, että niitä pitäisi referoida. Niillä kansanedustajilla, jotka eivät ole puolustusvaliokunnan toiminnassa mukana, voi olla vaikeuksia tämän oikean tiedon saattamisessa. Ei tämä ole salaista, mutta vaikeammin löydettävissä.

Sivulta 20 voidaan lukea: "Miina-ase on Suomelle erittäin kustannustehokas sodankäyntiväline, koska sillä voidaan olosuhteissamme merkittävästi vaikeuttaa teknologisesti kehittyneidenkin asevoimien operatiivista liikkuvuutta. Koska miinat ovat edullisia ja olosuhteissamme erittäin tehokkaita, on eri tyyppisiä miinoja hankittu riittävästi kaikille alueellisen puolustuksen joukoille. Maavoimillamme ei tällä hetkellä ole, ajoneuvomiinojen ohella, muita määrällisesti riittäviä asejärjestelmiä, joilla mekanisoidun hyökkääjän liike voitaisiin yhtä tehokkaasti hidastaa ja pysäyttää." Vähän myöhemmin todetaan: "Miina-ase soveltuu hyvin asevelvollisuusarmeijan käyttöön. Miinojen käsittely ja käyttö on yksinkertaista ja niiden vastuullinen käyttötapa on koulutettavissa miesmäärältään suurellekin asevelvollisuusarmeijalle." Vielä viimeinen lainaus: "Sodan ajan joukkojemme määrän supistuessa 350 000:een, on tulevaisuudessa joukkoja keskitettävä alueellisesti nykyistäkin voimakkaammin. Ryhmitysten väliin jää laajoja alueita, joilla joukkoja on vähän tai ei laisinkaan. Näiden alueiden puolustamisessa korostuu liikkuvien reservien ja niitä tukevan tykistön, heittimistön ja miinoitteiden merkitys."

Arvoisa puhemies! Olen lainannut nämä tästä kaikkien tietämästä työryhmämuistiosta sen takia, että nyt poliittisista syistä on päädytty siihen, että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen. Kun tämä uusi asejärjestelmä tulee korvaamaan miinat, niin toivottavasti tai ilman muuta — lähden siitä — sen pitää toteuttaa nämä kriteerit, jotka tässä kyseisessä työryhmäraportissa on lueteltu. Puolustusministeri onneksi nyökkää tuolta tälle asialle, että tämä on tarkoitus.

Lopetan toteamalla, että silloin kun tätä raporttia esiteltiin eduskunnassa, olin muiden mukana paikalla ja siellä esittelijähän totesi, että Suomessa nykyinen miinatilanne ei ole ongelma sotilaallisesti, siis tässä päivässä, ei sotilaallisesti, ei taloudellisesti, eikä humanitaarisesti, mutta se on ongelma poliittisesti. Sen takia me sitä täällä varmaan niin innokkaasti käsittelemme, ja nythän hallitus on saanut siitä aikaan ratkaisun, joka on aivan ymmärrettävä ja tässä tilanteessa se on myös hyväksyttävissä, mutta ne reunaehdot liitän omasta puolestani siihen mukaan, että tämän miinatyöryhmän väliraportin sivulta 20 otettavien kriteerien pitää toteutua tässä uudessa järjestelmässä.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ovat nousseet erääksi keskeisimmäksi aiheeksi hallituksen selonteon kirjaus Nato-jäsenyydestä ja toisaalta turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän kirjaus. Niissä on erilaiset sanamuodot, mutta mielestäni niihin on tarpeettoman voimakkaasti yritetty nostaa eroavaisuuksia. Viimeksi tänä aamuna olimme radiokeskustelussa, jossa oli neljä turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän jäsentä: kaksi hallituspuolueesta ja kaksi oppositiosta. Sielläkin totesimme, että on tarpeettoman voimakkaasti haluttu tätä eroa esittää, koska asiallisesti, ymmärtääkseni, olemme aivan samaa mieltä. Tässä vaiheessa en ole kuullut täällä puheenvuoroa, että haluttaisiin nyt Suomen Nato-jäsenyyttä tässä ja nyt, vaan halutaan olla täysipainoisesti EU:n puolustuksen kehittämisessä mukana, niin kuin hallituksen selonteossa todetaan, ja myös sitä mieltä olimme siinä turvallisuuspoliittisessa seurantaryhmässä. Toisaalta pidämme tätä Nato-ovea auki ja seuraamme, minkälainen on Naton muutos. Kaikki tiedämme, että se on aika voimakkaassa muutosvaiheessa, ja jos niin katsotaan, niin sitten voidaan jäsenyyttä anoa. Meillä on rauhankumppanuussopimus, ja yhteistyö Naton kanssa on sen puitteissa ollut ja on tästä eteenpäinkin aivan yhtä tiivistä. Ei tästä asiasta mielestäni kannata liian isoa numeroa nostaa, vaikka on erilaiset sanamuodot. Joku voi niissä tietysti nähdä vivahde-eroja, mutta kyllä ne asiallisesti ottaen ovat aika pieniä.

Itse olen aika lailla sitoutunut näihin kenraali Hägglundin kannanottoihin, että Suomen todella kannattaa tässä EU-kuviossa olla nyt mukana täysipainoisesti ja siinä seurata Naton kehitystä. Me olemme unionin jäseniä, me olemme rahaliiton jäseniä, ja on aivan luonnollista, että ollaan tässä puolustuksen kehittämisessäkin mukana. Työryhmähän esitti hallituksen harkittavaksi osallistumista näihin nopean toiminnan joukkoihin. Niin kuin on kuultu, hallitus on hyvin nopeasti tätä asiaa toteuttamassa.

Sitten toinen asia. Olin viime selonteossa mukana puolustusvaliokunnan jäsenenä, ja silloin hyvin paljon keskustelimme ja nostimme esiin silloisen esityksen koskien alueellista puolustusta. Oli epäilyjä siitä, mitä uusi alueellinen puolustusjärjestelmä tarkoittaa, ja mielestäni tässä puolustusministeriö ja -ministeri ansaitsee tunnustuksen, että tässä on selkeä esitys: sodan ajan joukot koostuisivat 350 000 sotilaasta, ja niistä 250 000 muodostaisi tämän aluepuolustuksen, ja operatiiviset joukot, valmiusprikaatit, koostuisivat 100 000 sotilaasta. Valmiusprikaatithan tämän esityksen mukaan pyritään saamaan valmiiksi vuoden 2008 loppuun mennessä, ja sen jälkeen päähuomio Puolustusvoimien kehittämisessä kiinnitetään ilmapuolustukseen ja aluepuolustuksen kehittämiseen. Itse olen sitä mieltä, että on erinomainen huomio ja esitys puolustusministeriöltä, että nämä maakuntajoukot otetaan esiin, että voidaan tämä Suomessa vallitseva erittäin voimakas maanpuolustustahto, joka ilmenee muun muassa reserviläisjärjestöjen toiminnassa, kytkeä tähän kokonaismaanpuolustukseen ja se voi tapahtua sitten Puolustusvoimien johdossa kontrolloidusti ja harkitusti.

Mielestäni täällä on erityisesti vasemmistoliiton taholta turhia pelkoja nostettu esille koskien näitä maakuntajoukkoja. Vaikkakaan tässä selonteossa nyt ei ole vielä selkeää esitystä siitä, kuinka ne muodostettaisiin ja minkälaiset ne olisivat, muistaakseni todettiin, että vuoden 2008 loppuun mennessä niistä on valmiit suunnitelmat. Maanpuolustuskoulutuksella, joka tänä päivänä toimii, on parlamentaarinen ohjausryhmä, ja sen roolia vielä vahvistettaisiin. Ettei näissä mitään pelättävää ole, päinvastoin: voidaan se halu, mikä Suomen kansalaisissa on, kytkeä paremmin kokonaismaanpuolustukseen ja käyttää tätä maanpuolustushenkeä hyväksi. Ministeri Kääriäinen on useissa yhteyksissä todennut, että jokaisessa maakunnassa täytyy Puolustusvoimien olla tavalla tai toisella läsnä, että ainakin soittokunta täytyy olla ja soiton kuulua. Se on aika tärkeää juuri tämän maanpuolustushengen kannalta. Pienelläkin väkimäärällä voidaan — tällä läsnäololla, näkyvyydellä — pitää yllä tätä meille tärkeää asiaa.

Kun tulen Vaasan vaalipiiristä, niin on tyytyväisyydellä todettava, että Vaasassakin säilyy (Ed. Nepponen: Soittokunta!) — soittokuntakin säilyy — mutta myös esikunta. Varmaankin — en ole asiantuntija tässä, mutta uskon — Puolustusvoimat on hyvin tämän organisaatiomuutoksen suunnitellut. Tietääkseni noin 1 500 henkilöä on näissä esikunnissa ja niitä ohennetaan 300:lla ja ne 300 voidaan käyttää sitten koulutustehtäviin. Tämä seitsemän maanpuolustusaluetta on varmaan aivan hyvä. Vaasakin on yksi varuskunnan menettänyt paikkakunta. Vuoden 97 selonteossa päätettiin Vaasan varuskunta lopettaa, ja on hyvä, että esikunta, joka on nykyistä vähän laajempi, voi siellä säilyä, niin että silläkin kolkalla sitten on Puolustusvoimat näkyvissä ja soittokunta toivottavasti sen myötä. Soittokuntiinhan tässä selonteossa ei kantaa otettu. Myös Kauhavan Ilmasotakoulun — Kauhava on meidän alueella ainut varuskuntapaikkakunta — kansainvälisen lentäjäkoulutuksen selvittäminen ja toivon mukaan myönteinen lopputulos siinä olisi valtakunnallisesti ja varsinkin maakunnallisesti tärkeä asia.

Haluan, arvoisa puhemies, aivan lopussa vielä väestönsuojeluasiaan puuttua. Itselläni on se käsitys, en tiedä onko se oikea tai väärä, että meillä tämä väestönsuojelun näkemys, että jokaisessa yli 600 neliön asuinrakennuksessa — no se on paremmin ymmärrettävää — mutta myös 600 neliön teollisuushallissa täytyy olla väestönsuoja. Sitä minä en tahdo millään ymmärtää. Sillä asetetaan yrittäjille turhia lisäkuluja. Olisi järkevää keskittää yhteisiin väestönsuojiin, joissa olisi kunnon ilmastoinnit, ja niitä voisi urheilutiloina käyttää väliaikoina, ja ne olisi nopeasti saatavissa sitten siihen väestönsuojakäyttöön. Nyt siellä teollisuushallin nurkassa on se koppi, joka on täynnä varastotavaraa, ja lakikin sanoo, että on 24 tuntia aikaa se tyhjätä. Sinä aikana ehtii mennä monen kilometrin päähän yhteiseen kunnolliseen väestösuojaan. Minun mielestäni tämä asia kyllä tarvitsisi tarkistusta ja siihen 600 neliöön pitäisi vähintään tehdä inflaatiotarkistus. Nyt on ympäri Suomea 599 neliön teollisuushalleja, kun tätä säännöstä on kierretty kustannussyistä. Esitän, että sisäministeriössä vakavasti tähän väestönsuojelun nykyaikaistamiseen puututtaisiin.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käydyssä keskustelussa on kiinnitetty huomiota siihen, tuleeko Nato-jäsenyyden olla Suomelle todellinen vaihtoehto vai mahdollisuus jatkossakin. On selvää, että ulkopoliittisessa liturgiassa näillä sanamuodoilla on selkeä vivahde-ero. Tätä ongelmallisempaa on kuitenkin se, että koko tematiikka kuitataan selonteossa kahdella vaivaisella lauseella. Selonteon mukaan "Suomi seuraa jatkuvasti Naton muutoksen suuntaa, toimintakyvyn kehitystä ja järjestön kansainvälistä merkitystä. Liittokunnan jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena jatkossakin". Asia, jossa nykyaikana ei pitäisi olla mitään arkaluonteista tai dramaattista, vaietaan ja mystifioidaan tavalla, johon ei ole mitään järjellistä syytä. Näin olemattomien perustelujen takia tehdyn linjauksen taustoja onkin haettava muualta.

Muun muassa tasavallan presidentti on todennut, ettei Suomeen kohdistu sellaista turvallisuusuhkaa, joka edellyttäisi meitä muuttamaan turvallisuuspoliittista perusratkaisuamme. Tämä lienee jäsenyyttä vierastavan retoriikan pääargumentti. Liittoutuminen tulisi tai voisi tulla tämän ajattelutavan mukaan kysymykseen, jos meillä olisi tarve edistää turvallisuuttamme. Koska tällaista tarvetta ei katsota olevan eli koska niin sanottua turvallisuusvajetta ei katsota olevan olemassa, Suomi voi jatkaa liittoutumattomana. Ajatuskulku on sinänsä looginen, mutta ei suinkaan ongelmaton tai riidaton.

Esimerkiksi viime joulun alla hvk-prosessin turvatakuumuotoilusta saavutetun yhteisymmärryksen jälkeen ulkopoliittinen johto totesi, että aikaansaatu tulos on positiivinen ja vahvistaa Suomen turvallisuutta. Turvallisuuttamme siis voidaan positiivisella tavalla vahvistaa siitä huolimatta, että emme kärsi varsinaisesta turvallisuusvajeesta. Voitaneen siis väittää, että on jo lähtökohtaisesti hyvä edistää kansallista turvallisuutta, vaikka se olisikin perusteiltaan kunnossa. Se, että vallitseva tilanne ei edellytä meitä muuttamaan käyttäytymistämme, voi sinänsä hyvin pitää paikkansa, mutta se on ihan eri asia kuin se, voisiko tällainen muutos välttämättömyytensä puutteesta huolimatta olla järkevä.

Turvallisuus ja turvallisuustilanteemme on sekin aina vain suhteellisin mittarein arvioitavissa. Esimerkiksi tosiasiallinen käyttäytymisemme ei tue näkemystä poikkeuksellisen turvallisuusuhattomasta ympäristöstä. Suomi on pieni maa, jonka paikan karttakirjalla kaikki hyvin tunnemme. Tämä näkyy edelleen eräissä ratkaisuissamme, jotka perustuvat ajatukseen maan puolustamisesta kaikissa mahdollisissa oloissa, eivät arvioon tämän päivän todellisista tai edes todennäköisistä uhkakuvista.

Ajankohtainen miinakeskustelu on erinomainen esimerkki tästä näkökulmasta. Oltiin miinoista luopumisesta mitä mieltä tahansa, koko miinakeskustelu olisi vailla mieltä, jos turvallisuutemme olisi niin hyvin taattu kuin virallinen Nato-skeptinen retoriikka antaa ymmärtää. On muuten selvää, että Natossa voisimme luopua miinoistamme.

On myös hyvä havaita historian osoittaneen, että turvallisuuden vahvistaminen vasta silloin, kun ulkoinen uhka on jo olemassa, on usein myöhäistä. Tämän lisäksi se on ulkopoliittisesti hankalampaa, koska tällaisessa tilanteessa tehtävät ratkaisut olisivat helpommin osoitettavissa kohdistetuiksi jotakin tiettyä tahoa vastaan.

Hankalaa tai ainakin hankalaksi ja jopa mystiseksi tehtyä perusasetelmaa selkeyttää yksinkertainen kysymys: onko haitallisempaa hankkia todelliset turvatakuut, vaikka niitä ei ehkä koskaan tarvittaisikaan, vai olla hankkimatta nämä turvatakuut, jos niihin nykyolettamusten vastaisesti olisikin joskus tarvetta? Saman asian voi muotoilla myös suoremmin: onko haitallisempaa liittyä Natoon, vaikka turvallisuutemme onkin kunnossa, kuin olla liittymättä, jos se ei kaikesta huolimatta olisikaan kunnossa? Eihän Natossa mitään perustavaa laatua olevaa vikaa voi olla, niin kauniisti ja rakentavasti siitä tässäkin selonteossa puhutaan. Eikö liittyminen Natoon itse asiassa olisi mitä luonnollisinta?

Suomi on pieni maa, jolla on traumaattinen historia. Kylmän sodan aikainen lähes kansallisen aivopesun mittoihin noussut puolueettomuuslinjamme ja Yya-sopimuksen siunauksellisuuden ylistys ovat ehkä hämärtäneet kykyämme hahmottaa maailman muuttumista. Tämä luo edelleen turvallisuuspoliittiseen keskusteluumme kovin erikoisen ja Suomelle tyypillisen erityisvivahteen. Turvallisuuspoliittinen asemamme on hyvä, mutta siitä huolimatta voi hyvällä syyllä väittää, että kaltaisemme maa kärsii jo kokonsa takia eräänlaisesta kroonisesta turvallisuusvajeesta tai että ainakaan tilaisuuksia turvallisuutemme vahvistamiseksi edelleen ei tulisi jättää käyttämättä. Hallituksen ripustautuminen menneen maailman liittoutumattomuus-käsitteeseen lieneekin ymmärrettävä niin, että ilman tätä keinotekoista konstruktiota meillä ei itse asiassa olisi mitään järjellistä perusteluketjua Naton ulkopuolella pysyttäytymiselle.

Arvoisa puhemies! Nato-jäsenyys olisi luonteva jatke harjoittamallemme länsiorientoituneelle ja yhteistyöhakuiselle ulkopolitiikalle. Jäsenyys vahvistaisi sekä kansallista turvallisuuttamme että kansainvälistä vaikutusvaltaamme. Kansainvälinen tilanne on tällä hetkellä suotuisa johtopäätösten tekoon. Kotimaisessa keskustelussa tulisikin siksi vihdoin osata irtautua kylmän sodan aikaisesta kiertelystä ja kaartelusta. Suomen paikka on Natossa.

Muuten olen sitä mieltä, ettei Suomen ole mitään syytä liittyä Ottawan sopimukseen ainakaan ennen kuin miinojen sytyttimet vanhentuvat joskus vuoden 2020 tienoilla. Se, että nykyinen tasavallan presidentti vaati Suomea luopumaan miinoista jo ennen kuin Ottawan sopimusta oli olemassakaan, ei ole riittävä peruste nyt tehdä hölmöjä ratkaisuja. Se, että ulkopolitiikan keskeisillä paikoilla vaikuttaa henkilöitä, joille miinakiellosta on tullut lähes uskonkappaletta muistuttava päähänpinttymä, ei ole riittävä peruste tuhlata veronmaksajien varoja. Se, että miinakiellosta on tullut erilaisten maailmanparantajien lempilapsi, ei ole riittävä peruste sellaisiin hätiköityihin linjauksiin, jotka todennäköisesti ennemmin heikentävät kuin parantavat ulkovaltojen kunnioitusta maatamme kohtaan.

Seppo  Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli myönteistä kuulla ed. Vapaavuoren terveen rehellinen, tulkitseva puheenvuoro niin miinakysymyksestä kuin myöskin Suomen turvallisuuden kehittymisestä. Sen verran voisin sanoa tähän puheenvuoroon jatkona noin tarkentaen, että toivottavasti Suomi ei koskaan tarvitse miinoja eikä koskaan tarvitse Puolustusvoimia eikä muutenkaan joudu minkään ulkopuolisen kriisin taikka uhkauksen taikka uhkailun alle. Tätä me jokainen toivomme ja siltä osin haluamme varautua myöskin siihen, että meillä on sellainen näyttö, että tämmöistä ei tule eikä synny.

Tästä ei niin kovin kauan ole, 30-luvulla, kun todettiin, että Suomella ja Neuvostoliitolla on hyökkäämättömyyssopimus, meitä ei mikään uhkaa eikä meidän tarvitse varustautua eikä varautua minkään pahimman varalta. Jokainen tietää, kuinka siinä kävi. Jos Suomella olisi ollut silloin sellainen varustautuminen, varautuminen, kuin sille oli esimerkiksi sotien kestäessä syntynyt vuonna 44, niin talvisotaa ei olisi Suomessa koskaan tullut eikä syntynyt. Voisi sanoa, että ehkä muutenkin Suomi voisi olla ehyempi ja terveempi kuin se tällä kertaa rajojensa suhteen on ollut olemassa. Selvennyksen vuoksi, herra puhemies, sanon, että tarkoitan Karjalankannasta ja Karjalaa.

Oli myönteistä kuulla ed. Ranta-Muotion näkemys väestönsuojien rakentamisesta ja tarpeellisuudesta, ja siitä paistoi vähän sellainen maailmankuva, että tarpeettomuudestakin. Siltä osin kyllä tietysti täytyy sanoa, että rakentaja miettii kaiken tarpeettoman pois jättämistä, jos se suinkin on mahdollista. Mutta kun tämä väestönsuojelukysymys on niin tärkeä ja kun tässä olen parhaillaan rakentamassa erään näköistä metsäkämppää, niin olen kyllä ajatellut ja pohtinut, että siihen ajan saatossa rakennan myöskin tämmöisen oman väestönsuojan, semmoisen komentobunkkerin, mistä voi tätä maailmaa jatkaa, mihin pahimman varalta voi turvautua ja suojautua. Näinkin tämä maailma voi olla: tämmöinen karjalainen näkemys ja pohjanmaalainen näkemys poiketa. Toinen näkee sen välttämättömänä oman turvallisuutensa kannalta ja toinen näkee vaan pelkkänä kustannuskysymyksenä, mutta, ed. Ranta-Muotio, me olemme samalla asialla kuitenkin tässä.

Herra puhemies! Sen verran jatkaen eilisiltaiseen puheenvuorooni tässä asiassa, että en kerinnyt siinä käsitellä sitä, mihin valiokuntaan tämä tulisi mietinnön laadintaa varten lähettää. On kiistatta selvää ja yksinkertaista, kun otetaan tämä sisältö huomioon, sisältö mitä selonteossa on ja mitä hallitus tässä takaa ajaa ja minkä mukainen se mietintö syntyy ja tulee, niin ainut oikea valiokunta tämän käsittelyä varten on olemassa puolustusvaliokunta. Tässä on maanpuolustuksellisuuden ja turvallisuuden asioita, ja on kyse niitten linjaamisesta ja päätelmistä olemassa, ja kuten täällä eilen joku, muistaakseni ed. Laakso, sanoi, että ed. Liisa Jaakonsaaren johtamassa valiokunnassa osataan pohtia kyllä näitä ulkopoliittisia Nato-kysymyksiä ja siihen liittyviä kytkentöjä, mutta sisäisen turvallisuuden ja Suomen asioiden pohtiminen ei minunkaan mielestäni oikein ulkoasiainvaliokunnan toimenkuvaan kuulu ja liity.

Sen osalta voisi sanoa, että jos joku on niin kuin uskossaan vakuuttunut, että se olisi oikea paikka, niin pitäköön mielipiteensä, mutta toivon, että eduskunnassa syntyisi suuri enemmistö perjantaina äänestettäessä siitä, että tässä mietintövaliokunta olisi puolustusvaliokunta. Jos tässä hallituksen esityksessä olisi selvä Nato-kysymys olemassa ja sitä kautta myöskin kytkentä Suomen tuleviin kansainvälisiin suhteisiin, niin silloin ymmärtäisin ja olisin itsekin tukemassa, että ulkoasiainvaliokunta voisi ottaa vastuun kannanmäärittelystä. Mutta kun tämmöistä nyt ei tule, niin pelkkä lausunto riittää.

Herra puhemies! Eilen illalla aavistuksen verran höystin tätä hallituksen esitystä miinoista luopumisesta ja siihen liittyvää suomalaista turvallisuutta, ja niille, jotka eivät puheenvuoroani kuulleet eivätkä tietysti vaivaudu sitä netistäkään lukemaan, voin kertoa, että kun tuolta Rukajärven suunnalta 200 kilometriä miinoitettua linjaa purettiin, sen purku kesti kuukauden. Se tarkastettiin suomalaisten ja neuvostoliittolaisten toimesta. Kukaan ei miinaan mennyt. Siellä oli yli 20 000 miinaa muistaakseni sen selvityksen mukaan levitetty ja hoidettu ja kaikki saatiin säntillisesti pois.

Tähän ed. Kuoppa puheenvuoroni päätteeksi sanoi, että entä saksalaisten kylvämät miinat. Näin täytyy sanoa, että vaikka suomalaiset monessa asiassa näitä saksalaisia ovat ihannoineet ja ihannoivat — jotkut ajavat Mersu-merkkisellä autolla, niin minäkin, jos on mahdollista jne. — niin saksalaiset Lapin sodan aikana täysin edesvastuuttomasti levittivät miinoja, ja voisi arvella, että siellä meni erityisen paljon siviiliväkeä sen jälkeen ja erityisen paljon poroja ja muita villieläimiä, ja kyllä siellä meni sotilaitakin.

Mutta se on esimerkki siitä, mitä Suomessa ei ole ollut eikä Suomessa toteuteta eikä ole toteutettu. Tämä on sellaisen, miten sanoisin, kaaokseen joutuneen sotilaan ja sotaväen tapa hävittää se kalusto niin, ettei tarvitse mukana kuljettaa. Tämä on huippuesimerkki siitä, kuinka tämä asia voi olla, jos se huonosti hoidetaan. Tämä näin vastauksena, vaikka ed. Kuoppa ei olekaan tätä kuulemassa. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä, että se oli törkeätä toimintaa, mitä Saksa siellä teki.

Herra puhemies! Mitä tulee tähän rajaan ja rajan turvallisuuteen — vaikka sisäministeri tästä lähtikin pois — niin kuten vastauspuheenvuorossani totesin, on kyllä edesvastuutonta harkita ja miettiä sellaista asiaa, että varusmieskoulutus lopetetaan Imatralla Immolassa, missä sillä on selvästi itärajan painopistesuunta olemassa. On kiistatta kaikin tavoin nähtävissä, paineet Suomen itärajaa kohtaan naapurimaan länsirajalla tulevat nimenomaan täältä Kaakkois-Suomesta Immolan suunnasta. Kun herra puolustusministeri on täällä kerran kuulolla olemassa, niin toivon, että tässä varuskuntapaikkakeskustelussa tehtävässä päätöksessä syntyy sellainen tasapainottava näköala, että Immolassa varusmieskoulutus jatkuu ja säilyy.

Kun nyt on tehty viisas päätös siitä, että Maavoimien esikunta on Mikkelissä, sijoittuu Mikkeliin, niin on hyvä, että siellä rajalla on vähän tätä rajaväkeä olemassa, joka suojaa myöskin samalla sen esikunnan tulevaisuutta, jos voisi olla niin, että tämä vihollinen joskus uhkaisi meitä idästä, vaikka on toivottavaa, että ikinä ei tämmöistä tulisi. Täytyy toivoa, että koskaan ei semmoista uhkaa tulisi. Mutta jos näin olisi, silloin tarvitaan sitä rajaväkeä.

Niin kuin ed. Nepponen täällä vastauspuheenvuorossaan totesi, niin se väki, mikä on rajalla koulutettu, koulutuksen saanut, on parasta väkeä myöskin kriisin syttyessä ensi vaiheessa hoitamaan ja ottamaan vastaan sen, millä sieltä rajalta uhataan.

Mitä muuten tulee näitten varuskuntapaikkakuntien tulevaisuuteen ja varuskuntakentän kokonaisuuteen, niin olen kyllä opposition kanssa vähän samaa mieltä, että suunnitelmat olisi voitu kyllä tässä yhteydessä julkaista; se olisi ollut selvempi ja rehellisempi tapa olemassa. Näin katsoen ei olisi ollenkaan huono asia ollut olla jo nyt nähtävissä, mistä toiminta loppuu, miten käy. (Ed. Nepposen välihuutoja) — Ymmärrän ed. Nepposen huolen, koska kyllähän ilmeisesti Savon prikaati Mikkelissä soittokuntineen on tässä lakkautettavien listoilla tai sitten nämä ratkaisut perustuvat johonkin muuhun kuin järkisyihin. — Mutta Mikkelin seutu ja Savo on Maavoimien esikunnan kautta saanut niin paljon sympatiaa, niin paljon väkeä, tulevaisuutta ja vaurautta, että te kyllä sen kestätte, niin että ei siinä mitään vääryyttä tapahdu.

Herra puhemies! Sitten erääseen asiaan, vaikka salin poliittinen vasemmisto puuttuukin tyystin, ei ole kiinnostunut tästä tulevaisuudesta eikä kansakunnan olemassaolosta ilmeisesti. Täällä on useita puheenvuoroja käytetty siitä, mitä nämä maakuntajoukot pitävät sisällään, mikä niitten tulevaisuus on ja tarvitaanko niitä jne. Tässä vapaasti tulkiten vähän muistelen, miten 2001 selonteossa tämä hallitus oli esittänyt tässä asiassa, että otetaan huomioon pohjoismaiset kokemukset vapaaehtoisen koulutuksen, vapaaehtoisen maanpuolustustyön ylläpitämisessä ja kehitetään ja hoidetaan. Hallituspuolueet junailivat sen tyyppistä rakennelmaa, että otetaan huomioon mutta ei mitään rakenneta Suomessa eikä mitään toimita. Tämän osalta voi todeta, että valiokunta suuressa viisaudessaan kovan käännön ja väännön jälkeen viimeisenä aamuna — ja ed. Nepponen oli kyllä kantavana sieluna, kun vähän antoi periaatteistansa periksi siinä asiassa — päätti, että otetaan pohjoismaiset kokemukset huomioon kuitenkaan mitään uutta Puolustusvoimien ulkopuolista organisaatiota perustamatta. Näin tämä nyt on tullut oikeassa valossa tähän henkeen, ja näin katsottuna katson, että on erinomaisen hyvä asia, että tämä asia etenee, että se vapaaehtoinen, semmoinen huru-ukkovoima, mikä enää sotaväen organisaatioihin ei muuten käy, tulee oikeaan käyttöön, palvelee isänmaata ja myöskin vihollinen tuntee, että koko maata puolustetaan viimeistä puskaa ja pusikkoa myöten.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu on hyvä esimerkki prosessista, johon on aidosti sitoutettu eri poliittiset toimijatahot. Näin on luotu edellytykset yksituumaisuudelle maamme kannalta erittäin tärkeitten poliittisten linjauksien syntymisessä.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa sisällöllinen pääpaino on yleisessä turvallisuuspolitiikassa. Perinteisen puolustuspolitiikan linjaukset noudattavat suurelta osin vanhaa, hyväksi havaittua linjaa. Hallitus ei siis pyri tuomaan puolustuspoliittiseen ajatteluun tarkoituksella mitään erityistä uutta vaan nojaa linjauksissaan liittoutumattomuuteen, itsenäisen puolustuksen ja yleisen asevelvollisuuden perinteeseen. Näitä peruspilareita toki arvioidaan suhteessa muuttuvaan toimintaympäristöön, jossa Euroopan unionin sisäiset turvallisuustakuut luovat lisäsuojaa uskottavalle omalle puolustukselle. Oman osansa muodostaa vapaaehtoisen maanpuolustustyön, maakuntajoukkojen merkityksen vahvistaminen.

Yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustaminen ovat olleet perinteisesti suomalaisen puolustuspolitiikan toisiinsa sidoksissa olevia lähtökohtia. Maamiinojen korvaamista koskeva päätöksenteko ja käyty julkinen keskustelu konkretisoivat nykyaikaisten puolustusvälineiden korkeat kustannukset. Liittoutumattomuuden kannalta välttämättömän uskottavan puolustuksen säilyttämiseksi Suomen onkin ylläpidettävä asevelvollisuusjärjestelmää ja kyettävä uudistamaan kalustoaan. Tässä valossa puolustuspolitiikkaan kohdistuu merkittäviä kustannuspaineita, joihin on kyettävä vastaamaan myös Puolustusvoimien rakennetta kehittämällä ja uudistamalla. Uskottava puolustus on merkittävä ennalta ehkäisevä tekijä myös turvallisuusuhkien syntymiselle, kuten asia selonteossa todetaan.

Kokoomus on oppositiosta käsin pyrkinyt luomaan keinotekoista linjaeroa niin maamiinakysymyksessä kuin Nato-lausuman ja ed. Aulis Ranta-Muotion parlamentaarisen työryhmän kannan välille. Olipa kysymyksessä sitten mahdollinen tai todellinen optio, sotilasliittoon liittyminen edellyttää erillistä päätöksentekoa ja erillistä ratkaisua. Suomen nykyisenä linjana on liittoutumattomuus, eikä tarvetta muutoksiin tällä hetkellä yksinkertaisesti ole olemassa.

Kansainvälisen turvallisuuspolitiikan suhteen keskeinen asia on, että Suomi on halukas osallistumaan kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön ja kriisinhallintaoperaatioihin. Kokoomuksen perusteluissa on selvä ristiriita, jos ajatellaan suhdetta nopeaan Nato-jäsenyyteen ja toisaalta siihen, millä tavalla korostetaan miinoista luopumisen kustannusta. On perusteltua kysyä, eikö olla realistisesti ottamassa huomioon myös mahdollisen Nato-jäsenyyden aiheuttamaa lisäkustannusta. Joka tapauksessa tässä tarkasteltuna nopean toiminnan joukoilla Suomi osallistuu kansainvälisten kriisien rauhoittamiseen ja näin edistää aktiivisesti omalta osaltaan kansainvälisesti vakaata turvallisuusympäristöä.

Hallitus käsittelee laaja-alaisesti olemassa olevia turvallisuusuhkia. Laajimmin esillä olleen terrorismin lisäksi järjestäytynyt rikollisuus, huumeet, ihmiskauppa, teknologisen kehityksen tuomat riskit, ympäristöongelmat ja joukkotuhoaseiden mahdollinen leviäminen muodostavat tekijät, joiden muodostamiin uhkakuviin Suomella on kansallisvaltiona oltava oma strategiansa. Turvallisuusongelmat eivät olekaan vain sotilaallisia vaan laaja-alaisia kokonaisuuksia, joihin vaikuttamisen on tapahduttava nimenomaisesti kansainvälisessä yhteistyössä. Laajaa turvallisuutta koskeva keskustelu ei lähesty vain puolustuspolitiikkaa vaan koskettaa useita muitakin hallinnonaloja. Parhaimmillaan kuitenkin turvallisuus on maalle myös merkittävä kilpailutekijä. Käytännössä tämä tarkoittaa muuta kuin konkreettisen kansainvälisen yhteistyön osalta asioiden osittain ainakin vaikeaa hahmotettavuutta. Asiaa kuvastaa hyvin viime vuosina toistunut käsite "terrorisminvastainen sota", josta on tullut tietyissä tilanteissa jopa kansalaisoikeuksien rajoituksiin ja muihin poliittisiin tarkoitusperiinkin soveltuva termi. Samalla tavalla johtopäätösten tekemisen suhteen epämääräisiä voivat olla Internetin, globalisaation ja järjestäytyneen rikollisuuden muodostamat uhkat.

Se, antaako turvallisuuspoliittinen selonteko aihetta merkittäviin uusiin linjauksiin muilla politiikan lohkoilla Suomen ja Euroopan unionin kannalta, on mielestäni jäänyt ohueksi tarkastelukulmaksi kyseisessä selonteossa. Onko esimerkiksi aika tehdä tietoisempia linjauksia energiaomavaraisuuden lisäämiseksi? Nostan tämän yhtenä esimerkinomaisena kysymyksenä, joka koskettaa sekä Suomea että Euroopan unionia myös laajemminkin. Selonteossa varsin hyvin tuodaan esille se, millä tavalla Euroopan unionin energiariippuvuus Venäjään tulevaisuudessa vahvistuu.

Perinteisen puolustuspolitiikan, sisäisen turvallisuuden ja kansainvälisen kriisinhallinnan kysymykset ovat huomattavasti lähempänä perinteistä poliittista päätöksentekoa. Nämä asiat muodostavat myös suurimman osan turvallisuuspolitiikkaan liittyvästä konkreettisesta päätöksenteosta.

Arvoisa puhemies! Tästä syystä turvallisuuspoliittinen selonteko onkin syytä käsitellä ensisijaisesti puolustusvaliokunnassa, jolle ulkoasiainvaliokunta ja hallintovaliokunta antavat lausunnot. Minusta on erittäin tärkeää se, että puolustuspolitiikan ydinkysymyksiin saadaan riittävän selkeä ja perusteellinen asiantuntijakuuleminen ja näiltä osin tämän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon ydin saa jatkokseen sellaiset konkreettiset päätökset Suomen eduskunnassa, joilla varmistetaan suomalaisen yhteiskunnan keskeinen vahvuus myös tulevaisuudessa, että me voimme ylpeästi sanoa kansalaisillemme, että Suomi tarjoaa yhden maailman turvallisimmista asumisen ja elämisen ympäristöistä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteossa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2001 todetaan, että Suomi tukee henkilömiinojen tehokasta ja maailmanlaajuista kieltoa ja osallistuu EU:n toimintaan Ottawan sopimuksen tavoitteiden ja yleismaailmallisen täytäntöönpanon edistämiseksi. Suomi on pitäytynyt liittymästä Ottawan sopimukseen, koska Suomella ei tällä hetkellä ole taloudellisia eikä teknisiä edellytyksiä sitoutua sopimuksen kieltämien miinojen hävittämiseen ja korvaamiseen muilla menetelmillä sopimuksen edellyttämässä neljän vuoden aikataulussa.

Tästä Ottawan sopimuksesta on käyty paljon keskustelua tässä salissa. Siteeraan lyhyesti, mitä Ottawan sopimus pitää sisällään: Henkilömiinojen täyskieltoa koskevan sopimuksen allekirjoitti 122 maata joulukuussa 1997. Ottawan sopimus eli jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämistä ja niiden hävittämistä koskeva yleissopimus astui voimaan 1.3.1999. Sopimuksen on ratifioinut 141 valtiota. Lisäksi 9 valtiota on allekirjoittanut sopimukset ratifioimatta sitä. Sopimus kieltää henkilömiinojen käytön, kehittämisen, valmistuksen, hankinnan, varastoinnin, säilytyksen ja siirron kaikissa olosuhteissa. Varastoissa olevat henkilömiinat on tuhottava neljän vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta. Maastossa olevat henkilömiinat ja niillä miinoitetut alueet on merkittävä, valvottava, aidattava sekä raivattava ja tuhottava kymmenen vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta. Jäsenvaltioiden sotilaat eivät kansainvälisissä sotilasoperaatioissa ja niiden suunnittelussa saa osallistua henkilömiinojen käyttöön liittyviin tehtäviin. Osallistuminen tulee kriminalisoida kyseisen maan lainsäädännössä, ja sillä on oltava rangaistusseuraamus.

On huomioitava kuitenkin, että Ottawan sopimuksessa ei ole uudempiin asevalvontasopimuksiin liittyvää todentamisjärjestelmää. Konfliktialueella sopimuksen noudattamista onkin lähes mahdotonta valvoa. Ottawan sopimukseen liittyminen edellyttää Suomen kohdalla myös eduskunnan suostumusta. Sopimukseen ei voi tehdä mitään varaumia. Sopimuksesta voi vetäytyä ilmoittamalla asiasta muille osapuolille. Monet valtiot, joiden maaperässä olevat miinat aiheuttavat vakavia ongelmia väestölle, ovat liittyneet sopimukseen, muun muassa Angola, Afganistan, Bosnia-Hertsegovina, Kambodzha, Kroatia ja Mosambik.

Suurimmat henkilömiinojen tuottajat ja varastoijamaat Kiina, Intia, Pakistan, Venäjä ja Yhdysvallat ovat sopimuksen ulkopuolella. Näiden maiden suhtautumisessa sopimukseen ei ole myöskään tapahtunut muutosta. Sopimuksen ulkopuolisissa maissa on siis tällä hetkellä yli 95 prosenttia maailman varastoiduista miinoista. EU-jäsenmaista Suomi, Puola, Latvia ja Viro ovat sopimuksen ulkopuolella. Puola on allekirjoittanut sopimuksen vuonna 1997. Puolan virallisen linjan mukaisesti maa ratifioi sopimuksen vasta, kun Puolan naapurimaat ja YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat ovat liittyneet sopimukseen ja on kehitetty korvaava puolustustekniikka. Viro harkitsee vakavasti sopimukseen liittymistä ja on aloittanut tähän tähtääviä toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustusratkaisun keskeisiä periaatteita ovat uskottava puolustuskyky, sotilaallinen liittoutumattomuus, alueellinen puolustusjärjestelmä ja yleinen asevelvollisuus. Sotilaalliseen puolustukseen varaudutaan valtakunnan koko alueella. Vuoden 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaan puolustuksen painopistettä ollaankin siirtämässä strategisen iskun ennaltaehkäisyyn ja torjuntakyvyn vahvistamiseen mutta laajamittaisen hyökkäyksen torjuntakyky ylläpidetään. Selonteon mukaan Suomeen ei näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa voida arvioida kohdistuvan erillistä sotilaallista uhkaa ja laajamittainen hyökkäys nähdään epätodennäköisenä.

Maavoimiltamme edellytetään kykyä torjua mekanisoitu hyökkääjä laajalla ja syvällä alueella. Suomen alueen laajuus, kasvillisuuden aiheuttama peitteisyys, talven vaikutus ja maaston vaikeakulkuisuus korostavat tiestön merkitystä. Miina-ase on Suomelle erittäin kustannustehokas sodankäyntiväline, koska sillä voidaan olosuhteissamme merkittävästi vaikeuttaa teknologisesti kehittyneidenkin asevoimien operatiivista liikkuvuutta. Koska miinat ovat edullisia ja olosuhteissamme erittäin tehokkaita, on eri tyyppisiä miinoja hankittu riittävästi kaikille alueellisen puolustuksen joukoille. Maavoimillamme ei tällä hetkellä ole ajoneuvomiinojen ohella muita määrällisesti riittäviä asejärjestelmiä, joilla mekanisoidun hyökkääjän liike voitaisiin yhtä tehokkaasti hidastaa ja pysäyttää.

Miina-ase soveltuu hyvin asevelvollisuusarmeijan käyttöön. Miinojen käsittely ja käyttö on yksinkertaista, ja niiden vastuullinen käyttötapa on koulutettavissa miesmäärältään suurellekin asevelvollisuusarmeijalle.

Arvoisa puhemies! Jalkaväkimiinat vanhenevat teknisesti noin 50 vuodessa. Suomessa käytössä olevien jalkaväkimiinojen valmistaminen lopetettiin 70-luvun alkupuoliskolla eikä niitä ole hankittu sen jälkeen. Lisäksi Suomea velvoittaa kansainvälinen sitoumus olla hankkimatta lisää jalkaväkimiinoja. Näin ollen Suomessa ei tule olemaan jalkaväkimiinoja käytössä enää 2020-luvun lopussa, liittyi Suomi Ottawan sopimukseen tai ei. Valmistusajankohdista riippuen miinat vanhenevat ja poistuvat sotavarustuksestamme valmistuserittäin vuosina 2020—2025. Jalkaväkimiinojen tekninen vanheneminen tarkoittaa sitä, että Suomen on joka tapauksessa korvattava menetetty suorituskyky vuosina 2010—2025. Mikäli miinojen myötä menetettävä suorituskyky korvataan niiden vanhetessa pidemmällä aikavälillä osana Puolustusvoimien muuta kehittämistä, se voi tapahtua ilman merkittäviä lisäkustannuksia.

Jalkaväkimiinoista luopumisella on myöskin vaikutuksia. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että hyökkääjän etenemisnopeus kasvaa ja samoin omat tappiot lisääntyvät. Nimittäin tulosten mukaan operatiivisella tasolla jalkaväkimiinoista luopuminen merkitsee vihollisen etenemisnopeuden kasvua jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi. Kansainvälisten tutkimusten mukaan jalkaväkimiinoista luopuminen lisää omia tappioita, koska maaston erityispiirteitä tukevia hidasteita ja esteitä ei kyetä entisessä määrin hyödyntämään. Myös sissitoiminta vihollisen selustassa vaikeutuu.

Miinoilla on myöskin psykologinen vaikutuksensa. Nimittäin miinat passivoivat hyökkääjää ja tekevät sen toiminnan varovaiseksi. Tiestöä ei uskalleta käyttää, ennen kuin on varmistuttu miinaturvallisuudesta. Jalkaväkimiinojen aiheuttamaa psykologista pelotevaikutusta, niin sanottua miinakauhua, ei tutkimusten mukaan voida aikaansaada tai korvata millään järjestelmällä.

Puolustuksen uskottavuutta ja sen muutoksia voidaan arvioida kansallisista tai kansainvälisistä lähtökohdista. Uskottavuus vaikuttaa maanpuolustustahtoon ja maanpuolustuksemme ennaltaehkäisykykyyn. Uskottavuuden mittaaminen on vaikeaa, eikä asiasta ole laadittu kokonaisvaltaisia tieteellisiä tutkimuksia. Suomen Puolustusvoimien suorituskyky ja sen uskottavuus perustuvat vallitsevan tilanteen edellyttämän puolustusjärjestelmän valmiuteen ja toimintavarmuuteen, henkilöstön ja joukkojen korkeaan koulutustasoon, maassa olevaan määrällisesti riittävään ja laadullisesti ajanmukaiseen sotavarustukseen, kansalaisten maanpuolustustahtoon sekä valtakunnan kaikkien voimavarojen käyttöönottamiseen. Jalkaväkimiinoista luopuminen vaikuttaa olennaisesti ensimmäiseen, toiseen ja myöskin kolmanteen osatekijään.

Tutkimusten tulokset osoittavat, että kaikilla miinoitteilla ja jalkaväkimiinoilla niiden osana on merkittävä vaikutus puolustusjärjestelmämme valmiuteen ja toimintavarmuuteen. Puolustuksen uskottavuutta lisää tietoisuus siitä, että Suomessa on käytössä riittävä ja toimintavarma miina-asejärjestelmä. Luopuminen jalkaväkimiinoista osana toimivaa miina-asejärjestelmää vähentää siten puolustuksen uskottavuutta. Jalkaväkimiinoista luopuminen ilman menetetyn kyvyn korvaamista merkitsee sodan ajan alueellisten ja paikallisjoukkojen suorituskyvyn merkittävää heikkenemistä. Kyseisiin joukkoihin sijoitettujen reserviläisten luottamus omaan suorituskykyyn ja sitä kautta kansalliseen puolustuskykyyn saattaa jopa horjua. Lisäksi on otettava huomioon luopumisen mahdolliset vaikutukset yleisemminkin kansalaisten maanpuolustustahtoon ja kansalaismielipiteeseen, jota olemme viime päivinä runsaasti saaneet.

Arvoisa puhemies! Puolustuksemme kansainvälisen uskottavuuden arvioiminen on vaikeaa, vaikka se koostuu paljolti samoista tekijöistä kuin kansallinenkin uskottavuus. Myös ulkoisesti uskottavuus voi heikentyä, jos luovumme toimivasta asejärjestelmästä (Puhemies koputtaa) korvaamatta menetettyä kykyä. Suomen puolustuksen kansainvälistä uskottavuutta ei ole ainakaan vähentänyt se, ettemme ole liittyneet Ottawan sopimukseen, vaan olemme ulkopuolisesta painostuksesta huolimatta pitäytyneet meille sotilaallisesti tarkoituksenmukaisissa järjestelyissä.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelen tässä toisessa puheenvuorossani puolustuspolitiikkaa hieman toisenlaisesta näkökulmasta kuin eilen ensimmäisessä puheenvuorossani. Otan tarkastelukulmaksi sotien jälkeen syntyneet ihmiset, joita itsekin edustan, ja tarkastelen niitä asioita, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet tämän turvallisuus- ja puolustuspolitiikan syntymiseen.

Evijärveläinen isoisäni Kalle Ahonen on kirjoittanut muistosanat talvisodan viimeisenä päivänä kaatuneen nuorimman veljensä Martin muistolle, ja haluaisin lukea tästä runosta ensimmäisen säkeen:

"Moni poikamme, puoltaen kallehintansa,

sai sortua keskelle taistelujen.

Myös veljemme, maatansa puoltaessansa,

sai kentälle kaatua puolesta sen."

Sotien vuodet ovat kaukana takanapäin. Kuusi vuosikymmentä on kansamme saanut elää rauhanaikaa. Olemme itse saaneet päättää omista asioistamme, kehittää ja kouluttaa itseämme, suunnitella omaa tulevaisuuttamme, rakentaa huomista jne. Tästä kuuluu kiitos niille, jotka ovat olleet puolustamassa maatamme sen vaikeina aikoina.

Tämä rauhan ja itsenäisyyden aika tuntuu hyvin usein meille sotien jälkeen syntyneille itsestäänselvältä asialta. Me rauhanajan lapset olemme saaneet käydä koulua ja valmistua ammattiin juuri niinä parhaina ikävuosina, jotka sotiemme veteraanit olivat rintamalla.

Arvoisa herra puhemies! Ikäluokallani on kaksi erittäin suurta velvoitetta.

Ensinnäkin meidän tulee säilyttää isänmaamme perintönä omille lapsillemme ja lapsenlapsillemme ja meidän tulee heitä opettaa kunnioittamaan sitä työtä, mitä vanhempamme ovat tehneet isänmaamme itsenäisyyden ja hyvinvoinnin hyväksi. Veteraanien ja koko kansakunnan terve omanarvontunto rakentuu sekä rauhan ja sodan aikana tehdyn työn saavutuksista. Meidän on välttämätöntä tietää ja muistaa, mikä ratkaiseva merkitys sodillamme sekä niissä osoitetulla yhteenkuuluvuudella, velvollisuudentunnolla ja urheudella oli itsenäisyytemme ja kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestelmämme säilymiselle. On myös tärkeää, että yhteiset suomalaiset elämänarvot, jotka kirkastuivat sodan koettelemuksissa, siirtyvät henkisenä perintönä polvesta toiseen.

Toiseksi, niin kauan kuin se on mahdollista, meidän tulee vaikuttaa, että yhteiskunnassa tehdään sellaisia päätöksiä, joilla ikääntyvien ja määrältään vähenevien veteraanien toimeentuloa, kuntoa ja terveyttä sekä asumispalveluja ja muita elinoloja ylläpidetään, kohennetaan ja parannetaan.

Suomi on elänyt voimakkaan muutoksen aikaa. Se on nähty usein tilapäiseksi, EU-jäsenyyden tuomaksi lieveilmiöksi. Muutoksessa on kyse ennen kaikkea siirtymisestä teollisesta yhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan. Taustalla on myös havaittavissa ajatustavan muutoksia. Toisaalta korostuu maailmanlaajuinen ajattelutapa, toisaalta paikallisuus. Ihmisen luottamus omiin kykyihinsä on kasvanut ja auktoriteetteihin vähentynyt. Markkinahenkisyydestä on siirrytty yhteisöllisyyteen. Tietoliikenteen keksinnöt ovat lyhentäneet etäisyyksiä ja aikaa. Työtehtävissä vaaditaan yhä enemmän luovuutta. Osaaminen on muuttunut menestyksen perustaksi. Henkiset voimavarat korostuvat. Työsuhteet lyhenevät ja muuttuvat entistä monimuotoisemmiksi. Tulevaisuuden ennustettavuus vähenee ja turvattomuus lisääntyy.

Onko tämä muutos uhka vai mahdollisuus Suomelle, se riippuu meistä itsestämme. Jos jäämme toimettomiksi, tulemme häviämään, jos uskallamme uudistua ja tarttua tilaisuuksiin, edellä mainitut kehityssuunnat voivat olla eduksi Suomelle. Kansakunnan kokoa, maantieteellistä sijaintia tai luonnonvarojen rikkautta tärkeämpää on sen oma menestymisen tahto. Suomen on selkeästi valittava, mitä se haluaa olla, millaisella strategialla yritämme kansallisista eduistamme huolehtia. Tämä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on osa sitä strategiaa, jolla yritämme kansallisista eduistamme huolehtia.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisten historia on pienen kansan selviytymistarina. Olemme aina joutuneet kamppailemaan ankarien luonnonolojen tai ulkoisten uhkien puristuksessa. Tämä tarina olisi kauan sitten päättynyt, jos olisimme nurkumatta tyytyneet ulkopuolisten meille määräämään tai ennustamaan kohtaloon. Asennettamme elämään kuvaavat sisu, positiivisuus, toisista huolehtiminen ja vastuun kantaminen omasta yhteisöstä, omasta ryhmästä. Yhdessä tehdään ja yhdessä ponnistellaan yhteisen päämäärän eteen.

Suomen menestyksen salaisuus on siinä, että yksityinen ihminen on voinut historiamme murrosvaiheissa samaistua koko yhteiskunnan suuriin päämääriin. Omaa työtä tehdessään kansalainen on voinut tuntea tekevänsä työtä myös toisten ja koko yhteiskunnan hyväksi. Tällä hengellä lunastettiin itsenäisyys, jälleenrakennettiin sodan runtelema maa ja saavutettiin korkea aineellinen hyvinvointi. Suomen ja suomalaisten ei tarvitse hakea menestyksen perustaa vieraista kulttuureista, ne löytyvät omasta historiastamme. Vaativissa olosuhteissa on kasvanut kekseliäs, monitaitoinen, luova ja sivistynyt suomalainen, joka pärjää myös nopeasti muuttuvissa olosuhteissa.

Arvoisa puhemies! Näitä esittämiäni ajatuksia vasten on turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko asiakirjana erittäin hyvin perusteltavissa. Selonteko on valtioneuvoston peruslinjaus, joka asettaa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimintalinjan periaatteet ja tavoitteet sekä tarjoaa kehyksen sen toimeenpanolle eri sektoreilla. Selonteossa tarkastellaan perusteellisesti Suomen kansainvälisen toimintaympäristön muutosta ja sen vaikutuksia Suomen toimintakykyyn ja turvallisuuteen laajassa merkityksessä 2010-luvulla. Toimintaympäristön arviointi luo hyvän perustan toimintalinjan määrittelylle.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Selonteko on laaja asiakirja, joten keskityn vain muutamaan mielestäni juuri tänään kiinnostavaan kohtaan.

Ranskan puolustusministeri vierailullaan Suomessa totesi, että termi "liittoutumattomuus" on kylmän sodan aikainen muinaisjäänne. Mielestäni sana "liittoutumattomuus" kannattaa jo jättää sivuun Suomen turvallisuuspolitiikan terminologiasta.

Miinoista on varmasti tullut kansalaispalautetta valtavasti jokaiselle kansanedustajalle. Miinat ovat köyhän valtion puolustusase, ei hyökkäysase. Kenraali Hägglund totesi, että suomalaiseen jalkaväkimiinaan ei astu kuin Suomeen hyökkäävä vihollinen. Suomalaisia jalkaväkimiinoja käytetään ensisijaisesti panssarimiinoitteiden suojaksi. Nyt kuitenkin näyttää siltä, arvoisa puhemies, että poliittiset ratkaisut tehdään tunne- eikä tietopohjalta.

Ruotsin puolustusdoktriinin mukaan Ruotsin puolustusvoimien ensisijainen tehtävä on kansainvälinen toiminta. Länsi-Saksassa suunta on saman kaltainen. Suomessa on oltava Puolustusvoimat, jotka ensisijaisesti varautuvat omaan maan aseelliseen puolustamiseen. Kansainvälinen toiminta on toki nykypäivää myös Puolustusvoimissa. On tärkeää, että niin kotimaan puolustukseen kuin kansainväliseen toimintaan taataan riittävät resurssit.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisenä ohjenuorana pitää olla ihmisoikeuspolitiikan kehittäminen koskemaan niin tämän maan kansalaisia kuin kaikkia muita maailman ihmisiä. Viime vuosikymmenellä maailmaa kohtasi useampikin kansanmurha, ja ihan tälläkin hetkellä Sudanissa on meneillään tilanne, jota voidaan kutsua kansanmurhaksi tai ainakin sen yritykseksi. Balkanin sodassa kuoli paljon ihmisiä.

Srebrenicassa saatiin aikaan joukkotuho tilanteessa, jossa paikalla oli YK-sotilaita, jotka eivät pystyneet puolustamaan siviileitä.

Pidän hyvin tärkeänä sitä työtä, jota esimerkiksi Kanada on tehnyt aloitteen Responsibility to protect eteenpäinviemiseksi. Tavoitteenahan tässä aloitteessa on kansanmurhien estäminen ja ehkäiseminen. Tuossa aloitteessa peräänkuulutetaan myös velvoitetta humanitaariseen interventioon tilanteessa, jossa kansanmurha joko on meneillään tai sen uhka on ilmeinen ja kaikki muut keinot, mukaan lukien diplomatia, on poissuljettu kansanmurhan estämiseksi.

Elämme tilanteessa, jossa ei ole näköpiirissä, että esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvostoa säädeltäisiin niin, että se olisi velvoitettu neuvottelemaan humanitaarisesta interventiosta riippumatta siitä, mikä on sen jäsenmaiden tai pysyvien jäsenten kanta. Koska meidän kansainvälinen oikeutemme on YK-perusteinen, mikä on hyvä asia, ja koska turvallisuusneuvostossa on ajoittain ongelmia tunnustaa näitä mahdollisia kansanmurhia, pidän sitä varten hyvin tarpeellisena, että tätä keskustelua mahdollisesta EU-mandaatista voidaan käydä myös eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Pidän valitettavana sitä, että tätä kysymystä hallituksen selonteossa ei käydä perusteellisesti läpi. EU:n nopean toiminnan joukkojen mallia lyhyesti esitellään, mutta sitä, mihin näitä joukkoja tarkalleen käytettäisiin ja mitä tämä merkitsisi kansainvälisen oikeuden kannalta, tätä kysymyskokonaisuutta, hallitus ei halua nostaa pöydälle. Todetaan, että mahdolliset muutokset rauhanturvalakiin käsitellään sitten selonteon käsittelyn jälkeen. Itse katson, että nopean toiminnan joukkojen kehittäminen juuri kriisinhallintaan ja humanitaaristen katastrofien estämiseen on tärkeää, ja esimerkiksi jos EU olisi kehittänyt yhteistyötään jo aikaisemmassa vaiheessa, moniin katastrofeihin, toivon mukaan, olisi riittänyt myös poliittista rohkeutta puuttua. Tästä huolimatta, arvoisa puhemies, olen sitä mieltä, että EU:n toiminnassa sotilaallinen kriisinhallinta ei saa painottua liiaksi. On hyvin tärkeää kehittää kriisien ennaltaehkäisyä ja siviilikriisinhallintaa. Siviilikriisinhallintaa kehitetään tällä hetkellä huomattavasti vähemmillä voimavaroilla kuin sotilaallista kriisinhallintaa.

EU:n uuden perustuslain hyväksymisen myötä toivottavasti EU:n ulkoinen diplomatia kehittyy. Toivon, että tämä avaa mahdollisuuksia myös kriisien ennaltaehkäisemiseen eli siihen, että EU paremmin pystyy vaikuttamaan näihin maihin, joissa on ihmisoikeusrikkomuksia ja joissa vallitsee konfliktin uhka. Katson, että tällä sektorilla Suomen pitää olla hyvin aloitteellinen EU:n diplomatian kehittämiseksi.

Arvoisa puhemies! Nato-asiasta on käyty tässä salissa paljon keskusteluja. Itse olen sitä mieltä, että Suomen toiminta Naton rauhankumppanina on erittäin järkevää, ja minulla on ollut mahdollisuus tutustua esimerkiksi suomalaisten joukkojen toimintaan Kosovossa ja Afganistanissa. Katson kuitenkin, että keskustelu mahdollisesta Naton jäsenyydestä liittyy siihen, mihin nämä EU:n sotilaalliset rakenteet oikein menevät. Viime vuonna Irakin sodan jälkeen Nato oli keskinäisesti hyvinkin jakaantunut, ja tällöin esitettiin neljän EU-jäsenmaan toimesta aloite EU:n kriisinhallinnan itsenäiseksi kehittämiseksi. Kuitenkin on selvää, että esimerkiksi Berlin plus -järjestelyjen vuoksi Naton ja EU:n sotilaalliset rakenteet kietoutuvat toisiinsa. Näin ollen minusta on hyvin tärkeää, että Suomessa pystytään käymään keskustelua siitä, millä tavoin Suomi turvaa vaikutusvaltansa EU:n sotilaallisen kriisinhallinnan ja EU-puolustuksen kehittyessä. On myös tärkeää arvioida sitä, mikä tulee olemaan Naton rooli tässä niin sanotussa terrorisminvastaisessa sodassa, jota Yhdysvallat on lanseerannut. On aivan selvää tietenkin, että Suomen ei pidä ajaa ennalta ehkäisevien iskujen ideologiaa. Se ei ole mitenkään eettisesti hyväksyttävää.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Lähtisin liikkeelle siitä, että joudumme äänestämään suuressa salissa siitä, mikä valiokunta tästä turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta saa laatia varsinaisen mietinnön. Itse asiassa tämä on hyvin tärkeä asia sen takia, että siihen kiteytyy se, kuka itse asiassa määrittelee Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjat ja mikä on ikään kuin tavoitteiden ja keinojen suhde. Uskon, että on vahvat perusteet sille, että perimmältään tämä käsittely tapahtuu ulkoasiainvaliokunnassa, jonka tehtävänä on muodostaa Suomen ja eduskunnan ulko- ja turvallisuuspoliittiset peruslinjaukset.

Vihreäthän ovat ehdottaneet, ja tätä ed. Cronbergin ryhmäpuheenvuorossa on tuotu esiin, että mahdollisesti puolustusvaliokunnan roolin tulevaisuudessa pitäisi olla toisenlainen. Kun selkeästi tällaiset sisäisen turvallisuuden kysymykset nivoutuvat yhteen, niin että niitä on aika vaikea erottaa toisistaan, voisi olla järkevää, että samalla kun ulkoasiainvaliokunta pohtii myöskin sisäisen turvallisuuden kysymyksiä tämmöisenä ikään kuin perustavina mahdollisesti uhkakuvina, jotka vaikuttavat kansalliseen turvallisuuteen ja ehkä jopa ulkopolitiikkaan, puolustusvaliokunnan puolestaan pitäisi sitten pohtia näitä keinoja kokonaisuutena ja suhteuttaa niitä toisiinsa. Mutta emme tarkoita tällä ehdotuksellamme sitä, että ikään kuin peruslinjanvedon jatkossa meidänkään mielestämme pitäisi siirtyä puolustusvaliokunnalle, vaan sitä että sen roolin tulisi vastata sitä käsitystä, että uhkia on monenlaisia ja myöskin välineitä, joilla uhkiin varustaudutaan, voi olla monenlaisia.

Tämän sanottuani totean, että turvallisuuspoliittisen keskustelun miinat ovat siinä, että ihmisten turvallisuuden ja ennen kaikkea turvattomuuden tunteisiin vetoaminen on aika helppoa ja luodaan tilanne, jossa helposti sitten kohdistetaan voimavaroja väärin. Mielestäni tämä jalkaväkimiinakeskustelu, joka nyt on pitkälle käyty jo ennen tätä selontekokeskustelua, vaikka se tietysti olennaisesti olisi kuulunut tähän keskusteluun, osoittaa sen, että näin todellakin voi käydä. Jos meillä olisi 300 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa käyttää turvallisuuden edistämiseen — ylimääräistä rahaahan ei nykyään ylipäätänsä ole — niin kuinka sitten sen käyttäisimme? Käyttäisimmekö sen jalkaväkimiinoja korvaavan asejärjestelmän perustamiseen, vai käyttäisimmekö sen ehkä johonkin toiseen turvallisuusuhkaan? Tässä olemmekin sitten tässä uhkakuvakeskustelussa.

On kiitettävä hallitusta siitä, että sen turvallisuuskäsitys on huomattavan laaja, mutta pyytäisin sitten myöskin johdonmukaisuutta siinä, että ottaisimme todesta nämä laajat uhkakuvat, ja voisin hyvin ajatella, että 300 miljoonaa euroa kannattaisi pikemminkin käyttää vaikkapa Kuolan niemimaan ydinturvallisuuskysymysten ratkaisemiseen kansainvälisellä yhteistyöllä kuin Venäjän rajaa vasten luotavan uuden puolustusjärjestelmän luomiseen. Tiedän, että Venäjän uhka on monista todellinen ja Venäjän yhteiskunnan ja poliittisen järjestelmän epävakaus ja selkeä epädemokraattinen kehityspiirre, joka nyt on viime aikoina korostunut, on huolestuttavaa, mutta pidän kuitenkin selkeänä sitä, että Venäjän taholta tulevat uhkat ovat hyvin vahvasti yhteiskuntapoliittisia, liittyvät yhteiskunnan epävakauteen. Suomessakin on kehitetty erittäin kustannustehokasta, hyvää yhteistyötä Venäjän kanssa, jossa on esimerkiksi pyritty vahvistamaan sosiaalista turvallisuutta lähialueillamme. Ulkoministeriö ansaitsee mielestäni kaiken tuen tälle lähialueyhteistyölle, jota on tehty esimerkiksi sosiaali- ja terveysviranomaisten kesken konkreettisesti Karjalan alueella. Uskon, että tämä on myös malli, jota me voimme tarjota tulevaisuudessa Euroopan unionin turvallisuusyhteistyöhön unionin lähialueiden eli samalla meidän lähialueidemme kanssa. Näitä yhteiskunnallisia riskejä pitää varmasti korostaa.

Samalla tavalla katson, että on aika nyt sitten muutenkin tarkastella tätä suhdetta Euroopan unioniin vakavasti. En pidä siitä kaksoiskielestä, joka tällä hetkellä vallitsee, eli hallitus esittää, että me edelleenkin olemme sotilaallisesti liittoutumaton maa, samalla kun olemme vahvasti vannomassa myöskin tämän sotilaallisen yhteistyön varaan. Katson, että olisi aika ikään kuin ehkä aika juhlallisestikin, mutta rauhallisesti, kuopata tämä käsite sotilaallinen liittoutumattomuus sellaisena, joka ei enää kuulu tähän aikaan. Silti voi olla samaan aikaan totta, että Euroopan unioni ei ole sotilasliitto, vaan se on jotain paljon muuta, ja ne mahdollisuudet kansainvälisen rauhan ja vakauden edistämiseen ennen kaikkea ovat muita kuin sotilaallisia, ja niihin Suomi onkin hyvin kiitettävästi lähtenyt mukaan. Suomen ja Ruotsin yhteistyö on ollut esimerkillistä esimerkiksi siviilikriisinhallinnan alalla, ja sitä tulee vahvistaa.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jo eilen puheenvuorossani totesin, että pidän selontekoa johdonmukaisena ja selkeänä, vaikka sinänsä kovin paljon mitään uutta siihen ei sisälly, koska jo Turvallisuus 2004 -työryhmä viitoitti pohjan ja julkista keskustelua on jo käyty. Välttämättä kaikissa kohdissa ei ole menty analysoinnissa niin pitkälle kuin olisi voitu, mutta toisaalta selonteko olisi paisunut muodottoman suureksikin. Uskon, että tältä pohjalta löydämme sen konsensuksen, millä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa perinteisesti on eduskunnassa ja sen valiokunnissa linjattu; tietenkin näkemyseroja löytyy.

Ed. Ranta-Muotio ei ole paikalla. Kun Turvallisuus 2004 -työryhmä käsitteli Nato-jäsenyyttä, niin täytyy sanoa, että ehkä hivenen painotuseroja oli, ja tuo ilmaisukin sen ilmentää, mutta lopputulos on sama: Nato-jäsenyys on meille mahdollisuus. Täytyy antaa tunnustus myöskin hallitukselle siitä, että selonteossa korostetaan ansiokkaasti niin tarvetta aktiiviseen yhteistyöhön Naton kanssa kriisinhallinnassa kuin myös laajemmin poliittista yhteistyötä. Tämä on oikein, sillä "Nato on keskeinen sotilaallinen transatlanttisen turvallisuuspolitiikan ja turvallisuusyhteistyön alalla toimiva järjestö". Näin selonteko toteaa, ja yhdyn tähän. Mutta keskustelua tietenkin on jatkettava ja sitä jatketaan. Jäsenyyden aika tulee, jos se on tullakseen, ja sillä on oltava vahva kansalaismielipide takanaan. Mutta se on vaihtoehto, josta me aikanaan sitten itse päätämme.

Miinat ovat saaneet ehkä kohtuuttoman suurenkin osuuden täällä käydyssä keskustelussa ja myös julkisuudessa. Allekirjoitan sen, että se on erittäin kustannustehokas ja asevelvollisuusarmeijalle sopiva ase. Mutta vääjäämättä on myöskin todettava, että miinat vanhenevat kiihtyvällä vauhdilla ensi vuosikymmenelle mennessä ja ne on tavalla taikka toisella korvattava. Olemme sitoutuneet vuoden 97 sopimuksessa, ettei Suomi enää hanki eikä valmista uusia jalkaväkimiinoja, joten se tie on kuljettu loppuun. Myöskin Puolustusvoimat teki yksipuolisen päätöksen siitä, että valmiusyhtymiä ei varusteta miinoilla. Näin ollen itse, ottaen myöskin huomioon sen, mitä ja miten viime kerralla, kun puolustusvaliokunta mietintöä valmisteli, miinoista päätettiin, hyväksyn hallituksen kompromissiratkaisun, kun se on myöskin Puolustusvoimien kannalta hyvä ratkaisu. Sillä 2012 liitytään, 2016:een mennessä hävitetään loput, muutama vuosi olisi ollut aikaa. Mutta se tapahtuu niin, että 100 miljoonaa tulee Puolustusvoimien kehyksestä ja 200 miljoonaa annetaan lisää, jolla voidaan hankkia nykyaikaisia järjestelmiä, jotka ovat mahdollisia tämän Ottawan sopimuksen puitteissa. Tappaviahan nekin ovat, ja niitä tietenkin tarvitaan, mutta ne ovat nykyaikaisia. Tällä voidaan myöskin 2009:stä lähtien varustaa meidän valmiusyhtymämme nykyaikaisilla välineillä, sillä nykyaikaisia välineitä tarvitaan myöskin vähän uuden tyyppisissä uhkatilanteissa, joissa välttämättä miinojen kylväminen tietenkin sulutteisiin ja miinoitteisiin ja niistä selosteet laatien ehkä ei ole enää paras ratkaisu.

Mutta tämän ratkaisun kautta voidaan kehittää myöskin tulivoimaa monella tavalla. Itse seison johdonmukaisesti tämän takana, koska sitä kohti edellisessä selonteossa ja puolustusvaliokunnan käsittelyssä mentiin. Se on puolustusvalmiuden ja kokonaisuuden kannalta hyvä ratkaisu.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Olen tässä odottanut aika pitkään, että voisin käyttää puheenvuoroni sellaisen kokoomuksen puheenvuoron jälkeen, jossa voisin kiittää puhujaa asiantuntevasta ja tasapainoisesta arviosta tämän selonteon osalta. Tämä kenties johtuu siitä, että puhujalla on koulutuksensa ja taustansa puolesta sellaista asiantuntemusta, jota ei välttämättä kaikilla ole. Eikä hän myöskään puuttunut tähän käsitteeseen sotilaallinen liittoutumattomuus, jonka olen havainnut tässä keskustelussa saaneen lähes yliluonnolliset mittasuhteet.

Olen itse käyttänyt tätä käsitettä tämän selonteon valmisteluun ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyen toteamalla, että se ei ole minkäänlainen ohjelmajulistus, vaan se on ainoastaan sen vallitsevan olotilan kuvaus, joka tarkoittaa, että Suomi ei ole sotilasliitossa tai sellaisissa sitoumuksissa, jotka automaattisesti velvoittaisivat ja toisivat Suomeen joko apua tai velvoitusta auttaa muita. Tämä on vain tekninen toteamus, se ei ole mikään ohjelmajulistus. Mutta se näyttää muodostuneen ohjelmalliseksi ongelmaksi monille varsinkin kokoomuksessa, niille, jotka haluavat, että Suomi ei olisi sotilaallisesti liittoutumaton, jotka haluavat, että Suomi liittyisi Natoon tässä ja nyt. Se on tietysti ihan legitiimi pyrkimys. Minä en vain eikä hallitus näe, että tähän on mitään tarvetta.

Haluan myöskin tarkkaan todeta sen, että olen todennut asian näin, että meillä ei ole sellaista turvallisuusvajetta, johonka Nato-jäsenyys olisi nyt ratkaisu. Totta kai meillä on — siitähän koko selonteko lähtee — turvallisuuteen liittyviä haasteita ja ongelmia, ja selonteossa käydään aika laajasti lävitse näitä turvallisuusongelmia ja sitä, minkälaisella yhteistyöllä ja minkälaisilla omilla ratkaisuilla pyrimme parhaalla mahdollisella tavalla näihin vastaamaan. Tältä pohjalta on tämä Suomen linjaus, hallituksen linjaus tehty, jonka toivon saavan mahdollisimman laajan ja yksiselitteisen tuen eduskunnalta.

Minusta ei kannata rakentaa ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Pyydän myöskin huomaamaan — ehkä se ei ole tässä salissa, mutta olen havainnut vielä tiedotusvälineissäkin — että toimittajat esimerkiksi Ranskan puolustusministeriin vetoamalla sanovat, että puolueettomuus on vanhentunut. Herranjestas, kun meillä ei ole käytetty Suomessa käsitettä puolueettomuus sen jälkeen, kun olemme Euroopan unioniin liittyneet, koska olemme yksiselitteisesti todenneet, että ei Suomi ole puolueeton unionin kaltaisessa turvallisuusyhteisössä, ei tänä päivänä eikä uuden perustuslakisopimuksen voimaan tultua. Jos jokin unionin jäsen joutuisi jonkinlaisen hyökkäyksen tai terroristihyökkäyksen tai -iskun kohteeksi, niin totta kai me solidarisoituisimme muiden kanssa. Tähän on ihan selvät velvoitteet. Mutta ne muodot ovat edelleenkin jokaisen valtion itsensä päätettävissä, millä tavoin ja missä laajuudessa se tapahtuu.

Mutta tämä kehitys on luonnollista, se vahvistaa Suomen turvallisuutta, eikä tässä ole vielä myöskään näköpiirissä, eikä mielestäni ole tarvetta sellaiselle kehitykselle, jossa EU:sta tehtäisiin sotilasliittoa tai jossa olisi kysymys todella eurooppalaisesta armeijasta. Ne voimavarat, joita mekin olemme nyt varaamassa tämän selonteon mukaan osallistumiseen kansainväliseen kriisinhallintaan ja rauhanturvaan, ovat suomalaisia voimavaroja, ovat kansallisen puolustuksen käytettävissä, osa sitä, mutta ne sopivat hyvin myös meidän puolustusjärjestelmäämme ja mahdollistavat sen, että voimme tulevaisuudessa olla omilla päätöksillämme laajemmin mukana siinä kriisinhallintayhteistyössä, jota tässä maailmassa, ikävä kyllä, tarvitaan. Olemme nähneet sen tarpeen viimeisen kymmenenkin vuoden aikana monissa paikoin, joissa on päässyt tapahtumaan sellaisia humanitäärisiä katastrofeja, suorastaan kansanmurhia, joihinka kansainvälinen yhteisö ei ole puuttunut. Ei Suomi voi olla millään tavoin erossa sellaisesta kansainvälisestä yhteistyöstä, joka tähtää tällaisten tilanteiden estämiseen.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ulkoministeri Tuomioja on mielestäni sekä oikeassa että väärässä, että tästä liittoutumattomuus—ollako—vai—ei—olla-keskustelusta ei tarvitse tehdä mitään itsetarkoitusta. Mutta kaikki tiedämme, että tällaiset määritelmät siitä, mikä on Suomen kansainvälinen asema, ovat olleet hyvin keskeisiä kansalliselle itseymmärryksellemme eri aikoina ja ihan varmasti näihin aikoihin asti. Senpä takia ehdotinkin, että jotenkin rauhallisesti luopuisimme tästä sotilaallisen liittoutumattomuuden käsitteestä ja antaisimme sille sitten sen merkityksen, jonka muun muassa ulkoministeri itse on esittänyt. Tässä ei ole mitään suurta ristiriitaa, mutta kyse on kansallisesta itseymmärryksestä pitkälti.

Ulla  Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että ministeri Tuomioja vähän enemmän kuin tämä selonteko luotaisi tätä EU:n tulevaisuutta. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että EU:n tehtävänä tulee olla humanitaaristen kriisien, kansanmurhien estäminen, mutta keskeinen osa tätä työtä on nimenomaan EU:n diplomatian kehittäminen konfliktien ehkäisemiseksi. Hyväksyn tämän sotilaallisen kriisinhallinnan kehittämisen, koska ilmeistä tarvetta siihen on ollut viimeisen 15 vuoden aikana. Mutta pidän kyllä tärkeänä, että myös niitä työvälineitä konkretisoidaan, mitä tarvitaan tähän kriisien ennaltaehkäisyyn, koska nämä asiat ovat huomattavasti vaikeampia. Esimerkiksi johonkin Barcelona-prosessin arviointiin, kehitysyhteistyön kehittämiseen ottaen tämä konfliktinäkökulma huomioon tarvitaan erittäin suurta aloitteellisuutta, ja toivon Suomelta juuri tällaista asennetta asioihin.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että ulkoministeri tämän konsensushymistelyn keskellä toteaa, että Nato-jäsenyyden ajaminen on täysin legitiimi pyrkimys. Voitaisiin jopa ajatella näin, että olisi kohtuullisen luonnotonta, jos vuonna 2004 vapaassa länsimaisessa demokratiassa, kuten Suomi, olisi eduskunta, jossa kukaan ei tällaista kannattaisi.

Olen ulkoministerin kanssa myös samaa mieltä siitä, että ehkä tämä termi liittoutumattomuus on saanut tässä keskustelussa liian suuren painoarvon.

Sen sijaan haluaisin kiinnittää huomiota toiseen sanaan: turvallisuusvaje. Uskaltaisin väittää näin, että on Nato-jäsenyyden kannattajien kannalta hieman hankalaa yrittää keskustelua virallisen ulkopoliittisen linjan edustajien ja hallituksen kesken niistä perusteista, minkä takia Nato-jäsenyyttä ei pidetä ajankohtaisena. Ulkoministeri itse toteaa, että se liittyy turvallisuusvajeeseen, jota ei ole olemassa, mutta sitä asiaa ei kuitenkaan yhtään sen enempää käsitellä tässä selonteossa. Se on minusta tämän selonteon suurin heikkous, että tätä vallitsevaa olotilaa pidetään niin itsestäänselvänä asiana, ettei edes vaivauduta perustelemaan sitä asiaa tässä selonteossa.

Sirpa  Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kauan kuin herra puolustusministeri on paikalla, haluaisin hänelle vielä esittää kysymyksen näistä miinoista. Kirurgikollegani, jotka ovat toimineet Punaisen Ristin tehtävissä maapallon eri alueilla — ovat siis hoitaneet runsaasti siviiliväestöä, joka on joutunut näiden miinojen uhriksi Kambodzhassa, Angolassa ja nyt viimeksi Bosniassa — ovat aivan vakuuttuneet siitä, että Ottawan sopimuksen aloite on kansainvälisen Punaisen Ristin ja muiden tällaisten ei-virallisten organisaatioiden tekemä ja se on nimenomaan tähdätty siihen, että siviiliväestö ei astuisi miinoihin. Nythän siis Suomessa miinat ovat varastossa ja siviiliväestö ei voi niihin astua. Sen takia he esittävät kysymyksen, eikö miinoihin tarkoitettu korvaava rahasumma voitaisi käyttää näiden miinojen purkamiseen näissä kehitysmaissa ja näiden miinavammojen hoitamiseen. Sillä olisi paljon suurempi humanitaarinen merkitys kuin sillä, että Suomen miinat puretaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta kyllä astuu miinaan ihan pysyvästi, jos tämä keskustelu käpertyy vain miinakysymykseksi.

Kun nyt ulkoministeri on käyttänyt puheenvuoron, niin nimenomaan laajapohjainen turvallisuus on tuo avainasema. Tässä mielessä kyllä tämän selonteon ympäristönäkökulma on mielestäni riittämätön. Siellä yhdellä lauseella mainitaan varautuminen tulevaan ja menossa olevaan ilmastonmuutokseen. Sitä olisi mielestäni pitänyt ehdottomasti käsitellä paljon laajemmin. Uhka ei siis ole piippalakki itärajan ylitse, vaan ne globaalit mekanismit, köyhyys, ilmastonmuutos, jotka ovat käynnissä. Sieltä se todellinen uhka tulee.

Kun emme ole sotilaallisesti liittoutuneita, on viisasta, että se todetaan.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kokoomushan on nostanut tämän miinakysymyksen esille siksi, että se voisi hajottaa keskustan rivejä, mutta saattaa käydä niin, että kokoomus räjäyttää oman toisen jalkansa tällä miinakysymyksellä. (Ed. Nepponen: Ette ollut äsken kuuntelemassa, mitä puhuttiin!)

Saattaa käydä nimittäin niin, että aivan lähitulevaisuudessa Puolustusvoimien johto tulee esiin puheenvuoroilla, joissa selkeästi todetaan, että se ratkaisu, mitä hallitus nyt on selonteossa esittämässä, lisää Suomen uskottavaa puolustuskykyä eikä vähennä sitä. Miten silloin, edustajat kokoomuksesta, suu pannaan? Te yritätte väittää, että tämä järjestely, johon hallitus on nyt ryhtymässä, heikentää Suomen uskottavaa puolustuskykyä. Minä väitän, että rahan lisääminen ja ne järjestelyt, joita parhaillaan suunnitellaan, ja ne, mitä on tarkoitus toteuttaa, lisäävät Suomen uskottavaa puolustuskykyä. Uskon, että aika moni kokoomuksen ryhmässäkin sen jälkeen, kun me olemme perehtyneet tähän kysymykseen seikkaperäisesti, tulee samaan johtopäätökseen. Tiedän, että aika moni kokoomuslainen on jo tälläkin hetkellä sitä mieltä. Eli politiikanteko saisi olla tässä asiassa vähäisempää ja tämä miina-asian ajattelu ja ymmärtäminen saisi olla vähän syvällisempää.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laakson puheenvuoroon viitaten, mitä tulee tähän uskottavaan ja uskottavuuteen, niin kyllä tietenkin tietäen hyvin ed. Laakson kannan, tällä miinakysymyksellä ja sillä, mihin nyt ollaan menossa, mihin hallitus ajaa, luodaan valmiutta tähän Nato-pohjaisuuteen ja toimivuuteen siellä, jolloin tämä toimii täysin ed. Laakson ajatusmaailmaa vastaan. Mutta ed. Laakso viittasi Puolustusvoimien johtoon. Puolustusvoimien ongelma on se, että siellä oikein rehellisesti ei oteta mihinkään asiaan kantaa, vaan ollaan niin kuin komennossa, hallituksen komennossa, toimitaan niin, niin kuin on olemassa. Puolustusvoimissa ei ole oppositiota eikä yleistä mielipidettä hallituksen linjaa vastaan, ei edes osata ottaa kantaa, ei uskalleta. Se on minusta oikein, mutta tässä asiassa tavallaan myöskin väärin.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laakson olisi ollut hyvä olla paikalla, kun tässä käytiin jokin aika sitten keskustelua, (Ed. Laakso: Minulla oli sotilasasiamiesten tapaaminen!) jossa kerroin oman kantani, ja seison tämän selonteon takana ja totesin, että se tehostaa Puolustusvoimien valmiutta hoitaa tehtävänsä.

Turha vetää tässä mukaan, ed. Lahtela, Puolustusvoimien johtoa, joka on ilmaissut yhtyvänsä täysimittaisesti siihen, mitä selonteossa todetaan, ja samat viestit ovat tulleet muulla tavalla. Ei tässä ole kysymys siitä, että hallitus ohjaa, mitä Puolustusvoimat tekee. Yhteinen kompromissi on löytynyt, ja saattaa olla, että Puolustusvoimilla on siinä oma merkittävä osuutensa ollut.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Suomihan on miinanraivauspolitiikassa ja YK:n puitteissa hyvin monella tavalla, laajalla rintamalla, erittäin aktiivinen maa, siis mallikelpoinen maa ja käytännössä, ei vain puheissa vaan myös käytännössä, ja tällä tavalla hoitaa omaa vastuutaan hyvin leveällä tontilla maailmanlaajuisesti miinaongelman poiskytkemiseksi. Tämä on syytä minusta kyllä huomata tässä miinakeskustelun tuiskeessa.

Mitä tulee Puolustusvoimien johdon kantaan, minusta on parempi, että se kertoo itse avoimesti omat kantansa, niin kuin on tähänkin mennessä kertonut, ja ydin on ollut se, että he pitävät tätä syntynyttä miinaratkaisua asiantuntijoina kestävänä ratkaisuna. Tähän lausuntoon minusta kyllä voi ihan täysin luottaa ja siihen lausuntoon yhtyä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vielä kansanedustaja Asko-Seljavaaralle, joka on kirurgian ja nimenomaan plastiikkakirurgian asiantuntija: Mielestäni Suomi todella, niin kuin puolustusministeri sanoi, on ollut aktiivinen ihan nimenomaan miinojen tuhoamisessa ja etsimisessä, mutta tätä aktiivisuutta, mihin viittasitte, ed. Asko-Seljavaara, pitäisi saada toki lisää. Eduskunnan delegaatiolla oli mahdollisuus kesällä 2000 käydä Kabulissa ja nähdä miinojen aiheuttamat vammat. Itävaltalaiset pitävät siellä yllä proteesipajaa. Ne summat olisivat kohtuullisen pieniä, joilla saataisiin hyvää tulosta, ja siinä avainasemassa oleva asia on asiantuntevuus, jota on pohjoisessa Euroopassa, Suomessa jne., EU:n piirissä. (Puhemies koputtaa) Tämä on sen mittakaavan asia, joka ei nyt vaadi näitä satoja miljoonia siihen.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että ministeri Tuomioja voisi tätä miinakysymystä käsitellä myös Suomen ulkopolitiikan kannalta. Ymmärrän, että ministeri Kääriäinen näkee tämän enemmän puolustusteknisenä kysymyksenä ja hänen lähtökohtansa ovat erilaiset, mutta ainakin itse pidän tärkeänä sitä, että Suomi lähtisi mukaan Ottawan sopimukseen sen aikataulun mukaan, jota kaavailtiin viime hallituksen aikana, eli 2006:n mukaan ja miinat hävitettäisiin 2010. Näen tämän kysymyksen kyllä hyvin merkittävänä siltä kannalta, että Suomi on ja pyrkii olemaan aktiivinen toimija aseistariisuntakysymyksissä. On tarvetta saada aikaan esimerkiksi laaja pienaseita käsittelevä sopimus. Myös selonteossa mainitaan, että taktisia ydinaseita koskevaa sopimusjärjestelyä ehdottomasti pitäisi kehittää. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, ja on huomattava, että Suomi tarvitsee puhevaltaa ja uskottavuutta omalla linjauksellaan myös miinakysymyksissä, jotta se pystyisi vaikuttamaan näissä asioissa.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Useissa kokoomuslaisissa puheenvuoroissa on hämmästelty sitä, että Suomeen muka kohdistuisi kansainvälistä painetta, ettei sitä ole Suomeen kohdistunut Ottawan sopimukseen liittymiseksi. Tällainen kysymyksenasettelu osoittaa jo huonoa kansainvälisen politiikan tuntemusta ja huonoa logiikkaa. Tilannehan on se, että kun Suomella on ollut lähtökohtana tähän sopimukseen liittyminen vuonna 2006, totta kai ulkovaltiot ovat pitäneet myöskin selvänä sitä, että minkäänlaista painetta Suomeen ei tarvitsekaan kohdistaa, koska Suomi on liittymässä Ottawan sopimukseen. Tämä tästä kysymyksestä.

Teillä on myös monella vanhoja tietoja. Esimerkiksi ed. Salo levittää aivan vanhentunutta tietoa Puolan asennoitumisesta miinasopimukseen. Täytyy seurata näitä kysymyksiä vähän tarkemmin, hyvät kokoomuskollegat.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en ole koko tämän miinakeskustelun aikana päässyt oikein perille siitä, mitä yhtäläisyyttä on sillä asialla, että kehitysmaissa nämä miinat tuottavat kiistatta ongelmia, ja sillä, että meillä ne miinat ovat varastossa ja niitä käytetään vain ulkomaista hyökkääjää kohtaan ja sen varalta. Sen ymmärtäminen on minulle erittäin vaikeaa varsinkin sen takia, kun me tiedämme, että esimerkiksi USA ja Venäjä eivät ole tässä mukana. Niillä varmaan ei myöskään ole mitään sitä vastaan, että tähän muita maita liittyy, kuten ei meilläkään tarvitse olla. Itsekin pyysin uudet tiedot siitä, mitkä valtiot tähän miinasopimukseen kuuluvat. Tässä lähialueella muun muassa Latvia ei ole tehnyt asian eteen yhtään mitään. Siinä mielessä tässä on monia maita, ja voidaan tietysti kysyä, minkä takia ne eivät ole mukana tässä sopimuksessa. Siinä varmaan on syitä, jotka meidänkin pitäisi huomioida.

Kalevi  Olin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oma kiinnostukseni miina-asiaan liittyy nimenomaan siihen, mikä täällä nostettiin esille ja osoitettiin ulkoministerille: Mikä on Suomen ulkopoliittinen lähestyminen asiaan, koska meitä on pidetty hyvin luotettavana, pienenä maana, luotettavana sopimuskumppanina kansainvälisillä areenoilla, olen ymmärtänyt? Niin ulkoministeri, tasavallan presidentti kuin pääministerikin ovat tässä asiassa kuitenkin toimineet siten, että nyt voidaan antaa signaali, miten asiassa toimitaan. Tältä osin on ainakin kyetty tietyt aikamäärät asettamaan tässä selonteossa, ja se on varmasti ihan ansio.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ed. U. Anttilan aikaisempaan kysymykseen koskien Euroopan unionin sotilaallisen kriisinhallinnan ja muiden välineiden keskinäistä suhdetta: Kyllähän kaikki on tässä selonteossa, ja me näemme ilman muuta asian sillä tavoin, että sotilaallinen kriisinhallinta on osa mutta vain osa eikä aina suinkaan edes ensisijainen osa sitä välineistöä, jolla pyritään konfliktien ennaltaehkäisyyn, kriisien hallintaan ja kriisien jälkihoitoon. Siinä tarvitaan kaikkia näitä välineitä ja näitä on pyritty kyllä selonteossa käsittelemään mutta ei ehkä samassa laajuudessa kuin tätä sotilaallista kriisinhallintaa, mutta se ei tarkoita ollenkaan sitä, että siinä olisi sitten jokin tällainen arvo- tai painotusvalinta, koska — niin kuin eilen myös totesin — tätäkin selontekoa on luettava yhdessä niiden muiden selontekojen ja selvitysten kanssa, joita tämäkin hallitus on jo käsitellyt ja hyväksynyt, kehityspoliittista ohjelmaa, ihmisoikeusselontekoa ja tulevaa globalisaationhallintaselvitystä, koska näissä käydään sitten vastaavasti tarkemmin näitä lävitse niin kuin myöskin sisäisen turvallisuuden toimintaohjelmassa eräiltä osin, joka käsittelee myös siviilikriisinhallinnassa tarvittavia välineitä ja siihen varautumista Suomessa.

Mitä tulee miinaratkaisuun, se on niin kuin kokonaisuudessaan selonteko sellainen kokonaisuus, jossa on tarkasteltu ja otettu huomioon niin ulkopoliittiset, Suomen sopimuspolitiikan, kansainvälisen oikeusjärjestyksen, Suomen puolustuksen ja puolustustarpeiden kuin myös sitten taloudelliset mahdollisuudet ja rajoitteet. Tästä kokonaisuudesta on sitten muotoutunut se ratkaisu, joka varmaan jonkun näkökulmasta olisi voinut olla toisenlainenkin mutta joka on kaikkia tässä valmistelussa olevia osapuolia kuitenkin tyydyttävä ja ulkoministeriön kannalta antaa sen varmuuden, että tämän käsittelyn jälkeen meillä on selkeä aikataulu ja varmuus siitä, millä lailla Ottawan sopimus toteutuu. Pidän tätä täysin tyydyttävänä ja toivon, että eduskunta mahdollisimman laajasti tähän ratkaisuun voi yhtyä.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on laaja ja perusteellinen. Tulen lappilaisena kansanedustajana puheenvuorossani keskittymään Lappia koskeviin asioihin.

Puolustusvoimat on suuri työantaja Lapissa. Rovaniemellä on muun muassa Lapin Lennosto ja sotilasläänin esikunta. Sodankylässä on varuskunta ja Ivalossa rajavartiokomppania. Nämä työpaikat eivät ole sattumalta Lapissa. Suomen puolustus perustuu alueelliseen puolustusjärjestelmään. Lappi on pinta-alaltaan laaja ja harvaanasuttua seutua. Lisäksi Lappi on maantieteellisesti erityisen tärkeä alue turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Näin ollen on hyvin perusteltua, että Puolustusvoimat on suuri työnantaja Lapin läänissä.

On hyvin valitettavaa, että selonteko ei anna selkeitä vastauksia Rajavartiolaitoksen varusmieskoulutuksen toimipaikkoihin. Selonteossa todetaan vain, että Rajavartiolaitoksen varusmieskoulutus keskitetään kahteen koulutuskeskukseen. Samaan aikaan käsittelyssä olevassa vuoden 2005 talousarvioesityksessä todetaan seuraavasti: "Kehyspäätöksen mukaisen toimintamenomäärärahan niukkuuden vuoksi rajavartiolaitos lakkauttaa vuoden 2005 aikana Ivalon ja Imatran rajajääkärikomppaniat. Muutosten aluepoliittisena vaikutuksena on, että vuoden 2005 aikana noin 30—40 henkilöä siirtyy Lapin läänin alueelta Kaakkois-Suomen alueelle."

Arvoisa herra puhemies! Voi olla, että useille kunnille 30—40 työpaikan menettäminen ei merkitse kovinkaan paljon. Lapissa tämän luokan menetys on paljon. Tämä koskee vain suoria työpaikkoja. Todellisia välillisiä vaikutuksia on ikävä edes laskea. Tällä hetkellä alueen työttömyys on ollut 17,9 prosenttia. Inarin kunta on laskenut, että rajakomppanian työllisyysvaikutus Ivalossa on yli 1 prosentin. Kun hallitusohjelmaan on kirjattu valtion toimintojen alueellistaminen, pidän älyllisenä epärehellisyytenä sitä, että Lapista jo olemassa olevia valtion työpaikkoja oltaisiin siirtämässä muualle.

Rajavartiolaitoksen Ivalossa antama varusmieskoulutus on sissikoulutusta, jonka toteuttaminen edellyttää erityisolosuhteita. Sissikoulutuksen toteuttamisen olosuhteet ovat Ivalossa erinomaiset. Harjoitusmaastot alkavat heti kasarmialueen ulkopuolelta. Ivalossa oleva varusmieskoulutus edesauttaa myös Rajavartiolaitoksen henkilöstörekrytointia ja alueen nuorten hakeutumista sotilasuralle. Eduskunnan on pysyvästi päätettävä, että Ivalon Rajajääkärikomppania säilyy pysyvästi. Ei ole oikein, että Rajan työntekijät joutuvat elämään löysässä hirressä joka vuosi, kun talousarviota käsitellään. Helpoin tapa on kirjata tämä pysyväisratkaisu turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa Puolustusvoimilla on kolme alueellista ampuma- ja harjoitusaluetta. Läntisellä alueella alue on reilu 24 000 hehtaaria, itäisellä reilu 19 000 hehtaaria ja pohjoisella noin 189 135 hehtaaria. Selontekoon on kirjattu seuraavasti: "Valtakunnallisia ampumakenttiä kehitetään siten, että ne mahdollistavat entistä pidemmälle kantavien asejärjestelmien ja liikkuvien joukkojen kouluttamisen. Ampumakenttien ja harjoitusalueiden kehittämisessä ja käytön suunnittelussa otetaan huomioon mahdollisuudet eurooppalaiseen yhteistoimintaan." Tästä lausumasta en valitettavasti voi tehdä kuin yhden päätelmän. Tämä toiminta tulee toteutumaan erityisesti Rovajärven ampuma-alueella, onhan alue läntisen Euroopan suurin ampuma-alue.

Kolme valiokuntaa käsittelee tällä hetkellä myös hallituksen esitystä metsähallituslaiksi. Tässä lakiesityksessä ollaan vankentamassa Puolustusvoimien asemaa. Lakiin kirjattava muutos tarkoittaisi Metsähallituksen päätösvallan ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien kaventumista nykyiseen nähden Puolustusvoimain ampuma-alueeksi osoitetuilla alueilla. Puolustusvoimien määräysvalta vastaavasti vahvistuisi, mikä olisi vahingollista alueen elinkeinolle ja kansalaisten mahdollisuuksille osallistua heitä lähellä olevien valtion maiden käyttöön.

Rovajärven ampuma-alue on pinta-alaltaan 1 200 neliökilometriä eli lähes yhtä suuri kuin Helsingin, Vantaan ja Espoon maapinta-ala on. Alue sijaitsee Rovaniemen maalaiskunnan, Sodankylän, Pelkosenniemen ja Kemijärven kuntien alueella. Alueen käyttö koskettaa siis noin 50 000:ta kuntalaista ja välittömästi 20 000:ta ampuma-alueen läheisyydessä asuvaa ihmistä. Jo nyt alueella lisääntynyt ampumakäyttö on vaikeuttanut alueen muuta käyttöä, kuten metsätaloutta, porotaloutta, kalastusta, matkailuelinkeinoa, marjastusta, ulkoilua ja retkeilyä sekä muuta virkistyskäyttöä.

Arvoisa puhemies! Alue on vuosittain muulta käytöltä suljettuna lähes puoli vuotta. Lisäksi alueen sisällä oleville yksityismaille ei ole enää saanut rakentaa minkäänlaisia rakennuksia, koska se ei sovi Puolustusvoimien intresseihin. Tästä syystä yksityismaiden arvo on alueella pudonnut. Myös valtion mailla tapahtuvasta rakentamisesta on Metsähallituksen ja Puolustusvoimien kesken sovittu, että mitään elinkeinoa, matkailua tai ulkoilua ja virkistyskäyttöä palvelevia rakenteita ja reitistöjä ei tehdä.

Pyhäkallion paliskunta, Raudanjoen kalastusalue ja Rovaniemen maalaiskunta ovat esittäneet, että ammunnat kohdistettaisiin järvialueille ja korkeilta vaara-alueilta sellaisille alueille, missä ei ole vaaraa eläimille, ihmisille, vesistöille, maisema-alueille ja metsätaloudelle. Raskaita kovapanosammuntoja on esitetty tehtäväksi vain tietyille rajatuille ja aidatuille alueille, jolloin vahingot ja vaaratilanteet minimoidaan. Samalla alueen käyttö monipuolistuisi ilman, että se oleellisesti vaikuttaisi Puolustusvoimain harjoitustoimintaan. Esityksiin on suhtauduttu erittäin torjuvasti. Mikäli näitä asioita ei nytkään oteta juurikaan huomioon, ei esityksiä vastaisuudessa noteerata mitenkään, jos Puolustusvoimain asemaa vahvistetaan lailla.

Nykyisin Puolustusvoimat on alueen vuokralaisena ja aluetta korostetaan monikäyttöalueena, jossa muut käyttömuodot ovat tasavertaisia Puolustusvoimain harjoituskäytön kanssa. Alueen käyttöä koskevat asiat käsitellään Metsähallituksen ja Puolustusvoimain yhteisessä foorumissa, jossa pyritään huomioimaan myös muu käyttö. Lainmuutoksen ja selonteon myötä tämä järjestelmä menettäisi merkityksensä, vaikka se muodollisesti jätettäisiinkin toimimaan, koska Puolustusvoimat voi nojata ratkaisuissaan lakiin ja eduskunnan tekemään selontekoon.

Hyvin todennäköistä on myös, että alueen muu käyttö tulee lainmuutoksen ja selonteon myötä jyrkästi vähenemään ja yksityismaiden pakkolunastukset ampuma-alueen lisämaiksi alkavat. Alue tulee laajenemaan myös reunoiltaan. Puolustusvoimilla on ampuma-alueen koko 55-vuotisen historian ajan ollut tavoitteena saavuttaa suvereeni hallinta- ja käyttöoikeus tällä kyseisellä ampuma-alueella.

Metsähallitus on linjannut muutama vuosi sitten alue-ekologisessa suunnitelmassa, että Rovajärven ampuma-alue ei ole vain sotilasalue vaan monikäyttöalue. Tämä suunnitelma on teidän jokaisen saatavilla. Tämän hengen toteuttaminen on täysin mahdotonta, jos kansainvälinen leiritoiminta lisääntyy. Jo nyt alueen käyttö muiden kuin Puolustusvoimien osalta on yhtä sovittelua. On muistettava, että Puolustusvoimat ovat Rovajärven alueella vain vuokralaisena. Jos leiritoiminta lisääntyy siinä mittakaavassa, niin silloin Puolustusvoimat kävelee vuokralaisena alueen hallinnoijan, Metsähallituksen, tekemien linjausten yli, mutta myös yli paikallisten ihmisten mielipiteen. Kysymys ei ole vain yhden ryhmän näpertelystä, vaan kaikki paikalliset käyttäjät ovat yksimielisiä siitä, että alueella ei haluta lisättävän ampuma-aluetta ja harjoitusten laajuutta. Tämä ei sovi yhteen selonteon kanssa, että tälle alueelle tulisi kansainvälistä leiritoimintaa ja pidemmälle kantavia aseita.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hivenen hämmästynyt lappilaisen puheesta, näin voimakkaasta hyökkäyksestä Puolustusvoimia vastaan.

Rovajärvi on ollut perinteisesti tykistön ampumaleirialue, ja meidän on jostakin varattava sellaisia alueita, joilla me voimme kaikilla niillä ampumaetäisyyksillä harjoitella, mitä tarvitaan, jotta puolustuskyvystä voidaan huolehtia. Siellä on ollut perinteisesti pitkään — olen seurannut tätä työhöni liittyen 40 vuotta — erittäin hyvä yhteistyö paikallisten asukkaitten kanssa, erittäin toimiva yhteistyö Metsähallituksen kanssa, enkä oikein osaa kuvitella muuta. Totta kai ristiriitoja aika ajoin on syntynyt, poroja on kuollut ammunnoissa, mutta sovittelemalla päästään eteenpäin, ja toivoisin, että hallituspuolueen edustaja myöskin näkisi metsän puilta.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, kuinka kauan olette asunut tällä alueella ja millä tavalla olette tätä aluetta käyttänyt. Tällä alueella on myös toinen nimi, Naarmankaira. Ymmärrän hyvin sen, että alueen käyttö on yhteissovittelua, mutta käytännössä niiden ihmisten mielestä, jotka siellä asuvat ja yrittävät aluetta käyttää, on Puolustusvoimien kanssa neuvottelu ollut erittäin vaikeaa. Selonteon lausuman myötä en voi todellakaan tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että tämä asia koskee vain sitä aluetta.

Jos katsotaan muita ampuma- ja harjoitusalueita, niin mistään muualta ei löydy niin suurta aluetta. Ne ovat korkeintaan 10 000 hehtaaria. Toivoisin, että nämä kovapanosammunnat ja muutkin eurooppalaisen yhteistoiminnan muodot sijoitettaisiin myös muille alueille kuin Rovajärvelle.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko linjaa Suomen puolustuspolitiikkaa pitkälti seuraavalle vuosikymmenelle. Nato-jäsenyyden osalta ovi jätetään avoimeksi.

Täällä on totuttu ajattelemaan, erityisesti nykyisissä hallituspuolueissa, että Nato-optiota voi pitää auki kuinka pitkään tahansa ja että meidät otetaan Natoon avosylin vastaan milloin tahansa. Toki on niin, että olemme pitäneet huolta uskottavasta puolustuskyvystämme ja osoittaneet myös osaavamme operoida kansainvälisesti. Se tekee meistä Nato-kelpoisen, mutta siitäkin huolimatta tulee muistaa, että sopimuksessa on aina kaksi osapuolta. Se, että ovi on auki nyt, ei välttämättä takaa, että ovi on auki aina.

Suuri linja tulee globaalisti olemaan se, että Yhdysvallat keskittyy jatkossa entistä enemmän Keski-Aasian, Tyynen valtameren alueen ja Lähi-idän ongelmiin sekä niihin liittyvään terrorismiin. Euroopan unionin valtioiden on kannettava päävastuu Euroopan puolustuksesta ja osallistuttava tarvittaessa eurooppalaisia uhkaavien kriisipesäkkeiden rauhoittamiseen. Suomen tulee olla tiiviisti mukana eurooppalaisessa yhteistyössä myös turvallisuuspolitiikassa. On meidän etumme, jos Euroopan unionissa kyetään takaamaan jäsenmaille todelliset turvatakuut.

Itsenäisen puolustuskykymme kannalta on tärkeää, että kotimainen puolustusteollisuus säilyttää osaamistasonsa, joka on riippuvainen sekä tutkimuspanoksista innovaatioihin että sen käytännössä opitun hiljaisen tiedon siirtymisestä seuraaville sukupolville. Puolustusvoimien omilla ostoilla on varmistettava perusosaamisen säilyminen. Tämä koskee kaikkia niitä aloja, joilla on kriisitilanteissa suoranaista vaikutusta puolustuskykyymme. Puhun siis yhtä hyvin ammusten valmistuksesta kuin Puolustusvoimain vaatehuollostakin.

Oma puolustusvälineteollisuutemme toimii kilpailukykyisemmin, jos sen on mahdollista päästä myös viemään tuotteitaan. Patrian viimeaikainen menestys on osoittanut, että suomalaisella aseteollisuudella on mahdollisuus kehittyä merkittäväksi aseviejäksi. Sikäli kuin tuotteemme ovat Nato-yhteensopivia, niillä on potentiaalisesti maailmalla laajat markkinat, tosin maamme poliittinen linjaus pysyä Naton ulkopuolella voi aika ajoin muodostua viennin esteeksi.

Selonteossa mainitaan myös Kauhavan kehittäminen yhteiseurooppalaiseksi lentokoulutuskeskukseksi, joka onnistuessaan olisi erittäin merkittävä asia. Suomessa ilmailun alalla oleva osaaminen tukee Kauhavan mahdollisuuksia menestyä kilpailussa muiden eurooppalaisten vaihtoehtojen kanssa. On erittäin tärkeää, että kotimaassamme on laajasti sotilaallisteknistä osaamista, jolloin myös ulkomailta hankittuja aseita voidaan huoltaa ja tehdä tarvittavia muutostöitä.

Tämän selonteon yhteydessä on paljon puhuttu Suomen päätöksestä luopua jalkaväkimiinoista vuoteen 2016 mennessä ja korvata miinat uusilla järjestelmillä, joiden hinta on 300 miljoonaa euroa. En halua tähän asiaan enää mennä sen pidemmälti, mutta toivon eduskunnan käyttävän itsenäistä järkeä tämän päätöksen kumoamiseksi. On täysin kohtuutonta veronmaksajien rahojen tuhlausta, että vain ja ainoastaan siitä syystä, että meitä joissakin piireissä pidetään salonkikelpoisina, me tuhlaamme summan, jolla rakentaisimme, kuten tiedämme, satoja päiväkoteja tai korjaisimme kymmeniä homekouluja.

Jalkaväkimiinoista luopumiseen ei ole mitään kiirettä, ei ainakaan niin kauan kuin esimerkiksi Venäjä ja USA ovat sopimuksen ulkopuolella. Kuten tiedetään, myöskin monet muut meidän lähialueillamme olevat valtiot eivät vielä ole tässä sopimuksessa mukana. Suomi on maa, jolla on pitkä maaraja, ja sellaiselle maalle jalkaväkimiinat ovat erittäin tehokas puolustusase. On rähmälleenmenon maailmanennätys, jos Suomi luopuu miinoista sen minimaalisen kansainvälisen painostuksen takia, joka joidenkin mielestä on meidän maatamme kohdannut. Se on ennen kaikkea maailmanennätys siitä syystä, että emme edes tiedä, mistäpäin meitä on painostettu.

On erittäin tärkeää, että jatkossakin Suomen maanpuolustus perustuu yleiselle asevelvollisuudelle. Yleinen asevelvollisuus varmistaa suuren reserviläisten joukon, joka jo olemassaolollaan toimii turvallisuuden takaajana. Yleinen asevelvollisuus ja vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta myös pitävät yllä kansalaisten puolustustahtoa, mikä on hyvin merkittävä asia.

Tämän puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä on myös tehty merkittäviä linjauksia esikuntien ja sotilasläänien keskusyksiköiden sijainnista. Toivon, että nämä kaikki nyt tehtävät sijoituspäätökset voidaan perustella puolustuspoliittisin perustein. Vaikka arvostankin alueellista hajasijoittamista, niin armeijan yksiköiden sijoittamisessa aluepolitiikka ei saa ajaa puolustuspoliittisten tarpeiden edelle. Tästä näkökulmasta katsottuna Maavoimien Pääesikunnan sijoittamista Mikkeliin esimerkiksi Hämeenlinnan sijasta voi pitää vähintäänkin kyseenalaisena.

Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittinen ympäristömme on muuttunut nopeasti. Samalla kun Naton leviämisen myötä ja Naton ja Venäjän suhteiden myönteisen kehityksen myötä ulkoinen sotilaallinen uhka on pienentynyt, sisäisen turvallisuuden kehittämisen osalta olemme suurten haasteiden edessä. Valitettavasti kansainvälistymiseen liittyy aina myös rikollisuuden leviämisen vaara. On itsestäänselvää, että poliisi tarvitsee entistä enemmän varoja ja toimintavalmiuksia, jotta se kykenee toimimaan järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin uhkaa vastaan. Suomen poliisin moraali ja kansalaisten poliisia kohtaan tuntema arvostus ovat korkealla, mikä osaltaan helpottaa toimintavaltuuksien laajentamista.

Lisävarat ovat taas välttämättömiä, jotta uusiin uhkiin varautuminen ei syö resursseja perinteiseltä poliisin vartioinnilta. Tulee muistaa, että monen yksittäisen kansalaisen näkökulmasta katsottuna nimenomaan poliisipartioinnilla on erittäin tärkeä turvallisuutta lisäävä vaikutus.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! "Liittoutumattomuus on enää orpo ja tarpeeton fraasi", näin Hesari tänä aamuna. Etelä-Suomen Sanomista: "Suomen ja Euroopan unionin keskustelut eivät kohtaa toisiaan." Siinä lähtökohta puheelleni.

Suomi ei todellisessa mielessä ole enää liittoutumaton valtio eikä myöskään sotilaallisesti liittoutumaton. Päinvastainen väite on kuitenkin hallituksen tuoreessa turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Melkoinen osa selonteon tekstistä on suoranaisesti ristiriidassa väitteen kanssa.

Täällä keskusteltiin Ranskan puolustusministerin lausunnosta. Hän sanoi mielenkiintoisesti: "Minusta liittoutumattomuus ei tarkoita enää yhtään mitään." Siis voiko olla niin, että Suomen turvallisuuspoliittinen selonteko ei tarkoita mitään jossakin päin Eurooppaa? Minusta siinä on miettimisen paikka.

Hallituksen selontekoon on kirjattu pitkä lista Suomen Euroopan unionissa omaksumia velvoitteita ja tavoitteita. Asian ydin ei ole se, pitääkö unionia luonnehtia sotilasliitoksi vaiko ei. Selonteko sanoo lyhyesti, ettei pidä. Ydin on EU-yhteistyön koko ajan vahvistuva sotilaallinen ulottuvuus ja myös keskinäinen solidaarisuus, joka ei enää ole niinkään kaukana Natoon kuulumisesta, kuuluisan 5 artiklan velvoitteista.

Perusteltua on kysyä, onko meillä virallinen ulkopolitiikka ajopuuteorian varassa. Me selitämme täällä sitä sun tätä, ja ulkomailla ajatellaan toista. Miksi meidän pitää uskoa virallista ulkopolitiikka- ja puolustusoppia ja ajatella sitten toisin? Joskus tuntuu siltä, että eduskuntakin puhuu liikaa suurista, maailmaasyleilevistä asioista. Nyt on kyse kuitenkin Suomen ulko- ja puolustuspolitiikasta. Jokainen maa hoitaa oman rootelinsa.

Viittasin tuossa alkuun Suomen ja Euroopan unionin välisiin keskusteluihin, että ne eivät kohtaa toisiansa. Päijät-Hämeen maakuntajohtaja oli tämmöisen järjestön kuin Euroopan perifeeristen merellisten alueiden liiton yleiskokouksessa, ja hän kertoilee: "Minulle jäi selkeä vaikutelma siitä, ettei Suomessa parhaillaan käytävä keskustelu kohtaa lainkaan sitä keskustelua, jota käydään muuallakin Euroopassa Euroopan unionin tulevaisuudesta." Miettikää, jos sama on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, että me puhumme vähän eri asioista. Hän huomauttaa, että Suomessa puhutaan lähinnä siitä, onko perustuslakilakiehdotuksesta järjestettävä kansanäänestys vai ei ja onko Suomi nettomaksaja vai ei. Muuta Eurooppaa puhuttaa kovasti se, millaiseksi Euroopan unioni muodostuu uuden perustuslain ja laajentumisen myötä eli kuten järjestön italialainen puheenjohtaja sanoo, säilyykö EU EU:na — eli Euroopan unioni on muuttumassa — vai tuleeko siitä pelkkä jäsenmaiden talousliitto, jos se vetäytyy lännestä, suuntaa kaiken tukensa itään uusiin jäsenmaihin, ja miten siinä tapauksessa perustellaan kansalaisille uutta perustuslakia. Kuka on maksumies?

Järjestö pyrkii edistämään Euroopan tasapainoista kehitystä. Siihen kuuluu noin 150 aluetta 25:stä eri maasta. Niin muodoin yleiskokouksessa keskusteltiin luonnollisesti siitä, miten Euroopan alueiden tasapainoinen kehitys turvataan tilanteessa, jossa EU laajenee itäisen Euroopan köyhiin maihin. Nykyisin tukia nauttivien alueiden yhteinen huoli on, että ne joutuvat laajentumisen maksumiehiksi. Olennainen kysymys on, kuka maksaa laajentumisen: vauraat maat vaiko vanhojen jäsenmaiden köyhät alueet, joiden tuki uhkaa pahimmassa tapauksessa loppua. Nykyiset komission esityksethän tukevat Suomenkin aluetukipolitiikkaa hyvin.

Komission esityksen läpimeno ei kuitenkaan ole itsestäänselvää, sillä EU:ssa muun muassa Saksa vetää linjaa, jonka toteutuminen johtaisi siihen, että kakkostukien päälle voitaisiin huoletta vetää henkselit niillä läntisen Euroopan alueilla, jotka nykyistä tukea saavat, siis Suomessakin. (Välihuuto) — Minusta se on olennaista puolustuksen kannalta, miten talous pelaa, elikkä Euroopan unioni jo lähtökohtaisesti tämän puolustuspoliittisen selonteon perusteella on talous- ja sotilasliitto.

Todennäköistä on, että komission esityksestä tullaan vielä alaspäin. Loputkin ratkaisut tehdään ilmeisesti vasta Suomen puheenjohtajakaudella 2006. Elikkä Suomen isännyyskaudella ratkaistaan suuria asioita, ja väitän, että se näkyisi myöskin meidän ulko- ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessamme ja meidän asemassamme koko Euroopassa.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppila oli mielenkiintoisesti rehellinen puheenvuorossaan. Hän mietti kovasti sitä, onko liittoutumattomuus-käsitteelle enää perusteita vai ei. Tämä on kysymys, jota tässä salissa yllättävän vähän on kuitenkin käsitelty. Jos ajatellaan Suomen kansainvälispoliittista asemaa ja meidän toimintaamme Naton rauhanturvatehtävissä, joissa suomalainen kenraalikin on ollut merkittävissä tehtävissä, voidaan tietenkin sanoa, että Helsingin Sanomien tämänpäiväinen kirjoitus on ehkä ihan oikeaan osunut. Siltä osin voidaan kyllä sanoa, että tämä selonteko, mikä meille on tällä hetkellä tehty, perustuu yhteen, ehkä vähän heikoilla olevaan kulmakiveen.

Pekka  Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä tänä päivänä käydyssä keskustelussa turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta ovat nousseet esille juuri liittoutumattomuus ja miinakysymykset. Minusta liittoutumattomuuden osalta on hyvin selkeästi todettu se, että selonteko ottaa kantaa siihen, että me emme kuulu mihinkään sotilasliittoihin jäsenenä, mutta kuitenkin Suomi toimii EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamiseksi unionissa ja osallistuu täysimääräisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen. Kyllä lähtökohta tietysti on se, että unionin jäsenenä me toimimme sen yhteisten velvoitteen ja näkemyksen mukaisesti, mitä se tuo mukanaan. Tämän selonteko tunnustaa täysin, ja minusta siinä ei ole mitään ongelmaa, ja liittoutumattomuuden näkökulma tunnustaa tämänhetkisen tilanteen ja kertoo, mikä on se tosiasiallinen näkökulma.

Maamiinakysymys yhtä lailla on noussut esille täällä ennen kaikkea kokoomuksen puolella, miksei myöskin opposition muissa puolueissa. (Ed. Nepposen välihuuto) — Eivät kaikki edustajat ole kritisoineet tätä kohtaa, ed. Nepponen. — Kuitenkin tämä hallituksen linjanveto on hyvä kompromissi. Maamiinoista luovutaan menemällä Ottawan sopimukseen 2012 ja miinat hävitetään vuoteen 2016 mennessä. Sittenkään, huomioiden miinojen realistinen vanhentumisaika 2020-luvulla, jäljellä enää oleva aika ei ole kovin pitkä, joten minusta tämä on hyvä vaihtoehto ja pohja, kun ratkaisemme tämän maamiinakysymyksen nyt selonteossa esitetyllä tavalla. (Ed. Salo: Eikö rahoille olisi parempaa käyttöä?) — Ed. Salo, meidän tehtävämme on huolehtia maan itsenäisyydestä, hyvästä puolustuskyvystä ja turvallisuudesta. Se tietää sitä, että miinat korvaava järjestelmä meidän on hankittava vuosina 2009—2016. Kehys tulee tämän ottamaan huomioon, ja me hoidamme tämän asian niin kuin nyt on suunniteltu.

Kuitenkin meidän on muistettava se, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen linjan keskeinen periaate on maan itsenäisyyden ja yhteiskunnan demokraattisen hallintojärjestelmän ja perusarvojen turvaaminen. Tästä me lähdemme, ja siihen kytkeytyy hyvä puolustus- ja turvallisuuspolitiikka, myöskin maan demokraattisen hallinnon kehittäminen.

Uhkat on selvästi kirjattu tänne: terrorismi, joukkotuhoaseiden leviämisen ja käytön uhka, alueelliset konfliktit, sotilaallinen voimankäyttö, järjestäytynyt rikollisuus, huumeet, ihmiskauppa ja taloudelliset ja teknologiset riskit. Nämä ovat selviä, ja hallintorajat ylittäen ne on otettava huomioon ja pyrittävä kaikki nämä uhkat torjumaan. Minusta vanhat periaatteet — alueellinen puolustus ja yleinen asevelvollisuus — ovat ne kantavat voimat, mitkä meillä säilyvät edelleenkin keskeisinä periaatteina. Suomi on harvaanasuttu maa, ja sen takia me tarvitsemme laajan Puolustusvoimien yksiköiden verkoston ja yleisen asevelvollisuuden.

Yleistä asevelvollisuutta tässä selonteossa on käsitelty suhteellisen vähän, mutta tietysti me tunnemme sen hyvät puolet ja ennen kaikkea sen järjestelmän sopivuuden meille. Se tuo meille suuren reservin. Se on Suomen olosuhteissa erittäin kustannustehokas järjestelmä, ja se ylläpitää parhaalla mahdollisella tavalla myöskin kansalaisten puolustustahtoa. Harvoin tulee esille myöskin se, että tätä kautta Puolustusvoimat saavat käyttöön erinomaisen suuren osaamisen ja tietotaidon ja se ennen kaikkea on meillä Puolustusvoimien vahvuus.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on keskusteltu myöskin valiokuntaratkaisusta, ja henkilökohtaisesti olen ollut sitä mieltä, että ratkaisut ja mietintö tulee tehdä puolustusvaliokunnassa. Se on oikea tapa lähestyä tätä kysymystä, ja näin uskon myöskin tapahtuvan. Myöskin suhde Natoon on ollut täällä esillä, ja minusta se, että jäsenyyden hakeminen säilyy Suomessa edelleenkin turvallisuus- ja puolustuspoliittisena mahdollisuutena jatkossakin, on tosiasia, ja se riippuu siitä, miten unionin puolustus- ja turvallisuuspolitiikka tulee kehittymään, miten Naton toiminta tulee kehittymään, ja aikanaan senkin osalta tulemme vetämään johtopäätöksiä.

Arvoisa puhemies! Minusta selonteko on tasapainoinen, ottaa eri näkökannat huomioon. Sillä on jo valmistelunsa puolesta laaja demokraattinen, parlamentaarinen hyväksyntä. Ed. Ranta-Muotion työryhmä valmisteli pohjat tähän jo hyvin, ja siinä mielessä on helppo yhtyä siihen, että selonteko on hyvä ja kannatettava.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Kommenttini ed. Nousiaisen käsitykseen siitä, missä valiokunnassa tämä pitäisi käsitellä: Senhän voi ratkaista monella tavalla. Yksi on se, että noudatetaan talon työjärjestystä. Toinen on se, että katsotaan, miten tämän sinänsä hyvän asiakirjan sisällön osalta esimerkiksi alan ammattilaiset luokittelevat tämän esimerkiksi informaatio- ja dokumentaatiohaun osalta. Ne keskeiset käsitteet ovat tässä heti ensimmäisellä tiivistelmäsivulla. Avainsanat ovat selonteot, turvallisuuspolitiikka, puolustuspolitiikka, ulkopolitiikka sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Ed. Nousiainen, oma arvioni on, että kyllä tämä kallistuu ulkoasiainvaliokunnan puolelle. (Ed. Kallis: Sitähän se ei tee!)

Arvoisa puhemies! Täällä on varsin paljon käsitelty myöskin Suomen suhdetta Natoon. Tämä asia on kirjattu mielestäni sivulla 80 varsin selkeästi. Se onkin ainut kohta, jonka tästä totean: "Nato-yhteistyössä Suomi samalla edistää laajempaa transatlanttista turvallisuuspoliittista yhteistyötä. Suomi katsoo, että Nato on keskeinen sotilaallinen transatlanttisen turvallisuuspolitiikan ja turvallisuusyhteistyön alalla toimiva järjestö. Suomen kannalta EU:n ja Naton yhteistyön kehittäminen ja toimivuus on tärkeää." Kun parlamentille valmistellaan tällainen asiakirja, on yksiselitteisen selvää, että tässä on signaali. Tässä on eräs askel otettu, ja sitä ei voi kiistää.

Arvoisa puhemies! Täällä on myöskin tarkasteltu ihan mielenkiintoisella tavalla käsitettä sotilaallinen liittoutumattomuus, ja se on tämän selonteon eräs keskeinen kohta. Siltä osin aika on muuttunut. Aika on muuttunut siten, että liittoutumattomuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus merkitsevät Suomen osalta vuoden 95 jälkeen toista kuin aikaisemmin ainakin siten, että suhteessa Euroopan unioniin vuoden 95 jälkeen Suomi on unionin täysvaltainen jäsen kaikkine oikeuksineen ja, voi sanoa, velvoitteineen, ja täysvaltaisen jäsenen tulee toimia siten, että se pyrkii, etenkin pieni maa, vaikuttamaan unionin asioihin. Suhteessa Euroopan unioniin Suomi ei ole siis arvioni mukaan liittoutumaton, vaan se on olennaisesti liittynyt unionipolitiikkaan. Arvioni on myöskin se, että tässä selonteossa sotilaallinen liittoutumattomuus, joka kieltämättä on eräänlainen kummajainen käsitteenä, on selonteon laatijoiden kannanotto suhteessa Natoon.

Mutta johdonmukainen päättely vie siihen, mikä on Naton ja Euroopan unionin suhde. Jokainen meistä tietää tässä salissa, että laajentuneen unionin 25:stä maasta 19 — arvoisa puhemies, 19 — on Natossa mukana. Harva kuitenkaan on korostanut sitä, että Nato ei ole ylikansallinen organisaatio, vaan Nato toimii hallitusten välisellä prosessilla, mikä merkitsee kyllä silloin, jos tämä järjestö liikkuu, sen kaltaista menetelmää, jossa ne, jotka ovat siellä sisällä — Suomi ei ole sisällä — ovat siinä mukana, ja siellä myös veto-oikeuksilla on olemassa merkitys.

Arvoisa puhemies! Oma arvioni on, että Euroopan unionin alueella tuskin tullaan kahta päällekkäistä puolustusrakennetta rakentamaan. EU:n tehtävä on kriisinhallintatehtävissä ja niissä monissa muissa rauhankumppanuusasioissa, mitkä täällä on aivan erinomaisesti kerrottu ja analysoitu. Mutta ilmeisesti meillä ei ole rohkeutta vielä nähdä kaikkea sitä, mikä voi liittyä siihen tilanteeseen, jos Suomen turvallisuus on koetuksella. Muutos, myös militaaritoiminnan muutos, tehokkaimpine korkean teknologian välineineen on luokkaa, jota koskaan aikaisemmin ihmiskunta ei ole kokenut eikä nähnyt. Se johtopäätös ainakin voidaan sanoa, että kukaan ei halua sitä tehoa koetella.

Mutta johtopäätös on myös, arvoisa puhemies, että siinä toimitaan alueella, jolla etäisyydet ovat menettäneet merkityksensä, rintamalinjat ovat menettäneet merkityksensä, miesvahvuudet ovat menettäneet merkityksensä verrattuna aikaan, jota me kunnioitamme — 60 vuotta sitten, niiden ihmisten tekoja, jotka silloin olivat linjassa — ja tältä osin koskaan aikaisemmin ei ole täsmäiskuja kyetty tekemään niin tarkkaan kuin tänä päivänä, ja sen takia on välttämätöntä, että toiminnat keskittyvät rauhan edistämiseen ja kansainvälisen yhteistyön edistämiseen.

Arvoisa puhemies! Oma käsitykseni transatlanttisen suhteen osalta Suomen näkökulmasta on se, että meillä käsittämättömällä tavalla tämä kilpistetään vain suhteessa Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat on eräs elementti, mutta Kanada on yhtä tärkeä elementti. Tältä osin historia osoittaa, että Suomen turvallisuuden edistäminen kyllä on yhtälössä sen kanssa, että myös Euroopan ja Pohjois-Amerikan mantereen välillä on toimiva ja luottamuksellinen suhde. Näin ollen Suomen etu, kuten tässä selonteossa sanotaan, on varmasti se, että tämä transatlanttinen suhde toimii.

Arvoisa puhemies! Korostan sitä, että Suomi on siis täysivaltainen Euroopan unionin jäsenmaa, ja sitä, että Euroopan unionin alueella turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on alue, joka on dynaamisessa prosessivaiheessa. Tämä selonteko antaa kaikki mahdollisuudet tämän prosessivaiheen edistämiseen sillä tavoin, että pieni Suomi ja sen kansalaiset voivat kokea turvallisuutta tänään ja huomenna.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra Puhemies! Ed. Olinille tästä valiokuntaratkaisusta. Toki puhemiesneuvosto esittää, että ulkoasiainvaliokunta ja hallintovaliokunta antavat lausunnot, ja nämä näkökulmat tulevat sitä kautta huomioon otetuiksi.

Ed. Satonen asetti kyseenalaiseksi sen, onko Maavoimien esikuntaratkaisussa muut perusteet kuin puolustuspoliittiset perusteet, ja kyllä Mikkeli on puolustuspoliittisin perustein ensisijaisesti valittu Maavoimien esikunnan paikaksi. Toki sillä on myöskin näitä muita, alueellisia vaikutuksia.

Kalevi  Olin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nousiaiselle: Tiedän kyllä sen, mitä puhemiesneuvosto on määritellyt asiaa, ja se on ollut myös äänestämistulos, eikö totta? Mutta minä kyllä henkilökohtaisesti ihmettelen sitä, että tässä asiassa me emme hallituspuolueena ole kyenneet näkemään asiaa sillä tavoin. En näe tätä ollenkaan viisaana. Enkä näe, että tämä talo on kypsä vielä vuoden 95 jälkeen. Ei ole mitenkään viisasta, että jatkuvaa reviirikamppailua käydään ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan tai ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan tai puolustusvaliokunnan ja suuren valiokunnan välillä.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen turvallisuuspoliittinen selonteko on peruslinjaltaan oikean suuntainen. Siinä on mielletty, että Suomea voi uhata kansainvälisesti merkittävä kriisi, joka laajentuu alueellamme. Tähän voisi antaa syyn vaikkapa Venäjän kriisiytyminen. Selonteon valmistelu puolustusministeriössä on ollut ammattimaista ja se on ollut osaavaa. Silti kuitenkin tästä huokuu mielestäni ehkä liiankin positiivinen kuva lähialueiden vakaudesta. Venäjästä ei voi olla varma. Sieltä voi tulla eri tyyppisiä ryhmiä valtaan kuin siellä on nyt. Samoin hajoamiskehitys on todella varteenotettava uhka, joka voi johtaa maan kriisiin. Mitä se sitten tarkoittaisi keskushallinnolle ja sen hallitsemille asevoimille?

Arvoisa puhemies! Suomen puolustusvoimien liikkuvuus ja tulivoima ovat oikeita kehittämissuuntia. Nyky-yhteiskunnassa viestiliikenteellä on myös erittäin tärkeä rooli. Lamauttamalla tietoliikenneyhteydet Suomi saataisiin hetkessä totaaliseen kriisiin. Kriisiaikana tietoliikenneyhteyksien toimintakyky on ensiarvoisen tärkeää muun muassa energiahuollossa. Tietoliikenneyhteyksien ja niistä huolehtimisen pitäisi olla kärkikehittämisalueita. Nykyajan kalustoa ei ilman niitä ohjailla.

Arvoisa puhemies! Suomen ei pidä tuudittautua Ruotsin demareiden tapaan siihen, ettei mitään tapahdu. Valitettavasti historia on liian julmaa luettavaa, jos olettaa, ettei meillä ole mitään hätää. Tänään ei ehkä olekaan, mutta tulevaisuudesta ei koskaan voi olla liian varma. Itsenäisyyden olemme lunastaneet verellä ja aikoinaan aseilla, siksi siitä on myös pidettävä kiinni ja tarvittaessa puolustettava. Yhteiskunnan ensimmäinen tehtävä on turvata itsenäisyys ja turvallisuus. Vasta sen jälkeen tulevat muut.

Puolustus tarvitsee riittävät voimavarat, muuten selonteon sinänsä oikeilla linjauksilla ei ole käytännön sisältöä. Teknistymisen ohella myös asevelvollisuusarmeija joutuu muuttumaan, mutta yhtälö ei ole mahdoton. Puolustus ei ole myöskään mitään kehitysaluepolitiikkaa, vaan siinä on kysymys huomattavasti tärkeämmistä strategisista asioista ja kysymyksistä, mutta nykyhallituksen politiikka on se, ettei nyt uskalleta sanoa, mistä varuskunnista aiotaan luopua ja millä paikkakunnilla. Turvallisuuspolitiikka joutuu nyt taipumaan tulevien kunnallisvaalien alle. Onkin jännä nähdä, kuinka kauan pitää odottaa kunnallisvaalien jälkeen, kunnes hallitus uskaltaa tuoda leikkauslistat todellisuudessa esille.

Puolustusvoimat joutuu vähentämään toista tuhatta vakinaisessa palveluksessa olevaa tulevina vuosina. Miten tämä tulee vaikuttamaan puolustuskykyymme? Ei se ainakaan sitä tule parantamaan. Nykyinen punamultahallitus käytti kaiken voimansa viime vuonna estääkseen EU:n turvalausekkeen läpimenon. Samalla kieltäydyimme kriisiajan avusta EU:lta. Olivatkohan presidenttimme, pääministerimme ja ulkoministerimme silloin ajan tasalla, kun nyt EU on näinkin vahvasti mukana tässä selonteossa? Hyvä, että EU on nyt ymmärretty osaksi meidän turvallisuuspolitiikkaamme. Nato-ovi pidetään raollaan, jotta sinne voidaan mennä, kun nykyiset johtavat poliitikot pääsevät eroon kylmän sodan aikaisista pakkomielteistään. Ei ole uskottavaa puhua EU:n yhteisestä puolustuksesta, jos ei ymmärretä sitä, että loppukädessä Nato on se, joka siitä huolehtii.

Lopuksi, arvoisa puhemies, selonteon heikoin kohta on maamiinoista luopuminen. Korvaavia järjestelmiä ei ole vielä edes olemassa, ja me olemme valmiit heikentämään merkittävästi omaa puolustuskykyämme. On ymmärrettävää, että EU-maat, joita ympäröi meri tai muut Nato-maat, ovat valmiita miinoistaan luopumaan, mutta Suomen pisimmän maarajan omaava Venäjä ei edes tällaista harkitse. Miinojen tilalle emme tule saamaan yhtä tehokasta ja halpaa puolustusasetta. Siitä kertoo jo se, että varaudutaan satojen miljoonien eurojen lisälaskuun, kun miinoista luovutaan. Tässä yhteydessä herääkin kyllä perusteltu kysymys siitä, eikö tälle 300 miljoonalle eurolle löydy parempaa käyttötarkoitusta. (Ed. Oinonen: Hyvä kysymys!) — Hyvä, ed. Oinonen! — Tässä asiassa tunteet ovat menneet järjen edelle, valitettavasti. Ne Afganistanin sodasta ja Afganistanista näytetyt kuvat, jotka liittyvät maamiinoihin, eivät ole Suomessa mahdollisia. Toivottavasti me suomalaiset emme joudu maksamaan tästä liian kovaa hintaa, niin kuin muinoin kävi talvisodassa.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa puhemies! Selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta 2004 eduskunnalle on erittäin laaja kokonaisuus, ja omalta osaltani haluan ottaa kantaa vain sen muutamiin kohtiin.

Mielestäni linjaukset ovat kohdallaan ja hallituskin on onnistunut virittämään ihan asiallisen keskustelun tästä kokonaisuudesta. Kun rahaa on rajallisesti ja ainakin keskustelujen tasolla vaikuttaa siltä, että rahaa ei riitä kaikkeen tarpeelliseen eikä välttämättömään, on perustelujen lisäresursseille oltava selkeät ja tämän päivän kansalaisten hyväksyttävissä. Täällä sotilaat tietenkin puhuvat sotilaiden kielellä ja kukin taho meistä tuo keskusteluun näkemyksiä omasta taustastaan nousten.

Kansalaismielipide on käsittääkseni tänään hyvin selonteon mukainen. Erityisesti haluan korostaa sitä, että jatkossa yhä suurempi merkitys on kansalaisten turvallisuudella, lähiturvallisuudella. Tiedämme hyvin, mikä on todennäköisyys lähialueillamme sodan uhalle, mikä terroriteoille, mikä ympäristökatastrofeille, vaan ei tarvita terroritekoa tai ydinvoimalaonnettomuutta, jotta yhteiskuntamme haavoittuu. Viime aikojen tulvat maassamme ovat esimerkki siitä, kuinka haavoittuva yhteiskuntamme on jopa liiallista vesisadetta vastaan.

Laaja hyväksyttävyys turvallisuus- ja puolustuspoliittisille linjauksille syntyy ja vahvistuu, kun vastauksia ja apua on saatavissa esimerkiksi Puolustusvoimien taholta juuri tämän päivän akuutteihin, inhimillistä hätää aiheuttaviin tilanteisiin.

Poikkeusoloja varten on meillä valmiuslainsäädäntö, ja siihen perustuen muun muassa viranomaistehtävät toteutetaan samalla organisaatiolla kuin normaalioloissa. Tällä tavalla toteuttaen ja niin viranomaisia kuin kansalaisiakin kouluttaen ollaan tarvittaessa nopeasti ja järjestelmällisesti valmiit toimimaan. Kaikki on valmiina.

Maamiinakeskustelussa, kuten edellä ed. Tiurakin puheenvuorossaan, haetaan hyväksyntää puolustuksemme tuleville korvaaville järjestelmille. Tälläkin kohtaa syvän kansalaisten hyväksynnän nämä saavat, kun Puolustusvoimat on elävä osa jokapäiväistä arkeamme ja toimiva ja tunnettu kumppani niin onnettomuuksien, etsintöjen kuin luonnonmullistustenkin kohdatessa.

On tärkeää keskittää resursseja esimerkiksi pelastusasioissa. Siviilikriisinhallinnassa tarvittavat valmiudet ovat kehittämistyössä tärkeällä sijalla. Pelastusopisto mainitaan selonteossa, ja sen rooli sekä sotilaallisen että siviilikriisinhallinnan koulutuksen ja tutkimuksen tyyssijana on ajatuksena hyvä ja kannatettava. Ja mitä paremmin siinä kertyvä osaamispääoma on kaikkien kansalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta edistämässä, sen parempi. Turvallisuus syntyy lähellä. Keskustelu Natosta tuntuu varmastikin sellaisen kansalaisen mielessä kaukaiselta, jonka omaan kylään tai kotikuntaan ei riitä poliisia silloin, kun turvaa lähellä tarvittaisiin.

Selonteossa painotetaan myöskin naisten ja lasten oikeuksia. Tätä pidän merkittävänä asiana myöskin. Lapsista, joiden oikeuksia aikuiset polkevat — ainakin se mahdollisuus on suurempi — kasvaa aikuisia, joilla ei ole mitään menetettävää. Keskusteltaessa valiokunnista, kun nämäkin asiat otetaan huomioon, saattaa olla, että oma näkemykseni on kyllä se, että keskustelu vain ulkoasiainvaliokunnasta ja puolustusvaliokunnasta tai talousvaliokunnasta on liian kapea, jos myöskin näitä lasten ja naisten oikeuksia tai pelastusasioita laajemmin tämän yhteiskunnan näkökulmasta tulisi pohtia, mutta tästä varmasti sitten äänestetään.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä selontekokeskustelussa on jonkin verran puhuttu liittoutuminen/liittoutumattomuus-käsitteestä. Jos nyt ulkoministeri ja puolustusministeri olisivat paikalla, kuten he ovat hyvin kiitettävästi täällä aitiossa tänäänkin viipyneet, niin enemmänkin haluaisin kiinnittää tähän liittoutumattomuus-käsitteeseen ja sen sisältöön huomiota, mutta, arvoisa puhemies, nyt vain sivuan sitä ja odotan, että arvoisat ministerit voisivat olla vastaamassa mahdollisesti myöhemmin tänään vielä kysymyksiin.

Viime keväänä maaliskuun 4. päivän suullisella kyselytunnilla puolustusministeri Kääriäinen vastasi Suomen liittoutumattomuutta tai liittoutumista koskevaan kysymykseen, että tämä asia tullaan puolustusselonteon yhteydessä käymään eduskunnassa hyvin tarkoin lävitse. Nyt, kun tässä selonteossa liittoutumattomuuden käsite kuitataan sillä, että olemme liittoutumattomia, koska emme ole sotilasliiton jäseniä, niin kun se selonteossa kuitataan näin lyhyesti, oletan ja odotan, että todellakin, kuten puolustusministeri keväällä vastauspuheenvuorossaan kyselytunnilla totesi, eduskunta tulee käymään tämän hyvin tarkoin lävitse.

Olemme kuitenkin EU:n jäseniä, ja pääministeri Vanhanen linjasi eilisessä puheessaan seuraavan toimintalinjan Suomelle EU:ssa: "Hallitus pitää tärkeänä, että EU:n valmiuksia turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa kohennetaan." Ja edelleen: "On tärkeää, että myös Suomessa on valmius yhteisvastuulausekkeen ja turvatakuuartiklan tarkoittaman avun vastaanottamiseen ja antamiseen." Näin siis pääministeri eilen.

Kun 19 valtiota Euroopan unionin 25 jäsenmaasta on tätä nykyä Naton jäsenmaita ja Naton jäsenmaiden puolustuspolitiikka nojaa täysin sotilasliittoon, on tavallaan itsensä pettämistä väittää, että me oikeasti olisimmekaan enää edes sotilaallisesti liittoutumattomia sanan varsinaisessa ja perinteisessä merkityksessä.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa ja myös eilisissä salipuheissa on varsin laajasti kuvattu Suomen kansainvälisen toimintaympäristön muutosta. Hallitus on selonteosta päätellen hyvin tietoinen siitä, että kolmen vuoden takaiset syyskuun 11. päivän tapahtumat Yhdysvalloissa muuttivat ratkaisevasti turvallisuuspolitiikan käsitteen. 2000-luvun uhkakuvat, erityisesti terrorismi, kansainvälinen rikollisuus ja epidemiat, eivät pysähdy valtioiden rajoilla eikä niitä voida torjua perinteisin puolustuspolitiikan keinoin. Näiden uusien haasteiden lisäksi meillä on, voisiko sanoa, rasitteena maantieteellinen asemamme, pitkä yhteinen maaraja Venäjän kanssa, ja se edellyttää meiltä uskottavaa, koko maan kattavaa aseellista puolustusvalmiutta.

Selonteossa nämä puolustuspolitiikan haasteet on kyllä käyty läpi, mutta säilyykö koko maan kattava alueellinen puolustuksemme, kun varuskuntia lakkautetaan ja joukko-osastoja keskitetään isoimpiin yksiköihin? Toisaalta, onko meillä todellisia valmiuksia havaita ennalta, mikäli maailmalla suunniteltaisiin vaikkapa Suomeen kohdistuvaa laajamittaista terrori-iskua? Onko meillä tähän valmiuksia? Tällä hetkellä poliisin voimavarat hallituksen kuvailemaan terrorismin torjuntaan ovat varsin vaatimattomat. Lainaus selonteosta: "Poliisin suorituskykyä terrorismin torjunnassa ja terrorismirikosten tutkinnassa kehitetään, samoin kuin tähän toimintaan liittyvää tiedustelua ja analyysiä sekä kansainvälistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa." Jotta poliisi voisi käytännössä harjoittaa selonteossa kuvattua terrorismia ehkäisevää toimintaa, tarvittaisiin poliisille lisää resursseja, erityisesti henkilöstöä lisää.

Herra puhemies! Eilisen keskustelun aikana myös maamiinojen merkitys puolustusvalmiudellemme nousi esiin hyvin useissa puheenvuoroissa. Erittäin merkittävää on se, että sodan kokeneet veteraanit ovat myös viestittäneet meille kansanedustajille, ettei miinoista pidä mennä luopumaan. Edustajakollega Eero Akaan-Penttilän eilisessä puheenvuorossa kuulimme veteraanien omin sanoin sen, mikä merkitys maamiinoilla on ja on ollut itsenäisen Suomen historiassa. Veteraanit, jos ketkä, tietävät kertoa myös sen, ettei viime sotien aikana omista miinoista ollut vaaraa suomalaisille, ei siviileille mutta ei myöskään sotilaille.

Kun resurssit ovat varsin rajalliset, olisi todellakin järkevää säilyttää maamiinat Puolustusvoimien turvallisissa varastoissa ja käyttövalmiudessa niin kauan kuin ne säilyvät käyttökuntoisina. Vuoden 2020 paikkeillahan nykyisten miinojen sytyttimien uusinta tulisi ajankohtaiseksi asiantuntijoiden mukaan. Sen jälkeenkään emme välttämättä löydä toista yhtä tehokasta ja toisaalta edullista puolustusjärjestelmän osaa. Niin kauan kuin USA ja Venäjä ovat Ottawan sopimuksen ulkopuolella, ei meillä ole mitään häpeämistä jalkaväkimiinoissamme. Missä tahansa maailmalla saamme varmasti ymmärrystä maamiinojen säilyttämiselle turvallisesti varastoissa, kun otetaan huomioon historiamme ja maantieteellinen asemamme.

Klaus  Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt annetussa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa on huomioitu Suomen lähialueilla vahvistunut vakaus sekä samanaikaisesti laajemman kansainvälisen tilanteen kehittyminen yhä haasteellisemmaksi. Vuoden 2001 syyskuun tapahtumien jälkeen terrorismi on ennen kaikkea länsimaissa noussut suurimmaksi ja vaikeimmin torjuttavaksi turvallisuusriskiksi. Suomalaisiin tämä riski tosin kohdistuu lähinnä kansalaistemme liikkuessa terroristien keskeisillä toiminta-alueilla.

Merkittäviä turvallisuusriskejä ovat myös muun muassa lisääntyvä huumeiden käyttö ja järjestäytynyt rikollisuus sekä rankkasateiden, tulvien ja myrskyjen aiheuttamat vahingot. Viime vuosina merkittäviä ovat olleet myös elintarvikkeiden, erityisesti kotieläintuotteiden, laatuun liittyvät lisääntyneet terveysriskit ihmisiin tarttuvina eläintauteina. Suomessa kotieläinten terveys on kansainvälistä huippua. Samoin koko elintarviketalouteemme kohdistunut laatutyö ja dokumentoitu tuotanto ovat merkittävä kansalaisten turvallisuuden vahvistaja. Oma elintarviketaloutemme ja sen toimintaedellytyksistä sekä osaamisesta huolehtiminen on edelleen tärkeää paitsi työllisyyden myös huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta.

Tärkeitä linjauksia selonteossa ovat myös asevelvollisuuden ja alueellisen puolustuksen periaatteet. Sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottava kansallinen puolustus lujittavat kansallista identiteettiämme.

Tinkimätön lähtökohta on, että koko maata puolustetaan. Maakuntajoukot perustetaan osaksi alueellisia joukkoja. Niitä koulutetaan samoin kuin muitakin alueellisia joukkoja. Maanpuolustusalueista luovutaan ja hallintoa kevennetään muutenkin. Sotilasläänejä jää uudistuksen jälkeen seitsemän. Kehittämisen taustalla on koulutettavien ikäluokkien samoin kuin reservin pieneneminen. Sodanajan joukkojen kokonaisvahvuus pienenee jo aiemmin sovitun mukaisesti 350 000 sotilaaseen alueellisten joukkojen vahvuuden ollessa 250 000 ja operatiivisten joukkojen 100 000 sotilasta.

Aseistustamme ja sen tulivoimaa vahvistetaan. Esikunnat tulevat puolittumaan, ja joukkojen käytön tehokkuutta ja ennakoitavuutta lisätään ottamalla käyttöön uusi integroitu tiedusteluvalvonta ja johtamisjärjestelmä. Maakuntien työllisyyden kannalta varuskuntien ja varikkojen merkitys on ollut suuri, ja näiden lukumäärään ja sijoittamiseen puututtaessa on tärkeä huolehtia muutosten vaikutuksista sijaintikuntien työpaikkoihin ja työllisyyteen.

Asevelvollisten ja reserviläisten määrän pienentyessä on tärkeää ylläpitää maanpuolustustahtoa sekä huolehtia vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä. Erääksi uhkatekijäksi vapaaehtoisen maanpuolustustyön kannalta on muodostumassa maamme noin 1 500 siviilikäytössä olevan ampumaradan tulevaisuus. Näiden ylläpitomahdollisuudet ovat romahtamassa kalliiden ja yhä vaikeammin saatavien ympäristölupien ja ennaltamiskustannusten johdosta. Tähän ongelmaan valtion on tultava apuun, jotta reserviläisten ja myös metsästäjien ammuntaharjoitusmahdollisuudet voidaan jatkossa turvata.

Yleisen asevelvollisuuden ja reserviin perustuvan armeijan vahvuus on korkea siviilikoulutuksessa ja työelämässä hankittu osaamisen taso verrattuna palkka-armeijaan. Panostukset myös kansalaisten fyysiseen kuntoon ja siitä huolehtiminen tukevat myös maanpuolustustyötä.

Nato-jäsenyys on tärkeä kansalaisten mielipiteitäkin jakava kysymys. Selonteossa on linjattu, että Suomi kehittää edelleen yhteistyötään Naton kanssa osallistumalla aktiivisesti rauhankumppanuustoimintaan ja EU—Nato-yhteistyöhön. Suomi seuraa jatkuvasti Naton uudistumista, sen toimintakyvyn kehitystä ja kansainvälistä merkitystä. Jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena jatkossakin. Pidän tärkeänä, jos tulevaisuudessa päädyttäisiin hakemaan Naton jäsenyyttä, että sillä silloin tulee olla laaja kansalaisten tuki.

Jalkaväkimiinoista luopuminen on ollut tämän selontekokeskustelun eräs keskeinen puheenaihe. Keskusteluun liittyy paljon tunnetta ja myös kokemusta. Kuuntelin mielihyvällä ed. Nepposen asiantuntevaa puheenvuoroa. Jalkaväkimiinojen osalta on jo aiemmin päätetty, ettei uusia hankita, joten ne on joka tapauksessa korvattava. Hallitus on selonteossaan linjannut, että jalkaväkimiinoista luovutaan vuoteen 2016 mennessä ja korvaavat asejärjestelmät hankitaan 2009—2016. Näin menetellen Suomi pitää kiinni aiemmin tehdyistä sopimuksista, mutta venyttää ratkaisun toteuttamista, mikä on hyvä sekä taloutemme että korvaavan asejärjestelmän hankinnan kannalta.

Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ansaitsee kokonaisuudessaan kiitoksen.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä on syntynyt aikanaan tiettyyn tarpeeseen, ja voidaan varmaan olla yhtä mieltä siitä, että se on toiminut aika lailla hyvin. Suurimpia uudistuksia, mitä tässä aikain saatossa on koettu, tai ainakin suurimmasta päästä ovat olleet siviilipalveluksen käyttöönotto ja naisten vapaaehtoinen asepalvelus, jotka molemmat ovat olleet ainakin omasta näkökulmastani hyvin kannatettavia ja kaikin puolin hyödyllisiä uudistuksia.

Nyt, kun käsitellään tätä selontekoa, lienee ihan paikallaan pohtia, mikä voisi olla se seuraava suuri uudistus, joka asevelvollisuusjärjestelmään olisi ehkä paikallaan tehdä. Itse esitän, että se voisi olla kansalaispalveluksen käyttöönotto. Kansalaispalvelus olisi yhtäläinen naisille ja miehille, sen voisi suorittaa yhtä lailla halutessaan joko Puolustusvoimissa tai siviilitehtävissä nykyisen siviilipalveluksen kaltaisessa järjestelmässä. Se olisi nykyistä tasa-arvoisempi, se antaisi myös naisille mahdollisuuden osallistua siviilipalvelukseen, mutta se turvaisi riittävän joukkovahvuuden myös Puolustusvoimissa.

Selonteon mukaan Suomen puolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja sivulla 115 todetaan: "Asevelvollisuuden ansiosta maanpuolustusvelvoite jakaantuu tasapuolisesti" — siis tasapuolisesti — "koko yhteiskuntaan."

Arvoisa puhemies! Jos todella uskomme tähän tavoitteeseen, niin kuin itse uskon, eikö tavoitteena pitäisi olla juuri yhtäläinen kansalaispalvelus sekä miehille että naisille?

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Palaan tässä puheenvuorossani torstaina 9. syyskuuta pidettyyn suulliseen kyselytuntiin. Silloin totesin, että kun tämä miinat korvaava järjestelmä maksaa yli 300 miljoonaa euroa, kuitenkaan monet esimerkiksi täällä istujista, jotka halusivat miinoista luopua, eivät haluaisi armeijalle tuota summaa kokonaisuudessaan antaa. Jatkoin kysymällä, millaista maanpuolustusta on sellainen toiminta, että otetaan välineet pois eikä anneta kuitenkaan täysimittaisesti varoja uusien hankkimiseen, ja onko siis niin, että Puolustusvoimilla on nyt niin paljon taloudellisia voimavaroja, että niitä voidaan näin lähteä vähentämään. Pääministeri totesi kommenttinaan muun muassa lupaavansa vain sen, että hallitus tarkastelee tätä erittäin tasapuolisesti huolehtien sekä kansainvälisestä maineestamme että Suomen puolustuksesta.

Arvoisa puhemies! Miten on asian laita? Olen jäänyt ilman konkreettista ja yksiselitteistä vastausta siihen, miten Suomen kansainvälinen maine olisi kärsinyt siitä, että emme olisi luopuneet maamiinoista vaan antaneet niiden vanheta ja siirtyneet korvaavaan järjestelmään vasta siinä vaiheessa siirtymäkauden jälkeen, kun maamiinat olisi ollut pakko korvata jollain muulla puolustusjärjestelmällä. Jos nämä maamiinat olisi voitu edullisesti pitää toimintakuntoisina hyvinkin pitkälle tulevaisuuteen, niin miksi niistä piti luopua? Tässä on käytetty kaikenlaisia perusteita, mutta yksi kaikkein ontuvin on se, että kuulumme vähemmistöön, jos emme lähde Ottawan sopimukseen. Mihin vähemmistöön? Ehkä maiden lukumäärän suhteen, mutta emme missään nimessä maailman väkiluvun suhteen.

Kansainvälinen maineemme olisi itse asiassa edellyttänyt maamiinoissa pysymistä, koska maineemme edellyttää uskottavaa puolustusta. Peruskysymys on kuitenkin siinä, eikö korvaavaan järjestelmään kuuluvia varoja olisi voinut suunnata niin, että puolustuskehyksen ulkopuoliset rahat, jotka tähän hankkeeseen menevät, olisi suunnattu esimerkiksi peruspalveluiden laatuun. Mielestäni kansainvälinen maineemme edellyttää sitä, että peruspalvelut ovat kunnossa, ja silloin tällaisten korvaavien järjestelmien luominen muka kansainvälisen maineen menettämisen pelossa on hölmöä ja jopa edesvastuutonta.

Sitten vielä samaan aikaan, kun vaaditaan itsenäistä ja uskottavaa puolustusta liittoutumatta, osa miinat korvaavista resursseista otetaan armeijan sisältä. Tämä on aika tylyä niille, jotka käytännössä vastaavat maamme puolustamisesta, varsinkin kun muutoinkin puolustusmenomme ovat eurooppalaisittain niukat. Tulee väkisinkin mieleen se, että 30-luvulla päädyttiin armeijan varustamisessa malli Cajanderiin, johon ei kokardin lisäksi paljon muuta kuulunut. Miksi punamulta tuhlaa armeijan niukkoja varoja järjestelmän luomiseen, jota ei välttämättä olisi tarvinnut ainakaan tässä aikataulussa tehdä? Siis kolmannes 300 miljoonasta otetaan Puolustusvoimien omasta kassasta.

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on monia muitakin asioita kuin maamiinat, mutta palaan niihin vielä hetkeksi. 11. syyskuuta Puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskeala totesi Helsingin Sanomissa, että miinojen automaattinen poistuminen käytöstä niiden vanhentuessa viimeistään vuonna 2023 olisi ollut sotilaan näkökulmasta parempi vaihtoehto. Olen siviilihenkilö ja armeijaa käymätön, ja mielestäni poliitikkojen pitäisi tehdä päätökset ja Puolustusvoimat kuuluvat parlamentaariseen kontrolliin, mutta on todella outoa tällaisessa asiassa ohittaa Puolustusvoimien asiantuntemus.

Arvoisa herra puhemies! Tähän selontekoon liittyen yhdyn ilomielin niihin näkemyksiin, joita kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen toi esiin ryhmäpuheenvuorossa myös sen suhteen, että selonteon jatkokäsittely tulee antaa puolustusvaliokunnalle.

Miinakommenttieni lisäksi haluan vielä tuoda esiin sen ihmettelyn, jota kentältä on runsaasti tullut: Miksi hallitus ei tässä vaiheessa halua kertoa riittävästi siitä, mitkä varuskunnat lakkautetaan? Tällainen salailu ei kuulu tämän päivän demokratiaan eikä varsinkaan silloin, jos pyritään vain maksimoimaan oma kannatus. Tässä mielessä punamultahallitus jatkaa vanhoja omia perinteitään.

Mikko  Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Puolustus- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun tulisi olla tosiasioihin perustuvaa. Suomen turvallisuudesta ei huolehdita pelkällä retoriikalla. Jos esimerkiksi Suomi on valmis EU:n yhteisvastuulausekkeeseen ja turvatakuuartiklaan, se tarkoittaa, että Suomi ei ole pelkkä avun vastaanottaja vaan antaa apua myös muille. Nämä valmiudet on taattava, ja se myös maksaa.

Voisiko myös olla, että sorrumme liiaksi ulkopolitiikassa sellaiseen ajatteluun, että mietimme, mitä muut ajattelevat meistä? Suomella on aito mahdollisuus tehdä itsenäisiä puolustuspoliittisia ratkaisuja, nyt kun ei Komissarov enää kirjoittele Suomelle varoituksia lehteen.

Aivan kuten pääministeri totesi, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on Suomelle nimenomaan politiikkaa. Turvallisuutta ei rakenneta ensisijaisesti asein, vaan sotilaallinen voima on viimeinen keino, johon turvaudutaan. Suomella on jatkossakin hyvät suhteet kaikkiin ilmansuuntiin. Yhteistyö on avain hyvinvointiin ja samalla myös rauhaan kansojen välillä. Suomi ei pommita vieraita valtioita ja niiden siviilejä. Sen sijaan YK:n kautta toteutettava kansainvälinen oikeus meillä tunnustetaan.

Suomi ei ole maantieteellisesti kaikkein edullisemmassa asemassa. Siksi meidän ei tule omilla toimillamme vaikeuttaa omaa asemaamme. Suomi ei saa eristäytyä, vaan meidän on harjoitettava aktiivista politiikkaa niin kahdenvälisesti kuin myös kansainvälisten järjestöjen kautta.

Suomi on jo mukana, kun EU kehittää yhteistä puolustustaan. Eurooppa ottaa itse vastuuta oman alueensa puolustuksesta. Yhdysvalloilla on oma pihansa hoidettavanaan, omat etunsa ja omat operaationsa. Euroopan unionia ja sen turvallisuusulottuvuutta ei tule kehittää Yhdysvaltain ja Euroopan turvallisuusyhteistyön kilpailijaksi tai korvaajaksi.

Arvoisa puhemies! Sekä ulkoministeri että tasavallan presidentti ovat tuoneet julkisuudessa esiin kiitettävästi terrorismiin johtavia seikkoja. Mikäli terrorismiin vastataan vain yksipuolisesti väkivallalla, unohdetaan asian toinen puoli. Terrorismi syntyy taloudellisesta ahdingosta ja hädästä, ei pelkästään uskonnollisista tai poliittisista syistä, kuten väitetään. Puolustuspoliittisessa selonteossa ei enää puhuta laajamittaisesta hyökkäyksestä vaan epäsymmetrisestä sodankäynnistä, jolla tarkoitetaan esimerkiksi terrorismia. Meidän ei tule ummistaa silmiämme siltä, mikä merkitys on terrorismin syiden poistamisella.

Mitä tulee Suomen liittoutumattomuuteen, sitä voi katsoa kolikon molemmin puolin. Juttelin taannoin erään sotaveteraanin kanssa, ja hän kiitteli pääministeri Vanhasen rauhallista linjaa. "Kannattaako sen USA:n kelkkaan lähteä", sanoi veteraani, "sehän on maa, joka menee sotimaan, minne haluaa, oli lupaa tai ei. Eikö pienen Suomen kannattaisi pysyä poissa suurten valtioiden peesistä? Norjassakin kuulemma pelätään, milloin jysähtää pommi, kun he ovat mukana USA-yhteistyössä." Veteraani jatkoi: "Joka ei riitaa haasta, se yleensä saa olla rauhassa. Näin se on normaalielämässäkin. Totta kai Suomea täytyy puolustaa, jos tänne hyökätään, mutta tarvitseeko sitä varta vasten lähteä kaivamaan verta nenästä jonkun teksasilaisen puolesta?" Uskon, että tämä veteraanin ajatus edustaa sellaista perusrauhallista suomalaisen kansalaisen ajatusta, kumpaa kannattaa enemmän, EU:n omaa puolustusta vai Natoa.

Mutta entä sitten sen kolikon toinen puoli? Ranskan puolustusministeri Michèle Alliot-Marie sanoo, että liittoutumattomuus ei tarkoita enää mitään. EU-yhteistyössä sotilaallinen ulottuvuus koko ajan vahvistuu, ja Suomi osallistuu siihen. Samoin Suomi on mukana EU:n nopean toiminnan joukkojen kehittämisessä. Suomi on mukana yhteisvastuulausekkeessa. Suomi on siis jo liittoutunut EU:n kanssa.

Tämä selonteko, josta nyt puhumme, antaa mahdollisuuden Suomelle pitää ovea auki myös Natolle. Voisivatko Suomen kaltaiset valtiot yhdessä vaikuttaa itse Natoon sisältäpäin? Ainakaan ulkoapäin sitä ei voi tehdä. Mihin Nato ylipäänsä kehittyy tulevaisuudessa, millaiseen puolustusliittoon Suomi liittyy silloin, jos ja kun se liittyy?

Puolustusvoimien on säästettävä 50 miljoonaa euroa vuodessa vuosina 2008—2012 vähentämällä henkilöstöä yli 1 000 henkeä ja siirtämällä 500 henkeä uusiin tehtäviin. Koska Suomi lupaa liittyä Ottawan sopimukseen 2012, korvaavat miinajärjestelmät tarvitsevat lisää rahaa 200 miljoonaa euroa vuosina 2009—2016. Itse jalkaväkimiinoistahan luovutaan siis vuonna 2016, ja tämä on hyvä kompromissi, kuten on todettu.

Puolustusvoimat on siirtymässä keskitettyyn palkkahallintoon, ja kyseisen palvelukeskuksen mahdollisena sijoituspaikkakuntana on mainittu Hämeenlinna, Mikkeli ja Tampere. Hämeenlinnassa esillä oleva toimitila vaatisi kalliin saneerauksen. Mikkeli sai juuri Maavoimien esikunnan, joten Tampere olisi hyvä vaihtoehto, siellä on virastotalokin valmiina. Pirkanmaa menetti vuoden 2001 selonteon myötä Vammalan, Oriveden ja Sääksjärven asevarikot. Lisäksi muun muassa Nokialla kuljetusvarikon henkilövahvuus pienenee, kun hallintoja yhdistetään.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko käsittelee myös televiestintään liittyviä uhkia. Näiden uhkien torjumiseksi viranomaiset tarvitsisivat lisää oikeuksia esimerkiksi salakuunteluun ja teletunnistetietojen tallentamiseen. Nyt on kyllä syytä antaa pölyn laskeutua sekä Soneran että supon kohdalla, ennen kuin tehdään uusia ratkaisuja. On perusteellisesti selvitettävä, millä tavoin valvonta petti salaisten tietojen käytössä. Miten voidaan hyväksyä salaisten tietojen käyttö hyviin tarkoituksiin, jos on riski, että niitä käytetään myös väärin? Haluammeko tänne Orwellin yhteiskunnan, jossa kaikki ihmiset ovat epäilyksen alla, elleivät itse toisin todista? Voidaan nyt kysyä, riittäisikö pelkkä niin sanottu pikkuveljen valvonta eli se, että poliisi saisi pyytäessään yksilöiden, epäillessään jotain henkilöä rikoksesta, valvontaan epäillyn teletunnistetiedot pitemmältä ajalta. Minun mielestäni isoveljelläkin täytyy olla vielä isompi veli, ja se olemme itse asiassa me eli eduskunta.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvosto teki 23.9.2004 periaatepäätöksen sisäisen turvallisuuden ohjelmasta. Ohjelma tarkastelee turvallisuutta ensisijaisesti yksilön näkökulmasta, ja ohjelman tavoitteena on lisätä arjen turvallisuutta. Tänä päivänä kuulimme ministeri Rajamäen selvityksen asiasta. Tämä ohjelma liittyy läheisesti käsitteillä olevaan ulkoisen turvallisuuden ohjelmaan ja selontekoon, ja siitä syystä on erittäin hyvä, että siitä voidaan keskustella myös tänä päivänä.

Sisäisen turvallisuuden ohjelman lähtökohtana on sisäisen turvallisuuden nykytilan arviointi ja tulevien uhkatekijöiden kartoitus. Tämän pohjalta on laadittu strategiset linjaukset ja toimenpiteet, joilla tulevaan kehitykseen vaikutetaan. Laaditun ohjelman mukaan sisäisen turvallisuuden merkittävin haaste tulevina vuosina on estää syrjäytymisen lisääntyminen. Yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuvien määrä voi lisääntyä ja aiheuttaa vakavia henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia ja kansantaloudellisia ongelmia, kuten alttiutta sairauksille, tapaturmille ja ennenaikaiselle kuolemalle. Rikolliseen elämäntapaan päädytään edelleenkin valtaosin osana syrjäytymiskehitystä. Muita keskeisiä tulevaisuuden haasteita ovat muun muassa ihmisen arkiturvallisuuden heikkeneminen ja onnettomuuksien määrän lisääntyminen. Väestön ikääntymisen ja lisääntyvän päihteiden käytön seurauksena koti- ja vapaa-ajan tapaturmat voivat lisääntyä entisestään.

Kun on sitten arvioitu näitä sisäisen turvallisuuden riskejä ja onnettomuuksia ja niistä aiheutuvia kustannuksia yhteiskunnalle, todetaan, että naisiin kohdistuvan väkivallan välittömät kustannukset yhteiskunnalle ovat vuosittain 49,8 miljoonaa euroa ja välilliset 60,1—111 miljoonaa euroa. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmat aikaansaavat arviolta 2,5—4 miljardin euron kustannukset vuosittain. Ei siis ole ollenkaan samantekevää, mitä näistä asioista ajatellaan ja miten niitä ennaltaehkäistään.

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskuntamme haluaa tukea kotona asumista. Ikääntyvälle koti on usein vaarallinen paikka. Siitä syystä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa todetaan, että erityisryhmien kotona asumisen turvallisuutta tulisi lisätä muun muassa ennalta ehkäisevien kotikäyntien avulla.

Toinen tärkeä asia, mikä sisäisen turvallisuuden ohjelmasta löytyy, on ehdotus sosiaalipäivystyksen käynnistämisestä jokaiseen kuntaan auttamaan erityisesti perheväkivallan uhreja. Onhan ihan totta, että terveyspuolella ympärivuorokautinen päivystys on, mutta ei sosiaalipuolella. Sosiaali- ja terveysministeriön naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisen ohjelma kiinnittää huomiota toimivan palveluverkoston merkitykseen perheväkivallasta kärsivän auttamiseksi. Osana Sosiaalialan kehittämishanketta kehitetään sosiaalipäivystystä. Tavoitteena on, että sosiaalipäivystys on järjestetty maan kattavasti vuoteen 2007 mennessä.

Totean tässä yhteydessä sen, että me käsittelemme erityisesti tänä päivänä ulkoista turvallisuutta ja siihen liittyvää selontekoa. Pidän kuitenkin tärkeänä, että me pohdimme myös sisäistä turvallisuutta. Mielestäni kansakunnalla ei voi olla ulkoista turvallisuutta, jos ei se koe ensiksi sisäistä turvallisuutta. Siitä syystä tämä ministeri Rajamäen tänään esille ottama sisäisen turvallisuuden ohjelma on tärkeä asia. Huoli vain on siitä, mistä siihen rahat. Valitettavasti ohjelmassa ei ole pohdittu rahoitusta riittävästi. Siellä toivotaan lisää seutukunnallista yhteistyötä. Itse toivon, että myös kolmas sektori otetaan siihen mukaan ja koulutuksen, yhteiskunnan ja työelämän yhteistyötä kehitetään tämänkin asian suhteen.

Kaiken kaikkiaan totean, että on hyvä, että keskustelemme sekä ulkoisesta että sisäisestä turvallisuudesta.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! "Parempi orjan elämää on kuolo hirsipuussa." Meikäläisellä, joka on pasifisti, on sellainen kanta, että mieluummin kuolen hirsipuussa kuin käyn joka sotaan, jota täällä on käyty.

Kuuntelin tuolla työhuoneessani jossain määrin huolestuneena tätä keskustelua. Tuntui, ikään kuin täällä olisi suojeluskunnan harjoitus käynnissä tai liikekannallepanomääräys melkein nurkan takana. En kuullut kovin montaa myönteistä näkemystä siitä, miten naapurisuhteemme Venäjään ja lähialueille kehittyy. Meidän pitäisi nostaa täällä erityiskeskustelu tästä teemasta siten kuin me olemme Pohjoismaisesta yhteistyöstä pitäneet pari operatiivisesti turhanaikaista keskustelua.

En ihmettele, jos naapurimaamme edustajat häkeltyvät niistä epäluulon puheista, joita täällä on. Ne ovat menneisyydestä. Itse laitoimme 60-luvulla tahtomme isiemme tahtoa vastaan, ja he myöskin kunnioittivat meitä. Parempaa suhdetta kuin rintamamiehillä ja meillä pasifisteilla ei ollut. Reserviläisistä ei ollut mihinkään. Heidän ajatuksensa olivat aivan tuonpuoleisia. Tuntuu siltä kuin Platon olisi ollut oikeassa, että ihmisillä on virheellinen kuva maailmasta ja siitä, mitä ympärillä tapahtuu, silloin kun hän on luolassa ja katsoo ulospäin luolan aukosta ja näkee vain varjoja olevasta elämästä. Tuntuu, että täällä nähdään pelon varjoja.

Mitä miinakysymykseen tulee, se on nähdäkseni päätetty. Ainoa ylimääräinen aseriisunta-aspekti siinä voisi olla, koska oletan, että ministeri Kalliomäki on aika ovela. Siirtämällä miinapäätöstä saattaa olla niin, että me emme tarvitsekaan aivan niin paljon korvaavia järjestelmiä kuin nyt kuvitellaan meidän tarvitsevan. Tässä on tiettyä viisautta, sillä hänhän edustaa sellaista Kalliomäen tai Heisenbergin epämääräisyysprinsiippiä usein puheissansa. Niin tai näin, se on erään tamperelaisen upean filosofisen lehden nimi. Mutta olen ollut huolestunut siitä, että kaikki, melkein kaikki ihmiset ovat vihoissa, ovat käärmeissään siitä, että rauhanliike on saanut jotakin aikaan — miinakiellon.

Kansainvälinen yhteisö, kansat, ovat päättäneet Ottawan sopimuksesta ohi valtioiden päätöksenteon. Valtiot on ikään kuin pakotettu sopimukseen, mitä pahaa siinä on? Sehän on meidän toiveemme. Suomi on vain jälkijunassa ja tulee siinä joka tapauksessa. Tämän tapainen aseriisuntaprosessi saattaa jatkua. Meillä oli parlamenttien pienase-konferenssi Tukholmassa, joka oli Ruotsin, Espanjan ja Väli-Amerikan parlamenttien järjestämä. Olin muuten ainoa kansanedustaja siellä Suomesta, eikä siellä ollut Ruotsissa kuin yksi kansalaisjärjestön edustaja, Suomen Rauhanliiton ja Katun Sanna Rummakko plus meidän fiksu suurlähettiläämme, Suomen Ruotsin-suurlähettiläs Pertti Torstila oli paikalla. (Ed. Akaan-Penttilä: Täällä oli useampia!) — Täällä Suomessa oli useampia, täällä oli kohtuullisen hyvä ohjelma, mutta esimerkiksi itse sain tietää koko konferenssista kahta viikkoa aikaisemmin. Nuo pienaseet ovat meikäläisen pasifistin yksi pääharrastus, melkein niin kuin asefetisistinen harrastus.

Voin muuten sanoa ed. Lahtelalle, kun kaikki puhuvat pienaseista, että 3 sentin paksu pienasekäsikirja on käännetty suomeksi. Eihän siihen valtiolta rahaa heru. Toistaiseksi ne ovat tulleet taskuistani ja mahdolliset painokulutkin tulevat. Tulette saamaan sen, mutta tämä puheen sorina joskus tuntuu siltä kuin markkinoilla oltaisiin. Mutta, pienase-konferenssissa todellakin arvioitiin, että me tarvitsemme asevientisopimusta eri kansojen välillä, sillä laitonta asevientiä pantaisiin hiukan enemmän kuriin ja laillistakin asevientiä kontrolloitaisiin ja monitoroitaisiin. Suurvalloista suuri osa, erityisesti Yhdysvallat, vastustaa tätä, ja saattaa olla niin, että pienemmät valtiot tekevät Ottawan kaltaisen sopimuksen ja siihen liittyy sitten yksi maa kerrallaan. Kyllä tämä on sellainen myönteinen aseriisuntaprosessi myöskin.

Lopuksi sanoisin armeijasta muutaman hyvän sanan. Sain eilen tällaisen RUK-kurssi 174 -julkaisun, jossa on komea naamani. Silloinen ministeri taisi mainita, että ministerin puoliso, hetki vaan. "Taipale oli 60-luvulla mukana konstituoimassa ulkonäöllään risupartaradikalismin käsitettä. Tällä hetkellä Ilkka Taipaleen parta on hyvin hoidettu, kuten ministerin puolisolle ja juoppoudesta ja juopoista yksinäisistä miehistä väitelleelle lääketieteen tohtorille sopiikin." Tämä on siis RUK:n kurssijulkaisussa tehty, huom. haastattelu, jossa todetaan muun muassa sanoinani 20 vuotta sitten: "Armeijaa tarvitaan aseistariisumisprosessissa ja asevalvonnassa. Armeijan edustajilla on suhteellisen paljon merkitystä sen asiantuntevan tiedon perusteella, jota heillä on muun muassa sodan oikeussäännöistä, YK:n rauhanturvajoukoista, aseteknologisesta tietämyksestä, eräiden niin sanottujen epäinhimillisten aseiden kieltämisestä. Ydinasevastaisessa työssähän suurin piirtein näkökulmat yhtyvät, niin että armeija ainakin Suomessa on ydinpasifistinen. Ei voida ajatella, että pasifistien tie on ainoa tie rauhaan, vaan juuri Gandhin sanoma: ’Ei ole tietä rauhaan, rauha on tie.’" Voin sanoa armeijalle kunniaksi, että näiden 20 vuoden aikana se itse on tullut rauhanomaisemmaksi, osallistunut tähän prosessiin siviilikriisinhallinnan ja muiden kautta. Heillä on tavaton asiantuntemus, ja he eivät luultavasti ole yhtä militaarisia ajatuksissaan kuin monet täällä olevat kansanedustajat.

Lopetan haasteeseen. Kun tulin, todella, te muistatte, että Lipponen kysäisi minulta, kun tulin eduskuntaan Halosen tilalle: "Mitä sää täällä teet?" Minä ilmoitin, että on seitsemän asiaa. Niistä pienin on, että rauhanliikkeen valtionavut palautetaan. Lyön teidän kanssanne vetoa, että se ei tule toteutumaan. Se on näistä kaikkein vaativin prosessi. Huomenna sovitaan Lex Taipaleesta. Ajatelkaa, ei ole kuin Lex Kallio ja Lex Taipale — kaksi kansanedustajan nimellä olevaa lakia. Sekin meni läpi kymmenen vuoden väännön jälkeen, kun meillä on ollut kymmenen vuotta sos.dem. työministeri. Kaikki ne yli 58-vuotiaat, jotka on olleet työttömiä heidän aikanaan, pääsevät eläkkeelle. Mutta tätä viimeistä tavoitettani ei edes ed. Lahtela saa minun kanssani läpi, vaikka hänen suoraselkäisyyttään kunnioitan.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Taipale on omalla alallaan oikealla asialla, mutta eräitä termitarkistuksia olisi hyvä nähdä. Niin kuin näkyy, täällä on vähän epäselvyyttä maailmanmenoissa. Ed. Taipale sanoi, mitä rintamamies sanoi ja miten rintamamies oli aito, mutta reserviläinen ei. Jos minä nyt ymmärrän, niin lähes kaikki rintamamiehet viime sodissa oli nimenomaan pantu pystyyn reserviläisistä, ja tässä minun maailmankuvassani, ed. Taipale, reserviläinen ja rintamamies, veteraani, maanpuolustaja on yksi ja sama asia. Siinä ei ole mitään sellaista eroa, mitä ed. Taipale tässä puheenvuorossaan yritti hakea.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvostan ed. Taipaleen näkemystä tuossa hyvin paljon, mutta yksi asia, joka tässä keskustelussa on koko ajan niin kuin häirinnyt, on tämä aseistariisunta. Nimittäin maamiinakysymyksessähän ei todellisuudessa tapahdu aseistariisuntaa, ei pätkänkään vertaa, vaan hankitaan paljon epävarmempia aseita ja semmoisia, mitkä voivat tehdä vielä enemmän tuhoa. Sen takia toivoisin, että ed. Taipale kuitenkin, kun on rauhan mies ja aseistariisunnan puolesta, lähtisi sen puolesta toimimaan joka areenalla, että sarjatuliaseet pitäisi kieltää, koska niillä tehdään reikiä joka päivä paljon enemmän kuin meidän maamiinoillamme koskaan yhteensäkään on tehty. Se olisi todellista aseistariisuntaa, ja voitaisiin puhua siitä, jotta nyt ollaan päästy eteenpäin. Kun pystykorvalla yhdesti vain ammutaan, niin se todennäköisesti tekee yhden reiän kerrallaan ja on huomattavasti hitaampi.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Näin istuntotauon jälkeen on hyvä jatkaa. Tosin muistelen sitä asiaa, että ed. Taipale edeltävässä varsinaisessa puheenvuorossaan käsitteli maailmanrauhaa, aseistariisuntaa ja myöskin rauhanliikkeen kannalta katsottuna tätä selontekoa ja löysi aavistuksen verran yhtymäkohtia siihen, että tämä rauhanliike on pyrkinyt edistämään maailman rauhoittamista. Mutta jotenkin itse olen toisaalta vaan sitä mieltä, että tällä pohjalla, niin kuin ed. Esa Lahtela eilen ansiokkaassa vastauspuheenvuorossaan sanoi, tämä kyllä edistää vahvasti aseteollisuutta ja aseteollisuuden kilpailukykyä, niin että nyt tämänkin selonteon kautta, vaikka tässä ajetaan suomalaista rauhanomaisuutta ja rauhallisuutta, samalla tuetaan myöskin näitten korvaavien aseitten hankintajärjestelmän kautta maailman aseteollisuutta.

Mutta kun myöskin ed. Taipale pienellä viittauksella tässä sivusi ja ed. Ojala ovat jossain yhteydessä ottaneet esille nämä pienaseet ja ongelman siitä, kuinka maailmasta pienaseet poistetaan taikka se maailma puhdistetaan, käsittääkseni ei ole ongelma tämä pienaseitten määrä eikä pienaseitten haltijat, vaan se on ongelma, mikä on näiden virallisten rekisterien ulkopuolella, ja sitten, mikä on niitten käsissä, missä tämä aseitten hallittu käyttö ei ole oikeata eikä järkevää ja sanotaan, että niin sanotusti aseenhaltija, -kantaja, luvallinen taikka luvaton, on menettänyt arvostelukykynsä oikean järjellisen toiminnan perään.

Mutta kun täällä näiden maakuntajoukkojen osalta on myöskin todisteltu sitä, että ne olisivat yhteiskunnallisesti vaarallisia, taikka kun selvästi on myöskin todisteltu sitä, että niiden asevarustus on kaikki Puolustusvoimien hyvässä tallessa eikä ole mitään uhkaa siinä olemassa, ja kun on myöskin haluttu nähdä, että aseita ei saa näillä olla kovin lähelläkään, otan esille tässä yhden sellaisen näkemyksen, että Suomessa on noin 350 000 metsästäjää, joilla on lukuisia aseita, ja väitän, että metsästäjien takana on reilusti enemmän kuin miljoona asetta olemassa ja niistä ei mitään haittaa eikä ongelmaa ole. Jotenkin nämä asiat pitää suhteuttaa ja sillä lailla suhteuttaa, että tiedetään, kuinka järkevästi hoidettuna, järkevästi tehtynä peli toimii. Näin nähden vapaaehtoisen maanpuolustuksen kautta olevasta aseistuksesta, vaikka se olisikin toisin kuin nyt annetaan ymmärtää, ei tälle yhteiskunnalle haittaa ole.

Herra puhemies! Metsästyksestä puheen ollen löysin täältä selonteosta myöskin ensimmäisen kerran maininnan, missä mainitaan, että metsästäjistä ja metsästysseuroista on yhteiskunnalle apua ja hyötyä olemassa, ja nimenomaan otsikon "Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen" alta. Kun todetaan ja on todistettu, että maakuntajoukot söisivät jonkun alaa taikka reviiriä, täältä löytyy, muun muassa niin kuin sisäasiainministeri täällä esitteli myöskin, se, että etsintätehtävissä muun muassa poliisia avustavat ensisijaisesti vapaaehtoisen pelastuspalvelun sekä metsästys- ja urheiluseurojen henkilöt. Näin ajatellen metsästysseurat ovat yksi järjestelmä, mikä ehkä olisi mielestäni ansainnut vähän laajemmankin käsittelyn täällä tällä rintamalla, jos ajatellaan, että tämä vapaaehtoistoiminta ei muuten edisty. Metsästysseurat tuntevat alueensa, tekevät järjestäytynyttä, oppinutta työtä ja ovat viranomaisten käytettävissä oleva ainutlaatuinen voimavara silloin, kun jotain erityistä niin metsäpalojen kuin etsintöjen tai joittenkin muitten luonnonkatastrofien osalta on olemassa tai tulemassa. Olisin toivonut parempaa käsittelyä, mutta hyvä näinkin.

Mutta, herra puhemies, sellaisenaan, mitä on syntynyt sitten tähän miinoistaluopumiskeskusteluun, ed. Petri Salo kokoomuksen riveistä lupasi ottaa asian esille, kuinka allekirjoittanut puhuja käyttäytyy tässä asiassa ja kuinka valiokunnassa tulee toimimaan. Paljastan tämän jo nyt tässä vaiheessa, ennen kuin tätä asiaa muuten puntaroidaan, että tulen valiokuntatasolla toimimaan parhaan kykyni mukaan siten, että näitä miinoja ja miinakysymystä viivytetään tätä maailmaa eteenpäin ja sen pohjalta pyritään Suomessa säästämään myöskin näitä asekustannuksia — näen, että ed. Taipale tuli paikalle — näitä varusteluja ja varautumiskustannuksia niin, että säilytetään nämä miinat miinoina eikä niitten osalta tarvitse mitään järjestelmää muuttaa mahdollisimman pitkään.

Sitten samalla pyrin myöskin tässä oikaisemaan sen harhakäsityksen, että on aina todistettu myöskin Puolustusvoimien taholta, että miinat vanhenevat. Miinat eivät vanhene. Sytyttimet tavallaan vanhenevat mutta nekin vaan jossakin aikataulussa. Sytytin on niin pieni osa siinä, että sen uusiminen ei ole mikään ongelma olemassa. Ettei tämä vanhenemisharhakäsitys jäisi pitkälti itämään, sanoudun siitä jyrkästi irti. Tämmöistä vanhenemista ei todellisuudessa kuitenkaan tapahdu.

Mutta tässä keskustelussa, mitä nyt on käyty tässä pitkin syksyä, pitkin kesää ja käydään eteenkinpäin, mielestäni ehkä lehtien pääkirjoitukset, mitkä rehellisimpiä tässä pelissä ovat olemassa, ovat tavallaan sisältäneet sen, mitä tässä maailmassa pitäisi sanoa. Jos herra puhemies sallii, niin luen. Muun muassa Suomen Kuvalehti kirjoittaa elokuun alussa näin:

"Keskustelu jalkaväkimiinoista ennakoi syksyllä valmistuvan puolustusselonteon ongelmia. Tasavallan presidentti vääntää Suomea Ottawan miinasopimukseen vaikka väkivalloin, mutta puolustuksen asiantuntijat jarruttavat. Keskustelu on tervetullut. Kukaan ei voi sanella demokratiassa, miten on meneteltävä. Muodollinen Puolustusvoimien ylipäällikkyys ei tee presidentistä asiantuntijaa, jääräpäinen oman mielipiteen puolustaminen tuskin myöskään maanpetturia. Presidentillä voi olla oma kanta keskustelussa, mutta se ei saa määrätä, sillä sen perustelut eivät kestä. Suomalaisen ulkopolitiikan uskottavuus on tärkeä asia, mutta huikeasti tärkeämpiä ovat suomalaisten turvallisuus ja puolustuksen uskottavuus."

Lehti jatkaa: "Edellisen menettäminen vahingoittaa vain vähän, jos ollenkaan, jälkimmäisten menettäminen on tuhon tie. Maineen menetys tuskin on kovin suuri, kun monet huomattavat valtiot kuten Venäjä, Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Israel eivät edes keskustele miinoista luopumisesta. Puolustusministeri onkin kertonut, ettei hän ole huomannut kenenkään osoittelevan sormella suomalaisia miinojen takia. Tasavallan presidentti ei ymmärrä asioiden tärkeysjärjestystä. Siksi eduskunnan tulee osoittaa, mikä se on."

Näin minusta tämä on niin kuin selkokielisesti kerrottuna, mitä tämä on, mikä on eduskunnan asema tässä asiassa. Kun näen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan, ed. Jaakonsaaren paikalla, kehotan myöskin miettimään sitä, onko näistä ollut todellisuudessa mitään suomalaista, miten sanoisinkaan, kansainvälistä kuvaa himmentävää vaikutusta. Toivon näkeväni ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä taikka lausunnossa, jos tämmöistä on olemassa, mutta luulen, että todellisuudessa sitä on vaikea löytää. Tässä yhteydessä kertaan ed. Oinosen kertoman, minkä olen kuullut monen muunkin täällä kertovan, että kun esimerkiksi puolustusvaliokunta kävi USA:ssa, YK:ssa jne., aina todettiin, ettei siitä ole teille mitään haittaa, se on teidän oma asianne.

Herra puhemies! En tämän jälkeen aio tässä asiassa käyttää muuta varsinaista puheenvuoroa ja aionkin lopetella tämän asian mutta lainaan edelleenkin täältä lehden loppupäästä tähän lopuksi erään lauseen, missä sanotaan näin: "Kaikkien maanpuolustukseen valmistettujen tarvikkeiden päämäärä on sama: estää vihollisen väkivaltainen tunkeutuminen maahan tarvittaessa tuhoamalla tunkeutuja." Mielestäni tässä on tämän koko keskustelun, suomalaisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan ydinkohta: estää vihollisen tunkeutuminen maahan ja ennakkoon varautumalla näyttää sellainen asia, ettei kukaan edes tänne tulevaisuudessa aio tullakaan, ei nyt eikä myöhemminkään.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on hieno kirja. Etsin sieltä sellaista punaista lankaa, jos tuota väriä voi tässä yhteydessä käyttää. Ajatukseksi tuli sellainen, että peruslähtökohta näyttää olevan se, että Suomen kansallista puolustusjärjestelmää ja omaa armeijaa ollaan aste asteelta ajamassa heikommaksi ja alaspäin ja toisaalta varoja ja voimia ja politiikan suuntaa sidotaan yhä enemmän kansainväliseen sotilaalliseen järjestelmään osin EU:n kautta, ehkä häämöttää takana Nato-jäsenyyskin, osin YK:n kautta jne. Kansallisesta puolustuksesta leikataan määrärahoja, leikataan varuskuntia, hävitetään ja luovutaan maamiinoista. Se kertoo siitä, että väistämättä meidän kansamme korkealle arvostama ja tärkeänä pitämä puolustuslaitos, armeija, on hitaan mutta määrätietoisen alasajon tai ainakin heikennyksen alaisena Vanhasen hallituksen toimesta. Samanaikaisesti todella vahvasti ollaan panostamassa muun muassa Euroopan unionin yhteisen puolustuksen konkretisoimiseen, rakentamiseen ja tulivoimaisten taistelujoukkojen luomiseen, joissa Suomi on mukana ja joiden tarkoituksena on kaikkialla maailmassa osallistua kriisinhallintaan ja jatkossa myös siis sotilaallisin keinoin, ei enää pelkkänä rauhanturvaamisena. Tämä tästä yleisestä linjasta.

Paheksun sitä, että valtioneuvosto ei ole selonteossaan kuitenkaan avautunut sillä tavalla, kuin aiemmissa selonteoissa on tehty, eli esimerkiksi varuskuntien lakkauttamisia on väistämättä edessä erinäinen määrä. Yksistään se, että armeijan palveluksesta vähennetään eri tavoin 1 200 virkaa, johtaa siihen, että meillä ei voi olla jatkossa yhtä paljon varuskuntia kuin tänä päivänä. Valtioneuvosto ei ole antanut listaa tai arviota siitä, mihin lakkautukset kohdistuvat. Se olisi ollut rehellistä. Väitän, että puolustusministeriössä ministeri Kääriäisen laatikossa on listat jo valmiina, mutta kunnallisvaalien takia ne nyt sitten pidetään vielä vähän aikaa piilossa. Aikaisemmin todellakin pääministeri Lipposen hallituksen aikana meneteltiin toisin. Muistan, kun täällä käytiin Oulun ja Vaasan varuskunnista ankara taistelu, ja se vaikutti siihen, että joku edustaja putosi eduskunnastakin sen takia. (Ed. S. Lahtelan välihuuto) — Ei pystynyt pitämään puoliaan, ed. Lahtela.

Todellakin varuskunnat ovat merkittäviä asioita paikkakunnittain, alueittain, maakunnittain monellakin eri tavalla. Olisi ollut rehellistä ja avointa, että hallitus olisi jo nyt tuonut tältä osin omat linjauksensa eduskunnan arvioitavaksi tämän kokonaisuuden osana, kun kerran Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on laadittu mittava ja kattava selonteko.

Arvoisa puhemies! Muutama sana miinoista. Kaivoin vanhoja asiakirjoja, ja valtioneuvoston selonteossa 1/1997 — tämä on jonkun osan kolmas sivu — todetaan, silloisessa selonteossa muun muassa näin: "Jalkaväkimiinojen täyskielto on saanut osakseen runsaasti kansainvälistä huomiota. Syynä on vaikeasti havaittavien miinojen summittainen ja massamainen käyttö konfliktialueilla, erityisesti kehitysmaissa. YK:n yleiskokous on toistuvasti viime vuosina hyväksynyt päätöslauselman, jossa kaukotavoitteena pyritään jalkaväkimiinojen täyskieltoon. Genevessä uusittiin toukokuussa 1996 epäinhimillisiä aseita koskevan sopimuksen pöytäkirja, joka koskee miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden käytön rajoituksia erityisesti siviiliväestön suojelemiseksi. Suomi kannattaa maailmanlaajuista, oikeudellisesti sitovaa ja todennettavissa olevaa jalkaväkimiinojen täyskieltoa. Neuvottelut tulisi aloittaa Suomen kannan mukaan Geneven aseidenriisuntakonferenssissa - - vuonna 1997." Eli pääministeri Lipposen ensimmäinen hallitus on sisällyttänyt selkeän linjauksen tuolloin selontekoonsa jalkaväkimiinoista luopumisesta: Suomi kannattaa maailmanlaajuista, oikeudellisesti sitovaa ja todennettavissa olevaa jalkaväkimiinojen täyskieltoa. Tässä hallituksessa, joka näin kirjoitti, olivat mukana myös kansallinen kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät ja ruotsalaiset sosialidemokraattien lisäksi. (Ed. Laakso: Kristillisetkin olisivat halunneet olla!) — Kristillisdemokraatit olisivat varmaan halunneet olla hallituksessa mukana mutta harjoittamassa toisenlaista politiikkaa.

Herra puhemies! Kun tällainen teksti oli silloin selonteossa, niin tarkistin, että mietinnössä, joka eduskunnassa sitten hyväksyttiin tämän selonteon jälkeen, ei puututtu tähän asiaan millään tavalla, eli eduskunnan tahto silloin, kun me täällä olimme sillä kokoonpanolla — kokoomuksesta vasemmistoliittoon — oli se, että näin tapahtukoon. Suomi kannattaa maailmanlaajuista, oikeudellisesti sitovaa ja todennettavissa olevaa jalkaväkimiinojen täyskieltoa. Muut puheet ovat nyt sitten vähän niin kuin jälkijättöisiä, eli ne jotka toisin puhuvat, ovat muuttaneet mielensä.

Herra puhemies! Sitten löysin ulkoasiainvaliokunnan mietinnön numero 2 vuodelta 1998. Tämä koskee hallituksen esitystä miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden käyttöä koskevista kielloista ja rajoituksista tehdyn muutetun pöytäkirjan hyväksymistä. Tämä ulkoasiainvaliokunnan mietintö on mielenkiintoinen jalkaväkimiinojen suhteen. Totean, että täällä on alla nimiä: puheenjohtaja Markus Aaltonen ja sitten jäsenet Satu Hassi, Esko Helle, Sinikka Hurskainen, Kauko Juhantalo, Ilkka Kanerva, Antero Kekkonen, Kimmo Kiljunen, Juha Korkeaoja, Erkki Tuomioja, Ben Zyskowicz, Jorma Kukkonen ja Annika Lapintie. Eli nykyisiä ministereitäkin on kaksi kappaletta ja sitten nykyinen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, nykyinen eduskunnan varapuhemies jne. Vahvoja poliitikkoja on ollut mietintöä luomassa, ja täällä he toteavat, että valiokunta pitää myönteisenä, että Suomi, joka osallistui Ottawan kokoukseen tarkkailijana, on joka tapauksessa ilmoittanut tukevansa jalkaväkimiinojen tehokasta ja maailmanlaajuista kieltoa ja arvioi omaa mahdollisuuttaan allekirjoittaa Ottawan sopimus, eli he ovat pitäneet sitä myönteisenä.

Edelleen täällä todetaan: "Ottawan täyskieltosopimuksen etuna on yksinkertaisuus, koska sillä kielletään henkilömiinojen valmistus, varastointi, vienti ja käyttö ilman merkittäviä poikkeuksia." Tällaista tekstiä on ulkoasiainvaliokunta noin seitsemän vuotta sitten kirjoittanut, ja tämänkin mietinnön eduskunta on yksimielisesti hyväksynyt, ja näin ollen tästä voi johtopäätöksiä vetää.

Herra puhemies! Nämä kertovat siitä, mitä on tapahtunut menneisyydessä. Nyt meillä on kuitenkin täällä valtava riita siitä, pitäisikö jalkaväkimiinoista luopua vai ei. Se maksaa paljon. Korvaavaa järjestelmää ei löydy. Nyt ne, jotka kovasti arvostelevat aikaisempia päätöksiä, arvostelevat omia päätöksiään ja miettivät varmasti sitten syitä, miksi.

No, pitäisikö niistä luopua? Perusteluita luopumiselle sinänsä on, koska kansainvälisen yhteisön pitää olla kyllä yhdessä rintamassa mielellään. Esimerkiksi kun itse vierailin Mosambikissa ja näin ne tilanteet, mitä siellä on, kun miinoja — ja rampoja — on kaikkialla ja onnettomuuksia tapahtuu lähes päivittäin, niin siinä mielessä miinoista kyllä pitäisi luopua, mutta Suomen osalta se maksaa paljon ja johtaa kyllä toisenlaiseen tilanteeseen. Kun ne ilmeisesti aikanaan vanhenevat, niin voisi (Puhemies koputtaa) ajatella niinkin, että niistä nyt ei sitten luovuttaisi, mutta harkitsen omalta osaltani asiaa vielä tässä muutaman viikon.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Joka vuosi pienaseilla surmataan yli puoli miljoonaa ihmistä, keskimäärin yksi ihminen jokainen minuutti. Maailmassa on arviolta 639 miljoonaa pienasetta, keskimäärin yksi ase jokaista kymmentä ihmistä kohti. Valtion sisäisissä konflikteissa pienaseet ovat yleisin sodankäynnin väline. Nämä esimerkit kuvaavat sitä, kuinka uudet turvallisuusuhat koskevat valtioiden sijaan suoraan siviilejä, kansalaisia. Tätä ilmiötä kuvaa hyvin inhimillisen turvallisuuden käsite. Nämä inhimillisen turvallisuuden uhat kytkeytyvät tiiviisti globalisaatioon ja esimerkiksi pienaseiden osalta kansainväliseen asekauppaan, jonka ytimessä on yli tuhat yritystä, jotka valmistavat aseita ainakin 98 eri maassa. Onkin oikein ja kannatettavaa, että valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa turvallisuus on kytketty osaksi laajempaa kansainvälisen kehityksen tarkastelua.

Arvoisa puhemies! Tehokkaan kansainvälisen yhteistyön ja kansainvälisen oikeusjärjestyksen korostaminen on tärkeä osa selontekoa. Mikäli inhimillistä turvallisuutta halutaan vahvistaa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, se edellyttää toimintakykyisten valtioiden lisäksi myös eriarvoisuutta vähentävää globalisaation hallintaa. On oikein, että Suomi painottaa ihmisoikeuspolitiikan merkitystä turvallisuutta luovana tekijänä. Maailman ihmiset tarvitsevat ihmisoikeuksien globalisaatiota. Ihmisoikeudet pitää tässä yhteydessä ymmärtää sekä vapautena pelosta että vapautena puutteesta.

Myös hallituksen alkuvuodesta hyväksymä kehityspoliittinen ohjelma painottaa ihmisoikeuspohjaista lähtökohtaa kehitykselle. Samoin tekee niin ikään tänä vuonna hyväksytty hallituksen ihmisoikeuspoliittinen selonteko. Tämän tulee olla perusta myös Suomen aktiiviselle roolille lyhytkestoisemmassa kriisinhallintatoiminnassa ja turvallisuutta vahvistavassa pitkäkestoisessa kehitysyhteistyössä.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on omalta osaltaan ottanut tarkasteltavakseen pitkän aikavälin turvallisuuden vahvistamisen. Tässä yhteydessä huomiota on kiinnitetty erityisesti globaalihallinnon kehittämiseen demokraattisemmaksi. Onkin tärkeää, että myös Suomi osallistuu selonteon esille nostaman haasteen eli globaalin päätöksenteon tasa-arvoisuuden ja edustavuuden varmistamisen täsmentämiseen konkreettisiksi tavoitteiksi. Huomionarvoista on myös, että selonteossa Suomi sitoutuu edistämään Euroopan unionin toiminnassa globalisaation hallintaa koskevia aloitteita. Tältä osin Suomen ja Tansanian presidenttien johtaman Maailmankomission raportti antaa hyvän pohjan Suomen aloitteellisuudelle.

Yksi selonteon nostama esimerkki kansainvälisistä aloitteista on Suomen lupaama aktiivinen tuki pienaseiden kauppaa säätelevän kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Selonteossa mainitaan, että keskusteluissa on ollut esillä myös aloite asekauppaa koskevasta kansainvälisestä verosta. Hallituksen onkin syytä olla aktiivisesti mukana keskusteluissa tämän viimeksi Brasilian ja Ranskan presidenttien esille nostaman aloitteen edistämiseksi.

Lisäksi selonteko nostaa Suomen toimintalinjaksi kokonaisvaltaisen lähestymistavan konfliktien ennaltaehkäisyssä ja hallinnassa. Konkreettisena avauksena Suomi voisi yhdessä Itävallan kanssa nostaa siviilikriisinhallinnan kehittämisen yhdeksi Euroopan unionin kärkitavoitteeksi vuoden 2006 EU-puheenjohtajuuskausien aikana.

Arvoisa puhemies! Globalisaation tehokkaamman hallinnan rinnalla kansainvälisen yhteisön keskeinen turvallisuushaaste on valtioiden toimintakyvyn vahvistaminen. Inhimillisen turvallisuuden toteutumisen kannalta yhteiskunnan perusrakenteiden romahtamisella ja demokraattisten osallistumismahdollisuuksien puutteella on usein katastrofaaliset vaikutukset. Sortumassa olevat valtiot ovat uhka paitsi kansalaisilleen myös alueelliselle turvallisuudelle. Turvattomuus ja turhautuminen voivat luoda pohjaa myös kansainväliselle rikollisuudelle ja terrorismille. Onkin tärkeää, että selonteon mukaisesti hallitus tukee aktiivisesti oikeusvaltion ja hyvän hallinnon toteutumista myös kansainvälisesti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Oli hyvin miellyttävä kuulla ed. Urpilaisen puheenvuoroa, jossa tuotiin esille niitä keinoja, joilla voidaan ehkäistä pahaa tässä maailmassa ja ehkäistä myöskin konfliktien ja sotien syitä. Nämä kaikki ovat niitä pyrkimyksiä, joita voimakkaasti ihmiskunnan ja kansainvälisen toiminnan kaikin tavoin soisi edustavan ja edistävän.

Kun kuitenkin on niin, että ihmiskunta ei ole jaloissa pyrkimyksissään onnistunut, valitettavasti, niin silloin sitten tarvitaan myöskin sitä, että valtiot kykenevät itse puolustamaan itseänsä. Tämä oikeushan on hyväksytty, ja tämä oikeus tulee olla myöskin Suomella. Myös YK:n aseriisuntaosastolla on todettu, että meidän jalkaväkimiinamme eivät ole ongelma, mutta ongelma olisi, jos Suomi olisi alue, valtio, joka ei kykenisi uskottavaan omaan puolustukseen.

Kun näin on, on hyvin tärkeää, että me pohdimme turvallisuutta hyvin laajana käsitteenä, niin kuin täällä on tuotu esille. Se on todella hyvin kokonaisvaltainen ja moniulotteinen käsite, jonka eräs äärimmäinen osatekijä on se turvallisuuden tekijä, mikä liittyy maanpuolustukseen ja sotilaalliseen maanpuolustukseen nimenomaan; se on yksi osatekijä, ja sanoisin kuitenkin, että sillä tavalla myös syvän rauhan aikana olemassa oleva osatekijä, että maailmassa ei juurikaan sotilaallisia tyhjiöitä löydy. Jos jossakin sellainen muodostuu, se jostakin ulkopuolisten toimesta täytetään. Eli tämäkin on semmoinen asia, että jokaisella maalla on tarve olla uskottavasti puolustuskykyinen.

Presidentti Kekkonen aikanaan sanoi, että Suomen puolustusvoimat jo pelkällä olemassaolollaan täyttävät tehtävänsä ja mitä tehokkaammat ne ovat, sen paremmin tuo tehtävä täytetään. Siteeraus on hieman vapaa, mutta näin tuon ajatuksen muistan. Olen kuullut myös niin sanotun, että ase, jota ei koskaan tarvitse käyttää, on paras ase, aivan samoin kuin silloin, kun ostin kotiin vaahtosammuttimen: juuri kun kallis kauppa oli tehty, myyjä sanoi, että toivottavasti tätä ei sitten koskaan tarvitse käyttää. Tämä toivomus liittyköön kaikkiin aseisiin. Näin ollen toivoa sopii, että näitä meidän täällä paljon keskusteltuja jalkaväkimiinojammekaan ei Suomen koskaan tarvitsisi käyttää.

Minusta meidän olisikin olennaista katsoa se syvä ero, mikä on Suomen valtion virallisella puolustuspolitiikalla näitten suhteen verrattuna tuolla hajoavissa valtioissa, sisällissotia käyvissä valtioissa vallitseviin käyttöperiaatteisiin tai käyttöperiaatteisiin muualla. Tässä on niin ratkaiseva ero, että tämä tulisi muistaa, kun me omaa suhtautumistamme miinoihin ajattelemme. Meillä ne ovat aseita, jotka pelkällä olemassaolollaan takaavat sen, että niitä ei ole tarvinnut käyttää kuuteen vuosikymmeneen, ja uskon, että jos nämä ovat, niin niitä ei jatkossakaan tarvitse käyttää. Silloin myöskin kotiseuduilla on eletty tällaista hyvää rauhan aikaa.

Sitten pitäisin hyvin tarpeellisena myös sitä, että kun meidän puolustusmateriaalimme ja -välineistömme yhä enemmän on muualta verkostokaupankäynnin periaatteitten mukaan ostettavaa, niin koettaisimme tässä suomalaisina olla vahvoilla siten, että myös meidän osaamistamme entistä enemmän voitaisiin muuallekin kansainvälisesti hyödyntää ja aktiivisesti etsittäisiin sitä, kuinka voitaisiin luoda ja synnyttää myös tässä kotimaisen tuotannon, kotimaisen teollisuuden työpaikkoja ja samalla pyrkiä turvaamaan huoltovarmuutta.

Mutta näkisin tämän selonteon muitakin ulottuvuuksia. Miinoista olen jo kantani selkeästi tuonut esille, mutta näkisin myöskin sen tarpeelliseksi, että Puolustusvoimien palveluksessa oleva henkilöstö voisi kokea työn motivoivana: työpaikat turvattuina, työn arvokkaana isänmaan eteen tehtävänä työnä. Meidän Puolustusvoimiemme varikoilla tehdään paljon korkean ammattitaidon työtä, josta kovin harvoin annetaan tunnustusta. Tunnustusta kuitenkin tuosta työstä tulee voida antaa ja henkilöstön asema pitää voida turvata. Samoin on tarpeen katsoa sitä, että kun tapahtuu järjestelyjä, myöskään mitkään yksittäiset kunnat eivät yksityisesti joudu ainakaan kohtuuttomasti kärsimään, puhumattakaan että kokonaiset maakunnat. Pidän tätä hyvin tarpeellisena nimenomaan varikkosektorin osalta.

On aivan selvä, että silloin, kun kansainvälinen tilanne kiristyy, kriisin uhka lähenee, puhumattakaan että tulee kriisi tai sotatila, maailmanmarkkinat sulkeutuvat ja tänne Suomeen, joka kaupallisesti eurooppalaisittain ajatellen on sittenkin saari, vaikka Suomenniemestä voimme kartalta katsoen puhua, eivät välttämättä kaikki kuljetukset toimisi. Meidän tulisi vakavasti huolehtia siitä, että olisimme, niin vanhanaikaiselta kuin tuntuukin, omavaraisia ja että meidän huoltovarmuutemme olisi pienemmissä ja suuremmissa asioissa riittävä. On huolestuttavaa, kuinka paljon jo meidän perusravintoamme joudutaan tuomaan ulkomailta. Tämä on huolestuttava asia, mutta tämä liittyy moneen muuhun asiaan jokapäiväisessä elämässä, kuten lääkeaineisiin. Vieläpä tulitikkuteollisuuskin, tuommoinen tärkeä mutta vähältä tuntuva yksityiskohta, on tästä maasta kadonnut. Toivon, että me voisimme kiinnittää kokonaisvaltaisesti maanpuolustuksessa huomiota myös huoltovarmuuteen muistaen sen, että ketju on täsmälleen niin vahva kuin sen heikoin lenkki, ja pitää huolen siitä, että niitä heikkoja lenkkejä ei olisi.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa eilen ja tänään on keskusteltu erittäin tärkeästä asiasta: Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Selonteko pohjaa hyvin pitkälti vuoden 2001 vastaavaan selontekoon, jossa turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lähtökohdaksi linjattiin yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustusjärjestelmä, mikä onkin ensiarvoisen tärkeä, koska Suomella tulee olla vahva puolustus sekä etelästä pohjoiseen että idästä länteen. Merkittävä lähtökohta kotimaamme turvaamiselle on myös kansainväliseen yhteistyöhön osallistuminen entistä vahvemmin, koska globaalissa maailmassa myös uhat, kuten terrorismi, ylittävät valtiolliset rajat.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko saa suurelta osin täyden tukeni, mutta näitä kahta täällä jo runsaasti pyöriteltyä asiaa, liittoutumattomuutta ja miinoja, en voi minäkään olla kommentoimatta. Olen tottunut puhumaan asioista suoraan ja siksi en voi ymmärtää tätä ihmeellistä kiertelyä ja kaartelua liittoutumattomuus-sanan kanssa. Hallitus sekä moni muu tässä salissa pitää kynsin ja hampain kiinni termistä "Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus", vaikka sellaista ei käytännössä enää ole olemassakaan. (Ed. Laakso: Suomi on Naton jäsen, vai?) Täältä puuttuu rohkeus puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Suomi tiivistää koko ajan suhteitaan sekä yhteistyötään EU:ssa, jossa myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ovat keskeisessä roolissa. Tähän kuuluu niin ikään tiivis yhteistyö Naton kanssa. Voiko Suomen silloin sanoa olevan liittoutumaton? Ei voi, ei sotilaallisesti eikä muutenkaan, eikä ole edes mitään tarvettakaan. Naton jäsenkirja ei vie Suomen liittoutumattomuutta, se on jo mennyt. Nato on ainoastaan luonnollinen jatko nykyiselle kehitykselle ja toiminnalle. Toivoisin, että tämä tosiasia voitaisiin jo myöntää täällä eduskunnassakin.

Arvoisa herra puhemies! Minun on hyvin vaikea myöskään ymmärtää hallituksen päätöstä liittyä Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen vuonna 2012. Ottawan sopimus ei kuitenkaan kiellä merimiinoja. Operaatio maksaa Suomelle 300 miljoonaa euroa, ja se on pelkkää turhaa rahan tuhlausta. Miinat eivät tahraa Suomen mainetta kansainvälisillä kentillä. Myöskään korvaavasta ja yhtä täydellisestä puolustusjärjestelmästä ei ole tietoa. Eikö nyt olisi Suomelle kaikin puolin järkevintä sekä taloudellisinta antaa nykyisten miinojen vanhentua ja miettiä korvaamista sitten vasta, kun se on perustellusti ajankohtaista. Puolustusvoimiemme kannan mukaisesti ajankohta olisi vasta vuonna 2023, jolloin ne joka tapauksessa olisivat vanhentuneet.

Tällä 300 miljoonan säästöllä voitaisiin esimerkiksi säästyä joidenkin varuskuntien lakkauttamiselta, joka nyt näyttää olevan väistämättä edessä, vaikkei hallitus näitä paikkakuntia ole ennen kunnallisvaaleja uskaltanut kertoakaan.

Arvoisa puhemies! Rohkeutta, hallitus, tässäkin asiassa, rohkeutta.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Kokoomus on hajottamassa itsensä miinakysymykseen. (Ed. Nepponen: Ei ole!) Näyttää siltä, että useampikin kokoomuslainen kansanedustaja tulee hyväksymään hallituksen linjaukset miinakysymyksessä. Ymmärrän esimerkiksi ed. Nepposen motiivit tässä suhteessa varsin hyvin.

Asiantuntijakuuleminen tulee varmasti osoittamaan sekä ulkoasiainvaliokunnan että puolustusasiainvaliokunnan jäsenille, että ne korvaavat asejärjestelmät, joita jalkaväkimiinojen tilalle suunnitellaan, ovat vähintäänkin yhtä tehokkaita kuin nykyinen jalkaväkimiinajärjestelmä. On aivan varmaa myös, että Puolustusvoimien johto tulee tässä suhteessa toteamaan tämän saman asian. Tämän kompromissin, joka hallituksessa jalkaväkimiinojen osalta on löytynyt, muodostamisessa ovat olleet tietenkin mukana myös maamme Puolustusvoimien korkeimmat upseerit. Heidän näkemyksensä on se, että tämä ratkaisu on sellainen, joka ei heikennä Suomen puolustuskykyä. Omalta osaltani olen vielä valmis väittämään, että tämä ratkaisu tulee vahvistamaan Suomen uskottavaa puolustuskykyä.

Mistä syystä kokoomus sitten on nostanut miinakysymyksen niin vahvasti esille? Sen takia, että kokoomus kuvittelee hajottavansa tällä kysymyksellä keskustapuolueen rivit. Siksi, että keskustapuolueessa on niin monta, jotka uskovat jalkaväkimiinojen tehoon kuin pässi sarviinsa. Mutta käykin aivan päinvastoin. Näyttää siltä, että keskustan rivit tulevat tässä suhteessa olemaan suurin piirtein yhtenevät, mutta kokoomus tulee hajottamaan omat rivinsä tässä kysymyksessä. (Ed. Kuosmanen: Ei pidä paikkaansa!) Mielenkiintoista on myös se, että kokoomuskansanedustajat käyttävät jalkaväkimiinakysymyksessä vanhaa tietoa. Pitäisi sentään ajankohtaistaa tiedot esimerkiksi Latvian osalta tai Puolan osalta, ennen kuin tulee eduskunnan puhujakorokkeelle kertomaan virheellistä ja jo vanhentunutta tietoa. (Ed. Kuosmanen: Miksi Venäjä ei hukkaa miinojaan?)

Mutta oikeastaan, herra puhemies, tarkoitukseni on puhua vähän muista asioista.

Naton ja Suomen välisestä yhteistyöstä puolustusselonteossa on koko joukko sellaisia uusia kysymyksiä, jotka mielestäni tarvitsevat perinpohjaisempaa tutkimista myös parlamentin taholta. Tälle selonteolle on luonteenomaista se, että Suomi tulee osallistumaan tulevaisuudessa ennen kaikkea Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioissa aikaisempaa vaativampiin tehtäviin. Tältä pohjalta Suomi tulee Puolustusvoimiensa osalta tekemään joukon muutoksia. Esimerkiksi Hornet-torjuntahävittäjät aiotaan varustaa rynnäköt ilmasta maahan mahdollistavalla, kauas kantavalla täsmäasejärjestelmällä, jonka hyvin kalliin asejärjestelmän hankinnat on tarkoitus aloittaa lähivuosina.

Me hankimme aikoinaan torjuntahävittäjät tiedustelu- ja torjuntahävittäjiksi. Torjuntahävittäjien aseistaminen tällaisella täsmäasejärjestelmällä, joka käytännössä merkitsee liitopommijärjestelmää tai jonkinlaista laserohjattua ohjusjärjestelmää tai molempia, tulee merkitsemään sitä, että Hornetien käyttötarkoitus tulee myös muuttumaan. Horneteista tulee tiedustelu- ja torjunta-aseen ohella myös rynnäköintiase. Käytännössä tämän uuden asejärjestelmän hankinta on ollut jo pitkään Naton toivelistalla Suomen osalta. Nato esitti ensimmäisen kerran vuonna 2002 Suomelle toiveen siitä, että Suomen pitäisi modernisoida Hornet-hävittäjänsä ja varustaa ne rynnäköintikyvyllä ilmasta maahan.

On tietenkin kysyttävä, mitä Natolle ylipäänsä kuuluu se, kun Suomi ei ole Naton jäsen, minkälaisella aseistuksella Suomi varustaa Hornetit. Naton tavoitteena on muuntaa myös kumppanimaidensa asejärjestelmät sellaisiksi, että ne kykenevät aikaisempaa tehokkaampiin ja vaativampiin kriisinhallintaoperaatioihin. Tästä syystä Nato on ollut kiinnostunut ei vain Hornet-järjestelmän vaan eräiden muidenkin asejärjestelmien muuntamisesta kriisinhallintatarkoituksiin.

Kuten sanoin, Suomella on tarkoitus luoda kyky osallistua nykyistä vaativampiin operaatioihin. Tämä edellyttää Suomelta nykyistä suorituskykyisempien joukkojen kehittämistä. Suomi aikoo luoda riittävästi koulutetut ja varustetut joukot, jotka kykenevät vaativaan, nopeaan toimintaan. Kansainvälisiin tehtäviin aiotaan suunnata myös tiedustelulennokkiyksikkö ja kuljetushelikopteriyksikkö. Samoin merivoimiin aiotaan muodostaa kansainvälisiä tehtäviä varten erikoisoperaatiojoukko. Horneteja aiotaan tulevaisuudessa käyttää kansainvälisissä operaatioissa osana monikansallista lento-osastoa. Tämä edellyttää muun muassa ilmatankkauskyvyn luomista.

Naton ja Suomen välisten suhteiden osalta selonteko toteaa, että Suomi aikoo vahvistaa valmiuksiaan osallistua jatkossakin Naton sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Tässä tarkoituksessa edistetään sotilaallista yhteensopivuutta, joukkosuunnittelua ja voimavarojen kehittämistä ja osallistutaan aiempaa laajemmin Naton harjoitustoimintaan.

Olen jo jonkin aikaa, itse asiassa Naton pääsihteerin Suomenkäynnin jälkeen, tiedustellut useammaltakin ministeriltä Suomen suhtautumista Naton pääsihteerin Suomessa tekemään ehdotukseen Suomen osallistumisesta Naton iskujoukkojen toimintaan. Eilen sain oikeastaan tähän kysymykseen ensimmäisen vastauksen ulkoministeri Tuomiojalta, joka totesi: "Me emme ole sitä harkitsemassakaan." Naton pääsihteerin esitys, johon toistaiseksi on suhtauduttu ikään kuin sitä ei olisi olemassakaan, on aika tarkka ja yksityiskohtainen.

Käyttämässään puheenvuorossa Suomessa — ja oletan, että tästä hänen ehdotuksestaan on keskusteltu myöskin Suomen Nato-suurlähettilään kanssa Brysselissä myöhemmin — Naton pääsihteeri katsoi, että Naton rauhankumppanuusohjelmaa voidaan Suomen osalta tehostaa jatkossa. Tässä suhteessa hän oli eri mieltä kuin esimerkiksi presidentti Ahtisaari ja eräät muut, jotka näkevät, että rauhankumppanuusohjelmalla ei enää ole mitään tarjottavaa Suomen kaltaiselle maalle. Naton pääsihteeri teki konkreettisen ehdotuksen. Hän ehdotti, että yksi kehitysmahdollisuuksista olisi se, että kumppanit osallistuvat Naton iskujoukkojen toimintaan. Hän toteaa vielä tarkemmin, että Suomen kannalta olisi Suomen kansallisten etujen mukaista — hänen näkemyksensä mukaan — että Suomi osallistuisi näihin Naton iskujoukkojen operaatioihin tulevaisuudessa. Hän myös ilmoitti, että juuri tästä syystä Nato parhaillaan tutkii sellaisen osallistumisen mahdollisuutta ja luo sille edellytyksiä muuttamalla muun muassa Naton iskujoukkojen standardeja ja kriteerejä kumppanuusmaille sopiviksi. Hän myös totesi, että Naton iskujoukkojen harjoitukset ovat tulevaisuudessa avoinna partnerimaille, kumppanuusmaille, jotka tavoittelevat mukanaoloa Naton iskujoukoissa.

Kun olen tätä asiaa nyt tiedustellut muun muassa puolustusministeri Kääriäiseltä, niin näyttää, että hän ei ollut lainkaan tietoinen tämän kaltaisen ehdotuksen tekemisestä. Eilen ulkoministeri Tuomioja totesi, että niissä tapaamisissa, joita Naton pääsihteerillä Suomessa oli, tällaista ehdotusta ei ole tehty. Ulkoministeri Tuomioja sanoo sanatarkasti: "Mitä Naton pääsihteerin esitykseen tulee, ei tällaista ole kenellekään meistä, jotka hän tapasi, esitetty; - -" Tässä kuitenkin on edessäni hänen Suomessa käyttämänsä puheenvuoro, jossa hän tätä ehdottaa — tämä hänen puheenvuoronsa löytyy Naton kotisivuilta. Herra ulkoministeri, satun tietämään, että tästä asiasta on keskusteltu jo aikaisemmin, ennen Naton pääsihteerin Suomeen tuloa, muun muassa Nato-suurlähettilään ja Naton pääsihteerin välillä. Elämmekö nyt edelleenkin sitä aikaa, että kun tällaista ehdotusta ei ole tehty virallisesti ulkoministeritapaamisessa, puolustusministeritapaamisessa eikä ehkä, korostan sanaa "ehkä", myöskään presidentin kanssa järjestetyssä tapaamisessa, niin tällaista ehdotusta ei ole olemassakaan, jonka hän kuitenkin on Suomen vierailunsa aikana tehnyt? (Ed. S. Lahtela: Asia etenee!) Oikeastaan minua ei kiinnosta sekään, onko tämä ehdotus virallisesti olemassa vai ei, vaan se, mitä Suomi tulee vastaamaan tähän esitykseen, (Ed. Jaakonsaari: Ei sitä ole olemassa!) jota virallisesti mahdollisesti ei ole olemassakaan.

Toistaiseksi pidän lähtökohtana sitä, minkä ulkoministeri Tuomioja eilen totesi, että me emme ole sitä harkitsemassakaan, me emme ole harkitsemassakaan osallistumista. Mutta ehkäpä tätä keskustelua on syytä jatkaa, koska Naton taholta näyttää siltä, että ne seuraavat askeleet, mistä Nato on kiinnostunut Suomen ja Naton välisen yhteistyön kehittämisessä, liittyvät nimenomaan Suomen osallistumiseen Naton iskujoukkojen toimintaan. (Ed. Kuosmanen: Se on järkevää!)

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen käyttänyt jo varsinaisen puheenvuoroni, mutta kun olen kuunnellut tätä käytyä keskustelua, siinä on ollut yksi semmoinen yksityiskohta, joka jäi erikoisesti askarruttamaan ja tuli kiinnostukseni kohteeksi. Se on se, että muutkin kuin Lapin vaalipiiristä valitut kansanedustajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että tässä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa mainitaan Rajavartiolaitoksen Ivalon varusmieskomppania lakkautettavien joukkoon. Sisäministeri Rajamäkihän kiisti sen sanoen, että tätä ei ole missään papereissa, vaan että kun niitä on neljä, niin kaksi niistä häipyy pois varusmiesten lukumäärän alentumisen myötä. Hän kiisti tämän asian ikään kuin sitä ei sisäministeriössä ja Rajavartiolaitoksen esikunnassa olisi lainkaan käsitelty.

Itse tähän kysymykseen kiinnitän huomiota. Ensinnäkin lähden siitä, että jos on olemassa kansallista puolustuspolitiikkaa, jonka nimiin vannotaan, niin sen pitää olla uskottavaa ja sen pitää olla loogista. Muuten siinä ei ole mitään itua. Täällä ed. Oinonen, joka nyt jo meni pois seuraavaa puhetta kirjoittamaan näköjään, muisteli itse asiassa presidentti Kekkosen lausumaa siitä, että Puolustusvoimat jo olemassaolollaan täyttää tehtävänsä myös paikallisesti ja alueellisesti. (Ed. S. Lahtela: Näin se on!) Tämä on hyvin merkittävä näkökohta. Nimittäin kun olen useammassa yhteydessä tämän yhteiskunnallisen elämän aikana ollut kuvioissa mukana Pohjois-Suomessa, niin tämän pohjoisen maanpuolustusalueen komentaja tähdensi kaikissa puheissa, jotka satuin kuulemaan, sitä, että ensinnäkin Sodankylän piti saada varuskunta juuri tässä katsannossa ja erikoisesti että Rajavartiolaitoksen Ivalon varusmieskomppania täyttää juuri tätä olemassaolon tehtävää alueellisesti. Edelleen hyvin merkittävänä asiana maanpuolustuskursseilla tai jatkokursseilla tähdennettiin sitä, että Lapissa pitää koko ajan Hornetien olla ilmassa, jotta tulee ympäröiville kiinnostuksessa eläville tahoille tietoisuuteen, että tämä alue on itsenäisen Suomen aluetta ja tätä puolustetaan.

Tässä katsannossa, arvoisa puhemies, kuulostaa aika hurjalta ajatus, että ryhdyttäisiin operaatioon Rajavartiolaitoksen Ivalon varusmieskomppanian lakkauttamiseksi. Siis toisin sanoen, mitä se merkitsisi? Se merkitsisi sitä, että annettaisiin signaali siitä, että tämä alue tyhjenee. Sitähän se tarkoittaa tässä mielessä, (Ed. S. Lahtela: Puhuja on oikeassa!) siinä perinteisessä mielessä. Seuraava olisi sitten, että Sodankylän elikkä Pyssykylän varuskunta lopetettaisiin. (Ed. S. Lahtela: Sitäkin on väläytetty!) — Joo. — Elikkä siis toisin sanoen kaikki olisikin vaan sitten Rovaniemen kentältä ilmassa tapahtuvaa toimeliaisuutta ja siinä kaikki. Pitää muistaa, että Rajavartiolaitos on hävinnyt jo kokonaan pois länsirajalta. Sitä ei ole siellä enää olemassakaan, vain itärajalla.

Elikkä siis toisin sanoen, jotta se kokonaisuus, josta täällä nyt juuri keskustellaan, tulisi uskottavaksi, niin sen olisi oltava uskottavaa koko maan osalta, kun tässä tarkasteltavassa selontekoasiakirjassa lähdetään siitä, niin kuin puolustusministeri Kääriäinen puheenvuoronsa alussa lähti, että koko maata puolustetaan. Sen signaalien täytyy olla myöskin silloin kunnossa.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa 2004 käsiteltäessä niin maamme hallitus kuin myös liian monet edustajatkin näyttävät toimivan jo vanhentuneen kansanviisauden mukaisesti.

Viime vuosisadan turvallisuuspoliittisessa ja kansainvälispoliittisessa ympäristössä vanha viisaus "hae ystävät läheltä ja viholliset kaukaa" oli vielä toimiva. Tällä vuosikymmenellä vanha viisaus ei enää toimi. USA:n liittolaisineen miehittämä Irak on tästä paras esimerkki. Vihollisia ei nykyään kannata hakea edes kaukaa, sillä nykyaikainen terrorismi voi iskeä kostoksi missä päin maailmaa tahansa, myös Suomessa. Espanjassa tapahtuneen terroriteon lisäksi kohteena saattaa olla myöhemmin myös tietoliikenne, mikä olisi varsin tuhoisaa.

On sanottu, että Naton laajentuminen itään on tuonut lisää turvallisuutta lähiympäristöömme. On myös sanottu, että Naton ja Venäjän tiivistyvä yhteistyö lisää entisestään lähialueidemme turvallisuutta. Mikäli näin on, niin eikö tästä olisi loogisena seurauksena se, että selvästi parantunut sotilaallinen turvallisuus lähialueillamme otettaisiin huomioon ainakin niin, ettei Suomella ole tarvetta muodostaa kalliita hyökkäysjoukkoja nopean toiminnan joukkojen muodossa osaksi maamme puolustusvoimia?

Nopean toiminnan joukot ovat mielestäni ongelma Suomen rauhanturvaamistehtävien kannalta. Perinteisessä ja Suomelle paljon hyvää mainetta tuoneessa rauhanturvaamisessa ei ollut ongelmia, koska riidan osapuolet yhdessä pyysivät välittäjiä riitojensa ratkaisemiseksi. Nopean toiminnan joukot tulevat siirtämään Suomen rauhanturvaamistoimia kriisinhallintatoimiksi todennäköisesti niin, että Suomelle syntyy hankalia ongelmia riitojen osapuolten kanssa. Myös kansainvälinen terrorismi tullee saamaan tämän laatuisista hyökkäysoperaatioiksi muuttuvista toimista itselleen tekosyyn suunnitella vihollisuuksia Suomea kohtaan.

Herra puhemies! Olen sitä mieltä, että kova hinku rauhanturvalain muuttamiseksi niin, ettei suomalaisten joukkojen lähettämiseen ulkomaisiin operaatioihin aina tarvittaisi YK:n tai Etyjin valtuutusta, johtaa siihen, että Suomi osallistuessaan kriisinhallintatoimenpiteisiin tuleekin tällöin hankkineeksi vihollisia kaukaa. Tämä on hyvin todennäköistä nykyisen terrorismin aikana. Olen myös sitä mieltä, että suunnitellut nopean toiminnan joukot ulkomaisissa hyökkäysoperaatioissa ovatkin käytännössä aktiivisten terroristivihollisten keräilyjoukkoja. Siksikään niitä ei tule perustaa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laakson puheenvuoroon vielä viitaten voin kyllä todeta, että kokoomuksen eduskuntaryhmässä ei ole enemmistöläisiä tai vähemmistöläisiä tässä miinakysymyksessä, vaan olemme käsitelleet tätä useammassakin ryhmäkokouksessa. Muistutan vielä, mitä meidän ryhmäpuheenvuorossamme puolueen puheenjohtaja (Ed. Laakso: Ed. Nepponen oli toista mieltä!) sanoi eilen:

"Mielestämme Suomen tulee liittyä Ottawan sopimukseen aikaisintaan vuonna 2020. Miinoista voidaan luopua vasta sitten, kun niiden sytyttimet ovat vanhentuneet ja on olemassa varmuus miina-aseen korvaavasta Suomelle sopivasta, yhtä edullisesta uudesta puolustusjärjestelmästä.

Jalkaväkimiinat on hallituksenkin kaavailujen mukaan tarkoitus korvata toisenlaisilla aseilla. Ei ole mitään järkeä korvata Suomen oloissa toimivaa asejärjestelmää ja maksaa siitä yli 300 miljoonaa euroa vain sen vuoksi, että muutamat suomalaiset ovat kokeneet tämän maamme maineen kannalta tarpeelliseksi. Ottawan sopimukseen liittymisen keskeisenä perustana olevaa väitettä Suomen kansainvälisen maineen heikentymisestä ei ole voitu mitenkään todeta tai perustella. Pääministeri Vanhanen totesi itse pari viikkoa sitten eduskunnan kyselytunnilla, että Suomen miinapolitiikka ei herätä erityistä kansainvälistä mielenkiintoa."

Näin siis puolueemme puheenjohtaja ryhmäpuheenvuorossa täällä. Olen kyllä ymmärtänyt, että tämän takana myöskin kokoomuksen eduskuntaryhmä seisoo. (Ed. Laakso: Lyödäänkö vetoa?) — Siis kokoomuksen kanta on, että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen vuonna 2020, jolloin voidaan taata se, että puolustuskykymme ei heikkene, puolustusmäärärahojen tasoon ei miinojen vuoksi tarvitse puuttua ja Puolustusvoimien henkilöstön irtisanomisiin ei jouduta, toisin kuin hallituksen esityksessä. Lisäksi henkilömiinoja korvaamaan on kokoomuksen aikataululla mahdollista löytää korvaava ja Suomen taloudellisten voimavarojen mukainen puolustusjärjestelmä. Tämä on kokoomuksen kanta.

Täällä ovat myöskin hallituspuolueen kansanedustajat, muun muassa ed. Seppo Lahtela ja myöskin ed. Lauri Oinonen, käyttäneet hyvinkin voimakkaita puheenvuoroja, jotka ovat tavallaan olleet vieläkin tiukempia kuin tämä kokoomuksen kanta. En mitenkään jaksa uskoa, että tämä heidän mielipiteensä on johtunut siitä, että me haluaisimme hajottaa keskustaa, vaan luulen, että nämä edustajat kyllä seisovat tämän päätöksensä takana niin valiokunnassa kuin vielä mahdollisesti myöhemmin tässä isossa salissa käytävässä äänestyksessä. Niin voimakkaita ne kannanotot ovat olleet, että pidän aivan itsestäänselvänä, että myöskin hallituspuoluerintamasta tulee nimenomaan meidän kannallemme lisääntyvää kannatusta. Tämän haluaisin vielä tarkentaa.

Haluan vielä puuttua pariin pieneen siteeraukseen. Oikeusministeri Koskinen sanoi Etelä-Suomen Sanomissa 14.4.2004: "Veronmaksajien varoja ei pidä käyttää pelkästään jonkun tietyn päivämäärän vuoksi korvaavan järjestelmän rakentamiseen." Puolustusministeri Kääriäinen kirjoitti heinäkuussa 2004: "Mikäli luopuminen tehdään kiirehdityllä aikataululla ja ilman, että korvaaviin järjestelmiin ohjataan riittäviä varoja, Suomen puolustuksen uskottavuus heikkenee." Tämän pohjalta meidän on hyvä myöskin kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenten osalta yhtyä näitten valtioneuvoston jäsenten mielipiteeseen.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta käydyssä keskustelussa on mielestäni aivan tarpeettomasti pengottu, mitä joku poliitikko on milloinkin sanonut ja miten mielipiteet ovat muuttuneet. Monille keskustelu on näköjään antanut mahdollisuuden omilla ulko- ja turvallisuuspoliittisilla tiedoilla knoppailuun ja jopa kerskailuun.

Kansalaisia nuo kannanotot eivät juuri kiinnosta. Heitä kiinnostaa turvallisuus, he haluavat meiltä selkeitä toimenpiteitä, joilla maassamme taataan hyvä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. Niihin meidän tulee keskittyä eikä itsemme korostamiseen ja toistemme mollaamiseen. Kaikkein pahimmalta tuntui kuunnella puheita, jotka toivat silmieni eteen 60- ja 70-luvun radikaalien meuhkaamisen turuilla ja toreilla. Tuolloinhan sodan käyneet veteraanit vaiennettiin, ja kovimmat vaientajat näyttävät ilmestyneen nyt areenoille uudelleen.

Kansalaiset haluavat elää turvallisessa maassa. Kun puhumme maamiinoista, meidän tulee muistaa, että ne on tarkoitettu juuri tuon turvallisuuden varmistamiseen eikä muiden kuin vihollisten vahingoittamiseen. Meidän velvollisuutemme on turvata ne rajat, joiden puolesta veteraanimme aikoinaan joutuivat taistelemaan.

Kun puhumme liittymisestä Natoon, meidän tulisi puhua selvää suomen kieltä eikä käyttää mitään Nato-optio-sanaa tai muita vastaavia. Kysyin eilen pääministeriltä, missä olosuhteissa ja milloin tuo optio laukeaa. En saanut vastausta. Kansalaiset eivät ole tuota vastausta saaneet aiemminkaan, vaikka ratkaisu on aivan oleellinen osa Suomen turvallisuuspoliittisista vaihtoehdoista.

Tätä taustaa vasten on kokoomuksen kanta muodostettu. Omasta mielestäni liittymistä Natoon pelätään aivan tarpeettomasti, vaikka se on eräs Suomen varmimmista vaihtoehdoista tulevaisuuden turvallisuuden varalta.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko tulee maailmanpolitiikan näkökulmasta katsottuna oivalliseen aikaan. Onhan maailma muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana, tai jos tarkka päivämäärä halutaan sanoa, niin se on 11. päivä syyskuuta 2001 aivan olennaisesti. Maailma ei ole enää se sama kuin ennen tuota äsken mainittua päivää. Esiin voisimme nostaa myös päivän maaliskuusta 2004, jolloin Madridissa tapahtuneiden pommi-iskujen jälkeen eurooppalaiset suurkaupungit varsinkin havahtuivat siihen tosiasiaan, että se sama maailma, mikä ennen sitä päivää oli, ei ehkä koskaan tule enää takaisin. Meillä on Pohjoismaistakin hyviä esimerkkejä siitä, ettemme elä enää missään lintukodossa. Viittaan esimerkiksi Ruotsissa aikanaan tapahtuneisiin pääministerin ja ulkoministerin vakaviin murhiin, jotka ovat havahduttaneet siihen, että Pohjoismaatkaan eivät ole enää mikään lintukoto. (Ed. Kuoppa: Ministeri Ritavuori murhattiin paljon aikaisemmin!) — Samoin on tapahtunut Suomen historiassakin näitä tapahtumia, joilla on ollut omat vaikutuksensa politiikan linjauksiin.

Joka tapauksessa Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen linja perustuu uskottavaan kansalliseen puolustukseen, yhteiskunnan toimivuuteen, hyvään ulkopolitiikkaan sekä vahvaan kansainväliseen asemaan. Mitä tulee uskottavaan puolustukseen, sen perusrunkona on yleinen asevelvollisuus. Se, että yleinen asevelvollisuus säilyy linjauksen vahvana johtolankana, on erittäin arvokas asia, koska samalla, kun me toteutamme tätä yleistä asevelvollisuutta tässä maassa, luomme myös erittäin hyvää ja vahvaa maanpuolustustahtoa. Se tahto ei synny millään vippaskonstilla, vaan se syntyy sillä, että jokainen suomalainen tuntee olevansa osa tätä yhteiskuntaa ja että Suomi koetaan maaksi, jota kannattaa kaikissa olosuhteissa puolustaa ja josta kannattaa kaikissa olosuhteissa pitää hyvää huolta.

Toinen selkäranka puolustuspolitiikassamme tulee olemaan alueellinen puolustus. Se, että Suomea puolustetaan sen jokaisella neliömetrillä edelleen, on erittäin tärkeä ja arvokas perusta. Suomi suurena maana pinta-alaltaan ja harvaanasuttuna maana asettaa erittäin kovia vaatimuksia Puolustusvoimille ja koko tälle kansakunnalle niin, että pystymme tämän alueellisen puolustuksen kunnolla hoitamaan.

Uskottava puolustus tietysti tarkoittaa myös sitä, että meillä on välineitä tämän työn tekemiseen. Ilman hyviä työvälineitä työn hyvään lopputulokseenhan emme voi päästä. Suomi pienenä valtiona ei tietenkään voi olla mikään supervalta eikä se sellaiseksi koskaan tule eikä sen tarvitse tullakaan, mutta tärkeää on tämän materiaalipuolen kunnolla hoitaminen, esimerkiksi tämä paljon puhuttu miinakysymys. Kun tämä selonteko on mennyt valiokuntiin lausuntokierrokselle ja tulee sieltä mietinnön muodossa takaisin, silloin ehkä tässä asiassa olemme viisaampia, mutta joka tapauksessa se materiaalipuoli pitää hoitaa niin, että puolustuksemme uskottavuus säilyy. Se on koko tässä asiassa a ja o. Uskottava puolustus ei tunnu uskottavalta, jos materiaalipuoli ei ole kunnossa.

Suomellahan on tunnetusti yhteistä maarajaa Venäjän kanssa se 1 350 kilometriä, ja omasta historiastamme tiedämme sen, että kaikkeen on hyvä varautua. Mutta parasta varautumista tietysti on se, että pidämme hyvät suhteet lähinaapureihimme ja toimimme kansainvälisesti niin, että meihin luotetaan. Mutta siihen kuuluu myös se, että olemme varautuneet sen kaikkein pahimman varalle.

Suomi EU:n jäsenenä on nauttinut nyt jo melkein 10 vuotta sitä arvonantoa, mikä eurooppalaiselle valtiolle kuuluu, ja on tärkeä osa suomalaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, että kuulumme vahvana vaikuttajana eurooppalaisten valtioiden joukkoon. (Ed. Kuoppa: Maanviljelijät ovat ihan samaa mieltä!) — Varmaan maanviljelijätkin ovat samaa mieltä, ja voisi todeta tähän samaan hengenvetoon myös, että maanviljelijätkin ovat varmasti erittäin maanpuolustushenkisiä ja haluavat pitää Suomen itsenäisenä edelleen, mutta se vaatii myös kansallisia panoksia. Jos me kuvittelemme puolustuspolitiikassa tai missä muussa tahansa politiikassa, että naapurimaa meidän asiamme hoitaa, se ei varmasti pidä paikkaansa. Kyllä yhteistyötä voimme tehdä, mutta omat asiamme pitää hoitaa niin, että esimerkiksi puolustuksen uskottavuus säilyy. Siinä emme voi turvautua esimerkiksi läntisen naapurimme apuun, vaan kyllä siinä täytyy meidän tehdä omat selkeät päätöksemme.

Samoin toimiminen YK:ssa luo sitä pohjaa, jolla kansainvälisiä uhkia, kansainvälisiä kriisejä pystytään estämään. Meillähän on esimerkkejä siitä, että YK:n kautta on saatu erittäin suuria menestyksiä, mutta on valitettavasti tapauksia, että YK:n kautta emme ole voineet vaikuttaa niin, että kansainvälisiä kriisejä olisi pystytty estämään. Ehkä viimeisin tapaus on tämä Irakin parhaillaankin menossa oleva sotatilanne, jossa YK:n osuus ei kovin vahva ole ollut.

Nostaisin esille vielä pari pientä seikkaa todellisista turvallisuusuhkista.

Yksi on tänä päivänä joukkotuhoaseiden leviäminen maailmalla. Onhan maailmanmarkkinoilta varmasti tänäkin päivänä ostettavissa mitä kummallisimpia aseita, tietysti normaaleja, perinteisiä pieniä aseita, ampuma-aseita, mutta valitettavasti myös ilmeisesti joukkotuhoaseilla käydään kauppaa tai ainakin niiden materiaaleilla.

Nykyiset tietojen välittämiskeinot, Internet, sähköpostit ym. ym., antavat sen mahdollisuuden, että esimerkiksi poliisin tai erilaisten tiedustelupalveluiden työ on erittäin vaikeaa. Viestien salaaminen esimerkiksi sähköpostitse on nykyisin sillä tasolla, että esimerkiksi kauppaa voidaan käydä niin, että sen seuraaminen on käytännöllisesti katsoen lähes mahdotonta. Otetaanpa esimerkiksi vaikka ydinaseista paljon puhutut laukkupommit tai biologiset aseet, erilaiset bakteerit tai kemialliset aseet. Toivoa sopii, että tällaiset aseet eivät koskaan maailmassa joutuisi sellaisten henkilöiden käsiin, joilla on esimerkiksi tavoitteita käyttää niitä esimerkiksi suuria asutuskeskuksia vastaan.

Globalisaatio, josta esimerkiksi politiikan yhteydessä monesti puhutaan, on hävittänyt täydellisesti välimatkat. Se on totta, mutta ikävä kyllä se on hävittänyt ne välimatkat myös niiltä ihmisiltä, jotka haluavat käyttää näitä erilaisia menetelmiä pahuuden palvelemiseen. Demokraattisen yhteiskunnan, demokratian edistäminen ympäri maailmaa on sitä parasta hoitoa, jolla pystyttäisiin tällaisia kriisejä torjumaan, samoin köyhyyden torjuminen ja niiden ihmisten auttaminen, jotka köyhyydessä elävät.

Sieltähän kumpuaa esimerkiksi terrorismi. Terrorismin syvät juuret löytyvät köyhyydestä ja siitä kurjuudesta, joka tuolla maailmalla tällä hetkellä vallitsee. Onhan karmea totuus se, että koko maailman väestön, noin 6 miljardin ihmisen keskuudessa noin 5 miljardia ihmistä voi erittäin huonosti tai huonosti. Noin miljardi ihmistä on, joilla menee taloudellisesti erittäin hyvin. Tästä kurjuudesta ja köyhyydestä kumpuaa se terrorismin perusajatus, jonka aiheuttamia tapahtumia olemme viime aikoina joutuneet seuraamaan.

Yhden asian nostaisin vielä esille, ja se on tämä huoltovarmuus. Näen yhtenä tärkeänä puolustus- ja turvallisuuspoliittisena asiana Suomen kannalta huoltovarmuuden. Suomi on keskittymässä koko ajan. Maaseutu autioituu. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomen kokoisen alueen hoitaminen ja kunnossa pitäminen sen väestöpohjan avulla, joka tuolla maalla elää, ei tulevaisuudessa, jos kehitys jatkuu, pysty enää onnistumaan montakaan kymmentä vuotta. Tarkoitan sitä, että esimerkiksi tiestön ylläpitoon, erilaisten liikenneväylien kunnossapitoon pitää meidän panostaa ja antaa mahdollisuus siihen, että Suomessa pystytään joka puolella elämään. Se on osa sitä puolustuskykyä niin, että Suomi koetaan maana, jota kannattaa puolustaa sen jokaisella neliömetrillä.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Kun näin ulkopuolisena tarkastelen kokoomuksen ja hallituksen välistä ristiriitaa, niin näyttää siltä, että kysymys ei ole tällaisesta periaatteellisesta ristiriidasta, vaan aikatauluristiriidasta. Sekä kokoomus että hallitus näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että Ottawan sopimukseen pitää liittyä ja jalkaväkimiinat pitää hävittää, mutta aikataulun, tämän liittymisen osalta on ilmeisesti kahdeksan vuoden ero, jos olen tulkinnut kokoomusta oikein.

Haluaisin kysyä kokoomukselta, kun eräät teidän ryhmänne jäsenten käyttämät puheenvuorot ovat olleet aika railakkaita: oletteko te todella sitä mieltä, että hallituksen esitys on heikentämässä Suomen uskottavaa puolustuskykyä? Tämä on ensimmäinen kysymykseni.

Toinen kysymykseni on, kun tekin tiedätte, että myös armeijan ylin johto on antanut tukensa sille kompromissille, joka nyt hallituksen esityksessä miinaratkaisun osalta on: katsotteko, että armeijan ylin johto on myös heikentämässä Suomen puolustuskykyä?

Sitten, ed. Salo, kun minun tiedossani — tietenkään en kuulu kokoomuksen eduskuntaryhmään enkä aio liittyäkään — on se, että te ette ole ryhmässä tehneet sellaista päätöstä, joka kokoomuksen puheenjohtajan puheenvuorossa oli suhteessa Ottawan sopimukseen liittymisestä, ja kun tiedän, että teidän ryhmässänne on monta kansanedustajaa, jotka ovat toista mieltä tästä puheenjohtaja Kataisen esittämästä kannanotosta, minun on pakko tehdä se johtopäätös, että teillä on kaksi erilaista linjaa suhtautumisessa jalkaväkimiinojen hävittämisen aikatauluun.

Seppo Lahtela /kesk:

Herra puhemies! Ed. Laakso aikaisemmassa puheenvuorossaan kantoi huolta keskustalaisten näkemyksistä ja kokoomuksen vaikutuspiiristä siihen, kuinka tätä epäsortoa ja sekaannusta luodaan tässä asiassa, ja siinä yhteydessä on mainittu allekirjoittaneenkin nimi. Mielestäni oma kantani on aika selkeä ja yksinkertainen, ja pyrin myöskin tässä, jatkaen ed. Laakson viimeiseen puheenvuoroon, ohjaamaan kokoomuslaisia oikealle tielle siinä, että maan turvallisuutta ja puolustautumiskykyä ei saa heikentää. Ei missään muodossa tämä sekasorto ole sieltä syntymässä eikä tulossa.

Mutta oikeastaan puheenvuoroni pyysin sillä perusteella, että ed. Petri Salo puheenvuorossaan otti kantaa siihen, kuinka edustajat — mainiten Lahtelan, Oinosen ja jonkun muun tässä asiassa — ottavat kantaa siihen, kuinka valiokunnassa vaikutetaan tähän miinakysymykseen ja kuinka salissa jne. Itse olen ollut aika kirkkaalla linjalla. En ole sitoutunut mihinkään. Olen luvannut puolustaa suomalaista itsenäisyyttä ja puolustautumiskykyä ja tämän osalta edelleenkin tässä toistan, että kaikin tavoin pyrin valiokunnassa puhumaan järkeä niin, että tähän koko sopimukseen ei mentäisi millään muotoa mukaan ja säilytettäisiin suomalainen puolustuskyky niin halvalla kuin se suinkin on mahdollista. Saattaa olla, että tämä näkemys on vähän kaukana, mutta esitän, että tätä vähän paranneltaisiin ja otettaisiin esille vaikka siellä Jaakko Laakson opintopiirissä tämä asia.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti täältä paikalta ed. Laaksolle: Minä toivon, että ette turhaan ruutia polta kokoomuksen asioitten osalta. Hoitakaa omia hommianne. Kyllä me omat tonttimme hoidamme ja konsultiksi tuskin tulemme teitä pyytämään.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, heikentävätkö nämä hallituksen selonteossa olevat esitykset nykyistä puolustusta miten, mutta eivät ne ainakaan paranna, varsinkaan kun tässä selonteossa ei suoraan kerrota, mitä tämä rationalisointi käytännössä tarkoittaa. Täällä on monessa puheenvuorossa viitattu siihen, että aikaisemmassa selonteossa kerrottiin avoimesti, mitä ovat esimerkiksi ne varuskunnat ja varikot, joita suunnitelman mukaan tullaan lakkauttamaan jne. Se olisi sitä oikeaa parlamentarismia, mutta tässä selonteossa jätetään jostakin syystä, ehkä kunnallisvaalien takia, kertomatta, mitkä ovat sitten nämä välttämättömät rationalisoinnit, jotta pystytään tähän aikaisempaan päivämäärään pääsemään.

Omalta osaltani seison sen takana, mitä me olemme yhdessä eduskuntaryhmässä asiasta keskustelleet, enkä ole huomannut julkisesti meillä myöskään mitään poikkeavia kannanottoja siitä, mitä puheenjohtajamme Katainen on asiasta esittänyt.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Allekirjoittanut kyllä ihan itsenäisesti edustaa selkeästi sitä kantaa, että Suomen ei pidä jalkaväkimiinoista luopua minään vuosilukuna. Ne ovat aina tarpeellinen osa maamme puolustusta. Minusta tuntuu, että Puolustusvoimien johto valtiojohdolle uskollisena on ilmaissut sen kannan, joka on tullut. Jos selkeästi pioneeriaselajin ja sotilasjohdon toivomusta kuultaisiin, niin se toivomus olisi, että me tarvitsemme jatkossakin omat jalkaväkimiinamme osana puolustusta, ja tätä näkemystä minä aion sekä ryhmässä että valiokuntatyöskentelyssä edelleen selkeästi tuoda esille.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Vielä lyhyesti toteaisin sen, kun ed. Salo jälleen kerran totesi, että Suomen maineelle ei ole aiheutunut ongelmia tästä tosiasiasta, että Suomi ei ole liittynyt Ottawan sopimukseen, että kansainvälinen yhteisöhän on elänyt siinä käsityksessä, että Suomi liittyy sopimukseen vuonna 2006, ja tästä syystä tietenkään kansainvälinen yhteisö ei ole arvostellut Suomea.

Toinen asia on sitten se, että on tietenkin syytä muistaa, että Euroopan unioni on kiinnostunut, että se saisi ikään kuin toimivallan miinakysymyksessä. Siksi se paine on ensi sijassa Suomeenkin kohdistunut Euroopan unionin taholta. Lähtökohtana on ollut se, että sen jälkeen kun kaikki Euroopan unionin jäsenmaat ovat päättäneet liittyä Ottawan miinasopimukseen, EU voi puhua tässä asiassa yhdellä äänellä.

Ed. Salo, on hyvä tietää se, että Puolan ja Suomen asema on erilainen. Puola on allekirjoittanut tämän sopimuksen, Suomi ei ole allekirjoittanut tätä sopimusta, ja pari kolme viikkoa sitten Puolan hallitus ilmoitti, että Puola tulee myös ratifioimaan tämän sopimuksen. Se olisi hyvä myös pitää mielessä.

Latvian osalta ed. Satonen täällä totesi, että Latvia ei ole mukana. Myös Latvia on ilmoittanut sekä allekirjoittavansa että ratifioivansa tämän sopimuksen. Sen jälkeen on tilanne se, että Suomi on ainoa Euroopan unionin jäsenmaa, joka on tämän sopimuksen ulkopuolella.

Olli Nepponen /kok:

Herra puhemies! Kyllä tietenkin sotilaana pitää sanoa, että jalkaväkimiinat ovat olleet ja ovat tehokas asejärjestelmä. Nyt kuitenkin katsotaan, millä tavalla jalkaväkimiinoja on käsitelty eduskuntatyössä. 1997 hallitus ja eduskunta sitoutuivat siihen, että miinoja ei enää hankita eikä valmisteta. Se on täällä hyväksytty. Viime selonteon käsittelyn yhteydessä silloin periaatteessa siunattiin Ottawan sopimukseen liittyminen, katsottiin vain, että aikataulu ei ollut vielä sopiva, kun välttämättä ei ollut tiedossa korvaavaa järjestelmää eikä myöskään sen hintaa.

Itse olen johdonmukaisesti toiminut tällä tavalla, eikä silloin kritiikkiä noussut muuta kuin keskustan valiokunnan jäsenten taholta, mutta kompromissina tehtiin se lausuma, mikä sisältyy mietintöön. Itse haluan toimia niin, että kun on edetty määrätyllä tavalla, olen myöskin jatkossa määrätyllä tavalla johdonmukaisesti toimimassa. Se kompromissi, joka on syntynyt, on Puolustusvoimien kannalta hyvä kompromissi, vaikkakin siellä aikanaan esitettiin, että paras olisi luopua niistä ajan myötä, sitten kun ne menettävät toimintakykynsä. 2010 lähtien kiihtyvällä vauhdilla miinat ovat käyttökelvottomia. Kun sytyttimiäkään ei voi hankkia, ei niitä voi käyttääkään. Pitää muistaa tämä johdonmukaisuus, ja itse tulen toimimaan tältä pohjalta, koska haluan, että se on uskottavaa se toiminta, mitä tehdään. Ei voi hyppiä suuntaan ja toiseen jonkun hetken mielijohteen vallassa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli hyvä kuulla, että ed. Nepponen puhuu niin kuin hallituspuolueen edustajat, ja ehkä hänellä joku asema sieltä sitten ajastansa löytyykin. Mutta toisaalta en malta olla lainaamatta myöskään, kun on tapana ollut lainata totuutta vähän ja Puolustusvoimissa aina silloin, kun kenraalit jäävät eläkkeelle, puhuvat enempi totta kuin virassa ollessaan on kohteliasta, tähän kenraali Sutelan kirjasta, minkä eversti Matti Lukkari on kirjoittanut, mitä kenraali Sutela on näistä miinoista lausunut:

"Olen kauhulla kuunnellut suunnitelmia, että meilläkin ollaan valmistautumassa henkilömiinoista luopumiseen. Se olisi anteeksiantamaton virhe. On esitetty rahamääriä, joilla miinat voitaisiin korvata. Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt minulle kertomaan, mikä on se korvaava väline tai menetelmä. Suomalaisessa maastossa mikään ei korvaa miinaa. Se on halpa ja tehokas ja pakottaa maahantunkeutujan varomaan jokaista askeltaan. Meillä ei viime sodissamme tullut siviilitappioita omista miinoitteistamme eikä menetelmämme tuntien tule vastakaan. Henkilömiinoista luopuminen vie tehon myös panssarimiinoitteistamme ja -hävitteistämme. Näin me luovumme tehokkaimmasta ja halvimmasta aseestamme. Ne, jotka ajavat miinojen käytöstä luopumista, ovat silottamassa tietä viholliselle. Minun kielenkäytössäni sitä kutsutaan maanpetturuudeksi."

Herra puhemies! Olen sitä mieltä, että tuskin minun enää tähän mitään tarvitsee sanoa, koska tässä on se koko ydin, mitä koko tähän miinakeskusteluun on olemassa, ja toivon, että myöskin ed. Nepponen sisäistää vähän tätä historiaa ja tulevaisuutta ja tämän parhaan puolustusmahdollisuuden, mitä tasavallassa on olemassa.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puolustusselonteko on minusta oikean suuntainen, ja suurelta osin hyväksyn sen, mutta nimenomaan en hyväksy sitä, että jalkaväkimiinat kielletään Suomesta. Ottawan sopimushan lähtee siitä, että Kanada ei hyväksynyt kuitenkaan merimiinojen kieltämistä. Kun meillä on 1 350 kilometriä itärajaa, niin meidän asejärjestelmämme tarvitsevat ehdottomasti sen, että meillä jalkaväkimiinat ovat vielä varastossa. Niitä käytetään ainoastaan maan turvallisuuden kannalta silloin, jos tähän maahan hyökätään ulkopuolelta. Puolustusvoimien kantahan on, että maamiinat vanhenevat vasta 2023, ja ihmettelen ed. Nepposen puheita täällä, että nyt ne vanhenevat ja sytyttimet vanhenevat. Ennen kaikkea varmasti me vanhenemme aikaisemmin.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä se rautakin vääntyy pitkällä aikavälillä. Olen todella iloinen, että maailmanlaajuinen rauhanliike on saanut tämän aikaan: kokoomuskin joutuu taipumaan maailmanlaajuiseen miinakieltoon ennemmin tai myöhemmin.

Teillä on virheellinen käsitys, useimmilla ihmisillä, rauhanliikkeen voimasta. Aikanaan pasifistit tarkoittivat samaa kuin vapaamieliset valtiomiehet, jotka ajoivat kansainvälistä lakia, kansainvälisen sovintotuomioistuimen, Haagin kansainvälisen tuomioistuimen, sittemmin kansainvälisen sotarikostuomioistuimen. Punaisen Ristin perusti pasifisti. IPU:n, Parlamenttien välisen liiton, ja sen rinnakkaisjärjestön, IPB:n, Kansainvälisen rauhantoimiston, perustivat pasifistit. Kansainliiton ajattelu syntyi samasta lähtökohdasta. On valitettavaa, että tämä rauhanliikenäkemys on kaventunut monien konservatiivien mielessä vain aseistakieltäytyjiin. Se ei pidä paikkaansa. Me tulemme vastedeskin voittamaan monta tällaista kampanjaa kansanliikkeiden avulla. Kuten sanoin, seuraava sopimus saattaa tulla, tämä ATT (Arms Trade Treaty) eli asevientisopimus, elleivät suurvallat sovi YK:n kautta, niin pienemmät valtiot voivat tehdä sopimuksen ja yksi kerrallaan tullaan mukaan. (Ed. S. Lahtelan välihuuto) Siinä sopimuksessa Suomi on mukana melko varmasti. — Niin, rautakauppiaskin on joutunut taipumaan. Tästä olen tavattoman iloinen, mutta myös hädissäni siitä, että ihmiset eivät ole iloisia siitä, että aseidenriisunta etenee, vaan yrittävät jarruttaa koko ajan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Taipaleelle voin sanoa, että itse sisimmältäni olen syvä rauhan ystävä ja siksi myös katson, että tarvitsemme Suomessa kuin lukkona omaan kotiimme jalkaväkihenkilömiinamme. Lukolla ei kukaan talonomistaja hyökkää, mutta lukko suojelee. Jalkaväkimiinat ovat osa sitä lukkoa, jolla me turvaamme isänmaatamme. Viittaan ed. Seppo Lahtelan erinomaiseen puheeseen ja hänen suoraan siteeraukseensa kenraali Sutelan asiantuntevista näkemyksistä. Toivon, että ne näkemykset voisivat olla esillä myös puolustusvaliokunnassa asiaa käsiteltäessä, ja toivon, että tämä asia käsitellään myös puolustusvaliokunnassa perusteellisesti.

Pekka Kuosmanen /kok:

Herra puhemies! Kysyn ed. Taipaleelta, miksi teidän rauhanliikkeenne sanoma näistä maamiinoista ei ole edennyt esimerkiksi tuonne Venäjän puolelle, ei Kiinaan, ei Intiaan, ei Yhdysvaltoihin. Heti kun Venäjä ilmoittaa, että lopettaa ja tuhoaa maamiinat, olen valmis Suomessakin kannattamaan maamiinojen hävittämistä.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Anteeksi, että pitkitän keskustelua.

Kyllä Venäjä tulee perässä melkoisella varmuudella. Se on sosiaalihistoriallisesti jäljessä monessa muussakin asiassa. Nyt ainakin pieni muutos tapahtuu. Näin paksu raamattu, War or Health, jonka toimitimme yhdessä Kofi Annanin kanssa — voin antaa yhden kappaleen porukalle — tulee juuri venäjän kielelle, ja kirjassa on laajat kappaleet maamiinoista. Se leviää kaikkiin Venäjän tiedekuntiin ja yliopistoihin. Siitä se alkaa, ed. Kuosmanen.