Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Kysymys vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ja sen uudelleenjärjestämisestä on keskeisin osa tätä nyt käsillä olevaa lainsäädäntöä. Itse asiassa olemme varsin perimmäisten kysymysten äärellä, sillä eduskunnan on otettava kantaa siihen, sallitaanko sellainen sotilaallinen koulutus, joka tapahtuu Puolustusvoimien ulkopuolella. Kysymys niin sanottujen maakuntajoukkojen luomisesta on ensi sijassa kysymys siitä, miten yhteiskunta suhtautuu Puolustusvoimien ulkopuolella annettavaan sotilaalliseen koulutukseen.

Hallituksen lakiesityksessä on käsitelty sitä, mitä on sotilaallinen koulutus, ja oikeastaan voidaan sanoa niin, että se sotilaallinen koulutus, mitä ensi sijassa lainsäädäntö tarkoittaa, on luonteeltaan sellaista, että se lakiesityksenkin mukaan on jätettävä Puolustusvoimien tehtäväksi, eli lakiesityskin lähtee siitä, että pääosin ... (Hälinää)

Kiitos, arvoisa puhemies! — Lakiesityksen valmistelussa on ollut siis harkittavana kysymys siitä, missä määrin sotilaallisen koulutuksen olisi edelleen oltava yksinomaan Puolustusvoimien tehtävänä. Näyttää siltä, että Vanhasen—Heinäluoman hallitus tulee jäämään historiaan hallituksena, joka ulkoistaa myös osin Puolustusvoimissa nyt harjoitettavan sotilaallisen koulutuksen.

Lakiesityskin lähtee siitä, että sotilaallisen koulutuksen tulee tapahtua yhteistoiminnassa Puolustusvoimien kanssa ja olla muutenkin yhteiskunnan valvonnan kohteena, eli lakiesitys tunnustaa sen, että sotilaallinen koulutus on luonteeltaan erilaista kuin muu vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa annettava koulutus ja että vähintäänkin tämän koulutuksen on oltava yhteiskunnan valvonnan kohteena. Mutta peruskysymys koskee kuitenkin sitä, järjestetäänkö tätä koulutusta vain Puolustusvoimien aloitteesta, Puolustusvoimien alueilla, Puolustusvoimien aseistuksella ja Puolustusvoimien vakinaisen henkilökunnan johdossa. Tähän kysymykseen osittain hallitus vastaa kyllä, osittain ei.

Näyttää siltä, että eläkkeelle jäänyttä Puolustusvoimien entistä henkilökuntaa, Puolustusvoimien vakinaisesta palveluksesta eronnutta henkilöstöä ja kokenutta reservin päällystöä, aiotaan tulevaisuudessa käyttää johtamaan ja kouluttamaan maakuntajoukkojen harjoituksia sekä Puolustusvoimien ampumaohjelmiston mukaisia ammuntoja ja toimimaan raskaiden aseiden valvojina edellyttäen, että näillä henkilöillä olisi vaadittava ja todennettu osaaminen ja taito. Mitä tämä merkitsee käytännössä? Tämä merkitsee sitä, että päinvastoin kuin nykyisin myös ne, jotka eivät ole Puolustusvoimien vakinaisessa palveluksessa, voisivat, mikäli lakiesitys hyväksytään, tulevaisuudessa johtaa ja kouluttaa maakuntajoukkojen harjoituksia, Puolustusvoimien ampumaohjelmiston mukaisia ammuntoja ja myös toimia raskaiden aseiden valvojina. Eli tässä suhteessa otetaan merkittävä askel siihen suuntaan, että suomalainen yhteiskunta näyttää sallivan sellaisen sotilaallisen koulutuksen antamisen, joka tapahtuu käytännössä Puolustusvoimien ulkopuolella.

Rouva puhemies! Eduskunta tulee varmasti keskustelemaan tästä kysymyksestä ja myös valiokuntakäsittelyssä käymään tähän aiheeseen liittyvän problematiikan yksityiskohtaisesti lävitse. Lakiesityskin lähtee siitä, että Puolustusvoimissa ja Puolustusvoimien ohjauksessa annettavaa vapaaehtoista sotilaallista koulutusta on pidettävä sellaisena julkisena tehtävänä, josta on säädettävä lain tasolla, ja juuri tästä syystä me olemme nyt käsittelemässä tätä lakiesitystä.

Toinen kysymys, joka varmasti lakiesityksen jatkovalmisteluissa tulee herättämään keskustelua, on kysymys virka-avun antamisesta poliisille. Nämä vapaaehtoisista maanpuolustustehtäviin osallistuvista muodostettavat maakuntajoukot voisivat tulevaisuudessa antaa virka-apua esimerkiksi yhteiskunnan häiriötilanteissa poliisille. Yhteiskunnan häiriötilanteiksi voidaan laskea muun muassa lakot ja mielenosoitukset. (Ed. S. Lahtela: Puhuja liioittelee!) — Ed. Lahtela ei ole lukenut lakiesitystä. — Meidän on kysyttävä itseltämme, onko oikein se, että tulevaisuudessa vapaaehtoisia maakuntajoukkoja voidaan käyttää esimerkiksi lakkotilanteissa tai mielenosoitustilanteissa, olkoonkin poliisin virka-aputehtävissä ja poliisin ohjauksessa. Onko ylipäänsä yhteiskunnallisen kehityksen kannalta suotavaa se, että tällaiseen suuntaan tapahtuisi kehitys? (Ed. Ollila: Kuka heittää ensimmäisen kiven?) Haluan ottaa tällaisen konkreettisen, joskin abstraktin ja teoreettisen esimerkin.

Ajatelkaamme esimerkiksi mielenosoituksia, jotka ovat esimerkiksi Lapin ikimetsien suojelun ympärillä, esimerkiksi kuvitteellisessa Inarissa. Inarissa, mikäli tämä lakiesitys olisi voimassa lakina, olisi voinut syntyä tilanne, jossa toisella puolella ovat maakuntajoukkoihin kuuluvat vapaaehtoiset alueen metsänomistajat ja toisella puolella ovat Lapin ikimetsiä suojelevat mielenosoittajat. Eikö tällaisen tilanteen syntymisen, teoreettisenkin mahdollisuuden tällaisen tilanteen syntymiseen, pitäisi hieman hätkähdyttää kansanedustajia? (Ed. Ollila: Eikö se ole kuvitteellinen?) Oikealla se ei tietenkään hätkähdytäkään, koska se pamppulinjahan, joka oikealla on vuosikymmeniä ollut, saisi vain pontta tämän lakiesityksen hyväksymisen tuloksena. Sitä vastoin vasemmalla täytyy kysyä ennen kaikkea SDP:n ministereiltä ja kansanedustajilta, pidättekö te oikeana sitä, että lakoissa ja mielenosoituksissa on mahdollisuus tulevaisuudessa käyttää virka-aputehtävissä maakuntajoukkoja. (Ed. Elo: Se on aika teoreettinen mahdollisuus!) Onko tämä sellainen kehityssuunta, jota teidän mielestänne pitäisi yhteiskunnassa edistää?

Rouva puhemies! Otan vain nämä kaksi esimerkkiä siitä, minkälaisia ongelmia tämä lakiesitys sisältää, ja olen varma, että tästä syntyy kova keskustelu.

Olli Nepponen /kok:

Rouva puhemies! Kyllä ed. Laakso nyt näkee kaikenlaisia peikkoja. Kun puolustusvaliokunta käsitteli edellistä selontekoa, vallitsi kohtuullisen hyvä yksimielisyys siitä, miten vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta kehitetään ja miten sen parlamentaarinen valvonta järjestetään ja näin saadaan se tukemaan Puolustusvoimissa annettavaa koulutusta. Lähtökohta on tietenkin, että Puolustusvoimien antama koulutus varusmiehelle on se ykkösasia. Sen jälkeen jatketaan koulutusta kertausharjoituksissa, joko varsinaisissa tai vapaaehtoisissa, ja ne ovat aina Puolustusvoimien järjestämiä, siinä ei ole mitään epätietoisuutta. Mutta sen rinnalla on vapaaehtoistoimintaa, joka tukee Puolustusvoimien toimintaa, ja nyt tämä organisoidaan sillä tavalla, että sitä pystytään myöskin parlamentaarisesti valvomaan.

Maanpuolustuskoulutus ry on se, jolta Puolustusvoimat tulee tilaamaan, ja nyt tästä yhdistyksestä tehdään julkisoikeudellinen yhdistys, jolle voidaan antaa myöskin viranomaistehtäviä, ja siinä mielessä kehityssuunta on erittäin hyvä. Lisäksi tulee tietenkin tämä valvonta. Valtioneuvosto määrää muun muassa Maanpuolustuskoulutus ry:n puheenjohtajan ja sinne jäsenet sekä myöskin neuvottelukunnan, joka vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta tulee valvomaan, ja näin yhteiskunnallinen vastuu voidaan myöskin jakaa. Tietenkin ensisijainen parlamentaarinen valvontavastuu on puolustusministeriöllä, ja varsinaisesta toiminnasta vastuu on Puolustusvoimilla.

Tämä laki myöskin toteuttaa erään puolustusvaliokunnan selonteossa esittämän vaatimuksen, että naisten osuutta voidaan lisätä, koska vain kohtuullisen pieni määrä naisia on saanut varusmiespalveluksessa koulutuksensa. Nyt tämä antaa mahdollisuuden myöskin sijoittaa naisia koulutuksensa perusteella vapaaehtoisuuden perusteella sijoitettavaksi niin sanottuihin maakuntajoukkoihin, jolloin he tulevat hyödyntämään yhteiskuntaa erittäin hyvin.

Se, mitä tarkoitetaan sotilaallisella koulutuksella, jättää kyllä jonkun verran kysymyksiä. Jos oikein pilkulleen luetaan lainkohtaa, sotilaallisella koulutuksella tarkoitetaan tässä laissa "sotilaallisten taitojen sekä joukon yhteistoiminnan kehittämistä sodassa tai muissa aseellisissa selkkauksissa toimimista varten" ja sitä "annetaan Puolustusvoimien kalustolla ja välineillä Puolustusvoimien itse järjestämänä taikka sen johtamana tai ohjauksessa". Tämä on herättänyt reserviläisjärjestöissä kysymyksiä, onko niiden perinteinen koulutustoiminta, kun jätetään aseilla tapahtuva koulutus pois, nyt sitten tämän lain vastaista. Mielestäni olisi hyvä se, mitä reserviläisjärjestöt ovat esittäneet, että aseilla tai asejärjestelmillä annettava koulutus on sellainen, joka voi tapahtua vain lain tarkoittamassa määrin. Tässä pitäisi ainakin selventää jatkossa, että Maanpuolustuskoulutus ry:n lisäksi reserviläisjärjestöt, joilla on omaa, jo pitkäaikaista kokemusta koulutuksesta, voisivat jatkaa omaa toimintaansa.

Ed. Laakso nosti täällä esiin, voidaanko maakuntajoukkoja kutsua virka-apuun. Mielestäni tämä kysymys on aiheellinen, voidaanko. Mielestäni voidaan kutsua, elikkä epäilys siitä on aiheeton. Silloin ne ovat Puolustusvoimien alaisia, eivät ole enää vapaaehtoisia, ja johtaminen tapahtuu sitten niiden menetelmien mukaisesti, jotka on tässä laissa määritelty.

Eräitä kysymyksiä on aiheuttanut se, että tarkoin määritellään että vain vakinaisessa palveluksessa tai eläkkeellä olevat Puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluneet, joille on annettu aikanaan oikeus ammuntojen johtamiseen, voisivat olla esimerkiksi johtajina vain niin sanotuissa kouluammunnoissa. (Ed. Laakso: Ed. Nepposta ei syrjitä!) — Ei syrjitä minua, eikä ole aihettakaan, minulla on kaikki oikeudet. — Mutta meillä on kokeneita reserviläisiä, jotka voidaan harjoituksissa kouluttaa, ja heille voidaan myöntää ammuntoihin liittyvä ammuttamisoikeus, jolloin he voisivat johtaa esimerkiksi kouluammunnan sotilashenkilöiden valvonnassa. Tämä Puolustusvoimain vaatimus, joka nyt on tässä tyrmätty, olisi mielestäni sellainen, jossa olisi aihetta myöskin viedä asiaa eteenpäin.

Myöskin virka-apuosasto, joka voidaan kutsua töihin jostakin kaukaa, kun Puolustusvoimien varuskunta on 200 kilometrin päässä ja on kiireellinen virka-aputehtävä esimerkiksi pelastustoimen avuksi tulla etsintöihin, edellyttää, että kiikutetaan jostakin varuskunnasta 200 kilometriä sotilashenkilöstö johtamaan tällaista joukkoa. Mielestäni tässä on menty kyllä pikkusen liioittelemaan kaikkea varovaisuutta. Kyllä toiminta pitäisi voida käynnistää reserviläisjohtajan johdolla, ja silloin sitten sinne kiirehditään avuksi tuomaan kantahenkilökuntaan kuuluva.

Nämä ovat kysymyksiä, jotka lakia käsitellessä varmasti tarkentuvat. Mielestäni tämä on erittäin hyvä suunta ja tämä luo hyvän pohjan tulevalle vapaaehtoiskoulutuksen järjestelmälle, jossa on myöskin selkeä yhteiskunnan kontrolli, erityisesti mitä tulee aseilla ja asejärjestelmillä annettavaan koulutukseen, niin kuin puolustusvaliokunta on aikanaan lausunnossaan koskien viime selontekoa esittänyt.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Kysymyksessähän on aivan uusi laki, joka perustuu selonteon 2004 päätöksiin täällä, siis eduskunnassa, tehtyihin päätöksiin. Täytyy sanoa, että olemme tähän mennessä toimineet vapaaehtoistoiminnassa vain yhden viittauksen perusteella, joka on laissa Puolustusvoimista. Nyt on ollut tarpeen rakentaa siis kokonaan erikseen tätä tarkoitusta varten oma lainsäädäntönsä. Se on kulkenut hyvin seikkaperäisen toimikuntatyön lävitse, ja myös lausuntokierros on ollut erittäin mittava. 67 eri tahoa sai lausua tästä jotakin, 47 vastasi. Se kertoo siitä, että tässä on taustalla kyllä erittäin paljon harkintaa, mielipiteitä ja näitten kaikkien yhteensovittamista.

Lain tarve on aivan kiistaton, koska vapaaehtoistoiminta on laajentunut merkittävästi. Koulutustoiminnalla täytyy olla tietyt pelisäännöt; se ei voi toimia villisti missään tapauksessa. Voi sanoa, että se pääpaino onkin nimenomaan koulutusta koskevassa sääntelyssä. Viranomaisten tehtävien tietysti täytyy olla hyvin tarkoin määritellyt tämäntapaisessa toiminnassa, ja ensimmäisenä on vastuussa tietysti puolustusministeriö, joka tämän lain mukaan ohjaa ja valvoo vapaaehtoista maanpuolustusta, ja samoin se myös ohjaa ja valvoo Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen taloudellista toimintaa tulevaisuudessa. Puolustusvoimilla on silläkin selvä vastuualueensa. Sillä on johtovastuu varsinaisen sotilaallisen koulutuksen järjestämisestä ja muusta sen toiminnan ohjaamisesta, ja se myös voi hankkia sotilaallista koulutuspalvelua Maanpuolustuskoulutusyhdistykseltä, ei kuitenkaan silloin, kun on kysymys merkittävästä sotilaallisesta koulutuksesta.

Laissa on lisätty nykyiseen nähden niin sanottua poliittista kontrollia. Jo nythän puolustusministeriön apuna toimii neuvottelukunta, jossa on otettu huomioon parlamentaariset voimasuhteet. Tämä neuvottelukuntahan siis seuraa ja valvoo ylipäätään vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Se on toiminut erittäin hyvin maaherra Rauno Saaren johdolla, on saatu hyviä kokemuksia myös ohjaavassa mielessä, ja sen toiminta tulee siis edelleenkin jatkumaan. Mutta tähän nähden tärkeänä muutoksena ja lisänä on se, että valtioneuvosto, siis maan hallitus, tulee määräämään Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen hallituksen sekä puheenjohtajan että neljä jäsentä eli siis enemmistön sen hallituksen jäsenistä. Tällä tavalla tämän yhdistyksen toiminta on ankkuroitu maan politiikkaan, valtioneuvostoon ja sen vastuuseen näistä asioista. Pidän tätä muutosta erittäin perusteltuna ja luottamusta herättävänä lisäyksenä ja muutoksena.

Mitä tulee sotilaalliseen koulutukseen muualla kuin Puolustusvoimissa, josta täällä on jo puheenvuoroja käytetty, niin sitä koulutustahan voidaan antaa 18 vuotta täyttäneille vapaaehtoisille, ja niitä palvelujahan todellakin tilataan ja siis ostetaan Maanpuolustuskoulutusyhdistykseltä, ja se tapahtuu pääsääntöisesti ja kokonaisuudessaankin Puolustusvoimien johdossa tai ohjauksessa. Tämä on se peruslähtökohta.

Kieltämättä sotilaallisen koulutuksen määritelmä, johon ed. Nepponen viittasi, on määritelmäasia. Siitä voidaan esittää monia tulkintoja. Laissa on nyt yksi määritelmä, joka mielestäni, paitsi että se on huolella harkittu, kyllä kattaa sotilaallisen koulutuksen sisällön ja rajaa sen erittäin merkittävällä tavalla. Otettakoon huomioon sekin, tässä todetaan ihan selvästi: "Sotilaallista koulutusta annetaan Puolustusvoimien kalustolla ja välineillä Puolustusvoimien itse järjestämänä taikka sen johtamana tai ohjauksessa." Ne rajat on pantu mielestäni selvästi.

Tähän tulee sitten se poikkeus, johon sekä ed. Laakso että ed. Nepponen jo kajosivat omissa puheenvuoroissaan, eli erityisistä syistä Puolustusvoimat voi myös oikeuttaa palveluksessaan olleen henkilön, siis palveluksessaan olleen henkilön, jolla on virassa ollut pätevyys ammuntojen johtamiseen, johtamaan tällaista toimintaa, siis kouluammuntoja.

Mutta kun mennään merkittävään sotilaalliseen koulutukseen, kuten joukkojen operaatioihin valmistamiseen tai raskaalla aseella tapahtuvaan harjoitustoimintaan, niin se voi tapahtua yksinomaisesti Puolustusvoimien toteuttamana. Minusta tämä rajauskin on hyvin selvä ja luottamusta herättävä.

Kaikki nämä on kirjoitettu varovaisuusperiaatetta toteuttaen eli halutaan toimia ikään kuin varmimman mukaan. Tässä voisi olla pitemmällekin menevää joustoa. Minä ymmärrän sen varsin hyvin. Siihen suuntaan tulleita lausuntoja toki oli useitakin, mutta tässä, kun puhutaan aseilla toimimisesta, aina täytyy osoittaa, varsinkin viranomaisten ja lainsäätäjän, suurta harkintaa ja varovaisuusperiaatetta. Nyt lakiesityksessä tämä varovaisuusperiaate on otettu käyttöön.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen asema todellakin muuttuu julkisoikeudelliseksi yhdistykseksi. Se selkeyttää tämän hyvin toimineen yhdistyksen asemaa, se lisää sen läpinäkyvyyttä ja antaa sille myös sitten sen mahdollisuuden, että valtioneuvosto todellakin suorastaan määrää tämän yhdistyksen hallituksen jäsenistä yli puolet.

Naiset voivat tämän uuden lain perusteella todellakin nyt osallistua vapaaehtoisiin harjoituksiin, se mahdollisuus on avattu, nimenomaan erilaisiin valmiustehtäviin. Tällaisia tehtäviä on toki olemassa hyvinkin paljon, ja täytyy sanoa, että eri naisjärjestöt ovat olleet kyllä erittäin aktiivisia tämän mahdollisuuden avaamisessa, erittäin aktiivisia monta, monta vuotta, koko minunkin virkakauteni ajan ja erittäin perustelluilla syillä. Nyt hyvän valmistelun jälkeen, naisjärjestöjen kanssa hyvässä yhteistyössä, on tätä mahdollisuutta tässä avattu ja myös siihen määrään saakka, että naisia voidaan myös varata ja sijoittaa Puolustusvoimien sodanajan kokoonpanoon.

Täällä on puhuttu paljon maakuntajoukoista. Pitää muistaa, että maakuntajoukot ovat osa Puolustusvoimien sodan ajan joukkoja, siis ovat osa Puolustusvoimien virallista organisaatiota. Tämä tahtoo hämärtyä, kun mietitään, mitähän ne maakuntajoukot oikein tekevät ja mikä niitten vastuu virka-avun antamisessa oikein on. Ne ovat osa Puolustusvoimien sodan ajan joukkoja. Se antaa jo sen selvän statuksen, jonka pohjalta ne asetetaan, jonka pohjalta ne toimivat.

Mitä tulee sitten yhteistyöhön, se on tärkeä asia virka-apu- ja muissa avustamistehtävissä. Puolustusministeriö ja valtioneuvosto ovat tätä asiaa miettiessään esittäneet yhteistoimintasopimusten solmimista eri viranomaisten ja maanpuolustusjärjestöjen kesken eri toimintamuodoista, menettelytavoista ja vastuuasioista lähtien siitä, että ei maakuntajoukoilla ja vastaavilla ole minkäänlaista tarvetta astua vaikkapa palo- ja pelastustoiminnan reviirille, ei minkäänlaista tarvetta. Ne hoitavat hyvin omat tehtävänsä, mutta se on mahdollista, että maakuntajoukoilta kuten Puolustusvoimiltakin voidaan pyytää virka-apua tilanteen niin vaatiessa, ja silloin, jos virka-apua annetaan, silloin operaatioitten vastuu on aina virka-apua pyytävällä taholla, esimerkiksi poliisilla taikka pelastusjohtajalla. Tämä asia on aivan selvä niin kuin kirkas päivä. Tämä yhteistoimintasopimusten laatiminen viranomaisten ja näitten järjestöjen välillä minusta voisi selkeyttää, poistaa tarpeettomia ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä ja pitää nämä reviirit hyvin selvänä. Yhteistoiminnasta on kysymys, ei toisen reviirille astumisesta.

Viimeinen kommenttini liittyy vapaaseen kansalaistoimintaan. Tässä lainsäädännössä 1 §:ssä sanotaan hyvin selvästi, mihin kaikkeen tämä vapaaehtoinen maanpuolustus ulottuu, eli siis sotilaallista koulutusta järjestetään vapaaehtoisille, vapaaehtoiset voivat osallistua virka-apuun ja myös viranomaisten avustamiseen, ja tässä kumppanina on Maanpuolustuskoulutus ry. Sitten järjestöjen toiminta jää ilman muuta tämän lain soveltamisalan ulkopuolelle. Niitten toimintaa tietysti säätelee järjestölainsäädäntö, yhdistyslainsäädäntö, joka on Suomessa ajan tasalla ja hyvää lainsäädäntöä. Tässä minun mielestäni ei ole olemassa epäselvyyttä, jos vaan asia halutaan ymmärtää oikein eikä haluta nähdä näitten selvien asioitten takana mitään hämärää taikka peikkoja. Sellaisia nimittäin ei ole. Tämä on läpinäkyvä esitys.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Esittely oli sinänsä ihan hyvä. Ensimmäinen kysymykseni koskee sitä, että kun nyt otetaan tilaaja—tuottaja-malli selvästi käyttöön, Puolustusvoimat tilaa ja maanpuolustuskoulutusyhdistys suorittaa, tuottaa, niin miksei EU:n sisämarkkinoilla mennä kilpailutukseen. (Ed. Laakso: Se on seuraava vaihe!) — Onko se seuraava vaihe? Tässä nyt vaan totutellaan tähän uuteen, ja eikö sieltä kohta tule komissiolta huomautus, että kilpailutusta ei ole noudatettu, niin kuin hankintalainsäädännössä, jota eduskunta juuri käsittelee?

Miksei sitten näistä maakuntajoukoista puhuttaessa, kun ministeri esitteli, että ne ovat vielä aivan erikoisesti sodan ajan juttuja, olisi voinut suojeluskunnasta puhua suoraan? Nyt on maakuntajoukot, silloin olisi ollut suojeluskuntajoukot. Pieni ero ja tehtävä on sama, suojella.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni tämä laki selkiyttää maanpuolustustehtäviä ja antaa mahdollisuuden todella naisjärjestöille olla mukana täysin haluamallaan tavalla Suomen maanpuolustusta järjestämässä. Lisäksi en oikeastaan ymmärrä sitä, että eri järjestöt ovat aivan kuin mustasukkaisia, vaikka jos me kaikki kuitenkin tavoittelemme yhteistä hyvää, turvallista Suomea eri asioissa, niin se yhteistyö on se, joka tuo kaikkein parhaan tuloksen. Toivon todella aivan kuten ministeri, että nämä järjestöt käyvät hyvää vuoropuhelua. Samalla tavalla kuin viranomaisyhteistyöllä on saatu jo nyt erinomaisia tuloksia, järjestöjen yhteistyöllä päästään varmasti nykyistä parempaan lopputulokseen kansalaisten kannalta.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tätä hallituksen esitystä on odotettu varsin pitkään. Uskon, että tähän tulee kyllä liittymään hyvin paljon keskustelua, mikä on aivan oikein, että avoimesti käydään keskustelua asian tiimoilta. Kuitenkin tiedän, että vapaaehtoisjoukoissa on odotettu tätä esitystä hyvin paljon ja siellä satsataan siihen, että myös vapaaehtoisesti niin miehet kuin naiset pystyvät antamaan panoksensa tämän yhteiskunnan toimintaan. Varsinkin monet naiset tuntevat asian itselleen järkeväksi siksi, että naisia voidaan myös sitten varata ja sijoittaa Puolustusvoimien sodan ajan kokoonpanon mukaisiin tehtäviin. Ainakin maanpuolustustehtävissä aktiivisesti mukana olleet naiset ovat odottaneet tätä mahdollisuutta jo pitkään ja asettuvat mielellään käytettäväksi näihin tehtäviin.

Mikko  Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vapaaehtoinen maanpuolustus on myönteinen asia, ja myönteinen asia on myös se, että tätä nyt tällä lailla tullaan säätelemään. Ministeri Kääriäinen käytti hyvin hyvän ja selventävän esittelypuheenvuoron tässä. Mutta samanaikaisesti, kun me Suomessa nyt annamme entistä paremmat mahdollisuudet vapaaehtoiselle maanpuolustukselle, herää kysymys — kun on toisenlaisiakin henkilöitä, jotka eivät halua suorittaa ollenkaan asepalvelusta — siviilipalveluksesta. Kun itse olen Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja, niin haluan korostaa, että Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari on kaksi kertaa Suomen hallitukselle huomauttanut siitä, että meillä siviilipalvelusaika on liian pitkä. Kysyisin nyt tähän asiaan liittyen ministeri Kääriäisen kantaa siitä, aikooko hallitus toimia tässä asiassa.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Haluaisin kysyä puolustusministeri Kääriäiseltä, katsotteko te, että näissä maakuntajoukoissa voi toimia esimerkiksi henkilö, joka on ollut palkkasoturi. Palkkasoturi voi toimia nykyisissä maanpuolustusjärjestöissä ja muuten toimiikin. Varmasti kokoomus pitää pelkästään tätäkin hyvänä. Nyt kuitenkin lakiesitys edellyttää, että henkilöllä, joka antaa tällaisen sitoumuksen maakuntajoukkoihin, pitää olla tietyt edellytykset. Katsotteko te, että palkkasoturina toiminut henkilö voi toimia maakuntajoukoissa tulevaisuudessa?

Vielä toinen kysymys: Kun ed. Pulliainen viittasi suojeluskuntiin ja kun monissa oikeistolehdissä on verrattu maakuntajoukkoja suojeluskuntiin — itse muuten en käyttänyt puheenvuorossani lainkaan sanaa suojeluskunta (Ed. Pulliainen: Minäpä käytin!) — niin pyytäisin ministeriä kertomaan, mitkä ovat suojeluskunnan ja tämän nyt perusteilla olevan maakuntajoukon erot. Millä tavalla nämä maakuntajoukot nyt eroavat näistä suojeluskunnista, jotka kiellettiin muuten rauhansopimuksen perusteella?

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisilla on vahva maanpuolustustahto. Siitä on osoituksena tämä riittävä kiinnostus kertausharjoituksiin ja maanpuolustusjärjestöissä toimimiseen. On hyvä nyt, että tämä koko systeemi lailla selkeytetään. Tämä on aika hyvä esitys. Tämä on herkkä alue, ja herkästi liioitellaan näitä asioita, mutta täytyy sekin muistaa, että tässä ei aseita oteta kotiin. Tiedetään kyllä, että suomalaisilla metsästysaseita on tosi paljon, joten tuskin sekään nyt mitään vaikuttaisi käytännössä, mutta aseet ovat armeijan tiloissa.

Kysyisin ministeriltä, kun tässä on sanottu, että maksetaan päiväraha: jos joutuu nyt sitten vaikka näihin virka-aputehtäviin, niin onko sitä pohdittu, onko työnantajalle mitään korvausta, jos kesken tärkeän työn temmataan joihinkin virka-aputehtäviin maakuntajoukoissa toimiva?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen jälkeen kun 90-luvun alussa sallittiin uudelleen vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta antavien järjestöjen perustaminen, vapaaehtoista maanpuolustusta on kehitetty varsin vauhdikkaasti, joten sikäli on oikein hyvä, että siitä säädetään lailla. Tässä lakiehdotuksessa on kuitenkin hyvin paljon ongelmakohtia, joihin toivoisin vielä puututtavan valiokuntakäsittelyssä.

Ensinnäkin siinä kyllä hämärretään rajaa sotilaallisen maanpuolustuksen ja siviilitoimintojen välillä. Siihen ovat ottaneet kantaa muun muassa vapaaehtoiset palokunnat. Täytyy muistaa, että monet järjestöt, jotka jo nyt tekevät tätä toimintaa, eivät halua Puolustusvoimien leimaa toiminnoilleen.

Toinen asia on se, että tähän liittyy vahvasti ideologinen painotus. Esimerkiksi Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle yhdeksi tehtäväksi annetaan maanpuolustustahdon lujittaminen. Tämä on mielestäni melko ongelmallista myös siinä suhteessa, että tämän kaltaiset järjestöt käyvät kouluissa luennoimassa ikään kuin yhtä lakisääteistä totuutta.

Kolmas ongelmakohta liittyy siihen, mitä puolustusministeri Kääriäinenkin toi esiin, (Puhemies: Minuutti!) eli näitä maakuntajoukkoja tullaan käyttämään puolustushallinnon sodan ajan joukkoina. Eikö tämä merkitse kokonaan uuden puolustushaaran perustamista?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tuo ministerin toteaminen, että maakuntajoukot ovat Puolustusvoimien joukkoja — ja silloin kun ne lähtevät virka-apuosastona, ne ovat juuri näitä — selventää tuon.

Mutta sitten ottaisin kysymyksen vähän lillukkaan: mitä eroa on antaa johtaa kouluammuntaa Maanpuolustuskoulutus ry:n järjestämissä harjoituksissa tai johtaa vapaakivääriammuntaa Ampumaurheiluliiton seuran harjoituksissa? Meille, kun olen liiton varapuheenjohtaja, myönnetään ammuttamisoikeudet. Ei siellä kysytä, onko se ollut tai onko se sotaväen mies. Hän saa oikeudet. Miksi täällä toisella puolella reserviläisjohtajiin ei voida luottaa, antaa heille ammuttamisoikeudet, kun harjoitus kuitenkin tapahtuu Puolustusvoimien valvonnassa? Tätä peräänkuuluttavat reserviläisjärjestöt, ja juuri tuon vastuun ja luottamuksen osoittamista pitäisi olla mukana.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että tämä laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta on saatu eduskuntaan. Todellakin on syytä todeta, että tässä parannetaan sekä kansalaisvalmiuksia että myös tietyllä lailla kriisiajan valmiuksia. On aika mielenkiintoista, että niiden taholta, jotka näyttävät ainakin julkisuudessa myös eniten vastustavan vaikkapa Suomen liittoutumista — itsekään en kyllä sen kannalla ole vaan kannatan nykyistä järjestelmää — vastustetaan myös sitten omien valmiuksien kehittämistä. Tässä on kyllä tietty ristiriita. Kai Suomen pitää pystyä omat asiansa hoitamaan myös näissä kysymyksissä.

Eräs asia, jota toivon, vaikka nämä eivät liitykään suoraan toisiinsa, vapaaehtoinen maanpuolustustyö ja kertausharjoitukset, on se, että tämän lain perusteella ei todeta ajan myötä, että olisi perustetta kulkea sitten pienemmillä kertausharjoitusmäärillä, (Ed. Laakso: Se on jo lakiesityksen perusteluissa!) vaan joka tapauksessa näen, että me tarvitsemme nämä normaalit kertausharjoitukset, koska ne ovat sitten kuitenkin tämän meidän tärkeän ytimemme perusta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvin tärkeää, että vapaaehtoista maanpuolustusta arvostetaan, ja kun on kuullut siitä, minkälaisia määriä erityisesti upseeristoa ja aliupseeristoa on näihin hakeutumassa, niin aivan varmasti siellä löydetään hyvin laadukasta porukkaa, joka hyvin vastuullisesti tukee niitä tehtäviä, ovat ne sitten virka-apuja tai sitä, että koulutuksella varaudutaan kriisiajan tilanteisiin, hoitamaan.

En voi olla ihmettelemättä sitä, mitä ed. Sumuvuori täällä sanoi, että on negatiivinen asia, että maanpuolustustahtoa lujitetaan. Kun me sentään olemme itsenäisen Suomen eduskunnassa, niin kai meidän kaikkien tulee olla sitä mieltä, että on erittäin tärkeää, että maanpuolustustahto säilyy ja sitä pidetään yllä. Se ei tarkoita minkäänlaista ylilyöntiä, vaan se on hyvin rakentava tapa suhtautua myöskin tulevaisuudessa näihin asioihin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella maanpuolustustahdossa pitää ottaa huomioon myös uudet uhat, kuten esimerkiksi ympäristöön ja globalisaatioon liittyvät ympäristö- ja ekologiset katastrofit ja niistä johtuvat asiat.

Mutta kun ministeri viittasi näihin pelkoihin ja ed. Laakson esimerkkiin siitä, että esimerkiksi ympäristökonflikti, luonnonsuojelukonflikti, voi aiheuttaa tällaisen tilanteen, että pampun antaminen toisella puolella tuntuu yhtä makealta kuin toisellakin puolella ja molemmilla on ikään kuin kovat motiivit, muutkin kuin rauhan säilyttäminen tässä asiassa, viittaan tähän 1 §:ään. Tässä todetaan näin: "- - osallistua yhteiskunnan tukemiseen vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa". Poikkeusolot ovat tietysti selvät. Siinä ovat esimerkiksi luonnonkatastrofit. Vakava häiriötilanne voi olla vaikkapa lakkotilanne. Kysyisin kantaanne tähän.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tulen maanpuolustuksesta vähän maanläheisempiin asioihin. Puolustusvoimilta on vuosien saatossa saatu erinomaisen hyvää virka-apua moniin yhteiskunnan tehtäviin. Tuossa vuosituhannen vaihteessa meillä Oulussa tapahtui sellainen ihme, että Suomen puolustusvoimat ensimmäistä kertaa koko Suomen itsenäisyyden historian aikana vetäytyi itään elikkä siirtyi Oulusta Kajaaniin. Siihen asti meillä oli hyvää apua meidän alueellamme oleville turvesoille. Esimerkiksi siellä on hyvin paljon tulipaloja. Samaten kristalliyönä vuonna 90, jolloin oululainen nuoriso mellasti ja pisti yhden kadun ikkunat säpäleiksi, silloinkin tarvittiin Puolustusvoimilta virka-apua, joka oli hyvin lähellä. Nykyään tämmöinen virka-apu on noin 200 kilometrin päässä Kajaanissa. Näihin me emme tarvitse tulivoimaa. Me tarvitsemme enemmänkin sammutusvoimaa. Mitä joukkoja niihin saataisiin, apua lähempää kuin Kajaanista?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän tätä lakiesitystä erittäin selkeänä ja hyvänä, ja ministeri Kääriäinen antoi hyvin selkeän vastauksen ja selostuksen laista kuten aina meille täällä.

Sen sijaan ed. Laakson peikkoja ihmettelen kyllä vielä tänäkin päivänä. Ne olivat puheita vuosikymmenten takaa. Kun hän otti esimerkin Lapin metsien osalta, niin sanoisin, että kun sinne ei mene turhia henkilöitä, niin kyllä ne hommansa hoitavat, ed. Laakso.

Minä olen todella sitä mieltä, että on erittäin hyvä vapaaehtoista maanpuolustusta tukea ihan lainsäädäntömielessä. Ministeri Kääriäiselle esittäisin kysymyksen: onko nyt aivan varma sitten, että toiminnalliset, taloudelliset, yhteistyöresurssit, kaikki resurssit yleensä toimivat siihen suuntaan, että vapaaehtoinen maanpuolustustahto Suomessa vain lisääntyy eikä missään nimessä vain vähene?

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kaikilla suomalaisilla on erittäin vahva maanpuolustustahto, ja tämä on kuin tilaustyö eri maakuntien upseereille ja aliupseereille, sotamiehille ja ennen kaikkea naisille jalostautua tässä maanpuolustustehtävässä. Saadaan hyvää ampumakoulutusta, saadaan hyvää reservin toimintakoulutusta jne. Muutama vuosi sitten, kun ed. S. Lahtelan kanssa tein aloitteen kodinturvajoukkojen järjestämisestä Suomessa, niin vasemmalta sain sellaisen ryöpyn — minä kerran katsoin, oliko niitä kahdeksankymmentä haukkumispuheenvuoroa siitä, että tällaista tullaan eduskunnassa esittämään. Nyt kun vapaaehtoiset maanpuolustusjoukot perustettiin, sama laulu sieltä vasemmalta tulee. Kuitenkin suurin osa suomalaisista on näiden vapaaehtoisten maanpuolustusjoukkojen kannalla, ja ennen kaikkea puolustusministeri Kääriäinen on aina ollut tehtäviensä tasalla, niin kuin äskenkin tässä eduskunnassa.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti. Tässä tuli näissä arvokkaissa palautteissa jo tähän mennessä juuri sellaisia asioita, jotka on syytä käydä lävitse puolustusvaliokunnassa ja myös perustuslakivaliokunnassa, sitä vartenhan ne ovat. Kaikkia näitä en siis tässä yhteydessä kommentoi; muutamia kommentoin.

Ensinnäkin suojeluskunnat ja maakuntajoukot: Jokainen käsittää, että kysymys on kuitenkin selvästi kahdesta eri asiasta. Maakuntajoukoissa on kysymys 2000-luvun tarpeisiin suomalaisiin olosuhteisiin rakennetusta järjestelystä, jolla on kaksi tehtävää. Toisaalta sodan aikana, kriisin oloissa, niitten tehtävänä on suojella paikallisesti olennaisia kohteita, tärkeitä kohteita, vaikkapa energialaitoksia ja vastaavia. Toinen tehtävä liittyy tähän virka-apu-ulottuvuuteen: antaa virka-apua, kuten Puolustusvoimatkin antavat virka-apua pyydettäessä. Pyytäjänä on useimmiten poliisi taikka sitten pelastusviranomainen, joku muukin voi olla. Tässä suhteessa minusta tämä on selvästi rajattu, tehtävä voidaan selvästi nähdä. Minä en lähde tässä historialliseen vertailuun tämän pitemmälle.

Pidän tärkeänä myös järjestöjen välistä vuoropuhelua, mihin ed. Lindqvistkin viittasi. Niitä pelkotiloja on ollut ja varmaan myös vääriä tietoja. Ne voidaan poistaa: asetutaan vaan samaan pöytään ja puhutaan asiat niitten oikeilla nimillä. Kun näin tehdään, silloin häipyy myös se tarpeeton epäluulo ja pelko näitten asioitten ympäriltä.

Mitä tulee siviilipalvelukseen, niin tähän palataan vähän myöhemmin johtuen siitä, että tämä kuuluu työministeriön alueeseen. Paraikaa asiaa tutkiva työryhmä saattelee työtänsä ihan loppuun, ja minulla on semmoinen kuva työryhmän työstä, että heiltä tulee aivan käyttökelpoisia esityksiä siviilipalveluksen kehittämisestä, miten sitä voitaisiin kehittää mielekkääseen suuntaan, täysipainoiseen suuntaan, järkevään suuntaan. Jos tällä tiellä päästään eteenpäin, silloin myös täytyy ottaa esille siviilipalveluksen kesto, jotta nämä asiat ovat tasapainossa keskenään. Tässä on parempi nyt olla hoppuilematta; odotetaan sen työryhmän tulos, joka sieltä on kohtapuoliin tulossa. Uskon tämänkin asian kyllä järjestyvän, kun tässä kiihko pidetään kokonaan sivussa ja otetaan maltti tilalle. (Ed. Elo: Hyvä!)

Maanpuolustushengestä ja -tahdosta: Laissahan suorastaan todetaan, että puolustusministeriön tehtävänä on omalla toiminnallaan pitää huolta maanpuolustustahdosta. Se on oikein tällaisella pohjalla oleva asia. Se on päivänselvää, että ministeriö eri toiminnoissaan sopivalla tavalla nykyajan huomioon ottaen maanpuolustustahtoa viljelee ja sitä pyrkii myös vahvistamaan. Se kuuluu ministeriömme toiminta-alueeseen, ei siinä voi laistaa. Lillukka-asioihin — joita ed. Nepponen nimitti lillukka-asioiksi — (Ed. Nepponen: Tässä keskustelussa, en muuten!) minä en tässä nyt halua ottaa sen pitemmälle kantaa, mutta se on käytävä lävitse, ed. Nepponen, siellä valiokunnassa, niin kuin moni muukin tällainen asia, hyvin tarkkaan.

Kertausharjoitukset — oikea huoli. Kun me haluamme, että Suomea puolustetaan jatkossakin reserviläisarmeijalla, joka siis koko ajan kootaan ja joka uusiintuu yleensä asevelvollisuusjärjestelmän avulla, niin sen aivan olennainen osa ovat kertausharjoitukset. On valitettava asia, että tänä vuonna ja ensi vuonna kertausharjoitusten määrä putoaa sinne noin 5 000:een pompaten uudelleen 2008 suurin piirtein 25 000:een. Tästä meillä on olemassa suunnitelmat jo Puolustusvoimien johdon kanssa, joten tässä palataan normaaliin järjestykseen tämän kahden vuoden valitettavan pudotuksen jälkeen.

Tämä vakava häiriötila — täällä on monta kertaa viitattu tähän lakkotilanteeseen. Lakko on demokraattisen yhteiskunnan menoon kuuluva laillinen oikeus. Minusta pitää nyt olla hyvää tahtoa näitten asioitten serveeraamisessa ja myös ymmärtämisessä. (Ed. Kuosmanen: Laillinen lakko!) — Puhutaan laillisista lakoista, ne kuuluvat demokraattisen yhteiskunnan menoon, niin kuin on nähty, ja niitä myös semmoisina käsitellään. Tässähän Suomessa on hyvä näyttö siitä, miten me näissä asioissa toimimme.

Ed. Vielma kysyi näistä resursseista. Jo nyt Maanpuolustuskoulutusyhdistys saa toimintaansa yhteiskunnan voimavaroja. Puolustusministeriö, Puolustusvoimat, ohjaa sinne resursseja, jotta se voi toteuttaa sitä tehtävää, joka sillä on jo ollut ja tämän jälkeen tulee nyt sitten vieläkin virallisemmaksi, kun se on julkisoikeudellinen yhteisö. Samaa kautta myös sitten tämän yhdistyksen toiminta tulee todella myös kontrolloiduksi väkevämmin kuin se tällä hetkellä on tapahtumassa.

Minä totean ihan lopuksi vielä, arvoisa puhemies, että minä toivon — se on varmaan sanomattakin selvää — että valiokunnat käyvät hyvin perusteellisen keskustelun näistä kaikista asioista, ja toivon kyllä, että voisimme tämän uuden lain sitten kuitenkin hyväksyä tämän nyt istuvan eduskunnan päätöksellä, jotta tämän mukainen toiminta voitaisiin aloittaa vuoden 2008 alusta lukien.

Kauko Juhantalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Ei tätä voi panna paljon paremmaksi muuta kuin ehdottamalla hyökkäystä. Ministeri Kääriäinen on selventänyt näissä puheenvuoroissaan esimerkillisen hyvin, mistä on esillä olevassa laissa kyse. Ja myös sellainen asiantuntevien kysymysten määrä, joka salista nousi, osoittaa sen, että suomalainen maanpuolustus ja vapaaehtoisuus, reserviläistoiminta jne., tunnetaan laajasti Suomessa ja sillä on todella laaja kannatus. Me tiedämme kaikista selvityksistä ja tutkimuksista, että niin sanottu maanpuolustustahto on Suomessa hyvin korkealla. On syytä, että eduskunta säädöksillään nykyaikaiseen malliin tukee sitä toimintaa, jossa suomalaiset haluavat oman isänmaan asioissa toimia. Sitä ei pidä rajoittaa, vaan sitä pitää ohjata ja katsoa nämä turvallisuus-, valvonta- ja opetuskysymykset tietysti huolella.

Tässähän on syytä noudattaa sellaista varovaisuusperiaatetta. On selvä, että kun Suomessa on 350 000 metsästäjää ja heillä on useita aseita, niin Suomessa kyllä aseita käsitellään ja aseiden kanssa kovat piipussa liikutaan laajasti, esimerkiksi juuri tähän aikaan erittäin järein asein. Siellä toimitaan aivan vapaaehtoisohjauksin ja itse opetellen traditioita ja määräyksiä noudattaen. Ei siis ole outoa, että meillä ohjauksessa siihen ammattiin koulutuksen saaneet voivat ohjata. Tässä säädetään, että tätä ylimääräistä varovaisuutta kaikessa toiminnassa seurataan.

Eduskunta on odottanut selonteon jälkeen, että me ehtisimme valmistella ja saada päätökseen vielä kolme keskeistä lakia puolustusalueella. Tähänhän liittyy yhdeksän viittausta eri lakeihin — ne ovat enemmän teknisiä korjauksia — ja meille on hyvin tärkeätä saada juuri tämä vapaaehtoinen maanpuolustuslaki asevelvollisuudesta ja laki Puolustusvoimista käsittelyyn. Ne ovat suuria kokonaisuuksia, ja tiedämme, että niihin liittyy herkkiä kysymyksiä. Me kuulimme jo silloin, kun valmistelimme puolustusvaliokunnassa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, erittäin runsaasti asiantuntijoita muun muassa tämän asiakokonaisuuden yhteydessä ja tiedämme sieltä, miten varoen ja herkästi me tulemme tätäkin asiaa käsittelemään.

Katsoimme tänään alustavasti listan niistä, joita ministeriö on asiantuntijoina kuullut. Se on ollut todella erinomaisen suuri työ, joka siinä on tehty. Me tulemme valiokunnassa uudelleen kuulemaan valtaosan heistäkin ja myös vielä laventaen asiantuntijamäärää, niin että kyllä me kaikesta otamme selvää, mikä tässäkin keskustelussa on tullut esille, ja pyrimme löytämään sellaiset täsmälliset määritelmät, joita salissa aivan selvästi kaivataan.

Kuten sanoin, valiokunnassa tiedämme kokemuksesta, että poliittisesta menneisyydestä johtuen tähän voidaan liittää hyvin herkkiä ja haavoittuvia kohtia. Tähän voidaan liittää eri tavoin myös muita ideologisia asioita, mutta syyttä suotta. Se ei ole, niin kuin valiokunnan varapuheenjohtaja Laakso hyvin tietää, pelkkä oikeiston asia. Valiokunnan erittäin suuri enemmistö oli yksimielisesti — saattoipa varapuheenjohtaja jäädä kovin yksinkin eräissä kysymyksissä — tukemassa selontekoa. Ja salissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eduskunta hyväksyi turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon, joka on ollut tämän lakiesityksen esittämisen pohjana. Eduskunta on kaivannut tätä, ja nyt valtioneuvosto on kiitettävällä tavalla toiminut.

Me tulemme tässä asiantuntijakierroksessa myös yhdistämään paljon samoja asiantuntijoita asevelvollisuuslakia ajatellen. Nyt on otollinen aika, kun vielä laki Puolustusvoimista tulee — valitettavasti vähän myöhemmin — mennä eduskunnassa aivan seikkaperäisesti, yksityiskohtaisesti, läpi koko meidän puolustusjärjestelmämme, vapaaehtoistyö, kertausharjoitukset ja maakuntajoukot. Ja yksi tietenkin on tärkeä, tämä virka-apukysymys, joka on niitä herkkiä asioita silloin, kun halutaan väärin ymmärtää virka-aputehtävät. Virka-apuun ei kukaan mene omin päin, aina täytyy toisen viranomaisen pyytää. Ja se, joka pyytää, myös valvoo, että virka-apua antava toimielin toimii niin kuin laissa on määrätty. Ei Inarin honkien ympärillä juokse meidän maakuntajoukkojamme omin päin tai vapaaehtoiskaadereita — tuskin juoksee näissä puuasioissa milloinkaan.

Se, mikä tässä on myös erinomaisen hyvää, mikä liittyy myös ed. Elon siviilipalveluskysymykseen, on se, että nyt aukeavat ovet todella ammoselleen myös naisille osallistua. Kuten täällä on monessa puheenvuorossa todettu, naisjärjestöt ovat maanpuolustusasioissa erittäin aktiivisia, siellä on paljon halukkaita tulemaan mukaan, ja se on syytä järjestää. Tässä on siihen hyvä tilaisuus. Tässä aukeaa tilaisuus myös sellaisille nuorukaisille tai miehille, jotka eivät ole suorittaneet asevelvollisuutta syystä tai toisesta. He voivat kuitenkin myöhemmin innostua kovinkin maanpuolustustehtävistä, ja heille löytyy paikka siinä järjestelmässä, joka nyt luodaan.

Kun ennakoidusti puhuttiin siviilipalvelusasiasta, niin siitähän meillä on kovin monia eri mielipiteitä. Yhdyn siihen, mitä ministeri lausui, että kun aika pian se asia tulee esille, niin ei se kesto nyt sinänsä ole millilleen tärkeä, mutta se on, mitä siellä tehdään, ja se, että se on määrätietoista, se on ohjelmoitua ja se toiminta tapahtuu maanpuolustuksen ja pelastus- ja tämän koko järjestelmän turvaamisen hyödyksi. Olin muun muassa ed. Maija-Liisa Lindqvistin ja puheenjohtaja Jaakonsaaren kanssa puhumassa maanpuolustuskurssilla juuri hiljattain, ja tämä asia oli silloin amiraalin puheenvuoron johdosta ajankohtainen. Puheenjohtaja Jaakonsaari oli siitä hyvin innostunut. Hän sanoi, että hänkin tuntee erään, joka siviilipalveluksen aikana kirjoitti tohtorinväitöskirjan. Minä sanoin, että se ei ole kyllä se tarkoitus tässä järjestelmässä, että siellä kirjoitetaan väitöskirja, mutta vastaavasti minä olen tavannut monta siviilipalvelusmiestä, jotka eivät tee yhtään mitään, ja kyllä se nyt tietysti on vielä huonompi asia kuin väitöskirjan tekeminen. Nämä kaipaavat selkeyttämistä ja sisällön määrittelemistä, mitä siihen kuuluu ja miten ohjataan. Kyllä siihen varmasti löytyy sitten oikea aika, koska eihän meistä kukaan nykypäivänä halua, että se on pelkkä simputusaika, jossa ihminen poistetaan kaikesta yhteiskunnan etuja ajavasta elämästä pois.

Uskon, että valiokunta löytää saliin tuotavaksi hyvin seikkaperäisen ja erittäin hyvin valmistellun mietinnön, joka, kuvittelen, on kovinkin yksimielinen.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että hallitus on voinut antaa yksimielisesti lain vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Täällä on jo nyt kuultu useammassakin puheenvuorossa, miten herkkä alue maanpuolustus sinänsä on ja se herättää kovin paljon myöskin tunnereaktioita. Niin saattaa käydä, että tämäkin keskustelu herättää vielä sitten, kun tämä laki palaa. Toivon, niin kuin puolustusvaliokunnan puheenjohtajakin totesi, että hyvin perusteellisesti puolustusvaliokunta tämän lain käsittelee, mutta kun se palaa tänne eduskuntaan, täällä on intohimoja myöskin käydä tämmöistä vahvaa poliittista debattia ja ennen kaikkea se on liittynyt tänne äärivasemmalle, jossa edustajat ovat tätä asiaa pitäneet vahvasti esillä.

On syytä muistaa, että valtioneuvoston selonteossa turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta vuodelta 2004 todetaan, että vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus edistää puolustuskykyä, lujittaa maanpuolustustahtoa sekä tukee viranomaisia varauduttaessa häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Minusta nämä on syytä todeta. Onhan niin, että kyllä vapaaehtoista maanpuolustustyötä on syystä pidetty myöskin voimavarana, joka edistää tavallisten kansalaisten arjen turvallisuutta, varautumista uusiin uhkiin ja sotilaallista puolustusvalmiutta. Me hyvin tiedämme, että puolustushallinto ei käytännössä ole voinut valtiontaloudellisista syistä aina yksin hoitaa esimerkiksi asevelvollisuuteen liittyvää täydennyskoulutusta ja muuta vastaavaa toimintaa.

Kuten täällä on myöskin tullut selkeästi esille, niin kyllähän tämän lainsäädännön kautta myöskin naisten mahdollisuudet saada vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta lisääntyvät ja tulevat merkittävästi paranemaan ja vahvistumaan, ja tähän selvä tarve on. Mielestäni on hyvä, että nyt lainsäädännöllä vahvistetaan maanpuolustuskoulutusta ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksestä tulee julkisoikeudellinen yhdistys. Minusta se on erittäin järkevää ja perusteltua. Kuten täällä on kuultu, tätä on huolella ja perusteellisesti valmisteltu.

Arvoisa puhemies! Sitten täällä on tullut — viitataan aina menneeseen — esille, että maakuntajoukoista on tulossa uudet suojeluskuntajoukot. Sellaista on julkisuudessa ainakin esitetty. Me tiedämme kaikki, mitä liittyi suojeluskuntajärjestelmään aikanaan. Ei kaikki siinä ole suinkaan ollut positiivista, ja siihen liittyy hyvinkin traagisia tarinoita ja asioita, mutta on myöskin syytä muistaa se, minkä takia suojeluskunnat aikanaan syntyivät ja mitä työtä ne olivat tekemässä suomalaisen yhteiskunnan, tämän järjestelmän, puolustamiseksi. Minusta sitäkään ei pidä väheksyä ja ajatella tänä päivänä, että sillä ei ollut mitään merkitystä.

Arvoisa puhemies! Minä uskon, että kun nyt lainsäädännöllä vapaaehtoinen maanpuolustustyö tulee saamaan juridisen vahvuuden, niin yhteistyön, totta kai, pitää olla kiinteää maakuntajoukoilla Puolustusvoimien kanssa ja on selvää, että tätä järjestelmää myöskin valvotaan. Eihän tätä vaan tehdä sitä varten, että se on olemassa, vaan kyllä tässä täytyy olla tiukka valvonta. On syytä muistaa, että sotilaallinen koulutus on edelleen Puolustusvoimain antamaa ja valvomaa. Muuta koulutusta maanpuolustuskoulutusyhdistys voi antaa vapaasti. Minusta tässä on ihan selkeät säännöt. Luulen, että kun tässä on laaja yhteisymmärrys myöskin hallituksen piirissä ollut, niin tätä voidaan viedä järkevällä tavalla eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin myöskin todeta sen, että kyllä tämä lakipaketti kokonaisuudessaan, näin ainakin rohkenen tältä paikalta toivoa, vahvistaisi maanpuolustustahtoa suomalaisessa yhteiskunnassa ja ennen kaikkea nuorten keskuudessa. Minä sanoisin, että tämä lainsäädäntö on nyt valmisteltu nimenomaan tulevaisuutta varten eikä enää katsota menneisyyteen vaan eteenpäin. Pidän tätä erittäin hyvänä, että hallitus on yksimielisesti voinut tämän lakiesityksen antaa.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella, katse eteenpäin. Edellisen puheenvuoron käyttäjä viittasi turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon. Lisätä täytyy, että molempia tarvitaan, sekä turvallisuuspolitiikkaa että maanpuolustusta. Meillä on ollut painopiste traditionaalisesti liikaa maanpuolustuspuolella ja uudet uhat, ilmastonmuutokseen liittyvät uhat, sanotaan nyt vaikkapa sellaiset asiat kuin öljynkuljetusten räjähdysmäinen kasvu Suomenlahti—Itämeri-alueella, ovat näitä uusia uhkia, jotka pitää pystyä hallitsemaan.

Mutta sitten yleiseen asevelvollisuuteen. Se on hieno asia, ja se on demokraattinen, se luo sitä oikeaa maanpuolustushenkeä. Siellä on pääosa ainakin miespuolisesta vuosiluokasta mukana, ja se on aivan oikein. Mutta tämä vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on sinänsä hyvää tietysti ja positiivista, mutta se valikoituu. Siellä eivät ole sillä lailla ikään kuin kaikki mukana. Siinä on pikkasen ehkä tarkastelun paikka, että se on valikoituvaa, ja niin kuin täällä todettiin, ne, joilla on jo esimerkiksi aseita, hakeutuvat helpommin tällaisiin aseleikkeihin. Tässä mielessä tämä näkökulma on aika tärkeä, mihin vakavasti ministeri kiinnitti huomiota, että ollaan tarkalla silmällä 1 §:n suhteen, jossa puhutaan yhteiskunnan häiriötilanteista ja poikkeusoloista. Silloin tämä viranomaisvastuu on keskeinen kysymys tässä kohdin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kuulijoiden pettymykseksi täytyy todeta, että ei ole oikein mitään asiaa, mitä pitäisi tässä kumota. Kun oletin, että ed. Tiusanen omasta vaalipiiristäni esittäisi jotain semmoista kriittisyyttä puheenvuorossaan, mikä pitäisi alas ampua, niin sanotusti teurastaa, niin suureksi pettymykseksi ed. Tiusasen puheenvuoro minulle optimistisesti katsottuna oli erittäin myönteinen, ymmärrettävä, järkevä. (Ed. Pulliainen: Pettymys on täydellinen!) Olen ed. Tiusasta aina pitänyt täydellisenä puhujana ja täydellisenä asioitten ymmärtäjänä, se tähän täytyy todeta ainakin tässä asiassa, koska ed. Tiusanen halusi tässä asiassa ymmärtää hallituksen esitystä ja nähdä sen isänmaan edun mukaisena.

Mutta jos tätä maailmaa katsotaan sitten muuten, kun katson ja näen, että siinä etupenkissä varsinkin ed. Lammisesta alkaen odotetaan jotakin kivien heittelyä tai sinkoilua täältä, (Ed. Lamminen: Juuri näin!) niin tulette pettymään, näin ei tule käymään. (Ed. Pulliainen: Kaksinkertainen pettymys!) Jos tätä maailmaa katsotaan, jo aikaisemman keskusteluosuuden aikana ed. Kuosmanen kertoi, että ed. Kuosmasen, itseni ja muutamien muiden edustajien tekemä aloite kodinturvajoukoista on todella juuri sitä samaa vapaaehtoistyötä, mikä silloin alas vaiettiin, koska se ei ollut hallituksen rivistä lähtenyt, alas ammuttiin. Nyt hallitus on tullut sille järkevälle linjalle ja lähtenyt siitä liikkeelle, niin kuin puolustusselonteossa 2004 eduskunnalle annettiin ymmärtää ja siinä kuulemisessa käydyn keskustelun perusteella nähtiin, että tällainen laki on tarpeellinen. Ilman tätäkin pystyttiin tulemaan toimeen, mutta laki semmoisena, siinä laajuudessa kuin tämä toiminta on olemassa, toteutettu, ja mitä odotuksia on olemassa, on syytä antaa. Ja näin, ed. Laakso, me yksimielisesti päätimme, että tämmöinen laki on syytä hallituksen tuoda, ja nyt se on tullut tänne järjestykseen. Näin katsottuna, ed. Kuosmanen, te ette olleet hallituksen riveissä silloin, kun me ed. Laakson kanssa tästä päätimme. Tosin te molemmat olette oppositiossa, mutta ei tässä omassakaan roolissa aina välttämättä ole mitään eroa, onko hallituksessa vaiko oppositiossa.

Jos tätä maailmaa katsotaan, niin onhan tähän joitakin puutteita jäänyt. Jos puutteita katsoisin, oli niitä lain tarkka rajaus siihen, että koulutusta voidaan antaa 18—60-vuotiaille. Pidän aika erikoisena ihmeenä, että ei tähän mahtunut mukaan alle 18-vuotiaille annettava maanpuolustuksellinen asennekoulutus ja niitten perusteitten antaminen, mitä olisi hyvin voitu tähän luoda ja tehdä. (Ed. Laakso: Se oli työryhmän esityksessä kyllä!) — Toivoisin näin, ed. Laakso, että olette oikeassa, että se työryhmän esitys, kun tämä ei nyt tullut tähän, voisi joskus tulla ja toimia. — Ja tällä, kuulijoiden pettymykseksi taaskin, en tarkoita mitään militarisointia tai siihen liittyvää toimintaa, vaan tarkoitan semmoista toimintaa, mikä auttaisi luonnossa selviytymisessä: liikkumisen, käden, silmän, jalan ja ymmärtämyksen taitojen kehittämistä, niin kuin esimerkiksi metsästysseuroissa tehdään. Esitänkin kysymyksen, jääkö tämä terveen suomalaisen nuorison maasto- ja ammuntataitojen koulutus sitten yksinomaan metsästysseurojen vastuulle. Tältä se nyt näyttää. (Ed. Nepponen: Ampumaurheiluseurat!) — Jos tätä maailmaa katsotaan, ed. Nepponen, valitettavasti ampumaurheiluseuroihin on vielä korkeampi kynnys päästä matkaan kuin metsästysseuroihin.

Sen osalta, mikä lähtee tuolta nuorisotasolta, toimii ja etenee vapaasti eteenpäin, luulen, että vain partiolaistoiminta on semmoista, mihin todella haetaan nuoria, tosi nuoria, ja sieltä lähdetään niin kuin liikkeelle. Partiolaistoimintaa ei voi mitenkään tähän asiaan rinnastaa mukaan, mutta voidaan todeta, että partiossa opitut taidot ovat kyllä eduksi näissäkin asioissa toimittaessa.

No, jos tätä maailmaa katsotaan vähän sekä tässä että yleiskeskusteluissa myöskin tuolla kentällä, menee sekaisin semmoinen asia, kun todetaan, että tämä toiminta on vain tätä maakuntajoukkotoimintaa. Edelleen toistan sen, että tällä on kaksi porrasta, maakuntajoukkotoiminta on osa Puolustusvoimien sodan ajan joukkoja. Tässä periaatteessa tämä asia selviää, vaikka vähän huonosti on kirjoitettukin 28 §:ssä, missä todetaan tämä kaksiportaisuus tähän ilmoittautumisen osalta, ja sitoumus annetaan Puolustusvoimille, siis kaikki ilmoitukset vapaaehtoisuudesta voidaan jättää Puolustusvoimille, minkä kautta ne kulkevat. Mutta se sitoumus, mikä tulee Puolustusvoimille, koskee erityisesti näitä maakuntajoukkoja, myös se, missä todetaan: "Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen koulutus- ja tukitehtäviin sekä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen jäsenjärjestöjen tehtävään sitoutuva antaisi sitoumuksen Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle." Näin todettuna tämä asia, tämän ymmärtämällä sieltä selviää se, että voidaan osallistua niihin tukitoimintoihin, olla siinä mukana, ja silloin voidaan myöskin sitoutua entistä syvemmälle ja pidemmälle näihin maakuntajoukkoihin. Mutta niin kuin hyvin olette voineet julkisuudessa huomata ja nähdä, kun Puolustusvoimat Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kautta hakee väkeä näihin maakuntajoukkoihin, tulijoiden fyysinen taito ja kenttäkelpoisuus testataan erinomaisen hyvin, ja voisi sanoa, että eduskunnasta vain sitkeimmät urheilijat, urheiluhenkiset edustajat voisivat tulla valituiksi sinnekin. Katson, että itse todennäköisesti karsiutuisin näissä kuntotesteissä pois.

Se, minkä voi nähdä erittäin myönteisenä tässä asiassa, on se, että tämä mahdollistaa naisten ja naisjärjestöjen erittäin vahvan mukaan pääsyn, mahdollistaa myöskin maanpuolustusharrastusta tukevien naisten sitoutumisen, ilmoittautumisen ja sijoittumisen tänne organisaatioon niin, että kriisin syntyessä heillä olisi myöskin tehtävä ja sijoitus jo ennalta tiedossa ja valmiina. Tiedän, että erityisen hyvin siellä vasemmalla tunnetaan se, miten kriisiaikainen työvelvollisuus kohtelee ja koskettelee myöskin naisia. Nyt tämä järjestelmä antaa mahdollisuuden siihen, että ne naiset, jotka haluavat sitoutua, haluavat toimia, jo etukäteen tulevat nimettyä sinne. Ja voisi arvella, että ehkä sen osalta vähenee tarve työvelvollisuuden perusteella nimetä semmoisia tekijöitä näihin joukkoihin, joille tämä asia on ikään kuin vastentahtoista, heille tulee enemmän tilaa harrastella sitä sun tätä, vaikka olisivat poikkeusolotkin kysymyksessä.

Kun tätä maailmaa katsotaan sitten sisällöltään, niin ministeriö on tehnyt erittäin erinomaisen hyvää tekstiä ja kuunnellut monia lausunnonantajia ja sen osalta myöskin saanut esityksen sellaiseksi, että tämä on ymmärrettävää. Mutta täältä löytyy muitakin, otan esimerkkinä 32 §:stä, jossa puhutaan tästä ilmoittautumisesta, mukaan lähdöstä, matkustamisesta ja kieltäytymisestä: "Esteeksi katsottaisiin siten joukkoliikenteen keskeytyminen, vakava sairaus tai se, ettei henkilö ole saanut työnantajaltaan vapautusta työstä." Mutta 32 §:ssä tämä asia kirjoitetaan niin päin: "Jos harjoitus tapahtuu työaikana, on tarvittaessa esitettävä työnantajan kirjallinen suostumus." Eiväthän tässä voi perustelut ja pykälä olla näin keskenänsä täysin ristiriitaisia.

Minun ei tarvitse toivoa, että valiokuntakäsittelyssä tämä asia oikaistaisiin ja otettaisiin huomioon, vaan asetan itselleni muistilapun, että siinä yhteydessä, kun valiokunnan jäsenenä tätä asiaa olen käsittelemässä, niin tämä käsitellään ja hoidetaan sellaiseksi tekstiksi, mikä on ymmärrettävissä ja nähtävissä. Eli jos harjoitus tapahtuu työaikana, niin vakava este tai tämmöinen vastaava kieltäytymisen peruste siihen hommaan on olemassa se, ettei ole työnantajalta saatu vapautusta työstä tätä harjoitusta varten, eikä näin, niin kuin se tänne nyt on kirjoitettu.

Rouva puhemies! Kun tämä hallituksen esitys nyt on syntynyt, toimikunnan laaja yksimielisyys tämän antamiselle on ollut olemassa. Uskon, että tämä luo raamit ja tulevaisuuden suomalaiselle maanpuolustukselle, sen vapaaehtoisuudelle ja koko maanpuolustukselle niin, että siinä voivat olla mukana kansalaiset, jotka tämän ikärajan puitteisiin mahtuvat, 18—60, peruskoulutuksestaan riippumatta, asevelvollisuusajan koulutuksesta riippumatta, poliittisista katsantokannoista riippumatta, palvelivatpa he tätä maatansa sitten isänmaan nimissä joko laitavasemmalla taikka äärioikealla. Tämä on järjestelmä, järjestelmälaki ja toiminta, mikä on vain koko maan turvallisuuden ja isänmaan edun vuoksi. (Puhemies: 10 minuuttia, ed. Seppo Lahtela!) Tässä ei katsota poliittista väriä, ei tulevaisuutta eikä ideologista mielialaa.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selvennyksen vuoksi ed. Lahtelalle. Vasemmalla ei suhtauduta kielteisesti vaan myönteisesti vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Se, mikä meitä tässä yhteydessä häiritsee, on kyse siitä, että sitä nykykäytäntöä, jonka puitteissa vapaaehtoinen maanpuolustustyö toimii, aiotaan lainsäädännöllisesti muuttaa siten, että sotilaallista koulutusta voitaisiin antaa myös muualla kuin Puolustusvoimien puitteissa. Tämä ei ole meidän mielestämme oikein, emmekä pidä tämän kaltaista kehitystä oikean suuntaisena. Tässä suhteessa katsomme, että sotilaallisen koulutuksen antaminen kuuluu vain Puolustusvoimiin ja Puolustusvoimien vakinaiselle henkilöstölle, ei muille.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on kovasti kehuttu lakiesitystä, ja toivon, että muutamalle kriittisellekin huomiolle on vielä tilaa. Koska vapaaehtoinen maanpuolustus näyttää viime aikoina selvästi vahvistaneen asemiaan, niin on sinänsä hyvä, että siitä säädellään lailla. Silti on todettava, että on vaikea löytää syitä sille, miksi vapaaehtoista maanpuolustusta on viime aikoina paisutettu niin paljon. Onko syy kenties siinä, että perinteisten maanpuolustusjärjestöjen jäsenmäärät ovat olleet laskussa? On mielestäni aika ongelmallista, että maanpuolustuksen toimintakenttää laajennettaessa raja sotilaallisen maanpuolustuksen ja erilaisten siviiliviranomaisten ylläpitämien tehtävien välillä hämärtyy. Esimerkiksi perinteistä vapaaehtoista pelastustoimintaa, jota vapaaehtoiset palokunnat harjoittavat, ei pitäisi sotkea maanpuolustuksen toimialaan. Onko puolustushallinto ulottamassa lonkeronsa perinteisten pelastusalan kansalaisjärjestöjen tontille keksiäkseen itselleen uusia tehtäviä?

Suomen Sopimuspalokuntien Liitto on esimerkiksi ottanut kantaa sen puolesta, että laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta rajattaisiin koskemaan vain sotilaallista maanpuolustusta eikä siviiliviranomaisia pakotettaisi lainsäädännöllä tukemaan vapaaehtoista sotilaallista maanpuolustusta. Suomen Sopimuspalokuntien Liiton puheenjohtaja Isto Kujala otti maaliskuussa Helsingin Sanomissa kantaa lakiesitykseen ja totesi osuvasti, että sisäisen turvallisuuden ja turvallisuuskoulutuksen tehtävien siirtyminen lainsäädännön voimin puolustushallinnolle ja maanpuolustuskoulutusjärjestölle ei ole oikeaa yhteiskunnan ja vapaaehtoisten resurssien käyttöä, sillä näissä tehtävissä on jo mukana riittävästi osaavia vapaaehtoisjärjestöjä. On otettava myös huomioon, että monet vapaaehtoisjärjestöt kavahtavat mahdollista sotilaallisen maanpuolustuksen leimaa siviililuontoiselle toiminnalleen.

Vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa siunattiin ajatus sotilaallista maanpuolustusta tukevien maakuntajoukkojen perustamisesta. Nämä joukot perustettaisiin vuonna 2008, ja normaalioloissa vapaaehtoiseen maanpuolustukseen sitoutuneet reserviläiset harjoittelisivat maakuntajoukkojen alueellisissa toimintakeskuksissa. Sotatilassa ne kuuluisivat Puolustusvoimien joukkoihin, kuten ministeri Kääriäinen täällä totesi. Tavoitteena on värvätä vapaaehtoisiin maakuntajoukkoihin 50 000—100 000 miestä ja perustaa jopa 100 toimintakeskusta ympäri maata. Maakuntajoukot ja toimintakeskukset näyttävät jo kokonaan uuden puolustushaaran perustamiselta, mikä ei ole tarkoituksenmukaista, koska siihen ei ole myöskään minkäänlaista puolustuspoliittista tarvetta. Maakuntajoukkojen vertaaminen suojeluskuntiin on ehkä tässä tilanteessa liioiteltua, mutta siitä huolimatta olisi ollut hyvä historia mielessä pitäen kartoittaa myös erilaisia riskejä, joita mahdollisen voimankäytön ja vapaaehtoisuuden yhdistelmä voi tuottaa.

Vuonna 1993 perustettiin reserviläis- ja muiden maanpuolustusjärjestöjen toimesta Maanpuolustuskoulutusyhdistys, joka järjestää erilaista maanpuolustukseen liittyvää kurssi- ja koulutustoimintaa. Nyt keskustelussa olevassa lakiesityksessä tälle järjestölle annetaan puolustushallinnon rinnalla oikeudeksi osana julkista hallintotehtäväänsä lujittaa kansalaisten maanpuolustustahtoa. Sama oikeus kuuluisi myös kaikille Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen jäsenjärjestöille. Tämä sitoo järjestön hämmentävällä tavalla puolustushallinnon lakisääteisen agendan kellokkaaksi. Täten järjestön edustajien ja kouluttajien tehtävä on edistää yksinomaan puolustushallinnon virallista arvoasetelmaa ja vastustaa muita poikkeavia näkemyksiä. Enpä itse haluaisi toimia järjestössä tai yhdistyksessä, jonka suuta suitsitaan vastaavalla tavalla.

Ongelmalliseksi tämän asetelman tekee myös se, että maanpuolustusjärjestöt käyvät nykyisin esimerkiksi kouluissa luennoimassa turvallisuus- ja maanpuolustusaiheista. (Ed. Lamminen: Kauheata!) On erittäin kyseenalaista, että yhdellä näkemyksellä olisi tällaisessa tilanteessa lakisääteinen asema. Maanpuolustustahdon edistämiseen liittyvät muotoilut pitäisi poistaa lakiesityksestä kokonaan. Maanpuolustustahdon nostattaminen on vahvasti ideologista toimintaa, ja yhden totuuden lakisääteistäminen järjestön kautta välitettäväksi ei ole moniarvoisessa demokraattisessa yhteiskunnassa hyväksyttävää.

Maamme sotilaallinen puolustaminen ei tämänhetkisessä turvallisuusympäristössä tarvitse suurta reserviarmeijaa, ja kehitys kulkee vääjäämättä kohti valikoivampaa asevelvollisuutta. Näitä merkkejä on toki luettu Puolustusvoimissakin. Ehkäpä vapaaehtoisen maanpuolustuksen paisuttaminen onkin viimeinen vippaskonsti, jolla Puolustusvoimat pitää kiinni asemastaan ja levittää maanpuolustustahdon ideologiaa, kun koko miesikäluokan haaliva asevelvollisuusarmeija ei ole enää tulevaisuudessa itsestäänselvyys.

Arvoisa puhemies! Maanpuolustusta tulisi puolustushallinnossakin tarkistaa vastaamaan nykyajan todellisia uhkakuvia. Tänä syksynä eduskunta käsittelee myös asevelvollisuuslain, mutta erillään tästä keskustelusta, mikä on hieman harmillista, koska se estää näkemästä laajemmin maanpuolustuksen kehittämiseen liittyvää kokonaisuutta. Toivottavasti kokonaisuus pidetään mielessä seuraavaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa laadittaessa.

Lopuksi haluaisin vielä todeta, että en ymmärrä, miksi täällä ylistetään niin kovasti tätä naisten osuutta vapaaehtoisen maanpuolustuksen kasvattamisessa. Tasa-arvolla sitä ei ainakaan voi perustella, sillä armeija ja asevelvollisuus on jo lähtökohtaisesti suuri epätasa-arvoisuuden linnake. Millä voitte miesten kannalta perustella sen, että asevelvollisuus on pakollinen vain toiselle sukupuolelle? Se on suurin maamme miehiä koskettava epätasa-arvo-ongelma.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni on perusteltua, että vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta säädetään lakitasoisesti. Tätä ministeri täällä aiemmin hyvin perusteli. Laki mahdollistaa parlamentaarisen kontrollin. Myös se, että kolmatta sektoria kehitetään niin, että toimintaperiaatteet, vastuut, oikeudet ja velvollisuudet ovat selvät, on tarpeen. Tällä lailla vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta varmistetaan toiminnan lainmukaisuus, sen asema suhteessa Puolustusvoimiin sekä vapaaehtoistoimijoiden asema.

Mielestäni selkeänä lähtökohtana tulee olla sen, että vapaaehtoinen maanpuolustus voi olla ainoastaan Puolustusvoimien toimintaa tukevaa. Sillä ei millään muotoa voida korvata asevelvollisuusjärjestelmään perustuvaa maanpuolustusta.

Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen lisäämisen pääasiallinen perustelu ei voi olla myöskään taloudellinen. Uskottavan puolustuksen lähtökohtana tulee olla, että Puolustusvoimille taataan sellaiset resurssit, että kertausharjoituksia ja koulutusta voidaan järjestää riittävästi.

Täällä on paljon puhuttu virka-aputehtävistä. Mitä sitten tulee vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan osallistuvien käyttöön virka-aputehtävissä, niin tällä lainsäädännöllä ei mielestäni muuteta nykyistä virka-apukäytäntöä. (Ed. Laakso: Totta kai muutetaan! Nykyiset, joita käytetään, ovat asevelvollisia!) — Osallistuminen tapahtuu aina, ed. Laakso, vastuuviranomaisen johdolla ja ohjauksessa, ja virka-apuun osallistuvan henkilöstön ratkaisee tehtävän luonne. Tämä on selkeä lähtökohta. — Virka-avun lähettämisestä vastaavan sotilasviranomaisen tulee jatkossakin tapauskohtaisesti arvioida, tarvitaanko tehtävässä kantahenkilökunnan tasoista erityisosaamista, nopeasti liikkeelle saatavia varusmiehiä vai sitten näitä vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan osallistuvia joukkoja, jotka viimemainitut mielestäni lähinnä soveltuvat erilaisiin huoltotehtäviin, metsäpalojen sammutustoimintaan, raivaustehtäviin. (Ed. Laakso: Hyvä, rajataan se sitten sellaiseksi!) Mielestäni ed. Laakson esimerkit tältä osin olivat kovin fiktiivisiä.

Pelastustoiminnan menestyksellinen suorittaminen edellyttää, että virka-apuna käytettävien voimavarojen saatavuus, toimintavalmius ja käyttö on etukäteen suunniteltu ja sovittu. Uskon, että näissä suunnitelmissa vapaaehtoiseen maanpuolustukseen osallistuvien rooli ei ole kovinkaan merkittävä.

Arvoisa rouva puhemies! Lausuntovaiheessa tästä lakiesityksestä on esitetty monia kriittisiä kommentteja. Erityisesti sotilas- ja siviiliorganisaatioiden toimintojen eron selkeänä pitäminen on nähty tärkeänä, ja tähän on todellakin helppo yhtyä. Mielestäni voidaan myös kysyä, kärsiikö siviilijärjestöjen perinteinen vapaa kansalaistoiminta siitä, että niiden toiminnan ajatellaan kuuluvan sotilaallisen maanpuolustuksen piiriin. Entä mikä on sitten oikea taho kouluttamaan laajasti kansalaisia ja tukemaan siviiliviranomaisia rauhanajan turvallisuuteen ja varautumiseen liittyvissä kysymyksissä? Voidaan myös kysyä, asetetaanko tällä lainsäädännöllä varautumiskoulutusta antavat tahot eriarvoiseen kilpailuasemaan taloudellisten etuuksien suhteen. Mielestäni näitä ja täällä tänään esiin tulleita monia muita kysymyksiä puolustusvaliokunnan täytyy mietintöä laatiessaan tarkasti pohtia.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, ed. Juhantalo, lopetti puheenvuoronsa toteamukseen, että puolustusvaliokunta tulee tekemään perusteellisen mietinnön ja tulee tekemään sen sillä tavalla, että siellä löytyy näihin keskustelun alaisiin asioihin yksimielisyys. Näin minä ymmärsin.

Arvoisa puhemies! Tähän on mielestäni tarvetta. Ensinnäkin on olemassa jo yksi erityinen syy, miksi tämä laki sinänsä on tarpeen. Nimittäin, kun vuonna 1993 perustettiin tämä Maanpuolustuskoulutusyhdistys, jonka siipien suojassa on näitä vapaaehtoisten taisteluharjoituksia ja ammuntoja järjestetty, niin niihin on esimerkiksi Kuusamossa osallistunut alaikäisiä, siis konepistooliammuntoihin alaikäisiä. Eräällä kirjallisella kysymyksellä kiinnitin tähän asiaan huomiota, ja jouduttiin tunnustamaan, että näinhän se asianlaita on. Elikkä toisin sanoen jo tällä lailla selvästi osoitetaan, että haarukka on 18—60 vuotta, ja se on jo sinänsä lain säätämisen veroinen asia, elikkä asia on jo tällä tavalla erinomaisen perusteltu.

Sitten täällä ed. Laakso esitti hyvin mielenkiintoisen fiktiivisen mallin, josta jo moni on ehtinyt, muun muassa ed. Kallio juuri äsken, kertomaan, kuinka todella fiktiivinen se olikaan. Arvoisa puhemies, tulen aiheuttamaan nyt juuri erittäin suurta välihuutojen tulvaa pöytäkirjaan, kun totean, että tuo esimerkki ei ollut kovin huono, se fiktiivinen malli. Minä yritän sitä kuvata.

Tämän hallituksen esityksen olennaiset pykälät ovat 23 ja 28 §. 28 §:ssä kuvataan sitoumusmenettely, jonka kohdalla ed. Seppo Lahtela, aivan oikein, kiinnitti huomiota, siihen kahtiajakoiseen sitoutumiseen, ja 23 §:ssä kuvataan virka-aputehtävät. Elikkä siis toisin sanoen siellä puhutaan hyvin selvästi poliisin virka-apuna toimimisesta jnp. Tämä tuo tämän asian juuri, aivan sattumalta, siihen fiktiiviseen malliin, jonka ed. Laakso oli ilmeisesti aika hauskaksi tarkoittanut, nimittäin kun hän toi kuvitteellisen Inarin tuonne Pohjois-Suomeen. Kuvitellaan, että meillä on Pohjois-Suomessa todellakin tämmöinen kunta tai alue ja se sattuu olemaan myöskin poronhoitoalue. Mikä siellä onkaan tällä hetkellä se keskeinen niin sanottu häiriö, yhteiskunnallinen häiriötekijä? Se on se, että poromiehet, kunnon kepulaiset, ovat jakautuneet kahteen leiriin. Elikkä toisella puolella ovat ne poromiehet, jotka ovat sitä mieltä, että näitä metsiä ei pitäisi hakata, ja toinen on sitten virallisen kepun linjoilla oleva porukka, joka on sitä mieltä, että siitä vaan hakataan ja Peuravuonon sahalla ne puut sitten sahataan lankuiksi ja kaivospölkyiksi. Elikkä siis toisin sanoen tämähän on juuri se malli, johonka nyt on tarvittu näitä virka-apujoukkoja.

Siis toisin sanoen, kun palautetaan mieleen, mitä arvoisa puolustusministeri täällä totesi siitä, minkälaisissa tilanteissa me tarvitsemme sitten tämmöistä konkreettista toimeliaisuutta huomioon ottaen sen, mitä sanotaan 23 ja 28 §:ssä, niin kyllähän totta ihmeessä puolustusvaliokunnan pitää nämä asiat käydä perusteellisesti läpi. Puolustusvaliokunnan pitää ottaa täällä käydystä keskustelusta asiallisesti vaarin ja nimenomaan kuvata hyvin tarkoin nämä asiat, kirjoittaa nämä asiat niin sanotusti auki. Muutoin saattaa tulla aivan vääriä käsityksiä siitä, mihinkä tässä ollaan oikein menossa.

Eero  Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys n:ro 172 laiksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta on tosi tärkeä omalla alallaan. Se on odotettu niiden henkilöiden keskuudessa, jotka harrastavat tätä vapaaehtoista toimintaa. Sitä on pidetty tarpeellisena etukäteen jo pitkän aikaa.

Haluaisin tarkastella aluksi vähän historiaa ja siihen liittyviä asioita, joita sinänsä on aika hyvin kyllä tässä hallituksen esityksessä kuvattu, mutta niistä ei täällä salissa juurikaan ole keskusteltu. Nimittäin vapaaehtoisuuteen perustuvalla yhdistystoiminnalla on maassamme pitkät perinteet, näin alkaa tämä hallituksen esitys, ja aivan varmasti maanpuolustuksessa asia on näin. Jokainen, joka Suomen historiaa tuntee, voi tästä kertoa omia käsityksiään, ehkä merkittäviäkin tarinoita. Kaikki alkaa vuodesta 1918, jolloin hallituksen esityksen mukaan Suojeluskuntajärjestöstä tuli julkisoikeudellinen yhteisö. Myöhemmin naiset otettiin mukaan Lotta Svärdin kautta, sotien jälkeen tuli Suomen Aseveliliitto.

Pariisin rauhansopimus muutti tätä kaikkea aika lailla, ja itse asiassa sen rajoitusmääräykset loppuivat vasta — koska, arvon kuuntelijat? — vuonna 1990. Silloin tuli eräänlainen tyhjiö vapaaehtoiseen maanpuolustuskenttään. Muistan itse varsin hyvin sen, koska silloin rekrytoiduin Suomenlinnan paikalliskomppanian päälliköksikin, ja näin usean vuoden ajan, mihin suuntaan vapaaehtoista maanpuolustustyötä silloin haluttiin viedä. Se oli hyvää ja innokasta aikaa, mutta lakia ei ollut turvana eikä oikein selviä käsitteistöjäkään, ja moni asia odotti lopullista asentoaan. Tätähän yritettiin järjestää sitten niin, että erilaiset toimikunnat kokoontuivat, koska vähitellen kuitenkin lähdettiin siitä, että lainsäädäntöä tähän tarvitaan. Olisin toivonut, että ne, jotka täällä nyt tätä arvostelevat, olisitte lukeneet hallituksen esityksen sivun 5, jossa perustellaan, minkä takia tässä tarvitaan lainsäädäntö kuitenkin pohjaksi.

Meidän Puolustusvoimiemme entinen komentaja Jaakko Valtanenhan yritti vuonna 1995 työryhmässään asettaa tiettyjä reunoja sille, miten tämä kaikki järjestettäisiin, koko alueellinen maanpuolustus, miten sinne kerättäisiin vapaaehtoiset ihmiset mukaan, sekä miehet että naiset, reserviläiset, alaikäiset. Se, että jossain on aseita käytetty ja alaikäiset ovat ampuneet, on varmaan aivan yksittäinen tapaus. Koko tätä puuhaahan järjestettiin, sen tietävät kaikki ne, jotka tässä toiminnassa olivat mukana. Valtanen päätyi silloin siihen, että kuitenkaan lainsäädäntöä varsinaisesti ei vielä tarvita. Epäilen, että siinä oli poliittinen tilanne vielä sen verran kehittymätön Suomessa ja niin vahvoja muistikuvia eräillä tahoilla, että ei haluttu mennä eteenpäin.

Pääesikunnan päällikkö palasi tähän asiaan vuonna 2002, ja niinhän sitten oikeastaan tuli selvitystyöryhmän vastaus vuonna 2003, jossa loppuraportin mukaan tulisi lainsäädännön painopisteen olla sotilaskoulutuksen antamisessa, maakuntajoukon virka-aputehtävissä ja henkilökohtaisen sitoumus- ja varamiesjärjestelmän luomisessa. Näin tämä asia on mennyt eteenpäin, arvon edustajat ja lehterillä olevat kansalaiset. Sitä taustaa vasten on tietysti aika mielenkiintoista, että täällä esimerkiksi arvostellaan aika voimakkaasti kaikkea sellaista, mikä kohdistuu tähän virka-avun antoon ja siihen liittyviin asioihin. Kyllä nyt luulisi olevan ihan selvää asiallisessa Suomessa, että näin pitkän kehityksen tuloksena, kun halutaan luoda lainsäädännölliset raamit, siinä ei mitään harkitsematonta tehdä eikä minkäänlaista kummallista kaappausta, vaan nimenomaan järjestetään asiat niin, että vapaaehtoiset pääsevät mukaan ja samalla alueellisesti tulee kaikki se erityisesti järjestettyä, mihin on suurinta intressiä.

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa, joka viimeksi annettiin vuonna 2004, itse asiassa tätä asiaa käsiteltiin niin, että tuli selvästi kolme kohderyhmää esille, joista täytyisi muistaa vähän, miten ne ovat erilaisia. Ensimmäinen on mitkä? Reserviläiset, jotka käyvät selvissä reservin kertausharjoituksissa, jotka ovat Puolustusvoimien ohjaamaa aluetta tai koulutuspohjaa. Sen lisäksi otetaan huomioon kaikki ne suomalaiset, Suomen kansalaiset, jotka ovat kiinnostuneita maanpuolustuksesta, ja heitähän on paljon, koska pelkästään jo vuosittain Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kautta tehdyissä kyselyissä kiinnostus on aina siellä lähellä 80:tä prosenttia. Onhan se merkillistä, jos sille kohderyhmälle ei haluta antaa mahdollisuuksia, aivan yhtä merkillistä kuin on se, että joku sitten esimerkiksi täälläkin käy paheksumassa sitä, että joku vapaaehtoisesti osallistuu johonkin. Kyllä vapaassa maassa pitää olla oikeus saada tähän työhön lähteä mukaan niin kuin halutaan.

Tämä vapaaehtoisen maanpuolustuksen koulutus edistää siis mitä? Se "edistää puolustuskykyä" — tämä on suoraa tekstiä hallituksen esityksestä — "lujittaa maanpuolustustahtoa sekä tukee viranomaisia varauduttaessa häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin". Niin että kyllähän se nyt jotain ihmeellisiä pöpöjä näkee, joka tässä näkee jonkun omituisen piirteen. Vapaaehtoiset ihmiset lähtevät mukaan, edistetään puolustuskykyä. Mitä pahaa siinä on? 80 prosenttia suomalaisista haluaa nimenomaan, että niin tehdään. Ne, jotka ovat vähemmistönä, minusta voisivat olla hiljaa näissä asioissa.

Se, että sillä lailla lujitetaan maanpuolustustahtoa, on totta kai aivan oikein, vähintään, jos ajatellaan sotaveteraaneja ja niitä, jotka meille tämän maan vapauden ovat lunastaneet. Osa meidän nuorisosta nauraa näille asioille, mutta heillä ei ole ymmärtämystä siitä, eihän siihen mitään muuta voi sanoa. Se, että viranomaisten kanssa häiriötilanteisiin myös tämä joukko on varautunut, tarkoittaa sitä, että viranomaiset pyytävät sitä apua, eikä niin päin, että nämä lähtevät omine nokkineen viisastelemaan tässä asiassa.

Muun muassa tämmöisiä taustaseikkoja halusin tuoda tähän esille, ja itse asiassa ennen kuin lopetan, arvoisa puhemies, sanoisin yhden huolenaiheen, joka ei näy täältä sisältä, ja se on ihan henkilökohtainen kyllä, ja se liittyy harjoitustiloihin. Olen yrittänyt eri puolilla kysyä, miten näiden vapaaehtoisten maanpuolustusjoukkojen harjoitustilat saadaan järjestykseen, koska toistuvasta harjoittelusta ei tule oikein mitään, jos ei ole tiettyä kokoontumispaikkaa. On tiettyjä varusteitakin, jotka pitäisi säilyttää keskitetysti, ja on tiettyjä luentoja ja koulutuksia ja muita. Näissä on varmasti paljon parantamisen varaa. Moni asia on tietysti Puolustusvoimien kanssa yhteistyössä järjestettävissä, mutta veikkaan, että tällä vapaaehtoisella puoliskolla — aikanaan se oli niin sanottua pat-toimintaa — on tarve myöskin kyllä aivan omiin tiloihin. Suomenlinnassa muun muassa on muutamia tämmöisiä ratkaisuja tehty, jotka ovat Santahaminan puolella tällä hetkellä.

Kun täällä muutamat edustajat sitten paheksuvat näitä, että joskus joudutaan mielenosoituksiin avuksi tai on näitä fiktiivisiä Inarin tilanteita, minä näkisin, että ensinnäkin ne ovat täysin poikkeustilanteita ja pidän täysin selvänä, että jos on kysymys laittomasta mielenosoituksesta, joka uhkaa yhteiskuntarauhaa, niin tarvittaessa meidän järkevät johtajamme käyttävät kaikkia niitä järjestöjä ja organisaatioita ja voimavaroja, joilla järjestys voidaan palauttaa. Sehän on ihan kaiketi normaalin yhteiskunnan järkevä tilanne.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän lain tarkoitushan on periaatteessa hyvä. Ei tähän vasemmallakaan varmasti ole sinänsä mitään sanottavaa.

Jos lähdetään katselemaan näitä eri pykäliä, niin 7 §:stä, jossa nämä tehtävät on määritelty: sehän on hyvä asia, että tulee selkeästi mainittua laissa, mikä on tarve. Ed. Pulliainen täällä teki luettelon siitä, millä on merkitystä ja mitkä ovat tärkeät pykälät tässä, niin että en lähde niitä toistamaan.

Mutta sitten johtopäätöksiä. Elikkä kun täällä nyt kovasti korostetaan sitä, että tämä on niin vaaraton laki yhteiskunnan kannalta, että tässä ei tarkoiteta välttämättä kuin pelkkää hyvää, niin täytyy muistaa, että kumminkin maailmassa tapahtuu tänä päivänä aika rajuja tapahtumia eri maitten sisällä ja maitten välillä, ei tämä maailma ole niin harmonista kuin miltä se ehkä meillä onneksi vielä näyttää. Elikkä tässä on otettava huomioon se, mikä on aika, missä tämä laki säädetään. Sillä on iso merkitys. Tähän väliin voisi huomauttaa sen, että meillähän oli samantyyppinen keskustelu, kun näistä reservipoliiseista aikanaan säädettiin lakia ja niitä nimitettiin, ja niitä on olemassa. Miten se onnistui? Miten se järjestelmä toimii? Onko tietoa? Ei ainakaan tuolla meillä päin näy missään. Elikkä se oli yksi kokeilu, ja itse asiassahan tämä poliisilain 45 a §, mikä täällä perusteluissa on mainittu, kytkeytyy tähän lainsäädäntöön, se on selvä.

Mutta sitten jos ajatellaan, mihin näitä joukkoja nyt sitten tarvitaan, niin täällä vakuutellaan, porvaripuolelta varsinkin, että niitä tarvitaan nyt vaan noin yleisesti. Täytyy muistaa, että onhan meillä omat historiansa tapahtumista, mihinkä tarvitaan erilaisia joukkoja, elikkä meillähän ovat poliisi ja armeija olleet aikaisemmin ne, jotka sitten ovat hoitaneet järjestyksen. Onko nyt sitten jokin sotilaallinen uhka tai terrorismin uhka, joka vaatii, että meillä on maan sisällä nyt sitten lähdettävä pistämään joukkoja pystyyn? Tämä on yksi asia, missä tilanteessa me elämme riippumatta meistä, ja itse asiassa sen näkee kaikessa lainsäädännössä, että meillä tämmöinen kriisivalmius on nostettu aika korkealle.

Kumminkin tässä laissa mennään aika pitkälle tämmöisiin sisäisiin uhkiin. Jos hiukan erittelee, mitä ne voisivat olla — ja nyt kun ehdotus menee valiokuntakäsittelyyn, nehän pitäisi siellä oikeastaan nostaakin esille sitten: Onko meillä poliittisia aatteita täällä semmoisia, jotka vaativat erityistä kohtelua? Onko meillä sellaisia uskontoja — ne ovat nousemassa maailmalla merkittäväksi — jotka ovat sitten jonkinnäköisiä uhkia? Onko etnisiä ryhmiä sellaisia, jotka vaativat jotakin maan turvallisuuden kannalta? Ovatko ympäristöasiat sellaisia? Ovatko meidän energiakysymykset sellaisia, jotka vaativat tiettyä turvaamista? Lakoista täällä puhuttiin — niitä on laillisia ja laittomia lakkoja — siitä en sen enempää. Vai onko kysymys sitten loppujen lopuksi kumminkin siitä, että meillä valmistaudutaan tämän lainsäädännön kautta ja avulla palkka-armeijaan, mistä täällä jo tänään puhuttiin? Minä pidän aika vahvana sitä, että tässä luodaan pohjaa sille.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Odotin ed. Kauppilan puheenvuorosta jotakin erityistä kiihottavaa, mistä olisin voinut tämän oman puheenvuoroni rakentaa ja tehdä. (Ed. Pulliainen: Jälleen pettymys!) Mutta täytyy sanoa, että vaikea oli siitä sellaista löytää, koska niin myönteisesti ed. Kauppila tähän asiaan suhtautui ja kielellisesti tämän asian ilmaisi. (Ed. Kauppila: Kiitoksia!)

Mutta se, mikä jäi siitä lopusta soimaan, on se, varaudutaanko tämän osalta palkka-armeijaan ja sitä kautta uuteen puolustuslaitokseen ja sisältöön. Kyllä ed. Kauppila on tässä aika oikeassa, kun Puolustusvoimien määrärahoista tässä salissa taistellaan vakituiseen. Valitettavasti kunnon taisteluja ei ole syntynyt, vaan on hiljaa hymisty ja hyväksytty aina se, mitä selontekoon on kirjoitettu, ja sitten vähän myöhemmin todettu, että summa oli riittämätön. Kyllä minä tulkitsen tätä sisältöä niin, että siinä yhteydessä, kun Puolustusvoimien koko Suomen kattava peitto maakuntien alueellisen puolustuksen osalta rakoilee eikä riitä, tästä voisi toivon mukaan syntyä sellainen, mikä peittäisi ne aukot niin, että Lahden seudulla kuten Pohjanmaallakin olisi jotain kättä pidempää silloin, kun kriisi syntyy ja tulee, ja että kun tämä tulija pohtii tätä maailmankuvaa, kannattaako maahan mennä, niin toteaa, että se on sellainen maa, mikä alueellisesti on puolustettu, hoidettu joka puskaa myöten, olkoon se paikka sitten missä tahansa tämän valtakunnan alueella.

Oikeastaan läksin liikkeelle siitä, kun ed. Laakso yritti vastauspuheenvuorossaan löytää sellaista ymmärtämystä, että tämä laki olisi tarpeeton eikä tätä tarvittaisi. Tämän osalta olisin halunnut ed. Laaksolle teroittaa tämän Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen osalta, joka on luotu sen jälkeen, kun olotila Suomessa Neuvostoliiton hajottua vapautui Suomen tulkittua, että silloinen rauhansopimus ei enää sido Suomea tämän vapaaehtoisen koulutuksen osalta ja siihen liittyvien järjestöpäätösten lakkautusten osalta, jolloin päästiin yksimielisyyteen ja luotiin tämmöinen Maanpuolustuskoulutus ry. Nythän tämän Maanpuolustuskoulutus ry:n osalta syntyy tilanne, missä se saa julkisviranomaisen aseman ja erittäin tarkan lainsäädännöllisen sisällön, minkä jokainen ymmärtää tätä esitystä lukiessaan ja tietää, että se tilivelvollisuus, vastuuvelvollisuus, on täydellinen. Se saa sitä kautta myöskin valtion budjetin kautta määrärahat, ja se on myöskin raportointivelvollinen siitä, mitä siellä tapahtuu ja käypi. Sen lisäksi se neuvottelukunta, mikä nykyisellään on ollut epävirallinen, saa myöskin semmoisen virallisen aseman, että eduskunnan voimasuhteitten mukaan eduskuntakausittain — valtioneuvosto sen nimeää — se kertoo, selvittää ja valvoo. Näin katsottuna luulen, että joka tämän haluaa toisin ymmärtää, haluaa tahallisesti vääristellä asioita, ja sekään ei tässä maassa vierasta ole.

Kun ed. Pulliainen käsitteli tätä ampumaharjoittelua alle 18-vuotiaille, pidän edelleenkin valitettavana, niin kuin aikaisemmassakin puheenvuorossa totesin, että tätä nuorisotyötä, nuorisoharjoittelua, ei tänne voitu tuoda eikä tehdä. Mutta sen sijaan se on mahdollista tehdä ja toteuttaa nykyisin metsästysseurojen ja ampumaurheiluseurojen osalta aina siitä pitäen ja siitä lähtien, kun tämä nuori, kyvykäs kansalainen tuntee harrastusta ja tämän huoltaja valvoo ja on mukana. Näin katsottuna, ed. Pulliainen, te tiedätte aivan yhtä hyvin kuin minäkin, että alle kymmenvuotias voi suorittaa hirvenammuntakokeen silloin, kun valvoja on siinä paikalla ja kyvyt riittävät. Luulen, että nykyisen hirvenammuntakokeen suorittamiseen tavat riittävät ja taidot riittävät jo suurin piirtein tuolta seitsemänvuotiaasta alkaen, silloin kun kestää paikalla, niin ettei lähde kovin sieltä kopista ulos, kun laukaisee. Näin tehtynä tämä asia yhteiskunnassa toimii ja pelaa, vaikka se täällä tämän lain mukaan ei toimikaan.

Jos tätä maailmaa katsotaan ja arvellaan sillä lailla, miten tulevat nämä johtosuhteet ja niihin liittyvät virka-aputehtävät, ammuntojen ja sotilaallisen koulutuksen johtaminen, niin nämä todennäköisesti ovat eräänlaisia kompromisseja, mitkä ovat tyydyttäneet kaikkia. Sen osalta en käy kauheasti arvostelemaan tätä, en nyt tässä enkä myöhemminkään. Jos todetaan, että tälle löytyy suuri eduskunnan yksimielisyys, niin hyvä on.

Sen sijaan voisin todeta, että tässä hallituksen esityksessä on aavistuksen verran sellaista epäjohdonmukaisuutta, mikä tullee selvitettäväksi vähän tarkemminkin. Kun 11 §:ssä mainitaan toiminnan rahoituksesta, missä on valtion budjettivarat, niin myöskin siellä mainitaan viimeisessä momentissa, suora lainaus: "- - Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi periä suoritteistaan maksuja. Suoritteiden maksullisuuden ja maksujen suuruuden yleisten perusteiden osalta noudatettaisiin, mitä valtion maksuperustelaissa - - säädetään." 34 §:ssä kuitenkin — suora lainaus sieltä 4 momentista — sanotaan: "Viranomaisten antama tai tilaama vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on siihen osallistuvalle maksutonta." Tämä on varmasti järkeenkäyvästi selitettävissä, mutta kovin ristiriitaisesti ymmärrettävissä taikka nähtävissä.

Rouva puhemies! Tiedän, että maanpuolustus on koko kansan asia, ja kun se on koko kansan asia, suomalaisista enemmistö, 80 prosenttia, näkee, että maata on puolustettava, tehtävä ja hoidettava. Tiedän, että tämän asian näkee myöskin ed. Pulliainen ja muutkin salissa olijat, ja silloin tämä asia on niin vahvalla ja vakaalla pohjalla, että se jättää myöskin niille puheenvuoroille, minkä luonteisen ed. Sumuvuori täällä käytti, ja niille ideoille ja aatteille, mitä hän edustaa, myöskin tilaa toimia. Se heille suotakoon, mutta toivon, että tämä maanpuolustustahto tasavallassamme säilyy, niin että veteraanien työtä kunnioitetaan, itsenäisyydestä pidetään huolta ja näitä asioita pidetään tärkeinä ja pyhinä. Se jättää näille arvaamattoman paljon tilaa ja tehtävää.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maanpuolustus on koko kansan asia, niin kuin ed. Seppo Lahtela sanoi. Tietysti kuitenkin tässä on syytä palauttaa mieliin, että aina vapaaehtoinen maanpuolustustyö ei ole ollut kovin korkeassa kurssissa. Muistan hyvin 70-luvun, jolloin itse olin reserviupseeripiirin puheenjohtajana. Silloin vapaaehtoinen maanpuolustustyö ei ollut kyllä kovin kovassa arvostuksessa. Onneksi tänä päivänä elämme hieman eri aikaa.

Minusta, jos ajatellaan yleensä tätä vapaaehtoista maanpuolustustyötä, hallituksen esitys on kyllä erinomaisen hyvä. Se tavallaan turvaa sen, että nyt kaikki tietävät, mitkä ovat ne pelisäännöt, miten toimitaan. Uskon, että tämän hallituksen esityksen ja uudistuksen kautta me suomalaiset aidosti entistä aktiivisemmin osallistumme tähän vapaaehtoistyöhön.

Jos ajatellaan historiaa vähän kauemmaksi, niin kaikillahan ei ollut mahdollista päästä sotilasorganisaatioiden harjoituksiin ja sitä taustaa vasten nämä vapaaehtoiset harjoitukset loivat varsin hyvän pohjan ja olivat sikäli tarpeellisia.

Täällä on käytetty puheenvuoroja, joissa on arvosteltu ja arvioitu maakuntajoukkoja, mikä niitten tehtävä on. Tässä hallituksen esityksessä minusta niitten tehtävä on selkeästi määritelty. Minusta on hienoa, että hallitus on tämän maakuntajoukkoidean nostanut esille. Maakuntajoukot tuntevat oman alueensa, sen erityispiirteet, ja sitä taustaa vasten näitten joukkojen perustaminen on hyvin tärkeätä.

Tässä on nyt arvioitu myös sitä, onko oikein, että näitä ampumaharjoituksia yleensä suoritetaan. Tässähän olivat jossakin vaiheessa reserviläisjärjestöt hieman aktiivisia ja arvostelivat sitä, että eivät reserviläisjärjestöjen edustajat eikä vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen edustaja pääse ohjaamaan ampumaharjoituksia. Minusta kuitenkin tämä lakiesitys on perusteltu sitä taustaa vasten.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Olisin kommentoinut ed. Sumuvuoren puheenvuoroa, mutta hän ei näytä nyt enää olevan salissa. Hän totesi, että kun asevelvollisuuden suorittaneiden määrä vähenee, niin tämä on jonkinlaista turhaa korviketta sille. Hän ei ole ilmeisesti perehtynyt naapurimaan Ruotsin tilanteeseen. Siellä 30 prosenttia ikäluokasta, ehkä tulevaisuudessa 20 prosenttia, suorittaa asevelvollisuuden, mutta heillä on kymmeniätuhansia käsittävä kodinturvajoukkojärjestelmä. Se on ollut Ruotsissa pitkään, ja sillä on tärkeiden paikallisten kohteiden suojaamista ja virka-apuasiaakin hoidettu. Käsittääkseni siellä voidaan puhua suojeluskunnista. Heillä on aseet kotona.

Meillä on kovin tätä suojeluskunta-asiaa kavahdettu. Ed. Pulliainen taisi käyttää sitä sanaa, että tässä on kysymys samasta asiasta. Vieläkin korostan, että aseet ovat armeijan varastossa tässä systeemissä ja johto on vahvasti Puolustusvoimien käsissä.

Sinänsä, kun historiaa tarkastelee, en ymmärrä, miksi suojeluskunta-sanakin on niin kirosana ja sitä kavahdetaan. Ilman sitä järjestelmää me olisimme olleet miehitetty maa talvisodassa. Tämähän on totuus, mutta se aika on mennyt. Mutta historialliset tosiasiat kannattaa tunnustaa.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ranta-Muotio tämän totesikin — olisin sanonut tuon saman itse. En ole tekemässä tässä uutta suojeluskuntaa, mutta jos meillä ei olisi ollut Suojeluskuntajärjestöä ennen talvisotaa, meidän olisi käynyt huonosti. Suojeluskuntajärjestössä annettu koulutus loi pohjan sille, että asevelvollisista koottu Suomen armeija pärjäsi ja pystyi torjumaan hyökkäykset. Itse sodassa olleet kokivat, että siellä yhdentyi, ja sodan jälkeen oltiin valmiita lähtemään suojeluskuntien antamaan koulutukseen. Sodan jälkeen siitä tehtiin peikko, kun järjestön toiminta kiellettiin, ja se peikko on jatkanut olemassaoloaan näihin päiviin. Sillä on kunniakas historia, mutta ei liitetä sitä tähän, vaan tehdään tästä järjestö, jolla on selvät lakisääteiset perusteet.

Ed. Reijosen puheenvuoroon vielä toteaisin — valitettavasti hän on lähtenyt pois — että kyllä me tulemme tarkastelemaan sitä, olisiko sittenkin reservin johtajalle annettava vastuuta valvonnan alaisena johtaa määrättyjä harjoituksia, myöskin siis kouluammuntoja, silloin, kun hän on suorittanut määrätyn tutkinnon. Ja myöskin, miksipä ei, virka-apuosaston johtajana voisi toimia reservin johtaja siihen saakka, kunnes sitten varsinaiseen toimintaan saapuu kaukaakin johtaja. Kyllä tämän verran pitää luottaa hyvin ohjeistettuna, ja kun he ovat kurinalaista joukkoa, tämä virka-apuosasto — se on säädeltyä toimintaa — niin ei tällaiselle pienelle yksityiskohtien muovaamiselle pitäisi olla mitään esteitä, kun me löydämme siihen yhteisymmärryksen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaksi puheenvuoroa antoi aihetta yhdistettyyn vastauspuheenvuoroon.

Ed. Akaan-Penttilä piti taas, jälleen kerran, hyvin pateettisen puheenvuoron ja toi siinä esille sellaisia näkökohtia, joista paljastui se, miten täydellisesti ajatukset yhteiskunta-analyysista voivat poiketa toisistaan. Siis sen suurempaa eroa ei voi olla olemassa kuin se, miten juuri puhuva ja hän näkevät yhteiskunta-analyysin. Olkoon mikä tahansa yhteiskunnallinen asia, niin meikäläinen aina arvioi sitä, sisältyykö siihen systeemiin sisäisiä provokaatiomekanismeja, jotka provosoivat yhteiskunnallisia häiriöitä jnp. ja vääryyksiä jnp., ja taas ed. Akaan-Penttilä oikaisee aina nämä suoraan hyvin yksinkertaisesti äärestä toiseen, ja kaikki siinä välillä jää huomiotta. Mutta moniarvoisuushan kuuluu tähän saliin. Jos kaikki olisivat samanlaisia, tämä olisi hyvin tylsä paikka.

Sitten ed. Seppo Lahtelalle kommentti tästä ampumisesta ja nuorison osallistumisesta ampumiseen. Kerron tässä ihan samalla tavalla oman lähestymistapani, joka näyttää ystäväni ed. Seppo Lahtelan lähestymistavan suhteen olevan eriävä. Nimittäin otan esimerkiksi nuorimman poikani, joka halusi hyvin nuorena oppia ampumaan ja kunnolla. Niinpä hän liittyi metsästysseuraan ja ampumaseuraan ja vanhemmat järjestivät hänelle tilaisuuden, ja sitten hänestä tuli ihan hyvä kilpa-ampujakin. Hän oli ihan nuori poika. Mutta hän ei ampunut ihmisen kuvaa. Hän ei ampunut ihmisen kuvaa konepistoolilla eikä kiväärillä eikä millään muullakaan. Mutta sitten koitti se aika, jolloinka hän lähti varusmiespalvelustaan suorittamaan. Se johti sitten siihen, että hänestä tuli kapiainen joksikin aikaa varusmiespalveluksen jälkeen. Elikkä siis toisin sanoen hän oli ylittänyt sen 18 vuoden ikärajan, hän oli itse niin kypsässä iässä, että hän pystyi itse arvioimaan, mitä hän haluaa tehdä. Minä haluan, että tämän laatuisia asioita ihmisyksilön kehityksessä tavallaan ei tärvellä, ei provosoida provosoimalla johonkin, vaan nimenomaan annetaan sen kehityksen mennä luonnollista tietä ja jokainen tekee sitten aikuisena asiaan kuuluvat johtopäätökset itsenäisesti, ei penskana lähdetä vanhempien taholta ohjaamaan sellaiseen, joka saattaisi myöhemmin olla arveluttavaa.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä, kun tätä keskustelua kuuntelee, tässä tämmöinen jonkin asteinen revanssihenki on päällä. Tässä tämä suojeluskunta-aate nousee nyt varsin korkeaan arvoon. Se on sinänsä minusta mielenkiintoista, että tämä on kumminkin eduskunta, missä me puhumme, ja niin kuin täällä on valiteltu, että siitä ei uskaltanut aikaisemmin puhua, niin nyt siitä saa puhua.

Toisaalta näiden ampuma- ja metsästysharrastusten korostaminen tässä keskustelussa mietityttää, mikähän maanpuolustusjärjestö se nyt sitten on, kun korostetaan niin, että ne ovat terveitä harrastuksia ja aseet pidetään erillään jne. Kyllä tässä tämmöinen, voi sanoa, poliittinen oikeistolaisuus höngähtää.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, mikä poliittinen oikeistolaisuus minussa on, mutta kyllä tämä hallituksen esitys, joka sisältää yhdeksää eri lakia ja jossa osaa muutetaan, minun mielestäni on erittäin tärkeä ja perusteltu hallituksen esitys. Kerrankin näin opposition puolelta voi todeta. Mielenkiintoa minun mielestäni on siinä, että Maanpuolustuskoulutus ry:tä esitetään julkisoikeudelliseksi yhdistykseksi, eli täällä ilmeisesti on pohdittu tällaista vakavampaa asemaa tälle koulutukselle, jossa lähes jokainen kansanedustaja käsitykseni mukaan on myös ollut, siinä koulutuksessa, joka siellä on. Mutta itse jäin vaan pohtimaan sitä, että kun täällä hyvin voimakkaasti korostetaan tätä vapaaehtoista sitoumusjärjestelmää, jolloin näitä voitaisiin käyttää Puolustusvoimien aputehtävissä poliisille ja myöskin pelastustehtäviin, niin monta kertaa tilanne valitettavasti on se, että vaikka nämä ovat hyviä asioita, niin ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi varaa niitä käyttää. Eli toivon, että se ei jää sitten kuolleeksi kirjaimeksi, vaan että asianomainen valiokunta huomioi myös nämä elämän raadollisuudet siinä.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta on monellakin tavalla perusteltu. Tässä keskustelussa on tietysti pyritty nostamaan esille vähän poliittisesti erilaisia lähtökohtia, näkökohtia, mutta haluaisin kiinnittää vaan yhteen asiaan erityistä huomiota: tällä lailla varmistetaan se, että suomalaisessa yhteiskunnassa rakentuu aito maanpuolustustahto, ja tällä tarjotaan edellytykset kansalaisille osallistua maanpuolustustoimintaan, joka on ehyen ja rakentavasti kehittyvän yhteiskunnan yksi keskeinen osa-alue.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä nyt lähetekeskustelussa oleva lakiesitys vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta tulee erittäin hyvään aikaan. Niin kuin puolustusministeri Kääriäinen oikein sanoi, niin tässä asiassa saadaan säädöspohja ajan tasalle ja ennen kaikkea sillä tuetaan alueellista puolustusta, vapaaehtoista maanpuolustusta, johon tämä meidän järjestelmämme perustuu. On tärkeää, että tämä aika kun muuttuu ja varmaan tulevaisuudessakin tarvitaan erilaisia virka-apupyyntöjä, niin tällä lailla ikään kuin luodaan se tarkka ja oikea säädöspohja, että homma saadaan lain puitteisiin. Silloin kaikenlaiset pahat puheet ja dubiot vältetään. Tässäkin salissa on niistä kyllä keskusteltu. Mutta näen tärkeänä, että maata puolustetaan joka paikassa tässä maassa ja nimenomaan, että vapaaehtoinen työ tällä keinoin saa oikeat raaminsa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! En ole kuullut koko keskustelua, mutta omalta osaltani myös haluan ilmaista, että pidän tätä lakiesitystä tarpeellisena ja itse asiassa mielestäni se hyvin myönteisellä tavalla myötäilee ja tukee koko maanpuolustusjärjestelmämme historiallisia vahvuuksia eli alueellista maanpuolustusta ja, uskon myös, sitä hyvää maanpuolustustahtoa ja -henkeä, jota meillä on perinteisesti ollut ja myös näyttää nuorten keskuudessa edelleen olevan.