Raimo  Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys, josta on pitkään puhuttu tuolla maakunnissa, eli hallituksen esitys metsätalouden rahoituslaiksi ja laiksi tuloverolain muuttamisesta. Kun pääpiirteissään luin lakiesityksen, voin todeta sen havainnon, että ilmeisesti kovinkaan suuria muutoksia tämänhetkiseen tilanteeseen lakiin ei sisälly, siis pääpiirteissään, mutta eräitä mielenkiintoisia yksityiskohtia kyllä voi todeta.

Ensinnä haluaisin sanoa sen, että kun täällä puhutaan, että nämä tuet, joiksi näitä täällä nimitetään, ovat harkinnanvaraisia, niin haluaisin kyllä muistuttaa siitä, että olkoon laki minkälainen tahansa, jos ei ole rahaa, niin sillä lailla ei ole mitään merkitystä. Tällä tarkoitan sitä, että tämän vuoden budjettiesityksessä ensi vuodelle näitä rahoja on vähennetty noin 5 miljoonaa euroa. Eli silloin, jos halutaan lähteä siitä, että parannetaan lainsäädäntöä, kyllä myös budjetissa on myönnettävä ne määrärahat, erityisesti, koska ne ovat todella harkinnanvaraisia, eli silloin, jos ei ole rahaa, niin niitä tukia ei myönnetä.

Tätä hallituksen esitystä on painotettu nimenomaan siltä osin, että se lisää hyvin hoidettujen metsien määrää. Eräs minun mielestäni mielenkiintoinen tilanne on se, että täällä nyt pääasiallisesti suunnataan huomio taimikonhoitoon. Esityksessä on mainittu tällainen kahden metrin mitta periaatteessa, ennen kuin tukiin voidaan mennä. Nyt, kun hirvenmetsästys on alkanut, niin voisin käytännön elämästä sanoa sen verran, että kyllä se kaksi metriä taitaa olla vähän liian pientä siihen verrattuna, mitä näin, kun tuossa lauantaina kiertelin. Siellä oli aika mielenkiintoisia tuhoja. Vaikka oli vähän yli kahden metrin mittaisia mäntyjä, niin kyllä siellä oli latvat näköjään viime talven jäljiltä katkaistu. Eli silloin, kun lähdetään tukijärjestelmien kautta viemään asioita eteenpäin ja lisäksi on määrätty kriteeri siitä, paljonko puita pitää sinne jäädä, niin tuntuu ainakin henkilökohtaisesti siltä, että jos niitä jätetään sinne se 8—12 sen neljän metrin ongenvavan ympäryksen sisälle ja on kyseessä sellainen alue, jossa hirvet liikkuvat, niin sinne ei kyllä sitten oikein paljon sitä kunnollista puuta jää. Itse ajattelisin niin, että tältä osin kannattaisi ehkä miettiä pari kertaa, että se olisi vähän pidempi se puu, olkoon sitten vähän varttuneempaa taimikkoa, niin silloin ehkä tällainen hyvin hoidettu metsä on mahdollista saada.

Erityisesti täällä on nyt eroteltu 3. luvussa energiapuun korjuu ja haketus, mikä on varmasti ihan perusteltua, mutta kun täällä sanotaan, että tukitaso säilyy entisellään, niin jos ei nykyisiä korjuujärjestelmiä pystytä kehittämään, niin en usko, että niitä kovinkaan paljon saadaan aikaiseksi, koska täällä on myöskin mainittu 20 kuution minimiraja sille, että voidaan päästä tähän järjestelmään mukaan. Eli nykyisellä kustannustasolla, ainakin jos pienemmillä vehkeillä niitä kerää, ei riitä edes polttoainekuluihin se hinta, mikä niistä tällä hetkellä saadaan.

Mielenkiintoinen on myöskin suometsä-käsite, joka on 18 §:ssä, ja siihen liittyy myöskin lannoitus. Jään jälleen kerran odottamaan ed. Pulliaiselta samaa vastausta mitä ilmeisimmin, joka muutamia vuosia sitten tuli, kun kysyin, kun tämä muotivillitys alkoi, että näitä kantoja kerätään. Muistelen näin, että ed. Pulliainen totesi minulle, että se ei vaikuta siihen ravinnepitoisuuteen. Varmasti näin on, mutta täällä todella nyt tässä esityksessä painotetaan myöskin sitä, minkälainen ravinne-epätasapaino mahdollisesti aiheutuu siitä, kun suoritetaan tätä korjuuta. Itse olen hieman epätietoinen, kun en asioita tunne niin hyvin, mutta kun luin tätä, niin tuli mieleeni tämä muutamien vuosien takainen keskustelu, jossa ed. Pulliainen kommentoi omaa tiedusteluani, kun en tiennyt, millä tavoin asioihin pitäisi suhtautua. (Ed. Pulliainen: Siinä oli juurikäävän torjunnasta puhe!) — Kyllä se oli kuusen osalta lähinnä.

Arvoisa puhemies! Toivon, että kun valiokunta käsittelee tätä, jos siellä löytyy joitakin sellaisia puutteita, mitkä asiantuntijakuulemisessa tulevat esille, niitä korjattaisiin. Mutta erityisesti haluan painottaa, että silloin, jos me saamme hyvän lainsäädännön, pitää olla myöskin edellytyksiä siihen, että se rahoitus pystytään hoitamaan kuntoon, koska kyse on harkinnanvaraisuudesta, ja silloin ei voida niitä tukia myöntää eikä metsiä laittaa kuntoon, jos eivät määrärahat riitä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kemera-varojen käyttöön liittyvä järjestelmä on nykyisin tosiaan hyvin pirstaleinen ja monimutkainen, mikä on lisännyt hallintokustannuksia ja heikentänyt siten varojen käytön vaikuttavuutta. Tähän asiaan on myös maa- ja metsätalousvaliokunta monessa yhteydessä, lausunnoissa ja mietinnöissä, kiinnittänyt huomiota ja kiirehtinyt tämän uuden lain tuomista eduskuntaan.

Valtion rahallinen panostus metsätalouteen tuskin kasvaa tulevaisuudessa, pikemminkin päinvastoin. Täten täytyy entistä niukemmilla resursseilla saada entistä enemmän aikaan. Nyt tosiaan tässä käsiteltävänä olevassa lakiesityksessä nuoren metsänhoidon painopistettä ollaan siirtämässä taimikoiden hoitoon eli tällä ajetaan tämän työn vaikuttavuuden lisääntymistä. Taimikon hoito vaikuttaa kyseessä olevan metsikön myöhempään kehitykseen voimakkaammin kuin ne toimenpiteet, joita on tehty vasta nuorissa kasvatusmetsissä, eli vaikkapa riukuasteen metsissä.

Toisaalta, niin kuin edellinen puhuja tuossa totesi, täällä uutena on suometsien hoito. Eli tämä korvaisi muun muassa tässä nykyisessä lakiesityksessä olevan kunnostusojituksen, ja porkkanana tähän suometsien hoitoon on tavallaan rahallinen porkkana, eli lainsäätäjä haluaisi, että useammat toimenpiteet tehtäisiin kerralla eli saataisiin tätä myöten sitten suometsä kerralla kuntoon.

Tämä lakiesitys sisältää toimenpiteitä, joilla näitä tukiehtoja yksinkertaistetaan ja selkeytetään, ja sen myötä se väkisin keventää hallintoa ja tosiaan näitä voimavaroja saadaan varsinaiseen metsänhoitoon hallintokoneiston pyörittämisen sijasta. Näillä toimenpiteillä, joita muutamia tässä kerroin, tavoitteina on se, että metsien kasvua pystytään nykytasosta kohottamaan ja samalla toki odotetaan metsävarojen laadun ja metsien terveyden lisääntyvän ja sitä kautta nämä hakkuumahdollisuudet kasvavat.

Melkoinen osa Suomen metsäteollisuuden käyttämästä puuraaka-aineesta tulee ulkomailta. Meidän jokaisen tiedossa on se, että Venäjä toivoo, että entistä enemmän tätä puuta jalostettaisiin heidän omalla maaperällään, ja tuontia on selkeästi myös rajoilla vaikeutettu. Kyllä tähän tuontipuuhun selkeä epävarmuus liittyy. Omalta osaltaan kun tämä lakiesitys tulee voimaan, sen vaikutuksesta varmasti puunkasvua voidaan lisätä ja samalla kotimaisen puun käyttöä lisätä. Hakkuita pystytään nostamaan ja — eikä vähemmän tärkeänä — myös metsäenergian saantia lisäämään ja totta kai myös erilaisia uusia tuotteita kehittämään ja hyödyntämään jne.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi. Jotta näihin tavoitteisiin, joita myös allekirjoittanut tässä toi esille, päästäisiin eli myös tätä hakkuumäärää, niin kuin on muun muassa todettu, voitaisiin nostaa jatkossa 20 miljoonalla kuutiometrillä, tarvitaan varmasti myös lisää rahaa muun muassa metsäammattilaisten kouluttamiseen ja myös metsänomistajien kouluttamiseen ja neuvontaan jne.

Ed. Vistbacka juuri totesi, että valtion talousarvioesityksessä ensi vuodelle muun muassa Kemera-rahoissa on melkoinen pudotus tähän vuoteen verrattuna, ja omalta osaltaan ne rahat tietysti, jos ne tällä tasolla säilyvät, näihin tavoitteisiin pääsyä ovat vaikeuttamassa. Haluan vielä lopuksi todeta, että toivottavasti myös tätä rahallista tukea ohjataan tähän enemmän. Varmasti tuloksetkin ovat parempia.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa puhemies! Aikanaan kun Kansallinen metsäohjelma hyväksyttiin, niin siellä asetettiin selkeät tavoitteet metsäntuoton ja metsänkasvun osalle. Tietenkin näitten kestävän metsätalouden rahoituslain ja muitten tavoitteena on täyttää tämä kansallisesti asetettu tavoite. Se on selkeä lähtökohta. Kun maa- ja metsätalousvaliokunta edellisen kerran 14.10.2004 hyväksyi mietinnön kestävän metsätalouden kehittämislain muutoksesta ja tilapäisestä muutoksesta, niin siellä hyvin pitkään käytiin keskustelua nimenomaan tämän Kemera-lainsäädännön uudistamisesta. Ehkä se oli se lähtökohta tämän lainsäädännön uudistamiselle. Sitä oli paljon mietittykin aikaisemmin, mutta varmaan tämä valiokunnan mietinnössä esitetty ponsi oli se lähtökohta, joka käynnisti ministeriössä suunnittelun. Silloin me kävimme sitä keskustelua varmaan, jota me tulemme lähiviikkoina käymään, nimenomaan siitä, että tämä raha kohdentuu sinne kannolle enemmän kuin hallintoon ja suunnitteluun. Joittenkin arvioiden mukaan, kun kävin Metsäakatemian yhtä aikaa puheenjohtaja Lämsän kanssa vuosi sitten syksyllä, lähes 50 prosenttia varatusta rahasta menee hallinnointiin. Se oli ehkä tällainen maksimiesimerkki.

Eli lähtökohtana on se, että kun taloudellisia voimavaroja ei ole riittävästi, silloin se raha, mitä on, käytettäisiin nimenomaan puun korjuuseen. Tässä tulee kyllä aina muistaneeksi ed. Pulliaisen esille tuoman seikan, että me tarvitsemme kuitenkin valvontaa ja suunnittelua, koska meillä on sata vuotta vanha järjestelmä, joka perustuu saksalaiseen järjestelmään, ja kukaan meistä ei varmaan halua mitään villiä tilannetta. Eli jatkossakin kun yhteiskunta rahoittaa, siihen kuuluu osana valvonta ja suunnittelu, mutta mikä on sitten se suhde?

Mehän tosiaan silloin 2004 lausuimme: "Eduskunta edellyttää, että varsinaiset valmistelut kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain kokonaisuudistukseksi käynnistetään välittömästi ja että uudistusta koskeva hallituksen esitys annetaan eduskunnalle 1.1.2006 mennessä." Vielä vuosi sitten, kun annoimme talousarviolausunnon, totesimme edelleenkin tämän ongelman, että tästä suuri osa joudutaan käyttämään suunnitteluun ja toteutumisselvitysten aiheuttamiin kustannuksiin. Uudistuksen tavoitteena tulee olla sen, että rahoitus käytetään mahdollisimman tehokkaasti varsinaisiin töihin kestävän metsätalouden edistämiseksi.

Minä olen todella nyt iloinen ja tyytyväinen maa- ja metsätalousministeriöön ja ministeri Korkeaojaan, että tämä esitys on tullut tänne eduskuntaan. Ja kun tässä matkan varrella olen tiedustellut häneltä, missä vaiheessa mennään, niin yllättäen on käynytkin niin, että tämä valmistelu on ollut vaikeata ja osaksi ovat jotkut lausunnonantajat todenneet, että nykyinen on parempi kuin tämä hallituksen esitys. Eli kyllä me varmaan tässä koemme sitten sitä muutosvastarintaakin, kun on totuttu entiseen ja vanhaan järjestelmään. Kun lähdetään muodostamaan uutta järjestelmää, niin silloinhan aina ihminen vain on sellainen, että silloin sen muutoksen hyväksyminen on vaikeaa. Minä toivoisinkin, että kun valiokunnassa on tehty todella hyvää yhteistyötä tämän vaalikauden ajan, niin voitaisiinkin tämä asia, ja uskonkin, että voimme viedä tämän asian hyvällä kokemuksella ja hyvällä asioiden hoidolla loppuun saakka niillä periaatteilla, mitkä me olemme jo paaluttaneet vuodesta 2004 saakka.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Todellakin, kahta lakia on täällä metsäpuolella toivottu tänne. Toinen on metsäkeskuksien uudistamista koskeva laki, hallituksen esitys, ja toinen on sitten tämä Kemera-lain uudistus ja tarkistus. Niin kuin tässä ed. Wallin siteerasi, niin olemme esittäneet toivomuksia tähän suuntaan useamman kerran muutaman vuoden aikana, ja nyt sitten arvioitavana on näin syntynyt tulos. Nämä kaksi lakiesitystä ovat nyt tässä peräjälkeen. Niitä olisi hyvä käsitellä yhtenä kokonaisuutena, mutta kun tätä menettelytapaa ei ole nyt valittu puhemiesneuvostossa, niin minä sitten käytän kaksi puheenvuoroa, nyt ensin tästä Kemera-laista ja sitten siitä metsäkeskuslaista erikseen sen alkajaisiksi, ja keskityn nyt tähän Kemera-lain puoleen.

Suomen metsät tuottavat yhä paremmin, siis kasvavat entistä paremmin ja tuottavat entistä paremmin. Ajatus puupellosta on toteutumassa aika ihanteellisella tavalla, ja nyt on jo arvioitu, että vuotuinen kasvu nousisi tuonne 99 miljoonaan kiintokuutiometriin, joka on paljon. Poistuma metsistä on ollut niin vaatimatonta luokkaa kuitenkin, vaikka metsiä on voimallisesti käytetty hyväksi, että meillä on syntynyt jatkuvasti hakkuusäästöä, ja tällä tavalla nämä metsät ovat olleet hiilinieluja, ja noin ilmastopoliittisesti se on ollut ihan hyvä asia.

Sitten näistä metsänhoidon tavoista. Tässä on viime aikoina esiintynyt sellaista, sanoisinko, väreilyä ilmassa ja suoranaista loiskiehuntaa, että on ollut vähän ihmeissään. Metsäverotusjärjestelmän muutos tuotti odotetun tuloksen elikkä sen, että tuli semmoinen notkahdus puun saantoon teollisuudelle, siis myyntihalukkuus tietysti koki tämmöisen pienen taantuman. Siihen välittömästi reagoi Metsäkeskus Tapio, joka oitis näitä päätehakkuukriteereitä lähti muuttamaan. Se, että vastattiin metsäteollisuudelle näin, minusta ei ollut tyylikäs teko.

Toinen operaatio, joka tuli heti perään, on nyt sen hallituksen esityksen sisällä, jota nyt käsitellään ja jossa, jos ymmärrän oikein, on tarkoitus siirtää painopistettä taimikonhoitoon ja taas nuoren metsän hoidosta ensiharvennuksiin jnp. ja jossa, niin kuin sanotaan, muutaman vuoden siirroilla operoidaan ja samalla vaikutetaan siihen, millä tavalla tässä yhteydessä rahavirrat toimivat. Tämä muutos on tehty heti muutama kuukausi edellisen jälkeen. Elikkä toisin sanoen kun metsien kiertoajan kuviteltiin olevan semmoinen vähintäänkin 60—70 vuotta ja Lapissa pitkälti toistasataa vuotta, niin yhtäkkiä muutamassa kuukaudessa yhden kasvukauden aikana ruvetaan näitä justeeraamaan. Ei kuulosta kovin tyylikkäältä minusta se, että juostaan metsäteollisuuden oikkujen ja suhdannebarometrien perässä. Elikkä tässä suhteessa Suomen sinänsä etevä metsänhoitoetiikka on saanut pienoisen kolauksen. Minusta pitäisi nyt Metlan erittäin tarkoin tulla selvittämään meille maa- ja metsätalousvaliokuntaan, mitkä ovat ne tieteelliset datat, joittenka huom.! uudelleen käsittely on tuottanut nämä tulokset. Eihän tässä ole maastossa keritty tehdä mitään mittauksia, jotka ovat pitkän aikavälin sarjoja, jotka olisivat jollakin tavalla niin kuin välineenä, vaan datat on kerta kaikkiaan käyty uudestaan läpi, laskettu ja tultu uusiin johtopäätöksiin. Se on tiedettä, se on kovaa tiedettä, ja sen mukaisesti pitää toimia.

Täällä on aikaisemmissa puheenvuoroissa viitattu muutamaan viime vuosien tapahtumaan. Ensinnäkin kiinnitän huomion tähän ravinteitten poistumiseen metsämaasta, joka oli meillä voimallisesti esillä silloin, kun lakia juurikäävän torjunnasta käsiteltiin. Siinä yhteydessähän jouduttiin toteamaan se realiteetti, että kuusikoitten päätehakkuun kohdalla, siellä, missä juurikääpää on, täytyy ne kannotkin ottaa pois, jotta saataisiin stoppi juurikäävän leviämiselle. Siinä yhteydessä ollaan tilanteessa, että ravinteitakin saattaisi voida poistua sieltä, mutta mepä, arvoisa puhemies, otimmekin tämän huomioon lannoitelain metsäosuudessa, elikkä se on kirjattu sinne. Elikkä se, mihinkä ed. Vistbacka kiinnitti tässä huomiota, pidettiin mielessä ja pistettiin lakiin jo valmiiksi, ja kaikki se osio tehtiin valiokunnassa arvoisan puheenjohtajan johdolla niin, että tuo homma saatiin siltä osin hallintaan.

Toinen asia, joka tässä on pidettävä mielessä, on energiapuun saanto. Sen suhteen meille jo esiteltiin uudenlaiset metsänhoidon käytännöt, joilla pystyttäisiin niin kuin tavallaan energiapuuta tuottamaan, koska metsäteollisuuden puuntarve sinänsä näyttää olevan hiipumaan päin, kun tehtaita jo suljetaan. Tässä suhteessa toivon hartaasti, että sellainen saikkinointi, mitä viime aikoina on ollut, nyt vähän tasaantuisi ja suhdannebarometrien perässä juokseminen loppuisi kertaheitolla ja tämäkin asia tulisi vakaalle pohjalle, niin kuin sen vakaalla pohjalla pitää olla.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On erittäin tärkeää, että uusi kestävän metsätalouden rahoituslaki saadaan nyt käsittelyyn ja nimenomaan niin, että sillä ikään kuin vahvistetaan se olemassa oleva käytäntö hieman parannettuna versiona.

Kun metsänhoitoa tarkastelee Suomessa, niin tietää sen, että Suomi on metsävaltio. Euroopan unionin parhaat metsävarat ovat Suomessa pinta-alaan nähden, ja ennen kaikkea Suomen hyvinvointi on pitkälti perustunut metsätaloudesta saataviin hyötyihin. Metsäteollisuudesta saatava tulo on vajaa neljännes Suomen bkt:stä. Viennin arvosta taas vajaa neljännes tulee edelleen metsätalouden tuotteista. Kun otetaan huomioon metalliteollisuuden ja kemianteollisuuden siihen liittyvät plus sitten tietenkin logistiikkaan ja muuhun liittyvät tuotot, niin puhutaan valtavan suuresta rahasummasta Suomen kansantalouden kannalta. Siksi on tärkeää, että Kemera-laki tuli nyt eduskuntaan, ja nimenomaan se palvelee yksityismetsien hoitoa, koska suurin osa Suomen metsävaroistahan sijaitsee yksityismetsissä.

Tämä laki on erittäin huolellisesti valmisteltu, ja siitä oikein hyvä kiitos maa- ja metsätalousministeriölle ja ministeri Korkeaojalle. Tärkeää on, että turvataan metsänhoidon hyvä taso ja nimenomaan että pysytään niissä tavoitteissa, joita kansallinen metsäohjelma on aikanaan asettanut. Toinen ajankohtainen asia, joka mielestäni ansaitsee huomion, on bioenergia-asia tällä hetkellä Suomessa. Jos haluamme, että bioenergian käyttöä tässä maassa lisätään, meillä pitää olla ajanmukainen Kemera-laki siihen samalla hetkellä hyväksyä, ja nyt tätä lakia juuri käsittelemme.

Laki selkeyttää nykyistä voimassa olevaa, vuonna 96 säädettyä lakia ja nimenomaan niin, että se ikään kuin virtaviivaistetaan tähän päivään sopivaksi. Verrattain vähän tämä uusi laki muuttaa sitä vanhaa lakia, ja sitä pidän myös merkittävänä, että tällä kestävän metsätalouden lailla on jatkuvuutta. Jos hyppisimme paikasta toiseen ja lainsäädännöstä toiseen, en pitäisi sitä hyvänä, mutta tässä uudessa lakiesityksessä tämä jatkuvuus on erittäin hyvin huomioitu.

Se, että pellonmetsitys jää erillisenä rahoitettavana metsänparannusmuotona pois, on sinänsä aikaan osuvaa ja sopivaa. Se peltomäärä, mikä Suomessa edelleen peltona on, tarvitaan, totta kai, tulevaisuudessa edelleen maatalousmaana, mutta sitä tarvitaan tulevaisuudessa myös bioenergian raaka-ainelähteenä silloin, kun aletaan esimerkiksi tuottaa enemmässä määrin bioetanolia liikennepolttoaineisiin sekoitettavaksi. Näen sen, että tässä on niin pieni, vähäpätöinen asia, että tämä asia pellonmetsitysten osalta saa jäädä historiaan.

Nuoren metsän hoito on erittäin tärkeä työlaji. Siinä oikeastaan on suomalaisen metsänhoidon tärkeä näköala tulevaisuuteen. On tärkeää, että taimikonhoito säilyy vahvana rahoitettavana työlajina ja nimenomaan niin, että signaali on oikea, että panostetaan ja painotetaan metsien hoitoa taimikonhoitopuolelle, koska taimikon ensihoito, joka kuuluu edelleen metsänuudistamisvelvoitteisiin, ei tietenkään saa rahoitusta, mutta sen jälkeen kun jatkohoito järjestetään taimikolle, saadaan hyvää rahoitusta valtion varoista siihen. Nyt kun metsänomistajien rakenne muuttuu vuosittain, yhä vähemmän metsänomistajia asuu palstansa läheisyydessä, matkaa kotipaikasta metsäpalstalle voi olla satoja kilometrejä, niin on tärkeää, että rahoituselementit ovat kunnossa, koska sen työn tekee todennäköisesti joku muu kuin metsänomistaja itse. Mutta myös metsänomistajan omaa työtä ja sen houkuttelevuutta pitää lisätä, ja sikäli tällä uudella lailla on erittäin positiivisia vaikutuksia.

Kun katsotaan nuoren metsän hoitoa ja taimikonhoitoa, niin pitää muistaa, että tämä rahoitus tapahtuu kiertoajan puitteissa vain kerran, niin että mistään päällekkäisrahoituksesta ei ole edelleenkään kysymys, mikä on aivan oikein. Taimikonhoidon alaraja on edelleen se kaksi metriä, ja sen pitempiin taimikoihin voidaan tukea saada. Nuoren metsän harvennukseen voi saada tukea ja nimenomaan siihen, että sieltä korjattava bioenergia otetaan talteen, ja siihen saa tuen siltä osin, kuin se nykyisessäkin laissa on säädetty. Nimenomaan sitä samaa perinnettä jatketaan.

Karsinta metsänparannusmuotona jää pois, mikä sinänsä ehkä on monelle menetys, mutta kun ottaa huomioon, että se on hieman ollut ristiriitainen työlaji nykyisessäkin Kemera-laissa ja siinä on tämä vuosi ja ensi vuosi aikaa toteuttaa käynnissä olevat tai suunnitellut hankkeet, kun vuonna 2008 tämä uusi laki tulee voimaan, niin en koe karsinnan jäämistä pois kovin suurena vahinkona. Ehkä joku metsänomistaja on siitä pahoillaan, mutta eihän se karsintaa edelleenkään estä. Omana työnä sitä saa edelleen toteuttaa.

Terveyslannoituspuolella on tärkeää, että rahoitusta jatketaan edelleen. Hyvin moni suomalainen kuusikko kärsii erilaisten ravinteiden niukkuudesta. Hivenravinnepuutoksista ehkä tyypillisimmillään boorin puute aiheuttaa nuorissa kuusikoissa voimakkaita kasvuhäiriöitä. On tärkeää, että tämä rahoitusmuotona säilyy edelleen. Boorilannoituksesta tulee mieleen vielä, että kun lannoitevalmistelakia tässä samalla muutetaan, niin on tärkeää, että myös tuhkalannoitus otetaan sinne vahvana yhtenä lannoitelajina käyttöön. Siitä on puhuttu tietenkin, että siellä voi olla esimerkiksi sellaista metallia kuin kadmium, mutta mielestäni tässä ei saa lannoiteteollisuus nyt saada suurempaa roolia, vaikka se haluaisi ehkä, koska tuhkalannoitus on järkevä tapa lannoittaa metsiä. Kun puuntuhkalla lannoitetaan, saadaan palautettua metsään niitä ravinteita, joita hakkuun ja puunpolton yhteydessä on metsästä korjattu pois.

Suometsien hoidon osalta on erittäin arvokasta, että entisten ojien perkaukseen ja täydennysojitukseen saa edelleen rahaa, valtion Kemera-tukea, ja siinä samalla huolehditaan hyvätasoisesti siitä, että vesiensuojelusta pidetään tarkka huoli. Jokaiseen tällaiseen hankkeeseen pitää olla etukäteen tehty laadukas ja metsäkeskuksen hyväksymä suunnitelma. On tärkeää, että vesistöjen kunnosta pidetään Suomessa huolta.

Arvokasta on myös, että metsäteiden rakentamiseen saadaan rahoitusta, koska nykyinen metsätalouden vaatima rekkaliikenne on erittäin raskasta liikennettä, ja ne 20 vuotta vanhat ja sitä vanhemmat tiet, joille on mahdollista saada uutta rahoitusta tienparannukseen, ovat nimenomaan niitä pullonkauloja, jotka estävät muun muassa raskaamman kuljetuksen, ja varsinkin huonoissa sääolosuhteissa, kuten syksyllä tapaa olla, niillä teillä on tärkeää ja välttämätöntä, että ne saadaan rakennettua kuntoon. Tästä hyötyvät kaikki teiden käyttäjät, ja pitää ottaa huomioon, että metsäautoteiden tai yksityisteiden vaikutuspiirissä asuu moni suomalainen. Siitä hyötyy metsien moninaiskäyttö, siitä hyötyvät paikalliset ihmiset, kaikki kaupunkilaisista maalla asuviin ihmisiin saakka. Tämä on erittäin arvokasta, että metsätienrakennus säilyy siellä edelleen.

Energiapuun korjuussa on tärkeää, että energiapuuta saadaan korjata edelleen, ja jos haluamme pysyä kansallisen metsäohjelman tavoitteissa, on välttämätöntä, että energiapuun korjuulle ja haketukselle sisällytetyt määrärahat säilyvät laissa, niin kuin ne nyt säilyvätkin, ja nimenomaan, että valtion budjeteissa varataan siihen riittävä määrä rahaa, että tämä järjestelmä toimii.

Ympäristötuessa, arvoisa puhemies, on tärkeää se, että tämä omavastuuosuuden määritelmä tulee selkeästi merkittyä ja se ei ole enää kohtuuton metsänomistajan kannalta. Pidän sitä erittäin tärkeänä. Tässä oli yksi epäkohta, joka on nyt korjattu pois, ja toivon, että tämä kyseinen asia saa nyt sitten myös eduskunnassa suurta kannatusta ja nimenomaan lakiesityksessä mainitun muodon tultuaan hyväksytyksi.

Toteutussuunnitelman tuesta, arvoisa puhemies, sanon lopuksi sen verran, että on hyvä, että siitä maksetaan asianmukainen korvaus metsäasiantuntijalle, joka siellä metsässä käy tekemässä sen toteutusselvityksen, koska on tärkeää, että siitäkin pienestä kohteesta, joka tähän asti on ehkä ollut kannattamatonta ottaa sieltä, tehdään toteutusselvitys, että se pienikin toteutusselvitys tulee tehtyä ja se on taloudellisesti edelleen kannattavaa, koska sille metsänomistajalle, kenen kohdalle se sattuu, on tärkeää, että hän on samassa asemassa kuin sellainen metsänomistaja, joka sattuisi omistamaan vaikka satoja hehtaareja metsää. Tässä tasavertainen kohtelu on edelleen erittäin arvokasta, ja se ansaitsee tulla erikseen mainituksi.

Aulis  Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksellä metsätalouden rahoituslain uudistamiseksi tähdätään valtion rahoituksen vaikuttavuuden lisäämiseen metsien hoidossa ja kasvatuksessa. Toisena keskeisenä tavoitteena on tukiehtojen yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen. Aloitan tästä jälkimmäisestä tavoitteesta.

Lainsäädäntöä yksinkertaistetaan niin, että nykyisen kahden lain sijasta tulee vain yksi laki ja puolen tusinaa asetusta supistetaan kahdeksi asetukseksi, valtioneuvoston asetus ja ministeriön asetus, eli säädöspohja selkeästi yksinkertaistuu. Metsienhoidon valtion lainoituksesta luovutaan kokonaan. Tukimuodoiksi jäävät vain avustukset. Tämäkin on perusteltua, kun katsotaan viime vuosien käytäntöä. Hyvin harvat metsänomistajat ovat tähän lainamahdollisuuteen turvautuneet, kun on valittavana ollut avustus tai laina. Matala korkotaso ja pankeilta helposti saatava raha on normaalin käytännön mukaan aivan luonnollinen tapa hankkia tätä lainoitusta. Sen vuoksi se taisi olla vain jotain parisataatuhatta euroa, mitä näitä lainoja on käytetty vuositasolla. Se on todella vähän, ja siksi on perusteet sille, että tästä lainoitusmahdollisuudesta luovutaan.

Myös esimerkiksi nuoren metsän hoidon 27 erilaista tukimäärää supistetaan vain kolmeksi tukimääräksi, jotka on alueellisesti vyöhykkeittäin porrastettu niin kuin tähänkin asti. Pohjois-Suomessa, Lapin läänissä, Koillismaalla, jossa se metsän kiertoaika on selkeästi pitempi kuin etelässä, on korkeampi tuki, euromäärä per hehtaari, kuin etelässä, mutta on vain kolme tällaista euromääräistä tukisummaa. On metsänomistajankin hyvin helppo päästä kärryille sitten siitä, mitä tukea on saamassa näistä eri toimenpiteistä.

Arvoisa puhemies! Tästä vaikuttavuudesta sitten. Painopiste nuorten metsäin hoidossa siirtyy voimakkaammin tänne taimikkoihin, joissa työ on halvempaa ja metsänhoidollisesti vaikuttavampaa. Niin kuin edellisissä puheenvuoroissa on todettu, niin on tämä 2 metrin taimikkoraja. Ymmärtääkseni se toimii niin, että jos se kuusentaimi nyt on alle 2 metriä, niin se nopeammin kasvava lehtipuusto siinä, joka täytyy raivata ainakin osittain pois, on sitten sitä kaksimetristä ja vähän pitempääkin. Valmisteluvaiheessa puhuttiin, että se yläraja olisi sen keskimitan mukainen, ja metsäammattilaiset pitivät tätä aika vaikeana. Nyt on päädytty tällaiseen järkevämpään ratkaisuun, että rinnanympäryspaksuus 16 senttiä olisi vielä tätä, josta saisi sitten tätä tukea. Uskon, että metsänomistajatkin pystyvät tämän mitan ymmärtämään ja pystyvät itse ilman ammattilaista arvioimaan paremmin kuin jos se olisi se keskimääräinen pituusmitta, eli lakiesitys on parantunut tässä kaiken aikaa. Ammattilaisia on kuunneltu.

En ryhdy näitä luettelemaan. Metsäammattilainen, ed. Hoskonen tuossa edellisessä puheenvuorossa puuttui näihin kaikkiin osa-alueisiin. Toteaisin vain sen, että kunnostusojituksen tilalle tulee tämä termi "suometsän hoito" ja ojastojen, vanhojen ojien perkaaminen voi jatkua. Itse tulen tasaiselta Etelä-Pohjanmaalta, jossa puun mitta on useinkin lyhyempi kuin esimerkiksi Itä-Suomessa johtuen siitä, että siellä se kosteus vaivaa, ja siellä tämä ojitushomma on erityisen tärkeä. Meillä on paljon suoperäisiä maastojakin, niin että on hyvä, että kunnostusojitus voi, tosin vähän eri terminä, jatkua.

Kaiken kaikkiaan tämä on asiallinen ja ajanmukainen ja hyvä lakiesitys.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin on sanottu, Suomi on metsien maa, ja metsät kasvavat enemmän kuin koskaan, ja se on tärkeää meidän kansantaloutemme kannalta. Meillä Suomessa on ihan tuolta 50-luvulta lähtien jo tuettu metsän kasvatusta monin eri tavoin valtion varoista. Siinä, että metsä kasvaa sitä vauhtia kuin se tänä päivänä kasvaa, varmasti osatekijä on se, että tämä valtion rahoitus on ollut mukana tässä metsien kasvatuksessa. Sitä tarvitaan nyt ja myös tulevaisuudessa.

Tämän rahoituslainhan piti tulla eduskuntaan jo keväällä, että se olisi saatu tämän vuoden aikana kehiteltyä niin, että se olisi voinut tulla voimaan jo ensi vuoden alusta. Mutta valmisteluvaiheessa tuli sitten esille sellaisia asioita, että katsottiin, että on parempi rauhassa valmistella tätä lakiesitystä ja siirretään sitten voimaantuloa vuodella. Tämä varmasti oli ihan hyvä aikalisä tälle. Muistan, kun vuosi sitten ja vielä viime keväänä täällä äskettäin puheenvuoron käyttänyt ed. Hoskonen, joka on todella ammattinsa puolesta metsäasiantuntija, kritisoi erittäin voimakkaasti sen työryhmän tuloksia, että nyt ei laista tule hyvä. Mutta niin kuin kuulitte ed. Hoskosen puheenvuoron äsken, hän oli suhtkoht tyytyväinen tähän hallituksen esittämään lakiesitykseen.

Silloin kun työryhmä esitti kannanottojaan, niin siellä tuli esille ensinnäkin selkeästi tämä, mikä tietysti on nytkin tässä, elikkä tämän painopisteen muuttaminen tähän taimikonhoitoon, joka yhteisesti on nähty hyvänä asiana jo senkin takia, että tämä nykyinen laki palkitsee enemmänkin sellaista metsänomistajaa, joka on jättänyt taimikkonsa hoitamatta. Nyt kun tätä painopistettä muutetaan, mennään oikeaan suuntaan.

Toinen, mikä oli esillä valmisteluvaiheessa, oli se, tulisiko tämän olla hyvin vahvasti palkkiomuotoinen järjestelmä, palkitseva järjestelmä, joka olisi ollut järjestelmänä ehkä yksinkertaisempi. Mutta niin kuin täälläkin hallituksen esityksen perusteluissa tulee sitten näitä vaiheita esille, niin sitten on päädytty enemmän tähän nykymuotoiseen järjestelmään. Mutta selkeä kuitenkin tämä painopisteen muutos tässä on nimenomaan, että lähdetään tästä taimikonhoitoasiasta.

Arvoisa puhemies! En tässä halua nyt mennä tarkemmin yksityiskohtiin mutta haluan ottaa yhden asian esille: muutamissa puheenvuoroissa on tullut esille, muun muassa valiokunnan varapuheenjohtaja ed. Wallin toi esille, että hallinto on turhan byrokraattinen ja vie liian paljon rahaa tästä rahoituksesta. Se on todella tullut esille monissakin tilanteissa. Yksi merkittävä asia on se, niin kuin perusteluissa tuodaan esille, että kestävän metsätalouden rahoitusjärjestelmä on moninainen, noin 60 miljoonaa euroa jakaantuu noin 50 000 hankkeeseen. Meillä on noin 50 000 erilaista metsäkuviota, jotka koskettavat tätä rahoituslakia. Ne ovat hyvin pieniä, noin 2 hehtaarin kuvioita. Kyllä on aivan selvää ja tästäkin voi päätellä, että hallinnointi vie silloin paljon tätä tukea. Jos se olisi ollut vahvasti palkitseva järjestelmä, silloin painopistettä oisi pystytty muuttamaan enemmän metsän kasvatuksen puolelle.

Mutta yksi ehkä keskeisin syy edelleenkin siihen, että kuvioita on paljon, on se, että meillä metsien koko on pieni, keskimäärin 30 hehtaaria on yksityisomistuksessa oleva metsäala, ja meillä metsät edelleenkin pirstoutuvat. Tämä on se huolestuttava kehitys, niin kuin tässäkin perusteluissa tuodaan esille. Tässä sanotaan näin, että viime aikoina metsänomistusrakenne on hitaasti pirstaloitunut lisää, elikkä edelleen mennään siihen negatiiviseen suuntaan, mikä todetaan kylläkin, mutta toisaalta on myös suurten metsätilojen määrä lisääntynyt. Metsänomistusrakennetta on pyritty kehittämään lähinnä yhteismetsien toimintaedellytyksiä edistämällä. Meillähän eduskunta korjasi edellisen yhteismetsälain niin, että yhteismetsien muodostaminen on helpompaa ja myös niistä irtaantuminen on toisaalta helpompaa, jolloin myös mukaan tulemisen kynnys on matalampi. Meillä yhteismetsäalueita on tullut tämän uudistetun lain myötä lisää ja jossakin määrin myös yhteismetsien koko on lähtenyt kasvuun, mutta se on varsin hidasta ottaen huomioon, kuinka pirstaloitunutta tämä metsänomistus on.

Niin kuin täällä todetaan, voimakkaimmin omistusrakenteeseen voitaisiin vaikuttaa edistämällä kokonaisten metsätilojen sukupolvenvaihdoksia muun muassa veropolitiikan keinoin. Tämä on minusta yksi tärkeä asia. Kun me käsittelimme pienyritysten ja maatilojen veronhuojennushelpotukseen liittyvää lainsäädäntöä, niin silloin tuli esille se, että myös metsätilat voisivat olla tämän huojennuksen piirissä, ja näin nyt ei ole. Minusta tämä olisi yksi sellainen iso asia, joka pitäisi ottaa tulevalla hallituskaudella ihan hallitusohjelmaan mukaan, millä tavalla tätä voitaisiin kehittää niin, että myös metsätilat kuuluisivat tämän huojennuksen piiriin, koska se avaisi sitten tien sille, että olisi valmiuksia lähteä metsätiloja laajentamaan, ostaa siihen uusia metsätiloja. Tiedetään, että jos mikään niin metsät ovat yli sukupolvien työtä, ja tiedetään, että siitä ostetusta metsäpalstasta en sinällään minä niinkään hyödy, vaan jos minun perilliseni, lapseni, lähiomaiseni jatkaa sitten sen metsätilan kehittämistä, ylläpitämistä, niin silloin tämä verohelpotus on erittäin tärkeä, koska se on se isoin kynnys siinä, että tällaisia metsätiloja on vaikea kehittää. Halusin tämän tuoda esille, koska tämä on olennainen asia siinä, että tätä pirstomista pystyttäisiin nyt sitten hidastamaan ja todella suuntaa muuttamaan.

Arvoisa puhemies! Tämä laki lähetetään nyt valiokunnan käsittelyyn ensi viikolla. Me lähdemme kuuntelemaan asiantuntijoita. Kun lain on tarkoitus tulla voimaan sitten asetuksella 2008, niin meillä on aikaa nyt nämä valtiopäivät elikkä voidaan myös ensi vuoden puolella tätä asiaa käydä ihan rauhassa ja katsotaan sitten, millä tavalla valiokunnan mietintöön tarvitsee sitten tehdä erilaisia kirjauksia, niin kuin asiaan kuuluu, kun tämä asiantuntijakuuleminen on sitten läpi käyty.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Minä taas tulen sellaisesta paikasta, missä ovat hongat pitkiä ja suoria, Itä-Suomesta. Jokaisella meillä varmasti on metsäasioista oma käsityksemme ja eri näkökulmista. Jotkut ovat käyneet enemmän kouluja, jotkut ovat katselleet vain puun juurelta, miten ne puut kasvavat. Itse kuulun siihen jälkimmäiseen sukupolveen, joka on ihan lähinnä oppinut metsästä kantapään kautta, mitä siellä tapahtuu. (Ed. Lämsä: Ja kantopään kautta!) — Ja kantopään kautta myös.

Metsäpolitiikan pitäisi olla pitkäjänteistä, niin kuin se Suomessa on ollutkin. Siinä vaan, kun sieltä kannon juurelta on katsonut asiaa itse metsurina, myös suomalaisessa metsäpolitiikassa on tehty monia virheitä koulutuksen puolella, opetuksellisia virheitä, joista on tietysti otettu opiksi, ja taas on opetettu vähän toisella tavalla sitten uusia metsänhoitajia ja ammatti-ihmisiä, jotka tuolla metsässä puuhaavat ja toimivat.

Muistan sen hyvin itse, että silloin joskus 60-luvun loppupuolella oli ainakin vallalla sellainen käsitys, että pitää tehdä niitä ed. Pulliaisen kuvaamia puupeltoja. Yhtä lajia vaan piti olla ja kaikki, vaikka millaista maaperää, niin iskettiin vaan kasvamaan. Sitten huomattiin 10—20 vuoden päästä, että eihän siinä se puulaji kasvakaan tai sitten se on niin hallanarka, että siinä ei joku kuusi menesty, tai oli tämmöisiä ongelmia, jotka ovat tavallaan luonnonvastaisia. Siitä on sitten opittu pikkuhiljaa, katsottu, tehdäänkö vähän toisella tavalla. Nyt katsotaan enemmän monimuotoisuutta, ovat mahdollisia nämä sekametsät ja jopa luonnonmukainen uudistuminen. Nyt ollaan tässä vaiheessa. Siinä mielessä ed. Pulliainen käytti hyvän puheenvuoron siitä, mikä on muuttunut tässä muutamassa hetkessä joissakin asioissa, mitä tässä nyt ollaan tekemässä.

Minä luotan, että me valiokunnassa saamme riittävän selvyyden näihin asioihin, että on tietoa, mitä tämä tarkoittaa. Nimittäin okei, tässä on todettu, että kun on siirrytty nuoremman metsän hoidon tukemisen suuntaan, siinäkin pitää ottaa huomioon, että on erilaisia maapohjia, maaperiä ja jotkut ovat rehevämpiä, jotkut vähän karumpia. Siinä voi olla, että vain yksi hoitotoimenpide ei enää riitä. Jos tehdään harvennus 2 metrin kieppeillä, voi olla, että vaaditaan vähintään toinen ihan aika raju, jotta ei tukehdu joku havupuu siinä, koska rehevillä mailla lehtipuut kasvavat kyllä, leppä ennen kaikkea, nopeasti ja voivat tukahduttaa sen hyvän kuusentaimikon. Sen takia minusta kyllä se jättää aika paljon vastuuta yhä edelleen metsäammattilaiselle, että paikallisten olosuhteiden ja tilanteiden mukaan tehdään jatkossakin tukitoimia.

Sitten yksi hyvä asia tässä on tämä suometsien hoito. Nimittäin menneinä vuosina ojitettiin paljon soita, ja nyt ne ovat siinä tilanteessa, että monessa paikassa hakkuutoimenpiteitä ei ole kannattanut tehdä. Ne ovat siinä vaiheessa, että siellä jotain on tehtävä, ja ne alat ovat todella suuria. Sen takia minusta tämä suometsien hoito, joka tässä nyt tulee, on kyllä tilaus tähän aikaan. Marjareissuilla ja sienessä käydessä, kun on ylittänyt näitä metsiä, siellä näkee sen, että ne alkavat kuolla. Jotain on tehtävä ja toisaalta sitten saadaan sitä ajatusta vietyä eteenpäin, mikä tässä on aikaisemminkin todettu. Meillä nimittäin Venäjän tuontipuun varaan ei voi hirveän pitkään asioita rakentaa. Se on ainakin epävarmaa. Sen takia me tarvitsemme kaikki nämä toimet, mitkä puuntuotannon tehostamisessa on tehtävissä. Tässä on osin niitä olemassa, ja todennäköisesti eduskunta joutuu ensi kaudellakin vielä paneutumaan ja seuraavallakin joihinkin asioihin nähdäkseen, ovatko asiat täysin kunnossa.

Tämänhetkinen tilanne meillä on, että meillähän on puuta. Täällä aina sanotaan, että nyt on Suomi vauraampi kuin koskaan, myös metsissä on puuta enemmän kuin koskaan varmasti. Ainakin joskus ihan menneinä aikoina, miten paljon lienee ollutkin, silloin, kun ihmisiä on vähemmän Suomessa ollut, mutta tällä hetkellä näyttää ainakin, kun on ojitettu ja tehty hoitotoimenpiteitä pitkäjänteisesti, että meillä on nyt puuta olemassa. Siihen liittyy se, miten tehdään jatkossa myös nämä harvennustoimenpiteet, koska kysehän on myös energiapuun osalta siitä, että järkevästi nämä harvennukset toteutetaan ja me tulemme saamaan sieltä energiapuuta sillä tavalla, joka tulee siinä sivussa. Minusta se pitäisi tehdä niin. Se tulee olemaan kuitenkin yksi merkittävä asia koko suomalaisen kansantalouden ja energiatalouden osalta, miten kotimaisuutta saadaan kohotettua. Sillä tulee olemaan jatkossa vielä joku kantohintakin, näin uskon, koska kyllä joka tapauksessa öljyn hinta tulee nousemaan.

Mutta tarkemman analyysin jätän tehtäväksi sen jälkeen, kun olemme käyneet valiokunnassa. Asiantuntijoilta on saatu sitten yksityiskohtaista tietoa, mitä tässä ollaan joissakin asioissa tekemässä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomion vain yhteen yksityiskohtaan, jonka toivon otettavan myös pohdintaan. 7 §:ssä todetaan, ettei tukea myönnetä omana työnä tehdystä eli omistajan itse laatimasta toteutusselvityksestä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi metsäalaa osaava metsänomistaja, joka koulutukseltaan voi olla vaikkapa metsänhoitaja, ei saa tukea tehdessään itse toteutusselvityksen. Sen sijaan tuki voidaan maksaa esimerkiksi metsäkeskukselle tai metsänhoitoyhdistykselle. Mieleen tulee, että metsän omistajan tulisi myös hyötyä omasta metsäalan ammattiosaamisestaan. Lain yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että suunnittelu- ja toteutusselvitystuen tarkoituksena on ohjata maanomistajia käyttämään metsäalan asiantuntijapalveluja, mikä on aivan oikea tavoite sinänsä. Mutta kun lainlaatijan mukaan taustalla on ajatus, että hyvällä suunnittelulla voidaan parantaa töiden laatua ja raportointia, niin eikö parasta laatua saada sillä, että palkitaan työstä myös ammattitaitoista omistajaa, joka tuntee metsänsä?

Vielä erikseen tuon oman työn määrittelystä ilmenee, että metsänomistajan omalla toiminimellä tehty toteutusselvitys ei oikeuta tukeen. Sen sijaan naapurissa asuva metsäammattilainen voi tukeen oikeuttavan suunnitelman kyllä tehdä. Mutta toivon, että pohdittaisiin sitä, kun valtio maksaa muulle ammattilaiselle, eikö voitaisi järjestää tämä niin, että myös ammattitaitoinen metsänomistaja voisi tuon tuen saada.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Kuitenkin, arvoisa ed. Räsänen, jos on metsäammattilainen, niin metsänhoitoyhdistysmaksusta, joka on veroluontoinen maksu, voi saada anomuksesta vapautuksen.

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Räsäselle sen verran, että niin kuin ed. Pulliainen sanoi, todella ammattiosaamista tätä kautta arvostetaan ja siitä tulee hyötyä, mutta tässä on vielä pelkona se, että kun unionin säädökset otetaan tähän päälle, niin sieltä oltaisiin ohjaamassa siihen suuntaan, että tästä tulisi enemmän byrokraattinen kuin nyt. Tämähän lähtee siitä, että sitä työtä voi aloittaa ja tehdä, ja sitten tavallaan jälkitarkistuksena hoidetaan tämä, millä pienennetään tätä byrokratiaa ja hallinnointia, mutta EU:sta on tulossa paineita, että kaikki pitäisi suunnitella etukäteen, jonka jälkeen sitten arvioidaan tämä toteuttaminen, mikä taas lisää hallintokustannuksia. Tämä on niin monisäikeinen.

Pekka  Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Metsätalouden rahoituslaki, joka nyt on käsittelyssä, on todella merkittävä lähtökohtaisesti syystä siitä, että Suomi, niin kuin täällä on todettu, on metsien maa, metsänomistus meillä on pääsääntöisesti yksityistä metsäomaisuutta. Toki yhteisöillä ja yhtiöillä on myöskin merkittävät omaisuudet, mutta tämä yksityismetsätalous on kuitenkin ollut tae siitä, että metsät on pidetty Suomessa kannattavassa kunnossa. Meillä metsävarat ovat suuremmat kuin koskaan ja tällä erää metsien vuotuinen kasvu on varsin mittava.

Lainvalmisteluasiakirjoissa on todettu, että vuosina 95—99 keskimääräinen vuotuinen hakkuumäärä oli 58 miljoonaa kuutiota. Samaan aikaan puhuttiin myöskin siitä, että silloin vuotuinen kasvu oli noin 80 miljoonaa kuutiota, mutta viimeaikaiset inventointitiedot kertovat, että tuo kasvu on jo 97 miljoonaa kuutiota, ja teollisuus on tietysti esittänyt toivomuksen, että varsin pikaisesti saataisiinkin jo yli 100 miljoonan kasvu.

Tässähän takana on Kansallinen metsäohjelma, joka on lähtenyt siitä ajatuksesta, että metsien kasvu paranee, tuotto lisääntyy ja toisaalta kotimaista puun käyttöä lisätään 5—10 miljoonaa kuutiometriä vuoteen 2010 mennessä. Elikkä yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta me olemme todella merkittävän asian kanssa tekemisissä siinä mielessä, että myöskin tulevaisuudessa meillä teollisuudella pitää olla laadukasta raaka-ainetta kotimaisista metsistä, jotta metsätaloutemme pysyy kilpailukykyisenä ja myöskin kehittyvänä toimialana, koko metsäklusteri kasvatus ja jalostaminen mukaan lukien.

Nyt täällä lainvalmisteluasiakirjassa myöskin todetaan, että Suomen metsätalouden markkinat ovat perinteisesti olleet eurooppalaisilla markkinoilla, jotka ovat muodostuneet hitaan kasvun markkinoiksi, ja uudet markkinat ovat Kiinassa, Intiassa ja muisssa nopean talouskasvun maissa. Juuri tämä on ollut lähtökohta siitä syystä, että nyt tämä kilpailukykynäkökulma on otettava huomioon, ja lainvalmisteluasiakirjassa viitataan siihen, että kun valtiontaloudelliset resurssit ovat rajalliset, niin on käytännössä ollut mietittävä sitä, miten nuo metsäparannusvarat tehokkaimmin tullaan käyttämään, jotta niistä saadaan paras mahdollinen hyöty.

Täällä on todettu, että joukko metsäntutkijoita on nimenomaan ollut kritisoimassa sitä, että nyt voimassa olevan lain mukaan nuorten metsien hoitotyöt ovat jääneet liian paljon liian myöhäiseen vaiheeseen. Ja niin kuin täällä on ehdotettu, nyt painopiste siirtyisi enempi taimistovaltaisten metsien hoitamiseen. Henkilökohtaisesti metsätöitä tekevänä ymmärrän tämän ajatuksen siitä syystä, että silloin tietysti tuo taimiston perkaustyö luo jo taimistovaiheessa varsin varhain hyvät kasvuedellytykset kehittyvälle, kasvavalle puustolle. Toisaalta sitten kun lähestytään ensiharvennusvaihetta, silloin on luonnollista, että siinä tehdään jo tämmöinen puhdistava raivaus, jolloin se ensiharvennustyön jälki on jo erinomaisen hyvä, ja samassa yhteydessä, kun metsä on myöskin tuloa tuottavassa vaiheessa, tietysti on se perkaus silloin jo helpommin taloudellisesti tehtävissä.

Metsäammattilaiset ovat kyllä, kun olen tiedustellut, todenneet, että parempi olisi ollut tässäkin laissa jättää harkintavaltaa metsäasiantuntijoille. Paikalliset olosuhteet ja tuo metsän kasvun tilanne huomioon ottaen metsäkeskus tai metsänhoitoyhdistyksen asiantuntija olisi voinut tavallaan ratkaista, mikä on se metsän hyvä vaihe hoitaa tuo taimiston perkaus ja nuoren metsän hoito. Tällöin olisi päästy ilmeisesti tarkoituksenmukaisempaan ratkaisuun tuon hoitotoimenpiteen osalta, mutta kun nyt hallitus on lakiesityksen tältä pohjalta valmistellut, niin uskon, että kyetään tämän kanssa toimimaan.

Joka tapauksessa lähtökohdan pitää olla se, että meillä metsätalouden kannattavuus on pidettävä kunnossa, koska nyt joka tapauksessa siitä riippuu se, että yksityiset metsänomistajat ovat alttiita myöskin panostamaan sitten tuohon toimenpiteeseen, metsänhoitotöihin, jotta aikanaan sitten tuo talous ja metsätalous toimii kannattavasti ja tuottaa asianmukaisen tuloksen.

Minusta tuo tukien jakopolitiikka nyt, niin kuin täällä on ehdotettu, metsänhoito- ja metsänparannustöihin, energiapuun korjuuseen, haketukseen, metsien biologiseen monimuotoisuuteen ja ylläpitämiseen sekä muihin edistämistoimiin, on tällä hetkellä hyvin selkeä, ja sanoisin, että näillä perusteilla, kun käytännöt muotoutuvat ja asetuksella nuo tuet sitten tullaan käytännössä vahvistamaan, se luo sitten hyvät edellytykset myöskin selkeästi aina ratkaista sen, miten nuo toimenpiteet metsässä tullaan tekemään.

Joka tapauksessa keskeistä on, mitä täällä on todettu, muun muassa ed. Vistbacka totesi sen, että ratkaisevaa on se, että aina metsänhoitotoimenpiteisiin on riittävät metsänparannusvarat olemassa. Se on keskeinen tavoite, ja tämä laki antaa vain keinot sen toteuttamiseen, ja olkoon se sitten yhteinen tahto, että tuo rahapolitiikka hoidetaan kunnolla.

Kyösti  Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys metsätalouden rahoituslaiksi on merkittävä lainsäädäntöhanke. Tällä varmistetaan metsänhoidon eteneminen ja asianmukainen toteuttaminen maassamme. Tämän lain perusperiaatteethan säilyvät pääosin nykyisen kaltaisina, tosin painopiste jossain määrin siirtyy näissä metsänhoidon toimenpiteissä ennen kaikkea taimikonhoitoon, mutta sen lisäksi energiapuun hankinta ja sen tuki säilyvät ja samoin metsän kunnostusojitukset saavat tietyn tukipanostuksen. Tämä on kokonaisuutena varsin perusteltu ja hyvin rakennettu lainsäädäntökokonaisuus, mutta haluan kuitenkin muutamaan kohtaan pysähtyä lähinnä siinä mielessä, kun tämä tulee nyt maa- ja metsätalousvaliokunnan käsiteltäväksi ja kuten edellä puheenjohtaja Lämsä totesi, tässä on nyt riittävästi aikaa perehtyä ja paneutua tämän lain sisältöön.

Ensimmäisenä asiana toivon, että valiokunnassa käydään riittävä asiantuntijakuuleminen myös tämän tukialuejaon osalta. Minä ymmärrän, että tässä valmisteluvaiheessa edelliseen lakiin ei ole tehty mitään muutoksia näiden tukialueiden suhteen, ja joka tapauksessa on perusteltua, että arvioidaan se, onko tämä nykyinen tukialuejako kaikilta osiltaan kunnossa.

Toinen periaatteellinen asia, johonka toivon, että tämän lainsäädäntöhankkeen asiantuntijakuulemisessa kiinnitetään huomiota, on se, että koko metsätalouden rahoituslaki lähtee siitä, että erilaisista metsänhoidon toimenpiteistä tulee rahallista korvausta metsänomistajalle sinne metsätilalle, mikä on sinällään hyvä lähtökohta, tosin niin, että kun metsälöt ovat suhteellisen pieniä, nämä tukipanokset per metsänomistaja jäävät varsin alhaisiksi. Siksi toivoisin, että selvitettäisiin se, löytyykö verokannustimia, onko löydettävissä sellaisia verokannustimia, joilla saadaan vielä nykyistä kattavammin nämä metsänhoitotoimenpiteet toteutettua. Ennen kaikkea ajattelen nyt sitä, mitä tämän uudistetun lain pohjalta, kun painopiste siirtyy yhä nuorempiin metsiin, merkitsee se, että tulevaisuudessa hoidetaan myös ensiharvennushakkuut riittävän ajoissa.

Ottaisinkin esimerkiksi sen, voitaisiinko ajatella jollakin tavalla tätä lakia täydentävää esitystä, jossa mennään tämä metsänkasvu systemaattisemmin läpi varmistaen sen, että tämä metsänhoito hoidetaan aina sinne päätehakkuuseen asti perusteellisesti. Tavallaan esitän kysymyksenä, voisiko verokannustimia ajatella ensiharvennushakkuisiin. Tällä hetkellä se merkitsee vuositasolla noin 4—5 miljoonaa kiintokuutiota, ja jos ajatellaan sitä kantorahatuloa, mikä siitä tulee, se verotulona asettuu valtiontalouden näkökulmasta haarukkaan 10—15 miljoonaa euroa. Mutta tällä hetkellä yksityismetsistä yhä suurempi osa on kaupunkilaismetsänomistajien hallussa, ja tässä suhteessa minusta yhä suuremmalla huolella pitäisi arvioida sitä, että nämä tarkoituksenmukaiset hoitotoimenpiteet ja hakkuutoimenpiteet suoritetaan meidän metsissämme. Nimittäin se, että tämän suuntainen ehyt eteneminen toteutuu, varmistaa sen, että meillä myös tulevaisuudessa on tämä erittäin arvokas raaka-ainelähde, joka tuottaa, on tuottanut ja tulee tuottamaan merkittävää hyvinvointia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula toi esille, olisiko syytä sitten varmistaa vielä sitä, että metsän puunkasvatusta jollakin tavalla tuettaisiin ihan sinne päätehakkuisiin saakka. Hän toi esille tämmöisen mahdollisen veroporkkanan. Tätä keinoahan on väläytetty, jolla voitaisiin sitten hakkuita kiihdyttää. Siinä on puolensa ja puolensa, jos tällaisia asetetaan. Ovatko ne sitten pysyviä, ja niitä herkästi jäädään odottamaan ja ollaan vaatimassa ehkä korkeampia tällaisia kynnyksiä tai porkkanoita tavallaan, että näitä hakkuita tehtäisiin.

Nythän meillä Suomessa tilanne on se, että meillä ei ole puunmyyntipakkoa, mutta meillä on metsän uudistamispakko. Se on laissa, ja siinä on sanktiot. Eli sen taimen joutuu istuttamaan ja hoitamaan, ja silloin, kun se on vakiintunut taimisto, sen jälkeen metsänomistajan ei tarvitse tehdä siinä mitään, hän ei ole missään vastuussa, (Puhemies koputtaa) elikkä hän voi antaa sen risukoitua jne. Nyt tämä rahoitusjärjestelmä, mikä nyt on, on nimenomaan tämmöisenä porkkanana (Puhemies: Aika!) tähän tuotu, jos sitä voivat ja haluavat metsänomistajat käyttää, ja onneksi sitä käytetään.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän veroporkkanaan liittyen yksi asia, joka on toisen näköinen näkökulma. Minusta, kun meillä metsänhoitosuunnitelmat on olemassa, niin miksei, jos porkkanoita yleensä tehdään, tehtäisi niin päin, että kun noudattaa metsänhoitosuunnitelmassa olevaa suunnitetta, niin siitä ikään kuin palkittaisiin. Mutta jos sitten olisi pahasti, todettaisiin, että on rästissä, niin mahdollisesti tulisi jopa vähän piiskaakin siinä, jolloin meillä metsät olisivat kunnossa ja ei tulisi tämmöisiä tilanteita, joita tänä päivänä nyt tuolla ihan metsässä liikkuessa näkee.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Esitys on hyvä, mutta sanoisin, että vähän nuukasti kirjoitettu. Tällä tarkoitan sitä, että pitää lukea tarkkaan laki, asetus ja sitten vielä lain perustelut. Ja aavistuksen verran jos tätä maailmaa katsoisin täältä, kakkosluvun "Metsänhoito- ja metsänparannustyöt", niin pidän jonkin näköisenä menetyksenä sitä, että metsätiehanke voidaan toteuttaa ja rahoittaa, jos se toteutetaan yhteishankkeena. Elikkä jos on isännällä mahdollisuus ja halu tehdä tie ja muita osakkaita ei siihen synny, ei vapaaehtoisesti eikä pakolla, niin silloin se on tämän ulkopuolella. Toivoisin, että tätä asiaa tarkasteltaisiin vielä sillä silmällä, voisiko se olla niin kuin se on ollut ennenkin, että tie voidaan tehdä jopa yhdellekin tilalle.

Herra puhemies! Toinen asia, mikä liittyy tähän sisältöön myöskin. Kakkosluvun 9 §:ssä sanotaan näin: "Tukea ei myönnetä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun toimenpiteeseen, jos kyseessä on hirvieläinvahinko." Tämän ymmärrän, mitä se tarkoittaa, että hirvieläinvahinko rahoitetaan ja hoidetaan muuten, mutta pidän aika erikoisena, että täällä perusteluissa on todettu, että metsäkaurisvahingon osaltakaan ei voida toteuttaa eikä tehdä, vaikka sitä ei korvatakaan hirvieläinvahinkojen perusteella, koska maanomistaja voi säädellä kantaa metsästämällä. Eivät kaikki metsänomistajat, puuntuottajat ole metsästäjiä. Sen osalta käsitän ja ymmärrän kyllä, että metsästysseurat tätä hommaa tekevät, mutta teksti voisi olla vähän toisinkin kuin se on. .

Jos vielä tätä maailmaa katsotaan, niin toivoisin, että ymmärrettäisiin valiokuntakäsittelyssä, että kun hirvieläinvahinkoja ei korvata, jos ne ovat kolmea vuotta vanhempia, niin sellaisen maanomistajan, joka asuu täällä Helsingissä ja jonka metsä on jossakin Keski-Suomessa eikä satu käyntiä sinne sen kolmen vuoden aikana, mailla tapahtunut hirvieläinvahinko menee vanhaksi ja sen perusteella ei korvata. Eikö sitä voitaisi ottaa tänne mukaan niin, että jos hirvieläinvahinkokorvauslain perusteella ei korvata, eikö se voisi tänne mahtua ja käydä? Ymmärrän, että virkamiehet tätä kirjoittaessaan ovat paatuneet tähän tekstiin, mutta toivon, että valiokunta katsoo tätä vähän suomalaisittain.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä valiokunta tulee katsomaan tätä aivan varmasti hyvin suomalaisittain, mutta onko se välttämättä enää se metsä sille metsänomistajalle niin suuri ja merkittävä tulonlähde ja edes suuri ja merkittävä kiinnostuksen kohde, jos hän ei siellä kolmeen vuoteen käy? (Ed. S. Lahtela: Se nähdään! Mutta teollisuus ei voi toimia, jos ei ole puuta!) — Ei, kyllä tiedän tarkalleen.

Tämä uudistus on hyvä, että pannaan lakeja yhteen ja yksinkertaistetaan, momentteja vähennetään ja näin, ja se oli hyvä, että tässä mennään taimikonhoitovaiheeseen. Minä jo heti kohta, kun olin tähän taloon sisään päässyt, otin keskusteluun sen edellisen käytännön, niin sanotun nuoren metsän kunnostamisen, jossa oli semmoinen rahoitusmuoto, että sitä ei voinut käyttää, ennen kuin se metsä oli päästetty kertaalleen pilalle. Vasta sen jälkeen ruvettiin saamaan tukea sen kunnostamiseen. Tietenkään eihän se pilalle mennyt, näitäkin pitää kuntoon panna, mutta kyllä se homma metsässä pitää hoitaa aina ennen kuin se on kerennyt mennä pilalle.

Tässä on esitetty erilaisia porkkanoita, miten saataisiin jatkuva puunkierto tässä maassa tapahtumaan, ja todella uudistamispakkohan meillä on, mutta ei hakkuupakkoa, ja sitähän nyt ei tietenkään pakkona saa pannakaan, mutta kyllä olisi hyvin perusteltua siihen jonkunlainen porkkana mukaan saada.

Veroporkkana on tietenkin paras ja helpoimmin hoidettava homma, ja tämän päivän tietotekniikalla se olisi hyvinkin yksinkertaista hoitaa. Ed. Esa Lahtela sanoikin tämän suunnitelman merkityksellisyyden. Voitaisiin aivan hyvin valiokunnassakin miettiä sitä asiaa, että jos on tilalla metsänhoitosuunnitelma ja hakkuut etenevät suunnitelman mukaisesti, niin eihän se tarvitsisi muuta byrokratiaa kuin että tämän hakkuun valvonut metsäammattilainen merkitsisi sinne ostopöytäkirjaan maininnan, että "edetty suunnitelman mukaisesti", ja tämmöisestä myyntitulosta maksaisikin vaikka 1:tä prosenttia pienemmän pääomaveron kuin suunnittelemattomasta hakkuusta.

Se olisi jo selkeä kädenojennus, ja se on valtiolta loppujen lopuksi sijoitus. Täytyy muistaa, että tällä pääomaverokannalla joka neljäs puu kaikkien metsissä on valtion puu. Meidänkin pojan metsässä joka neljäs puu on valtion puu, ja silloin kun valtio tukee sitä hoitamista, niin sehän tukee aina ... (Ed. Pulliainen: Valtio hoitaa omia puitaan!) — Omia puitaan, aina hoitaa omia puitaan vähintään sillä neljänneksellä. — Sen lisäksi vielä, kun tämä metsäpääoma kasvaa ja kun se tulee hakkuuvaiheeseen, tulee arvonlisäverot, tulee ajoneuvoverot ja maksetaan hakkuukoneesta, maksetaan työntekijät, verot, kaikki muut, ja tämä pyörähtää sitä kautta eteenpäin. Ja, mikä kaikkein tärkeintä, tätä pääomaa ja osaamisaluetta ei voi Kiinaan meiltä viedä eikä Intiaan, niin että on erittäin perusteltua, että valtio tukee metsänhoitoa pitkällä ja jäntevällä tavalla.