Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on käsitellyt metsäkeskuksia ja metsänhoitoyhdistyksiä moneen eri otteeseen. Oli komitea, joka loi metsälainsäädäntöä, työryhmät, jotka loivat metsäkeskuslainsäädäntöä, oli työryhmä — toimikunta se taisi peräti olla — joka käsitteli metsänhoitoyhdistyslakiasioita.

Silloin kun perustavaa laatua olevalla tavalla käsiteltiin metsäkeskuslainsäädäntöä, meni pupu pöksyyn sanan varsinaisessa mielessä ratkaisevalla hetkellä. Oli aivan hyvin odotettavissa, että tämä prokkis, tämä operaatio, joka tehdään, ei varmasti ole niitä viisaimpia, mutta poliittista viisautta ja rohkeutta asioita viedä järkevään tulokseen ei ollut. Mehän jaoimme metsäkeskukset kahteen osioon: konttoriin eli viranomaistoimintayksikköön ja liiketoimintayksikköön. Silloin kun se keskustelu tässä salissa käytiin, kyllä täällä vannottiin ja vakuutettiin, että siinä on betoniovi välissä elikkä viranomaistoimet ovat erikseen ja liiketoiminta-asiat erikseen.

Arvoisa puhemies! Mitenkä onkaan käynyt? Minä yritän kuvata, mikä on se arkipäivän realismi, missä liikutaan nyt. Rahat tulevat valtionapuna ja liiketoiminnan tuloksena metsäkeskuksille, ja ne menevät samaan kassaan. No sitten kun näitä käytännön toimenpiteitä tehdään, viranomaisyksikkö, jonka pitäisi lain mukaan olla suvereeni itsenäinen yksikkö, tekeekin sellaisia päätöksiä rahankäytöstä, jotka koskevat työnjohtotoimenpiteitä, suunnittelutoimenpiteitä, jotka rahavirrallisesti vaikuttavat siihen, että viranomaisyksikön metsänhoitaja pystyy saamaan palkan. Siis toisin sanoen tämä suvereeni yksikkö mutkan kautta ratkaisee oman elantonsa. Eihän, arvoisa puhemies, tässä ole mitään järkeä. Tämän annettiin syntyä, tämmöisen järjestelmän, ja kun metsänhoitoyhdistyslainsäädäntö saatiin tähän uusittua ja niitten metsänhoitoyhdistysten lukumäärää tavoitteellisesti pienennettyä, sitten vielä luotiin sellainen järjestelmä, että niin sanottu metsätietovara- ja metsärekisterijärjestelmä ovat metsäkeskuksesta metsänhoitoyhdistykseen yhdessä putkessa, siis sama tieto on siellä käytettävissä, mutta samanaikaisesti ne markkinat, mitkä ovat luontuneet tämän rinnalle, elikkä yksityiset metsäalan toimijat, ovat näitten rekisterien ja metsävaratiedon ulkopuolella.

Nyt hallitus on ryhtynyt tätä sumaa selvittämään ja päätynyt siihen aivan oikeaan johtopäätökseen, että ne metsäkeskusten viranomaistoiminnat, joissa käytetään huomattavaa julkista valtaa, siirretään Maaseutuvirastoon.

Arvoisa puhemies! Tämä operaatio olisi pitänyt tehdä jo aikanaan, vaikka siirtää nämä tehtävät te-keskukseen taikka mihinkä tahansa. Minä ihmettelen, että oikeuskansleri ja laillisuusvalvojat ylipäätään ovat voineet hyväksyä sellaisen torson mallin — Valtiontalouden tarkastusvirastosta puhumattakaan — joka nyt meillä on ollut käytössä. Nyt hallitus tekee aivan oikean suuntaisen toimenpiteen, mutta siihen on jäänyt tyylivirhe. Minkä ihmeen takia kuitenkin viranomaistoiminnat on jaettu kahteen osaan? Ja sitten siinä on niin, että vähemmän merkitykselliset kuitenkin jäävät sitten sinne metsäkeskuksen yhteyteen.

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin uskoa suuren viisauden löytymiseen Suomen eduskunnasta ja tästä eduskunnasta, että se kerta kaikkiaan hoitaa tämän asian nyt kertaheitolla kuntoon. Se on kaikkien, koko yhteiskunnan ja tämän toimialan, edun mukaista.